Ihmisel\u00e4m\u00e4n liturginen kierto alkaa rukouksilla lapsivuoteessa olevan \u00e4idin puolesta ja p\u00e4\u00e4ttyy panihidaan, kuolleen puolesta toimitettuun muistopalvelukseen. Jumalanpalvelukset voidaan jakaa kahteen ryhm\u00e4\u00e4n: yleiset jumalanpalvelukset ja yksityiset jumalanpalvelukset. Jako ei oikeastaan ole hyv\u00e4ksytt\u00e4viss\u00e4, sill\u00e4 todellisuudessa kaikki yhdess\u00e4 muodostavat seurakunnan. Se, mik\u00e4 koskee yksityist\u00e4, koskee koko kirkkoa, ja se, mik\u00e4 koskee kirkkoa, koskee jokaista seurakunnan j\u00e4sent\u00e4. Sakramentaalisen el\u00e4m\u00e4n keskus on Eukaristia, joka on yhteydess\u00e4 tavalla tai toisella muihin sakramentteihin. Ortodoksinen kirkko edustaa ns. eukaristista ekklesiologiaa, ts. ehtoolliskeskeist\u00e4 seurakuntael\u00e4m\u00e4\u00e4. Jo apostolit korostivat Ehtoollisen merkityst\u00e4. Kuitenkaan Eukaristiaa ei tulisi korostaa muiden sakramenttien kustannuksella.<\/p>\n
Sakramentti on pyh\u00e4 mysteerio, salaisuus, n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n Jumalan armon n\u00e4kyv\u00e4 merkki. Sakramenttien avulla Jumalan armo ja pyhitys tulevat ihmisen omaksuttaviksi.<\/p>\n
Sakramenttien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 on ollut vallalla kaksi k\u00e4sityskantaa: erityisesti roomalaiskatolinen kirkon kanta on ehdoton lukum\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n seitsem\u00e4n n\u00e4hden. Kuitenkaan lukum\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ei voi t\u00e4sm\u00e4llisesti m\u00e4\u00e4ritell\u00e4, sill\u00e4 Jumalan armoa ei voi rajata. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemys korostuu ortodoksisessa teologiassa. Joskus hautaus ja munkiksi vihkiminen on luettu sakramentteihin, ja joskus taas avioliittoa ei ole pidetty sakramenttina.<\/p>\n
Lukum\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 seitsem\u00e4n on perusteltu mm. seuraavilla n\u00e4k\u00f6kohdilla: seitsem\u00e4n katsotaan viittaavaan Jes.11:2-4: ”H\u00e4nen ylleen laskeutuu Herran henki, viisauden ja ymm\u00e4rryksen henki, taidon ja voiman henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki”.<\/p>\n
Nyky\u00e4\u00e4n ortodoksisessa kirkossa katsotaan olevan seitsem\u00e4n sakramenttia eli mysteeriota: kaste, voitelu, pyh\u00e4 Ehtoollinen, heirotonia eli vihkimys pappeuden eri asteisiin, katumus, sairaanvoitelu ja avioliitto. Kuitenkaan ei euhologion, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kaikkien sakramenttien tekstit eik\u00e4 patristinen traditio muodollisesti rajoita sakramenttien m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Ne eiv\u00e4t tee selv\u00e4\u00e4 eroa ”sakramenttien” ja sellaisten toimitusten kuin esimerkiksi teofaniana tapahtuvan vedenpyhityksen, hautauspalveluksen tai munkiksi vihkimisen v\u00e4lill\u00e4, joita kutsutaan sakramentalioiksi. Itse asiassa mik\u00e4\u00e4n ortodoksisen kirkon kirkolliskokous ei ole koskaan m\u00e4\u00e4ritellyt sakramenttien m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Ainoastaan ”ortodoksisessa tunnustuksessa” 17.vuosisadalla uskonpuhdistusta vastaan hyv\u00e4ksyttiin yleisesti lukum\u00e4\u00e4r\u00e4ksi seitsem\u00e4n.<\/p>\n
Sakramentit ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n Kirkon n\u00e4kyviksi v\u00e4likappaleiksi ihmisten pyhitt\u00e4mist\u00e4 varten. Sana sakramentti merkitsee samaa kuin mysteerio, salaisuus. Sana tarkoittaa salaista, peitetty\u00e4, toiselle saavuttamatonta. Raamatussa salaisuus- k\u00e4sitett\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n my\u00f6s eri merkityksess\u00e4 kuin sakramentti, esim. taivasten valtakunnan salaisuus (Mt.13:11), uskon salaisuus (1 Tim.3:9; 1 Kor. 13:2), jumalaisuuden salaisuus (1.Tim.3:16) ja lunastuksen salaisuus (Kol. 1:26; Ef 3:9).<\/p>\n
Ortodoksinen kirkko ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 sakramentit itsens\u00e4 Kristuksen asettamiksi. Ne ovat laillisen papiston toimittamia pyhi\u00e4 toimituksia, jotka v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t Jumalan n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n armon. Jokaisessa sakramentissa uskova saa m\u00e4\u00e4r\u00e4tyn armolahjan.<\/p>\n
Roomalaiskatolisen kirkon k\u00e4sitys sakramenteista on sama kuin ortodokseilla.\u00a0 Protestanteilla on toisenlainen k\u00e4sitys. Koska ihminen tulee vanhurskaaksi vain yksin uskosta, pelastava armo annetaan Jumalan v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n\u00e4 vaikutuksena ihmisen syd\u00e4meen. Armon vastaanottaminen sakramenteissa on riippuvainen ihmisten sielullisesta mielentilasta. Sakramentit ovat annetut vahvistamiseksi ja ne kasvattavat uskoamme, mutta eiv\u00e4t sis\u00e4ll\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n vanhurskauttamisen armoa. Armoa ei anneta ihmisille sakramenttien kautta, vaan uskon kautta ja vain jos uskoo. Lutherin mukaan ”ei sakramentti, vaan usko sakramentissa vanhurskauttaa”. Sakramenteilla ei ole merkityst\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n, vaan ainoastaan Sanan kanssa. Sakramenteissa ei syntien anteeksiantamus tule kaikille yleens\u00e4, vaan, kuten sanassa, jokaiselle erikseen. Sakramentti siis vahvistaa uskoa ihmisen omaan pelastukseen, vanhurskauttavan armon saamiseen. Jos ei ole persoonallista uskoa, sakramentti on vain ulkonainen merkki, joka ei v\u00e4lit\u00e4 armoa.<\/p>\n
Reformeerattujen k\u00e4sitys poikkeaa viel\u00e4 edellisest\u00e4. Sakramenteilla ei ole uskon vahvistamisen v\u00e4likappaleen merkityst\u00e4. Sakramentit ovat vain sovittuja merkkej\u00e4 ihmisten liittymisest\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n. Sakramentin vastaanottaessaan ihminen antaa ulkonaisen todistuksen kristillisest\u00e4 uskostaan.<\/p>\n
Kalvinistien mukaan ”sakramentti v\u00e4litt\u00e4\u00e4 armon vain niille ihmisille, jotka Jumala on edelt\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt pelastukseen”. Armo ei vaikuta sakramenteissa. Ne ovat Jumalan ”armon merkkej\u00e4 ja sinettej\u00e4”.<\/p>\n
Anglikaanisen kirkon k\u00e4sitys on, ett\u00e4 sakramentti on Kristuksen asettama sis\u00e4isen ja hengellisen armon ulkonainen ja n\u00e4kyv\u00e4 merkki, v\u00e4likappale, jonka kautta ihminen saa armon. Sakramentti on takuu, joka vakuuttaa ihmisen Jumalan armosta. Itse asiassa anglikaanisen kirkon k\u00e4sitys t\u00e4ysin ortodoksinen, ts. sakramentit ovat armon antamisen v\u00e4likappaleita.<\/p>\n
Ortodoksisen n\u00e4kemyksen mukaan sakramentti ei ole vain toimitus. N\u00e4kyv\u00e4ss\u00e4 muodossa se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 ja johdattaa Jumalan armon ihmiseen. Sakramentin vaikutus on pelastukseksi tai tuomioksi. Sakramentti on todellinen, jos se toimitetaan oikein ja jos t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n kirkon s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4t vaatimukset toimittajasta ja toimitustavasta. Sakramentin voi toimittaa vain oikealla tavalla valittu ja laillisesti vihitty piispa tai pappi. Sakramentin vaikutus ei ole riippuvainen sakramentin toimittajan hengellisest\u00e4 tasosta.<\/p>\n
Sakramentti on todellinen, jos toimittaja on henkil\u00f6, jolla on siihen laillinen oikeus ja valta ja jos sakramentin toimittaminen tapahtuu oikein.\u00a0 Armo vaikuttaa sakramentin vastaanottajassa riippumatta h\u00e4nen uskonnollis-siveellisest\u00e4 tilastaan. Onko armon vaikutus pelastava vai tuomitseva, riippuu sakramentin vastaanottajan sis\u00e4isest\u00e4 mielentilasta. V\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n ehto pelastavalle vaikutukselle on usko sakramenttiin sek\u00e4 vilpit\u00f6n halu tulla siit\u00e4 osalliseksi.<\/p>\n
KASTE<\/span><\/strong><\/p>\n Kaste on ensimm\u00e4inen sakramentti, joka toimitetaan kirkon j\u00e4senyyteen liittyv\u00e4lle. Kaste tapahtuu ortodoksisessa kirkossa upotuskasteena, vaikka valelukastekin hyv\u00e4ksyt\u00e4\u00e4n mahdollisissa poikkeustapauksissa. Kastetta vastaavia riittej\u00e4 on kuulunut ikivanhoista ajoista muihinkin uskontoihin, sek\u00e4 juutalaisuuteen ett\u00e4 Aasian uskontoihin. Kristilliseen kasteeseen liittyy merkityksi\u00e4, joita muissa uskonnoissa ei ole. Kaste ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n oveksi seurakuntaan ja liittymiseksi kristilliseen kirkkoon. Kaste on uudestisyntyminen, jonka Pyh\u00e4n Hengen saaminen vaikuttaa. Pelastustapahtuma on kastettavalle henkil\u00f6kohtainen, h\u00e4nen pelastuksensa kuolemasta sek\u00e4 yl\u00f6snouseminen Kristuksen kanssa. Kaste merkitsee my\u00f6s syntien anteeksisaamista, perisynnist\u00e4 ja muista synneist\u00e4 vapautumista, sek\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen saamista n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti. Alkuaan kaste, voitelu ja Ehtoollinen ovat kuuluneet yhteen.<\/p>\n Lapsikastetta on harjoitettu jo UT:n ajoista l\u00e4htien. T\u00e4st\u00e4 on kirjallisia todisteita 2. vuosisadalta. Lapsikasteen kielt\u00e4j\u00e4t ja vastustajat vetoavat Mk.16:16: ”Joka uskoo ja kastetaan…”, jonka katsotaan vaativan kastettavalta uskoa ennen kastetta, mit\u00e4 lapsella ei tietystik\u00e4\u00e4n viel\u00e4 voi olla samoin kuin aikuisella. Sen vuoksi vasta aikuisena voidaan kastaa. T\u00e4ll\u00e4 kannalla ovat baptistit, adventistit ja helluntailaiset. Lapsikaste ei ole heist\u00e4 p\u00e4tev\u00e4, vaan se t\u00e4ytyy uudistaa<\/p>\n H\u00e4t\u00e4kaste<\/b><\/p>\n Ortodoksisen Kirkon perinteess\u00e4 on ohjeet my\u00f6s sellaista poikkeuksellista kastetta varten, joka toimitetaan kuolemanvaarassa olevalle lapselle. Joskus voidaan jo heti synnytyksen j\u00e4lkeen todeta, ett\u00e4 lapsi ei todenn\u00e4k\u00f6isesti j\u00e4\u00e4 henkiin. T\u00e4ll\u00f6in on toimittava v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti h\u00e4t\u00e4kasteen j\u00e4rjest\u00e4miseksi. Ensisijaisesti on pyritt\u00e4v\u00e4 saamaan paikalle ortodoksinen pappi, mutta usein on tyydytt\u00e4v\u00e4 muuhun ratkaisuun. H\u00e4t\u00e4kasteen voi toimittaa maallikkokin. Ortodoksinen kirkko hyv\u00e4ksyy my\u00f6s toiseen kirkkokuntaan kuuluvan j\u00e4senen suorittaman kasteen. H\u00e4t\u00e4kastetta ei uusita. Keskiajalla ei edes vaadittu kirkkoon kuulumista h\u00e4t\u00e4kasteen toimittajalta. Luterilainen kirkko hyv\u00e4ksyy vain luterilaisen suorittaman h\u00e4t\u00e4kasteen. Kaste hyv\u00e4ksyt\u00e4\u00e4n valelemallakin, jos se suoritetaan ”Is\u00e4n, Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen nimeen”. Kasteelle tarvitaan todistaja, ts. kummi tai kummit. Mik\u00e4li lapsi j\u00e4\u00e4 eloon, on heti olosuhteiden salliessa huolehdittava siit\u00e4, ett\u00e4 ortodoksinen pappi tulee toimittamaan mirhavoitelun.<\/p>\n Kummi<\/b><\/p>\n Kummij\u00e4rjestelm\u00e4 syntyi todenn\u00e4k\u00f6isesti 100-luvulla. Justinus Marttyyri (k.165) viittaa kummiuteen kertoessaan henkil\u00f6st\u00e4, joka ilmoittaa piispalle, mit\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 kastettavasta henkil\u00f6st\u00e4. Aluksi kummius liittyi katekumeeniaikaan. Kummi oli lis\u00e4ksi todistaja siit\u00e4, ett\u00e4 henkil\u00f6 todella halusi liitty\u00e4 kristinuskoon. 200-luvulla kummij\u00e4rjestelm\u00e4 vakiintui. Kummin teht\u00e4v\u00e4ksi tuli my\u00f6s opettaa kastettavalle kristinuskon perusasioita. Lapsina kastetuille opetus luonnollisesti tapahtui kasteen j\u00e4lkeen. Lapsikasteen yleistyess\u00e4 vanhemmat olivat kummin asemassa. My\u00f6hemmin vakiintui k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6, etteiv\u00e4t vanhemmat toimineet omien lapsiensa kummeina. Heid\u00e4n sijastaan jotkut muut hoitivat kummin teht\u00e4v\u00e4t.<\/p>\n Nyky\u00e4\u00e4n kummin teht\u00e4v\u00e4 on vastata kastekysymyksiin lapsen puolesta. Kasteen j\u00e4lkeen h\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 on opettaa lasta kristilliseen uskoon liittyviss\u00e4 asioissa ja vied\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 pyh\u00e4lle Ehtoolliselle.<\/p>\n Kastetta edelt\u00e4vi\u00e4 toimituksia<\/b><\/p>\n Lapsen kastetta edelt\u00e4viin kirkon toimituksiin kuuluvat rukoukset lapsivuoteessa olevan \u00e4idin puolesta. Ne luetaan samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jolloin lapsi on syntynyt. \u00c4iti on niiss\u00e4 keskeisell\u00e4 sijalla. Rukouksissa pyydet\u00e4\u00e4n anteeksiantoa \u00e4idille. Kahdeksantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 syntym\u00e4st\u00e4 toimitetaan rukoukset lapsen puolesta. Nykyisinkin toimitettavassa ns. kirkottamisen toimituksessa on yhdistetty kaksi eri toimitusta: \u00e4iti\u00e4 koskeva toimitus sek\u00e4 alkuaan erillisen\u00e4 toimitettu kastetun lapsen tuominen seurakunnan yhteyteen. \u00c4iti\u00e4 koskevassa toimituksessa kannetaan rukouksia \u00e4idin ja kastamattoman lapsen puolesta sek\u00e4 \u00e4idin, joka palaa 40 vrk:n j\u00e4lkeen kirkolliseen yhteyteen.<\/p>\n Kastetoimituksen j\u00e4rjestys:<\/p>\n I Kasteeseen valmistautuminen<\/p>\n 1. Opetettavaksi ottaminen<\/p>\n 2. Eksorkismit eli manaukset<\/p>\n 3. Saatanasta luopuminen<\/p>\n 4. Kristukseen liittyminen<\/p>\n 5. Uskon tunnustaminen<\/p>\n II Varsinainen kaste<\/p>\n 1. Veden pyhitt\u00e4minen<\/p>\n 2. \u00d6ljyn siunaaminen ja kastettavan voiteleminen<\/p>\n 3. Kastaminen upottamalla<\/p>\n III Voitelun sakramentti<\/p>\n 1. Valkeaan vaatteeseen pukeminen<\/p>\n 2. Mirhavoiteella voiteleminen<\/p>\n 3. Saatto kasteastian ymp\u00e4ri<\/p>\n 4. Epistola ja evankeliumi<\/p>\n IV Ns. kahdeksannen p\u00e4iv\u00e4n toimitukset<\/p>\n 1. Mirhavoiteen poispeseminen<\/p>\n 2. Hiusten leikkaaminen<\/p>\n Kaste liitt\u00e4\u00e4 ihmisen Jumalan pelastusteon yhteyteen, ja mahdollistaa poisp\u00e4\u00e4syn tuonelasta, mutta vain siin\u00e4 tapauksessa, ett\u00e4 ihminen pysyy kuolemaansa asti kasteen liitossa. Paha yritt\u00e4\u00e4 nimitt\u00e4in my\u00f6s vet\u00e4\u00e4 ihmisi\u00e4 puolelleen, ja Jumalasta luopuneet ihmiset ovat sen saalista. (1. Piet.5: 8 9)<\/p>\n Ihmisen osana t\u00e4ss\u00e4 maailmassa on kasteen sinetin varjeleminen, toisin sanoen pysyminen kiinni Kristuksessa, Kirkossa ja tulevan iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n toivossa. T\u00e4h\u00e4n h\u00e4n saa apua itse Jumalalta. Jumala on l\u00e4hett\u00e4nyt Pyh\u00e4n Henkens\u00e4 johtamaan Kirkkoa, joka on perustettu maan p\u00e4\u00e4lle tukemaan ihmist\u00e4 taistelussa pahaa vastaan, eik\u00e4 Kirkkoa voi mik\u00e4\u00e4n mahti maailmassa tuhota. Kirkon yhteydess\u00e4 el\u00e4en on pelastuminen mahdollista. (Mt.16:18 19) Kirkon ulkopuolella olevien ihmisten kohtalon m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 yksin Jumala, jolle kaikki on mahdollista.<\/p>\n Kaste on alkuna kristillisen kasvun tiell\u00e4. Tarvitaan kasvatusta ja harjoitusta sek\u00e4 taistelua synnillisi\u00e4 taipumuksia vastaan. Kaste merkitsee vastausta siihen, mit\u00e4 Jumala on tehnyt hyv\u00e4ksemme. Voittoa kuolemasta ei saavuteta passiivisella osallistumisella. Tarvitaan uskoa sek\u00e4 syv\u00e4\u00e4 kaipausta kuolla Kristuksen kanssa. Se merkitsee jatkuvaa taistelua, askeesia. Vasta kun kaikki maailman elementit kuolevat sisimm\u00e4ss\u00e4, voi tehokkaasti taistella pahaa vastaan ja toteuttaa ep\u00e4itsek\u00e4st\u00e4 rakkautta kirkon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Pelastus, pyhittyminen ja jumaloituminen toteutuvat t\u00e4ydellisesti ja objektiivisesti kirkossa ja ovat sidoksissa kasteeseen ja Eukaristiaan. Niist\u00e4 riippuu pelastuksemme. Se, joka ei t\u00e4yt\u00e4 kastelupaustaan, ”on kutsuttu, mutta ei valittu”. Niin kuin Jeesuksen parannusihmeet, my\u00f6s sakramentit, erityisesti kaste ja Eukaristia, v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t uskovalle syntien anteeksiannon ja osallisuuden valtakunnan uudesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 (Mk 2:10; Joh. 5:14). Kaste, ykseyden sakramentti Kristuksessa, tarvitsee ollakseen t\u00e4ydellinen, moninaisuuden sakramentin, Eukaristian.<\/p>\n Kristittyn\u00e4 el\u00e4minen merkitsee jatkuvaa uudistumista. Se edellytt\u00e4\u00e4 pakoa maailmasta. Kreikkalaiset is\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t siit\u00e4 nimityst\u00e4 anakhoresis. Sill\u00e4 ei tarkoiteta jonkin tietyn paikan j\u00e4tt\u00e4mist\u00e4, vaan luopumista turhuuksista ja houkutuksia t\u00e4ynn\u00e4 olevasta ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 se merkitsee kielt\u00e4ytymist\u00e4 aistillisista ja maallisista iloista, toisin sanoen kaikesta siit\u00e4, mik\u00e4 est\u00e4\u00e4 kristityn hengellist\u00e4 kasvua. Se on paheista ja viettelev\u00e4st\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 luopumista, vapaehtoista k\u00f6yhyyden valitsemista ja v\u00e4\u00e4r\u00e4n uskonnollisen el\u00e4m\u00e4n hylk\u00e4\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n Kastettujen tulee s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 kasteen armo. He ovat armon astioita. Turmelukselle ei saa antaa valtaa.<\/p>\n Kristityilt\u00e4 edellytet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 he vapaasti vastaavat Jumalan armoon uskossa ja kuuliaisuudessa ja pyrkiv\u00e4t saamaan ja s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n Pyh\u00e4n Hengen syd\u00e4miss\u00e4\u00e4n. Kasteen armo on luovuttamaton ja henkil\u00f6kohtainen ja se on kaiken kristillisen el\u00e4m\u00e4n perusta. Kaikki sakramentit, erityisesti kaste ja Eukaristia, ovat oleellisia Kristuksen Ruumiin j\u00e4senyydelle. Jos niit\u00e4 ei oteta vakavasti, ne ovat vain mahdollisuus.<\/p>\n Mit\u00e4 enemm\u00e4n ihminen tuntee Jumalaa, sit\u00e4 enemm\u00e4n h\u00e4n on ihminen. Jumalan ty\u00f6toverina h\u00e4n omalta osaltaan toteuttaa H\u00e4nen kaitselmuksensa kokonaissuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on saada aikaan harmonia ja rauha koko maailmankaikkeudessa. Kastettu on uudistunut ja jumalallistunut. Koko h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u00e4n on uusi merkitys. Jumala asuu h\u00e4ness\u00e4, uudistaa h\u00e4nt\u00e4, luo uutta ja antaa uutta el\u00e4m\u00e4\u00e4. Pyh\u00e4n Hengen temppelin\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 tulee t\u00e4\u00e4ll\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 Jumalankantaja.<\/p>\n MIRHAVOITELU<\/span><\/strong><\/p>\n Voitelun sakramentti, jota kutsutaan my\u00f6s vahvistukseksi, toimitetaan ortodoksisessa kirkossa aina kasteen yhteydess\u00e4. Aivan samoin kuin p\u00e4\u00e4si\u00e4iseen liittyy erottamattomasti helluntai, niin kasteeseenkin liittyy voitelu. Ortodoksisessa kirkossa voitelun sakramentti, Pyh\u00e4n Hengen lahja, toimitetaan voitelemalla kastettu erityisell\u00e4 \u00f6ljyll\u00e4, pyh\u00e4ll\u00e4 mirhalla, jonka valmistavat kirkon piispat suurena torstaina aina m\u00e4\u00e4r\u00e4ajoin. Mirhaa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 sakramentissa merkkin\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 alkukirkossa Pyh\u00e4n Hengen lahja annettiin Kristuksen apostolien kautta, joiden seuraajia maailmassa ovat piispat.<\/p>\n Voitelussa kastettu saa Pyh\u00e4n Hengen lahjat, jotka kasvattavat ja vahvistavat h\u00e4nt\u00e4 hengellisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Ne antavat voimaa asteittain t\u00e4ydellisty\u00e4 hengellisesti ja s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 ja tunnustaa usko Jeesukseen Kristukseen. Kristus itse oli Jumalan Voideltu ja kirkon isien mukaan voitelun sakramentissa kasteltu voidellaan yhdess\u00e4 Kristuksen kanssa ja niin h\u00e4nest\u00e4kin tulee ”voideltu”. Voitelun kautta meist\u00e4 tulee Jumalan lapsia, joissa Pyh\u00e4 Henki asuu ja vaikuttaa niin kauan kuin toimimme yhteisty\u00f6ss\u00e4 H\u00e4nen voimakkaan ja pyh\u00e4n vaikutuksensa kanssa.<\/p>\n Voitelua voi kutsua siis Pyh\u00e4n Hengen johdattamisen sakramentiksi, joka on kasteesta erillinen sakramentti, vaikka toimitetaankin kasteen kanssa samassa yhteydess\u00e4. Apostolit alkoivat toimittaa t\u00e4t\u00e4 sakramenttia heti helluntain j\u00e4lkeen. Apostolit eiv\u00e4t tehneet mit\u00e4\u00e4n oman tahtonsa mukaan, vaan Herran k\u00e4skyn mukaisesti. K\u00e4skyn suorittaa voitelun sakramenttia Jeesus luultavasti antoi ilmestyess\u00e4\u00e4n heille yl\u00f6snousemuksensa j\u00e4lkeen, jolloin H\u00e4n puhui heille Jumalan valtakunnan salaisuuksista.<\/p>\n Voitelun sakramentti toimitettiin alkukirkossa kahta eri k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4 noudattaen. Aivan aluksi se tapahtui k\u00e4tten p\u00e4\u00e4lle panemisen kautta. Useat UT:n kohdat mainitsevat voitelun, esim. Joh.7:37 -39:”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ”h\u00e4nen sisimm\u00e4st\u00e4\u00e4n kumpuavat el\u00e4m\u00e4n veden virrat, niin kuin kirjoituksissa sanotaan”. T\u00e4ll\u00e4 Jeesus tarkoitti Henke\u00e4, jonka h\u00e4neen uskovat tulisivat saamaan. Viel\u00e4 ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei viel\u00e4 ollut kirkastettu”. T\u00e4m\u00e4 evankeliumin kohta sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 lupauksen Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4.<\/p>\n Toisaalla Apostolien teoissa (Ap.t.8:14 -17) mainitaan selv\u00e4sti k\u00e4tten p\u00e4\u00e4lle paneminen voitelun sakramentin toimittamismuotona: ”Perille tultuaan n\u00e4m\u00e4 rukoilivat Samarian uskovien puolesta, ett\u00e4 he saisivat Pyh\u00e4n Hengen… Pietari ja Johannes panivat k\u00e4tens\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4lleen ja he saivat Pyh\u00e4n Hengen”.<\/p>\n K\u00e4tten p\u00e4\u00e4lle panemisen j\u00e4lkeisest\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen v\u00e4litt\u00f6m\u00e4st\u00e4 vaikutuksesta mainitaan apostolien teoissa (Ap.t.19:1-6): ”T\u00e4m\u00e4n kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen, ja kun Paavali pani k\u00e4tens\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4lleen, Pyh\u00e4 Henki tuli heihin ja he puhuivat kielill\u00e4 ja profetoivat”. Apt. 2:38:ssa Pietari kehottaa: ”K\u00e4\u00e4ntyk\u00e4\u00e4 ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyh\u00e4n Hengen”.<\/p>\n T\u00e4t\u00e4 sakramenttia nimitet\u00e4\u00e4n voiteluksi mm. 1. Joh.2:20, 27:ssa: ”Te taas olette Pyh\u00e4lt\u00e4 saaneet hengen voitelun, ja kaikilla teill\u00e4 on tieto… Teiss\u00e4 kyll\u00e4 pysyy se voitelu, jonka olette Pyh\u00e4lt\u00e4 saaneet, ettek\u00e4 te tarvitse kenenk\u00e4\u00e4n opetusta. H\u00e4nen Henkens\u00e4 opettaa teit\u00e4 kaikessa ja on tosi…” My\u00f6s 2. Kor.1:21:ssa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n voitelu- nimityst\u00e4: ”Mutta Jumala itse vahvistaa meit\u00e4 ja teit\u00e4 uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on my\u00f6s antanut meille voitelunsa: h\u00e4n on painanut meihin sinettins\u00e4 ja antanut meid\u00e4n syd\u00e4miimme vakuudeksi Hengen”.<\/p>\n Voitelun sakramentin toimittaminen tapahtuu v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti kastamisen j\u00e4lkeen. Rukouksessa pappi pyyt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Jumala lahjoittaisi kastetulle ”Pyh\u00e4n Hengen lahjan sinetin” ja ”Kristuksen Ruumiin ja kalliin Veren osallisuuden”, ett\u00e4 Jumala s\u00e4ilytt\u00e4isi kastetun h\u00e4nelle annetussa pyhityksess\u00e4 ja vahvistaisi oikeassa uskossa. Sitten seuraa voiteleminen pyh\u00e4ll\u00e4 mirhavoiteella ristinmuotoisesti ruumin j\u00e4seniin, samalla kun lausutaan: ”Pyh\u00e4n Hengen lahjan sinetti. Aamen.” Voiteella tehd\u00e4\u00e4n ristinmerkki otsaan mielen ja ajatusten pyhitt\u00e4miseksi, rintaan syd\u00e4men ja halujen pyhitt\u00e4miseksi, silmiin, korviin ja huuliin aistien pyhitt\u00e4miseksi sek\u00e4 k\u00e4siin ja jalkoihin t\u00f6iden ja k\u00e4yt\u00f6ksen pyhitt\u00e4miseksi.<\/p>\n N\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti voitelun sakramentissa kastettu saa Pyh\u00e4n Hengen armolahjoineen. Alkuseurakunnassa Pyh\u00e4n Hengen saaminen ilmeni erityisin\u00e4 lahjoina, esimerkiksi ennustamisena, kielill\u00e4puhumisena jne. Voitelu ymm\u00e4rrettiin alkuseurakunnassa \u201dsinetiksi”, joka painetaan ihmisen sisimp\u00e4\u00e4n. Kirkon alkuaikoina voitelua kutsuttiinkin ”sinet\u00f6inniksi”. T\u00e4m\u00e4 sinetti kehotetaan s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n rikkomattomana.\u00a0 ”\u00c4lk\u00e4\u00e4 tuottako surua Jumalan Pyh\u00e4lle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen p\u00e4iv\u00e4\u00e4 varten” (Ef. 4:30). Voitelun kautta ihmisist\u00e4 tulee Jumalan temppeleit\u00e4: ”Ettek\u00f6 tied\u00e4, ett\u00e4 te olette Jumalan temppeli ja ett\u00e4 Jumalan Henki asuu teiss\u00e4!” (1 Kor.3:16 – 17)<\/p>\n Roomalaiskatolisessa kirkossa voitelun toimittaa piispa, papit ainoastaan poikkeustapauksissa. (7.Apost.S\u00e4\u00e4nt\u00f6: 22,43,44:Voitelun saa toimittaa my\u00f6s pappi piispan ohella). Piispa toimittaa k\u00e4tten p\u00e4\u00e4lle panemisen kutsuen Pyh\u00e4n Hengen voideltavaan. Piispa voitelee vain otsan sanoen: ”Min\u00e4 merkitsen sinut N. ristinmerkill\u00e4…” Sitten h\u00e4n ly\u00f6 voideltua hiljaa poskelle lausuen: ”Rauha olkoon kanssasi”. Katolisessa kirkossa voitelun sakramenttia ei toimiteta kasteen yhteydess\u00e4, vaan 7 – 12- vuotiaana.<\/p>\n Protestantit eiv\u00e4t hyv\u00e4ksy voitelua sakramentiksi, vaan ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t sen vain kastetta t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4n\u00e4 ulkonaisena toimituksena, konfirmaationa. He eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n k\u00e4yt\u00e4 voidetta, vaan konfirmaatio tapahtuu k\u00e4tten p\u00e4\u00e4lle panemisena 12 – 18-vuotiaana. Kysymyksess\u00e4 on vanhempien ja kummien antamien lupauksien vahvistaminen.<\/p>\n Ortodoksisen opetuksen mukaan voitelun sakramentti sinet\u00f6i kastetun henkil\u00f6kohtaiseen ja ainutlaatuiseen suhteeseen Pyh\u00e4\u00e4n Kolmianisuuteen Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4sn\u00e4olon kautta. Voitelun sinetti painetaan kaikkiin ihmisruumiin j\u00e4seniin merkiksi siit\u00e4, ett\u00e4 kastettu on liitetty kokonaisuudessaan Kristuksen Ruumiiseen. Jokainen sakramentti kasteen ja voitelun j\u00e4lkeen liitt\u00e4\u00e4 ihmisen uudelleen siihen ihmisluonnon t\u00e4ydellisyyteen, joka alkoi kasteessa. Kasteen j\u00e4lkeen ihminen lankeaa kutsumuksestaan. Se on luonnollista. H\u00e4nen on mahdollista palata takaisin katumuksen sakramentin kautta. Sen tarkoitus on todellistaa totuutta ihmisest\u00e4, samalla my\u00f6s Jumalasta.<\/p>\n Ortodoksiseen kirkkoon liitt\u00e4minen<\/b><\/p>\n Voimassa olevan lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n mukaan Suomessa voi kuulua vain yhteen uskonnolliseen yhteis\u00f6\u00f6n. Siksi kirkkoon liittyj\u00e4n on ennen liittymist\u00e4 erottava entisest\u00e4 uskontokunnasta. Vasta sen j\u00e4lkeen h\u00e4net voidaan hyv\u00e4ksy\u00e4 ortodoksisen kirkon rekisteriin.<\/p>\n Kirkkoon liitt\u00e4mist\u00e4 edelt\u00e4\u00e4 valmentautumisjakso, jonka aikana liittyj\u00e4 perehtyy ortodoksisen uskon keskeisimp\u00e4\u00e4n sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n papin antamien ohjeiden mukaisesti. H\u00e4nt\u00e4 pyydet\u00e4\u00e4n k\u00e4ym\u00e4\u00e4n katekumeeni- luennoilla, lukemaan ortodoksisuutta esittelev\u00e4\u00e4 kirjallisuutta ja osallistumaan jumalanpalveluksiin. T\u00e4ll\u00e4 tavalla h\u00e4n voi tutustua ortodoksisen uskon maailmaan.<\/p>\n Varsinainen kirkkoon liitt\u00e4minen saa erilaisia muotoja riippuen asianomaisen uskonnollisesta taustasta Jos liittyj\u00e4\u00e4 ei ole aikaisemmin kastettu, h\u00e4nelle toimitetaan kasteen ja mirhavoitelun sakramentti. Jos liittyj\u00e4 on kastettu jossain protestanttisessa kirkossa, kastetta ei uudisteta, mutta voitelun sakramentti toimitetaan.<\/p>\n Jossain muussa id\u00e4n ortodoksista kirkoista tai katolisessa kirkossa kastetun ja voidellun kirkkoon liitt\u00e4minen tapahtuu osallistumalla katumuksen sakramenttiin ja Herran pyh\u00e4\u00e4n ehtoolliseen. Jos taas liittyj\u00e4 on joskus ollut ortodoksisen kirkon j\u00e4sen, mutta eronnut kirkosta, takaisin liit\u00e4minen tapahtuu yksinkertaisesti osallistumalla synnintunnustukseen ja ehtoolliseen. Samoin menetell\u00e4\u00e4n maahanmuuttajien suhteen, jotka ovat kastetut ja voidellut jossain muussa ortodoksisessa paikalliskirkossa.<\/p>\n Kirkkoon liitt\u00e4minen voi tapahtua jumalanpalveluksen yhteydess\u00e4 tai erillisen\u00e4 toimituksena. Liitt\u00e4mistoimituksen edell\u00e4 asianomaisen tulee osallistua katumuksen sakramenttiin, jonka yhteydess\u00e4 h\u00e4n antaa seuraavansis\u00e4lt\u00f6isen uskon vakuutuksen: ”Jumalan armosta tullessani ortodoksiseen eli yhteen, pyh\u00e4\u00e4n, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon annan t\u00e4m\u00e4n kirjallisen vakuutuksen, jolla tunnustan ja omaksun kaiken mit\u00e4 seitsem\u00e4n pyh\u00e4\u00e4 ekumeenista synodia sek\u00e4 paikalliset kirkolliskokoukset ovat s\u00e4\u00e4t\u00e4neet ja rakkaudella omaksuneet. N\u00e4in hylk\u00e4\u00e4n kaikki oikean uskon vastaiset uudet opetukset dogmeissa, sakramenteissa, perim\u00e4tavoissa ja kirkon k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4. Tunnustaen ja koko sielullani vastaanottaen oikean uskon tahdon olla ortodoksisen kirkon uskollinen ja oikea lapsi.”<\/p>\n Liitt\u00e4mistoimitus on lyhyt ja yksinkertainen. Alkurukousten ja psalmin 51 lukemisen j\u00e4lkeen asianomaiselta kysyt\u00e4\u00e4n, tahtooko h\u00e4n tulla ortodoksisen kirkon j\u00e4seneksi. Annettuaan my\u00f6nteisen vastauksen liittyj\u00e4 lukee nikealais- konstantinopolilaisen uskontunnustuksen, mink\u00e4 j\u00e4lkeen toimitetaan voitelun sakramentti. Pappi voitelee pyh\u00e4ll\u00e4 mirhalla kirkkoon liitett\u00e4v\u00e4n otsan, korvat, k\u00e4det, rinnan ja jalat lausuen: ”Pyh\u00e4n Hengen lahjan sinetti. Aamen.” Voidellulle annetaan risti kaulassa kannettavaksi ja kummi ojentaa h\u00e4nelle palavan tuohuksen. Usein kirkkoon liitt\u00e4minen tapahtuu liturgian pienen saaton aikana. Kirkkoon liitetty osallistuu kyseisess\u00e4 liturgiassa ensimm\u00e4isen\u00e4 pyh\u00e4\u00e4n Ehtoolliseen.<\/p>\n PYH\u00c4 EHTOOLLINEN<\/span><\/strong><\/p>\n Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 voidaan sanoa, ett\u00e4 Kirkon keskeisin sakramentti on Pyh\u00e4 Ehtoollinen. Se on sakramenttien sakramentti. Itse Kristus asetti sen. Matteuksen evankeliumi kertoo siit\u00e4 seuraavasti: ”Illan tultua Jeesus k\u00e4vi aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa. Aterian aikana Jeesus otti leiv\u00e4n, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsilleen sanoen: ”Ottakaa ja sy\u00f6k\u00e4\u00e4, t\u00e4m\u00e4 on minun ruumiini”. Sitten H\u00e4n otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ”Juokaa t\u00e4st\u00e4, te kaikki. T\u00e4m\u00e4 on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi”. Ja Kristus lis\u00e4si viel\u00e4: ”Tehk\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4 minun muistokseni!”<\/p>\n N\u00e4ist\u00e4 Kristuksen sanoista ymm\u00e4rr\u00e4mme, ett\u00e4 Pyh\u00e4 Ehtoollinen on todellinen Kristuksen Ruumis ja Veri. Se ei ole vain symboli. Kristus ei sanonut, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 vertauskuvallisesti esitt\u00e4\u00e4 Ruumistani tai vertani, vaan ”t\u00e4m\u00e4 on minun ruumiini ja vereni”. On tietenkin totta, ett\u00e4 Ehtoolliseen osallistuessamme n\u00e4emme inhimillisill\u00e4 silmill\u00e4mme leiv\u00e4n ja viinin ja kielell\u00e4mme maistamme leiv\u00e4n ja viinin. Mutta todellisuudessa se mit\u00e4 n\u00e4emme ja maistamme on todellinen Kristuksen ruumis ja veri. Kuinka t\u00e4m\u00e4 tapahtuu, sit\u00e4 ei kukaan osaa sanoa. Kaikki tapahtuu salaisella tavalla Pyh\u00e4n Hengen vaikutuksesta papin sanoessa: ”Tee t\u00e4m\u00e4 leip\u00e4 Sinun Kristuksesi kalliiksi Ruumiiksi ja mit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maljassa on Sinun Kristuksesi kalliiksi vereksi”.<\/p>\n Kristuksen sanoista k\u00e4y my\u00f6s ilmi, ett\u00e4 Kristus asetti t\u00e4m\u00e4n sakramentin ”syntien anteeksi antamiseksi”. Sakramentin p\u00e4\u00e4tarkoitus on ihmisten syntien anteeksiantaminen ja anteeksiantamisen ohella siihen liittyy my\u00f6s pyhittyminen, kunnia ja iankaikkinen el\u00e4m\u00e4. Siksi ehtoollisen jakaja sanoo jokaiselle osallistujalle: ”osallistuu Kristuksen Ruumiista ja verest\u00e4 syntien anteeksiantamiseksi ja iankaikkiseksi el\u00e4m\u00e4ksi”.<\/p>\n Kristuksen sanoista k\u00e4y edelleen ilmi, ett\u00e4 Pyh\u00e4n Ehtoollisen sakramentti on Jumalan ja ihmisen v\u00e4lisen uuden, yst\u00e4vyyden ja sovinnon liiton, sinetti. Edell\u00e4 mainituista asettamissanoista ilmenee my\u00f6s, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 sakramentti tulee aina toimittaa my\u00f6s Kristuksen ”muistoksi”, H\u00e4nen ihmiseksi tulemisensa, ristinuhrinsa, hautaamisensa ja yl\u00f6snousemisensa muistoksi sek\u00e4 taivaaseen astumisensa ja Is\u00e4n oikealla puolella istumisensa muistoksi, ja viel\u00e4 H\u00e4nen toisen, kunniakkaan tulemisensa muistoksi.<\/p>\n Toisaalla Raamatussa Kristus vakuuttaa, ett\u00e4 H\u00e4nen ruumiinsa on ”todellinen ruoka ”ja ”todellinen juoma”. Ja viel\u00e4 H\u00e4n sanoo nuo pelottavalta tuntuvat sanat, ett\u00e4 ”sill\u00e4, joka ei sy\u00f6 h\u00e4nen ruumistaan ja juo h\u00e4nen vertansa ei ole iankaikkista el\u00e4m\u00e4\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n”. T\u00e4st\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4mme, ett\u00e4 Pyh\u00e4 Ehtoollinen on ihmisen hengellinen ravinto. Kuten ihminen ei voi el\u00e4\u00e4 ilman luonnollista ravintoa, ei h\u00e4n voi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n el\u00e4\u00e4 ilman hengellist\u00e4 ravintoa \u2013 ilman Pyh\u00e4\u00e4 Ehtoollista. T\u00e4m\u00e4n Kristus tekee meille t\u00e4ysin selv\u00e4ksi sanoessaan, ”ellette sy\u00f6 Ihmisen Pojan lihaa ja juo H\u00e4nen vertansa, teill\u00e4 ei ole el\u00e4m\u00e4\u00e4 itsess\u00e4nne; ja se joka sy\u00f6 minun lihani ja juo minun vereni, sill\u00e4 on iankaikkinen el\u00e4m\u00e4”.<\/p>\n Pyh\u00e4 Ehtoollinen on ihmisen ja Jumalan v\u00e4linen yhteys. Se jumalallistaa h\u00e4net. Koska ihminen yhdistyy Jumalan kanssa, h\u00e4n yhdistyy my\u00f6s toisten ihmisten kanssa. Kuten apostoli Paavali sanoo: ”Koska leip\u00e4 on yksi, niin mekin olemme yksi Ruumis, vaikka meit\u00e4 on monta, sill\u00e4 tulemme osallisiksi tuosta yhdest\u00e4 leiv\u00e4st\u00e4.”<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 ihmisten yhdistyminen yhdeksi ruumiiksi on kuten Pyh\u00e4n Kolminaisuuden kolmen Persoonan, Is\u00e4n, Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen, yhteys.<\/p>\n Pyh\u00e4n Ehtoollisen hedelm\u00e4t ovat syntien anteeksisaaminen, puhdistuminen, pyhittyminen, vanhurskauttaminen, yhteys Jumalan ja toinen toistemme kanssa, hengellisyys, iankaikkinen el\u00e4m\u00e4, kunnia ja jumaloituminen eli jumalankaltaisuuteen kasvaminen.<\/p>\n Saadakseen kaikki Pyh\u00e4n Ehtoollisen hedelm\u00e4t ja kaiken hy\u00f6dyn, ihmisen tulee osallistua siihen usein. Kuinka usein, voimme kysy\u00e4? Joka kerran, kun h\u00e4n osallistuu liturgiaan. Toiseksi: meid\u00e4n tulee l\u00e4hesty\u00e4 ”Jumalan pelossa, uskossa ja rakkaudessa”. Toisin sanoen l\u00e4hesty\u00e4 arvollisesti, kunnioituksella ja uskossa Jumalaan, kokosyd\u00e4misesti rakastaen Jumalaa ja ihmisi\u00e4.<\/p>\n Pyh\u00e4 Ehtoollinen toimitetaan kirkossa, mutta se voidaan tehd\u00e4 my\u00f6s ulkona tai miss\u00e4 tahansa, jos tarve vaatii, tilanteen mukaan. Se voidaan toimittaa kerran p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 ja se siis tapahtuu Pyh\u00e4ss\u00e4 Liturgiassa. Aineelliset leip\u00e4 ja viini muuttuvat Pyh\u00e4n Hengen vaikutuksesta hengellisiksi asioiksi – Kristuksen ruumiiksi ja vereksi<\/p>\n KATUMUKSEN SAKRAMENTTI<\/span><\/strong><\/p>\n Katumuksen sakramentissa hoidetaan ihmisen murheita ja sielun ep\u00e4puhtauksia, ja kristitty saatuaan syntien anteeksiannon j\u00e4lleen vapautuu syyllisyydest\u00e4 ja pyhitet\u00e4\u00e4n aivan samoin kuin silloin, kun h\u00e4net kastettiin. Siksi katumuksen sakramenttia my\u00f6s joskus kutsutaan ”hengelliseksi l\u00e4\u00e4kkeeksi”. Ihmisen synnit, jotka painavat h\u00e4nt\u00e4 kohti maata, jotka tylsist\u00e4v\u00e4t h\u00e4nen mielens\u00e4 ja j\u00e4rkens\u00e4, syd\u00e4mens\u00e4 ja omatuntonsa, jotka h\u00e4m\u00e4rt\u00e4v\u00e4t h\u00e4nen hengellisen n\u00e4k\u00f6kykyns\u00e4 ja tekev\u00e4t voimattomaksi h\u00e4nen kristillisen tahtonsa, h\u00e4vitet\u00e4\u00e4n, ja h\u00e4nen yhteytens\u00e4 kirkkoon ja Herraan Jumalaan saatetaan entiselleen.<\/p>\n Koska teemme synti\u00e4 kasteemme j\u00e4lkeen, katumuksen sakramentti on meille v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n sis\u00e4isen, hengellisen ihmisemme puhdistamiseksi. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 sit\u00e4 kutsutaan toiseksi kasteeksi. Katumuksen sakramentti muodostuu kahdesta osasta: 1. syntien tunnustaminen kirkon papin edess\u00e4 tulemalla sakramenttiin, ja 2. papin lausumasta p\u00e4\u00e4st\u00f6rukouksesta ja Jumalan suomasta syntien anteeksiannosta. Sakramenttia kutsutaan my\u00f6s synnintunnustuksen sakramentiksi, vaikka syntien tunnustaminen k\u00e4sitt\u00e4\u00e4kin vain ensimm\u00e4isen ja alkuosan siit\u00e4, ja t\u00e4m\u00e4 viittaa sielun syntien vilpitt\u00f6m\u00e4n tunnustamisen t\u00e4rkeyteen ja merkitykseen.<\/p>\n Syntien tunnustaminen, ts. niiden \u00e4\u00e4neen lausuminen, on sis\u00e4isen katumuksen ilmaus, sen tulos ja osoittaja. Katumus ei ole vain tietoisuutta omista synneist\u00e4 tai vain oman arvottomuutensa tuntemista eik\u00e4 se ole synnintuntoakaan tai murhetta, vaikka n\u00e4iden puolten tulee kuuluakin katumukseen. Paremminkin katumus on tahdon ilmaus parannukseen, halu ja vakaa aikomus, p\u00e4\u00e4t\u00f6s taistella pahoja taipumuksia vastaan. T\u00e4h\u00e4n sielun tilaan yhdistyy pyynt\u00f6 Jumalan avusta taistelussa pahoja taipumuksiaan vastaan T\u00e4llainen syd\u00e4mest\u00e4 tuleva ja vilpit\u00f6n katumus on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, jotta t\u00e4m\u00e4n sakramentin voima ulottuisi ei vain syntien poistamiseen, vaan my\u00f6s, ett\u00e4 avautuneeseen sieluun tulisi armon tuova parantuminen, joka ei en\u00e4\u00e4 sallisi sielun joutua synnin saastan likaamaksi.<\/p>\n Papin edess\u00e4 tapahtuva syntien tunnustaminen, omien murheiden ja lankeemusten ilmaiseminen, merkitsee voittoa ylpeydest\u00e4, joka on t\u00e4rkein syntien aiheuttaja, ja toivottomuudesta ja syntien vallasta, jotka est\u00e4v\u00e4t parantumista ja pelastusta. Katumuksen sakramenttiin tulevien tulee valmistautua rukouksella, paastolla ja syv\u00e4llisesti itse\u00e4\u00e4n tutkimalla tarkoituksenaan paljastavat syntins\u00e4 ja tulla tietoiseksi syntisyydest\u00e4\u00e4n<\/p>\n AVIOLIITON SAKRAMENTTI<\/span><\/strong><\/p>\n Avioliitto saa sakramentaalisen merkityksen yhteydest\u00e4\u00e4n Ehtoolliseen. Sakramentaalisuus k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 koko avioel\u00e4m\u00e4n, ei ainoastaan avioliittoon vihkimist\u00e4. Perinne painottaa avioliiton ainutkertaisuutta. L\u00e4ht\u00f6kohtana sakramentissa on Ef.5:20 – 33. Avioliitto ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n maallisia tarpeita tai suvunjatkamista varten, vaan siin\u00e4 on ennen kaikkea sakramentaalinen puoli. Kirkko vaatii vain yhden avioliiton. My\u00f6nnytyksen\u00e4 inhimilliselle heikkoudelle on hyv\u00e4ksytty toinen ja kolmas avioliitto, joilla ei kuitenkaan ole sellaista sakramentaalista merkityst\u00e4 kuin ensimm\u00e4isell\u00e4. Alkukirkossa ei ollut erityist\u00e4 vihkitoimitusta. Avioliittojen solmiminen tapahtui vanhojen juutalaisten ja roomalaisten juridisten perinteiden mukaan. Kirkon teht\u00e4v\u00e4ksi j\u00e4i niiden tunnustaminen. Kristityt ottivat huomioon kirkon asettamat velvoitteet.<\/p>\n Ensimm\u00e4iselt\u00e4 vuosisadalta l\u00e4htien kristityt alkoivat pyyt\u00e4\u00e4 siunauksen avioliitolleen seurakunnan vanhimmalta tai piispalta. Avioliitto sinet\u00f6itiin osallistumalla yhteisesti pyh\u00e4\u00e4n Ehtoolliseen. Nelj\u00e4nnelt\u00e4 vuosisadalta on mainintoja, ett\u00e4 avioliittoon yhdistyv\u00e4t on juhlallisesti kruunattu liturgian yhteydess\u00e4. Liturgiaan oli my\u00f6s liitetty erityisi\u00e4 rukouksia avioliittoon menevien puolesta. Kirkollinen vihkiminen ei ollut viel\u00e4 pakollinen 800-luvulla Bysantissa. 900-luvulla otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n erillinen vihkitoimitus. Siit\u00e4 l\u00e4htien vain kirkollinen avioliitto olisi laillinen. N\u00e4in keisari Leo VI:n aikana kirkosta tuli se viranomainen, joka yksin antoi avioliitolle juridisen p\u00e4tevyyden. Avioliitto erotettiin nyt Eukaristiasta ja vihkikaava muodostui v\u00e4hitellen nykyiselleen. Nykyisen avioliittokaavan kolme rukousta vastaavat liturgian kolmea antifonia. Niit\u00e4 seuraavat Raamatun luvut lauselmineen. My\u00f6s ekteniat ovat samassa j\u00e4rjestyksess\u00e4 kuin liturgiassa. Is\u00e4 meid\u00e4n – rukouksen j\u00e4lkeen liturgiassa seuraa Ehtoolliseen osallistuminen ja avioliittoon vihkimisess\u00e4 yhteinen malja.<\/p>\n Kihlaus<\/b><\/p>\n Euhologionin teksteiss\u00e4 on avioliittoon vihkimisen ensimm\u00e4inen osa nimelt\u00e4\u00e4n kihlauspalvelus. Siin\u00e4 keskeinen tapahtuma on sormusten vaihto ja sormusten sormeen paneminen. Kihlaus on rakenteeltaan itsen\u00e4inen kokonaisuus ja se voidaan toimittaa erillisen\u00e4. Kihlaus on roomalaisen avioliittosopimuksen kristillinen muoto. Sormusten vaihto on merkkin\u00e4 keskin\u00e4isest\u00e4 sopimuksesta. Se on my\u00f6s omaisuuden merkki ja merkki omaisuuteen oikeuttavasta vallasta sek\u00e4 uskollisuudesta. Ortodoksisen perinteen mukaan sormus pannaan kihlautuvien oikeaan k\u00e4teen, sill\u00e4 oikea k\u00e4si kuvaa Jumalan voimaa. Jumala pit\u00e4\u00e4 maan perustukset lujana ja Jumala vahvistaa my\u00f6s avioliiton perustan ja pit\u00e4\u00e4 sen voimassa. Raamatussa sormus on aina Jumalan ihmist\u00e4 kohtaan osoittaman rakkauden, armon ja uskollisuuden vertauskuva.<\/p>\n Kihlauksessa vihkiparin tulisi seisoa kirkon eteisess\u00e4 merkiksi siit\u00e4, ett\u00e4 kihlaus kuuluu viel\u00e4 ”t\u00e4h\u00e4n maailmaan”. Bysantin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n mukaan kihlaus oli juridisesti sitova avioliiton solmimisen muoto. Siit\u00e4 puuttui vain sakramentaalinen t\u00e4yttymys. Se toteutuu, kun liitto otetaan kirkon sis\u00e4lle. T\u00e4t\u00e4 ilmaisee parin siirtyminen papin johdolla juhlallisessa saatossa kirkkosaliin.<\/p>\n Vihkiminen eli kruunaus<\/b><\/p>\n Vihkiminen eli kruunaus alkaa, kun pappi suitsutin k\u00e4dess\u00e4 psalmia lukien johtaa parin keskelle kirkkoa, jossa analogilla ovat risti ja evankeliumikirja. Vihitt\u00e4vill\u00e4 on k\u00e4siss\u00e4\u00e4n palavat kynttil\u00e4t. Kihlaus muuttuu nyt avioliiton sakramentiksi. Vuorossa ovat sitten papin kysymykset: ”Onko sinulla NN. hyv\u00e4 ja vapaa tahto…? jne. Kysymykset eiv\u00e4t kuulu alkuper\u00e4iseen kreikkalaiseen Euhologioniin. Kiovan metropoliitta Pietari Mogila otti n\u00e4m\u00e4 kysymykset vihkikaavaan 1640- luvulla roomalaiskatolisen kirkon esikuvan mukaan. Sielt\u00e4 ne periytyiv\u00e4t meille.<\/p>\n Saatuaan my\u00f6nteisen vastauksen pappi aloittaa sakramentin toimittamisen.<\/p>\n Avioliiton sakramentin kaava<\/i><\/p>\n Suuri alkusiunaus<\/p>\n Suuri ektenia<\/p>\n Ektenia sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 erityisi\u00e4 anomuksia avioliittoon menevien puolesta.<\/p>\n Kolme rukousta<\/p>\n Rukouksissa on pitki\u00e4 nimiluetteloita, joissa mainitaan Aabraham ja Saara, Iisak ja Rebekka, Jaakob ja Raakel, Joosef ja Aasenat, Mooses ja Sippora, Sakarias ja Elisabet sek\u00e4 Joakim ja Anna. N\u00e4it\u00e4 aviopareja Jumala on erityisesti siunannut. Samaa siunausta anotaan avioparille. Mainitut parit olivat my\u00f6s tuoneet ihmiskuntaa l\u00e4hemm\u00e4ksi Kristusta ja maailman pelastusta. Sen tulee olla my\u00f6s vihitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 olevan avioparin teht\u00e4v\u00e4. Rukouksissa kehotetaan etsim\u00e4\u00e4n avioliittoonsa iloa ristin tiet\u00e4 kulkemalla ja mainitaan Sebastianin 40 pyh\u00e4\u00e4 marttyyria, jotka Jumala palkitsi seppelein. Vihkimistoimituksessa k\u00e4ytetyt kruunut kuvaavat n\u00e4it\u00e4 seppeleit\u00e4.<\/p>\n Kruunut symboloivat luomisen j\u00e4rjestyst\u00e4: ihminen on luomakunnan hallitsija. Ne my\u00f6s osoittavat kristityn teht\u00e4v\u00e4\u00e4: avioliitto on marttyyriutta, koska se on todistusta kristillisest\u00e4 uskosta ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Lis\u00e4ksi kruunut viittaavat Jumalan valtakunnan kruunuun, ja n\u00e4in niill\u00e4 on eskatologinen ulottuvuus. Ne muistuttavat my\u00f6s apostoli Paavalin mainitsemista voittopalkinnoista (1Kor.9:24\u201325;2Tim.4:7-8). Lis\u00e4ksi kruunu kuuluu kuninkaalle ja kuningattarelle: aviopuolisot ovat oman perheens\u00e4 kuningas ja kuningatar.<\/p>\n Epistola (Ef. 5: 20- 33)<\/p>\n Aviopuolisoiden keskin\u00e4ist\u00e4 suhdetta verrataan Kristuksen ja seurakunnan suhteeseen. Kristus on seurakunnan p\u00e4\u00e4, samoin mies on vaimon p\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan tarkoita alistussuhdetta.<\/p>\n Evankeliumi (Joh. 2: 1- 12)<\/p>\n Evankeliumi kertoo Kaanan h\u00e4ist\u00e4, joissa Jeesus oli l\u00e4sn\u00e4 ja niin osoitti avioliiton Jumalan siunaamaksi el\u00e4m\u00e4nmuodoksi. H\u00e4iss\u00e4 H\u00e4n muutti veden viiniksi. Kristuksen l\u00e4sn\u00e4olo muuttaa arkisen el\u00e4m\u00e4n juhlaksi. Kristuksen l\u00e4sn\u00e4olo tekee avioliiton sakramentiksi.<\/p>\n Anomusektenia<\/p>\n Herran rukous<\/p>\n Yhteinen malja<\/p>\n Malja on Ehtoollisen paikalla, mutta vain sen k\u00f6yh\u00e4 korvike. Malja muistuttaa vihittyjen el\u00e4m\u00e4n yhteisyydest\u00e4 ja yhteisest\u00e4 kohtalosta ja vastuusta. Sit\u00e4 ei tulisi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 pois, vaikka avioliiton sakramentti toimitettaisiin liturgian yhteydess\u00e4.<\/p>\n Saatto evankeliumin ymp\u00e4ri.<\/p>\n Pappi taluttaa parin kolme kertaa analogin ymp\u00e4ri. Evankeliumi kuvaa Kristuksen l\u00e4sn\u00e4oloa ollen H\u00e4nen sanallinen ikoninsa. Kuoro laulaa: ”Riemuitse, Jesaja…”. Kyseess\u00e4 on Jesajan karkelo, joka on ollut aikoinaan liturginen tanssi. Sill\u00e4 on symbolisesti sama merkitys kuin sormuksella, kuvaten p\u00e4\u00e4ttym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 ja ikuisuutta. Avioliiton alkuaskeleet on suunnattu kohti iankaikkisuutta.<\/p>\n Rukous seppeleit\u00e4 pois pantaessa.<\/p>\n Rukous sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kahdeksannen p\u00e4iv\u00e4n symboliikkaa, jossa kuvastuu avioliiton sakramentaalisuus.<\/p>\n SAIRAANVOITELU ELI \u00d6LJYPYHITYKSEN SAKRAMENTTI<\/span><\/strong><\/p>\n Herran veli Jaakob kuvaa Raamatussa t\u00e4t\u00e4 sakramenttia: ”Jos joku teist\u00e4 on sairaana, kutsukoon h\u00e4n luokseen seurakunnan vanhimmat. N\u00e4m\u00e4 voidelkoot h\u00e4net \u00f6ljyll\u00e4 Herran nimess\u00e4 ja rukoilkoot h\u00e4nen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa h\u00e4net jalkeille, ja jos h\u00e4n on tehnyt synti\u00e4, h\u00e4n saa sen anteeksi.”(Jaak. 5: 14 -16)<\/p>\n T\u00e4ll\u00e4 sakramentilla on kaksi tarkoitusta, ruumiillinen parantuminen ja syntien anteeksisaaminen. N\u00e4m\u00e4 kaksi puolta liittyv\u00e4t toisiinsa, sill\u00e4 ihminen on sielun ja ruumiin yhteys, eik\u00e4 sielullisten ja ruumiillisten sairauksien v\u00e4lill\u00e4 ole jyrkk\u00e4\u00e4 eroa.<\/p>\n Sairaanvoitelun sakramentissa pappi tai piispa voitelee sairaan henkil\u00f6n pyhitetyll\u00e4 \u00f6ljyll\u00e4 anoen yhdess\u00e4 koko Kirkon kanssa Jumalan armoa parantamaan sielun ja ruumiin sairautta.<\/p>\n Sakramentti toimitetaan aina tarvittaessa. Se ei ole pakollinen, vaan vapaaehtoinen. Mik\u00e4li odottaa hyv\u00e4\u00e4 tulosta sakramentista, siihen on osallistuttava uskolla. Sairas henkil\u00f6 ei aina parannu, koska Jumalalla on muita suunnitelmia h\u00e4nen varalleen. Kysymys ei ole vain sairauden parantamisesta, vaan kysymyksess\u00e4 on my\u00f6s hengellinen sanoma. Sakramenttia toimitettaessa jatketaan Kristuksen ty\u00f6t\u00e4 maailmassa sairaiden parantajana ja syntien anteeksiantajana. Tarkoituksena on osoittaa, ett\u00e4 ihminen on loppujen lopuksi poisv\u00e4istyv\u00e4, siksi paranemisella on toissijainen merkitys. Todella lopullinen paraneminen ei t\u00e4ss\u00e4 maailmassa ole edes mahdollista.<\/p>\n Sairaanvoitelu on luonteeltaan kollektiivinen, koko kirkkoa koskeva. Sakramentti ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n liity kuolemaan, kuten esimerkiksi roomalaiskatolisten viimeinen voitelu. Sakramentti voidaan toimittaa useammankin kerran samalle henkil\u00f6lle. Sakramentin tarkoitus on tuoda sairaus ja mahdollinen kuolema Jumalan eteen, liitt\u00e4\u00e4 se Kristuksen k\u00e4rsimyksiin.<\/p>\n Luku seitsem\u00e4n on keskeinen sakramentissa. Se on Kirkon ja sen t\u00e4yteyden symboli. K\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 \u00f6ljy on ilon ja armon vertauskuva.<\/p>\n Sakramenttia toimittamassa tulisi olla seitsem\u00e4n pappia osoittamaan, ett\u00e4 armahtavaisuus ja huolenpito sairaita kohtaan ovat koko Kirkon vastuulla. Tarpeen vaatiessa voitelun voi toimittaa kolme tai vain yksi pappikin. P\u00f6yd\u00e4lle asetetaan Kristuksen – tai muu ikoni sek\u00e4 viinill\u00e4 ja \u00f6ljyll\u00e4 t\u00e4ytetty lampukka. P\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 on astiassa tai vadilla my\u00f6s vehn\u00e4njyvi\u00e4. Voiteleminen tehd\u00e4\u00e4n otsaan, rintaan ja k\u00e4siin. Luettavat rukoukset kuvaavat sakramentin luonnetta. Niist\u00e4 k\u00e4y selv\u00e4sti ilmi, ett\u00e4 sielunvaivat asetetaan ensisijalle.<\/p>\n Sakramentissa luetaan seitsem\u00e4n epistolaa ja seitsem\u00e4n evankeliumia ja voitelu suoritetaan seitsem\u00e4n kertaa. Seitsem\u00e4nnen voitelemisen j\u00e4lkeen avonainen evankeliumikirja asetetaan sairaan p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lle, ja vanhin pappi lukee p\u00e4\u00e4st\u00f6rukouksen: ”Laupias ja armosta rikas pyh\u00e4 Kuningas, Herra Jeesus Kristus, el\u00e4v\u00e4n Jumalan Poika ja Sana, joka et tahdo syntisen kuolemaa, vaan ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyisi ja el\u00e4isi, min\u00e4 en laske syntist\u00e4 k\u00e4tt\u00e4ni syntisen\u00e4 luoksesi tulevan ja Sinulta anteeksiantoa pyyt\u00e4v\u00e4n palvelijasi p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lle, vaan ojenna Sin\u00e4 v\u00e4kev\u00e4 ja voimallinen k\u00e4tesi t\u00e4ss\u00e4 evankeliumissa, jolla kanssapalvelijani peitt\u00e4v\u00e4t palvelijasi (N.N) p\u00e4\u00e4n. Heid\u00e4n kanssaan anon ja rukoilen…” T\u00e4m\u00e4 viimeinen rukous kuvaa Kristuksen l\u00e4sn\u00e4oloa t\u00e4ss\u00e4 sakramentissa.<\/p>\n Kirkko tuntee lukemattoman m\u00e4\u00e4r\u00e4n parantumistapauksia, nopeitakin, jotka ovat tapahtuneet sakramentin toimittamisen j\u00e4lkeen. Jos sairas henkil\u00f6 kuolee, kirkko vakaasti uskoo, ett\u00e4 sairaanvoitelun sakramentti auttaa kuolevaa saamaan Jumalan armon apua pelottavassa toiseen maailmaan siirtymisess\u00e4\u00e4n. Kuitenkaan sakramentti ei ole kuolemaan valmistamisen sakramentti. Se voidaan toimittaa kelle tahansa sairaalle, my\u00f6s terveille, kuten on tapana Suurena keskiviikkona monin paikoin. Kreikassa on tapa toimittaa se terveille ennen Ehtoollista, koska toimitus sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s katumuksen aineksia, vaikkakin on huomattava, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 sakramenttia ei ole tarkoitettu katumuksen sakramentin sijalle.<\/p>\n PAPPEUDEN SAKRAMENTTI<\/span><\/strong><\/p>\n Kirkon ainoa ja todellinen pappi on Kristus, joka on ortodoksisen kirkon kaikkien papillisten virkojen l\u00e4hde. H\u00e4n antaa t\u00e4ydellisesti itsens\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4kseen langenneen ihmiskunnan Jumalan kanssa. Jumalan pappeus muodostuu kaikkien uskovien kuninkaallisesta pappeudesta sek\u00e4 erityiseksi teht\u00e4v\u00e4ksi asetetusta pappeudesta.<\/p>\n Voitelun sakramentin kautta, jonka ymm\u00e4rr\u00e4mme helluntain jatkeena, jokaisesta kirkon j\u00e4senest\u00e4 tulee osallinen Kristuksen kuninkaallisesta pappeudesta. Kaikkia kristittyj\u00e4 kutsutaan toimimaan tietoisesti totuuden puolesta. Pietarin ensimm\u00e4isest\u00e4 kirjeest\u00e4 voimme lukea: ”Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyh\u00e4 heimo, Jumalan oma kansa, m\u00e4\u00e4r\u00e4tty julistamaan h\u00e4nen suuria tekojaan, joka teid\u00e4t on pimeydest\u00e4 kutsunut ihmeelliseen valoonsa.” (1 Piet.2:9). N\u00e4in kristityt ovat erotetut Jumalan kansaksi ja osana Jumalan valtakuntaa olemme vastuussa Jumalalle. Jumalan kuninkaallisen pappeuden j\u00e4senin\u00e4 kannamme kiitosta ja uhreja Jumalalle siit\u00e4, mit\u00e4 H\u00e4n on antanut maailman edest\u00e4. Teht\u00e4v\u00e4ksemme on asetettu palvella, uhrata, profetoida ja julistaa Jumalan sanaa.<\/p>\n Luomisj\u00e4rjestykseen kuuluu erityinen pappeus, ryhm\u00e4 uskovia Kirkko – ruumiissa, jotka toimivat kaikkien hyv\u00e4ksi Kirkon nimiss\u00e4 kaikkien pelastukseksi. Kolme olennaisinta virkaa ovat piispan, papin ja diakonin virka. Heid\u00e4t on erityisesti valittu palvelemaan Kirkkoa, saarnaamaan, opettamaan ja kaitsemaan Jumalan kansaa, toimittamaan pyhi\u00e4 sakramentteja, s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n puhtaana oikean opin ja pit\u00e4m\u00e4\u00e4n Kristuksen Ruumiin yhten\u00e4. Kristus perusti pappeuden, kun apostoleille annettu Pyh\u00e4n Hengen lahja ja toiminta v\u00e4litettiin k\u00e4tten p\u00e4\u00e4lle panemisen (vihkimisen) kautta. Pappeuteen vihkimisen sakramentti on l\u00e4htem\u00e4t\u00f6n merkki, joka pysyy vihityss\u00e4; jopa silloinkin, kun h\u00e4nelt\u00e4 on otettu pois papin oikeudet tai h\u00e4n joutuu harhaan oikeasta uskosta h\u00e4nt\u00e4 ei vihit\u00e4 uudelleen, jos h\u00e4n viel\u00e4 palaa Kirkon yhteyteen.<\/p>\n Kristus itse asetti teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 kaksitoista apostolia. He olivat ensimm\u00e4iset kaitsijat eli piispat, jotka puolestaan vihkiv\u00e4t pappeja ja diakoneja.<\/p>\n Piispat ovat apostolien seuraajia, t\u00e4rkeimpin\u00e4 Kirkon kaitsijoina ja palvelijoina, he ovat my\u00f6s oikean uskon opettajia ja varjelijoita. Piispan ortodoksinen nimike on episkopos, joka kirjaimellisesti tarkoittaa kaitsijaa, p\u00e4\u00e4lle katsojaa. N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 ensimm\u00e4iseksi nimityksi\u00e4 \u201depiskopos\u201d ja \u201dpresbyteeri\u201d k\u00e4ytettiin samassa merkityksess\u00e4 kuin Apostolien teoissa.<\/p>\n Kuitenkin toisella vuosisadalla erotettiin kolme pappeuden astetta. Piispa on my\u00f6s Kirkon ykseyden edustaja. Piispat valittiin kuudennelta vuosisadalta l\u00e4htien naimattomasta papistosta. Oikeus valita, kenest\u00e4 tulee piispa, kuuluu papistolle ja koko kansalle. Piispan vihkii kolme piispaa. Kaikissa muissa pappeuden asteissa vihkimisen suorittaa yksi piispa.<\/p>\n Presbyteerit (papit) osallistuivat piispan palveluteht\u00e4v\u00e4\u00e4n omissa, heille nimetyiss\u00e4 teht\u00e4viss\u00e4. Uskon asioissa ja seurakunnan hallinnossa pappi on pelastusta koskevien asioiden edustaja. Pappi toimittaa my\u00f6s sakramentteja sek\u00e4 sielunhoidollisia teht\u00e4vi\u00e4 seurakunnassa piispan apuna. Papilla on valta hoitaa kaikkia muita teht\u00e4vi\u00e4 ja opettaa sek\u00e4 hoitaa my\u00f6s kaikkia muita piispan teht\u00e4vi\u00e4 paitsi vihki\u00e4 pappeja ja kirkkoja. Pappeuden sis\u00e4ll\u00e4 on monia palveluteht\u00e4vi\u00e4, jotka eiv\u00e4t ole pappivihkimyksen osana.<\/p>\n Diakonit auttavat piispoja ja pappeja sielunhoitoty\u00f6ss\u00e4, jumalanpalvelusten toimittamisessa ja kasvatusteht\u00e4viss\u00e4. Apostolien teoissa mainitaan, ett\u00e4 Kirkko valitsi ensimm\u00e4iset seitsem\u00e4n diakonia auttamaan p\u00f6yt\u00e4palveluksessa, ts. eukaristian toimittamiseen. Diakonin palveluteht\u00e4v\u00e4 on selv\u00e4sti m\u00e4\u00e4ritelty kirkon sis\u00e4ll\u00e4. Diakoni ei ole ”puolipappi”, vaan oikealla tavalla ymm\u00e4rrettyn\u00e4 diakonien palveluteht\u00e4v\u00e4 on Jumalan kansan pelastukseksi asetettu aivan ainutlaatuinen ja olennainen teht\u00e4v\u00e4.<\/p>\n Diakonius on nykyaikana askel pappeuteen, ja varsinaisissa diakonin teht\u00e4viss\u00e4 palvelevat harvat. Samoin diakonin palveluteht\u00e4v\u00e4\u00e4 seurakunnissa voisi nykyaikana monipuolistaa. Papit ja diakonit voivat joko menn\u00e4 avioliittoon tai pysy\u00e4 naimattomina. He eiv\u00e4t saa menn\u00e4 avioliittoon vihkimyksen j\u00e4lkeen.<\/p>\n Vihkimys tapahtuu seuraavassa j\u00e4rjestyksess\u00e4:<\/p>\n Tultuaan suuren saaton j\u00e4lkeen alttariin ja saatuaan piispalta siunauksen vihitt\u00e4v\u00e4 k\u00e4y kolmesti vanhimman papin j\u00e4ljess\u00e4 pyh\u00e4n p\u00f6yd\u00e4n ymp\u00e4ri ja suutelee pyh\u00e4n p\u00f6yd\u00e4n nelj\u00e4\u00e4 kulmaa, piispan omoforia, epigonatiota ja k\u00e4tt\u00e4. Kolminkertainen k\u00e4yminen pyh\u00e4n p\u00f6yd\u00e4n ymp\u00e4ri merkitsee vihitt\u00e4v\u00e4n katkaisematonta yhteytt\u00e4 kirkon kanssa. Pyh\u00e4n p\u00f6yd\u00e4n suuteleminen on rakkauden osoitus Jumalaa kohtaan ja omoforin, epigonation ja piispa k\u00e4den suuteleminen osoittaa vihitt\u00e4v\u00e4n lapsellista kuuliaisuutta piispalle. H\u00e4nen k\u00e4ydess\u00e4\u00e4n pyh\u00e4n p\u00f6yd\u00e4n ymp\u00e4ri lauletaan kolme veisua: Ensimm\u00e4isess\u00e4 rukoillaan apuun pyhi\u00e4 marttyyreja, jotka ovat meid\u00e4n rukoilijoitamme Jumalan edess\u00e4 ja samalla korkeita uskon puhtauden opettajia. Toinen veisu on Jumalan kunniaksi, jossa vihitt\u00e4v\u00e4lle asetetaan esikuvaksi apostolit ja marttyyrit, joiden saarnan aiheena on ollut Pyh\u00e4 Kolminaisuus. Kolmas veisu Jumalan \u00c4idin kunniaksi muistuttaa, ett\u00e4 kirkon ja pappeuden sakramentin perustuksena on Jumalan Pojan lihaksituleminen.<\/p>\n Ymp\u00e4rik\u00e4ynnin j\u00e4lkeen notkistaa vihitt\u00e4v\u00e4 polvensa pyh\u00e4n p\u00f6yd\u00e4n edess\u00e4, sen oikealla puolella, molemmat polvensa (diakoniksivihitt\u00e4v\u00e4 vain toisen) t\u00e4ydellisen alttiiksi antautumisen merkiksi Herran edess\u00e4, panee k\u00e4tens\u00e4 ristiin pyh\u00e4lle p\u00f6yd\u00e4lle, painaa p\u00e4\u00e4ns\u00e4 alasp\u00e4in ja odottaa Pyh\u00e4n Hengen tulemista. Piispa peitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 omoforillaan, siunaa h\u00e4nt\u00e4 kolmesti, panee k\u00e4tens\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle ja lausuu sakramentin rukouksen: ” Jumalallinen armo, joka heikkoja parantaa…asettaa t\u00e4m\u00e4n jumalallisen diakonin (nimi) papiksi.” T\u00e4m\u00e4n rukouksen papisto p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 veisulla: Herra armahda, ja laulajat laulavat: Kyrie eleison. T\u00e4m\u00e4n laulun aikana piispa, viel\u00e4 kolmesti siunattuaan vihitt\u00e4v\u00e4\u00e4 lukee hiljaa rukouksia, joissa h\u00e4n anoo vihitt\u00e4v\u00e4lle Pyh\u00e4n Hengen armoa ja anoo niit\u00e4 lahjoja, jotka ovat tarpeellisia papille.<\/p>\n Rukouksien p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 antaa piispa vihitylle papin teht\u00e4v\u00e4\u00e4n kuuluvat esineet: epitrakilin, vy\u00f6n, felonin ja jumalanpalveluskirjan. Kutakin esinett\u00e4 antaessaan h\u00e4n lausuu: aksios! Seurakunta laulajien kautta hyv\u00e4ksyy t\u00e4m\u00e4n virkaan pyhitt\u00e4misen laulaen kolmesti kutakin esinett\u00e4 vihitylle annettaessa piispan lausuman sanan.<\/p>\n Sitten kun vihitty on puettu, suutelevat kaikki l\u00e4sn\u00e4 olevat papit h\u00e4nt\u00e4 veljellisesti. Pyhien lahjain siunaamisen j\u00e4lkeen antaa piispa vihitylle Ehtoollisosasen sanoen. ”Ota t\u00e4m\u00e4 pantti ja s\u00e4ilyt\u00e4 se kokonaisena ja vahingoittumatta viimeiseen hengenvetoosi asti, sill\u00e4 siit\u00e4 vaaditaan sinulta tili meid\u00e4n herramme, Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen toisessa ja pel\u00e4tt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 tulemisessa.” Se merkitsee sit\u00e4, ett\u00e4 papin tulee pit\u00e4\u00e4 sakramentin pyhyytt\u00e4 arvossa, p\u00e4\u00e4st\u00e4en siit\u00e4 osalliseksi vain otollisia. Vihitt\u00e4v\u00e4 pit\u00e4\u00e4 Ehtoollisosasta Kristuksen sakramenttien s\u00e4ilytt\u00e4j\u00e4n\u00e4 ja jakajana hartaudella k\u00e4siss\u00e4\u00e4n pyh\u00e4n p\u00f6yd\u00e4n edess\u00e4 aina siihen asti kun papisto nauttii Herran Ehtoollista. Liturgian loppupuolella vastavihitty lukee korokkeentakaisen rukouksen, osoittaen siten kansalle, ett\u00e4 h\u00e4n on jo ryhtynyt pyh\u00e4\u00e4n palvelukseen.<\/p>\n Diakonin virkaan vihkiminen on melkein samanlainen kuin papinkin virkaan. Suurin ero on siin\u00e4, ettei diakonia vihit\u00e4 Pyhien Lahjojen siunaamisen edell\u00e4, kuten pappi, vaan h\u00e4net vihit\u00e4\u00e4n sen j\u00e4lkeen, sill\u00e4 diakoni ei toimita sakramentteja, vaan ainoastaan palvelee niiden toimittamisessa. Pyh\u00e4n p\u00f6yd\u00e4n edess\u00e4 h\u00e4n notkistaa vain toisen polvensa sen merkiksi, ett\u00e4 h\u00e4nen palveluskuormansa on keve\u00e4mpi kuin papin.<\/p>\n Ortodoksinen pappeus on miesten teht\u00e4v\u00e4. Kristus ilmaisee itse\u00e4\u00e4n piispojen ja pappien kautta. Kristuksen pappeus j\u00e4tettiin apostoleille ja se jatkuu apostolisen sukkession kautta vihitt\u00e4viss\u00e4. Vihityt piispat ja papit ovat h\u00e4nen ikonejaan.<\/p>\n Alempiin pappeuden asteisiin kuuluvat alidiakonit, lukijat, veisaajat ja alttaripalvelijat. Vihkiminen tapahtuu alttarin ulkopuolella liturgian yhteydess\u00e4. Siunaaminen n\u00e4ihin teht\u00e4viin tapahtuu siten, ett\u00e4 piispa ennen liturgian alkamista tai pieness\u00e4 saatossa kolmesti siunaa vihitt\u00e4v\u00e4\u00e4, panee k\u00e4tens\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle ja lausuu rukouksen. Sitten h\u00e4n leikkaa ristinmuotoisesti hiuksia vihitt\u00e4v\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 sen merkiksi, ett\u00e4 h\u00e4net erotetaan maallikoista pyh\u00e4\u00e4n palvelukseen, ja vihitt\u00e4v\u00e4 puetaan stikariin. Alidiakonin olkap\u00e4ille piispa panee sen lis\u00e4ksi orarin. N\u00e4it\u00e4 alempia vihkimyksi\u00e4 kutsutaan keirotesiaksi ja ylempi\u00e4 keirotoniaksi.<\/p>\n Kaikkiin asteisiin vihkiminen tapahtuu liturgiassa. Vihkimykseen tarvitaan koko kansan suostumus. Jokaisessa vihkimyksess\u00e4 seurakunta ja l\u00e4sn\u00e4 oleva papisto antavat suostumuksensa piispa mukaan lukien huutamalla: Aksios!(=otollinen)<\/p>\n \n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Ihmisel\u00e4m\u00e4n liturginen kierto alkaa rukouksilla lapsivuoteessa olevan \u00e4idin puolesta ja p\u00e4\u00e4ttyy panihidaan, kuolleen puolesta toimitettuun muistopalvelukseen. Jumalanpalvelukset voidaan jakaa kahteen<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-1516","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-ortodoksinen-usko"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1516","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1516"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1516\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1517,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1516\/revisions\/1517"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1516"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1516"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1516"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}