{"id":147,"date":"2012-02-06T06:46:58","date_gmt":"2012-02-06T06:46:58","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/isien-opetuksia\/armosta\/"},"modified":"2019-11-12T13:59:35","modified_gmt":"2019-11-12T11:59:35","slug":"armosta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2012\/02\/06\/armosta\/","title":{"rendered":"Armosta"},"content":{"rendered":"

Markus Askeetti<\/strong><\/span><\/p>\n

Ei ole mahdollista paimentaa yhdess\u00e4 lampaita ja susia. (kts. Siir.13:17) Niin ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n voi saada armoa sellainen ihminen, joka k\u00e4ytt\u00e4ytyy kierosti l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4\u00e4n kohtaan. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Markus Askeetti: Hengellisest\u00e4 laista, Filokalia I, s. 173, kohta 123)<\/span><\/p>\n

Vastoink\u00e4ymisiss\u00e4 \u2013 sik\u00e4li kuin kest\u00e4mme ne k\u00e4rsiv\u00e4llisesti \u2013 piilee aina Jumalan armoa, joka vet\u00e4\u00e4 meit\u00e4 katumukseen ja vapauttaa meid\u00e4t iankaikkisista rangaistuksista.(Pyhitt\u00e4j\u00e4 Markus Askeetti: Niille, jotka arvelevat vanhurskautuvansa teoista, Filokalia I, s. 196, kohta 139)<\/span><\/p>\n

Kun joku auttaa toista sanoin tai teoin, tulisi sek\u00e4 auttajan ett\u00e4 avun saajan k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 se Jumalan armoksi. Jos jompikumpi ei t\u00e4t\u00e4 tajua, h\u00e4n joutuu sen valtaan, joka tajuaa. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Markus Askeetti: Hengellisest\u00e4 laista, Filokalia I, s.168, kohta 74)<\/span><\/p>\n

Sanotaan, ett\u00e4 raha kaiken hankkii.(Saarn.10:19) Mutta hengellisi\u00e4 asioita s\u00e4\u00e4telee Jumalan armo.(Pyhitt\u00e4j\u00e4 Markus Askeetti: Hengellisest\u00e4 laista, Filokalia I, s. 180, kohta 197)<\/span><\/p>\n

\u00bbKun olette tehneet kaiken mit\u00e4 teid\u00e4n on k\u00e4sketty tehd\u00e4, sanokaa: ’Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet ainoastaan sen, mink\u00e4 olimme velvolliset tekem\u00e4\u00e4n’.\u00bb (Lk. 17: 10) N\u00e4ill\u00e4 sanoilla Herra tahtoo osoittaa, ett\u00e4 k\u00e4skyjen t\u00e4ytt\u00e4minen on velvollisuus, kun taas lapseus on lahjoitettu ihmisille H\u00e4nen verens\u00e4 kautta. N\u00e4in siis taivasten valtakunta ei ole tekojen palkka, vaan Jumalan armon lahja, jonka H\u00e4n on valmistanut uskollisille palvelijoilleen. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Markus Askeetti: Niille, jotka arvelevat vanhurskautuvansa teoista I, s. 181 kohta 2 (=247. 79))<\/span><\/p>\n

Orja ei vaadi palkakseen vapautta, vaan velallisen tavoin pyrkii olemaan herralleen mieliksi ja odottaa saavansa vapauden armosta.(Pyhitt\u00e4j\u00e4 Markus Askeetti: Niille, jotka arvelevat vanhurskatuvansa teoista, Filokalia I, s. 181, kohta 3)<\/span><\/p>\n

Kristus on Herra olemuksensa ja Jumalan armotalouden mukaan. Sill\u00e4 H\u00e4n on olemattomuudesta luonut ja omalla verell\u00e4\u00e4n ostanut meid\u00e4t, jotka olimme kuolleet synteihimme, sek\u00e4 suonut armon niille, jotka niin uskovat.(Pyhitt\u00e4j\u00e4 Markus Askeetti: Niille, jotka arvelevat vanhurskatuvansa teoista, Filokalia I, s.183, kohta 21)<\/span><\/p>\n

Jokainen hyv\u00e4 teko jonka teemme luontaisilla voimillamme tosin pit\u00e4\u00e4 meid\u00e4t erossa vastaavasta pahasta teosta, mutta ei voi pyhitt\u00e4\u00e4 meit\u00e4 ilman armoa. On Jumalan armon toimintaa, jota hengellisen kasvunsa alkuvaiheessa olevat eiv\u00e4t pysty tunnistamaan. Mutta on my\u00f6s pahan toimintaa, joka erehdytt\u00e4v\u00e4sti on totuuden kaltaista. Ei kannata tutkistella liikaa, koska kyseess\u00e4 voi olla pahan toiminta. Mutta ei liioin pid\u00e4 suoralta k\u00e4delt\u00e4 tuomita niit\u00e4, koska kyseess\u00e4 voi olla armon toiminta. Kaikki on siis tuotava luottavaisesti Jumalan eteen, sill\u00e4 H\u00e4n tuntee kummastakin koituvan hy\u00f6dyn.(Pyhitt\u00e4j\u00e4 Markus Askeetti: Niille, jotka arvelevat vanhurskatuvansa teoista, Filokalia I, s. 184, kohdat 24, 28)<\/span><\/p>\n

Jotkut sanovat ettemme voi tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4, ellemme ole aktiivisesti saaneet Pyh\u00e4n Hengen armoa. Ne, jotka tieten tahtoen ovat aina valmiita nautiskeluun, j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t tekem\u00e4tt\u00e4 senkin, mik\u00e4 on heid\u00e4n voimiensa rajoissa, v\u00e4itt\u00e4en, etteiv\u00e4t saa apua ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4. Armo on salaisesti annettu niille, jotka on kastettu Kristukseen, mutta se toimii siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin he t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t k\u00e4skyj\u00e4. T\u00e4m\u00e4 armo ei lakkaa salaisesti auttamasta meit\u00e4, meid\u00e4n vallassamme taas on tehd\u00e4 tai olla tekem\u00e4tt\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 voimiemme mukaan. Ensiksi armo her\u00e4tt\u00e4\u00e4 omantunnon jumalallisella voimallaan. Siksih\u00e4n pahantekij\u00e4tkin ovat kaduttuaan tulleet Jumalalle otollisiksi. Toisinaan taas armo piilee l\u00e4himm\u00e4isen antamassa neuvossa. Joskus se seuraa ajatusta lukemisen aikana ja opettaa luonnollisen p\u00e4\u00e4ttelyn avulla ymm\u00e4rrykselle oman totuutensa. Jos emme k\u00e4tke saamaamme leivisk\u00e4\u00e4, p\u00e4\u00e4semme todella Herramme iloon. (Mt. 25:14 – 30) (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Markus Askeetti: Niille, jotka arvelevat vanhurskatuvansa teoista, Filokalia I, s. 188, kohdat 59 \u2013 63)<\/span><\/p>\n

Armona ennen armon t\u00e4yteytt\u00e4 on Jumala lahjoittanut ihmisille todellisen tiedon. Niit\u00e4 jotka ovat sen saaneet, se opettaa ennen kaikkea uskomaan Lahjanantajaan.(Pyhitt\u00e4j\u00e4 Markus Askeetti: Niille, jotka arvelevat vanhurskatuvansa teoista, Filokalia I, s. 190, kohta 81)<\/span><\/p>\n

Jokainen oikeauskoisesti kastettu on saanut armon koko t\u00e4yteyden. Se avautuu h\u00e4nelle sit\u00e4 mukaa kuin h\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 k\u00e4skyt.(Pyhitt\u00e4j\u00e4 Markus Askeetti: Niille, jotka arvelevat vanhurskatuvansa teoista, Filokalia I, s.191, kohta 92)<\/span><\/p>\n

Hengen armo on yksi ja aina sama eik\u00e4 se muutu, mutta se toimii meiss\u00e4 itse kussakin niin kuin tahtoo. Maahan lankeava sade antaa kullekin kasville sen erityisominaisuuden, makeille makeuden, karvaille karvauden. Niin armokin, joka samanlaisena lankeaa uskovien syd\u00e4miin, toimii itse kussakin h\u00e4nen hyveit\u00e4\u00e4n vastaavasti (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Markus Askeetti: Niille, jotka arvelevat vanhurskautuvansa teoista, Filokalia I, s. 193, kohdat 115 \u2013 116)<\/span><\/p>\n

Vastoink\u00e4ymisiss\u00e4 \u2013 sik\u00e4li kuin kest\u00e4mme ne k\u00e4rsiv\u00e4llisesti \u2013 piilee aina Jumalan armo, joka vet\u00e4\u00e4 meit\u00e4 katumukseen ja vapauttaa meid\u00e4t iankaikkisista rangaistuksista.(Pyhitt\u00e4j\u00e4 Markus Askeetti: Niille, jotka arvelevat vanhurskatuvansa teoista, Filokalia I, s. 196, kohta 139)<\/span><\/p>\n

Jos tahdot pelastua ja oppia tuntemaan totuuden, (1Tim.2:4) pyri aina kohoamaan kaikkien aistillisten asioiden yl\u00e4puolelle ja koeta toivon voimalla tarrautua yksin Jumalaan. Kun n\u00e4in pakotat itsesi k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n sisimp\u00e4\u00e4si, l\u00f6yd\u00e4t hallituksia ja valtoja, jotka taistelevat sinua vastaan. Kun voitat ne rukouksella ja s\u00e4ilyt\u00e4t hyv\u00e4n toivon, saat Jumalalta armon, joka vapauttaa sinut tulevasta vihasta. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Markus Askeetti: Niille, jotka arvelevat vanhurskautuvansa teoista, Filokalia I, s. 197, kohta 146)<\/span><\/p>\n

Jos joku ei saa Kristuksen armon avulla hankituksi itselleen totuuden tuntemista ja Jumalan pelkoa, eiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 haavoita pahasti ainoastaan himot, vaan my\u00f6s ulkonaiset tapahtumat. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Markus Askeetti: Niille, jotka arvelevat vanhurskautuvansa teoista, Filokalia I, s. 203, kohta 194)<\/span><\/p>\n

Jumalan pelko pakottaa meid\u00e4t taistelemaan pahuutta vastaan. Ja kun taistelemme, taistelee kanssamme my\u00f6s Jumalan armo. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Markus Askeetti: Niille, jotka arvelevat vanhurskautuvansa teoista, Filokalia I, s. 205, kohta 205)<\/span><\/p>\n

Sinun tulee alkaa sielusi pelastusty\u00f6 seuraavasti: pid\u00e4 aina ja jatkuvasti mieless\u00e4si kaikki se huolenpito ja ne hyv\u00e4t teot, jotka Jumala ihmisrakkaudessaan on sinulle suonut ja joita H\u00e4n jatkuvasti sielusi pelastukseksi suo. \u00c4l\u00e4 salli pahan turruttaa niiden muistoa \u00e4l\u00e4k\u00e4 itse v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydess\u00e4si unohda H\u00e4nen monia suuria hyvi\u00e4 tekojaan, niin ett\u00e4 viett\u00e4isit loppuik\u00e4si hy\u00f6dytt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 kiitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydess\u00e4. Jumalan hyvien tekojen jatkuva muistaminen pist\u00e4\u00e4 syd\u00e4nt\u00e4 kuin oka ja kehottaa sit\u00e4 aina ylistykseen, n\u00f6yryyteen, s\u00e4rjetyll\u00e4 syd\u00e4mell\u00e4 kannettuun kiitokseen ja kaiken hyv\u00e4n halajamiseen. Silloin ihminenkin tahtoo antaa Jumalalle vastalahjaksi hyv\u00e4n el\u00e4m\u00e4n. H\u00e4n haluaa edisty\u00e4 kaikissa Jumalan tahdon mukaisissa hyveiss\u00e4 ja h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 mietiskelee alinomaa profeetan sanoja: \u00bbKuinka min\u00e4 maksan Herralle kaikki H\u00e4nen hyv\u00e4t tekonsa minua kohtaan?\u00bb (Ps.116:12) Mietiskele kaikkia ihmisi\u00e4rakastavan Jumalan hyvi\u00e4 tekoja, joita syntym\u00e4st\u00e4si saakka olet saanut osaksesi: kuinka suurista vaaroista olet monta kertaa pelastunut tai kuinka sieluasi ei ole annettu petturihengille ansaitsemaansa tuhoon ja kuolemaan, vaikka se on tieten tahtoen langennut usein pahuuteen ja suuriin rikkomuksiin. Ihmisi\u00e4rakastava Herra on varjellut sieluasi pitk\u00e4mielisesti eik\u00e4 ole ottanut huomioon sen rikkomuksia, vaan on odottanut sen k\u00e4\u00e4ntymist\u00e4. H\u00e4n on yll\u00e4pit\u00e4nyt sinua ja kaikin tavoin osoittanut huolenpitoaan sinua kohtaan, vaikka sielusi palveli omasta tahdostaan himoillaan vihollisia ja pahoja henki\u00e4. Lopulta H\u00e4n sitten hyv\u00e4ll\u00e4 ohjauksellaan opasti sinut pelastuksen tielle. H\u00e4n pani syd\u00e4meesi rakkauden kilvoitusel\u00e4m\u00e4\u00e4n, vahvisti sit\u00e4 j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n iloiten maailman ja kaikki sen pett\u00e4v\u00e4t lihalliset nautinnot ja koristi sen kilvoittelijoiden enkelien skeemalla. Jumalan huolenpitoa on sekin, ett\u00e4 pyh\u00e4t is\u00e4t ottivat sinut suopeasti vastaan veljest\u00f6n j\u00e4seneksi. Kuka selv\u00e4ymm\u00e4rryksinen ei kaikkea t\u00e4t\u00e4 ajatellessaan el\u00e4isi aina s\u00e4rjetyin syd\u00e4min? Kun h\u00e4nell\u00e4 on sellaiset vakuudet osakseen tulleista hyvist\u00e4 teoista, vaikka h\u00e4n ei itse sit\u00e4 ennen ollut tehnyt mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 ansaitakseen ne, eik\u00f6 h\u00e4nell\u00e4 aina ole varma toivo? H\u00e4n voi mietiskell\u00e4 itsekseen n\u00e4in: \u00bbJos Jumala silloin, kun en ollut tehnyt mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4, vaan p\u00e4invastoin rikkonut paljon H\u00e4nt\u00e4 vastaan el\u00e4en saastaisissa lihan himoissa ja monissa muissa synneiss\u00e4, ei tehnyt minulle syntieni mukaan eik\u00e4 kostanut minulle pahain tekojeni mukaan, (Ps.103:10) vaan soi minulle suuria lahjoja ja osoitti armoaan ett\u00e4 pelastuisin, niin kuinka suurista hyvyyksist\u00e4 ja armolahjoista osalliseksi H\u00e4n tekeek\u00e4\u00e4n minut nyt, kun annan itseni loppui\u00e4kseni kokonaan H\u00e4nen palvelukseensa ja vaellan kaikessa puhtaasti harjoittaen hyveit\u00e4, H\u00e4n joka vahvistaa, ohjaa ja auttaa kaikessa hyv\u00e4ss\u00e4?\u00bb Niin siis aina t\u00e4m\u00e4 ajatus mieless\u00e4si ja unohtamatta Jumalan hyvi\u00e4 tekoja kehota, ohjaa ja kannusta itse\u00e4si kaikkeen hyvyyteen, hyveenharjoitukseen ja vanhurskauteen aina alttiina ja valmiina toteuttamaan Jumalan tahtoa.<\/span><\/p>\n

Koska sinulla, rakas poikani, on siis Kristuksen armosta terve ymm\u00e4rrys, harrasta aina n\u00e4it\u00e4 hyvi\u00e4 mietteit\u00e4. \u00c4l\u00e4 anna turmiollisen unohduksen p\u00e4\u00e4st\u00e4 niit\u00e4 peitt\u00e4m\u00e4\u00e4n tai salli velttouden, joka tekee mielen tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4iseksi ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 sen pois el\u00e4m\u00e4st\u00e4, olla itse\u00e4si est\u00e4m\u00e4ss\u00e4. \u00c4l\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n anna tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden, joka on kaiken pahan alku, piment\u00e4\u00e4 ajatuksiasi \u00e4l\u00e4k\u00e4 salli turmiollisen v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden saada itse\u00e4si saaliikseen, niin ett\u00e4 lihan nautinto tempaa sinut mukaansa ja vatsanpalvonta saa sinusta voiton. \u00c4l\u00e4 anna mielesi joutua intohimon vangiksi, niin ett\u00e4 suostumalla likaisiin ajatuksiin saastutat itse itsesi. \u00c4l\u00e4 salli vihaa synnytt\u00e4v\u00e4n suuttumuksen saada valtaa ylitsesi, niin ett\u00e4 jonkin s\u00e4\u00e4litt\u00e4v\u00e4n ja kurjan tekosyyn nojalla pahoitat toisten mielt\u00e4 ja olet itse pahoillasi, kun ker\u00e4\u00e4t muistiisi pahoja ajatuksia l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4si vastaan. N\u00e4in olet estynyt kantamasta puhdasta rukousta Jumalan puoleen ja saatat mielesi t\u00e4ydelliseen orjuuteen, kun petomaisesti v\u00e4ijyt hengellist\u00e4 velje\u00e4si. Omatuntosi joutuu lihan mielen j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n ajattelutavan kahleisiin, ja sinut j\u00e4tet\u00e4\u00e4n joksikin aikaa pahojen henkien haltuun. Niiden valtaan sinut on alistettu kuritusta saadaksesi. Lopulta joka taholta ahdistettu mieli, joka on ylen m\u00e4\u00e4rin saanut maistaa alakuloisuuden ja velttouden henke\u00e4 ja lakannut edell\u00e4 mainituista syist\u00e4 edistym\u00e4st\u00e4 Jumalan mielen mukaisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, alkaa j\u00e4lleen hyvin n\u00f6yr\u00e4sti panna alkua pelastuksensa tielle. Kilvoitellen rukouksissa ja koko\u00f6isiss\u00e4 valvomisissa se murtaa pahan aiheet itsess\u00e4\u00e4n tunnustamalla n\u00f6yr\u00e4sti syntins\u00e4 Jumalan ja l\u00e4himm\u00e4isen edess\u00e4. Evankelisen tiedon valaisemana ihminen oppii Jumalan armosta tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 ellei h\u00e4n anna itse\u00e4\u00e4n kokonaan ristille n\u00f6yr\u00e4ll\u00e4 mielell\u00e4 ja pid\u00e4 itse\u00e4\u00e4n t\u00e4ysin arvottomana ja kaikkia alempiarvoisena, ei antaudu poljettavaksi ja halvennettavaksi, k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4, naurua ja pilkkaa – ellei h\u00e4n Herran t\u00e4hden kest\u00e4 kaikkea t\u00e4t\u00e4 iloiten tavoittelematta ollenkaan mit\u00e4\u00e4n inhimillist\u00e4: kunniaa, mainetta, ylistyst\u00e4, ruoan, juoman tai vaatetuksen suomaa nautintoa – ei h\u00e4nest\u00e4 voi tulla todellista kristitty\u00e4. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Markus Askeetti: Kirje munkki Nikolaokselle, Filokalia I, ss. 212 \u2013 213, kohdat 4 – 5)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Johannes Karpathoslainen<\/strong><\/span><\/p>\n

Lihalliset ja sielulliset himot katoavat kuten saat n\u00e4hd\u00e4, ajan my\u00f6t\u00e4 Jumalan viittauksen voimasta. Mutta Kristuksen armo on ehtym\u00e4t\u00f6n. ”Herran armo pysyy iankaikkiseen niille, jotka h\u00e4nt\u00e4 pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t.” (Ps.103: 17)(Pyhitt\u00e4j\u00e4 Johannes Karpathoslainen: Rohkaisun sanoja Intiasta kirjoittaneille munkeille, Filokalia I, s. 344, kohta 33)<\/span><\/p>\n

Kun mielesi kuhisee vihollisen kuiskutuksia ja olet kallistanut niille korvasi, niin ett\u00e4 ne ovat voittaneet sinut, tied\u00e4 silloin ett\u00e4 samalla olet joutunut eroon Jumalan armosta. Sen t\u00e4hden sinut on my\u00f6s oikeudenmukaisen tuomion mukaan \u00bbluovutettu lankeemuksesi haltuun\u00bb. (Siir. 4:19) Kilvoittele siis, ettei oman v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytesi t\u00e4hden Jumalan armo koskaan p\u00e4\u00e4sisi hetkeksik\u00e4\u00e4n hylk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n sinua. Mutta jos v\u00e4lt\u00e4t lankeemuksen, silloin ylit\u00e4t my\u00f6s himollisten ajatusten muurin ja kukistat toistensa kintereill\u00e4 seuraavat saastaiset houkutukset, joita vihollinen sinulle viekkaasti esitt\u00e4\u00e4 – pid\u00e4 kuitenkin mieless\u00e4si, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 voitto on lahja ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4. Apostoli sanoo: \u00bbEn kuitenkaan min\u00e4, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani\u00bb (1Kor.15:10) on saanut t\u00e4m\u00e4n voiton. Toisaalla on sanottu: Sin\u00e4 korotat minut vastustajaini – saastaisten ajatusten – ylitse ja p\u00e4\u00e4st\u00e4t minut v\u00e4kivaltaisesta miehest\u00e4, (vrt. Ps.18:49) so. pahasta hengest\u00e4 ja vanhasta ihmisest\u00e4. Silloin voin Hengen siivin ja ik\u00e4\u00e4n kuin ruumiittomana lenn\u00e4ht\u00e4\u00e4 saalistavien demonien yl\u00e4puolelle, kun ne koettavat saada pauloihinsa ihmismielen sy\u00f6ttin\u00e4\u00e4n nautinnonrakkaus, johon ne v\u00e4en v\u00e4kisin pakottavat, ja yllytt\u00e4v\u00e4t sit\u00e4. Mutta H\u00e4n, joka vei minut pois Egyptin maasta, (2Moos.12:50) so. sielun tuhoon johtavasta maailman el\u00e4m\u00e4st\u00e4, sek\u00e4 voimakkaalla k\u00e4dell\u00e4\u00e4n n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti taisteli minun rinnallani ja l\u00f6i Amalekin, – H\u00e4n on antanut minulle toivon, ett\u00e4 H\u00e4n, Herra, tuhoaa tielt\u00e4mme muutkin saastaisten himojen joukot. Meid\u00e4n Jumalamme itse antaa viisauden ja voiman (Dan.2:23) Toiset ovat n\u00e4et saaneet viisauden mutta eiv\u00e4t voimaa vihollisen voittamiseen. H\u00e4n kohottaa sinun p\u00e4\u00e4si vihollistesi yli (Ps.27:6) ja antaa sinulle siivet, niin ett\u00e4 lenn\u00e4t pois ja p\u00e4\u00e4set lepoon Jumalan luo. (Ps.57:7) H\u00e4n opettaa sinun k\u00e4sivartesi vaskijousta j\u00e4nnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, (Ps.18:35) tekee sinut lujaksi, nopeaksi ja j\u00e4ntev\u00e4ksi taistelijaksi ja painaa kaikki vastustajat allesi. (Ps.18:40) Kanna siis kiitos Herralle puhtauden lahjasta ja siit\u00e4, ettei H\u00e4n ole sulkenut sinua lihasi ja veresi vankilaan eik\u00e4 j\u00e4tt\u00e4nyt niiden kautta turmelusta tuottavien saastaisten henkien vangiksi, vaan on suojannut sinut oikealla k\u00e4dell\u00e4\u00e4n. Rakenna h\u00e4nelle alttari, kuten Mooses teki Amalekin k\u00e4\u00e4nnytty\u00e4 pakoon, (2Moos.17:15,16) Min\u00e4 ylist\u00e4n Sinua, Herra, veisaan Sinun nimesi kiitosta (vt. Ps.8:50) ja julistan Sinun voimatekojasi, sill\u00e4 Sin\u00e4 lunastit minun el\u00e4m\u00e4ni turmeluksesta (Ps.103:4 XX) ja tempasit minut viekkaan pahan hengen verkoista ja pauloista.(Pyhitt\u00e4j\u00e4 Johannes Karpathoslainen: Rohkaisun sanoja Intiasta kirjoittaneille munkeille, Filokalia I, s. 336, kohta 5)<\/span><\/p>\n

P\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isen asenteemme viholliset pyrkiv\u00e4t murtamaan k\u00e4ym\u00e4ll\u00e4 sielun kimppuun mit\u00e4 moninaisimmin kiusauksin, joita kaikkia ei voi edes kuvailla. Mutta n\u00e4ist\u00e4 monista ahdistuksista solmitaan sinulle voitonseppele – Kristuksen voima tulee t\u00e4ydelliseksi heikkoudessa. (2 Kor.12:9) Ja mit\u00e4 ankarampi on ahdinko, sit\u00e4 kirkkaampana loistaa Hengen armo. \u00bbOikeamielisille koittaa pimeydess\u00e4 valkeus\u00bb, (Ps.112:4) jos vain \u00bbloppuun asti pid\u00e4mme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen\u00bb (Hebr.3:6 Pyhitt\u00e4j\u00e4 Johannes Karpathoslainen: Rohkaisun sanoja Intiasta kirjoittaneille munkeille, Filokalia I, s.340, kohta 19)<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on meid\u00e4n ilosanomamme sille, jota ahdistavat h\u00e4pe\u00e4lliset heikkoudet ja jolla ei ole voimaa hyveiden toteuttamiseen: h\u00e4n saavuttaa himottomuuden ja saa n\u00e4hd\u00e4 Jeesuksen, ei vasta tulevassa vaan jo t\u00e4ss\u00e4 ajassa, kun Jeesus tulee h\u00e4nen himottomaan sieluunsa \u00bbsuurella voimalla ja kirkkaudella\u00bb.(vt. Mt.24:30) T\u00e4llainen sielu on Saaran tavoin vanhennut hedelm\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4, mutta vastoin odotuksia sekin synnytt\u00e4\u00e4 vanhurskauden pojan. Saaran lailla se sanoo: \u00bbJumala on saanut minut nauramaan\u00bb, (1 Moos.18:12 XX) so. on lahjoittanut minulle suuren ilon – minulle joka niin monet vuodet kiduin himojen vallassa. Toinen Raamatun k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 on tulkinnut saman kohdan: \u00bbJumala on suonut minulle nuoruuden hehkeyden.\u00bb Psalmissa sanotaan sama asia: \u00bbMinun nuoruuteni uudistuu kuin kotkan.\u00bb (Ps.103:5) Sieluni vanheni ennen synniss\u00e4 ja kunniattomissa himoissa, mutta nyt min\u00e4 joka ennen olin aineellisuuden kovettama olen syntynyt uudestaan ja tullut j\u00e4lleen nuoreksi ja hehke\u00e4ksi. Nyt n\u00e4en oikeassa valossa t\u00e4m\u00e4n maailman asiat, olen saanut takaisin luonnollisen yksinkertaisuuteni, sill\u00e4 Jumalan suuresta laupeudesta mieleni on terve. Lihani on kuin syyrialaisen Naemanin tullut pikkulasten lihan kaltaiseksi, sill\u00e4 olen peseytynyt tiedon Jordanissa. (vrt.2Kun.5:14) Olen Jumalan armosta yht\u00e4 itseni kanssa ja olen vapautunut k\u00e4\u00e4rmeen vaikutuksesta sek\u00e4 siit\u00e4 monenkirjavien pahojen ajatusten parvesta, jonka olin luonnottomasti laskenut rnieleeni. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Johannes Karpathoslainen: Rohkaisun sanoja Intiasta kirjoittaneille munkeille, Filokalia I, s. 345, 37)<\/span><\/p>\n

Jos rukous ja Jumalan armo l\u00e4mmitt\u00e4v\u00e4t sinua aina, kuuluvat sinulle pyh\u00e4n Raamatun sanat valon aseisiin vy\u00f6tt\u00e4ytyneelle:( Room.13:12) ”Sinun vaatteesi ovat kuumat (Job. 37:17 LXX). Olkoon h\u00e4v\u00e4itys sinun vainoojiesi pukuna ja verhotkoon heit\u00e4 heid\u00e4n h\u00e4pe\u00e4ns\u00e4 kuin viitta” (Ps. 102:29) (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Johannes Karpathoslainen: Rohkaisun sanoja Intiasta kirjoittaneille munkeille, Filokalia I, s. 364, kohta 96)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Teodoros Edessalainen<\/strong><\/span><\/p>\n

Niin kauan kuin sielu on luonnonvastaisessa tilassa villiintyneen\u00e4 ja t\u00e4ynn\u00e4 nautintojen ohdakkeita, se on villipetojen ja hirvi\u00f6iden asuinpaikka. Onhan kirjoitettu: \u00bbSiell\u00e4 pesiv\u00e4t tuonenkurjet, kissap\u00f6ll\u00f6t asuvat siell\u00e4, siell\u00e4 mets\u00e4npeikot toisiansa tapaavat.\u00bb (vt. Jes. 34:11 ja 4) N\u00e4m\u00e4 kaikki tarkoittavat h\u00e4pe\u00e4llisi\u00e4 himoja. Mutta kun sielu palaa takaisin luonnonmukaiseen tilaansa – n\u00e4in se voi tehd\u00e4 milloin tahansa niin kauan kuin se on viel\u00e4 ruumiissa – ja taltuttaa itsens\u00e4 ponnistelemalla uutterasti ja tunnollisesti ja el\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Jumalan lain mukaan, silloin siihen pesiytyneet pedot pakenevat ja tilalle tulevat enkelit, meid\u00e4n el\u00e4m\u00e4mme suojelijat, jotka iloitsevat sielun k\u00e4\u00e4ntymisest\u00e4. Silloin kaikkein pyhimm\u00e4n Hengen armo asettuu sieluun asumaan ja opettaa sille hengellist\u00e4 tietoa niin ett\u00e4 se vahvistuu ja edistyy hyv\u00e4ss\u00e4 yh\u00e4 pitemm\u00e4lle. (Pyh\u00e4 Teodoros, Edessan piispa: Sielulle hy\u00f6dyllisi\u00e4 opetuksia, Filokalia II, s. 14, kohta 7)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Gregorios Siinailainen<\/strong><\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Ohjeita armovoiman l\u00f6yt\u00e4miseksi<\/em><\/span><\/p>\n

Kasteessa salaisesti saamamme Hengen armovoiman voimme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kahdella tavalla. T\u00e4m\u00e4 lahja paljastuu – ja silloinkin vasta pitk\u00e4n ajan kuluttua – kun noudatamme k\u00e4skyj\u00e4 ja n\u00e4emme paljon vaivaa niiden t\u00e4hden, niin kuin pyh\u00e4 Markus* sanoo Mit\u00e4 innokkaammin noudatamme k\u00e4skyj\u00e4, sit\u00e4 kirkkaammin armovoima valaisee meit\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on tavallisin tapa. Mutta Hengen toiminta tulee ilmi my\u00f6s toista tiet\u00e4. T\u00e4m\u00e4 tie on Herran Jeesuksen jatkuva m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoinen avuksi kutsuminen, johon liittyy kuuliaisuudessa el\u00e4minen. Ensiksi kuvattu tapa vaatii pitk\u00e4n ajan. J\u00e4lkimm\u00e4inen taas johtaa tulokseen nopeammin. jos vain opimme vaivoja karttamatta ja periksi antamatta kaivamaan maata ja etsim\u00e4\u00e4n k\u00e4tketty\u00e4 kultaa. Jos siis haluamme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 totuuden ja oppia tuntemaan sen – ilman eksymisen vaaraa – meid\u00e4n tulee tavoitella pelkk\u00e4\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4 vaikuttavaa armon toimintaa, johon ei liity mink\u00e4\u00e4nlaisia kuvia eik\u00e4 hahmoja. Meid\u00e4n tulee kavahtaa kaikkia mielikuvituksellisia pyhien ilmestyksi\u00e4 ja valoilmi\u00f6iden n\u00e4kemisi\u00e4. Etenkin kilvoittelun alkuvaiheessa eksytys pyrkii johtamaan kokemattomien mielen harhaan t\u00e4llaisilla valheellisilla mielikuvitusilmi\u00f6ill\u00e4. Meid\u00e4n on koetettava s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4mme vain rukouksen toiminta, joka l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 ja ilahduttaa mielt\u00e4 sek\u00e4 hehkuttaa sielun sanoin kuvaamattomaan rakkauteen Jumalaa ja ihmisi\u00e4 kohtaan. Niinp\u00e4 voidaankin n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 rukouksesta syntyy syv\u00e4 n\u00f6yryys ja se saa syd\u00e4men murtumaan. Aloittelijoiden rukous on Pyh\u00e4n Hengen pys\u00e4htym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 sis\u00e4ist\u00e4 toimintaa. Kilvoituksen alussa rukous kohoaa syd\u00e4mest\u00e4 riemun tulena mutta viime vaiheessa se s\u00e4teilee kuin tuoksuva valo.<\/span><\/p>\n

Jotka etsiv\u00e4t armovoimaa vakavissaan eiv\u00e4tk\u00e4 vain kokeilumieless\u00e4, voivat tietyist\u00e4 merkeist\u00e4 havaita, ett\u00e4 se on alkanut vaikuttaa heiss\u00e4. Julistaahan viisauskin, ett\u00e4 armon l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t ne jotka eiv\u00e4t etsi sit\u00e4 kiusaten, ja ett\u00e4 se ilmestyy niille jotka eiv\u00e4t suhtaudu siihen ep\u00e4uskoisesti. (vt. Salom.Viis.1:2)<\/span><\/p>\n

Toisissa ihmisiss\u00e4 armo n\u00e4kyy sielun aamuruskona, toisissa kauhunsekaisena riemuna, toisissa ilona, tai ilona ja pelkona, joissakin taas kauhistuksena ja ilona. Toisinaan se ilmenee kyynelin\u00e4 ja pelkona: sielu kyll\u00e4 iloitsee Jumalan vierailusta ja armosta, mutta toisaalta se pelk\u00e4\u00e4 H\u00e4nen l\u00e4sn\u00e4oloaan ja vapisee, koska on syyllistynyt moniin synteihin. Kun armon vaikutus alkaa, tuntevat jotkut kuvaamatonta synninmurhetta ja suurta sieluntuskaa: sielu v\u00e4\u00e4ntelehtii tuskissaan kuin synnytyskivuissa oleva nainen, kuten Raamattu asian ilmaisee”. El\u00e4v\u00e4 ja toimiva Sana, Jeesus, tunkeutuu ihmisen sisimp\u00e4\u00e4n, kunnes apostolin mukaan \u00bberottaa sielun ja hengen, nivelet sek\u00e4 ytimet\u00bb (vt. Hebr.4:12), ett\u00e4 H\u00e4nen v\u00e4kev\u00e4 voimansa kuluttaisi sielusta ja ruumiista pois kaiken himollisen.<\/span><\/p>\n

Toisissa armo her\u00e4tt\u00e4\u00e4 rakkauden ja saa heid\u00e4t suhtautumaan tyynen rauhallisesti kaikkiin. Joissakin se n\u00e4kyy riemastuksena, jota is\u00e4t nimitt\u00e4v\u00e4t usein syd\u00e4men ilonkarkeloksi. T\u00e4m\u00e4 riemu on nimitt\u00e4in Hengen voimaa ja syd\u00e4men el\u00e4v\u00e4\u00e4 liikett\u00e4. Sit\u00e4 kutsutaan my\u00f6s Hengen syk\u00e4hdykseksi ja huokaukseksi, sill\u00e4 \u00bbHenki itse rukoilee meid\u00e4n puolestamme sanomattomilla huokauksilla\u00bb (Room.8:26). Jesaja nimitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 Jumalan vanhurskauden luomukseksi (vt. Jes.45:8) ja suuri Efraim (Syyrialainen) syd\u00e4men pistokseksi. Herra itse kutsuu t\u00e4t\u00e4 riemastusta \u00bbsen veden l\u00e4hteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n\u00bb (Joh.4:14) – (Henke\u00e4 H\u00e4n nimitt\u00e4\u00e4 vedeksi). Se nousee syd\u00e4mest\u00e4 ja kuohuu yli v\u00e4kev\u00e4ss\u00e4 voimassaan. (Pyh\u00e4 Gregorios Siinailainen: Ohjeita armovoiman l\u00f6yt\u00e4miseksi, Filokalia II, ss. 322 – 323, kohdat 3 – 4)<\/span><\/p>\n

Totuuden tuntemisena tulee varsinaisesti pit\u00e4\u00e4 armon tietoista kokemista. Kaikkea muuta tietoa on syyt\u00e4 kutsua vain oivallusten esitt\u00e4miseksi ja asioiden todenper\u00e4isyyden osoittamiseksi. Jotka ovat j\u00e4\u00e4neet armosta osattomiksi, saavat syytt\u00e4\u00e4 siit\u00e4 ep\u00e4uskoaan ja v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4\u00e4n. Ne taas jotka ovat armon l\u00f6yt\u00e4neet, saavat kiitt\u00e4\u00e4 siit\u00e4 uskoaan ja intoaan. Usko ja into n\u00e4et viev\u00e4t eteenp\u00e4in, kun taas ep\u00e4usko ja v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys johtavat t\u00e4ydelliseen taantumukseen. (Pyh\u00e4 Gregorios Siinaialainen: Hy\u00f6dyllisi\u00e4 opetuksia, Filokalia III, s. 264, kohdat 3 – 4)<\/span><\/p>\n

Jotka ottavat vastaan armon, hedelm\u00f6ityv\u00e4t hengellisesti ja Henki tekee heid\u00e4t raskaaksi. Lankeemuksillaan he kuitenkin keskeytt\u00e4v\u00e4t raskautensa ja poistavat sisimm\u00e4st\u00e4\u00e4n jumalallisen siemenen. Toisaalta my\u00f6s Jumala saattaa hyl\u00e4t\u00e4 heid\u00e4t, j\u00e4tt\u00e4\u00e4 leskeksi, koska he ovat olleet yhteydess\u00e4 viholliseen ja ovat p\u00e4\u00e4st\u00e4neet sen luikertelemaan sisimp\u00e4\u00e4ns\u00e4. Kun himot alkavat vaikuttaa, poistuu armo. Varsinaiset synninteot taas johtavat armon t\u00e4ydelliseen menett\u00e4miseen. Sielu joka hellii himoja ja syntej\u00e4, ajaa pois armon ja j\u00e4\u00e4 hengellisesti leskeksi. T\u00e4llaisesta sielusta tulee himojen – etten sanoisi pahojen henkien – asuinsija sek\u00e4 nyt ett\u00e4 tulevassa ajassa. (Pyh\u00e4 Gregorios Siinailainen: Hy\u00f6dyllisi\u00e4 opetuksia, Filokalia III, s. 267, kohta 12)<\/span><\/p>\n

Kun Henki uudistaa ihmisen, ja t\u00e4m\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 saamansa lahjan, Kristus saa muodon h\u00e4ness\u00e4. (vrt. Gal.4:19) H\u00e4n tulee osalliseksi Kristuksen kunniasta ja jumalallistuu ihmeellisell\u00e4, sanoin kuvaamattomalla tavalla. Mutta yht\u00e4 Kristuksen kanssa, ja H\u00e4nen j\u00e4senens\u00e4 ei voi olla kukaan, joka ei jo t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ole p\u00e4\u00e4ssyt osalliseksi armosta ja jolla ei ole itsess\u00e4\u00e4n, apostolin sanoin, \u00bbtiedon ja totuuden muotoa\u00bb (Room.2:20). (Pyh\u00e4 Gregorios Siinailainen: Hy\u00f6dyllisi\u00e4 opetuksia, Filokalia III, s. 275, kohta 42)<\/span><\/p>\n

Hyveelliset teot, joihin oma intomme meit\u00e4 kannustaa, eiv\u00e4t viel\u00e4 riit\u00e4 parantamaan sieluamme, ellei armo juurruta itse hyveit\u00e4 pysyviksi tottumuksiksi sisimp\u00e4\u00e4mme. Jokaisella hyveell\u00e4 on n\u00e4et oma erityinen vieh\u00e4tyksens\u00e4 ja oma tietty vaikutuksensa: hyv\u00e4ll\u00e4 – etenkin kun se on muuttunut tottumukseksi – on luonnostaan niin suuri vetovoima, ett\u00e4 hyve voi saada harjoittajansa kiintym\u00e4\u00e4n itseens\u00e4, jopa tahtomattaankin. Ja kun hyv\u00e4 on kerran annettu meille, se s\u00e4ilyy siit\u00e4 l\u00e4htien muuttumattomana ja pysyv\u00e4n\u00e4. Sill\u00e4 hyveill\u00e4 on kuin el\u00e4v\u00e4n\u00e4 sieluna ruumiissaan Hengen armo, joka panee sen toimimaan. Sen t\u00e4hden ilman armoa koko hyveiden joukko on kuollut, ja ne jotka arvelevat omistavansa tai toteuttavansa hyveet t\u00e4ydellisin\u00e4, pett\u00e4v\u00e4t itse\u00e4\u00e4n: heid\u00e4n ”hyveens\u00e4” ovat vain hyv\u00e4n varjoja ja kuvajaisia, eiv\u00e4t todellisia hyveit\u00e4. (Pyh\u00e4 Gregorios Siinailainen: Hy\u00f6dyllisi\u00e4 opetuksia, Filokalia III, s. 287, kohta 86)<\/span><\/p>\n

Armo ei ole ainoastaan uskoa, vaan my\u00f6s toimivaa rukousta. Kun Pyh\u00e4 Henki el\u00e4v\u00f6itt\u00e4\u00e4 uskon ja se toimii rakkauden v\u00e4lityksell\u00e4, on se todellista ja siin\u00e4 n\u00e4kyy Jeesuksen antama el\u00e4m\u00e4n esikuva. Jos kilvoittelija ei n\u00e4e itsess\u00e4\u00e4n uskon tekoja, puuttuu h\u00e4nen uskostaan el\u00e4m\u00e4nvoima: se on kuollut. Uskovaksi ei pid\u00e4 kutsua sellaista, jonka usko on pelkki\u00e4 sanoja eik\u00e4 k\u00e4skyjen mukaista tai Hengen innoittamaa toimintaa. Uskon tulee n\u00e4ky\u00e4 siit\u00e4, kuinka uskova edistyy hyviss\u00e4 t\u00f6iss\u00e4: sen tulee vaikuttaa ja s\u00e4teill\u00e4 h\u00e4nen teoissaan. Sanoohan apostolikin: \u00bbN\u00e4yt\u00e4 sin\u00e4 minulle teoista ilmenev\u00e4 uskosi, niin min\u00e4 n\u00e4yt\u00e4n sinulle uskosta nousevat tekoni.” N\u00e4in h\u00e4n osoittaa, ett\u00e4 k\u00e4skyjen mukaiset teot todistavat armosta syntyneest\u00e4 uskosta. K\u00e4skyjen t\u00e4ytt\u00e4minen taas on seurausta armon synnytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 uskosta, joka saa hyv\u00e4t teot s\u00e4teilem\u00e4\u00e4n kirkkaina. K\u00e4skyjen juuri on n\u00e4et usko, tai paremminkin usko on l\u00e4hde, joka kastelee k\u00e4skyj\u00e4 ja saa ne kasvamaan. Usko puolestaan voidaan jakaa kahteen osaan, tunnustamiseen ja armoon, vaikka se luonnostaan onkin jakamaton.(Pyh\u00e4 Gregorios Siinailainen: Hy\u00f6dyllisi\u00e4 opetuksia, Filokalia III, s.303, kohta 119)<\/span><\/p>\n

Apostoli sanoo, ett\u00e4 me olemme Kristuksen ruumis ja H\u00e4nen j\u00e4seni\u00e4\u00e4n (1Kor.12:27). Ja viel\u00e4 h\u00e4n sanoo: yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin.\u00bb (Ef.4:4) Samoin kuin ruumis jossa ei ole henke\u00e4, on kuollut ja tunnoton, samoin my\u00f6s se joka on laiminly\u00f6nyt k\u00e4skyt ja niin p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt himot kuolettamaan itsens\u00e4, j\u00e4\u00e4 ilman Pyh\u00e4n Hengen ja Kristuksen armon valaisevaa vaikutusta. H\u00e4n on kyll\u00e4 saanut sisimp\u00e4\u00e4ns\u00e4 Hengen uskon ja uudestisyntymisen kautta, mutta H\u00e4n ei kuitenkaan toimi ja vaikuta h\u00e4ness\u00e4, koska h\u00e4nen sielunsa on kuoleutunut. Sielu on yksi, kun taas ruumiinj\u00e4seni\u00e4 on monta. T\u00e4m\u00e4 yksi sielu pit\u00e4\u00e4 kuitenkin koossa kaikkia j\u00e4seni\u00e4, el\u00e4v\u00f6itt\u00e4\u00e4 ne jotka pystyv\u00e4t ottamaan vastaan el\u00e4m\u00e4\u00e4, ja panee ne liikkeeseen. Mutta sellaisetkin j\u00e4senet, jotka sairauden t\u00e4hden ovat j\u00e4hmettyneet liikkumattomiksi ja tulleet ik\u00e4\u00e4n kuin kuolleiksi, sielu pit\u00e4\u00e4 yhteydess\u00e4\u00e4n, vaikkei niiss\u00e4 olekaan el\u00e4m\u00e4\u00e4 eik\u00e4 tuntoa. Samalla tavoin Kristuksen henki on kokonaisuudessaan – kuitenkin sekoittumattomana – kaikissa Kristuksen j\u00e4seniss\u00e4. Se el\u00e4v\u00f6itt\u00e4\u00e4 ja panee toimimaan ne j\u00e4senet jotka pystyv\u00e4t tulemaan el\u00e4m\u00e4st\u00e4 osallisiksi. Ihmisrakkaudessaan se pit\u00e4\u00e4 yhteydess\u00e4\u00e4n nekin, jotka ovat heikkoja eiv\u00e4tk\u00e4 kykene ottamaan vastaan el\u00e4m\u00e4\u00e4 -, ovathan he kaikesta huolimatta Kristuksen omia j\u00e4seni\u00e4. Usko tekee jokaisen uskovan Hengen lapseksi. Jotkut ovat kuitenkin v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ja ep\u00e4uskoisia, ja j\u00e4\u00e4v\u00e4t sent\u00e4hden Hengen toiminnasta ja valosta osattomiksi, vaille Jeesuksen suomaa valoa ja el\u00e4m\u00e4\u00e4. N\u00e4in siis jokainen uskova on Kristuksen j\u00e4sen ja h\u00e4nell\u00e4 on Kristuksen henki. Silti h\u00e4n saattaa j\u00e4\u00e4d\u00e4 toimettomaksi, j\u00e4hmetty\u00e4 paikoilleen ja olla kykenem\u00e4t\u00f6n armon osallisuuteen. (Pyh\u00e4 Gregorios Siinailainen: Hy\u00f6dyllisi\u00e4 opetuksia, Filokalia III, s. 313, kohta 129)<\/span><\/p>\n

Kaste uudistaa kaikki hurskaat ja voitelee heid\u00e4t todellisiksi papeiksi ja kuninkaiksi, mit\u00e4 ennalta kuvasi vanhan liiton pappien ja kuninkaiden voitelu. Vanhan liiton voitelu oli sen vertauskuva jonka me nyt todellisuudessa koemme ja voidellut kuvaavat meit\u00e4 kaikkia – ei vain valittuja. he kaikki yhdess\u00e4 ovat meid\u00e4n kaikkien kuva. Meid\u00e4n kuninkuutemme ja pappeutemme ei kuitenkaan ole samanlainen kuin heid\u00e4n, vaikka vertauskuvat ovatkin samat. Meid\u00e4n voitelumme ei aseta voideltavia eri asemaan suvun, itse kunkin saaman armon tai erityisen kutsumuksen perusteella, vaan meill\u00e4 kaikilla on sama kutsumus, sama usko ja samanlainen voitelu. Voitelu merkitsee – niin kuin totuuden sana todistaa – ett\u00e4 voideltavasta tulee puhdas, himoton ja kokonaan Jumalan oma, niin t\u00e4ss\u00e4 kuin tulevassakin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. (Pyh\u00e4 Gregorios Siinailainen: Hy\u00f6dyllisi\u00e4 opetuksia, Filokalia III, s. 316, kohta 133)<\/span><\/p>\n

Jokaisen vasta-alkajan syd\u00e4mess\u00e4 on kahdenlaista toimintaa, jotka vaikuttavat siell\u00e4 kahdella tavalla ja toisiinsa sekoittumatta. Toisen niist\u00e4 saa aikaan armo ja toisen eksytys. Markus Askeetti sanoo niist\u00e4: \u00bbOn olemassa sek\u00e4 hengellist\u00e4 ett\u00e4 saatanallista toimintaa, jota hengellisen kasvunsa alkuvaiheessa olevat eiv\u00e4t pysty tunnistamaan.\u00bb Toisaalla h\u00e4n sanoo: \u00bbIhmisiss\u00e4 syttyy kolmenlaista l\u00e4mm\u00f6n toimintaa: armosta l\u00e4ht\u00f6isin oleva, eksytyksen eli synnin aiheuttama ja veren runsaudesta johtuva.\u00bb Viimeksi mainittua kutsuu Thalassios Afrikkalainen my\u00f6s ruumiintilaksi, ja neuvoo taltuttamaan ja rauhoittamaan ruumiin kohtuullisella pid\u00e4ttyv\u00e4isyydell\u00e4. Armon toiminta on syd\u00e4mess\u00e4 vaikuttava Hengen tulen t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 voima, joka s\u00e4teilee iloa ja riemua. Se puhdistaa, vahvistaa ja l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 sielun sek\u00e4 lakkauttaa pahat ajatukset ja kuolettaa ruumiin himolliset liikkeet toistaiseksi. Tietyt merkit ja hedelm\u00e4t paljastavat, ett\u00e4 on todella kyse armon toiminnasta. Kyyneleet, murtunut mieli, n\u00f6yryys, pid\u00e4ttyvyys, vaikeneminen, k\u00e4rsiv\u00e4llisyys, halu pysytell\u00e4 tuntemattomana ja monet muut ovat varmoja todisteita armon vaikutuksesta. (Pyh\u00e4 Gregorios Siinailainen: Ohjeita armovoiman l\u00f6yt\u00e4miseksi, Filokalia III, s. 325, kohdat 8 \u2013 9)<\/span><\/p>\n

Kysymys: Miksi jotkut opettavat veisaamaan paljon, toiset v\u00e4h\u00e4n ja muutamat eiv\u00e4t ollenkaan? Viimeksi mainitut suosittelevat ainoastaan rukousta ja vaivann\u00e4k\u00f6\u00e4 – eli k\u00e4sity\u00f6t\u00e4, maahankumarruksia tai muuta rasittavaa ty\u00f6skentely\u00e4.<\/span><\/p>\n

Vastaus: Ratkaisu ongelmaan on seuraava. Ne jotka ovat itse n\u00e4hneet paljon vaivaa ja uurastaneet pitk\u00e4\u00e4n ennen kuin ovat l\u00f6yt\u00e4neet armon, opettavat toisillekin samaa mink\u00e4 itse ovat oppineet. He suhtautuvat ep\u00e4luuloisesti niihin, jotka – pyh\u00e4n Iisakin sanoin – ovat Jumalan armosta lyhyess\u00e4 ajassa uskonsa palavuuden ansiosta ja m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti kilvoittelemalla ylt\u00e4neet samaan. Uurastajat ja puurtajat eiv\u00e4t hyv\u00e4ksy vaan moittivat heit\u00e4, koska tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys ja omahyv\u00e4isyys johtavat heid\u00e4t itsens\u00e4 huomaamatta harhaan. Toisillekin he vakuuttavat, jos jotakin tapahtuu heid\u00e4n omasta kokemuksestaan poikkeavasti, ett\u00e4 kyseess\u00e4 on eksytys eik\u00e4 armon toiminta. He eiv\u00e4t tied\u00e4, ett\u00e4 \u00bbhelppoa on Herran silmiss\u00e4 \u00e4kisti, odottamatta tehd\u00e4 k\u00f6yh\u00e4 rikkaaksi\u00bb (Siir.11: 21) ja ett\u00e4 \u00bbviisauden alku on: hanki viisautta\u00bb (Sananl.4: 7). Viimeksi mainittu p\u00e4tee my\u00f6s armoon. Apostolikin nuhtelee omia opetuslapsiaan, koska he eiv\u00e4t tunteneet armoa: \u00bbEttek\u00f6 tunne itse\u00e4nne, ett\u00e4 Jeesus Kristus on teiss\u00e4’? Ellei, niin ette koetusta kest\u00e4\u00bb (2 Kor.13: 5) (eli: ette edisty, koska olette v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4). Paljon uurastaneet ja pitk\u00e4\u00e4n kilvoitelleet eiv\u00e4t ylpeytens\u00e4 ja ep\u00e4uskonsa t\u00e4hden pysty hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n niit\u00e4 tavallisuudesta poikkeavia ihmeellisi\u00e4 rukouksen vaikutuksia, joita Henki saa joissakin ihmisiss\u00e4 aikaan. (Pyh\u00e4 Gregorios Siinailainen: Erilaisista veisaamisk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ist\u00e4, Filokalia III, s. 331, kohta 5)<\/span><\/p>\n

… Sen taas joka on saanut maistaa armoa, tulee, isien ohjeen mukaan, veisata s\u00e4\u00e4steli\u00e4\u00e4sti ja askaroida enimm\u00e4kseen rukouksen parissa. Jos kuitenkin laiskuus alkaa ahdistaa, h\u00e4n nouskoon veisaamaan tai lukekoon isien kilvoitusohjeita. Kun tuuli pullistaa purjeet, ei laiva tarvitse airoja: suotuisa tuuli vie sen helposti yli himojen suolaisen meren. Vain silloin kun ei tuule ja laiva pys\u00e4htyy, tarvitaan airot tai hinaaja sen liikkeess\u00e4 pit\u00e4miseksi…<\/span><\/p>\n

… Monet ovat siirtyneet k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoittelusta mietiskelyyn, lakanneet kaikista t\u00f6ist\u00e4\u00e4n (= He ovat saavuttaneet himottomuuden, jolloin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoitus sujuu heilt\u00e4 kuin itsest\u00e4\u00e4n, ilman vaivaa ja ponnisteluja, ja he voivat suunnata kaiken huomionsa sis\u00e4iseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. (Vrt. Hebr.4:10.) ja alkaneet viett\u00e4\u00e4 sapattia hengellisen lain mukaan. He riemuitsevat ainoastaan Jumalasta: H\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 heid\u00e4t jumalallisella nautinnolla eik\u00e4 armo salli heid\u00e4n veisata tai ajatella mit\u00e4\u00e4n muuta. He ovat ajoittain er\u00e4\u00e4nlaisessa haltioituneen ihmetyksen tilassa, sill\u00e4 heid\u00e4n ylin kaipauksensa on osaksi t\u00e4yttynyt – ik\u00e4\u00e4n kuin takeeksi tulevasta autuudesta. (Pyh\u00e4 Gregorios Siinailainen: Neuvoja siit\u00e4, kuinka tulee veisata, Filokalia III, s. 347 rivi 6 ylh. ja 3 alh<\/span><\/p>\n

… Se, ett\u00e4 armo on alkanut vaikuttaa rukouksessa, ilmenee eri ihmisiss\u00e4 eri tavoin – sanoohan apostolikin, ett\u00e4 Jumala jakaa Henke\u00e4\u00e4n monella tavalla, tahtonsa mukaan. (Hebr.2:4) Hengen vaikutukset meiss\u00e4 ovat havaittavissa ja tunnistettavissa samalla tavoin kuin olivat aikoinaan profeetta Eliassa. Joillekin annetaan pelon henki, joka myrskytuulena halkoo himojen vuoret ja s\u00e4rkee kovien syd\u00e4nten kivet. (1Kun.19:11) Se naulitsee lihankin pelosta paikoilleen ja kuolettaa sen. Toisissa taas vaikuttaa j\u00e4ristyksen Henki (1Kun.19:12), jonkinlainen aineeton, mutta silti olemuksellinen, koko sisint\u00e4 v\u00e4r\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4 riemastus (is\u00e4t kutsuvat sit\u00e4 syd\u00e4men suureksi ilokarkeloksi) – ellei se olisi olemuksellinen, se olisi olematon. Vihdoin muutamissa – niiss\u00e4 jotka ovat edistyneet rukouksessa – Jumalan vaikutus tuntuu ik\u00e4\u00e4n kuin hiljaisena, rauhaisana ja valont\u00e4yteisen\u00e4 tuulen hymin\u00e4n\u00e4 (1Kun.19:12), sill\u00e4 Kristus asuu – apostolin sanoin (vrt. Ef.3:17) – heid\u00e4n syd\u00e4miss\u00e4\u00e4n ja n\u00e4ytt\u00e4ytyy salaisesti Pyh\u00e4n Hengen vaikutuksesta. Sen t\u00e4hden Jumala sanoikin Elialle Hoorebin vuorella, ettei H\u00e4n ole myrskyss\u00e4 eik\u00e4 maanj\u00e4ristyksess\u00e4. Herra ei siis ole aloittelijoiden ep\u00e4t\u00e4ydellisiss\u00e4 armon vaikutuksissa, vaan valon lempe\u00e4ss\u00e4 henk\u00e4yksess\u00e4. Siin\u00e4 on Herra, joka on t\u00e4ll\u00e4 tavoin osoittanut meille, mit\u00e4 on t\u00e4ydellinen rukous.<\/span><\/p>\n

Kysymys: Kuinka tulee menetell\u00e4, kun saatana tekeytyy valon enkeliksi ja pyrkii eksytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ihmisen?<\/span><\/p>\n

Vastaus: N\u00e4in todella tapahtuu, ja sen t\u00e4hden tarvitsemme runsaasti arvostelukyky\u00e4, ett\u00e4 pystyisimme erottamaan hyv\u00e4n pahasta. \u00c4l\u00e4 pintapuolisesti heti innostu siit\u00e4 mik\u00e4 sinulle n\u00e4ytt\u00e4ytyy, vaan pysy vakaana. Hyv\u00e4ksy hyv\u00e4 vasta, kun olet koetellut sit\u00e4 tarkasti, mutta paha hylk\u00e4\u00e4. Velvollisuutesi on ensin koetella ja arvostella ja vasta sitten uskoa.<\/span><\/p>\n

Tied\u00e4 my\u00f6s, ett\u00e4 armon vaikutukset ovat niin ilmeiset, ettei saatana pysty saamaan niit\u00e4 aikaan, tekeytyip\u00e4 se miksi tahansa. Armon vaikutuksia ovat s\u00e4vyisyys, lempeys, n\u00f6yryys, maailman vihaaminen, nautinnonhalun ja himojen laantuminen. Pahan hengen aikaansaannoksia taas ovat korskeus, ylpeys, pelko ja yleens\u00e4 kaikki paha. Vaikutuksesta voit siis p\u00e4\u00e4tell\u00e4, onko sielussasi loistava valo l\u00e4ht\u00f6isin Jumalasta vai saatanasta. Sy\u00f6t\u00e4v\u00e4t lehtikasvit muistuttavat n\u00e4\u00f6lt\u00e4\u00e4n katkeria yrttej\u00e4 ja viinietikan v\u00e4ri on sama kuin viinin, mutta kieli erottaa ne maun perusteella. Samalla tavoin arvostelukykyinen sielu erottaa hengellisen tuntemuksen perusteella Pyh\u00e4n Hengen armolahjat saatanan eksytt\u00e4vist\u00e4 mielikuvista. (Pyh\u00e4 Gregorios Siinailainen: Eksytyksest\u00e4 ja monista muista asioista, Filokalia III, s. 355. rivi 8 alh. \u2013 356)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Cassianus Roomalainen<\/strong><\/span><\/p>\n

… T\u00e4m\u00e4n vuoksi on ihmisen mahdotonta enkelien tavoin \u00bbomin siivin\u00bb nousta taivaisiin ja saada t\u00e4m\u00e4 korkea ja taivaallinen pyhyyden voittopalkinto; se on mahdotonta, ellei Jumalan armo kohota h\u00e4nt\u00e4 maasta ja loasta… Pyh\u00e4 Cassianus Roomalainen: Haureuden hengest\u00e4 ja lihanhimosta, Filokalia I, 116. rivi 13 alh.)<\/span><\/p>\n

…. Sill\u00e4 kun Jumalan armon avulla olemme karkottaneet himot syd\u00e4mest\u00e4mme, pystymme el\u00e4m\u00e4\u00e4n vaivatta yhdess\u00e4 ei vain ihmisten, vaan jopa villipetojenkin kanssa. Sanoohan autuas Jobkin: \u00bbMets\u00e4n pedot el\u00e4v\u00e4t rauhassa sinun kanssasi.\u00bb (Job. 5: 23)… Pyh\u00e4 Cassianus Roomalainen: Alakuloisuudesta, Filokalia I, s.132. rivi 9 alh.)<\/span><\/p>\n

… Totisena todistuksena siit\u00e4 ett\u00e4 pelastuksemme toteutuu Jumalan armosta ja laupeudesta on tuo ry\u00f6v\u00e4ri, joka ei perinyt taivasten valtakuntaa hyveittens\u00e4 palkaksi, vaan sai sen Jumalan armosta ja laupeudesta. Is\u00e4mme jotka kaikki tiesiv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n, ovat yksimielisesti opettaneet meille, ettei hyveen t\u00e4ydellisyyteen voi p\u00e4\u00e4st\u00e4 muuten kuin n\u00f6yryyden kautta… (Pyh\u00e4 Cassianus Roomalainen: Ylpeydest\u00e4, Filokalia I, s. 39. rivi 5 alh.)<\/span><\/p>\n

… Kukaan ei n\u00e4et voisi kest\u00e4\u00e4 vihollisen hy\u00f6kk\u00e4yksi\u00e4 eik\u00e4 edes sammuttaa luonnon tulista kuohuntaa, ellei Jumalan armo vahvistaisi h\u00e4nt\u00e4 heikkoa… (Pyh\u00e4 Cassianus Roomalainen: Skiitan pyhist\u00e4 isist\u00e4, Filokalia I, s.156. rivi 2 alh.)<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Hesykhios<\/span><\/p>\n

\u00bbTuo tekosi Herran eteen ja l\u00f6yd\u00e4t armon\u00bb (vrt. Sananal.3:3 LXX), niin ettei meihin sopisi profeetan sana: \u00bbHeid\u00e4n suussaan sin\u00e4 olet l\u00e4hell\u00e4, mutta kaukana heid\u00e4n sisimm\u00e4st\u00e4\u00e4n.\u00bb (Jer.12:2) Kukaan muu kuin Jeesus ei voi pysyv\u00e4sti rauhoittaa syd\u00e4nt\u00e4si himoista, ei kukaan muu kuin Jeesus Kristus, joka yhdisti nuo kaukana olevat (kts. Ef.2:14; tarkoittaa jumaluutta ja ihmisyytt\u00e4) (Pyh\u00e4 Hesykhios: Henkisest\u00e4 raittiudesta ja hyveist\u00e4, Filokalia I, s. 272,kohta 184)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Autuas Diadokhos<\/strong><\/span><\/p>\n

Kun mielemme alkaa tuntea Pyh\u00e4n Hengen armoa, silloin my\u00f6s saatana y\u00f6n hiljaisuudessa kilvoittelijan vaivuttua kevyeen unenhorteeseen saa sielussa aikaan jonkinlaisen mielihyv\u00e4n tunteen. Jos mieli silloin pysyttelee kiihke\u00e4sti kiinni Herran Jeesuksen pyh\u00e4ss\u00e4 nimess\u00e4 ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tuota pyh\u00e4\u00e4 ja kunniakasta nime\u00e4 aseenaan houkutusta vastaan, tuo ovela eksytt\u00e4j\u00e4 vet\u00e4ytyy pois. Siit\u00e4 l\u00e4htien se k\u00e4y taisteluun sielua vastaan ei en\u00e4\u00e4 ajatusten kautta vaan omassa persoonassaan. N\u00e4in mieli oppii tarkoin tuntemaan pahan hengen petolliset juonet ja oppii sitten kokemuksesta erittelem\u00e4\u00e4n hengellisi\u00e4 ilmi\u00f6it\u00e4. (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4, Filokalia I, s. 290, kohta 31)<\/span><\/p>\n

Hengellisen el\u00e4m\u00e4n alkuvaiheissa Jumalan armo yleens\u00e4 selv\u00e4sti johdattaa sielun omaan kirkkautensa kokemiseen. Kilvoituksen edistyess\u00e4 armon salainen vaikutus on jo enimm\u00e4kseen huomaamatonta. N\u00e4ill\u00e4 kahdella tavalla armo toimii jumalallisia asioita tutkiskelevassa sielussa siksi, ett\u00e4 se alussa auttaisi meit\u00e4 – vastik\u00e4\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden pimeydest\u00e4 tiedon valoon astuneita – iloiten p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n jumalallisten tutkiskelujen polulle, mutta kilvoituksen kest\u00e4ess\u00e4 varjelisi tietomme turhamaisuudesta. Kun armo j\u00e4tt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t, tulee meid\u00e4n kohtuullisesti murehtia, jotta n\u00f6yrtyisimme ja alistuisimme Herran kunnian edess\u00e4. Mutta toisaalta meid\u00e4n tulee ajallaan taas toivon kannustamina iloita. Sill\u00e4 liika murehtiminen saattaa sielun toivottomuuteen ja ep\u00e4uskoon samoin kuin ylet\u00f6n ilo johtaa sen ylpeilyyn ja p\u00f6yhkeyteen – puhun nyt niist\u00e4, jotka ovat viel\u00e4 hengellisesti kokemattomia. Hengellinen kokemuksemme kasvaa armon milloin valaistessa sielumme milloin taas hyl\u00e4tess\u00e4 sen, ja murheen ja ilon vaihtelut synnytt\u00e4v\u00e4t toivon. On sanottu: \u00bbHartaasti min\u00e4 odotin Herraa ja H\u00e4n kumartui minun puoleeni.\u00bb (Ps.40:2) Ja toisaalla: \u00bb Kun minulla on syd\u00e4mess\u00e4ni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahduttaa minun sieluni.” (Ps. 94:19) (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4, Filokalia I, ss. 307 – 308, kohta 69)<\/span><\/p>\n

Jotkut ovat arvelleet, ett\u00e4 armo ja synti, so. totuuden henki ja eksytyksen henki, (kts.1 Joh.4:6) vaikuttaisivat yht\u00e4 aikaa kastettujen mielen k\u00e4tk\u00f6iss\u00e4: edellinen kehottaa mielt\u00e4 hyv\u00e4\u00e4n, j\u00e4lkimm\u00e4inen taas kiirehtii yllytt\u00e4m\u00e4\u00e4n pahaan. Pyhist\u00e4 kirjoituksista ja oman mieleni kokemuksesta olen p\u00e4\u00e4tynyt seuraavaan k\u00e4sitykseen: Ennen pyh\u00e4\u00e4 kastetta armo on sielun ulkopuolella ja sielt\u00e4 kehottaa sit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4n. Sielun syvyyksiss\u00e4 taas asustaa saatana, joka pyrkii tukkimaan sielulta kaikki kanavat Jumalan yhteyteen. Kasteessa kaikki k\u00e4\u00e4ntyy: paha henki joutuu ulos ja armo alkaa vaikuttaa sielun sis\u00e4ll\u00e4. Samoin kuin ennen vallitsi sielua eksytys, niin sit\u00e4 kasteen j\u00e4lkeen vallitsee totuus. Saatana tosin vaikuttaa sieluun kasteen j\u00e4lkeenkin entiseen tapaan, toisinaan jopa pahemminkin. Ei kuitenkaan niin, ett\u00e4 se asuisi sielussa yhdess\u00e4 armon kanssa – pois se! – vaan se k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4kseen ruumiin nesteit\u00e4 sumentaakseen mielen j\u00e4rjett\u00f6mill\u00e4 himoilla ja nautinnoilla. T\u00e4m\u00e4 tapahtuu Jumalan sallimuksesta, jotta ihminen l\u00e4p\u00e4isty\u00e4\u00e4n myrskyn ja tulen koetuksen p\u00e4\u00e4sisi – mik\u00e4li haluaa – nauttimaan hyv\u00e4st\u00e4. On sanottu: \u00bbMe jouduimme tuleen ja veteen, mutta sin\u00e4 veit meid\u00e4t ylt\u00e4kyll\u00e4isyyteen.\u00bb (Ps.66:12)<\/span><\/p>\n

Kasteessa armo siis astuu sieluumme ja asettuu asumaan sen syvyyksiin, kuitenkin niin, ettei edes mieli itse havaitse sen l\u00e4sn\u00e4oloa. Kun sitten ihminen pyrkii kaikin voimin rakastamaan Jumalaa, alkaa armo sanomattomin sanoin tuntomme kautta raottaa sielulle aarrearkkuaan. Jos sielu silloin tahtoo lujasti s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4ns\u00e4, se haluaa luopua iloiten kaikista ajallisista hyvyyksist\u00e4 saadakseen todella omakseen tuon pellon, jonka poveen on k\u00e4tketty el\u00e4m\u00e4n aarre. (Mt. 13: 44) Sill\u00e4 kun ihminen luopuu kaikesta t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n rikkaudesta, silloin h\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Jumalan armon aarrek\u00e4tk\u00f6n. Sit\u00e4 mukaa kuin sielu edistyy hyveiss\u00e4 avautuvat my\u00f6s armon salaisuudet. Samalla Jumala sallii pahojen henkien entist\u00e4 ankarammin ahdistaa sielua: n\u00e4in H\u00e4n haluaa opettaa sit\u00e4 erottamaan hyv\u00e4n pahasta ja tehd\u00e4 sen n\u00f6yremm\u00e4ksi. Puhtauteen pyrkiess\u00e4\u00e4n se n\u00e4et suuresti h\u00e4pe\u00e4\u00e4 niit\u00e4 h\u00e4pe\u00e4llisi\u00e4 ajatuksia, joita saatana sille tyrkytt\u00e4\u00e4. Jumalan kuvaa meiss\u00e4 on sielun henkinen toiminta, ruumis taas on ik\u00e4\u00e4n kuin sielun asumus. Aadamin rikkomuksessa sielumme jumalalliset piirteet turmeltuivat ja ruumiimmekin lankesi katoavaisuuteen. Sen t\u00e4hden Jumalan pyh\u00e4 Sana tuli lihaksi ja Jumalana oman kasteensa kautta lahjoitti meille pelastuksen veden uudestisyntymiseksemme. Pyh\u00e4n ja el\u00e4v\u00e4ksi tekev\u00e4n hengen vaikutuksesta me uudestisynnymme veden kautta. Jos vain koko syd\u00e4mest\u00e4mme rienn\u00e4mme Jumalan luo, puhdistuvat t\u00e4m\u00e4n veden vaikutuksesta sek\u00e4 sielumme ett\u00e4 ruumiimme, kun Pyh\u00e4 Henki tulee asumaan meihin ja karkottaa synnin. Sielumme on n\u00e4et jakamaton ja yksinkertainen, eik\u00e4 ole mahdollista, niin kuin jotkut ovat arvelleet, ett\u00e4 siin\u00e4 asuisivat yht\u00e4 aikaa sek\u00e4 Pyh\u00e4 Henki ett\u00e4 pimeyden ruhtinas. Sill\u00e4 kun Jumalan armo piirtyy pyh\u00e4ss\u00e4 kasteessa \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n hell\u00e4sti Jumalan kuvan mukaan luotuun ihmiseen pantiksi Jumalan kaltaisuudesta, ei pahuuden edustajalle en\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4 sijaa. Valkeudella ja pimeydell\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n yhteytt\u00e4. (2 Kor. 6: 14) Me, jotka kilvoittelemme n\u00e4iss\u00e4 pyhiss\u00e4 taistoissa uskomme, ett\u00e4 katoamattomuuden pesossa tuo kavala k\u00e4\u00e4rme karkotetaan mielemme kammioista. \u00c4lk\u00e4\u00e4mme kuitenkaan ihmetelk\u00f6, miksi kasteen j\u00e4lkeenkin taas ajattelemme pahaa yhdess\u00e4 hyv\u00e4n kanssa. Pyhyyden peso n\u00e4et poistaa meist\u00e4 synnin saastan, mutta ei poista tahtomme kaksijakoisuutta, niin ett\u00e4 se taipuu edelleen sek\u00e4 hyv\u00e4\u00e4n ett\u00e4 pahaan. Se ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n est\u00e4 pahoja henki\u00e4 k\u00e4ym\u00e4st\u00e4 kimppuumme petollisilla kuiskutuksillaan. Mutta kun opimme tarttumaan vanhurskauden aseisiin, (2 Kor. 6: 7) voimme nyt Jumalan voimalla s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 sen, mit\u00e4 emme voineet varjella luonnollisessa tilassamme.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4ss\u00e4 kasteessa siis saatana karkotetaan sielusta, mutta syist\u00e4, jotka jo mainitsin, se saa jatkaa houkutuksiaan ruumiin v\u00e4lityksell\u00e4. Mutta sielussa itsess\u00e4\u00e4n, sen syvyyksiss\u00e4, asuu Jumalan armo. On kirjoitettu: \u00bbKoko kuninkaan tytt\u00e4ren ihanuus on sis\u00e4puolella\u00bb, (Ps.45:14 LXX) se ei toisin sanoen ole pahojen henkien n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4. Sen t\u00e4hden muistellessamme palavasti Jumalaa tunnemmekin, kuinka ik\u00e4\u00e4n kuin syv\u00e4lt\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4mme pulppuaa jumalallinen kaipaus. Pahat henget k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t hyv\u00e4kseen ruumiin aisteja ja niihin pesiytynein\u00e4 k\u00e4yv\u00e4t aina alttiin lihan kautta niiden kimppuun, jotka ovat viel\u00e4 lapsia sielultaan. Pyh\u00e4n apostolinkin mukaan mielemme aina yhtyy Hengen lakiin, (vrt. Room.7:22) mutta lihalliset aistimme haluavat heitt\u00e4yty\u00e4 nautintojen hekumaan. Hengellisess\u00e4 tiedossa varttuneet saavat ruumiillisestikin tuntea armon tuottamaa sanomatonta iloa. Mutta pahat henget, nuo murhaajat, ottavat sielun vangikseen ja pakottavat sen sellaiseen, mit\u00e4 se ei tahdo \u2013 varsinkin jos tapaavat sen v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 ja huolettomana hurskauden tiell\u00e4. (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4, Filokalia I, ss.311 \u2013 313, kohdat 76 – 79)<\/span><\/p>\n

Ne, jotka v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t molempien, armon ja synnin, asustavan uskovien syd\u00e4mess\u00e4, vetoavat evankeliumin sanaan: \u00bbValkeus loistaa pimeydess\u00e4, ja pimeys ei sit\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4nyt.\u00bb (Joh.1:5) T\u00e4st\u00e4 he p\u00e4\u00e4ttelev\u00e4t, ett\u00e4 jumalallinen kirkkaus ei mitenk\u00e4\u00e4n saastu pahan l\u00e4sn\u00e4olosta, vaikka jumalallinen valkeus sielussa jotenkin liittyisi saatanan pimeyteen. Kuitenkin juuri t\u00e4m\u00e4 evankeliumin sana osoittaa, ettei heid\u00e4n mielipiteens\u00e4 ole sopusoinnussa pyh\u00e4n Raamatun kanssa. N\u00e4ill\u00e4 evankeliuminsa sanoilla pyh\u00e4 Johannes Teologi on nimitt\u00e4in halunnut sanoa, ett\u00e4 Jumalan Sana, totinen Valkeus, n\u00e4ki hyv\u00e4ksi ilmesty\u00e4 luomakunnalle lihassa ja mittaamattomassa ihmisrakkaudessaan sytytt\u00e4\u00e4 meiss\u00e4 pyh\u00e4n tiedon valon, mutta maailman mieli ei ottanut vastaan Jumalan tahtoa, so. ei tuntenut sit\u00e4, sill\u00e4 \u00bblihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan\u00bb. (Room.8:7) V\u00e4h\u00e4n edemp\u00e4n\u00e4 evankeliumissaan jumalallinen Johannes jatkaa: \u00bbTotinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan\u00bb – t\u00e4ll\u00e4 h\u00e4n tarkoittaa: joka ohjaa ja tekee el\u00e4v\u00e4ksi – \u00bbmaailmassa h\u00e4n oli ja maailma on h\u00e4nen kauttaan saanut syntyns\u00e4, ja maailma ei h\u00e4nt\u00e4 tuntenut. H\u00e4n tuli omiensa tyk\u00f6 ja h\u00e4nen omansa eiv\u00e4t ottaneet h\u00e4nt\u00e4 vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat h\u00e4net vastaan, h\u00e4n antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat h\u00e4nen nimeens\u00e4.\u00bb (Joh.1:9 -12) Viisas Paavali tulkitsee sanoja – \u00bbeiv\u00e4t ottaneet vastaan”, kun h\u00e4n sanoo: \u00bbEi niin, ett\u00e4 jo olisin sen saavuttanut tai ett\u00e4 jo olisin tullut t\u00e4ydelliseksi, vaan min\u00e4 rienn\u00e4n sit\u00e4 kohti, ett\u00e4 min\u00e4 sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.\u00bb (Fil.3:12) Evankelista ei siis sano, ett\u00e4 saatana ei ottanut vastaan todellista valkeutta. Se on alusta alkaen kaihtanut t\u00e4t\u00e4 valkeutta, joka ei siin\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n loista. N\u00e4ill\u00e4 sanoilla evankelista arvostelee ihmisi\u00e4 jotka ovat kyll\u00e4 kuulleet Jumalan voimateoista ja ihmeist\u00e4, mutta syd\u00e4melt\u00e4\u00e4n pimentynein\u00e4 eiv\u00e4t halua l\u00e4hesty\u00e4 totuuden valoa. (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4, Filokalia I, s. 314, kohta 80)<\/span><\/p>\n

On totta, ett\u00e4 syd\u00e4n synnytt\u00e4\u00e4 omasta itsest\u00e4\u00e4nkin sek\u00e4 hyvi\u00e4 ett\u00e4 pahoja ajatuksia. (vrt. Lk.6:45) Pahat ajatukset eiv\u00e4t kuitenkaan ole syd\u00e4men luontaisia hedelmi\u00e4, vaan pikemminkin ensimm\u00e4isen lankeemuksen heijastumia: pahan muistaminen on tullut tavaksi. Valtaosa pahoista ajatuksista on kuitenkin pahojen henkien hy\u00f6kk\u00e4ysten tulosta. Meist\u00e4 itsest\u00e4mme kuitenkin tuntuu, ett\u00e4 ne kaikki tulevat syd\u00e4mest\u00e4, ja siksi jotkut ovatkin alkaneet ajatella, ett\u00e4 mieless\u00e4 asuu armon ohella my\u00f6s synti. T\u00e4m\u00e4n vuoksi he sanovat Herrankin lausuneen: \u00bbMik\u00e4 k\u00e4y suusta ulos, se tulee syd\u00e4mest\u00e4 ja se saastuttaa ihmisen. Sill\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4 l\u00e4htev\u00e4t pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet jne.” (Mt.15:18 – 19) He eiv\u00e4t tied\u00e4, ett\u00e4 mielemme on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen herkk\u00e4 ja pit\u00e4\u00e4 ominaan niit\u00e4kin ajatuksia, jotka pahat henget ruumiin toimintojen kautta her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t. Ruumiin ja sielun yhteyden vuoksi ruumiin viehtymys aina heikent\u00e4\u00e4 sielua, vaikka emme ymm\u00e4rr\u00e4k\u00e4\u00e4n, kuinka se sen tekee. Liha mielii m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti petollista imartelua ja siksi siis my\u00f6s pahojen henkien alulle panemat ajatukset n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t tulevan syd\u00e4mest\u00e4. Ja niist\u00e4 todellakin tulee meid\u00e4n ajatuksiamme, jos ilomielin niihin yhdymme. T\u00e4st\u00e4 Herra moitti edell\u00e4 lainatussa kohdassa, kuten itse lainauksestakin k\u00e4y ilmi. Sill\u00e4 onhan selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se joka mielihyvin yhtyy ajatuksiin, jotka kavala saatana on h\u00e4nen mieleens\u00e4 ujuttanut, ja siten ik\u00e4\u00e4n kuin kaivertaa niiden muiston syd\u00e4meens\u00e4, alkaa ennen pitk\u00e4\u00e4 esitt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 oman ajattelunsa hedelmin\u00e4. (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4 , Filokalia I, s.318, kohta 83)<\/span><\/p>\n

Se ett\u00e4 ajattelemme sek\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 ett\u00e4 pahaa, ei johdu siit\u00e4 ett\u00e4 Pyh\u00e4 Henki ja paholainen asuvat molemmat mieless\u00e4mme, vaan siit\u00e4, ettemme viel\u00e4 ole \u00bbmaistaneet ja katsoneet kuinka Herra on hyv\u00e4\u00bb. (Ps.34:9) Kuten jo olen sanonut, armo ei alussa ilmaise itse\u00e4\u00e4n kastetuille vaan odottaa sielun vapaata ratkaisua. Kun sitten ihminen k\u00e4\u00e4ntyy kokonaan Herran puoleen, silloin armo astuu esiin ja syd\u00e4n havaitsee sen sanoin selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 tunteena. Sitten armo j\u00e4\u00e4 j\u00e4lleen odottamaan sielun ratkaisua. Samalla se kuitenkin sallii saatanan nuolien p\u00e4\u00e4st\u00e4 haavoittamaan sielun herkimpi\u00e4kin osia, jotta sielu entist\u00e4 n\u00f6yremmin ja palavammin etsisi Jumalaa. Jos ihminen sitten alkaa edisty\u00e4 k\u00e4skyjen noudattamisessa ja kutsuu lakkaamatta avukseen Herraa Jeesusta, silloin Jumalan armon tuli levi\u00e4\u00e4 my\u00f6s sielun kuorikerroksiin ja polttaa rikkaruohot syd\u00e4men pellosta. Siit\u00e4 seuraa, ett\u00e4 pahan hengen hy\u00f6kk\u00e4ykset kilpistyv\u00e4t jo sielun kuorikerrokseen: ne vain hipaisevat himoille herkk\u00e4\u00e4 sielun sivua, mutta eiv\u00e4t aiheuta sis\u00e4ist\u00e4 h\u00e4mminki\u00e4. Kun kilvoittelija sitten on vy\u00f6tt\u00e4ytynyt kaikkiin hyveisiin, erityisesti t\u00e4vdelliseen k\u00f6yhyyteen, silloin armo valaisee syvemm\u00e4ll\u00e4 tietoisuudella koko h\u00e4nen olemuksensa ja sytytt\u00e4\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 suuren rakkauden Jumalaa kohtaan. Silloin paholaisen tulinuolet sammuvat, ennen kuin ehtiv\u00e4t edes koskea ruumiiseen, sill\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen henk\u00e4ys, joka her\u00e4tt\u00e4\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4 rauhan tuulet, sammuttaa kaikki tulta sy\u00f6ksev\u00e4n paholaisen nuolet kesken niiden lennon. Kuitenkin Jumala joskus antaa n\u00e4inkin pitk\u00e4lle p\u00e4\u00e4sseen kilvoittelijan pahojen henkien kiusattavaksi ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen mielens\u00e4 valosta osattomaksi, jotta vapaa tahtomme ei olisi kokonaan armon sitoma. Jumalan tarkoituksena ei ole ainoastaan se, ett\u00e4 kilvoituksillamme kukistaisimme synnin, vaan H\u00e4n haluaa t\u00e4ll\u00e4 tavoin auttaa meit\u00e4 kartuttamaan (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4, Filokalia I, s.319, kohta 85)<\/span><\/p>\n

Kun joku talvisaikaan aamup\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 seisoo ulkona kasvot it\u00e4\u00e4n, l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 aurinko h\u00e4nen etupuoltaan, mutta selk\u00e4puolta palelee, koska auringon s\u00e4teet eiv\u00e4t osu siihen. Samoin my\u00f6s syd\u00e4n, joka el\u00e4\u00e4 hengellist\u00e4 huomentaan saa tuntea Jumalan armon l\u00e4mmitt\u00e4vi\u00e4 s\u00e4teit\u00e4 ja niin mieli alkaa tuottaa hengellisi\u00e4 ajatuksia. Mutta syd\u00e4men kuorikerroksissa siki\u00e4v\u00e4t edelleenkin lihan ajatukset, koska Jumalan armo on vasta alkanut sarastaa, eik\u00e4 ole valaissut sielua joka puolelta. Jotkut ovat ymm\u00e4rt\u00e4neet t\u00e4m\u00e4n v\u00e4\u00e4rin ja ovat p\u00e4\u00e4telleet, ett\u00e4 mieless\u00e4mme taistelee kaksi vastakkaista voimaa. Kuitenkin aivan samoin kuin ihminen talviaamuna toisaalta hytisee kylm\u00e4st\u00e4 mutta toisaalta tuntee auringon l\u00e4mm\u00f6n, samoin sielukin voi samanaikaisesti ajatella sek\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 ett\u00e4 pahaa. Siit\u00e4 l\u00e4htien kun tietomme Aadamin lankeemuksessa jakaantui kahtia, mielemme tahtomattaankin tuottaa samalla kertaa sek\u00e4 hyvi\u00e4 ett\u00e4 pahoja ajatuksia; n\u00e4in on varsinkin niiden laita, jotka ovat kehittyneet eritt\u00e4in herkk\u00e4tuntoisiksi. Vaikka mieli kuinka kokee aina ajatella hyv\u00e4\u00e4, saattaa sen silti yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 pahan muistaminen, koska Aadamin lankeemuksesta l\u00e4htien ajattelumme on ollut kaksijakoista. Mutta jos alamme kaikesta syd\u00e4mest\u00e4mme t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Jumalan k\u00e4skyj\u00e4, silloin Jumalan armo kirkastaa kaikki aistimme. Tulen tavoin se polttaa synnin kuonan ajatuksistamme ja tuo syd\u00e4meemme kest\u00e4v\u00e4n rakkauden suloisen rauhan, ja niin alamme ajatella hengellisesti emmek\u00e4 en\u00e4\u00e4 lihan mukaan. T\u00e4m\u00e4 armon vaikutus ilmenee alati niiss\u00e4, jotka ovat p\u00e4\u00e4sseet t\u00e4ydellisyyden porteille ja jotka s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t lakkaamatta Herran Jeesuksen muiston syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n

Armo suo uudestisyntymisen kasteen kautta meille kaksi lahjaa, joista toinen on \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4sti toista arvokkaampi. Ensimm\u00e4isen lahjan saamme heti kasteessa: armo uudistaa meid\u00e4t jo kastevedess\u00e4 ja kirkastaa kaikki sielumme piirteet – so. meiss\u00e4 olevan Jumalan kuvan – pesten pois synnin tahrat. Mutta toinen lahja, Jumalan kaltaisuus, edellytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s meid\u00e4n osuuttamme: Kun mielemme alkaa tajuta ja maistaa Pyh\u00e4n Hengen hyvyytt\u00e4, tiet\u00e4k\u00e4\u00e4mme silloin, ett\u00e4 armo alkaa tavallaan maalata kuvan p\u00e4\u00e4lle kaltaisuutta. Taiteilijat piirt\u00e4v\u00e4t ensin yhdell\u00e4 v\u00e4rill\u00e4 muotokuvan \u00e4\u00e4riviivat ja sitten v\u00e4h\u00e4n kerrassaan lis\u00e4\u00e4v\u00e4t v\u00e4ri\u00e4 v\u00e4rin p\u00e4\u00e4lle ja niin ikuistavat mallinsa aina pienint\u00e4 piirtoa my\u00f6ten. Samoin my\u00f6s Jumalan armo aluksi kasteen kautta uudistaa ihmisess\u00e4 olevan Jumalan kuvan sellaiseksi kuin se luotiin. Kun armo sitten n\u00e4kee meid\u00e4n koko syd\u00e4mest\u00e4mme kaipaavan kaltaisuuden kauneutta ja n\u00f6yr\u00e4sti seisovan alastomina sen ateljeessa, silloin se loihtii kukkaan hyveen toisensa j\u00e4lkeen ja kohottaa sielun kunniasta kunniaan ja niin saa sielussa aikaan Jumalan kaltaisuuden. Sis\u00e4inen havaintokykymme ilmaisee ett\u00e4 meiss\u00e4 on kehkeytym\u00e4ss\u00e4 Jumalan kaltaisuus, mutta sen t\u00e4ydellisyyden opimme tuntemaan vasta armon kirkastamina. Sill\u00e4 edetess\u00e4\u00e4n tavalla, jota sanat eiv\u00e4t pysty ilmaisemaan, mieli voi havaintokykyns\u00e4 avulla saada kaikki muut hyveet, mutta hengellist\u00e4 rakkautta se ei voi saavuttaa muuten kuin Pyh\u00e4n Hengen t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n\u00e4 ja kirkastamana. Ellei mieli koe sellaista Jumalan kirkkautta eik\u00e4 saavuta Jumalan kaltaisuuden t\u00e4yteytt\u00e4, se j\u00e4\u00e4 osattomaksi t\u00e4ydellisest\u00e4 rakkaudesta, siit\u00e4kin huolimatta ett\u00e4 sill\u00e4 olisi kaikki muut hyveet. Vasta sitten kun mieli on saavuttanut Jumalan kaltaisuuden – siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin tietenkin kuin se on mahdollista – vasta silloin se p\u00e4\u00e4see my\u00f6s Jumalan rakkauden t\u00e4yteyteen. Kun muotokuvaan sitten viimeiseksi lis\u00e4t\u00e4\u00e4n kirkkain v\u00e4ri, on n\u00e4k\u00f6isyys t\u00e4ydellinen, niin ett\u00e4 kuva muistuttaa mallia jopa hymy\u00e4 my\u00f6ten. Samoin tapahtuu my\u00f6s niille, jotka armo maalaa Jumalan kaltaisuuteen: kun kuvaan lis\u00e4t\u00e4\u00e4n rakkauden kirkkaus, on Jumalan kuva kokonaan korotettu Jumalan kaltaisuuden kauneuteen. Mik\u00e4\u00e4n muu hyve ei voi tuottaa himottomuutta paitsi rakkaus, sill\u00e4 \u00bbrakkaus on lain t\u00e4yttymys\u00bb. (Room. 13: 10) \u00bbSis\u00e4inen ihmisemme p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 uudistuu\u00bb (2 Kor. 4: 16) rakkautta maistamalla, ja vasta rakkauden t\u00e4ydellisyydess\u00e4 se l\u00f6yt\u00e4\u00e4 oman t\u00e4yttymyksens\u00e4. (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4, Filokalia I, ss. 321- 322, kohdat 88 \u2013 89 (= IV: 81: 38))<\/span><\/p>\n

N\u00f6yryys on ty\u00f6n ja tuskan takana. Mit\u00e4 suurempi n\u00f6yryys, sit\u00e4 enemm\u00e4n tarvitaan kilvoitusta sen saavuttamiseksi. Hengellisest\u00e4 tiedosta osallisille on kaksi tiet\u00e4 n\u00f6yryyteen. Kun kilvoittelija on hengellisen kokemuksen polulla puolimatkan paikkeilla, h\u00e4nen itsevarmuutensa murtavat joko ruumiilliset sairaudet tai ihmiset, jotka syytt\u00e4 vihaavat vanhurskauden tavoittelijoita, tai pahat ajatukset. Mutta kun mieli t\u00e4ysin tietoisesti tuntee Jumalan armon valon, silloin sielu on luonnostaan n\u00f6yr\u00e4. T\u00e4p\u00f6t\u00e4ynn\u00e4 jumalallista hyvyytt\u00e4 sielu ei en\u00e4\u00e4 voi olla kunnianhimoinen eik\u00e4 p\u00f6yhkeill\u00e4 omahyv\u00e4isesti. Sill\u00e4 vaikka se lakkaamatta toteuttaisikin Jumalan k\u00e4skyj\u00e4, se silloinkin pit\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n muita v\u00e4h\u00e4isemp\u00e4n\u00e4, koska se on oppinut Herralta lempe\u00e4\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4. Ensiksi mainitulle n\u00f6yryyden lajille on ominaista murhe ja masennus; luontaiseen n\u00f6yryyteen taas kuuluu ilo ja kaino kunnioitus. Sen vuoksi, kuten jo totesin, edellinen odottaa kilvoittelutien keskivaiheilla kulkevia, j\u00e4lkimm\u00e4inen taas suodaan niille jotka l\u00e4hestyv\u00e4t jo maalia, so. t\u00e4ydellisyytt\u00e4. T\u00e4st\u00e4 johtuu, ett\u00e4 edellisen saa usein horjumaan maallinen hyvinvointi. J\u00e4lkimm\u00e4inen taas ei j\u00e4rky, vaikka sille tarjottaisiin kaikki maan \u00e4\u00e4ret, sill\u00e4 synnin turmiolliset nuolet kilpistyv\u00e4t siit\u00e4. Se on puhtaasti hengellist\u00e4 eik\u00e4 v\u00e4lit\u00e4 rahtuakaan ajallisesta kunniasta. T\u00e4h\u00e4n j\u00e4lkimm\u00e4iseen, luontaiseen n\u00f6yryyteen, ei ole oikotiet\u00e4: kaikkien on kuljettava ensimm\u00e4isen n\u00f6yryyden asteen kautta. Sill\u00e4 ellei armo ensin tuossa n\u00f6yryyden esiasteessa lannista luontoamme ja kasvattaen koettele meit\u00e4 himojen hy\u00f6kk\u00e4yksill\u00e4, emme pysty ottamaan vastaan luontaisen n\u00f6yryyden rikkauksia. (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4, Filokalia I, ss. 328 \u2013 329, kohta 95)<\/span><\/p>\n

Maksimos Tunnustaja<\/span><\/p>\n

Sen t\u00e4hden Vapahtaja viel\u00e4 toisaalla sanoo: \u00bbMyyk\u00e4\u00e4, mit\u00e4 teill\u00e4 on, ja antakaa almuja\u00bb (Lk.12:33), \u00bbkatso, silloin kaikki on teille puhdasta\u00bb (Lk.11:41). Silloin emme n\u00e4et en\u00e4\u00e4 kuluta aikaamme huolehtimalla ruumiillisesta hyvinvoinnista, vaan kiiruhdamme puhdistamaan mielemme – Herra nimitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 syd\u00e4meksi – vihasta ja hillitt\u00f6myydest\u00e4. N\u00e4m\u00e4 kaksi nimitt\u00e4in tahraavat mielen eiv\u00e4tk\u00e4 suo sen n\u00e4hd\u00e4 Kristusta, joka asuu siin\u00e4 pyh\u00e4n kasteen armon kautta. (Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta, Filokalia II, s. 13, kohta 73)<\/span><\/p>\n

Joka tavoittelee hurskaasti viisautta ja odottaa valppaasti n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mien vihollisten hy\u00f6kk\u00e4yksi\u00e4, anokoon rukouksessa sek\u00e4 luonnollista tervett\u00e4 arvostelukyky\u00e4, jonka valo tosin on rajallinen, ett\u00e4 Hengen valaisevaa armoa. Terve arvostelukyky kasvattaa ruumista k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoitusten avulla hyveeseen; Hengen armo puolestaan valaisee mielen valitsemaan toverikseen ennen mit\u00e4\u00e4n muuta viisauden. Viisauden avulla mieli h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 kaikki pahuuden linnoitukset ja \u00bbjokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan\u00bb. (2Kor.10:4-5) Molempiin edell\u00e4 mainittuihin viittaa my\u00f6s Joosua, Nuunin poika, rukoillessaan, ett\u00e4 \u00bbaurinko seisoisi alallaan Gibeonissa\u00bb – so. ettei Jumalan tuntemisen valo koskaan laskisi h\u00e4nen hengellisen mietiskelyns\u00e4 vuorella – \u00bbja kuu Aijalonin laaksossa\u00bb (Joos.10:12) – so. ett\u00e4 h\u00e4nen luonnollinen arvostelukykyns\u00e4, joka valvoo lihan heikkoutta, pysyisi aina vankkumattomana hyveess\u00e4. (II:33) (Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja: Jumalan tuntemisesta, Filokalia II , s.153, kohta 42)<\/span><\/p>\n

Joka on urheasti kamppaillut ruumiinsa himojen kanssa ja k\u00e4ynyt hellitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 taistelua saastaisia henki\u00e4 vastaan sek\u00e4 karkottanut niiden her\u00e4tt\u00e4m\u00e4t mielikuvat sielustaan, rukoilkoon, ett\u00e4 h\u00e4nelle annettaisiin \u00bbpuhdas syd\u00e4n ja uusi vahva henki\u00bb (Ps.51:12) – ts. ett\u00e4 h\u00e4n armon avulla p\u00e4\u00e4sisi kokonaan eroon pahoista ajatuksista ja tulisi t\u00e4yteen jumalallisia ajatuksia. N\u00e4in Jumalan suuri ja loistava hengen maailma, joka koostuu siveellisyytt\u00e4, luontoa ja Jumalaa koskevista tutkiskeluista, alkaa el\u00e4\u00e4 h\u00e4ness\u00e4. (II:79) (Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja: Jumalan tuntemisesta, Filokalia II, s. 160,kohta 64)<\/span><\/p>\n

Jotkut haluavat tiet\u00e4\u00e4, millainen on niiden tila jotka on havaittu otollisiksi p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n Jumalan valtakunnan t\u00e4ydellisyyteen. Tapahtuuko siell\u00e4kin edistymist\u00e4 ja muutoksia vai pysyyk\u00f6 siell\u00e4 kaikki muuttumattomassa tilassa? Millaisia ovat siell\u00e4 ruumiit ja sielut ja mit\u00e4 niist\u00e4 on ajateltava? N\u00e4it\u00e4 pohdiskeltaessa voidaan vertauskohteeksi ottaa ruumiillinen el\u00e4m\u00e4, jossa ruoalla on kahtalainen teht\u00e4v\u00e4: se palvelee sek\u00e4 ruokittavien kasvamista ett\u00e4 heid\u00e4n hengiss\u00e4 pysymist\u00e4\u00e4n. Niin kauan kuin emme ole t\u00e4ysikasvuisia, nautimme ravintoa kasvaaksemme; mutta kun ruumis lopettaa kasvunsa, ei sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 ruokita siksi ett\u00e4 se kasvaisi, vaan sen el\u00e4m\u00e4n s\u00e4ilytt\u00e4miseksi. Samoin sielunkin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ravinnolla on kahtalainen merkitys. Kun sielu ei ole viel\u00e4 saavuttanut t\u00e4ydellisyytt\u00e4 vaan vasta etenee sit\u00e4 kohti, se saa ravintoa hyveist\u00e4 ja hengellisist\u00e4 tutkiskeluista, kunnes – k\u00e4yty\u00e4\u00e4n l\u00e4pi kaiken olevaisen – p\u00e4\u00e4tyy \u00bbKristuksen t\u00e4yteyden t\u00e4yden i\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n\u00bb. (Ef.4:13) Sen saavutettuaan sielu ei en\u00e4\u00e4 edisty tai kehity edell\u00e4 mainittujen v\u00e4lillisten keinojen avulla, vaan saa v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti ravintoa yli ja ohi kaiken ymm\u00e4rryksen. Koska sielu on kohonnut kaiken kasvamisen yl\u00e4puolelle, se nauttii t\u00e4t\u00e4 turmeltumatonta ravintoa ainoastaan Jumalan kaltaisen t\u00e4ydellisyytens\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4miseksi ja saa siit\u00e4 ikuisen hyv\u00e4n olon. T\u00e4m\u00e4n katoamattoman ravinnon suoma suunnaton kirkkaus avautuu sielulle, ja Jumalan armon osallisuus tekee siit\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n jumalan. Silloin sielu hylk\u00e4\u00e4 kaikki mielen ja aistien toiminnot sek\u00e4 samalla my\u00f6s ruumiin luonnolliset toiminnat, sill\u00e4 ruumiskin on jumaloitunut yhdess\u00e4 sielun kanssa edellytystens\u00e4 mukaan. Silloin sek\u00e4 sielu ett\u00e4 ruumis ovat kauttaaltaan Jumalan s\u00e4teily\u00e4, sill\u00e4 niiden luonnolliset piirteet ovat v\u00e4istyneet H\u00e4nen ylenpalttisen kirkkautensa tielt\u00e4. (II: 88) (Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja:Jumalan tuntemisesta ja Jumalan Pojan ihmisekstulosta, Filokalia II , s. 162, kohta 69)<\/span><\/p>\n

Mielemme pystyy luonnostaan saamaan tietoa ruumiillisista ja ruumiittomista olennoista. Mutta Pyh\u00e4n Kolminaisuuden ilmestyksi\u00e4 se voi kokea ainoastaan armosta: sen on tyydytt\u00e4v\u00e4 vain uskomaan, ett\u00e4 Kolminaisuus on olemassa, eik\u00e4 kyselem\u00e4tt\u00e4 koskaan r\u00f6yhke\u00e4sti mik\u00e4 H\u00e4n on olemukseltaan, niin kuin pahat henget tekev\u00e4t. Hengellisest\u00e4 tiedosta osaton on t\u00e4ysin tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n siit\u00e4, kuinka hyve puhdistaa synnist\u00e4. (IV:42) (Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista ja H\u00e4nen kaitselmustaan sek\u00e4 hyvett\u00e4 ja pahetta k\u00e4sittelevist\u00e4 kirjoituksista, Filokalia II, s. 186, kohta 142)<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4n Hengen vaikutus ilmenee itse kussakin meist\u00e4 uskomme m\u00e4\u00e4r\u00e4n mukaan. N\u00e4in me kukin omalta kohdaltamme olemme armon annostelijoita. Sen t\u00e4hden ei kukaan ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4inen koskaan kadehdi sit\u00e4, jolla on runsaasti armolahjoja: h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jokaisen omassa vallassa on kasvattaa omaa Jumalan hyvyyksien vastaanottokyky\u00e4\u00e4n. (V: 34) (Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista ja H\u00e4nen kaitselmustaan sek\u00e4 hyvett\u00e4 ja pahetta k\u00e4sittelevist\u00e4 kirjoituksista, Filokalia II, s.19, kohta 179)<\/span><\/p>\n

Jumalaa voidaan kutsua is\u00e4ksi ja H\u00e4n my\u00f6s todella armon kautta on niiden is\u00e4, joissa hyveet ovat aikaansaaneet sis\u00e4isen uudestisyntymisen Hengess\u00e4. Sen merkkin\u00e4 he kantavat sielussaan heid\u00e4t synnytt\u00e4neen Jumalan leimaa, joka n\u00e4kyy hyveiss\u00e4. Heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n on tapahtunut suuri muutos, joka saa muutkin ylist\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalaa ja tarjoaa n\u00e4ille oivallisen hyveen esikuvan. Jumalaa ei n\u00e4et ylistet\u00e4 pelkill\u00e4 sanoilla, vaan ennen kaikkea vanhurskauden teoilla, jotka kuuluttavat H\u00e4nen kunniaansa ja suuruuttaan paljon tehokkaammin kuin sanat. (VI: 86) (Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista ja H\u00e4nen kaitselmustaan sek\u00e4 hyvett\u00e4 ja pahetta k\u00e4sittelevist\u00e4 kirjoituksista, Filokalia II, s. 209, kohta 223)<\/span><\/p>\n

Thalassios Afrikkalainen<\/span><\/p>\n

Joka on saavuttanut himottomuuden ja hengellisen tiedon, on saanut armon Jumalan edess\u00e4. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Thalassios Afrikkalainen: Rakkaudesta, itsehillinn\u00e4st\u00e4 ja sis\u00e4isest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4, Filokalia II, s. 214, kohta 13)<\/span><\/p>\n

Syntien anteeksisaamisen merkkin\u00e4 on himoista vapautuminen. Joka ei ole vapautunut himoista, ei viel\u00e4 ole saanut anteeksiantamuksen armoa.(Pyhitt\u00e4j\u00e4 Thalassios Afrikkalainen: Rakkaudesta, itsehillinn\u00e4st\u00e4 ja sis\u00e4isest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4, Filokalia II, s. 221, kohta 100)<\/span><\/p>\n

Vilpit\u00f6n rakkaus johtaa hengelliseen tietoon luomakunnasta. Sit\u00e4 seuraa kaikkien toiveiden t\u00e4yttymys: Jumalan tuntemisen armo. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Thalassios Afrikkalainen: Rakkaudesta, itsehillinn\u00e4st\u00e4 ja sis\u00e4isest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4, Filokalia II, s. 245, kohta 62)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Abba Filemon<\/strong><\/span><\/p>\n

… Mit\u00e4 enemm\u00e4n vanhurskaus enenee meiss\u00e4, sit\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi p\u00e4\u00e4semme hengellist\u00e4 kypsyytt\u00e4. Kun mieli on kohonnut t\u00e4ydellisyyteen, se liittyy kokonaan Jumalaan, tulee t\u00e4yteen jumalallista valoa ja sille avautuvat sanoin kuvaamattomat salaisuudet. Silloin mieli todella oppii tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n \u00bbmiss\u00e4 on ymm\u00e4rrys, miss\u00e4 on voima ja miss\u00e4 on taito, miss\u00e4 on pitk\u00e4 ik\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4, miss\u00e4 on silmien valo ja rauha\u00bb. (Baaruk3:14) Sill\u00e4 niin kauan kuin mieli viel\u00e4 taistelee himoja vastaan, se ei kykene nauttimaan t\u00e4llaisista asioista. Sek\u00e4 hyveet ett\u00e4 paheet n\u00e4et sokaisevat mielen: paheet est\u00e4v\u00e4t n\u00e4kem\u00e4st\u00e4 hyveit\u00e4 ja hyveet paheita. Mutta kun taistelun tauottua mieli on tullut arvolliseksi p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n osalliseksi hengellisist\u00e4 armolahjoista, se muuttuu armon voimasta kokonaan valon kaltaiseksi ja keskittyy hengellisten asioiden sis\u00e4iseen tarkasteluun. Silloin ihminen ei ole en\u00e4\u00e4 kiinni t\u00e4m\u00e4n maailman asioissa vaan on \u00bbsiirtynyt kuolemasta el\u00e4m\u00e4\u00e4n.\u00bb (Joh.5:24) Sen t\u00e4hden ihmisell\u00e4, joka on antautunut kilvoitusel\u00e4m\u00e4\u00e4n, tulee olla puhdas syd\u00e4n ja puhtaat ajatukset, niin ett\u00e4 h\u00e4nen sanansa olisivat puhtaita ja kelvollisia ylist\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalaa – keskusteleehan Jumalaan liittynyt sielu jatkuvasti H\u00e4nen kanssaan. Veljet, meid\u00e4nkin tulee kohota t\u00e4lle hyveiden huipulle, ettemme himoihin takertuneina j\u00e4isi maan vangeiksi. Sill\u00e4 ihminen, joka kilvoitellen l\u00e4hestyy Jumalaa, on H\u00e4nen rakkautensa haavoittama ja tulee pyh\u00e4st\u00e4 valosta osalliseksi. H\u00e4n riemuitsee Herrassa ja kokee sanomatonta hengellist\u00e4 iloa, kuten psalmirunoilija sanoo: \u00bbSilloin sinulla on ilo Herrassa, ja h\u00e4n antaa sinulle, mit\u00e4 sinun syd\u00e4mesi halajaa. – Ja h\u00e4n antaa sinun vanhurskautesi nousta niin kuin valkeuden ja sinun oikeutesi niin kuin keskip\u00e4iv\u00e4n.\u00bb (Ps.37:4, 6)…(Abba Filemon: Hy\u00f6dyllinen kertomus abba Filemonista, Filokalia II, s. 266, kohta 19)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Pyhitt\u00e4j\u00e4 Teognostos<\/strong><\/span><\/p>\n

On mahdotonta kohota korkeuksiin ilman siipi\u00e4. Yht\u00e4 mahdotonta on saavuttaa toivottuja hyvyyksi\u00e4 ilman t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 saatua varmaa vakaumusta siit\u00e4, ett\u00e4 kerran on ne periv\u00e4. T\u00e4m\u00e4n vakaumuksen saavat ne, jotka ovat t\u00e4ydellisesti sovitetut Jumalan kanssa \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen n\u00f6yryytens\u00e4 t\u00e4hden tai Pyh\u00e4n Hengen armon vaikutuksesta. Heille on my\u00f6s ominaista himottomuus, jonka t\u00e4ydellisyys m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyy heid\u00e4n sovituksensa ja puhdistumisensa asteesta. Mutta ne jotka eroavat ruumiista ilman tuota vakaumusta himojen talven viel\u00e4 vallitessa tai sapattina (kts. Mt.24:20), toisin sanoen kun hyveet eiv\u00e4t ole tehneet heiss\u00e4 ty\u00f6t\u00e4\u00e4n, joutuvat tuomioistuimen eteen, ja heid\u00e4n on vastattava teoistaan silloin kun on tilinteon aika. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Teognostos: Hyveiden harrastamisesta, Filokalia II, s. 283, kohta 44)<\/span><\/p>\n

Pappeuden ies on sovelias ja sen kuorma on keve\u00e4 kantaa (vrt. Mt.11:30) silloin kun se otetaan vastaan ja my\u00f6nnet\u00e4\u00e4n laillisesti eik\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen armoa ole kaupiteltu. Mutta jos t\u00e4m\u00e4 armo, joka ei ole hinnoiteltavissa, koetetaan saada inhimillisin toimin ja katoavaisilla lahjoilla ilman ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 tulevaa kutsumusta, pappeuden kuorma k\u00e4y todella eritt\u00e4in raskaaksi, koska se lep\u00e4\u00e4 arvottomilla ja liian heikoilla hartioilla. Ies on silloin sangen kova, se hiert\u00e4\u00e4 pahoin kantajansa niskaa ja j\u00e4yt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen voimiaan, ja jollei h\u00e4n luovu siit\u00e4, se kuluttaa ja tuhoaa h\u00e4net kokonaan. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Teognostos: Pappeudesta, Filokalia II, s. 286, kohta 52)<\/span><\/p>\n

Kun Jumalan armo vaikuttaa sinussa, niin ett\u00e4 Jumalan l\u00e4sn\u00e4olon tuntien seisot kyynelsilmin H\u00e4nen edess\u00e4\u00e4n, heitt\u00e4ydy silloin maahan k\u00e4det ristin muotoisesti levitettyin\u00e4 ja painaen p\u00e4\u00e4si lattiaan ano poisp\u00e4\u00e4sy\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 vapautuisit turmeluksesta ja kiusauksista. \u00c4l\u00e4 kuitenkaan ano, ett\u00e4 l\u00e4ht\u00f6si tapahtuisi oman tahtosi mukaan, vaan tapahtukoon se niin kuin Jumala hyv\u00e4ksi n\u00e4kee, vaikka halajat jo pois ja olet syv\u00e4ss\u00e4 n\u00f6yryydess\u00e4 valmis kohoamaan kyynelten kera Herran luo saadaksesi vapaana kaikesta maallisesta tyydytt\u00e4\u00e4 kaipauksesi ja antautua palavaan rukoukseen. Alistu kuitenkin k\u00e4rsiv\u00e4llisesti siihen, ett\u00e4 l\u00e4ht\u00f6si siirtyy viel\u00e4 ja ajattele, ett\u00e4 Jumala on varannut sinulle jotakin parempaa. (Hebr.11:40) Pyri silti kaikin voimin ja ehdottoman p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4sti p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4si \u00e4l\u00e4k\u00e4 koskaan tee, puhu, tavoittele tai ryhdy mihink\u00e4\u00e4n Jumalan tahdon vastaiseen, ettet joutuisi eroon H\u00e4nen yhteydest\u00e4\u00e4n. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Teognostos: Hyveiden harrastamisesta, Filokalia II, s. 29, kohta 64)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Simeon Harras<\/strong><\/span><\/p>\n

Pyri hy\u00f6dylliseksi esikuvaksi veljille kaikissa hyveiss\u00e4: ole n\u00f6yr\u00e4, lempe\u00e4. armelias ja kuuliainen v\u00e4h\u00e4isiss\u00e4 ja halvoissakin teht\u00e4viss\u00e4. \u00c4l\u00e4 vihastu \u00e4l\u00e4k\u00e4 kiinny mihink\u00e4\u00e4n. El\u00e4 k\u00f6yhyydess\u00e4 ja yksinkertaisesti muukalaisena kaikille. Ole harras \u00e4l\u00e4k\u00e4 utele turhia. kest\u00e4 pahaa k\u00e4rsiv\u00e4llisesti. K\u00e4y katsomassa sairaita ja lohduta murheellisia. \u00c4l\u00e4 ket\u00e4\u00e4n, joka tahtoo kuulla sinulta hy\u00f6dyllisen sanan, torju sen vuoksi ett\u00e4 juuri keskustelet Jumalan kanssa, sill\u00e4 rakkaus on rukousta arvokkaampi. Ole my\u00f6t\u00e4tuntoinen kaikkia kohtaan, \u00e4l\u00e4 ole turhamainen \u00e4l\u00e4k\u00e4 r\u00f6yhke\u00e4. \u00c4l\u00e4 moiti ket\u00e4\u00e4n \u00e4l\u00e4k\u00e4 vaadi mit\u00e4\u00e4n igumeniltasi tai niilt\u00e4, joiden vastuulla ovat palveluteht\u00e4v\u00e4t. Kunnioita pappeja ja ole tarkkaavainen rukouksessa, ole vaatimaton ja osoita rakkautta kaikille. \u00c4l\u00e4 tutki ja kaivele pyhi\u00e4 kirjoituksia vain tavoitellaksesi ihmisten kunnioitusta. Kyynelin kantamasi rukous ja armon valo opettavat sinulle kaiken. Kun joku kysyy sinulta jotakin hengellisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4, opeta h\u00e4nt\u00e4 n\u00f6yr\u00e4sti, ilman turhamaisuutta. Opasta h\u00e4nt\u00e4 – sen mukaan kuin armo antaa sinulle sanoja – toimimaan Jumalan tahdon mukaan: kerro esimerkkej\u00e4 omasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4si aivan kuin kertoisit jostakusta muusta, olipa hy\u00f6ty\u00e4 janoava sitten kuka tahansa. \u00c4l\u00e4 liioin torju luotasi sit\u00e4, joka toivoo saavansa hengellist\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 ja haluaa kysy\u00e4 sinulta neuvoa jonkin mielt\u00e4\u00e4n ahdistavan ajatuksen t\u00e4hden. Ota omiksesi h\u00e4nen hairahduksensa, olivatpa ne millaisia tahansa. Itke ja rukoile h\u00e4nen puolestaan: sekin on merkki rakkaudesta ja t\u00e4ydellisest\u00e4 my\u00f6t\u00e4tunnosta. \u00c4l\u00e4 torju puoleesi k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4\u00e4 siksi, ett\u00e4 pelk\u00e4\u00e4t t\u00e4llaisten asioiden kuulemisen vahingoittavan itse\u00e4si. Jos armo on apunasi, et k\u00e4rsi mit\u00e4\u00e4n vahinkoa. T\u00e4llaiset keskustelut on kuitenkin k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 syrj\u00e4isess\u00e4 paikassa, etteiv\u00e4t ne vahingoittaisi muita. Koska sin\u00e4kin olet ihminen saattavat ajatuksesi joutua h\u00e4mmennyksiin; jos olet Jumalan armosta osallinen et h\u00e4mmenny. Meit\u00e4 n\u00e4et opetetaan: \u00bb\u00c4lk\u00f6\u00f6n kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 pelastuisi\u00bb (vrt.1Kor. 10:24,33). Mutta kuten jo edell\u00e4 totesimme, sinun tulee varjella el\u00e4m\u00e4si vapaana kaikista elantoon ja omaisuuteen liittyvist\u00e4 huolista. Ja tied\u00e4, ett\u00e4 armo vaikuttaa sinussa, silloin kun vilpitt\u00f6m\u00e4sti pid\u00e4t itse\u00e4si kaikista ihmisist\u00e4 syntisimp\u00e4n\u00e4. En osaa selitt\u00e4\u00e4, kuinka t\u00e4m\u00e4 tapahtuu – Jumala sen tiet\u00e4\u00e4. (Simeon Harras: Kilvoitusohjeita, Filokalia III, ss. 86 -87, kohta 24)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Simeon Uusteologi<\/strong><\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4ss\u00e4 kasteessa saamme syntimme anteeksi ja vapaudumme muinaisesta kirouksesta ja Pyh\u00e4 Henki pyhitt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t l\u00e4sn\u00e4olollaan. Mutta t\u00e4ydellist\u00e4 armoa, sit\u00e4 olotilaa josta Jumala sanoo \u00bbMin\u00e4 olen heiss\u00e4 asuva ja vaeltava heid\u00e4n keskell\u00e4\u00e4n\u00bb (2 Kor.6:16; 2 Moos.29:45) emme viel\u00e4 silloin saa. Se kuuluu n\u00e4et niille, joilla on horjumaton usko ja jotka osoittavat uskonsa my\u00f6s teoin. Kadotamme nimitt\u00e4in kokonaan kasteen suoman pyhityksenkin, jos taas taivumme pahoihin ja h\u00e4pe\u00e4llisiin tekoihin. Katumalla, tunnustamalla syntimme ja vuodattamalla kyyneleit\u00e4 voimme kuitenkin saada syntimme anteeksi ja ottaa sitten vastaan ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 laskeutuvan armon pyhityksen. (Pyhitt\u00e4j\u00e4is\u00e4mme Simeon Uusteologi: K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoittelusta ja Jumalan tuntemisesta, Filokalia III, s.115, kohta 74)<\/span><\/p>\n

Kihlaus ei ole varma, elleiv\u00e4t luotettavat todistajat ole allekirjoituksillaan varmentaneet aviosopimusta. Yht\u00e4 lailla ei armon valokaan ole varma, ellei se saa vahvistuksekseen k\u00e4skyjen noudattamista ja hyveiden harjoitusta. Hengellisess\u00e4 kihlauksessa n\u00e4et k\u00e4skyjen t\u00e4ytt\u00e4minen ja hyveet vastaavat aviosopimuksen todistajia. Niill\u00e4 varmistavat kihlauksensa kaikki ne, jotka pelastuvat. (Pyhitt\u00e4j\u00e4is\u00e4mme Simeon Uusteologi: K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoittelusta ja Jumalan tuntemisesta, Filokalia III, s. 116, kohta 77)<\/span><\/p>\n

Talon katto lep\u00e4\u00e4 aina perustusten ja muun rakennuksen varassa. Perustukset taas lasketaan varta vasten kattoa kannattamaan – ne ovat v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t ja tarpeelliset. Kattoa ei voi olla ilman perustuksia, ja toisaalta perustukset ilman kattoa j\u00e4\u00e4v\u00e4t hy\u00f6dytt\u00f6miksi: rakennus on asuinkelvoton. Vastaavasti Hengen armo lep\u00e4\u00e4 k\u00e4skyjen t\u00e4ytt\u00e4misen varassa. K\u00e4skyjen t\u00e4ytt\u00e4minen on siis ik\u00e4\u00e4n kuin Jumalan lahjan perustus. Hengen armo ei pysy meiss\u00e4, ellemme noudata k\u00e4skyj\u00e4. Pelkk\u00e4 k\u00e4skyjen t\u00e4ytt\u00e4minen taas – ilman Hengen armoa – ei ole tarpeen eik\u00e4 siit\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4. (Pyhitt\u00e4j\u00e4is\u00e4mme Simeon Uusteologi: K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoittelusta ja Jumalan tuntemisesta, Filokalia III, s. 117, kohta 83)<\/span><\/p>\n

Talo jonka rakentaja on laiskuuttaan j\u00e4tt\u00e4nyt vaille kattoa, ei ole vain k\u00e4ytt\u00f6kelvoton vaan saattaa rakentajansakin naurunalaiseksi. Yht\u00e4 lailla keskener\u00e4inen ja surkuteltava on t\u00e4ydellisten silmiss\u00e4 se, joka on k\u00e4skyjen t\u00e4ytt\u00e4misen perustukselle pystytt\u00e4nyt hyveiden korkeat sein\u00e4t, mutta ei ole saanut Pyh\u00e4n Hengen armoa, niin ett\u00e4 n\u00e4kisi ja tuntisi sen l\u00e4sn\u00e4olon sielussaan. H\u00e4n on j\u00e4\u00e4nyt vaille Hengen armoa kahdesta syyst\u00e4: joko h\u00e4n on ly\u00f6nyt laimin katumuksen tai on katsonut hyveiden hankkimisen loputtomaksi ja toivottomaksi ja on j\u00e4tt\u00e4nyt tekem\u00e4tt\u00e4 jotakin n\u00e4enn\u00e4isesti ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4ist\u00e4, jota ilman kuitenkin hyveiden talo j\u00e4\u00e4 torsoksi eik\u00e4 sit\u00e4 voida suojata Hengen armon katolla. (Pyhitt\u00e4j\u00e4is\u00e4mme Simeon Uusteologi: K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoittelusta ja ja Jumalan tuntemisesta, Filokalia III, ss. 117 – 118, kohta 84)<\/span><\/p>\n

Sille joka Jumalan pelon t\u00e4hden luopuu omasta tahdostaan, Herra antaa salaisesti ja ihmisen itsens\u00e4 sit\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 oman tahtonsa. Herra my\u00f6s s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 sen pysyv\u00e4sti h\u00e4nen syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n, avaa h\u00e4nen ymm\u00e4rryksens\u00e4 silm\u00e4t n\u00e4kem\u00e4\u00e4n sen ja antaa voimaa sen t\u00e4ytt\u00e4miseen. T\u00e4m\u00e4n kaiken saa aikaan Pyh\u00e4n Hengen armo, jota ilman mit\u00e4\u00e4n ei tapahdu. (Pyhitt\u00e4j\u00e4is\u00e4mme Simeon Uusteologi: K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoittelusta ja Jumalan tuntemisesta, Filokalia III, s. 122, kohta 98)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Niketas Stithatoslainen<\/strong><\/span><\/p>\n

Pahat henget kauhistuvat jumalallisen Hengen armoa, etenkin kun se runsaana laskeutuu ihmissyd\u00e4miin, koska olemme mietiskelyn ja puhtaan rukouksen puhdistamia. Ne eiv\u00e4t uskalla l\u00e4hesty\u00e4 Hengen armoa s\u00e4teilevien majaa, vaan yritt\u00e4v\u00e4t vain mielikuvin, pelottavin ryskytyksin ja sekavin huudoin pelotella ja j\u00e4rkytt\u00e4\u00e4 kilvoittelijoita ja saada heid\u00e4t luopumaan valvomisesta ja rukouksesta. Ne eiv\u00e4t s\u00e4\u00e4st\u00e4 kilvoittelijoita silloinkaan, kun n\u00e4m\u00e4 laskeutuvat paljaalle permannolle nukkuakseen v\u00e4h\u00e4n. Pahat henget asettuvat v\u00e4ijyksiin, koska ne kadehtivat tuota v\u00e4h\u00e4ist\u00e4kin lepoa kilvoituksen vaivoista. S\u00e4ps\u00e4ytyksill\u00e4 ne karkottavat unen kilvoittelijoiden silmist\u00e4. N\u00e4in ne tahtovat tehd\u00e4 heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 entist\u00e4kin ty\u00f6l\u00e4\u00e4mm\u00e4ksi ja tukalammaksi. (Niketas Stithatoslainen: K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoitusel\u00e4m\u00e4st\u00e4, Filokalia III, s.167, kohta 95)<\/span><\/p>\n

Jumala haluaa testata todellisten kilvoittelijoiden edistymist\u00e4: siksi H\u00e4n panee heid\u00e4t koetukselle ja sallii kiusausten lieskan kohdata heit\u00e4. H\u00e4n ottaa joksikin aikaa pois armon, joka kilvoittelijoille on annettu ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4, ja p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 aika ajoin pahat henget j\u00e4rkytt\u00e4m\u00e4\u00e4n heid\u00e4n ajatustensa tyyneytt\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 tavoin H\u00e4n tahtoo n\u00e4hd\u00e4, mihin p\u00e4in sielu kallistuu: tahtooko se miellytt\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n Luojaansa ja Hyv\u00e4ntekij\u00e4\u00e4ns\u00e4 vai maailmallisia aistinautintoja ja hivelev\u00e4\u00e4 hekumaa? N\u00e4in Jumala sitten joko antaa kilvoittelijoille kaksin verroin armoaan n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n heid\u00e4n edistyv\u00e4n rakkaudessa H\u00e4neen tai, jos he ovat kiintyneit\u00e4 maallisiin, ruoskii heit\u00e4 koettelemuksilla ja murheilla, kunnes he alkavat vihata n\u00e4kyv\u00e4isen ep\u00e4vakaisuutta ja pesev\u00e4t kyynelill\u00e4\u00e4n pois maailmallisten nautintojen katkeruuden. (Niketas Stithatolainen: Mielen puhdistamisesta, Filokalia III, s.175, kohta 14)<\/span><\/p>\n

Voivatko v\u00e4h\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n viisaita olla ne, jotka synnytt\u00e4v\u00e4t pahansuopaisuutta? Kuinka kateelliset saattavat sanoa, kuten Jeremia kertoo: \u00bbMe olemme viisaita ja meill\u00e4 on Herran laki\u00bb’? (vrt. Jer.8:8-9 LXX) Heh\u00e4n riutuvat kateudesta niit\u00e4 kohtaan, joille Jumalan tunteminen ja jumalallinen viisaus ovat suoneet Hengen armon. Turhaksi on t\u00e4m\u00e4n maailman valhetieto osoittautunut oppineille ja viisaille, kun he kuitenkin ovat eksyneet oikeasta tiedosta. N\u00e4m\u00e4 \u00bbviisaat\u00bb joutuvat h\u00e4pe\u00e4\u00e4n, koska olivat langenneet eroon Lohduttaja – Hengen viisaudesta. He n\u00e4kiv\u00e4t, kuinka t\u00e4m\u00e4 todellinen viisaus kasvoi kalastajissa, ja saivat pel\u00e4t\u00e4 heid\u00e4n sanojensa voimaa. He takertuivat kalastajien ajatusten verkkoihin, koska olivat hyl\u00e4nneet todellisen viisauden ja Herran tuntemisen. (Niketas Stithatoslainen: Rakkaudesta ja el\u00e4m\u00e4nvaelluksen t\u00e4ydellisyydest\u00e4, Filokalia III, s. 242, kohta 63)<\/span><\/p>\n

Miksi kateuden kalvamat, jotka itse ovat hyl\u00e4nneet Jumalan viisauden l\u00e4hteen, katsovat karsaasti niit\u00e4, jotka ovat saaneet Hengen armon rikkaudet ja tulisen kielen, joka on kuin \u00bbkerke\u00e4n kirjurin kyn\u00e4\u00bb (vrt. Ps.45:2)? Jos hekin vaeltaisivat Jumalan tiell\u00e4, he saisivat asua himottomuuden rauhassa ikiaikoihin asti ja oppisivat tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n, miss\u00e4 on ymm\u00e4rrys ja voima, miss\u00e4 j\u00e4rkevyys ja tieto olevaisista, miss\u00e4 pitk\u00e4ik\u00e4isyys ja el\u00e4m\u00e4, miss\u00e4 silmien valo, miss\u00e4 viisaus ja rauha. (Baaruk 3:14 LXX) He tiet\u00e4isiv\u00e4t my\u00f6s, kuka l\u00f6yt\u00e4\u00e4 viisauden asuinsijan ja astuu sen aarrekammioihin. Sill\u00e4 Jumala k\u00e4skee profeetan kautta sanan palvelukseen antautuneita: \u00bbSe profeetta, jolla on uni, kertokoon unensa; mutta se jolla on minun sanani, puhukoon minun sanani uskollisesti.\u00bb (Jer.23:28) Ja toisaalla H\u00e4n k\u00e4skee: \u00bbKirjoita kaikki sanat, jotka min\u00e4 olen sinulle puhunut, kirjaan.\u00bb (Jer.30:2) Jos pahansuovat ymm\u00e4rt\u00e4isiv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n, ei heit\u00e4 koskaan kalvaisi kateus niit\u00e4 kohtaan jotka ovat saaneet Hengen armon.(Niketas Stithatolainen: Rakkaudesta ja el\u00e4m\u00e4nvaelluksen t\u00e4ydellisyydest\u00e4, Filokalia III, s. 243, kohta 64)<\/span><\/p>\n

Kukaan Kristukseen kastettu ja H\u00e4neen uskova ei j\u00e4\u00e4 osattomaksi Pyh\u00e4n Hengen armosta, ellei h\u00e4n ole kokonaan antautunut vihollishengen valtaan, niin ett\u00e4 on teoillaan saastuttanut uskonsa, tai ellei h\u00e4n ole veltto ja v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Pyh\u00e4n Hengen t\u00e4yteyden saa varmasti se, joka ei p\u00e4\u00e4st\u00e4 pyh\u00e4ss\u00e4 kasteessa saamaansa Hengen esikoislahjaa sammumaan, tai – jos se on sammunut – sytytt\u00e4\u00e4 sen uudelleen tekem\u00e4ll\u00e4 vanhurskauden tekoja. Sill\u00e4 Hengen t\u00e4yteys suo hyv\u00e4n kilvoituksen hyvin kilvoitelleelle Jumalan viisauden sanat Kirkon opetukseksi tai antaa h\u00e4nelle Jumalan salaisuuksia koskevan tiedon sanat: n\u00e4in h\u00e4n saa tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet. Tai sitten kilvoittelija saa Hengen kautta sis\u00e4istyneen uskon, niin ett\u00e4 h\u00e4n Aabrahamin tavoin uskoo Jumalan lupauksiin. H\u00e4n saattaa my\u00f6s saada lahjan parantaa sairaita, tehd\u00e4 voimallisia tekoja – karkottaa pahoja henki\u00e4 ja tehd\u00e4 tunnustekoja – tai profetoimisen lahjan, niin ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4kee ennalta ja ennustaa tulevaisia. Pyh\u00e4n Hengen armo saattaa suoda kilvoittelijalle my\u00f6s lahjan arvioida henki\u00e4 – erottaa kuka puhuu Jumalan Hengess\u00e4, kuka ei – tai lahjan tulkita kieli\u00e4 (Vrt.1 Kor. 12: 8-11). Joku saattaa saada lahjan avustaa vaivaan joutuneita tai johtaa Jumalan seurakuntia ja kansaa (Vrt.1 Kor. 12: 28), tai sitten kyvyn rakastaa kaikkia siihen liittyvine armolahjoineen, joita ovat pitk\u00e4mielisyys, lempeys ja muut senkaltaiset. (1 Kor.13: 4) Jos kuitenkin on joku, jolla ei ole mit\u00e4\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 lahjoista, en tied\u00e4, kuinka voisin kutsua h\u00e4nt\u00e4 uskovaksi, kuinka voisin liitt\u00e4\u00e4 h\u00e4net niiden joukkoon, jotka ovat pyh\u00e4ss\u00e4 kasteessa pukeutuneet Kristukseen . (Gal.3:27)(Niketas Stithatoslainen: Rakkaudesta ja el\u00e4m\u00e4nvaelluksen t\u00e4ydellisyydest\u00e4, Filokalia III, ss. 254 – 255, kohta 86)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Teoleptos<\/strong><\/span><\/p>\n

\u00c4l\u00e4 ruumiisi heikkouden t\u00e4hden hylk\u00e4\u00e4 rukousta yhten\u00e4k\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4si p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, sanoohan apostolikin: \u00bbKun olen heikko, silloin min\u00e4 olen v\u00e4kev\u00e4.\u00bb (2 Kor.12:10) P\u00e4ivitt\u00e4isest\u00e4 rukouksesta on suuri hy\u00f6ty, sill\u00e4 rukous yhdess\u00e4 armon kanssa nostaa sinut nopeasti pystyyn. Miss\u00e4 on Hengen lohdutus, siell\u00e4 eiv\u00e4t sairaus ja alakuloisuus pitk\u00e4\u00e4n majaile. (Teoleptos, Filadelfian metropoliitta: Yhdeks\u00e4n kohtaa salaisesta ty\u00f6skentelyst\u00e4, Filokalia IV, s. 27, kohta 9)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Gregorios Tessalonikalainen<\/strong><\/span><\/p>\n

Ja oi ihmett\u00e4, armon valon valaisema vuoritien taivaltaja p\u00e4\u00e4see katselemaan yliluonnollisia asioita milloin alkuper\u00e4isen matkakumppaninsa aineellisen ruumiin yhteydess\u00e4 milloin erossa siit\u00e4, aina kulloisenkin kohoamisvaiheen mukaan. H\u00e4n ei n\u00e4et kohoa ymm\u00e4rryksen mielikuvituksellisilla siivill\u00e4, niin ett\u00e4 ymm\u00e4rrys harhailisi sokean tavoin pystym\u00e4tt\u00e4 tarkkaan ja ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4\u00e4n sen enemp\u00e4\u00e4 taakseen j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 aistimaailmaa kuin yl\u00e4puolellaan siint\u00e4v\u00e4\u00e4 henkimaailmaakaan. H\u00e4n todellakin kohoaa Hengen kuvaamattoman voiman vaikutuksesta, ja sanoin selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 hengellisell\u00e4 ymm\u00e4rryksell\u00e4 h\u00e4n kuulee \u00bbsanomattomia sanoja\u00bb (2Kor.12:4) ja n\u00e4kee n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 asioita. H\u00e4n t\u00e4yttyy yltyleens\u00e4 ihmetyksell\u00e4 jo t\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00e4htien, vaikkei viel\u00e4 olekaan henkimaailmassa, ja alkaa kilpailla ruumiittomien voimien kanssa, jotka veisaavat v\u00e4sym\u00e4tt\u00e4 ylistysvirtt\u00e4 Jumalalle. H\u00e4nest\u00e4 on tullut todellinen, vaikkakin maanp\u00e4\u00e4llinen, Jumalan enkeli. Itsess\u00e4\u00e4n h\u00e4n johtaa koko luomakuntaa Jumalan luo, koska h\u00e4n on itse osallinen kaikista luoduista. Nyt h\u00e4n p\u00e4\u00e4see osalliseksi my\u00f6s kaiken luodun yl\u00e4puolella Olevasta, ett\u00e4 Jumalan kuva olisi h\u00e4ness\u00e4 joka suhteessa t\u00e4ydellinen.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Neilos sanoo, ett\u00e4 t\u00e4llaisen ihmisen mieli on verrattavissa taivaan kuulaaseen sineen, johon rukouksen aikana syttyy Pyh\u00e4n Kolminaisuuden valo. Ja h\u00e4n jatkaa: \u00bbJos joku tahtoo n\u00e4hd\u00e4 mielens\u00e4 varsinaisen tilan, h\u00e4n pid\u00e4ttyk\u00f6\u00f6n kaikista ajatuksista ja silloin h\u00e4n n\u00e4kee mielens\u00e4 safiirin- tai taivaansinisen\u00e4.\u00bb Ilman himottomuutta on kuitenkin mahdotonta saavuttaa t\u00e4llaista tilaa, sen t\u00e4hden tarvitaankin avuksi Jumalaa, joka suo mielelle sille luonnostaan kuuluvan valon.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Diadokhos taas sanoo: \u00bbArmo suo uudestisyntymisen \u00bbkasteen kautta meille kaksi lahjaa, joista toinen on \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4sti toista arvokkaampi. Ensimm\u00e4isen lahjan saamme heti kasteessa: armo uudistaa meid\u00e4t jo kastevedess\u00e4 ja kirkastaa kaikki sielumme piirteet – so. meiss\u00e4 olevan Jumalan kuvan – pesten pois synnin tahrat. Mutta toinen lahja, Jumalan kaltaisuus, edellytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s meid\u00e4n osuuttamme: kun mielemme alkaa tajuta ja maistaa Pyh\u00e4n Hengen hyvyytt\u00e4, tiet\u00e4k\u00e4\u00e4mme silloin, ett\u00e4 armo alkaa tavallaan maalata kuvan p\u00e4\u00e4lle kaltaisuutta. – – Sis\u00e4inen havaintokykymme ilmaisee, ett\u00e4 meiss\u00e4 on kehkeytym\u00e4ss\u00e4 Jumalan kaltaisuus, mutta sen t\u00e4ydellisyyden opimme tuntemaan vasta armon kirkastamina.\u00bb<\/span><\/p>\n

Diadokhos jatkaa viel\u00e4: \u00bbHengellist\u00e4 rakkautta mieli ei voi saavuttaa muuten kuin Pyh\u00e4n Hengen kirkastaessa sen niin, ett\u00e4 se on siit\u00e4 selv\u00e4sti tietoinen. Ellei mieli koe sellaista Jumalan kirkkautta eik\u00e4 siten saavuta Jumalan kaltaisuuden t\u00e4yteytt\u00e4, se j\u00e4\u00e4 osattomaksi t\u00e4ydellisest\u00e4 rakkaudesta, siit\u00e4kin huolimatta ett\u00e4 sill\u00e4 olisi kaikki muut hyveet.\u00bb Olemme my\u00f6s kuulleet pyh\u00e4n lisak Syyrialaisen opettavan, ett\u00e4 armon t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 mieli n\u00e4kee rukouksen aikana oman puhtautensa taivaan sinen\u00e4, jota Israelin vanhimmat kutsuivat \u00bbJumalan paikaksi\u00bb (2Moos.249 – 11 LXX), Jumalan n\u00e4ytt\u00e4ytyess\u00e4 heille vuorella. Pyh\u00e4 Iisak sanoo my\u00f6s: \u00bbMielen puhtaus on sit\u00e4, ett\u00e4 siin\u00e4 rukouksen aikana hohtaa Pyh\u00e4n Kolminaisuuden valo.\u00bb<\/span><\/p>\n

Mieli joka on tullut otolliseksi saamaan jumalallisen valon, v\u00e4litt\u00e4\u00e4 my\u00f6s itseens\u00e4 yhdistyneeseen ruumiiseen runsaasti jumalallisen kauneuden merkkej\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 tavoin se toimii siltana lihan aineellisuudesta Jumalan armoon ja suo ruumiille voiman tehd\u00e4 sellaista, mihin se ei muuten pystyisi. T\u00e4st\u00e4 mielen ruumiiseenkin v\u00e4litt\u00e4m\u00e4st\u00e4 jumalallisesta valosta kumpuaa toisaalta Jumalan kaltaisuudesta todistava valtaisa into hyveeseen, toisaalta taas kaiken pahan t\u00e4ydellinen torjuminen tai ainakin haluttomuus pahaan. Siit\u00e4 seuraa my\u00f6s, ett\u00e4 Sana tulee ja selvitt\u00e4\u00e4 mielelle olevaisten olemuksen ja mielen oman puhtauden ansiosta paljastaa sille luonnon salaisuudet. Niist\u00e4 sitten uskovan ymm\u00e4rrys kohoaa vastaavasti yliluonnollisten asiain tajuamiseen, jonka Sanan Is\u00e4 itse on kytkenyt t\u00e4llaisiin aineettomiin yhteyksiin. T\u00e4m\u00e4 ruumiissakin vaikuttava jumalallinen valo on alkuna my\u00f6s moninaisille ihmeellisille ilmi\u00f6ille, esim. selv\u00e4n\u00e4kemiselle, ennalta n\u00e4kemiselle ja kaukaisten tapahtumien kuvaamiselle aivan kuin ne tapahtuisivat silmiemme edess\u00e4.<\/span><\/p>\n

Huomionarvoista on, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 autuaat ihmeellisi\u00e4 kykyj\u00e4 saaneet eiv\u00e4t mitenk\u00e4\u00e4n ole tavoitelleet n\u00e4it\u00e4 kykyj\u00e4. Niin kuin auringonpaisteessa n\u00e4emme etsim\u00e4tt\u00e4 my\u00f6s ilmassa leijuvat tomuhiukkaset, siten hekin kohdatessaan puhtaina jumalalliset s\u00e4teet, jotka luonnostaan paljastavat kaiken saavat puhtauttaan vastaavassa m\u00e4\u00e4rin n\u00e4hd\u00e4 nykyisten ja menneiden lis\u00e4ksi my\u00f6s tulevaisia aivan kuin ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen\u00e4 n\u00e4ht\u00e4vyyten\u00e4 vaeltamallaan vuoritiell\u00e4. Se mihin he tietoisesti ovat pyrkineet, on ollut mielen palauttaminen ja keskitt\u00e4minen omaan itseens\u00e4 tai paremminkin – niin ihmeelliselt\u00e4 kuin se kuulostaakin -kaikkien sielunvoimien palauttaminen mieleen, niin ett\u00e4 ne toimivat mielen ohjauksessa, siis Jumalan tahdon mukaan. Silloin sielunvoimat parantuvat ja alkavat muistuttaa Alkukuvaansa, ja armo palauttaa ne j\u00e4lleen niiden alkuper\u00e4iseen suurenmoiseen kauneuteen. (Pyh\u00e4 is\u00e4mme Gregorios: Kirje nunna Ksenialle, Filokalia IV, ss. 80 – 82, kohta 38)<\/span><\/p>\n

Murheen alkuvaiheessa sielu pyrkii ik\u00e4\u00e4n kuin kihlautumaan Jumalalle, vaikka se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4kin l\u00e4hes saavuttamattoman kaukaiselta p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4. Sen t\u00e4hden ne, jotka ik\u00e4v\u00f6iv\u00e4t Ylk\u00e4\u00e4 ja murehtivat, koska H\u00e4n ei mitenk\u00e4\u00e4n osoita suostuvaisuuttaan. puhuttelevat H\u00e4nt\u00e4 siten kuin on tapana ennen kihlausta. Valittaen ja vaikeroiden he kutsuvat H\u00e4nt\u00e4, joka pysyy poissa eik\u00e4 ehk\u00e4 koskaan tule heid\u00e4n luokseen. Mutta kun murhe on kasvanut t\u00e4yteen mittaansa, sielu yhtyy puhtaan morsiamen tavoin t\u00e4ydellisesti Ylk\u00e4\u00e4n. Sen t\u00e4hden Paavalikin, kutsuttuaan ensin aviopuolisoiden yhdeksi lihaksi yhtymist\u00e4 suureksi salaisuudeksi, lis\u00e4\u00e4: \u00bbMin\u00e4 tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.\u00bb (Ef. 5:32) Kuten aviopuolisot ovat yksi liha, niin my\u00f6s Jumalan omat ovat yksi henki H\u00e4nen kanssaan. Samainen apostoli ilmaisee t\u00e4m\u00e4nkin selv\u00e4sti sanoessaan: \u00bbJoka yhtyy Herraan, on yksi henki H\u00e4nen kanssaan.” (1Kor.6:17) Miss\u00e4 ovatkaan ne, jotka v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t ett\u00e4 pyhiss\u00e4 asuva armo on luotua’? Tiet\u00e4k\u00f6\u00f6t he herjaavansa itse\u00e4\u00e4n Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4, joka armoa jakaessaan on tullut yhdeksi pyhien kanssa.(Pyh\u00e4 is\u00e4mme Gregorios: Kirje nunna Ksenialle, Filokalia IV, s. 86, kohta 43)<\/span><\/p>\n

Kun nyt joku puhdistaa ruumiinsa itsehillinn\u00e4ll\u00e4, k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 jumalallisen rakkauden voimalla vihan ja intohimon hyveiden aiheiksi ja kohottaa rukouksessa mielens\u00e4 Jumalan eteen vilpitt\u00f6m\u00e4n\u00e4 ja puhtaana, h\u00e4n saa – ja my\u00f6s n\u00e4kee itsess\u00e4\u00e4n – sen armon. joka on luvattu puhdassyd\u00e4misille (vrt. Mt.5:8). H\u00e4n voi yhdess\u00e4 Paavalin kanssa sanoa: \u00bbSill\u00e4 Jumala, joka sanoi: ’Loistakoon valkeus pimeydest\u00e4’, on se, joka loisti syd\u00e4meemme ja valaisi sen tuntemaan Jumalan kirkkauden Jeesuksen Kristuksen kasvoissa.\u00bb (2Kor.4:6; UT:n virallinen suomennos ei anna oikeata tulkintaa. Suom.) Ja apostoli jatkaa: \u00bbMutta t\u00e4m\u00e4 aarre on meill\u00e4 saviastioissa\u00bb (2Kor.4:7) – saviastioilla h\u00e4n tarkoittaa ruumistamme. Jos siis pid\u00e4mme mielemme ruumiin sis\u00e4ll\u00e4, menettelemmek\u00f6 silloin vastoin mielen suuruutta ja jaloutta’? Kuka voisi v\u00e4itt\u00e4\u00e4 jotakin t\u00e4llaista? Vain sellainen joka ei ole hengellinen ja jonka mieli \u2013 niin ihmisen mieli kuin onkin \u2013 on aivan osaton Jumalan armosta.(Pyh\u00e4 Gregorios: Pyh\u00e4\u00e4 vaikenemista harjoittavien puolustus, Filokalia IV, s.102, kohta 2)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Munkit Kallistos ja Ignatios Ksanthopouloslaiset<\/strong><\/span><\/p>\n

Apostolin mukaan itse Jumala on meid\u00e4n opettajamme (vrt.1Tess.4:9), koska kannamme syd\u00e4miss\u00e4mme uutta lakia, joka on tultakin kirkkaammin sanoitta sinne kirjoitettu. (Jer.31: 33) N\u00e4m\u00e4 jumalalliset sanat edellytt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 vaellamme hyv\u00e4n ja vilpitt\u00f6m\u00e4n Hengen ohjauksessa ja viet\u00e4mme enkelim\u00e4ist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 kuin ainakin Jumalan lapset ja perilliset sek\u00e4 Kristuksen kanssaperilliset. (Room.8:17) Meid\u00e4n tulisi my\u00f6s tuntea Herra, ilman ett\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n tarvitsisi meit\u00e4 siihen opettaa ja kehottaa. (vrt. Jer.31:34) Olemme kuitenkin jo varhaisesta lapsuudesta l\u00e4htien harhautuneet pois hyv\u00e4st\u00e4 ja poikenneet pahaan. Leppym\u00e4t\u00f6n vihollisemme, tuo kauhea Beliar eksytyksineen, lis\u00e4\u00e4 viel\u00e4 taipumustamme kaikota yh\u00e4 kauemmaksi Jumalan pelastavaisista k\u00e4skyist\u00e4 ja panee meid\u00e4t kulkemaan kohti tuhoisia kuiluja. Ja mik\u00e4 surkuteltavinta: se on kiihottanut meid\u00e4t toimimaan ja ajattelemaan vastoin omaa etuamme. \u00bbEi ole ket\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4ist\u00e4, ei ket\u00e4\u00e4n joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat poikenneet pois suoralta polulta, kaikki tyynni kelvottomiksi k\u00e4yneet.” (Ps14:2-3; vapaa sitaatti) Olemme pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n liha (1Moos.6:3), vailla jumalallista armoa, ja siksi tarvitsemme toisiltamme apua ja kannustusta hyv\u00e4\u00e4n. (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat valinneet vaikenemiskilvoituksen ja yksin\u00e4isen el\u00e4m\u00e4nmuodon, Filokalia IV, ss. 122 – 123, kohta 1)<\/span><\/p>\n

Kaiken Jumalan tahdon mukaisen ty\u00f6skentelyn alku on lyhyesti siin\u00e4, ett\u00e4 pyrimme kaikin voimin ja kaikin tavoin el\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikkien Vapahtajan jumalalliseksi tekevien k\u00e4skyjen mukaan. P\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 taas on, ett\u00e4 niit\u00e4 noudattamalla kokisimme j\u00e4lleen sen t\u00e4ydellisen hengellisen uudistumisen tai uudelleen luomisen – miten sitten haluatkin nimitt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 lahjaa, jonka meiss\u00e4 sai alussa aikaan ik\u00e4\u00e4n kuin ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 pyh\u00e4n kasteen my\u00f6t\u00e4j\u00e4isiksi saamamme armo. Riisumme pois vanhan Aadamin tekoineen ja haluineen ja pukeudumme uuteen hengelliseen ihmiseen (vrt. Kol.3:9 -10), joka on Herra Jeesus Kristus. Pyh\u00e4 Paavali sanoo: \u00bbLapsukaiseni, jotka minun j\u00e4lleen t\u00e4ytyy kivulla synnytt\u00e4\u00e4, kunnes Kristus saa muodon teiss\u00e4\u00bb’ ja \u00bbKaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen p\u00e4\u00e4llenne pukeneet.\u00bb (Gal.4:19) (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat valinneet vaikenemiskilvoituksen ja yksin\u00e4isen el\u00e4m\u00e4nmuodon, Filokalia IV, ss.124 -125, kohta 4)<\/span><\/p>\n

Mit\u00e4 armo on ja kuinka p\u00e4\u00e4semme siit\u00e4 osallisiksi? Mik\u00e4 himment\u00e4\u00e4 sen ja mik\u00e4 kirkastaa j\u00e4lleen? N\u00e4ihin kysymyksiin antaa selvityksen mies, jonka sek\u00e4 sielu ett\u00e4 kieli ovat kaikkea kultaa kirkkaammat. H\u00e4n sanoo: \u00bbMit\u00e4 apostoli tarkoittaa sanoessaan, ett\u00e4 ’me kaikki, jotka katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta muutumme saman kuvan kaltaisiksi’? (2 Kor. 3: 18) T\u00e4m\u00e4 oli selvemp\u00e4\u00e4 silloin kun ihmeiden armolahjat vaikuttivat, mutta nytk\u00e4\u00e4n sit\u00e4 ei ole vaikea n\u00e4hd\u00e4, jos vain omistaa uskon silm\u00e4t. Kasteen j\u00e4lkeen sielumme loistaa Hengen puhdistamana aurinkoakin kirkkaammin. Emme ainoastaan katsele Jumalan kirkkautta, vaan meihinkin tarttuu jotakin sen hohteesta. Puhdistettu hopea heijastaa auringonpaisteessa ei vain omaa hohdettaan vaan my\u00f6s auringon kirkkautta. Samoin kasteessa puhdistunut sielukin, josta on tullut hopeaakin kirkkaampi, saa oman kirkkautensa vahvistukseksi s\u00e4teen Hengen kirkkautta – sellaista kirkkautta, jonka suo Herra joka on Henki. (vrt. 2Kor. 3:18)\u00bb<\/span><\/p>\n

V\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin pyh\u00e4 Johannes Krysostomos jatkaa: \u00bbJos tahdot, osoitan t\u00e4m\u00e4n sinulle viel\u00e4 kouraantuntuvammin apostoleista. Ajattele Paavalia jonka vaatteet tekiv\u00e4t ihmeit\u00e4 (Apt.19:12), ja Pietaria, jonka varjossa oli ihmeit\u00e4 tekev\u00e4 voima. (Apt. 5:15) Jollei heiss\u00e4 olisi ollut Kuninkaan kuvaa eik\u00e4 heid\u00e4n s\u00e4teilyns\u00e4 olisi ollut jotakin sellaista mit\u00e4 me emme voi saavuttaa, eiv\u00e4t heid\u00e4n vaatteensa ja varjonsa olisi vaikuttaneet niin voimakkaasti. Pelk\u00e4t kuninkaan vaatteetkin ovat rosvoille kauhistus.<\/span><\/p>\n

Haluatko n\u00e4hd\u00e4, kuinka armo s\u00e4teilee my\u00f6s ruumiissa? On kirjoitettu: he loivat katseensa Stefanuksen kasvoihin, ja h\u00e4nen kasvonsa olivat heist\u00e4 kuin enkelin kasvot. (Apt.6:15) T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan ollut viel\u00e4 mit\u00e4\u00e4n verrattuna siihen kirkkauteen, joka s\u00e4teili h\u00e4nen sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Sill\u00e4 sit\u00e4 mik\u00e4 aikoinaan n\u00e4kyi Mooseksen kasvoilla (2Moos.34:30), apostolit ja heid\u00e4n ty\u00f6toverinsa kantoivat sielussaan, tai oikeastaan viel\u00e4 paljon sit\u00e4 enemm\u00e4n. Mooseksen yhteydess\u00e4 oli kyse ilmi\u00f6st\u00e4 joka ennemminkin kuului aistimaailmaan, apostolien kohdalla taas tilasta joka ei kuulu ruumiin piiriin.<\/span><\/p>\n

Kun hehkuvat kappaleet l\u00e4hestyv\u00e4t kirkkaita esineit\u00e4, ne heijastavat niihin hohdettaan. Samoin tapahtuu uskovillekin. Siksi ne jotka kokevat jotakin t\u00e4llaista, irrottautuvat maallisista ja uneksivat vain taivaallisista. Mutta voi! – t\u00e4ss\u00e4 voisi huoata katkerasti -, vaikka meid\u00e4t on kohotettu n\u00e4in korkeaan arvoon, emme edes ymm\u00e4rr\u00e4 mist\u00e4 on kyse, koska kadotamme nopeasti kaiken mist\u00e4 edell\u00e4 on ollut puhe ja innostumme aineellisiin asioihin. T\u00e4m\u00e4 sanoin kuvaamaton pelottava kirkkaus s\u00e4ilyy meiss\u00e4 n\u00e4et vain p\u00e4iv\u00e4n pari kasteen j\u00e4lkeen. Sitten tukahdutamme sen p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sis\u00e4\u00e4n maallisten huolten myrskyn ja niiden sankoilla pilvill\u00e4 peit\u00e4mme kirkkauden s\u00e4teiden loiston.\u00bb<\/span><\/p>\n

Toisaalla Krysostomos sanoo viel\u00e4: \u00bbNiiden ruumiit jotka ovat el\u00e4neet Jumalalle otollisesti, pukeutuvat niin suureen kirkkauteen, ettei n\u00e4ill\u00e4 silmill\u00e4 ole mahdollista edes n\u00e4hd\u00e4 sit\u00e4. Vain joitakin merkkej\u00e4 ja h\u00e4m\u00e4ri\u00e4 muistumia t\u00e4llaisesta kirkkaudesta on Jumala tuonut silmiemme eteen Vanhassa ja Uudessa testamentissa. Vanhan liiton aikana Mooseksen kasvoja valaisi sellainen kirkkaus, etteiv\u00e4t israelilaisten silm\u00e4t kest\u00e4neet sit\u00e4 n\u00e4hd\u00e4. (2Moos.34:30) Uuden liiton aikana Kristuksen kasvot loistivat viel\u00e4 paljon kirkkaammin. (Mt.17:2)\u00bb<\/span><\/p>\n

Kuulitko, mit\u00e4 Henki puhuu? Oletko k\u00e4sitt\u00e4nyt salaisuuden voiman? Oletko tajunnut, millaisia tuskia tiet\u00e4\u00e4 hengellinen uudistumisemme, kun synnymme t\u00e4ysin uudestaan pyh\u00e4ss\u00e4 kasteessa? Millaiset ovat sen hedelm\u00e4t, mik\u00e4 sen t\u00e4yteys ja mitk\u00e4 palkinnot siit\u00e4 seuraavat? N\u00e4etk\u00f6 kuinka meid\u00e4n vallassamme on joko lis\u00e4t\u00e4 tai v\u00e4hent\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 yliluonnollista armoa, joko kirkastaa tai himment\u00e4\u00e4 sit\u00e4 siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin se meist\u00e4 riippuu.<\/span><\/p>\n

Armon himment\u00e4\u00e4 elatushuolten py\u00f6rremyrsky ja sen kintereill\u00e4 hiipiv\u00e4 pilkkopime\u00e4 himojen y\u00f6. Maalliset huolet hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t n\u00e4et kimppuumme myrskyn tai tulvavirran tavoin. Ne hautaavat sielun alleen eiv\u00e4tk\u00e4 salli sen vet\u00e4\u00e4 henke\u00e4 tai nostaa silmi\u00e4\u00e4n kohti todella hyv\u00e4\u00e4 ja autuaallista, jota varten se on luotu. Kun nautintojen kuohu ja niiden huurut ovat ensin j\u00e4risytt\u00e4neet ja \u00e4rsytt\u00e4neet sielua, maalliset huolet piment\u00e4v\u00e4t ja hukuttavat sen.<\/span><\/p>\n

Armon taas kirkastaa kaikki mik\u00e4 on \u00e4skeisille vastakkaista, ts. kaikki mik\u00e4 syntyy jumalalliseksi tekevien k\u00e4skyjen noudattamisesta niiss\u00e4 jotka eiv\u00e4t vaella lihan vaan hengen mukaan. Apostoli sanoo: \u00bbvaeltakaa Hengess\u00e4, niin ette lihan himoa t\u00e4yt\u00e4.\u00bb (Gal.5:16) Se kaikki on hy\u00f6dyllist\u00e4 ja pelastavaista ja johtaa portaiden tavoin huipulle, askelmista ylimm\u00e4lle: rakkauteen, joka on Jumala. (1Joh.4:8) (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat valinneet vaikenemiskilvoituksen ja yksin\u00e4isen el\u00e4m\u00e4nmuodon, Filokalia IV, ss.125 -126, kohta 5)<\/span><\/p>\n

Jumalallisessa kohdussa – pyh\u00e4ss\u00e4 kastealtaassa – saamme t\u00e4ysin lahjaksi Jumalan armon. Jos kuitenkin my\u00f6hemmin peit\u00e4mme sen himojen usvaan, niin kuin valitettavasti tapahtuu, k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 v\u00e4\u00e4rin ajallisia asioita ja antautumalla elatushuoliin, on meill\u00e4 silloinkin katumuksen kautta ja jumalalliseksi tekevi\u00e4 k\u00e4skyj\u00e4 noudattamalla mahdollisuus saada takaisin t\u00e4m\u00e4 yliluonnollinen kirkkaus, tulla uudelleen sen omistajiksi ja n\u00e4hd\u00e4 selv\u00e4sti, kuinka se kuoriutuu esiin himojen k\u00e4tk\u00f6st\u00e4. Armo paljastuu siis sen mukaan kuin itse kukin edistyy uskossa ja uurastuksessa, mutta ennen kaikkea kuitenkin Herran Jeesuksen Kristuksen puollon t\u00e4hden ja H\u00e4nen hyv\u00e4st\u00e4 tahdostaan. Pyh\u00e4 Markus sanoo: \u00bbT\u00e4ydellisen\u00e4 Jumalana Kristus on lahjoittanut kastetuille Pyh\u00e4n Hengen t\u00e4ydellisen armon, johon meid\u00e4n ei ole tarvis mit\u00e4\u00e4n lis\u00e4t\u00e4. T\u00e4m\u00e4 armo avautuu ja ilmestyy meille sit\u00e4 mukaa kuin edistymme k\u00e4skyjen toteuttamisessa. Se itse lis\u00e4\u00e4 meille uskoa, ’kunnes me kaikki p\u00e4\u00e4semme yhteen uskossa, t\u00e4yteen miehuuteen, Kristuksen t\u00e4yteyden t\u00e4yden i\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n’ (Ef.4:13).\u00bb Mit\u00e4 siis tuommekin Herralle sen j\u00e4lkeen kun olemme uudestisyntyneet H\u00e4nen voimallaan, se on jo ollut meiss\u00e4 sisimp\u00e4mme k\u00e4tk\u00f6ss\u00e4 ja on H\u00e4nen antamaansa ja H\u00e4nest\u00e4 l\u00e4ht\u00f6isin. Sen joka vaeltaa Jumalan tahdon mukaan, tulee noudattaa kaikkia k\u00e4skyj\u00e4, mutta ennen kaikkea h\u00e4nen on ponnisteltava niiden k\u00e4skyjen t\u00e4ytt\u00e4miseksi, jotka ovat muita t\u00e4rke\u00e4mpi\u00e4 ja ik\u00e4\u00e4n kuin yleisluonteisempia. (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat valinneet vaikenemiskilvoituksen ja yksin\u00e4isen el\u00e4m\u00e4nmuodon, Filokalia IV, s.12, kohta 6)<\/span><\/p>\n

Kuten jo sanoimme, kaiken toimintamme alku ja perusta on pelastavaisten k\u00e4skyjen mukainen el\u00e4m\u00e4. T\u00e4llaisen el\u00e4m\u00e4n lopputuloksena ja hedelm\u00e4n\u00e4 on, ett\u00e4 l\u00f6yd\u00e4mme uudestaan t\u00e4ydellisen\u00e4 sen Hengen armon, joka aluksi on meille lahjoitettu kasteen kautta ja siten on jo meiss\u00e4 – \u00bbJumala ei armolahjojaan kadu\u00bb (Room.11: 29), kuten apostoli sanoo. Armo on kuitenkin hautautunut meiss\u00e4 himoihin ja paljastuu vasta sitten, kun uurastamme k\u00e4skyjen t\u00e4ytt\u00e4miseksi. Siksi teht\u00e4v\u00e4n\u00e4mme onkin t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mahdollisuuksien mukaan kaikki jumalalliseksi tekev\u00e4t k\u00e4skyt ja siten pyrki\u00e4 kaikin tavoin siihen, ett\u00e4 Henki p\u00e4\u00e4sisi meiss\u00e4 uudestaan esiin kirkkaana ja selv\u00e4sti havaittavana.<\/span><\/p>\n

Autuas Daavid sanoo Jumalalle: \u00bbSinun lakisi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun teill\u00e4ni.\u00bb (Ps.119:105) Toisaalla h\u00e4n sanoo: \u00bbHerran k\u00e4skyt ovat selke\u00e4t, ne valaisevat silm\u00e4t.\u00bb (Ps.19:9) Ja viel\u00e4: \u00bbSen t\u00e4hden min\u00e4 vaellan kaikessa suoraan, kaikkien sinun asetuksiesi mukaan.\u00bb (Ps.119:128) Opetuslapsi, joka nojasi Kristuksen rintaa vasten, puolestaan toteaa: \u00bbJoka pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4, se pysyy Jumalassa ja Jumala h\u00e4ness\u00e4\u00bb (1Joh.3:24) ja \u00bbh\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4 eiv\u00e4t ole raskaat\u00bb (1Joh.5:3). Vapahtaja itse sanoo: \u00bbJolla on minun k\u00e4skyni ja joka ne pit\u00e4\u00e4, h\u00e4n on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, h\u00e4nt\u00e4 minun Is\u00e4ni rakastaa, ja min\u00e4 rakastan h\u00e4nt\u00e4 ja ilmoitan itseni h\u00e4nelle. Jos joku rakastaa minua, niin h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 minun sanani, ja minun Is\u00e4ni rakastaa h\u00e4nt\u00e4, ja me tulemme h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 ja j\u00e4\u00e4mme h\u00e4nen tyk\u00f6ns\u00e4 asumaan. Joka ei minua rakasta, se ei pid\u00e4 minun sanojani.\u00bb (Joh.14:21, 23 \u2013 24)<\/span><\/p>\n

Suurin huomio on kohdistettava nimenomaan k\u00e4skyist\u00e4 t\u00e4rkeimpiin ja yleisluonteisimpiin, jotka ovat ik\u00e4\u00e4n kuin muiden \u00e4itej\u00e4. Siten p\u00e4\u00e4semme Jumalan avulla kompastelematta siihen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n jonka jalon uurastuksen alussa itsellemme asetimme, sek\u00e4 saavutamme my\u00f6s kaipauksemme t\u00e4yttymyksen: Henki alkaa ilmet\u00e4 meiss\u00e4. (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat valinneet vaikenemiskilvoituksen ja yksin\u00e4isen el\u00e4m\u00e4nmuodon, Filokalia IV, s. 129, 7)<\/span><\/p>\n

Huomaa, ett\u00e4 uskoa on Jumalan sanan mukaan kahta lajia. Ensinn\u00e4kin on yleinen kaikille oikeauskoisille Kristityille yhteinen usko, johon meid\u00e4t on el\u00e4m\u00e4mme alussa kastettu, ja siin\u00e4 uskossa toivoaksemme my\u00f6s t\u00e4\u00e4lt\u00e4 sen lopussa l\u00e4hdemme.<\/span><\/p>\n

Toinen uskon laji taas on vain harvojen omaisuutta. Se kuuluu vain niille, joista kaikkien jumalalliseksi tekevien k\u00e4skyjen t\u00e4ytt\u00e4misen kautta on tullut j\u00e4lleen Jumalan kuvia ja kaltaisia ja jotka n\u00e4in armon jumalallisen valon runsain m\u00e4\u00e4rin heit\u00e4 valaistessa ovat panneet kaiken toivonsa Herraan. Onpa heid\u00e4n toivonsa niin t\u00e4ydellinen – mik\u00e4 suuriarvoinen asia! – etteiv\u00e4t he Herran sanoin ollenkaan ep\u00e4ile (vrt. Mt.21:21) rukouksen aikana, ettei Jumala kuulisi heid\u00e4n pyynt\u00f6j\u00e4\u00e4n, vaan anovat uskoen, ja niin saavat viivytyksitt\u00e4 kaikkea, mik\u00e4 on heille hy\u00f6dyksi. Vilpitt\u00f6mist\u00e4 teoistaan n\u00e4m\u00e4 autuaat ovat saaneet sellaisen uskonvarmuuden, ett\u00e4 ovat kokonaan panneet syrj\u00e4\u00e4n kaiken todenn\u00e4k\u00f6isyyden, ep\u00e4ilyt ja ep\u00e4r\u00f6innit ja lakanneet t\u00e4ysin huolehtimasta itsest\u00e4\u00e4n. He ovat kaikki kokonaan uppoutuneet Jumalaan suuntautuneen uskon, toivon ja rakkauden pyh\u00e4\u00e4n huumeeseen. He ovat kokeneet sen autuaan ja parantavan muutoksen, jonka Korkeimman oikea k\u00e4si saa aikaan, niin kuin Daavid julistaa.” (Ps.77:11 LXX:n antamassa merkityksess\u00e4)<\/span><\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 ei ole tarpeen esitell\u00e4 laajemmin ensimm\u00e4ist\u00e4 uskon lajia, sen sijaan toisen k\u00e4sittely on hyvinkin ajankohtainen. T\u00e4m\u00e4 toinen uskon laji puhkeaa kukkaan ensimm\u00e4isen ansiosta ja syntyy sen jumalallisena hedelm\u00e4n\u00e4. Usko on n\u00e4et er\u00e4\u00e4nlainen jumalalliseksi tekev\u00e4n vaikenemiskilvoituksen juuri ja ydin. \u00bbJollet usko\u00bb, sanoo Portaiden kirjoittaja, \u00bbkuinka voit ryhty\u00e4 vaikenemiskilvoitukseen’?\u00bb Ja jumalallinen Daavid sanoo: \u00bbMin\u00e4 uskon, sen t\u00e4hden min\u00e4 puhun.\u00bb (Ps.16:10) Suuri apostoli Paavali puolestaan selitt\u00e4\u00e4: \u00bbUsko on sen todellisuutta mit\u00e4 toivotaan, vakuuttumista niist\u00e4 asioista joita ei voi n\u00e4hd\u00e4\u00bb ja vakuuttaa: \u00bbVanhurskas on el\u00e4v\u00e4 uskosta\u00bb (Room.1:17).<\/span><\/p>\n

Vapahtaja itse sanoi opetuslapsilleen, jotka pyysiv\u00e4t H\u00e4nt\u00e4 lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n heille uskoa: \u00bbJos teill\u00e4 olisi uskoa sinapinsiemenenk\u00e4\u00e4n verran, niin voisitte sanoa t\u00e4lle silkki\u00e4ispuulle: ’Nouse juurinesi ja istuta itsesi mereen’, ja se tottelisi teit\u00e4\u00bb (Lk.17: 5-6). Samoin H\u00e4n sanoi: \u00bbJos teill\u00e4 olisi uskoa ettek\u00e4 ep\u00e4ilisi, niin ette ainoastaan voisi tehd\u00e4 sit\u00e4, mik\u00e4 viikunapuulle tapahtui, vaan viel\u00e4p\u00e4, jos sanoisitte t\u00e4lle vuorelle: ’Kohoa ja heitt\u00e4ydy mereen’, niin se tapahtuisi. Ja kaiken, mit\u00e4 te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte.\u00bb (Mt.21:21 – 22)Sairaalle H\u00e4n sanoi: \u00bbSinun uskosi on sinut pelastanut.\u00bb (Lk.17:19)<\/span><\/p>\n

Pyhitt\u00e4j\u00e4 Iisak Syyrialainen opettaa:<\/span><\/p>\n

Usko on hienojakoisempaa ja kevyemp\u00e4\u00e4 kuin tieto, yht\u00e4 lailla kuin tieto on hienojakoisempaa kuin aistein havaittavat asiat. Kaikki pyh\u00e4t, jotka ovat tulleet otollisiksi t\u00e4h\u00e4n el\u00e4m\u00e4ntapaan – pyh\u00e4\u00e4n ihmetykseen Jumalan edess\u00e4 – vaeltavat uskon vahvistamina yliluonnollisen el\u00e4m\u00e4n nautinnoissa. Uskolla emme t\u00e4ss\u00e4 tarkoita uskoa Jumalan kolmeen erillisin\u00e4 kumarrettavaan persoonaan tai Jumaluuden kaiken yl\u00e4puolella olevaan yhteen luontoon tai H\u00e4nen ihmeelliseen suunnitelmaansa ihmiskunnan pelastamiseksi, kun H\u00e4n otti p\u00e4\u00e4lleen meid\u00e4n luontomme – t\u00e4t\u00e4 emme tarkoita, vaikka t\u00e4m\u00e4kin usko on sangen ylev\u00e4. Tarkoitan sit\u00e4 uskoa, jonka armon valo saa sarastamaan sielussa yhtyess\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rryksen todistukseen. T\u00e4m\u00e4 usko vahvistaa syd\u00e4men, niin ett\u00e4 se pysyy empim\u00e4tt\u00e4 varmana toivossaan, kuitenkin kaukana kaikesta omahyv\u00e4isyydest\u00e4. T\u00e4m\u00e4 usko ei tule korvin kuultavaksi, vaan se avaa hengelliset silm\u00e4t n\u00e4kem\u00e4\u00e4n sielun salaisuudet, salaisen jumalallisen rikkauden, joka on k\u00e4tk\u00f6ss\u00e4 lihan lapsilta ja paljastuu hengess\u00e4 niille, jotka saavat aterioida Kristuksen p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 H\u00e4nen lakejaan tutkiskellen. Herra itse on sanonut: \u00bbJos te pid\u00e4tte minun k\u00e4skyni, l\u00e4het\u00e4n min\u00e4 teille Lohduttajan, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, ja h\u00e4n opettaa teille koko totuuden.\u00bb (vrt. Joh.14:15,17; 16:13)<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 lisak jatkaa viel\u00e4:<\/span><\/p>\n

Siihen saakka kunnes tulee H\u00e4n, joka on salaisuuksien t\u00e4yttymys, ja kunnes ne paljastuvat meille kokonaan, usko toimittaa Jumalan ja pyhien v\u00e4lill\u00e4 sanoin ilmaisemattomia sakramentteja. Suokoon Kristus armossaan, ett\u00e4 mekin saisimme osallistua n\u00e4ihin salaisuuksiin – t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vakuutena tulevaisista ja siell\u00e4, ts. taivasten valtakunnassa, todellisesti yhdess\u00e4 H\u00e4nt\u00e4 rakastavien kanssa. (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat valinneet vaikenemiskilvoituksen ja yksin\u00e4isen el\u00e4m\u00e4nmuodon, Filokalia IV, s.148: 16 B)<\/span><\/p>\n

Muistamalla aina Herraa Jeesusta syd\u00e4mens\u00e4 syvyydess\u00e4 kilvoittelija sek\u00e4 pid\u00e4ttyy pahoista teoista ett\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 helposti my\u00f6s himokkaat ajatukset ja sopimattomat mielikuvat, niin kuin on kirjoitettu: \u00bbVaeltakaa hengess\u00e4, niin ette lihan himoa t\u00e4yt\u00e4.\u00bb (Gal.5:16) Itse asiassa enemm\u00e4nkin: kilvoittelija on kokonaan vapautunut kaikista pahoista ajatuksista ja sopimattomista mielikuvista, koska h\u00e4nen palava intonsa hyveeseen on polttanut poroksi ja h\u00e4vitt\u00e4nyt j\u00e4ljett\u00f6miin kaiken pahuuden, mik\u00e4 ennen vaikutti h\u00e4ness\u00e4 joko aistien kautta tai ajatuksissa. Samalla h\u00e4n tuhoaa my\u00f6s demonit, nuo pahuuden vahingoniloisina ilkkuvat p\u00e4\u00e4llik\u00f6t.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Iisak sanoo:<\/span><\/p>\n

Pahoille hengille kauhistuttava mutta Jumalalle ja H\u00e4nen enkeleilleen rakas on se, joka palavassa innossaan kiskoo juurineen vihollisen istuttamat ohdakkeet syd\u00e4mest\u00e4\u00e4n. H\u00e4n edistyy niin pitk\u00e4lle, ett\u00e4 saa jo t\u00e4\u00e4ll\u00e4 varmuuden Jumalan rakkaudesta, ja armon jumalallinen valo valaisee pysyv\u00e4sti h\u00e4nen olemuksensa, niin ett\u00e4 h\u00e4n itse ja muutkin voivat sen selv\u00e4sti havaita. Tuon edistymisen voit halutessasi ilmaista n\u00e4inkin: h\u00e4n palaa iloiten siihen jaloon tilaan ja hengelliseen lapseuteen, joka on meille kasteen armon kautta ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 suotu. T\u00e4m\u00e4 on Jerusalem ja se Jumalan valtakunta, joka Herran sanojen mukaan on \u00bbsis\u00e4llisesti meiss\u00e4\u00bb (Lk.17:21). T\u00e4m\u00e4 tila on Jumalan kirkkauden pilvi, johon vain puhdassyd\u00e4miset voivat astua katselemaan Valtiaansa kasvoja. (vrt. Mt.5:8) \u00c4lk\u00f6\u00f6n kuitenkaan kukaan pyrkik\u00f6 tietoisesti tavoittelemaan Jumalan ilmestymist\u00e4, ettei erehdyksess\u00e4 avaisi syd\u00e4mens\u00e4 ovea viholliselle, joka tosin tekeytyy valoksi, mutta on todellinen pimeys. (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat valinneet vaikenemiskilvoituksen ja yksin\u00e4isen el\u00e4m\u00e4nmuodon, Filokalia IV, s. 219, kohta 60)<\/span><\/p>\n

Jotkut kuitenkin ep\u00e4r\u00f6iv\u00e4t viel\u00e4 ja ottavat vastaan mielikuvia ja monia ja monenkaltaisia mietiskelyn\u00e4kyj\u00e4. He v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t meit\u00e4 vastaan ja katsovat seuraavansa pyhien j\u00e4lki\u00e4. He vetoavat Gregorios Teologin sanoihin, ett\u00e4 me voimme hahmotella Jumalan ainoastaan mielen avulla, emme H\u00e4nen olemuksensa vaan ominaisuuksiensa perusteella, niin ett\u00e4 erilaiset mielikuvat yhdistyv\u00e4t yhdeksi totuuden kuvaksi. Jumalallinen Maksimoskin sanoo – he muistuttavat -, ettei k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoitus riit\u00e4 yksin vapauttamaan meit\u00e4 himoista vaan lis\u00e4ksi tarvitaan monia ja monenkaltaisia mietiskelyn\u00e4kyj\u00e4. Samaa sanovat monet muutkin pyh\u00e4t.<\/span><\/p>\n

T\u00e4llaisiin lauselmiin turvautuvat unohtavat kuitenkin, ett\u00e4 pyh\u00e4t is\u00e4t eiv\u00e4t t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 tarkoita ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 annettua hengellisen ty\u00f6skentelyn armolahjaa, joka tiedon ja sis\u00e4isen n\u00e4kemisen kautta yhdist\u00e4\u00e4 ihmisen kokemusper\u00e4isesti Jumalaan. Puheena olevilla lausumillaan is\u00e4t tarkoittavat omaan ponnisteluun perustuvaa hengellist\u00e4 tutkiskelua, joka koostuu viisaudesta ja olevaisten suhteiden ja sopusoinnun tarkastelusta ja l\u00e4hestyy siten vaikkakin ep\u00e4selv\u00e4sti Jumala-k\u00e4sitett\u00e4. Sit\u00e4 voivat useimmat, tai itse asiassa kaikki, harjoittaa. T\u00e4m\u00e4 on p\u00e4iv\u00e4nselv\u00e4\u00e4 niille, jotka tutkivat tarkoin puheena olleita ja muita vastaavanlaisia pyhien lausumia.<\/span><\/p>\n

On kirjoitettu: \u00bbLuotujen suurenmoisuudesta ja kauneudesta on p\u00e4\u00e4telt\u00e4viss\u00e4, millainen on vastaavasti niiden Luoja\u00bb ei kuitenkaan maailmallisen, pakanallisen, monisanaisen ja turhan mekaanisen oppineisuuden perusteella. Maailmallinen oppineisuus on n\u00e4et kuin julkea palvelustytt\u00f6, joka p\u00f6yhkeilee tieteellisill\u00e4 saivarteluillaan ja todisteluillaan. Se ei nojaa evankeliumiin perustuvaan uskoon ja n\u00f6yryyteen eik\u00e4 Jumalan totuuksien tunnustamiseen, ja siksi se on karkotettu kauas pyhilt\u00e4 esipihoilta. T\u00e4ss\u00e4 me k\u00e4sittelemme kuitenkin t\u00e4ydellist\u00e4, koko olemuksen l\u00e4pitunkevaa valaistusta, jollainen sanoin kuvaamattomalla tavalla tuli apostolien johtomiesten osaksi, kun he nousivat yhdess\u00e4 Jeesuksen kanssa Taaborin vuorelle. (kts. Mt.17:1 – 8) Siell\u00e4 he kokivat todella autuaallisen muutoksen: Kaikkeinpyhimm\u00e4n Hengen oikea k\u00e4si teki heid\u00e4t otollisiksi n\u00e4kem\u00e4\u00e4n luonnollisilla silmill\u00e4\u00e4n n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n valtakunnan ja jumaluuden. Heid\u00e4n silm\u00e4ns\u00e4 olivat n\u00e4et jotenkin hengellistyneet ja jumalallistuneet.<\/span><\/p>\n

Mutta niin kaukana kuin it\u00e4 on l\u00e4nnest\u00e4 ja taivas maasta ja niin paljon kuin sielu on ruumiista arvokkaampi, yht\u00e4 suuri on ero ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 annetun armont\u00e4yteisen hengellisen ty\u00f6skentelyn ja omaan ponnisteluumme pohjautuvan tutkistelun v\u00e4lill\u00e4. Omaan ponnisteluumme perustuva ty\u00f6skentely l\u00e4htee, kuten jo totesimme, ulkonaisista: siin\u00e4 ker\u00e4t\u00e4\u00e4n olevaisten s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisist\u00e4 liikkeist\u00e4, j\u00e4rjestyksest\u00e4 ja yhteenliittymisist\u00e4 erilaisia mielikuvia, jotka sitten yhdistet\u00e4\u00e4n yhdeksi totuuden kuvaksi, ja t\u00e4ll\u00e4 tavoin tutkiskelija kohoaa uskossa Jumalan puoleen.<\/span><\/p>\n

Ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 annetun hengellisen ty\u00f6skentelyn sen sijaan saa aikaan v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti itse Jumala. Se koskee koko olemustamme ja toteutuu sis\u00e4ll\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4. Joskus se tosin v\u00e4litt\u00e4\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 tavalla jumalallista s\u00e4teily\u00e4\u00e4n ja valaistustaan my\u00f6s ulosp\u00e4in ruumiiseen. T\u00e4m\u00e4 tapahtuu viisaan Maksimoksen mukaan siksi, ett\u00e4 syd\u00e4n kokee jotakin yliluonnollista, ei siksi ett\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n aluton jumalallistuminen olisi sen omaa aikaansaannosta. Pyh\u00e4 Maksimos selitt\u00e4\u00e4: \u00bbKutsun aluttomaksi jumalallistumiseksi jumaluuden persoonallista s\u00e4teily\u00e4. Sill\u00e4 ei ole synty\u00e4, vaan se tulee k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 tavalla otollisten osaksi.\u00bb Saman vahvistaa my\u00f6s suuri Dionysios: \u00bbTiet\u00e4k\u00e4\u00e4mme, ett\u00e4 mielell\u00e4mme on kyky tajuta ja t\u00e4ll\u00e4 kyvyll\u00e4 se n\u00e4kee henkisi\u00e4 asioita. Mutta mieli voi my\u00f6s kokea oman luontonsa ylitt\u00e4v\u00e4n yhdistymisen ja siten olla yhteydess\u00e4 siihen mik\u00e4 on sen itsens\u00e4 yl\u00e4puolella.\u00bb<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Iisak opettaa: \u00bbMeill\u00e4 on kaksi sielun silm\u00e4\u00e4 kuten is\u00e4t sanovat, mutta k\u00e4yt\u00e4mme niit\u00e4 eri tarkoituksiin. Toisella silm\u00e4ll\u00e4 n\u00e4emme sen mik\u00e4 on k\u00e4tkettyn\u00e4 luotujen luontoon: Jumalan voiman, H\u00e4nen viisautensa ja H\u00e4nen huolenpitonsa meist\u00e4, mik\u00e4 on tajuttavissa siit\u00e4 pyh\u00e4st\u00e4 tavasta jolla H\u00e4n ohjaa kohtaloitamme. Toisella silm\u00e4ll\u00e4 taas n\u00e4emme H\u00e4nen pyh\u00e4n luontonsa kunnian, kun H\u00e4n n\u00e4kee hyv\u00e4ksi johdattaa meid\u00e4t hengellisiin salaisuuksiin.\u00bb<\/span><\/p>\n

Autuas Diadokhos selitt\u00e4\u00e4:<\/span><\/p>\n

Sek\u00e4 viisaus ett\u00e4 tieto ovat yhden ja saman Pyh\u00e4n Hengen armolahjoja kuten kaikki muutkin Jumalan armolahjat. Kummallakin niist\u00e4 on silti oma erityinen vaikutuksensa. Sill\u00e4 kuten apostoli todistaa, toinen saa Hengen kautta viisauden, toinen saman Hengen vaikutuksesta tiedon. (kts.1 Kor.12:8) Tieto liitt\u00e4\u00e4 ihmisen kokemuksen kautta Jumalaan, mutta ei johdata sielua puhumaan hengellisist\u00e4 asioista. T\u00e4st\u00e4 johtuu, ett\u00e4 vaikka jotkut munkit ovat saaneetkin hengellisen tiedon valaistuksen, eiv\u00e4t he kuitenkaan pysty puhumaan jumalallisista asioista. Mutta jos joku saa viisauden ja Jumalan pelon sek\u00e4 samalla my\u00f6s hengellisen tiedon – t\u00e4m\u00e4 on tosin harvinaista – niin viisaus tuo ilmi t\u00e4m\u00e4n tiedon hedelm\u00e4t rakkaudessa. Tieto n\u00e4et tavallisesti valaisee vaikuttamalla sis\u00e4isesti, viisaus taas sanan kautta. Tiedon lahjoittavat rukous ja syv\u00e4 hiljaisuus ilman mit\u00e4\u00e4n maallisia huolia; viisauden taas tuottaa n\u00f6yr\u00e4 Hengen sanojen tutkistelu, mutta ennen kaikkea kuitenkin Jumalan armo… (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat valinneet vaikenemiskilvoituksen ja yksin\u00e4isen el\u00e4m\u00e4nmuodon, Filokalia IV, ss. 227 \u2013 229, kohta 68)<\/span><\/p>\n

Kun mielemme alkaa tuntea Pyh\u00e4n Hengen armoa, silloin my\u00f6s saatana y\u00f6n hiljaisuudessa kilvoittelijan vaivuttua kevyeen unenhorteeseen saa sielussa aikaan jonkinlaisen mielihyv\u00e4n tunteen. Jos mieli silloin pysyttelee kiihke\u00e4sti kiinni Herran Jeesuksen pyh\u00e4ss\u00e4 nimess\u00e4 ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tuota pyh\u00e4\u00e4 ja kunniakasta nime\u00e4 aseenaan houkutusta vastaan, tuo ovela eksytt\u00e4j\u00e4 vet\u00e4ytyy pois. Siit\u00e4 l\u00e4htien se k\u00e4y taisteluun sielua vastaan, ei en\u00e4\u00e4 ajatusten kautta vaan omassa persoonassaan. N\u00e4in mieli oppii tarkoin tuntemaan pahan hengen petolliset juonet ja oppii sitten kokemuksesta erittelem\u00e4\u00e4n hengellisi\u00e4 ilmi\u00f6it\u00e4.<\/span><\/p>\n

Kun lohdutus on l\u00e4ht\u00f6isin Jumalasta, sen tuntee siit\u00e4, ett\u00e4 ihminen joko valveilla tai uneen vaipuessaan palavasti muistaa Jumalaa ja ik\u00e4\u00e4n kuin tarrautuu H\u00e4nen rakkauteensa. Mutta eksytyksen aiheuttama on lohdutus silloin, kun kilvoittelija – kuten jo sanoin – on kevyess\u00e4 unessa ja vain keskinkertaisella l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4 muistaa Jumalaa. Lohdutus, joka on l\u00e4ht\u00f6isin Jumalasta, ilahduttaa selv\u00e4sti tajuttavalla tavalla kilvoittelijoita ja saa heid\u00e4n sielunsa rakkauden hurmiossa kohoamaan Jumalan eteen. V\u00e4\u00e4r\u00e4 lohdutus taas saa sielun v\u00e4r\u00e4j\u00e4m\u00e4\u00e4n eksytyksen tuulessa ja yritt\u00e4\u00e4 ruumiin unta hyv\u00e4ksi k\u00e4ytt\u00e4en ry\u00f6st\u00e4\u00e4 terveelt\u00e4 mielelt\u00e4 kokemuksen Jumalan muistamisesta. Mutta jos mieli muistelee valppaasti Herraa Jeesusta, se tekee tyhj\u00e4ksi tuon vihollisen mielihyv\u00e4\u00e4 tuottavan henk\u00e4yksen ja k\u00e4y iloiten taisteluun h\u00e4nt\u00e4 vastaan. Armon lis\u00e4ksi sielulla on toinenkin kelpo ase, kokemuksen my\u00f6t\u00e4 kasvanut luottamus.<\/span><\/p>\n

Joskus sielussa syttyy horjumaton ja mielikuvista vapaa rakkaus Jumalaa kohtaan ja se vet\u00e4\u00e4 ruumiinkin tuon sanoin kuvaamattoman rakkauden syvyyksiin, kun kilvoittelija on joko valveilla tai pyh\u00e4n armon vaikutuksen alaisena vaipumassa uneen, niin ett\u00e4 sielu ei silloin ajattele mit\u00e4\u00e4n muuta kuin H\u00e4nt\u00e4, jota kohden se pyrkii. Kun n\u00e4in tapahtuu, voimme olla varmoja, ett\u00e4 tuo vaikutus on Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4. Sill\u00e4 kun tuo sanomaton suloisuus t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sielun, se ei voi ajatella mit\u00e4\u00e4n muuta tuossa ehtym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ilossa. Mutta jos mieli t\u00e4llaisessa tilassa taipuu johonkin ep\u00e4ilykseen tai likaiseen ajatukseen, vaikka k\u00e4ytt\u00e4\u00e4kin Jumalan pyh\u00e4\u00e4 nime\u00e4 ei vain rakkaudesta Jumalaan, vaan puolustukseksi pahaa vastaan, tulee t\u00e4st\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 tuon mielihyv\u00e4n t\u00e4yteisen lohdutuksen takana on petturi, joka on pukenut petoksensa ilon pukuun. Tuo ilo on kuitenkin aivan holtitonta ja sekavaa, sill\u00e4 vihollinen yritt\u00e4\u00e4 n\u00e4in raiskata sielun, kun se n\u00e4kee mielen alkavan vilpitt\u00f6m\u00e4sti iloita sis\u00e4isen tuntokykyns\u00e4 kokemuksesta. Vihollinen vet\u00e4\u00e4 silloin sielua puoleensa joillakin hyv\u00e4ntuntuisilla lohdutuksilla, jotta t\u00e4m\u00e4 veltostuttava ja nihke\u00e4 mielihyv\u00e4 pett\u00e4isi sen, niin ettei se huomaisi yhtyv\u00e4ns\u00e4 viholliseen. T\u00e4st\u00e4 kaikesta siis tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen. (vrt. 1Joh.4:6) Ei kukaan voi tietoisesti maistaa Jumalan hyvyytt\u00e4 eik\u00e4 kokea pahojen henkien karvautta, jollei h\u00e4n ole varmasti perill\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 armo asuu mielen syvyyksiss\u00e4, kun taas pahat henget oleilevat ainoastaan syd\u00e4men ymp\u00e4rill\u00e4. Pahat henget eiv\u00e4t kuitenkaan halua meid\u00e4n milloinkaan uskovan sit\u00e4, jottei mielemme t\u00e4ysin tietoisena t\u00e4st\u00e4 aseistautuisi niit\u00e4 vastaan Jumalan muistamisella.<\/span><\/p>\n

Siin\u00e4 sinulle riitt\u00e4miin tietoa t\u00e4st\u00e4 asiasta. Tyydy t\u00e4h\u00e4n, sanoohan sananlaskukin: \u00bbGibraltarin tuolle puolen ei ole menemist\u00e4.\u00bb Toinen sananlasku opettaa: \u00bbJos hunajaa l\u00f6yd\u00e4t, sy\u00f6 kohtuullisesti, ettet kyll\u00e4styisi siihen ja sit\u00e4 oksentaisi.\u00bb (Sananl.25:6) (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat valinneet vaikenemiskilvoituksen ja yksin\u00e4isen el\u00e4m\u00e4nmuodon, Filokalia IV, ss.241 \u2013 242, kohta 74)<\/span><\/p>\n

Kallistos Angelikudes<\/span><\/p>\n

Tee siis nyt t\u00e4t\u00e4 kaikkea n\u00e4in: polvistu niin monta kertaa kuin jaksat ja sitten istuudu ja rukoile. Ja kun v\u00e4syt rukoilemaan, rupea lukemaan, niin kuin neuvoimme, ja ryhdy sitten taas uudestaan rukoilemaan. Kyll\u00e4stytty\u00e4si rukoilemaan, nouse v\u00e4h\u00e4n veisaamaan ja sitten asetu taas rukoilemaan. Kun v\u00e4symys alkaa taas painaa, syvenny joksikin aikaa tutkiskelemaan Raamatun sanoja ja luomakunnan ihmeit\u00e4, kuten edell\u00e4 esitimme, ja sitten taas jatka rukoilemista. Askartele my\u00f6s v\u00e4liin jotakin k\u00e4sill\u00e4si, sill\u00e4 se torjuu kyll\u00e4stymisen, kuten sin\u00e4kin, pyh\u00e4 veli, olet isilt\u00e4 kuullut.<\/span><\/p>\n

N\u00e4in kaikessa Jumalan tahdon mukaisessa ty\u00f6skentelyss\u00e4si aamusta iltaan ja illasta aamuun olkoon ensi sijalla rukous; muuta harrastamme vain, koska v\u00e4symme emmek\u00e4 jaksa aina rukoilla. Kun sitten sielu saa laupeuden ja Hengen armo saattaa rukouksen kumpuamaan syd\u00e4mest\u00e4 kuin veden l\u00e4hteest\u00e4, alkaa mieli askarrella yksinomaan rukouksessa ja hengellisten asioiden katselemisessa: rukous ja hengellinen katselu ovat sen ainoana nautintona Jumalan rakkauden paratiisissa.(Kallistos Angelikudes: Vaikenemiskilvoituksesta, Filokalia IV, s. 291, kohta 7)<\/span><\/p>\n

Nyt sinun tulee kaiken muun lis\u00e4ksi ja ennen muuta oppia t\u00e4m\u00e4: joka tahtoo oppia ampumaan jousella, ei j\u00e4nnit\u00e4 jousta t\u00e4ht\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 maaliin. Samalla tavoin tulee sill\u00e4, joka tahtoo oppia vaikenemiskilvoitusta olla selv\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4: syd\u00e4men s\u00e4ilytt\u00e4minen aina s\u00e4vyis\u00e4n\u00e4. H\u00e4n ei saa milloinkaan eik\u00e4 miss\u00e4\u00e4n asiassa aiheuttaa kiihtymyst\u00e4 eik\u00e4 itse kiihty\u00e4, paitsi silloin kun oikea usko on vaarassa. T\u00e4m\u00e4n h\u00e4n voi helposti toteuttaa karttamalla kaikkia ja olemalla enimm\u00e4kseen hiljaa. Mutta jos ep\u00e4onnistumisia joskus sattuukin, h\u00e4nen tulee heti katua ja syytt\u00e4\u00e4 ankarasti itse\u00e4\u00e4n sek\u00e4 pyrki\u00e4 olemaan entist\u00e4 varovaisempi, ett\u00e4 uudelleen alkuun p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n voisi rauhassa ja puhtain omintunnoin kutsua neuvomme mukaan avukseen Jeesusta, ja siten kilvoitustiell\u00e4 edetess\u00e4\u00e4n saisi H\u00e4nen jumalallisen armonsa lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n sieluunsa.<\/span><\/p>\n

Armo ei vain lep\u00e4\u00e4 sielussa, vaan suo sielullekin t\u00e4ydellisen levon sit\u00e4 aikaisemmin ahdistaneista pahoista hengist\u00e4 ja himoista ja ruokkii sit\u00e4 sanoin kuvaamattomalla riemulla. Vaikka pahat henget ja himot viel\u00e4 ahdistaisivatkin, eiv\u00e4t ne p\u00e4\u00e4se toimimaan, koska sielu ei taivu niihin eik\u00e4 kaipaa niiden tuottamaa nautintoa – t\u00e4llaisen ihmisen ainoa kaipaus on n\u00e4et armon antaja, Herra. H\u00e4n joutuu silti kest\u00e4m\u00e4\u00e4n hy\u00f6kk\u00e4yksi\u00e4, koska Jumala sen sallii – ei siksi ett\u00e4 Jumala olisi h\u00e4net hyl\u00e4nnyt. Miksi sitten Jumala niin sallii? Siksi ettei kilvoittelijan mieli ylpistyisi saavuttamastaan hyv\u00e4st\u00e4, vaan tulisi pahojen henkien ja himojen hy\u00f6kk\u00e4yksist\u00e4 yh\u00e4 n\u00f6yremm\u00e4ksi. Ainoastaan n\u00f6yryyden avulla h\u00e4n kukistaa ylpe\u00e4t vastustajansa ja saa yh\u00e4 suurempia lahjoja. Kunpa mekin tulisimme arvollisiksi saamaan niit\u00e4 Kristukselta, joka n\u00f6yryytti itsens\u00e4 meid\u00e4n t\u00e4htemme (Fil.2: 8) ja suo armonsa runsaana n\u00f6yrille (vrt. Jaak.4:6) nyt, aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. (Kallistos Angelikudes: Vaikenemiskilvoituksesta, Filokalia IV, s. 295, kohta 13)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Tuntematon<\/strong><\/span><\/p>\n

… Jumalan laupeus ei ole muuta kuin kaikkein pyhimm\u00e4n Hengen armo, jota meid\u00e4n syntisten tulee pyyt\u00e4\u00e4 Jumalalta…<\/span><\/p>\n

… Joka tiet\u00e4\u00e4 tarvitsevansa kaikkea t\u00e4t\u00e4 ja pyyt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 armolliselta Jumalalta huutaen ”Herra armahda”, saa aivan varmasti pyyt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja p\u00e4\u00e4see osalliseksi Jumalan laupeudesta ja armosta…(Tuntematon: ”Herra armahda”- rukouksen selitys, Filokalia IV, s. 311. rivi 15 ja rivi 2 alh.)<\/span><\/p>\n

… Mutta joka ei tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 edell\u00e4 esitetyist\u00e4 asioista vaan ainoastaan tavan vuoksi huutaa ”Herra armahda”, ei voi koskaan saada Jumalan laupeutta, sill\u00e4 Jumala on aikaisemmin osoittanut h\u00e4nelle monin tavoin armoaan, mutta h\u00e4n ei ole tuntenut sit\u00e4 eik\u00e4 liioin kiitt\u00e4nyt Jumalaa n\u00e4ist\u00e4 armonosoituksista… (Tuntematon: ”Herra armahda”- rukouksen selitys, Filokalia IV, s. 312. rivi 3)<\/span><\/p>\n

Keskustelu p.Gregorioksen kanssa Maksimos Kapsokalybilaisesta<\/span><\/p>\n

… Pyh\u00e4 Gregorios jatkoi: \u00bbSano minulle, pyh\u00e4 is\u00e4, oletko koskaan lausuessasi rukousta Herra Jeesus Kristus tuntenut jumalallisen muutoksen tai haltioitumisen tai jonkin muun Pyh\u00e4n Hengen hedelm\u00e4n.\u00bb T\u00e4h\u00e4n pyh\u00e4 Maksimos vastasi: \u00bbAh, is\u00e4, juuri sen t\u00e4hden, voidakseni nauttia rukouksen hedelm\u00e4st\u00e4, so. ylenpalttisesta rakkaudesta Jumalaan ja mielen tempautumisesta Herran luo, olen l\u00e4htenyt er\u00e4maahan ja kaipaan jatkuvasti el\u00e4m\u00e4\u00e4 hiljaisuudessa.\u00bb<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Gregorios sanoi: \u00bbPyyd\u00e4n sinua, is\u00e4, sano minulle, oletko itse kokenut n\u00e4m\u00e4 asiat joista puhut.\u00bb Hymyn h\u00e4ive k\u00e4v\u00e4isi j\u00e4lleen pyh\u00e4n Maksimoksen kasvoilla, kun h\u00e4n vastasi: \u00bbAnna minulle jotakin sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4 \u00e4l\u00e4k\u00e4 tutki eksytyksi\u00e4ni.\u00bb T\u00e4h\u00e4n pyh\u00e4 Gregorios sanoi: \u00bbOlisipa minullakin sinun eksytyksesi, pyh\u00e4 is\u00e4! – Sano minulle kuitenkin, pyyd\u00e4n sinua: kun mielesi tempautuu Jumalan puoleen. mit\u00e4 se n\u00e4kee sis\u00e4isill\u00e4 silmill\u00e4\u00e4n? Voiko mieli silloin yhdess\u00e4 syd\u00e4men kanssa kohottaa Jumalalle rukouksen?\u00bb<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Maksimos vastasi:<\/span><\/p>\n

Ei, ei voi. Kun n\u00e4et Pyh\u00e4n Hengen armo tulee rukouksessa ihmiseen, niin rukous lakkaa, koska Pyh\u00e4n Hengen armo valtaa kokonaan mielen. Silloin eiv\u00e4t mielen voimat pysty en\u00e4\u00e4 toimimaan, eik\u00e4 mieli tee mit\u00e4\u00e4n – se ainoastaan alistuu Pyh\u00e4lle Hengelle. Pyh\u00e4 Henki johdattaa mielen minne tahtoo: joko jumalallisen valon aineettomaan Jotta ymm\u00e4rt\u00e4isit kuinka mieli n\u00e4kee n\u00e4it\u00e4 asioita, syvenny miettim\u00e4\u00e4n sanojani. Kun vaha on kaukana tulesta, se on kovaa ja siihen voi tarttua. Mutta kun se joutuu tuleen, se sulaa ja palaa liekiss\u00e4 leimuten ja muuttuu kokonaan valoksi ja niin tuli kuluttaa sen aivan loppuun. Se ei voi olla sulamatta tulessa ja muuttumatta juoksevaksi kuin vesi. Samoin on my\u00f6s mielen laita: Kun se on yksin eik\u00e4 ole kohdannut Jumalaa, se tajuaa vain sen mik\u00e4 on sen omassa piiriss\u00e4. Mutta kun mieli l\u00e4hestyy Jumaluuden tulta ja Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4, jumalallinen valo l\u00e4p\u00e4isee sen kokonaan ja se muuttuu itsekin kauttaaltaan valoksi. Kaikkein pyhimm\u00e4n Hengen liekiss\u00e4 se leimuaa ja sulaa jumalallisten ajatusten hehkussa: jumalallisen tulen keskell\u00e4 se ei en\u00e4\u00e4 voi ajatella omiaan tai sit\u00e4 mit\u00e4 itse tahtoo.\u00bb<\/span><\/p>\n

Kun Maksimos oli lopettanut, pyh\u00e4 Gregorios kysyi viel\u00e4: \u00bbYst\u00e4v\u00e4ni Majanpolttaja, onko kenties muita vastaavanlaisia ilmi\u00f6it\u00e4, jotka kuitenkin ovat per\u00e4isin eksytyksest\u00e4?\u00bb<\/span><\/p>\n

Suuri Maksimos vastasi h\u00e4nelle:<\/span><\/p>\n

On kyll\u00e4, mutta eksytyksen merkit eroavat armon merkeist\u00e4. Kun eksytyksen henki l\u00e4hestyy ihmist\u00e4, se h\u00e4mment\u00e4\u00e4 h\u00e4nen mielens\u00e4, raaistaa h\u00e4net ja kovettaa ja piment\u00e4\u00e4 h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4. Se her\u00e4tt\u00e4\u00e4 arkuutta ja pelkoa mutta my\u00f6s ylpeytt\u00e4, se saat silm\u00e4t leiskumaan suuttumusta ja h\u00e4mment\u00e4\u00e4 aivot, se panee koko ruumiin v\u00e4risem\u00e4\u00e4n ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mielikuvituksellisen valon, joka ei ole kirkas ja puhdas vaan jotenkin punertava. Eksytyksen henki saa ihmisen suunniltaan, tekee h\u00e4nest\u00e4 demonisen ja saa h\u00e4net lausumaan sopimattomia ja herjaavia sanoja. Eksytyksen hengen n\u00e4kij\u00e4 on useimmiten vihan vallassa ja t\u00e4ynn\u00e4 kiukkua. N\u00f6yryys, todellinen synninmurhe ja kyyneleet ovat h\u00e4nelle tuntemattomia. H\u00e4n kerskailee jatkuvasti hyvill\u00e4 teoillaan, on turhamainen ja v\u00e4h\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n h\u00e4pe\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ja t\u00e4ysin vailla Jumalan pelkoa askartelee aina himojen parissa. Lopulta h\u00e4n menett\u00e4\u00e4 kokonaan j\u00e4rkens\u00e4 ja joutuu t\u00e4ydelliseen tuhoon. Herra pelastakoon meid\u00e4t t\u00e4st\u00e4 eksytyksest\u00e4 sinun rukouksesi t\u00e4hden!<\/span><\/p>\n

Armolla taas on omat tuntomerkkins\u00e4: Kun kaikkein pyhimm\u00e4n Hengen armo asettuu ihmiseen, se kokoaa h\u00e4nen mielens\u00e4 ja tekee h\u00e4nest\u00e4 tarkkaavaisen ja n\u00f6yr\u00e4n. Se saa h\u00e4net muistamaan kuolemaa, syntej\u00e4\u00e4n, tulevaa tuomiota ja iankaikkista kadotusta. H\u00e4nen sielunsa liikuttuu helposti ja h\u00e4n itkee ja murehtii. Mit\u00e4 enemm\u00e4n armo l\u00e4hestyy ihmist\u00e4, sit\u00e4 lempe\u00e4mm\u00e4ksi h\u00e4nen sielunsa tulee. Armo lohduttaa sielua kirkastaen sille Herramme Jeesuksen Kristuksen pyh\u00e4t k\u00e4rsimykset ja H\u00e4nen suunnattoman ihmisrakkautensa. Mielelle taas armo antaa ylevi\u00e4 ja todellisia mietiskelyn\u00e4kyj\u00e4. Mieli tutkiskelee Jumalan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 voimaa, kuinka H\u00e4n loi yhdell\u00e4 sanalla kaiken olemattomuudesta olemiseen ja kuinka H\u00e4n pit\u00e4\u00e4 koossa ja hallitsee kaikkea kaikista huolehtien. Sen mietiskelyn\u00e4yt koskevat my\u00f6s Pyh\u00e4n Kolminaisuuden k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 salaisuutta ja Jumalan olemusta, joka on kuin tutkimaton ulappa, ja on viel\u00e4 muitakin aiheita. Kun jumalallinen valo tempaa luokseen mielen ja se saa kokea jumalallisen tiedon valaistuksen, syd\u00e4mest\u00e4 tulee tyven ja hiljaisen lempe\u00e4 ja siit\u00e4 alkavat kummuta Pyh\u00e4n Hengen hedelm\u00e4t – ilo, rauha, pitk\u00e4mielisyys, yst\u00e4v\u00e4llisyys, my\u00f6t\u00e4mielisyys, rakkaus, n\u00f6yryys ja muut (vrt. Gal.5:22) – ja sielu saa kokea sanoin kuvaamatonta riemua.<\/span><\/p>\n

Kun pyh\u00e4 Gregorios Siinailainen kuuli t\u00e4m\u00e4n, h\u00e4n meni h\u00e4mm\u00e4styksest\u00e4 sanattomaksi ja ihmetteli kaikkea mit\u00e4 pyh\u00e4 Maksimos h\u00e4nelle puhui. Eik\u00e4 h\u00e4n en\u00e4\u00e4 kutsunut Maksimosta ihmiseksi vaan maanp\u00e4\u00e4lliseksi enkeliksi. (Keskustelu p. Gregorioksen kanssa Maksimos Kapsokalybilaisesta, Filokalia IV, ss. 338 – 341)<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Markus Askeetti Ei ole mahdollista paimentaa yhdess\u00e4 lampaita ja susia. (kts. Siir.13:17) Niin ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n voi saada armoa sellainen ihminen,<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"class_list":["post-147","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-isien-opetuksia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/147","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=147"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/147\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":869,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/147\/revisions\/869"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=147"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=147"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=147"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}