{"id":144,"date":"2012-02-06T06:43:42","date_gmt":"2012-02-06T06:43:42","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/isien-opetuksia\/katumuksesta\/"},"modified":"2019-11-12T13:59:35","modified_gmt":"2019-11-12T11:59:35","slug":"katumuksesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2012\/02\/06\/katumuksesta\/","title":{"rendered":"Katumuksesta"},"content":{"rendered":"

Simeon Uusteologi<\/strong><\/span><\/p>\n

Ennen kuin alamme murehtia syntej\u00e4mme ja vuodattaa kyyneleit\u00e4, \u00bb\u00e4lk\u00f6\u00f6n kukaan pett\u00e4k\u00f6 meit\u00e4 tyhjill\u00e4 puheilla\u00bb (Ef.5:6), \u00e4lk\u00e4\u00e4mme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n itse eksytt\u00e4k\u00f6 itse\u00e4mme. Meill\u00e4 ei ole halua mielenmuutokseen, emme todella tunne katumusta, eik\u00e4 meill\u00e4 liioin ole Jumalan pelkoa syd\u00e4mess\u00e4mme, ellemme kyyneleit\u00e4 vuodattaen murehdi syntiemme t\u00e4hden; emme viel\u00e4 tajua syyllisyytt\u00e4mme eik\u00e4 sielumme selv\u00e4sti tunne tulevaa tuomiota ja iankaikkisia vaivoja. Jos syytt\u00e4isimme ja tuomitsisimme itse\u00e4mme, jos todella tuntisimme n\u00e4m\u00e4 asiat ja niit\u00e4 ajattelisimme puhkeaisimme heti kyyneliin. Ilman kyyneleit\u00e4 ei kova syd\u00e4memme voi koskaan pehmet\u00e4, sielumme ei voi saavuttaa hengellist\u00e4 n\u00f6yryytt\u00e4, emmek\u00e4 pysty n\u00f6yrtym\u00e4\u00e4n. Joka ei ole n\u00f6yr\u00e4, ei voi yhdisty\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4n Henkeen, ja joka ei ole puhdistunut ja siten yhdistynyt Henkeen, ei kykene n\u00e4kem\u00e4\u00e4n eik\u00e4 tuntemaan Jumalaa. H\u00e4n ei liioin ole otollinen omaksumaan n\u00f6yryyden hyveiden salattua opetusta.( K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoittelusta ja Jumalan tuntemisesta, Filokalia III, s. 113, kohta 69)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Gregorios Tessalonikalainen<\/strong><\/span><\/p>\n

Olemme nyt muutamin esimerkein antaneet jonkinlaisen kuvan siit\u00e4, mit\u00e4 tarkoittaa hengellinen ymp\u00e4rileikkaus. Lis\u00e4ksi on syyt\u00e4 kuvailla joitakin sen runsaista hedelmist\u00e4. H\u00e4n joka itse on ainoa autuas, tekee my\u00f6s murheelliset osallisiksi omasta autuudestaan sen j\u00e4lkeen kun hengess\u00e4\u00e4n k\u00f6yh\u00e4t ovat saaneet palkakseen katoamattoman rikkauden. H\u00e4n, autuuden Antaja, sanoo: \u00bbAutuaita ovat murheelliset, sill\u00e4 he saavat lohdutuksen.\u00bb (Mt. 5: 4)<\/span><\/p>\n

Miksi Kristus on liitt\u00e4nyt k\u00f6yhyyteen murehtimisen? Siksi ett\u00e4 k\u00f6yhyyteen kuuluu aina murhe. Maallisen k\u00f6yhyyden murehtiminen tuottaa kuitenkin apostolin sanojen mukaan sielulle kuoleman. kun taas murhe, jonka l\u00e4hteen\u00e4 on Jumalan mielen mukainen k\u00f6yhyys, saa aikaan mielenmuutoksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kenenk\u00e4\u00e4n tarvitse katua (Vrt. 2 Kor. 7: 10) Koska maallinen k\u00f6yhyys kohtaa meit\u00e4 tahtomattamme, on my\u00f6s sen aiheuttama murhe tahatonta. Sen sijaan vapaaehtoisesti valitsemaamme Jumalan mielen mukaista k\u00f6yhyytt\u00e4 seuraa v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 my\u00f6s vapaaehtoisesti valitsemamme murhe. Kun siis Kristuksen autuuttavaksi ylist\u00e4m\u00e4 murhe liittyy t\u00e4ss\u00e4 Jumalan mielen mukaiseen k\u00f6yhyyteen ja pakostakin syntyy siit\u00e4, on t\u00e4m\u00e4 murhe my\u00f6s t\u00e4ysin riippuvainen aiheuttajastaan k\u00f6yhyydest\u00e4. ja saa siit\u00e4 hengellisen, omaehtoisen luonteensa. Mutta katsokaamme nyt, kuinka autuuttava k\u00f6yhyys synnytt\u00e4\u00e4 autuaallisen murheen. ( Kirje nunna Ksenialle, Filokalia IV, s. 74, kohta 31)<\/span><\/p>\n

… Vastaavasti my\u00f6s varsinainen el\u00e4m\u00e4, joka tuottaa sek\u00e4 sielulle ett\u00e4 ruumiille todellisen, kuolemattoman el\u00e4m\u00e4n. saa nyt alkunsa t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kuoleman paikassa. \u00c4lk\u00f6\u00f6n kuitenkaan sellainen joka ei kiiruhda hankkimaan t\u00e4t\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 sieluunsa jo t\u00e4\u00e4ll\u00e4, pett\u00e4k\u00f6 itse\u00e4\u00e4n tyhjill\u00e4 toiveilla, ett\u00e4 saisi sen siell\u00e4, rajan takana. H\u00e4nen on my\u00f6s turha toivoa, ett\u00e4 saisi maistaa Jumalan ihmisrakkautta tulevassa ajassa. Silloin on maksun ja koston p\u00e4iv\u00e4 (vrt. Jes.63:4) – ei my\u00f6t\u00e4tunnon ja ihmisrakkauden. Silloin Jumalan kiivastus, viha ja oikeudenmukaisuus astuvat esiin. Silloin Jumala kohottaa korkealle v\u00e4kev\u00e4n k\u00e4tens\u00e4 rankaisemaan tottelemattomia. (vrt. Jes.5:25) Voi sit\u00e4, joka lankeaa el\u00e4v\u00e4n Jumalan k\u00e4siin! (vrt. Hebr.10:31) Voi sit\u00e4, joka siell\u00e4 joutuu kokemaan Jumalan suuttumuksen eik\u00e4 ole jo t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Jumalan pelon koulussa oppinut, kuinka voimakas H\u00e4nen vihansa voi olla, eik\u00e4 ole teoillaan ennalta turvannut itselleen H\u00e4nen rakkauttaan. N\u00e4m\u00e4 kokemukset kuuluvat t\u00e4h\u00e4n nykyiseen aikaan, sit\u00e4 varten Jumala on antanut meille t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n katumuksen paikaksi. Ellei n\u00e4in olisi, menett\u00e4isi ihminen heti synti\u00e4 tehdess\u00e4\u00e4n my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n. Mit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 siit\u00e4 olisi?<\/span><\/p>\n

Ep\u00e4toivolla ei saa my\u00f6sk\u00e4\u00e4n olla sijaa ihmisel\u00e4m\u00e4ss\u00e4, vaikka paholainen koettaakin monin tavoin kylv\u00e4\u00e4 sit\u00e4 ei vain v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6mien, vaan toisinaan my\u00f6s kilvoittelevien mieleen. Koska siis t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n aika on katumuksen aikaa, jo pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n se ett\u00e4 synti\u00e4 tehnyt on elossa on takeena siit\u00e4, ett\u00e4 Jumala ottaa h\u00e4net vastaan jos h\u00e4n vain tahtoo palata Jumalan luo. T\u00e4h\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n kuuluu n\u00e4et aina ihmiselle annettu oikeus p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 itse omasta kohtalostaan. Vapaan tahdon teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 onkin valita joko el\u00e4m\u00e4n vuoripolku tai kuolemanlaaksoon johtava tie – n\u00e4ist\u00e4 molemmista oli edell\u00e4 puhetta. Ihminen voi siis vapaasti valita tai hyl\u00e4t\u00e4 kumman tahansa. Miss\u00e4 siis olisi sijaa ep\u00e4toivolle, kun kaikki voivat aina ja milloin vain haluavat saada omakseen iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n?… (Kirje nunna Ksenialle, Filokalia IV, s. 54, kohta 7)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Jesaja Erakko<\/strong><\/span><\/p>\n

Tarkkaa siis itse\u00e4si, ettei mik\u00e4\u00e4n kadotuksen ansa p\u00e4\u00e4sisi erottamaan sinua Jumalan rakkaudesta. Hallitse syd\u00e4nt\u00e4si \u00e4l\u00e4k\u00e4 masennu ja sano: \u00bbKuinka min\u00e4 syntinen ihminen voin sit\u00e4 varjella?\u00bb Kun ihminen luopuu synneist\u00e4\u00e4n ja k\u00e4\u00e4ntyy Jumalan puoleen, h\u00e4nen katumuksensa uudestisynnytt\u00e4\u00e4 h\u00e4net ja kokonaan uudistaa h\u00e4net. (Mielen varjelemisesta, Filokalia I, s. 56, kohta 22)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Munkki Eugrios<\/strong><\/span><\/p>\n

Kaikki muut pahat henget viettelev\u00e4t sielua nautinnonhimoon; poikkeuksena on alakuloisuuden demoni: se turmelee er\u00e4maahan saapuneiden ajatukset lopettamalla ja kuihduttamalla sielusta kaiken nautinnon. Onhan kirjoitettu: \u00bbMurheellisen miehen luut kuivuvat\u00bb. T\u00e4m\u00e4n demonin tavanomaiset hy\u00f6kk\u00e4ykset pit\u00e4v\u00e4t erakon kaukana kaikesta nautinnosta ja saavat h\u00e4net karaistumaan ja vakuuttuneeksi siit\u00e4 ettei mik\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 maailmassa ole kiintymisen arvoista. Mutta jos se p\u00e4\u00e4see pesiytym\u00e4\u00e4n erakon mieleen, se saa h\u00e4net hautomaan ajatuksia itsemurhasta tai pakottaa h\u00e4net l\u00e4htem\u00e4\u00e4n loitos asuinsijoiltaan. T\u00e4llaisia ajatteli ja n\u00e4ist\u00e4 k\u00e4rsi aikoinaan Job, kun t\u00e4m\u00e4 demoni ahdisti h\u00e4nt\u00e4. H\u00e4n sanookin: ”Kunpa voisin ottaa itselt\u00e4ni hengen tai pyyt\u00e4\u00e4 toista tekem\u00e4\u00e4n sen minulle!\u00bb(Job. 30:24 LXX)<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n demonin vertauskuvana on kyyk\u00e4\u00e4rme, jonka myrkky oikein annosteltuna tekee tyhj\u00e4ksi toisten petojen myrkyn vaikutuksen, mutta liian suuri annos tuhoaa sen, joka sit\u00e4 ottaa. T\u00e4m\u00e4n demonin haltuun Paavali antoi Korintossa laittomuuteen langenneen miehen, siksi h\u00e4n kiiruhtikin kirjoittamaan korinttolaisille \u00bbOsoittakaa h\u00e4nelle rakkautta, ettei h\u00e4n ehk\u00e4 menehtyisi liian suureen murheeseen\u00bb. (2Kor.2:7(1Kor.5:5)) N\u00e4in siis t\u00e4m\u00e4 ihmisi\u00e4 murehduttava henki saattaa saada aikaan my\u00f6s hy\u00f6dyllisen katumuksen. Pyh\u00e4 Johannes Kastaja nimitt\u00e4\u00e4 niit\u00e4, jotka saatuaan t\u00e4m\u00e4n hengen piston syd\u00e4meens\u00e4 turvautuvat Jumalaan, kyyk\u00e4\u00e4rmeiden siki\u00f6iksi ja sanoo: ”Kuka on neuvonut teit\u00e4 pakenemaan tulevaista vihaa? Tehk\u00e4\u00e4 sen t\u00e4hden parannuksen soveliaita hedelmi\u00e4 \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 luulko voivanne sanoa mieless\u00e4nne: ’Onhan meill\u00e4 is\u00e4n\u00e4 Aabraham’.\u00bb (Mt.3:7- 9) Kuitenkin jokainen joka Aabrahamin j\u00e4lki\u00e4 seuraten l\u00e4htee maastaan ja suvustaan, (1Moos.12:1) on t\u00e4t\u00e4 demonia voimakkaampi. (Himojen ja ajatusten erittelemisest\u00e4, Filokalia I, s. 80, kohta 11)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Kassianus Roomalainen<\/strong><\/span><\/p>\n

… Meid\u00e4n ainoa murheemme olkoon synnin murhe, johon liittyy katumus ja pelastavainen toivo…(Alakuloisuudesta, Filokalia I, s. 133 rivi 2)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Markus Askeetti<\/strong><\/span><\/p>\n

Vihollinen tuntee hengellisen el\u00e4m\u00e4n lait ja siksi odottaa vain, ett\u00e4 sen hankkeisiin suostutaan ajatuksissa. Sitten se pyrkii saattamaan vallassaan olevan syylliseksi, jotta t\u00e4m\u00e4 joutuisi raskaisiin katumusvaivoihin. Jos syyllinen ei kadu, vihollinen yritt\u00e4\u00e4 tuottaa h\u00e4nelle tuskaa erilaisilla onnettomuuksilla. Toisinaan k\u00e4y niin, ett\u00e4 vihollinen rohkaisee ihmist\u00e4 kapinoimaan onnettomuuksia vastaan moninkertaistaakseen h\u00e4nen piinansa ja voidakseen l\u00e4hd\u00f6n hetkell\u00e4 osoittaa h\u00e4net ep\u00e4uskoiseksi, koska h\u00e4n oli k\u00e4rsim\u00e4t\u00f6n koettelemuksissa.<\/span><\/p>\n

Monet ovat eri tavoin menestyksekk\u00e4\u00e4sti taistelleet vastoink\u00e4ymisiss\u00e4. Mutta ilman rukousta ja katumusta ei kukaan ole v\u00e4ltt\u00e4nyt k\u00e4rsimyst\u00e4. (Hengellisest\u00e4 laista, Filokalia I, ss. 169 \u2013 170, kohdat 91 – 92)<\/span><\/p>\n

Mielett\u00f6m\u00e4t pilkkaavat sit\u00e4 joka katuu oikein. Siit\u00e4 h\u00e4n huomaa, ett\u00e4 h\u00e4nen katumuksensa on Jumalalle otollista.(Hengellisest\u00e4 laista, Filokalia I, s. 174, kohta 133)<\/span><\/p>\n

Paatuneelle ei kannata puhua hengellisen el\u00e4m\u00e4n hienouksista, sill\u00e4 ilman pelkoa h\u00e4n ei suostu katumuksen vaivoihin. (Hengellisest\u00e4 laista, Filokalia I, s. 175, kohta 148)<\/span><\/p>\n

Joka katuu oikein, ei mitoita vaivann\u00e4k\u00f6\u00e4\u00e4n entisten syntiens\u00e4 mukaan, vaan h\u00e4nen vaivann\u00e4k\u00f6ns\u00e4 tarkoituksena on p\u00e4\u00e4st\u00e4 sovintoon Jumalan kanssa. (Niille, jotka arvelevat vanhurskautuvansa teoista, Filokalia I, s. 186, kohta 42)<\/span><\/p>\n

Synti\u00e4 tehnyt ei voi paeta rangaistusta muuten kuin katumalla siten kuin h\u00e4nen lankeemuksensa edellytt\u00e4\u00e4.(Niille, jotka arvelevat vanhurskautuvansa teoista, Filokalia I, s. 187, kohta 58)<\/span><\/p>\n

Kukaan ei ole niin hyv\u00e4 ja armahtavainen kuin Herra. Mutta katumattomalle ei H\u00e4nk\u00e4\u00e4n annan anteeksi. (Niille, jotka arvelevat vanhurskautuvansa teoista, Filokalia I, s. 190, kohta 78)<\/span><\/p>\n

Korskeus on vierasta katuvalle; samoin on n\u00f6yryys mahdotonta sille, joka tieten tahtoen tekee synti\u00e4. (Niille, jotka arvelevat vanhurskautuvansa teoista, Filokalia I, s.193, kohta 110)<\/span><\/p>\n

Jos v\u00e4lt\u00e4t vaivann\u00e4k\u00f6\u00e4 ja pelk\u00e4\u00e4t h\u00e4v\u00e4istyst\u00e4, sinun on turha luvata, ett\u00e4 kadut muita hyveit\u00e4 harrastamalla. Turhamaisuus ja tunteettomuus nimitt\u00e4in palvelevat synti\u00e4 my\u00f6s hyveen valepuvussa. (Niille, jotka arvelevat vanhurskautuvansa teoista, Filokalia I, s. 199, kohta 156)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Hesykshios Jerusalemilainen<\/strong><\/span><\/p>\n

Vanhan testamentin papin otsakoriste (kts.2Moos.28:36) on puhtaan syd\u00e4men vertauskuva. Huolehtikaamme mekin syd\u00e4memme kultalevyst\u00e4, ettei synti p\u00e4\u00e4sisi sit\u00e4 tummentamaan, ja puhdistakaamme se liasta katumuskyynelin ja rukouksin. Mielemme on tavallaan helposti johdettavissa, ja on vaikea hillit\u00e4 sit\u00e4 pahoista ajatuksista; se seuraa yht\u00e4 herk\u00e4sti sek\u00e4 pahoja ett\u00e4 hyvi\u00e4 mielikuvia. (Henkisest\u00e4 raittiudesta ja hyveist\u00e4, Filokalia I, s. 275, kohta 195)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Johannes Karpathoslainen<\/strong><\/span><\/p>\n

Himokkaat ajatukset ovat lihan kautta tulevan turmeluksen l\u00e4hde ja perusta. Katumuksella karkotamme ne sielustamme, jos lankeemuksen j\u00e4lkeen alamme j\u00e4lleen harjoittaa henkist\u00e4 raittiutta. Kuitenkin teid\u00e4n on hyv\u00e4 pikemminkin tulla murheellisiksi, jotta tuo tuollaiseen tekoon viettelev\u00e4 paha ja ep\u00e4pyh\u00e4 ajatus poistettaisiin teid\u00e4n keskuudestanne. (Vrt.1 Kor. 5: 2) Murhe n\u00e4et torjuu turmeluksen hengen. ( Rohkaisun sanoja Intiasta kirjoittaneille munkeille, Filokalia I, s. 345, kohta 36)<\/span><\/p>\n

Oikeastaan synti itse alkaa ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 katuvaa kohti Jumalaa sen j\u00e4lkeen, kun h\u00e4n on huomannut sen lemun sek\u00e4 raskauden ja raivon. Mutta sit\u00e4, joka ei halua n\u00f6yrty\u00e4 katumukseen, synti ei p\u00e4\u00e4st\u00e4 Jumalaa kohti, vaan pit\u00e4\u00e4 h\u00e4net tiukasti vallassaan ja sitoo katkeamattomilla kahleilla ja tekee tuhoisat halut h\u00e4ness\u00e4 yh\u00e4 kiihke\u00e4mmiksi ja v\u00e4kev\u00e4mmiksi. (Rohkaisun sanoja Intiasta kirjoittaneille munkeille, Filokalia I, s. 352, kohta 57)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Maksimos Tunnustaja<\/strong><\/span><\/p>\n

Joka ahkeroi toisten syntien etsimisess\u00e4 tai omien ep\u00e4luulojensa nojalla tuomitsee velje\u00e4\u00e4n, ei ole viel\u00e4 edes pannut alulle katumustaan. H\u00e4n ei ole viel\u00e4 ryhtynyt tutkimaan itse\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 oppisi tuntemaan omat syntins\u00e4, jotka totisesti ovat Iyijy\u00e4kin raskaammat. H\u00e4n ei tied\u00e4, mik\u00e4 ahdistaa ihmisen syd\u00e4nt\u00e4 kun h\u00e4n \u00bbetsii turhuutta ja rakastaa valhetta\u00bb (Ps.4:3 LXX). Sen t\u00e4hden, niin kuin mielet\u00f6n joka pime\u00e4ss\u00e4 vaeltaa, h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 tutki omia tekojaan, vaan pit\u00e4\u00e4 lukua toisten synneist\u00e4, olivatpa ne sitten todellisia tai pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n h\u00e4nen omien luulottelujensa tuotteita. (Rakkaudesta, Filokalia II, s. 112, kohta 56)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Thalassios Afrikkalainen<\/strong><\/span><\/p>\n

Kristus on koko maailman Vapahtaja. H\u00e4n on lahjoittanut katumuksen ihmisille pelastukseksi. Katumus ohjaa noudattamaan Jumalan k\u00e4skyj\u00e4. K\u00e4skyjen pit\u00e4minen taas puhdistaa sielun. (Rakkaudesta, itsehillinn\u00e4st\u00e4 ja sis\u00e4isest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4, Filokalia II, s. 228, kohdat 76 \u2013 77)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Teognostos<\/strong><\/span><\/p>\n

Meit\u00e4 ei rangaista eik\u00e4 tuomita tulevassa ajassa siit\u00e4, ett\u00e4 olemme tehneet synti\u00e4, sill\u00e4 meille annettu luonto on muuttuva ja ailahtelevainen. Mutta meit\u00e4 rangaistaan sen t\u00e4hden, ett\u00e4 emme ole katuneet syntej\u00e4mme emmek\u00e4 ole k\u00e4\u00e4ntyneet pois pahuuden teilt\u00e4, vaikka se olisi ollut meid\u00e4n vallassamme ja siihen olisi ollut aikaa. Vain katumalla saamme osaksemme Jumalan laupeuden, muutoin meit\u00e4 odottaa H\u00e4nen vihansa. Se kohdistuu kuitenkin itse pahuuteen, ei meihin. Jumala on n\u00e4et kaiken vihan ja koston yl\u00e4puolella, vaikka sanommekin H\u00e4nen suhtautuvan meihin meid\u00e4n tekojemme ja vaikuttimiemme mukaan niin ett\u00e4 H\u00e4n kuvastimen tavoin heijastaa kullekin sen, mit\u00e4 h\u00e4n on teoillaan ansainnut. ( Pappeudesta, Filokalia II, s. 284, kohta 47)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Elia Presbyteeri<\/strong><\/span><\/p>\n

Rikkomuksesta toiseen rient\u00e4v\u00e4t ne, joilla ei ole katumuksen mielt\u00e4. Ne taas, jotka tekev\u00e4t synti\u00e4 tahattomasti, voivat sovittaa hairahduksensa katumuksellaan, vaikka ei heill\u00e4 siihen useinkaan ole syyt\u00e4. (Antologia, Filokalia III, s. 33, kohta 14)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Simon Harras<\/strong><\/span><\/p>\n

Pid\u00e4 huoli, ettet milloinkaan mene ehtoolliselle, jos sinulla on jotakin jotakuta vastaan \u2013 vaikkapa vain ajatuksissa. Ensin tulee katua ja tehd\u00e4 sovinto. T\u00e4m\u00e4nkin opettaa sinulle rukous. (Kilvoitusohjeita, Filokalia III, s. 80, kohta 13)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Simeon Uusteologi<\/strong><\/span><\/p>\n

Ellet viel\u00e4 ole kokonaan vapautunut kiintymyksest\u00e4 rahaan ja tavaraan, \u00e4l\u00e4 tartu talousasioihin, ettet joutuisi mammonan kahleisiin. Sill\u00e4 sen sijaan ett\u00e4 saisit palkan kuuliaisuusteht\u00e4v\u00e4st\u00e4si sinua saattaakin odottaa tuomio varkaudesta ja pyh\u00e4inry\u00f6st\u00f6st\u00e4. Jos kuitenkin igumenisi pakottaa sinut taloudenhoitoteht\u00e4viin, toimi kuin olisit tekemisiss\u00e4 polttavan tulen kanssa. Torju ajatusten hy\u00f6kk\u00e4ykset tunnustamalla ne ja katumalla niit\u00e4. N\u00e4in s\u00e4ilyt igumenisi rukousten avulla vanhingoittumattomana. (K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoittelusta ja Jumalan tuntemisesta, Filokalia III, s. 109, kohta 56)<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4ss\u00e4 kasteessa saamme syntimme anteeksi ja vapaudumme muinaisesta kirouksesta ja Pyh\u00e4 Henki pyhitt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t l\u00e4sn\u00e4olollaan. Mutta t\u00e4ydellist\u00e4 armoa, sit\u00e4 olotilaa josta Jumala sanoo \u00bbMin\u00e4 olen heiss\u00e4 asuva ja vaeltava heid\u00e4n keskell\u00e4\u00e4n\u00bb (2Kor.6:16; (2 Moos.29:45)) emme viel\u00e4 silloin saa. Se kuuluu n\u00e4et niille, joilla on horjumaton usko ja jotka osoittavat uskonsa my\u00f6s teoin. Kadotamme nimitt\u00e4in kokonaan kasteen suoman pyhityksenkin, jos taas taivumme pahoihin ja h\u00e4pe\u00e4llisiin tekoihin. Katumalla, tunnustamalla syntimme ja vuodattamalla kyyneleit\u00e4 voimme kuitenkin saada syntimme anteeksi ja ottaa sitten vastaan ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 laskeutuvan armon pyhityksen. Katumus pesee pois h\u00e4pe\u00e4llisten tekojen saastan. Sen j\u00e4lkeen on mahdollista p\u00e4\u00e4st\u00e4 osalliseksi Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4, ei kuitenkaan ilman muuta, vaan sen mukaan kuin vilpitt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 katujalla on uskoa ja n\u00f6yryytt\u00e4 sek\u00e4 oikea mielenlaatu. Mutta t\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n ei viel\u00e4 riit\u00e4: on saatava t\u00e4ydellinen synninp\u00e4\u00e4st\u00f6 hengelliselt\u00e4 is\u00e4lt\u00e4. Siksi onkin hyv\u00e4 katua joka p\u00e4iv\u00e4. Kehotus \u00bbTehk\u00e4\u00e4 parannus, sill\u00e4 taivasten valtakunta on tullut l\u00e4helle\u00bb (Mt.3:2) osoittaa, ettei katumuksella ole rajoja. (K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoittelusta ja Jumalan tuntemisesta, Filokalia III, s. 115, kohta 74 – 75)<\/span><\/p>\n

Itse kukin p\u00e4\u00e4telk\u00f6\u00f6n n\u00e4ist\u00e4 merkeist\u00e4, onko h\u00e4n saanut Hengen kihlat Kristus – Ylj\u00e4lt\u00e4 ja Valtiaalta. Kihlat saanut katsokoon, ettei menet\u00e4 niit\u00e4. Se taas jolla ei viel\u00e4 ole Hengen kihloja. tavoitelkoon niit\u00e4 hyvien tekojen ja hartaan katumuksen avulla ja kihlat saatuaan s\u00e4ilytt\u00e4k\u00f6\u00f6n ne k\u00e4skyj\u00e4 noudattamalla sek\u00e4 kehittym\u00e4ll\u00e4 hyveiss\u00e4. (K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoittelusta ja Jumalan tuntemisesta, Filokalia III, s. 117, kohta 82)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Niketas Stithatoslainen<\/strong><\/span><\/p>\n

Himot toimivat v\u00e4kev\u00e4sti meit\u00e4 vastaan niin kauan kuin sis\u00e4ll\u00e4mme on himoja ruokkivia aineksia emmek\u00e4 edes koeta karkottaa himojen aiheita vaan p\u00e4invastoin tieten tahtoen hellimme niit\u00e4. N\u00e4in himot saavat voimansa meist\u00e4 itsest\u00e4mme. Meid\u00e4n tulee – n\u00e4kyv\u00e4isen maailman petollisuutta vihaten – heitt\u00e4\u00e4 luotamme himojen aiheet ja puhdistaa syd\u00e4memme katumuksen kyynelill\u00e4. N\u00e4in Lohduttaja tulee meihin: me n\u00e4emme Jumalan H\u00e4nen iankaikkisessa valkeudessaan ja Jumala puolestaan n\u00e4kee meid\u00e4t. (K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoitusel\u00e4m\u00e4st\u00e4, Filokalia III, s. 138, kohta 19)<\/span><\/p>\n

Kyyneleet tuottavat syd\u00e4men henkisille aisteille milloin katkeruutta ja kipua, milloin taas iloa ja riemua. Katkeruutta ja kipua – sek\u00e4 sis\u00e4isesti ett\u00e4 ulkonaisesti – tunnemme silloin, kun katumuksen kautta puhdistumme synnin myrkyst\u00e4 ja saastasta: jumalallisen palon hehkuttamat katumuskyyneleet polttavat meit\u00e4 kuin tuli ja syd\u00e4men pohjasta nousevilla huokauksilla iskemme ymm\u00e4rryst\u00e4mme kuin moukarilla. Mutta kun katumuskyyneleet ovat puhdistaneet meit\u00e4 tarpeeksi ja olemme vapautuneet himojen orjuudesta, jumalallinen Henki lohduttaa meit\u00e4: saamme tyynen ja puhtaan syd\u00e4men, ja iloa tuottavat liikutuksen kyyneleet t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t meid\u00e4t sanomattomalla nautinnolla ja suloisuudella. Katumuskyyneleet ja jumalallisen liikutuksen kyyneleet ovat eri asioita. Katumuksen kyyneleet ovat kuin joki, joka huuhtoo ja vie menness\u00e4\u00e4n synnin varustukset. Jumalallisen liikutuksen kyyneleet taas lankeavat sieluun \u00bbniin kuin vihma vihannalle) niin kuin sadekuuro ruohikolle.\u00bb (5 Moos.32:2) Ne ravitsevat n\u00e4in tiedon t\u00e4hk\u00e4\u00e4 ja se kantaa moninkertaisen sadon. Kyyneleet eiv\u00e4t suinkaan ole sama kuin harras liikutus, vaan n\u00e4iden kahden v\u00e4lill\u00e4 on suuri ero. Kyyneleet ovat kuin tulta ja kiehuvaa vett\u00e4. Ne vuotavat syd\u00e4men puhdistamiseksi, kun kadumme entist\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntapaamme ja muistelemme sielumme vanhoja lankeemuksia. Harras liikutus taas on kuin ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 laskeutuva Hengen jumalallinen kaste: se lohduttaa ja virkist\u00e4\u00e4 sielua, joka on palavin mielin astunut n\u00f6yryyden syvyyteen. Nauttien sielu katselee l\u00e4hestym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 valoa ja huutaa Jumalalle Daavidin tavoin: \u00bbMe jouduimme tuleen ja veteen, mutta sin\u00e4 veit meid\u00e4t ylt\u00e4kyll\u00e4isyyteen.\u00bb (Ps.66:12) (K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoitusel\u00e4m\u00e4st\u00e4, Filokalia III, ss. 156 \u2013 157, kohdat 69 – 71)<\/span><\/p>\n

Mit\u00e4 runsaammin pahuus on p\u00e4\u00e4ssyt vuodattamaan meihin myrkky\u00e4\u00e4n, sit\u00e4 enemm\u00e4n tarvitsemme my\u00f6s katumuksen puhdistavaa tulta – kyyneleit\u00e4 ja kilvoitusvaivoja. Synnin saastasta meit\u00e4 puhdistavat joko vapaaehtoiset vaivat, tai koettelemukset jotka kohtaavat meit\u00e4 tahtomattamme. Sit\u00e4 joka vapaaehtoisesti valitsee vaivann\u00e4\u00f6n, eiv\u00e4t koettelemukset kohtaa. Mutta silloin kun emme puhdista \u00bbmaljan ja vadin sis\u00e4puolta\u00bb (Mt.23:25) vapaaehtoisin kilvoituksin, kohtaavat koettelemukset meit\u00e4 kaksin verroin ankarampina ohjatakseen meid\u00e4t entiseen hyv\u00e4\u00e4n tilaamme, sill\u00e4 n\u00e4in on Luojamme armossaan s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt. (Mielen puhdistamisesta, Filokalia III, s. 174, kohta 9)<\/span><\/p>\n

Haureuden himo saa lankeamaan ja sy\u00f6ksee saastaiseen kuiluunsa ne, jotka el\u00e4v\u00e4t munkkiudessa t\u00e4ysin v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6min\u00e4. Se hehkuttaa heid\u00e4n j\u00e4seni\u00e4\u00e4n haureuden ja intohimon liekiksi ja neuvoo heille keinoja lihan halun tyydytt\u00e4miseksi ilman yhteytt\u00e4 toiseen lihaan – h\u00e4pe\u00e4llist\u00e4 on siit\u00e4 puhuakin (vrt. Ef 5:12) tai sit\u00e4 ajatella. He saastuttavat lihansa, kuten apostoli sanoo (vrt. Ef.5:12), ja saavat sy\u00f6d\u00e4 karvaan hekuman hedelmi\u00e4. Heid\u00e4n kasvonsa muuttuvat synkeiksi ja aivan aiheellisesti heilt\u00e4 katkeaa yhteys ylev\u00e4mpiin asioihin. Parannuksen sit\u00e4 haluaville suo palava katumus: se saa aikaan kyyneleet ja hartaan liikutuksen, joka auttaa vastedes v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n pahaa, puhdistaa sielun saastutuksesta ja tekee sen Jumalan armon perilliseksi. T\u00e4h\u00e4n viittaa suuri Salomo sanoessaan: \u00bbKatumus tekee lopun suuristakin synneist\u00e4.\u00bb (Saarn.10:4 LXX) (Mielen puhdistamisesta, Filokalia III, s. 176, kohta 17)<\/span><\/p>\n

N\u00f6yryys on hyveist\u00e4 arvokkaimpia. Se tuo seurakseen sieluihin, joihin se on vilpitt\u00f6m\u00e4n katumuksen kautta juurtunut, rukouksen ja itsehillinn\u00e4n. Se vapauttaa n\u00f6yr\u00e4t himojen orjuudesta, suo rauhan heid\u00e4n sielunvoimilleen, puhdistaa kyynelin heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 ja t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sen tyyneydell\u00e4, kun Pyh\u00e4 Henki laskeutuu siihen. T\u00e4ss\u00e4 tilassa olevan ihmisen sisimm\u00e4ss\u00e4 kirkastuu Jumalan tuntemisen olemus: h\u00e4n saa n\u00e4hd\u00e4 taivasten valtakunnan salaisuudet (vrt. Mt.13:11) ja luomakunnan perusteet. Mit\u00e4 pitemm\u00e4lle Hengen syvyyksiin h\u00e4n tunkeutuu, sit\u00e4 n\u00f6yremm\u00e4ksi h\u00e4n tulee. T\u00e4ll\u00e4 tavoin h\u00e4n oppii entist\u00e4 paremmin tuntemaan omat mittansa ja ihmisluonnon heikkouden. H\u00e4nen rakkautensa Jumalaan ja l\u00e4himm\u00e4isiin kasvaa, niin ett\u00e4 h\u00e4n katsoo ammentavansa pyhityst\u00e4 jo pelk\u00e4st\u00e4 kilvoittelukumppaniensa tervehdyksest\u00e4 ja l\u00e4heisyydest\u00e4 (Mielen puhdistamisesta, Filokalia III, ss. 184 \u2013 185, kohta 40)<\/span><\/p>\n

Syv\u00e4ss\u00e4 hiljaisuudessa el\u00e4v\u00e4 kilvoittelija, joka ker\u00e4\u00e4 hyveiden hunajaa, kohoaa kilvoitusten avulla lihan alhaisuuden yl\u00e4puolelle. N\u00f6yrtynyt mieli palauttaa h\u00e4nen sielunvoimansa takaisin niiden luonnolliseen tilaan. Koska kyyneleet ovat puhdistaneet kilvoittelijan syd\u00e4men, h\u00e4n tunnistaa Hengen s\u00e4teet ja pukeutuu Kristuksen el\u00e4v\u00e4ksi tekev\u00e4n kuoleman katoamattomuuteen. (vrt.2Kor.4:10) Syv\u00e4n hiljaisuuden yl\u00e4salissa h\u00e4n saa Lohduttaja – Hengen (vrt. Apt.2:2\u20133) tulisina kielin\u00e4. Silloin h\u00e4n on velvollinen puhumaan rohkeasti \u00bbJumalan suuria tekoja\u00bb (vrt. Apt.2:11) ja julistamaan H\u00e4nen vanhurskauttaan suuressa seurakunnassa (Ps.40:10 LXX), onhan h\u00e4n saanut sisimp\u00e4\u00e4ns\u00e4 Hengen lain (vrt. Joh.7:38 \u2013 39)”. Jos Pyh\u00e4n Hengen saanut kilvoittelija ei julista Herran hyvyytt\u00e4, h\u00e4net heitet\u00e4\u00e4n ikuiseen tuleen niin kuin se paha palvelija, joka oli k\u00e4tkenyt Herransa leivisk\u00e4n. (vrt. Mt.25:30) Niin Daavidkin pesty\u00e4\u00e4n ensin katumuksella pois syntins\u00e4 ja saatuaan takaisin profeetallisen armolahjansa, lausui Jumalalle – koska ei voinut k\u00e4tke\u00e4 H\u00e4nen hyv\u00e4\u00e4 tekoaan: \u00bbKatso, en min\u00e4 sulje huuliani, Sin\u00e4, Herra, sen tied\u00e4t. Min\u00e4 en peit\u00e4 sinun vanhurskauttasi omaan syd\u00e4meeni, vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja avustasi; min\u00e4 en salaa sinun armoasi ja totuuttasi suurelta seurakunnalta.\u00bb (Ps.40:11 LXX) (Mielen puhdistamisesta, Filokalia III, ss. 196 \u2013 197, kohta 66)<\/span><\/p>\n

Se, jonka ajatukset harhailevat viel\u00e4 maallisen ajattelun usvassa, huutaa Jumalalle: \u00bbAvaa minun silm\u00e4ni n\u00e4kem\u00e4\u00e4n sinun lakisi ihmeit\u00e4.\u00bb(Ps.119:18) Kun sielun silmien eteen heittyy maalliselle mielelle ominainen tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden usva ja syv\u00e4 synkeys, valtaa pimeys ja synkkyys sielun. Se ei voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 jumalallisia eik\u00e4 edes inhimillisi\u00e4 asioita. Se ei pysty katselemaan jumalallisen valon s\u00e4teily\u00e4 eik\u00e4 p\u00e4\u00e4se nauttimaan niist\u00e4 hyvyyksist\u00e4, joita \u00bbsilm\u00e4 ei ole n\u00e4hnyt eik\u00e4 korva kuullut ja jotka eiv\u00e4t ole ihmisen syd\u00e4meen nousseet\u00bb (1Kor.2:9). Mutta kun katumus avaa sielun silm\u00e4t, se alkaa n\u00e4hd\u00e4 ne kirkkaasti, kuulee niist\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4en kuulemansa ja tajuaa ne j\u00e4rjell\u00e4\u00e4n. Ajatukset n\u00e4ist\u00e4 asioista vaikuttavat my\u00f6s syd\u00e4meen kohottavasti. Kun sielu saa maistaa t\u00e4m\u00e4n kaiken suloisuutta, sen tieto kirkastuu, ja Jumalan viisauden sanoin se kertoo kaikille niist\u00e4 ihmeellisist\u00e4 hyvyyksist\u00e4 jotka Jumala on valmistanut H\u00e4nt\u00e4 rakastaville. (1Kor.2:9). Monin kilvoituksin ja kyynelin se kannustaa kaikkia pyrkim\u00e4\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 Jumalan hyvyyksist\u00e4 osalliseksi. (Mielen puhdistamisesta, Filokalia III, s. 205, kohta 87)<\/span><\/p>\n

Kun Pyh\u00e4 Henki on laskeutunut meihin ja taltuttanut mielemme himollisten ajatusten hillitt\u00f6min\u00e4 hy\u00f6kyv\u00e4t tyrskyt ja kun itsehillint\u00e4 ja kuoleman muistaminen ovat rauhoittaneet sopimattomien ajatusten ja muistojen suolaiset syv\u00e4nteet, silloin alkaa puhaltaa katumuksen jumalallinen tuuli ja hartaan liikutuksen vedet alkavat virrata. Valtiaamme ja Jumalamme kokoaa n\u00e4m\u00e4 liikutuksemme kyyneleet katumuksen pesuvatiin ja pesee niill\u00e4 mielemme jalat. (vrt. Joh.13:5) N\u00e4in H\u00e4n tekee ne arvollisiksi astumaan H\u00e4nen valtakuntansa kartanoille. (Mielen puhdistamisesta, Filokalia III, s. 208, kohta 92)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Teoleptos Filadelfialainen<\/strong><\/span><\/p>\n

Sin\u00e4 olet kuitenkin naulinnut sielusi Jumalan pelkoon, olet oppinut tuntemaan sekasortoisen maailman sielua piment\u00e4v\u00e4n vaikutuksen, olet tajunnut millaisen mielenhajaannuksen saa aikaan maailman h\u00e4lin\u00e4, olet n\u00e4hnyt miten t\u00e4m\u00e4 levoton ajallinen el\u00e4m\u00e4 ajaa ihmisen huolehtimaan turhista. Rakkaus vaikenemiskilvoitukseen on nuolen tavoin l\u00e4vist\u00e4nyt syd\u00e4mesi ja olet etsinyt ajatuksillesi rauhaa korvissasi kehotus: \u00bbEtsi rauhaa ja pyri siihen.\u00bb (Ps.34:15) Olet kaivannut toisen maailman lepoa, koska olet kuullut: \u00bbPalaja, sieluni, takaisin lepoosi.\u00bb (Ps116:7) T\u00e4ll\u00e4 tavoin pyrit j\u00e4lleen saavuttamaan sen jalouden, jonka olit armosta saanut omaksesi kasteessa, mutta josta olet tieten tahtoen luopunut antautumalla t\u00e4m\u00e4n maailman himoihin. Olet toteuttanut hyv\u00e4n pyrkimyksesi tulemalla t\u00e4h\u00e4n pyh\u00e4\u00e4n oppilaitokseen, pukeutumalla kunniakkaaseen katumuksen pukuun ja lupaamalla rohkein mielin pysy\u00e4 luostarissa kuolemaasi asti.<\/span><\/p>\n

N\u00e4in olet solminut jo toisen liiton Jumalan kanssa. Ensimm\u00e4isen solmit tullessasi t\u00e4h\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n, toisen solmit nyt rient\u00e4ess\u00e4si kohti sen loppua. Silloin sinut otettiin Kristuksen yhteyteen uskon kautta, nyt olet yhdistynyt H\u00e4neen katumuksessa. Silloin sait armon, nyt olet saanut my\u00f6s velvoitteita. Silloin olit pienokainen etk\u00e4 tajunnut saamaasi armoa, mutta kasvaessasi aloit k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 lahjan suuruuden ja rupesit tuntemaan my\u00f6s suitset suussasi. Nyt ymm\u00e4rrykselt\u00e4si t\u00e4ysi-ik\u00e4isen\u00e4 tied\u00e4t tarkkaan sitoumuksesi merkityksen. Varo siis, ettet riko t\u00e4t\u00e4kin lupaustasi, jottei sinua heitett\u00e4isi rikkin\u00e4isen ruukun lailla ulos pimeyteen, miss\u00e4 on itku ja hammasten kiristys. (Mt. 8: 12)Sill\u00e4 pelastukseen ei ole olemassa muuta tiet\u00e4 kuin katumuksen tie. (Mit\u00e4 on n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n ty\u00f6skentely, Filokalia I, ss. 10 – 11, kohta 4 – 5)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Erakkomunkki Nikeforos<\/strong><\/span><\/p>\n

Vastaus: Herramme Jeesuksen Kristuksen nimess\u00e4 – H\u00e4nen, joka on sanonut \u00bbilman minua te ette voi mit\u00e4\u00e4n tehd\u00e4\u00bb (Joh.15:5) -, H\u00e4nt\u00e4 avukseni huutaen ja auttajakseni kutsuen yrit\u00e4n voimieni mukaan selvitt\u00e4\u00e4 teille, mit\u00e4 tarkkaavaisuus on ja kuinka se Jumalan niin tahtoessa saavutetaan.<\/span><\/p>\n

Jotkut pyhist\u00e4 ovat kutsuneet tarkkaavaisuutta mielen varjelemiseksi, jotkut syd\u00e4men vartioimiseksi, jotkut henkiseksi raittiudeksi, muutamat mielen hiljaisuudeksi ja jotkut viel\u00e4 muilla nimill\u00e4. N\u00e4m\u00e4 eri nimitykset tarkoittavat kuitenkin yht\u00e4 ja samaa asiaa aivan kuin leip\u00e4, limppu ja kyrs\u00e4. Mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tarkkaavaisuus sitten on ja mitk\u00e4 ovat sen luonteenomaiset piirteet, siit\u00e4 saat seuraavassa tarkan selvityksen.<\/span><\/p>\n

Tarkkaavaisuus on vilpitt\u00f6m\u00e4n katumuksen merkki. Se on sielun paluuta alkuper\u00e4iseen tilaansa, vihaa maailmaa kohtaan ja kohoamista Jumalan luo. Tarkkavaisuus on synnist\u00e4 luopumista ja hyveeseen palaamista. Se on ehdotonta varmuutta syntien anteeksisaamisesta. Tarkkaavaisuus on hengellisen n\u00e4kemisen alku tai pikemminkin sen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n perusta, sill\u00e4 se saa Jumalan ik\u00e4\u00e4n kuin kumartumaan alas ja ilmestym\u00e4\u00e4n mielelle. Tarkkaavaisuus on mielen h\u00e4iriintym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 tai paremminkin t\u00e4ydellist\u00e4 hiljentymist\u00e4, jolla Jumala laupeudessaan palkitsee sielun. Tarkkaavaisuus on pahojen ajatusten tuho; se on Jumalan muistamisen palatsi ja voimavarasto, joka auttaa kest\u00e4m\u00e4\u00e4n k\u00e4rsiv\u00e4llisesti kaikki vastoink\u00e4ymiset. Tarkkaavaisuus auttaa osaltaan uskon, toivon ja rakkauden synnyss\u00e4. Joka ei usko, ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n halua ottaa vastaan ulkonaisia koettelemuksia. Ja joka ei mieluusti kohtaa koettelemuksia, ei voi sanoa Herralle: \u00bbSin\u00e4 olet minun turvani ja linnani.\u00bb (Ps.91:2)… (Nikeforoksen omaa opetusta, Filokalia IV, s. 41)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Munkit Kallistos ja Ignatios Ksanthopouloslaiset<\/strong><\/span><\/p>\n

Herra on sijoittanut pelastuksemme evankeliumin alkuun aivan kuin varta vasten joitakin keskeisi\u00e4 runsassis\u00e4lt\u00f6isi\u00e4 lausumia. Niinp\u00e4 H\u00e4n on t\u00e4m\u00e4nkin yhden autuudenlauseen piiriin koonnut kokonaisen joukon hyveit\u00e4 ja samalla karkottanut pois parven paheita. H\u00e4n on siunannut ne, jotka ovat sen vaikutuksesta ymp\u00e4rileikanneet sielunsa himollisen puolen katumuksella. Eik\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kyllin: t\u00e4h\u00e4n autuuden lauseeseen sis\u00e4ltyy viel\u00e4 hyvin paljon muutakin, jonka kuvailuun ei k\u00e4y ymp\u00e4rileikkaus. vaan pakkanen ja j\u00e4\u00e4, lumi, kuura ja myrskytuulet – lyhyesti: kaikki ne koettelemukset, joille kasvit joutuvat alttiiksi talven kylmyydess\u00e4 ja kes\u00e4n helteess\u00e4, mutta joita ilman ei mik\u00e4\u00e4n maassa kasvava voi koskaan kantaa t\u00e4ytt\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4…(Kirje nunna Ksenialle, Filokalia IV, s. 72, kohta 30) (Munkit Kallistos ja Ignatios Ksanthopouloslaiset)<\/span><\/p>\n

Jumalallisessa kohdussa – pyh\u00e4ss\u00e4 kastealtaassa – saamme t\u00e4ysin lahjaksi Jumalan armon. Jos kuitenkin my\u00f6hemmin peit\u00e4mme sen himojen usvaan, niin kuin valitettavasti tapahtuu k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 v\u00e4\u00e4rin ajallisia asioita ja antautumalla elatushuoliin, on meill\u00e4 silloinkin katumuksen kautta ja jumalalliseksi tekevi\u00e4 k\u00e4skyj\u00e4 noudattamalla mahdollisuus saada takaisin t\u00e4m\u00e4 yliluonnollinen kirkkaus, tulla uudelleen sen omistajiksi ja n\u00e4hd\u00e4 selv\u00e4sti. kuinka se kuoriutuu esiin himojen k\u00e4tk\u00f6st\u00e4. Armo paljastuu siis sen mukaan kuin itse kukin edistyy uskossa ja uurastuksessa. mutta ennen kaikkea kuitenkin Herran Jeesuksen Kristuksen puollon t\u00e4hden ja H\u00e4nen hyv\u00e4st\u00e4 tahdostaan. Pyh\u00e4 Markus sanoo: \u00bbT\u00e4ydellisen\u00e4 Jumalana Kristus on lahjoittanut kastetuille Pyh\u00e4n Hengen t\u00e4ydellisen armon, johon meid\u00e4n ei ole tarvis mit\u00e4\u00e4n lis\u00e4t\u00e4. T\u00e4m\u00e4 armo avautuu ja ilmestyy meille sit\u00e4 mukaa kuin edistymme k\u00e4skyjen toteuttamisessa. Se itse lis\u00e4\u00e4 meille uskoa, ’kunnes me kaikki p\u00e4\u00e4semme yhteen uskossa, t\u00e4yteen miehuuteen, Kristuksen t\u00e4yteyden t\u00e4yden i\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n (Ef.4:3).\u00bbMit\u00e4 siis tuommekin Herralle sen j\u00e4lkeen kun olemme uudestisyntyneet H\u00e4nen voimallaan, se on jo ollut meiss\u00e4 sisimp\u00e4mme k\u00e4tk\u00f6ss\u00e4 ja on H\u00e4nen antamaansa ja H\u00e4nest\u00e4 l\u00e4ht\u00f6isin.<\/span><\/p>\n

Sen joka vaeltaa Jumalan tahdon mukaan, tulee noudattaa kaikkia k\u00e4skyj\u00e4, mutta ennen kaikkea h\u00e4nen on ponnisteltava niiden k\u00e4skyjen t\u00e4ytt\u00e4miseksi, jotka ovat muita t\u00e4rke\u00e4mpi\u00e4 ja ik\u00e4\u00e4n kuin yleisluonteisempia. (Ohjeita niille, jotka ovat valinneet vaikenemiskilvoituksen ja yksin\u00e4isen el\u00e4m\u00e4nmuodon, Filokalia IV, s. 128, kohta 6)<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Iisak opettaa: Kaikki kilvoitustiet ovat t\u00e4ydellisi\u00e4 silloin kun n\u00e4m\u00e4 kolme ovat mukana: katumus, puhtaus ja t\u00e4ydellisyys. Mit\u00e4 on katumus? Luopumista entisest\u00e4 ja sen murehtimista. Mit\u00e4 taas on puhtaus lyhyesti ilmaistuna? Se on armelias syd\u00e4n, joka s\u00e4\u00e4lii kaikkia luotuja. Ja mit\u00e4 on t\u00e4ydellisyys? Se on syv\u00e4\u00e4 n\u00f6yryytt\u00e4 eli kaiken sek\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4n ett\u00e4 n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n hylk\u00e4\u00e4mist\u00e4. N\u00e4kyv\u00e4isill\u00e4 tarkoitamme kaikkea aistimaailmaan kuuluvaa, n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mill\u00e4 taas henkimaailman asioita. T\u00e4ydellinen ei en\u00e4\u00e4 huolehdi mist\u00e4\u00e4n niist\u00e4. Katumus on vapaaehtoista kaksinkertaista kuolemista kaikelle. Armelias syd\u00e4n on syd\u00e4men paloa koko luomakunnan t\u00e4hden: ihmisten, lintujen, maael\u00e4inten, demonien ja jokaisen luontokappaleen t\u00e4hden. Niin kauan kuin olemme t\u00e4ss\u00e4 maailmassa ja el\u00e4mme lihassa, ei meid\u00e4n ole mahdollista olla ilman ty\u00f6t\u00e4 ja vaivaa ja el\u00e4\u00e4 mist\u00e4\u00e4n huolehtimatta, vaikka kohoaisimme aina taivaan holvien korkeuteen. T\u00e4m\u00e4 on lopullinen t\u00e4ydellisyys, suo minulle anteeksi. Sen yl\u00e4puolella viel\u00e4 mietiskely, johon ymm\u00e4rrys ei en\u00e4\u00e4 ota osaa. (Ohjeita niille, jotka ovat valinneet vaikenemiskilvoituksen ja yksin\u00e4isen el\u00e4m\u00e4nmuodon, Filokalia IV, s. 199, kohta 44)<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 Iisak puhuu kompastumisesta: \u00c4lk\u00e4\u00e4mme murehtiko, kun kompastumme – murehtimiseen on syyt\u00e4 silloin, kun olemme j\u00e4\u00e4neet lankeemuksen tilaan. Kompastumisia n\u00e4et sattuu usein t\u00e4ydellisillekin. Lankeemuksen tilaan j\u00e4\u00e4minen sen sijaan merkitsee t\u00e4ydellist\u00e4 kuoleutumista. Murheen jota tunnemme kompastumistemme t\u00e4hden Jumalan armo lukee meid\u00e4n hyv\u00e4ksemme nuhteettoman, lankeemuksista vapaan hengellisen ty\u00f6skentelyn sijaan. Mutta se joka pannen toivonsa katumukseen hairahtuu toistamiseen, vaeltaa petollisesti Jumalan edess\u00e4. H\u00e4nt\u00e4 odottaa \u00e4kkikuolema, eik\u00e4 h\u00e4n ehdi vied\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen hyvi\u00e4 aikeitaan niin kuin oli ajatellut. Meid\u00e4n on joka hetki oltava selvill\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 tarvitsemme katumusta aamusta iltaan ja illasta aamuun, kaikkina 24 tuntina. Katumus merkitsee, kuten kokemuksesta tied\u00e4mme, ett\u00e4 anomme joka hetki herpaantumatta hartaassa rukouksessa Jumalalta syntiemme anteeksiantoa. Se merkitsee my\u00f6s murheent\u00e4yteist\u00e4 huolta siit\u00e4, ett\u00e4 vastaisuudessa varjeltuisimme lankeamasta. Katumus on annettu ihmisille armoksi armon j\u00e4lkeen. Se on Jumalan suoma toinen uudestisyntyminen. Armolahjan, josta usko on jo antanut esimakua, suo katumus nyt meille t\u00e4ydellisen\u00e4. Katumus on ovi armahdukseen, avoinna kaikille jotka haluavat katua. T\u00e4st\u00e4 ovesta astumme Jumalan laupeuden vaikutuspiiriin, ja se on ainoa p\u00e4\u00e4sytie armahdukseen. Raamattu sanoo: \u00bbKaikki ovat synti\u00e4 tehneet – – ja saavat lahjaksi vanhurskauden h\u00e4nen armostaan.\u00bb (Room.3:23 – 24) Katumus on toinen armo ja syntyy syd\u00e4mess\u00e4 uskosta ja pelosta. Pelko on is\u00e4n sauva, joka kaitsee meit\u00e4, kunnes saavumme hengelliseen paratiisiin. Sinne saavuttuamme pelko j\u00e4tt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t ja k\u00e4\u00e4ntyy pois. Paratiisi on Jumalan rakkaus, johon sis\u00e4ltyy kaikki se nautinto mink\u00e4 autuuden lauseet (Autuuden lauseet, kts. Mt.5:3 -12) lupaavat. Niin kuin ei ole mahdollista ilman laivaa ylitt\u00e4\u00e4 valtamerta, samoin ei kukaan pysty saavuttamaan rakkautta ilman pelkoa. Vain katumuksen laivalla, pelko airoissa, voimme ylitt\u00e4\u00e4 sen l\u00f6yhk\u00e4\u00e4v\u00e4n meren, joka erottaa meid\u00e4t henkisest\u00e4 paratiisista. Mutta ellei pelko pane liikett\u00e4 airoihin ja ohjaa katumuksen laivaa, jolla matkaamme t\u00e4m\u00e4n maailman meren poikki Jumalan luo, me hukumme tuohon l\u00f6yhk\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4n mereen.<\/span><\/p>\n

Pyh\u00e4 lisak opettaa edelleen: \u00bbKatumus on laiva, pelko sen kapteeni ja rakkaus on jumalallinen satama. Pelko ajaa meid\u00e4t katumuksen laivaan ja kuljettaa t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n l\u00f6yhk\u00e4\u00e4v\u00e4n meren halki jumalalliseen rakkauden satamaan, johon p\u00e4\u00e4sev\u00e4t kaikki katumusty\u00f6t\u00e4 tekev\u00e4t ja katumuksen kuormaa kantavat (vrt. Mt.11:28). Ja kun olemme p\u00e4\u00e4sseet rakkauden satamaan, olemme saavuttaneet Jumalan. Vaelluksemme on ohi ja olemme saapuneet tuonpuoleisen maailman saareen, joka on Is\u00e4n ja Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen asuinsija.\u00bb<\/span><\/p>\n

Jumalalle mieluisasta murheesta sanoo Vapahtajamme: \u00bbAutuaita ovat murheelliset, sill\u00e4 he saavat lohdutuksen.\u00bb (Mt. 5:4) Pyhitt\u00e4j\u00e4 Iisak, jonka opetuksia jo edell\u00e4 lainasimme, kirjoittaa kyynelist\u00e4: \u00bbRukouksessa vuodatetut kyyneleet ovat merkki Jumalan laupeudesta, johon sielu on katumuksen kautta kypsynyt. Ne osoittavat, ett\u00e4 katumus on kelvollisena otettu vastaan ja kyynelehtiv\u00e4n sielun edess\u00e4 avautuvat puhtauden tasangot. Sill\u00e4 jos ihminen ei vapaudu ajallisissa askartelevista ajatuksista eik\u00e4 hylk\u00e4\u00e4 maallisia toiveita ja ala halveksia t\u00e4t\u00e4 maailmaa, ja ellei h\u00e4n ala valmistautua l\u00e4ht\u00f6\u00f6ns\u00e4 ja ellei h\u00e4nen sielussaan ala liikkua ajatuksia tuonpuoleisista, eiv\u00e4t silm\u00e4tk\u00e4\u00e4n pysty vuodattamaan kyyneleit\u00e4. Kyyneleet syntyv\u00e4t keskittyneest\u00e4 puhtaasta mietiskelyst\u00e4, monista toistuvista ja harhailemattomista ajatuksista sek\u00e4 etenkin yhdest\u00e4 ymm\u00e4rryksess\u00e4 syntyv\u00e4st\u00e4 jonkinlaisesta hienonhienosta ajatuksesta, jonka mieleentulo t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 syd\u00e4men murheella. Kaikki t\u00e4m\u00e4 saa kyyneleet virtaamaan vuolaina. \u00bbPyh\u00e4 Johannes, Portaiden kirjoittaja, opettaa: \u00bbNiin kuin tuli kuluttaa ruo’on, niin my\u00f6s puhtaat kyyneleet pyyhkiv\u00e4t pois kaikki tahrat sek\u00e4 ruumiista ett\u00e4 sielusta.\u00bb \u00bbPyrkik\u00e4\u00e4mme l\u00e4ht\u00f6\u00e4mme muistamalla puhtaisiin vilpitt\u00f6miin kyyneliin. Niihin ei sis\u00e4lly paholaisen petosta eik\u00e4 omahyv\u00e4isyytt\u00e4. Ne p\u00e4invastoin puhdistavat ihmisen, enent\u00e4v\u00e4t rakkautta Jumalaan, pesev\u00e4t pois synnin ja tuovat tilalle himottomuuden.\u00bb \u00bb\u00c4l\u00e4 luota kyynelvirtoihisi ennen kuin olet kokonaan puhdistunut. Eth\u00e4n voi olla varma viinist\u00e4k\u00e4\u00e4n, heti kun se on kuurnasta laskettu ja suljettu leileihin. \u00bb \u00bbPelon kyynelill\u00e4 on oma vartijansa – pelko varjelee niit\u00e4; sen sijaan rakkaudesta kumpuaviin kyyneliin vihollinen voi – ennen kuin rakkaus on kehittynyt t\u00e4ydelliseksi – joissakin tapauksissa ehk\u00e4 helpostikin ujuttaa petoksensa. T\u00e4ysin turvassa ne ovat vasta sitten, kun syd\u00e4n hehkuu kauttaaltaan rakkauden sammumattomassa tulessa. H\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4 on, kuinka v\u00e4hempiarvoinen ilmi\u00f6 on omalla ajallaan turvallisempi.\u00bb \u00bbL\u00e4hd\u00f6n muistamisen nostattamat kyyneleet synnytt\u00e4v\u00e4t pelon. Mutta kun pelosta kasvaa pelottomuus, seuraa ilo. Ja kun t\u00e4m\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n ilo lakkaa, silloin avautuu pyh\u00e4n rakkauden kukka.\u00bb Oman itsens\u00e4 soimaamisesta opettaa suuri Antonios: \u00bbSuuri kilvoitus on ihmiselle siin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n tunnustaa itsens\u00e4 aina syylliseksi Jumalan edess\u00e4 ja odottaa kiusausta viimeiseen hengenvetoonsa asti \u00bb<\/span><\/p>\n

Er\u00e4\u00e4lt\u00e4 toiselta pyh\u00e4lt\u00e4 is\u00e4lt\u00e4 kysyttiin \u00bbMit\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 olet l\u00f6yt\u00e4nyt kilvoitusel\u00e4m\u00e4n tiell\u00e4, is\u00e4?\u00bb T\u00e4m\u00e4 vastasi: \u00bbSen ett\u00e4 syyt\u00e4n kaikesta itse\u00e4ni.\u00bb Kysyj\u00e4 piti vastausta erinomaisena ja sanoi: \u00bbTodellakaan ei ole muuta tiet\u00e4 kuin t\u00e4m\u00e4.\u00bb<\/span><\/p>\n

Abba Poimen taas huokasi: \u00bbT\u00e4m\u00e4 maailma on tullut t\u00e4yteen hyveit\u00e4. Mutta ota pois niist\u00e4 yksi, ja ilman sit\u00e4 ihminen vain vaivoin pysyy pystyss\u00e4.\u00bb H\u00e4nelt\u00e4 kysyttiin: \u00bbMik\u00e4 on t\u00e4m\u00e4 hyve?\u00bb H\u00e4n vastasi: \u00bbSe ett\u00e4 ihminen aina soimaa itse\u00e4\u00e4n.\u00bb Viel\u00e4 h\u00e4n lis\u00e4si: \u00bbJos joku soimaa itse\u00e4\u00e4n, niin kohtasipa h\u00e4nt\u00e4 mik\u00e4 tahansa – vahinko, loukkaus tai muu murhe – h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 jo ennalta itse\u00e4\u00e4n sen ansainneena eik\u00e4 joudu koskaan h\u00e4mmennyksiin.\u00bb (Ohjeita niille, jotka ovat valinneet vaikenemiskilvoituksen ja yksin\u00e4isen el\u00e4m\u00e4nmuodon, Filokalia IV, ss. 249 \u2013 252, kohdat 80 – 81)<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Simeon Uusteologi Ennen kuin alamme murehtia syntej\u00e4mme ja vuodattaa kyyneleit\u00e4, \u00bb\u00e4lk\u00f6\u00f6n kukaan pett\u00e4k\u00f6 meit\u00e4 tyhjill\u00e4 puheilla\u00bb (Ef.5:6), \u00e4lk\u00e4\u00e4mme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n itse<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"class_list":["post-144","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-isien-opetuksia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/144","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=144"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/144\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":872,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/144\/revisions\/872"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=144"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=144"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=144"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}