{"id":141,"date":"2012-02-06T06:40:12","date_gmt":"2012-02-06T06:40:12","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/isien-opetuksia\/noyryydesta-ja-noyramielisyydesta\/"},"modified":"2019-11-12T13:59:35","modified_gmt":"2019-11-12T11:59:35","slug":"noyryydesta-ja-noyramielisyydesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2012\/02\/06\/noyryydesta-ja-noyramielisyydesta\/","title":{"rendered":"N\u00f6yryydest\u00e4 ja n\u00f6yr\u00e4mielisyydest\u00e4"},"content":{"rendered":"

Evagrios<\/strong><\/span><\/p>\n

Koeta olla aina ja kaikessa mahdollisimman n\u00f6yr\u00e4 ja urhoollinen. Silloin ei pahojen henkien pilkka satu sieluusi eik\u00e4 ”vitsaus l\u00e4hesty majaasi, sill\u00e4 h\u00e4n antaa enkeleilleen sinusta k\u00e4skyn varjella sinua”. (Ps.91:11). N\u00e4m\u00e4 enkelit tekev\u00e4t n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti tyhj\u00e4ksi kaikki vihollisen teot. (Munkki Evagrios: Rukouksesta, Filokalia I, s. 104. 96)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Markus Askeetti<\/strong><\/span><\/p>\n

S\u00e4vyis\u00e4 on viisaitakin viisaampi ja syd\u00e4melt\u00e4\u00e4n n\u00f6yr\u00e4 on vahvoista vahvin. Kumpikin nimitt\u00e4in kantaa Kristuksen iest\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isesti. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Markus Askeetti: Niille, jotka arvelevat… Filokalia I, s. 193. 107)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Hesykhios<\/strong><\/span><\/p>\n

Alkakaamme siis ty\u00f6. Kun sitten sen my\u00f6t\u00e4 edistymme saamme havaita, ett\u00e4 luottamus Jumalaan, luja usko, sis\u00e4inen tieto, vapautuminen kiusauksista, armolahjat, syd\u00e4men harras synnintunnustus ja lakkaamaton kyynelvirta suodaan uskoville rukouksen kautta. Rukouksesta seuraa lis\u00e4ksi k\u00e4rsiv\u00e4llisyys murheissa, vilpit\u00f6n anteeksianto l\u00e4himm\u00e4iselle, hengellisen lain tunteminen, Jumalan oikeudenmukaisuuden havaitseminen, Pyh\u00e4n Hengen laskeutuminen, hengellisten aarteiden saaminen ja kaikki, mit\u00e4 Jumala on luvannut uskoville sek\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ett\u00e4 tulevassa ajassa. Sanalla sanoen sielu ei voi kehitty\u00e4 Jumalan kuvaksi, jollei ihminen Jumalan armosta ja oman uskonsa avulla varjele sisint\u00e4\u00e4n suuressa n\u00f6yryydess\u00e4 rukoukseen keskittyen. (Pyh\u00e4 Hesykhios:Henkisest\u00e4 raittiudesta ja hyveist\u00e4, Filokalia I, s. 243. 61)<\/span><\/p>\n

Jumala rakastaa n\u00f6yryytt\u00e4, joka korottaa ihmisen sek\u00e4 hajottaa miltei kaiken meiss\u00e4 olevan pahan ja sen mit\u00e4 Jumala vihaa. N\u00e4in suurenmoinen omaisuus ei tietenk\u00e4\u00e4n ole saatavissa ilman suurta vaivann\u00e4k\u00f6\u00e4. L\u00f6yd\u00e4t helposti ihmisen, jolla on useitakin hyveit\u00e4 jossain m\u00e4\u00e4rin, mutta kun etsit h\u00e4nest\u00e4 n\u00f6yryyden tuoksua, tuskin l\u00f6yd\u00e4t sit\u00e4. sen t\u00e4hden n\u00f6yryyden hankkimiseen tarvitaankin paljon uutteruutta. Raamattu nimitt\u00e4\u00e4 paholaista saastaiseksi, koska se jo alusta alkaen hylk\u00e4si n\u00f6yryyden ja rakasti ylpeytt\u00e4. Sen t\u00e4hden se kaikissa Raamatun kirjoituksissa tunnetaankin nimell\u00e4 \u00bbsaastainen henki\u00bb. Sill\u00e4 mit\u00e4 ruumiillista saastaisuutta pystyisi aikaansaamaan se, joka on kokonaan ruumiiton ja painoton ja vailla kaikkia j\u00e4seni\u00e4, jotta sit\u00e4 sen t\u00e4hden kutsuttaisiin saastaiseksi? On ilmeist\u00e4, ett\u00e4 sit\u00e4 kutsutaan saastaiseksi ja ett\u00e4 se muuttui puhtaasta ja valoisasta enkelist\u00e4 ep\u00e4pyh\u00e4ksi juuri ylpeyden t\u00e4hden: \u00bbJokainen ylpe\u00e4mielinen on Herralle kauhistus.\u00bb (Sanal.16: 5) Raamattu sanoo: \u00bbEnsimm\u00e4inen synti on ylpeys.\u00bb (Siir.10: 13)Ylpe\u00e4 faraokin sanoi: \u00bbMin\u00e4 en tunne Jumalaasi enk\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 Israelia.\u00bb (2Moos.5:2) (Pyh\u00e4 Hesykhios: Henkisest\u00e4 raittiudesta ja hyveist\u00e4, Filokalia I, s. 244. 63)<\/span><\/p>\n

On monia mielen toimintoja, joiden kautta pystymme hankkimaan n\u00f6yryyden hyv\u00e4n lahjan, jos vain emme ole v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 pelastuksestamme. Sellaisia ovat sanoin, teoin ja ajatuksin tekemiemme syntien muistaminen ja monet muut n\u00f6yryyden saavuttamista auttavat tutkiskelut. Todellista n\u00f6yryytt\u00e4 saa aikaan sekin, ett\u00e4 ihminen jatkuvasti miettii mieless\u00e4\u00e4n l\u00e4himm\u00e4isens\u00e4 saavutuksia ja korostaa h\u00e4nen luontaisia hyvi\u00e4 puoliaan sek\u00e4 vertaa omiaan niihin. N\u00e4hdess\u00e4\u00e4n n\u00e4in oman mit\u00e4tt\u00f6myytens\u00e4 ja puutteellisuutensa veljien t\u00e4ydellisyyteen verrattuna ihminen alkaa pit\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n tomuna ja tuhkana, ei ihmisen\u00e4, (vrt. Ps.22:7) vaan pikemminkin rakkikoirana, joka on kaikessa puutteellinen ja alhaisempi kuin kaikki maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 el\u00e4v\u00e4t ihmiset. (Pyh\u00e4 Hesykhios: Henkisest\u00e4 raittiudesta ja hyveist\u00e4, Filokalia I, s. 244. 64)<\/span><\/p>\n

Kuten t\u00e4hte\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6i valo, samoin Jumalaa kunnioittavaa ja pelk\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6i vaatimattomuus ja n\u00f6yryys. Mik\u00e4\u00e4n ei n\u00e4et ole selvempi Kristuksen opetuslasten tuntomerkki kuin n\u00f6yr\u00e4 mielenlaatu ja vaatimaton olemus. T\u00e4t\u00e4 julistavat meille kaikki nelj\u00e4 evankeliumia. Sill\u00e4 joka ei el\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tavoin, siis n\u00f6yr\u00e4sti, ei ole osaa H\u00e4neen, joka n\u00f6yrrytti itsens\u00e4 aina ristiin ja kuolemaan asti (Fil. 2: 8) ja joka on pyhien evankeliumien voimallinen lainlaatija. (Pyh\u00e4 Hesykhios: Henkisest\u00e4 raittiudesta ja hyveist\u00e4, Filokalia I, s. 248. 83)<\/span><\/p>\n

\u00bbKuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden \u00e4\u00e4reen\u00bb, sanoo profeetta. (Jes.55:1) Te, jotka janoatte Jumalaa, tulkaa puhtain mielin. Mutta sen joka t\u00e4ll\u00e4 tavoin puhtaana liit\u00e4\u00e4 korkealle, on katsottava my\u00f6s oman alhaisuutensa maahan, sill\u00e4 ei kukaan ole n\u00f6yr\u00e4\u00e4 korkeampi. Kuten silloin kun ei ole valoa, kaikki on h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 ja pime\u00e4\u00e4, niin my\u00f6s n\u00f6yryyden puuttuessa kaikki pyrkimyksemme Jumalaa kohti ovat turhia ja ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4. (Pyh\u00e4 Hesykhios: Henkisest\u00e4 raittiudesta ja hyveist\u00e4, Filokalia I, s. 248. 84)<\/span><\/p>\n

Herra on sanonut: ”Joka n\u00f6yrtyy t\u00e4m\u00e4n lapsen kaltaiseksi, ylennet\u00e4\u00e4n, mutta joka itsens\u00e4 ylent\u00e4\u00e4, se alennetaan. ” (Mt.18: 4; 23:12) \u00bbOppikaa minusta\u00bb, H\u00e4n sanoo. Huomasitko, ett\u00e4 opittava asia on n\u00f6yryys? Sill\u00e4 H\u00e4nen k\u00e4skyns\u00e4 on iankaikkinen el\u00e4m\u00e4.(Joh.12: 50) Mutta k\u00e4sky on taaskin n\u00f6yryys. Joka ei ole n\u00f6yr\u00e4, se on langennut el\u00e4m\u00e4n ulkopuolelle ja on kaiketi kuoleman vallassa. (Pyh\u00e4 Hesykhios: Henkisest\u00e4 raittiudesta ja hyveist\u00e4, Filokalia I, s. 274. 191)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Diadokhos Fotikealainen<\/strong><\/span><\/p>\n

N\u00f6yryys on hyvien tekojensa t\u00e4ydellist\u00e4 unohtamista. (Autuas Diadokhos, Fotikean piispa: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4, Filokalia I, s. 279. 6)<\/span><\/p>\n

Tunnen miehen, joka murehtii ettei rakasta Jumalaa niin kuin tahtoisi, vaikka rakastaa h\u00e4nt\u00e4 niin paljon, ett\u00e4 haluaa aina palavasti toimia Jumalan kunniaksi, mutta niin ettei h\u00e4nt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n ollenkaan huomattaisi. T\u00e4m\u00e4 mies ei mieti, mik\u00e4 h\u00e4n on, eik\u00e4 tunne mielihyv\u00e4\u00e4 kun h\u00e4nt\u00e4 kiitet\u00e4\u00e4n. Suuressa pyrkimyksess\u00e4\u00e4n n\u00f6yryyteen h\u00e4n ei kerskaile pappeudellaan vaan palvelee Jumalaa niin kuin papeille on s\u00e4\u00e4detty. H\u00e4n unohtaa kokonaan oman arvonsa sen suuren rakkauden t\u00e4hden, jota h\u00e4n tuntee Jumalaa kohtaan. Kaikkinaiset asemansa suomat ylpeyden aiheet h\u00e4n hukuttaa n\u00f6yryyden hengess\u00e4 Jumalaan kohdistuvan rakkautensa syvyyksiin. Niinp\u00e4 h\u00e4n suuressa pyrkimyksess\u00e4\u00e4n n\u00f6yryyteen tuntee olevansa kuin kelvoton orja ja vieras kaikelle sille kunnialle, mik\u00e4 h\u00e4nelle h\u00e4nen asemansa t\u00e4hden kuuluu. N\u00e4in tulee meid\u00e4nkin tehd\u00e4 ja v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 kaikkea arvonantoa ja kunniaa ylenpalttisesta rakkaudesta Herraan, joka on meit\u00e4 niin suuresti rakastanut. (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4, Filokalia I, s. 282. 13)<\/span><\/p>\n

Vahaan, jota ei ole kunnolla l\u00e4mmitetty tai pehmitetty, ei voi ly\u00f6d\u00e4 sinetti\u00e4. Samoin ei ihminenk\u00e4\u00e4n, ellei h\u00e4nt\u00e4 ole koeteltu vaivoissa ja heikkouksissa, voi vastaanottaa Jumalan pyhyyden sinetti\u00e4. Siksi Herra sanoo apostoli Paavalille: \u00bbMinun armossani on sinulle kyllin; sill\u00e4 minun voimani tulee t\u00e4ydelliseksi heikkoudessa.\u00bb (2Kor.12:9) Ja apostoli itse kerskaa sanoen: \u00bbSen t\u00e4hden min\u00e4 mieluummin kerskaan heikkoudestani, ett\u00e4 Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.\u00bb (2Kor.12:9) Sananlaskuissakin sanotaan: \u00bbJota Herra rakastaa, sit\u00e4 h\u00e4n rankaisee. \u00bb (Sananl.3:12)<\/span><\/p>\n

\u00bbHeikkoudella\u00bb apostoli tarkoittaa ristin vihollisten kiivaita hy\u00f6kk\u00e4yksi\u00e4, joita h\u00e4n ja muut sen ajan pyh\u00e4t saivat kokea, etteiv\u00e4t he, kuten h\u00e4n itse sanoo, ylpeilisi niin erinomaisten ilmestysten t\u00e4hden. (2 Kor.12:7) N\u00f6yryytykset saivat heid\u00e4t pysym\u00e4\u00e4n entist\u00e4kin vakaammin t\u00e4ydellisyydess\u00e4 ja jatkuvat h\u00e4v\u00e4istykset auttoivat heit\u00e4 varjelemaan jumalallista lahjaa kaikessa pyhyydess\u00e4. Meid\u00e4n heikkoutemme taas ovat pahoja ajatuksia ja ruumiillisia sairauksia. Apostolien aikaan synti\u00e4 vastaan taistelevat pyh\u00e4t joutuivat kokemaan kuolettavia kidutuksia ja monia muita ruumiillisia k\u00e4rsimyksi\u00e4, ja siksi he kohosivat kirkkaasti niiden himojen yl\u00e4puolelle, jotka synnin kautta olivat tulleet ihmisluontoon. Kun nyt Herran armosta vainot ovat lakanneet, kilvoitustien kulkijoita on tuon tuostakin koeteltava ruumiin sairauksin, heid\u00e4n sielujaan taas koettelevat pahat ajatukset. N\u00e4in on erityisesti niiden laita, joissa jumalallinen tieto jo selv\u00e4sti toimii. Heit\u00e4 koetellaan, ett\u00e4 he olisivat vapaat kaikesta turhamaisuudesta ja korskeista ajatuksista ja voisivat, kuten jo sanoin, suuren n\u00f6yryytens\u00e4 t\u00e4hden saada syd\u00e4meens\u00e4 jumalallisen kauneuden sinetin. Pyh\u00e4 psalminkirjoittaja sanoo: \u00bbHerra, k\u00e4\u00e4nn\u00e4 sin\u00e4 meihin kasvojesi valkeus.\u00bb (Ps.4:7) Alistukaamme siis kiitollisina Herran tahtoon. Silloin sek\u00e4 moninaiset sairaudet ett\u00e4 taistelu saatanallisia ajatuksia vastaan luetaan meille marttyyriuden veroiseksi. Paholainen kehotti aikoinaan laittomien hallitsijoiden suulla pyhi\u00e4 marttyyrej\u00e4 kielt\u00e4m\u00e4\u00e4n Kristuksen ja tavoittelemaan t\u00e4m\u00e4n maailman kunniaa. Se sama kiusanhenki toistelee nyt itse omassa persoonassaan noita kehotuksiaan Jumalan palvelijoille. Silloin ennen se k\u00e4ytt\u00e4en v\u00e4likappaleinaan ihmisi\u00e4, jotka ajoivat sen saatanallisia aikeita, kidutti ruumiillisesti pyhi\u00e4 ja h\u00e4p\u00e4isi hirve\u00e4sti hengellisi\u00e4 opettajia. Se sama kiusaaja k\u00e4y nyt hurskaiden uskovien kimppuun erilaisin k\u00e4rsimyksin sek\u00e4 monin h\u00e4v\u00e4istyksin ja n\u00f6yryytyksin, erityisesti silloin kun he Herran kunniaksi vakaasti auttavat k\u00f6yhi\u00e4 ja sorrettuja. Kilvoitelkaamme siis horjumatta ja k\u00e4rsiv\u00e4llisesti sis\u00e4inen marttyyrikilvoituksemme Jumalan edess\u00e4. Onhan sanottu: \u00bbHartaasti min\u00e4 odotin Herraa ja h\u00e4n kumartui minun puoleeni.\u00bb (Ps 40:2)(Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4, Filokalia I, s. 327 – 328. 94)<\/span><\/p>\n

N\u00f6yryys on ty\u00f6n ja tuskan takana. Mit\u00e4 suurempi n\u00f6yryys, sit\u00e4 enemm\u00e4n tarvitaan kilvoitusta sen saavuttamiseksi. Hengellisest\u00e4 tiedosta osallisille on kaksi tiet\u00e4 n\u00f6yryyteen. Kun kilvoittelija on hengellisen kokemuksen polulla puolimatkan paikkeilla, h\u00e4nen itsevarmuutensa murtavat joko ruumiilliset sairaudet tai ihmiset, jotka syytt\u00e4 vihaavat vanhurskauden tavoittelijoita, tai pahat ajatukset. Mutta kun mieli t\u00e4ysin tietoisesti tuntee Jumalan armon valon, silloin sielu on luonnostaan n\u00f6yr\u00e4. T\u00e4p\u00f6t\u00e4ynn\u00e4 jumalallista hyvyytt\u00e4 sielu ei en\u00e4\u00e4 voi olla kunnianhimoinen eik\u00e4 p\u00f6yhkeill\u00e4 omahyv\u00e4isesti. Sill\u00e4 vaikka se lakkaamatta toteuttaisikin Jumalan k\u00e4skyj\u00e4, se silloinkin pit\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n muita v\u00e4h\u00e4isemp\u00e4n\u00e4, koska se on oppinut Herralta lempe\u00e4\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4.<\/span><\/p>\n

Ensiksi mainitulle n\u00f6yryyden lajille on ominaista murhe ja masennus; luontaiseen n\u00f6yryyteen taas kuuluu ilo ja kaino kunnioitus. Sen vuoksi, kuten jo totesin, edellinen odottaa kilvoittelutien keskivaiheilla kulkevia, j\u00e4lkimm\u00e4inen taas suodaan niille jotka l\u00e4hestyv\u00e4t jo maalia, so. t\u00e4ydellisyytt\u00e4. T\u00e4st\u00e4 johtuu, ett\u00e4 edellisen saa usein horjumaan maallinen hyvinvointi. J\u00e4lkimm\u00e4inen taas ei j\u00e4rky, vaikka sille tarjottaisiin kaikki maan \u00e4\u00e4ret, sill\u00e4 synnin turmiolliset nuolet kilpistyv\u00e4t siit\u00e4. Se on puhtaasti hengellist\u00e4 eik\u00e4 v\u00e4lit\u00e4 rahtuakaan ajallisesta kunniasta. T\u00e4h\u00e4n j\u00e4lkimm\u00e4iseen, luontaiseen n\u00f6yryyteen, ei ole oikotiet\u00e4: kaikkien on kuljettava ensimm\u00e4isen n\u00f6yryyden asteen kautta. Sill\u00e4 ellei armo ensin tuossa n\u00f6yryyden esiasteessa lannista luontoamme ja kasvattaen koettele meit\u00e4 himojen hy\u00f6kk\u00e4yksill\u00e4, emme pysty ottamaan vastaan luontaisen n\u00f6yryyden rikkauksia. (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluel\u00e4m\u00e4st\u00e4, Filokalia I, s. 328 – 329. 95)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Teodoros Edessalainen<\/strong><\/span><\/p>\n

Herra asuu n\u00f6yrien sieluissa; ylpeiden syd\u00e4men t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t h\u00e4pe\u00e4lliset himot. Mik\u00e4\u00e4n ei n\u00e4et ruoki himoja niin kuin korskeat ajatukset, eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n h\u00e4vit\u00e4 sielun rikkaruohoja yht\u00e4 tehokkaasti kuin autuaallinen n\u00f6yryys. Sen t\u00e4hden n\u00f6yryytt\u00e4 syyst\u00e4 kutsutaan himojen surmaksi. (Pyh\u00e4 Teodoros, Edessan piispa: Sielulle hy\u00f6dyllisi\u00e4 opetuksia, Filokalia II, s. 19. 27)<\/span><\/p>\n

\u00c4l\u00e4 luota siihen, ett\u00e4 olet vuosikausia el\u00e4nyt munkkina. \u00c4l\u00e4 liioin lankea itsetyytyv\u00e4isyyteen kerskailemalla, ett\u00e4 olet k\u00e4rsiv\u00e4llisesti pysynyt er\u00e4maassa ja ankarasti kilvoitellut. Muista aina Herran sana, ett\u00e4 olet \u00bbansioton palvelija\u00bb etk\u00e4 ole viel\u00e4 edes t\u00e4ytt\u00e4nyt k\u00e4skyj\u00e4. (Lk1710) Todellakin, niin kauan kuin el\u00e4mme t\u00e4t\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4, emme viel\u00e4 ole palanneet kotiin maanpaosta, vaan istumme edelleen Baabelin virtain vierill\u00e4, me raadamme Egyptin tiiliruukeissa emmek\u00e4 ole viel\u00e4 n\u00e4hneet luvattua maata. Emme ole viel\u00e4 \u00bbpanneet pois vanhaa ihmist\u00e4, joka turmelee itsens\u00e4 petollisia himoja seuraten\u00bb, (Ef.4:22) emmek\u00e4 ole pukeutuneet \u00bbtaivaalliseen kuvaan\u00bb, vaan kannamme itsess\u00e4mme yh\u00e4 \u00bbmaallisen kuvaa\u00bb (kts.1Kor.15:49). Emme siis voi kerskata, vaan meid\u00e4n tulee kyyneleit\u00e4 vuodattaen rukoilla H\u00e4nt\u00e4, joka voi pelastaa meid\u00e4t pahuuden, tuon faaraoista julmimman, katkerasta orjuudesta ja johtaa meid\u00e4t pois h\u00e4nen kauheasta hirmuvallastaan ihanaan luvattuun maahan. Siell\u00e4 saamme lev\u00e4t\u00e4 Jumalan pyh\u00e4ss\u00e4 asunnossa ja seist\u00e4 Korkeimman oikealla puolella. N\u00e4it\u00e4 ymm\u00e4rryksen ylitt\u00e4vi\u00e4 hyvyyksi\u00e4 emme suinkaan saavuta tekojemme t\u00e4hden – kuinka hurskaiksi niit\u00e4 kuvittelemmekaan – vaan saamme ne Jumalan \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n laupeuden turvin. Sen t\u00e4hden vuodattakaamme kyyneli\u00e4 p\u00e4ivin ja \u00f6in niin kuin on kirjoitettu: \u00bbMin\u00e4 olen uupunut huokaamisesta; joka yo min\u00e4 itken vuoteeni vesille ja kastelen leposijani kyyneleill\u00e4ni.\u00bb (Ps.6:7) Sill\u00e4 \u00bbjotka kyynelin kylv\u00e4v\u00e4t, ne riemuiten leikkaavat\u00bb (Ps.126:5) (Pyh\u00e4 Teodoros, Edessan piispa: Sielulle hy\u00f6dyllisi\u00e4 opetuksia, Filokalia II, s. 34 – 35. 78)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Maksimos Tunnustaja<\/strong><\/span><\/p>\n

Herraa pelk\u00e4\u00e4v\u00e4n pysyv\u00e4 seuralainen on n\u00f6yryys. Siit\u00e4 kumpuavat ajatukset her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t h\u00e4ness\u00e4 rakkauden ja kiitollisuuden Jumalaa kohtaan. H\u00e4n muistelee aikaisempaa maailmallista vaellustaan, moninaisia rikkomuksiaan sek\u00e4 kiusauksia, jotka h\u00e4nt\u00e4 ovat kohdanneet aina nuoruudesta asti. Kun h\u00e4n sitten muistelee sit\u00e4, kuinka Herra on pelastanut h\u00e4net niist\u00e4 kaikista ja johdattanut h\u00e4net himojen vallasta Jumalan tahdon mukaiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, h\u00e4n alkaa jumalanpelon lis\u00e4ksi tuntea my\u00f6s rakkautta ja syv\u00e4n n\u00f6yryyden vallassa kiitt\u00e4\u00e4 Hyv\u00e4ntekij\u00e4\u00e4mme ja el\u00e4m\u00e4mme Ohjaajaa. (Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta, Filokalia II, s. 66.48)<\/span><\/p>\n

Herra sanoo: ”Oppikaa minusta, sill\u00e4 min\u00e4 olen hiljainen ja n\u00f6yr\u00e4 syd\u00e4melt\u00e4.” (Mt. 11: 29) Syd\u00e4men hiljaisuus varjelee sielun kiihottumiselta, n\u00f6yryys taas pit\u00e4\u00e4 mielen vapaana p\u00f6yhkeydest\u00e4 ja turhamaisuudesta. (Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta, Filokalia II, s. 72. 80)<\/span><\/p>\n

\u00c4l\u00e4 vertaile itse\u00e4si heikompiin veljiisi, vaan pyri ennemmin t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n rakkauden k\u00e4sky\u00e4. Sill\u00e4 kun vertaat itse\u00e4si heikompiin, lankeat omahyv\u00e4isyyden kuiluun, mutta kun taivutat itse\u00e4si rakkauden k\u00e4skyyn, kohoat n\u00f6yryyden korkeuksiin. (Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta, Filokalia II, s. 102.14)<\/span><\/p>\n

Tieto ilman Jumalan pelon suitsia ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n hyvett\u00e4 tekee p\u00f6yhke\u00e4ksi. Tiedon p\u00f6yhist\u00e4m\u00e4 alkaa esitt\u00e4\u00e4 omanaan sellaista mik\u00e4 on annettu h\u00e4nelle lainaksi, kerj\u00e4ten itselleen kiitosta. Sen sijaan teot, jotka enenev\u00e4t rinnan Jumalan rakastamisen kanssa, saavat kilvoittelijan keskittym\u00e4\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tietoon ja synnytt\u00e4v\u00e4t n\u00f6yryytt\u00e4. Sill\u00e4 kun kilvoittelija havaitsee korkeamman tiedon ylitt\u00e4v\u00e4n voimansa, h\u00e4n oppii tuntemaan rajoituksensa. (V:48) (Pyh\u00e4 Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista… Filokalia II, s. 198. 185)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Abba Filemon<\/strong><\/span><\/p>\n

Paljon muutakin kertoi veli, joka asui abba Filemonin kanssa. Ihmetelt\u00e4v\u00e4 oli my\u00f6s vanhuksen n\u00f6yryys, kuten seuraava n\u00e4yte osoittaa: Vaikka abba Filemon oli nuhteettomuudellaan saavuttanut pappeuden arvon jo kauan sitten ja vaikka h\u00e4n tiedoiltaan oli kohonnut taivaallisten tasolle, h\u00e4n v\u00e4ltti papillisia toimituksia jopa niin, ett\u00e4 pitk\u00e4n kilvoittelunsa aikana h\u00e4n tuskin koskaan l\u00e4hestyi pyh\u00e4\u00e4 alttarip\u00f6yt\u00e4\u00e4. Vaikka h\u00e4n vietti ankaraa kilvoitusel\u00e4m\u00e4\u00e4, h\u00e4n ei koskaan osallistunut pyh\u00e4\u00e4n Ehtoolliseen, jos oli sit\u00e4 ennen keskustellut jonkun kanssa. N\u00e4in silloinkin kun h\u00e4n ei ollut puhunut mit\u00e4\u00e4n maallista vaan ainoastaan auttanut niit\u00e4, jotka olivat k\u00e4\u00e4ntyneet h\u00e4nen puoleensa. Kun h\u00e4n aikoi osallistua pyhiin salaisuuksiin, h\u00e4n anoi sit\u00e4 ennen uupumatta Jumalalta armoa rukoillen ja veisaten psalmeja ja ylistysvirsi\u00e4. Kun h\u00e4n sitten jumalanpalveluksen aikana kuuli papin lausuvan \u00bbpyh\u00e4t pyhille\u00bb, h\u00e4net valtasi pelko ja vavistus. H\u00e4nell\u00e4 oli tapana sanoa, ett\u00e4 koko kirkko tuli silloin t\u00e4yteen pyhi\u00e4 enkeleit\u00e4 ja itse taivaallisten voimien Kuningas toimitti n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti uhrin ja muuttui meid\u00e4n syd\u00e4miss\u00e4mme ruumiiksi ja vereksi. Sen t\u00e4hden h\u00e4n opettikin, ett\u00e4 meid\u00e4n tulee uskaltautua Kristuksen puhtaitten salaisuuksien osallisuuteen puhtaina ja sivein\u00e4 ilman v\u00e4h\u00e4isint\u00e4k\u00e4\u00e4n ep\u00e4ilyst\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin olisimme irti ruumiistamme. T\u00e4ll\u00e4 tavoin p\u00e4\u00e4semme osallisiksi pyhien salaisuuksien suomasta valaistumisesta. Monet pyhist\u00e4 isist\u00e4 ovat n\u00e4hneet enkeleiden vartioivan pyhi\u00e4 salaisuuksia, siksi he ovatkin pysyneet vaiti eiv\u00e4tk\u00e4 ole keskustelleet kenenk\u00e4\u00e4n kanssa. (Abba Filemon: Hy\u00f6dyllinen kertomus… Filokalia II, s. 267. 20)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Teognostos<\/strong><\/span><\/p>\n

Pid\u00e4 itse\u00e4si tieten tahtoen muurahaisena tai maan matosena, ett\u00e4 sinusta todella tulisi Jumalan mielen mukainen ihminen. Ellet ahkeroi edellist\u00e4, ei j\u00e4lkimm\u00e4isest\u00e4k\u00e4\u00e4n tule mit\u00e4\u00e4n. Mit\u00e4 alemmaksi astut, sit\u00e4 ylemm\u00e4ksi nouset. Kun psalmirunoilijan tavoin tunnustat oman mit\u00e4tt\u00f6myytesi Herran edess\u00e4 (Ps.39:6), silloin huomaamattasi kasvat pienest\u00e4 suureksi. Ja kun ajattelet, ettei sinussa ole mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 etk\u00e4 tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, silloin sinulla on runsain m\u00e4\u00e4rin sek\u00e4 hyveit\u00e4 ett\u00e4 jumalallista tietoa. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Teognostos: Hyveiden harrastamisesta… Filokalia II, s. 269. 3)<\/span><\/p>\n

Tunnista armon valaisemalla ymm\u00e4rryksell\u00e4si vihollisen juonet, lankea itkien Jumalan eteen, tunnusta H\u00e4nelle heikkoutesi \u00e4l\u00e4k\u00e4 pid\u00e4 itse\u00e4si mink\u00e4\u00e4n arvoisena, vaikka tuo kavala vihollinen yritt\u00e4\u00e4kin saada sinut kuvittelemaan itsest\u00e4si suuria. \u00c4l\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n katso ansainneesi armolahjoja \u00e4l\u00e4k\u00e4 ano enemp\u00e4\u00e4 kuin on tarpeen pelastuaksesi ja n\u00f6yr\u00e4n\u00e4 pysy\u00e4ksesi. Ano tietoa, joka ei paisuta, vaan johtaa Jumalan tuntemiseen ja rukoile etteiv\u00e4t himot saisi orjuuttaa sinua el\u00e4m\u00e4si loppuun asti, vaan ett\u00e4 erkanisit ruumiistasi himottomana – tai mik\u00e4 inhimillisemp\u00e4\u00e4 – ainakin tuntien, ett\u00e4 Jumala on antanut hairahduksesi anteeksi. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Teognostos: Hyveiden harrastamisesta… Filokalia) II, s. 283. 43<\/span><\/p>\n

Kun Jumalan armo vaikuttaa sinussa, niin ett\u00e4 Jumalan l\u00e4sn\u00e4olon tuntien seisot kyynelsilmin H\u00e4nen edess\u00e4\u00e4n, heitt\u00e4ydy silloin maahan k\u00e4det ristin muotoisesti levitettyin\u00e4 ja painaen p\u00e4\u00e4si lattiaan ano poisp\u00e4\u00e4sy\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 vapautuisit turmeluksesta ja kiusauksista. \u00c4l\u00e4 kuitenkaan ano, ett\u00e4 l\u00e4ht\u00f6si tapahtuisi oman tahtosi mukaan, vaan tapahtukoon se niin kuin Jumala hyv\u00e4ksi n\u00e4kee, vaikka halajat jo pois ja olet syv\u00e4ss\u00e4 n\u00f6yryydess\u00e4 valmis kohoamaan kyynelten kera Herran luo saadaksesi vapaana kaikesta maallisesta tyydytt\u00e4\u00e4 kaipauksesi ja antautua palavaan rukoukseen. Alistu kuitenkin k\u00e4rsiv\u00e4llisesti siihen, ett\u00e4 l\u00e4ht\u00f6si siirtyy viel\u00e4 ja ajattele, ett\u00e4 Jumala on varannut sinulle jotakin parempaa.(Hebr.11:40) Pyri silti kaikin voimin ja ehdottoman p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4sti p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4si \u00e4l\u00e4k\u00e4 koskaan tee, puhu, tavoittele tai ryhdy mihink\u00e4\u00e4n Jumalan tahdon vastaiseen, ettet joutuisi eroon H\u00e4nen yhteydest\u00e4\u00e4n. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Teognostos: Hyveiden harrastamisesta… Filokalia II, s. 290 – 291. 64)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Filoteos Siinailainen<\/strong><\/span><\/p>\n

Jumalan paikka (vrt. 1Moos.28:16 – 17) on siell\u00e4, miss\u00e4 n\u00f6yryys asuu ja miss\u00e4 hengellisesti valppaina lakkaamatta pidet\u00e4\u00e4n Jumala mieless\u00e4 sek\u00e4 rukoillaan toistuvasti n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 vihollisia vastaan. Siell\u00e4 on syd\u00e4men taivas, siell\u00e4 pahojen henkien sotajoukot eiv\u00e4t uskalla viipy\u00e4, sill\u00e4 siell\u00e4 asuu Jumala (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Filoteos Siinailainen: Henkisest\u00e4 raittiudesta, Filokalia III, s. 11.4)<\/span><\/p>\n

Runsain m\u00e4\u00e4rin n\u00f6yryytt\u00e4 tarvitsemme me, jotka Herran avulla vartioimme mielt\u00e4mme. Meid\u00e4n tulee olla n\u00f6yri\u00e4 ennen kaikkea Jumalan, mutta my\u00f6s ihmisten edess\u00e4. Meid\u00e4n on kaikin tavoin koetettava murtaa syd\u00e4memme ja saada se jatkuvasti n\u00f6yrtym\u00e4\u00e4n. Syd\u00e4men murtaa ja saa n\u00f6yr\u00e4ksi se, kun muistelemme ja tarkkaan ajattelemme entist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4mme maailmassa. Meid\u00e4t tekee n\u00f6yriksi my\u00f6s se, kun muistelemme kaikkia syntej\u00e4mme lapsuusvuosista l\u00e4htien. N\u00f6yrrymme, kun syvennymme yksitellen ajattelemaan n\u00e4it\u00e4 lankeemuksiamme (lukuun ottamatta lihan syntej\u00e4, joiden muisteleminen on vahingollista): se saa meid\u00e4t kyynelsilmin kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalaa koko syd\u00e4mest\u00e4mme. Samoin vaikuttaa my\u00f6s kuoleman alituinen mieless\u00e4 pit\u00e4minen, joka saa lis\u00e4ksi aikaan suloisen, iloa huokuvan murheen ja raitistaa mielen. Mielemme murtuu ja katseemme k\u00e4\u00e4ntyy maahan, kun muistelemme Herramme Jeesuksen Kristuksen k\u00e4rsimyksi\u00e4 ja palautamme ne yksityiskohtaisesti mieleemme. T\u00e4m\u00e4kin saa silm\u00e4mme kyyneliin. P\u00e4\u00e4lle p\u00e4\u00e4tteeksi todellisen n\u00f6yryyden l\u00e4hde ovat Jumalan monet hyv\u00e4t teot meit\u00e4 kohtaan – kun vain alamme niit\u00e4 eritell\u00e4 ja tutkiskella. Meid\u00e4n taistelumme on taistelua ylpeit\u00e4 pahuuden henki\u00e4 vastaan. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Filoteos Siinailainen:Henkisest\u00e4 raittiudesta, Filokalia III, s. 15.13)<\/span><\/p>\n

\u00c4l\u00e4 itserakkaudessasi vieroksu n\u00e4it\u00e4 sielun pelastavaisia l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4. Jos niin teet, et en\u00e4\u00e4 ole Kristuksen opetuslapsi etk\u00e4 muistuta Paavalia, joka sanoo: \u00bbEnk\u00e4 ole sen arvoinen, ett\u00e4 minua apostoliksi kutsutaan\u00bb (1Kor.15:9). Toisessa kohti Paavali taas sanoo itse\u00e4\u00e4n \u00bbentiseksi pilkkaajaksi, vainoojaksi ja v\u00e4kivallantekij\u00e4ksi\u00bb (1Tim.1:13). Siin\u00e4 n\u00e4et sin\u00e4 ylv\u00e4stelij\u00e4, kuinka pyh\u00e4 apostolikaan ei unohtanut entist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Kaikki pyh\u00e4t – maailman luomisesta aina t\u00e4h\u00e4n hetkeen asti – ovat pukeutuneet t\u00e4h\u00e4n Jumalan halvimpaan, mutta pyh\u00e4\u00e4n pukuun. My\u00f6s itse Herramme Jeesus Kristus joka on k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, tuntematon ja sanoin selitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n Jumala, pukeutui n\u00f6yryyteen koko maanp\u00e4\u00e4llisen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajaksi, kun tahtoi osoittaa tien iankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja pyhyyteen. Aivan oikein pyh\u00e4\u00e4 n\u00f6yryytt\u00e4 tuleekin kutsua jumalalliseksi hyveeksi, Herran k\u00e4skyksi ja H\u00e4nen puvukseen.<\/span><\/p>\n

N\u00f6yryyden hyvett\u00e4 harjoittavat ja varjelevat enkelit ja kaikki s\u00e4teilev\u00e4t. jumalalliset voimat – he n\u00e4et tiet\u00e4v\u00e4t, kuinka surkea oli ylpistyneen saatanan lankeemus ja kuinka tuo ilke\u00e4 saatana lojuu nyt syvyyden kuilussa ja her\u00e4tt\u00e4\u00e4 lankeemuksen pelkoa sek\u00e4 enkeleiss\u00e4 ett\u00e4 ihmisiss\u00e4. Ylpeytens\u00e4 t\u00e4hden se on Jumalan silmiss\u00e4 joka ikist\u00e4 muuta luontokappaletta arvottomampi. Tied\u00e4mme my\u00f6s, miten ylpeys johti Aadamin lankeemukseen.<\/span><\/p>\n

Koska meill\u00e4 on n\u00e4in paljon esimerkkej\u00e4 t\u00e4st\u00e4 sielua hy\u00f6dytt\u00e4v\u00e4st\u00e4 hyveest\u00e4, n\u00f6yryydest\u00e4, n\u00f6yrtyk\u00e4\u00e4mme siis mekin aina kaikin tavoin ja k\u00e4ytt\u00e4k\u00e4\u00e4mme voimiemme mukaan noita edell\u00e4 esiteltyj\u00e4 l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4. N\u00f6yrtyk\u00e4\u00e4mme sielultamme ja ruumiiltamme, mielelt\u00e4mme ja tahdoltamme, n\u00f6yrtyk\u00e4\u00e4mme sanoissamme ja ajatuksissamme, pukeutumisessamme ja esiintymisess\u00e4mme, sek\u00e4 ulkonaisesti ett\u00e4 sis\u00e4isesti. Tehk\u00e4\u00e4mme n\u00e4in erityisesti siksi. ettei Jeesus Kristus, Jumalan Poika ja Jumala, joka on puolellamme, k\u00e4\u00e4ntyisi meit\u00e4 vastaan, sill\u00e4: \u00bbJumala on ylpeit\u00e4 vastaan, mutta n\u00f6yrille h\u00e4n antaa armon.\u00bb (Jaak.4:6) \u00bbJokainen ylpe\u00e4mielinen on Herralle kauhistus.\u00bb (Sananl.16:5) \u00bbJa joka itsens\u00e4 alentaa, se ylennet\u00e4\u00e4n.” (Mt.23:12) ”Oppikaa minusta, sill\u00e4 min\u00e4 olen hiljainen ja n\u00f6yr\u00e4 syd\u00e4melt\u00e4.” ( Mt.11: 29) – Ottakaamme siis vaarin. (Pyhitt\u00e4j\u00e4 Filoteos Siinailainen: Henkisest\u00e4 raittiudesta, Filokalia III, s. 15 -17. 14)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Elia Presbyteeri<\/strong><\/span><\/p>\n

Kun n\u00f6yr\u00e4 kohoaa arvossa, h\u00e4n alenee omissa silmiss\u00e4\u00e4n. Mutta kun sellainen, jolla ei ole n\u00f6yryytt\u00e4, p\u00e4\u00e4see arvoasemaan, h\u00e4n korottaa mieless\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 tavallisten ihmisten yl\u00e4puolelle eik\u00e4 suostu edes vertaamaan itse\u00e4\u00e4n heihin. Sen t\u00e4hden h\u00e4n murehtii, jollei h\u00e4nelle anneta ensimm\u00e4ist\u00e4 sijaa.<\/span><\/p>\n

Kilvoittelijan on hyv\u00e4 ajatella itsest\u00e4\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n kuin tekojensa perusteella ansaitsisi ja tehd\u00e4 enemm\u00e4n kuin arkuus antaa my\u00f6ten. N\u00e4in h\u00e4n saa ihmisten kunnioituksen ja on Jumalalle otollinen ty\u00f6ntekij\u00e4, joka ei joudu h\u00e4pe\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n

Sen joka pelk\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4v\u00e4ns\u00e4 h\u00e4\u00e4huoneen ulkopuolelle (Mt.22:10), tulee joko t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaikki Jumalan k\u00e4skyt tai sitten niiden asemesta tavoitella yht\u00e4 hyvett\u00e4: n\u00f6yryytt\u00e4. (Elia Presbyteeri: Antologia, Filokalia III, s. 38. 42, 43, 44)<\/span><\/p>\n

Sielun asumus on k\u00e4rsiv\u00e4llisyys, sill\u00e4 se suojaa sit\u00e4, joka puolelta. Sen p\u00e4\u00e4oma puolestaan on n\u00f6yryys, sill\u00e4 siit\u00e4 se saa elantonsa. (Elia Presbyteeri:Antologia, Filokalia III, s. 41.62)<\/span><\/p>\n

Simeon Harras<\/span><\/p>\n

Kaikki hyv\u00e4 on teht\u00e4v\u00e4 n\u00f6yrin mielin aina pit\u00e4en mieless\u00e4 Herran sanat: ”Kun te olette tehneet kaiken, sanokaa: ”Me olemme arvottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, mink\u00e4 olimme velvolliset tekem\u00e4\u00e4n”.(vrt. Lk.17:10) (Simeon Harras: Kilvoitusohjeita, Filokalia III, s. 80. 12)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Simeon Uusteologi<\/strong><\/span><\/p>\n

Tulenlieskat kohoavat aina yl\u00f6sp\u00e4in ja voimistuvat kun puita kohennellaan. Samalla tavoin ei turhamaisenkaan syd\u00e4n pysty n\u00f6yrtym\u00e4\u00e4n, vaan kun h\u00e4nelle sanotaan jotakin h\u00e4nt\u00e4 hy\u00f6dytt\u00e4v\u00e4\u00e4, h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 vain paisuu. Kun h\u00e4nt\u00e4 nuhdellaan ja moititaan, h\u00e4n puhkeaa kiivaisiin vastalauseisiin; ylistyksen ja rohkaisun sanat taas ylpist\u00e4v\u00e4t h\u00e4net. (Pyhitt\u00e4j\u00e4is\u00e4mme Simeon Uusteologi: K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoittelusta… Filokalia III, s. 101.28)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Niketas Stithatoslainen<\/strong><\/span><\/p>\n

Kaikki h\u00e4pe\u00e4llinen – aiheuttivatpa sen sitten ihmiset tai pahat henget – kohtaa meit\u00e4 Jumalan kaitselmuksesta ja H\u00e4nen oikeudenmukaisen harkintansa mukaan sielumme turhan omahyv\u00e4isyyden n\u00f6yryytt\u00e4miseksi. Jumala, el\u00e4m\u00e4mme Valtias, haluaa ett\u00e4 olisimme aina n\u00f6yri\u00e4 emmek\u00e4 ajattelisi itsest\u00e4mme \u00bbenemp\u00e4\u00e4 kuin ajatella sopii, vaan kohtuullisesti\u00bb (Room. 12: 3) Emme liioin saa el\u00e4tell\u00e4 suuria luuloja itsest\u00e4mme, vaan meid\u00e4n tulee aina katsoa H\u00e4neen ja pit\u00e4\u00e4 esikuvanamme H\u00e4nen autuaallista n\u00f6yryytt\u00e4\u00e4n – siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin se on meille mahdollista. H\u00e4n joka on meid\u00e4n t\u00e4htemme k\u00e4rsinyt ep\u00e4oikeudenmukaisen ja h\u00e4pe\u00e4llisen kuoleman, oli hiljainen ja n\u00f6yr\u00e4 syd\u00e4melt\u00e4 (Mt.11: 29) ja sellaisiksi H\u00e4n tahtoo meid\u00e4nkin tulevan. Jokaisessa todellisessa hyveess\u00e4 ei n\u00e4et mik\u00e4\u00e4n muu ole H\u00e4nelle niin rakasta ja l\u00e4henn\u00e4 meit\u00e4 H\u00e4neen sek\u00e4 nosta meit\u00e4 himojen l\u00f6yhk\u00e4st\u00e4 kuin s\u00e4vyisyys, n\u00f6yryys ja l\u00e4himm\u00e4isenrakkaus. Elleiv\u00e4t n\u00e4m\u00e4 kolme ole alituisena seuranamme, kun harjoitamme hyveit\u00e4, on koko ty\u00f6mme turhaa ja kaikki uurastuksemme kilvoittelun vuoksi on hy\u00f6dyt\u00f6nt\u00e4 ja Jumalalle vastenmielist\u00e4. (Niketas Stithatoslainen: K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kilvoitusel\u00e4m\u00e4st\u00e4, Filokalia III, s. 150 – 151. 55)<\/span><\/p>\n

N\u00f6yr\u00e4t sanat ja vaatimaton k\u00e4yt\u00f6s eiv\u00e4t viel\u00e4 ole varsinaisesti n\u00f6yr\u00e4mielisyytt\u00e4. N\u00f6yr\u00e4puheisuuden ja vaalimattomuuden kilvoittelija voi saavuttaa pelk\u00e4ll\u00e4 ruumiillisella harjoituksella: kielt\u00e4ymyksien ja ulkonaisen hyveen kilvoituksien avulla Usein k\u00e4ykin niin, ett\u00e4 kilvoittelijan sielu joutuu koettelemusten kohdatessa h\u00e4mmingin valtaan, koska sen tila ei vastaa h\u00e4nen ulkonaista k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4\u00e4n. N\u00f6yr\u00e4mielisyys sen sijaan on jumalallista ja ylev\u00e4\u00e4, ja sen saavuttavat ainoastaan ne, jotka ovat sisimp\u00e4\u00e4ns\u00e4 asumaan tulleen Lohduttaja – Hengen tukemina edenneet kilvoituksessaan puolimatkaa pitemm\u00e4lle Ennen sen saavuttamista he ovat kaikin tavoin vaatimattomina vaeltaneet pitk\u00e4lle hyveen vaivalloista tiet\u00e4.<\/span><\/p>\n

Todellinen n\u00f6yr\u00e4mielisyys tunkeutuu ihan sielun syvimpiin sopukoihin ja putoaa sen p\u00e4\u00e4lle kuin raskas kivi. Se ahdistaa ja puristaa sielua niin v\u00e4kev\u00e4sti, ett\u00e4 kaikki sielun voimat valuvat tyhjiin hillitt\u00f6m\u00e4\u00e4n kyyneltulvaan. N\u00e4m\u00e4 kyyneleet puhdistavat mielen kaikista pahojen ajatusten tahroista. Puhdistunut mieli saa n\u00e4hd\u00e4 Jumalan ja se lausuu Jesajan tavoin: \u00bbVoi minua! Min\u00e4 hukun, sill\u00e4 minulla on saastaiset huulet, ja min\u00e4 asun kansan keskell\u00e4, jolla on saastaiset huulet; sill\u00e4 minun silm\u00e4ni ovat n\u00e4hneet kuninkaan, Herran Sebaotin.\u00bb (Jes.6:5)<\/span><\/p>\n

Kun n\u00f6yr\u00e4 puhetapa on juurtunut sisimp\u00e4\u00e4si, h\u00e4vi\u00e4\u00e4 kaikki ylv\u00e4stely. Mutta n\u00f6yr\u00e4puheisuuskin kaikkoaa, olipa se pintapuolista tai syv\u00e4llisemp\u00e4\u00e4, kun vaatimattomuus on vallannut syd\u00e4mesi syvyyksi\u00e4 my\u00f6ten. Lopulta sek\u00e4 ulkonainen vaatimattomuus ett\u00e4 n\u00f6yr\u00e4puheisuus menett\u00e4v\u00e4t merkityksens\u00e4, kun saat ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 todellisen n\u00f6yr\u00e4mielisyyden rikkauden. Sanoohan Paavalikin: \u00bbMutta kun tulee se, mik\u00e4 t\u00e4ydellist\u00e4 on, katoaa se, mik\u00e4 on vajavaista.\u00bb (1 Kor. 13: 10) (Niketas Stithatoslainen: Mielen puhdistamisesta, Filokalia III, s. 180. 25-27)<\/span><\/p>\n

Niin kaukana kuin it\u00e4 on l\u00e4nnest\u00e4, niin kaukana on vilpit\u00f6n n\u00f6yr\u00e4puheisuus todellisesta vaatimattomuudesta. Ja niin paljon kuin taivas on maata ja sielu ruumista arvokkaampi, niin paljon on todellista vaatimattomuuttakin arvokkaampi ja t\u00e4ydellisempi todellinen n\u00f6yr\u00e4mielisyys jonka Pyh\u00e4 Henki suo t\u00e4ydellisille.<\/span><\/p>\n

\u00c4l\u00e4 ole liian herkk\u00e4 uskomaan, ett\u00e4 se joka puhuu ja k\u00e4ytt\u00e4ytyy n\u00f6yr\u00e4sti, on my\u00f6s syd\u00e4melt\u00e4\u00e4n n\u00f6yr\u00e4. \u00c4l\u00e4 liioin tuomitse ylimieliseksi ja p\u00f6yhke\u00e4ksi sit\u00e4, joka puhuu suuria sanoja. Koettele heit\u00e4 ensin, sill\u00e4 heid\u00e4n hedelmist\u00e4\u00e4n sin\u00e4 tunnet heid\u00e4t. (Mt.7:16) (Niketas Stithatoslainen: Mielen puhdistamisesta, Filokalia III, s. 181. 28 -29)<\/span><\/p>\n

Totuus ei kuvastu kasvoista, ei k\u00e4yt\u00f6ksest\u00e4 eik\u00e4 puheesta Ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n Jumala viihdy t\u00e4llaisissa asioissa, vaan murtuneessa syd\u00e4mess\u00e4, n\u00f6yrtyneess\u00e4 hengess\u00e4 (vrt. Ps.51:19) ja sielussa, jonka Jumalan tunteminen valaisee. Toisinaan sattuu, ett\u00e4 huomaamme jonkun ulkonaisesti v\u00e4h\u00e4ttelev\u00e4n itse\u00e4\u00e4n jatkuvasti ja puhuvan n\u00f6yr\u00e4sti. N\u00e4in h\u00e4n tekee kuitenkin vain kalastellakseen ihmisten ylistyst\u00e4. mutta sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n h\u00e4n on t\u00e4ynn\u00e4 p\u00f6yhkeytt\u00e4, viekkautta, kateutta ja kaunaisuutta. Toisinaan taas huomaamme, kuinka joku taistelee vanhurskauden puolesta ylevin viisauden sanoin ja vastustaa valhetta tai Jumalan lakien rikkomista. H\u00e4n toimii n\u00e4in, koska ajattelee ainoastaan totuutta. Pohjimmiltaan h\u00e4n on t\u00e4ynn\u00e4 vaatimattomuutta, n\u00f6yryytt\u00e4 ja l\u00e4himm\u00e4isenrakkautta, vaikka joskus ylpeileekin Herrassa kuin apostoli Paavali, joka sanoi: \u00bbKerskaan heikkoudestani.\u00bb (2Kor.12:9) (Niketas Stithatoslainen: Mielen puhdistamisesta, Filokalia III, s. 182. 32)<\/span><\/p>\n

N\u00f6yryys on hyveist\u00e4 arvokkaimpia. Se tuo seurakseen sieluihin, joihin se on vilpitt\u00f6m\u00e4n katumuksen kautta juurtunut, rukouksen ja itsehillinn\u00e4n. Se vapauttaa n\u00f6yr\u00e4t himojen orjuudesta, suo rauhan heid\u00e4n sielunvoimilleen, puhdistaa kyynelin heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4 ja t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sen tyyneydell\u00e4, kun Pyh\u00e4 Henki laskeutuu siihen. T\u00e4ss\u00e4 tilassa olevan ihmisen sisimm\u00e4ss\u00e4 kirkastuu Jumalan tuntemisen olemus: h\u00e4n saa n\u00e4hd\u00e4 taivasten valtakunnan salaisuudet (Vrt. Mt.13:11) ja luomakunnan perusteet. Mit\u00e4 pitemm\u00e4lle Hengen syvyyksiin h\u00e4n tunkeutuu, sit\u00e4 n\u00f6yremm\u00e4ksi h\u00e4n tulee. T\u00e4ll\u00e4 tavoin h\u00e4n oppii entist\u00e4 paremmin tuntemaan omat mittansa ja ihmisluonnon heikkouden. H\u00e4nen rakkautensa Jumalaan ja l\u00e4himm\u00e4isiin kasvaa, niin ett\u00e4 h\u00e4n katsoo ammentavansa pyhityst\u00e4 jo pelk\u00e4st\u00e4 kilvoittelukumppaniensa tervehdyksest\u00e4 ja l\u00e4heisyydest\u00e4.<\/span><\/p>\n

Talleta rikkaaksi tekev\u00e4n n\u00f6yryyden hyv\u00e4 lahja, joka on sinulle uskottu (Vrt. 1 Tim. 6: 20): n\u00f6yryys k\u00e4tkee itseens\u00e4 rakkauden salaiset aarteet (vrt. Kol.2:3), ja siin\u00e4 s\u00e4ilyv\u00e4t hartaan liikutuksen helmet. Itse Kuningas, Kristus Jumala, viihtyy n\u00f6yryydess\u00e4 kuin kultakoristeisella valtaistuimella ja jakaa Pyh\u00e4n Henkens\u00e4 lahjoja sen kasvateille. N\u00f6yrille H\u00e4n suo my\u00f6s suuret kunnianosoituksensa: he p\u00e4\u00e4sev\u00e4t syv\u00e4llisesti tuntemaan H\u00e4net ja saavat H\u00e4nen sanoin ilmaisemattoman viisautensa, H\u00e4n opettaa heit\u00e4 selke\u00e4sti ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n jumalallisia asioita ja antaa heid\u00e4n n\u00e4hd\u00e4 ennalta tulevia tapahtumia; H\u00e4n suo heille himottomuuden palkkana el\u00e4v\u00e4ksi tekev\u00e4n kuoleutumisen ja yhdist\u00e4\u00e4 heid\u00e4t Itseens\u00e4, niin ett\u00e4 he saavat hallita yhdess\u00e4 H\u00e4nen kanssaan Is\u00e4n Jumalalan valtakunnassa. H\u00e4n rukoilee Is\u00e4\u00e4 meid\u00e4n puolestamme anoen: \u00bbIs\u00e4, min\u00e4 tahdon, ett\u00e4 miss\u00e4 min\u00e4 olen, siell\u00e4 nekin, jotka sin\u00e4 olet minulle antanut, olisivat minun kanssani.\u00bb (Joh.17:24)<\/span><\/p>\n

Ik\u00e4\u00e4n kuin ruumiittomaksi tulee kilvoittelija, jonka kesken k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n uurastusta yht\u00e4kki\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sanoin kuvaamaton ilo – h\u00e4n kokee erikoisen. k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n muutoksen ja unohtaa ruoanpa unen ja muut luonnon tarpeet. T\u00e4m\u00e4 kaikki tarkoittaa ett\u00e4 Jumala on laskeutunut h\u00e4nen luokseen. Jumalan l\u00e4sn\u00e4olo saa kilvoittelijassa aikaan el\u00e4v\u00e4ksi tekev\u00e4n kuoleutumisen ja lahjoittaa h\u00e4nelle jo t\u00e4\u00e4ll\u00e4 enkelten olotilan. T\u00e4llaisen autuaallisen el\u00e4m\u00e4n aikaansaajana on n\u00f6yryys, \u00e4itin\u00e4 ja ruokkijana pyh\u00e4 liikutus. yst\u00e4v\u00e4n\u00e4 ja sisarena jumalallisen valon n\u00e4keminen, valtaistuimena Silla on himottomuus ja p\u00e4\u00e4tepisteen\u00e4 Jumalan Pyh\u00e4 Kolminaisuus. (Niketas Stithatoslainen: Mielen puhdistamisesta, Filokalia III, s. 184 – 186. 40, 42- 43)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Gregorios Siinailainen<\/strong><\/span><\/p>\n

Mik\u00e4\u00e4n ei niin tehokkaasti murra syd\u00e4nt\u00e4 ja n\u00f6yrryt\u00e4 sielua kuin viisas yksin\u00e4isyys ja t\u00e4ydellinen vaitiolo. Toisaalta mik\u00e4\u00e4n ei turmele sis\u00e4ist\u00e4 hiljaisuutta ja karkota siin\u00e4 vaikuttavaa jumalallista voimaa tehokkaammin kuin seuraavat kuusi laaja-alaista himoa: r\u00f6yhkeys, vatsanpalvonta, puheliaisuus, monipuuhaisuus ja ylv\u00e4stely sek\u00e4 kaikkien himojen valtiatar – omahyv\u00e4isyys. Jos kilvoittelija sallii niiden muuttua tottumuksiksi, h\u00e4nen mielens\u00e4 pimenee ja lopulta h\u00e4nest\u00e4 tulee t\u00e4ysin tunnoton. Mutta jos h\u00e4n palaa tuntoihinsa ja aloittaa uskoen ja innokkaasti alusta, h\u00e4n saavuttaa uudestaan etsim\u00e4ns\u00e4, etenkin jos tavoittelee sit\u00e4 sinnikk\u00e4\u00e4sti ja n\u00f6yrin mielin. Mutta jos h\u00e4n on v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4t\u00f6n ja sallii vaikkapa vain yhdenkin edell\u00e4 mainituista himoista saada vallan sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n, hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 vastaan koko paheiden armeija yhdess\u00e4 turmiollisen ep\u00e4uskon kera. N\u00e4in h\u00e4nen sielustaan tulee autio kaupunki, kuin Baabelin kaupunki(vrt. Jes.13:19 – 22), joka on t\u00e4ynn\u00e4 saatanallista sekasortoa ja h\u00e4ly\u00e4. T\u00e4llaisen ihmisen \u00bbviimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimm\u00e4iset\u00bb (Mt.12:45). H\u00e4nest\u00e4 tulee vaikenemiskilvoitusta harjoittavien kiivas vihollinen ja syytt\u00e4j\u00e4, joka hioo herke\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kielt\u00e4\u00e4n heit\u00e4 vastaan kuin kaksiter\u00e4ist\u00e4 pistomiekkaa. (Pyh\u00e4 Gregorios Siinailainen: Hy\u00f6dyllisi\u00e4 opetuksia, Filokalia III, s. 295. 104)<\/span><\/p>\n

Joka puhuu tai tekee jotakin ilman n\u00f6yryytt\u00e4, on kuin mies, joka rakentaa taloa tammipakkasilla tai rakentaa k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 muurilaastia. Vain hyvin harvojen on suotu saavuttaa n\u00f6yryys, kokea ja tietoisesti tuntea, mit\u00e4 se on. Jotka yritt\u00e4v\u00e4t sit\u00e4 sanoin selitt\u00e4\u00e4. tahtovat mitata pohjattoman kuilun syvyytt\u00e4.<\/span><\/p>\n

Me sokeat ja kypsym\u00e4tt\u00f6m\u00e4t. joilla on vain v\u00e4h\u00e4inen aavistus t\u00e4st\u00e4 suuresta valosta, sanomme n\u00f6yryydest\u00e4 n\u00e4in: Todellinen n\u00f6yryys ei ole sit\u00e4 ett\u00e4 puhuu tai esiintyy n\u00f6yr\u00e4sti, eik\u00e4 liioin sit\u00e4 ett\u00e4 pakottautuu ajattelemaan n\u00f6yr\u00e4sti itsest\u00e4\u00e4n tai moittii itse\u00e4\u00e4n. N\u00e4m\u00e4 saattavat kyll\u00e4 antaa aiheen n\u00f6yryyteen tai ovat sen ilmenemismuotoja, mutta eiv\u00e4t viel\u00e4 ole varsinaista n\u00f6yryytt\u00e4. Itse n\u00f6yryys on ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 annettu armolahja. Isien mukaan n\u00f6yryytt\u00e4 on kahdenlaista: n\u00f6yryys on itsens\u00e4 pit\u00e4mist\u00e4 kaikista alhaisimpana. ja toiseksi se on kaikkien saavutusten lukemista Jumalan ansioksi. Edellinen on n\u00f6yryyden alku, j\u00e4lkimm\u00e4inen sen t\u00e4yttymys.<\/span><\/p>\n

N\u00f6yryytt\u00e4 tavoittelevan tulee tietoisesti pyrki\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n mieless\u00e4\u00e4n seuraavat kolme ajatusta: h\u00e4n on kaikkia muita ihmisi\u00e4 syntisempi, h\u00e4n on kaikkia luontokappaleita inhottavampi – onhan h\u00e4nen tilansa luonnonvastainen – ja h\u00e4n on pahoja henki\u00e4kin kurjempi, koska on niiden orja. N\u00f6yryyteen pyrkiv\u00e4n tulee puhutella itse\u00e4\u00e4n n\u00e4in: \u00bbMist\u00e4 min\u00e4 tiet\u00e4isin millaisia ja kuinka suuria ihmisten synnit ovat? Miten siis voisin sanoa ett\u00e4 ne ovat suurempia tai ovat yht\u00e4 suuria kuin omat syntini? Niinp\u00e4 sieluni, koska emme t\u00e4t\u00e4 tied\u00e4, olemme – sin\u00e4 ja min\u00e4 – kaikkia ihmisi\u00e4 alhaisemmat, olemme tomua ja tuhkaa heid\u00e4n jalkojensa alla. Kuinka en ajattelisi, ett\u00e4 olen inhottavampi kuin kaikki luontokappaleet – neh\u00e4n tekev\u00e4t vain mit\u00e4 luonto k\u00e4skee, min\u00e4 sen sijaan olen lukemattomien laittomien tekojeni vuoksi vajonnut luonnonvastaiseen tilaan. Sek\u00e4 villi- ett\u00e4 kotiel\u00e4imet ovat puhtaampia kuin min\u00e4, syntinen. Olen kaikkien alapuolella, aivan kuin helvettiin heitettyn\u00e4 jo ennen kuolemaa. Kukapa ei tiet\u00e4isi ja tuntisi, ett\u00e4 syntinen on pahempi kuin itse demonit, onhan h\u00e4n niiden orja ja alamainen, ja h\u00e4net on jo t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 teljetty niiden kanssa pimeyteen. Todellakin, pahojen henkien valtaan joutunut on niit\u00e4 itse\u00e4\u00e4nkin pahempi. Niinp\u00e4 sin\u00e4, kurja, perit yhdess\u00e4 niiden kanssa helvetin kuilun. Sin\u00e4 asut maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja samalla olet jo ennen kuolemaa tuonelan syvyydess\u00e4. Kuinka sin\u00e4 mielet\u00f6n voit pett\u00e4\u00e4 itse\u00e4si kutsumalla itse\u00e4si vanhurskaaksi, vaikka olet syntinen ja saastainen, ja pahat tekosi ovat tehneet sinusta demonin? Voi sinun petostasi ja harhaasi, sin\u00e4 paholaisen palvelija ja saastainen rakki! Tuli ja pimeys odottavat sinua.\u00bb (Pyh\u00e4 Gregorios Siinailainen: Hy\u00f6dyllisi\u00e4 opetuksia, Filokalia III, s. 300 – 301. 115)<\/span><\/p>\n

On olemassa seitsem\u00e4n tiet\u00e4, jotka johtavat Jumalan lahjoittamaan n\u00f6yryyteen: vaitiolo, n\u00f6yr\u00e4 ajattelu- ja puhetapa, vaatimaton pukeutuminen, itsens\u00e4 syytt\u00e4minen, murtunut mieli ja viimeiseen sijaan tyytyminen. Ne syntyv\u00e4t toisistaan ja tukevat toisiaan.<\/span><\/p>\n

Tietoinen vaikeneminen synnytt\u00e4\u00e4 n\u00f6yr\u00e4n ajatustavan, ja siit\u00e4 haarautuu kolme muuta n\u00f6yryyteen johtavaa tiet\u00e4: vaatimaton puhe ja vaatetus sek\u00e4 itsens\u00e4 syytt\u00e4minen aina ja kaikesta. Niit\u00e4 seuraa mielen murtuminen. Sen saavat aikaan kiusaukset, jotka kohtaavat meit\u00e4 Jumalan sallimuksesta. T\u00e4llaisia kiusauksia kutsutaan my\u00f6s kaitselmukselliseksi kuritukseksi ja pahojen henkien synnytt\u00e4m\u00e4ksi n\u00f6yryydeksi. Kun mieli on murtunut, sielun on helppo pit\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n todella viimeisen\u00e4 kaikista, asettua kaikkien alapuolelle ja kaikkien k\u00e4skyl\u00e4iseksi. T\u00e4t\u00e4 tilaa seuraa sitten Jumalan lahjoittama t\u00e4ydellinen n\u00f6yryys. Sit\u00e4 kutsutaan kaikkien hyveiden voimanl\u00e4hteeksi ja t\u00e4yttymykseksi. Se saa ihmisen antamaan kaikista saavutuksistaan kunnian Jumalalle.<\/span><\/p>\n

Ensin on siis vaitiolo, josta versoo n\u00f6yr\u00e4 ajatustapa. Siit\u00e4 syntyv\u00e4t vaatimaton puhe ja vaatetus sek\u00e4 itsens\u00e4 syytt\u00e4minen kaikesta, ja n\u00e4m\u00e4 johtavat mielen murtumiseen. Murtunut mieli saa kilvoittelijan pit\u00e4m\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n viimeisen\u00e4 kaikista. T\u00e4m\u00e4 on seitsem\u00e4s n\u00f6yryyteen johtava tie, jota kutsutaan my\u00f6s kaitselmukselliseksi n\u00f6yryydeksi. Sit\u00e4 seuraa Jumalan lahjoittama t\u00e4ydellinen ja teeskentelem\u00e4t\u00f6n todellinen n\u00f6yryys.<\/span><\/p>\n

Kaitselmuksellinen n\u00f6yryys syntyy n\u00e4in: Jumalan armo j\u00e4tt\u00e4\u00e4 ihmisen, ja h\u00e4n j\u00e4\u00e4 h\u00e4vi\u00f6lle hengellisess\u00e4 taistelussa. Kaikkinaiset himot, pahat ajatukset ja demonit hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t h\u00e4nen kimppuunsa ja ottavat h\u00e4net orjakseen. T\u00e4ysin n\u00f6yryytettyn\u00e4 kilvoittelija on jo v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 vaipua ep\u00e4toivoon, koska ei saa apua ei omista ponnisteluistaan, ei Jumalalta eik\u00e4 mist\u00e4\u00e4n muualtakaan. T\u00e4ll\u00e4 tavoin mieli toden teolla murtuu, ja ihminen alkaa pit\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n kaikista alhaisimpana, viimeisen\u00e4 kaikista ja kaikkien orjana. H\u00e4n ajattelee my\u00f6s olevansa itse demonejakin pahempi, koska on k\u00e4rsinyt niille tappion ja joutunut niiden hirmuvaltaan. T\u00e4m\u00e4 on Kaitselmuksen l\u00e4hett\u00e4m\u00e4\u00e4 kasvattavaa n\u00f6yryytt\u00e4. Sen kautta meid\u00e4n on kuljettava ennen kuin Jumala suo meille todellisen, taivaallisen n\u00f6yryyden: jumalallisen voiman, joka vaikuttaa kaikessa ja jonka vaikutuksesta kaikki tapahtuu. N\u00f6yr\u00e4 ihminen n\u00e4kee itsens\u00e4 Jumalan voiman v\u00e4likappaleeksi, joka tuon voiman avulla tekee H\u00e4nen ihmeellisi\u00e4 tekojaan. (Pyh\u00e4 Gregorios Siinailainen: Hy\u00f6dyllisi\u00e4 opetuksia, Filokalia III, s. 301 – 302. 117)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Gregorios Tessalonikalainen<\/strong><\/span><\/p>\n

… Sellainen jolla on murtunut, vaatimaton ja n\u00f6yr\u00e4 henki, ei voi olla iloitsematta ulkonaisesti vaatimattomasta ja alhaisesta tilastaan, koska h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n arvottomana kunniaan, hyvinvointiin, varallisuuteen ja muuhun sellaiseen. Joka siis pit\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n n\u00e4in arvottomana, on Jumalan autuaaksi ylist\u00e4m\u00e4 k\u00f6yh\u00e4. H\u00e4n on oikea k\u00f6yh\u00e4 ja ansaitsee t\u00e4m\u00e4n nimen kokonaan eik\u00e4 vain puoliksi. Siksi pyh\u00e4 Luukas sanookin vain \u00bbAutuaita ovat k\u00f6yh\u00e4t” (Lk.6:20) lis\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 \u00bbhengess\u00e4\u00e4n\u00bb. T\u00e4llaiset k\u00f6yh\u00e4t ovat kuulleet Jumalan Pojan kutsun ja seuranneet H\u00e4nt\u00e4, ja heist\u00e4 on tullut H\u00e4nen kaltaisisiaan joka sanoo: \u00bbOppikaa minusta, sill\u00e4 min\u00e4 olen hiljainen ja n\u00f6yr\u00e4 syd\u00e4melt\u00e4, niin te l\u00f6yd\u00e4tte levon sielullenne.\u00bb (Mt.11:29) T\u00e4llaisten k\u00f6yhien on taivasten valtakunta, he ovat sen perillisi\u00e4 yhdess\u00e4 Kristuksen kanssa. (Pyh\u00e4 is\u00e4mme Gregorios: Kirje nunna Kseniokselle, Filokalia IV, s. 62. 14)<\/span><\/p>\n

Oman itsens\u00e4 moittiminen liittyy aina sielun n\u00f6yryyteen. Aluksi se lis\u00e4\u00e4 suuresti helvetin pelkoa ja nostaa silmiemme eteen kuvan siit\u00e4, kuinka erilaiset kidutukset ovat helvetiss\u00e4 keskittyneet yhdeksi ainoaksi kauhistuttavaksi rangaistukseksi. Ja pelko vain kasvaa, kun meit\u00e4 valistetaan, ettei ikuista rangaistusta voi edes sanoin kuvata vaan ett\u00e4 se on kaikkia kuvauksiakin kauheampi. Kaiken kauheuden kukkuraksi tulee viel\u00e4 sen loputtomuus. Helle ja kylmyys, pimeys ja tuli, ainainen liike ja t\u00e4ydellinen liikkumattomuus sek\u00e4 kahleet, pelot ja ikuisesti el\u00e4vien hirvi\u00f6iden puremat tiivistyv\u00e4t yhteen tuossa tuomiossa. Mutta ei t\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n riit\u00e4 koko kauheuden kuvaukseksi, sill\u00e4 apostolia lainataksemme \u00bbse ei ole ihmisen mieleen noussut\u00bb. (vrt. 1Kor.2:9)<\/span><\/p>\n

Kuinka hy\u00f6dyt\u00f6n, lohduton ja loputon onkaan tuo murhe! Synnintunto saa ne, jotka ovat tehneet synti\u00e4 Jumalaa vastaan, murehtimaan. Helvetiss\u00e4 omantunnon soimauksia moninkertaistaa syyllisiksi tuomittuja odottava tuska, sill\u00e4 heill\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ole toivoa tulevasta ja pelastuksen mahdollisuus on heilt\u00e4 auttamattomasti mennyt. T\u00e4st\u00e4 lakkaamattomasta murheesta tulee vuorostaan uuden murheen \u00e4iti. Se on kuin uusi kauhistuttava pimeys, virvoitusta vailla oleva helle ja masennuksen pohjaton sy\u00f6veri. (Pyh\u00e4 is\u00e4mme Gregorios: Kirje nunna Ksenialle, Filokalia IV, s. 76. 34)<\/span><\/p>\n

… Ensimm\u00e4iseksi mieli saa Is\u00e4lt\u00e4 lahjan, joka puolestaan johtaa muihin armolahjoihin: ajatusten rauhan, mist\u00e4 kehittyy v\u00e4hitellen t\u00e4ydellinen n\u00f6yryys, kaikkien hyveiden synnytt\u00e4j\u00e4 ja s\u00e4ilytt\u00e4j\u00e4. T\u00e4m\u00e4 n\u00f6yryys ei koostu hy\u00f6dytt\u00f6mist\u00e4 sanoista ja eleist\u00e4, joita kuka tahansa voi halutessaan helposti toistella, vaan on sit\u00e4 todellista n\u00f6yryytt\u00e4, josta Jumalan hyv\u00e4 Henki todistaa. Henki itse luo t\u00e4m\u00e4n n\u00f6yryyden asetuttuaan asumaan meid\u00e4n sisimp\u00e4\u00e4mme (Ps. 51:12 LXX) Rauhan ja n\u00f6yryyden maaper\u00e4ss\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin mielen paratiisin turvallisten muurien sis\u00e4ll\u00e4 versovat sitten todellisen hyveen monimuotoiset puut. Niiden keskell\u00e4 kohoaa rakkauden pyh\u00e4 palatsi, jonka portin pieless\u00e4 kukkii tulevan valtakunnan airuena sanoin ilmaisematon kuihtumaton ilo. T\u00e4ydellinen omistamattomuus on n\u00e4et hyv\u00e4n huolettomuuden \u00e4iti. Huolettomuuden j\u00e4lkel\u00e4isi\u00e4 taas ovat tarkkaavaisuus ja rukous, jotka vuorostaan synnytt\u00e4v\u00e4t murheen ja kyyneleet. N\u00e4m\u00e4 pyyhkiv\u00e4t pois synnilliset houkutukset<\/span><\/p>\n

Houkutusten h\u00e4vitty\u00e4 on hyveen tiet\u00e4 helppo kulkea, koska esteet ovat poissa eik\u00e4 omatunto en\u00e4\u00e4 soimaa. T\u00e4st\u00e4 tilasta kumpuaa sitten ilo ja sielun autuaallinen nauru. Tuskan kyyneleet vaihtuvat suloisiin ilon kyyneleihin, Jumalan sana alkaa maistua hunajaakin makeammalta (Ps.119:103) ja rukouksessa anomuksen korvaa kiitos. Silloin Jumalan todistusten tutkiskelu on syd\u00e4men ilo. (vrt. Ps.119:24) T\u00e4ynn\u00e4 toivoa, joka on tulevan autuuden pett\u00e4m\u00e4t\u00f6n airut, syd\u00e4n paneutuu tutkiskeluihinsa ja saa jo ennalta maistaa tulevaa juhla-ateriaa. N\u00e4in se saa jo esimakua Jumalan hyvyyden ylenpalttisesta runsaudesta (vrt. Ef.2:7), kuten psalminkirjoittaja sanoo: \u00bbMaistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyv\u00e4.\u00bb (Ps.34:9) H\u00e4n on vanhurskaiden riemu, oikeamielisten ilo, n\u00f6yrtyneiden ihastus ja niiden lohdutus, jotka H\u00e4nen t\u00e4htens\u00e4 murehtivat. (Pyh\u00e4 is\u00e4mme Gregorios: Kirje nunna Ksenialle, Filokalia IV, s. 78.36)<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

Kallistos Angelikudes<\/strong><\/span><\/p>\n

Kun istut keljassasi, olkoon mieless\u00e4si n\u00f6yryyteen liittynyt uskallus Jumalan edess\u00e4. N\u00f6yr\u00e4ksi mieli tulee ajatellessaan omaa arvottomuuttaan, uskalluksen se saa muistaessaan Jumalan suunnatonta rakkautta ja pitk\u00e4mielisyytt\u00e4 ihmisi\u00e4 kohtaan. N\u00e4in sielu oppii antamaan kunnian Jumalalle, kun se tietoisena syntisyydest\u00e4\u00e4n kuitenkin saa rohkeutta muistaessaan Jumalan ihmisrakkautta ja j\u00e4tt\u00e4ytyy sen varaan. Siksi my\u00f6s pyh\u00e4 Paavali kehottaa: \u00bbK\u00e4yk\u00e4\u00e4mme sen t\u00e4hden uskalluksella armon istuimen eteen.\u00bb (Hebr.4:16)<\/span><\/p>\n

Todellakin uskallus Jumalan edess\u00e4 on kuin rukouksen silm\u00e4 tai siipi tai jokin muu erikoislaatuinen yhteydenpitov\u00e4line. Ei kuitenkaan pid\u00e4 luulla, ett\u00e4 jollakulla olisi uskallus sen t\u00e4hden, ett\u00e4 h\u00e4n on hyv\u00e4 – ei miss\u00e4\u00e4n tapauksessa ja t\u00e4m\u00e4 ajatus olkoon kaukana sinusta -, vaan Jumalan sanomattoman ihmisrakkauden ja yleens\u00e4 H\u00e4nen rakkautensa ja pitk\u00e4mielisyytens\u00e4 ajatteleminen siivitt\u00e4\u00e4 kilvoittelijan jumalallisella toivolla. Rukoile siis rohkein mielin ja n\u00f6yrin ajatuksin ja ruokkikoot sinua Jumalaan kohdistuvat hyv\u00e4t toiveet, niin kuin edell\u00e4 esitimme, Kristuksessa Jeesuksessa meid\u00e4n Herrassamme. (Kallistos Angelikudes: Vaikenemiskilvoituksesta, Filokalia IV, s. 290. 5)<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Evagrios Koeta olla aina ja kaikessa mahdollisimman n\u00f6yr\u00e4 ja urhoollinen. Silloin ei pahojen henkien pilkka satu sieluusi eik\u00e4 ”vitsaus l\u00e4hesty<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"class_list":["post-141","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-isien-opetuksia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/141","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=141"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/141\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":875,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/141\/revisions\/875"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=141"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=141"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=141"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}