{"id":1406,"date":"2021-07-27T15:19:20","date_gmt":"2021-07-27T12:19:20","guid":{"rendered":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/?p=1406"},"modified":"2021-07-27T15:19:20","modified_gmt":"2021-07-27T12:19:20","slug":"pyha-basileios-suuri-nuorisolle-siita-kuinka-tulee-kayttaa-hyvaksi-pakanallista-sivistysta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2021\/07\/27\/pyha-basileios-suuri-nuorisolle-siita-kuinka-tulee-kayttaa-hyvaksi-pakanallista-sivistysta\/","title":{"rendered":"Pyh\u00e4 Basileios Suuri: Nuorisolle siit\u00e4 kuinka tulee k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4ksi pakanallista sivistyst\u00e4"},"content":{"rendered":"

Puhe on pidetty todenn\u00e4k\u00f6isesti v 363 tai 364 heti sen j\u00e4lkeen, kun keisari Julianos oli julistuksellaan kielt\u00e4nyt kristittyj\u00e4 toimimasta klassillisen filologian, pahetaidon ja filosofian opettajina<\/strong><\/span>.<\/p>\n

1. Monet seikat kehottavat minua neuvomaan teille, lapset, asioita, joita pid\u00e4n parhaina ja joiden valitsemisen uskon teit\u00e4 hy\u00f6dytt\u00e4v\u00e4n. T\u00e4h\u00e4n ik\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni olen saanut harjoitusta monissa asioissa ja ennen kaikkea el\u00e4nyt tarpeeksi kauan kumpaakin ihmisen kasvatuksessa t\u00e4rke\u00e4t\u00e4 el\u00e4m\u00e4nvaihetta (tarkoittaa ilmeisesti opiskeluaikaa ja sen j\u00e4lkeist\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nnon el\u00e4m\u00e4\u00e4; suom.huom.).<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 kaikki on tehnyt minusta kokeneen inhimillisiss\u00e4 asioissa, niin ett\u00e4 pystyn osoittamaan turvallisimman tien niille, jotka vastik\u00e4\u00e4n ovat astuneet el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ja luonnonj\u00e4rjestyksen mukaan olen teille l\u00e4hin heti vanhempien j\u00e4lkeen, niin ett\u00e4 my\u00f6t\u00e4mielisyys, jota tunnen teit\u00e4 kohtaan, ei yht\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4 j\u00e4lkeen is\u00e4nne teille osoittamasta my\u00f6t\u00e4mielisyydest\u00e4. Mit\u00e4 taas teid\u00e4n asennoitumiseenne tulee, niin jollen erehdy, ette minuun katsoessanne kaipaa vanhempianne. Jos siis halukkaasti otatte vastaan sanani, kuulutte siihen ihmisryhm\u00e4\u00e4n, jota Hesiodos ylist\u00e4\u00e4 toiseksi parhaana (Hesiodos, Ty\u00f6t ja p\u00e4iv\u00e4t, s\u00e4keet 293-296), jos taas ette, ei minun ole tarpeen huomauttaa siihen mit\u00e4\u00e4n ep\u00e4ystavallista, sill\u00e4 itsekin muistatte selv\u00e4sti h\u00e4nen s\u00e4keens\u00e4. H\u00e4nh\u00e4n sanoo parhaaksi sit\u00e4, joka itse pystyy n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 on tarpeellista, jaloksi my\u00f6s sit\u00e4, joka ottaa vastaan muiden lausuman hyv\u00e4n, mutta kaikkeen kelvottomaksi sit\u00e4, joka ei kykene kumpaankaan.<\/p>\n

\u00c4lk\u00e4\u00e4 ihmetelk\u00f6, ett\u00e4 sanon itse itsekseni l\u00f6yt\u00e4neeni jotain hy\u00f6dyllisemp\u00e4\u00e4, vaikka te joka ainut p\u00e4iv\u00e4 opiskelette opettajienne johdolla ja olette tekemisiss\u00e4 muinaisten aikojen kuuluisten miesten j\u00e4lkeens\u00e4 j\u00e4tt\u00e4mien teosten kanssa. T\u00e4t\u00e4 olenkin tullut teille neuvomaan: nimitt\u00e4in ettei teid\u00e4n tule heti ilman muuta luovuttaa j\u00e4rkenne per\u00e4sint\u00e4 noiden miesten k\u00e4siin ja seurata heit\u00e4, minne he vain teit\u00e4 johtavatkin; vaan samalla kun ottaa vastaan heilt\u00e4 sen, mik\u00e4 on hy\u00f6dyllist\u00e4, on my\u00f6s tiedett\u00e4v\u00e4, mik\u00e4 tulee syrj\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Millaisista asioista on kysymys ja kuinka ne voidaan erottaa, siit\u00e4 puhun nyt teille t\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien.<\/p>\n

2. Me, lapseni, olemme sit\u00e4 mielt\u00e4, ettei t\u00e4m\u00e4 ihmisel\u00e4m\u00e4 ole miss\u00e4\u00e4n suhteessa t\u00e4rke\u00e4 asia emmek\u00e4 yleens\u00e4 pid\u00e4 hyv\u00e4n\u00e4 emmek\u00e4 kutsu hyv\u00e4ksi mit\u00e4\u00e4n sellaista, mik\u00e4 auttaa meit\u00e4 vain t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Emme pid\u00e4 ylh\u00e4isen\u00e4 emmek\u00e4 edes kiitosta ansaitsevana maineikasta syntyper\u00e4\u00e4, emme ruumiin voimaa, emme sen kauneutta ja kokoa, emme ihmisten suomia kunnianosoituksia, emme kuninkuuttakaan tai mit\u00e4\u00e4n muuta inhimillist\u00e4 asiaa. Emme ihaile t\u00e4llaisten asioiden omistajia, vaan tavoitteemme ulottuu kauemmaksi ja teemme kaiken silm\u00e4ll\u00e4pit\u00e4en valmistautumista toiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Sanomme, ett\u00e4 meit\u00e4 siin\u00e4 tukevia asioita tulee rakastaa ja tavoitella kaikin voimin, kun taas t\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n ylt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 tulee halveksia mit\u00e4tt\u00f6min\u00e4. Mik\u00e4 sitten on tuo el\u00e4m\u00e4 ja miss\u00e4 ja miten tulemme sit\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n? Sen selitt\u00e4miseen tarvittaisiin enemm\u00e4n aikaa kuin nyt on k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4ni ja vanhempia kuulijoita kuin te. Sen verran kuitenkin voin teille sanoa ja ehk\u00e4 pystyn teille osoittamaan, ett\u00e4 jos joku mieless\u00e4\u00e4n ker\u00e4isi yhteen kasaan kaiken, mik\u00e4 on ollut olemassa ihmiskunnan syntym\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien, h\u00e4n havaitsisi, ettei se l\u00e4himainkaan ylety tuon toisen el\u00e4m\u00e4n hyvyyksien tasalle. Sill\u00e4 kaikki t\u00e4k\u00e4l\u00e4iset hyvyydet eroavat yht\u00e4 paljon pienimm\u00e4st\u00e4kin sik\u00e4l\u00e4isest\u00e4 kuin varjo ja uni j\u00e4\u00e4 j\u00e4lkeen todellisista asioista. Tai k\u00e4ytt\u00e4\u00e4ksemme tutumpaa vertausta: samassa m\u00e4\u00e4rin kuin sielu kaikkien mielest\u00e4 on arvokkaampi kuin ruumis, yht\u00e4 suuri on my\u00f6s ero t\u00e4m\u00e4n ja toisen el\u00e4m\u00e4n v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n

Siihen el\u00e4m\u00e4\u00e4n meit\u00e4 ohjaavat pyh\u00e4t kirjoitukset, jotka kasvattavat meit\u00e4 salaisin totuuksin.<\/b> Mutta niin kauan kuin i\u00e4n puolesta ei ole mahdollista k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 niiden syv\u00e4llist\u00e4 merkityst\u00e4, voimme harjoittaa sielun silmi\u00e4 muilla teoksilla, jotka eroa eiv\u00e4t niist\u00e4 paljoakaan, vaan kuvastavat niit\u00e4 kuin varjo tai peili.<\/b> Pit\u00e4k\u00e4\u00e4mme mieless\u00e4mme sotilaat, jotka harjoiteltuaan k\u00e4denliikkeit\u00e4 ja jalkojen nopeutta korjaavat taisteluissa hy\u00f6dyn harjoittelustaan. Ja taistelu, joka meill\u00e4 on edess\u00e4mme, on kaikista taisteluista suurin (Platon, Valtio, 4291DE). Sen hyv\u00e4ksi meid\u00e4n on teht\u00e4v\u00e4 kaikkemme ja ponnisteltava kaikin voimin siihen valmistautuaksemme. On seurusteltava runoilijoiden, historioitsijoiden, puhujien ja kaikkien ihmisten kanssa, mik\u00e4li se vain hy\u00f6dytt\u00e4\u00e4 sielusta huolehtimista. V\u00e4rj\u00e4ritkin tekev\u00e4t ensin esik\u00e4sittelyn v\u00e4rj\u00e4tt\u00e4v\u00e4lle kankaalle ja sen j\u00e4lkeen antavat sille v\u00e4rin, olipa se purppura tai mik\u00e4 muu tahansa. Samalla tavoin mekin, jos on tarkoitus, ett\u00e4 s\u00e4ilyt\u00e4mme hyv\u00e4st\u00e4 koituvan kunnian haalistumattomana, harjoittelemme ensin muilla kuin kristillisill\u00e4 kirjoituksilla ja sitten vasta alamme kuunnella pyhi\u00e4, salaisia opetuksia. Ja niin kuin n\u00e4emme auringon vedess\u00e4, niin tulemme kiinnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n katseemme itse valoon.<\/p>\n

3. Jos nimitt\u00e4in eri opetusten v\u00e4lill\u00e4 on sukulaisuutta, tuosta tiedosta on meille hy\u00f6ty\u00e4; jos taas ei, voimme asettaa n\u00e4m\u00e4 opetukset rinnakkain. Ja kun opimme tuntemaan niiden eron, se auttaa meit\u00e4 suuresti vahvistumaan vakaumuksessamme, kumpi niist\u00e4 on parempi. Miten siten verratessasi n\u00e4it\u00e4 eri opetuksia saat niist\u00e4 kuva Niin, kasvin arvohan on ennen kaikkea siin\u00e4, ett\u00e4 se kantaa kauniin hedelm\u00e4n, mutta se my\u00f6s kasvaa jonkinlaisena koristuksena lehti\u00e4, jotka lepattavat oksissa. Sama sielun hedelm\u00e4n\u00e4 on ensisijaisesti totuus, mutta ei ole mitenk\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4rin sen lis\u00e4ksi varustautua my\u00f6s muulla kui kristillisell\u00e4 viisaudella, joka ik\u00e4\u00e4n kuin lehtin\u00e4 suojele hedelm\u00e4\u00e4 ja antaa sille kauniin ulkon\u00e4\u00f6n. Sanotaanhan ett\u00e4 mahtava Mooseskin, joka viisaudessa on suurin kaikista ihmisist\u00e4, ensin harjoitti j\u00e4rke\u00e4\u00e4n egyptil\u00e4isten viisaudessa (Ap.t. 7:22) ja siit\u00e4 eteni todelliseen tietoon. H\u00e4nen laillaan sanotaan my\u00f6hempin\u00e4 aikoina Danielin oppineen Babyloniassa ensin kaldealaisten viisautta (Da] 1:4-5) ja sitten k\u00e4yneen k\u00e4siksi jumalallisiin opintoihin. Mutta kylliksi on jo puhuttu siit\u00e4, etteiv\u00e4t n\u00e4m\u00e4 muut\u00a0 kuin kristilliset opinnot ole tarpeettomia sielulle. Kuinka meid\u00e4n on niit\u00e4 harjoitettava, siit\u00e4 puhun seuraavaksi. Alkaakseni runoilijoista, heit\u00e4h\u00e4n on monenlaisia ja heid\u00e4n opetuksensa eroavat toisistaan: ei pid\u00e4 kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota kaikkeen j\u00e4rjest\u00e4\u00e4n, vaan kun runoilijat kertovat teille kunnon miesten teoista tai sanoista, niit\u00e4 tulee rakastaa arvostaa ja ennen kaikkea pit\u00e4\u00e4 pyrki\u00e4 tulemaan n\u00e4iden\u00a0 miesten kaltaiseksi, mutta kun he kertovat kelvottomista, on kartettava t\u00e4llaista esimerkki\u00e4 ja tukittava korvat samalla tavoin kuin kerrotaan Odysseuksen tehneen seireenien laulaessa (Odysseia, 12,39 jne.). Sill\u00e4 tottumus kuulemaan huonoja asioita on tie itse tekoihin. Sen t\u00e4hden sielua varjeltava kaikin tavoin, ettemme sanojen suon nautinnon v\u00e4lityksell\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4mme ottaisi vastaan jotain pahaa, niin kun ne, jotka nauttivat myrkky\u00e4 hunajan\u00a0 kanssa. Emme siis kaikessa ylist\u00e4 runoilijoita, emme silloin kun he herjaavat ja pilkkaavat, emme kun he kuvaavat rakastelevia tai juopuneita, emme kun he rajoittavat onnellisuuden k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4\u00e4n vain runsaan ruokap\u00f6yd\u00e4n ja hillitt\u00f6m\u00e4t laulut. Kaikista v\u00e4hiten saamme kiinnitt\u00e4\u00e4 heihin huomiota heid\u00e4n puhuessaan jumalista ja varsinkin, kun he kertovat niit\u00e4 olevan paljon ja niiden olevan kesken\u00e4\u00e4n erimielisi\u00e4. N\u00e4iden jumalien keskuudessa veli vehkeilee velje\u00e4\u00e4n vastaan ja is\u00e4 lapsiaan, joilla taas on k\u00e4ynniss\u00e4 salainen sota vanhempiaan vastaan. Jumalien aviorikokset ja rakkausseikkailut ja kaikkien n\u00e4kyviss\u00e4 tapahtuvat irstailut, varsinkin kun niit\u00e4 tekee heist\u00e4 korkein ja kaikkien pa\u00e4 Zeus, kuten runoilijat sanovat, n\u00e4m\u00e4 teot, joista puhuisi punastuen vaikka olisi kyse vain karjael\u00e4imist\u00e4, ne kaikki j\u00e4t\u00e4mme n\u00e4yttelij\u00f6ille.<\/p>\n

Sama p\u00e4tee proosakirjailijoihinkin, varsinkin kun he kirjoittavat kuulijoita huvittaakseen. Emmek\u00e4 saa j\u00e4ljitell\u00e4 puhujia valehtelutaidossa. Silla valhe ei oikeudenk\u00e4ynneiss\u00e4 eika muissakaan yhteyksiss\u00e4 sovi meille, jotka olemme valinneet suoran ja oikean el\u00e4m\u00e4ntien ja joille on my\u00f6s s\u00e4\u00e4detty olla oikeutta k\u00e4ym\u00e4tt\u00e4. Ottakaamme heilt\u00e4 vastaan ennemminkin hyveen ylistys ja pahuuden tuomitseminen. Toiset voivat nauttia vain kukkien tuoksusta ja v\u00e4rist\u00e4, mutta mehil\u00e4iset pystyv\u00e4t ottamaan niist\u00e4 my\u00f6s meden; samoin ne, jotka eiv\u00e4t tavoittele kirjailijoiden puheista vain mielihyv\u00e4\u00e4 ja nautintoa, voivat koota niist\u00e4 sielulleen jotain hy\u00f6ty\u00e4kin.<\/b> Meid\u00e4n on siis k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 hyv\u00e4ksi kirjoja mehil\u00e4isten esikuvan mukaan. Ne eiv\u00e4t samalla tavoin mene kaikkiin kukkiin eiv\u00e4tk\u00e4 niit\u00e4k\u00e4\u00e4n, joihin lent\u00e4v\u00e4t, yrit\u00e4 ottaa kokonaisuudessaan mukaansa, vaan viev\u00e4t niist\u00e4 vain sellaista, mik\u00e4 soveltuu niiden ty\u00f6h\u00f6n; muun ne j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t ja poistuvat. Ja mekin, mik\u00e4li olemme j\u00e4rkevi\u00e4, ker\u00e4\u00e4mme kirjailijoilta sen, mik\u00e4 on meille sopivaa ja pit\u00e4\u00e4 yht\u00e4 totuuden kanssa, ja muun yli hypp\u00e4\u00e4mme. Ruusuja poimiessamme taivutamme piikit syrj\u00e4\u00e4n, niin my\u00f6s ker\u00e4tess\u00e4mme kirjoista hy\u00f6dyllist\u00e4 varjelkaamme itsemme vahingolliselta. Heti alkuun on siis tarkasteltava jokaista opittavaa asiaa t\u00e4t\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4ra\u00e4 silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en ohjeena doorilainen sananlasku, jonka mukaan ”luotinuoran p\u00e4\u00e4h\u00e4n on asetettava kivi\u201d.<\/p>\n

5. Ja koska tie todelliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n kulkee hyveen kautta ja runoilijat, proosakirjailijat ja viel\u00e4 paljon enemm\u00e4n filosofit ovat laulaneet sen ylistyst\u00e4, on heid\u00e4n kirjoituksiinsa kiinnitett\u00e4v\u00e4 erikoisen suurta huomiota. Sill\u00e4 hy\u00f6ty ei suinkaan ole v\u00e4h\u00e4inen, jos nuorten sielut l\u00e4hestyv\u00e4t hyvett\u00e4 ja niiss\u00e4 syntyy siihen jonkinlainen tottumus; painuvathan juuri n\u00e4it\u00e4 asioita koskevat l\u00e4ksyt l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti syv\u00e4lle herkkiin sieluihin. Mit\u00e4p\u00e4 muuta tarkoitusta varten arvelemme Hesiodoksen (ks. Hesiodos, Ty\u00f6t ja p\u00e4iv\u00e4t, s\u00e4keet 285-290) sepitt\u00e4neen kaikkien laulamat s\u00e4keens\u00e4 kuin juuri kannustaakseen nuorisoa hyveeseen? Alussa hyveeseen johtava tie on nimitt\u00e4in rosoinen ja vaikeasti kuljettava raskas yl\u00e4m\u00e4ki, t\u00e4ynn\u00e4 hike\u00e4 ja vaivaa. Kaikille ei ole helppoa aloittaa sen kapuamista eik\u00e4 aloitettuaan p\u00e4\u00e4st\u00e4 huipulle. Mutta yl\u00f6s p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n havaitsee, kuinka tasainen ja hyv\u00e4, kuinka keve\u00e4 ja helppokulkuinen se itse asiassa on ja kuinka paljon miellytt\u00e4v\u00e4mpi kuin tie, joka johtaa pahuuteen ja jota sama runoilija on sanonut ensi silm\u00e4yksell\u00e4 helpoksi valita. K\u00e4sitykseni mukaan h\u00e4nen ainoana tarkoituksenaan n\u00e4in sanoessaan on innostaa meit\u00e4 hyveeseen ja kutsua kaikkia olemaan hyvi\u00e4 ja samalla varoittaa meit\u00e4, ettemme vaivojen her-paannuttamina antaisi periksi ennen loppua. Ja luonnollista on, ett\u00e4 jos joku toinen Hesiodoksen tavoin ylist\u00e4\u00e4 hyvett\u00e4, meid\u00e4n tulee ottaa h\u00e4nen sanansa vastaan, koska ne johtavat samaan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Ja mit\u00e4 Homerokseen tulee, olen kuullut era\u00e4lt\u00e4 henkil\u00f6lt\u00e4, joka on p\u00e4tev\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n runoilijan tarkoitusta, ett\u00e4 koko hanen tuotantonsa paitsi se, mik\u00e4 siin\u00e4 on ep\u00e4olennaista, on hyveen ylistysta. Selv\u00e4sti t\u00e4ma tulee ilmi esimerkiksi h\u00e4nen kuvatessaan alastoman kefalleenien p\u00e4\u00e4llik\u00f6n Odysseuksen pelastumista haaksirikosta. Pelk\u00e4ll\u00e4 ilmestymisell\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4llikk\u00f6 her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kunnioitusta kuninkaantytt\u00e4ress\u00e4 alastomuutensa mill\u00e4\u00e4n tavoin tuottamatta h\u00e4nelle h\u00e4pe\u00e4\u00e4, koska kuvauksen mukaan h\u00e4nt\u00e4 vaatteiden sijasta koristi hyve. Muutkin faiaakit arvostivat h\u00e4nt\u00e4 niin suuresti, ett\u00e4 he kaikki alkoivat ihailla h\u00e4nt\u00e4 ja seurata h\u00e4nen esimerkki\u00e4\u00e4n luopuen ylellisyydest\u00e4, jossa olivat el\u00e4neet, eik\u00e4 kukaan heist\u00e4 tiennyt mit\u00e4\u00e4n parempaa kuin tulla samanlaiseksi kuin Odysseus, ja kaikki t\u00e4m\u00e4 tapahtui, vaikka h\u00e4n oli vain haaksirikosta pelastunut. Sill\u00e4 tavoin Homeros, sanoo runoilijan tulkitsija, aivan kuin huutamalla huutaa: Teid\u00e4n, oi ihmiset, tulee huolehtia hyveest\u00e4, joka ui yhdess\u00e4 haaksirikkoisen kanssa ja maissa osoittaa alastoman onnekkaita faiaakkeja kunnioitettavammaksi. N\u00e4in asia todella onkin. Mit\u00e4 tulee muuhun omaisuuteen, ei oikeastaan voi puhua sen omistajista, vaan se on niiden, joille se jotenkin on sattunut joutumaan, koska se siirtyy milloin sinne milloin t\u00e4nne kuin arpapeliss\u00e4; hyve ainoana omaisuutena on katoamaton ja s\u00e4ilyy sek\u00e4 el\u00e4ess\u00e4 ett\u00e4 kuoleman j\u00e4lkeen. Minusta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4kin, ett\u00e4 Solon on juuri t\u00e4m\u00e4n t\u00e4hden sanonut rikkaille: ”Mutta me emme heid\u00e4n kanssaan vaihda hyvett\u00e4 rikkauteen, sill\u00e4 hyve on aina vankkumaton, mutta rahaa on milloin yhdell\u00e4 milloin toisella ihmisell\u00e4.” (ks. Plutarkhos, Solonin el\u00e4m\u00e4kerta, 3). Vastaavanlaiset ovat Theogniin s\u00e4keet, joissa h\u00e4n sanoo Jumalan, ket\u00e4 han nyt sill\u00e4 tarkoittaakin, kallistavan vaakaa ihmisille milloin yht\u00e4\u00e4lle, milloin toisaalle, niin ett\u00e4 ”toisinaan on rikas, toisinaan ei omista mit\u00e4\u00e4n” (ks. Theognis, Elegia, 157) My\u00f6s keoslainen sofisti Prodikos on joissakin kirjoituksissaan samaan tapaan filosofoinut hyveest\u00e4 ja paheesta; h\u00e4neenkin on kiinnitett\u00e4v\u00e4 huomiota, sill\u00e4 h\u00e4n ei ole mik\u00e4\u00e4n mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 syrj\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 mies. Lainaan h\u00e4nen ajatuksiaan, sik\u00e4li kuin niit\u00e4 muistan, sill\u00e4 en tunne sanatarkasti h\u00e4nen kirjoituksiaan, paitsi ett\u00e4 tied\u00e4n h\u00e4nen kirjoittaneen proosaa. H\u00e4n kertoo, kuinka Herakles nuorena, suunnilleen samanik\u00e4isen\u00e4 kuin te nyt, ja miettiess\u00e4\u00e4n, valitsisiko vaivojen kautta hyveeseen johtavan tien vai helpon tien, kohtasi kaksi naista, Hyveen ja Paheen. Heid\u00e4n erilaisuutensa n\u00e4kyi heti ulkomuodosta, ennen kuin he puhuivatkaan. Toinen heist\u00e4 oli komeasti kammattu ja kaunisteltu ja kylpi ylellisyydess\u00e4. H\u00e4ness\u00e4 oli kaikkea, mik\u00e4 voi tuottaa nautintoa. Sit\u00e4 n\u00e4ytellen ja luvaten viel\u00e4 enemm\u00e4n h\u00e4n yritti vet\u00e4\u00e4 Herakleen puoleensa. Toinen oli laiha ja kaunistelematon, katsoi ankarasti ja puhui toisella tapaa, sill\u00e4 h\u00e4n ei luvannut rentoutusta eik\u00e4 nautintoa, vaan hike\u00e4, lukemattomia vaivoja ja vaaroja kaikkialla, sek\u00e4 maalla ett\u00e4 merell\u00e4. Palkintona kaikesta t\u00e4st\u00e4 olisi Prodikoksen sanojen mukaan, ett\u00e4 Herakleesta\u00a0 tulisi jumala. Hyvett\u00e4 Herakles sitten lopullisesti seurasikin.<\/p>\n

6. Ja melkein kaikki viisaudestaan tunnetut ovat kuka enemm\u00e4n, kuka v\u00e4hemm\u00e4n, jokainen voimiensa mukaan, kirjoituksissaan ylist\u00e4neet hyvett\u00e4. Heist\u00e4 tulee ottaa esimerkki\u00e4 ja koettaa toteuttaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 heid\u00e4n sanojaan, Joka n\u00e4et teoillaan vahvistaa hyveen, jonka muut j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t vain sanoihin,<\/p>\n

”se vain on viisas, muut h\u00e4ilyv\u00e4t varjojen lailla” (Odysseia, 10,495).<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on verrattavissa siihen, ett\u00e4 taidemaalari kuvaa taulussaan ihmisen suurenmoisen kauniiksi ja t\u00e4m\u00e4 sitten todellisuudessa osoittautuukin kuvansa kaltaiseksi. Joka taas loistavin sanoin ylist\u00e4\u00e4 hyvett\u00e4 julkisesti ja pit\u00e4\u00e4 siit\u00e4 pitki\u00e4 puheita, mutta yksityisesti asettaa nautinnon kohtuuden ja ahneuden oikeudenmukaisuuden edelle, on kuin n\u00e4yttelij\u00e4t, jotka n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 esitt\u00e4v\u00e4t erilaisia osia, ovat siell\u00e4 kuninkaita ja valtiaita, vaikka eiv\u00e4t todellisuudessa ole kumpaakaan, eiv\u00e4t kaiken huipuksi ehk\u00e4 edes vapaita. Eih\u00e4n muusikkokaan hyv\u00e4ksy sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen lyyransa on ep\u00e4vireess\u00e4, eik\u00e4 kuoronjohtaja sit\u00e4, etteiv\u00e4t kuoron \u00e4\u00e4net soinnu yhteen. Mutta t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa ihminen on ristiriidassa itsens\u00e4 kanssa, koska h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ei soinnu h\u00e4nen sanoihinsa. ”Kieli vakuuttaa, mutta mielt\u00e4 ei vala sido” (Euripides, Hippolytos, 612), kuten h\u00e4n voi lainata Euripidesta. Eik\u00f6 h\u00e4n n\u00e4in tavoittele ennemmin sit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4isi ulosp\u00e4in hyv\u00e4lt\u00e4 kuin ett\u00e4 todella olisi hyv\u00e4? Mutta v\u00e4\u00e4ryyden \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen rajahan on , jos Platoniin on uskomista, juuri siin\u00e4, ett\u00e4 koettaa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 oikeamieliselt\u00e4, vaikka ei ole oikeamielinen (Platon, Valtio, 361A ja 335 s) .<\/p>\n

7. Hyv\u00e4ksyk\u00e4\u00e4mme siis kaikki kirjoitukset, jotka sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t neuvoja hyv\u00e4\u00e4n. Mutta koska kerran meille on s\u00e4ilynyt joko suullisena perim\u00e4tietona tai runoilijoiden ja historioitsijoiden muistiin kirjoittamina my\u00f6s kertomuksia muinaisaikojen miesten huomattavista teoista, emme saa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 syrj\u00e4\u00e4n niist\u00e4 saatavaa hy\u00f6ty\u00e4. Esimerkiksi kerrotaan, ett\u00e4 torilla joku alkoi pilkata Periklest\u00e4, mutta h\u00e4n ei kiinnitt\u00e4nyt siihen huomiota. Koko p\u00e4iv\u00e4n tuo ihminen jatkoi ja hukutti h\u00e4net ylenm\u00e4\u00e4r\u00e4iseen ivaan, mutta h\u00e4n pysyi v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4. Kun tuli ilta ja pimeni ja pilkkaaja poistui, Perikles l\u00e4hti saattamaan h\u00e4nt\u00e4 lyhty k\u00e4dess\u00e4\u00e4n, jottei menett\u00e4isi tilaisuutta harjoitella todellisen filosofin tyyneytt\u00e4. Kerran taas joku katkeroitui megaralaiseen Eukleidekseen ja uhkasi ja vannoi tappavansa h\u00e4net. Eukleides puolestaan vannoi antavansa h\u00e4nelle anteeksi ja olevansa kantamatta kaunaa. On arvokasta muistaa tuollaisia esimerkkej\u00e4, kun itse joutuu vihan valtaan! Ei nimitt\u00e4in saa uskoa tragedian sanoihin: ”Viha luonnostaan aseistaa k\u00e4den vihollisia vastaan” (ks. Plutarkhos, Perikleen el\u00e4m\u00e4kerta, 5), vaan p\u00e4invastoin ei pid\u00e4 ollenkaan antaa valtaa vihalle. Jos t\u00e4m\u00e4 ei olekaan helppoa, niin pankaamme ainakin j\u00e4rki vihan suitsiksi, ettei se menisi liiallisuuksiin.<\/p>\n

Puhukaamme edelleen huomattavien tekojen esikuvista. Joku hy\u00f6kk\u00e4si kerran Sokrateen, Sofronioksen pojan, kimppuun ja l\u00f6i h\u00e4nt\u00e4 s\u00e4\u00e4lim\u00e4tt\u00e4 suoraan kasvoihin. H\u00e4n ei tehnyt vastarintaa, vaan salli juopuneen vuodattaa koko vihansa, niin ett\u00e4 h\u00e4nen kasvonsa turposivat ja paisuivat iskuista. Kun pahoinpitelij\u00e4 sitten lakkasi ly\u00f6m\u00e4st\u00e4, ei Sokrates, niin kerrotaan, tehnyt muuta kuin kirjoitti otsaansa samoin kuin patsaaseen tekij\u00e4n nimen: se ja se on t\u00e4m\u00e4n tehnyt; t\u00e4m\u00e4 oli h\u00e4nen kostonsa pahantekij\u00e4lle N\u00e4m\u00e4 asiat opettavat melkein samaa kuin meid\u00e4n omat kirjoituksemme, ja siksi sanonkin, ett\u00e4 teid\u00e4n ik\u00e4istenne on hyvin arvokasta seurata t\u00e4llaisia esikuvia. T\u00e4m\u00e4 Sokrateen teko vastaa k\u00e4sky\u00e4, joka sanoo, ett\u00e4 jos joku ly\u00f6 sinua oikealle poskelle, sinun tulee k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 h\u00e4nelle vasenkin (Matt. 5:39); t\u00e4m\u00e4 on meid\u00e4n tapamme puolustautua. Perikleen ja Eukleideen teko taas vastaa opetusta, joka sanoo, ett\u00e4 tulee suhtautua k\u00e4rsiv\u00e4llisesti vainoajiinsa ja n\u00f6yr\u00e4sti kest\u00e4\u00e4 heid\u00e4n vihansa sek\u00e4 rukoilla vihollisille hyv\u00e4\u00e4 eik\u00e4 kirota heit\u00e4 (Matt. 5:44). Joka n\u00e4et on etuk\u00e4teen harjaantunut t\u00e4llaisten esikuvien \u00e4\u00e4rell\u00e4, ei en\u00e4\u00e4 ep\u00e4ile evankeliumin opetusta ja pid\u00e4 sen toteuttamista mahdottomana. En halua j\u00e4tt\u00e4\u00e4 mainitsematta my\u00f6sk\u00e4\u00e4n Aleksanteri Suurta, joka saatuaan vangeiksi Dareioksen kauneudestaan kuuluisat tytt\u00e4ret ei suostunut edes katsomaan heit\u00e4 pit\u00e4en h\u00e4pe\u00e4llisen\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n, miesten voittaja, joutuisi itse naisten voittamaksi. T\u00e4ss\u00e4 pa\u00e4dymme samaan kuin sanottaessa, ettei rikoksesta ole vapaa se, joka katsoo naista himoiten h\u00e4nt\u00e4 vaikka ei itse teossa sorrukaan aviorikokseen, sill\u00e4 h\u00e4n on kuitenkin ottanut tuon halun sieluunsa (Matt 5:28). Ottakaamme lopuksi Kleiniaan esimerkki. H\u00e4n oli yksi Pythagoraan oppilaista (Jamblikhos, Pythagoraan el\u00e4m\u00e4kerta, 28). On vaikea uskoa, ett\u00e4 h\u00e4n toimi aivan itsest\u00e4\u00e4n suuresti meid\u00e4n oppiamme muistuttavalla tavalla eik\u00e4 tietoisesti noudattanut sit\u00e4. Mit\u00e4 Kleinias sitten teki? Kun h\u00e4n olisi vannomalla vapautunut kolmen leivisk\u00e4n tappiosta, h\u00e4n mieluummin maksoi kuin vannoi, vaikka h\u00e4n vannomalla olisi vain vahvistanut totuuden. Minusta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aivan kuin h\u00e4n olisi menetellyt siten kuultuaan k\u00e4skyst\u00e4, joka kielt\u00e4\u00e4 meit\u00e4 vannomasta (2. Moos. 20:7; Matt. 5:34).<\/p>\n

8. Mutta palatkaamme taas siihen, mit\u00e4 alussa sanoin: meid\u00e4n ei tule ilman muuta omaksua kaikkea, vaan vain se, mik\u00e4 on meille hy\u00f6dyksi.<\/b> H\u00e4pe\u00e4llist\u00e4 on, ett\u00e4 elintarvikkeista kyll\u00e4 erottelemme vahingolliset ainekset, mutta emme kiinnit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n huomiota opetuksiin, joilla ravitsemme sieluamme, vaan kuin tulvavirta lakaisemme mukaan kaiken, mik\u00e4 eteemme heitet\u00e4\u00e4n. Kapteeni ei j\u00e4t\u00e4 laivaa tuuliajolle, vaan ohjaa sen satamaan, jousimies ampuu maaliin ja kuparisepp\u00e4 ja kirvesmies pyrkiv\u00e4t t\u00e4yteen ammattitaitoon. Mik\u00e4 oikeus meill\u00e4 olisi j\u00e4\u00e4d\u00e4 j\u00e4lkeen noista ammattimiehist\u00e4 meille kuuluvien asioiden arvostelemisen taidossa? Sill\u00e4 kuinka k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isten ty\u00f6ll\u00e4 olisi p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, mutta ihmisel\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ei olisi p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, johon katsoen tulee toimia ja puhua, ellei joka suhteessa halua olla j\u00e4rjett\u00f6mien el\u00e4inten kaltainen? Meh\u00e4n muistuttaisimme yksinkertaisesti lastittomia laivoja: sielumme per\u00e4sin olisi kokonaan vailla j\u00e4rke\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4mme ajelehtisi sinne t\u00e4nne. Urheilukilpailuja – tai jos haluat: musiikkilpailuja – varten harjoitellaan niit\u00e4 lajeja, joista on odotettavissa voittoseppeleet, eik\u00e4 painiin tai nyrkkeilyn valmentautuva samalla pyri harjoittelemaan my\u00f6s kitaran tai huilun soittoa. Ei Polydamaskaan (kuuluisa urheilija antiikin aikana; suom.huom.) harjoitellut t\u00e4llaisia asioita, vaan ennen Olympian kisoja pys\u00e4ytti vauhdista vaunuja sill\u00e4 tavoin kasvattaen voimiaan. Eik\u00e4 Milonia (kuuluisa painija; suom.huom.) saatu ty\u00f6nnetyksi pois voidellun kilven p\u00e4\u00e4lt\u00e4, vaan h\u00e4n vastusti yht\u00e4 lujasti kuin lyijyll\u00e4 jalustaansa kiinnitetyt kuvapatsaat. Kaiken kaikkiaan heid\u00e4n harjoituksensa olivat valmistautumista kilpailuun Mutta jos he olisivat ryhtyneet opettelemaan fryygialaisen Marsyaan tai Olympoksen (tunnettuja lyyransoittajia; suom.huom.) soittotaitoa j\u00e4tt\u00e4en areenan ja urheiluharjoitukset, olisivatko he heti saaneet voittoseppeleet ja kunniaa vai tuskin v\u00e4lttyneet joutumasta naurunalaisiksi heikon taitonsa vuoksi? Mutta eip\u00e4 Timotheoskaan puolestaan j\u00e4tt\u00e4nyt musiikkia viett\u00e4\u00e4kseen aikaansa urheilukentill\u00e4. Ei h\u00e4n silloin olisi ollut soittotaidoltaan kaikkia paljon etev\u00e4mpi; h\u00e4nh\u00e4n oli siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin ylivoimainen taidossaan, ett\u00e4 pystyi kireill\u00e4 ja ankarilla soinnuilla her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n vihaa ja taas halutessaan vienolla musiikilla sen laukaisemaan ja pehment\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4. Kerrotaan, ett\u00e4 kun Timotheos kerran taidokkaasti soitti fryygialaisen s\u00e4velm\u00e4n Aleksanterille, h\u00e4n sai t\u00e4m\u00e4n nousemaan kesken illallisen ja tarttumaan aseisiin ja sitten leppeill\u00e4 soinnuillaan palaamaan p\u00f6yt\u00e4kumppaniensa luo. Niin suuri voima p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4ll\u00e4 harjoittelulla on sek\u00e4 musiikissa ett\u00e4 urheilussa.<\/p>\n

Kun nyt on ollut puhetta voittoseppeleist\u00e4 ja urheilijoista, on viel\u00e4 mainittava, ett\u00e4 he kest\u00e4v\u00e4t lukemattomia vaivoja ja kaikin tavoin kasvattavat voimiaan hikoillen urheiluharjoituksissa. Valmentajiltaan urheilijat saavat monia ly\u00f6ntej\u00e4, he noudattavat valmentajien m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4, vaivalloista ruokavaliota, ja muutenkin, jotten puhuisi turhan pitk\u00e4\u00e4n, heid\u00e4n koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ennen kilpailuja on niihin valmistautumista. Sitten he riisuutuvat, menev\u00e4t kilpakent\u00e4lle ja ponnistelevat kaikin tavoin antautuen vaaroihin saadakseen laakeri- tai persilja- tai vastaavanlaisen seppeleen ja sen kunnian, ett\u00e4 kuuluttaja julistaisi heid\u00e4t voittajiksi. Onko siis mahdollista, ett\u00e4 me, jotka tavoittelemme sek\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4\u00e4n ett\u00e4 suuruudeltaan niin ihmeellisi\u00e4 el\u00e4m\u00e4n palkintoja, ettei sit\u00e4 voi sanoin ilmaista, saavuttaisimme ne k\u00e4dell\u00e4 kahmaisten noin vain nukkumalla kylke\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4en ja nauttimalla ravintoa varsin suruttomasti? Siin\u00e4 tapauksessa olisi huoleton ja kevytmielinen el\u00e4m\u00e4 arvokasta ja ihmisist\u00e4 onnellisimpina pidett\u00e4isiin Sardanapalosta tai Margitesta, josta Homeros on sanonut, mik\u00e4li sanat todella ovat Homeroksen, ettei t\u00e4m\u00e4 kyennyt sen kummemmin kynt\u00e4m\u00e4\u00e4n kuin kuokkimaankaan tai tekem\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n muutakaan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tarpeellista teht\u00e4v\u00e4\u00e4 (Sardanapalos ja Margites, komiikan henkil\u00f6it\u00e4. Basileios tuntuu ep\u00e4ilev\u00e4n Margiteesta kertovan runon homeerista alkuper\u00e4\u00e4; suom.huom.). Eik\u00f6 l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 totuutta ole Pittakos sanoessaan, ett\u00e4 on vaikea olla hyv\u00e4? Silla todellakin, paljon vaivann\u00e4\u00f6n j\u00e4lkeenkin t\u00f6in tuskin onnistumme p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n osallisiksi hyvyyksist\u00e4, joita ei voi verrata mihink\u00e4\u00e4n ihmisel\u00e4m\u00e4n ilmi\u00f6\u00f6n, kuten edell\u00e4 sanoimme. Meid\u00e4n ei siis tule heitt\u00e4yty\u00e4 huolettomiksi eik\u00e4 vaihtaa suuria toiveitamme lyhytaikaiseen mukavuuteen, jollemme halua rangaistusta, ei t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ihmisten keskuudessa, vaikka sek\u00e4\u00e4n ei ole v\u00e4h\u00e4inen asia ajattelevalle ihmiselle, vaan niiss\u00e4 tuomioistuimissa, jotka ovat maan alla tai miss\u00e4 lienev\u00e4tkin maailmankaikkeudessa. Joka on tehnyt synti\u00e4 tahtomattaan, h\u00e4nen osakseen ehk\u00e4 tulee Jumalan anteeksianto; mutta joka varta vasten on valinnut pahan, ei voi mitenk\u00e4\u00e4n puolustautua moninkertaista rangaistusta vastaan<\/p>\n

9. Mit\u00e4 meid\u00e4n on siis teht\u00e4v\u00e4? Kuka voi sen sanoa? Mit\u00e4p\u00e4 muuta kuin huolehtia sielustamme ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 syrj\u00e4\u00e4n kaikki muut asiat. Ei siis pid\u00e4 orjamaisesti palvella ruumista enemm\u00e4n kuin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n tarve vaatii, vaan ennen kaikkea on huolehdittava sielun tarpeista, niin ett\u00e4 j\u00e4rkev\u00e4ll\u00e4 el\u00e4m\u00e4ll\u00e4 vapautamme sen ruumiillisista himoista kuin vankilasta ja samalla kohotamme ruumiin himojen yl\u00e4puolelle. Vatsalle on annettava, mik\u00e4 sille on tarpeen eik\u00e4 mik\u00e4 sit\u00e4 eniten miellytt\u00e4\u00e4, niin kuin tekev\u00e4t ne, jotka etsiv\u00e4t p\u00f6yd\u00e4nkattajia ja keitt\u00e4ji\u00e4 kierrellen maat ja mannut, ik\u00e4\u00e4n kuin kantaisivat veroja ilke\u00e4lle herralle. Heid\u00e4n puuhansa tekee heist\u00e4 s\u00e4\u00e4litt\u00e4vi\u00e4, ja heid\u00e4n k\u00e4rsimyksens\u00e4 on yht\u00e4 suuri kuin niiden tuonelassa rangaistavien, jotka tarkoituksetta kohentavat tulta tai kantavat vett\u00e4 seulalla ja tyhjent\u00e4v\u00e4t sen vuotavaan ruukkuun vaivojensa koskaan loppumatta. Diogeneen mukaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 enempi kampauksesta ja vaatetuksesta miesten mieliksi huolehtiminen on viheli\u00e4isyytta ja naisten mieliksi huolehtiminen taas viettely\u00e4 (Diogenes, Laertios 6,2,54). N\u00e4in ollen keikarointi tai keikarin maineessa el\u00e4minen on teid\u00e4n kaltaisillenne miehille yht\u00e4 h\u00e4pe\u00e4llisen\u00e4 kuin ilotaloissa k\u00e4yminen tai toisten avioliittojen tuhoksi juonittelu. Mit\u00e4 eroa ainakaan ajatteleva ihminen n\u00e4kee siin\u00e4, pit\u00e4\u00e4k\u00f6 joku ylh\u00e4is\u00f6n viittaa vai k\u00f6yhien pukua, koska k\u00f6yh\u00e4n vaate torjuu yht\u00e4 hyvin talven kylmyyden ja kes\u00e4n helteen? Samoin on muutenkin varustauduttava siten, ettei omista enemp\u00e4\u00e4 kuin tarvitsee, eik\u00e4 ruumiista tule huolehtia enemp\u00e4\u00e4 kuin on hyv\u00e4ksi sielulle. Miehen nimen mittaiselle miehelle on yht\u00e4 suuri h\u00e4pe\u00e4 olla keikari ja ruumiinsa hemmottelija kuin olla mink\u00e4 tahansa muun alhaisen intohimon vallassa. Kaiken huomionsa kiinnitt\u00e4minen ruumiilliseen hyvinvointiin ei ole sellaisen ihmisen puuhaa, joka tuntee itsens\u00e4 ja viisaan ohjeen, ettei ihminen ole sit\u00e4, milt\u00e4 ulosp\u00e4in n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, vaan ett\u00e4 tarvitaan enemm\u00e4n viisautta, jonka avulla jokainen meist\u00e4 voi oppia tuntemaan, kuka h\u00e4n itse asiassa on. Itsens\u00e4 tuntemaan oppiminen taas puhdistamatta mielt\u00e4\u00e4n on viel\u00e4 mahdottomampaa kuin vuotavilla silmill\u00e4 aurinkoon katsominen. Sielun puhdistaminen – puhuakseni lyhyesti ja teille soveliaasti – tarkoittaa aistinautintojen halveksimista.<\/strong> Silmi\u00e4\u00e4n ei saa antaa tempuntekij\u00f6iden sopimattomien esitysten katselemiseen tai sallia niiden katsella himoa kiihottavia vartaloita; korviensa kautta taas ei pid\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 turmeltunutta melodiaa vallitsemaan sielussa. Sill\u00e4 on luonnollista, ett\u00e4 tuonlaatuinen musiikki synnytt\u00e4\u00e4 intohimoja, jotka orjuuttavat ja alentavat sielua. sen sijaan meid\u00e4n tulee pyrki\u00e4 kuuntelemaan toisenlaista, parempaa ja parempaan johdattavaa musiikkia, jonka avulla Daavidinkin, pyhien psalmien runoilijan, kerrotaan vapauttaneen kuninkaan synkk\u00e4mielisyyden raivosta(1. Sam. 16:23). Kerrotaan, ett\u00e4 kun Pythagoras kohtasi juopuneen juhlaseurueen, h\u00e4n k\u00e4ski kulkuetta johtavaa huilunsoittajaa vaihtamaan s\u00e4velm\u00e4\u00e4 ja soittamaan juhlijoille doorilaiseen tapaan, ja se j\u00e4rkiinnytti heit\u00e4 siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 he viskasivat menem\u00e4\u00e4n seppeleens\u00e4 ja l\u00e4htiv\u00e4t h\u00e4peiss\u00e4\u00e4n tiehens\u00e4. Toiset taas huilunsoitto pystyy saamaan korybanttisen hurmion tai bakkanttisen raivon valtaan (Platon, Valtio 411A) Niin suuri on ero sen mukaan, antautuuko terveen vai turmeltuneen musiikin valtaan. N\u00e4in ollen meid\u00e4n on aivan yht\u00e4 tarkasti pysytt\u00e4v\u00e4 erossa nykymusiikista kuin mist\u00e4 tahansa ilmeisen h\u00e4pe\u00e4llisest\u00e4 asiasta. Kaikenlaisten ilmaan sekoittuvien hajuaistille mielihyv\u00e4\u00e4 tuottavien tuoksujen tai itsemme hajuvoiteilla voitelemisen pelkk\u00e4 mainitseminen ja kielt\u00e4minenkin h\u00e4vett\u00e4\u00e4 minua. Siit\u00e4 taas, ettei pid\u00e4 tavoitella kosketus- ja makunautintoja, ei ole muuta sanottavaa, kuin ett\u00e4 ne pakottavat mets\u00e4st\u00e4j\u00e4ns\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n kuin el\u00e4imet, joiden huomio on kiinnittynyt vatsaan ja sen alapuolelle. Sanalla sanoen sen, joka ei halua vajota nautintoihin kuin mutaan, on kerta kaikkiaan ylenkatsottava ruumista tai Platonin sanojen mukaan kiinnitett\u00e4v\u00e4 siihen huomiota vain sen verran, ett\u00e4 se palvelee meit\u00e4 viisaassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. H\u00e4n puhuu samoin kuin Paavali, joka kehottaa olemaan hemmottelematta ruumiista, niin etteiv\u00e4t sen halut saa valtaa (Room. 13:14). Ne, jotka huolehtivat ruumiistaan ja sen mahdollisimman hyv\u00e4st\u00e4 kunnosta mutta halveksivat ruumista v\u00e4lineen\u00e4\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4 sielua antamatta sille mit\u00e4\u00e4n arvoa, eiv\u00e4t yht\u00e4\u00e4n eroa niist\u00e4, jotka pit\u00e4v\u00e4t huolta soittimista, mutta laiminlyov\u00e4t soittotaidon opettelemisen. Ruumista on t\u00e4ysin p\u00e4invastoin pidett\u00e4v\u00e4 kurissa ja hillitt\u00e4v\u00e4 kuin hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4 villipetoa ja ly\u00f6m\u00e4ll\u00e4 sit\u00e4 j\u00e4rjell\u00e4 kuin piiskalla on nukutettava sen sielulle aiheuttamat levottomuudet. Ei tule ylenkatsoa j\u00e4rke\u00e4 ja p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 nautinnon suitsia, sill\u00e4 silloin kulkeudumme eteenp\u00e4in kuin vaununajaja, jota kurittomat ja \u00e4ksyt hevoset vet\u00e4v\u00e4t. On muistettava my\u00f6s Pythagorasta, joka saatuaan tiet\u00e4\u00e4 er\u00e4\u00e4n oppilaistaan ruumiinharjoituksin ja ruokavaliolla kovasti vahvistavan itse\u00e4\u00e4n, sanoi: ”Etk\u00f6 lakkaisi rakentamasta vankilaasi yh\u00e4 raskaammaksi?” Sen t\u00e4hden sanotaan my\u00f6s, ett\u00e4 Platon ruumiin aikaansaaman vahingon ennalta ymm\u00e4rt\u00e4en, sijoitti Akatemiansa ep\u00e4terveelliselle Attikan seudulle katkaistakseen ruumiin liiallisen hyvinvoinnin kuin turhat versot viinik\u00f6ynn\u00f6ksest\u00e4. Olen kuullut l\u00e4\u00e4k\u00e4reilt\u00e4kin, ett\u00e4 ylet\u00f6n ruumiillinen hyvinvointi on vahingollista.<\/p>\n

Kun siis jo t\u00e4m\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen huolehtiminen ruumiista on sillekin ep\u00e4edullista ja lis\u00e4ksi esteen\u00e4 sielulle, ruumiin orjamainen palveleminen on sulaa hulluutta. Mutta jos todella aiomme ruumista halveksia, niin silloin emme ihaile muutakaan inhimillist\u00e4. Sill\u00e4 mihin en\u00e4\u00e4 tarvitsemme rikkautta, jos pid\u00e4mme halpa-arvoisina ruumiillisia nautintoja? En tajua mihin, jollei meille kuin lohik\u00e4\u00e4rmeille saduissa tuota mielihyv\u00e4\u00e4 valvoa \u00f6it\u00e4mme maahan haudattujen aarteiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Sen taas, joka on kasvatettu suhtautumaan v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti t\u00e4llaisiin asioihin, on hyvin vaikeaa koskaan teoissaan tai sanoissaan antaa etusijaa millek\u00e4\u00e4n alhaiselle tai h\u00e4pe\u00e4lliselle. Kaikkea, mik\u00e4 menee yli tarpeen, h\u00e4n halveksii sit\u00e4 enemm\u00e4n, mit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n h\u00e4n sit\u00e4 tarvitsee, olkoonpa kysymyksess\u00e4 vaikka Lyydian kultahiekka tai kultaa kantavien muurahaisten tuotteet. Tarpeen taas sanelee v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys eik\u00e4 nautinnonhalu. Ne, jotka ylitt\u00e4v\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden rajat, ovat verrattavissa alam\u00e4keen kieriviin: heill\u00e4 ei ole kiinnekohtaa eiv\u00e4tk\u00e4 he pys\u00e4hdy mihink\u00e4\u00e4n eteenp\u00e4in sy\u00f6ksyess\u00e4\u00e4n; samoin hekin, ymp\u00e4r\u00f6ip\u00e4 heit\u00e4 kuinka suuri tavaram\u00e4\u00e4r\u00e4 tahansa, tarvitsevat kuitenkin v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 paljon tai viel\u00e4 enemm\u00e4nkin lis\u00e4\u00e4 halujensa tyydytt\u00e4miseen, kuten sanoo Solon, Eksekestideen poika: ’Ihmisten rikkaudelle ei ole mit\u00e4\u00e4n rajaa.” (ks. Solonis Fragm. 1,5,7. Diehl). My\u00f6s Theognista on meid\u00e4n k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 opettajanamme h\u00e4nen sanoessaan: ”En halua rikastua enk\u00e4 rikkautta pyyd\u00e4, vaan hyv\u00e4 on minun el\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4\u00e4n tyytyen mit\u00e4\u00e4n pahaa k\u00e4rsim\u00e4tt\u00e4” (Theognis, Ty\u00f6t ja p\u00e4iv\u00e4t, 1155-1156). Ihailen my\u00f6s Diogenesta, koska h\u00e4n niin kertakaikkisesti ylenkatsoi kaikkea inhimilliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n liittyv\u00e4\u00e4. H\u00e4n osoittautui suurta kuningastakin rikkaammaksi, koska tarvitsi el\u00e4\u00e4kseen v\u00e4hemm\u00e4n kuin t\u00e4m\u00e4. Meille taas ei mik\u00e4\u00e4n riit\u00e4, vaikka omistaisimme Myysian Pythioksen rikkaudet ja niin ja niin monta auranalaa maata ja karjalaumoja sellaiset m\u00e4\u00e4r\u00e4t, ettei niit\u00e4 voi edes laskea. Olen sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 kun rikkautta ei ole, sit\u00e4 ei tule kaivata, ja kun sit\u00e4 on, ei tule niink\u00e4\u00e4n ajatella, kuinka hankkisi sit\u00e4 lis\u00e4\u00e4 vaan kuinka k\u00e4ytt\u00e4isi sit\u00e4 oikein. Sokrates on oikeassa, kun jonkun rikkaan kerskaillessa rahoillaan h\u00e4n sanoi, ettei ihaile t\u00e4t\u00e4, ennen kuin vakuttuu, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 osaa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 oikein rahojaan (Sokrates ylisti Persian kuningasta Dareiosta; ks. Dion Krysostomos, Kuninkuudesta, puhe 3,102). Jos Feidias ja Polykleitos olisivat kerskailleet kullasta ja norsunluusta, joista toinen teki Zeuksen patsaan Eelikseen, toinen Heran patsaan Argokseen, he olisivat olleet naurettavia ylpeilless\u00e4\u00e4n vieraalla rikkaudella mutta j\u00e4tt\u00e4neet huomiotta taitonsa, joka antoi kullalle sen kauneuden ja arvon. Ja me arvellessamme, ettei hyve sin\u00e4ns\u00e4 riit\u00e4 ihmiselle koristukseksi, kuvittelemme tekev\u00e4mme jotain v\u00e4hemm\u00e4n h\u00e4vett\u00e4v\u00e4\u00e4 !<\/p>\n

Mutta vaikka ylenkatsoisimme rikkautta ja halveksisimme aistinautintoja, havittelemmeko kuitenkin imartelua ja mairittelua ja tavoittelemmeko Arkhilokhoksen ketun viekkautta ja oveluutta? (Arkhilokhos Paroslainen, lyyrinen runoilija n. 650 eKr; satu ketusta ei ole s\u00e4ilynyt; suom.huom.). Eniten j\u00e4rkev\u00e4n ihmisen tulee paeta el\u00e4mist\u00e4 kunniaa varten yleist\u00e4 mielipidett\u00e4 my\u00f6t\u00e4illen El\u00e4m\u00e4n ainoana johtot\u00e4hten\u00e4 meid\u00e4n on pidett\u00e4v\u00e4 sit\u00e4, mik\u00e4 on oikein, vaikka siten joutuisimme vastustamaan kaikkia ihmisi\u00e4. Ja vaikka meit\u00e4 uhkaisi hyv\u00e4n t\u00e4hden h\u00e4v\u00e4istys ja vaara, emme saa kuitenkaan mink\u00e4\u00e4n horjuttaa meit\u00e4 siit\u00e4, mink\u00e4 tied\u00e4mme oikeaksi. Miss\u00e4p\u00e4 suhteessa voimme sanoa yleist\u00e4 mielipidett\u00e4 ajattelevan ja sen mukaan el\u00e4v\u00e4n poikkeavan egyptil\u00e4isest\u00e4 viisaasta (tarkoittaa Proteusta, salaper\u00e4ist\u00e4 ”meren vanhusta”, Odysseia 4,384 ss. ja 453 ss., ilmaisu Platonilta: Euthydemos 288B; suom.huom.), joka muuttui halutessaan kasviksi tai el\u00e4imeksi, tuleksi, vedeksi tai miksi tahansa? Jos siis ihminen toisinaan, oikeaa arvostavien keskell\u00e4 ylist\u00e4\u00e4 oikeaa, toisinaan taas p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 suustaan vastakkaisia sanoja tiet\u00e4ess\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 arvostettavan, h\u00e4n mielistelee. Kuten tuhatjalkaisen sanotaan vaihtavan v\u00e4ri\u00e4 allansa olevan maan v\u00e4rin mukaan, tuollainen ihminenkin muuttaa mielt\u00e4\u00e4n kumppaniensa mielipiteiden mukaisesti.<\/p>\n

10. N\u00e4m\u00e4 asiat tulemme oppimaan t\u00e4ydellisemmin omista kirjoituksistamme, mutta nyt ik\u00e4\u00e4n kuin hahmotamme hyveen \u00e4\u00e4riviivoja muiden kuin kristittyjen opetusten avulla. Onhan luonnollista, ett\u00e4 ne, jotka huolellisesti ker\u00e4\u00e4v\u00e4t hy\u00f6dyn jokaisesta asiasta, kokoavat sit\u00e4 monelta taholta kuin suuret joet vesi\u00e4 ker\u00e4tess\u00e4\u00e4n. Sill\u00e4 runoilijan sana, ett\u00e4 on lis\u00e4tt\u00e4v\u00e4 v\u00e4h\u00e4 v\u00e4h\u00e4\u00e4n, on oikeutetusti sovitettavissa ei vain hopean, vaan mink\u00e4 tahansa tiedon karttumiseen. Niinh\u00e4n Biaskin vastasi pojalleen, joka oli l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 Egyptiin ja kysyi, mit\u00e4 tekem\u00e4ll\u00e4 h\u00e4n eniten miellytt\u00e4isi is\u00e4\u00e4ns\u00e4: ”Hankkimalla itsellesi varustus vanhuuden varalle.” T\u00e4ll\u00e4 ilmaisulla h\u00e4n tarkoitti hyvett\u00e4 kuvaillen sit\u00e4 n\u00e4in lyhyesti ja m\u00e4\u00e4ritellen hy\u00f6dyn,mik\u00e4 siit\u00e4 koituu ihmisel\u00e4m\u00e4lle. Vaikka joku puhuisi Tithonoksen (myyttinen henkil\u00f6, jolle h\u00e4nen vaimonsa Eo Zeukselta lahjaksi kuolemattomuutta unohtaen samalla pyyt\u00e4\u00e4 ikuista nuoruutta; suom.huom.) tai Arganthonioksen syv\u00e4st\u00e4 vanhuudesta tai Metusalemista, joka meid\u00e4n tuntemistamme on pitk\u00e4ik\u00e4isin ja jonka sanotaan el\u00e4neen 970 vuotta (1. Moos. 5:25), tai mittaisi kaiken ajan ihmisen luomisesta l\u00e4htien, nauraisin sit\u00e4 kuin lapsellista p\u00e4\u00e4h\u00e4npistoa tarkastellessani pitk\u00e4\u00e4, vanhentumatonta ikuisuutta, jonka loppua emme tajua sen enemp\u00e4\u00e4 kuin voimme olettaa kuolemattoman sielun loppua. T\u00e4t\u00e4 ikuisuutta varten kehotan teit\u00e4 hankkimaan varustukset; k\u00e4\u00e4nt\u00e4k\u00e4\u00e4, niin kuin sananlasku sanoo, ymp\u00e4ri jokainen kivi, josta voi koitua teille jotain hy\u00f6ty\u00e4 t\u00e4h\u00e4n tarkoitukseen. Ei pid\u00e4 ep\u00e4r\u00f6id\u00e4 siksi, ett\u00e4 ty\u00f6 on vaikeaa ja vaatii ponnistelua, vaan on muistettava h\u00e4nt\u00e4 (tarkoittaa Pythagorasta, ks. Plutarkhos, Maanpaosta; suom.huom.), joka kehottaa jokaista itse valitsemaan parhaan el\u00e4m\u00e4n, ja niin k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 k\u00e4siksi parhaisiin asioihin odottaen, ett\u00e4 tottumus tekee ne miellytt\u00e4v\u00e4ksi. On sopimatonta antaa nykyhetken valua hukkaan ja sitten muistella menneisyytt\u00e4, kun sit\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 hy\u00f6dyt\u00e4 murehtia.<\/p>\n

Olen nyt esitt\u00e4nyt teille joitakin niist\u00e4 neuvoista, joita pid\u00e4n parhaina, toisia niist\u00e4 tulen opettamaan teille koko el\u00e4m\u00e4ni ajan. Mutta te varokaa, ettei teille k\u00e4y samoin kuin kolmivaiheisesta sairaudentilasta parantumatonta vaihetta poteville, ettei mielenne sairaus olisi verrattavissa ruumiin sairauteen. Nimitt\u00e4in v\u00e4h\u00e4isi\u00e4 vaivoja potevat menev\u00e4t itse l\u00e4\u00e4k\u00e4rin luo, mutta vaikeampaan tautiin sairastuneet kutsuvat parantajat luokseen. Ne taas, joiden tila on edennyt parantumattomaksi ja joita toivottomuus painaa, eiv\u00e4t suostu ottamaan l\u00e4\u00e4k\u00e4reit\u00e4 vastaan n\u00e4iden tullessa heid\u00e4n luokseen. Varokaa joutumasta t\u00e4h\u00e4n tilaan \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 luopuko n\u00e4ist\u00e4 oikeista periaatteista.<\/p>\n

\n

\n

\n

\n

\n

\n

\n

\n

\n

\n

\n

\n

\n

\n

\n

\n

\n

\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Puhe on pidetty todenn\u00e4k\u00f6isesti v 363 tai 364 heti sen j\u00e4lkeen, kun keisari Julianos oli julistuksellaan kielt\u00e4nyt kristittyj\u00e4 toimimasta klassillisen<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"class_list":["post-1406","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-isien-opetuksia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1406","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1406"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1406\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1407,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1406\/revisions\/1407"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1406"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1406"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1406"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}