{"id":14,"date":"2012-02-04T12:53:10","date_gmt":"2012-02-04T12:53:10","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/ortodoksinen-usko\/ortodoksisesta-ihmisnakemyksesta\/"},"modified":"2019-11-12T14:00:41","modified_gmt":"2019-11-12T12:00:41","slug":"ortodoksisesta-ihmisnakemyksesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2012\/02\/04\/ortodoksisesta-ihmisnakemyksesta\/","title":{"rendered":"Ortodoksisesta ihmisn\u00e4kemyksest\u00e4"},"content":{"rendered":"

Augustinus sanoo Tunnustuksissaan: ”Sin\u00e4 olet luonut meid\u00e4t itse\u00e4si varten ja syd\u00e4memme on levoton, kunnes se l\u00f6yt\u00e4\u00e4 levon Sinussa”.<\/span><\/p>\n

Ihminen luotiin Jumalan toveriksi. T\u00e4m\u00e4 on ensimm\u00e4inen peruspiirre kristillisess\u00e4 opissa ihmisest\u00e4. Kuitenkin ihminen hylk\u00e4si t\u00e4m\u00e4n toveruuden. T\u00e4m\u00e4 on toinen tosiasia, jonka koko kristillinen antropologia ottaa huomioon. Kirkon kieless\u00e4 t\u00e4m\u00e4 merkitsee sit\u00e4, ett\u00e4 Jumala loi ihmisen, Aadamin, omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen ja asetti h\u00e4net paratiisiin. Se, ett\u00e4 ihminen hylk\u00e4\u00e4 kaikessa t\u00e4m\u00e4n toveruuden, merkitsee Kirkon kieless\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 Aadam lankesi ja h\u00e4nen lankeemuksensa, h\u00e4nen ”perisyntins\u00e4”, vaikuttaa koko ihmiskunnassa.<\/span><\/p>\n

Jumala sanoi: ”Tehk\u00e4\u00e4mme ihminen, tehk\u00e4\u00e4mme h\u00e4net kuvaksemme ja kaltaiseksemme…” (1 Moos.1:26) Huomamme, ett\u00e4 Jumala puhuu monikossa: Tehk\u00e4\u00e4mme ihminen. Ihmisen luomiseen, kuten kreikkalaiset is\u00e4t jatkuvasti korostavat, ottivat osaa Kolminaisuuden kaikki kolme persoonaa, ja siksi kuva ja kaltaisuus on aina k\u00e4sitett\u00e4v\u00e4 Kolminaisuuden kuvaksi ja kaltaisuudeksi. T\u00e4m\u00e4 on hyvin merkitt\u00e4v\u00e4 kohta.<\/span><\/p>\n

Useimpien kreikkalaisten isien mukaan k\u00e4sitteet ”kuva” ja ”kaltaisuus” eiv\u00e4t tarkalleen ottaen merkitse samaa. ”Jumalan kuvaksi” ilmaisee Johannes Damaskolaisen mukaan ”j\u00e4rke\u00e4 ja vapautta”, kun taas ”kaltaisuus” ilmaisee hyveen kautta tapahtuvaa yht\u00e4l\u00e4istymist\u00e4 Jumalaan. Jumalan ”kuva” tarkoittaa ihmisen vapaata tahtoa, h\u00e4nen j\u00e4rke\u00e4\u00e4n, h\u00e4nen moraalisen vastuun tuntoaan, lyhyesti sanoen kaikkea, mik\u00e4 erottaa ihmisen luontokappaleesta ja tekee h\u00e4nest\u00e4 persoonan. Mutta kuva merkitsee enemm\u00e4nkin. Se merkitsee, ett\u00e4 olemme ”Jumalan j\u00e4lkel\u00e4isi\u00e4” (Apt.17:28), ”H\u00e4nen sukulaisiaan”, mik\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4nen ja meid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4mme on kosketuskohta, olemuksen yht\u00e4l\u00e4isyys. Kuilu luodun ja Luojan v\u00e4lill\u00e4 ei ole ylitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, sill\u00e4 koska olemme Jumalan kuva, voimme tuntea Jumalan ja olla yhteydess\u00e4 H\u00e4neen. Jos ihminen k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 oikealla tavalla t\u00e4t\u00e4 kyky\u00e4 Jumala- yhteyden saavuttamiseksi, silloin h\u00e4nest\u00e4 tulee Jumalan ”kaltainen”. H\u00e4n saavuttaa Jumalan kaltaisuuden, eli kuten Johannes Damaskolainen sanoo: ” H\u00e4n sulautuu samankaltaiseksi Jumalan kanssa hyveen avulla”. Tuo samankaltaistuminen tarkoittaa jumaloitumista, theoosista, tulemista ”toiseksi jumalaksi”, ”jumalaksi armosta”. Aivan kuten psalmista vakuuttaa: ”Vaikka olette jumalia, kaikki tyynni Korkeimman poikia… ” (Ps. 82: 6).<\/span><\/p>\n

Ihminen on Jumalan kuva ensimm\u00e4isest\u00e4 olemassaolonsa hetkest\u00e4 asti, mutta kaltaisuuden h\u00e4n saavuttaa asteittain. Kuinka syntinen ihminen lieneek\u00e4\u00e4n, h\u00e4nest\u00e4 ei kuitenkaan katoa Jumalan kuva. Ihminen luotiin t\u00e4ydelliseksi. Aadam aloitti viattomuuden ja yksinkertaisuuden asteelta. ”H\u00e4n oli lapsi, jonka ymm\u00e4rrys ei viel\u00e4 ollut t\u00e4ydellinen”, kirjoitti Irenaeus, ”h\u00e4nen oli tarpeellista kasvaa ja niin saavuttaa t\u00e4ydellisyys”. Jumala asetti Aadamin oikealle polulle, mutta Aadamilla oli edess\u00e4\u00e4n pitk\u00e4 tie kuljettavanaan, jos aikoi saavuttaa lopullisen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n. ”Kun Jumalan sanotaan luoneen ihmisen kuvansa kaltaiseksi”, kirjoitti Gregorios Palamas, ”sana ihminen ei tarkoita vain yksinomaan sielua eik\u00e4 yksinomaan ruumista, vaan molempia yhdess\u00e4”. Se, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on ruumis, ei tee ihmist\u00e4 alempiarvoisemmaksi, vaan enkeleit\u00e4 korkeammaksi.<\/span><\/p>\n

Ortodoksisen uskon mukaan ihminen on ”el\u00e4v\u00e4 teologia”, koska Jumalan kuva on ihmisess\u00e4. Ja koska h\u00e4n on Jumalan kuva, h\u00e4n voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Jumalan tutkimalla omaa syd\u00e4nt\u00e4\u00e4n, ”k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ll\u00e4 sis\u00e4lle itseens\u00e4”. ”Jumalan valtakunta on sis\u00e4isesti teiss\u00e4”(Lk.17:21), Jeesus sanoi. ”Tunne itsesi”, sanoi pyh\u00e4 Antonius Suuri, ”…h\u00e4n, joka tuntee itsens\u00e4, tuntee Jumalan”. ”Jos olet puhdas (syd\u00e4melt\u00e4si)”, kirjoitti pyh\u00e4 Iisak Syyrialainen (7. vuosisadan loppupuoli), ”taivas on sis\u00e4ll\u00e4si: sis\u00e4ll\u00e4si voit n\u00e4hd\u00e4 enkelit ja enkelien Herran”. Pyh\u00e4 Pakomios on sanonut: ”Syd\u00e4mens\u00e4 puhtaudessa h\u00e4n n\u00e4ki n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n Jumalan kuin kuvastimessa”.<\/span><\/p>\n

Koska ihminen on Jumalan kuva, jokainen ihmiskunnan j\u00e4sen, kaikkein syntisinkin, on \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n t\u00e4rke\u00e4 Jumalalle. ”Kun n\u00e4et veljesi”, sanoi Klemens Aleksandrialainen (k. 215), ”n\u00e4et Jumalan”. Ja pyh\u00e4 Evagrius ajatteli: ”Jumalan j\u00e4lkeen meid\u00e4n tulee kunnioittaa kaikkia ihmisi\u00e4 kuin itse Jumalaa”. T\u00e4m\u00e4 kaikkien ihmisten kunnioitus ilmenee ortodoksisessa jumalanpalveluksessa, kun pappi suitsuttaa ei vain ikonien puoleen, vaan my\u00f6s kaikkien kokoontuneiden puoleen, tehden kunniaa Jumalan kuvalle jokaisessa persoonassa. ”Paras Jumalan kuva on ihminen”.<\/span><\/p>\n

Jumalan kuvana oleminen merkitsee, ett\u00e4 ihmisell\u00e4 on vapaa tahto. Jumala haluaa poikia, ei orjia. Ortodoksinen kirkko hylk\u00e4\u00e4 kaikki opit sellaisesta armo- k\u00e4sityksest\u00e4, jotka osoittavat loukattavan ihmisen vapautta. Ortodoksinen opetus k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuvaamaan suhdetta Jumalan armon ja ihmisen vapaan tahdon v\u00e4lill\u00e4 sanaa ”yhteistoiminta” tai ”ty\u00f6toveruus” (synergeia). Paavalin sanoin: ”Me olemme Jumalan ty\u00f6tovereita” ( 1Kor 3:9). Ihminen ei voi saavuttaa t\u00e4ydellist\u00e4 Jumalan toveruutta ilman H\u00e4nen apuaan. Ihmisenkin tulee tehd\u00e4 oma osuutensa, vaikka se, mit\u00e4 Jumala tekee, on mittaamattomasti t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin mit\u00e4 ihminen tekee.<\/span><\/p>\n

Ihmisen yhdistymiselle Kristukseen ja ihmisen liitolle Jumalan kanssa on tarpeen yhteistoiminta kahden erilaisen, mutta yht\u00e4 tarpeellisen voiman v\u00e4lill\u00e4, nimitt\u00e4in jumalallisen armon ja inhimillisen tahdon. Kaikkein parhain esimerkki ty\u00f6toveruudesta on jumalan \u00c4iti.<\/span><\/p>\n

Jumala antoi Aadamille vapaan tahdon, kyvyn valita hyv\u00e4n ja pahan v\u00e4lill\u00e4, ja siksi h\u00e4nen asiansa oli joko hyv\u00e4ksy\u00e4 h\u00e4nen eteens\u00e4 asetettu kutsumus tai kielt\u00e4\u00e4 se. Aadam kielsi sen. Sen sijaan, ett\u00e4 olisi jatkanut kulkemista Jumalan h\u00e4nen eteens\u00e4 merkitsem\u00e4\u00e4 polkua, h\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi pois ja oli tottelematon Jumalalle. H\u00e4n asetti oman tahtonsa jumalallista tahtoa vastaan ja niin h\u00e4n omalla toiminnallaan erotti itsens\u00e4 Jumalasta. T\u00e4m\u00e4n tuloksena aivan uusi olemisen ja olemassaolon muoto ilmestyi maan p\u00e4\u00e4lle, nimitt\u00e4in sairaus ja kuolema. K\u00e4\u00e4ntym\u00e4ll\u00e4 pois Jumalasta, joka on kuolemattomuus ja el\u00e4m\u00e4, ihminen saattoi itsens\u00e4 tilaan, joka on p\u00e4invastainen luonnolliselle ja t\u00e4m\u00e4 luonnoton tila johti v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n olemuksen hajoamiseen ja teki mahdolliseksi ruumiillisen kuoleman. Aadamin tottelemattomuuden seuraamukset ulottuivat kaikkiin h\u00e4nen j\u00e4lkel\u00e4isiins\u00e4. Jumalasta erossa Aadam ja h\u00e4nen j\u00e4lkel\u00e4isens\u00e4 vaeltavat synnin ja pahan herruudessa. Jokainen syntyy maailmaan, miss\u00e4 synti vallitsee ja miss\u00e4 on vaikea tehd\u00e4 hyv\u00e4\u00e4. Ihmisen tahtoa heikent\u00e4\u00e4 ominaisuus, jota kreikkalaiset is\u00e4t kutsuvat nimell\u00e4 ”himo”. Olemme kaikki t\u00e4lle kaikelle alttiita, ts. perisynnin hengellisille vaikutteille.<\/span><\/p>\n

Ortodoksisen uskon mukaan Aadam ei langennut korkealta tiet\u00e4misen ja t\u00e4ydellisyyden tasolta, vaan kehittym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n yksinkertaisuuden tasolta (Piispa Kallistos (Ware): The Orthodox Church). Siksi h\u00e4nt\u00e4 ei tule tuomita erehdyksest\u00e4\u00e4n liian raskaasti. Jumalan kuva turmeltui synnin vaikutuksesta, mutta ei koskaan kadonnut. Ja koska h\u00e4ness\u00e4 on viel\u00e4 Jumalan kuva j\u00e4ljell\u00e4, h\u00e4nell\u00e4 on viel\u00e4kin vapaa tahto, vaikka synti rajoittaa sen toimintaa. Ei edes lankeemuksen j\u00e4lkeen Jumala ”ota ihmiselt\u00e4 pois voimaa tahtoa, tahtoa totella tai olla tottelematta H\u00e4nt\u00e4”.<\/span><\/p>\n

Uskollisena ”ty\u00f6toveruuden” idealle ortodoksinen usko hylk\u00e4\u00e4 jokaisen syntiinlankeemuksen tulkinnan, joka ei anna tilaa inhimilliselle vapaudelle. Ihmiset periv\u00e4t automaattisesti Aadamin turmeltuneisuuden ja kuolevaisuuden, mutta ei h\u00e4nen syyllisyytt\u00e4\u00e4n. He ovat syyllisi\u00e4 vain siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin he omilla valinnoillaan j\u00e4ljittelev\u00e4t Aadamia. Ihmisell\u00e4 on vapaa tahto ja h\u00e4n on kykenev\u00e4 hyviin tekoihin, mutta h\u00e4n ei voi omin voimin murtaa ihmisen synnin aikaansaamaa muuria Jumalan ja ihmisen v\u00e4lill\u00e4. Synti tukki polun Jumala- yhteyteen. Koska ihminen ei voinut tulla Jumalan luo, Jumala tuli ihmisen luo.<\/span><\/p>\n

Ortodoksiseen ihmiskuvaan kuuluu kiinte\u00e4sti jumaloitumisen ajatus (theoosis), mik\u00e4 tarkoittaa kehityst\u00e4, jonka v\u00e4lityksell\u00e4 ihminen tulee yh\u00e4 suuremmassa m\u00e4\u00e4rin osalliseksi jumalallisesta armosta. Yhdistym\u00e4ll\u00e4 yh\u00e4 suuremmassa m\u00e4\u00e4rin Pyh\u00e4n Kolminaisuuden el\u00e4m\u00e4\u00e4n ihminen voi rakastaa Jumalaa koko syd\u00e4mest\u00e4ns\u00e4 ja l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4\u00e4n kuten itse\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4n yhdistymisen saa aikaan lihaksitullut Sana eli Kristus, V\u00e4litt\u00e4j\u00e4. Pojassa mekin tulemme pojiksi. Kristukseen liittyminen t\u00e4ydellistyy Pyh\u00e4n Hengen vaikutuksesta. Jumala lahjoittaa armonsa ihmiselle ja n\u00e4in ollen ei j\u00e4\u00e4 tilaa ansio -k\u00e4sitteelle. Ihminen ei voi olla vaatijana Luojansa edess\u00e4, eik\u00e4 ihminen voi ansaita jumaloitumistaan, mutta h\u00e4nen on ponnisteltava ja kilvoiteltava sen hyv\u00e4ksi.<\/span><\/p>\n

Ihmisest\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n my\u00f6s nimityst\u00e4 ”liturginen olento” tarkoittaen sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen sisimp\u00e4\u00e4ns\u00e4 kuluu tarve kunnioittaa ja palvella Jumalaa. Ihmisen itsens\u00e4 toteuttaminen toteutuu syvimmin juuri t\u00e4m\u00e4n palvovan asenteen kautta. Liturgisuus ei rajoitu vain jumalanpalvelukseen, vaan sen tulee ulottua my\u00f6s el\u00e4m\u00e4\u00e4n yleens\u00e4. Saada vapaasti palvoa ja palvella Jumalaa on ihmiselle Jumalan kuvana oleellisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4.<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Augustinus sanoo Tunnustuksissaan: ”Sin\u00e4 olet luonut meid\u00e4t itse\u00e4si varten ja syd\u00e4memme on levoton, kunnes se l\u00f6yt\u00e4\u00e4 levon Sinussa”. Ihminen luotiin<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-14","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-ortodoksinen-usko"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/14","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=14"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/14\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1002,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/14\/revisions\/1002"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=14"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=14"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=14"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}