1.Johdanto<\/b><\/p>\n
Usein kysyt\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 on ortodoksinen n\u00e4kemys avioliitosta. Vastausta t\u00e4h\u00e4n kysymykseen on etsitt\u00e4v\u00e4 ortodoksisesta opetuksesta koskien avioliiton \u201csakramenttia eli salaisuutta\u201d. Ortodoksinen kirkko pit\u00e4\u00e4 avioliittoa sakramenttina. Tied\u00e4mme, ett\u00e4 my\u00f6s roomalaiskatolinen kirkko pit\u00e4\u00e4 avioliittoa sakramenttina. On kuitenkin hyvin t\u00e4rke\u00e4 ero, joka t\u00e4ss\u00e4 suhteessa tarvitsee selityst\u00e4. Ensiksikin roomalaiskatolinen kirkko uskoo, ett\u00e4 morsian ja sulhanen toteuttavat avioliiton yhdess\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n, lupauksillaan toisilleen. Ortodoksisessa kirkossa avioliiton pyhitt\u00e4\u00e4 pappi tai piispa, joka anoo Jumalaa seurakunnan nimiss\u00e4 l\u00e4hett\u00e4m\u00e4\u00e4n Pyh\u00e4n Hengen miehen ja naisen p\u00e4\u00e4lle ja t\u00e4ll\u00e4 tavoin tekem\u00e4\u00e4n heid\u00e4t \u201cyhdeksi lihaksi\u201d. Lis\u00e4ksi avioliitto on ortodoksiselle kirkolle pikemminkin pyh\u00e4 tie Jumalan etsimiseksi, ykseyden ja rakkauden salaisuus, valmistava kuvaus Jumalan valtakunnasta, kuin edellytys lis\u00e4\u00e4ntymiselle.<\/p>\n
Avioliitto ei ole kirkon keksim\u00e4 eik\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ottama el\u00e4m\u00e4nmuoto. Kaikissa yhteiskunnissa ja kulttuureissa avioliitolla on keskeinen sija. Usein avioliittoa m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t tarkat perinteet ja yksityiskohtaiset s\u00e4\u00e4d\u00f6kset, jotka saattavat paljonkin vaihdella. Useimmissa kulttuureissa avioliitto solmitaan uskonnollisin menoin. Avioliittoa saatetaan pit\u00e4\u00e4 ensi sijassa maallisena instituutiona, koska avioliittoja solmitaan, uskoivatpa ihmiset Jumalaan tai ei.<\/p>\n
Alkukirkko hyv\u00e4ksyi vallitsevat yhteiskunnalliset k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t. Pakanallisuudessa ja juutalaisuudessa solmitut avioliitot hyv\u00e4ksyttiin sellaisinaan kristityiksi tulon j\u00e4lkeenkin. Moniavioisuutta kristinuskossa ei ole alusta alkaen hyv\u00e4ksytty. Kristinuskoon vaikutti sek\u00e4 hellenistinen ett\u00e4 juutalainen kulttuuri. Juutalainen vaikutus tuli UT:n v\u00e4lityksell\u00e4 ja se oli usein vastavaikutusta.<\/p>\n
Juutalaisessa avioliitton\u00e4kemyksess\u00e4 p\u00e4\u00e4paino ja -merkitys on suvun jatkumisessa. Usko yl\u00f6snousemukseen oli ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4, mutta usko el\u00e4m\u00e4n jatkumiseen j\u00e4lkel\u00e4isiss\u00e4 oli selv\u00e4. Lapset olivat avioliiton tarkoitus ja lapsettomuus katsottiin h\u00e4pe\u00e4ksi.<\/p>\n
Kristillisen avioliitton\u00e4kemyksen perustana on Kristuksen yl\u00f6snousemus. Persoonallinen el\u00e4m\u00e4 jatkuu yl\u00f6snousemuksessa. Siksi ei ole tarpeen huolehtia el\u00e4m\u00e4n jatkumisesta j\u00e4lkel\u00e4isten v\u00e4lityksell\u00e4. Lapsetonkaan avioliitto ei ole tarkoitukseton, eik\u00e4 lapsettomuutta pidet\u00e4 h\u00e4pe\u00e4n\u00e4. Leskeksi j\u00e4\u00e4neit\u00e4 ei rohkaista avioitumaan uudestaan, joskin se hyv\u00e4ksyt\u00e4\u00e4n. Kirkko omaksui k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 roomalaisen juridisen n\u00e4kemyksen.<\/p>\n
Avioliitto Rooman lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ja alkukirkossa oli ennen kaikkea juridinen sopimus. Suvunjatkaminen ei ole ensi sijalla, vaan ydin on vapaassa sopimuksessa. Molempien sukupuolten tasa-arvoa ja vapautta painotettiin. Avioliitto rekister\u00f6itiin, jolloin se oli virallinen. Yhteiskunta ei ollut sen pitemm\u00e4lle kiinnostunut. Kristinusko ei halunnut asettaa maallista lakia kyseenalaiseksi, vaan hyv\u00e4ksyi sen. Kristinusko toi sopimukseen sakramentaalisen osan. Nyt kihlaus on sopimus ja sen j\u00e4lkeen voidaan avioliittoon tuoda sakramentaalinen puoli.<\/p>\n
Kuitenkin Kirkon isist\u00e4 mm. Dionysios Areopagita, Teodoros Studites ja Gregorios\u00a0 Palamas eiv\u00e4t sis\u00e4llyt\u00e4 avioliittoa sakramenttiluetteloonsa.<\/p>\n
2. Kristillinen avioliitto: Salaisuus- sakramentti<\/b><\/p>\n
Ortodoksisen opetuksen mukaan avioliitto on salaisuus, sakramentti, joka on Jumalan siunauksella asetettu luomisen kuluessa. Valitut ihmiset ymm\u00e4rsiv\u00e4t sen sitten salaisuudeksi, joka saa alkunsa jumalallisesta luomisesta. Kristus vahvistaa t\u00e4m\u00e4n sanoessaan: \u201dMutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen t\u00e4hden mies j\u00e4tt\u00e4\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 ja \u00e4itins\u00e4 ja liittyy vaimoonsa, niin ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eiv\u00e4t siis en\u00e4\u00e4 ole kaksi, he ovat yksi\u201d (Mark.10:6-8)<\/p>\n
Raamatun mukaan avioliitto perustuu:<\/p>\n
\uf02d\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0miehen ja naisen v\u00e4liseen eroavuuteen ensimm\u00e4isess\u00e4 luomisessa \u201cJa Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi h\u00e4n h\u00e4net loi, mieheksi ja naiseksi h\u00e4n loi heid\u00e4t (1.Moos. 1: 27)<\/p>\n
\uf02d\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0naisen luomiseen Aadamin kylkiluusta (1.Moos. 2:21-24):\u201dJa Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi h\u00e4n h\u00e4net loi, mieheksi ja naiseksi h\u00e4n loi heid\u00e4t.<\/p>\n
\uf02d\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0Jumala siunasi heid\u00e4t ja sanoi heille: ”Olkaa hedelm\u00e4lliset, lis\u00e4\u00e4ntyk\u00e4\u00e4 ja t\u00e4ytt\u00e4k\u00e4\u00e4 maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mik\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 el\u00e4\u00e4 ja liikkuu.”(1. Moos. 1: 27-28)<\/p>\n
N\u00e4m\u00e4 kolme seikkaa tekev\u00e4t avioliitosta hengellisen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n, eiv\u00e4t vain kahden ihmisen tekem\u00e4n pelk\u00e4n liiton ansiosta, vaan erityisesti sen seikan vuoksi, ett\u00e4 se on ilmaus Jumalan tahdosta. Luonnollisesta avioliitosta tulee ik\u00e4\u00e4n kuin jumalallinen liitto, t\u00e4st\u00e4 johtuen sill\u00e4 on siis t\u00e4ysin mystinen luonne, jota kirkko painottaa.\u00a0 Avioliiton perusperiaate ja siksi avioliiton olennainen tekij\u00e4 on kunkin persoonan liittyminen vastakkaista sukupuolta olevaan persoonaan,jolloin heist\u00e4 tulee yht\u00e4. T\u00e4m\u00e4 perustekij\u00e4 yhdest\u00e4 persoonasta avioliitossa pysyy voimassa ensin luotujen syntiinlankeemuksen j\u00e4lkeenkin Vanhassa Testamentissa, vaikka t\u00e4st\u00e4 ei olekaan pidetty kiinni k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 avioliiton osatekij\u00e4 edellytt\u00e4\u00e4 samankaltaisuutta Jumalan ja valitun kansan v\u00e4lisen suhteen v\u00e4lill\u00e4. K\u00e4sitys yhdest\u00e4 persoonasta avioliitossa on Kristuksen opetuksen vahvistama.<\/p>\n
Paavali ensimm\u00e4isen\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 Kristuksen opetuksen olemuksen koskien avioliittoa ja sen pyhyytt\u00e4. H\u00e4n kuvaa sit\u00e4 \u201csuureksi salaisuudeksi tarkoittaen Kristusta ja seurakuntaa\u201d. M\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 \u201cKristusta ja seurakuntaa\u201d tarkoittaa apostoli Paavalin mukaan sit\u00e4, ett\u00e4 hengellinen rakkauden, sitoutumisen ja keskin\u00e4isen kumppanille alistumisen side \u2013 mik\u00e4 on merkkin\u00e4 heid\u00e4n t\u00e4ydellisest\u00e4 ykseydest\u00e4\u00e4n \u2013 on olemassa vain, kun se on vastaa rakkautta Kristukseen ja H\u00e4nen kirkkoonsa. (Ef. 5:22-33).<\/p>\n
Kumppaneiden suhde, joka kasvaa avioliitosta, on toisin sanoen niin olennainen, niin l\u00e4heinen ja niin hengellinen, kuin olemassa oleva Kristuksen suhde Kirkkoonsa. Kirkon ykseys \u2013 kastettujen yhteis\u00f6n\u00e4 \u2013 Kristuksen kanssa ja sen yll\u00e4pit\u00e4minen tapahtuu jumalallisen Eukaristian sakramentin kautta.<\/p>\n
Eukaristia on kaikkien sakramenttien keskus ja asettaa ihmissuvun lopunaikaa koskevan n\u00e4k\u00f6alan yhteyteen. T\u00e4ll\u00e4 tavoin avioliitto nimitt\u00e4in \u201ckirkastaa\u201d miehen ja vaimon ykseyden uudeksi todellisuudeksi, n\u00e4htyn\u00e4 Kristus- el\u00e4m\u00e4n n\u00e4k\u00f6kulmasta. T\u00e4m\u00e4n vuoksi apostoli Paavali ei ep\u00e4r\u00f6i nimitt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 ratkaisevaa askelta inhimillisess\u00e4 olemassaolossa Kristuksen ja H\u00e4nen Kirkkonsa \u201csalaisuudeksi\u201d (eli sakramentiksi). T\u00e4m\u00e4 on ainoa syy, miksi todellinen kristillinen avioliitto voi olla ainutlaatuinen, \u201ckoska se on Jumalan valtakunnan Salaisuus, joka saa aikaan ihmiskunnalle ikuisen ilon ja ikuisen rakkauden\u201d. T\u00e4m\u00e4 ykseys, joka on avioliiton sakramentin aikaansaama, ei ole yksipuolista Kirkon toimintaa. Ihmist\u00e4 ei kutsuta viime k\u00e4dess\u00e4\u00a0 osallistumaan passiivisesti Jumalan armosta, vaan Jumalan kanssatoimijana. Ja jopa ihmisen tullessa kanssatoimijaksi h\u00e4n pysyy riippuvaisena inhimilliseen olemassaoloon liittyv\u00e4st\u00e4 heikkoudesta ja synnillisyydest\u00e4.<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 valossa lastensynnytt\u00e4minen (1.Tim. 2:15) on ymm\u00e4rrett\u00e4viss\u00e4 ihmisen luomisty\u00f6h\u00f6n osallistumisena. Avioliiton sakramentti eli salaisuus on v\u00e4litt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 el\u00e4m\u00e4n salaisuuteen, ihmissielujen syntym\u00e4\u00e4n, kuolemattomuuteen ja niiden kuolemaan.<\/p>\n
Avioliitto saa sakramentaalisen merkityksen yhteydest\u00e4\u00e4n pyh\u00e4\u00e4n Ehtoolliseen. Sakramentaalisuus k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 koko avioel\u00e4m\u00e4n, ei ainoastaan avioliittoon vihkimist\u00e4. Perinne painottaa avioliiton ainutkertaisuutta. L\u00e4ht\u00f6kohtana sakramentille on Ef.5:20 – 33.( Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4 aina ja kaikesta Jumalaa, Is\u00e4\u00e4, meid\u00e4n Herramme Jeesuksen Kristuksen nimess\u00e4. Vaimot ja aviomiehet <\/i><\/p>\n
Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen. Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon,sill\u00e4 mies on vaimonsa p\u00e4\u00e4, niin kuin Kristus on seurakunnan p\u00e4\u00e4; onhan h\u00e4n seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja. Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin my\u00f6s vaimon tulee kaikessa alistua miehens\u00e4 tahtoon. <\/i><\/p>\n
Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkens\u00e4 sen puolesta pyhitt\u00e4\u00e4kseen sen. H\u00e4n pesi sen puhtaaksi vedell\u00e4 ja sanalla voidakseen asettaa sen eteens\u00e4 kirkkaana, pyh\u00e4n\u00e4 ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppy\u00e4 tai virhett\u00e4.Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itse\u00e4\u00e4n.Eih\u00e4n kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sit\u00e4. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa, omaa ruumistaan, jonka j\u00e4seni\u00e4 me olemme.<\/i>) Avioliitto ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n maallisia tarpeita tai suvunjatkamista varten, vaan siin\u00e4 on ennen kaikkea sakramentaalinen puoli. Kirkko vaatii vain yhden avioliiton. My\u00f6nnytyksen\u00e4 inhimilliselle heikkoudelle on hyv\u00e4ksytty toinen ja kolmaskin avioliitto, joilla ei kuitenkaan ole sellaista sakramentaalista merkityst\u00e4 kuin ensimm\u00e4isell\u00e4. Alkukirkossa ei ollut erityist\u00e4 vihkitoimitusta. Avioliittojen solmiminen tapahtui vanhojen juutalaisten ja roomalaisten juridisten perinteiden mukaan. Kirkon teht\u00e4v\u00e4ksi j\u00e4i niiden tunnustaminen. Kristityt ottivat huomioon kirkon asettamat velvoitteet.<\/p>\n
Ensimm\u00e4iselt\u00e4 vuosisadalta l\u00e4htien kristityt alkoivat pyyt\u00e4\u00e4 siunauksen avioliitolleen seurakunnan vanhimmalta tai piispalta. Avioliitto sinet\u00f6itiin osallistumalla yhteisesti pyh\u00e4\u00e4n Ehtoolliseen. Nelj\u00e4nnelt\u00e4 vuosisadalta on mainintoja, ett\u00e4 avioliittoon yhdistyv\u00e4t juhlallisesti kruunattiin liturgian yhteydess\u00e4. Liturgiaan oli my\u00f6s liitetty erityisi\u00e4 rukouksia avioliittoon menevien puolesta. Kirkollinen vihkiminen ei ollut viel\u00e4 pakollinen 800-luvulla Bysantissa. 900-luvulla otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n erillinen vihkitoimitus. Siit\u00e4 l\u00e4htien vain kirkollinen avioliitto olisi laillinen. N\u00e4in keisari Leo VI:n aikana kirkosta tuli se viranomainen, joka yksin antoi avioliitolle juridisen p\u00e4tevyyden. Avioliitto erotettiin nyt Eukaristiasta ja vihkikaava muodostui v\u00e4hitellen nykyiselleen.<\/p>\n
3. Avioliiton tarkoitus<\/b><\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 suhteessa on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 roomalaiskatolinen kirkko ja ortodoksinen kirkko eroavat k\u00e4sityksess\u00e4\u00e4n avioliiton tarkoituksesta. Ortodoksisessa teologisessa ajattelussa tarkoitus on ensiksikin keskin\u00e4inen rakkaus, aviopuolisoiden v\u00e4linen suhde ja apu heid\u00e4n Kristuksessa t\u00e4ydellistymisekseen. Vasta sen j\u00e4lkeen tulee heid\u00e4n seksuaalisten tarpeidensa hillitseminen ja ihmisrodun lis\u00e4\u00e4minen lasten synnytt\u00e4misen kautta.<\/p>\n
On merkillepantavaa, ett\u00e4 Uudessa testamentissa ei l\u00f6ydy viittausta avioliitosta lasten synnytt\u00e4misen tarkoituksessa. Roomalaiskatolisessa kirkossa taas n\u00e4hd\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 avioliiton perimm\u00e4inen tarkoitus on lis\u00e4\u00e4ntyminen ja lastensynnytt\u00e4minen.<\/p>\n
Avioliiton p\u00e4\u00e4tarkoituksen ymm\u00e4rt\u00e4minen lastensynnytt\u00e4miseksi on kapea n\u00e4k\u00f6ala miehen ja naisen avioel\u00e4m\u00e4st\u00e4. Mik\u00e4 arvo seksuaalisella kanssak\u00e4ymisell\u00e4 on miehen ja naisen v\u00e4lill\u00e4 hedelm\u00e4tt\u00f6myyden tapauksissa ja vaihdevuosien j\u00e4lkeen, tai jos nainen on l\u00e4\u00e4ketieteellisesti kykenem\u00e4t\u00f6n saamaan lapsia? On varmaa, ett\u00e4 avioparilla on etusijalla perhe, kuinka ansiokas perheen tarkoitus sitten onkaan.<\/p>\n
Kertomus perheen perustamisesta l\u00f6ytyy 1. Mooseksen kirjan toisesta luvusta, ja se k\u00e4sittelee sit\u00e4 seikkaa, ett\u00e4 \u201cmies luopukoon is\u00e4st\u00e4ns\u00e4 ja \u00e4idist\u00e4ns\u00e4 ja liittyk\u00f6\u00f6n vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi\u201d. (1. Moos. 2:24), ilman mainintaakaan lastensynnytt\u00e4misest\u00e4. Pyh\u00e4 Johannes Krysostomos viittaa t\u00e4h\u00e4n sanoessaan: \u201cOn kaksi syyt\u00e4, mink\u00e4 vuoksi avioliitto perustettiin \u2026 jotta mies tyytyisi yhteen vaimoon \u2026 joka synnytt\u00e4isi h\u00e4nelle lapsia, mutta ensimm\u00e4inen on kaikkein t\u00e4rkeint\u00e4… Mit\u00e4 lasten synnytt\u00e4miseen tulee, t\u00e4m\u00e4 ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 liity avioliittoon… todisteena t\u00e4st\u00e4 ovat monet avioliitot, joissa lasten saaminen ei ole mahdollista. T\u00e4m\u00e4n vuoksi ensisijainen syy avioliitolle on s\u00e4\u00e4nnell\u00e4 seksuaalista el\u00e4m\u00e4\u00e4, erityisesti nyt, kun ihmissuku on jo kansoittanut koko maailman\u201d.<\/p>\n
4. Avioliiton pyhyys ja purkamattomuus<\/b><\/p>\n
Edell\u00e4 jo sanottiin, ett\u00e4 avioliitto puhtaimmassa muodossaan on jumalallisen suunnitelman luonnollinen j\u00e4rjestys. Se on perheen perustus, yhteis\u00f6, jossa ihmisen jaloimmat tunteet kykenev\u00e4t kehittym\u00e4\u00e4n. Avioliitto on olemukseltaan pyh\u00e4 laitos ja sen pyhyys on sinet\u00f6ity Kirkon kautta, joka n\u00e4kee avioliiton jumalallisena laitoksena ja salaisuutena. Sen vuoksi avioliitto ei perustu avioliiton osapuolten sopimukseen eik\u00e4 vapaaseen tahtoon, vaan Jumalan armo on erityisen keskeinen, ja se annetaan Kirkon hyv\u00e4ksynn\u00e4ll\u00e4 piispan persoonassa.<\/p>\n
Opetus koskien avioliiton purkamattomuutta perustuu sen pyhyyteen. Avioliiton pyhyys ja purkautumattomuus ihannoivat yksiavioisuutta. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa viitataan usein Vanhaan testamenttiin (Mal.2:14)<\/p>\n
Mutta salaisuutena eli sakramenttina kristillinen avioliitto ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 on kasvokkain ihmiskunnan \u201clangenneen\u201d tilan kanssa. Se esitet\u00e4\u00e4n saavuttamattomana ihanteena. Mutta on ilmeinen ero \u201csakramentin\u201d ja \u201cihanteen\u201d v\u00e4lill\u00e4, sill\u00e4 ensimm\u00e4inen on \u201ckokemus, joka ei kosketa vain ihmist\u00e4, vaan jossa h\u00e4n toimii yhteydess\u00e4 Jumalaan\u201d, t\u00e4ss\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 tulee Pyh\u00e4n Hengen kumppani, vaikkakin pysyy ihmisen\u00e4 heikkoineen ja vikoineen.<\/p>\n
K\u00e4sityksell\u00e4 avioliiton purkamattomuudesta on voimakas kasvattava merkitys. Perusteluna on Kristuksen k\u00e4sky. Ne jotka sitoutuvat avioliittoon tulee tehd\u00e4 kaikki, mit\u00e4 voi, ettei eroaisi, sill\u00e4 heid\u00e4n on kiitett\u00e4v\u00e4 Jumalaa siit\u00e4, ett\u00e4 ovat yht\u00e4. Mutta lis\u00e4peruste: \u201cja mink\u00e4 Jumala on yhdist\u00e4nyt, sit\u00e4 \u00e4lk\u00f6\u00f6n ihminen erottako\u201d(Mark. 10:9), ei merkitse maagista uskollisuutta. Jokaisessa salaisuudessa eli sakramentissa mukaan lukien kaste, vaaditaan ihmisen vapaan tahdon ponnistusta. \u201cEi-eroaminen\u201d on jumalallinen m\u00e4\u00e4r\u00e4ys, kuten on my\u00f6s \u201c\u00e4l\u00e4 tapa\u201d. Mutta ihminen on vapaa, ja voi hajottaa avioliittonsa ja tappaa kanssaihmisens\u00e4. Molemmissa tapauksissa h\u00e4n tekee raskaan synnin.<\/p>\n
Kirkko on ollut uskollinen l\u00e4pi vuosisatojen Paavalin viittaamalle periaatteelle, ett\u00e4 toinen avioliitto on poikkeus Kristuksen s\u00e4\u00e4d\u00f6ksest\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 ortodoksinen opetus vahvistaa ei vain avioliiton purkamattomuuden, vaan my\u00f6s sen ainutkertaisuuden. Jokainen todellinen avioliitto voi olla ainutkertainen vain \u201cyhten\u00e4 ainoana\u201d.<\/p>\n
5. Avioero<\/b><\/p>\n
Avioeron ongelma on hyvin arkaluontoinen kysymys joka kerran, kun se koskettaa tuskallisesti ihmisen todellisuutta. Ensimm\u00e4isen vuosisadan Kirkon perinne, joka jatkuu edelleen arvovaltaisena ortodoksisessa kirkossa, painottaa hyvin voimakkaasti kahta asiaankuuluvaa kohtaa:<\/p>\n
-aidon\u00a0 kristillisen avioliiton ainutkertaisuutta<\/p>\n
– aviollisen yhteisel\u00e4m\u00e4n jatkuvuutta<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 voimme j\u00e4lleen palauttaa mieleen rinnastuksen, jonka Paavali tekee Kristuksen ja h\u00e4nen Kirkkonsa sek\u00e4 morsiamen ja sulhon v\u00e4lill\u00e4. T\u00e4m\u00e4 rinnastus ik\u00e4\u00e4n kuin salaisuuden juurena edellytt\u00e4\u00e4 todellista ja jatkuvaa avioparin jatkuvaa yhteytt\u00e4, joka sen vuoksi kokonaan sulkee pois samanaikaisen moniavioisuuden ja n\u00e4kee yhden avioliiton ihanteena.<\/p>\n
Avioero ei paranna sairasta avioliittoa, vaan tappaa sen. Se ei ole my\u00f6nteinen toimintatapa vaan asiaan puuttuminen. Se on ik\u00e4\u00e4n kuin \u201cpienoiskirkon\u201d, joka oli muodostunut aviosuhteen kautta, hajottaminen. Pyh\u00e4 Raamattu pit\u00e4\u00e4 avioeroa ihmisen julmuutena. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n lankeemuksena ja syntin\u00e4. Ja kuitenkin ortodoksinen kirkko voi sallia avioeron ja uudelleen avioitumisen sen tulkinnan perusteella, jonka Herra sanoo Matt. 19:9:ssa: \u201cMin\u00e4 sanon teille: se, joka hylk\u00e4\u00e4 vaimonsa muun syyn kuin haureuden t\u00e4hden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen\u201d. Piispa Kallistos Waren mukaa avioero on Kirkon \u201dekonominen\u201d toimenpide ja \u201dmy\u00f6t\u00e4tunnon ilmaus\u201d syntist\u00e4 ihmist\u00e4 kohtaan. \u201dKoska Kristus, Matteuksen evankeliumin kertomuksen mukaan, salli poikkeuksen yleiseen s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00f6ns\u00e4 avioliiton purkamattomuudesta, ortodoksinen kirkko on my\u00f6s halukas sallimaan poikkeuksen\u201d.<\/p>\n
6. Avioliitto Bysantin kanonisen lain mukaan<\/b><\/p>\n
Bysantin teologinen, liturginen ja kanoninen traditio yksimielisesti painottaa kristillisen avioliiton ehdotonta ainutlaatuisuutta ja t\u00e4m\u00e4 perustuu Ef 5.\u00a0 Sakramenttina tai mysteerin\u00e4 avioliitto heijastelee Kristuksen ja Kirkon, Jahven ja Israelin, v\u00e4list\u00e4 yhteytt\u00e4, ja sellaisena se voi olla vain yksi- ikuinen side, jota kuolemakaan ei h\u00e4vit\u00e4. Sakramentaalisena luonteeltaan avioliitto muuttaa ja ylitt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 lihallisen yhteyden ett\u00e4 sopimuksellisen laillisen yhteyden: inhimillinen rakkaus heijastaa Jumalan ikuista valtakuntaa.<\/p>\n
Ainoastaan t\u00e4lt\u00e4 pohjalta k\u00e4sitys kristillisest\u00e4 avioliitosta voi selitt\u00e4\u00e4 sen seikan, ett\u00e4 kymmenennelle vuosisadalle saakka toista avioliittoa ei siunattu Kirkossa \u2013 ei leskeksi j\u00e4\u00e4neiden eik\u00e4 eronneiden. Viittaamalla tapaan \u201ckruunata\u201d morsiuspari, joka on piirre bysanttilaisesta avioliittoon vihkimisen palveluksesta, Nikeforos Tunnustajan nimiin pantu kanoni, m\u00e4\u00e4rittelee: \u201dNiit\u00e4, jotka menev\u00e4t toiseen avioliittoon, ei kruunata eik\u00e4 heid\u00e4n sallita osallistua kaikkein puhtaimpiin salaisuuksiin kahteen vuoteen; ne jotka menev\u00e4t kolmanteen avioliittoon, erotetaan ehtoollisyhteydest\u00e4 viideksi vuodeksi\u201d. T\u00e4m\u00e4 teksti, joka pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n toistaa Basileioksen aikaisempia kanoneja, edellytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 noiden leskeksi j\u00e4\u00e4neiden tai eronneiden avioliittoja voitiin solmia ainoastaan siviilisopimuksina. Oikeastaan, koska avioliittoon siunattiin normaalisti Eukaristiassa, jossa aviopari osallistui Pyh\u00e4\u00e4n Ehtoolliseen, vaadittu v\u00e4liaikainen ehtoollisyhteydest\u00e4 erottaminen sulki pois mahdollisuuden osallistua Kirkolliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n tai siunauksiin tapauksissa, joissa avioiduttiin uudelleen.<\/p>\n
Yhden ainoan kristillisen avioliiton normin vahvisti se seikka, ett\u00e4 Bysantin kanonisessa laissa sit\u00e4 vaadittiin ehdottomasti papistolta. Miest\u00e4, joka oli toista kertaa naimisissa tai nainut lesken tai eronneen, ei vihitty diakoniksi eik\u00e4 papiksi. Mutta maallikot katumusajan ja sakramenteista pid\u00e4tt\u00e4ytymisen j\u00e4lkeen hyv\u00e4ksyttiin uudelleen t\u00e4ydelliseen kirkolliseen yhteyteen toisen ja kolmannenkin avioliiton j\u00e4lkeen. Ymm\u00e4rryst\u00e4 ja suvaitsevuutta laajennetaan heihin n\u00e4hden, jos he eiv\u00e4t voineet hyv\u00e4ksy\u00e4 j\u00e4\u00e4mist\u00e4 yksin tai halusivat toisen mahdollisuuden aloittaa aito kristillinen avioliitto.<\/p>\n
Aivan ilmeisesti bysanttilainen perinne l\u00e4hentyy uudelleen avioitumisen ongelmaa leskeyden ja avioeron j\u00e4lkeen katumusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6n\u00e4. Avioliitto sakramenttina edellytt\u00e4\u00e4 Jumalan armon suomista. Mutta toimiakseen t\u00e4m\u00e4 armo edellytt\u00e4\u00e4 ihmisen yhteistoimintaa (synergia). T\u00e4m\u00e4 koskee kaikkia sakramentteja, mutta erityisesti kastetta, jonka hedelm\u00e4t voidaan hajottaa synnin kautta ja j\u00e4lleen palauttaa katumuksen kautta. Avioliiton ollessa kysymyksess\u00e4, joka edellytt\u00e4\u00e4 henkil\u00f6kohtaista ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4 ja psykologista tarkastelua, bysanttilainen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 hyv\u00e4ksyy mahdollisuuden alkuper\u00e4isen virheen kuin my\u00f6s sen seikan, ett\u00e4 yksin el\u00e4minen kuoleman tapauksissa tai pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4nkumppanin poissaolo on suurempi paha kuin uudelleen avioituminen niiden kohdalla, jotka eiv\u00e4t voi olla \u201cniin tekem\u00e4tt\u00e4\u201d.<\/p>\n
Avioeron mahdollisuus j\u00e4i oleelliseksi osaksi bysanttilaista siviililakia kaikkina aikoina. Kirkon ja valtion \u201csinfonia-periaatteen\u201d puitteissa sit\u00e4 ei koskaan asetettu kyseenalaiseksi seikkana, jota ei voitu selitt\u00e4\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n viittauksella \u201ccaesaropapismiin\u201d (=valtion p\u00e4\u00e4 on my\u00f6s kirkon p\u00e4\u00e4).\u00a0 Bysantin kirkosta ei koskaan ole puuttunut pyhi\u00e4, jotka olivat valmiita nuhtelemaan ankarastikin keisarillista hirmuvaltaa, sosiaalista ep\u00e4oikeudenmukaisuutta tai muuta evankeliumin vastaista pahaa. Johannes Krysostomos (398-404), Theodoros Studionilainen (\u2020 820), tai\u00a0 patriarkka\u00a0 Polyeuktos (956-970) kykeniv\u00e4t haastamaan valtiovallan ilman pelkoa; kukaan heist\u00e4 ei kuitenkaan protestoinut avioeroa koskevaa lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00e4 vastaan. He ilmeisesti n\u00e4kiv\u00e4t sen ihmisel\u00e4m\u00e4n v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 tekij\u00e4n\u00e4 langenneessa maailmassa, jossa ihminen voi ottaa vastaan armon tai torjua sen; jossa synti on k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, mutta katumus aina avoinna; miss\u00e4 Kirkon toiminta ei koskaan ollut kompromissin tekemist\u00e4 evankeliumin normien kanssa, vaan my\u00f6t\u00e4tunnon ja armon osoittamista inhimillist\u00e4 heikkoutta kohtaan.<\/p>\n
Bysantin kirkon asennetta selv\u00e4sti yll\u00e4pidettiin niin kauan kuin Kirkon ensisijainen teht\u00e4v\u00e4 tehd\u00e4 Jumalan valtakunta l\u00e4sn\u00e4 olevaksi ihmisen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, ja valtion teht\u00e4v\u00e4 johtaa langennutta ihmiskuntaa valitsemaan pienempi paha ja pit\u00e4m\u00e4ll\u00e4 j\u00e4rjestyst\u00e4 laillisin keinoin, pysyiv\u00e4t selv\u00e4sti erillisin\u00e4. Avioliiton ollessa kysymyksess\u00e4 t\u00e4m\u00e4 olennainen ero h\u00e4visi, ainakin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4, kun keisari Leo VI (k. 912) julkaisi novellan 89, antamalla Kirkolle muodollisesti laillisen velvollisuuden vahvistaa kaikki avioliitot. Vapaiden kansalaisten siviiliavioliitot j\u00e4iv\u00e4t pois laillisena mahdollisuutena, ja pian, aivan loogisesti, Aleksios\u00a0 I\u00a0 Comnenus\u00a0 mahdollisti kirkkoavioliitot my\u00f6s orjille. N\u00e4ill\u00e4 keisarillisilla asiakirjoilla Kirkko teoreettisesti saavutti muodollisen valvonnan kaikkien kansalaisten avioliitoista. Tosiasiassa kuitenkin se alkoi suoranaisesti olla vastuussa kaikista v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6mist\u00e4 kompromisseista, jotka oli ratkaistu siihen asti siviiliavioliiton mahdollisuudella ja avioerolla, ja menetti mahdollisuuden soveltaa aikaisempaa rangaistuk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4<\/p>\n
Jos Kirkko nyt antoi laillisen valtuutuksen avioliitoille, sen oli my\u00f6s ratkaistava t\u00e4h\u00e4n uuteen vastuuseen liittyv\u00e4t lailliset vaikeudet. Ja niin se alkoi \u201cmy\u00f6nt\u00e4\u00e4 avioeroja\u201d, joita aikaisemmin olivat my\u00f6nt\u00e4neet ainoastaan maalliset oikeusistuimet, ja sallia \u201cuudelleenavioitumisia\u201d kirkossa, koska ilman sellaisia \u201cuusavioliittoja\u201d toiset ja kolmannet liitot olisivat olleet laillisesti p\u00e4tem\u00e4tt\u00f6mi\u00e4. Kirkon onnistui tehd\u00e4 nelj\u00e4s avioliitto laittomaksi vuoden 920 kirkolliskokouksessa, mutta joutui tekem\u00e4\u00e4n kompromisseja monissa muissa asioissa.<\/p>\n
Kuitenkin j\u00e4i voimaan ainakin periaatteessa olennainen ero ensimm\u00e4isen ja seuraavien avioliittojen v\u00e4lill\u00e4.\u00a0 J\u00e4lkimm\u00e4isi\u00e4 varten otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n erillinen palvelus, Eukaristiasta erillinen ja luonteeltaan katumuksellinen. Sen vuoksi ymm\u00e4rrettiin, ett\u00e4 toinen ja kolmas avioliitto eiv\u00e4t olleet normi, ja sellaisenaan olivat sakramentaalisesti riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4. Kaikkein huomattavin ero bysanttilaisen avioliittoteologian ja sen keskiaikaisen latinalaisen osapuolen v\u00e4lill\u00e4 oli, ett\u00e4 bysanttilaiset voimakkaasti painottivat kristillisen avioliiton ainutkertaisuutta ja aviositeen ikuisuutta. He eiv\u00e4t koskaan pit\u00e4neet avioliittoa laillisena sopimuksena, jonka toisen osapuolen kuolema automaattisesti purki. Leskeksi j\u00e4\u00e4neen uudelleenavioitumiseen ainoastaan my\u00f6nnyttiin samoin kuin eronneiden.<\/p>\n
Mutta t\u00e4m\u00e4 \u201cmy\u00f6ntyminen\u201d ei tarkoittanut hyv\u00e4ksymist\u00e4. Se edellytti katumusta, ja uudelleen avioituminen sallittiin vain niille miehille ja naisille, joiden aikaisemmat avioliitot katsottiin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 olemattomiksi (erilaiset keisarilliset s\u00e4\u00e4nn\u00f6t luetteloivat tapauksia). Samanaikaisesti latinalainen l\u00e4nsi alkoi suhtautua laillisesti suvaitsemattomasti avioeroon samalla my\u00f6nt\u00e4en rajoituksetta uudelleen avioitumisia leskeksi j\u00e4\u00e4misen j\u00e4lkeen.\u00a0 K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 oikeudellisen sopimusk\u00e4sityksen ohjaamana avioliitto oli purkamaton niin kauan kuin osapuolet olivat elossa. L\u00e4nness\u00e4 hylj\u00e4ttiin ajatus, ett\u00e4 avioliitto, jos sit\u00e4 pidettiin sakramenttina, olisi n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 ikuisena siteen\u00e4 Jumalan valtakuntaan; ja ett\u00e4 muiden sakramenttien avoin avioliitto vaatii vapaata vastausta ja edellytt\u00e4\u00e4 ihmisen mahdollisuutta hylj\u00e4t\u00e4 ja erehty\u00e4; ja ett\u00e4 katumus aina sallii uuden aloittamisen. T\u00e4ss\u00e4 on varhaiskirkon teologinen perusta my\u00f6ntymiselle avioeroon, samoin kuin Bysantissa.<\/p>\n
\n
\n
\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
1.Johdanto Usein kysyt\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 on ortodoksinen n\u00e4kemys avioliitosta. Vastausta t\u00e4h\u00e4n kysymykseen on etsitt\u00e4v\u00e4 ortodoksisesta opetuksesta koskien avioliiton \u201csakramenttia eli salaisuutta\u201d.<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[5,6],"tags":[],"class_list":["post-1392","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-ortodoksinen-usko","category-sakramentit"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1392","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1392"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1392\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1393,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1392\/revisions\/1393"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1392"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1392"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1392"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}