Uskonopilla ja etiikalla on paljon yhteytt\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n. Ne muodostavat opin Jumalan valtakunnasta. Uskonoppi selostaa Jumalaa ja H\u00e4nen suhdettaan ihmisiin. Etiikka puolestaan kuvaa meille, millainen on ihminen ja mik\u00e4 on h\u00e4nen suhteensa Jumalaan.<\/p>\n
Ensisijainen perusta ortodoksiselle etiikalle on Raamattu, erityisesti Uusi testamentti, samoin yht\u00e4l\u00e4isesti Pyh\u00e4 Traditio Kirkon tietoisuutena. Etiikka on riippuvainen Kirkon opeista ja teologisesta opetuksesta ja dogmeista. Kanoninen oikeus on samoin etiikan l\u00e4hde. Lis\u00e4ksi pyhien hyveellinen el\u00e4m\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4 kristillisen etiikan alueella.<\/p>\n
Nykyajan kieless\u00e4 moraali-k\u00e4sitteell\u00e4 tarkoitetaan l\u00e4hinn\u00e4 yksil\u00f6llisen luonteen ja k\u00e4ytt\u00e4ytymisen arviointia ja mittaamista, ja liittyy hyv\u00e4n ja pahan ilmenemiseen ihmisten v\u00e4lisess\u00e4 kanssak\u00e4ymisess\u00e4, moraalisiin velvoitteisiin ja erityisiin hyveisiin.<\/p>\n
Ortodoksisessa ajattelussa syntiinlankeemus merkitsee vapaan valinnan kautta tapahtunutta mahdollisuuden menett\u00e4mist\u00e4 todellisen el\u00e4m\u00e4n osallisuudesta. Ihmisen vapaa valinta Jumalan yhteydest\u00e4 kielt\u00e4ytym\u00e4ll\u00e4 ja itsetyytyv\u00e4isyyteen ja riippumattomuuteen rajoittuminen ovat lankeemuksen olennainen piirre.<\/p>\n
Jumalan kutsuu ihmist\u00e4 tulemaan H\u00e4nen yhteyteens\u00e4. Sill\u00e4 hetkell\u00e4, kun ihmispersoona kielt\u00e4ytyy t\u00e4st\u00e4 kutsusta ja yhteydest\u00e4 ja alkaa pyrki\u00e4 kohti luonnonmukaista riippumattomuutta, h\u00e4n vieraantuu itsest\u00e4\u00e4n. Ihmisen vapaus ei tuhoudu, ainoastaan h\u00e4iriintyy. Jokaisen yksil\u00f6llisyys nousee toisten yksil\u00f6llisyytt\u00e4 vastaan saadakseen ehdottoman oikeuden olemassaololleen. Lankeemus merkitsee erottautumista Kolminaisuuden el\u00e4m\u00e4st\u00e4. T\u00e4m\u00e4 lankeemus on synti, hamartia<\/i>, mik\u00e4 merkitsee ep\u00e4onnistumista, harhaan menemist\u00e4.<\/p>\n
Isien mukaan luomakunnassa ei ole mit\u00e4\u00e4n luonnostaan pahaa, ei edes paholainen. Ihmiskunnan olennainen muutos merkitsee lankeemusta er\u00e4\u00e4nlaiseen ei- olemiseen. Ortodoksinen kirkko ei hyv\u00e4ksy n\u00e4kemyst\u00e4, jonka mukaan ihmisen ja Jumalan suhde olisi juridinen ja lainomainen. Jumala ei ole siin\u00e4 mieless\u00e4 pel\u00e4tt\u00e4v\u00e4 ja rankaiseva ja kauhistuttava ihmiselle, ett\u00e4 H\u00e4n haluaisi syyllisyyden hyvityst\u00e4 juridisessa mieless\u00e4. Kirkon etiikka on ”hyv\u00e4n ja pahan tuolla puolen”.<\/p>\n
Yritett\u00e4ess\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti esitt\u00e4\u00e4 kuvaus ortodoksisesta etiikasta, on kolme tapaa l\u00e4hesty\u00e4 aihetta. Ne ovat 1. hyv\u00e4\/paha<\/i>, 2. oikea\/v\u00e4\u00e4r\u00e4<\/i> ja 3. sopiva\/sopimaton<\/i>. Yleisin suhtautumistapa etiikan perustana on ensin mainittu. Yritet\u00e4\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 yksinkertainen perusperiaate, joista muut eettiset arvostelmat johtuvat. Oikea\/v\u00e4\u00e4r\u00e4- l\u00e4ht\u00f6kohta taas kohdistaa huomion toimintaan ja tekoihin. Se johtaa etiikan s\u00e4\u00e4nt\u00f6ihin. Sopiva\/sopimaton l\u00e4ht\u00f6kohtana on yleist\u00e4 perinteisiss\u00e4 sosiaalisissa ryhmiss\u00e4.<\/p>\n
Koska inhimilliset olennot ovat todella inhimillisi\u00e4 vain, jos he tulevat Jumalan kaltaisiksi, jumalallista hyv\u00e4\u00e4 ei voida rajoittaa inhimillisiin luokituksiin. Ainoa absoluuttinen hyv\u00e4 on Jumala itse. Absoluuttinen eettinen ihanne on se, ett\u00e4 me olemme kykenevi\u00e4 osallistumaan Jumalan energioista.<\/p>\n
Keskeinen on kysymys: Onko hyv\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n, vai siksi, ett\u00e4 Jumala niin tahtoo? Ainoastaan persoonallinen Jumala voi haluta hyv\u00e4\u00e4. Jumalan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan ilmenee H\u00e4nen halunaan, ett\u00e4 kaikki ihmiset tulisivat H\u00e4nen valtakuntansa j\u00e4seniksi. Jumalan antama p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 jokaiselle persoonalle on toteuttaa Jumalan kuvan ja kaltaisuuden mahdollisuus ja saavuttaa teosis<\/i>.<\/p>\n
Kaikki uskonnot sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t eettist\u00e4 opetusta. Jokaisella henkil\u00f6ll\u00e4, kansalla, yhteis\u00f6ll\u00e4, yhteiskunnalla ja erityisryhm\u00e4ll\u00e4 on omat kokemuksensa moraalista. Ne ovat my\u00f6s yritt\u00e4neet selvitt\u00e4\u00e4 ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 moraalista kokemusta. Justinus Marttyyrin oppi ”Logoksen siemenist\u00e4” on t\u00e4rke\u00e4 silta pakanallisen filosofian ja kristinuskon v\u00e4lill\u00e4. Justinus opettaa, ett\u00e4 vaikka Jumalallinen Logos ilmestyi t\u00e4yteydess\u00e4\u00e4n vain Kristuksessa, ”Logoksen siemen” oli kylvetty koko ihmiskuntaan kauan ennen Kristusta.<\/p>\n
EETTISI\u00c4 TEORIOITA<\/p>\n
On olemassa monia tapoja l\u00e4hesty\u00e4 eettisi\u00e4 teorioita. Er\u00e4s niist\u00e4 on intuitiivisen etiikan teoria<\/i>, joka kehittyi l\u00e4ntisess\u00e4 maailmassa. Sen mukaan ihmisess\u00e4 on er\u00e4\u00e4nlainen sis\u00e4inen kyky k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 hyv\u00e4 on. T\u00e4m\u00e4 on yhteydess\u00e4 j\u00e4rkeen tai \u00e4lyyn. Ortodoksiselta kannalta voidaan kysy\u00e4, kuinka hyv\u00e4 voitaisiin n\u00e4ill\u00e4 perusteilla tuntea, sill\u00e4 ihmisen luontohan on langenneessa tilassa.<\/p>\n
”Hyv\u00e4 lakina”<\/i> on t\u00e4rke\u00e4 ja merkitt\u00e4v\u00e4 teoria ja sill\u00e4 on useita muotoja. Er\u00e4s niist\u00e4 on ”jumalallisen k\u00e4skyn” teoria<\/i>, jonka mukaan hyv\u00e4\u00e4 on se, mink\u00e4 Jumala k\u00e4skee. Ortodoksisuudessa laki ei kuitenkaan ole keskeinen, vaikka sit\u00e4 ei kokonaan suljeta pois.<\/p>\n
Laajimmin ilmenev\u00e4 l\u00e4hestymistapa hyv\u00e4\u00e4n on k\u00e4sitys mielihyv\u00e4st\u00e4 ja onnellisuudesta hyv\u00e4n kriteerin\u00e4.<\/i> T\u00e4m\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 idean v\u00e4litt\u00f6m\u00e4st\u00e4 mielihyv\u00e4st\u00e4 ja v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n tuskan v\u00e4ltt\u00e4misest\u00e4. Utilitarismi tai sosiaalinen onnellisuus, jonka on kehitt\u00e4nyt John Stuart Mill, v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ”hyv\u00e4\u00e4 on se, joka tuottaa suurimman onnen suurimmalle m\u00e4\u00e4r\u00e4lle ihmisi\u00e4”. T\u00e4ss\u00e4 teoriassa on ortodoksiselta kannalta paljon hyv\u00e4\u00e4 filantropian, taloudellisen ja sosiaalisen oikeuden ja sosiaalietiikan kannalta.<\/p>\n
Persoonallisen t\u00e4ydellisyyden teoriat<\/i> sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t ajatuksen, ett\u00e4 ”ihmisen tulee kehitt\u00e4\u00e4 omat potentiaaliset mahdollisuutensa ja kykyns\u00e4 t\u00e4ydellisimm\u00e4lle mahdolliselle tasolle”. Suurin vika n\u00e4iss\u00e4 teorioissa on se, ett\u00e4 ne eiv\u00e4t pysty tyydytt\u00e4v\u00e4sti selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4ydellisyyden luonnetta<\/p>\n
Er\u00e4s teorioista Darwinin evoluutioteoria,<\/i> joka perustuu luonnolliseen valintaan ja lajien s\u00e4ilymiseen. Ortodoksisen teologian mukaan ei ole kuitenkaan kysymys siit\u00e4, ett\u00e4 maailmassa olisi toiminnassa evolutiivisia prosesseja. Kristinopin mukaan Jumala ohjaa ihmiskuntaa lopulliseen t\u00e4yteyteens\u00e4, eik\u00e4 se tapahdu mekaanisena prosessina, kuten evolutionaariset teoriat selitt\u00e4v\u00e4t.<\/p>\n
Jotkut teoreetikot yritt\u00e4v\u00e4t l\u00f6yt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4n idean ”arvojen” sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4. Puhutaan ”arvojen hierarkiasta”.<\/p>\n
”Hyv\u00e4 rakkautena”<\/i> on kristillisen ilmoituksen pohjalta syntynyt teoria. Sit\u00e4 voidaan luonnehtia p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 toteuttaa Kristuksen kaltaisuutta, Jumalankaltaisuutta.<\/p>\n
Eksistentiaalinen etiikka<\/i> eroaa muista eettisist\u00e4 teorioista siin\u00e4, ettei se ole teoria, vaan asenne ihmisel\u00e4m\u00e4\u00e4 ja sen ongelmia kohtaan. Se vastustaa j\u00e4rjestelmi\u00e4, n\u00e4kee inhimillisen olemassaolon individualismina eik\u00e4 hyv\u00e4ksy olevan mit\u00e4\u00e4n yleist\u00e4 totuutta. Eksistentialismi v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 johtaa ateismiin.<\/p>\n
Ehdoton hyv\u00e4 on yksinomaan yhteydess\u00e4 Kolmiyhteiseen Jumalaan. Ymm\u00e4rryksemme on vaillinainen, koska luotu ei voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 Jumalan olemusta. Mutta ymm\u00e4rryksell\u00e4 Kolmiyhteiseen Jumalaan ja yksin H\u00e4neen nojaten ortodoksinen etiikka kykenee erottamaan olennaisen ep\u00e4olennaisesta ja l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n suunnan eettisille arvosteluille, kehitykselle, p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteolle ja koko kristilliselle el\u00e4m\u00e4lle sek\u00e4 koko maailmalle.<\/p>\n
PAHA<\/p>\n
Paha on hyv\u00e4n vastakohta. Se on jotakin sellaista, jota ei pit\u00e4isi olla, jota ei pit\u00e4isi olla olemassa, ja jos sit\u00e4 on todella olemassa, sen ei pit\u00e4isi jatkaa olemassaoloaan. Arvotermein paha on ep\u00e4arvo<\/i>. On yritetty ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 pahan suhdetta todellisuuteen. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa er\u00e4s l\u00e4hestymistapa on relativismi<\/i>, jonka mukaan pahaa on se, mik\u00e4 vastustaa jonkun tarkoitusperi\u00e4. Jotkut n\u00e4kev\u00e4t pahan olemassaolon v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 aineksena, ts. pahaa t\u00e4ytyy olla olemassa. Dualismissa<\/i> hyv\u00e4 sek\u00e4 paha ovat rinnakkain koskaan p\u00e4\u00e4ttym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 sidoksena.<\/p>\n
Paha voidaan my\u00f6s ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kaikkien filosofisten j\u00e4rjestelmien tarkoituksen t\u00e4yttym\u00e4tt\u00f6myyten\u00e4. Er\u00e4s n\u00e4k\u00f6ala on se, ett\u00e4 paha on illuusio<\/i>, ts. sit\u00e4 ei todella ole olemassa. N\u00e4in ajattelevat kristillisen tieteen edustajat. Syv\u00e4llisempi muoto t\u00e4t\u00e4 on ns. meonismi<\/i>. T\u00e4m\u00e4n mukaan fyysist\u00e4 pahaa ei todella ole olemassa, koska pahaksi kutsutut tapahtumat ovat tosiasiassa neutraaleja.<\/p>\n
Eettisyys on tietoista ja vapaaehtoista Jumalan tahdon t\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4. Puhuessamme kristillisest\u00e4 siveellisyydest\u00e4, on meid\u00e4n sen vuoksi ensin selitett\u00e4v\u00e4 itsellemme kysymykset ihmisen vapaasta tahdosta ja omastatunnosta.<\/p>\n
VAPAA TAHTO<\/p>\n
Tahdon vapaudesta on monia erilaisia teorioita. Determinismin<\/i> mukaan ihmisen tahto on aina edelt\u00e4p\u00e4in m\u00e4\u00e4r\u00e4tty. Vapauden tajunta on vain kuvittelua. Indeterminismin<\/i> mukaan ihminen voi joka hetki yht\u00e4 kevyesti seurata toista tai toista vaikutinta, l\u00e4hte\u00e4 suuntaan tai toiseen. Fatalismi<\/i> on uskonnollista determinismi\u00e4. Sen mukaan on vain yksi voima, kohtalo, joka tekee muitten aktiivisen toiminnan mahdottomaksi. Fatalistisia piirteit\u00e4 on voimakkaasti islamissa ja reformeerattujen kristittyjen uskonsuunnissa.<\/p>\n
Ortodoksisen n\u00e4kemyksen mukaan ihmisell\u00e4 on itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misoikeus. Pyh\u00e4n Atanasioksen mukaan ”oli aika, jolloin pahaa ei ollut”. Itse asiassa kysymys hyv\u00e4st\u00e4 ja pahasta on riippuvainen ihmisen vapaasta tahdosta. Her\u00e4\u00e4 kysymys, mist\u00e4 paha tulee? Perinteinen vastaus on, ett\u00e4 pahan l\u00e4hde on Saatana ja langennut enkeli seuralaisineen. Kysymyksess\u00e4 on vapauden v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00f6.<\/p>\n
Ihmisen vapaudella on rajansa, koska ihminen monessa suhteessa on rajoitettu olento. Ihmisen ratkaisuihin suuresti vaikuttavat h\u00e4nen j\u00e4rkens\u00e4 p\u00e4\u00e4telm\u00e4t, tottumuksensa, ymp\u00e4rist\u00f6n vaikutus, kasvatus jne. Etiikka kiinnitt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4huomionsa siihen, valitseeko ihminen ratkaisuissaan hyv\u00e4\u00e4 vai pahaa, suuntautuuko h\u00e4n hyv\u00e4\u00e4n tai pahaan. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 my\u00f6nnet\u00e4\u00e4n ihmisell\u00e4 olevan valinnan vapaus. Tahdon vapaudella tarkoitetaan sit\u00e4, ett\u00e4 ihmisell\u00e4 rajoittuneisuudestaan huolimatta on mahdollisuus aina itse p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, valitseeko h\u00e4n hyv\u00e4n vai pahan<\/p>\n
Eettinen vapaus ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n ortodoksisuudessa peruskykyn\u00e4, joka on suotu ihmiselle jumalallisesta armosta. Vapauden k\u00e4yt\u00f6n tulisi johtaa eettiseen kehittymiseen ja ihmisen t\u00e4ydellistymiseen ja ”Jumalan kaltaisuuden” saavuttamiseen. V\u00e4\u00e4r\u00e4 vapauden k\u00e4ytt\u00f6 johtaa ihmisyyden lankeemukseen pois Jumala- yhteydest\u00e4. Nykyinen ihmisen tila, kykymme itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4miseen, n\u00e4hd\u00e4\u00e4n ortodoksisessa n\u00e4kemyksess\u00e4 ihmisest\u00e4 heikentyneen\u00e4 ja jollakin tapaa h\u00e4iriintyneen\u00e4. Tarvitaan armoa, jotta ihmisen ja Jumalan suhde aktivoituisi ja jotta ihminen saavuttaisi pelastuksen. P\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 tulla todelliseksi ihmiseksi edellytt\u00e4\u00e4 suuntautumista Jumalan puoleen, jonka kuvaksi olemme luodut.<\/p>\n
OMATUNTO<\/p>\n
Omatuntoa kuvataan eri tavoilla. Sokrateella se oli daimon<\/i>, n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n, mystinen voima, joka ohjasi ihmist\u00e4. Kristinuskossa suojelusenkeli on ymm\u00e4rretty joskus samalla tavalla. L\u00e4ntisess\u00e4 skolastisessa teologiassa omatunto on ymm\u00e4rretty tietoisuutena velvollisuudesta suorittaa moraalisia tekoja. Toisia n\u00e4k\u00f6kantoja voisi kutsua intuitiivisiksi. Freudilla ”ylimin\u00e4n” toiminta on omatunto. Kristillisess\u00e4 etiikassa otetaan huomioon raamatullinen ja isien n\u00e4kemys omastatunnosta. Molemmat puhuvat ”pahasta” ja ”hyv\u00e4st\u00e4” omastatunnosta. Teologisesti ajatellen omatunto on osa ”kuvaa ja kaltaisuutta”.<\/p>\n
Omatunto ilmaisee ihmissielussa, mik\u00e4 on oikein tai v\u00e4\u00e4rin. Varsinaisesti omatunto ei ole Jumalan \u00e4\u00e4ni ihmisess\u00e4, koska se ilmenee eri ihmisill\u00e4 erilaisena, ja koska se joskus saattaa tuomioissaan erehty\u00e4. Omatunto ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole sivistyksen tulos, koska se usein puhuu jyrk\u00e4sti yhteiskunnan virtauksia vastaan. Omatunto on meid\u00e4n sis\u00e4inen henkemme \u00e4\u00e4ni, joka on jumalallista alkuper\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Voidaan erottaa lakias\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4 ja tuomitseva omatunto. Ensimm\u00e4isess\u00e4 tapauksessa se sanoo, mit\u00e4 on teht\u00e4v\u00e4 tai mit\u00e4 ei pid\u00e4 tehd\u00e4 ja j\u00e4lkimm\u00e4isess\u00e4 se arvostelee, millaista oli se, mik\u00e4 tuli tehdyksi. Lakias\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4 omatunto toimii siis teon edell\u00e4 ja saattaa se olla joko levollinen ja rauhallinen, tai levoton ja tuskaisa. My\u00f6s Raamattu puhuu omastatunnosta, joskin siit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n usein nimityst\u00e4 \u201csyd\u00e4n\u201d tai \u201cvalo\u201d. Omatunto, kuten kaikki muutkin ihmisen kyvyt, kehittyy ja t\u00e4ydellistyy. Sit\u00e4 mukaa kun ihminen puhdistuu synnist\u00e4, t\u00e4ydellistyy ja tulee l\u00e4hemm\u00e4ksi Jumalaa, my\u00f6s h\u00e4nen omatuntonsa herkistyy ja kehittyy.<\/p>\n
\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Uskonopilla ja etiikalla on paljon yhteytt\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n. Ne muodostavat opin Jumalan valtakunnasta. Uskonoppi selostaa Jumalaa ja H\u00e4nen suhdettaan ihmisiin. Etiikka<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-1364","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-ortodoksinen-usko"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1364","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1364"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1364\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1366,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1364\/revisions\/1366"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1364"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1364"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1364"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}