YKSI JUMALA, KAIKKIVALTIAS IS\u00c4<\/p>\n
Kristillisen kirkon perususko kohdistuu yhteen, totiseen ja el\u00e4v\u00e4\u00e4n Jumalaan. Uskon perustana on se, Jumala on ilmoittanut ihmiselle nimens\u00e4 salaisuuden. Jumalan nimi Jahve, joka tarkoittaa \u201dMin\u00e4 olen kuka olen\u201d, tai \u201dMin\u00e4 olen mit\u00e4 olen\u201d tai yksinkertaisesti \u201dMin\u00e4 olen\u201d. H\u00e4n on totinen ja el\u00e4v\u00e4 Jumala, ainoa Jumala. H\u00e4n on uskollinen ja tosi kansalleen. H\u00e4n ilmoittaa heille jumalallisen ja pyh\u00e4n sanansa. H\u00e4n antaa heille jumalallisen ja pyh\u00e4n henkens\u00e4. H\u00e4nt\u00e4 kutsutaan nimell\u00e4 Adonai, Herra.<\/p>\n
Kirjoitusten ja sek\u00e4 Vanhan ett\u00e4 Uuden testamentin pyhien ihmisten kokemusten mukaan Jahve on ehdottomasti pyh\u00e4. Kirjaimellisesti t\u00e4m\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 h\u00e4n ei ole mink\u00e4\u00e4n tai kenenk\u00e4\u00e4n olemassa olevan kaltainen.<\/p>\n
Raamatun ja ortodoksisen perinteen mukaan jopa sanontaa ”Jumala on olemassa” pit\u00e4\u00e4 t\u00e4sment\u00e4\u00e4 vakuuttamalla, ett\u00e4 h\u00e4n on niin ainutlaatuinen ja niin t\u00e4ydellinen, ettei h\u00e4nen olemassaoloaan voi verrata mihink\u00e4\u00e4n muuhun. T\u00e4ss\u00e4 merkityksess\u00e4 Jumala on yl\u00e4puolella olemassaolon ja olemisen.<\/p>\n
Ortodoksinen kirkko pyhiens\u00e4 Jumala-kokemuksen perusteella kuitenkin varottaa liian selittelev\u00e4st\u00e4 ja aistein havaittavissa olevia piirteit\u00e4 korostavasta Jumala-k\u00e4sitteest\u00e4 tai Jumala-ajatuksesta ja vakuuttaa, ett\u00e4 Jumalan voidaan varmasti sanoa olevan olemassa t\u00e4ydellisesti ja ehdottomasti. H\u00e4n on t\u00e4ydellinen ja ehdoton el\u00e4m\u00e4, hyvyys, totuus, rakkaus, viisaus, tieto, ykseys, puhtaus, ilo, yksinkertaisuus; kaiken sen t\u00e4ydellisyys ja korkein t\u00e4ydellisyys, mink\u00e4 ihminen tiet\u00e4\u00e4 pyh\u00e4ksi, todeksi ja hyv\u00e4ksi. Juuri t\u00e4m\u00e4n Jumalan me tunnustamme juhlavasti pyh\u00e4n Johannes Krysostomoksen liturgiassa seuraavasti:\u201d…Jumala, sanomaton, tutkimaton, n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n, k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, aina oleva ja muuttumaton.”<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n Jumalan – Israelin Jahven – Jeesus Kristus ilmoittaa olevan Is\u00e4ns\u00e4. Kaikkivaltias Jumala tunnetaan Is\u00e4n\u00e4 Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Jeesus opetti kutsumaan kaikkivaltiasta Herraa, sotajoukkojen Jumalaa, nimell\u00e4 Is\u00e4. Jeesus saattoi kutsua Jumalaa Is\u00e4ksi, koska h\u00e4n on Jumalan ainosyntyinen Poika. Kristityt voivat kutsua Jumalaa Is\u00e4ksi, koska he saavat Kristuksen kautta Pyh\u00e4n Hengen ja tulevat Jumalan lapsiksi.<\/p>\n
PYH\u00c4 KOLMINAISUUS<\/p>\n
Raamattua tai kirkon historiaa on mahdotonta lukea kohtaamatta lukuisia viitteit\u00e4 Is\u00e4 Jumalaan, Jumalan Poikaan (Sanaan) ja Pyh\u00e4\u00e4n Henkeen. Uuden testamentin sis\u00e4lt\u00f6 ja ortodoksisen kirkon el\u00e4m\u00e4 on t\u00e4ysin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ja tarkoituksetonta ilman jatkuvaa tunnustusta Is\u00e4n, Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen olemassaolosta, keskin\u00e4isest\u00e4 suhteesta ja keskin\u00e4isest\u00e4 vuorovaikutuksesta, joka my\u00f6s koskee ihmist\u00e4 ja maailmaa.<\/p>\n
Vanhasta testamentista l\u00f6yd\u00e4mme Jahven, ainoan Herran ja Jumalan, joka toimii maailmassa Sanansa ja Henkens\u00e4 kautta. Uudessa testamentissa ”Sana tuli lihaksi” (Joh. 1:14). Jeesus Nasaretilaisena Jumalan ainosyntyinen Poika tulee ihmiseksi. Pyh\u00e4 Henki, joka on Jeesuksessa tehden h\u00e4net Kristukseksi, vuodatetaan Jumalasta kaiken lihan p\u00e4\u00e4lle (Ap.t. 2:17).<\/p>\n
Oppi Pyh\u00e4st\u00e4 Kolminaisuudesta ei ole ainoastaan ”uskonkappale”, johon ihmisten tulee ”uskoa”. Se ei ole vain dogmi, jonka ”hyv\u00e4ksymist\u00e4 uskossa” kirkko vaatii kunnon j\u00e4senilt\u00e4\u00e4n. Oppi Pyh\u00e4st\u00e4 Kolminaisuudesta ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole oppineitten ja akateemikkojen keksint\u00f6 eik\u00e4 j\u00e4rkiper\u00e4isen pohdiskelun tai filosofisen ajattelun tulosta.<\/p>\n
Oppi Pyh\u00e4st\u00e4 Kolminaisuudesta on saanut alkunsa ihmisen syvimmist\u00e4 Jumalaa koskevista kokemuksista. Se on Jumalan uskossa tunteneitten aitoa el\u00e4v\u00e4\u00e4 tietoa.<\/p>\n
Kolminaisuusopin sanojen ja k\u00e4sitteiden ymm\u00e4rt\u00e4minen on yksi asia, mutta itse Jumalan el\u00e4v\u00e4n todellisuuden tunteminen n\u00e4iden takana on jotain muuta. Meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 ja rukoilla, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sisimme ohi ja yli jokaisen Jumalaa kuvaavan sanan ja k\u00e4sitteen ja oppisimme tuntemaan h\u00e4net omassa el\u00e4v\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4mme h\u00e4neen: ”Is\u00e4 Pojan kautta Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4” (Ef.2:18\u201322).<\/p>\n
Vanhassa testamentissa kuvattu Jumala on Jahve, ainoa Herra ja Jumala, joka toimii maailmassa Sanansa ja Henkens\u00e4 kautta. Uudessa testamentissa ”Sana tuli lihaksi” (Joh 1:14). Jumalan ainosyntyinen Poika tulee ihmiseksi Jeesus Nasaretilaisena. Pyh\u00e4 Henki, joka on Jeesuksessa, ja joka tekee h\u00e4net Kristukseksi, vuodatetaan Jumalasta kaiken lihan p\u00e4\u00e4lle helluntaina (Apt 2:17).<\/p>\n
V\u00c4\u00c4R\u00c4T OPIT KOLMINAISUUDESTA<\/p>\n
Olennaisin kysymys Jumalasta, johon kirkko joutuu vastaamaan, koskee Is\u00e4n, Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen v\u00e4list\u00e4 suhdetta. Ortodoksisen tradition mukaan t\u00e4ss\u00e4 suhteessa on olemassa joukko v\u00e4\u00e4ri\u00e4 oppeja, jotka on hyl\u00e4tt\u00e4v\u00e4.<\/p>\n
Er\u00e4s v\u00e4\u00e4r\u00e4 oppi esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Is\u00e4 yksin on Jumala ja ett\u00e4 Poika ja Pyh\u00e4 Henki ovat luotuja olentoja, tyhj\u00e4st\u00e4 tehtyj\u00e4 kuten enkelit, ihmiset ja maailma. Kirkko opettaa, ett\u00e4 Poika ja Pyh\u00e4 Henki eiv\u00e4t ole luotuja olentoja, vaan he ovat luomattomia ja jumalallisia kuten Is\u00e4, ja he toimivat yhdess\u00e4 Is\u00e4n kanssa kaiken olevaisen jumalallisessa luomisty\u00f6ss\u00e4. T\u00e4t\u00e4 harhaoppia alkuvuosisatoina kutsuttiin areiolaisuudeks<\/i>i. Nykyaikana sit\u00e4 edustaa \u201dhieman uudistettuna\u201d Jehovan todistajien opetus.<\/p>\n
Toinen v\u00e4\u00e4r\u00e4 oppi v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Jumala itsess\u00e4\u00e4n on yksi Jumala, joka ainoastaan ilmestyy erilaisissa muodoissa maailmalle: nyt Is\u00e4n\u00e4, sitten Poikana ja kolmannen kerran Pyh\u00e4n\u00e4 Henken\u00e4. Kirkko vastaa j\u00e4lleen kerran, ett\u00e4 Poika ja Sana ”Alussa…oli Jumalan tyk\u00f6n\u00e4…” (Joh 1:1-2), kuten Pyh\u00e4 Henkikin, ja ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kolme ovat iankaikkisesti erillisi\u00e4. Poika on ”Jumalasta” ja Henki on ”Jumalasta”. Poika ja Henki eiv\u00e4t ole vain Jumalan ilmenemismuotoja, ilman omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja olemassaoloa. Olisi outoa ajatella, ett\u00e4 kun Poika tulee ihmiseksi ja rukoilee Is\u00e4\u00e4ns\u00e4 sek\u00e4 toimii h\u00e4nelle kuuliaisena, se olisikin kokonaan harhakuva ilman vastaavan todellisuutta, er\u00e4\u00e4nlainen jumalallinen esitys, joka esitett\u00e4isiin maailman edess\u00e4 ilman asiallista syyt\u00e4 tai totuutta. T\u00e4t\u00e4 oppia edustaa ns. monarkianismi.<\/i><\/p>\n
Kolmas v\u00e4\u00e4r\u00e4 oppi sanoo, ett\u00e4 Jumala on yksi ja ett\u00e4 Poika ja Henki ovat ainoastaan nimi\u00e4 niille suhteille, joita Jumalalla on itsens\u00e4 kanssa. T\u00e4ten Jumalan ajatusta ja puhetta nimitet\u00e4\u00e4n Pojaksi, kun taas Jumalan el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja toimintaa nimitet\u00e4\u00e4n Hengeksi. Tosiasiassa – varsinaisessa todellisuudessa – ei t\u00e4m\u00e4n opin mukaan ole sellaisia ”todellisuuksia” kuin Jumalan Poika ja Jumalan Henki. Kummatkin olisivat vain kielikuvia Jumalan pelkille ilmenemismuodoille. T\u00e4llaisen opin (doketismi)<\/i> mukaan Pojalla ja Hengell\u00e4 ei ole omaa olemassaoloa eik\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. He eiv\u00e4t ole todellisia, vaan pelkki\u00e4 harhakuvia.<\/p>\n
Viel\u00e4 on er\u00e4s v\u00e4\u00e4r\u00e4 oppi (triteismi<\/i>), jonka mukaan Is\u00e4 on yksi Jumala, Poika on toinen Jumala ja Henki on kolmas Jumala. Ei voi olla ”kolmea jumalaa”, sanoo kirkko, eik\u00e4 varmastikaan ”jumalia”, jotka on luotu tai tehty. Viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n voi olla ”kolmea jumalaa”, joista Is\u00e4 on ”korkein” ja toiset ”alempia”. Sill\u00e4 useamman kuin yhden Jumalan olemassaolo tai ”jumaluuden asteet\u201d ovat molemmat sis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n ristiriitaisia v\u00e4itteit\u00e4, joita ei voida puolustaa sen enemp\u00e4\u00e4 jumalallisella ilmoituksella kuin loogisella ajattelullakaan. Nykyisin t\u00e4m\u00e4n opetuksen edustajia ovat mormonit.<\/p>\n
N\u00e4in kirkko opettaa, ett\u00e4 samalla kun on vain yksi Jumala, niin kuitenkin on kolme, jotka ovat Jumala – Is\u00e4, Poika ja Pyh\u00e4 Henki ja jotka ovat t\u00e4ydellisesti yhdistyneet ja aina jakaantumattomat, eiv\u00e4tk\u00e4 kuitenkaan yhteen sulautuneet ilman asianmukaista keskin\u00e4ist\u00e4 eroa. Kuinka sitten kirkko puolustaa oppiaan, ett\u00e4 Jumala on samanaikaisesti yksi ja kuitenkin k o l m e?<\/p>\n
YKSI JUMALA: YKSI IS\u00c4<\/p>\n
Ensiksikin kirkon opetus ja sen syvin kokemus on, ett\u00e4 on vain yksi Jumala, koska on vain yksi Is\u00e4.<\/p>\n
Raamatussa ”Jumala”- nimityst\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n ensisijaisesti Is\u00e4n nimen\u00e4, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. T\u00e4ten Poika on ”Jumalan Poika” ja Henki on ”Jumalan Henki”. Poika syntyy Is\u00e4st\u00e4 ja Henki l\u00e4htee Is\u00e4st\u00e4 – molemmat Is\u00e4n oman olemisen ajattomassa ja iankaikkisessa toiminnassa.<\/p>\n
N\u00e4in ollen Poika ja Henki ovat molemmat yht\u00e4 Jumalan kanssa eiv\u00e4tk\u00e4 mill\u00e4\u00e4n tavalla erotettuja h\u00e4nest\u00e4. T\u00e4ten jumalallinen ykseys koostuu Is\u00e4st\u00e4, h\u00e4nen Poikansa ja Henkens\u00e4 kanssa, jotka ovat h\u00e4nest\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n erillisi\u00e4 ja kuitenkin samalla kertaa t\u00e4ydellisesti yhdistyneet h\u00e4ness\u00e4.<\/p>\n
YKSI JUMALA: YKSI JUMALALLINEN LUONTO JA OLEMUS<\/p>\n
Mit\u00e4 Is\u00e4 on, sit\u00e4 ovat Poika ja Henkikin. T\u00e4m\u00e4 on kirkon opetus. Poika, Is\u00e4st\u00e4 syntynyt, ja Henki, Is\u00e4st\u00e4 l\u00e4htev\u00e4, ovat osalliset jumalallisesta luonnosta Jumalan kanssa ja ovat ”yht\u00e4 olemusta” h\u00e4nen kanssaan.<\/p>\n
T\u00e4ten, koska Is\u00e4 on ”sanomaton, tutkimaton, n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n, k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, aina oleva ja muuttumaton”, niin kuin pyh\u00e4n Johannes Krysostomoksen jumalallisessa liturgiassa lausumme, samoin joka suhteessa ovat my\u00f6s Poika ja Henki. Jokainen jumaluuden m\u00e4\u00e4re, joka kuuluu Jumala Is\u00e4lle – el\u00e4m\u00e4, rakkaus, viisaus, totuus, autuus, pyhyys, voima, puhtaus, ilo – kuuluu yht\u00e4l\u00e4isesti my\u00f6skin Pojalle ja Pyh\u00e4lle Hengelle. Jumalan, Is\u00e4n, Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen olento, luonto, olemus, olemassaolo ja el\u00e4m\u00e4 ovat ehdottomasti ja samankaltaisesti yksi ja sama.<\/p>\n
YKSI JUMALA: YKSI JUMALALLINEN TOIMINTA JA TAHTO<\/p>\n
Koska Pyh\u00e4n Kolminaisuuden olemassaolo on yksi, niin mit\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 Is\u00e4 haluaa, my\u00f6s Poika ja Pyh\u00e4 Henki haluavat samaa. Mit\u00e4 Is\u00e4 tekee, Poika ja Pyh\u00e4 Henki tekev\u00e4t my\u00f6s samaa. Ei ole Jumala Is\u00e4n tahtoa ja toimintaa, joka ei olisi samalla kertaa Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen tahto ja toiminta.<\/p>\n
Kolminaisuudessa itsess\u00e4\u00e4n niin iankaikkisuudessa kuin maailman luomisessa, ilmestymisess\u00e4, lihaksitulemisessa, lunastuksessa, pyhityksess\u00e4 ja kunniaan korottamisessa – tahto ja toiminta ovat yksi: jumalalliselta Is\u00e4lt\u00e4, jumalallisen Pojan kautta, jumalallisessa Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4. Jumalan jokainen toiminta on kolmen toimintaa. Ei yksik\u00e4\u00e4n Kolminaisuuden persoona toimi itsen\u00e4isesti tai erossa muista. Kunkin toiminta on kaikkien toiminta; ja kaikkien toiminta on kunkin toiminta. Ja jumalallinen toiminta on olennaisesti yksi.<\/p>\n
YKSI JUMALA: YKSI JUMALALLINEN TIETO JA RAKKAUS<\/p>\n
Koska kukin Kolminaisuuden persoona on yht\u00e4 toisten kanssa, niin kukin tiet\u00e4\u00e4 saman totuuden ja harjoittaa samaa rakkautta. Kunkin tieto on kaikkien tieto ja kunkin rakkaus on kaikkien rakkaus.<\/p>\n
Erikseen otettuna Kolminaisuuden jokainen persoona tuntee toiset ja rakastaa niit\u00e4 sellaisella ehdottomalla t\u00e4ydellisyydell\u00e4, tiedolla ja rakkaudella, ettei kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n ole mit\u00e4\u00e4n tuntematonta eik\u00e4 rakastamatonta toisissa, ja niin on vastaavasti kokonaisuuden kannalta. N\u00e4in ollen jos ihmisten luomisessa saama tieto voi yhdist\u00e4\u00e4 mielet t\u00e4yteen yksimielisyyteen ja jos ihmisten luomisessa saama rakkaus voi saattaa erill\u00e4\u00e4n olevat yhteen, yhdeksi syd\u00e4meksi ja yhdeksi sieluksi ja viel\u00e4p\u00e4 yhdeksi ruumiiksi, kuinka suunnattomasti t\u00e4ydellisemmin ja ehdottomammin yhdist\u00e4v\u00e4n t\u00e4ytyy ykseyden olla silloin, kun ne, jotka tiet\u00e4v\u00e4t ja rakastavat, ovat iankaikkiset ja jumalalliset.<\/p>\n
YKSI JUMALA: KOLME JUMALALLISTA PERSOONAA<\/p>\n
Ortodoksisessa teologisessa kielenk\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 Is\u00e4\u00e4, Poikaa ja Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 kutsutaan kolmeksi jumalalliseksi persoonaksi.<\/p>\n
Kirkon pyh\u00e4t ovat selitt\u00e4neet t\u00e4t\u00e4 Jumalan kolmiyhteytt\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 seuraavanlaista el\u00e4m\u00e4st\u00e4 otettua esimerkki\u00e4. N\u00e4emme kolme miest\u00e4. Kysymme ”Mit\u00e4 he ovat?”. Vastaamme ”He ovat ihmisolentoja”. Kukin on ihminen, jolla on sama ihmisyys ja ihmisluonto, mik\u00e4 on m\u00e4\u00e4ritelt\u00e4viss\u00e4 n\u00e4in: luotu, ajallinen, fyysinen, j\u00e4rjellinen jne. N\u00e4m\u00e4 kolme miest\u00e4 ovat yksi sen suhteen, mit\u00e4 he ovat. Mutta sen suhteen keit\u00e4 he ovat, he ovat kolme, itse kukin ehdottoman ainutlaatuinen ja toisista erillinen. Kukin heist\u00e4 on omalla ainutlaatuisella tavallaan yksil\u00f6llisess\u00e4 mieless\u00e4 ihminen. Yksi ei ole toinen, vaikka kukin onkin ihminen, jolla on yksi ja sama inhimillinen luonto ja muoto.<\/p>\n
Jumalasta puhuttaessa voimme kysy\u00e4 samalla tavalla: ”Mit\u00e4 h\u00e4n on?” Vastaukseksi voimme sanoa, ett\u00e4 Jumala m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n ehdottomana t\u00e4ydellisyyten\u00e4: ”Sanomaton, tutkimaton, n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n, k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, aina oleva ja muuttumaton”. Sitten voimme kysy\u00e4: ”Kuka h\u00e4n on?” ja vastaamme, ett\u00e4 h\u00e4n on Kolminaisuus: Is\u00e4, Poika ja Pyh\u00e4 Henki.<\/p>\n
T\u00e4ten ortodoksisen tradition mukaan Jumalan salaisuuteen kuuluu, ett\u00e4 on kolme, jotka ovat jumalallisia; kolme, jotka el\u00e4v\u00e4t ja toimivat yhdell\u00e4 ja samalla jumalallisella t\u00e4ydellisyydell\u00e4, kuitenkin kukin oman persoonallisen erilaisuutensa ja ainutlaatuisuutensa mukaan. Siksi sanomme, ett\u00e4 Is\u00e4, Poika ja Pyh\u00e4 Henki ovat kukin jumalallisia samaa jumaluutta, mutta kukin omalla jumalallisella tavallaan. Ja niin kuin luomattomalla jumaluudella on kolme jumalallista min\u00e4\u00e4, vastaavasti jokaisessa jumalallisessa toiminnassa on kolme jumalallista toimivaa tekij\u00e4\u00e4; jokaisessa Jumalan toiminnassa on niin ollen kolme jumalallista puolta, mutta itse toiminta pysyy yhten\u00e4 ja samana.<\/p>\n
N\u00e4in kirkon is\u00e4t ovat selitt\u00e4neet ja valaisseet Kolminaisuuden salaisuutta.<\/p>\n
\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
YKSI JUMALA, KAIKKIVALTIAS IS\u00c4 Kristillisen kirkon perususko kohdistuu yhteen, totiseen ja el\u00e4v\u00e4\u00e4n Jumalaan. Uskon perustana on se, Jumala on ilmoittanut<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-1358","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-ortodoksinen-usko"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1358","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1358"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1358\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1359,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1358\/revisions\/1359"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1358"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1358"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1358"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}