\n
I.SHTSHERBOVin\u00a0 teoksesta:Ortodoksinen siveysoppi <\/b><\/span><\/p>\n Omatunto on siveyslain ilmaisija ihmisen sielussa. Omatunto ei olemukseltaan eroa siveyslaista, se on samainen siveyslaki otettuna vain psykologiselta eik\u00e4 eetilliselt\u00e4 n\u00e4k\u00f6kannalta. Me ajattelemme siveyslakia objektiiviseksi normiksi, joka voi olla olemassa riippumatta sen suhteista toiseen tai toiseen ihmispersoonaan. Omatunto on enemm\u00e4n konkreettinen ilmi\u00f6, el\u00e4v\u00e4\u00e4n ihmissieluun kuuluva eik\u00e4 se sen ulkopuolella voi olla. Sit\u00e4 paitsi omatunto-k\u00e4sitteess\u00e4 on ensisijalla emotio, mielenliikutus, jota vastoin lakik\u00e4sitteess\u00e4 on tahto ja tieto.<\/p>\n Omantunnon m\u00e4\u00e4rittely ja sija ihmisen sielullisten voimien joukossa.<\/b><\/p>\n Omatunto (kreik.syneidhesis;\u00a0 lat. conscientia\u00a0 ja, saks. Gerwissen, ven. sovestj, etuliitteist\u00e4 con eli cum, ge ja co sek\u00e4 verheist\u00e4 oida, scio, wissen,vedatj)<\/i>, <\/b>on siveellinen tietoisuus, ihmisen tietoisuus siveyslaista, sen velvoittavaisuudesta ja samalla vastuunalaisuudesta ihmisen vapaista aikomuksista ja toimista. Omassatunnossa on tietopuolinen tuntemus ja tahdollinen aines: se osoittaa hyv\u00e4n ja pakottaa, kehottaa sen tekem\u00e4\u00e4n, mutta varsinkin huomattava on tunneaines, emotio, mielenliikutus.Me kaikki hyv\u00e4sti tunnemme levon ja rauhan tilan sek\u00e4 p\u00e4invastoin levottomuuden ja huolen, joilla omatunto arvostelee meid\u00e4n aikomustemme ja tekojemme arvoa. T\u00e4m\u00e4n vuoksi omaatuntoa voidaan pit\u00e4\u00e4 toimintana tai voimana, joka syntyy meille tunnettujen kaikkien kolmen sielullisen kyvyn omituisesta yhtymisest\u00e4.<\/p>\n Omantunnon toiminta ja Raamatun oppi siit\u00e4<\/b><\/p>\n Erotetaan lakias\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4 <\/i>ja tuomitseva <\/i>omatunto. Ensimm\u00e4isess\u00e4 tapauksessa se sanoo, mit\u00e4 on teht\u00e4v\u00e4 ja mit\u00e4 ei saa tehd\u00e4, ja toisessa tapauksessa \u2014 mink\u00e4laista on se, mik\u00e4 on tehty. Lakias\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4 omatunto on todellinen tai valheellinen, luja (kun ei ole sis\u00e4ist\u00e4 ristiriitaa ja ep\u00e4ilyst\u00e4) tai heikko, ep\u00e4ilev\u00e4, ep\u00e4varma; pikkumainen j. n. e. Tuomitseva omatunto on levollinen, rauhallinen tai varova, levoton, tuskallinen. Vanha testamentti (varsinkin heprealainen teksti) merkitsee omantunnon sanalla \u201dsyd\u00e4n\u201d, jolla on sangen laaja merkitys. Vaikka Jeesus Kristus Uudessa testamentissa useampia kertoja k\u00e4\u00e4ntyi kuulijoittensa omantunnon puoleen (\u00bbSinussa oleva valo\u00bb, \u00bbmutta min\u00e4 sanon teille\u00bb), emme me h\u00e4nen suustaan, enemp\u00e4\u00e4 kuin evankelistainkaan suusta kuule t\u00e4t\u00e4 sanaa. Ainoan poikkeuksen tekee ap. Johannes (Joh. 8, 9). Vasta kun evankeliumi siirtyi pakanain keskuuteen jossa omatunto oli t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 siveellis – uskonnollisena ohjaavana perustana, ilmestyy sana omatunto apostolien Paavalin ja Pietarin l\u00e4hetyskirjeisiin. Ap. Paavali huomauttaa toiselta puolelta pakanoista, jotka \u00bbluonnonmukaisesti tekev\u00e4t, mit\u00e4 laki vaatii*, josta \u00bbheid\u00e4n omatuntonsa yhdess\u00e4 todistaa\u00bb, (Room. 2, 14. 15) ja hairahtuneesta eli heikosta omastatunnosta, joka tunnustaa ep\u00e4jumalat todella oleviksi voimiksi (1. Kor. 8:7), toiselta puolen h\u00e4n puhuu hyv\u00e4st\u00e4 omastatunnosta (Ap.t. 23:1), puhtaasta (1.Tim.3: 9; 2.Tim.1:3),loukkaamattomasta(Ap.t 24,:16), my\u00f6skin pahasta omastatunnosta (Hebr. 10:22), saastaisesta (Tiit.15), heikosta (1. Kor. 8: 7), poltinraudalla merkityst\u00e4(1.Tim.4:2).<\/p>\n Omantunnon alkuper\u00e4<\/b><\/p>\n Ei voida my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 omatunto olisi ainoastaan jumalallista alkuper\u00e4\u00e4, \u00bbJumalan \u00e4\u00e4ni\u00bb ihmisess\u00e4, sanan varsinaisessa merkityksess\u00e4, sill\u00e4 omatunto joskus erehtyy arvosteluissaan ja tuomioissaan. Siveelliset arvostelut eiv\u00e4t ole eri kansoilla ja viel\u00e4p\u00e4 samalla ihmisell\u00e4k\u00e4\u00e4n eri aikoina yht\u00e4l\u00e4iset, vaan joskus aivan vastakkaiset. Niinp\u00e4 tunnustettiin sellaisia siveellisi\u00e4 velvollisuuksia, joita sittemmin pidettiin rikoksina, esim. kosto, osaksi my\u00f6s ihmissy\u00f6nti. \u00bbMonet ihmissy\u00f6j\u00e4t pit\u00e4v\u00e4t ihmissy\u00f6nti\u00e4 ei vain luvallisena, vaan suoraan jonakin kunnollisena ja kiitett\u00e4v\u00e4n\u00e4 tekona. Fidshi-saarilla se on ylpeyten\u00e4.\u00bb Samalla pidettiin luonnon keinotekoista muuttamista, ihmisen ruumiin hautaamista j. n. e. syntin\u00e4. Kamtshatkalainen pit\u00e4\u00e4 syntin\u00e4 kirveen teroittamista matkalla ollessa ja avojaloin poistumista asunnosta talvella.<\/p>\n Toiselta puolen omatunto ei ole ihmisen sivistyksen tulos yhteiskunnan piiriss\u00e4(Mill,Wundt,Jhering \u2014 lue: jeerink), <\/i>sill\u00e4 se puhuu jyrk\u00e4sti ja usein vastoin yhteiskunnan mielipidett\u00e4. Omantunnon v\u00e4litt\u00f6myys, eritt\u00e4inkin kumoamattomuus, lahjomattomuus osoittavat, ett\u00e4 se, ollen meid\u00e4n henkemme \u00e4\u00e4ni, on jumalallista alkuper\u00e4\u00e4. <\/i><\/p>\n \u00a0<\/i><\/p>\n Omantunnon erehtym\u00e4tt\u00f6myys ja kehittymisen ehdot<\/b><\/p>\n Muutamat filosofit (Kant, Fichte) ja protestanttiset jumaluusoppineet pit\u00e4en omaatuntoa\u00a0 erehtym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4, ovat vakuuttaneet, ett\u00e4 jokainen ihminen kantaa omassatunnossaan \u00bbt\u00e4ydellisen, j\u00e4rjestetyn lain\u00bb, ett\u00e4 h\u00e4nen on vain \u00bbkuultava omantuntonsa \u00e4\u00e4nt\u00e4, niin h\u00e4n heti tuntee erehdyksens\u00e4 ja k\u00e4\u00e4ntyy oikealle tielle\u00bb.Mutta todellisuudessa omatunto voidaan pit\u00e4\u00e4 erehtym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 vain \u00bbyleisess\u00e4 muodossaan.: se erottaa hyv\u00e4n pahasta ja kehoittaa tekem\u00e4\u00e4n ainoastaan hyv\u00e4\u00e4, mutta itse hyv\u00e4\u00e4 ja pahaa ei aina osoita oikein.<\/p>\n Omatunto, kuten muutkin ihmisen kyvyt, kehittyy ja t\u00e4ydellistyy. Sen t\u00e4ydellistyminen riippuu ihmisen yleisest\u00e4 j\u00e4rjellisest\u00e4 ja siveellisest\u00e4 tilasta. Totuuden rakkaus ja pyrkimys aina menettelem\u00e4\u00e4n vakaumuksen mukaisesti tekev\u00e4t omantuntomme herk\u00e4ksi ja el\u00e4v\u00e4ksi. My\u00f6skin on merkityst\u00e4 opetuksella ja vanhempain ja yhteiskunnan esimerkill\u00e4 ja varsinkin siveyslain oikealla tuntemisella. Ja kun viimeksi mainittu on annettu ainoastaan jumalallisessa ilmoituksessa, niin n\u00e4ht\u00e4v\u00e4stikin omantunnon oikea ja kaikinpuolinen kehitt\u00e4minen on mahdollinen vain kristinuskossa.<\/p>\n Oppi siveellisyyden syntymisest\u00e4 egoismista<\/b><\/p>\n Ennen syntiinlankeemusta ensimm\u00e4iset ihmiset suhtautuivat rakkaudella toisiinsa ja egoismista. Jumalaan. Synnin mukana tuli maailmaan uusi vaikutin \u2014 egoismi. Raamatun n\u00e4k\u00f6kannan mukaan siis rakkaus on ainoa todellinen ja ensimm\u00e4inen perusta, egoismi \u2014 sairaalloinen, my\u00f6hempi. Kristinuskon p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 onkin rakkauden palauttaminen ja egoismin poistaminen. Muutamien filosofien ja oppineiden mielest\u00e4 on p\u00e4invastoin egoismi ensimm\u00e4inen, ja rakkaus, kuten yleens\u00e4 koko siveellisyys, on syntynyt egoismista, esiintyen egoismin muunnoksena.<\/p>\n John Stuart Mill esitt\u00e4\u00e4 ns. utilitaristisen opin, jonka mukaan h\u00e4n kuvaa ihmisen siirtymisen egoismista altruismiin, ihmisrakkauteen, persoonallisesta hyv\u00e4st\u00e4 yhteiseen hyv\u00e4\u00e4n, onneen, seuraavalla tavalla. Alussa ei ihminen vahingoita, vaan auttaa toista ihmist\u00e4 \u2014 ainoastaan egoistisista, itsekk\u00e4ist\u00e4 vaikutteista (itses\u00e4ilytystunteesta, toivosta saada liittolaisia j. n. e.). Mutta sitten h\u00e4n huomaa, ett\u00e4 h\u00e4nen omat etunsa ja toisten edut yhtyv\u00e4t, ett\u00e4 h\u00e4nen persoonallinen hy\u00f6tyns\u00e4 riippuu toisten hy\u00f6dyst\u00e4 ja hyv\u00e4st\u00e4. T\u00e4t\u00e4 tietoisuutta lujittaa kasvatus, my\u00f6t\u00e4tunto l\u00e4himm\u00e4isi\u00e4 kohtaan, Jumalan kunnioittaminen ja varsinkin omatunto. Omantunnon perustana on \u00bbseuranhaluisuuden tunne, halu yhty\u00e4 l\u00e4himm\u00e4istemme kanssa\u00bb ja muutamissa tapauksissa omatunto puhuu sellaisella voi-malla, ett\u00e4 \u00bbvelvollisuuden rikkominen tulee aivan mahdottomaksi. N\u00e4in ihmisess\u00e4 v\u00e4hitellen muodostuu vakaumus eli usko persoonallisen ja yhteiskunnallisen hyv\u00e4n erottamattomuuteen. On totta, ett\u00e4 yhteiskunnallinen hyv\u00e4 oikeastaan on vain keino persoonallisen hyv\u00e4n saavuttamiseksi, mutta keino useasti muuttuu tarkoitusper\u00e4ksi (rahat saiturille, valta vallanhimoiselle). T\u00e4m\u00e4n mukaisesti muuttuu yleinen hyv\u00e4 muutamille korkeimmaksi persoonalliseksi hyv\u00e4ksi. N\u00e4ille henkil\u00f6ille \u00bbtulee mahdottomaksi ei vain halu, vaan my\u00f6s ajatus sellaisesta hyv\u00e4st\u00e4, joka samalla ei olisi kaikkien hyv\u00e4\u00bb.<\/p>\n Itse utilitarismin, hy\u00f6dyllisyysopin kannattajat ovat osoittaneet t\u00e4m\u00e4n oppisuunnan heikot puolet ja ennen kaikkea pit\u00e4neet egoismista siirtymist\u00e4 altruismiin yhdess\u00e4 ihmisi\u00e4ss\u00e4 mahdottomuutena. Kuinka varhaisesta i\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien me tarkkaisimmekaan ihmist\u00e4, me emme voi huomata, ett\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 olisi vain egoismia, itsekkyytt\u00e4. Siveelliset tunteet ovat ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 synnynn\u00e4isi\u00e4 eik\u00e4 ihminen voi niit\u00e4 mink\u00e4\u00e4nlaisilla ponnistuksilla h\u00e4vitt\u00e4\u00e4. Kuinka innokkaasti ihminen koettaisikin vakuuttaa itselleen, etteiv\u00e4t siveelliset m\u00e4\u00e4r\u00e4ykset ole h\u00e4nelle velvoittavia, niiden rikkominen kostaa itsens\u00e4 omantunnon siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mill\u00e4 k\u00e4rsimyksill\u00e4, jotka voivat p\u00e4\u00e4tty\u00e4 itsemurhaan.<\/p>\n Evolutionistinen\u00a0 moraalin teoria<\/b><\/p>\n Evoluution, kehitysopin kannattajat vakuuttavat, ett\u00e4 egoististen pyrkimysten muuttuminen altruistisiksi ei tapahdu kunkin ihmisen elinkautena erikseen, vaan koko ihmiskunnan monisatavuotisen historian kuluessa. <\/i>Vaikka altruismi siis onkin nykyisin synnynn\u00e4inen jokaiselle ihmiselle, se kumminkin syntyi egoismin j\u00e4lkeen ja egoismista.\n<\/p>\n Siveellisyyden kehitys esitet\u00e4\u00e4n seuraavasti:<\/p>\n 1.Ensi alussa ihmisi\u00e4 ohjaa vain egoismi, ja ihmiset ovat eritt\u00e4in julmia. S\u00e4\u00e4liv\u00e4isyys ja my\u00f6t\u00e4tunto ovat heille kokonaan tuntemattomia, sen sijaan heiss\u00e4 vallitsevat ihmissy\u00f6nnin, vanhusten surmaamisen ym. rikokset. T\u00e4n\u00e4 \u00bbel\u00e4imellisen siveyden\u00bb kautena ihminen oli alempana el\u00e4int\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n antautui paheisiin (esim. ylensy\u00f6ntiin), joista vaisto pid\u00e4tt\u00e4\u00e4 el\u00e4imet. Itse vaimo oli h\u00e4nelle vain \u00bbkuormael\u00e4imen\u00e4\u00bb ja \u00bbvararuokana\u00bb. T\u00e4m\u00e4n ajan ihmisten tavoista antavat meille selv\u00e4n k\u00e4sityksen nykyajan villit, jotka alusta alkaen ovat j\u00e4\u00e4neet aivan muuttumattomiksi. Sit\u00e4 paitsi on atavismin (atavus <\/i>-isois\u00e4n is\u00e4) lain perusteella sivistyneess\u00e4 yhteiskunnassa ihmisi\u00e4, jotka muistuttavat alkuper\u00e4ist\u00e4 ihmist\u00e4. T\u00e4llaisia ovat \u00bbSynnynn\u00e4iset rikoksentekij\u00e4t\u00bb, joilla on hillitsem\u00e4t\u00f6n taipumus varkauteen, juoppouteen, v\u00e4kivaltaan, murhaan jne.<\/p>\n Lambroso,\u00a0 joka on tutkinut l\u00e4hes 30 tuhatta rikollista Italiassa, antaa seuraavat ulkonaiset tuntomerkit synnynn\u00e4sist\u00e4 rikollisista: heill\u00e4 on ep\u00e4suhtainen p\u00e4\u00e4kallon muodostus, tuuheat kulmakarvat, ulkonevat leukaluut, litte\u00e4 nen\u00e4, harva parta, pitk\u00e4 kaula, ruumiin vasemman puolen suurempi kehitys, raajarikkoisuus, erisuuret korvat. (\u00bbTieteen uusimmat tiedot rikollisista.\u00bb)<\/p>\n Max Nordau on kehitt\u00e4nyt degeneraatio(rappeutumis-)oppia Degeneroituneita voidaan tavata suuresti kehittyneiden ihmisten, viel\u00e4p\u00e4 nerojenkin keskuudessa. Luonnon ollessa aivan t\u00e4ydellinen, heill\u00e4 on kumminkin joku huomattava puutteellisuus, esim. ter\u00e4v\u00e4j\u00e4rkisell\u00e4 ei ole lainkaan syd\u00e4nt\u00e4.<\/p>\n 2. Ihmisten keskuudessa vallitsee taistelu olemassaolosta. Siit\u00e4 selviytyv\u00e4t voittajina siveellisimm\u00e4t, jotka v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t juoppoutta, irstaisuutta ym. liiallisuutta, ja jotka huolehtivat lapsistaan, el\u00e4v\u00e4t yst\u00e4vyydess\u00e4 ja sovussa naapuriensa kanssa. V\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden ja itses\u00e4ilytysvaiston pakottamina ihmiset huomaavat, mik\u00e4 on hy\u00f6dyllist\u00e4, mik\u00e4 vahingollista, ja alkavat hillit\u00e4 egoismiaan.*) T\u00e4ll\u00e4 tavoin heiss\u00e4 v\u00e4hitellen muodostuu tottumus siveellisiin ja ihmisyst\u00e4v\u00e4llisiin menettelyihin.<\/p>\n 3. T\u00e4m\u00e4n tottumuksen vaikutuksesta, sielun ja ruumiin sopusuhtaisuuden perusteella, ilmestyi erityinen elin hermostoon. Tottumus tuli vaistoksi, joka kiihottaa ihmist\u00e4 siveelliseen toimintaan ohi h\u00e4nen tahtonsa ja tajuntansa. Sitten syntyy siveellisi\u00e4<\/p>\n *) Ihminen huomasi, ett\u00e4 liiallisuudet synnytt\u00e4v\u00e4t tauteja, jotka heikontavat h\u00e4nen voimiaan ja lyhent\u00e4v\u00e4t h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja tuli pid\u00e4ttyv\u00e4ksi. Ihminen tuli vakuutetuksi siit\u00e4, ett\u00e4 vihollista pakeneminen ei ole h\u00e4nelle hy\u00f6dyllist\u00e4 (h\u00e4n menett\u00e4\u00e4 omaisuutensa ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaikille heikkoutensa), ja h\u00e4n tuli miehuulliseksi. H\u00e4n n\u00e4ki, ett\u00e4 sairas vaimo synnytt\u00e4\u00e4 heikkoja lapsia, ei voi hyv\u00e4sti hoitaa taloutta ja alkoi huolehtia perheest\u00e4\u00e4n, rakastaa sit\u00e4. H\u00e4n huomasi, ett\u00e4 naapurit eiv\u00e4t salli h\u00e4tien anastaa kaikkea, mit\u00e4 haluaa, ja alkoi tehd\u00e4 heid\u00e4n kanssaan sopimuksia. N\u00e4in syntyi oikeudenmukaisuus.<\/p>\n aatteita, jotka selviss\u00e4 k\u00e4sitteiss\u00e4 ilmaisevat sen, mink\u00e4 vaisto oli sanonut.<\/p>\n Tarkastakaamme l\u00e4hemmin t\u00e4t\u00e4 hypoteesia.<\/p>\n 1.Ei ole totta, ett\u00e4 ihmisten alkuper\u00e4inen tila oli \u00e4\u00e4rim\u00e4isen villeyden tila. \u00bbOn vaikea my\u00f6nt\u00e4\u00e4\u00bb, huomauttaa antropologi Taylor teoksessaan \u00bbEsihistoriallinen ihminen\u00bb, \u00bbett\u00e4 egoismi olisi alkuper\u00e4inen ilmi\u00f6, ja esitt\u00e4\u00e4 esimerkkej\u00e4 ja todistuksia atruismin aikaisemmasta olemisesta. Toiset (esim. Engelhardt teoksessaan \u00bbProgressio julmuuden kehityksen\u00e4\u00bb) vakuuttavat, ett\u00e4 alkuper\u00e4isen\u00e4 moraalina oli altruismi, ihmisyst\u00e4vyys, v\u00e4kivaltaa ei ollut; \u00bbkehittynyt julmuus kaikissa muodoissaan\u00bb ja samalla ulkokultaisuus ilmenee vain viimeisess\u00e4 asteessa eurooppalaisessa moraalissa. Er\u00e4iden matkailijoiden, kauppiaiden villeist\u00e4 antamat ankarat lausunnot ovat liioiteltuja ja satunnaisista syist\u00e4 syntyneit\u00e4. Er\u00e4iden puolivillien heimojen siveellinen taso on korkeampi kuin klassillisten kansojen.<\/p>\n \n2 Siveellisyys on huono ase taistelussa olemassaolon puolesta. T\u00e4m\u00e4n taistelun n\u00e4k\u00f6kannalta jokainen moraali on ajattelemattomuutta ja heikkoutta. Jos kaksi ihmist\u00e4 taistelee kesken\u00e4\u00e4n, joista toinen ei tunnusta mink\u00e4\u00e4nlaisia siveellisi\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4, mutta toinen ne tunnustaa voittajaksi tietenkin tulee ensin mainittu, koska h\u00e4nelle ovat kaikki taistelukeinot avoinna; h\u00e4n voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mink\u00e4laisia keinoja tahansa. Taistelu olemassaolon puolesta on p\u00e4\u00e4esteen\u00e4 siveellisyyden kehittymiselle.<\/p>\n Mutta onko maailmassa yksin vain itsek\u00e4s taistelu olemassaolon puolesta? My\u00f6s j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4ss\u00e4 luonnossa on paino- ja vetovoima, kiteytymisilmi\u00f6it\u00e4, kemiallista \u00bbsukulaisuutta\u00bb (affiniteetti), jossa my\u00f6t\u00e4tunto n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 yhdist\u00e4neen aineen eri osat toisiinsa. \u00bbJumala sitoi koko maailman, joka on eri osista kokoonpantu\u00bb, huomauttaa Basileios Suuri Heksaemeronissaan, \u00bbjollakin rakkauden erottamattomalla liitolla yhteen sopusointuun.\u00bb El\u00e4inten keskuudessa me voimme huomata kiintymyst\u00e4, uskollisuutta ja kiitollisuutta, ty\u00f6teli\u00e4isyytt\u00e4 ja huolehtimista yhteisest\u00e4 hyvinvoinnista (mehil\u00e4iset, muurahaiset), itseuhrautumista yleisen turvallisuuden (varsinkin poikasten) puolesta. Se, mik\u00e4 j\u00e4rjett\u00f6mien olentojen maailmassa ilmenee vaistomaisesti, kohoaa ihmisess\u00e4 tietoiseksi, vapaaksi pyrkimykseksi. El\u00e4m\u00e4n taistelun rinnalla, joka aiheuttaa kilpailua ja sotia, oli ihmisten keskuudessa ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4kin aina my\u00f6s taistelua toisten el\u00e4m\u00e4n puo!esta, mink\u00e4 my\u00f6t\u00e4tunto, rakkaus ja rauha aiheuttavat (Henry Drummond).\n<\/p>\n 3. Jos siveelliset tottumukset kuuluisivat hermoston tiettyyn rakenteeseen, olisi yhteiskunnan siveellisen tilan nopea muuttuminen hyv\u00e4\u00e4n tai pahaan suuntaan mahdoton (vert. Polyneesian, Tahiti-, Sandwich-saaristojen alkuasukkaat, jotka 50 vuoden kuluessa tulivat sivistyneiksi kristityiksi, er\u00e4\u00e4t kristityt kansallisuudet maailman sodassa ja sit\u00e4 seuraavissa vallankumouksissa, jotka julmuudessa joskus voittivat raivokkaimmatkin villit). H\u00e4m\u00e4h\u00e4kki kutoo nykyisin verkkonsa yht\u00e4 taidokkaasti, kuin Salomon p\u00e4ivin\u00e4.<\/p>\n Siveellisen vaiston, joka on syntynyt fyysillisen vaiston j\u00e4lkeen, pit\u00e4isi luonnollisesti olla heikomman, mutta kuitenkin ihminen sen vaikutuksesta pelk\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 menee kuolemaan, pid\u00e4tt\u00e4ytyy ruuassa, voittaa pyrkimyksen suvun jatkamiseen, so. voittaa mit\u00e4 v\u00e4kevimm\u00e4t ravitsemisen ja itses\u00e4ilytysvaistot. Siveellinen vaisto on ilmeisesti toisia vaistoja voimakkaampi.<\/p>\n Siveelliset s\u00e4\u00e4nn\u00f6t ja ihanteet eiv\u00e4t ole sen abstraktisia ilmaisuja, mit\u00e4 h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 vaistossa on annettu. Ne sivuuttavat todellisuuden. Ihanteellista ihmist\u00e4 ei <\/b>tavallisesti tyydyt\u00e4 h\u00e4nen siveellinen tilansa ja persoonallinen todellisuutensa, vaan h\u00e4n aina pyrkii niit\u00e4 parantamaan.<\/p>\n \n \n \n \n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" I.SHTSHERBOVin\u00a0 teoksesta:Ortodoksinen siveysoppi Omatunto on siveyslain ilmaisija ihmisen sielussa. Omatunto ei olemukseltaan eroa siveyslaista, se on samainen siveyslaki otettuna vain<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-1336","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-ortodoksinen-usko"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1336","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1336"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1336\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1337,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1336\/revisions\/1337"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1336"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1336"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1336"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}