\n
Liturgia on t\u00e4rkein\u00a0 jumalanpalvelus, sill\u00e4 siin\u00e4 toimitetaan Pyh\u00e4n Ehtoollisen sakramentti, jonka Herramme Jeesus Kristus\u00a0 asetti Suuren torstain iltana, k\u00e4rsimystens\u00e4 aattona. Pesty\u00e4\u00e4n opetuslastensa jalat antaen esimerkin n\u00f6yryydest\u00e4, Herra kiitti Is\u00e4\u00e4 Jumalaa, otti leiv\u00e4n, siunasi ja mursi sen ja antoi opetuslapsillensa sanoen :”Ottakaa, sy\u00f6k\u00e4\u00e4, t\u00e4m\u00e4 on minun Ruumiini, teid\u00e4n edest\u00e4nne annettu. Sitten H\u00e4n otti viinimaljan ja siunasi my\u00f6s sen ja antoi sen heille sanoen: Juokaa t\u00e4st\u00e4, te kaikki,, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on minun Vereni, uuden liiton veri, joka on vuodatettu monien edest\u00e4, syntien anteeksiantamiseksi. Ja kun he olivat osallistuneet niist\u00e4, Herra antoi heille k\u00e4skyn aina toimittaa t\u00e4m\u00e4 sakramentti:\u00a0 tehk\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4 minun muistokseni (Mt. 26:26-28; Lk. 22:19; 1. Kor. 11:24 )<\/p>\n
Apostolit toimittivat Pyh\u00e4\u00e4 Ehtoollista Jeesuksen Kristuksen k\u00e4skyn ja esimerkin mukaan ja opettivat kaikkia kristittyj\u00e4 toimittamaan t\u00e4t\u00e4 suurta ja pelastavaista sakramenttia. Varhaisimpina aikoina liturgian toimittamisen muoto ja j\u00e4rjestys v\u00e4littyiv\u00e4t suullisesti ja kaikki rukoukset ja pyh\u00e4t hymnit opittiin ulkoa.\u00a0 Loppuvaiheessa apostolisen liturgian kirjoitettuja\u00a0 kehitelmi\u00e4 alkoi esiinty\u00e4. Kun aika kului, eri kirkoissa lis\u00e4ttiin rukouksia, hymnej\u00e4 ja pyhi\u00e4 toimituksia niin, ett\u00e4 sen toimittamisen yhten\u00e4isyys h\u00e4visi. Syntyi tarvetta yhdist\u00e4\u00e4 kaikki olemassaolevat\u00a0 liturgian j\u00e4rjestykset ja saada aikaan uudelleen\u00a0 sopusointu niiden toimittamiseen. Nelj\u00e4nnell\u00e4 vuosisadalla, kun Rooman vainot kristittyj\u00e4 kohtaan p\u00e4\u00e4ttyiv\u00e4t, tuli mahdolliseksi uudelleen\u00a0 vakiinnuttaa hyv\u00e4 j\u00e4rjestys Kirkon sis\u00e4isess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ekumeenisten kirkolliskokousten kautta. Pyh\u00e4 Basileios Suuri kirjoitti muistiin ja tarjosi yleiseen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n yhden liturgian muodon, kun taas pyh\u00e4 Johannes Krysostomos muotoili lyhyemm\u00e4n version Basileioksen liturgiasta. N\u00e4m\u00e4 liturgiat pohjautuivat kaikkein varhaisimpaan liturgiaan, joka on nimetty pyh\u00e4n apostoli Jaakobin, ensimm\u00e4isen Jerusalemin piispan,\u00a0 mukaan. Pyh\u00e4 Basileios Suuri, joka kuoli 379, oli V\u00e4h\u00e4-Aasian Kappadokian Kesarean arkkipiispa.. H\u00e4nt\u00e4\u00a0 kutsutaan ”Suureksi” h\u00e4nen suurien askeettisten ponnistelujensa vuoksi ja h\u00e4nen kirjallisesta panoksestaan Kirkolle lukuisten rukouksien\u00a0 ja kirkollisten\u00a0 kirjoitusten ja s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen muodossa.<\/p>\n
Pyh\u00e4 Johannes Krysostomos oli Konstantinopolin arkkipiispa. H\u00e4nt\u00e4 kutsuttiin ”Krysostomokseksi” (=Kultasuuksi) h\u00e4nen ainutlaatuisen puheenlahjansa takia, jolla h\u00e4n julisti Jumalan Sanaa. Vaikka h\u00e4n kuoli vuonna 402 maan paossa, monet h\u00e4nen saarnakokoelmansa ja kirjeens\u00e4 j\u00e4iv\u00e4t\u00a0 kohottamaan meit\u00e4 hengellisesti.<\/p>\n
Liturgiaa kuvataan monin termein. ”Liturgia”- sana on kreikankielinen ja tarkoittaa ”yhteist\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 tai palvelusta” ja tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 Pyh\u00e4n Ehtoollisen sakramentti on Jumalan sovitusuhri koko uskovien yhteis\u00f6n syntien puolesta, sek\u00e4 el\u00e4vien ett\u00e4 kuolleiden. Koska pyh\u00e4n Ehtoollisen sakramenttia kutsutaan kreikaksi ”Evharistia” eli ”kiitosuhri”, liturgiaa kutsutaan my\u00f6skin Eukaristiaksi.\u00a0 Sit\u00e4 nimitet\u00e4\u00e4n my\u00f6skin ”mystiseksi ateriaksi” tai ”Herran ateriaksi”, koska sit\u00e4 tavallisesti toimitetaan keskip\u00e4iv\u00e4n tienoilla, ja pyh\u00e4n Ehtoollisen sakramentissa uhrattua Kristuksen ruumista ja Verta kutsutaan sill\u00e4 nimell\u00e4\u00a0 Jumalan Sanassa ( 1. Kor. 10:21; 11:20 ) Apostolien aikoina\u00a0 liturgiaan viitattiin leiv\u00e4n murtamisella (Apt. 2:46). Liturgiassa muistellaan Jeesuksen Kristuksen maanp\u00e4\u00e4llist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja opetuksia H\u00e4nen syntym\u00e4st\u00e4\u00e4n aina taivaaseenastumiseensa asti samoin kuin sit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4, jonka H\u00e4n soi pelastukseksemme maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n
\n
Liturgian j\u00e4rjestys on seuraava. Ensiksi valmistetaan sakramentin ainekset, sitten uskovaiset valmistautuvat sakramenttiin, ja lopuksi itse sakramentti toimitetaan ja uskovat vastaanottavat Ehtoollisen. Liturgia jakaantuu kolmeen osaan: 1) proskomidi, 2) opetettavien liturgia ja 3) uskovaisten liturgia.<\/p>\n
Kirkko eli temppeli\u00a0\u00a0 jumalanpalveluspaikkana<\/i><\/b><\/p>\n
1. Temppeli Vanhan testamentin aikana<\/i><\/b><\/p>\n
Seurakunnan yhteist\u00e4\u00a0 rukouspaikkaa, jossa jumalanpalvelukset ja yleens\u00e4 kaikki sakramentit toimitetaan, kutsutaan temppeliksi eli kirkoksi. Teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 se on pyhitetty erityisten s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaan.Temppelit pyhitet\u00e4\u00e4n jonkin pyh\u00e4n ihmisen tai tapahtuman muistolle, esimerkiksi pyh\u00e4n Nikolaoksen kirkko tai Kristuksen kirkastumisen kirkko jne.<\/p>\n
Vanhan testamentin aikana kirkon teht\u00e4v\u00e4\u00e4 hoitivat uhrialttarit, joita rakennettiin minne tahansa\u00a0 ulkona. Yleisimmin sellainen oli paikassa, jossa Jumala oli ilmestynyt tai ilmaissut itsens\u00e4 ihmisille\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 ( 1. Moos. 12:7) tai miss\u00e4 oli tapahtunut jokin erityinen tapahtuma ( 1.Moos. 8:18-20). Usein\u00a0 paikka oli vuorilla tai mets\u00e4ss\u00e4, jotka sellaisinaan olivat paikkoja, jotka saattoivat ihmisen rukoilemaan ja ajattelemaan Jumalaa. N\u00e4in oli laita Moosekseen saakka. Mooseksen aikana Jumala antoi k\u00e4skyn rakentaa ilmestysmajan Herran asumukseksi ( 2. Moos. 25 – 27). Ilmestysmaja oli jaettu kolmeen osaan: kaikkein pyhin, pyh\u00e4 ja piha. My\u00f6hemmin kuningas Salomo rakensi Jumalan kehotuksesta Jerusalemin temppelin, joka oli my\u00f6skin jaettu kolmeen osaan.( 1. Kun.6:1)<\/p>\n
2. Temppeli Uuden testamentin aikana<\/i><\/b><\/p>\n
Uuden testamentin aikana\u00a0 apostolien viel\u00e4 el\u00e4ess\u00e4 jumalanpalvelukset toimitettiin tavallisissa asumuksissa, joissa palveluspaikaksi oli valittu erityinen huone, useimmiten\u00a0 rakennuksen yl\u00e4kerroksessa (Apt. 1:13). My\u00f6hemmin alettiin rakentaa erityisi\u00e4 jumalanpalveluspaikkoja, Herran huoneita, jotka olivat tilavampia, ja joihin mahtui enemm\u00e4n ihmisi\u00e4. Juutalaisten alkaessa vainota kristittyj\u00e4 ja my\u00f6hemmin\u00a0 vainojen levitty\u00e4 ja laajettua kristityt kokoontuivat piilopaikkoihin, luoliin ja katakombeihin. N\u00e4in tapahtui keisari Konstantinos Suuren hallitusaikaan saakka. H\u00e4n lakkautti vainot ja jumalanpalveluksia varten alettiin rakentaa temppeleit\u00e4.<\/p>\n
Temppelien\u00a0 rakennustyyli vaihteli. Alkumuotona oli tyypillinen roomalainen rakennus, basilika. My\u00f6hemmin muutkin muodot yleistyiv\u00e4t. Kirkkorakennukset saattoivat olla pitk\u00e4hk\u00f6j\u00e4, laivan muotoisia, toisinaan taas ympyr\u00e4n\u00a0 tai t\u00e4hden\u00a0 muotoisia. Laivan muoto viittasi ajatukseen maailmasta el\u00e4m\u00e4n meren\u00e4, t\u00e4ynn\u00e4 kiusauksia, jolla kirkkolaiva purjehtii, per\u00e4miehen\u00e4\u00e4n itse Kristus. Kirkkolaivan avulla oli mahdollista purjehtia myrskyjen halki hiljaiseen satamaan, taivasten valtakuntaan. Temppeli t\u00e4hden muotoisena oli osoittamassa tiet\u00e4 er\u00e4maassa, maailmassa. Ympyr\u00e4n muoto viittaa Kristuksen seurakunnan pysyvyyteen ja iankaikkisuuteen. Ristinmuotoinen kirkko, jollaisia usein\u00a0 temppelit omana aikanamme ovat, muistuttavat Kristuksen k\u00e4rsimyksist\u00e4 ristill\u00e4. Ikivanhoista ajoista asti kirkkojen katolle on rakennettu kupoleja<\/i> tai\u00a0 yksi tai useampia torneja<\/i>. Ne muistuttavat meit\u00e4 taivaasta, jonne meid\u00e4n tulee rient\u00e4\u00e4 ajatuksin ja tuntein temppeliss\u00e4 ollessamme. Kupolien ja tornien huipuilla ristit muistuttavat siit\u00e4, ett\u00e4 temppelit ovat kuin Kristuksen levitetyt k\u00e4det ja syli , jonne H\u00e4n tahtoo vet\u00e4\u00e4 kaikkia luokseen.<\/p>\n
3. Nykyinen kirkkorakennus<\/i><\/b><\/p>\n
Nykyisenkin\u00a0 kirkkorakennuksen muotona\u00a0 ja mallina on Vanhan testamentin ilmestysmaja ja Salomonin temppeli. Oman aikamme temppelikin jakaantuu kolmeen osaan. Varhaisina aikoina kolmijako vastasi temppeliss\u00e4 k\u00e4yvien jakaantumista kolmeen ryhm\u00e4\u00e4n. Ensiksikin oli opetettavia eli katekumeeneja<\/i> sek\u00e4 katuvia<\/i>. He olivat ihmisi\u00e4, jotka tahtoivat tulla kristityiksi juutalaisten tai pakanoiden joukosta ja joille opetettiin heid\u00e4n valmistautuessaan kasteelle kristinopin alkeita. Katuvat taas olivat niit\u00e4, jotka kasteen j\u00e4lkeen olivat langenneet sellaisiin synteihin, joiden vuoksi heid\u00e4t oli erotettu uskovien yhteydest\u00e4, ja jotka halusivat uudelleen palata.\u00a0 Toisen ryhm\u00e4n muodostivat uskovaiset <\/i> ja kolmannen jumalanpalvelusten toimittajat. <\/i>Kullakin ryhm\u00e4ll\u00e4 oli temppeliss\u00e4 oma paikkansa, etteiv\u00e4t he sekaantuisi toisiinsa. T\u00e4m\u00e4n kolmijaon mukaan temppelikin on jaettu kolmeen osaan.<\/p>\n
1.<\/i>\u00a0Ulkoeteisest\u00e4 astutaan kirkon eteiseen eli esihuoneeseen ,joka <\/i> on kirkon l\u00e4ntisin osa. Siin\u00e4 varhaiskirkon aikana seisoivat jumalanpalveluksen aikana opetettavat ja katuvaiset. Siell\u00e4 oli usein kasteastia opetettavien kastamista varten ja erityisi\u00e4 p\u00f6yti\u00e4 agapeeta<\/i>, rakkauden ateriaa<\/i> varten. T\u00e4st\u00e4 esihuoneesta varsinaiseen temppelihuoneeseen johti kolme ovea: kaksi sivuovea\u00a0 miehi\u00e4 ja naisia varten sek\u00e4 keskell\u00e4 ovi, jota sanottiin kauniiksi eli kuninkaan oveksi<\/i>. Kolme ovea voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 pyh\u00e4n Kolminaisuuden vertauskuvana. Nykyisin t\u00e4m\u00e4 esihuone liittyy v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti varsinaiseen temppeliin. On siis muistettava, ett\u00e4 nykyinen ulkoeteinen ei ole sama kuin esihuone. Esihuoneessa on\u00a0 kirkonis\u00e4nn\u00f6itsij\u00e4n p\u00f6yt\u00e4, jolta ostetaan tuohukset.<\/p>\n
2.<\/i>\u00a0Varsinainen kirkkosali eli naos\u00a0 <\/i>jaettiin ennen vanhaan puisilla v\u00e4liaidoilla kolmeen osaan.. Miesten paikka oli oikealla ja naisten vasemmalla. Keskell\u00e4 salia oli amboni eli koroke<\/i>, johon p\u00e4\u00e4stiin muutamia portaita nousemalla. Sen yl\u00e4puolella kohoaa kattona taivasta kuvaava kupoli. Ambonilta saarnattiin ja luettiin Jumalan sanaa. Ainoastaan kadetraaleissa on nykyisin t\u00e4llaisia korokkeita piispaa varten. Nykyisin varsinaisessa kirkkosalissa ovat my\u00f6s solea<\/i> eli alttarikoroke amboneineen, kliirossit<\/i> eli laulajien kuoroaitiot sek\u00e4 ikonostaasi<\/i> eli kuvasein\u00e4. Alttarikoroke on ikonostaasin edess\u00e4 oleva koroke. Sen tarkoitus on tehd\u00e4 jumalanpalvelukset kansalle paremmin kuultaviksi ja n\u00e4ht\u00e4viksi ja my\u00f6skin siksi, ettei seurakunta\u00a0 mahdollisesti h\u00e4iritsisi jumalanpalveluksen toimittamista.\u00a0 Amboni, joka on eri asia kuin keskell\u00e4 kirkkoa oleva piispankoroke, on pyh\u00e4n oven edess\u00e4 oleva koroke tai alttarikorokkeen osa , joka kaarevasti ulkonee kirkkosaliin p\u00e4in kuninkaan ovien kohdalla. T\u00e4lt\u00e4 alttarikorokkeelta pappi saarnaa ja diakoni lukee ektenioita. Kliirossit eli kuoroaitiot sijaitsevat\u00a0 molemmin puolin alttarikoroketta lukijoita ja laulajia varten. Niit\u00e4 on kaksi\u00a0 kirkkosalin symmetrian vuoksi, mutta my\u00f6s siksi, ett\u00e4 kaki kuoroa voisi laulaa ns. antifonisesti eli vuorolauluna. Kummankin kliirossin vierelle on pystytetty kaksi kirkkolippua<\/i> eli horugvia. <\/i>Ne ovat tankoihin kiinnitettyj\u00e4 ikoneita, jota muistuttavat meit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 seurakunnan teht\u00e4v\u00e4 on taistella pelastuksen vihollisia vastaan. Horugvit ovat t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 sotalippuja ja niit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n ristisaatoissa ja kulkueissa.<\/p>\n
Ikonostaasi erottaa alttarihuoneen muusta kirkkosalista. Ikonostaasissa on keskell\u00e4 pyh\u00e4 ovi eli kuninkaan ovi<\/i>. Sit\u00e4 kutsutaan t\u00e4ll\u00e4 nimell\u00e4 siksi, ett\u00e4 sen kautta Pyhien Lahjojen siirtyess\u00e4 uhrip\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 alttarip\u00f6yd\u00e4lle suuressa saatossa kuningasten Kuningas tulee ik\u00e4\u00e4n kuin karitsa teurastettavaksi jaettavaksi uskovaisille ruuaksi, kuten suuren lauantain kerubiveisu asiasta kertoo. Kuninkaan oven edess\u00e4 alttarihuoneen puolella on esirippu<\/i>, jonka sulkeminen ja avaaminen merkitsev\u00e4t usein samaa kuin pyh\u00e4n oven avaaminen ja sulkeminen.<\/p>\n
3.<\/i>\u00a0Alttarihuone<\/i> on kirkkorakennuksen it\u00e4isin ja samalla p\u00e4\u00e4osa. Ilmansuuntana\u00a0 it\u00e4, josta aurinko nousee, kuvaa sit\u00e4 hengellist\u00e4 valoa, jonka Kristus toi maailmaan. Jo varhaiskristityill\u00e4 oli tapana rukoilla k\u00e4\u00e4ntyneen\u00e4 it\u00e4\u00e4n p\u00e4in. Sis\u00e4lle alttariin saavat menn\u00e4 jumalanpalveluksen toimittajat ja heit\u00e4 auttavat henkil\u00f6t. Alttarihuoneessa sijaitsevat pyh\u00e4 p\u00f6yt\u00e4<\/i> keskell\u00e4 alttarihuonetta kuninkaan ovien kohdalla sek\u00e4 uhrip\u00f6yt\u00e4<\/i> huoneen pohjoisosassa.<\/p>\n
4. Pyh\u00e4 p\u00f6yt\u00e4<\/i><\/b><\/p>\n
Alttarihuoneessa kuninkaan ovien kohdalla sijaitsee pyh\u00e4 p\u00f6yt\u00e4, jolla veret\u00f6n uhri toimitetaan. Piispan vihkiess\u00e4 pyh\u00e4n p\u00f6yd\u00e4n sen alle\u00a0 sijoitetaan pieneen lippaaseen osa jonkun pyh\u00e4n marttyyrin luusta. Ensimm\u00e4iset kristityt toimittivat jumalanpalveluksia marttyyrien haudoilla. Vainojen\u00a0 lakattua 4. vuosisadalla ,kun alettiin rakentaa uusia kirkkoja, kristityt kaipasivat marttyyrien hautoja, jolloin tuli tavaksi tuoda kirkkoihin marttyyrien j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4, joista osa sijoitettiin pyh\u00e4n alttarin alle. Meille t\u00e4m\u00e4 tapa muistuttaa siit\u00e4, ett\u00e4 Kirkon olemassaolo perustuu marttyyrien uskon varaan. Ilman heid\u00e4n uskoaan kirkko ei olisi\u00a0 laajentunut koko\u00a0\u00a0 maailmaan.<\/p>\n
Pyh\u00e4n p\u00f6yd\u00e4n esineist\u00f6\u00f6n kuuluvat antiminssi<\/i>, k\u00e4siristi<\/i>, evankeliumikirja<\/i> ja artoforion<\/i> eli kirkonmuotoinen ehtoollisarkku. T\u00e4ss\u00e4 lippaassa pidet\u00e4\u00e4n pyhi\u00e4 Lahjoja sairaita varten. Lis\u00e4ksi alttarip\u00f6yd\u00e4n takana on seitsenhaarainen kynttil\u00e4njalka<\/i> ja alttarip\u00f6yd\u00e4ntakainen risti<\/i> , jota kannetaan ristisaatoissa.<\/p>\n
Antiminssi<\/i> on liina, johon on ommeltu pieni pala jonkun pyh\u00e4n martyyrin luuta. Sill\u00e4 on sama merkitys kuin p\u00f6yd\u00e4n alle asetetulla j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksell\u00e4kin. Antiminssiin on kuvattu Kristuksen hautaaminen, sen kulmissa ovat nelj\u00e4n evankelistan ikonit ja reunoissa kuvattuna\u00a0 Kristuksen k\u00e4rsimyksen eri vaiheet. Antiminssia alettiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vainojen aikana. Tuolloin liturgian toimittaminen vihityll\u00e4 p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 usein h\u00e4iriintyi, jolloin liturgia toimitettiin pelloilla, metsiss\u00e4 tai er\u00e4maissa. Kun pyh\u00e4\u00e4 p\u00f6yt\u00e4\u00e4 ei voitu kuljettaa mukana, p\u00f6yd\u00e4n asemesta alettiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 piispan vihkimi\u00e4 antiminsseja. Vainojen lakattuakin jatkettiin niiden k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4. Piispat l\u00e4hettiv\u00e4t niit\u00e4 uusiin, vihittyihin kirkkoihin ja siten antoivat siunauksensa jumalanpalvelusten toimittamiseen. Antiminssin ymp\u00e4rill\u00e4 on k\u00e4\u00e4reliina, jota kutsutaan ilitoniksi<\/i>.<\/p>\n
Antiminssissa on seuraava kirjoitus: ”Pyh\u00e4n Hengen armolla on t\u00e4m\u00e4 antiminssi vihitty Herran Ruumiin ja Veren jumalallisen uhrin toimittamista varten pyh\u00e4ss\u00e4 liturgiapalveluksessa. Vihkinyt arkkipiispa\/piispa NN …….kuun\u00a0\u00a0 ……..p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 20….\u00a0 Annettu pyh\u00e4n liturgiapalveluksen toimittamista varten\u00a0 NN:n seurakunnan pyh\u00e4n ……..kirkossa.”<\/p>\n
Nykyisin antiminssiliina tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 jokainen ortodoksinen temppeli ja seurakunta kuuluvat elimellisesti yhteiseen eli katoliseen Kirkkoon, joka perustuu marttyyrien uskoon ja jonka pyh\u00e4t marttyyrit ovat vahvistaneet pyh\u00e4ll\u00e4 el\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u00e4n ja k\u00e4rsimyksill\u00e4\u00e4n. Jokainen seurakunta ja kirkko on samalla osa apostolista Kirkkoa , jossa piispat, apostolien seuraajat, valvovat uskoa ja j\u00e4rjestyst\u00e4.<\/p>\n
5. Uhrip\u00f6yt\u00e4<\/i><\/b><\/p>\n
Uhrip\u00f6yt\u00e4 sijaitsee alttarihuoneessa sen pohjoisosassa. Sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 toimitetaan proskomidi ja s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n liturgian toimittamiseen tarvittavia pyhi\u00e4 ehtoollisastioita. Uhrip\u00f6yd\u00e4n takana on tavallisesti Jeesuksen syntym\u00e4\u00e4 tai Getsemanen rukousta esitt\u00e4v\u00e4 ikoni. Ehtoolliskalustoon kuuluvat ehtoolliskalkki eli malja, diskos eli ehtoollislautanen, keih\u00e4\u00e4nmuotoinen veitsi eli keih\u00e4s, t\u00e4hti, joka on tehty kahdesta metallikaaresta, ehtoollislusikkka eli labis, kaksi ristinmuotoista ehtoollispeitett\u00e4 ja suurempi peite nimelt\u00e4 ”ilma” sek\u00e4 kaksi apulautasta ja viinikauha.<\/p>\n
Diskos<\/i> eli ehtoollislautanen on py\u00f6re\u00e4 ja jalalla varustettu. Diskos kuvaa liturgiassa sek\u00e4 Vapahtajan seime\u00e4 ett\u00e4 H\u00e4nen hautaansa. Ehtoollislautasella liturgian aikana valmistetaan, siunataan ja jaetaan eri osiin\u00a0 se kirkkoleiv\u00e4n eli prosforan osa, jota sanotaan Karitsaksi. Pyh\u00e4ss\u00e4 Ehtoollisessa se jaetaan uskovaisille.<\/p>\n
Ehtoolliskalkki<\/i> eli malja\u00a0 muistuttaa siit\u00e4 maljasta, josta Kristus viimeisell\u00e4 ehtoollisella antoi apostoleille verens\u00e4 viinin muodossa. Proskomidissa maljaan pannaan kirkkoviini\u00e4 ja Eukaristiassa viini sakramentaalisesti muuttuu Kristuksen Vereksi.<\/p>\n
T\u00e4hti<\/i> muodostuu kahdesta metallikaaresta, jotka on kiinnitetty toisiinsa ristinmuotoisesti. Se muistuttaa t\u00e4hdest\u00e4, joka johdatti tiet\u00e4j\u00e4t Betlehemiin. T\u00e4hden tarkoitus on kannatella ehtoollispeitett\u00e4, joka asetetaan lautaselle asetettujen kirkkoleiv\u00e4n osasten p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n
Keih\u00e4s<\/i> on keih\u00e4\u00e4nmuotoinen veitsi ja sill\u00e4 leikataan osasia kirkkoleivist\u00e4. Se muistuttaa keih\u00e4\u00e4st\u00e4, jolla Vapahtajan kylki l\u00e4vistettiin H\u00e4nen ristill\u00e4 ollessaan.<\/p>\n
Ehtoollislusikalla <\/i> eli labiksella <\/i>jaetaan pyh\u00e4 Ehtoollinen maallikoille. Sana ”labis” tarkoittaa ottamista. Profeetta Jesaja kertoo, kuinka kerubi otti alttarilta hehkuvan kiven ja kosketti sill\u00e4 profeetta Jesajan suuta (Jes.6.) Ehtoollislusikkaa voidaankin verrata n\u00e4ihin kerubin pihteihin, koska sill\u00e4 uskovaisten suuhun pannaan Kristuksen Ruumis ja Veri, joista ehtoollisrukouksissa sanotaan, ett\u00e4 ne ovat polttava tuli niille, jotka kelvottomasti osallistuvat jumalallisista Lahjoista.<\/p>\n
Kirkon varhaisina aikoina pyh\u00e4 Ehtoollinen jaettiin siten, ett\u00e4 Kristuksen Ruumis annettiin uskovaisille k\u00e4siin ja t\u00e4m\u00e4 itse otti sen suuhunsa. Kristuksen Veri taas annettiin suoraan kalkista. Pyh\u00e4 Johannes Krysostomos (k.407) otti k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n nykyisen tavan jakaa Kristuksen Ruumis ja Veri yht\u00e4aikaa lusikalla\u00a0 kalkista v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6sten ehk\u00e4isemiseksi.<\/p>\n
Papiston valmistautuminen liturgian toimittamiseen<\/i><\/b><\/p>\n
Ennen liturgian aloittamista tomittava pappi ja diakoni tulevat ambonille kuninkaan oven eteen. Siin\u00e4 he lukevat hiljaisella \u00e4\u00e4nell\u00e4 alkurukoukset ja katumustroparit. Sen j\u00e4lkeen he suutelevat Kristuksen ja Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4n ikoneita. Sitten pappi rukoilee itselleen voimaa ja vahvistusta pelj\u00e4tt\u00e4v\u00e4n sakramentin toimittamiseen. Rukouksen j\u00e4lkeen pappi ja diakoni kumartavat seurakunnan puoleen pyyt\u00e4en syntej\u00e4\u00e4n anteeksi sek\u00e4 seurakunnan esirukouksia. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen he menev\u00e4t\u00a0 alttariin pyh\u00e4n p\u00f6yd\u00e4n eteen, pappi suudellen pyh\u00e4\u00e4 evankeliumikirjaa ja pyh\u00e4\u00e4 p\u00f6yt\u00e4\u00e4, diakoni pyh\u00e4\u00e4 p\u00f6yt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
1.Pukeutuminen jumalanpalveluspukuihin<\/i><\/b><\/p>\n
Sitten seuraa pukeutuminen jumalanpalvelusasuihin. Vanhan Testamentin\u00a0 aikana pappi ja papit pukeutuivat Jumalan k\u00e4skyst\u00e4 erityisiin vaatteisiin. Pappi puki ylleen viitan, ihokkaan, vy\u00f6n ja k\u00e4\u00e4relakin. Ylimm\u00e4isen papin asuun kuului\u00a0 lis\u00e4ksi kasukka, ruudullinen ihokas, rintakilpi sek\u00e4 otsakoristeella varustettu k\u00e4\u00e4relakki.<\/p>\n
Apostolisella ajalla jumalanpalvelukset toimitettiin sen ajan siviilipuvuissa, tunikassa<\/i> ja toogassa<\/i>. Diakonit vy\u00f6tt\u00e4ytyiv\u00e4t\u00a0 p\u00f6yt\u00e4palveluksen ajaksi kapealla liinalla. N\u00e4ist\u00e4 roomalaisista puvuista kehittyi 5. ja 6. vuosisadan vaihteessa nykyiset jumalanpalveluspuvut. Samalla ne saivat symbolisen merkityksens\u00e4. Ne voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4\u00a0 Jumalan suojelevan armon vertauskuvina. Pukiessaan vaatteita ylleen papisto lukee psalmien jakeita, jotka ilmaisevat kunkin vaatekappaleen vertauskuvallisen merkityksen.<\/p>\n
Jumalanpalvelusten ulkopuolella pappi ja diakoni ovat mustassa, kapeahihaisessa alusviitassa sek\u00e4 samanlaisessa, mutta leve\u00e4hihaisessa p\u00e4\u00e4llysviitassa. Pappi kantaa arvonsa merkkin\u00e4 rintaristi\u00e4. Piispalla kuuluu sen lis\u00e4ksi erikoinen p\u00e4\u00e4hine, klobukki<\/i>, sek\u00e4 rinnalla kannettava Neitsyt Marian ikoni eli panagia<\/i>.<\/p>\n
1. 1. Diakonin palveluspuku<\/b><\/p>\n
Liturgian ajaksi papisto riisuu p\u00e4\u00e4llysviitan ja diakoni pukeutuu leve\u00e4hihaiseen stikariin<\/i>, nauhamaiseen orariin<\/i>, jonka h\u00e4n asettaa olalleen\u00a0 sek\u00e4\u00a0 p\u00e4\u00e4llyshihoihin<\/i>.<\/p>\n
Stikari<\/i> oli varhaiskirkon aikana valkoisesta kankaasta\u00a0 tehty puku, jolla kuvataan enkelin kirkasta vaatetta, ja sit\u00e4 el\u00e4m\u00e4n puhtautta, jota jumalanpalveluksia toimittamaan vihitylt\u00e4 papistolta vaaditaan. Nykyisin diakonin stikarin v\u00e4ri vaihtelee kunkin juhlan tai p\u00e4iv\u00e4n liturgisten v\u00e4rien mukaan\u00a0 Valkoinen alusstikari muistuttaa\u00a0 my\u00f6s siit\u00e4 valkoisesta kastepuvusta, johon kastettava puetaan kasteen yhteydess\u00e4.<\/p>\n
Diakonin palveluspukuun kuuluva\u00a0 orari<\/i> eli olkavaate ,on pitk\u00e4 ja kapea vaate, jota diakoni kantaa jumalanpalveluksen aikana vasemmalla olallaan. Orarin nimi tulee latinankielisest\u00e4 sanasta oro<\/i> (=rukoilen). Diakonit antavat orarilla merkin, kohottaen oikean k\u00e4tens\u00e4 pit\u00e4en kiinni orarista, kun\u00a0 tulee rukoilla tai laulaa.<\/p>\n
1. 2. Papin palveluspuku<\/b><\/p>\n
Pappi pukee ylleen\u00a0 ensiksi\u00a0 alusstikarin<\/i>. Valkoinen alusstikari muistuttaa siit\u00e4 valkoisesta kastepuvusta, johon kastettava puetaan kasteen yhteydess\u00e4.<\/p>\n
Alusstikarin p\u00e4\u00e4lle pappi pukee diakonin\u00a0 oraria vastaavan epitrakiilin<\/i> , joka vy\u00f6tet\u00e4\u00e4n vy\u00f6ll\u00e4<\/i>. P\u00e4\u00e4llyshihat ovat samanlaiset kuin diakonilla. Pappi pukee oikealle kupeelleen kuvevaatteen<\/i> ja lopuksi kaikkein p\u00e4\u00e4llimm\u00e4iseksi h\u00e4n pukeutuu hihattomaan\u00a0 feloniin<\/i>.<\/p>\n
P\u00e4\u00e4llyshihat<\/i> ovat kalvosimen tapaiset\u00a0 ja niill\u00e4\u00a0 kiinnitet\u00e4\u00e4n\u00a0 k\u00e4sivarteen alusviitan hihan suut. Vertauskuvallisesti ne voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 siteiksi, joilla Vapahtajan k\u00e4det sidottiin.<\/p>\n
Epitrakiili<\/i> on vaate, jota pappi pit\u00e4\u00e4 kaulassaan. Etupuolelta epitrakiili ulottuu melkein maahan asti. Se on muodostunut diakonin orarista ja merkitsee pappeuden armoa. Ilman epitrakiilia pappi ei toimita mit\u00e4\u00e4n jumalanpalvelusta, samoin ei diakonikaan ilman oraria.<\/p>\n
Vy\u00f6ll\u00e4<\/i> vy\u00f6tet\u00e4\u00e4n alusstikari ja epitrakiili. Se symboloi Jumalan voimaa ja sit\u00e4, ett\u00e4 papin\u00a0 tulee olla valmiina palvelemaan Jumalaa.<\/p>\n
Feloni<\/i> on pitk\u00e4, hihaton vaate, jossa on aukko p\u00e4\u00e4t\u00e4 varten. Alhaalta se on leikattu avoimeksi melkein rintaan saakka. Feloni merkitsee vanhurskauden haarniskaa.<\/p>\n
N\u00e4iden lis\u00e4ksi rovastit<\/i> ja arkkimandriitat <\/i>pit\u00e4v\u00e4t epigonaatiota<\/i> eli paalitsaa ja hiippaa <\/i>eli mitraa.<\/i> Useilla papeilla on lis\u00e4ksi kuvevaate<\/i>, skufia<\/i>, kamilavka<\/i> ja kullattu rintaristi. Epigonaatio eli paalitsa <\/i>on vinoneli\u00f6n muotoinen asun osa, jossa on keskell\u00e4 risti. Epigonaatio ripustetaan yhdest\u00e4 kulmasta oikealle kupeelle ja se merkitsee ”hengen miekkaa” (Ef. 6:17). Kuvevaate, jota my\u00f6skin sanotaan epigonaatioksi, on suunnikkaan muotoinen vaate, jonka keskell\u00e4 on risti. Sit\u00e4 pappi pit\u00e4\u00e4 oikealla kupeellaan ja sen merkitys on sama kuin epigonaation.<\/p>\n
Mitra<\/i> eli hiippa<\/i> on p\u00e4\u00e4hine , joka vastaa Vanhan testamentin ylimm\u00e4isen papin p\u00e4\u00e4hinett\u00e4, k\u00e4\u00e4relakkia. Se symboloi hengellist\u00e4 valtaa ja sit\u00e4 pit\u00e4v\u00e4t piispat,Ven\u00e4j\u00e4n kirkossa my\u00f6s arkkimandriitat ja muutamat rovastit. Pappien pukuihin kuuluvat my\u00f6s skufia<\/i> eli suippup\u00e4\u00e4hine ja kamilavka<\/i> eli tasap\u00e4\u00e4hine.<\/p>\n
1. 3. Piispan jumalanpalveluspuku<\/b><\/p>\n
Piispan jumalanpalvelusasuun kuuluvat seuraavat: alusstikari, epitrakiili, p\u00e4\u00e4llyshihat, vy\u00f6, epigonaatio, sakkos, omofori eli olkavaate, panagia, mantia ja mitra. Kirkossa piispa seisoo kotkamatolla<\/i>.<\/p>\n
Sakkos\u00a0 <\/i>on piispan p\u00e4\u00e4llysvaate ja se on stikarin muotoinen. Piispa pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 felonin asemesta ja sill\u00e4 on\u00a0 n\u00e4in ollen sama\u00a0 merkitys kuin felonilla. Alunperin sakkos on ollut kreikkalaisten keisarien puku. Muinoin piispalla oli sakkoksen sijalla ns. ristifeloni. Vertauskuvallisesti se voidaan n\u00e4hd\u00e4 niiden monipuolisten k\u00e4rsimysten ja huolien kuvaajana, joita piispa joutuu kohtaamaan laumansa puolesta.<\/p>\n
Omofori <\/i> on samanmuotoinen kuin orari, mutta leve\u00e4mpi ja pitempi. Se on piispan puvussa p\u00e4\u00e4llimm\u00e4isen\u00e4. Se asetetaan molempien olkap\u00e4iden yli niin, ett\u00e4 sen p\u00e4\u00e4t laskeutuvat alasp\u00e4in sek\u00e4 edest\u00e4 ett\u00e4 takaa. Siihen pukeutuneena piispa kuvaa jumalanpalveluksessa Jeesusta Kristusta, jonka hartioilla on koko maailman synnit. Varhaiskirkon aikana omofori tehtiin valkoisesta lampaanvillasta\u00a0 kuvaten sit\u00e4 kadonnutta lammasta, jonka hyv\u00e4 paimen l\u00f6ydetty\u00e4\u00e4n panee hartioilleen ja kantaa kotiin (Lk. 15:5).<\/p>\n
Panagia<\/i> (=kaikkein pyhin) on piispan kaulassaan pit\u00e4m\u00e4 pieni, ketjussa riippuva Vapahtajan tai Neitsyt Marian ikoni.<\/p>\n
Mantia<\/i> eli pallium <\/i> on munkkien p\u00e4\u00e4llysvaate. Se on leve\u00e4, pitk\u00e4, hihaton, yl\u00e4puolelta kureille vedetty vaate. Munkit pit\u00e4v\u00e4t t\u00e4ysin mustaa mantiaa. Arkkimandriittojen\u00a0 mantia on musta ja siihen kuuluvat ns. laintaulut. Piiispoilla on kirjava mantia ja siihen kuuluvat laintaulut, l\u00e4hteet ja kulkuset. Laintauluiksi<\/i> sanotaan arkkimandriittojen ja piispojen\u00a0 mantioissa pieni\u00e4, punaisia tai vihreit\u00e4 neli\u00f6it\u00e4 , jotka on kiinnitetty mantian etupuolelle. Ne kuvaavat laintauluja ja ne merkitsev\u00e4t n\u00e4in ollen sit\u00e4, ett\u00e4 arkkimandriitat ja piispat ovat\u00a0 laumansa johtajia Jumalan k\u00e4skyjen teill\u00e4.<\/p>\n
L\u00e4hteiksi<\/i> sanotaan piispojen mantiassa v\u00e4rillisi\u00e4 juovia jotka kulkevat koko puvun ymp\u00e4ri rivitt\u00e4in. Ne kuvaavat piispan suusta virtaavia Jumalan sanan hengellisi\u00e4 virtoja (Joh. 4:14; 7:38)<\/p>\n
Piispan sakkoksessa ja mantiassa olevat kulkuset<\/i> kuvaavat h\u00e4nen saarnaamisteht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n
Piispat seisovat kotkamatolla<\/i>, johon on kuvattu kaupungin kohdalla\u00a0 lentelev\u00e4 kotka. Se symboloi piispojen tarkkaa hengellist\u00e4 n\u00e4k\u00f6\u00e4, jota he tarvitsevat\u00a0 hengellisen laumansa johtamisessa.<\/p>\n
Proskomidi<\/i><\/b><\/p>\n
”Proskomedia” on kreikkaa ja tarkoittaa ”uhri”. Liturgian ensimm\u00e4inen osa saa nimens\u00e4 varhaiskristittyjen tavasta tuoda uhriksi leip\u00e4\u00e4 ja viini\u00e4 ja kaikkea muuta liturgiaan tarvittavaa. Siksi varsinainen leip\u00e4, jota kutsutaan nimell\u00e4 ”prosfora”, toisella ”uhria” tarkoittavalla sanalla. T\u00e4m\u00e4n leiv\u00e4n eli prosforan tulee olla hapatettua , puhdasta ja vehn\u00e4jauhoista tehty\u00e4. Herra Jeesus Kristus itse toimittaessaan pyh\u00e4n Ehtoollisen sakramenttia k\u00e4ytti hapatettua, ei happamatonta, leip\u00e4\u00e4, kuten k\u00e4y ilmi Uudessa Testamentissa k\u00e4ytetyst\u00e4 kreikankielisest\u00e4 sanasta artos<\/i>. Prosforan tulee olla py\u00f6re\u00e4 ja se muodostuu kahdesta osasta, toinen toisen yl\u00e4puolella, Jeesuksen Kristuksen kahden luonnon ,jumalallisen ja inhimillisen, kuvauksena. Ylemm\u00e4n osan sile\u00e4lle pinnalle painetaan\u00a0 ristisinetti, ja sen nelj\u00e4\u00e4n osaan muodostuvat kreikkalaisin nimikirjaimin ”Jeesus Kristus”, IC XC, ja kreikankielinen sana NIKA, joka tarkoittaa ”Jeesus Kristus\u00a0 voittaa”.<\/p>\n
Sakramentissa k\u00e4ytetyn viinin tulee olla punaista ryp\u00e4leviini\u00e4, koska t\u00e4m\u00e4 v\u00e4ri muistuttaa meit\u00e4 veren v\u00e4rist\u00e4. Veden sekoittaminen viiniin muistuttaa meit\u00e4 Vapahtajan keih\u00e4\u00e4ll\u00e4 l\u00e4vistetyst\u00e4 kyljest\u00e4, josta vuosi ristill\u00e4 verta ja vett\u00e4. Proskomidissa k\u00e4ytetyt viisi prosforaa palauttavat mieliimme viisi leip\u00e4\u00e4, joilla Jeesus ihmeellisesti ruokki viisi tuhatta, tapahtuma, jolla Jeesus antoi keinon opettaa ihmisi\u00e4 hengellisest\u00e4 ravinnosta, turmeltumattomasta, hengellisest\u00e4 ruuasta, joka lahjoitetaan pyh\u00e4n\u00a0 Ehtoollisen sakramentissa. (Joh. 6:22 – 58)\u00a0 Ehtoolliseen k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n ainoastaan yksi prosfora (Karitsa) apostolien sanojen mukaisesti: ”Leip\u00e4 on yksi , ja niin mekin\u00a0 olemme yksi ruumis, vaikka meit\u00e4 on monta, sill\u00e4 tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdest\u00e4 leiv\u00e4st\u00e4.” ( 1.Kor. 10:17)\u00a0 Siksi t\u00e4m\u00e4n yhden\u00a0 prosforan tulee vastata osallistuvien m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 kokonsa puolesta.<\/p>\n
Pappi toimittaa proskomidin uhrip\u00f6yd\u00e4n edess\u00e4 hiljaa osoitukseksi siit\u00e4, ett\u00e4 pelastus on suuri salaisuus. Lis\u00e4ksi se palauttaa mieliimme sen tosiasian, ett\u00e4 Jeesuksen Kristuksen\u00a0 el\u00e4ess\u00e4 ja erityisesti H\u00e4nen k\u00e4rsiess\u00e4\u00e4n vain harvat tunnistivat H\u00e4net maailman Vapahtajaksi.<\/p>\n
Proskomidin toimittamisen aikana seurakunta kuuntelee ja muistelee Vapahtajan k\u00e4rsimyksi\u00e4 samanaikaisesti\u00a0 luettaessa kolmannen ja kuudennen hetken psalmeja ja rukouksia.<\/p>\n
1. Proskomidin toimittaminen<\/i><\/b><\/p>\n
Alkurukousten, pukeutumisen ja k\u00e4sien pesemisen j\u00e4lkeen\u00a0 pappi menee uhrip\u00f6yd\u00e4n eteen ja\u00a0 siunaa proskomidin aloittamisen, ottaa ensimm\u00e4isen prosforan, Karitsan, ja tehden keih\u00e4\u00e4ll\u00e4 ristinmerkin\u00a0 leiv\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 sanoo:\u00a0 ” Meid\u00e4n Herramme, Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen muistoksi.” N\u00e4m\u00e4 sanat tarkoittavat, ett\u00e4 proskomidi toimitetaan Jeesuksen Kristuksen k\u00e4skyn mukaisesti. Sitten pappi leikkaa keih\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00a0 kuutionmuotoisen osan t\u00e4m\u00e4n leiv\u00e4n keskelt\u00e4 ja lausuu profeetta Jesajan sanoin: ”Niinkuin lammas H\u00e4net vied\u00e4\u00e4n teuraaksi, ja niinkuin karitsa on \u00e4\u00e4neti keritsij\u00e4ns\u00e4 edess\u00e4, niin ei H\u00e4nk\u00e4\u00e4n suutansa avaa. H\u00e4nen alentumisensa kautta H\u00e4nen tuomionsa otetaan pois. Kuka kertoo H\u00e4nen syntyper\u00e4ns\u00e4?”<\/p>\n
Kuutionmuotoista prosforan osaa kutsutaan Karitsaksi (Joh. 1:29) ja se sijoitetaan diskokselle. Sitten pappi leikkaa ristinmuotoisesti\u00a0 Karitsan alapuolelta sanoen: ”Teurastetaan Jumalan Karitsa, joka ottaa kannettavakseen maailman synnit maailman el\u00e4m\u00e4ksi ja pelastukseksi.” Sen j\u00e4lkeen\u00a0 h\u00e4n keih\u00e4\u00e4ll\u00e4 l\u00e4vist\u00e4\u00e4 Karitsan\u00a0 oikealta puolelta (papista katsoen vasemmalta) sanoen evankelistan sanat: ”Yksi sotamiehist\u00e4 l\u00e4visti keih\u00e4\u00e4ll\u00e4 H\u00e4nen kylkens\u00e4 ja heti vuoti siit\u00e4 verta ja vett\u00e4. Ja joka sen n\u00e4ki, on sen todistanut, ja h\u00e4nen todistuksensa on tosi.” (Joh. 19:34) N\u00e4iden sanojen mukaisesti vedell\u00e4 sekoitettu viini kaadetaan kalkkiin. Pappi leikkaa toisesta prosforasta\u00a0 osasen Jumalan \u00c4idin kunniaksi ja asettaa sen Karitsan oikealle puolelle\u00a0 diskokselle. Kolmannesta prosforasta otetaan yhdeks\u00e4n osaa pyhien, Johannes Kastajan, profeettojen, apostolien, esipaimenten, marttyyrien, pyhien askeettien, palkattaparantajien, Jumalan esivanhempien Joakimin ja Annan, kyseisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 muisteltavan pyh\u00e4n ja lopuksi sen pyh\u00e4n, jonka liturgiaa toimitetaan, kunniaksi. N\u00e4m\u00e4 osaset\u00a0 sijoitetaan Karitsan vasemmalle puolelle diskokselle kolmeen riviin kussakin kolme osasta. Nelj\u00e4nnest\u00e4 prosforasta otetaan osaset esipaimenten, papiston ja kaikkien el\u00e4vien puolesta ja asetetaan Karitsan alapuolelle. Viidennest\u00e4 prosforasta otetaan osaset poisnukkuneiden ortodoksikristittyjen puolesta ja ne sijoitetaan niiden osasten alle, jotka olivat otetut el\u00e4vien puolesta. Lopuksi otetaan osasia\u00a0 niist\u00e4 prosforoista, joita uskovaiset ovat lahjoittaneet el\u00e4vien ja kuolleiden nimiss\u00e4 ja samanaikaisesti pyydet\u00e4\u00e4n\u00a0 Jumalan palvelijoille\u00a0 terveytt\u00e4, pelastusta ja lepoa. N\u00e4m\u00e4 osaset asetetaan yhdess\u00e4 niiden osasien joukkoon, jotka olivat otetut nelj\u00e4nnest\u00e4 ja viidennest\u00e4 prosforasta. Ven\u00e4l\u00e4inen perinne k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 proskomidissa viitt\u00e4 prosforaa. Muissa perinteiss\u00e4, kuten kreikkalaisessa, k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n kahta suurta, joista osaset otetaan.<\/p>\n
Proskomidin lopulla pappi siunaa suitsutuksen ja sijoittaa t\u00e4hden suitsutettuaan sen ensin diskokselle Karitsan ja osasten ylle, jotta niiden j\u00e4rjestys s\u00e4ilyisi. H\u00e4n peitt\u00e4\u00e4 diskoksen ja maljan\u00a0 kahdella ristinmuotoisella peitteell\u00e4 ja asettaa niiden molempien p\u00e4\u00e4lle suuremman peitteen, jota kutsutaan ”ilmaksi”. Senj\u00e4lkeen h\u00e4n suitsuttaa pyhille lahjoille ja rukoilee, ett\u00e4 Herra siunaisi esiintuodut lahjat, muistelee niit\u00e4, jotka ovat uhrin kantaneet ja niit\u00e4, joiden puolesta ne ovat kannetut, ja tekem\u00e4\u00e4n papin itsens\u00e4 arvolliseksi jumalallisen sakramentin\u00a0 juhlalliseen toimittamiseen.<\/p>\n
Proskomidin toimittamisessa k\u00e4ytetyill\u00e4 pyhill\u00e4 esineill\u00e4 ja toiminnoilla on symbolinen merkitys. Diskos eli ehtoollislautanen\u00a0 tarkoittaa Betlehemin syntym\u00e4luolaa ja Golgataa, t\u00e4hti Betlehemin t\u00e4hte\u00e4 ja risti\u00e4, ehtoollispeitteet ja ilma kapaloita ja k\u00e4\u00e4rinliinoja Vapahtajan haudalla, kalkki sit\u00e4 maljaa, jossa Jeesus pyhitti viinin, valmistettu Karitsa Jeesuksen Kristuksen tuomitsemista, k\u00e4rsimyksi\u00e4 ja kuolemaa, keih\u00e4\u00e4ll\u00e4 l\u00e4vist\u00e4minen sotilaan suorittamaa Jeesuksen kyljen l\u00e4vist\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n
Kaikkien osasten j\u00e4rjest\u00e4minen tiettyyn j\u00e4rjestykseen diskokselle tarkoittaa koko Jumalan valtakuntaa, jonka j\u00e4senet muodostuvat Jumalan\u00e4idist\u00e4, enkeleist\u00e4, Jumalalle mieluisista pyhist\u00e4 ihmisist\u00e4, kaikista uskovista ortodoksikristityist\u00e4, el\u00e4vist\u00e4 ja kuolleista, ja sen keskell\u00e4 valtakunnan P\u00e4\u00e4, itse Herra,Vapahtajamme. Suitsuttaminen merkitsee Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4sn\u00e4oloa , josta Armosta\u00a0 osallistutaan Pyh\u00e4n Ehtoollisen sakramentissa.<\/p>\n
Pappi toimittaa proskomidin hiljaisella \u00e4\u00e4nell\u00e4 uhrip\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4rell\u00e4 alttarin ollessa suljettuna. Sen toimittamisen aikana luetaan kolmannen ja kuudennen\u00a0 (ja joskus yhdeks\u00e4nnen) hetken palvelukset Horologionin mukaan.<\/p>\n
Opetettavien liturgia<\/i><\/b><\/p>\n
Liturgian toista osaa kutsutaan opetettavien eli katekumeenien liturgiaksi, koska opetettavat, kasteeseen valmistautuvat samoinkuin katuvat, jotka v\u00e4liaikaisesti ovat erotetut vakavien syntien vuoksi Ehtoollisyhteydest\u00e4, saavat osallistua sen toimittamiseen.<\/p>\n
1. Alkusiunaus<\/b><\/p>\n
Diakoni saatuaan siunauksen papilta menee alttarihuoneesta ambonille ja lausuu sanat: ”Siunaa, is\u00e4!”\u00a0 toisin sanoen pyyt\u00e4\u00e4 pappia siunaamaan\u00a0 palveluksen alkaminen ja yhteenkokoontuneiden uskovien osallistuminen rukouksent\u00e4yteiseen\u00a0 Jumalan ylist\u00e4miseen. Pappi ensimm\u00e4isess\u00e4 lauselmassaan ylist\u00e4\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4 Kolminaisuutta:” Siunattu olkoon Is\u00e4n ja Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen valtakunta, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen.”\u00a0\u00a0 Kuoro vastaa t\u00e4h\u00e4n: ”Aamen.” (=totisesti, niin olkoon)<\/p>\n
\u00a02.Suuri ektenia<\/b><\/p>\n
Diakoni\u00a0 resitoi suuren ektenian, jossa luetellaan erilaisia kristittyjen tarpeita ja pyynt\u00f6j\u00e4 Herralle, joiden aikana pappi itsekseen rukoilee alttarissa, ett\u00e4 Herra katsoisi alas kirkon ja siell\u00e4 rukoilevien puoleen ja t\u00e4ytt\u00e4isi heid\u00e4n tarpeensa. Suuri ektenia alkaa muistuttamalla, ett\u00e4 on\u00a0 tarpeellista rukoilla Herraa rauhassa, ts. keskin\u00e4isess\u00e4 sovussa, ilman katkeruutta, kiukkua tai vihaa ket\u00e4\u00e4n kohtaan. Vapahtajamme opetuksen mukaan emme voi uhrata Jumalalle lahjoja, jos meill\u00e4 on jotakin l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4mme vastaan (Mt. 5:23 – 24).\u00a0 Ylevin lahja, jonka puolesta tulee rukoilla ,on\u00a0 sielun rauha ja sielun pelastus: ” Rukoilkaamme Herralta rauhaa korkeudesta ja sielujemme pelastusta!”\u00a0\u00a0 Rauha on omantunnon\u00a0 seesteisyytt\u00e4 ja ilon tunnetta, jota koemme, kun olemme tietoisesti osallistuneet katumuksen sakramenttiin tai osallistuneet Pyh\u00e4\u00e4n Ehtoolliseen, tai my\u00f6t\u00e4tuntoinen huoli kanssaihmistemme hyvinvoinnista tehty\u00e4mme hyv\u00e4n teon.. Vapahtaja j\u00e4tti t\u00e4m\u00e4n rauhan apostoleilleen j\u00e4\u00e4hyv\u00e4ispuheessaan viimeisell\u00e4 ehtoollisella (Joh. 14:27):”Min\u00e4 j\u00e4t\u00e4n teille rauhan. Oman rauhani min\u00e4 annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.”<\/p>\n
Pyydett\u00e4ess\u00e4\u00a0 ”koko maailmalle rauhaa\u00a0 ja kaikkien yhdistymist\u00e4” anomme, ettei kansojen eik\u00e4 rotujen v\u00e4lill\u00e4 olisi erimielisyyksi\u00e4 eik\u00e4 vihamielisyytt\u00e4\u00a0 miss\u00e4\u00e4n koko maailmassa. Anomme\u00a0 ”pyhille Jumalan seurakunnille kest\u00e4vyytt\u00e4”, ett\u00e4 ortodoksiset kirkot jokaisessa maassa voisivat vakaasti ja horjumatta Jumalan Sanaan ja Kirkon kanoneihin perustuen tunnustaa pyh\u00e4\u00e4 ortodoksista uskoa. Rukoillessamme ”kaikkien yhdistymist\u00e4” pyyd\u00e4mme, ett\u00e4 kaikki voisivat tulla yhdeksi laumaksi Kristuksessa.<\/p>\n
Rukous jatkuu ”t\u00e4m\u00e4n pyh\u00e4n temppelin” puolesta, joka on seurakunnan t\u00e4rkein omaisuus ja jonka tulisi olla jokaisen seurakuntalaisen taholta t\u00e4rkein ja erityisen huolehtimisen kohde, niin ett\u00e4 Herra varjelisi sen tulipalolta, varkailta ja muilta vahingoilta. Edelleen rukoillaan ”t\u00e4\u00e4ll\u00e4 uskossa, hartaudessa ja Jumalan pelvossa k\u00e4yvien puolesta”, ts. jotta he\u00a0 lujassa uskossa, kunnioituksessa ja Jumalan pelossa astuisivat pyh\u00e4\u00e4n temppeliin.<\/p>\n
Sitten\u00a0 rukoillaan\u00a0 patriarkkojen, metropoliittojen, arkkipiispojen ja piispojen puolesta, koska heid\u00e4t on\u00a0 kaikkialla asetettu valvomaan\u00a0 kristinuskon puhtautta ja moraalia; esivallan puolesta, jotka pit\u00e4v\u00e4t huolta ortodoksisen uskon vapaudesta ja yleens\u00e4 laillisesta j\u00e4rjestyksest\u00e4, jotta kaikki kansalaiset voisivat el\u00e4\u00e4 rauhassa,\u00a0 samoin rukoillemme ”t\u00e4m\u00e4n kaupungin (kyl\u00e4n, pyh\u00e4n luostarin), kaikkien kylien, kaupunkien ja maakuntain ja niiden uskovaisten asukkaiden puolesta”, ett\u00e4 kaikki tapahtuisi kristillisen rakkauden hengess\u00e4.<\/p>\n
Viel\u00e4 rukoilemme ”Herralta suotuisia ilmoja, runsaita maan hedelmi\u00e4 ja rauhallisia aikoja”. Hyvi\u00e4 ilmoja pyyd\u00e4mme siksi, ett\u00e4 maa antaisi runsaasti\u00a0 satoaan ,joka on tarpeellinen kaikkien\u00a0 maiden asukkaille ravinnoksi. Rauhallisia aikoja pyyd\u00e4mme, ettei kansalaisten v\u00e4lill\u00e4 syntyisi\u00a0 mit\u00e4\u00e4n yhteenottoja, jotka h\u00e4mment\u00e4v\u00e4t rauhallista ja kunniallista el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja ty\u00f6ntekoa. Viel\u00e4 rukoillaan\u00a0 ”merell\u00e4kulkijain, matkustajain, sairaiden, k\u00e4rsivien, sorrettujen ja uskonsa t\u00e4hden vainottujen ja vankeudessa olevien puolesta, ett\u00e4 Herra pelastaisi heid\u00e4t”.\u00a0 Juuri he tarvitsevat eniten jumalallista apua ja rukouksiamme.<\/p>\n
Rukoilemme Herraa, ”ett\u00e4 H\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4isi meid\u00e4t kaikesta vaivasta, vihasta, vaarasta ja h\u00e4d\u00e4st\u00e4.” Sen j\u00e4lkeen\u00a0 anomme Herralta, ett\u00e4 H\u00e4n puolustaisi ja pelastaisi meit\u00e4, ei meid\u00e4n tekojemme ja ansioittemme perusteella, joita meill\u00e4 ei ole, vaan H\u00e4nen armostaan.<\/p>\n
Suuren ektenian loppusanoissa ”muisteltuamme kaikkein pyhint\u00e4 Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4\u00e4 ja kaikkia pyhi\u00e4” j\u00e4t\u00e4mme itsemme ja toinen toisemme Kristuksen Jumalan haltuun, jotta H\u00e4n voisi ohjata meit\u00e4 viisaan tahtonsa mukaan. Pappi p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 suuren ektenian ylistyslauseeseen: ”Sill\u00e4 Sinulle, Is\u00e4, Poika ja Pyh\u00e4 Henki, on tuleva kaikkinainen ylistys, kunnia ja palvelus, nyt ja aina ja iankaikkisesti.”<\/p>\n
3. Antifonit<\/b><\/p>\n
Suuren ektenian j\u00e4lkeen lauletaan ensimm\u00e4isen\u00e4 antifonina<\/i> psalmi 103: ”Kiit\u00e4, sieluni, Herraa…”, joka kertoo Jumalan meit\u00e4 kohtaan osoittamista\u00a0 suurista armot\u00f6ist\u00e4 ja huolenpidosta sek\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kiitoksen t\u00e4st\u00e4 kaikesta. Toisena antifonina veisataan psalmi 146: ”Ylist\u00e4, minun sieluni, Herraa…”. T\u00e4m\u00e4 psalmi kertoo ensiksikin ihmisen voimattomuudesta ja avuttomuudesta ja loppupuolella siit\u00e4, kuinka Jumala huolehtii kaikista, erityisesti H\u00e4nen apuaan tarvitsevista ja siihen turvaavista. N\u00e4iden kahden antifonin\u00a0 v\u00e4liss\u00e4 luetaan pieni ektenia<\/i>: ”Taas ja taaskin rukoilkaamme rauhassa Herraa.” N\u00e4m\u00e4 psalmit kuvaavat Jumalan ihmiskunnalle suomia siunauksia. Kristittyjen tulee syd\u00e4mest\u00e4\u00e4n\u00a0 ja sielustaan\u00a0\u00a0 siunata Herraa, joka puhdistaa ja parantaa\u00a0 fyysiset ja henkiset heikkoutemme ja t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 toiveemme hyvill\u00e4 asioilla ja vapauttaa el\u00e4m\u00e4mme\u00a0 turmeluksesta. Sen vuoksi ei pid\u00e4 unohtaa H\u00e4nen lahjojaan. Herra on armollinen, s\u00e4\u00e4liv\u00e4 ja k\u00e4rsiv\u00e4llinen. H\u00e4n on totuus iankaikkisesti, tuomitsee v\u00e4\u00e4rintekij\u00e4t ja ruokkii n\u00e4lk\u00e4iset, vapauttaa vangitut, rakastaa vanhurskautta, huolehtii orvoista ja leskist\u00e4 ja rankaisee syntisi\u00e4.<\/p>\n
Herran juhlina n\u00e4it\u00e4 psalmeja ei lauleta ,vaan niiden sijaan tulevat erityiset psalmijakeet, jotka sopivat juhlittavaan tapahtumaan. N\u00e4iden jokaisen\u00a0 jakeen laulamisen j\u00e4lkeen\u00a0 lauletaan: ”Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4n esirukouksien t\u00e4hden, Vapahtaja,\u00a0 pelasta meid\u00e4t.”\u00a0 Toisen juhla-antifonin s\u00e4keet\u00a0 ovat yhteydess\u00e4 vietett\u00e4v\u00e4\u00e4n\u00a0 juhlaan. Kristuksen syntym\u00e4juhlassa\u00a0 lauletaan: ”Pelasta, Neitseest\u00e4 syntynyt Jumalan Poika, meid\u00e4t, jotka Sinulle veisaamme ….\u00a0 Teofaniana lauletaan: ”Pelasta, Jordanissa kastettu Jumalan Poika … ja p\u00e4\u00e4si\u00e4isen\u00e4: ”Pelasta, kuolleista yl\u00f6snoussut Jumalan Poika… Kaikki laulettavat s\u00e4keet p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4t ”hallelujaan”.<\/p>\n
Toista antifonia<\/i> seuraa aina hymni ”Jumalan ainokainen, kuolematon Poika ja Sana, joka meid\u00e4n pelastuksemme t\u00e4hden olet tahtonut lihaksi tulla pyh\u00e4st\u00e4 Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4st\u00e4, ainaisesta Neitseest\u00e4 Mariasta, muuttumatta ihmiseksi tullut, my\u00f6s ristiinnaulittu ja kuolemalla kuoleman rikkipolkenut, yksi pyh\u00e4st\u00e4 Kolminaisuudesta ja Is\u00e4n ja Pyh\u00e4n Hengen kanssa kunnioitettava Kristus Jumala, pelasta meid\u00e4t.” T\u00e4m\u00e4 hymni s\u00e4\u00e4dettiin\u00a0 laulettavaksi liturgiassa vuonna 535 keisari Justinianuksen aikana ja se\u00a0 esitt\u00e4\u00e4 ortodoksisen opetuksen Kolminaisuuden toisesta persoonasta, Jeesuksesta Kristuksesta. H\u00e4n on Jumalan Ainosyntyinen Poika ja Sana, joka on kuolematon, tuli ihmiseksi lakkaamatta olemasta Jumala\u00a0 (tuli ihmiseksi ”muuttumatta”) ja hyv\u00e4ksyi ihmisruumiin pyh\u00e4lt\u00e4 Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4lt\u00e4 ja ainaiselta Neitseelt\u00e4 Marialta. Ristiinnaulitsemisellaan\u00a0 ja kuolemallaan H\u00e4n voitti kuoleman yhten\u00e4 Pyh\u00e4n Kolminaisuuden persoonista, ja H\u00e4nt\u00e4 kunnioitetaan kuten Is\u00e4\u00e4 ja Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4.<\/p>\n
Sitten seuraa pieni ektenia ja kolmantena antifonina<\/i> autuuden lauseiden laulaminen (Mt. 5:3 – 12). Lauseiden alussa\u00a0 lauletaan katuvan ry\u00f6v\u00e4rin rukous: ”Herra, muista meit\u00e4 valtakunnassasi.” Autuudenlauseet<\/i> viittaavat\u00a0 kristityn tarvitsemiin hengellisiin luonteen piirteisiin etsitt\u00e4ess\u00e4 Jumalan\u00a0 armoa: n\u00f6yryyden henke\u00e4 (hengellinen k\u00f6yhyys), syntiens\u00e4 tuntemista, alistuvaisuutta vanhurskasta Jumalaa l\u00e4hestytt\u00e4ess\u00e4, syd\u00e4men puhtautta, k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4 kiusauksissa, l\u00e4himm\u00e4isiin kohdistuvaa my\u00f6t\u00e4tuntoa, ja valmiutta kest\u00e4\u00e4\u00a0 h\u00e4v\u00e4istyst\u00e4, vainoa ja Kristuksen puolesta kuolemista, luottaen siihen, ett\u00e4 H\u00e4net tunnustaen ja sellaisin ankarin kilvoituksin voi odottaa suurta palkintoa taivaassa. Nelj\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 autuuden lausetta lauletaan yht\u00e4jaksoisesti, mutta viidennest\u00e4 l\u00e4htien on joskus tapana laulaa ns. autuuden troparit<\/i> jokaisen lauselman j\u00e4lkeen. Suurina\u00a0 juhlina autuuden lauseiden sijasta lauletaan juhlatropari useita kertoja siihen liittyneen\u00e4 eri s\u00e4keit\u00e4.<\/p>\n
4. Pieni saatto<\/b><\/p>\n
Autuuden lauseiden laulamisen aikana toimitetaan pieni\u00a0 saatto<\/i>. Pappi ottaa evankeliumikirjan alttarilta autuuden lauseiden loppupuolella ja\u00a0 antaa sen diakonille, joka vie pyh\u00e4n evankeliumin ambonille. <\/i>T\u00e4t\u00e4 papiston pyh\u00e4n evankeliumin kanssa suorittamaa saattoa kutsutaan pieneksi erotukseksi suuresta saatosta, joka seuraa tuonnempana, ja muistuttaa uskovaisia Jeesuksen Kristuksen maailmaan tulosta ja\u00a0 siit\u00e4, kun H\u00e4n aloitti koko maailmankaikkeutta koskevan saarnaamisensa. Saatuaan siunauksen papilta diakoni j\u00e4\u00e4 seisomaan\u00a0 kuninkaan ovien eteen ja kohottaen evankeliumikirjan\u00a0 lausuu: ”Se on viisautta! Olkaamme vakaat!”. Sitten h\u00e4n menee alttariin ja asettaa evankeliumikirjan pyh\u00e4lle p\u00f6yd\u00e4lle.\u00a0 N\u00e4m\u00e4 sanat ”se on viisautta, olkaamme vakaat” muistuttavat uskovia siit\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n tulee seist\u00e4 vakaina (vastaava kreikankielinen sana tarkoittaa oikein tai rehtein\u00e4) ja\u00a0 olla tarkkaavaisia, pysyen ajatukset keskittynein\u00e4. Heid\u00e4n tulee katsoa pyh\u00e4\u00e4n evankeliumiin kuin itse Jeesukseen Kristukseen, joka tulee saarnaamaan ja laulavat uskolla : ”Tulkaa, kumartukaamme ja langetkaamme Kristuksen eteen. Pelasta kuolleista yl\u00f6snoussut Jumalan Poika meid\u00e4t, jotka Sinulle veisaamme: Halleluja!” Evenkeliumikirjan edell\u00e4 saatossa kannettava palava kynttil\u00e4 merkitsee Jeesuksen opetusta, sill\u00e4 H\u00e4n sanoi itsest\u00e4\u00e4n: ”Min\u00e4 olen maailman valkeus.” (Joh. 8:12) Se kuvaa my\u00f6skin Johannes Kastajaa, joka oli Kristuksen edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4 ja jota Vapahtaja itse nimitti ”kirkkaalla liekill\u00e4 palavaksi lampuksi” (Joh. 5:35).Saaton p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 pappi siunaa kynttil\u00e4nkantajaa, joka kuvasi t\u00e4ss\u00e4 toimituksessa Johannes Kastajaa, Kristuksen edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4\u00e4.<\/p>\n
\u00a05. Tropari ja kontakki<\/b><\/p>\n
Senj\u00e4lkeen lauletaan sunnuntain, juhlan tai tuona p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 muisteltavan pyh\u00e4n ihmisen tropari<\/i> ja kontakki.<\/i> Pappi rukoilee hiljaa sen aikana, ett\u00e4 Taivaallinen Is\u00e4, jolle kerubit veisaavat ja serafit ylist\u00e4v\u00e4t, ottaisi meilt\u00e4 vastaan Pyh\u00e4n Kolminaisuuden veisun , antaisi anteeksi syntimme ja pyhitt\u00e4isi ja soisi meille voiman oikein palvella H\u00e4nt\u00e4. Rukouksen loppu ”sill\u00e4 pyh\u00e4 olet Sin\u00e4 ,meid\u00e4n Jumalamme…” lausutaan \u00e4\u00e4neen.<\/p>\n
6. ”Pyh\u00e4 Jumala” -veisu<\/b><\/p>\n
Sitten laulajat aloittavat\u00a0 ”Pyh\u00e4 Jumala” – veisun. Johannes\u00a0 Damaskolainen kertoo, ett\u00e4 veisua alettiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 5. vuosisadalla keisari Theodosios II:n ja\u00a0 arkkipiispa Prokloksen aikana. Tuolloin Konstantinopolissa oli suuri maanj\u00e4ristys ja kansa\u00a0 rukoillen hartaasti Jumalaa , ett\u00e4 vaara lakkaisi, suoritti ristisaaton. Ristisaaton aikana er\u00e4s nuorukainen temmattiin ihmeellisell\u00e4 tavalla ilmaan ja h\u00e4n kuuli siell\u00e4 enkelien veisaavan: ”Pyh\u00e4 Jumala, Pyh\u00e4 V\u00e4kev\u00e4, Pyh\u00e4 Kuolematon.”\u00a0 Maahan laskeuduttuaan h\u00e4n kertoi kuulemastaan. Kristityt alkoivat laulaa pojan kuulemaa laulua ja lis\u00e4siv\u00e4t siihen oman rukouksensa: ”Armahda meit\u00e4”. Vaara lakkasi ja siit\u00e4 saakka t\u00e4t\u00e4 veisua on laulettu\u00a0 jumalanpalveluksessa. (Pyh\u00e4 Johannes Damaskolainen: Ortodoksisen uskon tarkka esitys III: X, s. 45) T\u00e4t\u00e4 veisua kutsutaan\u00a0 Kolminaisuuden virreksi, sill\u00e4 se ilmaisee Kolmiyhteisen Jumalan ominaisuudet: Jumala on pyh\u00e4, v\u00e4kev\u00e4 ja kuolematon eli iankaikkinen.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n laulun sijaan lauletaan\u00a0 p\u00e4\u00e4si\u00e4isviikon aikana, helluntaina, jouluna, loppiaisena, Lasaruksen lauantaina ja suurena lauantaina: ”Niin monta, kuin teit\u00e4 on Kristukseen kastettu, te olette Kristukseen pukeutuneet! Halleluja! (Gal. 3:27) T\u00e4t\u00e4 veisua lauletaan siksi, ett\u00e4 varhaiskirkossa n\u00e4m\u00e4 juhlap\u00e4iv\u00e4t olivat katekumeenien kastep\u00e4ivi\u00e4. Ristin ylent\u00e4misen juhlana ja paaston kolmantena sunnuntaina sek\u00e4 elokuun 1. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 veisataan: ”Sinun ristillesi me kumarramme, Valtias, ja Sinun pyh\u00e4\u00e4 yl\u00f6snousemistasi ylist\u00e4mme!”<\/p>\n
7. Epistolan lukeminen<\/b><\/p>\n
”Pyh\u00e4 Jumala” -veisun j\u00e4lkeen diakoni kehottaa: ”Ottakaamme vaari!” Pappi siunaa :”Rauha olkoon teille kaikille!”, mink\u00e4 j\u00e4lkeen lauletaan jollakin kahdeksasta\u00a0 s\u00e4velm\u00e4st\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n prokimeni, <\/i>johdannoksi tarkoitettu psalmin jae.. Diakoni suorittaa suitsutuksen sen\u00a0 ja\u00a0 luettavan epistolan aikana. Suitsutus kuvaa Pyh\u00e4n Hengen armoa, jonka avulla apostolit saarnasivat.\u00a0 Epistola luetaan\u00a0 Apostolien teoista\u00a0 tai nelj\u00e4st\u00e4toista l\u00e4hetyskirjeest\u00e4. Apostoliset kirjoitukset ja evankeliumit on jaettu jumalanpalveluksia varten jo varhaisessa vaiheessa lukukappaleiksi<\/i> eli perikoopeiksi<\/i> ja niiden lukemisessa\u00a0 noudatetaan m\u00e4\u00e4r\u00e4tty\u00e4 j\u00e4rjestyst\u00e4. Tapa lukea pyhi\u00e4 kirjoituksia ja Jumalan sanaa on per\u00e4isin synagoogajumalanpalveluksesta. Apostolisella ajalla luettiin paljon profeettoja. Kun Uuden testamentin kirjoja alkoi ilmesty\u00e4, alettiin niit\u00e4kin lukea seurakunnissa ja v\u00e4hitellen vanhan testamentin lukeminen j\u00e4i luettavaksi\u00a0 ainoastaan\u00a0 sunnuntain ja juhlien\u00a0 aattoiltojen palveluksissa.<\/p>\n
8. Evankeliumin lukeminen ja saarna<\/b><\/p>\n
Evankeliumin edell\u00e4 diakoni tai pappi lausuu: ”Se on viisautta! Olkaamme vakaat! Kuulkaamme pyh\u00e4\u00e4 evankeliumia!” N\u00e4ill\u00e4 sanoilla kehotetaan kaikkia rauhassa Jumalan, l\u00e4himm\u00e4istemme ja itsemme kanssa kuuntelemaan evankeliumin sanoja, jotka kuulemme\u00a0 aivan kuin itse Kristus opettaisi keskell\u00e4mme. Evankeliumi on\u00a0 Jumalan puhetta meille t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n ihmisillekin. Tuota puhetta tulee kuunnella yht\u00e4 hartaasti kuin Maria kuunteli Herraa h\u00e4nen jalkainsa juuressa (Lk. 10:39 – 42) Sek\u00e4 epistola ett\u00e4 evankeliumi luetaan opetukseksemme ja jotta rakentuisimme ja pelastuisimme.. Siksi on oikein kiitt\u00e4\u00e4 Jumalaa kummastakin. Sen vuoksi epistolan j\u00e4lkeen\u00a0 lauletaan ”Halleluja”, joka tarkoittaa ”Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4 Herraa”\u00a0 ja evankeliumin lukemisen j\u00e4lkeen: ”Kunnia olkoon Sinulle, Herra, kunnia Sinulle!<\/p>\n
Evankeliumin lukemista kuunnellaan kumarretuin p\u00e4in. Lukup\u00f6yd\u00e4n eteen asetettu palava kynttil\u00e4 muistuttaa Kristuksen valosta, joka valaisee kuulijoita.<\/p>\n
Evankeliumin j\u00e4lkeen seuraa tavallisesti opetuspuhe eli saarna<\/i>. Sen paikka voi olla my\u00f6s liturgian lopussa.<\/p>\n
9. Hartauden ektenia, vainajien ektenia ja opetettavien ektenia<\/b><\/p>\n
Hartauden ektenian aikana evankeliumin lukemisen ja opetuspuheen j\u00e4lkeen pappi levitt\u00e4\u00e4 pyh\u00e4lle p\u00f6yd\u00e4lle ilitonin ja\u00a0 antiminssin , jonka p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00a0 Eukaristia toimitetaan. Hartauden ekteniaa seuraavat vainajien ektenia\u00a0 sek\u00e4 opetettavien eli katekumeenien ektenia.<\/p>\n
Hartauden ektenia<\/i> alkaa sanoilla: ”Lausukaamme kaikki t\u00e4ydest\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4mme ja t\u00e4ydell\u00e4 ymm\u00e4rryksell\u00e4mme, lausukaamme.” Kuoro vastaa jokaiseen anomukseen laulamalla kolminkertaisesti\u00a0 ”Herra armahda!” Ekteniassa rukoillaan hengellisen ja maallisen esivallan sek\u00e4\u00a0 papiston ja luostarikilvoittelijoiden\u00a0 puolesta, muistellaan ja kannetaan esirukouksia kirkonrakentajien ja kaikkien poisnukkuneiden ortodoksien puolesta\u00a0 sek\u00e4 elossa olevien temppelin kaunistajien, sen hyv\u00e4ksi ty\u00f6skentelevien ja\u00a0 sit\u00e4 avustavien sek\u00e4 koko kirkkokansan puolesta.<\/p>\n
Vainajien ekteniassa<\/i> kannetaan esirukouksia poisnukkuneiden puolesta. Ekteniaa ei lueta sunnuntaisin ellei ole hautausliturgia, eik\u00e4 suuren paaston aikana.<\/p>\n
Opetettavien ekteniassa kirkko kehottaa ensiksi opetettavia rukoilemaan itsens\u00e4 edest\u00e4: ”Rukoilkaa, opetettavat, Herraa”. Sen j\u00e4lkeen kehotetaan uskovaisia rukoilemaan opetettavien edest\u00e4, ett\u00e4 Herra armahtaisi heit\u00e4, opettaisi heit\u00e4 totuuden sanalla, avaisi heille vanhurskauden evankeliumin ja yhdist\u00e4isi heid\u00e4t pyh\u00e4\u00e4n, yhteiseen ja apostoliseen seurakuntaan, jotta he voisivat yhdess\u00e4 uskovien kanssa kunnioittaa is\u00e4\u00e4, Poikaa ja Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4.<\/p>\n
My\u00f6s omana aikanamme on opetettavia. He ovat niit\u00e4, jotka muista uskonnoista tai\u00a0 ihmisryhmist\u00e4 pyrkiv\u00e4t\u00a0 Kirkon yhteyteen ja haluavat oppia tuntemaan ortodoksisen uskon. Kristittyjen rakkauden hengess\u00e4 on oikein rukoilla heid\u00e4n puolestaan, ett\u00e4 Jumala siunaisi sanansa kylv\u00f6n heid\u00e4n keskuudessaan\u00a0 ja valaisisi heid\u00e4t oikealla uskolla.<\/p>\n
10. Katekumeenien liturgian loppu<\/b><\/p>\n
Koska opetettavat eiv\u00e4t varhaiskirkossa voineet olla mukana Eukaristian toimittamisessa, heit\u00e4 kehotettiin poistumaan kirkosta diakonin sanoessa: ”Opetettavat, poistukaa.\u00a0 Te, jotka olette opetettavia, poistukaa, ettei j\u00e4isi ket\u00e4\u00e4n opetettavista.” N\u00e4ihin sanoihin p\u00e4\u00e4ttyy katekumeenien liturgia.<\/p>\n
K\u00e4sky poistaa opetettavat ennen uskovaisten liturgiaa l\u00f6ytyy kaikkein vanhimmista, erityisesti id\u00e4n ortodoksisen kirkon, liturgiakaavoista, kuten apostolisista konstituutioista, apostoli Jaakobin kreikankielisest\u00e4 sek\u00e4 syyriankielisest\u00e4 liturgiasta, Armenian kirkon liturgiasta, apostoli Markuksen liturgiasta, apostolien Taddeuksen ja Mariuksen liturgiasta\u00a0 sek\u00e4 paavi Gregorios Dialogoksen ennenpyhitettyjen lahjain liturgiasta. K\u00e4sky on liitetty n\u00e4ihin kaavoihin niin\u00e4 aikoina , jolloin kristinusko oli levi\u00e4m\u00e4ss\u00e4 juutalaisten keskuuteen ja pakanamaailmaan. Kristittyjen saarnan ja el\u00e4m\u00e4n esimerkin vaikutuksesta monet uskoivat Kristukseen ja pyysiv\u00e4t kastetta. Kaste toimitettiin yleens\u00e4 suurimpien juhlien edell\u00e4 ja heille annettiin kasteopetusta. Heit\u00e4 varten oli erityinen jumalanpalvelus, katekumeenien eli opetettavien liturgia, joka samalla oli valmistava osa sit\u00e4 v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti seuraavaan uskovaisten liturgiaan, jossa uskovaiset osallistuivat pyh\u00e4\u00e4n Ehtoolliseen.<\/p>\n
Katekumeeneiksi katsottiin my\u00f6s ne kastetut kristityt, jotka olivat joutuneet erotetuiksi lyhemm\u00e4ksi tai pitemm\u00e4ksi ajaksi kirkon yhteydest\u00e4 ja Pyh\u00e4st\u00e4 Ehtoollisesta\u00a0 joidenkin syntien vuoksi. My\u00f6skin heit\u00e4 kehotettiin poistumaan opetettavien kanssa. kirkosta.<\/p>\n
Syyrian kirkossa oli tapana, ett\u00e4 katekumeenit kuultuaan diakonin kehotuksen poistua kirkosta tulivat ensin piispan tai papin luo, joka panemalla k\u00e4tens\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4lleen siunasi\u00a0 heid\u00e4n poistumisensa. N\u00e4in kertoo Edessan piispa Jaakob ( k. 708) kirjeess\u00e4\u00e4n pappi Tuomaalle. T\u00e4t\u00e4 tapaa noudatettiin luultavasti muissakin kirkoissa, joiden vanhoissa liturgian kaavoissa mainitaan, ett\u00e4 katekumeenit on nimenomaan siunauksin p\u00e4\u00e4stett\u00e4v\u00e4 pois kirkosta. N\u00e4m\u00e4 kehotukset ovat on s\u00e4ilyneet kreikankielisiss\u00e4 liturgian kaavoissa\u00a0 n\u00e4ihin p\u00e4iviin saakka, vaikka itse tapa onkin jo kadonnut k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4.<\/p>\n
Uskovaisten liturgia<\/i><\/b><\/p>\n
Uskovaisten liturgiaksi sanotaan liturgian kolmatta osaa ja se alkaa\u00a0 kahdella lyhyell\u00e4 ektenialla, joista ensimm\u00e4inen alkaa sanoilla: ”Me, jotka olemme uskovaisia, taas ja taaskin rukoilkaamme rauhassa Herraa”. T\u00e4m\u00e4n ektenian aikana pappi lukee hiljaisella \u00e4\u00e4nell\u00e4 rukouksen, jossa h\u00e4n kiitt\u00e4\u00e4 Jumalaa siit\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n on tehnyt meid\u00e4t otollisiksi seisomaan H\u00e4nen pyh\u00e4n uhrialttarinsa edess\u00e4. Toinen ektenia alkaa sanoilla: ”Taas ja taaskin rukoilkaamme rauhassa Herraa.” Sen aikana pappi rukoilee, ett\u00e4 ihmisi\u00e4 rakastava herra ottaisi vastaan meid\u00e4n rukouksemme, puhdistaisi meid\u00e4t kaikesta pahasta ja lahjoittaisi rukoileville menestyst\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, uskossa ja hengellisess\u00e4 ymm\u00e4rryksess\u00e4.<\/p>\n
Uskovaisten liturgian keskeiset tapahtumat ovat<\/p>\n
1.\u00a0Eukaristia eli pyhien Lahjain siunaaminen\u00a0 sek\u00e4<\/p>\n
2.\u00a0osallistuminen Herran pyh\u00e4st\u00e4 Ehtoollisesta .<\/p>\n
N\u00e4iden ymp\u00e4rille ryhmittyv\u00e4t kaikki muut liturgian osat.<\/p>\n
Sek\u00e4 Eukaristiaa ett\u00e4 Herran pyh\u00e4\u00e4n Ehtoolliseen osallistumista edelt\u00e4v\u00e4t valmistustoimitukset ja valmistusrukoukset.<\/p>\n
1.\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Valmistautumisena\u00a0 Eukaristiaan tapahtuu seuraavaa:<\/p>\n
\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a01.Pyhien Lahjojen siirt\u00e4minen pyh\u00e4lle p\u00f6yd\u00e4lle, mik\u00e4 tapahtuu suuressa saatossa<\/i>.<\/p>\n
\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a02.Anomusektenia<\/p>\n
\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a03.Uskontunnustus<\/p>\n
\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 2.\u00a0\u00a0 Sen j\u00e4lkeen on varsinainen Eukaristia, jossa on kaksi osaa:<\/p>\n
a.\u00a0\u00a0Kiitosuhrin toimittaminen<\/p>\n
b.\u00a0Pyhien Lahjojen\u00a0 siunaaminen<\/p>\n
3.\u00a0 Valmistautumisena\u00a0 Herran Ehtoolliseen osallistumiseen ovat:<\/p>\n
1.Esirukoukset taivaallisen seurakunnan, edesmenneiden sek\u00e4 maanp\u00e4\u00e4llisen seurakunnan puolesta<\/p>\n
2.Anomusektenia uudelleen<\/p>\n
3.Herran rukous<\/p>\n
4.Papin muistutus siit\u00e4, ett\u00e4 pyhist\u00e4 Lahjoista\u00a0 tulevat osallisiksi ainoastaan pyh\u00e4t sek\u00e4<\/p>\n
seurakunnan vastaus siihen.<\/p>\n
\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a04.\u00a0 Osallistuminen Herran pyh\u00e4\u00e4n Ehtoolliseen<\/p>\n
\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a05.\u00a0\u00a0 Kiitosrukoukset<\/p>\n
6.\u00a0 Siunaus temppelist\u00e4 poisl\u00e4ht\u00f6\u00f6n<\/p>\n
7. Liturgian loppusiunaus<\/p>\n
1.\u00a0 Valmistautuminen pyh\u00e4\u00e4n Eukaristiaan<\/i><\/b><\/p>\n
1.1. Suuri saatto<\/b><\/p>\n
Kahden uskovaisten ektenian j\u00e4lkeen kuoro aloittaa kerubiveisun:<\/i> ”Nyt me salaisesti kuvaamme kerubeja ja el\u00e4v\u00e4ksi tekev\u00e4lle Kolminaisuudelle pyhint\u00e4 virtt\u00e4 veisaamme. Heitt\u00e4k\u00e4\u00e4mme\u00a0 pois siis kaikki maalliset huolet, ottaaksemme vastaan kaikkeuden Kuninkaan, jota n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti seuraavat enkelein joukot. Halleluja, halleluja, halleluja.”\u00a0 Oikeastaan kerubiveisua t\u00e4ss\u00e4 on vain sana ”Halleluja”, muut sanat johdattavat ja neuvovat meit\u00e4 oikealla tavalla vastaan ottamaan Jeesusta Kristusta.<\/p>\n
Kerubiveisu otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n vuonna 573 keisari Justinus Nuoremman ja patriarkka Johannes Skolastikon aikana.<\/p>\n
Kerubiveisu muistuttaa uskovia siit\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n tulee nyt j\u00e4tt\u00e4\u00e4\u00a0 kaikki jokap\u00e4iv\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n huolet ja antaa itsens\u00e4 Jumalalle kerubien kaltaisina yhdess\u00e4 enkelien kanssa.<\/p>\n
Suuri saatto tapahtuu seuraavasti: Diakoni otettuaan suitsutusastian tulee\u00a0 papin eteen ja saatuaan siunauksen suitsuttaa pyh\u00e4n p\u00f6yd\u00e4n ymp\u00e4ri ja koko alttarihuoneen, ikoneille papistolle, veisaajille ja kansan puoleen lukien samalla psalmia 51. Samanaikaisesti pappi rukoilee salaisesti itselleen omantunnon puhtautta ja voimaa suorittaa Kristuksen\u00a0 Ruumiin ja Veren sakramenttia. Kohotetuin k\u00e4sin h\u00e4n lukee kolmesti kerubiveisun. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen pappi ja diakoni menev\u00e4t uhrip\u00f6yd\u00e4n eteen. Pappi suitsuttaa pyhille Lahjoille ja asettaa suuren ehtoollispeitteen eli ilman, jolla pyh\u00e4t Lahjat olivat peitetyt, diakonin vasemmalle olkap\u00e4\u00e4lle. Sitten h\u00e4n antaa pienell\u00e4 ehtoollispeitteell\u00e4 peitetyn diskoksen diakonille ja ottaa itse pyh\u00e4n kalkin. Sen j\u00e4lkeen he kulkevat alttarihuoneesta pohjoisoven kautta solealle seuraten edell\u00e4\u00e4n kannettavaa kynttil\u00e4\u00e4 ja pys\u00e4htyv\u00e4t kasvot kansaan p\u00e4in. Kuoron laulettua loppuun kerubiveisun ensimm\u00e4isen osan pappi siunaa kansaa kalkilla lausuen :”Muistakoon Herra Jumala valtakunnassaan kaikkia teit\u00e4 oikeauskoisia kristittyj\u00e4” ja diakoni jatkaa:” ja\u00a0 kaikkia kristittyj\u00e4, alati, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen.”\u00a0 Laulajat laulavat: ”Aamen” ja jatkavat keskeytyksett\u00e4 kerubiveisun toista osaa. Pappi ja diakoni menev\u00e4t pyh\u00e4n oven kautta alttarihuoneeseen ja asettavat kalkin ja ehtoollislautasen pyh\u00e4lle p\u00f6yd\u00e4lle avatulle antiminssille. Pappi poistaa ottaa kalkin ja maljan\u00a0 p\u00e4\u00e4lt\u00e4\u00a0 pienemm\u00e4t ehtoollispeitteet ja peitt\u00e4\u00e4 ne isommalla ehtoollispeitteell\u00e4 eli ilmalla. N\u00e4in tehdess\u00e4\u00e4n pappi lukee Kristuksen hautaamista selostavia tropareja.<\/p>\n
Suuressa saatossa kalkin ja diskoksen\u00a0 kantaminen solealle pohjoisoven kautta\u00a0 kuvaa Vapahtajan ratsastamista Jerusalemiin, jossa H\u00e4n antoi itsens\u00e4 k\u00e4rsimyksiin ja kuolemaan ristill\u00e4 ja niiden asettaminen pyh\u00e4lle p\u00f6yd\u00e4lle\u00a0 H\u00e4nen ristiinnaulitsemistaan ja\u00a0 kuolemaansa ja ruumiinsa hautaamista.<\/p>\n
Kerubiveisun sanat selitt\u00e4v\u00e4t t\u00e4t\u00e4 ”mystist\u00e4” tapahtumaa kertomalla, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 ”tapahtumaa seuraavat enkelein joukot” ,ts. my\u00f6skin ”taivasten voimat meid\u00e4n kanssamme n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti palvelevat”, kuten ennenpyhitettyjen lahjain liturgian kerubiveisu kuvaa tapahtumaa.<\/p>\n
Suuren saaton aikana kirkkokansa seisoo kummarretuin p\u00e4in osoittaen kunnioitusta Lahjoja ja muisteltavia tapahtumia kohtaan.<\/p>\n
Ehtoollislahjojen siirt\u00e4minen uhrip\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 alttarip\u00f6yd\u00e4lle on suuren saaton k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen tarkoitus.<\/p>\n
1.2 Anomusektenia<\/b><\/p>\n
Suuren saaton j\u00e4lkeen luetaan anomusektenia<\/i>, jossa rukoillaan ensiksi ” esiintuotujen kalliiden Lahjain puolesta”. Nykyisess\u00e4 muodossaan proskomidi,\u00a0 ennen liturgian alkamista toimitettava liturgian osa, syntyi 700 – 800-luvuilla. Ennen sit\u00e4 proskomidina eli esiintuomisena oli todellinen leiv\u00e4n ja viinin tuominen alttarille. Ehtoollisaineet haettiin temppelin esihuoneesta uhrip\u00f6yd\u00e4lt\u00e4, jonne uskovaiset olivat asettaneet ne lahjana.<\/p>\n
Leiv\u00e4n ja viinin esiinkantamisen j\u00e4lkeen oli tuolloin tapana lukea rukous lahjan tuoneiden puolesta sek\u00e4 niiden puolesta, joiden muistoksi lahjat oli tuotu. Omana aikanamme koko seurakunta tekee mahdolliseksi\u00a0 ehtoollisaineiden valmistamisen ja hankkimisien.<\/p>\n
Anomusektenia jatkuu anomuksin temppelin ja kaikkien l\u00e4sn\u00e4olevien puolesta. Lis\u00e4ksi rukoillaan armoa viett\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 ilman synti\u00e4, rauhan enkelin varjelusta, syntien sovitusta, rauhaa koko maailmalle, kunniallista kuolemaa ja laupeudellista vastausta viimeisell\u00e4 tuomiolla. Kaikkiin anomuksiin kuoro vastaa laulaen: ”Anna, Herra!” Ektenian aikana\u00a0 pappi lukee esiinkantamisen eli proskomidirukouksen, jossa lyhyesti anotaan samaa kuin anomusekteniassakin. Ektenian ylistyslauselman j\u00e4lkeen seuraa papin rauhan toivotus.<\/p>\n
1.3 Uskontunnustus<\/b><\/p>\n
Yksimielisyys ja yhteinen usko edellytt\u00e4\u00e4 keskin\u00e4ist\u00e4 rakkautta ja yksimielisyytt\u00e4. Koska Jumala on rakkaus, H\u00e4nen salaisuuksiensa tunteminen on mahdollista vain keskin\u00e4isen rakkauden ilmapiiriss\u00e4. Keskin\u00e4inen rakkaus puolestaan\u00a0 synnytt\u00e4\u00e4 yksimielisyyden uskon asioissa. Siksi rauhan toivotuksen j\u00e4lkeen diakoni kehottaa:” Rakastakaamme toinen toistamme, ett\u00e4 yksimielisesti tunnustaisimme”, johon kansa vastaa laulamalla: ””Is\u00e4\u00e4, Poikaa ja Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4, yksiolennollista ja jakaantumatonta Kolminaisuutta”, tunnustaen n\u00e4in lyhyesti uskonsa\u00a0 Kolmiyhteiseen Jumalaan.<\/p>\n
Varhaiskristityt noudattivat kirjaimellisesti t\u00e4t\u00e4 apostolien kehotusta (Room. 16:16; 1.Piet. 5:14). Miehet tervehtiv\u00e4t toisiaan ja naiset toisiaan rauhan suudelmalla. My\u00f6hemmin tavasta luovuttiin. Nykyisin ainoastaan jumalanpalvelusta toimittavat papit suutelevat toisiaan olkap\u00e4ihin ja k\u00e4tt\u00e4 vanhemman papin sanoessa: ”Kristus on keskell\u00e4mme”, johon nuorempi vastaa: ”On ja tulee olemaan”. Yksin toimittaessaan pappi suutelee ainoastaan diskosta, kalkkia ja pyh\u00e4\u00e4 p\u00f6yt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Uskontunnustuksen edell\u00e4 diakoni kehottaa: ”Ovet, ovet, viisaudella ottakaamme vaari!”<\/p>\n
Vanhimmassa liturgian kaavassa, joka sis\u00e4ltyy apostolisiin\u00a0 konstituutioihin, t\u00e4llaista kehotusta ”ovista”\u00a0 ei ole, mutta siin\u00e4 annetaan selitys, josta per\u00e4isin luultavasti kehotus ”ovet, ovet” on. Siin\u00e4 sanotaan, ett\u00e4 diakonien tulee seisoa miesten ja\u00a0 ipodiakonien naisten ovilla, jotta Eukaristiaa toimitettaessa kukaan ei menisi ulos ja ettei ovea avattaisi Lahjain ylent\u00e4misen eli Uhrin kantamisen aikana, vaikka joku uskovainen olisikin tulossa\u00a0 sis\u00e4lle. Kyseinen kehotus ”ovet, ovet” on sellaisenaan vanhimmissa s\u00e4ilyneiss\u00e4 Basileios Suuren kreikankielisen, mutta ei kuitenkaan syyriankielisen,\u00a0 Johannes Krysostomoksen liturgian sek\u00e4 Gregorios Dialogoksen ennenpyhitettyjen lahjain liturgian k\u00e4sikirjoituksissa. Apostoli Jaakobin syyriankielisess\u00e4, mutta ei kreikankielisess\u00e4, liturgiassa on diakonin huudahdus: ”Pankaa ovet kiinni”, sen j\u00e4lkeen kun katekumeeneja on kehotettu poistumaan.<\/p>\n
Nyky\u00e4\u00e4n voimme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 n\u00e4m\u00e4 sanat kehotuksena sulkea sielun ovet turhien ajatusten hy\u00f6kk\u00e4yksilt\u00e4 ja ottaa huomioon uskontunnustuksessa esitetyt ortodoksisen uskon totuudet<\/p>\n
Aivan ensiksi\u00a0 t\u00e4t\u00e4 pitemp\u00e4\u00e4 nikealais- konstantinopolilaista uskontunnustusta k\u00e4ytettiin Antiokian kirkossa\u00a0 liturgian kaavassa\u00a0 jo vuonna 471. My\u00f6hemmin vuonna 510 Konstantinopolin patriarkka Timoteos lis\u00e4si sen liturgian kaavaan ja se tuli pysyv\u00e4ksi Konstantinopolissa ja my\u00f6hemmin koko ortodoksisessa kirkossa. Meill\u00e4 uskontunnustuksen laulaa yhdess\u00e4 koko kansa. Muualla sen lukee joko piispa tai vanhin maallikko.<\/p>\n
Uskontunnustus lauletaan tai luetaan t\u00e4ss\u00e4 liturgian kohdassa osoitukseksi siit\u00e4, ett\u00e4 kaikki temppeliss\u00e4 olevat ovat uskovaisia, joilla on sama usko ja oikeus olla l\u00e4sn\u00e4 liturgiassa ja l\u00e4hesty\u00e4 pyh\u00e4\u00e4 sakramenttia. Uskontunnustuksen aikana soitetaan\u00a0 kirkonkelloja.<\/p>\n
2. Eukaristia<\/i><\/b><\/p>\n
Uskontunnustusta seuraa liturgian merkitt\u00e4vin ja t\u00e4rkein osa, kiitosuhrin, Eukaristian, toimittaminen. Se tapahtuu yht\u00e4jaksoisena rukouksena, jota kutsutaan anaforaksi<\/i> (=uhrin esiin kantaminen). Siihen kuuluu laulettuja ja \u00e4\u00e4neen luettuja osia, mutta suurimman osan siit\u00e4 pappi lukee itsekseen.<\/p>\n
Jotta kaikki osallistuisivat kelvollisesti Eukaristian toimittamiseen diakoni kehottaa: ”Seisokaamme hyvin, seisokaamme pelvolla, ottakaamme vaari, rauhassa uhratkaamme pyh\u00e4\u00e4 uhria.” Laulajat vastaavat t\u00e4h\u00e4n kehotukseen kansan puolesta: ”Rauhan laupeutta, kiitosuhria!” T\u00e4m\u00e4 vastaus merkitsee sit\u00e4, ett\u00e4 seurakunta on valmiina kantamaan pyh\u00e4n uhrinsa, joka toisaalta on laupeutta eli armeliaisuutta l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4 kohtaan ja toisaalta kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen pappi siunaa kansaa apostolisella siunauksella: ”Meid\u00e4n Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan Is\u00e4n rakkaus ja Pyh\u00e4n Hengen osallisuus olkoon\u00a0 kaikkien teid\u00e4n kanssanne!” N\u00e4m\u00e4 apostolien sanat siunauksessa\u00a0 tarkoittavat sit\u00e4, ett\u00e4 tarvitaan\u00a0 Kolmiyhteisen Jumalan kaikkien persoonien mukanaoloa, jotta sakramentti\u00a0 voidaan kelvollisesti toimittaa. Kansa vastaa\u00a0 laulajien suulla: ”My\u00f6s sinun henkesi kanssa” niin toivottaen papillekin samaa Jumalan apua. Pappi on seurakunnan valtuuttama edess\u00e4seisoja, kanssapalvelija. Sen vuoksi seurakunta toivottaa h\u00e4nellekin samoja armolahjoja, joita h\u00e4n v\u00e4litt\u00e4\u00e4 seurakunnalle.<\/p>\n
Sen j\u00e4lkeen pappi j\u00e4lleen alttariin p\u00e4in k\u00e4\u00e4ntyneen\u00e4 lausuu: ”Ylent\u00e4k\u00e4\u00e4mme syd\u00e4memme!”. T\u00e4m\u00e4 on kehotus kokonaan luopua ajattelemasta maallisia ja mielen keskitt\u00e4miseksi t\u00e4ydellisesti\u00a0 Eukaristian toimittamiseen. Seurakunta vastaa:” Ylenn\u00e4mme Herran puoleen.” Pappi jatkaa: ”Kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4mme Herraa”, johon vastaten seurakunta kumartuneena laulaa: ”Kohtuullista ja oikeata on kumartaa Is\u00e4\u00e4 ja Poikaa ja Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4, yksiolennollista ja jakaantumatonta Kolminaisuutta”.<\/p>\n
2.1. Prefaatio eli johdantokiitosrukous<\/b><\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 veisu lauletaan hitaasti papin sen aikana hitaasti lukiessa prefaatiorukouksen. Siin\u00e4 h\u00e4n kiitt\u00e4\u00e4 Kolmiyhteist\u00e4 Jumalaa kaikesta maailman ja ihmisen luomisessa ihmiskunnan hyv\u00e4ksi tehdyst\u00e4, jumalallisesta kaitselmuksesta sek\u00e4 my\u00f6skin parhaillaan toimitettavasta jumalanpalveluksesta, jonka\u00a0 Jumala on hyv\u00e4ksin\u00e4hnyt vastaan ottaa ihmisilt\u00e4, vaikka H\u00e4nen edess\u00e4ns\u00e4 seisoo tuhansia ylimm\u00e4isi\u00e4 enkeleit\u00e4, kerubeja ja serafeja ”voittoveisua laulaen, huutaen, \u00e4\u00e4nt\u00e4en ja lausuen”. N\u00e4m\u00e4 sanat viittaavat Johannes Teologin n\u00e4kyyn nelj\u00e4st\u00e4 henkiolennosta veisaamassa kiitosvirtt\u00e4\u00a0 Jumalalle (Ilm. 4:6-8) Nuo olennot olivat kotka, h\u00e4rk\u00e4vasikka, jalopeura ja ihmisenmuotoinen olento , jotka ylist\u00e4v\u00e4t Jumalaa. N\u00e4m\u00e4 olennot on ymm\u00e4rretty pyhien evankelistojen vertauskuvina.<\/p>\n
2.2. Sanktus eli ylistys<\/b><\/p>\n
Laulajat jatkavat papin lauselmaa\u00a0 ylistysveisulla: ”Pyh\u00e4, pyh\u00e4, pyh\u00e4 on Herra Sebaot, t\u00e4ynn\u00e4 on taivas ja maa Sinun kunniaasi”. Seurakunta yhtyy enkelten veisuun liitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 jatkoksi oman ylitys- ja avunhuutonsa: ”Hoosianna korkeuksissa. Siunattu on H\u00e4n, joka tulee herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa”.\u00a0 Sana ”hoosianna” tarkoittaa\u00a0 ”auta, pelasta”. T\u00e4ll\u00e4 huudolla Vanhan testamentin aikana tervehdittiin sek\u00e4 Jumalaa ett\u00e4 kuninkaita. T\u00e4ll\u00e4 huudolla juutalaiset ottivat vastaan Jeesuksen H\u00e4nen ratsastaessaan palmusunnuntaina Jerusalemiin.<\/p>\n
2.3. Anamnesis eli muisteleminen<\/b><\/p>\n
Lukien hiljaa\u00a0 aloitettua\u00a0 anaforarukousta pappi muistelee sit\u00e4 salaista ehtoollista, jossa Herra asetti Ruumiinsa ja Verens\u00e4 sakramentin ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 rukouksensa Vapahtajan sanoihin, joilla H\u00e4n asetti sakramentin: ”Ottakaa, sy\u00f6k\u00e4\u00e4, t\u00e4m\u00e4 on minun Ruumiini, joka teid\u00e4n edest\u00e4nne murretaan syntien anteeksiantamiseksi”. T\u00e4h\u00e4n kansa vastaa: ”Aamen!”\u00a0 Ja edelleen pappi jatkaa: ”Juokaa t\u00e4st\u00e4 kaikki; t\u00e4m\u00e4 on minun Vereni, se uuden liiton Veri, joka teid\u00e4n ja monen edest\u00e4 vuodatetaan syntien anteeksi antamiseksi.” J\u00e4lleen kansa vastaa: ”Aamen!”<\/p>\n
N\u00e4iden asettamissanojen j\u00e4lkeen pappi viel\u00e4 jatkaa anamneesis- eli muistelurukousta hiljaisesti sanoen: ”Muistaen siis t\u00e4t\u00e4 pelastavaista k\u00e4sky\u00e4 ( toisin sanoen k\u00e4sky\u00e4: ”Tehk\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4 minun muistokseni”; Lk. 22:19; 1. Kor. 11:24)\u00a0 ja kaikkea meid\u00e4n t\u00e4htemme tapahtunutta: risti\u00e4, hautaa, yl\u00f6snousemista kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, taivaaseen menemist\u00e4, oikealla puolella istumista, toista ja kunniallista tulemista Sinun omaasi, Sinun omistasi me Sinulle edeskannamme kaiken t\u00e4hden ja\u00a0 kaiken edest\u00e4”.<\/i><\/p>\n
N\u00e4it\u00e4 viimeisi\u00e4 sanoja lausuttaessa pappi tai diakoni kohottaa ristiin asetetuin k\u00e4sin diskoksen ja maljan siten, ett\u00e4 oikealla k\u00e4dell\u00e4 tartutaan vasemmalla puolella olevaan diskokseen ja vasemmalla oikealla olevaan maljaan, pyh\u00e4n p\u00f6yd\u00e4n yl\u00e4puolelle ja asettaa ne sen j\u00e4lkeen\u00a0 antiminssille.<\/p>\n
N\u00e4m\u00e4 sanat ilmaisevat ajatuksen, ett\u00e4 esillekannetut lahjat, leip\u00e4 ja viini ovat Jumalan lahjaa, samoin edeskantajat eli seurakuntalaiset ovat Jumalan, joka hyvyydess\u00e4\u00e4n antaa meille kaiken sen , jonka\u00a0 me\u00a0 H\u00e4nen luotuinaan H\u00e4nelle uhraamme. Jumala ei kyll\u00e4k\u00e4\u00e4n tarvitse uhriamme, vaan t\u00e4ll\u00e4 tavoin\u00a0 H\u00e4n antaa meille mahdollisuuden osallistua Vapahtajan ristinkuolemalla ja yl\u00f6snousemisella meille suotuun uhriin ja pelastukseen.<\/p>\n
Laulajat ja kansa jatkavat v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti rukousta veisaamalla: ”Sinulle veisaamme, Sinua ylist\u00e4mme, Sinua kiit\u00e4mme, Herra, ja rukoilemme Sinua, meid\u00e4n Jumalaamme”.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 on uskovaisten liturgian t\u00e4rkein kohta, sill\u00e4 sen aikana tapahtuu lahjain siunaaminen ja leiv\u00e4n ja viini\u00a0 muuttuminen Kristuksen Ruumiiksi ja Vereksi.<\/p>\n
2.4. Epiklesis eli rukous Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4hett\u00e4miseksi<\/b><\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n veisun aikana pappi ensiksi kohotetuin k\u00e4sin rukoilee n\u00f6yr\u00e4sti hiljaisella \u00e4\u00e4nell\u00e4 Jumalaa, ett\u00e4 H\u00e4n l\u00e4hett\u00e4isi\u00a0 Pyh\u00e4n Henkens\u00e4 esill\u00e4 olevien lahjojen, ts. leiv\u00e4n ja viinin\u00a0 p\u00e4\u00e4lle niiden muuttumiseksi ja my\u00f6skin seurakunnan p\u00e4\u00e4lle, jotta uskovaiset voisivat osallistua Pyhist\u00e4 Lahjoista.<\/p>\n
Sitten pappi tehden ristinmerkin leiv\u00e4n p\u00e4\u00e4lle sit\u00e4 siunaten sanoo: ”Ja tee t\u00e4m\u00e4 leip\u00e4 Sinun Kristuksesi kalliiksi Ruumiiksi. Aamen”.\u00a0 Samoin tehden ristinmerkin maljan\u00a0 yli h\u00e4n sanoo: ”Ja mit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maljassa on, Sinun Kristuksesi kalliiksi Vereksi. Aamen.” Tehden ristinmerkin molempien yli h\u00e4n lausuu: ”Muuttaen ne Pyh\u00e4ll\u00e4 Hengell\u00e4si. Aamen. Aamen. Aamen.”<\/p>\n
Ymm\u00e4rryksen ylitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla leip\u00e4 ja viini muuttuvat rukouksen , siunauksen ja Pyh\u00e4n Hengen alastulemisen kautta n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti ja hengellisesti Kristuksen todelliseksi Ruumiiksi ja Vereksi. Kuinka t\u00e4m\u00e4 kaikki tapahtuu, siit\u00e4 kirjoittaa pyh\u00e4 Johannes Damaskolainen:<\/p>\n
”Se on totisesti yhdistynyt Ruumis, pyh\u00e4st\u00e4 Neitseest\u00e4 syntynyt\u00a0 ruumis, ei niin, ett\u00e4 taivaaseen noussut ruumis laskeutuisi taivaista, vaan niin ett\u00e4 leip\u00e4 ja viini muuttuvat Jumalan ruumiiksi ja vereksi. Jos haluat tiet\u00e4\u00e4 sen tavan, kuinka se tapahtuu, riitt\u00e4\u00e4 kun kuulet, ett\u00e4 se tapahtuu Pyh\u00e4n Hengen kautta, niin kuin Herra valmisti itselleen ja itsess\u00e4\u00e4n lihan pyh\u00e4st\u00e4 Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4st\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen kautta; mit\u00e4\u00e4n muuta emme tied\u00e4, kuin ett\u00e4 Jumalan Sana on todellinen ja toimiva ja kaikkivoimallinen, mutta tapa on tutkimaton.” (Johannes Damaskolainen: Ortodoksisen uskon tarkka esitys\u00a0 IV: XIII\u00a0 s. 49-50)<\/p>\n
Kuoron edelleen laulaessa veisua ”Sinulle veisaamme…” pappi ja diakoni sek\u00e4 kaikki alttarihuoneessa olijat samoinkuin koko seurakunta kumartuvat maahan Kristuksen Ruumiin ja Veren edess\u00e4 ,joissa Kristus on nyt n\u00e4kyv\u00e4isestikin l\u00e4sn\u00e4 liturgiassa. T\u00e4m\u00e4 on liturgian t\u00e4rkein hetki ja siit\u00e4 ilmoitetaan\u00a0 my\u00f6s maailmalle ja niille, jotka eiv\u00e4t ole kirkossa, soittamalla\u00a0 kirkonkelloilla\u00a0 ilmoitussoitto.<\/p>\n
3.Valmistautuminen Herran Ehtoolliseen osallistumiseen<\/i><\/b><\/p>\n
3.1.\u00a0\u00a0\u00a0Esirukoukset<\/b><\/p>\n
Liturgian pyh\u00e4t Lahjat ovat kiitosuhri koko maailman puolesta, elossaolevien ja\u00a0 edesmenneiden Kirkon j\u00e4senten puolesta. Siksi pappi lahjojen siunaamisen j\u00e4lkeen lukee hiljaisesti esirukouksia niin n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n eli riemuitsevan seurakunnan kuin my\u00f6s n\u00e4kyv\u00e4isen eli taistelevan seurakunnan puolesta. Ensiksikin h\u00e4n\u00a0 lukee kiitosrukoukset pyhien ihmisten ja erityisesti Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4n edest\u00e4 ja sitten muiden uskossa ja synninkatumuksessa nukkuneiden edesmenneiden edest\u00e4, anoen heille lepoa taivasten valtakunnassa Sitten pappi rukoilee my\u00f6s kaikille elossaoleville terveytt\u00e4 ja pelastusta. Rukouksen lopun\u00a0 h\u00e4n erityisesti muistelee Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4\u00e4 lausuen\u00a0 \u00e4\u00e4neen :”Ja erityisesti pyhimm\u00e4n, puhtaimman, siunatuimman, kunniallisen Valtiattaremme, Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4n ja ainaisen Neitseen Marian edest\u00e4”.<\/p>\n
Kuoro vastaa t\u00e4h\u00e4n laulamalla ylistysveisun Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4lle. Tavallisin veisu on :”Totisesti on kohtuullista…” T\u00e4m\u00e4n veisun alkuosa on tullut liturgiaan vuonna 980\u00a0 ja j\u00e4lkimm\u00e4inen osa: ”Me ylist\u00e4mme\u00a0 Sinua, joka olet kerubeja kunnioitettavampi…”\u00a0 8. vuosisadalla. Basileios Suuren liturgiassa t\u00e4m\u00e4n veisun sijaan lauletaan: ”Sinun t\u00e4htesi, Armoitettu, iloitsevat kaikki luodut…”.\u00a0 P\u00e4\u00e4si\u00e4isaikana ja muidenkin suurten juhlien aikana juhlan p\u00e4\u00e4ttymiseen saakka lauletaan ”Totisesti on kohtuullista” -veisun sijaan erityiset ylistysveisut, jotka ovat kyseisen juhlan aamupalveluksen kanonin 9. irmossi<\/i>veisu.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n veisun j\u00e4lkeen pappi rukoilee piispoille terveytt\u00e4 ja voimaa toimia Jumalan totuuden julistajina ja sallisi heid\u00e4n toimia rauhassa ja tervein\u00e4. Seurakunta jatkaa rukousta laulamalla: ”Niin my\u00f6s kaikkia”, ts. ett\u00e4 Jumala muistisi my\u00f6s kaikkia muitakin seurakunnan j\u00e4seni\u00e4.. Pappi jatkaa edelleen rukoustaan kaikkien Jumalan apua tarvitsevien puolesta muistaen sairaita, vankeudessa olevia, matkustavia, laupeutta osoittavia ja seurakunnan temppelist\u00e4 huolehtivia.<\/p>\n
3.2. Anomusektenia<\/b><\/p>\n
Anomusktenia alkaa sanoilla:” Muisteltuamme kaikkia pyhi\u00e4 taas ja taaskin rukoilkaamme rauhassa Herraa”.\u00a0 Siin\u00e4 rukoillaan esiintuotujen ja pyhitettyjen Lahjojen puolesta. Sen aikana pappi hiljaa rukoilee, ett\u00e4 Herra tekisi Ehtoolliseen osallistujat ”kelvollisiksi osallistumaan hengellisen aterian taivaallisista salaisuuksista.”<\/p>\n
3.2.\u00a0\u00a0\u00a0Herran rukous<\/b><\/p>\n
Anomusektenia p\u00e4\u00e4ttyy ylistyslauselmaan: ”Tee ,Herra, meid\u00e4t kelvollisiksi … ett\u00e4 rohkenisimme avuksihuutaa\u00a0 Sinua, taivaallista Jumalaa Is\u00e4\u00e4 ja lausua: ”Is\u00e4 meid\u00e4n, joka olet taivaissa…” Kirkkokansa laulaa yhteisesti Herran rukouksen. Rukousta laulettaessa diakoni sitoo orarinsa ristinmuotoisesti vertauskuvana serafeista, jotka seisoen Jumalan valtaistuimen edess\u00e4 peitt\u00e4v\u00e4t kasvonsa siivill\u00e4\u00e4n. N\u00e4in h\u00e4nen on my\u00f6s helpompi palvella sakramenttia jaettaessa. T\u00e4m\u00e4 tapa muistuttaa my\u00f6s seurakuntalaisia siit\u00e4, ett\u00e4 kaikkien ja erityisesti Ehtoolliseen osallistuvien tulee pukeutua ristiin eli itse Kristukseen (Gal. 3:27)<\/p>\n
3.3.\u00a0\u00a0\u00a0”Pyh\u00e4t pyhille”<\/b><\/p>\n
Herran rukouksen j\u00e4lkeen pappi ottaa Kar\u00edtsan molemmin k\u00e4sin ja kohottaa\u00a0 eli ylent\u00e4\u00e4 sen lausuen: ”Pyh\u00e4t pyhille”. N\u00e4m\u00e4 sanat tarkoittavat sit\u00e4, ett\u00e4 pyh\u00e4t lahjat ovat tarkoitetut pyhille ja siksi niist\u00e4 saavat osallistua vain pyh\u00e4t, toisin sanoen uskovaiset, jotka ovat pyhitt\u00e4neet itsens\u00e4 rukouksella, paastolla ja katumuksella. Seurakunta vastaa t\u00e4h\u00e4n: ”Ainoa on pyh\u00e4, ainoa Herra, Jeesus Kristus, Is\u00e4n Jumalan kunniaksi. Aamen”\u00a0 n\u00e4in tunnustaen , ett\u00e4 ainoastaan Kristus on pyh\u00e4 ja ne, jotka ovat sit\u00e4 Kristuksen armosta. Janoamme ja tarvitsemme pyhityst\u00e4 ja siksi Kristuksen pyhyyteen turvaten osallistumme sakramenttiin saadaksemme itsellemme pyhityksen.<\/p>\n
Jeesus sanoi: ”Ellette te sy\u00f6 Ihmisen Pojan lihaa ja juo H\u00e4nen vertaan, teill\u00e4 ei ole el\u00e4m\u00e4\u00e4.” (Joh. 6:53)<\/p>\n
Ennen Ehtoolliseen osallistumista olisi my\u00f6s hyv\u00e4 mietiskell\u00e4 apostoli Paavalin sanoja: ”Jokaisen on tutkittava itse\u00e4\u00e4n, ennen kuin sy\u00f6 t\u00e4t\u00e4 leip\u00e4\u00e4 ja juo t\u00e4st\u00e4 maljasta. Se, joka sy\u00f6 ja juo ajattelematta, ett\u00e4 kysymys on Kristuksen ruumiista, sy\u00f6 ja juo itselleen tuomion.” ( 1. Kor. 11: 28-29)<\/p>\n
3.4.\u00a0\u00a0\u00a0Karitsan murtaminen<\/b><\/p>\n
V\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti Karitsan ylent\u00e4misen j\u00e4lkeen pappi murtaa Karitsan eli jakaa sen osiin Ehtoollista varten. N\u00e4in seurataan Jeesuksen ja apostolien esimerkki\u00e4, jotka mursivat leiv\u00e4n ennen sen jakamista.<\/p>\n
Karitsa murretaan ensin nelj\u00e4\u00e4n osaan siten, ett\u00e4 jokaiseen osaan tulee yksi Karitsan p\u00e4\u00e4llyssinetiss\u00e4 olevista sanoista, oikeammin niiden sanojen alkukirjaimista. Pappi asettaa ne\u00a0 ehtoollislautaselle ristinmuotoisesti siten ,ett\u00e4 osan, jossa on kirjaimet\u00a0 JS h\u00e4n asettaa\u00a0 diskoksen takareunalle papista katsoen, KS-osan etureunalle, NI-osan vasemmalle ja\u00a0 KA- osan oikealle.\u00a0 JS-osan pappi panee pyh\u00e4\u00e4n kalkkiin lausuen: ”Pyh\u00e4n Hengen t\u00e4yteys”.\u00a0 KS- osan h\u00e4n jakaa yht\u00e4 moneen osaan kuin on Ehtoolliseen osallistuvaa papistoa, osat\u00a0 NI\u00a0 ja\u00a0 KA\u00a0 leikataan pieniksi osasiksi jaettavaksi uskovaisille sen j\u00e4lkeen kun pappi ja papisto ovat nauttineet Ehtoollisen. Karitsan murtamisen j\u00e4lkeen pappi kaataa viel\u00e4 l\u00e4mmint\u00e4 vett\u00e4 pyh\u00e4\u00e4n kalkkiin kuvaamaan Kristuksen kyljest\u00e4 vuotanutta verta ja vett\u00e4 ja niiden l\u00e4mpimyytt\u00e4. Ennen\u00a0\u00a0 ”l\u00e4mpimyyden” kaatamista kalkkiin pappi siunaa sen sanoen: ”Siunattu olkoon Sinun pyhiesi l\u00e4mpimyys…” T\u00e4ll\u00e4 kuvataan Ehtoolliselle tulevien\u00a0 uskonvarmuutta. Kun h\u00e4n kaataa ”l\u00e4mpimyyden” kalkkiin, h\u00e4n sanoo: ”Uskon l\u00e4mpimyys on t\u00e4ynn\u00e4ns\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4.” N\u00e4in tunnustetaan ,ett\u00e4 uskon varmuus on Pyh\u00e4n Hengen teko.<\/p>\n
3.5.\u00a0\u00a0\u00a0Papiston osallistuminen Ehtoolliseen<\/b><\/p>\n
Papisto nauttii Herran Ehtoollisen alttarissa, ensiksi\u00a0 leiv\u00e4n ja viinin\u00a0 sen j\u00e4lkeen. Papiston tapa nauttia Ehtoollinen erill\u00e4\u00e4n maallikoista johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 Kristus aikoinaan antoi oman Ruumiinsa ja Verens\u00e4\u00a0 leiv\u00e4n ja viinin muodossa ensin apostoleille. Papisto on perinyt heid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4. Vasta\u00a0 my\u00f6hemmin apostolit jakoivat Ehtoollisen sakramentti muille ihmisille.<\/p>\n
Papiston osallistuessa Ehtoolliseen syntyisi\u00a0 palveluksen toimittamisessa tauko. Siksi kuoro laulaa veisun ”Ainoa on Pyh\u00e4…” j\u00e4lkeen\u00a0 viel\u00e4\u00a0 jakeen jostakin psalmista ja siihen liittyen enkelten veisua ”halleluja”. T\u00e4t\u00e4 jaetta\u00a0 nimitet\u00e4\u00e4n ehtoollislauselmaksi<\/i>. Sen lis\u00e4ksi lauletaan tarpeen mukaan viel\u00e4 jokin muu psalmi tai\u00a0 sopiva kirkkoveisu.<\/p>\n
3.6.\u00a0\u00a0\u00a0Seurakuntalaisten osallistumien Ehtoolliseen<\/b><\/p>\n
Papiston nautittua Ehtoollisen pyh\u00e4 kalkki tuodaan ambonille. Pappi lausuu tai jos palvelemassa\u00a0 on diakoni, h\u00e4n sanoo: ”Jumalan pelvossa, uskossa ja rakkaudessa, l\u00e4hestyk\u00e4\u00e4!”\u00a0 Kalkkia kantava pappi kuvaa Kristuksen ilmestymist\u00e4 yl\u00f6snousemisensa j\u00e4lkeen.\u00a0 Ilolla vastaanottaen yl\u00f6snousseen Herran, joka pyhiss\u00e4 Lahjoissa tulee nautittavaksi, kuoro tervehtii yl\u00f6snoussutta Vapahtajaa laulaen: ”Siunattu on H\u00e4n ,joka tulee Herran nimeen.\u00a0 Jumala on Herra ja H\u00e4n ilmestyi meille.” T\u00e4ss\u00e4 kohtaa seurakunta kunnioittaen kumartuu maahan asti Kristuksen Ruumiin ja Veren edess\u00e4.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen ne, jotka ovat valmistautuneet Ehtoollista varten, tulevat ambonin eteen ja yhdess\u00e4 papin kanssa lukevat rukoukset ennen Ehtoollista. Rukouksia on kolme, jotka alkavat sanoin: 1) Uskon, Herra, ja tunnustan…\u00a0\u00a0 2) Sinun salaiseen Ehtoolliseesi osalliseksi …\u00a0\u00a0 ja 3)\u00a0 Herra, \u00e4lk\u00f6\u00f6n pyhien\u00a0 salaisuuksiesi osallisuus…\u00a0\u00a0 Rukousten j\u00e4lkeen kumarrutaan j\u00e4lleen maahan ja osallistujat l\u00e4hestyv\u00e4t kalkkia k\u00e4det ristiss\u00e4\u00a0 rinnalla.<\/p>\n
Ehtoollista jakaessaan pappi sanoo: ”Jumalan palvelija (nimi) tulee osalliseksi meid\u00e4n Herramme, Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kalliista ja pyh\u00e4st\u00e4 Ruumiista ja Verest\u00e4\u00a0 syntiens\u00e4 anteeksiantamiseksi ja iankaikkiseksi el\u00e4m\u00e4ksi.”. Kirkossamme Ehtoollinen jaetaan\u00a0 lusikalla maljasta, Ruumis ja Veri samalla kertaa. Otettuaan vastaan Pyh\u00e4t Lahjat ehtoollisvieras suutelee pyh\u00e4n kalkin reunaa aivan kuin Kristuksen kylke\u00e4, josta\u00a0 oli vuotanut veri ja vesi ja toistaa mieless\u00e4\u00e4n\u00a0 enkelin sanat profeetta Jesajalle: ”Katso t\u00e4m\u00e4 on koskettanut huuliini, pahat tekoni on poistettu ja syntini sovitettu” (Jes. 6:7). Suudeltuaan kalkin reunaa ehtoollisvieras\u00a0\u00a0 siirtyy syrj\u00e4\u00e4n ja tekee vasta nyt ristinmerkin kiitt\u00e4en Herraa. Pyh\u00e4n Ehtoollisen nauttimisen j\u00e4lkeen ei kumarruta maahan, vaan tehd\u00e4\u00e4n ainoastaan pieni kumarrus. Sitten\u00a0 osallistuja nauttii l\u00e4mpimyytt\u00e4 eli j\u00e4lkiviini\u00e4<\/i> ja anditoria, , <\/i>jotka ovat l\u00e4mpim\u00e4ll\u00e4 vedell\u00e4 sekoitettua viini\u00e4 ja\u00a0 palanen kirkkoleip\u00e4\u00e4, josta Karitsa\u00a0 oli proskomidissa otettu.<\/p>\n
Kuoro laulaa Ehtoollista jaettaessa: ”Ottakaa vastaan Kristuksen Ruumis, juokaa kuolemattomasta l\u00e4hteest\u00e4. Halleluja, halleluja, halleluja”.<\/p>\n
Ehtoollisen jakamisen p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 pappi asettaa\u00a0 Pyh\u00e4t lahjat alttarip\u00f6yd\u00e4lle ja siunaa\u00a0 kirkkokansaa: ”Pelasta, Jumala, Sinun kansasi, ja siunaa Sinun perint\u00f6\u00e4si”\u00a0 T\u00e4m\u00e4 siunaus viittaa Herran siunaukseen H\u00e4nen taivaaseen menemisens\u00e4 yhteydess\u00e4 \u00d6ljym\u00e4ell\u00e4.<\/p>\n
Sitten pappi pyyhkii ehtoollislautaselta kaikki osaset, jotka proskomidissa olivat otetut muista kirkkoleivist\u00e4, ja kaataa ne\u00a0 kalkkiin rukoillen: ”Pese, Herra ,kalliilla verell\u00e4si, t\u00e4ss\u00e4 muisteltujen synnit pyhiesi esirukouksien t\u00e4hden.”<\/p>\n
Kuoro kiitollisena Kristuksen pelastusteoista laulaa ylistys- ja kiitosveisun: ”Me n\u00e4imme totisen valkeuden , otimme vastaan taivaallisen Hengen, l\u00f6ysimme totisen uskon, kumarramme\u00a0 jakaantumatonta Kolminaisuutta sill\u00e4 H\u00e4n on meid\u00e4t pelastanut.” T\u00e4m\u00e4n veisun aikana pappi suitsuttaa pyhille lahjoille lausuen hiljaa: ”Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja levitk\u00f6\u00f6n\u00a0 Sinun kunniasi yli kaiken maan.” (Ps. 57:12) Suitsuttaminen kuvaa sit\u00e4 pilve\u00e4, joka peitti Vapahtajan opetuslasten n\u00e4kyvist\u00e4 \u00d6ljym\u00e4ell\u00e4 taivaaseen astumisen yhteydess\u00e4.<\/p>\n
3.7.\u00a0\u00a0\u00a0Pyhien Lahjojen siirt\u00e4minen\u00a0 uhrip\u00f6yd\u00e4lle<\/b><\/p>\n
Sitten pappi viel\u00e4 kerran, kuvaten Vapahtajan viimeist\u00e4 ilmestymist\u00e4 apostoleille sek\u00e4 taivaaseen astumista, tuo pyh\u00e4n kalkin seurakunnan eteen lausuen: ”Kiitetty olkoon Jumalamme, alati,\u00a0 nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen.”\u00a0 N\u00e4m\u00e4 sanat muistuttavat\u00a0 Vapahtajan lupauksesta: ”Min\u00e4 olen teid\u00e4n kanssanne kaikki\u00a0 p\u00e4iv\u00e4t maailman loppuun asti.” (Mt. 28:20)<\/p>\n
Kuoro vastaa kiitosveisulla: ”T\u00e4yttyk\u00f6\u00f6n suumme Sinun kiitt\u00e4misest\u00e4si, Herra, ett\u00e4 veisuilla ylist\u00e4isimme Sinun kunniaasi….” T\u00e4m\u00e4kin veisu p\u00e4\u00e4ttyy enkelten lauluun: Halleluja. T\u00e4t\u00e4 veisua laulettaessa pappi kantaa pyh\u00e4t lahjat uhrip\u00f6yd\u00e4lle. Liturgian j\u00e4lkeen\u00a0 papisto nauttii ne loppuun..<\/p>\n
Veisun aikana pappi my\u00f6s taittaa\u00a0 kokoon antiminssin\u00a0 asettaen evankeliumin sen p\u00e4\u00e4lle<\/p>\n
Seuraa erityinen kiitosektenia ,joka alkaa sanoin: ”Olkaamme vakaat. Tultuamme osallisiksi jumalallisista, pyhist\u00e4, puhtaista, kuolemattomista, taivaallisista, el\u00e4v\u00e4ksitekevist\u00e4, pelj\u00e4tt\u00e4vist\u00e4 Kristuksen salaisuuksista kelvollisesti kiitt\u00e4k\u00e4\u00e4mme Herraa.”<\/p>\n
3.8.\u00a0\u00a0\u00a0Siunaus temppelist\u00e4 poisl\u00e4ht\u00f6\u00f6n<\/b><\/p>\n
Siunauksen poisl\u00e4htemiseen pappi lausuu sanoin: ”L\u00e4htek\u00e4\u00e4mme pois rauhassa.”\u00a0 Kansa\u00a0 saatuaan luvan poisl\u00e4ht\u00f6\u00f6n ilmoittaa tekev\u00e4ns\u00e4 sen ”Herran nimess\u00e4”, mik\u00e4 tarkoittaa ”Jumalan siunauksella”.<\/p>\n
Sitten pappi astuu seurakunnan\u00a0 keskelle solean\u00a0 eteen ja lukee ns. ambonintakaisen rukouksen. <\/i>Se on matkarukous, jossa toistetaan samat ajatukset kuin anaforarukouksessa aikaisemmin: ett\u00e4 Herra s\u00e4ilytt\u00e4isi seurakunnan kokonaisena, pyhitt\u00e4isi Herran huoneen kauneutta rakastavat, lahjoittaisi ja rauhan maailmalle. Rukouksessa anotaan my\u00f6s siunausta ja pelastusta seurakunnalle ja sen papistolle ja maan hallitukselle sek\u00e4 todetaan kaikkien hyvyyksien ja lahjojen tuleva ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4, valkeuksien Is\u00e4lt\u00e4.”<\/p>\n
Ambonintakaiseksi rukoukseksi t\u00e4t\u00e4\u00a0 rukousta nimitet\u00e4\u00e4n sen vuoksi, ett\u00e4 varhaiskirkossa oli tapana, ett\u00e4 piispa tai pappi\u00a0 liturgian lopulla siunasi poisl\u00e4htev\u00e4n kansan panemalla k\u00e4tens\u00e4\u00a0 seurakuntalaisten p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n
Laulajat jatkavat t\u00e4t\u00e4 rukousta\u00a0 Jumalan nimen ylist\u00e4misell\u00e4 laulaen kolme kertaa: ”Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja iankaikkisesti.”<\/p>\n
Pappi siunaa kansaa lausuen: ”Herran siunaus tulkoon teille H\u00e4nen armostaan\u00a0 ja ihmisrakkaudestaan alati, nyt ja aina ja iankaikkisesti.”\u00a0 K\u00e4\u00e4ntyen j\u00e4lleen pyh\u00e4\u00e4n p\u00f6yt\u00e4\u00e4n p\u00e4in h\u00e4n kiitt\u00e4\u00e4 Herraa sanoen: ”Kunnia olkoon Sinulle, Kristus, meid\u00e4n Jumalamme, kunnia Sinulle.”<\/p>\n
Laulajat kiitt\u00e4v\u00e4t kansan puolesta Jumalaa lyhyell\u00e4 ylistyslauselmalla: ”Kunnia olkoon Is\u00e4lle ja Pojalle ja Pyh\u00e4lle nyt ja aina\u00a0 ja iankaikkisesti. Aamen.” Sitten kuoro rukoilee\u00a0 armoa Herralta veisaten kolmesti: ”Herra, armahda.” Lopuksi kuoro pyyt\u00e4\u00e4 papin siunausta laulaen: ”Siunaa!”<\/p>\n
Pappi risti k\u00e4dess\u00e4\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyneen\u00e4 kansaan p\u00e4in lausuu loppusiunauksen. <\/i>Siin\u00e4 mainitaan esirukoilijoina Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4, Karjalan valistajat, Johannes Krysostomos tai Basileios Suuri, mik\u00e4li h\u00e4nen liturgiansa toimitettiin, Herran esivanhemmat Joakim ja Anna sek\u00e4 kyseisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 muistettava p\u00e4iv\u00e4n pyh\u00e4.<\/p>\n
Laulajat laulavat rukouksen, jossa anotaan pitk\u00e4\u00e4 ik\u00e4\u00e4 sek\u00e4 kirkolliselle ett\u00e4 maalliselle esivallalle ja kaikille oikeauskoisille kristityille.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen jokainen tulee ambonin luo ja suutelee papin k\u00e4dess\u00e4 olevaa\u00a0 risti\u00e4. Samalla pappi sanoo kolmesti: ”Kunnia olkoon Sinulle, Jumala.”\u00a0 Lukija aloittaa kiitosrukousten<\/i> lukemisen. Kunkin seurakuntalaisen tulee lukea ne kotonaan liturgian j\u00e4lkeen, mik\u00e4li jostakin syyst\u00e4 niit\u00e4 ei lueta kirkossa.<\/p>\n
Pappi menee alttariin. Kuninkaan ovi ja esirippu suljetaan, kaikki lampukat ja kynttil\u00e4t sammutetaan. Liturgia temppeliss\u00e4 on p\u00e4\u00e4ttynyt, mutta yhteinen palvelus ”maailman el\u00e4m\u00e4n edest\u00e4” sen uudistamiseksi ja luomakunnan kirkastamiseksi jatkuu ”liturgiana liturgian j\u00e4lkeen” itsem kunkin\u00a0 sisimm\u00e4ss\u00e4 tapahtuvana kilvoitteluna ja ortopraksiana, <\/i>k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 toteutuvana ortodoksisen uskon mukaisena el\u00e4m\u00e4n\u00e4.<\/p>\n
\n
\u00a0<\/b><\/p>\n
\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Liturgia on t\u00e4rkein\u00a0 jumalanpalvelus, sill\u00e4 siin\u00e4 toimitetaan Pyh\u00e4n Ehtoollisen sakramentti, jonka Herramme Jeesus Kristus\u00a0 asetti Suuren torstain iltana, k\u00e4rsimystens\u00e4 aattona.<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[6,7],"tags":[],"class_list":["post-1330","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-sakramentit","category-traditio"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1330","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1330"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1330\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1331,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1330\/revisions\/1331"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1330"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1330"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1330"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}