\n
Mit\u00e4 k\u00e4rsimys on<\/b><\/p>\n
K\u00e4rsimys on olennainen osa olemassaoloamme t\u00e4\u00e4ll\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Se on kudottu el\u00e4m\u00e4mme kaikkiin osa-alueisiin. Siit\u00e4 pit\u00e4isi puhua, sit\u00e4 pit\u00e4isi ennakoida, siihen pit\u00e4isi varautua mahdollisimman paljon, eik\u00e4 sit\u00e4 saa paeta. Nyky\u00e4\u00e4n k\u00e4rsimyksi\u00e4, murheita, ep\u00e4onnea pidet\u00e4\u00e4n jonkinlaisena pahana, jota on vastustettava ja v\u00e4ltett\u00e4v\u00e4 hinnalla hyv\u00e4ns\u00e4. Ihmiset pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t k\u00e4rsimyst\u00e4. Toisinaan k\u00e4rsimyksen pelko ylitt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 k\u00e4rsimyksen.Meille on kerrottu, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4n pit\u00e4isi edet\u00e4 sujuvasti, esteett\u00f6m\u00e4sti. K\u00e4rsimys ja surut h\u00e4iritsev\u00e4t hyvinvointia el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Ne h\u00e4iritsev\u00e4t meit\u00e4. Niit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n poikkeavuuksina, v\u00e4\u00e4ryyksin\u00e4, ei tuloksena, vaan ihmisel\u00e4m\u00e4n v\u00e4\u00e4ryyksien syyn\u00e4. Kuinka hyv\u00e4 Jumala voisi sallia sen? T\u00e4m\u00e4 ajattelutapa on iskostunut mieliimme ja syd\u00e4miimme koulujen ja joukkotiedotusv\u00e4lineiden kautta, erityisesti t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vauraissa l\u00e4nsimaissa. Ihmiset tarkastelevat ja ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t k\u00e4rsimyst\u00e4 monin eri tavoin. Kaikki, mik\u00e4 on yhteydess\u00e4 ihmisen kokemukseen, kuten kipu, on hyvin monimutkaista. K\u00e4rsimys on usein aihe Raamatussa, pyhill\u00e4 isill\u00e4, saarnoissa ja teologisissa julkaisuissa. Ortodoksikristityt, kuten muukin ihmiskunta, ovat hyvin huolissaan k\u00e4rsimyksest\u00e4.<\/p>\n
Ortodoksikristittyin\u00e4 paras puolustuksemme t\u00e4m\u00e4n asenteen tiedostamatonta omaksumista vastaan on ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 k\u00e4rsimyksen todellinen merkitys, sellaisena kuin se ortodoksisessa kirkossa esitet\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
K\u00e4rsimys voi olla fyysist\u00e4 kipua, psykologista (sielullista) kipua ja hengellist\u00e4 kipua. K\u00e4rsimys on seurausta jonkinlaisesta vammasta. Kipu on ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4. Niin kuin totesimme, pelko tai henkinen tuska kivusta voi aiheuttaa yht\u00e4 paljon tai jopa enemm\u00e4n k\u00e4rsimyst\u00e4 kuin itse kipua. Kipu tekee ihmiset onnettomiksi, kun taas nautinto tekee p\u00e4invastoin.<\/p>\n
K\u00e4rsimyksen tarkoitus<\/b><\/p>\n
Perusn\u00e4kemys k\u00e4rsimyksest\u00e4 ja nautinnosta on, ett\u00e4 k\u00e4rsimys on\u00a0 on pahaa ja nautinto hyv\u00e4\u00e4. K\u00e4rsimys opettaa meit\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4, mik\u00e4 vahingoittaa meit\u00e4, kun taas nautinto palkitsee meit\u00e4. K\u00e4rsimys on merkitt\u00e4v\u00e4 kannustaja ihmisyydess\u00e4 ja kasvussa. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa k\u00e4rsimys opettaa meit\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n pahaa ja valitsemaan hyv\u00e4n.<\/p>\n
\u00a0Vaikka kaikkia kristittyj\u00e4 ei kutsuta marttyyrikuolemaan t\u00e4ss\u00e4 fyysisen kuoleman kirjaimellisessa merkityksess\u00e4, ottamalla ristimme ja seuraamalla k\u00e4rsimyksen polkua, mekin koemme marttyyriuden muodon. Luostariel\u00e4m\u00e4 \u2013 vapaaehtoinen, tietoinen ja vapaehtoinen puutteeseen ja itsens\u00e4kielt\u00e4miseen sitoutuminen \u2013 on ylin esimerkki hengellisest\u00e4 marttyyrikuolemasta. Maailmassa el\u00e4minen tarjoaa my\u00f6s monia mahdollisuuksia t\u00e4llaiseen marttyyrikuolemaan, sill\u00e4 k\u00e4rsimys \u2013 olipa se fyysist\u00e4, hengellist\u00e4 tai psyykkist\u00e4 \u2013 on v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 synnin saastuttamassa maailmassa. Tietenkin, jos joku johdetaan marttyyrikuolemaan, yht\u00e4kki\u00e4 kielt\u00e4\u00e4 uskonsa ja kuolee, h\u00e4nen marttyyrikuolemansa ei tuo h\u00e4nelle pelastusta. Samoin, jos haluamme, ett\u00e4 k\u00e4rsimyksill\u00e4mme on vapauttava luonne, meid\u00e4n on hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4 ne vapaaehtoisesti ja yritett\u00e4v\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 niit\u00e4, siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin se on mahdollista ihmismielelle ja syd\u00e4melle.<\/p>\n
K\u00e4rsimys, kipu tai vastoink\u00e4ymiset voivat\u00a0 olla tai sitten ei, v\u00e4ltett\u00e4viss\u00e4, se voi olla hy\u00f6dyllist\u00e4 tai ei, tai\u00a0 se voi olla ansaittua tai ei. N\u00e4m\u00e4 ovat kolme hyvin erilaista tapaa katsoa kipua. N\u00e4iden n\u00e4kemysten tasapaino ratkaisee viime k\u00e4dess\u00e4 sen, miten k\u00e4sittelemme k\u00e4rsimyst\u00e4.<\/p>\n
Kirkon historiasta k\u00e4y ilmi, ett\u00e4 juuri vainon aikoina usko levisi voimakkaimmin ”Marttyyrien veri on kirkon siemen” (Tertullian). K\u00e4rsimys voi my\u00f6s tuoda paljon hedelm\u00e4\u00e4 henkil\u00f6kohtaiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4mme. Se on osa Jumalan suunnitelmaa, testi meille, sielujemme pelastukseksi. Sarovin pyh\u00e4n Serafimin sanoin: ”Miss\u00e4 ei ole murheita, ei ole pelastusta.” K\u00e4rsimykset puhdistavat henkil\u00f6n. Ne auttavat juurimaan pois synnin j\u00e4\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4. K\u00e4rsimyksiss\u00e4mme k\u00e4\u00e4nnymme Jumalan puoleen ja meid\u00e4n tulisi pyyt\u00e4\u00e4, ettei meilt\u00e4 vain otettaisi pois k\u00e4rsimyst\u00e4, vaan ett\u00e4 meille annettaisiin voimaa kest\u00e4\u00e4 niit\u00e4, ja hy\u00f6ty\u00e4 niist\u00e4. Pyh\u00e4n Serafien mukaan ”kaikki k\u00e4rsimyksemme ovat arvokkaimpia kaupank\u00e4yntiv\u00e4lineit\u00e4, jotka meid\u00e4n on saatava tuottamaan, jotta voimme vaihtaa ne ikuisiin rikkauksiin.”<\/p>\n
Koska k\u00e4rsimys on yleinen kokemus ihmisten keskuudessa, jaamme k\u00e4rsimyksen. Siit\u00e4 puhutaan\u00a0 ja se kannetaan yhdess\u00e4, ainakin niin pit\u00e4isi tehd\u00e4. K\u00e4rsimyksen jakaminen voi auttaa parantamaan el\u00e4m\u00e4n laatua. K\u00e4rsimyksen kokemus el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 edist\u00e4\u00e4 emotionaalista kasvuamme ja kypsymist\u00e4mme.<\/p>\n
K\u00e4rsimyksen muotoja<\/b><\/p>\n
\u00a0K\u00e4rsimyst\u00e4 on erimuotoista. Selkeint\u00e4 on sairaudesta tai fyysisest\u00e4 vammasta johtuva k\u00e4rsimys Kun tapaamme jonkun, yleens\u00e4 ensimm\u00e4inen asia, mink\u00e4\u00a0 teemme, on kysy\u00e4 heid\u00e4n terveydest\u00e4\u00e4n. T\u00e4llaista k\u00e4rsimyst\u00e4 voidaan joskus lievitt\u00e4\u00e4 l\u00e4\u00e4kkeill\u00e4 ja ulkoisilla keinoilla. Se ilmenee fyysisin\u00e4 kipuna, ep\u00e4mukavuutena ja liikkumisen rajoittuneisuutena. Toisten kanssa oleminen on vaikeaa, ja siksi siihen liittyy usein yksin\u00e4isyytt\u00e4; joskus sairaus aiheuttaa fyysist\u00e4 ep\u00e4muodostumista, joka voi my\u00f6s johtaa k\u00e4rsimykseen. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4rsimyksen muoto on luultavasti ilmeisin.<\/p>\n
Toinen k\u00e4rsimyksen tyyppi liittyy ihmisen hengen ja sielun maailmaan. Se ei johtu suoranaisesti fyysisest\u00e4 kivusta, vaan yleens\u00e4 joistakin ulkonaisista asioista: onnettomasta perhe-el\u00e4m\u00e4st\u00e4; ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n- ja sosiaalisista vaikeuksista; riippuvuudesta alkoholiin tai huumeisiin, rahaan, aineellisiin tavaroihin; k\u00f6yhyydest\u00e4 panettelusta, rikkomuksista, rakkauden ep\u00e4onnistumisesta vaikeuksista koulussa ja yst\u00e4vien keskuudessa, n\u00e4enn\u00e4isesti toivotomasta tilanteesta tai umpikujasta, hedelm\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4, pettymyksest\u00e4 johonkuhun, el\u00e4m\u00e4n muuttumisesta tai, siit\u00e4, mit\u00e4 tapahtuu usein, perheenj\u00e4senest\u00e4 tai meille l\u00e4heisen sairaudesta tai kuolemasta.<\/p>\n
Kolmas k\u00e4rsimyksen muoto liittyy puhtaasti hengelliseen yhteis\u00f6on, ja se on ainutlaatuinen ortodoksikristityille. Kutsukaamme sit\u00e4 ”syd\u00e4men k\u00e4rsimykseksi”. T\u00e4m\u00e4 on se tunne, jota koemme, kun emme pysty nostamaan itse\u00e4mme halutulle hengelliselle tasolle; kun olemme tietoisia syntisyydest\u00e4mme ja Luojasta loitontuneisuudestamme; kun l\u00e4heisemme menehtyv\u00e4t hengellisesti; kun koemme uskonkriisin; kun olemme hengellisesti herkki\u00e4 sille, mit\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4mme tapahtuu. Kaikki t\u00e4m\u00e4, riippumatta siit\u00e4, kuinka hyv\u00e4t ja suotuisat el\u00e4m\u00e4mme ulkoiset olosuhteet ovat, aiheuttavat meille hengellist\u00e4 tuskaa, k\u00e4rsimyst\u00e4. T\u00e4m\u00e4 voi johtua my\u00f6s ortodoksisen el\u00e4m\u00e4ntapamme yhteensopimattomuuden ristiriidasta ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n maailman kanssa. Kahdentuhannen vuoden ajan kristityill\u00e4 on ollut vaikeuksia el\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maailmassa, mutta meid\u00e4n aikanamme, jolloin k\u00e4\u00e4nnyimme pois Jumalasta, vakavien ja hienosyisimpien\u00a0 petosten, moraalittomuuden ja pelkoa aiheuttavien sairauksien aikana, se on sit\u00e4kin vaikeampaa. Yrit\u00e4mme sopeutua ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n, etsimme rauhaa, ”markkinarakoamme”, mutta emme l\u00f6yd\u00e4 sit\u00e4, ja t\u00e4m\u00e4 aiheuttaa meille syd\u00e4men tuskaa.<\/p>\n
V\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6n kipu tuntuu ansaitsemattomilta, yntym\u00e4n, sairauden ja kuoleman tuska, muiden aiheuttama kipu tai jokin katastrofi. Jotkut ihmiset, my\u00f6s lapset, k\u00e4rsiv\u00e4t \u00e4\u00e4rimm\u00e4isest\u00e4 kivusta ja k\u00e4rsimyksest\u00e4. Tunnemme t\u00e4llaisia ihmisi\u00e4, ja heid\u00e4n tuskansa seuramukset voivat j\u00e4tt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t h\u00e4mmentyneiksi, kun syyt eiv\u00e4t ole meille selvi\u00e4. Yhteiskunnassa, joka m\u00e4\u00e4rittelee onnellisuuden k\u00e4rsimyksen puuttumiseksi,\u00a0 t\u00e4m\u00e4 on tragedia.<\/p>\n
Ortodoksinen n\u00e4kemys k\u00e4rsimyksest\u00e4 ja sen merkityksest\u00e4<\/b><\/p>\n
Ortodoksinen kristillisyys on kokemusta Jumalasta. Ortodoksisuuden auktoriteetti ei ole kirjoissa, vaan henkil\u00f6kohtaisessa totuuskokemuksessamme. Itsellemme\u00a0 asettamat k\u00e4rsimykset paaston ja hyveiden harjoittamisen avulla riisuvat meid\u00e4t siit\u00e4, mik\u00e4 est\u00e4\u00e4 meit\u00e4 kokemasta Jumalaa. Opimme ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n k\u00e4rsimyst\u00e4 ja Kristuksen k\u00e4rsimyksen merkityksen ihmiskunnalle. Opimme uhraamaan itsemme ja k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n saavuttaaksemme korkeampaa T\u00e4m\u00e4 on eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4 vaihe hengellisess\u00e4 kehityksess\u00e4. K\u00e4rsimys johtaa t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa terveyteen, onnellisuuteen ja k\u00e4rsimysten puutteeseen. K\u00e4rsimys liittyy parantumiseen ja palkitaan onnellisuudella, joka syntyy hyveiden hyvyydest\u00e4.<\/p>\n
\n
Kuinka hyv\u00e4 Jumala voi sallia k\u00e4rsimyksen, on kysymys, jota k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n usein pyhiss\u00e4 kirjoituksissa ja pyhien isien kirjoituksissa. K\u00e4rsimys ja kipu ovat pysyv\u00e4 osa luomista. Kuinka hyv\u00e4 Jumala voi olla sek\u00e4 taivaan ett\u00e4 helvetin, Jumalan valtakunnan ja ulkoisen pimeyden syy? Miksi t\u00e4m\u00e4 on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4? Meille sanotaan, ett\u00e4 Jumala antoi \u00e4lykk\u00e4\u00e4lle luoduille vapaan tahdon, vapauden p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 itse suhteestaan \u200b\u200bJumalaan, ja ensimm\u00e4iset esi-is\u00e4mme p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t rakastaa itse\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n kuin Jumalaa, ja he muuttuivat. K\u00e4rsimys ilmenee\u00a0 siten n\u00e4kyv\u00e4ksi luomakunnaksi\u00a0 ilman Jumalaa ja itse asiassa aivan H\u00e4nen toiveidensa vastaisen. Jumala ei ei halunnut hallita ensimm\u00e4isten ihmisten vapaaehtoisuutta, koska se tuhoaisi sen, mik\u00e4 antoi heille kyvyn rakastaa vapaasti. Sittemmin\u00a0 h\u00e4n kehitti suunnitelman, joka avaisi oven ihmiskunnalle takaisinpaluuseen\u00a0 itsens\u00e4 luo Kristuksen kautta. Ihmiskunnan tuli nyt taistellla langenneen luonteensa kanssa p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen l\u00e4hemm\u00e4ksi Jumalaa.<\/p>\n
\n
Ortodoksiset kristityt kirjoittajat, kirkon is\u00e4t,\u00a0 viittaavat syntiin k\u00e4rsimyksen syyn\u00e4. K\u00e4rsimys liittyy my\u00f6s taisteluun synnist\u00e4 vapautumiseen. T\u00e4t\u00e4 taistelua verrataan urheilijoiden harjoitteluun kilpailuja varten: k\u00e4rsimys johtaa suoraan palkintoon. K\u00e4rsimyst\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n vain v\u00e4liaikaisena ja v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 tulevaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 varten. Ansaisemme k\u00e4rsimykset luonnostaan, koska olemme kaikki synnin orjia. Roomalaiskatolinen ajatus lunastavasta k\u00e4rsimyksest\u00e4 on hieman erilainen. T\u00e4ss\u00e4 itse k\u00e4rsimyst\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n hyveen\u00e4 eik\u00e4 hyveeseen johtavana. Kiirastuli on paikka, jossa yksinomaan\u00a0 k\u00e4rsimys puhdistaa sieluja – idea, joka on t\u00e4ysin vieras id\u00e4n ortodoksiselle kirkolle. Buddhalaisuuden nelj\u00e4 jaloa totuutta menev\u00e4t t\u00e4sm\u00e4lleen p\u00e4invastaiseen suuntaan, mutta samalla tasolla, jossa k\u00e4rsimyksest\u00e4 p\u00e4\u00e4seminen saavutetaan heikent\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ihmisen tunne-el\u00e4m\u00e4n kyky\u00e4.<\/p>\n
Pyrkimykset k\u00e4rsimyksen poistamiseen \u2013 Eutanasia<\/b><\/p>\n
Nykyaikaisessa l\u00e4\u00e4ketieteess\u00e4 ei ole kyse kuolevien auttamisesta selviytym\u00e4\u00e4n kuolemasta. Psykologia tutkii ep\u00e4normaaleja emotionaalisia tai mielenterveysh\u00e4iri\u00f6it\u00e4, ja kuolemaa pidet\u00e4\u00e4n normaalina ihmisel\u00e4m\u00e4\u00e4n kuuluvana prosessina (kuka kuolee ”v\u00e4\u00e4rin”?). Neuvonnan tarkoituksena on pikemminkin auttaa omaisia ja omaishoitajia selviytym\u00e4\u00e4n vainajan menetyksest\u00e4. Ortodoksinen kristinusko on aivan yht\u00e4 huolissaan menehtyneiden hyvinvoinnista kuin eloonj\u00e4\u00e4neidenkin hyvinvoinnista. Ortodoksikset kuolemaan liittyv\u00e4t toimitukset ovat kaikkien lohduttamista varten.<\/p>\n
Kuolema on normaali vaihe ihmisen kokemuksessa, ja ihmisten on tunnetasolla hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4 kuolema osaksi sit\u00e4, keit\u00e4 he ovat. Kuoleman hyv\u00e4ksyminen on osa ihmisen kasvua tunnetasolla. Ortodoksisella kristinuskolla on k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4\u00e4n v\u00e4lineit\u00e4, joiden avulla sek\u00e4 kuolevat ett\u00e4 j\u00e4lkeen j\u00e4\u00e4neet voivat k\u00e4sitell\u00e4 t\u00e4t\u00e4 v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 luontomme tosiasiaa.<\/p>\n
\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Mit\u00e4 k\u00e4rsimys on K\u00e4rsimys on olennainen osa olemassaoloamme t\u00e4\u00e4ll\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Se on kudottu el\u00e4m\u00e4mme kaikkiin osa-alueisiin. Siit\u00e4 pit\u00e4isi puhua,<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-1328","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-artikkeleja"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1328","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1328"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1328\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1329,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1328\/revisions\/1329"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1328"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1328"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1328"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}