\n
Siit\u00e4, mit\u00e4 Kirkko on, millaista el\u00e4m\u00e4n todellisuus on, ja millaista on Kirkon todellisten j\u00e4senten k\u00e4ytt\u00e4ytyminen t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, voimme saada k\u00e4sityksen tekem\u00e4ll\u00e4 vertailuja todellisen ja v\u00e4\u00e4r\u00e4n el\u00e4m\u00e4ntavan v\u00e4lill\u00e4. Seuraavassa tarkastellaan keskeist\u00e4 aihetta, jonka kohtaamme omana aikanamme.<\/p>\n
Mit\u00e4 maallistumisella tarkoitetaan<\/b><\/p>\n
Maallistumisella tarkoitetaan Kirkon todellisen el\u00e4m\u00e4n kadottamista, Kirkon j\u00e4senten vieraantumista aidosta kirkon mielest\u00e4. Sekularismi eli maallistuminen on kirkollisen luonteen hylk\u00e4\u00e4mist\u00e4 ja niin kutsutun maallisen mielen tunkeutumista el\u00e4m\u00e4\u00e4mme. Kirkolla on monia \u201dvihollisia\u201d. Mutta pahin ja vaarallisin on sekularismi, joka kalvaa Kirkon ydint\u00e4. Tietenk\u00e4\u00e4n Kirkko ei ole miss\u00e4\u00e4n todellisessa vaarassa, koska se on siunattu Kristuksen Ruumis, mutta Kirkon j\u00e4senet ovat vaarassa.<\/p>\n
Tarkasti ottaen sekularismi on el\u00e4m\u00e4ntavan ja todellisen uskon v\u00e4\u00e4rentymist\u00e4. Suurimmaksi osaksi maallistuminen\u00a0 alkoi kirkossa vainojen lakkaamisen j\u00e4lkeen. Vainojen aikana kristityt uskoivat ja eliv\u00e4t totuudessa. Mutta kun kristinuskosta tuli valtion virallinen uskonto, silloin kristinusko ja el\u00e4m\u00e4ntapa alkoivat v\u00e4\u00e4renty\u00e4. Vastareaktiona t\u00e4lle maallistumiselle alkoi esiinty\u00e4\u00a0 erakkoja, ja munkkilaisuus kehittyi. Varhaiskirkossa kaikki kristityt eliv\u00e4t luostarimaisesti, kuten Raamatusta k\u00e4y ilmi, erityisesti pyhien apostolien l\u00e4hetyskirjeist\u00e4. joka on kristittyjen vitsauksena nykyaikana.<\/p>\n
Ensiksi on tarkasteltava, mit\u00e4\u00a0 niin kutsuttu maailmallinen mieli on, mit\u00e4 me nimit\u00e4mme \u201dmaailmaksi\u201d raamatullis- patristisessa perinteess\u00e4, koska joka tapauksessa maailmaa vastaava sana (cosmos<\/i>) on keskeinen maallistumis-k\u00e4sitteess\u00e4.<\/p>\n
Sanan<\/b> \u00b4cosmos\u00b4 kaksoismerkitys<\/b><\/p>\n
Sanalla \u00b4cosmos\u00b4 on Pyh\u00e4ss\u00e4 Raamatussa ja isien teoksissa kaksi merkityst\u00e4. Toinen tarkoittaa Jumalan luomakuntaa, kaikkea luotua, ja toinen on \u201dkosmos\u201d, joka merkitsee himoja eli lihan mielt\u00e4, joka on osaton Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4<\/p>\n
Ensiksikin kosmos on luomakunta. Sit\u00e4 kutsutaan tuolla nimell\u00e4, koska se on ik\u00e4\u00e4n kuin koriste, jalokivi. Ortodoksisessa perinteess\u00e4 sanomme, ett\u00e4 maailma on Jumalan todellinen ty\u00f6. Se ei ole kopio jostakin muusta todellisesta maailmasta, ideain maailmasta, eik\u00e4 se ole todellisen maailman romahdus, eik\u00e4 se ole jonkin v\u00e4h\u00e4isemm\u00e4n jumala luomus. Uskontunnustuksessa lause -\u201dUskon yhteen Jumalaan, Is\u00e4\u00e4n Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaiken n\u00e4kyv\u00e4isen ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n Luojaan\u201d \u2013 muotoiltiin tiettyjen vanhojen harhaoppisten opetusta vastaan, jotka opettivat, ett\u00e4 maailma oli jonkin alemman jumalan luoma.<\/p>\n
Maailma on siis Jumalan luomus. Pyh\u00e4 Raamattu sanoo: \u201dJa Jumala n\u00e4ki, ett\u00e4 se oli hyv\u00e4\u201d.<\/p>\n
Jumala ei vain luonut maailmaa, vaan H\u00e4n my\u00f6s yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 kaitselmuksellisilla energioillaan. Kaiken kaikkiaan ihminen on mikrokosmos makrokosmoksen sis\u00e4ll\u00e4 ja on koko luomisen yhteenveto.<\/p>\n
Johannes Evankelista, joka toistuvasti k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 \u201dmaailma\u201d- sanaa merkitsem\u00e4\u00e4n Jumalan luomakuntaa, koko luomakuntaa, toisissa tapauksissa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 my\u00f6s ilmaisemaan lihan himoja, kaikkea, mik\u00e4 vet\u00e4\u00e4 ihmist\u00e4 pois Jumalasta, tai ihmisen el\u00e4m\u00e4\u00e4 eroon Jumalasta. N\u00e4iss\u00e4 kahdessa mieless\u00e4 tapaamme sanan \u201dmaailma\u201d my\u00f6s patristisissa teksteiss\u00e4. Selitt\u00e4ess\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 pyh\u00e4 Gregorios Palamas sanoo, ett\u00e4 maailman hallitsija on Jumala, Joka loi sen. Paholaista kutustaan maailman hallitsijaksi, koska h\u00e4n hallitsee laittomuuden ja synnin maailmaa. Basileios Suuri puhuessaan ihmisen vet\u00e4ytymisest\u00e4 maailmasta sanoo: \u201dVet\u00e4ytyminen maailmasta ei tarkoita ruumiillista olemista ulkonaisesti, vaan vet\u00e4ytymist\u00e4 sielun my\u00f6t\u00e4mielisyydest\u00e4 sit\u00e4 kohtaan\u201d. Vet\u00e4ytyminen ei ole pakoa maailmasta, se ei ole sielun eroamista ruumiista, kuten muinaiset filosofit sanoivat, vaan sielun vet\u00e4ytymist\u00e4 my\u00f6t\u00e4tunnosta ruumista kohtaan. Ja tietysti kun is\u00e4t puhuvat ruumiista, he eiv\u00e4t tarkoita itse ruumista, vaan lihan mielt\u00e4, lihan himoja, ruumiin palvontaa.<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 sanaa \u201dmaailma\u201d k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n k\u00e4sitteess\u00e4 maallistuminen, sekularismi. Sekularismi on ihmisen lihallisen mielen ja himojen v\u00e4\u00e4ristymist\u00e4. Kun el\u00e4m\u00e4mme t\u00e4yttyy himoista v\u00e4\u00e4ryyden maailman kanssa, ja kun Kirkossa t\u00e4m\u00e4n kaltainen alkaa el\u00e4\u00e4 ajattelussamme, se on sekularismia. Yleens\u00e4 sekularismi on el\u00e4m\u00e4mme vieraantumista Jumalasta, sit\u00e4 ett\u00e4 emme etsi yhteytt\u00e4 ja ykseytt\u00e4 H\u00e4neen, kiintymyst\u00e4mme maalliseen ja kaiken ja el\u00e4m\u00e4mme asioiden katsomista erill\u00e4\u00e4n Jumalan tahdosta. Voisi sanoa, ett\u00e4 maallistuminen merkitssee samaa kuin ihmiskeskeisyys.<\/p>\n
Maallistuminen Kirkon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4<\/b><\/p>\n
a)Sekularis<\/b>mi Kirkossa<\/b><\/p>\n
Pohjimmiltaan Kirkko on Kristuksen Ruumis. Se ei ole inhimillinen elimist\u00f6, vaan Jumalallis-inhimillinen Kristuksen Ruumis. Kirkko on jumalallistumisen yhteis\u00f6, mik\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 sen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on ohjata j\u00e4seni\u00e4\u00e4n jumalallistumiseen, joka on ihmisen luomisen perustarkoitus.<\/p>\n
Todellisen Kirkon olemassaolo n\u00e4kyy sen menestymisest\u00e4 ihmisen parantamisen suhteen. Tied\u00e4mme Kirkon pyhien isien opetuksesta, ett\u00e4 Kirkko on hengellinen parantamiskeskus, hengellinen sairaala, joka parantaa ihmisen. Puhuessamme sairaudesta ja hoidosta, tarkoitamme, ett\u00e4 mieli on sairas ja ett\u00e4 se tulee parantaa. Mielen parantaminen riippuu puhdistumisesta, valaistumisesta ja jumalallistumisesta. Kirkon p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on parantaa t\u00e4m\u00e4 tietoon liittyv\u00e4 keskus, jotta ihminen voisi tavoittaa Jumalan tuntemisen, joka muodostaa h\u00e4nen pelastumisensa. Siten todellisen Kirkon olemassaolo ilmenee menestyksen asteesta, parantamisen tuloksista. Jos se parantaa ihmisen, jos se m\u00e4\u00e4rittelee sairauden oikein, ja jos se tuntee parantamisen tavan ja menetelm\u00e4n, silloin se on todellinen, eik\u00e4 maallistunut Kirkko.<\/p>\n
Kuitenkin on joitakin esimerkkej\u00e4, jotka osoittavat, ett\u00e4 parantamistieto ja menestyminen parantamisessa on edelleen k\u00e4ynniss\u00e4 tietyss\u00e4 kirkossa. Er\u00e4s esimerkeist\u00e4 on ihmisen oikeat sosiaaliset suhteet. Oikeastaan h\u00e4iriintyneet sosiaaliset ja ihmistenv\u00e4liset suhteet ovat mielen sairauden tulosta. Mielen parantamisella, joka muodostuu sen puhdistumisesta ja valaistumisesta, on my\u00f6s sosiologisia seurauksia. Me ortodoksit n\u00e4emme yhteiskunnan muuttumisen t\u00e4ss\u00e4 valossa, ja t\u00e4m\u00e4n vuoksi olemme realisteja. Meist\u00e4 on utopiaa haluta muuttaa yhteiskuntaa yritt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sopiva sosiaalinen j\u00e4rjestelm\u00e4. Ei ole kysymys j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4, vaan el\u00e4m\u00e4ntavasta. Tehokkain ja j\u00e4rkevin keino muutoksseen on mielen parantaminen.<\/p>\n
Toinen esimerkki, joka osoittaa kirkon menestyksen astetta parantumisessa on pyhien reliikkien olemassaolo ja l\u00e4sn\u00e4olo. Pyh\u00e4t reliikit ovat todiste ihmisen parantumisesta. Kun mieli puhdistuu ja valaistuu, ja sitten kun ihminen saavuttaa jumalallistumisen, silloin koko ihminen jumalallistuu, koska Jumalan armo siirtyy sielusta my\u00f6s ruumiiseen.<\/b> Pyhien reliikit, jotka ovat turmeltumattomia, hyv\u00e4ntuoksuisia ja ihmeit\u00e4tekevi\u00e4, ovat todiste siit\u00e4, ett\u00e4 parantamisen menetelm\u00e4 ja tapa on s\u00e4ilynyt, ett\u00e4 Kirkko johtaa ihmisen jumalallistumiseen. Sen vuoksi sanotaan kuvaavasti, ett\u00e4 Kirkon teht\u00e4v\u00e4 on johtaa ihminen jumalallistumiseen. Ja kirkko, joka ei synnyt\u00e4 reliikkej\u00e4, osoittaa, ett\u00e4 sill\u00e4 ei ole oikeaa menetelm\u00e4\u00e4 ihmisen parantumiseksi.<\/p>\n
Maallistuminen Kirkossa on suorassa suhteessa Kirkon todellisen tarkoituksen menetykseen. Kirkko, joka ei tee el\u00e4v\u00e4ksi, toisin sanoen Kirkko, joka ei paranna ihmist\u00e4, vaan askartelee muissa asioissa, on maallistunut. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 voidaan puhua maallistumisesta Kirkossa..<\/p>\n
Voi sanoa, ett\u00e4 kirkko on maallistunut, kun sit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n uskonnollisena j\u00e4rjest\u00f6n\u00e4. On suunnaton ero Kirkon ja uskonnon v\u00e4lill\u00e4. Uskonto puhuu persoonattomasta Jumalasta, joka asuu taivaassa ja ohjaa sielt\u00e4 maailmaa. Ja ihmisen erilaisin riitein ja seremoniallisin toimin on miellytett\u00e4v\u00e4 t\u00e4t\u00e4 Jumalaa ja tultava H\u00e4nen kanssaan yhteyteen. Mutta Kirkko on Kristuksen Ruumis, Kristuksen, joka omaksui ihmisluonnon ja t\u00e4ll\u00e4 tavoin on olemassa yhteys ihmisen ja Jumalan v\u00e4lill\u00e4 Kristuksen Persoonassa.<\/p>\n
Oli miten oli maallistunut Kirkko tyydytt\u00e4\u00e4 yksinomaan ihmisten uskonnollisia tunteita eik\u00e4 enemp\u00e4\u00e4. Se tunnetaan kauniista seremonioistaan.Lis\u00e4ksi Kirkko on maallistunut, jos se pit\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n ideologisena paikkana ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4 erillisen\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4n\u00e4. Kirkko ei toimi ideologisena kentt\u00e4n\u00e4. Sill\u00e4 ei ole yksinomaan joitakin aatteita, vaikkakin parhaita ja kaikkein kauneimpia, joita se voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 torjumaan muita aatteita. Kirkossa on el\u00e4m\u00e4, ja todella todellinen el\u00e4m\u00e4, joka on hedelm\u00e4 ihmisen yhteydest\u00e4 Jumalaan.<\/p>\n
Maallistunut Kirkko askartelee inhimillisten arvelujen ja k\u00e4sitteellisten ideoiden parissa. Todellinen ja tosi Kirkko toimii todellisena l\u00e4\u00e4kkeen\u00e4, erityisesti kirurgina.<\/p>\n
Lis\u00e4ksi Kirkosta tulee maallistunut, jos se alentuu sosiaaliseksi j\u00e4rjest\u00f6ksi monien muiden j\u00e4rjest\u00f6jen tavoin, joita yhteiskunnassa on. Kirkkoa ei voi koskaan pit\u00e4\u00e4 laitoksena. Se on hengellinen sairaala, joka parantaa ihmisen. Sit\u00e4 ei voi koskaan pit\u00e4\u00e4 yhteiskuntaa avustavana laitoksena ja kansalaisia sopivasti kotiel\u00e4m\u00e4\u00e4n totuttavana.<\/p>\n
Valitettavasti on my\u00f6s niit\u00e4, jotka eiv\u00e4t n\u00e4e Kirkon profeetallista ja pyhitt\u00e4v\u00e4\u00e4 roolia, johon sis\u00e4ltyy ihmisen ja koko maailman pyhitt\u00e4minen. Pikemminkin he hyv\u00e4ksyv\u00e4t Kirkon vain koristeellisena perusedellytyksen\u00e4. He tarvitsevat sit\u00e4 koristeena erilaisiin seremonioihin ja loistaakseen sen l\u00e4sn\u00e4 ollessa. Joka tapauksessa Kirkko, joka ristiinnaulitsee sen sijaan, ett\u00e4 olisi ristiinnaulittu, joka kokee maallista kunniaa ristin kunnian sijasta, Kirkko, joka antaa periksi Kristuksen kolmelle kiusaukselle er\u00e4maassa voittamatta niit\u00e4, on maallistunut Kirkko. Se on ottanut p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4kseen auttaa langennutta yhteiskuntaa pysym\u00e4\u00e4n langenneessa tilassaan, ja se levitt\u00e4\u00e4 pettymyst\u00e4 ja ep\u00e4toivoa kaikille, jotka yritt\u00e4v\u00e4t l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jotakin syvemp\u00e4\u00e4 ja oleellisempaa.<\/p>\n
b) Sekulari<\/b>smi teologiassa<\/b><\/p>\n
Teologia tarkoittaa \u201dsanaa Jumalasta\u201d. Mutta puhuminen Jumalasta edellytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 tunnemme Jumalan. Ortodoksisessa Kirkossa sanomme, ett\u00e4 tieto Jumalasta ei ole \u00e4lyllist\u00e4, vaan hengellist\u00e4, toisin sanoen se liittyy\u00a0 ihmisen yhteyteen Jumalan kanssa. Pyh\u00e4n Gregorios Palamaksen opetuksessa n\u00e4ky luomattomasta Valosta on l\u00e4heisess\u00e4 yhteydess\u00e4 ihmisen jumalallistumiseen, yhteyteen Jumalan kanssa ja Jumalan tuntemiseen. Sen vuoksi teologia samaistetaan Jumalan n\u00e4kemiseen ja teologi samaistetaan henkil\u00f6\u00f6n, joka n\u00e4kee Jumalan. Sellaista, joka puhuu Jumalasta, vaikka arvailuinkin, voidaan nimitt\u00e4\u00e4 teologiksi ja siksi is\u00e4t nimittiv\u00e4t teologeiksi my\u00f6s filosofeja, mutta viime k\u00e4dess\u00e4 ortodoksisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta teologi on sellainen, joka on n\u00e4hnyt Jumalan kunnian, tai ainakin hyv\u00e4ksyy niiden pyhien kokemukset, jotka ovat jumalallistuneet.<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 teologit ovat sellaisia, jotka n\u00e4kev\u00e4t Jumalan, jotka ovat saavuttaneet jumalallistumisen ja saaneet Jumalan ilmestyksen. Er\u00e4s sellainen teologi on apostoli Paavali, nousi kolmanteen taivaaseen ja monta kertaa kuvaa ja esitt\u00e4\u00e4 ilmestyksen omaisia kokemuksiaan.<\/p>\n
Apostoli Paavali, kuten h\u00e4n itse, puhuen\u00a0 kolmannessa persoonassa, \u201dtemmattiin kolmanteen taivaaseen\u201d (2 Kor 12:2). Pyh\u00e4n Maksimos Tunnustajan selityksen mukaan kolme taivasta ovat todellisuudessa kolme hengellisen el\u00e4m\u00e4n tasoa.<\/p>\n
Ensimm\u00e4inen taivas k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n filosofian loppu, mik\u00e4 tarkoittaa syd\u00e4men puhdistumista, joka pakottaa pois kaikki ajatukset syd\u00e4mest\u00e4.<\/p>\n
Toinen taivas on luonnollinen Jumalan n\u00e4keminen, toisin sanoen, tieto olentojen sis\u00e4isest\u00e4 olemuksesta, kun Jumala armo on suonut tuntea olentojen olemuksen, sis\u00e4inen lakkaamaton rukous.<\/p>\n
Ja kolmas taivas on Jumalan n\u00e4keminen, teologia, jonka kautta saavutetaan Jumalan armon v\u00e4lityksell\u00e4 ja yl\u00f6stempaistun mielen avulla niin pitk\u00e4lle kuin on mahdollista saada tieto Jumalan salaisuuksista ja tuntea kaikki taivasten valtakunnan salaisuudet.<\/p>\n
Ortodoksinen teologia on l\u00e4heisess\u00e4 yhteydess\u00e4 ortodoksiseen asketismiin eik\u00e4 sit\u00e4 voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 siit\u00e4 erillisen\u00e4.<\/p>\n
\u00a0Niketas Stithatoslainen sanoo paratiisin selityksess\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 hyv\u00e4n ja pahan tiedon puu on luonnollinen Jumalan n\u00e4keminen, ja el\u00e4m\u00e4n puu on mystinen teologia. Kun ihmisen mieli puhdistuu askeesin kautta, silloin h\u00e4n voi l\u00e4hesty\u00e4 hyv\u00e4n ja pahan tiedon puuta ja siit\u00e4 saada el\u00e4m\u00e4n puun ravinnon; ja saada teologian lahjan.<\/p>\n
Jos teologia ei kuulu n\u00e4ihin puitteisiin, jotka pyh\u00e4t is\u00e4t esittiv\u00e4t, se ei ole ortodoksista teologiaa, vaan maallistunutta teologiaa. Tyypillinen esimerkki maallistuneen teologian toiminnasta perinteisten patrististen puitteiden ulkopuolella on niin sanottu skolastinen teologia<\/i>, joka kehittyi l\u00e4nness\u00e4 11. ja 15. vuosisatojen v\u00e4lill\u00e4, ja joka yritti selitt\u00e4\u00e4 kaiken Jumalasta j\u00e4rjell\u00e4.<\/p>\n
Ortodoksisessa kirkossa, kuten pyh\u00e4t is\u00e4t ovat ilmaisseet, sanomme, ett\u00e4 usko on Jumalan ilmoitus ihmiselle. Otamme vastaan uskon kuultuamme sen, emme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4ksemme sen j\u00e4lkeenp\u00e4in, vaan jotta syd\u00e4memme voisivat puhdistua ja me voisimme p\u00e4\u00e4st\u00e4 uskoon Jumalan n\u00e4kemisen kautta ja voisimme kokea ilmoituksen.<\/p>\n
Maallisen teologian ilmeneminen nyky\u00e4\u00e4n<\/b><\/p>\n
Maallistunut teologia, joka on sukua skolastiikalle, ilmenee my\u00f6s nyky\u00e4\u00e4n monin tavoin. Seuraavassa joitakin muotoja.<\/p>\n
Er\u00e4s niist\u00e4 on se, ett\u00e4 pohjaamme koko teologisen menetelm\u00e4mme j\u00e4rkeen ja ajatteluun. Ajattelemme ortodoksista uskoa, j\u00e4rkeist\u00e4mme uskon totuudet tai yksinkertaisesti muodostamme teologian historian. Olemme l\u00e4hes p\u00e4\u00e4tyneet tarkastelemaan teologiaa filosofiana Jumalasta, ollen kokonaan tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4\u00a0 Kirkon terapeuttisesta menetelm\u00e4st\u00e4<\/p>\n
Toinen tapa on rajoittaa teologia estetiikaksi. Kirjoitetaan monia teoksia tekem\u00e4ll\u00e4 laajoja analyyseja koskien ortodoksista taidetta, tutkimalla hagiografian koulukuntia, ymm\u00e4rt\u00e4en Bysantin taiteen suuri arvo, samalla kun halveksitaan ja ylenkatsotaan asketismia, hesykastista menetelm\u00e4\u00e4, joka on kaiken ortodoksisen taiteen perustana. Puhdistuminen, valaistuminen ja jumalallistuminen ovat kaiken taiteen ja toiminnan ja ortodoksisen kirkon sakramenttien perustana.<\/p>\n
Er\u00e4s\u00a0 tapa on se, ett\u00e4 yrit\u00e4mme synnytt\u00e4\u00e4 uudelleen Kirkon liturgista el\u00e4m\u00e4\u00e4 ilman ett\u00e4 vastaavasti elvytt\u00e4isimme ja kokisimme Kirkon askeettista el\u00e4m\u00e4\u00e4. Puhumme jatkuvasta sakramentteihin osallistumisesta tekem\u00e4tt\u00e4 vastaavasti pyrkimyst\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4 pyrkimys hengellisen t\u00e4ydellistymisen asteisiin, jota ovat puhdistuminen, valaistuminen ja jumalallistuminen. Ponnistelemme paljon saadaksemme ihmiset ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n jumalallista Liturgiaa j\u00e4rjellisesti, ponnistelematta samanaikaisesti kokeaksemme ortodoksisen jumalanpalveluksen hengen. Kaikissa tapauksissa, jolloin teologiamme ei ole yhteydess\u00e4 niin kutsuttuun hesykastiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, jos se ei ole askeettista, silloin se on sekulaaria, se on maallistunutta teologiaa.<\/p>\n
C)Maallistu<\/b>minen sielunhoidossa<\/b><\/p>\n
Sielunhoidollinen huolenpito on yhteydess\u00e4 Kirkkoon ja teologiaan, eik\u00e4 niist\u00e4 riippumatonta. Pastoraalinen huolenpito on Kirkon ty\u00f6t\u00e4, jonka p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 on ihmisen liittyess\u00e4 Kirkko-ruumiiseen tehd\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 todellinen j\u00e4sen. Pastoraalinen huolenpito on Kirkon menetelm\u00e4 ohjata ihmist\u00e4 jumalallistumiseen. Sit\u00e4 paitsi kuten aiemmin sanottiin se on Kirkon syv\u00e4llisin tarkoitus. T\u00e4m\u00e4 on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 koko Kirkon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Pyh\u00e4 Gregorios Teologi pit\u00e4\u00e4 pastoraalista toimintaa kaikkein vaikeimpana taitona, ja joka tapauksessa h\u00e4n yhdist\u00e4\u00e4 sen ihmisen jumalallistumiseen. Sen vuoksi h\u00e4n haluaa Kirkon paimenien olevan jo etuk\u00e4teen parantuneita, jotta he voisivat ohjata hengellisi\u00e4 lapsiaan kohti parantumista ja jumalallistumista.<\/p>\n
Kirkon pyh\u00e4t kanonit esitt\u00e4v\u00e4t pastoraalisen menetelm\u00e4n. Pyh\u00e4t kanonit ovat l\u00e4\u00e4ke ihmisen parantamiseksi. Kanonien huolellinen tutkiminen johtaa p\u00e4\u00e4telm\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 ne koskevat\u00a0 ihmisen sairautta, joka on ihmisen mielen pimentyminen, ja ne t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4t ihmisen terveyteen, joka taas on mielen valaistuminen ja jumalallistuminen. Basileios Suuren mukaan on viisi katuvien astetta, nimitt\u00e4in: itkev\u00e4t, kuuntelijat, polvistujat, jumalanpalvelukseen osallistujien kanssa seisovat, ja Pyhiin Lahjoihin, Kristuksen Ruumiiseen ja Vereen, osallistuvat. N\u00e4m\u00e4 asteet osoittavat, ett\u00e4 jokainen synti, joka muodostaa mielen pimentymisen, on Aadamin synnin ja todellisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 lankeamisen toistoa. Siten ihminen lakkaa olemasta Kristuksen Kirkon el\u00e4v\u00e4 j\u00e4sen. Ne my\u00f6s osoittavat, ett\u00e4 katumus on ihmisen kamppailua tullakseen uudelleen Kirkon j\u00e4seneksi.<\/p>\n
On huono asia, jos yll\u00e4pid\u00e4mme ihmiskeskeist\u00e4 n\u00e4kemyst\u00e4\u00a0 ja ajattelemme, ett\u00e4 ihmisen terveys paranee, jos noudatamme pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kuuntelemisen ja keskustelun menetelm\u00e4\u00e4. Oikeastaan ihmisen sielu, joka on Jumalan luoma, p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4\u00e4n saavuttaa jumalallistuminen, ei l\u00f6yd\u00e4 lepoa moraalisista neuvoista eik\u00e4 ulkoisesta inhimillisest\u00e4 tuesta. Sairaus on syvemm\u00e4ll\u00e4, se on mieless\u00e4. Se ei ole tietyn menneisyydess\u00e4 tukahdutun ja traumaattisen kokemuksen asia, vaan mielen pimentymisen ja vaillinaisen toiminnan asia. Mielen parantaminen ja sen valaistuminen eiv\u00e4t voi tapahtua ihmiskeskeisin menetelmin, ei neuvojen tai psykoanalyysin kautta.<\/p>\n
Yhteenvetona voidaan sanoa, ett\u00e4 sekularismi on Kirkon suurin vaara. Se turmelee Kirkon todellisen hengen, sen todellisen ilmapiirin. Tietystikin meid\u00e4n on muistettava, ett\u00e4 se ei turmele Kirkkoa, vaan Kirkon j\u00e4seni\u00e4, koska Kirkko on todellinen ja pyhitetty Kristuksen Ruumis. Siksi tulisi pikemminkin puhua Kirkon j\u00e4senten maallistumisesta.<\/p>\n
Kirkko on maailman Jalokivi, ihmiskunnan armo. Mutta kun t\u00e4m\u00e4n maailman jalokiven l\u00e4p\u00e4isee niin sanottu maallistumisen henki, kun kristityt, Kirkon j\u00e4senet, sen sijaan ett\u00e4 kuuluisivat t\u00e4h\u00e4n jalokiveen ja olisivat maailman valkeus, heid\u00e4t kyll\u00e4st\u00e4\u00e4 maailma himojen mieless\u00e4, ja heist\u00e4 tulee maailma, silloin he kokevat maallistumisen. Ja t\u00e4m\u00e4 maallistuminen ei johda jumalallistumiseen. Se on ihmiskeskeinen n\u00e4kemys el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Kirkon tulisi menn\u00e4 maailmaan, jotta tekisi siit\u00e4 Kirkon, eik\u00e4 maailman tulla Kirkkoon tehd\u00e4kseen siit\u00e4 maailman.<\/p>\n
Maallistunut Kirkko on t\u00e4ysin\u00a0 sopimaton ja kykenem\u00e4t\u00f6n muuttamaan maailmaa, jotta se\u00a0 tulisi Kirkoksi. Ja maallistuneet kristityt ovat ep\u00e4onnistuneita kaikilla tasoilla.<\/p>\n
\n
\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Siit\u00e4, mit\u00e4 Kirkko on, millaista el\u00e4m\u00e4n todellisuus on, ja millaista on Kirkon todellisten j\u00e4senten k\u00e4ytt\u00e4ytyminen t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, voimme saada k\u00e4sityksen<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-1326","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-artikkeleja"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1326","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1326"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1326\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1327,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1326\/revisions\/1327"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1326"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1326"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1326"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}