{"id":10,"date":"2012-02-04T06:41:17","date_gmt":"2012-02-04T06:41:17","guid":{"rendered":"http:\/\/www.sissonen.net\/tsasouna\/wp\/traditio\/pyhien-kunnioittaminen\/"},"modified":"2019-11-12T14:00:41","modified_gmt":"2019-11-12T12:00:41","slug":"pyhien-kunnioittaminen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/2012\/02\/04\/pyhien-kunnioittaminen\/","title":{"rendered":"Pyhien kunnioittaminen"},"content":{"rendered":"

Varhaiskirkko kutsui pyhiksi kaikkia Kristukseen uskovia, jotka eliv\u00e4t rukous- ja sakramenttiyhteydess\u00e4. Nyky\u00e4\u00e4nkin t\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemys ilmenee liturgian lauselmasta, kun pappi ylent\u00e4\u00e4 Karitsan ja lausuu: ”Pyh\u00e4t pyhille”. Pyhien valtaisa joukko k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 vanhurskaita aina Vanhan testamentin ajoilta saakka. Heid\u00e4n joukkoonsa kuuluu suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 Uuden testamentin ajan ihmisi\u00e4. Paljon heid\u00e4n joukossaan on my\u00f6s niit\u00e4 pyhi\u00e4, joita emme tunne ja tied\u00e4. Kirkko on jaotellut pyh\u00e4t eri ryhmiin heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 erityispiirteiden mukaan. Vanhan testamentin ajoilta ovat patriarkat, esi-is\u00e4t ja profeetat. Heit\u00e4 seurasivat pyh\u00e4t apostolit ja heid\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4 jatkajina pyh\u00e4t esipaimenet. Apostolinvertaisiksi sanotaan pyhi\u00e4, jotka ovat valistaneet kokonaisia kansoja kristinuskoa levitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Suurin ryhm\u00e4 pyhien joukossa on marttyyrit, joita on sek\u00e4 miehi\u00e4 ett\u00e4 naisia. Heid\u00e4n joukossaan on pappismarttyyreja, pyhitt\u00e4j\u00e4marttyyreja tai sitten vain tavallisia marttyyreja. Suurmarttyyreiksi kutsutaan erityisen paljon k\u00e4rsineit\u00e4. Tunnustajia ovat he, joita uskonsa t\u00e4hden on julmasti kidutettu, mutta jotka ovat j\u00e4\u00e4neet kuitenkin henkiin. Pyhitt\u00e4ji\u00e4 taas ovat vapaaehtoisessa k\u00f6yhyydess\u00e4, yksin\u00e4isyydess\u00e4 tai luostareissa, kilvoitelleet. Pyhien joukkoon lasketaan kuuluvaksi my\u00f6s hurskaat sek\u00e4 omaa voittoaan pyyt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t ja autuaat. Kaikki heid\u00e4t asetetaan esikuviksemme jumalanpalvelusteksteiss\u00e4, joita kuulemme heid\u00e4n muistop\u00e4ivin\u00e4\u00e4n toimitetuissa jumalanpalveluksissa. Pyhien ihmisten el\u00e4m\u00e4st\u00e4 on s\u00e4ilynyt tietoja ns. hagiografisessa kirjallisuudessa.<\/span><\/p>\n

Marttyyrien asettaminen erityisen liturgisen kunnioituksen kohteeksi johtui varhaiskirkon uskosta, ett\u00e4 Kristus ilmoitti itsens\u00e4 marttyyreissa erityisell\u00e4 tavalla, joka todisti H\u00e4nen voimastaan ja kuoleman voittamisestaan. Marttyyrin ruumis oli Kirkolle j\u00e4tetty todiste, tae kuoleman lopullisesta voittamisesta. Eukaristian ja marttyyrien muistop\u00e4iv\u00e4n yhteys on per\u00e4isin t\u00e4st\u00e4. Viett\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Eukaristiaa marttyyrien haudoilla Kirkko tunnusti ja ilmaisi kuuluvansa uuteen el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja kaipasi sen t\u00e4yttymyst\u00e4 Herran lopullisessa voitossa, joka toteutuisi H\u00e4nen toisessa tulemuksessa.<\/span><\/p>\n

Pyhien kunnioittaminen n\u00e4kyi my\u00f6s reliikkien sijoittamisena kirkkoihin ja alttareihin. 300- luvulla painopiste siirtyi eskatologisesta pyhien kunnioittamisesta pyhitt\u00e4vyyden ja v\u00e4litt\u00e4j\u00e4-aseman painottamiseen ja se tuli keskeisemm\u00e4ksi. Esineiden ja j\u00e4\u00e4nn\u00f6sten katsottiin voivan siirt\u00e4\u00e4 pyhitt\u00e4v\u00e4\u00e4 voimaa niit\u00e4 koskettaneisiin ihmisiin. J\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 alettiin jakaa osiin ja siirt\u00e4\u00e4 eri paikkoihin.<\/span><\/p>\n

Vanha perinne avuksihuutaa edesmenneit\u00e4 pohjautui uskoon ”pyhien yhteydest\u00e4”. 3. vuosisadalla alkoi muotoutua k\u00e4sitys pyhitt\u00e4jist\u00e4 erityisin\u00e4 esirukoilijoina Jumalan edess\u00e4, ihmisten ja Jumalan v\u00e4litt\u00e4jin\u00e4. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4sitys muutti pyhien kunnioittamisen alkuper\u00e4ist\u00e4 Kristus-keskeist\u00e4 merkityst\u00e4. Liturgisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 painotus siirtyi pyh\u00e4n ihmisen voiman kunnioittamiseen ja ylist\u00e4miseen, armeliaisuuteen ja hyvyyteen niit\u00e4 kohtaan, jotka h\u00e4nelt\u00e4 pyyt\u00e4v\u00e4t apua.<\/span><\/p>\n

Pyhien kunnioittamisessa on havaittavissa nopea ja valtava kasvu 4. vuosisadalta alkaen. Heid\u00e4n juhlap\u00e4iviens\u00e4 viett\u00e4misest\u00e4 tuli yleinen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6. V\u00e4h\u00e4- Aasiassa Gangran kaupungissa pidetyn kirkolliskokouksen (vuosien 325 ja 381 v\u00e4lill\u00e4) 20. kanoni julistaa kirouksen niille, jotka kielt\u00e4ytyv\u00e4t pyhien ihmisten juhlap\u00e4ivien vietosta. Apostoleja, profeettoja ja marttyyreja kunnioitettiin niin suuresti kirkossa, ett\u00e4 ilmestyi monia kirjoituksia, joissa kuvattiin heid\u00e4n tekojaan, antaumustaan ja rakkauttaan Jumalaa kohtaan. Kristillisess\u00e4 hagiografiassa omaksuttiin ylistyspuhe-muoto (panegyrikos). Se leimaa l\u00e4hes kaikkia liturgisia ylistystekstej\u00e4, jotka k\u00e4sittelev\u00e4t pyhien kunnioittamista. Heid\u00e4n kunniakseen sepitettiin tropareita ja stikiiroita, jotka p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4t tavallisesti anomukseen, ett\u00e4 pyh\u00e4 ”rukoilisi Kristusta Jumalaamme pelastamaan meid\u00e4n sielumme” tai ett\u00e4 ”h\u00e4n rukoilisi Jumalaa kaikkien niiden puolesta, jotka h\u00e4nen muistoansa kunnioittavat”. Nykyisin ainakin puolella kirkon liturgisista teksteist\u00e4 on jonkinlainen yhteys pyhien el\u00e4m\u00e4nkertoihin ja pyhien kunnioittamiseen. K\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olevat liturgiset tekstit ovat p\u00e4\u00e4osin laaditut nelj\u00e4nnen ja yhdeks\u00e4nnen vuosisadan v\u00e4lisen\u00e4 aikana<\/span><\/p>\n

Pyhien kunnioittaminen ilmenee my\u00f6s siin\u00e4, ett\u00e4 pyhi\u00e4 muistellaan jumalanpalveluksessa juuri h\u00e4nen muistop\u00e4iv\u00e4n\u00e4\u00e4n, joka on h\u00e4nen kuolinp\u00e4iv\u00e4ns\u00e4. Kun jokainen ortodoksikristitty saa nimens\u00e4 jonkin pyh\u00e4n ihmisen mukaan, h\u00e4nen tunteensa yhteenkuulumisesta taivaallisen seurakuntaan vahvistuu viett\u00e4ess\u00e4\u00e4n nimip\u00e4iv\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja juhlaansa yhdess\u00e4 taivaallisen pyh\u00e4ns\u00e4 kanssa. Pyhi\u00e4 muistellaan ja kunnioitetaan itse asiassa jokaisena vuoden p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Jumalanpalvelustekstit sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t lyhyit\u00e4 kuvauksia heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4nvaiheistaan.<\/span><\/p>\n

Kaiken kaikkiaan pyhien ihmisten kunnioittaminen ilmenee ortodoksisessa kirkossa heid\u00e4n kilvoitustensa ja t\u00f6idens\u00e4 muistelemisena, pyrkimyksen\u00e4 seurata heit\u00e4, pyhyyden ylist\u00e4misen\u00e4, juhlien viettona heid\u00e4n kunnioittamisekseen, temppeleiden rakentamisena heid\u00e4n nimelleen, tuohuksien sytytt\u00e4misen\u00e4 heid\u00e4n ikoneittensa eteen ja heid\u00e4n j\u00e4\u00e4nn\u00f6stens\u00e4 kumartamisena ja muilla kunnioittamisen tavoilla.<\/span><\/p>\n

Jumala itse osoittaa, kenet H\u00e4n katsoo pyh\u00e4ksi ja olemaan puoltajamme ja esirukoilijamme. Kirkko ainoastaan tunnustaa heid\u00e4t ja osoittaa heille asianmukaista kunnioitusta. Alkujaan Kirkko hyv\u00e4ksyi pyhiksi Kristuksen t\u00e4hden marttyyrikuoleman k\u00e4rsineet. Pyh\u00e4t ovat pyhi\u00e4 Jumalan armosta eiv\u00e4tk\u00e4 tarvitse virallista kirkollista tunnustamista. Kristityt lukemalla heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4kertojaan ja todistamalla heid\u00e4n tekemist\u00e4\u00e4n ihmeist\u00e4, hyv\u00e4ksyv\u00e4t heid\u00e4t ja kunnioittavat heit\u00e4 pyhin\u00e4. Pyh\u00e4n Johannes Krysostomoksen, jota vainottiin ja karkotettiin maan pakoon, Kirkko hyv\u00e4ksyi pyh\u00e4ksi kansan suosionhuudoin. Pyh\u00e4n Basileios Suuren kansa hyv\u00e4ksyi pyh\u00e4ksi v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti h\u00e4nen kuolemansa j\u00e4lkeen. Esimerkkein\u00e4 pyh\u00e4ksi tunnistamisesta omana aikanamme ovat mm. pyh\u00e4t Nikodemos Pyh\u00e4vuorelainen, Herman Alaskalainen ja Nektarios Aeginalainen.<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Varhaiskirkko kutsui pyhiksi kaikkia Kristukseen uskovia, jotka eliv\u00e4t rukous- ja sakramenttiyhteydess\u00e4. Nyky\u00e4\u00e4nkin t\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemys ilmenee liturgian lauselmasta, kun pappi ylent\u00e4\u00e4<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"colormag_page_container_layout":"default_layout","colormag_page_sidebar_layout":"default_layout","footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-10","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-traditio"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/10","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=10"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/10\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1006,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/10\/revisions\/1006"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=10"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=10"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tsasouna.net\/FI\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=10"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}