Traditio

  ORTODOKSISEN KIRKON JUHLAPERINNE JA SUURET JUHLAT   Juhlien jaottelu Kristittyjen ajanlasku alkaa Kristuksen syntymästä Tämän ajankohdan määritteli Roomassa elänyt

  1.Kristuksen seuraaminen   ”Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua”, sanoi Herra. (Joh. 12:26) Jokainen kristitty on pyhässä

Suomessa ortodoksit elävät toisuskoisen enemmistön keskellä. Se vaikuttaa monella tapaa siihen, miten ortodoksinen usko toteutuu elämäntavassamme. Monet ortodoksiset perinteet, jotka

Hengellisen elämän ydin on ajan pyhittämistä: erotamme arjestamme hetkiä, jotka kuuluvat vain Jumalalle. Kristikunnassa vakiintui jo varhain tietty yhteinen rytmi

  Voidaksemme ymmärtää ikonimaalarin tehtävää maailmassa, on aluksi tarpeen käsitellä ortodoksista ihmiskäsitystä yleensä, sekä ihmisen tilaa lankeemuksen jälkeen. Niiden kautta

Askeesin olemus. Sana ”askeesi” johtuu kreikkalaisesta sanasta askesis ja merkitsee alunperin fyysistä harjoitusta. Laajasti käsitettynä se merkitsee samaa pyrkimystä luonnollisten

Kuolleen kohtelu Varhaiskristityille oli ominaista kuolleista huolehtiminen ja myötätunnon osoittaminen sureville. He toimittivat hautajaiset arvokkaasti ja asianmukaisesti, kunnioittaen kuollutta ja

Suitsukkeen käytöstä jumalanpalveluksissa ei löydy varmoja todisteita kolmen ensimmäisen vuosisadan ajalta. Päinvastoin varhaisten isien kirjoituksista löytyy monia lausuntoja, joiden mukaan

Ortodoksinen pappi toimittaessaan liturgiaa rukoilee edelleenkin kohotetuin käsin, tätä ikivanhaa traditiota noudattaen. Näin tapahtuu ennen liturgian aloittamista ja sitten liturgian