Jaak 1:1-18: Jokainen hyvä anti tulee ylhäältä

Jokainen hyvä anti tulee ylhäältä

Jaak 1:1-18

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Apostoli Jaakob puhuu tässä koetuksista, kestävyydestä, viisauden pyytämisestä, rikkauden katoavaisuudesta, kiusauksen todellisesta lähteestä sekä siitä suuresta lahjasta, että Jumala on synnyttänyt meidät totuuden sanalla. Hän kehottaa pitämään ilona monenlaisia koetuksia, koska ne kasvattavat kärsivällisyyttä, mutta samalla hän tekee selväksi, ettei Jumala kiusaa ketään pahaan; ihminen joutuu kiusaukseen omien himojensa vetämänä. Lopulta hän suuntaa katseemme Jumalaan, “valkeuksien Isään”, jonka luona ei ole muutosta eikä vaihteen varjoa.

Jeesus tahtoi opettaa, että hengellinen elämä ei rakennu kärsimyksen välttämiselle, vaan koetusten läpi kypsyvälle luottamukselle; pelastuksen este ei ole ensisijaisesti ulkoinen vaikeus vaan sisäinen himo, ja todellinen elämä syntyy, kun ihminen vastaanottaa Jumalan hyvän lahjan ja antaa totuuden sanan synnyttää hänet uudeksi.

Apostoli Jaakobin sanat ovat hengellisessä elämässä yhtä aikaa ankaria ja lohdullisia. Hän ei maalaa uskovan elämästä helppoa tietä, vaan sanoo suoraan, että koetukset kuuluvat siihen. Mutta hän ei myöskään jätä meitä kärsimyksen pimeään ilman tarkoitusta. Jeesus tahtoi opettaa saman, kun hän puhui kapeasta tiestä, ristin kantamisesta ja siitä, että hedelmää tuottava oksa puhdistetaan. Koetus ei itsessään pelasta ketään, mutta oikein vastaanotettuna se voi puhdistaa sydämen ja kasvattaa ihmistä kohti Jumalaa.

Jaakob sanoo: “Pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin.” Tämä ei tarkoita kärsimyksen ihannoimista eikä teeskentelevää hurskautta.

Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että ilon syy ei ole itse tuska, vaan se hengellinen hedelmä, jonka Jumala voi sen kautta synnyttää: kärsivällisyys, kestävyys ja kypsyys. Jeesus tahtoi opettaa, ettei ihmisen sisäinen vakaus synny silloin, kun kaikki sujuu hyvin, vaan silloin, kun sydän pysyy uskollisena myös pimeässä.

Apostoli siirtyy sitten puhumaan viisaudesta. Jos joltakin puuttuu viisautta, hänen tulee pyytää sitä Jumalalta. Isät ovat ymmärtäneet tämän hyvin syvästi.

Pyhä Maksimos Tunnustaja näkee, ettei tässä viisaudessa ole kyse vain kyvystä ratkaista ongelmia, vaan hengellisestä näöstä erottaa Jumalan tahto omista mielihaluistamme. Pelastuksen tie ei usein huku tiedon puutteeseen, vaan siihen, että ihminen pitää omaa tahtoaan totuutena. Jeesus tahtoi opettaa, että todellinen viisaus on nöyrä sydän, joka pyytää valoa ylhäältä.

Jaakob sanoo myös jotakin erittäin tärkeää kiusauksesta: Jumala ei kiusaa ketään pahaan.

Pyhä Basileios Suuri korostaa, että paha ei tule Jumalasta, vaan ihmisen väärin suuntautuneesta tahdosta. Himot synnyttävät synnin, ja synti täysikasvuisena synnyttää kuoleman. Tämä on hengellisen elämän vakava realismi. Jeesus tahtoi opettaa, ettei ihmisen suurin vihollinen ole ulkoinen maailma, vaan sydän, joka suostuu irtautumaan Jumalasta. Siksi pelastus ei ole vain olosuhteiden muuttumista, vaan sisäisen ihmisen parantumista.

Mutta apostoli ei päätä tähän. Hän nostaa katseen Jumalaan, joka on valkeuksien Isä. Kaikki hyvä tulee häneltä. Ja kaikkein suurin lahja on se, että hän on synnyttänyt meidät totuuden sanalla.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen ymmärtää tämän viittaavan siihen uuteen elämään, joka annetaan Kristuksessa: evankeliumin sanassa, kasteessa ja kirkon elämässä. Jeesus tahtoi opettaa, ettei ihminen pelastu omin voimin parantamalla itseään vähitellen, vaan tulemalla uudeksi Jumalan lahjan kautta.

Tämä opetus kutsuu meitä sekä nöyryyteen että toivoon. Koetukset eivät ole merkki siitä, että Jumala olisi hylännyt meidät. Ne voivat olla paikka, jossa usko puhdistuu. Mutta samalla meidän on nähtävä rehellisesti, että synnin juuri on omassa sydämessämme.

Sillä pelastus on juuri tätä: että ihminen lakkaa syyttämästä Jumalaa ja maailmaa, tunnistaa oman sisäisen sairautensa, pyytää ylhäältä viisautta ja antaa Kristuksen totuuden sanan synnyttää hänet uuteen elämään, joka kantaa hedelmää iankaikkisuuteen. Aamen.