Hepr 7:1-6: Sinä olet pappi iankaikkisesti

Sinä olet pappi iankaikkisesti

Hepr 7:1-6

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä apostolinen sana tuo  eteemme salaperäisen Melkisedekin, “Salemin kuninkaan” ja “Korkeimman Jumalan papin”, joka kohtasi Aabrahamin, siunasi hänet ja vastaanotti häneltä kymmenykset. Heprealaiskirje käyttää tätä hahmoa osoittamaan, että on olemassa pappeus, joka on vanhempi ja korkeampi kuin Leevin järjestykseen kuuluva pappeus.

Jeesuksen pappeus ei ole vain yksi uskonnollinen tehtävä muiden joukossa, vaan ikuinen ja jumalallinen todellisuus, joka ylittää Vanhan liiton varjot; hän on todellinen Ylipappi, joka ei ainoastaan toimita uhreja Jumalalle, vaan antaa itsensä uhriksi ihmisten pelastukseksi ja siunaa koko ihmiskunnan Aabrahamissa.

Tämä epistola vie meidät syvälle pelastushistorian salaisuuksiin. Se puhuu Melkisedekistä, hahmosta, joka ilmestyy Vanhan testamentin sivuilla vain hetkeksi, mutta jonka merkitys on valtava. Hän on “Salemin kuningas” ja “Korkeimman Jumalan pappi”, joka siunaa Aabrahamin. Apostoli osoittaa, ettei tämä ole pelkkä muinainen yksityiskohta, vaan profeetallinen ennakkokuva Kristuksesta. Jeesus tahtoi opettaa, ettei hänen tehtävänsä maailmassa ole ymmärrettävissä vain profeettana, opettajana tai ihmeidentekijänä. Hän tulee myös ylimmäksi papiksi — mutta sellaiseksi papiksi, joka ylittää kaikki maalliset ja ajalliset pappeuden muodot.

Melkisedek on salaperäinen juuri siksi, että hän näyttäytyy ilman tavallista sukuluetteloa, ilman kuvattua alkua ja loppua. Heprealaiskirje ei väitä, ettei hänellä olisi ollut inhimillistä syntyperää, vaan käyttää tätä Raamatun hiljaisuutta hengellisenä merkkinä.

Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että Melkisedekissä ei ole kysymys Kristuksen täydellisestä kuvasta, vaan esikuvasta, joka viittaa tulevaan. Se, mikä Melkisedekissä on salaperäistä ja vaillinaista, täyttyy Kristuksessa täydellisesti. Kristuksen pappeus ei perustu sukulinjaan, virkaan tai lain säädökseen, vaan hänen omaan ikuiseen persoonaansa.

Melkisedek siunaa Aabrahamin, ja Aabraham antaa hänelle kymmenykset. Tässä apostoli osoittaa, että Melkisedek on suurempi kuin Aabraham, koska siunauksen antaa aina suurempi pienemmälle. Ja jos Melkisedek on suurempi kuin Aabraham, hän on myös suurempi kuin Leevin pappeus, joka oli Aabrahamissa ikään kuin siemenenä.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen näkee tässä selvästi sen, että Vanhan liiton pappeus oli vain valmistusta, kun taas Kristuksessa tulee lopullinen, todellinen ja pelastava pappeus. Jeesus tahtoi opettaa, ettei vanhan lain uhreilla voitu lopullisesti poistaa syntiä, vaan ne olivat ennakkokuvia siitä uhrista, jonka hän itse toisi.

Pelastuksen kannalta tämä on ratkaisevaa. Kristus ei ole pappi, joka tuo Jumalalle jotakin ulkopuolista uhria, kuten eläimiä tai viljaa. Hän tuo itsensä. Hän on sekä pappi että uhri.

Pyhä Maksimos Tunnustaja korostaa, että juuri tässä ilmenee jumalallisen rakkauden syvyys: Kristus ei sovita ihmistä Jumalaan jollakin ulkoisella toimituksella, vaan omalla kuuliaisuudellaan, ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Hänen pappeutensa on iankaikkinen, koska hänen uhrinsa ei vanhene eikä menetä voimaansa. Siksi kirkon liturgia ei ole uusi uhri Kristuksen lisäksi, vaan osallisuutta siihen yhteen, iankaikkiseen uhriin, jonka hän on kerran toimittanut.

Melkisedekin salaisuus johtaa meidät aina Kristuksen luo. Hän on rauhan kuningas ja Korkeimman Jumalan todellinen pappi. Hänessä ihmiskunta saa siunauksen, joka on Aabrahamille annettua lupausta suurempi: ei vain maan, kansan tai historian siunauksen, vaan syntien anteeksiantamuksen, kuoleman voittamisen ja pääsyn Isän yhteyteen. Pelastus voidaan siis ilmaista näin: Kristus, ikuinen Ylipappi, kantaa meidät omassa uhrissaan Jumalan eteen ja avaa meille tien siihen rauhaan, jota Salem jo varjona ennakoi.Aamen.