1 Tim 5:22-6:11a: Sydän ei saa palvella kahta herraa

Sydän ei saa palvella kahta herraa

1 Tim 5:22-6:11a

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tämä epistola  on kuin hengellinen peili paimenelle ja koko seurakunnalle. Apostoli Paavali neuvoo Timoteusta olemaan kiirehtimättä kätten päälle panemisessa, varjelemaan itseään puhtaana, erottamaan terve opetus turhasta riitelystä ja pakenemaan rahanhimoa. Hän päättää voimakkaaseen kutsuun: ”Sinä, Jumalan ihminen, pakene tätä kaikkea.” Näissä sanoissa ei ole vain yksittäisiä ohjeita, vaan kokonainen tie: Kirkon elämä pysyy terveenä, kun se varjelee pyhyyttä, totuutta ja sydämen vapautta.

Jeesus opetti, ettei kukaan voi palvella kahta herraa: Jumalaa ja mammonaa. Hän varoitti myös vääristä opettajista ja sanoi, että puu tunnetaan hedelmistään. Paavalin sanat nousevat tästä samasta Kristuksen opetuksesta. Hengellinen virka ei ole kunnian asema, vaan ristin kantamista. Siksi ketään ei tule asettaa siihen kevyesti tai kiireellä. Kirkon paimenen tulee olla mies, jonka elämä on koeteltu, jonka usko on vakaa ja jonka sydän ei ole myynnissä.

Paavali varoittaa myös ihmisistä, jotka käyttävät uskontoa kiistelyyn, ylpeyteen ja hyötyyn. Kristus ei tullut perustamaan väittelykerhoa, vaan parantamaan langenneen ihmisen. Kun opetus irtoaa nöyryydestä ja katumuksesta, se muuttuu sairaaksi haluksi voittaa, hallita ja näyttää oikeassa olevalta.

Erityisen terävästi Paavali puhuu rahanhimosta. Hän ei sano, että raha itsessään olisi kaiken pahan juuri, vaan rahan rakastaminen. Ihminen voi olla köyhä ja silti rahan orja, tai varakas ja silti vapaa, jos hänen sydämensä on Jumalassa. Kristus halusi vapauttaa meidät harhasta, että elämä voidaan turvata omistamalla enemmän.

Pyhät isät näkivät tässä lukukappaleessa hengellisen erottelukyvyn koulun. Himot vääristävät sekä opin että elämän.

Pyhä Johannes Krysostomos opetti, että paimenen valinnassa ei pidä katsoa pelkkää lahjakkuutta, puhetaitoa tai ulkoista vaikutelmaa, vaan sielun terveyttä. Jos johtaja on himojen vanki, hänen haavansa leviävät laumaan.

Isät pitivät rahanhimoa erityisen vaarallisena siksi, että se naamioituu järkevyydeksi. Ahne ihminen sanoo usein etsivänsä turvaa, mutta todellisuudessa hän kumartaa epäjumalaa. Pyhä Basileios Suuri muistutti, että ylimääräinen omaisuus on meille uskottu köyhien hyväksi. Se, mitä pidämme vain omana mukavuutenamme, voi olla toiselle elämän välttämättömyys.

Paavalin kehotus tyytyväisyyteen oli isille vapautuksen tie. ”Kun meillä on elatus ja vaatteet, tyytykäämme niihin.” Tämä ei tarkoita laiskuutta tai välinpitämättömyyttä, vaan sisäistä vapautta: ihminen lakkaa mittaamasta arvoaan omaisuuden, aseman tai vaikutusvallan mukaan.

Meidän pelastuksemme kannalta tämä lukukappale kysyy: mitä minä rakastan niin paljon, että se alkaa hallita minua? Onko se raha, maine, oikeassa olemisen nautinto, hengellinen asema tai toisten arvostus?

Paavali ei vain kiellä, vaan osoittaa suunnan: Jumalan ihmisen tulee paeta turmiollisia himoja ja tavoitella vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kestävyyttä ja lempeyttä. Pelastus ei ole vain synnin välttämistä, vaan Kristuksen kaltaiseksi tulemista. Himosta pakenemista ja Jumalan ihmisen tien tavoittelemista.

Varjelkaamme sydämemme puhtaana. Älkäämme tehkö uskosta hyötyä, opista riidan asetta tai rahasta turvaa. Paimenet kantakoot virkaansa pelolla ja rakkaudella; seurakunta rukoilkoon heidän puolestaan. Ja jokainen meistä kuulkoon apostolin sanat henkilökohtaisesti: ”Sinä Jumalan ihminen.” Se on kutsu ja arvo. Paetkaamme sitä, mikä sitoo, ja juoskaamme kohti Kristusta, joka yksin tekee ihmisen todella rikkaaksi ja vapaaksi. Aamen.