1 Tim 2:1-7:Jumala tahtoo, että kaikki pelastuisivat

 

Jumala tahtoo, että kaikki pelastuisivat

1 Tim 2:1-7

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Apostoli Paavali kehottaa ennen kaikkea rukoilemaan kaikkien ihmisten puolesta — anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään — myös kuninkaiden ja kaikkien vallassa olevien puolesta, jotta saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja arvokkuudessa. Tämän kehotuksen perustana on suuri pelastuksen ilmoitus: Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuvat ja tulisivat tuntemaan totuuden, sillä on yksi Jumala ja yksi välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta. Jakson ydin on tämä: kirkon rukous on universaalia, koska Jumalan pelastustahto on universaali, ja tämä pelastus toteutuu Kristuksessa, joka yhdistää Jumalan ja ihmisen itsessään.

Apostoli Paavali avaa eteemme kirkon rukouksen sydämen. Hän sanoo, että ennen kaikkea tulee rukoilla kaikkien ihmisten puolesta. Ei vain omien läheisten, ei vain samanmielisten, ei vain hurskaiden, vaan kaikkien. Tämä on hyvin merkittävää. Kristillinen rukous ei synny ryhmähengestä eikä hengellisestä itsekkyydestä, vaan Jumalan oman sydämen mukaan. Kirkko rukoilee kaikkien puolesta, koska Jumala itse tahtoo kaikkien pelastusta.

Jeesus tahtoo opettaa tämän kohdan kautta saman, minkä hän osoitti koko elämällään: että Isän rakkaus ei rajoitu yhteen kansaan, yhteen ihmisryhmään tai yhteen moraaliseen luokkaan. Kristus paransi, kutsui, opetti ja armahti monenlaisia ihmisiä. Hän itki Jerusalemin tähden, söi syntisten kanssa ja antoi henkensä maailman elämän puolesta. Siksi Paavalin sana ei ole vain käytännöllinen kehotus yhteiskunnalliseen rauhaan, vaan ilmoitus Jumalan tahdosta: Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuvat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Tämä ei tarkoita, että pelastus tapahtuisi ilman ihmisen vapautta, mutta se tarkoittaa, ettei kukaan ole Jumalan rakkauden ulkopuolella.

Pyhät isät ovat ymmärtäneet tämän kohdan hyvin syvästi.

Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että kun kirkko rukoilee hallitsijoidenkin puolesta, se osoittaa, ettei kristityn sydän saa kaventua vihamielisyyteen eikä puoluehenkeen. Rukous laajentaa ihmisen sydämen Jumalan kaltaiseksi.

Pyhä Theofylaktos huomauttaa, että “kaikki” todella tarkoittaa kaikkia: rikkaita ja köyhiä, voimakkaita ja heikkoja, uskovia ja vielä uskomattomia. Isät eivät näe tässä epämääräistä yleisinhimillisyyttä, vaan Kristuksen lunastustyön todellista laajuutta. Samalla he korostavat yhtä välimiestä, Kristusta Jeesusta. Hän on välimies siksi, että hän on todella Jumala ja todella ihminen. Hänessä Jumala ei enää jää ihmiselle etäiseksi, eikä ihminen jää yksin syntinsä ja kuolemansa alle.

Pelastuksen kannalta tämä kohta on suunnattoman lohdullinen. Se kertoo, ettei maailma ole sattuman, väkivallan tai kylmän kohtalon käsissä, vaan Jumalan, joka tahtoo pelastaa. Ja se kertoo myös, että meidän rukouksellamme on paikka tässä pelastuksen työssä. Kun rukoilemme toisten puolesta, osallistumme Kristuksen omaan välitystehtävään, emme hänen sijastaan, vaan hänessä. Kirkon esirukous on heijastus siitä, että Kristus itse kantaa koko maailman Isän eteen.

Tämän apostolisen opetuksen kutsuu meitä pois kapeasta uskonnollisuudesta. Emme saa elää niin kuin pelastus olisi yksityinen etu tai seurakunnan sisäinen omaisuus. Meidät on asetettu rukoilemaan maailman puolesta, kantamaan sydämessämme myös niitä, joita emme ymmärrä, joita ehkä pelkäämme tai joihin petymme. Juuri siinä sydän puhdistuu ja tulee Kristuksen kaltaiseksi.

Ja tässä on lopulta koko asian ydin: koska on yksi Jumala ja yksi välimies, on myös yksi pelastuksen tie, avoinna kaikille. Se tie on Kristus itse. Hänessä Jumalan tahto ja ihmisen pelastus kohtaavat. Hänessä rukouksemme saa voiman. Hänessä jokaisella ihmisellä on toivo. Aamen.