2 Tess 1:10b-2:2: Valtakunta tulee, mutta ei sekasorron hengessä
Valtakunta tulee, mutta ei sekasorron hengessä
2 Tess 1:10b-2:2
✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!
Tämä apostolinen lukukappale vie meidät Kristuksen tulemisen salaisuuden äärelle. Apostoli Paavali kirjoittaa siitä päivästä, jolloin Herra tulee kirkastumaan pyhissään ja olemaan ihmetyksen kohteena kaikissa uskovissa. Samalla hän varoittaa seurakuntaa hätääntymästä, järkkymästä ja uskomasta jokaista väitettä, joka sanoo Herran päivän olevan jo käsillä. Tässä on sekä suuri toivo että vakava hengellinen opetus: kristityn ei tule elää paniikissa, vaan valvomisessa; ei pelossa, vaan uskollisessa odotuksessa.
Vaikka tämä jakso on apostolin kirjeestä, siinä kaikuu Herran oma opetus. Kristus opetti evankeliumeissa, että Ihmisen Pojan tulemus on todellinen, mutta sen hetkeä ei tule käyttää uteliaisuuden, pelottelun tai hengellisen vallankäytön välineenä. Hän sanoi opetuslapsilleen: valvokaa. Valvominen ei tarkoita levottomuutta, vaan sydämen hereillä olemista Jumalalle.
Paavali torjuu sellaisen uskonnollisuuden, joka sekoittaa ihmisen mielen. Hän sanoo: älkää antako minkään hengen, puheen tai kirjeen järkyttää itseänne. Tämä on tärkeää myös meidän ajassamme, jossa pelkoa voidaan levittää nopeasti ja jossa ihmiset etsivät merkkejä, ennusteita ja varmoja aikatauluja. Kristus ei halua, että Hänen paluunsa odotus muuttuu hysteriaksi. Hän haluaa, että se muuttuu parannukseksi, rukoukseksi ja rakkaudeksi.
Herran päivä ei ole kristitylle kauhun päivä, vaan kohtaamisen päivä. Se on päivä, jolloin Kristus tulee kirkastumaan niissä, jotka ovat antaneet Hänen armonsa muuttaa heitä. Siksi kysymys ei ole ensisijaisesti: milloin Hän tulee? Kysymys on: löydetäänkö minut Hänessä, kun Hän tulee?
Pyhät isät ymmärsivät tämän kohdan kutsuna hengelliseen raittiuteen. Pyhä Johannes Krysostomos korosti, että Paavali ei halua sammuttaa odotusta, vaan parantaa sen vääristymän. Jos ihminen alkaa elää vain lopun aikojen arvoitusten varassa, hän voi unohtaa lähimmäisen, katumuksen ja nöyryyden. Silloin tulevaisuuden tutkiminen peittää alleen nykyhetken kuuliaisuuden.
Pyhät isät varoittivat myös hengellisestä eksytyksestä. Kaikki, mikä esiintyy hengellisenä, ei tule Pyhästä Hengestä. Siksi kristityn tulee koetella opetuksia Kirkon uskon, pyhän tradition ja Kristuksen rauhan valossa. Jumalan Henki ei johda ihmistä ylpeyteen, levottomuuteen eikä toisten tuomitsemiseen, vaan totuuteen, nöyryyteen ja rakkauteen.
Isille Kristuksen toinen tuleminen oli ennen kaikkea jumalallisen valon ilmestymistä. Sama valo, joka pyhittää pyhät, paljastaa myös sen, mikä ihmisessä on parantumatonta. Siksi tuomio ei ole mielivaltainen rangaistus, vaan totuuden ilmestyminen. Se, mikä on Kristuksessa, kirkastuu; se, mikä on sulkeutunut Häneltä, kokee valon polttavana.
Meidän pelastuksemme kannalta tämä lukukappale opettaa, että kristityn elämä on odottamista, mutta ei passiivista odottamista. Odotamme Herraa elämällä jo nyt Hänen valtakuntansa tavalla. Jokainen katumus, jokainen sovinto, jokainen rukous ja jokainen laupeuden teko tekevät sydämen tilavammaksi ottamaan vastaan Kristuksen. Kristityn elämä on odotusta, joka parantaa sydämen
Pelastus ei ole vain sitä, että vältämme tulevan tuomion. Pelastus on sitä, että Kristus alkaa jo nyt kirkastua meissä. Kun ihminen antaa evankeliumin muuttaa ajatteluaan, puhettaan, halujaan ja tekojaan, Herran tuleminen ei ole vieraan saapuminen, vaan rakastetun Paimenen kohtaaminen.
Älkäämme antako pelon, huhujen tai väärien profetioiden horjuttaa sydäntämme. Pysykäämme Kirkon rukouksessa, pyhässä ehtoollisessa, katumuksessa ja rakkaudessa. Kristus tulee, mutta Hän tulee omilleen elämän valona. Siksi valvokaamme rauhassa, kilvoitelkaamme nöyryydessä ja pyytäkäämme, että sinä päivänä Hän kirkastuisi myös meissä. Aamen.