1 Tess 5:1-8: Kristuksen opetus: valvokaa ja olkaa valmiit

Kristuksen opetus: valvokaa ja olkaa valmiit

1 Tess 5:1-8

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tämä apostolinen lukukappale asettaa meidät hyvin vakavan, mutta toivoa täynnä olevan kysymyksen eteen: miten kristitty elää maailmassa, joka nukkuu, mutta jonka keskelle Kristus on jo sytyttänyt aamun valon? Apostoli Paavali muistuttaa tessalonikalaisia, ettei Herran päivä tule ihmisten laskelmien ja aikataulujen mukaan, vaan kuin varas yöllä. Tämä ei ole tarkoitettu pelon kylvämiseksi, vaan hengellisen valveillaolon herättämiseksi.

Jeesus opetti toistuvasti, että Hänen tulemuksensa hetkeä ei voi tietää kukaan. Hän sanoi opetuslapsilleen: valvokaa, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä. Tällä Kristus ei halunnut tehdä ihmisistä ahdistuneita ennustusten laskijoita, vaan vapaita, raittiita ja rakastavia Jumalan lapsia. Todellinen valvominen ei ole maailmanlopun pelokasta tarkkailua, vaan sydämen suuntaamista Kristukseen.

Paavali sanoo: te ette ole pimeydessä, niin että se päivä yllättäisi teidät kuin varas. Kristitty ei elä kohtalon varassa, vaan kasteen valossa. Hän on “valon lapsi” ja “päivän lapsi”. Tämä merkitsee, että hänen elämänsä ei voi olla samaa hengellistä unta kuin maailman elämä: välinpitämättömyyttä, itseriittoisuutta ja rauhan etsimistä ilman Jumalaa.

Kun ihmiset sanovat: “rauha ja turvallisuus”, silloin tuho voi yllättää heidät. Herra varoittaa väärästä turvallisuudesta, joka rakentuu omaisuuden, aseman, nautinnon tai ihmisen omien suunnitelmien varaan. Kristus ei halveksi rauhaa, mutta Hän paljastaa valheellisen rauhan, joka ei perustu sovintoon Jumalan kanssa.

Pyhien isien ymmärryksessä raittius on sielun vartiointia

Pyhät isät näkivät tässä kohdassa kutsun nepsikseen, hengelliseen raittiuteen ja valppauteen. Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että Paavali ei sano tätä pelotellakseen uskovia, vaan erottaakseen heidän elämänsä pimeyden lapsista. Se, joka elää Kristuksessa, ei tarvitse tietää aikojen hetkiä, koska hän elää joka hetki valmiina kohtaamaan Herran.

Pyhä Hesykhios ja muut hesykastiset isät puhuvat sydämen vartioimisesta. Ihmisen sisimpään tulee jatkuvasti ajatuksia, haluja ja houkutuksia, jotka tahtovat nukuttaa hänet hengelliseen uneliaisuuteen. Valvominen merkitsee sitä, että ihminen ei anna ajatusten viedä itseään pois rukouksesta ja Jumalan muistamisesta. Siksi Paavali käskee pukemaan ylle uskon ja rakkauden haarniskan sekä pelastuksen toivon kypärän.

Isät ymmärsivät nämä sanat hengellisen sodankäynnin kuvana. Usko suojelee sydäntä epätoivolta ja epäuskolta. Rakkaus varjelee sitä kylmyydeltä ja itsekkyydeltä. Toivo pelastuksesta varjelee mieltä pelolta ja turhalta murehtimiselta. Kristitty ei ole aseeton yön keskellä, vaan hänet on puettu Kristuksen armolla.

Pelastuksen kannalta elämme jo nyt tulevan päivän valossa

Paavalin sanat ovat kutsu herätä. Ihminen voi olla ulkoisesti elossa, mutta sisäisesti unessa. Hän voi tehdä työtä, huolehtia asioista, rakentaa tulevaisuutta ja silti unohtaa ikuisuuden. Hengellinen uni on sitä, että Jumala jää elämän reunalle, ja ihminen kuvittelee voivansa järjestää pelastuksensa myöhemmin.

Mutta Kristus kutsuu meitä tähän hetkeen. Pelastus ei ole vain viimeisen päivän tapahtuma, vaan elämän suunta jo nyt. Kun ihminen elää valon lapsena, hän harjoittaa katumusta, antaa anteeksi, rukoilee, rakastaa, taistelee himoja vastaan ja osallistuu kirkon sakramentaaliseen elämään. Näin Herran päivä ei tule hänelle vieraana, vaan täyttymyksenä sille valolle, jossa hän on jo oppinut vaeltamaan.

Emme tiedä aikojen hetkiä, mutta tiedämme Kristuksen. Se riittää. Meitä ei ole kutsuttu laskemaan päiviä, vaan pyhittämään päivämme. Älkäämme siis nukkuko, vaan valvokaamme raittiina. Pukekaamme yllemme usko, rakkaus ja pelastuksen toivo. Silloin maailman yö ei voi sammuttaa sydämessämme sitä valoa, joka on Kristus itse. Aamen.