1 Tess 4:1-12: Kristuksen opetuksessa pyhyys on rakkauden muoto

Kristuksen opetuksessa pyhyys on rakkauden muoto

1 Tess 4:1-12

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tämä apostolinen lukukappale johdattaa meidät kristillisen elämän hyvin käytännölliseen ja samalla syvästi hengelliseen ytimeen: Jumalan tahto on meidän pyhityksemme. Pyhä apostoli Paavali ei puhu uskosta pelkkänä ajatuksena tai tunteena, vaan elämänä, joka muuttuu Kristuksen valossa. Hän kehottaa tessalonikalaisia vaeltamaan niin, että heidän elämänsä on Jumalalle otollista — ei satunnaisesti, vaan yhä enemmän ja enemmän.

Jeesus Kristus tuli maailmaan palauttamaan ihmiselle hänen alkuperäisen kutsumuksensa: elää Jumalan yhteydessä, puhtaudessa, rakkaudessa ja totuudessa. Kun Paavali puhuu haureuden välttämisestä, oman ruumiin pitämisestä pyhyydessä ja kunniassa sekä veljen hyväksi käyttämisen karttamisesta, hän ei anna vain moraalisia sääntöjä. Hän avaa Kristuksen opetuksen sydämen: ihminen ei ole esine, ei himon väline, ei oman nautintomme kohde, vaan Jumalan kuva.

Herra opetti, että sydämestä lähtevät ihmistä saastuttavat ajatukset ja teot. Siksi kristillinen puhtaus ei ole vain ulkoista käytöstä, vaan sydämen parantumista. Ihminen pelastuu, kun hänen halunsa, tahtonsa ja rakkautensa alkavat suuntautua kohti Jumalaa. Pyhyys ei ole kylmää kovuutta, vaan rakkautta, joka ei omista eikä riistä.

Pyhien isien ymmärryksessä ruumis kuuluu Jumalalle.

Pyhät isät ymmärsivät Paavalin sanat osana kirkon askeettista ja sakramentaalista elämää. Pyhä Johannes Krysostomos korosti, että kristityn ruumis on Kristuksen jäsen ja Pyhän Hengen temppeli. Siksi ruumiin pyhyys ei ole vähäpätöinen asia, vaan liittyy suoraan siihen, miten ihminen elää Kristuksen yhteydessä.

Pyhä Maksimos Tunnustaja opetti, että himot eivät ole ihmisessä luonnollisia siinä merkityksessä, että ne kuuluisivat Jumalan luomaan ihmisyyteen sellaisenaan. Ne ovat vääristyneitä liikkeitä: rakkauden voima kääntyy itsekkyydeksi, kaipaus Jumalaan muuttuu haluksi omistaa luotuja asioita. Kun ihminen kilvoittelee puhtaudessa, hän ei vihaa ruumistaan, vaan vapauttaa sen palvelemaan Jumalaa.

Isät näkivät myös veljellisen rakkauden Paavalin opetuksen keskuksena. Tessalonikalaisia kehotetaan rakastamaan toisiaan yhä enemmän, elämään rauhallisesti, tekemään työtä omin käsin ja vaeltamaan kunniallisesti ulkopuolisten edessä. Tämä osoittaa, että pyhyys ei ole eristäytymistä ihmisistä, vaan oikeaa suhdetta heihin. Kristitty ei elä toisten kustannuksella, vaan rakentaa, kantaa vastuuta ja todistaa Jumalan valtakunnasta arjessa.

Pelastuksen kannalta pyhitys on tie Jumalan valtakuntaan

Pelastuksen kannalta tämä lukukappale on hyvin vakava ja samalla lohdullinen. Paavali sanoo, ettei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen vaan pyhitykseen. Tämä merkitsee, että kristillinen elämä ei voi tyytyä vain siihen, että ihminen sanoo uskovansa. Usko tulee lihaksi teoissa, valinnoissa, suhteissa, työssä, puheessa ja siinä, miten suhtaudumme omaan ruumiiseemme ja lähimmäiseemme.

Mutta tämä kutsu ei perustu ihmisen omaan voimaan. Jumala itse antaa Pyhän Henkensä meille. Siksi pyhitys ei ole pelkkää itsekuria, vaan Jumalan armon vaikutusta ihmisessä. Meidän osamme on avata sydämemme, katua, nousta uudelleen ja antaa Kristuksen puhdistaa meidät.

Paavali kutsuu meitä elämään niin, että arkemme tulee liturgian jatkoksi. Se, mitä vastaanotamme pyhässä ehtoollisessa, tulee näkyä siinä, miten elämme kotona, työssä, avioliitossa, yksinäisyydessä ja suhteessa lähimmäisiin. Pyhyys ei ole harvojen koriste, vaan jokaisen kastetun kutsumus. Kun ihminen oppii rakastamaan puhtaasti, tekemään työtä rauhassa ja kunnioittamaan toista Jumalan kuvana, hän alkaa jo tässä elämässä maistaa tulevan valtakunnan vapautta. Tämä on pelastuksen tie: tulla kokonaan Kristuksen omaksi. Aamen.