Mk 14:43-15:1: Minä olen

Minä olen

Mk 14:43-15:1

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumin kohdassa kärsimyshistoria siirtyy Getsemanen rukouksesta vangitsemisen, kuulustelun ja hylkäämisen pimeyteen. Juudas saapuu aseistetun joukon kanssa ja osoittaa Jeesuksen suudelmalla. Herra vangitaan kuin rikollinen, vaikka hän on opettanut avoimesti temppelissä. Opetuslapset pakenevat, nuorukainenkin jättää vaippansa ja juoksee alastomana tiehensä. Ylipapit ja neuvosto etsivät todistusta Jeesusta vastaan, mutta heidän todistuksensa eivät käy yhteen. Lopulta ylimmäisen papin kysymykseen Jeesus vastaa olevansa Messias, Ihmisen Poika, ja ilmoittaa tulevansa kerran voiman oikealla puolella. Tätä pidetään pilkkana, ja hänet tuomitaan kuolemaan. Sitten hän joutuu pilkan, sylkemisen ja lyöntien kohteeksi, samalla kun Pietari kieltää hänet kolmesti. Aamulla neuvosto vie hänet sidottuna eteenpäin.

Jeesus tahtoi tällä kaikella opettaa, että Jumalan pelastava totuus ei väisty ihmisen petoksen, väkivallan, valheen eikä pelkuruuden edessä; hän antaa vapaaehtoisesti itsensä väärintekijöiden käsiin, tunnustaa totuuden itsestään silloinkin, kun siitä seuraa kärsimys, ja näin hän kantaa ihmisen uskottomuuden voidakseen parantaa sen pelastukseksi.

Tämä evankeliumi vie meidät hyvin syvälle ihmisen pimeyteen ja samalla vielä syvemmälle Jumalan rakkauteen. Tässä jaksossa kaikki näyttää hajoavan: ystävä pettää, opetuslapset pakenevat, väärät todistajat puhuvat, hengelliset johtajat tuomitsevat viattoman, ja Pietari, innokas opetuslapsi, kieltää Herransa. Mutta juuri tässä hetkessä Kristus seisoo horjumattomana. Jeesus tahtoi opettaa, että pelastus ei lepää ihmisen uskollisuudessa, vaan hänen omassa muuttumattomassa kuuliaisuudessaan Isän tahdolle.

Juudaksen suudelma on yksi evankeliumin järkyttävimmistä kuvista. Rakkauden merkistä tulee kavalluksen väline.

Pyhä Johannes Krysostomos näkee tässä synnin todellisen luonteen: paha ei aina tule avoimena vihollisuutena, vaan se pukeutuu läheisyyden ja ystävyyden naamioon. Jeesus tahtoi opettaa, että ihminen voi olla ulkonaisesti lähellä pyhää ja silti sydämessään kaukana Jumalasta. Pelastuksen kannalta tämä on vakava varoitus jokaiselle meistä: uskonnollinen ulkomuoto ei pelasta ilman sydämen totuutta.

Kun Jeesus vangitaan, hän sanoo: “Joka päivä minä olen ollut teidän luonanne opettamassa pyhäkössä, ettekä te ottaneet minua kiinni.” Tässä Kristus paljastaa maailman valheen. Häntä ei vangita oikeuden tähden, vaan siksi, että pimeys ei siedä totuutta.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen opettaa, että Kristus suostuu tähän vapaaehtoisesti, ei siksi, että hän olisi avuton, vaan siksi, että lunastus vaatii hänen vapaan uhrautumisensa. Jeesus tahtoi opettaa, ettei hänen kärsimyksensä ole tappio, vaan tietoinen laskeutuminen sinne, minne langennut ihminen on vajonnut.

Neuvoston edessä Jeesus vaikenee monien syytösten edessä, mutta ratkaisevassa hetkessä hän puhuu. Kysyttäessä, onko hän Messias, hän vastaa: “Minä olen.”

Pyhä Ambrosius näkee tässä sen, että Kristus ei pakene totuutta itsestään, vaikka tietää sen johtavan ristille. Jeesus tahtoi opettaa, että totuus ei muutu olosuhteiden mukaan. Hän todistaa itsestään silloinkin, kun maailma kutsuu sitä pilkaksi. Pelastuksen kannalta tämä merkitsee, että meidän lunastuksemme perustuu siihen, että Kristus todella on se, joksi hän itsensä ilmoittaa:Jumalan Poika ja Ihmisen Poika, joka tulee kirkkaudessa.

Ja sitten Pietari. Hänen lankeemuksensa on katkera, koska se tapahtuu rakkauden läheisyydessä.

Pyhä Efraim Syyrialainen näkee Pietarissa koko kirkon heikkouden kuvan: ihminen lupaa paljon, mutta pelkää koetuksen hetkellä. Jeesus tahtoi opettaa, ettei kukaan voi luottaa omaan voimaansa. Mutta juuri siksi Pietarin tarina on myös toivon sana: Herra, jonka Pietari kielsi, ei lakannut rakastamasta Pietaria. Pelastus ei synny siitä, ettemme koskaan lankeaisi, vaan siitä, että Kristus kantaa myös meidän lankeemuksemme.

Tässä evankeliumissa ihminen näyttäytyy hauraana, ristiriitaisena ja pelokkaana. Mutta Kristus seisoo vakaana siellä, missä kaikki muut horjuvat.

Pelastus on juuri siinä, että Kristus antaa vangita itsensä, kestää valheen, pilkan ja hylkäämisen, tunnustaa totuuden itsestään meidän puolestamme ja kantaa meidän petoksemme, pelkomme ja kieltämisemme, jotta katuva ihminen voisi hänen uskollisuudessaan löytää anteeksiannon, parantumisen ja uuden elämän. Aamen.