Patristinen selitys ja opetus autuudenlauseista ”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta” (Matt. 5:10

Patristinen selitys ja opetus autuudenlauseista

”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta”

(Matt. 5:10)

I Johdanto

Vuorisaarnan kahdeksas autuudenlause, ”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta” (Matt. 5:10), esittää kristillisen elämän käänteentekevän todellisuuden. Seuraavassa tarkastellaan kirkkoisien tulkintoja tästä autuuslauseesta, korostaen sen teologista syvyyttä ja käytännön merkitystä vainon kokemiselle. Kirkkoisät näkivät vainossa (kreik. δεδιωγμένοι, dediōgmenoi) todiste aidosta kristillisestä uskosta ja yhteydessä Kristuksen kärsimykseen.

II Termien analyysi

”Vainotaan”

Kreikan sana ”δεδιωγμένοι” (dediōgmenoi) viittaa aktiiviseen vainoamiseen, vainotuksi tulemiseen. Kirkkoisät korostivat tämän termin voimakasta luonnetta.

Augustinus (354-430) selittää: ”Vaino ei ole pelkkää vastustusta, vaan aktiivista vainoamista vanhurskauden tähden. Se on maailman vihaa Jumalan valtakuntaa kohtaan” (De Sermone Domini in Monte 1.17). Hän korostaa vainon aktiivisuutta.

Johannes Krysostomos (n. 347-407) täydentää: ”Vaino ei ole kunniaa itsessään, vaan seuraus uskollisuudesta Kristukselle. Se on todiste siitä, että me kuulumme Kristukseen” (Homily on Matthew 15.9). Hänen mukaansa vaino on todiste uskollisuudesta.

”Vanhurskauden vuoksi”

Ilmaisu ”vanhurskauden vuoksi” (kreik. ἕνεκεν δικαιοσύνης, heneken dikaiosynēs) määrittää vainon syyn. Kirkkoisät korostivat, että kyse on nimenomaan hengellisestä vanhurskaudesta.

Origenes (n. 185-254) toteaa: ”Vanhurskaus, jonka vuoksi vainotaan, ei ole ihmisen omaa vanhurskautta, vaan Kristuksen vanhurskautta, joka meihin asuu” (Commentary on Matthew 12.8). Hänen mukaansa vanhurskaus on Kristuksessa.

Gregorios Nyssalainen (n. 335-395) selittää: ”Vanhurskaus, josta tässä puhutaan, on Jumalan tahtoa seuraava elämä. Se on elämää, joka noudattaa Kristuksen opetuksia” (Beatitudes 8). Hänen mukaansa se on Kristuksen seuraamista.

”Taivasten valtakunta”

Ilmaisu ”taivasten valtakunta” (kreik. βασιλεία τῶν οὐρανῶν, basileia tōn ouranōn) toistuu tässä autuuslauseessa ensimmäisen kerran Vuorisaarnan alun jälkeen. Kirkkoisät korostivat sen täyttymistä.

Tertullianus (n. 155-240) kirjoittaa: ”Taivasten valtakunta on lopullinen palkinto niille, jotka kärsivät vainoa vanhurskauden tähden. Se on täydellistä yhteys Jumalaan” (De Fuga in Persecutione 12). Hänen mukaansa se on lopullinen palkinto.

Augustinus lisää: ”Taivasten valtakunta ei ole vain tulevaisuudessa, vaan se alkaa jo tässä elämässä niille, jotka kärsivät vainoa vanhurskauden tähden” (De Sermone Domini in Monte 1.17). Hänen mukaansa se on sekä nykyistä että tulevaa.

III Kirkkoisien tulkintoja

Vainon luonne

Kirkkoisät korostivat, että kristillinen vaino on erilaista kuin muu vaino.

Johannes Krysostomos selittää: ”Kristittyä vainotaan, koska hän on Kristuksen kaltainen. Maailma vihasi Kristusta, ja se vihaa myös hänen seuraajiaan” (Homily on Matthew 15.9). Hänen mukaansa vaino liittyy Kristukseen.

Gregorios Nazianzilainen (n. 329-390) toteaa: ”Vaino ei ole rangaistus synnistä, vaan todiste vanhurskaudesta. Mitä lähempänä Kristusta olemme, sitä enemmän maailma vainoaa meitä” (Oration 14.30). Hänen mukaansa vaino on vanhurskauden merkki.

Vainon syyt

Kirkkoisät korostivat, että vaino johtuu aina vanhurskaudesta, ei omista virheistä.

Origenes kirjoittaa: ”Meidän tulee varmistaa, että meitä vainotaan todella vanhurskauden vuoksi, ei oman pahuutemme tai tyhmyytemme tähden” (Commentary on Matthew 12.8). Hänen mukaansa vainon syy on ratkaiseva.

Augustinus lisää: ”Jos meitä vainotaan omien syntiemme tähden, se ei ole autuutta, vaan oikeudenmukaista rangaistusta. Autuus tulee vain, kun meitä vainotaan vanhurskauden vuoksi” (De Sermone Domini in Monte 1.17). Hänen mukaansa vainon laatu on tärkeä.

Vainon ja autuuden yhteys

Kirkkoisät korostivat, että vaino johtaa autuuteen.

Tertullianus toteaa: ”Vaino ei näytä autuudelta, mutta se on sitä, koska se johtaa taivasten valtakuntaan. Se on lyhyt kärsimys iankaikkisen palkinnon tähden” (De Fuga in Persecutione 12). Hänen mukaansa vaino on väline autuuteen.

Gregorios Nyssalainen selittää: ”Vaino on kuin polttoaine, joka puhdistaa ja vahvistaa uskoamme. Se johtaa meitä lähemmäs Kristusta ja hänen valtakuntaansa” (Beatitudes 8). Hänen mukaansa vaino on puhdistavaa.

IV Teologinen merkitys

Kristus esikuvana

Kirkkoisät näkivät Kristuksen vainotun esikuvana.

Johannes Krysostomos kirjoittaa: ”Kristus oli ensimmäinen, jota vainottiin vanhurskauden vuoksi. Hän on meidän esikuvamme ja vahvistajamme vainossa” (Homily on Matthew 15.9). Hänen mukaansa Kristus on esikuva.

Augustinus lisää: ”Kristus ei ainoastaan kokenut vainoa, vaan hän myös opetti meidät kestämään sitä. Hän sanoi: ’Jos minua vainosivat, he vainoavat myös teitä’ (Joh.15:20)” (De Sermone Domini in Monte 1.17). Hänen mukaansa Kristus on esimerkki.

Vaino ja todistus

Kirkkoisät korostivat, että vaino on voimakas todistus uskosta.

Tertullianus toteaa: ”Martyyrien veri on siementen kaste. Vaino ei tuhoa kirkkoa, vaan vahvistaa sitä” (Apologeticus 50). Hänen mukaansa vaino on todistus.

Origenes selittää: ”Vaino todistaa, että me olemme todella Kristuksen seuraajia. Se on kuin sinetti, joka vahvistaa meidän uskomme” (Commentary on Matthew 12.8). Hänen mukaansa vaino on vahvistus.

Eskatologinen ulottuvuus

Kirkkoisät korostivat, että vaino liittyy lopun aikoihin.

Gregorios Nyssalainen kirjoittaa: ”Vaino on merkki lopun ajoista. Se on osa sitä taistelua, joka edeltää Kristuksen toista tulemista” (Beatitudes 8). Hänen mukaansa vaino liittyy lopun aikoihin.

Johannes Krysostomos lisää: ”Vaino johtaa lopulliseen voittoon. Kun kestämme vainoa, me osallistumme Kristuksen voittoon kuolemasta ja synnistä” (Homily on Matthew 15.9). Hänen mukaansa vaino johtaa voittoon.

V Soveltaminen kristilliseen elämään

Vainon kestäminen

Kirkkoisät tarjosivat käytännöllisiä ohjeita vainon kestämisessä.

Johannes Kassianos (n. 360-435) neuvoi: ”Kun kohtaat vainoa, muista Kristuksen lupaukset. Hän on kanssasi kärsimyksessäsi ja antaa sinulle voimaa kestää” (Conferences 17.15). Hänen mukaansa Kristus on apu.

Benediktus Nursialainen (n. 480-547) sisällytti tämän luostarisääntöönsä: ”Kun sinua vainotaan Jumalan tähden, iloitsi ja ole rohkea, sillä sinun palkkasi on suuri taivaissa” (Regula Benedicti 4.74-75). Hänen mukaansa ilo on mahdollista.

Vainon valmistautuminen

Kirkkoisät korostivat vainon valmistautumisen tärkeyttä.

Augustinus kirjoitti: ”Valmistaudu vainoon hengellisesti. Vahvista uskoasi, rukoile ja lue Raamattua. Näin olet valmis, kun vaino tulee” (De Sermone Domini in Monte 1.17). Hänen mukaansa valmistautuminen on välttämätöntä.

Gregorios Nyssalainen lisää: ”Älä pelkää vainoa, vaan odota sitä ilolla. Se on merkki siitä, että olet oikealla tiellä” (Beatitudes 8). Hänen mukaansa asenne on ratkaiseva.

Vaino ja yhteisö

Kirkkoisät korostivat yhteisön merkitystä vainon aikana.

Tertullianus toteaa: ”Vainon aikana meidän tulee tukea toisiamme. Yhteisö on voimavara, joka auttaa meitä kestämään” (De Fuga in Persecutione 12). Hänen mukaansa yhteisö on tuki.

Johannes Krysostomos selittää: ”Kun yksi meistä kärsii, me kaikki kärsimme hänen kanssaan. Meidän tulee jakaa toistemme taakka ja lohduttaa toisiamme” (Homily on Matthew 15.9). Hänen mukaansa yhteisöllisyys on tärkeää.

VI Johtopäätökset

Kirkkoisien tulkinnat Vuorisaarnan kahdeksannesta autuuslauseesta ”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta” (Matt. 5:10) tarjoavat syvällisen näkemyksen kristillisen vainon merkityksestä. Heidän mukaansa vaino ei ole pelkkää kärsimystä, vaan todiste aidosta kristillisestä uskosta ja yhteydestä Kristukseen.

Kirkkoisät korostivat, että tämä vaino johtuu aina vanhurskaudesta, ei omista virheistä, ja että se johtaa lopulta taivasten valtakuntaan. He näkivät Kristuksen itse vainotun esikuvana ja vahvistajana, ja korostivat, että vaino on osa kristillistä todistusta ja liittyy eskatologisiin tapahtumiin.

Tämä opetus haastaa nykyajan kristittyjä valmistautumaan mahdolliseen vainoon ja näkemään sen autuutena, ei pelkkänä kärsimyksenä. Kuten kirkkoisät opettivat, todellinen autuus löytyy niistä, joita vainotaan vanhurskauden vuoksi, koska heidän kärsimyksensä avautuu tien syvällisemmälle yhteydelle Kristukseen ja lopulliselle perinnölle hänen valtakunnassaan. Vaino ei ole loppu, vaan väline, joka johtaa täydelliseen autuuteen taivasten valtakunnassa.