Patristinen selitys ja opetus autuudenlauseista ”Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa” (Matt. 5:11)

Patristinen selitys ja opetus autuudenlauseista

”Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa”

(Matt. 5:11)

I Johdanto

Vuorisaarnan yhdeksäs autuudenlause, ”Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa” (Matt. 5:11), tarkentaa edellisen autuuslauseen teemaa ja osoittaa sen suoraan Jeesuksen seuraajille. Tässä tarkastellaan kirkkoisien tulkintoja tästä autuuslauseesta, korostaen sen teologista syvyyttä ja käytännön merkitystä vainon kokemiselle. Kirkkoisät näkivät tässä autuuslauseessa konkreettisen kuvan siitä, miten maailma kohtelee Kristuksen todellisia seuraajia.

II Termien analyysi

”Herjataan ja vainotaan”

Kreikan sanat ”ὀνειδίσωσιν ὑμᾶς καὶ διώξωσιν ὑμᾶς” (oneidisōsin hymas kai diōxōsin hymas) viittaavat moitteisiin, pilkkaan ja aktiiviseen vainoamiseen. Kirkkoisät korostivat näiden sanojen voimakasta luonnetta.

Augustinus (354-430) selittää: ”Herjaus on sanallista hyökkäystä, kun taas vaino on fyysistä tai sosiaalista vainoamista. Molemmat ovat osa kristityn kokemusta, kun hän seuraa Kristusta” (De Sermone Domini in Monte 1.18). Hän erottaa sanallisen ja fyysisen vainon.

Johannes Krysostomos (n. 347-407) täydentää: ”Herjaus ja vaino eivät ole sattumanvaraisia, vaan ne kohdistuvat nimenomaan niihin, jotka seuraavat Kristusta. Ne ovat maailman reaktio jumalalliseen totuuteen” (Homily on Matthew 15.10). Hänen mukaansa vaino on tietoinen reaktio.

”Valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa”

Kreikan ilmaisu ”εἰπωσιν πᾶν πονηρὸν καθ’ ὑμῶν ψευδόμενοι” (eipōsin pan ponēron kath’ hymōn pseudomenoi) korostaa valheellisten syytösten luonnetta. Kirkkoisät korostivat valheellisuuden merkitystä.

Origenes (n. 185-254) toteaa: ”Valheelliset pahat puheet ovat erityisen tuskallisia, koska ne perustuvat valheeseen. Ne ovat pahan palvelijoiden keinoja mustata vanhurskaita” (Commentary on Matthew 12.9). Hänen mukaansa valheellisuus tekee vainosta erityisen pahaa.

Gregorios Nyssalainen (n. 335-395) selittää: ”Kun meistä puhutaan valheellisesti pahaa, meidän tulee muistaa, että myös Kristusta syytettiin valheellisesti. Me osallistumme hänen kohtaloonsa” (Beatitudes 9). Hänen mukaansa se yhdistää meidät Kristukseen.

”Minun tähteni”

Ilmaisu ”ἕνεκεν ἐμοῦ” (heneken emou) määrittää vainon syyn. Kirkkoisät korostivat, että kyse on nimenomaan Kristuksen vuoksi tapahtuvasta vainosta.

Tertullianus (n. 155-240) kirjoittaa: ”Vaino ei ole autuutta, jos se tapahtuu omien syntiemme tähden. Mutta kun meitä vainotaan Kristuksen tähden, me osallistumme hänen kunniaansa” (De Fuga in Persecutione 14). Hänen mukaansa vainon syy on ratkaiseva.

Augustinus lisää: ”Kristuksen tähden tapahtuva vaino on todiste siitä, että me todella kuulumme hänelle. Se on merkki todellisesta seuraamisesta” (De Sermone Domini in Monte 1.18). Hänen mukaansa se on todiste uskollisuudesta.

III Kirkkoisien tulkintoja

Vainon muodot

Kirkkoisät korostivat, että kristillinen vaino ilmenee monin eri tavoin.

Johannes Krysostomos selittää: ”Vaino voi olla sanallista, fyysistä, sosiaalista tai taloudellista. Kaikki nämä muodot ovat mahdollisia, kun me seuraamme Kristusta” (Homily on Matthew 15.10). Hänen mukaansa vaino monimuotoista.

Gregorios Nazianzilainen (n. 329-390) toteaa: ”Herjaukset ja valheelliset syytökset ovat usein ensimmäisiä merkkejä vainosta. Ne valmistavat tietä vakavammalle vainoamiselle” (Oration 14.31). Hänen mukaansa vaino etenee usein asteittain.

Vainon syyt

Kirkkoisät korostivat, että vaino johtuu aina Kristuksesta, ei omista virheistä.

Origenes kirjoittaa: ”Meidän tulee tutkia sydämemme ja varmistaa, että meitä ei vainota omien syntiemme tähden. Todellinen autuus tulee vain, kun meitä vainotaan Kristuksen tähden” (Commentary on Matthew 12.9). Hänen mukaansa itsetutkiskelu on tärkeää.

Augustinus lisää: ”Maailma vihaa kristittyjä, koska se vihasi ensin Kristuksen. Meidän ei tule yllättyä, kun meitä kohdellaan samalla tavalla kuin häntä” (De Sermone Domini in Monte 1.18). Hänen mukaansa vaino on odotettavissa.

Vainon ja autuuden yhteys

Kirkkoisät korostivat, että vaino johtaa autuuteen.

Tertullianus toteaa: ”Vaino ei näytä autuudelta, mutta se on sitä, koska se yhdistää meidät Kristukseen. Mitä enemmän me kärsimme hänen tähtensä, sitä lähemmäs häntä tulemme” (De Fuga in Persecutione 14). Hänen mukaansa vaino yhdistää Kristukseen.

Gregorios Nyssalainen selittää: ”Vaino on kuin polttoaine, joka sytyttää meidän uskomme ja rakkautemme Kristusta kohtaan. Se johtaa meitä syvempään autuuteen” (Beatitudes 9). Hänen mukaansa vaino syventää uskoa.

IV Teologinen merkitys

Kristus esikuvana

Kirkkoisät näkivät Kristuksen vainotun esikuvana.

Johannes Krysostomos kirjoittaa: ”Kristus oli ensimmäinen, jota herjattiin ja vainottiin totuuden tähden. Hän on meidän esikuvamme ja lohdutuksemme vainossa” (Homily on Matthew 15.10). Hänen mukaansa Kristus on esikuva.

Augustinus lisää: ”Kristus ennusti, että hänen seuraajiaan kohdeltaisiin samalla tavalla kuin häntä. Tämä autuuslause täyttää hänen sanansa” (De Sermone Domini in Monte 1.18). Hänen mukaansa se on Kristuksen ennustuksen täyttymys.

Vaino ja todistus

Kirkkoisät korostivat, että vaino on voimakas todistus uskosta.

Tertullianus toteaa: ”Marttyyrien veri on siementen kaste. Vaino ei tuhoa kirkkoa, vaan vahvistaa ja levittää sitä” (Apologeticus 50). Hänen mukaansa vaino on todistus.

Origenes selittää: ”Kun meitä vainotaan Kristuksen tähden, me todistamme hänelle maailmalle. Meidän kärsimyksemme puhuvat äänekkäämmin kuin sanat” (Commentary on Matthew 12.9). Hänen mukaansa vaino on hiljainen todistus.

Eskatologinen ulottuvuus

Kirkkoisät korostivat, että vaino liittyy lopun aikoihin ja palkkioon.

Gregorios Nyssalainen kirjoittaa: ”Vaino on merkki lopun ajoista ja profeetallinen sana toteutuu meissä. Meidän kärsimyksemme eivät ole turhia, vaan ne johtavat iankaikkiseen palkkioon” (Beatitudes 9). Hänen mukaansa vaino liittää lopun aikoihin

Johannes Krysostomos lisää: ”Vaino johtaa lopulliseen voittoon ja palkkioon taivaissa. Mitä enemmän me kärsimme täällä, sitä suurempi on meidän ilomme siellä” (Homily on Matthew 15.10). Hänen mukaansa vaino johtaa palkkioon.

V Soveltaminen kristilliseen elämään

Vainon kestäminen

Kirkkoisät tarjosivat käytännöllisiä ohjeita vainon kestämisessä.

Johannes Kassianos (n. 360-435) neuvoi: ”Kun sinua herjataan tai vainotaan Kristuksen tähden, muista hänen sanojaan: ’Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkionne on suuri taivaissa’ (Matt. 5:12)” (Conferences 17.16). Hänen mukaansa Kristuksen sanat lohduttavat.

Benediktus Nursialainen (n. 480-547) sisällytti tämän luostarisääntöönsä: ”Kun sinua herjataan Kristuksen tähden, älä vastaa herjauksella. Sen sijaan rukoile niiden puolesta, jotka sinua vainoavat” (Regula Benedicti 4.76-77). Hänen mukaansa rukous on oikea reaktio.

Ilo kärsimyksessä

Kirkkoisät korostivat, että kristitty voi iloita myös vainon keskellä.

Augustinus kirjoitti: ”Ilo kärsimyksessä ei ole luonnollista, vaan se on Jumalan lahja. Kun me iloitsemme vainossa, me todistamme Kristuksen voimasta meissä” (De Sermone Domini in Monte 1.18). Hänen mukaansa ilo on Jumalan lahja.

Gregorios Nyssalainen lisää: ”Ilo kärsimyksessä ei tarkoita, että nautimme kivusta, vaan että näemme sen merkityksen Kristuksen kannalta. Meidän ilomme on hänessä” (Beatitudes 9). Hänen mukaansa ilo on Kristukseen suuntautunutta.

Vaino ja yhteisö

Kirkkoisät korostivat yhteisön merkitystä vainon aikana.

Tertullianus toteaa: ”Vainon aikana meidän tulee tukea toisiamme. Yhteisö on voimavara, joka auttaa meitä kestämään ja iloitsemaan” (De Fuga in Persecutione 14). Hänen mukaansa yhteisö on tuki.

Johannes Krysostomos selittää: ”Kun yksi meistä kärsii, me kaikki kärsimme hänen kanssaan. Meidän tulee jakaa toistemme taakka ja iloita toistemme kanssa” (Homily on Matthew 15.10). Hänen mukaansa yhteisöllisyys on tärkeää.

VI Johtopäätökset

Kirkkoisien tulkinnat Vuorisaarnan yhdeksännestä autuuslauseesta ”Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa” (Matt. 5:11) tarjoavat syvällisen näkemyksen kristillisen vainon merkityksestä. Heidän mukaansa vaino ei ole pelkkää kärsimystä, vaan todiste aidosta kristillisestä uskosta ja yhteydestä Kristukseen.

Kirkkoisät korostivat, että tämä vaino ilmenee monin eri tavoin – sanallisina herjauksina, fyysisenä vainona ja valheellisina syytöksinä – ja että se johtuu aina Kristuksesta, ei omista virheistä. He näkivät Kristuksen itse vainotun esikuvana ja vahvistajana, ja korostivat, että vaino on osa kristillistä todistusta ja liittyy eskatologisiin tapahtumiin ja palkkioon.

Tämä opetus haastaa nykyajan kristittyjä näkemään vainon autuutena, ei pelkkänä kärsimyksenä, ja löytämään ilon myös vaikeuksissa. Kuten kirkkoisät opettivat, todellinen autuus löytyy niistä, joita vainotaan Kristuksen tähden, koska heidän kärsimyksensä avautuu tien syvällisemmälle yhteydelle Kristukseen ja lopulliselle perinnölle hänen valtakunnassaan. Vaino ei ole loppu, vaan väline, joka johtaa täydelliseen autuuteen taivasten valtakunnassa.