Patristinen selitys ja opetus autuudenlauseista ”Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, heidät ravitaan” (Matt. 5:6)
Patristinen selitys ja opetus autuudenlauseista
”Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, heidät ravitaan”
(Matt. 5:6)
I Johdanto
Vuorisaarnan neljäs autuuslause, ”Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan” (Matt. 5:6), syventää Jeesuksen opetusta hengellisen kaipuun merkityksestä. Tämä tutkielma tarkastelee kirkkoisien tulkintoja tästä autuuslauseesta, korostaen sen teologista syvyyttä ja sovellusta kristilliseen elämään. Kirkkoisät näkivät tässä nälässä ja janossa keskeisen hengellisen asenteen, joka johtaa Jumalan täyttymykseen.
II Termien analyysi
”Vanhurskauden nälkä ja jano”
Kreikan alkutekstissä ilmaisu ”πεινῶντες καὶ διψῶντες τὴν δικαιοσύνην” (peinōntes kai dipsōntes tēn dikaiosynēn) korostaa voimakasta kaipuuta. Kirkkoisät korostivat tämän kaipuun intensiteettiä.
Augustinus (354-430) selittää: ”Tämä nälkä ja jano ei ole ruumiillista, vaan hengellistä. Se on sielun kaipuuta Jumalan vanhurskautta kohti, joka on Kristus itse” (De Sermone Domini in Monte 1.13). Hän viittaa Paavalin sanoihin: ”Kristus on meille Jumalan viisaus ja vanhurskaus” (1. Kor. 1:30).
Origenes (n. 185-254) täydentää: ”Nälkä ja jano kuvaavat syvällistä kaipuuta, joka ei tyydy mihinkään maalliseen. Se on janoa Jumalan läsnäoloon ja hänen tahtonsa täyttymiseen” (Commentary on Matthew 12.4). Hänen mukaansa tämä kaipuu on mystistä liittoa Kristukseen.
”Ravitaan”
Kreikan sana ”χορτασθήσονται” (chortasthēsontai) viittaa täyttämiseen ja tyydyttämiseen. Kirkkoisät korostivat, että tämä täyttymys tulee Jumalalta.
Johannes Krysostomos (n. 347-407) toteaa: ”Tämä ravitseminen ei ole ainoastaan tulevaisuuden lupaus, vaan se alkaa jo tässä elämässä. Jumala ravitsee niitä, jotka kaipaavat häntä” (Homily on Matthew 15.5). Hänen mukaansa täyttymys on sekä nykyistä että tulevaa.
Gregorios Nyssalainen (n. 335-395) selittää: ”Ravitseminen ei tarkoita vain osittaista tyydytystä, vaan täydellistä kyllästymistä. Kun Jumala antaa itsensä, hän antaa kaiken” (Beatitudes 4). Hänen mukaansa täyttymys on lopullinen ja täydellinen.
III Kirkkoisien tulkintoja
Vanhurskauden luonne
Kirkkoisät korostivat, että vanhurskaus, jota kaivataan, on ensisijaisesti hengellinen eikä pelkästään moraalinen.
Augustinus kirjoitti: ”Vanhurskaus, jota meidän tulee kaivata, ei ole ihmisen omia ansioita, vaan Jumalan lahja. Se on Kristuksen vanhurskaus, joka meille annetaan uskon kautta” (De Sermone Domini in Monte 1.13). Hänen mukaansa vanhurskaus on Jumalan lahja.
Origenes lisää: ”Tämä vanhurskaus on syvällisempää kuin ulkoisen moraalin noudattaminen. Se on sielun muuttumista Jumalan kuvan kaltaiseksi” (Commentary on Matthew 12.4). Hänen mukaansa se on sisäinen muutos.
Kaipuun intensiteetti
Kirkkoisät korostivat, että tämä nälkä ja jano on voimakasta ja kaikenkattavaa.
Johannes Krysostomos selittää: ”Nälkä ja jano kuvaavat kaikkea muuta voimakkaampaa kaipuuta. Se ei ole ohimenevä halu, vaan jatkuva ja intensiivinen kaipuu, joka hallitsee koko elämää” (omily on Matthew 15.5). Hänen mukaansa kaipuu on elämän keskipiste.
Tertullianus (n. 155-240) toteaa: ”Tämä nälkä ja jano on niin voimakasta, että se saa meidät hylkäämään kaikki muut. Se on kuin palava tuli, joka kuluttaa kaiken muun” (De Baptismo 6). Hänen mukaansa kaipuu on kaiken nielevä.
Täyttymisen luonne
Kirkkoisät korostivat, että tämä täyttymys tulee Jumalalta ja on moniulotteinen.
Gregorios Naziansilainen (n. 329-390) kirjoittaa: ”Ravitseminen ei ole vain henkistä, vaan se sisältää myös ruumiillisen täyttymyksen ehtoollisessa. Kristus on leipämme ja juomamme” (Oration 14.26). Hänen mukaansa täyttymys on sekä henkinen että sakramentaalinen.
Augustinus lisää: ”Täyttymys alkaa jo tässä elämässä, kun saamme Jumalan armon ja Pyhän Hengen, mutta se täyttyy täydellisesti vasta iankaikkisuudessa” (De Sermone Domini in Monte 1.13). Hänen mukaansa se on sekä nykyistä että tulevaa.
IV Teologinen merkitys
Yhteys Vanhaan testamenttiin
Kirkkoisät löysivät yhteyksiä Vanhaan testamenttiin, erityisesti psalmeihin ja profeettoihin.
Johannes Krysostomos viittaa psalmiin: ”Minä janoan sinua, minun Jumalani, minä janoan sinua, elävä vesi” (Ps. 63:2). Hän toteaa: ”Tämä psalmi ennakoi Jeesuksen opetusta vanhurskauden nälästä ja janosta” (Homily on Matthew 15.5).
Origenes yhdistää Jesajan kirjaan: ”Katselkaa, minä olen luomassa uutta taivasta ja uutta maata… He eivät enää näe nälkää eivät janoa” (Jes.65:17,19). Hän selittää: ”Tämä profetia täyttyy niissä, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano” (Commentary on Matthew 12.4).
Kristus ravitsijana
Kirkkoisät korostivat, että Kristus itse on se, joka ravitsee.
Gregorios Nyssalainen kirjoittaa: ”Kristus on leipä, joka tuli taivaasta antamaan elämää maailmalle. Hän on se, joka ravitsee niitä, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano” (Beatitudes 4). Hän viittaa Jeesuksen sanoihin: ”Minä olen elämän leipä” (Joh.6:35).
Augustinus lisää: ”Kristus ei ainoastaan opeta meitä kaipaamaan vanhurskautta, vaan hän itse on vanhurskaus, jota me kaipaamme. Hän on sekä nälän aiheuttaja että sen tyydyttäjä” (De Sermone Domini in Monte 1.13).
Eskatologinen ulottuvuus
Kirkkoisät korostivat, että tämä autuuslause sisältää vahvan eskatologisen lupauksen.
Johannes Krysostomos selittää: ”Vaikka saamme osan täyttymyksestä jo tässä elämässä, lopullinen ravitseminen tapahtuu tulevaisuudessa, kun meidät kutsutaan iankaikkiseen juhlaan” (Homily on Matthew 15.5). Hänen mukaansa lupaus on ennen kaikkea tulevaisuudessa.
Gregorios Nyssalainen täydentää: ”Täyttymys tässä elämässä on vain alkua. Täydellinen ravitseminen tapahtuu, kun näemme Jumalan kasvot ja jaamme hänen kunniaansa iankaikkisesti” (Beatitudes 4). Hän viittaa Ilmestyskirjan lupaukseen: ”He eivät enää nälästä eikä jano” (Ilm. 7:16).
V Soveltaminen kristilliseen elämään
Vanhurskauden kaipuun harjoittaminen
Kirkkoisät tarjosivat käytännöllisiä ohjeita vanhurskauden kaipuun harjoittamiseen.
Johannes Kassianos (n. 360-435) neuvoi: ”Harjoittele vanhurskauden nälkää ja janoa rukouksella ja Raamatun lukemisella. Pyydä Jumalaa antamaan sinulle syvemmän kaipuun häntä kohti” (Conferences 17.11). Hänen mukaansa kaipuu vaatii tietoista harjoitusta.
Benediktus Nursialainen (n. 480-547) sisällytti tämän luostarisääntöönsä: ”Munkin tulee kaivata Jumalan vanhurskautta yli kaiken muun. Tämä kaipuu ohjaa hänen koko elämäänsä” (Regula Benedicti 4.73). Hänen mukaansa kaipuu on elämän ohjaava voima.
Täyttymisen vastaanottaminen
Kirkkoisät korostivat, kuinka kristitty voi vastaanottaa Jumalan täyttymystä.
Augustinus kirjoitti: ”Vastaanota täyttymystä sakramenteissa, erityisesti ehtoollisessa. Kristus antaa itsensä meille ravinnoksi, joka tyydyttää vanhurskauden nälän ja janon” (De Sermone Domini in Monte 1.13). Hänen mukaansa ehtoollinen on keskeinen täyttymisen kanava.
Gregorios Nyssalainen lisää: ”Vastaanota täyttymystä myös rukouksessa ja hiljaisuudessa. Jumala puhuttelee meitä monin tavoin ja täyttää meidät Pyhällään” (Beatitudes 4). Hänen mukaansa täyttymys tulee monien kanavien kautta.
Kaipuun ja täyttymisen tasapaino
Kirkkoisät korostivat, että kaipuu ja täyttymys ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa.
Johannes Krysostomos selitti: ”Mitä enemmän saat vanhurskauden täyttymystä, sitä syvemmäksi kaipuusi kasvaa. Tämä on pyhä kierre, joka johtaa yhä syvempään yhteyteen Jumalan kanssa” (Homily on Matthew 15.5). Hänen mukaansa kaipuu ei lopu, vaan syvenee.
Augustinus toteaa: ”Tässä elämässä me koemme vain osittaisen täyttymyksen. Tämä osittainen täyttymys syventää kaipuumme täydelliseen täyttymykseen, joka tulee vasta iankaikkisuudessa” (De Sermone Domini in Monte 1.13).
VI Johtopäätökset
Kirkkoisien tulkinnat Vuorisaarnan neljännestä autuuslauseesta ”Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan” (Matt. 5:6) tarjoavat syvällisen näkemyksen hengellisen kaipuun ja täyttymisen dynamiikasta. Heidän mukaansa tämä nälkä ja jano ei ole ruumiillista, vaan syvällistä hengellistä kaipuuta Jumalan vanhurskautta kohti, joka on Kristus itse.
Kirkkoisät korostivat, että tämä kaipuu on voimakasta ja intensiivistä, ja että sen täyttymys tulee Jumalalta sekä tässä elämässä että täydellisesti tulevassa iankaikkisuudessa. He näkivät Kristuksen itse sekä vanhurskauden kohteena että sen täyttäjänä, ja korostivat ehtoollisen keskeistä merkitystä tässä täyttymyksessä.
Tämä opetus haastaa nykyajan kristittyjä syventämään hengellistä kaipuutansa ja etsimään täyttymystä Kristuksesta. Kuten kirkkoisät opettivat, todellinen autuus löytyy niistä, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, koska heidän kaipuunsa avautuu tien Jumalan syvälliselle täyttymykselle ja lopulliselle pelastukselle.