Kirkkoisien selitys ja opetus vertaukselle rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (Luuk.16:19-31)
Kirkkoisien selitys ja opetus vertaukselle rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta
(Luuk.16:19-31)
I Johdanto
Luukkaan evankeliumin kuudennessatoista luvussa esitetty vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta on yksi Jeesuksen vaikuttavimmista ja haastavimmista opetuskertomuksista. Vertaus kertoo nimettömästä rikkaasta miehestä, joka eli ylellisyydessä välittämättä portillaan makaavasta köyhästä ja sairaasta Lasaruksesta. Kuoleman jälkeen heidän asemansa kääntyvät päinvastaisiksi: Lasarus pääsee ”Abrahamin helmaan” lohdutukseen, kun taas rikas mies joutuu kärsimään tuonelassa. Tämä kertomus on herättänyt syvällisiä teologisia pohdintoja kuolemanjälkeisestä elämästä, maallisen vaurauden moraalisesta ulottuvuudesta ja pelastuksen ehdoista. Seuraavassa tarkastellaan, miten varhaiset kirkkoisät tulkitsivat ja opettivat tätä vertausta, ja miten heidän ymmärryksensä on muovannut kristillistä ajattelua. Kirkkoisien tulkinnat valottavat vertauksen moniulotteista luonnetta ja sen syvällistä merkitystä kristilliselle uskolle ja elämälle.
II Moraalinen tulkinta: varoitus ahneudesta ja välinpitämättömyydestä
Monet kirkkoisät näkivät vertauksessa ennen kaikkea moraalisen opetuksen rikkauden vaaroista ja köyhien huolehtimisen tärkeydestä. Klemens Aleksandrialainen (n. 150-215) korosti teoksessaan ”Quis dives salvetur” (Kuka rikas pelastuu) vertauksen opetusta rikkauden oikeasta käytöstä:
”Rikkaan miehen synti ei ollut hänen rikkautensa sinänsä, vaan hänen itsekkyytensä ja välinpitämättömyytensä köyhää Lasarusta kohtaan. Jumala ei tuominnut häntä rikkauden omistamisesta, vaan sen väärinkäytöstä. Rikkaus on Jumalan lahja, joka on tarkoitettu jaettavaksi köyhien kanssa, ei itsekästä nautintoa varten.” (Quis dives salvetur, 13, PG 9, 618)
Johannes Krysostomos (n. 347-407), joka usein saarnasi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta, käytti vertausta voimakkaasti kritisoidakseen aikansa rikkaiden välinpitämättömyyttä:
”Rikas mies ei tehnyt Lasarukselle mitään pahaa; hänen tuomionsa perustui siihen, että hän ei tehnyt hyvää. Hän ei ryöstänyt Lasaruksen omaisuutta, mutta ei myöskään jakanut omaansa. Hän ei ajanut Lasarusta pois oveltaan, mutta ei myöskään ottanut häntä sisälle taloonsa. Pelkkä laiminlyönti riitti hänen tuomioonsa. Tämä opettaa meille, että pelkkä pahasta pidättäytyminen ei riitä; meidän on aktiivisesti tehtävä hyvää.” (De Lazaro conciones, 2.3-4, PG 48, 984)
Basileios Suuri (n. 330-379) käytti vertausta opettaessaan rikkauden sosiaalisesta vastuusta:
”Kenen leipää sinä pidät hallussasi? Sen, joka on nälkäinen. Kenen vaatteet roikkuvat vaatekaapissasi? Sen, joka on alaston. Kenen rahoja säilytät? Sen, joka on puutteessa. Sinä teet siis vääryyttä niin monelle ihmiselle kuin voisit auttaa.” (Homilia in illud dictum evangelii secundum Lucam: ”Destruam horrea mea”, 7, PG 31, 276)
III Eskatologinen tulkinta: kuolemanjälkeisen elämän kuvaus
Kirkkoisät näkivät vertauksessa myös tärkeän opetuksen kuolemanjälkeisestä elämästä. Tertullianus (n. 155-220) käytti vertausta todisteena siitä, että sielu säilyy tietoisena kuoleman jälkeen:
”Sielu säilyttää tietoisuutensa ja kokemiskykynsä kuoleman jälkeen, kuten rikkaan miehen esimerkki osoittaa. Hän tunsi tuskaa, muisti elämänsä, tunnisti Abrahamin ja Lasaruksen, ja oli huolissaan veljistään. Tämä todistaa, että sielu ei nuku eikä häviä kuolemassa, vaan jatkaa tietoista olemassaoloaan.” (De anima, 7.1, PL 2, 657)
Augustinus (354-430) pohti vertauksen eskatologista ulottuvuutta teoksessaan ”De civitate Dei”:
”Tämä vertaus opettaa meille, että kuoleman jälkeen on välitila, jossa sielut odottavat lopullista tuomiota. Abrahamin helma kuvaa vanhurskaiden lepopaikkaa, ja tuonelan liekit syntisten kärsimystä. Vaikka tämä on vain väliaikainen tila ennen ruumiin ylösnousemusta ja viimeistä tuomiota, se osoittaa, että sielu saa heti kuoleman jälkeen osansa joko lohdutuksesta tai kärsimyksestä.” (De civitate Dei, 21.10, PL 41, 724)
Gregorios Suuri (n. 540-604) korosti vertauksen opetusta lopullisesta ja peruuttamattomasta tuomiosta:
”’Suuri kuilu’ rikkaan miehen ja Lasaruksen välillä opettaa, että kuoleman jälkeen ei ole enää mahdollisuutta muutokseen. Tässä elämässä meillä on mahdollisuus katumukseen ja parannukseen, mutta kuoleman jälkeen tuomio on lopullinen. Siksi meidän on tehtävä oikeat valinnat nyt, kun meillä vielä on aikaa.” (Homiliae in Evangelia, 40.8, PL 76, 1309)
IV Kristologinen tulkinta: Kristus köyhissä
Jotkut kirkkoisät tulkitsivat vertausta kristologisesta näkökulmasta, nähden Lasaruksessa kuvan Kristuksesta tai Kristuksen läsnäolosta köyhissä. Ambrosius Milanolainen (n. 340-397) kirjoitti:
”Lasarus edustaa Kristusta, joka ’tuli köyhäksi, vaikka oli rikas, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte’ (2. Kor. 8:9). Kuten Lasarus makasi rikkaan miehen portilla toivoen murusia hänen pöydältään, niin Kristus kolkuttaa sydämemme ovella pyytäen, että jakaisimme hänen kanssaan sen, minkä hän on ensin antanut meille.” (Expositio Evangelii secundum Lucam, 8.13, PL 15, 1767)
Augustinus kehitti tätä tulkintaa edelleen:
”Kristus sanoi: ’Mitä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle’ (Matt. 25:40). Siksi Lasaruksessa me näemme Kristuksen, joka samaistuu köyhiin ja kärsiviin. Rikas mies ei nähnyt Kristusta Lasaruksessa, ja siksi hän menetti pelastuksen.” (Sermones, 367, PL 39, 1650)
V Typologinen tulkinta: juutalaiset ja pakanat
Monet kirkkoisät näkivät vertauksessa typologisen kuvauksen juutalaisten ja pakanoiden suhteesta. Origenes Aleksandrialainen (n. 185-254) tulkitsi vertausta tästä näkökulmasta:
”Rikas mies edustaa juutalaista kansaa, joka oli rikas Jumalan ilmoituksessa, laissa ja profeetoissa. Lasarus edustaa pakanoita, jotka olivat köyhiä jumalallisen ilmoituksen suhteen. Mutta kun evankeliumi tuli, asemat vaihtuivat: pakanat, jotka ottivat vastaan Kristuksen, pääsivät Abrahamin helmaan, kun taas monet juutalaiset, jotka hylkäsivät hänet, jäivät ulkopuolelle.” (Homiliae in Lucam, 35, PG 13, 1889)
Kyrillos Aleksandrialainen (376-444) kehitti tätä tulkintaa edelleen:
”Viisi veljeä, joista rikas mies oli huolissaan, edustavat niitä juutalaisia, jotka elivät Mooseksen viiden kirjan mukaan mutta eivät tunnistaneet Kristusta, joka oli niiden täyttymys. Abraham sanoo, että jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, he eivät usko, vaikka joku nousisi kuolleista. Tämä ennusti juutalaisten epäuskoa Kristuksen ylösnousemuksen jälkeenkin.” (Commentarii in Lucam, PG 72, 841)
VI Allegorinen tulkinta: sielun ja ruumiin suhde
Jotkut kirkkoisät tulkitsivat vertausta allegorisesti sielun ja ruumiin suhteen näkökulmasta. Klemens Aleksandrialainen esitti tällaisen tulkinnan:
”Rikas mies edustaa ruumista ja sen nautintoja, kun taas Lasarus edustaa sielua, joka on usein laiminlyöty ja nälkäinen. Kuoleman jälkeen sielu, joka on kärsinyt tässä elämässä mutta pysynyt uskollisena Jumalalle, saa lohdutuksen, kun taas ruumiin nautintoihin kiintynyt ihminen kärsii.” (Stromata, 4.6, PG 8, 1248)
Origenes kehitti tätä allegorista tulkintaa edelleen:
”Purppuravaatteet ja hienot pellavat kuvaavat ruumiin kaunistamista ja aistillisia nautintoja, kun taas Lasaruksen haavat kuvaavat sielun kärsimystä tässä maailmassa. Koirat, jotka nuolivat Lasaruksen haavoja, edustavat opettajia, jotka parantavat sielun haavoja opetuksellaan.” (Homiliae in Lucam, 35, PG 13, 1890)
VII Ekklesiologinen tulkinta: kirkko ja maailma
Kirkkoisät näkivät vertauksessa myös ekklesiologisen ulottuvuuden, joka kuvaa kirkon ja maailman suhdetta. Augustinus kirjoitti:
”Lasarus edustaa kirkkoa, joka usein kärsii tässä maailmassa mutta on rikas uskossa. Rikas mies edustaa maailmaa, joka on rikas maallisissa asioissa mutta köyhä hengellisissä. Kirkko makaa usein maailman portilla, halveksittuna ja vainottuna, mutta lopulta se saa paikkansa Abrahamin helmassa, kun taas maailma, joka hylkäsi Kristuksen, joutuu kärsimään.” (Quaestiones Evangeliorum, 2.38, PL 35, 1350)
Kyrillos Jerusalemilainen (n. 313-386) korosti kirkon profeetallista tehtävää:
”Kuten Lasarus oli elävä todistus rikkaan miehen portilla, niin kirkko on profeetallinen todistus maailmalle. Se muistuttaa maailmaa Jumalan tuomiosta ja kutsuu sitä katumukseen. Jos maailma ei kuuntele kirkon todistusta, se ei kuuntele, vaikka joku nousisi kuolleista.” (Catecheses, 18.14, PG 33, 1035)
VIII Askeettinen tulkinta: maailmasta luopuminen
Erämaaisiä ja luostarilaitoksen perustajia kiinnosti erityisesti vertauksen askeettinen ulottuvuus. Johannes Cassianus (n. 360-435) tulkitsi vertausta askeettisesta näkökulmasta:
”Rikas mies edustaa ihmistä, joka on kiintynyt maailman nautintoihin ja mukavuuksiin. Lasarus edustaa munkkia, joka on luopunut kaikesta maallisesta omaisuudesta seuratakseen Kristusta. Vaikka munkki kärsii tässä elämässä köyhyydestä ja kieltäymyksistä, hän saa lopulta ikuisen lohdutuksen.” (Collationes, 1.10, PL 49, 491)
Evagrios Pontoslainen (345-399) näki vertauksessa kuvan askeettisesta kamppailusta:
”Rikkaan miehen ylellinen elämä kuvaa mielen kiintymystä maallisiin asioihin, kun taas Lasaruksen köyhyys kuvaa mielen vapautumista maallisista kiintymyksistä. Askeesin kautta mieli puhdistuu maallisista himoista ja valmistautuu kontemplatiiviseen elämään, jota Abrahamin helma symboloi.” (De oratione, 153, PG 79, 1200)
IX Apologeettinen tulkinta: kristinuskon puolustus
Jotkut kirkkoisät käyttivät vertausta apologeettisiin tarkoituksiin puolustaessaan kristinuskoa. Justinos Marttyyri (n. 100-165) vetosi vertaukseen osoittaakseen sielun kuolemattomuuden:
”Jeesuksen opetus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta todistaa, että sielu säilyy tietoisena kuoleman jälkeen ja että on olemassa palkinto vanhurskaille ja rangaistus jumalattomille. Tämä on sopusoinnussa parhaiden filosofien opetusten kanssa, mutta Kristus ilmoittaa sen täydellisemmin.” (Dialogus cum Tryphone, 5, PG 6, 488)
Athenagoras Ateenalainen (n. 133-190) käytti vertausta puolustaessaan ruumiin ylösnousemuksen oppia:
”Vaikka vertaus kuvaa sielujen tilaa ennen ylösnousemusta, se viittaa myös lopulliseen ylösnousemukseen. Jumalan oikeudenmukaisuus vaatii, että koko ihminen, sekä sielu että ruumis, saa palkkansa. Kuten rikas mies kärsi ruumiillisista nautinnoistaan, niin ruumis osallistuu lopulliseen tuomioon.” (De resurrectione mortuorum, 18, PG 6, 1012)
X Pastoraalinen tulkinta: sielunhoito ja lohdutus
Kirkkoisät sovelsivat vertausta myös pastoraalisiin tarkoituksiin, erityisesti köyhien ja kärsivien lohduttamiseen. Johannes Krysostomos käytti vertausta lohduttaessaan kärsiviä:
”Älkää kadehditko rikkaita, jotka elävät ylellisyydessä, vaan muistakaa Lasaruksen esimerkki. Hänen kärsimyksensä tässä elämässä olivat lyhytaikaisia, mutta hänen lohdutuksensa on ikuinen. Parempi on kärsiä nyt Lasaruksen kanssa ja saada ikuinen lohdutus kuin nauttia nyt rikkaan miehen kanssa ja kärsiä ikuisesti.” (De Lazaro conciones, 1.9, PG 48, 972)
Gregorios Nyssalainen (n. 335-395) käytti vertausta opettaessaan kärsimyksen merkitystä:
”Kärsimys ei ole merkki Jumalan hylkäämisestä vaan usein päinvastoin. Lasarus kärsi tässä elämässä, mutta Jumala ei ollut hylännyt häntä. Päinvastoin, kärsimys puhdisti hänet ja valmisti hänet ikuiseen iloon. Älkäämme siis masentuko kärsimyksistämme, vaan nähkäämme ne Jumalan rakkauden osoituksina, jotka valmistavat meitä ikuiseen elämään.” (De beatitudinibus, 4, PG 44, 1240)
XI Sakramentaalinen tulkinta: eukaristia ja kaste
Jotkut kirkkoisät yhdistivät vertauksen kirkon sakramentteihin. Ambrosius Milanolainen näki yhteyden eukaristian ja vertauksen välillä:
”Rikkaan miehen pöydältä putoavat murut kuvaavat eukaristiaa, joka on todellinen elämän leipä. Ne, jotka ottavat vastaan tämän leivän uskossa, kuten Lasarus olisi ottanut murut, saavat ikuisen elämän. Mutta ne, jotka elävät ylellisyydessä välittämättä hengellisestä ravinnosta, kuten rikas mies, jäävät osattomiksi ikuisesta elämästä.” (De sacramentis, 5.4.25, PL 16, 471)
Kyrillos Aleksandrialainen yhdisti vertauksen kasteeseen:
”Vesi, jota rikas mies pyysi jäähdyttämään kieltään, kuvaa kasteen vettä, joka sammuttaa synnin tulen. Mutta kuoleman jälkeen on liian myöhäistä etsiä tätä armoa. Meidän on otettava vastaan kasteen vesi nyt, kun meillä vielä on aikaa.” (Commentarii in Lucam, PG 72, 845)
XII Antropologinen tulkinta: ihmisen todellinen arvo
Kirkkoisät näkivät vertauksessa myös syvällisen antropologisen opetuksen ihmisen todellisesta arvosta. Johannes Krysostomos korosti, että ihmisen todellinen arvo ei ole ulkoisissa asioissa:
”Huomaa, että Lasaruksella on nimi, mutta rikkaalla miehellä ei. Tämä opettaa, että Jumala tuntee köyhät ja halveksitut nimeltä, mutta maailman silmissä tärkeät ihmiset ovat usein nimettömiä Jumalan edessä. Todellinen arvo ei ole rikkauksissa, asemassa tai ulkonäössä, vaan sielun hyveessä.” (De Lazaro conciones, 2.2, PG 48, 981)
Gregorios Suuri kehitti tätä ajatusta edelleen:
”Maailma kunnioittaa rikkaita ja halveksii köyhiä, mutta Jumalan silmissä asia on päinvastoin. Rikas mies oli puettu purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin, mutta hänen sielunsa oli alasti ilman hyveitä. Lasarus oli ulkoisesti köyhä ja haavainen, mutta hänen sielunsa oli rikas uskossa ja kärsivällisyydessä. Jumala katsoo sydämeen, ei ulkonaiseen olemukseen.” (Homiliae in Evangelia, 40.2, PL 76, 1302)
XIII Profeetallinen tulkinta: Kristuksen ylösnousemuksen ennustus
Jotkut kirkkoisät näkivät vertauksessa profeetallisen viittauksen Kristuksen ylösnousemukseen. Origenes kirjoitti:
”Kun Abraham sanoo: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, he eivät usko, vaikka joku nousisi kuolleista’, tämä ennustaa juutalaisten epäuskoa Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen. Kristus todella nousi kuolleista, mutta monet eivät silti uskoneet häneen.” (Contra Celsum, 2.56, PG 11, 884)
Augustinus kehitti tätä tulkintaa edelleen:
”Lasarus, joka nousi kuolleista Johanneksen evankeliumissa, on eri henkilö kuin tämän vertauksen Lasarus, mutta hänen nimensä ei ole sattuma. Se viittaa siihen, että vaikka joku nousisi kuolleista, kuten Betanian Lasarus, monet eivät silti uskoisi. Ja todella, kun Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista, fariseukset eivät kääntyneet, vaan päinvastoin suunnittelivat tappavansa sekä Jeesuksen että Lasaruksen.” (Sermones, 98.7, PL 38, 594)
XIV Johtopäätökset
Kirkkoisien tulkinnat vertauksesta rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta osoittavat, kuinka monipuolisesti ja syvällisesti he ymmärsivät tämän haastavan kertomuksen. Heidän selityksensä ulottuvat moraalisesta opetuksesta eskatologisiin näkemyksiin, kristologisista tulkinnoista ekklesiologisiin sovelluksiin ja askeettisista ihanteista pastoraalisiin lohdutuksiin. Yhdessä nämä tulkinnat muodostavat rikkaan teologisen perinnön, joka on muovannut kristillistä ajattelua ja hartauselämää läpi vuosisatojen.
Kirkkoisien opetuksissa vertaus näyttäytyy monitasoisena kuvauksena, joka käsittelee useita keskeisiä kristillisiä teemoja: rikkauden ja köyhyyden moraalista ulottuvuutta, kuolemanjälkeistä elämää, pelastuksen ehtoja, Jumalan oikeudenmukaisuutta, kirkon profeetallista tehtävää ja ihmisen todellista arvoa Jumalan silmissä. Vertaus haastaa meitä pohtimaan omaa suhdettamme materiaaliseen vaurauteen, vastuutamme köyhistä ja kärsivistä sekä valmistautumistamme tulevaan elämään.
Nämä tulkinnat eivät ole toisensa poissulkevia vaan täydentävät toisiaan, tarjoten kokonaisvaltaisen näkemyksen vertauksen merkityksestä. Kirkkoisien perintö osoittaa, että vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, kuten muutkin Jeesuksen vertaukset, sisältää ehtymättömiä viisauden lähteitä, jotka puhuttelevat kristittyjä kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa.