Mitä eroa on   ’synnillä’ , ’vääryydellä’ , ’rikkomuksella ja ’laiminlyönnillä’?   

K. Mitä eroa on   ’synnillä’ , ’vääryydellä’ , ’rikkomuksella ja ’laiminlyönnillä’?   

Isien opetuksessa sanat kuten synti, vääryys, rikkomus ja laiminlyönti ovat kaikki hengellisiä käsitteitä, jotka liittyvät ihmisen suhteeseen Jumalaan, toisiin ihmisiin ja itseensä. Vaikka nämä termit ovat toisiinsa liittyviä, niillä on hienovaraisia eroja merkityksessä ja painotuksessa. Isät käyttävät näitä termejä kuvaamaan erilaisia synnin ilmenemismuotoja ja tapoja, joilla ihminen voi poiketa Jumalan tahdosta.

Alla tarkastellaan näiden termien eroja ja yhtäläisyyksiä kirkkoisien opetuksen valossa.
Synti (hamartia )on yleiskäsite, joka tarkoittaa Jumalan tahdon rikkomista tai epäonnistumista elää Jumalan yhteydessä. Sana hamartia tarkoittaa kirjaimellisesti ”maalin ohi ampumista” tai ”tavoitteen sivuuttamista”. Se kuvaa ihmisen eksymistä pois siitä tarkoituksesta, johon hänet on luotu: yhteydestä Jumalaan.

Pyhä Athanasios Suuri kuvaa syntiä: Synti on ihmisen vieraantumista Jumalasta ja hänen todellisesta olemuksestaan. Se syntyy, kun ihminen kääntyy pois Jumalasta ja asettaa itsensä tai luodut asiat Jumalan sijalle.
Pyhä Augustinus korosti, että synti on itsekkyyttä (amor sui), jossa ihminen rakastaa itseään enemmän kuin Jumalaa. Hän näki synnin olevan tahallinen valinta, joka rikkoo Jumalan lakia ja järjestystä.
Pyhä Maksimos Tunnustaja opetti, että synti on ihmisen vapaan tahdon väärinkäyttö, jossa hän valitsee luodun hyvän Jumalan sijasta.

Synti voi olla sekä tahallista että tahatonta, mutta sen ydin on aina sama: se erottaa ihmisen Jumalan rakkaudesta ja elämästä.

Vääryys (kreik. ἀδικία, adikia)viittaa oikeudenmukaisuuden rikkomiseen tai epäoikeudenmukaiseen toimintaan. Se on synnin erityinen muoto, jossa ihminen toimii väärin toista ihmistä, Jumalaa tai itseään kohtaan. Vääryys liittyy usein moraalisiin ja eettisiin kysymyksiin, kuten rehellisyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja lähimmäisenrakkauteen.

Pyhä Johannes Krysostomos opetti, että vääryys on synnin muoto, joka kohdistuu erityisesti lähimmäiseen. Hän korosti, että vääryys ei ole vain tekoja, kuten varastamista tai valehtelua, vaan myös sydämen asenne, joka johtaa näihin tekoihin.
Pyhä Basileios Suuri näki vääryyden olevan vastakohta Jumalan pyhyydelle ja totuudelle. Hän opetti, että vääryys on aina rikkomus Jumalan antamaa oikeudenmukaisuuden lakia vastaan.

Vääryys on siis synnin konkreettinen ilmenemismuoto, joka liittyy erityisesti ihmisten välisiin suhteisiin ja oikeudenmukaisuuden periaatteisiin.

Rikkomus (kreik. παράπτωμα, paraptoma) tarkoittaa ”lankeamista”, ”poikkeamista” tai ”harha-askelta”. Se viittaa synnin tekoon, jossa ihminen tietoisesti tai tiedostamattaan rikkoo Jumalan käskyjä tai moraalista lakia vastaan. Rikkomus on usein konkreettinen teko, joka ilmentää ihmisen sisäistä syntisyyttä. Pyhä Gregorios Nyssalainen  opetti, että rikkomus on ihmisen tahallinen tai tahaton poikkeaminen Jumalan tahdosta. Hän korosti, että rikkomus ei ole vain teko, vaan myös ajatus tai aikomus, joka on ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa.
Pyhä Johannes Damaskoslainen kirjoitti, että rikkomus on synnin muoto, jossa ihminen tietoisesti rikkoo Jumalan lakia vastaan. Hän kuitenkin muistutti, että Jumalan armo on aina suurempi kuin mikään rikkomus.

Rikkomus on siis synnin konkreettinen ilmentymä, joka voi olla joko tahallinen tai tahaton.

Laiminlyönti (kreik. ἁμαρτία ἀμελείας, hamartia ameleias) tarkoittaa hyvän tekemisen laiminlyömistä tai velvollisuuden täyttämättä jättämistä. Se on synnin muoto, jossa ihminen ei tee sitä, mitä hänen tulisi tehdä. Tämä erottaa sen muista synnin muodoista, jotka liittyvät aktiivisiin tekoihin.

Pyhä Johannes Krysostomos  opettaa, että laiminlyönti on yhtä vakava synti kuin aktiivinen rikkomus. Hän viittasi usein Jeesuksen sanoihin Matteuksen evankeliumissa: ”Kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.” (Matt. 25:45). Tämä osoittaa, että hyvän tekemättä jättäminen on rikkomus Jumalan tahtoa vastaan.
Pyhä Gregorios Suuri kirjoitti, että laiminlyönti on erityisen vaarallinen synti, koska se voi jäädä huomaamatta. Hän korosti, että kristityn tulee jatkuvasti valvoa itseään ja varmistaa, ettei hän jätä tekemättä sitä hyvää, mitä Jumala häneltä odottaa.

Laiminlyönti voi ilmetä monin tavoin, kuten rukouksen, lähimmäisenrakkauden tai hyväntekeväisyyden laiminlyöntinä.

Kirkon isät näkevät synnin, vääryyden, rikkomuksen ja laiminlyönnin kaikki synnin eri ilmenemismuotoina, jotka rikkovat ihmisen suhdetta Jumalaan, lähimmäisiin ja itseensä. Näiden käsitteiden erot voidaan tiivistää seuraavasti:

Synti on yleinen käsite, joka kuvaa ihmisen eksymistä pois Jumalan tahdosta ja tarkoituksesta.
Vääryys on synnin muoto, joka liittyy erityisesti oikeudenmukaisuuden ja lähimmäisenrakkauden rikkomiseen.
Rikkomus on konkreettinen teko tai ajatus, joka rikkoo Jumalan lakia vastaan.
Laiminlyönti on synnin muoto, jossa ihminen jättää tekemättä sen hyvän, mitä häneltä odotetaan.

Isät korostavat, että kaikki nämä synnin muodot voidaan voittaa katumuksen, nöyryyden ja Jumalan armon avulla. He muistuttavat, että Jumala on armollinen ja haluaa aina johdattaa ihmisen takaisin oikealle tielle.