Miksi uudelleenkastaminen on väärin? Miten se vaikuttaa uudelleen kastettuihin? Voidaanko uudelleenkastaminen ”kumota”? Jos voidaan, niin miten? 

K. Miksi uudelleenkastaminen on väärin? Miten se vaikuttaa uudelleen kastettuihin? Voidaanko uudelleenkastaminen ”kumota”? Jos voidaan, niin miten? 

Uudelleenkastaminen on väärin, koska se rikkoo kristillisen uskon perusperiaatteita ja sakramenttien pyhyyttä. Kirkon opetuksen mukaan kaste on ainutkertainen sakramentti, joka toimitetaan vain kerran, sillä se jättää ihmisen sieluun pysyvän hengellisen merkin. Uudelleenkastaminen ei ole hyväksyttävää, koska se loukkaa alkuperäisen kasteen pyhyyttä ja Jumalan armoa, joka annettiin jo ensimmäisessä kasteessa. 

Kristillinen kaste on sakramentti, joka toimitetaan vain kerran elämässä. Se perustuu itse Kristuksen ohjeisiin Ef.4:5: ”Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste.” Kasteessa ihminen syntyy uudelleen hengellisesti, hänet liitetään Kristuksen ruumiiseen (Kirkkoon) ja hän saa Pyhän Hengen lahjan. Tämä sakramentti ei voi toistua, koska sen vaikutus on pysyvä. Pyhä Basileios Suuri opettaa: ”Kaste on yksi, koska se on Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kuva. Sitä ei voida toistaa ilman, että kasteen merkitys häpäistään.”

Uudelleenkastaminen merkitsee käytännössä sitä, että alkuperäinen kaste katsotaan mitättömäksi tai riittämättömäksi. Tämä on kirkon opetuksen mukaan vakava virhe, sillä kaste on Jumalan teko, ei ihmisen teko. Pyhä Cyprianus Karthagolainen (3. vuosisata) opetti, että kaste on voimassa, jos se on toimitettu oikeassa uskossa ja Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Jos kaste täyttää nämä ehdot, sitä ei voida ”mitätöidä”. Uudelleenkastaminen on siis epäuskon osoitus Jumalan armoon ja alkuperäisen kasteen pätevyyteen.

 Uudelleenkastaminen voi myös olla merkki kirkon ykseyden rikkomisesta. Historiallisesti uudelleenkastaminen on liittynyt harhaoppeihin ja skismaattisiin liikkeisiin, jotka eivät tunnustaneet muiden kirkkojen kastetta. Pyhä Augustinus opetti, että vaikka kaste voidaan joskus toimittaa kirkon ulkopuolella (esim. harhaoppisten keskuudessa), se on silti pätevä, jos se on toimitettu oikeassa muodossa. Kirkko voi ”vahvistaa” tällaisen kasteen ilman, että sitä toistetaan. Uudelleenkastaminen on siis kirkon ykseyden vastainen teko, koska se asettaa kyseenalaiseksi muiden kristittyjen sakramentaalisen yhteyden Kristukseen. Uudelleenkastaminen voi aiheuttaa hengellistä vahinkoa, koska se heijastaa epäuskoa Jumalan armoon ja alkuperäisen kasteen pyhyyteen. Tämä voi johtaa hengelliseen epävarmuuteen ja jopa vieraantumiseen kirkosta. Uudelleenkastettu voi alkaa ajatella, että sakramentit ovat riippuvaisia ihmisten teoista eikä Jumalan armosta. Tämä voi heikentää hänen uskoaan kirkon sakramentaaliseen elämään.  Uudelleenkastaminen voi myös johtaa eroon kirkon yhteydestä, erityisesti jos se liittyy skismaattisiin tai harhaoppisiin liikkeisiin. Kirkon ulkopuolella toimitetut uudelleenkastamiset voivat estää ihmistä osallistumasta kirkon sakramentteihin, kunnes asia käsitellään kirkollisesti. Uudelleenkastaminen voi aiheuttaa hämmennystä ja epäjärjestystä seurakunnassa. Se voi johtaa siihen, että ihmiset alkavat epäillä sakramenttien pätevyyttä ja kirkon auktoriteettia.

Uudelleenkastaminen on itsessään väärin, mutta se ei voi mitätöidä alkuperäistä kastetta, jos se on toimitettu oikein (Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen). Alkuperäinen kaste on aina voimassa, koska se on Jumalan teko, ei ihmisen. Pyhä Augustinus opetti, että kasteen sakramentti jättää sieluun pysyvän ”sinetin” (lat. character indelebilis), jota ei voi poistaa tai toistaa. Jos joku on kastettu uudelleen, hänen alkuperäinen kasteensa on silti voimassa, mutta uudelleenkastaminen on hengellinen virhe, joka vaatii katumusta.

Jos joku on osallistunut uudelleenkastamiseen, hän voi palata kirkon yhteyteen katumuksen ja synnintunnustuksen kautta. Tämä ei ”kumoa” uudelleenkastamista, mutta se sovittaa uudelleenkastamiseen liittyvän synnin.
Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että katumus on aina avoin tie Jumalan armoon, ja se voi parantaa hengelliset haavat, jotka ovat syntyneet vääristä teoista. Käytännössä henkilö voi tehdä synnintunnustuksen ja saada kirkon siunauksen jatkaa sakramentaalista elämää.

 Jos uudelleenkastaminen on tapahtunut skismaattisessa tai harhaoppisessa yhteisössä, kirkko voi vahvistaa alkuperäisen kasteen pätevyyden. Tämä tapahtuu yleensä mirhavoitelun tai erityisen siunaustoimituksen kautta. Esimerkiksi ortodoksisessa kirkossa henkilö, joka palaa kirkon yhteyteen tällaisesta tilanteesta, voidaan vastaanottaa katumuksen ja mirhavoitelun kautta ilman, että hänen kasteensa toistetaan.

Pyhä Kyprianus korosti, että kaste on voimassa vain, jos se toimitetaan oikeassa uskossa. Hän vastusti harhaoppisten kastetta, mutta myöhemmin kirkko hyväksyi sen, että kaste on pätevä, jos se toimitetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.  Pyhä Augustinus opetti, että kaste on pysyvä sakramentti, joka ei riipu kastajan pyhyydestä tai kirkollisesta yhteydestä. Hän vastusti donatolaisia, jotka vaativat uudelleenkastamista, ja korosti, että alkuperäinen kaste on aina voimassa.  Pyhä Basileios Suuri opetti, että kaste on yksi ja ainutlaatuinen sakramentti. Hän varoitti, että sen toistaminen on vakava virhe, joka loukkaa sakramentin pyhyyttä.

Uudelleenkastaminen on siis väärin, koska se rikkoo kasteen sakramentin ainutkertaisuuden ja pyhyyden. Kaste on Jumalan teko, joka jättää pysyvän hengellisen merkin sieluun, eikä sitä voi toistaa. Uudelleenkastaminen heijastaa epäuskoa Jumalan armoon ja voi aiheuttaa hengellistä vahinkoa sekä uudelleenkastetulle että kirkon yhteydelle.

Jos joku on osallistunut uudelleenkastamiseen, alkuperäinen kaste on silti voimassa, mutta uudelleenkastaminen vaatii katumusta ja kirkon yhteyteen palaamista. Kirkkoisät korostavat, että kaste on yksi, ja sen toistaminen on vakava virhe, joka loukkaa sakramentin pyhyyttä. Kirkon sakramentaalinen elämä tarjoaa kuitenkin aina tien sovitukseen ja armon vastaanottamiseen.