Mikä oli Herran Jeesuksen Kristuksen tarkoitus, kun Hän halusi syödä opetuslastensa kanssa ylösnousemuksensa jälkeen?

K. Mikä oli Herran Jeesuksen Kristuksen tarkoitus, kun Hän halusi syödä opetuslastensa kanssa ylösnousemuksensa jälkeen? 

V. Herran Jeesuksen Kristuksen tarkoitus halutessaan  syödä opetuslastensa kanssa ylösnousemuksensa jälkeen ei ollut vain  aterioida, vaan sillä oli tärkeä hengellinen, teologinen ja opetuksellinen merkitys. Yksi tärkeimmistä syistä, miksi Jeesus söi opetuslastensa kanssa, oli osoittaa, että Hänen ylösnousemuksensa oli todellinen ja fyysinen, ei pelkkä hengellinen ilmestys tai hallusinaatio. Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että Jeesuksen syöminen oli tarkoitettu vakuuttamaan opetuslapset siitä, että Hän oli todella noussut kuolleista ruumiillisesti. Hän ei ollut pelkkä henki tai näky, vaan Hänen ylösnousemusruumiinsa oli todellinen, vaikka se olikin kirkastettu ja muuttunut. Tämä käy ilmi Jeesuksen sanoista: ”Hengellä ei ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minulla olevan.” (Luuk. 24:39). Pyhä Augustinus korosti, että Jeesus ei syönyt, koska Hän tarvitsi ruokaa, vaan osoittaakseen opetuslapsilleen, että Hänen ylösnousemusruumiinsa oli konkreettinen ja fyysinen. Tämä oli erityisen tärkeää, koska opetuslapset olivat aluksi peloissaan ja epäilivät Hänen ylösnousemustaan.

Kyrillos Aleksandrialainen kirjoittaa, että Jeesuksen toiminta oli tarkoitettu poistamaan kaikki epäilykset Hänen opetuslastensa mielistä. Syömällä heidän kanssaan Hän teki ylösnousemuksensa konkreettiseksi ja ymmärrettäväksi niille, jotka olivat vielä heikkoja uskossaan. Pyhä Irenaeus Lyonilainen taas painottaa, että Jeesuksen ateriointi oli osa Hänen pedagogista tapaansa opettaa opetuslapsiaan. Se oli käytännöllinen ja näkyvä tapa osoittaa, että ylösnousemus oli todellinen, ja se valmisti heitä heidän tulevaan tehtäväänsä todistaa ylösnousseesta Kristuksesta maailmalle. Jeesuksen ateriointi opetuslastensa kanssa viittasi myös uuteen hengelliseen yhteyteen ja ehtoollisen sakramenttiin, joka yhdistää uskovat Häneen.

Pyhä Ambrosius Milanolainen näki Jeesuksen syömisen symboloivan ehtoollista. Hän opetti, että Jeesus osoitti olevansa läsnä opetuslastensa keskellä uudella tavalla – ei enää vain fyysisesti, vaan hengellisesti ja sakramentaalisesti. Tämä läsnäolo jatkuu kirkossa erityisesti ehtoollisen kautta. Esimerkiksi Emmauksen tiellä Jeesus tunnistettiin, kun Hän ”mursi leivän” (Luuk. 24:30–31), mikä isien mukaan viittaa selvästi ehtoollisen sakramenttiin. Syömällä opetuslastensa kanssa Jeesus osoitti, että Hänen läsnäolonsa ei pääty Hänen taivaaseenastumiseensa, vaan se jatkuu sakramenttien kautta. Syöminen yhdessä opetuslasten kanssa oli myös merkki yhteydestä, rakkaudesta ja ystävyydestä. Jeesus halusi palauttaa opetuslastensa luottamuksen ja osoittaa, että Hän ei ollut hylännyt heitä.

Pyhä Gregorios Nyssalainen opetti, että yhteinen ateria oli merkki siitä, että Jeesus oli edelleen heidän kanssaan ja että Hän halusi heidän ymmärtävän olevansa heidän ystävänsä ja Herransa. Tämä yhteys oli erityisen tärkeä opetuslapsille, jotka olivat olleet peloissaan ja hämmentyneitä Jeesuksen kuoleman jälkeen. Yhteinen ateria oli myös muistutus siitä, että Jumalan valtakunta on yhteisöllinen. Jeesus oli usein opettanut ja toiminut aterioiden yhteydessä ennen kuolemaansa, ja ylösnousemuksen jälkeen Hän jatkoi tätä tapaa osoittaakseen, että yhteys Häneen ja toisiin uskovaisiin on olennainen osa Jumalan valtakuntaa.

Jeesuksen syöminen opetuslastensa kanssa ylösnousemuksen jälkeen oli myös esikuva taivaallisesta juhla-ateriasta, johon kaikki uskovat kutsutaan. Pyhä Johannes Damaskolainen opettaa, että Jeesuksen syöminen opetuslastensa kanssa oli esikuva siitä lopullisesta yhteydestä, joka odottaa uskovia Jumalan valtakunnassa. Tämä ”Karitsan hääateria” (Ilm. 19:9) on ikuinen yhteys Jumalan ja Hänen kansansa välillä. Jeesuksen ateriointi oli muistutus siitä, että ylösnousemus ei ole vain hengellinen todellisuus, vaan se sisältää myös ruumiillisen ulottuvuuden. Taivaallinen juhla-ateria on todellinen, ja siihen osallistuvat kaikki, jotka ovat Kristuksessa.
Aterioimalla opetuslastensa kanssa Jeesus valmisti heitä myös heidän tulevaan tehtäväänsä julistaa evankeliumia ja todistaa ylösnousseesta Kristuksesta. Tämä tehtävä vaati vahvaa uskoa ja ymmärrystä ylösnousemuksen todellisuudesta. Pyhä Athanasios Suuri opettaa, että Jeesuksen aterioiminen opetuslastensa kanssa oli osa heidän valmentamistaan. Syömisen kautta Jeesus osoitti heille, että ylösnousemus oli todellinen, ja antoi heille rohkeutta ja varmuutta, jota he tarvitsivat todistaakseen maailmalle. Tämä oli erityisen tärkeää, koska opetuslasten piti todistaa ylösnousemuksesta sekä juutalaisille että pakanoille, jotka saattoivat epäillä sen todellisuutta. Jeesuksen aterioiminen heidän kanssaan antoi heille konkreettisen kokemuksen, johon he saattoivat vedota.

Kirkon isien mukaan Jeesuksen Kristuksen tarkoitus syödessään  opetuslastensa kanssa ylösnousemuksensa jälkeen oli todistaa ylösnousemuksen fyysisyys ja todellisuus. Jeesuksen syöminen osoitti, että Hänen ylösnousemusruumiinsa oli todellinen ja fyysinen, ei pelkkä henki tai näky. Tarkoitus oli myös vahvistaa opetuslasten uskoa. Syömällä heidän kanssaan Jeesus poisti heidän epäilynsä ja vahvisti heidän uskoaan Hänen ylösnousemukseensa.
 Jeesuksen syöminen viittasi erityisesti ehtoolliseen, jossa Hän on läsnä kirkossaan. Yhteinen ateria myös symboloi yhteyttä, rakkautta ja ystävyyttä Jeesuksen ja Hänen opetuslastensa välillä.  Jeesuksen syöminen oli myös ennakkokuva taivaallisesta yhteydestä Jumalan valtakunnassa.  Syömällä heidän kanssaan Jeesus valmisti opetuslapsiaan julistamaan ylösnousemuksen todellisuutta maailmalle.

Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeiset ateriat olivat siis paljon enemmän kuin pelkkiä fyysisiä tapahtumia – ne olivat syvällisiä hengellisiä opetuksia ja merkkejä Jumalan valtakunnan todellisuudesta.