Mitkä ovat ihmisen sielun vaiheet kuoleman jälkeen?

K. Mikä on ihmisen tila kuoleman jälkeen? Onko hän taivaassa vai helvetissä? Vai päätetäänkö tämä myöhemmin viimeisen tuomion jälkeen, Herran Jeesuksen Kristuksen toisessa tulemuksessa? Onko ihmisellä lunastusta kuoleman jälkeen?

V. Kirkkoisien opetuksen mukaan ihmisen tila kuoleman jälkeen on monivaiheinen ja liittyy sekä välittömään tilaan kuoleman jälkeen että lopulliseen kohtaloon, joka päätetään viimeisen tuomion yhteydessä Jeesuksen Kristuksen toisessa tulemuksessa. Isät opettavat, että ihmisen pelastuksen tai kadotuksen perusta määräytyy hänen elämänsä ja valintojensa perusteella, mutta lopullinen tuomio ja täysi palkinto tai rangaistus tapahtuvat vasta viimeisellä tuomiolla. Lunastuksen mahdollisuus kuoleman jälkeen on monimutkainen kysymys, johon kirkkoisät antavat erilaisia painotuksia.

Isät opettavat, että kuolemassa sielu erotetaan ruumiista. Ruumis palaa maahan, mutta sielu siirtyy välitilaan odottamaan viimeistä tuomiota. Pyhä Gregorios Nyssalainen kirjoitti: ”Kuolema ei ole sielun häviämistä, vaan sen siirtymistä toiseen tilaan.”

Useimmat kirkkoisät opettavat, että heti kuoleman jälkeen sielu saa osittaisen tuomion, jossa sen tila määräytyy sen mukaan, miten ihminen on elänyt. Tämä ei ole lopullinen tuomio, mutta sielu saa esimakua joko taivaan ilosta tai helvetin tuskasta. Pyhä Johannes Krysostomos  sanoo: ”Heti kuoleman jälkeen sielu tietää, mihin suuntaan se on menossa – iloon tai kärsimykseen.” Pyhä Basileios Suuri puolestaan  opettaa, että kuoleman jälkeen sielu joko ”lepää Herrassa” tai joutuu ”tuskan tilaan”, mutta tämä tila ei ole vielä lopullinen ennen viimeistä tuomiota.

 Isät korostavat, että kuoleman jälkeen sielu kokee esimakua taivaan autuudesta tai helvetin tuskasta, mutta tämä ei ole vielä lopullinen tila: Pyhän Gregorios Suuren mukaan: ”Kuoleman jälkeen sielut saavat esimakua tulevasta tilastaan, mutta heidän lopullinen kohtalonsa päätetään vasta viimeisellä tuomiolla.”
Pyhä Markos Efesolainen (joka puolusti ortodoksista oppia kuolemanjälkeisestä tilasta) opetti, että sielut voivat kokea joko iloa tai kärsimystä välitilassa, mutta tämä tila ei ole vielä täydellinen taivas tai helvetti.

Kirkkoisät opettavat, että Jeesuksen Kristuksen toinen tulemus on ratkaiseva hetki, jolloin kaikki kuolleet herätetään ja heidän ruumiinsa yhdistetään sieluihin. Tämä on myös hetki, jolloin viimeinen tuomio tapahtuu. Pyhä Johannes Damaskoslainen kirjoitti: ”Kristuksen toisessa tulemuksessa kaikki sielut yhdistyvät ruumiisiinsa, ja silloin jokainen saa lopullisen palkkansa tai rangaistuksensa.”

Viimeisellä tuomiolla kaikki ihmiset seisovat Kristuksen edessä, ja heidän elämänsä paljastetaan täydellisesti. Tuomio perustuu ihmisen tekoihin, sydämen asenteeseen ja suhteeseen Jumalaan ja lähimmäisiin.
Matt. 25:31–46 kuvaa, kuinka Kristus erottelee lampaat ja vuohet, eli pelastetut ja kadotetut. Pyhä Augustinus opetti, että viimeisellä tuomiolla jokainen ihminen saa täydellisen ymmärryksen omasta elämästään ja Jumalan oikeudenmukaisuudesta.

Viimeisen tuomion jälkeen sielut ja ruumiit siirtyvät joko ikuiseen autuuteen (taivas) tai ikuiseen kadotukseen (helvetti). Tämä on lopullinen ja muuttumaton tila. Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että taivas on täydellinen yhteys Jumalaan, kun taas helvetti on täydellinen ero Jumalasta. Pyhä Gregorios Nyssalainen taas  kuvaa taivasta ”ikuisena valona” ja helvettiä ”ikuisena pimeytenä”, mutta molemmat ovat olemukseltaan Jumalan läsnäoloa: taivaassa ihmiset nauttivat Jumalan rakkaudesta, kun taas helvetissä he kokevat sen polttavana.

Useimmat kirkkoisät opettavat, että ihmisen lopullinen kohtalo määräytyy hänen elämänsä aikana tehtyjen valintojen perusteella. Kuoleman jälkeen ei ole mahdollista tehdä parannusta tai muuttaa omaa tilaansa. Pyhä Johannes Damaskolainen kirjoittaa: ”Kuoleman jälkeen ei ole katumusta, ei parannusta, ei mahdollisuutta muuttaa elämänsä suuntaa.” Pyhä Gregorios Suuri korostaa, että kuoleman jälkeen sielu joko lepää tai kärsii sen mukaan, miten se on elänyt, ja tämä tila odottaa lopullista tuomiota.

Vaikka ihminen ei voi itse tehdä parannusta kuolemansa jälkeen, kirkkoisät opettavat, että elävien rukoukset, erityisesti pyhät liturgiset rukoukset, voivat auttaa vainajia. Pyhä Gregorios Suuri opetti, että kirkon rukoukset voivat lievittää vainajien kärsimyksiä ja auttaa heitä valmistautumaan viimeiseen tuomioon.
Pyhä Markos Efesolainen puolustaa ortodoksista oppia siitä, että kirkon rukoukset voivat olla hyödyksi niille, jotka eivät ole täysin paatuneita synnissään.

Ortodoksinen kirkko opettaa, että kuoleman jälkeen sielu voi olla välitilassa, jossa se odottaa viimeistä tuomiota. Tänä aikana kirkon rukoukset ja muistopalvelukset voivat tuoda lohtua ja apua vainajille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että sielun lopullinen kohtalo voisi muuttua, vaan että rukoukset voivat lievittää tuskaa tai vahvistaa sielua.

 Joillakin kirkkoisillä, kuten Pyhällä Gregorios Suurella, oli käsitys välitilasta, joka muistuttaa katolista oppia kiirastulesta. Ortodoksinen kirkko ei kuitenkaan hyväksy kiirastulioppia sellaisena kuin se on muotoutunut katolisessa teologiassa, vaan keskittyy enemmän rukousten ja muistopalvelusten merkitykseen vainajien puolesta.

Kirkon isien opetusten yhteenveto

1. Kuoleman jälkeen sielu erotetaan ruumiista ja siirtyy välitilaan, jossa se kokee esimakua tulevasta tilastaan (taivaan ilo tai helvetin tuska). Tämä tila ei ole vielä lopullinen, vaan odottaa viimeistä tuomiota.

2.  Jeesuksen Kristuksen toisessa tulemuksessa kaikki kuolleet herätetään, ja heidän sielunsa ja ruumiinsa yhdistyvät. Viimeisellä tuomiolla jokainen ihminen saa lopullisen palkkansa tai rangaistuksensa.

3. Kirkkoisät opettavat, että kuoleman jälkeen ei ole mahdollista tehdä parannusta tai muuttaa omaa tilaansa. Elävien rukoukset ja kirkon muistopalvelukset voivat kuitenkin olla hyödyksi vainajille, erityisesti niille, jotka eivät ole täysin paatuneita.

4.  Taivas on täydellinen yhteys Jumalaan, kun taas helvetti on täydellinen ero Jumalasta. Lopullinen tila määräytyy viimeisen tuomion jälkeen, mutta siihen vaikuttavat ihmisen elämän aikana tehdyt valinnat.

Kirkon isien mukaan ihmisen tila kuoleman jälkeen on välitila, jossa sielu saa esimakua tulevasta kohtalostaan. Lopullinen tuomio ja ihmisen ikuinen tila taivaassa tai helvetissä päätetään Jeesuksen Kristuksen toisessa tulemuksessa viimeisellä tuomiolla. Lunastuksen mahdollisuus kuoleman jälkeen riippuu siitä, miten ihminen on elänyt, mutta elävien rukoukset voivat tuoda lohtua ja apua vainajille. Kirkkoisät korostavat, että ihmisen on tärkeää valmistautua kuolemaan ja tuomioon elämänsä aikana elämällä uskossa, rakkaudessa ja katumuksessa.