Kun Jumala antaa anteeksi synnin, unohdetaanko  se kokonaan?

K. Kun Jumala antaa anteeksi synnin, unohdetaanko  se kokonaan? Vai pitääkö Hän sitä edelleen syntinä, mutta sitä ei lasketa sinulle syyksi?

V. Kysymys siitä, mitä tapahtuu synnille, kun Jumala antaa sen anteeksi, on teologisesti merkittävä ja on ollut pohdinnan kohteena kirkon historiassa. Raamattu ja kirkkoisien opetus tarjoavat näkemyksiä siitä, miten Jumala käsittelee anteeksi annettuja syntejä.

Psalmi 103:12: ”Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meidän syntimme.”
Jesaja 43:25: ”Minä, minä itse pyyhin pois sinun rikkomuksesi omien tekojeni tähden enkä muista sinun syntejäsi.”
Miika 7:19: ”Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Sinä heität kaikki meidän syntimme meren syvyyksiin.”

Nämä kohdat viittaavat siihen, että Jumala ei ainoastaan anna anteeksi, vaan myös ”unohtaa” synnit, mikä tarkoittaa, että hän ei pidä niitä enää ihmistä vastaan.

Heprealaiskirje 8:12: ”Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejään.”

Tämä kohta korostaa uutta liittoa Kristuksessa, jossa synnit eivät enää ole muistissa Jumalan edessä.

Kirkkoisät ovat käsitelleet synnin anteeksiannon merkitystä ja sen vaikutuksia monin tavoin. Pyhä Augustinus korosti Jumalan armoa ja anteeksiannon täydellisyyttä. Hän opetti, että kun Jumala antaa anteeksi, synti on todella poistettu eikä sitä enää pidetä ihmistä vastaan. Hän käytti vertausta velan anteeksiannosta, jossa velka on todella poistettu velallisen vastuulta. Pyhä Johannes kuvasi Jumalan anteeksiantoa laupeuden ja rakkauden tekoina, joissa Jumala ei enää muista syntejä. Hän korosti, että anteeksianto on täydellinen ja synnit eivät enää vaikuta ihmisen asemaan Jumalan edessä. Pyhä Athanasios Suuri opetti, että Kristuksen sovitustyön kautta synnit on pyyhitty pois, ja tämä pyyhkiminen on niin täydellinen, että ne eivät enää vaikuta ihmisen suhteeseen Jumalaan.

 Teologisesti ajatellaan, että Jumalan anteeksianto on niin täydellinen, että synnit ovat ikään kuin unohdettuja – ne eivät enää vaikuta ihmisen asemaan Jumalan edessä. Tämä ei tarkoita, että Jumala ei tietäisi, mitä on tapahtunut, vaan että hän ei enää pidä syntejä ihmistä vastaan. Anteeksianto merkitsee suhteen täydellistä ennalleen palauttamista. Vaikka synnit on annettu anteeksi ja ne on unohdettu Jumalan edessä, synnin maalliset seuraukset voivat silti vaikuttaa ihmiseen tai ympäristöön. Anteeksianto ei välttämättä poista kaikkia synnin aiheuttamia maallisia seurauksia.  Kirkkoisät korostivat myös katumuksen ja parannuksen merkitystä, mikä tarkoittaa, että ihminen tunnustaa syntinsä, katuu niitä ja pyrkii muuttamaan elämäänsä. Tämä prosessi on osa ihmisen hengellistä kasvua ja suhteen syventämistä Jumalaan.

Siis kun Jumala antaa synnin anteeksi, se on teologisesti ymmärrettynä todella unohdettu siinä mielessä, että sitä ei enää pidetä ihmistä vastaan. Jumalan anteeksianto on täydellinen ja synnit eivät vaikuta ihmisen asemaan Jumalan edessä. Tämä anteeksianto perustuu Jumalan armoon ja rakkauteen, ja se on mahdollinen Kristuksen sovitustyön kautta. Kun me teemme parannuksen ja tunnustamme syntimme, ne pestään pois ikään kuin niitä ei olisi koskaan tapahtunut. Jumala ei ole kuin ihminen, joka unohtaa menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden. Hän on kaikkitietävä, mutta Hän päättää pyyhkiä pois syntimme ikään kuin niitä ei olisi koskaan tapahtunut. Kirkkoisät korostavat, että anteeksianto on osa Jumalan laupeutta ja että se palauttaa ihmisen suhteen Jumalaan ennalleen.