Tuntevatko ihmiset paratiisissa tai Haadeksessa ajan kulumisen kuten me?

K. Tuntevatko ihmiset paratiisissa tai Haadeksessa ajan kulumisen kuten me? 

V. Kirkkoisät ovat pohtineet  kysymystä ajan kulumisesta kuolemanjälkeisessä tilassa, erityisesti paratiisissa ja Haadeksessa. Heidän opetuksensa mukaan kuolemanjälkeinen tila eroaa merkittävästi maallisesta ajasta ja sen kokemuksesta. Ihmisen sielu ei enää ole sidottu fyysisen maailman aikaan samalla tavalla kuin maan päällä eläessään. Isät eivät kuitenkaan ole täysin yksimielisiä siitä, tuntevatko sielut ajan kulumisen jollain tavalla, mutta he antavat viitteitä siitä, miten aika ymmärretään paratiisissa ja Haadeksessa.

1. Ajan kokemus kuoleman jälkeen

a) Aika maallisessa mielessä päättyy kuolemassa
Isät opettavat, että kuoleman jälkeen ihminen siirtyy tilaan, jossa fyysinen aika, sellaisena kuin me sen ymmärrämme, ei enää päde. Maallinen aika liittyy aineelliseen maailmaan, ja sielu kuoleman jälkeen ei ole enää sidottu fyysiseen ruumiiseen.
Pyhä Gregorios Nyssalainen kirjoittaa: ”Kuoleman jälkeen sielu ei enää ole sidottu maallisiin rajoihin eikä ajan mittaamiseen, sillä se on siirtynyt ajattomuuden alkuun.” Tämä tarkoittaa, että kuoleman jälkeinen tila ei ole sidottu meidän kokemukseemme ajasta, joka jakautuu menneisyyteen, nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.

b) Paratiisissa ja Haadeksessa aika on erilaista
Paratiisissa ja Haadeksessa sielut eivät koe aikaa samalla tavalla kuin maan päällä. Ajan kuluminen voi olla ennemmin hengellinen kokemus kuin fyysinen. Sielut voivat kokea ”odotusta” tai ”täyteyttä”, mutta tämä ei ole sidottu maallisiin kellonaikoihin.
Pyhä Johannes Damaskolainen sanoo: ”Kuoleman jälkeen sielut elävät tilassa, jossa aika ei ole enää maallista, vaan he odottavat ylösnousemusta ja viimeistä tuomiota hengellisessä tietoisuudessa.”

2. Paratiisin kokemus ajasta

a) Paratiisissa aika koetaan täyteytenä

Paratiisissa olevat sielut kokevat Jumalan läsnäolon täyteyttä ja iloa. Tämä tila ei ole sidottu ajan kulumiseen kuten maan päällä, vaan sitä voidaan kuvata jatkuvana nykyhetkenä, jossa sielu nauttii Jumalan rakkauden valosta.
Pyhä Gregorios Teologi kirjoittaa: ”Paratiisissa ei ole ajan rajoja, sillä siellä sielu elää Jumalan kirkkaudessa, joka on ikuinen nykyhetki.” Tämä tarkoittaa, että paratiisissa aika ei kulu samalla tavalla kuin maan päällä, vaan sielut elävät ikuisessa ilossa ja rauhassa.

b) Odotus ylösnousemuksesta

Vaikka paratiisissa olevat sielut ovat jo osallisina Jumalan kirkkaudesta, he odottavat ylösnousemuksen päivää, jolloin heidän ruumiinsa yhdistyy heidän sieluunsa ja he kokevat pelastuksen täydellisyyden.
Pyhä Simeon Uusi Teologi sanoo: ”Paratiisissa olevat sielut odottavat, mutta tämä odotus ei ole kärsimystä, vaan täynnä toivoa ja iloa Jumalan läsnäolosta.” Tämä odotus ei ole kuitenkaan sidottu maalliseen aikaan, vaan se on hengellinen odotus, joka koetaan Jumalan valossa.

3. Haadeksen kokemus ajasta

a) Haadeksessa aika koetaan kärsimyksenä
Haadeksessa olevat sielut kokevat eron Jumalasta, ja tämä ero aiheuttaa heille kärsimystä. Tämä kärsimys ei ole sidottu maalliseen aikaan, mutta sielut voivat kokea sen ”ajallisena” odotuksena viimeistä tuomiota varten.
Pyhä Johannes Krysostomos kirjoittaa: ”Haadeksessa olevat sielut tuntevat ajan kulumisen kärsimyksen kautta, sillä he odottavat tuomiota ja pelkäävät sitä.” Toisin kuin paratiisissa, jossa aika koetaan täyteytenä, Haadeksessa aika voi tuntua sielusta pitkältä ja tuskalliselta.

b) Toivo ja epätoivo
Haadeksessa olevien sielujen kokemus ajasta riippuu heidän hengellisestä tilastaan. Ne, jotka ovat tehneet parannuksen, voivat kokea toivoa ja odottavat Jumalan armoa. Ne, jotka ovat paatuneita, voivat kokea epätoivoa ja pelkoa.
Pyhä Maksimos Tunnustaja sanoo: ”Haadeksessa aika koetaan joko toivona tai epätoivona, mutta se ei ole maallista aikaa, vaan hengellistä tietoisuutta.”

4. Viimeinen tuomio ja ajan loppu

a) Aika päättyy viimeisessä tuomiossa
Kirkkoisät opettavat, että viimeisen tuomion jälkeen aika sellaisena kuin me sen tunnemme, päättyy täysin. Kaikki siirtyvät joko iankaikkiseen elämään Jumalan yhteydessä tai iankaikkiseen eroon Jumalasta.
Pyhä Johannes Damaskoslainen kirjoittaa: ”Viimeisessä tuomiossa aika lakkaa, ja kaikki siirtyvät iankaikkisuuteen, jossa ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta, vaan pelkkä nykyisyys.”

b) Iankaikkisuus on ajaton tila

Iankaikkisuus ei ole ”loputonta aikaa”, vaan tila, jossa ei ole aikaa lainkaan. Paratiisissa tämä tarkoittaa jatkuvaa iloa ja Jumalan läsnäolon kokemusta, kun taas kadotuksessa se tarkoittaa jatkuvaa eroa Jumalasta.
Pyhä Augustinus sanoo: ”Iankaikkisuus ei ole pitkä aika, vaan ajattomuus, jossa sielu elää täydellisessä yhteydessä Jumalaan tai täydellisessä erossa hänestä.”

. Yhteenveto isien opetuksesta

1. Kuoleman jälkeen aika ei ole maallista: Kuoleman jälkeen sielut eivät ole sidottuja fyysiseen aikaan. Paratiisissa ja Haadeksessa aika koetaan hengellisesti, ei maallisten kellonaikojen mukaan.

2. Paratiisissa aika koetaan täyteytenä: Paratiisissa olevat sielut elävät Jumalan läsnäolon täyteydessä, jossa aika koetaan ikuisena ilona ja rauhana.

3. Haadeksessa aika koetaan kärsimyksenä: Haadeksessa olevat sielut kokevat ajan kulumisen kärsimyksen ja odotuksen kautta, mutta tämä aika ei ole maallista vaan hengellistä.

4.Viimeisen tuomion jälkeen aika lakkaa: Viimeisen tuomion jälkeen aika päättyy kokonaan, ja kaikki siirtyvät iankaikkisuuteen, jossa ei ole menneisyyttä, nykyisyyttä tai tulevaisuutta.

5. Iankaikkisuus on ajattomuuden tila:  Iankaikkisuus ei ole loputonta aikaa, vaan tila, jossa sielu elää täydellisessä yhteydessä Jumalaan tai täydellisessä erossa hänestä.

Isät siis opettavat, että kuoleman jälkeen ajan kokemus muuttuu täysin. Paratiisissa aika katoaa Jumalan läsnäolon täyteydessä, kun taas Haadeksessa kärsimys ja odotus voivat saada aikaan kokemuksen ”ajallisesta” kärsimyksestä. Lopulta viimeisen tuomion jälkeen kaikki siirtyvät ajattomuuteen, joka on joko iankaikkista iloa tai iankaikkista eroa Jumalasta.