Ortodoksinen näkemys pakolaisten ja maahanmuuttajien kohtelusta

Ortodoksinen näkemys pakolaisten ja maahanmuuttajien kohtelusta

Isä Raimo Sissonen

Ortodoksisen kirkon suhtautuminen pakolaisiin ja maahanmuuttajiin heijastaa teologisten periaatteiden, historiallisen kokemuksen ja nykypäivän haasteiden monimutkaista vuorovaikutusta. Itä-Euroopan ortodoksisilla lainkäyttöalueilla ja sen ulkopuolella pakolaiskriiseihin on reagoitu vaihtelevasti, mikä paljastaa sekä yhtenäiset teologiset arvot että erilaiset käytännön lähestymistavat. Tässä tarkastellaan, miten ortodoksinen kristinusko käsitteellistää pakolaisuuden ilmiön ja vastaa siihen analysoimalla ortodoksisten periaatteiden teologisia perusteita, historiallisia konteksteja ja nykyisiä sovelluksia pakolaistilanteissa.

Siirtolaisuuteen suhtautumisen teologiset perusteet

Ortodoksinen teologia tarjoaa selkeät puitteet pakolaisten ja siirtolaisten kohtaamiselle, joka perustuu ihmisarvon ja kristillisen vieraanvaraisuuden perusperiaatteisiin. Perusymmärrys siitä, että kaikki ihmiset on luotu Jumalan kuvaksi, tarjoaa teologisen perustan sille, että kotiseudultaan siirtymään joutuneita henkilöitä kohdellaan kunnioittavasti ja myötätuntoisesti.

Kreikan ortodoksisen kirkon Nea Ionia ja Filadelfian metropoliitta Gabriel ilmaisevat tämän periaatteen: ”Jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Siksi kristillisessä teologiassa muukalainen ei ole vihollinen eikä vastustaja, vaan kanssaihminen, veli tai sisar alkuperästä tai uskonnosta riippumatta.”  Tämä teologinen antropologia luo perustavanlaatuisen tasa-arvon kaikkien ihmisten välille kansallisuudesta tai uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta ja luo moraalisen velvoitteen siirtymään joutuneiden henkilöiden myötätuntoiselle kohtelulle.

Raamatun opetukset vieraanvaraisuudesta vahvistavat entisestään ortodoksista lähestymistapaa pakolaisiin. Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos viittaa erityisesti Raamattuun keskustellessaan Euroopan velvollisuuksista pakolaisia kohtaan: ”Tämä kysymys muistuttaa minua Paavalin kirjeestä heprealaisille, jossa hän muistuttaa meitä, ettemme saa unohtaa vieraanvaraisuutta, koska sen tarjoajat ovat joskus majoittaneet enkeleitä tietämättään.” Patriarkka korostaa, että ‘vieraanvaraisuus on konkreettinen esimerkki lähimmäisenrakkaudesta ja tavasta, jolla kaikkien kristittyjen tulisi elää elämäänsä’. Tämä raamatullinen imperatiivi antaa ortodoksisille uskoville selkeän toimeksiannon toivottaa vieraat tervetulleiksi.

Ortodoksisesta näkökulmasta ihmisarvon kunnioittaminen ei ole vain sosiaalinen arvo vaan teologinen imperatiivi. Ortodoksisen opetuksen mukaan ”kaikki ihmisarvon loukkaukset ovat loukkauksia Jumalaa kohtaan”. Tämä tarjoaa vahvan teologisen perustan maahanmuuttajien oikeuksien puolustamiselle, sillä heitä ”on suojeltava rotusyrjinnän, muukalaisvihan ja suvaitsemattomuuden väärinkäytöksiltä”. Nämä teologiset periaatteet tarjoavat vahvan moraalisen kehyksen, jonka pitäisi ohjata ortodoksisia vastauksia syrjäytymiskriiseihin.

Historialliset puitteet ja kokemus pakolaisista

Ortodoksisella kirkolla on laajaa historiallista kokemusta pakolaisliikkeistä erityisesti alueilla, joilla ortodoksinen kristinusko on ollut hallitseva. Yksi merkittävä historiallinen esimerkki on Kreikan ja Turkin välinen väestönvaihto vuonna 1923, jolloin pakolaisia ”vaihdettiin yksinomaan heidän uskontonsa perusteella ”.

Tämän massiivisen muuttoliikkeen aikana uskonnollinen identiteetti oli ratkaisevassa asemassa kotouttamisprosessissa. Historialliset kertomukset osoittavat, että Kreikkaan saavuttuaan pakolaiset ”perustivat välittömästi kirkon joko telttaan tai mihin tahansa tilapäiseen majapaikkaan”. Kirkkojen rakentaminen oli tyypillisesti ensisijainen tavoite uusissa siirtokunnissa, ja pakolaisjärjestöt kohtasivat usein ”pakolaisten vilpittömän pyynnön rakentaa kirkkoja ensin omiin siirtokuntiinsa”. Kirkot rakennettiin usein siirtokuntiin, ja siirtokuntien kirkot rakennettiin usein ensin.

Tuon ajanjakson pakolaisten kertomusten mukaan ”pakolaiset eivät halunneet asettua paikkoihin, joissa ei ollut opettajaa tai pappia”. Tämä historiallinen kokemus havainnollistaa, miten ortodoksiset uskonnolliset instituutiot tarjosivat sekä hengellistä lohtua että käytännön apua pakolaiskriisien aikana ja toimivat yhteisön muodostamisen ja identiteetin säilyttämisen keskuksina.

Tämä historiallinen konteksti on merkittävä, koska se osoittaa, että kun pakolaisilla on yhteinen uskonnollinen identiteetti vastaanottavan maan kanssa, kuten kreikkalais- ortodoksisten pakolaisten tapauksessa, uskonto voi toimia pikemminkin yhdistävänä kuin erottavana tekijänä kotouttamisprosessissa. Se korostaa kuitenkin myös sitä, miten vahvasti uskonnollinen identiteetti kietoutuu pakolaiskokemukseen ortodoksisissa yhteyksissä.

Ortodoksien nykyiset reaktiot pakolaiskriiseihin

Nykyaikana, erityisesti vuonna 2015 huipentuneen Euroopan pakolaiskriisin aikana, ortodoksiset kirkot ovat osoittaneet erilaisia lähestymistapoja pakolaisten ja siirtolaisten saapumiseen, joista monet tulevat pääasiassa Lähi-idän, Afrikan ja Aasian muslimimaista.

Pastoraalinen johtajuus ja symboliset toimet

Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos on ollut näkyvä äänitorvi pakolaisten myötätuntoisen kohtelun puolesta. Pakolaiskriisin ollessa pahimmillaan hän kehotti Euroopan maita ”lopettamaan yritykset erottaa talousmuuttajat ja turvapaikanhakijat toisistaan”. Hänen symbolinen vierailunsa Kreikan Lesboksen saarelle yhdessä paavi Franciscuksen kanssa vuonna 2016 pyrki ’toistamaan kristittyjen moraalisen velvollisuuden osoittaa vieraanvaraisuutta vieraille‘ ja lähettämään ’vahvan viestin joka suuntaan’ kristittyjen moraalisista velvollisuuksista siirtymään joutuneita ihmisiä kohtaan.

Käytännön humanitaariset aloitteet

Kreikan ortodoksinen kirkko on ”antanut merkittävän panoksen lisääntyneen pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja laittomien maahanmuuttajien virran hallintaan‘. Sen käytännön aloitteisiin kuuluu ’oikeudellisen ja psykososiaalisen avun antaminen ja turvakotien ylläpitäminen ilman huoltajaa oleville alaikäisille‘. Metropoliitta Gabriel korostaa, että nämä pakolaisia tukevat hankkeet ovat ’syvällä kreikkalais -ortodoksisen perinteen teologisessa perustassa”, mikä osoittaa ortodoksisen teologian ja käytännön humanitaarisen toiminnan välisen yhteyden.

Kirkon aloitteissa ei keskitytä ainoastaan välittömiin humanitaarisiin tarpeisiin vaan myös pitkän aikavälin kotouttamiseen. Kreikan kirkolla on ”ollut keskeinen rooli pakolaisten vastaanotossa, alkuvaiheen lähestymistavassa ja kotouttamisen helpottamisessa tavoitteena rauhanomainen rinnakkaiselo, joka hyödyttää molempia osapuolia, sekä pakolaisia että vastaanottavaa yhteiskuntaa”. Tässä lähestymistavassa tunnustetaan kestävien ratkaisujen merkitys siirtymään joutuneille väestöryhmille.

Ortodoksisten vastausten alueelliset erot

Vastaukset ortodoksisilla lainkäyttöalueilla eivät kuitenkaan ole olleet yhdenmukaisia. Itä-Euroopan ortodoksisissa maissa, kuten Valko-Venäjällä, Kreikassa, Bulgariassa ja Serbiassa, ”ortodoksiset kirkot ovat pitäneet pakolaisia toisen uskonnon (islamin) edustajina, mikä saattaa heikentää niiden yhteiskuntien vallitsevaa asemaa ja uskonnollista rakennetta”. Tämä on toisinaan johtanut varovaisempaan lähestymistapaan, jossa pakolaiset ”otetaan varovaisesti vastaan vain niin kauan kuin ihmiset eivät aio jäädä maahan ja jatkaa matkaansa kohti Länsi- ja Pohjois-Eurooppaa”. Pakolaiset ovat kuitenkin aina olleet ”varovaisia”.

Nämä erilaiset reaktiot heijastavat teologisten periaatteiden ja kulttuuripoliittisten kontekstien monimutkaista vuorovaikutusta eri ortodoksisilla lainkäyttöalueilla. Ne osoittavat, että vaikka teologiset perusteet ovat yhteiset, käytännön sovellukset voivat vaihdella huomattavasti paikallisten tekijöiden ja huolenaiheiden mukaan.

Ortodoksisen lähestymistavan jännitteet ja haasteet

Ortodoksinen lähestymistapa pakolaisiin ja maahanmuuttajiin paljastaa tiettyjä jännitteitä yleismaailmallisen ihmisarvon teologisten periaatteiden ja uskonnolliseen ja kulttuuriseen identiteettiin liittyvien käytännön huolenaiheiden välillä. Nämä jännitteet aiheuttavat haasteita ortodoksisille yhteisöille, jotka pyrkivät soveltamaan uskonsa periaatteita monimutkaisissa tosielämän tilanteissa.

Humanitaaristen velvoitteiden ja rajaturvallisuuden tasapainottaminen

Kreikka, joka on sekä pääasiassa ortodoksinen maa että tärkeä pakolaisten ja maahanmuuttajien maahantulopaikka Eurooppaan, on esimerkki näistä jännitteistä. Maan ”haasteena on löytää tasapaino humanitaaristen näkökohtien ja EU:n ulkorajojen turvaamisvelvoitteen välillä”.  Kreikan ortodoksisen kirkon on suunnistettava vieraanvaraisuutta koskevan teologisen sitoumuksensa ja Euroopan rajojen suojelusta vastaavan maan poliittisen todellisuuden välillä.

Uskonnollinen moniarvoisuus ja ortodoksinen identiteetti

Pakolaisten saapuminen pääasiassa muslimimaista herättää kysymyksiä uskonnollisesta moniarvoisuudesta perinteisesti ortodoksisissa yhteiskunnissa. Kuten eräässä ortodoksisessa näkökulmassa kysytään: ”Jos me ortodoksit odotamme, että muut monikulttuurisessa ympäristössä tunnustavat paitsi läsnäolomme myös hyväksyvät kirkkomme erityiset lahjat, olemmeko me vuorostamme valmiita hyväksymään näiden muiden lahjat erityiskulttuurinsa, -uskontonsa tai -moraalinsa kanssa?”. Tämä kysymys korostaa aidon vastavuoroisuuden haastetta uskontojen ja kulttuurien välisessä vuoropuhelussa.

Vuoropuhelu tienä eteenpäin

Ortodoksisissa lähestymistavoissa korostetaan, että ”maahanmuuttajien kanssa käytävässä vuoropuhelussa on otettava huomioon ihmisoikeuksien kunnioittaminen, sellaisena kuin se on määritelty kaikissa maailmassa tunnustetuissa oikeudellisissa välineissä”. Sen tunnustaminen,että ”liikkumisvapaus on ihmisoikeus ja sen rikkominen on rikos ihmistä vastaan ”,tarjoaa puitteet kunnioittavalle suhteelle siirtymään joutuneisiin henkilöihin heidän uskonnollisesta taustastaan riippumatta.

Ortodoksisen näkemyksen mukaan ”vain jatkuva ja avoin vuoropuhelu voi johtaa siirtolaisväestön sopeutumiseen uusiin sosiaalisiin, taloudellisiin, poliittisiin ja uskonnollisiin elinolosuhteisiinsa”. Tässä vuoropuheluun perustuvassa lähestymistavassa tunnustetaan sekä siirtolaisten oikeudet että vastaanottavien yhteisöjen oikeutetut huolenaiheet ja pyritään yhteisymmärrykseen yksipuolisten ratkaisujen sijasta.

Päätelmät

Ortodoksinen näkökulma pakolaisiin ja maahanmuuttajiin paljastaa monimutkaisen vuorovaikutuksen teologisten perusperiaatteiden ja historiallisten, kulttuuristen ja poliittisten olosuhteiden muovaamien käytännön vastausten välillä. Teologisessa ytimessään ortodoksisuus vahvistaa kaikkien ihmisten arvokkuuden Jumalan kuvaksi luotuina ja korostaa vieraanvaraisuuden kristillistä velvollisuutta vieraita kohtaan. Tämä teologinen perusta on motivoinut ortodoksisten kirkkojen, erityisesti Kreikan kirkon, merkittäviä humanitaarisia aloitteita pakolaisten tukemiseksi käytännön keinoin.

Näiden periaatteiden täytäntöönpano vaihtelee kuitenkin ortodoksisten lainkäyttöalueiden välillä, ja siihen vaikuttavat uskonnolliseen ja kulttuuriseen identiteettiin liittyvät huolenaiheet, erityisesti silloin, kun pakolaiset tulevat ei-ortodoksitaustaisista maista. Ortodoksisten kirkkojen haasteena on nykyään tasapainottaa teologinen sitoutumisensa yleismaailmalliseen ihmisarvoon ja roolinsa tiettyjen kulttuuristen ja uskonnollisten perinteiden suojelijoina.

Kuten ortodoksisissa yhteyksissä todetaan, maahanmuuttajat ”eivät ole vain vieraita naapureita, vaan tasavertaisia kanssamme, joilla on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin meillä”. Tämä perustavanlaatuisen tasa-arvon tunnustaminen, joka perustuu Jumalan kuvaksi luotuun yhteiseen ihmisyyteen, tarjoaa teologisen perustan, jonka pohjalta maahanmuuttoon ja pakolaisuuteen liittyviä monimutkaisia haasteita voidaan käsitellä tavalla, joka kunnioittaa sekä kristillisiä periaatteita että ihmisarvoa.

Viittaukset:

https://www.voanews.com/a/orthodox-patriarch-refugees/3287495.html

https://philarchive.org/archive/BOLRIO

https://ojs.lib.uom.gr/index.php/BalkanStudies/article/view/3324/3349

https://www.cambridge.org/core/journals/journal-of-law-and-religion/article/jewish-ethics-regarding-refugees-ideology-and-realization/8DDEDAE188244EEC82F34DE22AF67F51

https://d-nb.info/1020549025/34

https://www.berghahnjournals.com/view/journals/migration-and-society/4/1/arms040112.pdf

https://www.oikoumene.org/news/archbishop-of-athens-and-all-greece-welcoming-the-stranger-is-an-integral-part-of-christian-heritage

https://publicorthodoxy.org/2018/07/06/for-you-were-aliens-in-the-land-of-egypt-why-orthodox-christians-cannot-remain-silent-on-united-states-immigration-policies/

https://www.oikoumene.org/news/european-churches-affirm-christian-values-of-hospitality-in-response-to-refugee-crisis

https://fpc.org.uk/wp-content/uploads/2020/07/Religion-and-Forced-Displacement-in-the-Eastern-Orthodox-World.pdf

https://news.diocesetucson.org/news/bishop-calls-for-immigrants-to-be-treated-with-compassion

https://rac.org/blog/supporting-immigrants-and-refugees-challenging-moment

https://pluralism.org/immigrant-orthodoxy

https://www.ccny.cuny.edu/sites/default/files/2022-03/Engelman,%20Milstein,%20Schonfeld,%20Grubbs,%202020,%20losing%20my%20religion.pdf

https://en.wikipedia.org/wiki/Aliyah

https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/13674676.2020.1744547