Henkisen terveyden ja hengellisen elämän välinen suhde ortodoksisessa kristillisyydessä

Henkisen terveyden ja hengellisen elämän välinen suhde ortodoksisessa kristillisyydessä

Isä Raimo Sissonen

Ortodoksinen kristillisyys tarjoaa ihmisen hyvinvointiin kokonaisvaltaisen lähestymistavan, jossa mielenterveys ja hengellinen elämä nähdään ihmisen kokemuksen syvällisesti toisiinsa liittyvinä mutta silti erillisinä osa-alueina. Tässä tarkastellaan, miten ortodoksinen perinne yhdistää muinaisen hengellisen viisauden ja nykyajan psykologisen ymmärryksen. Keskeiset havainnot viittaavat siihen, että ortodoksinen kirkko pitää itseään sekä sielun että ruumiin ”sairaalana”, tunnustaa mielisairaudet pikemminkin oikeutetuiksi lääketieteellisiksi tiloiksi kuin pelkiksi henkisiksi ongelmiksi ja käyttää ammattimaisen mielenterveyshoidon rinnalla sellaisia käytäntöjä kuin rippi, rukous ja yhteisön tuki. Ortodoksisten lainkäyttöalueiden kasvavat aloitteet papiston kouluttamiseksi mielenterveystietoisuuteen osoittavat kehittyvää institutionaalista sitoutumista näiden tarpeiden kokonaisvaltaiseen huomioon ottamiseen, mikä edustaa mallia, jossa hengelliset ja psykologiset lähestymistavat yhdistetään eikä aseteta vastakkain.

Mielenterveyttä koskevien ortodoksisten lähestymistapojen historiallinen perusta

Ortodoksisen hengellisyyden ja henkisen hyvinvoinnin välisellä suhteella on syvät historialliset juuret, jotka juontavat juurensa varhaisimpiin luostariperinteisiin. Pyhän Antonius Suuren, yksi luostarikunnan perustajista neljännellä vuosisadalla, tunnettiin tarjoavan helpotusta ihmisille, jotka olivat ”ajatuksiltaan ahdistuneita”, ja auttoi heitä löytämään henkisen rauhan. Tämä loi ennakkotapauksen, jossa askeetit toimivat ”sielunlääkäreinä”, mikä osoittaa, että henkisen hädän käsittely on ollut olennainen osa ortodoksista perinnettä sen alusta lähtien.

Varhainen luostariliike, joka muodostaa ortodoksisen askeettisen perinteen perustan, tunnusti henkisten käytäntöjen ja mielenterveystulosten välisen yhteyden. Munkkeja etsittiin paitsi hengellisen ohjauksen myös helpotuksen saamiseksi siitä, mitä nykyään kutsuttaisiin psyykkiseksi ahdistukseksi. Näistä varhaisista ajoista lähtien askeetit ovat olleet ”lähes sielunlääkäreitä”, jotka tarjoavat helpotusta mielenterveysongelmista kärsiville ihmisille hengellisen viisautensa ja yhteytensä Jumalaan kautta.

Tämä historiallinen perusta osoittaa, että ortodoksinen lähestymistapa mielenterveyteen ei ole koskaan ollut pelkästään synnin tai hengellisten puutteiden käsittelemistä, vaan siihen on aina kuulunut koko ihmisen huomioiminen, mukaan lukien hänen henkinen ja emotionaalinen tilansa. Hengellisen ja psykologisen parantumisen yhdistäminen oli läsnä alusta alkaen, kauan ennen kuin moderni psykologia kehittyi tieteenalana.

Ortodoksinen antropologia ja mielenterveys

Ortodoksinen käsitys ihmisluonnosta (antropologia) tarjoaa teologisen kehyksen ortodoksisen mielenterveyskäsityksen lähestymistavalle. Tämä antropologia tunnustaa ihmisen yhtenäiseksi mutta moniulotteiseksi olennoksi. Teologi John Meyendorffin mukaan ”ihminen koostuu ruumiista, psyykestä ja hengestä”.

Tämä kolmiosainen käsitys viittaa erilaisiin mutta toisiinsa liittyviin ulottuvuuksiin:

Ruumiin ongelmissa käännytään lääkärin puoleen.

Psyyken (mielen/sielun) ongelmissa ihminen kääntyy terapeutin tai neuvojan puoleen.

Hengen ongelmissa käännytään papin tai hengellisen oppaan puoleen.

Tässä kehyksessä tunnustetaan kunkin osa-alueen legitimiteetti, mutta samalla tunnustetaan niiden keskinäinen yhteys. Sen sijaan, että näitä lähestymistapoja pidettäisiin keskenään kilpailevina, ortodoksinen ajattelu ehdottaa, että ne kohdistuvat yhtenäisen ihmisen eri ulottuvuuksiin.

Ortodoksisessa ajattelussa esiintyy käsitys, jonka mukaan mielenterveys (tervejärkisyys) on yhteydessä hengelliseen terveyteen (pyhyys), kuten isä Thomas Hopkon opetuksessa, jonka mukaan ”tervejärkisyys tai mielenterveys on yhtä kuin pyhyys ”. Tämä näkökulma viittaa siihen, että hengellinen kasvu ja mielenterveys eivät ole erillisiä pyrkimyksiä, vaan ne ovat syvällisesti yhteydessä toisiinsa ihmisen kukoistuksen osa-alueina.

Maailman terveysjärjestön määritelmä mielenterveydestä ”hyvinvoinnin tilana, jossa yksilö tiedostaa omat kykynsä, selviytyy elämän tavanomaisista rasituksista, pystyy työskentelemään tuottavasti ja hedelmällisesti ja pystyy antamaan panoksensa yhteisölleen” vastaa ortodoksisia arvoja. Yhteenvetona voidaan todeta, että mielenterveyteen kuuluu ”kyky työskennellä ja rakastaa, jotta ihminen voi suhtautua toisiinsa asianmukaisesti” – käsitteet, jotka vastaavat ortodoksisen ajattelun painotuksia rakkaudesta, yhteydestä ja asianmukaisesta suhteesta Jumalaan ja muihin.

Kirkko parantumisen paikkana

Ortodoksisen kristinuskon peruskäsitteeseen kuuluu käsitys kirkosta ”sairaalana”, jossa ihmiset etsivät parannusta sekä sielulle että ruumiille. Sitä kuvataan ”parannuksen paikkana” koko ihmiselle. Tämä kirkon terapeuttinen malli vaikuttaa siihen, miten ortodoksikristityt suhtautuvat mielenterveyshaasteisiin.

Ortodoksinen perinne tarjoaa erilaisia hengellisiä käytäntöjä, jotka edistävät henkistä hyvinvointia:

Rippi ja mielenterveys

Rippi (katumuksen sakramentti) mainitaan toistuvasti mielenterveyttä edistävänä. Eräs ortodoksinen kristitty kuvaa sitä ”lahjaksi”, jonka avulla voi ”purkaa kamppailunsa ja häpeänsä Jumalan ja luotettavan papin edessä, joka voi opastaa ja rukoilla puolestasi”. Tämä sakramentaalinen käytäntö tarjoaa hengellisen puhdistumisen lisäksi psykologista helpotusta, kun ajatukset, kokemukset ja tunteet puretaan pyhässä ja luottamuksellisessa ympäristössä.

Ripittäytymisen puhdistavat ja terapeuttiset näkökohdat vastaavat psykologisia periaatteita, jotka koskevat vaikeiden tunteiden paljastamista ja käsittelyä. Vaikka käytäntö eroaa teologiselta perustaltaan, sillä on samanlaisia psykologisia tehtäviä kuin terapeuttisissa tiloissa – se tarjoaa turvallisen tilan vaikeiden ajatusten ilmaisemiseen ja ohjauksen saamiseen.

Rukouskäytännöt henkisen vakauden edistämiseksi

Eräs ortodoksikristitty, jolla on mielenterveyshaasteita, kuvailee Jeesus-rukousta (”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua, syntistä”) ”korvaamattomaksi välineeksi [negatiivisten] ajatusten torjunnassa ”. Tämä mietiskelevä rukousharjoitus toimii keinona suunnata uudelleen ahdistuneita, tunkeilevia tai ahdistavia ajatuksia.

Ortodoksinen hesykasmi – sisäisen hiljaisuuden ja mietiskelevän rukouksen harjoittaminen – on nimenomaan määritelty parantavaksi: ”Ortodoksisuus ON parantamista, erityisesti hesykasmi”. Nämä rukouskäytännöt tarjoavat ortodoksikristityille konkreettisia välineitä, joiden avulla he voivat käsitellä ahdistusta, miettimistä ja muita mielenterveyteen liittyviä haasteita omassa uskontoperinteessään.

Nöyryys ja itsetunto

Ortodoksinen hengellisyys tarjoaa vivahteikkaan näkökulman itsetuntoon, joka eroaa joistakin maallisista lähestymistavoista. Sen sijaan, että keskityttäisiin parantamaan itsetuntoa vahvistamalla omia myönteisiä ominaisuuksia, ortodoksinen ajattelu ehdottaa asian uudelleenmuotoilua: ”Radikaalisti alhainen itsetunto on itsessään seurausta liiallisesta itsekeskeisyydestä. Itsekunnioitus: Kunnioittaa itseään Jumalan luomuksena, jonka tarkoituksena on olla yhteydessä Jumalaan ja palauttaa kaltaisuutemme Häneen, on mielestäni paljon helpompaa ja terveellisempää tehdä kuin vain yrittää ’pitää itsestäni’ omien henkilökohtaisten ansioideni vuoksi ”.

Tämä näkökulma siirtää huomion pois henkilökohtaisiin saavutuksiin tai ominaisuuksiin perustuvasta itsearvioinnista kohti ymmärrystä luontaisesta arvosta, joka perustuu siihen, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Tämä lähestymistapa voi tarjota helpotusta jatkuvaan itsearviointiin, joka usein aiheuttaa ahdistusta ja masennusta.

Nykyajan ortodoksiset lähestymistavat mielenterveyshaasteisiin

Ortodoksinen kirkko tunnustaa, että sen muinainen viisaus on yhdistettävä nykyajan psykologisiin oivalluksiin. Kuten eräässä lähteessä sanotaan: ”Kirkko ei voi jättää huomiotta nykyaikaisia lähestymistapoja henkiseen hyvinvointiin. Maallinen maailma on liian kyllästynyt näihin lähestymistapoihin, jotta ne voitaisiin jättää huomiotta… Ammattimaisia lähestymistapoja on ainakin käsiteltävä. Kirkon hyväksi koettuja lähestymistapoja ei kuitenkaan saa myöskään jättää huomiotta tai säännellä vain menneisyydestä ”.

Mielenterveysongelmiin liittyviin väärinkäsityksiin puuttuminen

Eräissä uskonnollisissa yhteisöissä vallitsee merkittävä väärinkäsitys, jonka mukaan mielisairaudet ovat puhtaasti hengellisiä ongelmia, jotka voidaan ratkaista pelkästään lisäämällä hengellisiä harjoituksia. Koptilais-ortodoksinen näkökulma torjuu tämän näkemyksen yksiselitteisesti: ”Jotkut väittävät, että mielisairaudet, kuten ahdistuneisuushäiriöt, masennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö ja monet muut vastaavat sairaudet, voidaan kaikki parantaa yksinkertaisesti omaksumalla tiukempi hengellinen kaanon, jossa henkilö rukoilee ja paastoaa enemmän, lukee Raamattua useammin ja käy useammin kirkossa. Tietenkin ne, jotka esittävät tällaisia väitteitä, ovat itse asiassa pahasti väärässä!”

Tässä kannanotossa tunnustetaan, että mielisairaudet ovat ”todellisia sairauksia, jotka vaativat välitöntä hoitoa”, eikä niitä voida pelkistää hengellisiksi puutteiksi tai uskon puutteeksi. Ortodoksinen lähestymistapa rohkaisee ”etsimään parannusta sekä hengellisen että lääketieteellisen maailman kautta ” ja tunnustaa, että molemmat ulottuvuudet tarvitsevat huomiota.

Mielenterveysongelmista kärsivien ortodoksien erilaiset kokemukset

Mielenterveysongelmista kärsivät ortodoksikristityt kertovat erilaisista kokemuksista siitä, miten heidän uskonsa vaikuttaa heidän mielenterveyteensä. Eräs henkilö toteaa, että ortodoksisuus ”auttaa paljon. Se on antanut minulle tien ulos häpeästä, pelosta ja itseinhosta ”. Toinen toteaa, että ”ne [uskonto ja mielenterveys] kulkevat eri raiteilla. Minulla on aivohäiriö. Uskonto ei ole koskaan korjannut sitä ”. Kolmas henkilö kuvailee sitä ‘monimutkaiseksi’ ja toteaa, että ‘se satuttaa minua joillakin tavoilla, mutta auttaa toisilla ’.

Nämä erilaiset kokemukset kuvastavat uskon ja mielenterveyden monimutkaista vuorovaikutusta. Ortodoksinen traditio näyttää ottavan tämän monimuotoisuuden huomioon ja tunnustavan, että yksilöiden kokemukset vaihtelevat ja että sekä hengellisillä että lääketieteellisillä/psykologisilla lähestymistavoilla on oikeutettu rooli mielenterveyshaasteiden käsittelyssä.

Papiston ja yhteisön rooli mielenterveyden tukemisessa

Ortodoksinen kirkko tunnustaa papiston tärkeän roolin mielenterveyden tukemisessa, mutta tunnustaa samalla heidän asiantuntemuksensa rajat. Papiston on valmistauduttava toimimaan tehokkaasti tässä tehtävässä: ”On huolehdittava siitä, että papisto saa koulutusta mielenterveyden dynamiikasta, jotta vältetään tarpeeton stressi sekä papiston että heidän seurakuntansa kannalta ”.

Papiston koulutus ja resurssien kehittäminen

Ilmeistä on, että papisto tarvitsee koulutusta mielenterveysresursseista: ”Papiston olisi tutkittava mielenterveysresursseja omissa yhteisöissään” ja ‘arvioitava omaa ymmärrystään mielenterveyshoidosta ja tutustuttava erilaisiin käytettyihin hoitomuotoihin’. Tämä koulutus on ratkaisevan tärkeää, koska seurakuntalaisten ohjaaminen palveluihin ‘edellyttää hyväksyntää, joten on huolehdittava siitä, että vältytään sekaannuksilta ja väärinkäsityksiltä’. Koulutus on tärkeää, koska seurakuntalaisten ohjaaminen palveluihin ‘edellyttää hyväksyntää, joten sekaannuksilta ja väärinymmärryksiltä on vältyttävä’.

Mielenterveystuen yhteisöllinen ulottuvuus

Ortodoksinen käsitys yhteisöstä on myös tärkeä osa mielenterveystukea. Eräässä lähteessä korostetaan pyhän Paavalin opetukseen nojautuen, jonka mukaan ”jos yksi osa kärsii, jokainen osa kärsii sen kanssa” (1. Kor. 12:26), että ”meidän kaikkien pitäisi ottaa vastuu siitä, että puutumme kaikkiin niihin asioihin, jotka vaikuttavat kaikkiin Kristuksen ruumiin jäseniin ”.

Tämä yhteisöllinen lähestymistapa rohkaisee keskinäiseen tukeen ja vähentää mielenterveysongelmiin liittyvää leimautumista. Ortodoksinen korostus yhteisöstä Kristuksen ruumiina tarjoaa teologisen perustan kollektiiviselle vastuulle mielenterveyshaasteiden käsittelyssä sen sijaan, että yksilöt jätettäisiin kamppailemaan eristyksissä.

Johtopäätös

Ortodoksiselle kristilliselle lähestymistavalle mielenterveyden ja hengellisen elämän väliseen suhteeseen on ominaista pikemminkin integraatio kuin vastakkainasettelu. Vaikka ortodoksisessa ajattelussa säilytetään omaleimainen teologinen käsitys ihmisestä ruumiina, psyykenä ja henkenä, siinä tunnustetaan sekä hengellisten käytäntöjen että nykyaikaisen psykologisen ja psykiatrisen hoidon oikeutusta.

Tämän integroivan lähestymistavan historialliset juuret löytyvät varhaisimmista luostariperinteistä, joissa munkit toimivat ”sielun lääkäreinä”. Tämä perintö jatkuu nykyajan ortodoksisissa yhteisöissä ripittäytymisen, rukouksen ja yhteisöllisen tuen kaltaisten käytäntöjen kautta, jotka edistävät psyykkistä hyvinvointia asianmukaisen ammatillisen hoidon ohella.

Se, että ortodoksit hylkäävät reduktionistiset lähestymistavat, joissa mielenterveyshaasteet joko pelkistetään puhtaasti henkisiksi ongelmiksi tai jätetään hengellinen ulottuvuus kokonaan huomiotta, tarjoaa tasapainoisen näkökulman, joka kunnioittaa ihmiskokemuksen monimutkaisuutta. Tässä kokonaisvaltaisessa lähestymistavassa tunnustetaan sekä hengellisten käytäntöjen erityinen panos että ammattimaisen mielenterveyshoidon tarpeellisuus tarvittaessa.

Kun ortodoksiset yhteisöt jatkavat mielenterveyshaasteiden käsittelyä, on tärkeää, että papisto ja yhteisöt varustetaan tiedolla ja resursseilla, joita tarvitaan kokonaisvaltaisen tuen tarjoamiseen. Tämä lähestymistapa kunnioittaa sekä kirkon ikivanhaa viisautta että nykyaikaista ymmärrystä mielenterveydestä, sillä siinä pyritään koko ihmisen – kehon, mielen ja hengen. parantumiseen ja eheyteen.

Lähteet:

https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC8279027/

https://www.assemblyofbishops.org/ministries/mentalhealth/peace-of-mind

https://www.meaningfullife.com/orthodox-therapy-navigating-mental-health-stigma/

https://www.goarch.org/-/tools-for-promoting-mental-wellness-in-orthodox-families

https://www.ancientfaith.com/podcasts/features/our_thoughts_and_mental_health_an_orthodox_perspective/