Martta ja Maria – kristinuskon kaksi ruumiillistumaa käytännössä

Martta ja Maria – kristinuskon kaksi ruumiillistumaa käytännössä

Isä Raimo Sissonen

Ortodoksisessa kristinuskossa kunnioitetaan  Betanian Marttaa ja Mariaa, Lasaruksen sisaria, pyhyyden esikuvina, jotka kuvaavat aktiivisen palvelemisen (praxis) ja mietiskelevän hartauden (theoria) synergiaa. Heidän raamatulliset kertomuksensa, jotka löytyvät Luuk.10:38-42 ja Joh.11-12, paljastavat toisiaan täydentävät polut kohti teoosista (jumalallistumista), prosessia, joka johtaa yhteyteen Jumalan kanssa. Tässä tarkastellaan heidän roolejaan ortodoksisesta näkökulmasta ja korostetaan toiminnan ja mietiskelyn yhdistämistä kristillisen elämän kannalta olennaisena.

Raamatun kertomukset

1.Lk. 10:38-42: Vierailun aikana heidän kotonaan Martta palvelee ahkerasti, kun taas Maria istuu Jeesuksen jalkojen juuressa kuuntelemassa hänen opetuksiaan. Kun Martta protestoi, Jeesus vahvistaa Marian valinnan asettaa etusijalle ”se ainoa asia, jota tarvitaan” – yhteys Hänen kanssaan.

2.Joh.11-12: Lasaruksen kuoltua Martta tunnustaa uskovansa Kristuksen jumaluuteen (”Uskon, että sinä olet Messias”, Joh.11:27), kun taas Marian suru saa Jeesuksen itkemään. Myöhemmin Maria voitelee Jeesuksen jalat kalliilla öljyllä, mikä ennakoi hänen hautaamistaan (Joh.12:1-8).

Martta: Aktiivinen palvelu ja usko

Martta ilmentää diakoniaa (epäitsekästä palvelua), joka on ortodoksisen etiikan keskeinen hyve. Luukkaan evankeliumin 10. luvun alussa hänen häiriintyneisyytensä kuvastaa riskiä, että hän asettaa työnteon hengellisen keskittymisen edelle. Kuitenkin Johanneksen evankeliumin 11. luvussa hänen syvä uskontunnustuksensa korostaa kasvua: luottamukseen perustuvaa toimintaa. Ortodoksinen perinne kunnioittaa hänen aktiivista rakkauttaan mutta varoittaa ahdistuksesta, joka vie huomion pois Jumalan läsnäolosta. Kuten pyhä Theofan erakko opetti, palvelun on tultava rukouksesta, jotta siitä ei tulisi pelkkää ”hössötystä”.

Maria: Mietiskely ja hartaus

Maria on esimerkki hesykasmista (sisäisestä hiljaisuudesta) ja jumalallisen viisauden tavoittelusta. Valitsemalla Kristuksen kuuntelemisen hän ilmentää ”parempaa osaa” (Lk. 0:42) – muuttavaa kohtaamista Sanan kanssa. Hänen voitelunsa Jeesukselle (Joh.12) paljastaa lisäksi, että mietiskely johtaa profeetalliseen toimintaan, ja tämä teema toistuu ortodoksisessa liturgiassa, jossa palvojat tarjoavat elämänsä ”elävinä uhreina” (Room. 12:1).

Ortodoksinen synteesi: Käytännön ja teorian yhdistäminen

Ortodoksisuus torjuu toiminnan ja kontemplaation välisen dualismin. Pikemminkin ne on harmonisoitu:

Kontemplaatio perustana: Marian asento Jeesuksen jalkojen juurella merkitsee rukouksen ja sakramentaalisen elämän ensisijaisuutta. Filokalia opettaa, että sisäinen rukous (esim. Jeesus-rukous) tukee uskovia kaikissa tehtävissä.

Teko hedelmänä: Kun Martan palvelus perustuu uskoon (kuten Joh.11:ssä), siitä tulee pyhitettyä. Liturgia on esimerkki tästä ykseydestä, sillä siinä yhdistyvät rituaalinen toiminta (kulkueet, suitsutus) ja mystinen osallistuminen Kristukseen.

Theosis päämääränä: Molemmat sisaret etenevät kohti jumalallistumista – Martha uskon täyttämän palvelun kautta, Maria hiljaisen tarkkaavaisuuden kautta. Heidän tarinansa huipentuvat Lasaruksen ylösnousemukseen (Joh.11), pääsiäismysteeriin, jota vietetään Lasarus-lauantaina, joka ortodoksisessa kalenterissa edeltää palmusunnuntaita.

Johtopäätös: Merkitys kristillisen elämän kannalta

Martta ja Maria ovat mallina kokonaisvaltaisesta hengellisyydestä. Ortodoksikristityille Marian mietiskely ruokkii sielun kykyä havaita Jumala, kun taas Martan palveleminen ilmentää lähimmäisenrakkautta. Heidän juhlapäivänsä (4. kesäkuuta) muistuttaa uskovia siitä, että pyhyys ei synny valitsemalla toiminnan ja rukouksen välillä, vaan yhdistämällä molemmat.