Sukupuoli- identiteetti ja transsukupuolisuus ortodoksisen kirkon näkökulmasta.

Sukupuoli- identiteetti ja transsukupuolisuus ortodoksisen kirkon näkökulmasta.

Ortodoksisen kirkon lähestymistapa sukupuoli-identiteettiin ja transsukupuolisuuteen perustuu pohjimmiltaan sen teologiseen käsitykseen ihmisluonnosta, luomisesta sekä ruumiin ja sielun välisestä suhteesta. Raamatun opetuksista, kirkon perinteestä ja virallisista lausunnoista ammentaen ortodoksinen kristinusko esittää pitkälti yhtenäisen teologisen kannan, mutta sen pastoraaliset lähestymistavat sukupuolidysforiaa kokeviin yksilöihin vaihtelevat jonkin verran.

Perinteinen ortodoksinen käsitys sukupuolesta

Ortodoksisen kirkon opetus sukupuolesta perustuu 1. Mooseksen kirjan luomiskertomukseen, jonka mukaan Jumala loi ihmiset ”mieheksi ja naiseksi” kuvakseen. Tämä binäärinen käsitys sukupuolesta muodostaa ortodoksisen antropologian kulmakiven. Amerikan ortodoksisen kirkon pyhän synodin mukaan ”Jumala loi ihmiset omaksi kuvakseen kahteen sukupuoleen, mieheksi ja naiseksi, ja että siveät ja puhtaat sukupuolisuhteet on varattu miehelle ja  naiselle avioliiton siteissä ”1.

Tämän perinteisen näkemyksen mukaan sukupuoli ei ole pelkästään sosiaalinen konstruktio vaan heijastaa jumalallista luomisjärjestystä. Ortodoksinen kirkko opettaa, että miehen ja naisen välinen liitto avioliitossa heijastaa Kristuksen ja hänen kirkkonsa välistä liittoa, kuten Efesolaiskirjeessä luvussa 5 mainitaan.1 Tästä teologisesta perustasta käsin kirkko väittää, että kaikki muut sukupuolen tai seksuaalisuuden ilmaisut, jotka eivät kuulu tähän binääriseen kehykseen, ovat ”luonnostaan epäsäännöllisiä ”1.

Sukupuolen essentialismin käsite on vallitseva ortodoksisessa ajattelussa – ajatus siitä, että ihminen on olemassa kahtena sukupuolena (mies/nainen) ja että hänellä on kaksi sukupuolta (maskuliininen/feminiininen), mikä johtaa kahteen sukupuoli-identiteettiin (mies/nainen). Tämän näkökulman mukaan nämä kaksi sukupuolta täydentävät toisiaan, ja lisääntyminen on keskeinen osa niiden suhdetta.4 Jotkut ortodoksiset teologit ovat laajentaneet tätä käsitystä pidemmälle ja esittäneet, että mies ja nainen edustavat ”olemisen tapoja” ihmiskunnassa, jotka ovat analogisia kolminaisuuden olemisen tapojen kanssa.4

Ruumiin ja sielun ykseys

Ortodoksisen antropologian keskeinen näkökohta on ruumiin ja sielun olennainen ykseys. Toisin kuin joissakin filosofisissa perinteissä, joissa sielu nähdään ruumiissa kiinni olevana tai siitä erillisenä, ortodoksinen teologia opettaa, että ruumis ja sielu muodostavat yhden yhtenäisen olennon. Tämä käsitys johtaa perinteiseen johtopäätökseen, jonka mukaan sielu ja ruumis eivät voi erota sukupuolen suhteen samassa ihmisessä.3

Kuten eräässä ortodoksisessa näkemyksessä ilmaistaan: ”Koska sielu ja ruumis eivät ole kaksi erillistä todellisuutta, vaan pikemminkin yhden olennon aine ja muoto, ne eivät voi erota sukupuolen suhteen samassa henkilössä. Vaikka toki kokemuksemme voi tuntua siltä. ”3 Tämä näkemys tunnustaa sukupuolidysforian aidon tuskan ja tulkitsee sitä samalla teologisen linssin läpi, jossa korostetaan ihmisen persoonallisuuden kokonaisvaltaista luonnetta.

Kirkon viralliset kannat

Ortodoksinen kirkko Amerikassa

Amerikan ortodoksinen kirkko (OCA) on ottanut selkeän kannan sukupuoli-identiteettikysymyksiin. Sen pyhä synodi vahvistaa perinteisen käsityksen sukupuolesta binäärisenä ja Jumalan määräämänä.1 Tammikuussa 2025 OCA julkaisi julkilausuman, jolla se pyrki vahvistamaan näitä perinteisiä kantoja ja kehotti ”kaikkia Amerikan ortodoksisen kirkon papistoa, teologeja, opettajia ja maallikoita olemaan koskaan ristiriidassa näiden opetusten kanssa saarnaamalla tai opettamalla kirkon selkeän moraalisen kannan vastaisesti”.6 Tämä julkilausuma sisälsi mahdollisen ”kirkollisen kurinpitokeinon” niille, jotka saattavat poiketa näistä opetuksista.6

Samalla kun OCA pitää kiinni näistä teologisista kannoista, se ilmaisee myös ”pastoraalista huolta ja isällistä rakkautta kaikkia kohtaan, jotka haluavat tulla Kristuksen luokse ja jotka kamppailevat intohimojensa, kiusaustensa ja paheellisten syntiensä kanssa, mitä ne sitten ovatkaan”. 1 Kirkko kuvaa itseään ”sairaiden sairaalaksi”, jonne Kristus tulee ”lääkärinä parantamaan sairaat”. 1 Tämä kehys pyrkii tasapainottamaan opillisen jämäkkyyden ja pastoraalisen myötätunnon.

Venäjän ortodoksinen kirkko

Venäjän ortodoksinen kirkko on patriarkka Kirillin johdolla ottanut tiukan kannan sukupuolenvaihdoksia vastaan. Tammikuussa 2025 antamassaan jouluhaastattelussa patriarkka Kirill tuomitsi sukupuolenkorjauksen ”kauhistuttavana suuntauksena” ja ”syntinä” ja katsoi sen olevan seurausta siitä, että länsimaat ovat hylänneet uskon ja perinteiset moraalisetperiaatteet5.

”Me edustamme sivistyksellistä haastetta monille lännessä, jotka ovat hylänneet uskon ja hylänneet ihmisen moraalin perusperiaatteet”, Kirill totesi ja lisäsi, että sukupuolenvaihdoksiin liittyy ‘apokalyptinen löyhkä’.5 Hän määritteli tämän kysymyksen osaksi laajempaa ideologista konfliktia, joka vallitsee perinteisten, uskoon ankkuroituneiden arvojen ja hänen mielestään moraalisesti rappeutuvan lännen välillä.5

On huomionarvoista, että vuoteen 2023 asti Venäjän laki salli lailliset sukupuolimerkintöjen muutokset virallisissa asiakirjoissa lääketieteellisen lautakunnan hyväksynnällä. Heinäkuussa 2023 lainsäädäntö kuitenkin kielsi kaikenlaisen sukupuolta vahvistavan terveydenhuollon ja kumosi mahdollisuuden muuttaa sukupuolimerkkejä virallisissa asiakirjoissa.5

Kreikan ortodoksinen näkökulma

Denverin kreikkalaisortodoksinen metropoli on julkaissut aineistoa, jossa todetaan, että transsukupuolisuus on ”täysin ristiriidassa Pyhän Raamatun opetuksen kanssa”. 2 Tämän näkökulman mukaan, kun henkilö muuttaa merkittävästi ulkonäköään, erityisesti lääketieteellisen siirtymän kautta, ”tällaista henkilöä ei voida koskaan tunnistaa Kristuksen ikoniksi, kuten Pyhä Raamattu muistuttaa meitä”.2

Tämä kanta heijastaa yleistä ortodoksista näkemystä, jonka mukaan ruumis ei ole vain henkilön astia tai säiliö vaan olennainen osa Jumalan kuvaksi luotua ihmisen identiteettiä. Kaikki merkittävät muutokset katsotaan siksi mahdollisesti vääristävän tätä kuvaa.2

Pastoraaliset lähestymistavat sukupuolenkorjaushäiriöihin

Huolimatta sukupuoli-identiteettiä koskevista yleisesti konservatiivisista teologisista kannoista ortodoksisen kristinuskon piirissä on erilaisia pastoraalisia lähestymistapoja sukupuolidysforiasta kärsiviä kohtaan.

Myötätunto perinteisissä puitteissa

Jotkut ortodoksit korostavat, että kirkon on perinteiset teologiset käsitykset säilyttäen lähestyttävä sukupuolidysforiaa kokevia henkilöitä myötätunnolla ja rakkaudella. Kuten eräs ortodoksinen kommentaattori totesi: ”Suosittelen, en vain kristillisen moraalin näkökulmasta, vaan myös tieteen materialistista tietoa laajemman ihmiskäsityksen perusteella, ettei kehoaan pidä muuttaa heijastamaan sitä, mitä ei ole…”. Pikemminkin haluaisin tarjota kaiken mahdollisen tukeni kaikille, jotka kamppailevat tunteakseen olevansa oma itsensä. ”3

Tämä lähestymistapa tunnustaa aidon kamppailun ja kannustaa samalla mukautumaan perinteiseen ortodoksiseen käsitykseen persoonallisuudesta. Se pyrkii erottamaan henkilön tilasta ja korostaa, että jokaisella on paikka kirkossa kamppailustaan riippumatta.3

Ortodoksiset lähestymistavat hoitoon

Ortodoksinen lähestymistapa sukupuolidysforiaan, kuten joissakin lähteissä on esitetty, lähtee liikkeelle sukupuolen ymmärtämisestä, joka perustuu pyhään perinteeseen. Vaikka ortodoksinen lähestymistapa tunnustaa, että sukupuolidysforia on todellinen kokemus, se ei yleensä tue lääketieteellistä siirtymää ratkaisuna.8.

Joissakin ortodoksisissa näkökulmissa todetaan, että ”luonnolliset” halut ja intohimot eivät välttämättä määrittele sitä, mikä on hyvää tai normatiivista ortodoksisesta näkökulmasta: ”Meidän ‘luonnolliset’ halumme ja intohimomme eivät määrittele hyvää, eivätkä ne anna anteeksi syntiä tai tee siitä, mikä on syntistä, siksi, mikä ei ole syntistä. ”8 Tässä näkemyksessä ihmisluonto ymmärretään syntiinlankeemuksen vuoksi perustavanlaatuisesti rikki olevaksi, ja sen vuoksi se, mikä tapahtuu luonnostaan, ei välttämättä heijasta sitä, mikä on Jumalan alkuperäinen tarkoitus ihmiskuntaa kohtaan.

Sielunhoitoa koskevat uudet keskustelut

Lokakuussa 2023 järjestettiin symposiumi otsikolla ”Seeking Harmony and Compassion: Pastoral Care and LGBTQ+ Orthodox Faithful” keskustelua varten ‘mahdollisuuksista, haasteista ja resursseista LGBTQ+-uskovien parissa tehtävään työhön’. 7 Tilaisuudessa pidettiin paneelikeskustelu kirjoista ‘Orthodox Tradition and Human Sexuality’ ja ‘Gender Essentialism and Orthodoxy’: Beyond Male and Female”.7

Symposiumin järjestäjät muotoilivat lähestymistapansa ortodoksisen kristillisen rakkauden näkökulmasta: ”Ortodoksikristittyinä meitä kutsutaan ennen kaikkea rakastamaan kaikkia, sillä ’Jumala on rakkaus’. Mutta monien lesbojen, homojen, biseksuaalien, transsukupuolisten ja queerien ortodoksikristittyjen todellisuus on tänä päivänä se, että heidän suhdettaan kirkkoon ei määrittele rakkaus vaan apatia, syrjäytyminen ja tuomitseminen. ”7 Tämä osoittaa, että joissakin ortodoksisissa piireissä käydään keskusteluja inklusiivisemmista pastoraalisista lähestymistavoista, vaikka samalla säilytetään perinteiset teologiset puitteet.

Näkemysten moninaisuus ja käynnissä olevat keskustelut

Vaikka kirkon viralliset elimet pitävät yllä perinteisiä kantoja sukupuoli-identiteetistä, ortodoksisuuden piirissä käydään jatkuvasti keskusteluja ja siellä on erilaisia näkökulmia.

Akateemiset ja teologiset vuoropuhelut

Joissakin ortodoksisen kirkon akateemisissa keskusteluissa on alettu tarkastella sukupuolen essentialismia kriittisemmin. Tutkijat ovat huomanneet, että Genesiksen todistustekstejä irrotetaan toisinaan raamatullisista ja historiallisista yhteyksistään sukupuolen essentialististen näkemysten tukemiseksi.4 Nämä akateemiset keskustelut edustavat tilaa, jossa perinteisiä käsityksiä tarkastellaan uudelleen ortodoksisissa tieteellisissä yhteyksissä.

Fordhamin yliopiston ortodoksisten kristillisten tutkimusten keskuksen ja Exeterin yliopiston tutkijoiden yhteinen hanke ”Contemporary Eastern Orthodox Identity and the Challenges of Pluralism and Sexual Diversity in a Secular Age” heijastaa jatkuvaa tieteellistä paneutumista näihin monimutkaisiin kysymyksiin.4

Yksilölliset kokemukset ja erilaiset neuvot

Ortodoksisissa verkkoyhteisöissä sukupuolidysforian kanssa kamppailevat henkilöt saavat erilaisia neuvoja. Joitakin rohkaistaan puhumaan seurakuntapappiensa kanssa henkilökohtaisen neuvonnan saamiseksi.3 Toisia neuvotaan, että vaikka kirkko pitää kiinni perinteisistä sukupuolta koskevista opetuksista, sukupuolen ilmaisun suhteen voidaan joustaa, jos siihen ei liity lääketieteellistä siirtymää: ”En näe mitään väärää siinä, että käyttäydyt maskuliinisemmin. Ortodoksisella kirkolla ei ole edes ongelmaa siitä, että pidät naisista, kunhan et toimi sen mukaisesti seksuaalisesti. ”3

”The Orthodox Lunaticin” kaltaisten sisällöntuottajien olemassaolo, joka identifioi itsensä transsukupuoliseksi ja käsittelee siihen liittyviä kamppailuja ortodoksisesta näkökulmasta, osoittaa, että on olemassa ortodoksikristittyjä, jotka navigoivat sekä uskonsa että sukupuoli-identiteettinsä kanssa.3

Oikeudelliset erot ja jännitteet

Eri ortodoksisten lainkäyttöalueiden välillä näyttää olevan jännitteitä LGBTQ+-kysymyksiin suhtautumisessa. Esimerkiksi Pohjois-Amerikan kreikkalais- ortodoksisen arkkihiippakunnan johtaja arkkipiispa Elpidoforos johti kreikkalais- amerikkalaiselle homoparille syntyneiden kaksosten kastetta vuoden 2025 alussa. Konservatiivit kaikkialla ortodoksisessa maailmassa ”tuomitsivat tämän päätöksen jyrkästi ja raa’asti ”6.

Amerikan ortodoksisen kirkon pian tämän tapahtuman jälkeen antama lausunto voidaan tulkita ”laukaukseksi kirkollista kilpailijaa vastaan”, mikä korostaa Amerikan ortodoksisen kirkon sisällä vallitsevia oikeudenkäyttöön liittyviä jännitteitä.6

Johtopäätös

Ortodoksisen kirkon lähestymistapa sukupuoli-identiteettiin ja transsukupuolisuuteen on edelleen pääosin perinteinen, ja sen juuret ovat raamatullisissa luomiskertomuksissa ja historiallisessa teologisessa antropologiassa. Kirkon viralliset elimet vahvistavat yleensä binäärisen käsityksen sukupuolesta, eivätkä ne tue sukupuolenvaihdosta ratkaisuna sukupuolidysforiaan.

Yhä useammin kuitenkin tunnustetaan, että sukupuolidysforiasta kärsiville henkilöille tarvitaan myötätuntoista sielunhoitoa. Jotkut ortodoksit korostavat, että vaikka kirkko pitää kiinni perinteisistä teologisista kannoista, sen on lähestyttävä näitä henkilöitä tuomitsemisen sijaan rakkaudella ja tuella.

Perinteisen opetuksen ja nykyisten sukupuoli-identiteettikokemusten välinen jännite on edelleen ortodoksisen kristinuskon sisällä. Vaikka institutionaaliset kannat ovat edelleen suurelta osin konservatiivisia, akateemiset keskustelut, pastoraaliset lähestymistavat ja yksittäiset kokemukset heijastavat monimutkaisempaa todellisuutta siitä, miten ortodoksiset kristityt suhtautuvat sukupuoli-identiteettikysymyksiin nykymaailmassa.

Kuten eräässä ortodoksisessa näkökulmassa todettiin, ”kirkko on tienhaarassa”, mikä viittaa siihen, että se, miten ortodoksinen kristillisyys vastaa näihin haasteisiin, voi merkittävästi muokata sen tulevaa todistusta yhä moniarvoisemmassa yhteiskunnassa.7.

Viittaukset:

https://www.oca.org/holy-synod/statements/holy-synod/holy-synod-issues-statement-on-same-sex-relationships-and-sexual-identity

https://www.denver.goarch.org/to-whom-do-we-belong

https://publicorthodoxy.org/2019/11/18/gender-essentialism-in-contemporary-orthodox-conversations-on-homosexuality/

https://www.intellinews.com/western-acceptance-of-gender-transitioning-is-horrifying-and-apocalyptic-says-head-of-russian-church-360256/

https://publicorthodoxy.org/events/seeking-harmony/

https://stots.edu/files/10-7-9-2019-Speaking–the-Truth-in-Love/Smith-DCF-1-29-23.pdf

https://www.timesofisrael.com/transgender-woman-gives-up-legal-fight-to-see-her-ultra-orthodox-children/

https://core.ac.uk/download/pdf/287760519.pdf

https://www.britishcouncil.us/sites/default/files/exeterfordham_report_final_reduced.pdf

https://www.timesofisrael.com/orthodox-rabbis-wrestle-with-jewish-law-and-transgender-issues/

https://en.wikipedia.org/wiki/Christianity_and_transgender_people

https://www.saintjohnchurch.org/transgenderism/

https://publicorthodoxy.org/2024/06/21/transgender-experience-and-gnosticism/

https://publicorthodoxy.org/2019/09/19/meeting-michelle-pastoral-and-theological-reflections-on-a-transgender-inmate/

https://www.degruyter.com/document/doi/10.1515/9781531505066-009/pdf?licenseType=restricted

https://www.pewresearch.org/religion/2017/11/08/orthodox-take-socially-conservative-views-on-gender-issues-homosexuality/

https://wheeljournal.com/wp-content/uploads/2024/03/Wheel-13-14-83-90.pdf

https://helda.helsinki.fi/items/6cc7783d-f613-49da-aa1f-bb69e1d81155

https://www.routledge.com/Orthodox-Christianity-and-Gender-Dynamics-of-Tradition-Culture-and-Lived-Practice/Kupari-Vuola/p/book/9781032087573

https://www.churchtimes.co.uk/articles/2022/4-november/news/world/russian-orthodox-church-backs-anti-lgbt-legislation

https://www.oca.org/reflections/fr.-lawrence-farley/advice-to-the-confused

https://en.wikipedia.org/wiki/LGBTQ_rights_in_Russia

https://research.abo.fi/files/26765327/97044_Article_Text_172492_1_10_20201030.pdf

https://outreach.faith/2022/09/catholic-moral-theologian-pastoral-care-of-transgender-persons-must-emphasize-human-dignity-and-embodied-freedom/

https://erepo.uef.fi/bitstreams/d43aa38a-fd58-4c2d-95f2-a381ed04485c/download

https://forward.com/opinion/532414/orthodox-parent-non-binary-child-jewish-law-can-accommodate-lgbtq/

https://www.myjewishlearning.com/2016/11/07/reflections-from-an-orthodox-rabbi-with-a-trans-child/