PYHÄ GREGORIOS TEOLOGI (NAZIANSILAINEN): VIIDES TEOLOGINEN PUHE. PYHÄSTÄ HENGESTÄ.

PYHÄ GREGORIOS TEOLOGI (NAZIANSILAINEN): VIIDES TEOLOGINEN PUHE. PYHÄSTÄ HENGESTÄ.

A Select Library Nicene and Post-Nicene Fathers  of the Christian Church.

Second Series.

Translated into English with Prologomena and Explanatory Notes under the Editiorial Supervision of Henry Wage,D.D., Principal of King’ s College, London and Philip Schaff,D.D.,. Professor of Church

History, Professor of Church History in the Union Theological Seminary New York, in Connection with a Number of Patristic Scholars of Europe and America.

Volume VII,

 S.Cyril of Jerusalem: Catechetical Lectures;

S.Gregory of Nazianzum: Selected Orations, and Letters.

Oxford

James Parker and Company. New York.

The Christian Literature Company

M DCCC XCIV

ss. 318- 328

Käännös RS

I. SELLAINEN on siis Pojan kertomus, ja tällä tavoin Hän on paennut niitä, jotka halusivat kivittää Hänet, kulkemalla heidän keskeltään, sillä Sanaa ei kivitetä, vaan hän lyö kiviä, kun tahtoo; ja hän käyttää ritsaa villipetoja – siis sanoja – vastaan, jotka lähestyvät Vuorta epäpyhällä tavalla. Mutta, he jatkavat, mitä sinulla on sanottavaa Pyhästä Hengestä? Mistä te tuotte meille tämän oudon Jumalan, josta Raamattu vaikenee? Ja jopa ne, jotka pysyttelevät rajoissa Pojan suhteen, puhuvat näin. Ja aivan kuten me havaitsemme teiden ja jokien kohdalla, että ne erkanevat toisistaan ja yhtyvät uudelleen, niin tapahtuu tässäkin tapauksessa jumalattomuuden ylenpalttisen runsauden vuoksi, että ihmisillä, jotka ovat kaikessa muussa erimielisiä, on tässä joitakin yhtymäkohtia, niin ettei koskaan voi varmuudella sanoa, missä he ovat samaa mieltä ja missä he ovat ristiriidassa.

II. Nyt Pyhän Hengen aihe aiheuttaa erityisiä vaikeuksia, ei ainoastaan siksi, että kun nämä ihmiset ovat väsyneet kiistelyynsä Pojasta, he kamppailevat kiivaammin Henkeä vastaan (sillä näyttää siltä, että heillä on ehdottomasti oltava jokin kohde, johon he voivat ilmaista jumalattomuutensa, tai muuten elämä ei näyttäisi olevan enää elämisen arvoista), vaan myös siksi, että myös me itse, jotka olemme väsyneet heidän kysymystensä moninaisuuteen, olemme jotakuinkin samassa tilassa kuin miehet, jotka ovat menettäneet ruokahalunsa; jotka ovat alkaneet inhota jotakin tiettyä ruokalajia ja vetäytyvät kaikesta ruoasta; samoin me inhoamme kaikkia keskusteluja. Antakoon kuitenkin Henki sen meille, ja silloin keskustelu etenee ja Jumala saa kirkastusta. No niin, me jätämme muille, jotka ovat työstäneet tätä aihetta meidän ja itsensä puolesta, kuten me olemme työstäneet sitä heidän puolestaan, tehtäväksi tutkia huolellisesti ja erottaa, kuinka monessa merkityksessä sanaa Henki tai sanaa Pyhä käytetään ja ymmärretään Pyhässä Kirjoituksessa, tällaiseen tutkimukseen sopivine todisteineen; ja osoittaa, kuinka näiden lisäksi näiden kahden sanan yhdistelmää – tarkoitan Pyhää Henkeä – käytetään erikoisessa merkityksessä; mutta me paneudumme aiheen loppuosaan.

III. Niiden siis, jotka ovat vihaisia meille sillä perusteella, että me tuomme mukaan vieraan tai interpoloidun Jumalan, nimittäin: Pyhän Hengen, ja jotka taistelevat niin kovasti kirjaimen puolesta, tulisi tietää, että he pelkäävät siellä, missä ei ole pelkoa; ja haluaisin heidän selvästi ymmärtävän, että heidän rakkautensa kirjaimeen on vain verhona heidän jumalattomuudelleen, kuten myöhemmin osoitetaan, kun kumoamme heidän vastaväitteitään voimiemme rajoissa. Mutta meillä on niin suuri luottamus sen Hengen jumaluuteen, jota me palvomme, että aloitamme hänen jumaluuttaan koskevan opetuksemme sovittamalla hänelle kolminaisuuteen kuuluvat nimet, vaikka jotkut saattavat pitää meitä liian rohkeina. Isä oli Totinen Valo, joka valaisee jokaisen maailmaan tulevan ihmisen. Poika oli Totinen Valo, joka valaisee jokaisen maailmaan tulevan ihmisen. Toinen Lohduttaja oli Totinen Valo, joka valaisee jokaisen maailmaan tulevan ihmisen, oli ja oli ja oli, mutta oli yksi asia. Valo kolmesti toistettu; mutta Yksi Valo ja Yksi Jumala. Tämä oli se, mitä Daavid edusti itselleen kauan aikaisemmin, kun hän sanoi: Sinun valossasi me näemme valon.  Ja nyt olemme sekä nähneet että julistaneet lyhyesti ja yksinkertaisesti opin Jumalan Kolminaisuudesta, joka käsittää valosta (Isä), valosta (Poika), valossa (Pyhä Henki). Joka sen hylkää, se hyljätköön sen, ja joka vääryyttä tekee, se tehköön vääryyttä; me julistamme sitä, minkä olemme ymmärtäneet. Me nousemme korkealle vuorelle, ja huudamme, jos meitä ei kuulla, alhaalla; me korotamme Hengen; me emme pelkää; tai jos pelkäämme, se on vaikenemista, ei julistamista.

IV. Jos koskaan oli aika, jolloin Isä ei ollut, niin oli myös aika, jolloin Poika ei ollut. Jos on ollut aika, jolloin Poika ei ole ollut, on ollut aika, jolloin Henki ei ole ollut. Jos Yksi oli alusta alkaen, niin myös Kolme oli sitä. Jos heitätte alas Yhden, rohkenen väittää, että ette aseta ylös kahta muuta. Sillä mitä hyötyä on epätäydellisestä jumaluudesta? Tai pikemminkin, mikä jumaluus voi olla olemassa, jos se ei ole täydellinen? Ja miten se voi olla täydellinen, josta puuttuu jotain täydellisyyttä? Ja varmasti puuttuu jotakin, jos sillä ei ole Pyhää, ja miten sillä olisi sitä, jos sillä ei olisi Henkeä? Sillä joko pyhyys on jotakin muuta kuin Hänessä, ja jos näin on, niin kertokoon joku minulle, mitä sen ajatellaan olevan; tai jos se on sama, niin miten se ei ole alusta alkaen, ikään kuin olisi parempi, että Jumala olisi kerralla epätäydellinen ja ilman Henkeä? Jos hän ei ole alusta asti, niin hän on samassa asemassa kuin minä, vaikkakin hieman ennen minua; sillä me molemmat olemme ajallisesti erossa jumaluudesta. Jos Hän on samassa asemassa minun kanssani, miten Hän voi tehdä minusta Jumalan tai liittää minut jumaluuteen?

V. Tai pikemminkin, antakaa minun perustella teille Hänestä hieman aikaisemmasta kohdasta käsin, sillä olemme jo keskustelleet kolminaisuudesta. Saddukeukset kielsivät kokonaan Pyhän Hengen olemassaolon, aivan kuten he kielsivät enkelien ja ylösnousemuksenkin olemassaolon; he hylkäsivät, en tiedä millä perusteella, Vanhan testamentin tärkeät todistukset Hänestä. Ja kreikkalaisista ne, jotka ovat taipuvaisempia puhumaan Jumalasta ja jotka lähestyvät meitä lähimpänä, ovat muodostaneet hänestä jonkinlaisen käsityksen, kuten minusta näyttää, vaikka he ovatkin erimielisiä hänen nimestään ja puhuttelivat häntä Maailman Mieleksi tai Ulkoiseksi Mieleksi ja vastaaviksi. Mutta meidän keskuudessamme olevista viisaista jotkut ovat käsittäneet Hänet toiminnaksi, jotkut luoduksi, jotkut Jumalaksi; ja jotkut ovat olleet epävarmoja siitä, kummaksi kutsua Häntä, koska he sanovat kunnioittavansa Raamattua, ikään kuin se ei olisi tehnyt asiaa selväksi kummallakaan tavalla. Ja siksi he eivät palvo Häntä eivätkä kohtele Häntä häpeällisesti, vaan ottavat Häneen nähden neutraalin tai pikemminkin hyvin surkean kannan. Ja niistä, jotka pitävät Häntä Jumalana, jotkut ovat ortodokseja vain mielessään, kun taas toiset uskaltavat olla sitä myös huulillaan. Ja olen kuullut joistakin, jotka ovat vielä taitavampia ja mittaavat Jumaluutta; ja nämä ovat kanssamme samaa mieltä siitä, että on olemassa kolme käsitystä; mutta he ovat erottaneet nämä toisistaan niin täydellisesti, että tekevät yhdestä niistä äärettömän sekä olemukseltaan että voimaltaan, toisesta voiman, mutta ei olemusta, ja kolmannesta molemmissa rajattua; näin jäljittelevät toisella tavalla niitä, jotka kutsuvat heitä Luojaksi, Yhteistyökumppaniksi ja Palvelijaksi ja katsovat, että sama järjestys ja arvokkuus, joka kuuluu näille nimityksille, on myös järjestys tosiasioille.

VI. Mutta emme voi ryhtyä mihinkään keskusteluun niiden kanssa, jotka eivät edes usko Hänen olemassaoloonsa, emmekä myöskään kreikkalaisten höpöttäjien kanssa (sillä emme rikastuisi väitteissämme syntisten öljyllä). Muiden kanssa me kuitenkin väittelemme näin. Pyhä Henki on varmasti ajateltava joko itsestään olemassa olevien luokkaan kuuluvaksi tai toisessa tarkasteltujen asioiden luokkaan kuuluvaksi; näistä luokista ne, jotka ovat perehtyneet tällaisiin asioihin, kutsuvat toista Substanssiksi ja toista Aksidentiksi. Jos hän nyt olisi Satunnainen, hän olisi Jumalan Toiminta, sillä mitä muuta tai kenestä muusta hän voisi olla, sillä varmasti juuri tämä on se, mikä eniten välttää koostumusta? Ja jos Hän on Toiminta, Hän saa aikaan, mutta ei saa aikaan ja lakkaa olemasta heti, kun Hän on saanut aikaan, sillä tämä on Toiminnan luonne. Miten sitten on mahdollista, että Hän toimii ja sanoo tällaisia ja tällaisia asioita, määrittelee, suree ja suuttuu ja vihastuu, ja että Hänellä on kaikki ne ominaisuudet, jotka kuuluvat selvästi liikkujalle, mutta eivät liikkeelle? Mutta jos Hän on Substanssi eikä Substanssin ominaisuus, Hänet käsitetään joko Jumalan luomukseksi tai Jumalaksi. Sillä mitään näiden kahden väliltä, olipa se sitten mitään yhteistä kummankaan kanssa tai molempien yhdistelmä, eivät edes ne, jotka keksivät vuohipukin, osanneet kuvitella. Jos hän on luotu, miten me sitten uskomme häneen, miten me tulemme täydellisiksi hänessä? Sillä ei ole sama asia uskoa johonkin asiaan ja uskoa siitä. Toinen kuuluu Jumaluudelle, toinen – mille tahansa asialle. Mutta jos Hän on Jumala, niin Hän ei ole luotu, ei luotu, ei kanssapalvelija eikä mikään näistä alhaisista nimityksistä.

VII. Siinä – sana on teidän kanssanne. Päästäkää ritsa irti; punokaa syllogismi. Joko Hän on kokonaan syntymätön tai sitten Hän on syntynyt. Jos Hän on syntymätön, on olemassa kaksi Syntymättömyyttä. Jos Hän on Syntynyt, teidän on tehtävä lisäjaottelu. Hän on joko Isän tai Pojan synnyttämä. Ja jos Isän kautta, on kaksi Poikaa, ja he ovat veljiä. Ja voitte halutessanne tehdä heistä kaksoset tai toisen vanhemman ja toisen nuoremman, koska olette niin kovin mieltynyt ruumiillisiin käsitteisiin. Mutta jos Pojan kautta, niin sellainen sanoo, että saamme vilauksen pojanpoika- Jumalasta, mitä järjettömämpää ei voisi olla mikään. Omalta osaltani kuitenkin, jos olisin nähnyt eron välttämättömyyden, olisin tunnustanut tosiasiat pelkäämättä nimiä. Sillä siitä ei seuraa, että koska Poika on Poika jossakin korkeammassa suhteessa (sikäli kuin emme voisi millään muulla tavalla kuin tällä tavoin osoittaa, että Hän on Jumalasta ja Substantiivinen), olisi myös välttämätöntä ajatella, että kaikki tämän alemman maailman ja sukulaisemme nimet olisi siirrettävä Jumaluuteen. Tai ehkä te pitäisitte meidän Jumalaamme miespuolisena, samojen perustelujen mukaan, koska häntä kutsutaan Jumalaksi ja Isäksi, ja että Jumaluus on feminiininen, sanan sukupuolesta johtuen, ja Henki neutri, koska sillä ei ole mitään tekemistä sukupolven kanssa; Mutta jos olisitte niin typeriä, että sanoisitte vanhojen myyttien ja tarujen kanssa, että Jumala on synnyttänyt Pojan avioliitolla oman tahtonsa kanssa, meidän pitäisi tutustua Markionin ja Valentinuksen hermafrodiittiseen jumalaan, joka kuvitteli näitä uudehkoja aeoneja.

VIII. Mutta koska me emme hyväksy ensimmäistä jakoanne, jossa julistetaan, ettei Syntyneen ja Syntymättömän välillä ole mitään keskitietä, niin suurenmoisen jakonne mukana katoavat heti veljesi ja pojanpoikasi, niin kuin, kun monimutkaisen ketjun ensimmäinen lenkki katkeaa, ne katkeavat sen mukana ja katoavat jumaluusjärjestelmästänne. Sillä, sanokaa minulle, minkä aseman te annatte sille, joka seuraa, joka on noussut jaottelunne kahden termin väliin ja jonka on esittänyt teitä parempi teologi, Vapahtajamme itse? Tai ehkä olette ottaneet tuon sanan pois evankeliumeistanne kolmannen testamenttinne vuoksi: Pyhä Henki, joka lähtee Isästä, joka, sikäli kuin hän lähtee tuosta lähteestä, ei ole luotu; ja sikäli kuin hän ei ole syntynyt, ei ole Poika; ja sikäli kuin hän on syntymättömän ja syntyneen välissä, on Jumala. Ja näin Hän on paennut teidän syllogismienne vaivoja välttäen, Hän on ilmaissut itsensä Jumalana, joka on vahvempi kuin teidän jakolinjanne. Mitä sitten on Prosessio (lähteminen)? Kertokaa te minulle, mitä on Isän syntymättömyys, ja minä selitän teille Pojan syntymisen ja Hengen etenemisen fysiologian, ja me molemmat tulemme hulluiksi Jumalan salaisuuteen urkkimisesta. Ja keitä me olemme tekemään näitä asioita, me, jotka emme voi edes nähdä sitä, mikä on jalkojemme juurella, tai laskea meren hiekkaa tai sadepisaroita tai iankaikkisuuden päiviä, saati sitten päästä Jumalan syvyyksiin ja antaa selitystä tuosta Luonnosta, joka on niin sanoinkuvaamaton ja kaikki sanat ylittävä?

IX. Mitä sitten, sanovat he, puuttuu Hengestä, mikä estää häntä olemasta Poika, sillä jos jotain ei puuttuisi, hän olisi Poika? Me väitämme, että mitään ei puutu – sillä Jumalalla ei ole mitään puutetta. Mutta ilmenemismuotojen erilaisuus, jos saan näin ilmaista itseäni, tai pikemminkin niiden keskinäisten suhteiden erilaisuus toisiinsa, on aiheuttanut niiden nimien erilaisuuden. Sillä eihän se ole mikään puute Pojassa, joka estää häntä olemasta Isä (sillä Poikuus ei ole puute), ja silti hän ei ole Isä. Tämän väitelinjan mukaan Isässä täytyy olla jokin puute, jonka vuoksi hän ei ole Poika. Sillä Isä ei ole Poika, mutta tämä ei kuitenkaan johdu sen enempää puutteesta kuin olemuksen alistamisestakaan; vaan juuri se, että hän on syntymätön tai siittämättä tai syntynyt tai syntynyt, on antanut Isän nimen ensimmäiselle, Pojan nimen toiselle ja Pyhän Hengen nimen kolmannelle, hänelle, josta puhumme, jotta kolmen persoonan ero säilyisi jumaluuden yhden luonteen ja arvokkuuden puitteissa. Sillä Poika ei ole Isä, koska Isä on Yksi, vaan Hän on sitä, mitä Isä on; eikä Henki ole Poika, koska Hän on Jumalasta, sillä Ainosyntyinen on Yksi, mutta Hän on sitä, mitä Poika on. Kolme on yksi Jumaluudessa, ja yksi on kolme ominaisuuksissa; joten ykseys ei ole sabellilaista, eikä Kolminaisuus hyväksy nykyistä pahaa erottelua.

X. Mitä sitten? Onko Henki Jumala? Aivan varmasti. No onko Hän sitten substanssinomainen? Kyllä, jos Hän on Jumala. Myöntäkää, sanoo vastustajani, että samasta Lähteestä lähtee yksi, joka on Poika, ja yksi, joka ei ole Poika, ja että nämä ovat yhtä Substanssia Lähteen kanssa, ja minä myönnän Jumalan ja Jumalan. Ei, jos myönnätte minulle, että on olemassa toinen Jumala ja toisenlainen Jumalan olemus, annan teille saman Kolminaisuuden, jolla on sama nimi ja samat tosiasiat. Mutta koska Jumala on Yksi ja Korkein Luonto on Yksi, miten voin esittää teille Kaltaisuuden? Vai etsittekö sitä jälleen alemmilta alueilta ja omasta ympäristöstänne? On hyvin häpeällistä, eikä ainoastaan häpeällistä, vaan myös hyvin typerää, ottaa alempana olevista asioista arvaus ylhäällä olevista asioista ja vaihtelevasta luonnosta muuttumattomista asioista ja, kuten Jesaja sanoo, etsiä elävää kuolleiden joukosta, mutta silti yritän teidän vuoksenne antaa teille jonkinlaista apua väitteeseenne, jopa tuosta lähteestä. Luulen, että ohitan muut seikat, vaikka voisin tuoda esiin monia eläinten historiasta peräisin olevia seikkoja, joista toiset ovat yleisesti tunnettuja, toiset vain harvojen tiedossa, siitä, mitä luonto on ihmeellisellä taidolla keksinyt eläinten syntyyn liittyen. Sillä ei vain sanota, että mieluisat synnyttävät mieluisia ja erilaiset synnyttävät erilaisia, vaan myös mieluisat synnyttävät erilaisia ja erilaiset mieluisat synnyttävät erilaisia. Ja jos voimme uskoa tarinaa, on olemassa vielä toinenkin syntymistapa, kun eläin on itseään kuluttava ja itseään synnyttävä.” On myös olentoja, jotka poikkeavat jollakin tavalla todellisesta luonnostaan ja kokevat luonnon suurenmoisella tavalla muutoksen ja muodonmuutoksen yhdestä olennosta toiseen. Ja tosiaankin joskus samassa lajissa osa voi syntyä ja osa ei, ja silti kaikki ovat yhtä ainetta, mikä muistuttaa enemmänkin nykyistä aihettamme. Mainitsen vain yhden tosiasian omasta luonnostamme, jonka jokainen tietää, ja siirryn sitten aiheen toiseen osaan.

XI. Mikä oli Aatami? Jumalan luotu. Mikä sitten oli Eeva? Sirpale luotua olentoa. Ja mikä oli Seet? Molempien jälkeläinen. Vaikuttaako teistä siis siltä, että luomakunta, sirpale ja jälkeläinen ovat sama asia? Ei tietenkään. Mutta eivätkö nämä henkilöt olleet samankaltaisia? Totta kai olivat. No niin, tässä on siis tunnustettu tosiasia, että eri henkilöillä voi olla sama substanssi. En sano tätä siksi, että haluaisin liittää Jumaluudelle luomisen tai murto-osan tai jonkin ruumiin ominaisuuden (älköön kukaan teistä sanan kiistäjistä taaskaan sortuko minuun), vaan siksi, että voin tarkastella näissä, kuin näyttämöllä, asioita, jotka ovat vain ajatuksen kohteita. Sillä mitään kuvaa ei ole mahdollista jäljittää tarkasti koko totuuden laajuuteen asti. Mutta, sanotaan, mitä tämä kaikki merkitsee? Sillä eikö toinen ole Yhden jälkeläinen ja toinen jotain muuta? Eivätkö sekä Eeva että Seet ole peräisin yhdestä Aadamista? Ja olivatko he molemmat hänen synnyttämiään? Ei; mutta toinen oli hänen palanen, ja toinen oli hänen synnyttämänsä. Ja silti nämä kaksi olivat yksi ja sama asia; molemmat olivat ihmisiä; sitä ei kukaan kiistä. Luovutteko siis väitteestänne Henkeä vastaan, että hänen täytyy olla joko kokonaan syntynyt, tai sitten hän ei voi olla konsubstantiivinen tai olla Jumala, ja myönnätte inhimillisten esimerkkien perusteella kantamme mahdollisuuden? Luulen, että se on teidän hyväksenne, ellette ole päättänyt olla hyvin riitaisa ja taistella sitä vastaan, mikä on todistetusti osoitettu.

XII. Mutta, hän sanoo, kuka muinaisina tai nykyaikaisina aikoina on koskaan palvonut Henkeä? Kuka on koskaan rukoillut Häntä? Missä on kirjoitettu, että meidän pitäisi palvoa Häntä tai rukoilla Häntä, ja mistä te olette johdattaneet tämän opinkappaleenne? Annamme täydellisemmän perustelun myöhemmin, kun käsittelemme kysymystä kirjoittamattomasta; nyt riittää, että sanomme, että se on Henki, jota me palvomme ja jota me rukoilemme. Sillä Raamattu sanoo, että Jumala on Henki, ja niiden, jotka häntä kumartavat, on kumarrettava häntä Hengessä ja totuudessa. Ja taas: – Me emme tiedä, mitä meidän pitäisi rukoilla, niin kuin meidän pitäisi; mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme huokauksin, joita ei voi lausua, ja minä rukoilen Hengellä ja rukoilen myös ymmärryksellä, – toisin sanoen mielellä ja Hengellä. Siksi Hengen palvominen tai rukoileminen Hengelle näyttää minusta olevan yksinkertaisesti sitä, että Hän itse tarjoaa rukouksen tai palvonnan itselleen. Ja kuka jumalallinen tai oppinut ihminen paheksuisi tätä, koska itse asiassa Yhden palvominen on Kolmen palvomista, koska Kolmen välillä on kunnia ja Jumaluus. yhtäläisyys? Niinpä minua ei pelota väite, jonka mukaan kaiken sanotaan olevan Pojan tekemää; ikään kuin Pyhä Henki olisi myös yksi näistä asioista. Sillä siinä sanotaan kaikki, mikä on luotu, eikä yksinkertaisesti kaikki. Sillä Isä ei ollut, eikä mitään niistä asioista, joita ei ole tehty. Todistakaa, että Hänet on luotu, ja antakaa Hänet sitten Pojalle ja lukekaa Hänet luotujen joukkoon; mutta ennen kuin voitte todistaa tämän, ette saa mitään irstailullenne tästä kattavasta lauseesta. Sillä jos Hänet luotiin, se tapahtui varmasti Kristuksen kautta; itse en sitä kiistäisi. Mutta jos Häntä ei luotu, miten Hän voi olla joko yksi kaikista tai Kristuksen kautta? Lakatkaa siis häpäisemästä Isää vastustaessanne Ainosyntyistä (sillä ei ole mitään todellista kunniaa esittääksemme Hänelle luodun ja riistääksemme Häneltä sen, mikä on arvokkaampaa, nimittäin Pojan), ja häpäisemästä Poikaa vastustaessanne Henkeä. Hän ei nimittäin ole Toveri-palvelijan Luoja, vaan Hänet kirkastetaan Yhden kanssa, jolla on yhtäläinen kunnia. Älä aseta mitään Kolminaisuuden osaa samaan arvoon itsesi kanssa, ettet putoaisi pois Kolminaisuudesta; älä katkaise kumpaankaan yhtä suurta ja yhtä korkeaa Luontoa; sillä jos kukistat jonkun Kolmesta, olet kukistanut koko Kolminaisuuden. Parempi ottaa niukka näkemys ykseydestä kuin uskaltautua täydelliseen jumalattomuuteen.

XIII. Väitteemme on nyt tullut pääkohdalleen, ja olen surullinen siitä, että kauan sitten kuollut ongelma, joka oli antanut tilaa uskolle, herätetään nyt uudelleen; kuitenkin on välttämätöntä vastustaa näitä höpinöitä eikä antaa tuomion mennä ohi, kun meillä on Sana puolellamme ja puolustamme Hengen asiaa. Jos, sanovat he, on Jumala ja Jumala ja Jumala, niin miten on mahdollista, ettei ole kolme Jumalaa, tai miten on mahdollista, ettei se, mitä kirkastetaan, ole periaatteiden moninaisuus? Ketkä sanovat näin? Ne, jotka ovat saavuttaneet täydellisemmän jumalattomuuden, tai jopa ne, jotka ovat ottaneet toissijaisen osan; tarkoitan niitä, jotka ovat tietyssä mielessä maltillisia Pojan suhteen. Sillä argumenttini on osittain molempia yleisesti vastaan, osittain erityisesti näitä jälkimmäisiä vastaan. Minun on vastattava näihin seuraavasti: – Millä oikeudella teillä, jotka palvotte Poikaa, vaikka olette kapinoineet Hengestä, on oikeus kutsua meitä triteisteiksi? Ettekö te ole ditheistejä? Sillä jos kiellätte myös Ainosyntyisen palvonnan, olette selvästi asettuneet vastustajiemme joukkoon. Ja miksi meidän pitäisi suhtautua teihin ystävällisesti, koska ette ole aivan kuolleita? Mutta jos te palvotte Häntä ja olette niin pitkällä pelastuksen tiellä, niin me kysymme teiltä, mitä syitä teillä on esittää ditheismille, jos teitä siitä syytetään? Jos teissä on viisauden sana, vastatkaa, ja avatkaa meille myös tie vastaukseen. Sillä sama syy, jolla torjutte syytteen ditheismistä, osoittautuu meille riittäväksi syytettä triteismistä vastaan. Ja näin me voitamme voiton käyttämällä teitä, syyttäjiämme, puolestapuhujinamme, mitä anteliaampaa ei mikään voi olla.

XIV. Mikä on riitamme ja kiistamme molempien kanssa? Meille on yksi Jumala, sillä Jumaluus on yksi, ja kaikki, mikä hänestä lähtee, viitataan yhteen, vaikka me uskomme kolmeen persoonaan. Sillä yksi ei ole enemmän ja toinen vähemmän Jumala, eikä yksi ole ennen ja toinen jälkeen, eikä heitä ole jaettu tahdossa tai erotettu voimassa, eikä täällä löydy mitään jaettavissa olevien asioiden ominaisuuksia, vaan Jumaluus on, lyhyesti sanottuna, jakamaton erillisiin Persooniin, ja siellä on yksi Valon sekoittuminen, ikään kuin kolme yhteen liitettyä aurinkoa. Kun siis katsomme Jumaluutta tai Ensimmäistä Syytä tai Monarkiaa, se, minkä käsityksemme on Yksi; mutta kun katsomme Henkilöitä, joissa Jumaluus asuu, ja niitä, jotka ajattomasti ja yhtä kirkkaasti ovat saaneet olemuksensa Ensimmäisestä Syystä, on kolme, joita palvomme.

XV. Mitä siitä, sanotaan ehkä; eivätkö kreikkalaisetkin usko yhteen Jumaluuteen, kuten heidän edistyneemmät filosofinsa julistavat? Ja meidän kanssamme ihmiskunta on yksi, nimittäin koko suku; mutta silti heillä on monta jumalaa, ei yhtä, aivan kuten on monta ihmistä. Mutta tässä tapauksessa yhteisellä luonnolla on sellainen yhtenäisyys, joka on ajateltavissa vain ajatuksissa; ja yksilöt ovat todellakin hyvin kaukana toisistaan, sekä ajan että taipumusten ja vallan puolesta. Sillä me emme ole ainoastaan yhdistettyjä olentoja, vaan myös vastakkaisia olentoja sekä toisiimme että itseemme nähden; emme pysy täysin samanlaisina yhdenkään päivän ajan, puhumattakaan koko eliniästä, vaan sekä ruumiillisesti että sielullisesti olemme jatkuvassa virtauksen ja muutoksen tilassa. Ja ehkä samaa voidaan sanoa enkeleistä ja koko siitä korkeammasta luonnosta, joka on toiseksi korkein vain Kolminaisuudelle; vaikka ne ovatkin jossain määrin yksinkertaisia ja hyvyydessään pysyvämpiä, koska ne ovat lähellä korkeinta Hyvää.

XVI. Myöskään ne, joita kreikkalaiset palvovat jumalina ja (heidän omaa ilmaisuaan käyttäen) daimonina, eivät tarvitse meitä millään tavoin syyttäjikseen, vaan heidät on tuomittu omien teologiensa todistuksen perusteella, toiset intohimojen alaisina, toiset kiihkoilulle alttiina, toiset lahjakkaina, täynnä lukemattomia pahuuksia ja muutoksia ja vastakkain, ei ainoastaan keskenään, vaan myös ensimmäisten syidensä kanssa, joita he kutsuvat Oceaneiksi, Tethyesiksi ja Fanetesiksi ja monilla muilla nimillä; ja viimeiseksi eräs jumala, joka hallitsemisen himosta vihasi lapsiaan ja ahneudessaan nielaisi kaikki muut, jotta hänestä tulisi kaikkien ihmisten ja jumalien isä, jotka hän kurjasti söi ja sitten taas oksensi ulos. Ja jos nämä ovat vain myyttejä ja taruja, kuten he sanovat välttääkseen tarinan häpeällisyyttä, mitä he sanovat siihen sanontaan, että kaikki on jaettu kolmeen osaan ja että kukin jumala hallitsee maailmankaikkeuden eri osaa, ja että hänellä on oma maakuntansa sekä oma arvonsa? Mutta meidän uskomme ei ole tällainen, eikä tämä ole Jaakobin osa, sanoo teologini. Vaan kullakin näistä Persoonista on Ykseys, ei vähempää sen kanssa, joka on sille yhdistynyt, kuin itsensä kanssa, olemuksen ja voiman identtisyyden vuoksi. Ja tämä on selitys Ykseydestä, sikäli kuin me olemme sen käsittäneet. Jos siis tämä selitys on oikea, kiittäkäämme Jumalaa siitä välähdyksestä, jonka Hän on meille suonut; jos se ei ole, etsikäämme parempaa.

XVII. Mitä tulee perusteluihin, joilla haluatte kaataa unionin, jota me kannatamme, en tiedä, pitäisikö meidän sanoa, että te vitsailette vai olette tosissanne. Sillä mikä tämä argumentti on? ”Asiat, joilla on yksi olemus, sanotte, että ne lasketaan yhteen”, ja tällä ‘lasketaan yhteen’ tarkoitatte, että ne kootaan yhdeksi lukumääräksi. Mutta asioita, joilla ei ole yhtä olemusta, ei lasketa näin … joten te ette voi välttää puhumasta kolmesta jumalasta tämän selityksen mukaan, kun taas meillä ei ole minkäänlaista vaaraa siitä, sikäli kuin väitämme, että ne eivät ole yhtäläisiä. Ja näin olette yhdellä sanalla vapauttaneet itsenne vaikeuksista ja saavuttaneet turmiollisen voiton, sillä itse asiassa olette tehneet jotakin sellaista, mitä ihmiset tekevät, kun he hirttävät itsensä kuoleman pelossa. Säästääksenne itsellenne vaikeuksia monarkian puolustamisessa olette nimittäin kieltäneet jumaluuden ja jättäneet kysymyksen vastustajienne ratkaistavaksi. Mutta omalta osaltani en hylkää palvomani kohdetta, vaikka työ olisi välttämätöntä. En kuitenkaan näe, missä tässä asiassa on vaikeuksia.

XVIII. Te sanotte: Asiat, joilla on sama olemus, lasketaan yhteen, mutta ne, jotka eivät ole samaa olemusta, lasketaan yksi kerrallaan. Mistä olet saanut tämän tiedon? Miltä dogmin tai mytologian opettajilta? Ettekö tiedä, että jokainen luku ilmaisee sen määrän, joka siihen sisältyy, eikä asioiden luonnetta? Mutta minä olen niin vanhanaikainen, tai ehkä minun pitäisi sanoa niin oppimaton, että käytän sanaa Kolme tuosta määrästä asioita, vaikka ne olisivat luonteeltaan erilaisia, ja käytän sanaa Yksi ja Yksi ja Yksi eri tavalla niin monesta yksiköstä, vaikka ne olisivat olemukseltaan yhteisiä, katsoen ei niinkään itse asioita kuin niiden asioiden määrää, joiden osalta luetteleminen tapahtuu. Mutta koska pidätte niin tiukasti kiinni kirjaimesta (vaikka kiistätte kirjainta vastaan), pyydän teitä ottamaan osoituksenne tästä lähteestä. Sananlaskujen kirjassa on kolme asiaa, jotka menevät hyvin: leijona, vuohi ja kukko; ja näihin lisätään vielä neljäs; – kuningas pitää puheen kansan edessä,  ohittaakseen muut neljän joukon joukot, jotka siellä luetaan yhteen, vaikka ne ovatkin eri luonteisia asioita. Ja minä löydän Moosekselta kaksi kerubia, jotka lasketaan yksittäin. Mutta voisiko nyt teidän tekniikassanne joko ensin mainittuja asioita kutsua kolmeksi, kun ne ovat luonteeltaan niin erilaisia, tai jälkimmäisiä käsitellä yksikköinä, kun ne ovat niin läheisesti yhteydessä toisiinsa ja ovat luonteeltaan yhtä? Jos nimittäin puhuisin Jumalasta ja Mammonasta kahtena herrana, jotka luetaan yhteen päähän, vaikka ne eroavat toisistaan niin paljon, minua luultavasti vielä enemmän naurettaisiin tällaisen yhteenlaskun vuoksi.

XIX. Mutta minun mielestäni, hän sanoo, sanotaan, että ne asiat luetaan yhteen ja että ne ovat samaa olemusta, joiden nimetkin vastaavat toisiaan, kuten kolme ihmistä tai kolme jumalaa, mutta ei kolme sitä ja tätä. Mitä tämä myönnytys merkitsee? Se sopii sille, joka säätää nimiä koskevan lain, ei sille, joka väittää totuutta. Sillä minäkin väitän, että Pietari ja Jaakob ja Johannes eivät ole kolme eivätkä yhtäläiset, niin kauan kuin en voi sanoa kolmea Pietaria tai kolmea Jaakobia tai kolmea Johannesta; sillä sen, minkä te olette varanneet yleisnimille, me vaadimme myös varsinaisille nimille, teidän järjestelyjenne mukaisesti; tai muuten te olette epäoikeudenmukaisia, kun ette myönnä toisille sitä, minkä oletatte itsellenne. Entä sitten Johannes, kun hän sanoo katolisessa kirjeessään, että on kolme, jotka todistavat, Henki ja vesi ja veri? Luuletko, että hän puhuu hölynpölyä? Ensinnäkin siksi, että hän on uskaltautunut laskemaan yhden numeron alle asioita, jotka eivät ole yhtäläisiä, vaikka te sanotte, että näin pitäisi tehdä vain niiden asioiden kohdalla, jotka ovat yhtäläisiä. Sillä kuka väittäisi, että nämä ovat aineellisia? Toiseksi, koska hän ei ole ollut johdonmukainen siinä, miten hän on käyttänyt termejään; sillä sen jälkeen, kun hän on käyttänyt Kolmea maskuliinisessa sukupuolessa, hän lisää kolme sanaa, jotka ovat neutraaleja, vastoin niitä määritelmiä ja lakeja, jotka te ja teidän kielioppienne ovat asettaneet. Sillä mitä eroa on sillä, että ensin käytetään maskuliinista Kolmea ja sen jälkeen lisätään yksi ja yksi ja yksi neutriin, vai että maskuliinisen Yksi ja yksi ja yksi jälkeen käytetään Kolmea ei maskuliinisessa vaan neutri-muodossa, minkä te itse kiistätte Jumaluuden tapauksessa? Mitä sanottavaa teillä on ravusta, joka voi tarkoittaa joko eläintä, välinettä tai tähtikuviota? Entä koira, joka on milloin maallinen, milloin vesieläin, milloin taivaallinen? Ettekö näe, että puhutaan kolmesta ravusta tai koirasta? Totta kai se on niin. Ovatko ne siis yhtä ainetta? Kukaan muu kuin typerys ei sanoisi niin. Näette siis, miten täydellisesti luettelemalla perusteltu argumenttinne on hajonnut, ja kaikki nämä tapaukset kumoavat sen. Sillä jos asioita, jotka ovat yhtä ainetta, ei aina lasketa yhden numeron alle, ja asioita, jotka eivät ole yhtä ainetta, lasketaan näin, ja nimen  ääntämistä käytetään molemmissa tapauksissa kertaalleen, mitä etua te saavutatte oppinne suhteen?

XX. Tarkastelen myös tätä muuta seikkaa, joka ei ole vailla vaikutusta aiheeseen. Yksi ja yksi yhteenlaskettuna muodostavat kaksi; ja kaksi taas yhteenlaskettuna tulee yhdeksi ja yhdeksi, kuten on täysin ilmeistä. Jos kuitenkin yhteen laskettujen elementtien on oltava, kuten teoriasi edellyttää, yhdisteisiä ja erillisten heterogeenisiä, niin siitä seuraa, että samojen asioiden on oltava sekä yhdisteisiä että heterogeenisiä. Ei: nauran sinun ennen- ja jälkeen-laskennallesi, josta olet niin ylpeä, ikään kuin tosiasiat itsessään riippuisivat niiden nimien järjestyksestä. Jos näin olisi, saman lain mukaan, koska samat asiat luonteensa samankaltaisuuden seurauksena lasketaan Pyhässä Kirjoituksessa, milloin aikaisemmassa, milloin myöhemmässä paikassa, mikä estää niitä olemasta yhtä aikaa itseään kunniakkaampia ja vähemmän kunniakkaita? Sanon samaa nimistä Jumala ja Herra sekä prepositioista Kenen, Kenen kautta ja Kenen sisällä, joilla kuvaatte Jumaluutta meille taiteen sääntöjen mukaan, osoittaen ensimmäisen Isälle, toisen Pojalle ja kolmannen Pyhälle Hengelle. Sillä mitä olisitte tehneet, jos kukin näistä ilmauksista olisi jatkuvasti osoitettu kullekin Persoonalle, kun, kuten kysymystä tutkineille on selvää, niitä käytetään kaikista Persoonista, ja te vieläpä näin teette niistä sekä luonteen että arvokkuuden suhteen niin epätasa-arvoisen perusteen. Tämä riittää kaikille, jotka eivät ole täysin vailla järkeä. Mutta koska teidän on vaikea, kun olette kerran hyökänneet Hengen kimppuun, hillitä ryntäystänne, ettekä pikemminkin kuin raivoisan villisian tavoin ajaa riitanne katkeraan loppuun asti ja työntää itseänne veitsen varteen, kunnes olette saaneet koko haavan omaan rintaanne, jatkakaamme katsomalla, mitä muita perusteluja teille vielä jää.

XXI. Käännätte yhä uudelleen ja uudelleen meitä vastaan Raamatun hiljaisuuden. Mutta että se ei ole outo oppi eikä jälkiviisaus, vaan tunnustettu ja selvästi esitetty sekä muinaisilta että monilta meidän aikanamme, sen ovat jo osoittaneet monet henkilöt, jotka ovat käsitelleet tätä aihetta ja jotka ovat käsitelleet Pyhiä Kirjoituksia, eivät välinpitämättömästi tai pelkkänä ajanvietteenä, vaan ovat menneet kirjaimen alapuolelle ja katsoneet sisäistä merkitystä, ja heitä on pidetty kelvollisina näkemään kätkettyä kauneutta, ja he ovat saaneet tiedon valon säteilemään. Me kuitenkin vuorostamme todistamme sen lyhyesti niin pitkälle kuin mahdollista, jotta emme näyttäisi olevan liian uteliaita tai epäasianmukaisesti kunnianhimoisia rakentaessamme toisen perustalle. Mutta koska se seikka, että Raamattu ei kovin selvästi tai kovin usein kirjoita Häntä Jumalaksi nimenomaisin sanoin (kuten ensin Isää ja sen jälkeen Poikaa), tulee teille tilaisuudeksi pilkata Jumalaa ja tätä liiallista sanahelinää ja jumalattomuutta, vapautamme teidät tästä vaivasta käymällä lyhyen keskustelun asioista ja nimistä ja erityisesti niiden käytöstä Pyhässä Kirjoituksessa.

XXII. Joillakin asioilla ei ole olemassaoloa, mutta niistä puhutaan; toisista asioista, jotka ovat olemassa, ei puhuta; joistakin asioista ei ole olemassa eikä niistä puhuta, ja joistakin asioista on sekä olemassa että niistä puhutaan. Pyydätkö minulta todisteita tästä? Olen valmis antamaan sen. Kirjoitusten mukaan Jumala nukkuu ja on hereillä, on vihainen, kävelee, hänellä on valtaistuimellaan kerubit. Milloin Hänestä kuitenkin tuli altis intohimoille, ja oletteko koskaan kuulleet, että Jumalalla on ruumis? Tämä on siis, vaikkei se olekaan oikeasti tosiasia, puhekuvio. Sillä me olemme antaneet nimiä oman ymmärryksemme mukaan omista ominaisuuksistamme Jumalan ominaisuuksille. Se, että hän pysyy hiljaa meistä erillään ja ikään kuin ei välitä meistä itselleen tunnetuista syistä, on sitä, mitä me kutsumme hänen nukkumisekseen; sillä meidän oma unemme on tällainen toimettomuuden tila. Ja taas Hänen äkillinen kääntymisensä tekemään meille hyvää on heräämistä; sillä herääminen on unen hajoamista, niin kuin vierailu on pois kääntymistä. Ja kun Hän rankaisee, sanomme, että Hän on vihainen; sillä niin se on meidän kohdallamme, rangaistus on seurausta vihasta. Ja Hänen työskentelyään, milloin täällä, milloin siellä, kutsumme kävelyksi; sillä kävely on siirtymistä paikasta toiseen. Hänen lepäämisensä Pyhien joukossa ja ikään kuin rakastava asuminen heidän keskellään on Hänen istumistaan ja valtaistuimelle asettumistaan; tämäkin on meistä itsestämme, sillä Jumala ei lepää missään niin kuin Hän lepää Pyhien päällä. Hänen nopeaa liikkumistaan kutsutaan lentämiseksi, ja Hänen valvovaa huolenpitoaan kutsutaan Hänen kasvoikseen, ja Hänen antamistaan ja lahjoittamistaan kutsutaan Hänen kädekseen; ja sanalla sanoen jokainen toinen Jumalan voimista tai toimista on kuvannut meille jotakin muuta ruumiillista.

XXIII. Vielä kerran, mistä te saatte syntymättömyytenne ja syntymättömyytenne, nuo kaksi asemanne linnaketta, tai me kuolemattomuutemme? Näyttäkää ne minulle niin monin sanoin, tai me joko sivuutamme ne tai pyyhimme ne pois, koska ne eivät sisälly Raamattuun; ja teidät surmataan omalla periaatteellanne, nimitykset, joihin luotatte, kaadetaan ja siten myös se suojamuuri, johon luotitte. Eikö ole ilmeistä, että ne johtuvat kohdista, jotka viittaavat niihin, vaikka sanoja ei itse asiassa esiinny? Mitä nämä kohdat ovat?” – ‘Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, (<kreikaksi>b</kreikaksi>) ja ennen minua ei ollut Jumalaa, eikä minun jälkeeni tule olemaan.’ Sillä kaikki, mikä riippuu siitä, että Minä teen minun puolelleni, sillä ei ole alkua eikä loppua. Kun hyväksytte tämän, että mitään ei ole ennen Häntä ja että Hänellä ei ole vanhempaa Syytä, olette implisiittisesti antaneet Hänelle arvonimet Syntymätön ja Alkuperätön. Ja sen sanominen, että Hänellä ei ole olemisen loppua, merkitsee sitä, että Häntä kutsutaan Kuolemattomaksi ja Tuhoutumattomaksi. Ensimmäiset parit, joihin viittasin, selitetään siis näin. Mutta mitkä ovat ne asiat, joita ei ole tosiasiassa olemassa eikä niistä puhuta? Että Jumala on paha; että pallo on nelikulmainen; että menneisyys on nykyisyys; että ihminen ei ole yhdistetty olento. Oletteko koskaan tunteneet ihmistä, joka olisi niin tyhmä, että uskaltaisi joko ajatella tai väittää mitään sellaista? Jää jäljelle sen osoittaminen, mitkä asiat ovat olemassa sekä tosiasiassa että kielessä. Jumala, ihminen, enkeli, tuomio, turhamaisuus (eli sellaiset argumentit kuin teidän), ja uskon kumoaminen ja mysteerin tyhjentäminen.

XXIV. Koska siis termeissä ja asioissa on niin paljon eroa, miksi olet niin kirjaimen orja ja juutalaisen viisauden partisaani ja tavujen seuraaja tosiasioiden kustannuksella? Mutta jos sanoessasi kaksi kertaa viisi tai kaksi kertaa seitsemän päättelisin sanoistasi, että tarkoitit kymmentä tai neljäätoista; tai jos puhuessasi järkevästä ja kuolevaisesta eläimestä tarkoittaisit ihmistä, pitäisitkö minua hölynpölyä puhuvana? En varmasti, koska toistaisin vain oman merkityksenne; sillä sanat eivät kuulu enempää niiden puhujalle kuin sille, joka ne on sanonut. Niin kuin tässä tapauksessa minun olisi siis pitänyt katsoa, en niinkään käytettyjä termejä kuin ajatuksia, jotka niillä oli tarkoitus ilmaista, niin en myöskään, jos havaitsisin, että jotain muuta, mitä ei ole lainkaan tai ei ole selvästi ilmaistu Raamatun sanoissa, sisältyy merkitykseen, minun pitäisi välttää ilmaisemasta sitä peläten teidän sofistista temppuilua termeistä. Tällä tavoin me siis pärjäämme puoli- ortodokseja vastaan – joiden joukkoon en voi laskea teitä. Sillä koska te kiellätte Pojan arvonimet, joita on niin paljon ja niin selviä, on aivan ilmeistä, että vaikka oppisitte vielä paljon enemmän ja selvempiä arvonimiä, te ette liikahtaisi kunnioitukseen. Mutta nyt otan väitteen uudelleen esille hieman kauempaa ja näytän teille, vaikka olette niin älykkäitä, syyn koko tähän salailujärjestelmään.

XXV. Koko maailman keston aikana on tapahtunut kaksi silmiinpistävää muutosta ihmisten elämässä, joita kutsutaan myös kahdeksi testamentiksi, tai asian laajan tunnettuuden vuoksi kahdeksi maanjäristykseksi; toinen epäjumalista lakiin, toinen laista evankeliumiin. Ja evankeliumissa meille opetetaan kolmannesta maanjäristyksestä, nimittäin tästä maapallosta siihen, jota ei voi ravistella eikä liikuttaa. Nyt nämä kaksi testamenttia ovat samankaltaisia siinä suhteessa, että muutos ei tapahtunut yhtäkkiä eikä ensimmäisellä liikkeellä pyrkimyksessä. Miksi ei (sillä tämä on seikka, josta meidän on saatava tietoa)? Jotta meille ei tehtäisi väkivaltaa, vaan jotta meidät saataisiin liikkeelle suostuttelemalla. Sillä mikään, mikä on tahatonta, ei ole pysyvää, kuten purot tai puut, jotka väkisin pysäytetään. Mutta se, mikä on vapaaehtoista, on kestävämpää ja turvallisempaa. Edellinen johtuu siitä, joka käyttää voimaa, jälkimmäinen on meidän; toinen johtuu Jumalan lempeydestä, toinen tyrannimaisesta auktoriteetista. Sen vuoksi Jumala ei katsonut, että hänen kuuluisi hyödyttää vastentahtoisia, vaan tehdä hyvää vapaaehtoisille. Ja siksi Hän opettajan tai lääkärin tavoin osittain poistaa ja osittain suvaitsee esi-isien tapoja, myöntäen hieman sitä, mikä oli omiaan tuottamaan mielihyvää, aivan kuten lääkärit tekevät potilaidensa kanssa, jotta heidän lääkkeensä voidaan ottaa, taidokkaasti sekoitettuna siihen, mikä on mukavaa. Sillä ei ole kovin helppoa muuttaa niitä tapoja, jotka tapa ja tottumus ovat tehneet kunniallisiksi. Esimerkiksi ensimmäinen katkaisi epäjumalan, mutta jätti uhrit; toinen, vaikka se hävitti uhrit, ei kieltänyt ympärileikkausta. Myös antoivat periksi sille, mikä heille oli suotu; ensimmäisessä tapauksessa uhrit, toisessa ympärileikkaus; ja heistä tuli pakanoiden sijasta juutalaisia ja juutalaisten sijasta kristittyjä, kun heidät oli asteittaisten muutosten kautta vietelty evankeliumiin. Paavali on tästä todisteena; sillä kun hän oli kerran toimittanut ympärileikkauksen ja alistunut lakisääteiseen puhdistukseen, hän eteni, kunnes saattoi sanoa: ”Ja minä, veljet, jos minä vielä saarnaan ympärileikkausta, miksi minä vielä kärsin vainoa?” Hänen aikaisempi käytöksensä kuului väliaikaiseen dispanssiin, hänen jälkimmäinen kypsään.

XXVI. Tähän voin verrata teologian tapausta, paitsi että se etenee päinvastoin. Sillä siinä tapauksessa, jolla olen sitä havainnollistanut, muutos tapahtuu peräkkäisillä vähennyksillä, kun taas tässä täydellisyys saavutetaan lisäyksillä. Sillä asia on näin. Vanha testamentti julisti Isää avoimesti ja Poikaa hämärämmin. Uudessa julistettiin Poika ja vihjattiin Hengen jumaluuteen. Nyt Henki itse asuu keskuudessamme ja antaa meille selvemmän osoituksen itsestään. Sillä kun Isän jumaluutta ei vielä tunnustettu, ei ollut turvallista julistaa selvästi Poikaa; eikä kun Pojan jumaluutta ei vielä hyväksytty, ollut turvallista rasittaa meitä lisää (jos saan käyttää niin rohkeaa ilmaisua) Pyhällä Hengellä; etteivät ehkä ihmiset, kuten ihmiset, jotka on kuormitettu ruoalla yli voimiensa ja joiden silmät ovat vielä liian heikot kestämään sitä auringon valoa, vaarantaisi jopa sen menettämistä, mikä oli heidän voimiensa ulottumattomissa; vaan että asteittaisilla lisäyksillä ja, kuten Daavid sanoo, menemällä ylöspäin ja etenemällä ja edistymällä kirkkaudesta kirkkauteen, Kolminaisuuden Valo loistaisi valaistuneemmillekin. Tästä syystä hän mielestäni tuli vähitellen asumaan opetuslapsissa, mitoittaen itsensä heille heidän vastaanottokykynsä mukaan, evankeliumin alussa, kärsimyksen jälkeen, taivaaseenastumisen jälkeen, tehden heidän voimansa täydellisiksi, hengittäen heidän päälleen ja ilmestyen tulisilla kielillä. Ja tosiaankin Jeesus julistaa Häntä pikkuhiljaa, kuten saatte itse tietää, jos luette tarkemmin. Minä pyydän Isältä, hän sanoo, ja hän lähettää teille toisen Lohduttajan, totuuden hengen.” Tämän hän sanoi, jottei hän näyttäisi olevan kilpaileva Jumala tai tekisi puheitaan heille toisen auktoriteetin kautta. Jälleen kerran: Hän lähettää hänet, mutta se tapahtuu minun nimessäni. Hän jättää pois kohdan Minä pyydän, mutta Hän säilyttää kohdan Lähettää, sitten taas: Minä lähetän, – Hänen oma arvokkuutensa. Sitten tulee, Hengen auktoriteetti.

XXVII. Näette, että valot syttyvät meihin vähitellen; ja Teologian järjestys, jota meidän on parempi noudattaa, kun emme julista asioita liian äkkiä, emmekä kuitenkaan pidä niitä piilossa loppuun asti. Sillä edellinen menettelytapa olisi epätieteellinen, jälkimmäinen ateistinen; ja edellinen olisi omiaan hätkähdyttämään ulkopuolisia, jälkimmäinen vieraannuttamaan omaa kansaamme. Lisään sanomaani vielä yhden seikan, joka on saattanut tulla helposti joidenkin muiden mieleen, mutta joka on mielestäni oman ajatukseni hedelmä. Vapahtajallamme oli joitakin asioita, joita, kuten Hän sanoi, Hänen opetuslapsensa eivät voineet siihen aikaan kestää (vaikka he olivat täynnä monia opetuksia), ehkäpä mainitsemistani syistä; ja siksi ne olivat piilossa. Ja taas Hän sanoi, että Henki opettaa meille kaiken, kun Hän tulee asumaan keskuudessamme. Näistä asioista yksi oli käsittääkseni Hengen itsensä jumaluus, joka tuli selväksi myöhemmin, kun tällaisen tiedon pitäisi olla ajoitettua ja vastaanotettavissa Vapahtajamme palautuksen jälkeen, jolloin sitä ei enää otettaisi vastaan epäuskoisesti sen ihmeellisen luonteen vuoksi. Sillä mitä suurempaa asiaa kuin tätä Hän lupasi tai Henki opetti. Jos tosiaankin jotain voidaan pitää suurena ja Jumalan majesteettisuuden arvoisena, mitä joko luvattiin tai opetettiin.

XXVIII. Tämä on siis minun kantani näihin asioihin nähden, ja toivon, että se on aina minun kantani ja kaikkien minulle rakkaiden ihmisten kanta: palvoa Jumalaa Isää, Jumalaa Poikaa ja Jumalaa Pyhää Henkeä, kolmea persoonaa, yhtä Jumaluutta, jakamatonta kunniaa ja kirkkautta, substanssia ja valtakuntaa, kuten eräs meidän omista innoitetuista filosofeistamme, joka ei ole kauan sitten kuollut, osoitti. Älköön nähkö aamutähden nousua, kuten Raamattu sanoo, eikä sen kirkkauden kirkkautta, joka on toisin ajatteleva tai joka seuraa aikakausien säätyjä, joka kerran on yhtä mieltä ja toista kertaa toista mieltä ja joka ajattelee korkeimmissa asioissa epäjärkevästi. Sillä jos Häntä ei tule palvoa, miten Hän voi jumalallistaa minut kasteella; mutta jos Häntä tulee palvoa, on Hän varmasti palvonnan kohde, ja jos Hän on palvonnan kohde, on Hänen oltava Jumala; toinen on sidottu toiseen, todella kultainen ja pelastava ketju. Ja todellakin Hengestä tulee meidän uudestisyntymämme, ja uudestisyntymästä meidän uusi luomuksemme, ja uudestisyntymästä meidän syvempi tietämyksemme Hänen arvokkuudestaan, josta se on peräisin.

XXIX. Näin voi siis sanoa se, joka tunnustaa Raamatun hiljaisuuden. Mutta nyt ryöpsähtää päällenne todistusten parvi, josta Pyhän Hengen Jumaluus osoitetaan kaikille, jotka eivät ole liiallisen tyhmiä tai muuten täysin Hengen vihollisia, kaikkein selvimmin Raamatussa tunnistettavaksi. Katsokaa näitä tosiasioita: – Kristus syntyy; Henki on Hänen Edelläkävijänsä. Hänet kastetaan; Henki todistaa. Hän joutuu kiusaukseen; Henki johdattaa Hänet ylös. Hän tekee ihmeitä; Henki seuraa niitä. Hän nousee ylös; Henki ottaa Hänen paikkansa. Mitä suuria asioita on Jumalan ideassa, jotka eivät kuulu Hänen voimaansa?” Mitä Jumalalle kuuluvia arvonimiä ei käytetä Häneen, paitsi vain Syntymättömät ja Syntyneet? Sillä oli välttämätöntä, että Isän ja Pojan erottuvat ominaisuudet jäisivät heille omiksi, jottei syntyisi sekaannusta Jumaluudessa, joka saattaa kaiken, jopa epäjärjestyksen itsensä, asianmukaiseen järjestykseen ja hyvään järjestykseen. Todellakin vapisen, kun ajattelen nimitysten runsautta ja sitä, kuinka monta nimeä ne törkeästi käyttävät, jotka lankeavat Hengen armoille. Häntä kutsutaan Jumalan Hengeksi, Kristuksen Hengeksi, Kristuksen Mieleksi, Herran Hengeksi ja itse Herraksi, lapseksiottamisen, totuuden ja vapauden Hengeksi, viisauden, ymmärryksen, neuvon, voiman, tiedon, jumalisuuden ja Jumalanpelon Hengeksi. Sillä hän on kaikkien näiden Luoja, joka täyttää kaiken olemuksellaan, joka sisältää kaiken, joka täyttää maailman olemuksellaan, mutta jota maailma ei kuitenkaan kykene voimallaan käsittämään; hyvä, oikeamielinen, ruhtinaallinen, luonnostaan, ei adoptiosta; pyhittävä, ei pyhitetty; mittaava, ei mitattu; jaettu, ei jaettu; täyttävä, ei täytetty; sisältävä, ei sisältynyt; peritty, kirkastettu, Isän ja Pojan kanssa rinnastettu; uhkana pidetty; Jumalan sormi; Jumalan kaltainen tuli; osoittaakseen, niin kuin käsittääkseni, Hänen yhtäläisyytensä); Luoja-Henki, joka kasteen ja ylösnousemuksen kautta luo uudestaan; Henki, joka tietää kaiken, joka opettaa, joka puhaltaa sinne, minne ja missä määrin Hän luettelee; joka ohjaa, puhuu, lähettää, erottaa, vihastuu tai kiusaantuu; joka paljastaa, valaisee, elävöittää, tai pikemminkin on itse Valkeus ja elämä; Joka tekee temppeleitä; Joka jumaloittaa; Joka täydellistyy niin, että se jopa ennakoi kastetta, mutta kasteen jälkeen on haettava erillisenä lahjana; Joka tekee kaiken, mitä Jumala tekee; joka jakautuu tulisiksi kieliksi; joka jakaa lahjoja; joka tekee apostoleita, profeettoja, evankelistoja, pastoreita ja opettajia; joka on ymmärrykseltään moninainen, kirkas, läpitunkeva, tahraton, esteetön, mikä on sama asia kuin kaikkein viisain ja monipuolisin toimissaan; ja tekee kaiken selväksi ja selkeäksi; ja itsenäisen voiman omaava, muuttumaton, Kaikkivaltias, kaikkinäkevä, tunkeutuva kaikkiin henkiin, jotka ovat älyllisiä, puhtaita, kaikkein hienovaraisimpia (enkelijoukot luulisin); ja myös kaikkiin profeetallisiin henkiin ja apostolisiin samalla tavalla eikä samoissa paikoissa, sillä he asuivat eri paikoissa; näin osoittaen, että Hän on ympäri kirjoittamaton.

XXX. Ne, jotka sanovat ja opettavat näitä asioita ja lisäksi kutsuvat Häntä toiseksi Parakletokseksi toisen Jumalan merkityksessä, jotka tietävät, että pilkkaa Häntä yksinään vastaan ei voida antaa anteeksi, ja jotka leimasivat Ananiaksen ja Sapfiran niin pelottavaan häpeään siitä, että he olivat valehdelleet Pyhälle Hengelle, mitä ajattelet näistä miehistä?  Julistavatko he Hengen Jumalaksi vai joksikin muuksi? Nyt todella, sinun täytyy olla tavattoman tylsä ja kaukana Hengestä, jos sinulla on tästä epäilyksiä ja tarvitset jonkun opettamaan sinua. Niin tärkeitä siis ja niin eläviä ovat Hänen Nimensä. Miksi on tarpeen asettaa eteenne juuri näihin sanoihin sisältyvä todistus? Ja kaikki, mitä tässäkin tapauksessa sanotaan vähäeleisemmin, kuten että Hän on annettu, lähetetty, jaettu; että Hän on lahja, lahjoitus, inspiraatio, lupaus, esirukous puolestamme, ja, menemättä sen enempää yksityiskohtiin, kaikki muutkin sen kaltaiset ilmaisut, on viitattava Ensimmäiseen Syyniin, jotta voidaan osoittaa, Kenestä Hän on, ja jotta ihmiset eivät pakanallisella tavalla hyväksyisi Kolmea Periaatetta. Sillä yhtä jumalattomuutta on sekoittaa persoonat keskenään sabelliinien tavoin tai jakaa luontoja areiolaisten tavoin.

XXXI. Olen harkinnut tätä asiaa hyvin huolellisesti omassa mielessäni ja tarkastellut sitä jokaisesta näkökulmasta löytääkseni jonkinlaisen havainnollistuksen tälle tärkeimmälle aiheelle, mutta en ole kyennyt löytämään mitään maanpäällistä, johon verrata Jumaluuden olemusta. Sillä vaikka olisinkin törmännyt johonkin pieneen yhdennäköisyyteen, se on suurimmaksi osaksi jäänyt minulta huomaamatta ja jättänyt minut alas esimerkkini kanssa. Kuvittelen itselleni silmän, lähteen, joen, kuten muutkin ovat aiemmin tehneet, nähdäkseni, voisiko ensimmäinen olla analoginen Isälle, toinen Pojalle ja kolmas Pyhälle Hengelle. Sillä näissä ei ole ajallista eroa, eivätkä ne ole irti yhteydestään toisiinsa, vaikka ne näyttävätkin olevan kolmen persoonallisuuden erottamia. Pelkäsin kuitenkin ensinnäkin, että esittäisin jumaluudessa virtauksen, joka ei kykene pysymään paikallaan, ja toiseksi, että tällä kuviolla esitettäisiin numeerinen ykseys. Silmä, lähde ja joki ovat nimittäin numeerisesti yhtä, vaikkakin eri muodoissa.

XXXII. Taas ajattelin aurinkoa ja sädettä ja valoa. Mutta tässäkin oli pelko siitä, etteivät ihmiset saisi käsitystä koostumuksesta koostumattoman Luonnon osalta, jollainen on Auringossa ja asioissa, jotka ovat Auringossa. Ja toiseksi, ettemme antaisi Isälle olemusta, mutta kieltäisimme persoonallisuuden muilta ja tekisimme niistä vain Jumalan voimia, jotka ovat olemassa Hänessä ja jotka eivät ole persoonallisia. Sillä ei säde eikä valo ole toinen aurinko, vaan ne ovat vain auringon säteitä ja hänen olemuksensa ominaisuuksia. Ja ettemme näin, niin pitkälle kuin tämä esimerkki menee, liittäisi Jumalalle sekä Olemista että Ei-olemista, mikä on vielä hirvittävämpää. Olen myös kuullut, että joku on ehdottanut seuraavanlaista havainnollistusta. Auringonsäde välähtää seinään ja värisee kosteuden liikkeestä, jonka säde on ottanut vastaan keskellä ilmaa, ja sitten, kun kova kappale on sitä hillinnyt, se on saanut aikaan outoa värinää. Sillä se värisee monilla nopeilla liikkeillä, eikä se ole pikemminkin yksi kuin monta, eikä myöskään pikemminkin monta kuin yksi, sillä yhdistymisensä ja erottautumisensa nopeuden vuoksi se pakenee ennen kuin silmä ehtii nähdä sen.

XXXIII. Mutta minun ei ole mahdollista käyttää hyväkseni edes tätä; sillä on hyvin ilmeistä, mikä antaa säteelle sen liikkeen; mutta ei ole mitään Jumalaa edeltävää, mikä voisi saada hänet liikkeelle; sillä hän on itse kaiken Syy, eikä hänellä ole mitään edeltävää Syytä. Ja toiseksi siksi, että tässäkin tapauksessa on viitteitä sellaisista asioista kuin koostumus, hajonta ja epävakaa ja horjuva luonto … mitään näistä emme voi olettaa Jumaluudessa olevan. Lyhyesti sanottuna, näissä kuvissa ei ole mitään, mikä esittäisi mielessäni pysyvän pisteen, josta käsin voisin pohtia kohdetta, jota yritän esittää itselleni, ellei sitten voi suopeasti hyväksyä kuvan yhtä kohtaa hylätessään loput. Lopulta minusta näyttää siis parhaalta antaa kuvien ja varjojen mennä, koska ne ovat petollisia ja hyvin kaukana totuudesta, ja pitäytyä kunnioittavampaan käsitykseen ja nojata vähiin sanoihin, käyttää Pyhän Hengen johdatusta, pitää loppuun asti aitona toverinani ja kumppaninani sitä valaistusta, jonka olen saanut Häneltä, ja kulkea tämän maailman läpi vakuuttaakseni kaikki muutkin parhaan voimani mukaan palvomaan Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä, yhtä Jumaluutta ja Voimaa. Hänelle kuuluu kaikki kirkkaus ja kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.