PYHÄ GREGORIOS TEOLOGI (NAZIANSILAINEN):  PUHE XXXIV.  EGYPTILÄISTEN SAAPUMISESTA.

PYHÄ GREGORIOS TEOLOGI (NAZIANSILAINEN):  PUHE XXXIV.  EGYPTILÄISTEN SAAPUMISESTA.

Lähde:

A Select Library Nicene and Post-Nicene Fathers  of the Christian Church.

Second Series.

Translated into English with Prologomena and Explanatory Notes under the Editiorial Supervision of Henry Wage,D.D., Principal of King’ s College, London and Philip Schaff,D.D.,. Professor of Church History, Professor of Church History in the Union Theological Seminary New York, in Connection with a Number of Patristic Scholars of Europe and America.

Volume VII

 S.Cyril of Jerusalem: Catechetical Lectures;

S.Gregory of Nazianzum: Selected Orations, and Letters.

Oxford

James Parker and Company. New York.

The Christian Literature Company

M DCCC XCIV

ss.334 – 338

Käännös RS

Tämä saarna pidettiin Konstantinopolissa vuonna 380 seuraavissa olosuhteissa:

Aleksandrian patriarkka Pietari oli lähettänyt viiden suffraganinsa (apulaispiispa) valtuuskunnan vihkimään huijari Maximuksen Gregorin valtaistuimelle. Tämä oli aiheuttanut paljon ongelmia, mutta lopulta tunkeilija oli karkotettu ja karkotettu. Pian sen jälkeen egyptiläinen laivasto, luultavasti tavanomaisia maissilaivoja, oli saapunut Konstantinopoliin, ilmeisesti juhlaa edeltävänä päivänä. Kun laivojen miehistöt seuraavana päivänä laskeutuivat maihin mennäkseen kirkkoon, he ohittivat lukuisat kirkot, joita areiolaiset pitivät hallussaan, ja hakeutuivat pienen Anastasian luo. Pyhä Gregorius tunsi itsensä liikuttuneeksi onnittelemaan heitä erityisesti tällaisesta teosta sen jälkeen, mitä oli äskettäin tapahtunut, ja lausui seuraavan puheen.

 

I. Tahdon osoittaa sanani, niin kuin on oikein, niille, jotka ovat tulleet Egyptistä; sillä he ovat tulleet tänne innokkaasti, voitettuaan pahansuopuuden innolla, siitä Egyptistä, jota rikastuttaa maasta satava joki ja joka on kuin meri aikansa, – jos minäkin saan pienessä määrin seurata niitä, jotka ovat niin kaunopuheisesti puhuneet näistä asioista, – ja jota rikastuttaa myös Kristus, minun Herrani, joka kerran pakeni Egyptiin ja nyt on Egyptin toimittama; ensin, kun Hän pakeni Herodeksen lasten joukkomurhaa; ja nyt isien rakkauden kautta lapsiaan kohtaan, Kristuksen kautta, joka on uusi ruoka niille, jotka janoavat hyvää; suurin viljan almu, josta historia puhuu ja johon ihmiset uskovat; leipä, joka tuli alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän, tuon elämän, joka on tuhoutumaton ja jakamaton, josta minä nyt näen kuulevani Isän sanovan: ”Egyptistä minä olen kutsunut Poikani”.

II. Sillä teistä on kuulunut Sana kaikille ihmisille; terveellisesti uskottuna ja saarnattuna; ja te olette kaikkien ihmisten parhaat hedelmän tuojia, erityisesti niiden, jotka nyt ovat oikeassa uskossa, sikäli kuin minä tiedän, joka en ole ainoastaan tällaisen ravinnon rakastaja vaan myös sen jakelija, enkä ainoastaan kotona vaan myös ulkomailla. Sillä sinä todellakin annat ruumiillista ravintoa kansoille ja kaupungeille niin pitkälle kuin rakkautesi ulottuu; ja sinä annat myös hengellistä ravintoa, et tietylle kansalle etkä tälle tai toiselle kaupungille, joka on rajattu kapeisiin rajoihin, vaikka sen asukkaat saattavat pitää sitä hyvin maineikkaana, vaan lähes koko maailmalle. Etkä sinä tuo lääkettä leivän nälkään tai veden janoon, joka ei ole mikään kovin kauhea nälkä – ja sen välttäminen on helppoa – vaan Herran sanan kuulemisen nälkään, jota on mitä kurjinta kärsiä ja mitä vaivalloisinta parantaa tällä hetkellä, koska vääryys on yltynyt, ja jonka aitoja parantajia en löydä juuri mistään.

III. Sellainen oli Joosef, teidän viljamittojen ylitarkastajanne, jota voin kutsua myös meidän ylitarkastajaksemme; hän pystyi ylivertaisella viisaudellaan sekä ennakoimaan nälänhädän että parantamaan sen hallituksen määräyksillä, parantamalla huonokuntoiset ja nälkää näkevät lehmät kauniiden ja lihavien avulla. Ja tosiaankin voitte ymmärtää Joosefilla, kumpaa tahdotte, joko suurta rakastajaa ja luojaa ja kuolemattomuuden nimenkantajaa tai hänen seuraajansa valtaistuimella ja sanalla ja harmaahiuksisilla hiuksilla, uutta Pietariamme, joka ei ole hyveeltään eikä maineeltaan huonompi kuin se, jonka toimesta keskisuunta tuhoutui ja murskaantui, vaikka se vielä kiemurtelee hieman heikosti kuin käärmeen häntä sen jälkeen, kun se on katkaistu; hän, joka, lähdettyään tästä elämästä vanhana, monien taistelujen ja kamppailujen jälkeen, katselee meitä ylhäältä päin, sen tiedän hyvin, ja ojentaa kätensä niille, jotka ponnistelevat oikean puolesta: ja tämä sitäkin enemmän, mitä enemmän hän on vapautunut kahleistaan; ja toinen kiiruhtaa samaa loppua eli elämän hajoamista kohti ja lähestyy jo taivaan asukkeja, mutta on vielä niin pitkällä lihassa, että hän tarvitsee viimeisiä apuja Sanalle ja että hän voi lähteä matkalleen rikkaammalla varustuksella.

IV. Näistä suurista miehistä ja tohtoreista ja totuuden sotilaista ja voittajista te olette lapsenlapsi ja jälkeläinen; näistä ei ole aikaa eikä tyrannia, ei järkeä eikä kateutta, ei pelkoa, ei syyttäjää eikä herjaajaa, käyvätpä he sitten avointa sotaa heitä vastaan tai juonittelevat salaa; ei ketään, joka näyttäisi olevan meidän puolellamme, ei ketään muukalaista eikä kultaa – tuota piilevää tyrannia, jonka kautta nyt melkein kaikki on käännetty ylösalaisin ja pantu riippuvaiseksi kuoleman vaarasta; eikä imartelu, ei uhkailu, ei pitkä ja kaukainen maanpakolaisuus (sillä vain konfiskaatio ei voinut vaikuttaa heihin, koska heillä oli suuret rikkaudet, joita ei ollut – – mitään), eikä mikään muu, olipa se poissa tai läsnä tai odotettavissa, voinut houkutella ottamaan huonomman puolen ja olemaan jollakin tavalla petturi Kolminaisuutta kohtaan tai kärsimään jumaluuden menettämisestä. Päinvastoin, he todellakin vahvistuivat vaarojen kautta ja tulivat kiivaammiksi todellisen uskonnon puolesta. Sillä kärsimys Kristuksen puolesta lisää rakkautta ja on ikään kuin vakuudeksi korkean sielun miehille tulevista taisteluista. Nämä, oi Egypti, ovat nykyiset tarinasi ja ihmeesi.

V. Aikoinaan ylistit minulle mendesiläisiä vuohiasi ja memfiteistä Apista, lihavaa ja lihaisaa vasikkaa, sekä Isiksen riittejä ja Osiriksen silpomisia ja kunnioitettavaa Serapistasi, tukkiasi, jota myytit ja aikakaudet ja sen palvojien hulluus kunnioittivat kuin jotakin tuntematonta ja taivaallista asiaa, vaikka valheellisuus olisikin auttanut sitä; ja vielä näitäkin häpeällisempiä asioita, moninaisia hirviöiden ja matelijoiden kuvia, jotka kaikki Kristus ja Kristuksen sanansaattajat ovat voittaneet, sekä muut, jotka ovat olleet maineikkaita omana aikanaan, että myös ne isät, jotka juuri äsken mainitsin; joista sinä, oi ihailtava maa, olet tänä päivänä tunnetumpi kuin kaikki muut yhteensä, olipa kyse sitten muinaisesta tai uudesta historiasta.

VI. Sen tähden minä syleilen ja tervehdin sinua, oi jaloin kansoista ja kristillisin, lämpimän hurskauden omaava ja johtajiesi arvoinen; sillä en löydä mitään muuta sanottavaa sinusta kuin tämän, enkä mitään, millä sinut paremmin toivottaisin tervetulleeksi. Ja minä tervehdin sinua, vähäisessä määrin kielelläni, mutta hyvin sydämellisesti tunteideni liikkeillä Oi kansani, sillä kutsun teitä omikseni, niin kuin teillä on yksi mieli ja yksi usko, samojen isien opettamina ja samaa Kolminaisuutta palvovina. Minun kansani, sillä sinä olet minun, vaikka se ei näytä siltä niille, jotka kadehtivat minua. Ja jotta he, jotka ovat tässä tapauksessa, olisivat sitä syvemmin haavoittuneita, katso, minä annan yhteyden oikean käden niin monien todistajien, näkyvien ja näkymättömien, edessä. Ja tällä uudella ystävällisyydellä poistan vanhat herjaukset. Oi minun kansani, sillä sinä olet minun, vaikka sanoessani näin minä, joka olen kaikista ihmisistä vähäisin, vaadin itselleni sitä, mikä on suurin. Sillä sellainen on Hengen armo, että se tekee samanarvoisiksi ne, jotka ovat yhtä mieltä. Oi kansani, sillä minun kansani olet, vaikka se on kaukana, sillä me olemme jumalallisesti liitetyt yhteen, ja aivan eri tavalla kuin lihallisten ihmisten liitot; sillä ruumiit liitetään toisiinsa paikoilleen, mutta sielut sovitetaan yhteen Hengen avulla. Oi, minun kansani, joka ennen opiskelit, kuinka kärsiä Kristuksen puolesta, mutta nyt, jos kuuntelet minua, et opiskele tekemään mitään, vaan pidät tekemisen voimaa riittävänä voittona ja katsot, että uhraat Kristukselle uhrin, niin kuin sinä kestämisen päivinä niin näinä nöyryyden päivinä. Oi, kansa, jolle Herra on valmistanut itsensä tekemään hyvää kuin tekemään pahaa vihollisillesi. Oi, kansa, jonka Herra on valinnut itselleen kaikista kansoista; oi kansa, joka olet Herran käsiin kaiverrettu, jolle Herra sanoo: ”Sinä olet minun tahtoni”, ja: ”Sinun porttisi ovat veistetty työ”, ja kaikki muu, mitä sanotaan pelastettaville. Oi ,kansa, älkää ihmetelkö kyltymättömyyttäni, kun toistelen nimeänne niin usein, sillä nautin tästä jatkuvasta nimeämisestä, kuten ne, jotka eivät koskaan saa tarpeekseen nautinnosta, jota he saavat aikaan tietyistä näytelmistä tai äänistä.

VII. Mutta, oi Jumalan ja minun kansani, kaunis oli myös teidän eilinen kokoontumisenne, jonka piditte merellä, ja miellyttävä, jos mikään näky koskaan oli, silmille, kun näin meren kuin metsän, peitettynä käsin tehtyjen pilvien alle, ja teidän laivojenne kauneuden ja nopeuden, ikään kuin kulkueeseen tilattuina, ja lievän tuulen takana, ikään kuin tarkoituksellisesti saattaen teitä ja pyyhkäisten kaupunkiin teidän merikaupunkianne. Kuitenkin nykyinen kokous, jota nyt katselemme, on kauniimpi ja upeampi. Sillä te ette ole kiirehtineet sekoittumaan suurempaan joukkoon ettekä ole laskeneet uskontoa lukumäärän mukaan ettekä ole sietäneet olla pelkkä järjestäytymätön lauma ettekä Jumalan sanan puhdistama kansa; vaan kun olette, niin kuin on oikein, antaneet keisarille sen, mikä keisarille kuuluu, olette lisäksi uhranneet Jumalalle sen, mikä Jumalalle kuuluu; edelliselle tavan, jälkimmäiselle pelon; ja ruokittuanne kansaa lastillanne olette itse tulleet meidän ruokittaviksemme. Sillä mekin jaamme viljaa, eikä meidän jakelumme ole ehkä yhtään vähempiarvoinen kuin teidän. Tulkaa syömään minun leipääni ja juomaan viiniä, jonka olen sekoittanut teille.”

Yhdessä Viisauden kanssa kutsun teidät pöytääni. Sillä minä kiitän teitä hyvästä tunteestanne ja kiirehdin kohtaamaan valmiin mielenne, sillä te tulitte luoksemme kuin omaan satamaanne, juosten kaltaisianne; ja te arvostitte sukulaisuskoa ja piditte hirvittävänä sitä, että ne, jotka loukkaavat korkeampia asioita, ovat sopusoinnussa keskenään ja ajattelevat samalla tavalla ja ajattelevat hyvittääkseen kunkin yksilöllisen valheen yhteisellä salaliitollaan kuin köydet, jotka saavat voimaa siitä, että ne on väännetty yhteen; silti teidän ei pitäisi tavata eikä yhdistyä niiden kanssa, jotka ovat samanhenkisiä, joiden kanssa on järkevämpää olla yhdessä, sillä mekin kokoonnumme jumaluuteen. Ja jotta näkisitte, ettette ole turhaan tulleet luoksemme ja ettette ole kasvaneet satamassa vieraiden ja muukalaisten keskellä, vaan oman kansanne keskuudessa, ja että Pyhä Henki on teitä hyvin opastanut, me puhumme teille lyhyesti Jumalasta; ja tunnistatteko te omanne, niin kuin ne, jotka erottavat sukulaisensa käsivarsiensa lipuista.

VIII. Löydän kaksi suurinta eroa olemassa olevissa asioissa, nimittäin: – Hallinta ja palvelu; ei sellaisia, joita meidän keskuudessamme joko tyrannia on leikannut tai köyhyys on katkaissut, vaan jotka luonto on erottanut toisistaan, jos joku haluaa käyttää tätä sanaa. Sillä se, mikä on Ensimmäinen, on myös luonnon yläpuolella. Näistä ensimmäinen on luova, syntyperäinen ja muuttumaton, mutta toinen on luotu, alistettu ja muuttuva; tai vielä selvemmin sanottuna toinen on ajan yläpuolella ja toinen ajan alainen. Edellistä kutsutaan Jumalaksi, ja se koostuu kolmesta Suuresta, nimittäin Syystä, Luojasta ja Täydentäjästä; tarkoitan Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä, jotka eivät ole toisistaan niin erillisiä, että ne olisivat luonteeltaan jakautuneet, eivätkä niin supistuneita, että ne olisi rajattu yhteen ainoaan henkilöön; toinen vaihtoehto on areiolaisen hulluuden vaihtoehto, toinen sabellilaisen harhaopin vaihtoehto; mutta he ovat toisaalta yhtenäisempiä kuin se, mikä on kokonaan jakautunut, ja toisaalta runsaampia kuin se, mikä on kokonaan yksittäinen. Toinen jako on meillä, ja sitä kutsutaan luomakunnaksi, vaikka yksi voi kohota toisen yläpuolelle sen mukaan, missä suhteessa ne ovat Jumalalle läheisiä.

IX. Näin ollen, jos joku on Herran puolella, tulkoot kanssamme, ja palvokaamme Yhtä Jumaluutta Kolmessa; älkäämme liittäkö mitään nöyryyttävää nimeä lähestymättömälle Loistolle, vaan pitäkäämme jatkuvasti suussamme Kolmiyhteisen Jumalan korotuksia, sillä koska emme voi sen äärettömyyden ja määrittelemättömyyden vuoksi kuvata kunnolla edes sen Luonnon suuruutta, kuinka voimme väittää siitä nöyryyttä? Mutta jos joku vieraantuu Jumalasta ja sen vuoksi jakaa Yhden Korkeimman Substanssin eriarvoisiin Luontoihin, olisi ihmeellistä, jos sellaista ei miekka hakkaisi kappaleiksi ja hänen osansa määrättäisi uskottomien joukkoon, niittäen pahojen ajatustensa pahaa hedelmää sekä nyt että tulevaisuudessa.

X. Mitä meidän on sanottava Isästä, jonka kaikki luonnollisten käsitysten vallassa olevat yhteisymmärryksessä jakavat, vaikka hän on kestänyt häpeän alkeet, sillä muinaisen keksinnön myötä hänet oli ensin jaettu Hyvään ja Luojaan. Ja Pojasta ja Pyhästä Hengestä, katsokaa, kuinka yksinkertaisesti ja lyhyesti me puhumme. Jos joku voisi sanoa jommastakummasta, että Hän oli muuttuva tai altis muutoksille; tai että joko ajassa tai paikassa tai voimassa tai energiassa Häntä voitaisiin mitata; tai että Hän ei ollut luonnostaan hyvä, tai että Hän ei ollut itse liikkuva, tai että Hän ei ollut vapaa toimija, tai että Hän ei ollut palvelija, tai että Hän pelkäsi, tai että Hän oli vapauden vastaanottaja, tai että Häntä ei luettu Jumalan rinnalle; todistakoon sen, ja me hyväksymme sen, ja me ylistämme kanssapalvelijoidemme Majesteettisuutta, vaikka menetämme Jumalamme. Mutta jos kaikki, mitä Isällä on, kuuluu myös Pojalle, lukuun ottamatta kausaalisuutta; ja kaikki, mikä on Pojalla, kuuluu myös Hengelle, lukuun ottamatta Hänen Poikuuttaan, ja kaikki, mitä puhutaan Hänestä ruumiillistumisesta minun puolestani ihmiseksi ja minun pelastukseni tähden, jotta Hän, ottamalla minun omaani, voisi antaa omansa tämän uuden sekoittumisen kautta; niin lopettakaa sitten höpötyksenne, vaikka niin myöhään, te turhan puheiden sofistit, jotka putoavat heti maahan; sillä miksi te, Israelin huone, kuolette? – jos saan surra teitä Raamatun sanoin.

XI. Minä puolestani kunnioitan myös Sanan arvonimiä, joita on niin paljon ja niin korkeita ja suuria, että jopa riivaajat kunnioittavat niitä. Ja kunnioitan myös Pyhän Hengen tasavertaista arvoa; ja pelkään uhkaa, joka lausutaan niitä vastaan, jotka pilkkaavat Häntä. Ja pilkkaaminen ei ole sitä, että Häntä pidetään Jumalana, vaan sitä, että Hänet erotetaan Jumaluudesta. Ja tässä teidän on huomattava, että se, jota pilkataan, on Herra, ja se, joka kostetaan, on Pyhä Henki, ilmeisesti Herrana. En voi sietää sitä, että minut valistumiseni jälkeen jätettäisiin valistumatta merkitsemällä eri leimalla joku niistä kolmesta, joihin minut kastettiin, ja että minut näin todellakin haudattaisiin veteen ja että minut vihittäisiin ei uudistumiseen vaan kuolemaan.

XII. Uskallan sanoa jotakin, oi Kolminaisuus, ja suotakoon minulle anteeksi tyhmyyteni, sillä se on vaarassa sielulleni. Minäkin olen Jumalan kuva, taivaallisen kirkkauden kuva, vaikka minut on sijoitettu maan päälle. En voi uskoa, että minut pelastaa joku, joka on vertaiseni. Jos Pyhä Henki ei ole Jumala, tehköön Hänestä ensin Jumala, ja sitten Hän jumalallistakoon minut vertaisekseen. Mutta mikä petos tämä onkaan armon tai pikemminkin armon antajien taholta, kun uskotaan Jumalaan ja tullaan pois jumalattomina; yksi joukko kysymyksiä ja tunnustuksia johtaa toiseen joukkoon johtopäätöksiä. Voi tätä kaunista mainetta, jos kerroksen jälkeen mustun, jos joudun näkemään ne, jotka eivät ole vielä puhdistuneet, kirkkaampina kuin minä itse; jos minua huijataan kastajani harhaopilla; jos etsin vahvempaa Henkeä enkä löydä häntä. Antakaa minulle toinen Fontti, ennen kuin ajattelette pahaa ensimmäisestä. Miksi kadehditte minua täydellisestä uudistumisesta? Miksi teette minusta, joka olen Pyhän Hengen temppeli niin kuin Jumalan, luodun olennon asuinpaikan? Miksi te kunnioitatte osaa siitä, mikä kuuluu minulle, ja häpäisette osaa, tuomitsette väärin Jumaluuden, katkaistaksenne minut lahjasta tai pikemminkin katkaistaksenne minut kahtia lahjan kautta? Kunnioita joko kokonaisuutta tai häpäise kokonaisuutta, oi uusi teologi, jotta, jos olet paha, olisit joka tapauksessa johdonmukainen itsesi kanssa etkä tuomitsisi epätasa-arvoisesti yhtäläistä luonnetta.

XIII. Yhteenvetona puheestani: – Kunnioittakaa Häntä Kerubien kanssa, jotka yhdistävät Kolme Pyhintä yhdeksi Herraksi, ja jotka niin pitkälle viittaavat Alkuperäiseen Substanssiin, että niiden siivet avautuvat ahkeralle. Valaistukaa Daavidin kanssa, joka sanoi Valolle: ”Sinun Valossasi me näemme Valon”, eli Hengessä me näemme Pojan; ja mikä voi olla kauemmas ulottuva säde? Johanneksen ukkosen kanssa, joka ei äänestä mitään matalaa tai maallista Jumalasta, vaan sitä, mikä on korkeaa ja taivaallista, joka on alussa ja on Jumalan luona ja on Jumala Sana ja totinen Jumala totisen Isän, eikä hyvä kanssapalvelija, jota kunnioitetaan vain nimellä Poika; ja toinen Lohduttaja (muu, toisin sanoen Puhujasta, joka oli Jumalan Sana). Ja kun luette: ”Minä ja Isä olemme yksi”, pitäkää silmienne edessä substanssin ykseys; mutta kun näette: ”Me tulemme hänen luokseen ja asumme hänen luonaan”, muistakaa persoonien ero; ja kun näette nimet Isä, Poika ja Pyhä Henki, ajatelkaa Kolmea Persoonallisuutta.

XIV. Innostu Luukkaan kanssa, kun tutkit Apostolien tekoja. Miksi asetut Ananiaksen ja Sapfiran, noiden turhien kavaltajien, joukkoon (jos oman omaisuuden varastaminen tosiaan on turhaa), ja vieläpä anastamalla, ei hopeaa eikä mitään muutakaan halpaa ja arvotonta tavaraa, kuten kultakiilaa tai didrakmaa (antiikin hopearaha), kuten teki ennen vanhaan ryöstösotilas, vaan varastamalla itse Jumaluuden ja valehtelemalla, ei ihmisille vaan Jumalalle, kuten olet kuullut. Mitä? Ettekö te kunnioita edes sen Hengen auktoriteettia, joka puhaltaa siihen, kenen päälle ja milloin ja miten Hän tahtoo? Hän tulee Korneliuksen ja hänen seuralaisensa päälle ennen kastetta, toisiin kasteen jälkeen, apostolien käsien kautta; joten molemmilta puolilta, sekä siitä, että Hän tulee Mestarin eikä palvelijan hahmossa, että siitä, että Hänet pyritään tekemään täydelliseksi, todistetaan Hengen jumaluus.

XV. Puhukaa Jumalasta Paavalin kanssa, joka temmattiin ylös kolmanteen taivaaseen, ja joka toisinaan laskee kolme persoonaa, ja vieläpä vaihtelevassa järjestyksessä, eikä pidä kiinni samasta järjestyksestä, vaan laskee yhden ja saman persoonan milloin ensimmäiseksi, milloin toiseksi, milloin kolmanneksi; ja mitä varten? Osoittaakseen Luonnon yhdenvertaisuuden. Ja joskus hän mainitsee Kolme, joskus Kaksi tai Yksi, tuli Se, mitä ei mainita, on mukana. Ja toisinaan hän osoittaa Jumalan toiminnan Hengelle, joka ei ole mitenkään erilainen kuin Hän, ja toisinaan hän tuo Hengen sijasta Kristuksen; ja toisinaan hän erottaa Persoonat toisistaan sanoen: ”Yksi Jumala, josta kaikki on, ja me hänessä.” Hän sanoo: ”Yksi Jumala, josta kaikki on, ja me hänessä; ja yksi Herra Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, ja me hänen kauttaan;” toisinaan hän yhdistää yhden jumaluuden: ‘Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja hänessä on kaikki’ eli Pyhän Hengen kautta, kuten monista Raamatun kohdista käy ilmi. Hänelle kunnia iankaikkisesti ja iankaikkisesti. Aamen.