PYHÄ GREGORIOS TEOLOGI (NAZIANSILAINEN): PUHE XII ISÄLLEEN, KUN TÄMÄ OLI ANTANUT HÄNELLE TEHTÄVÄKSI HUOLEHTIA NAZIANSIN SEURAKUNNASTA.

29.1.2025 Raimo Sissonen

PYHÄ GREGORIOS TEOLOGI (NAZIANSILAINEN): PUHE XII

ISÄLLEEN, KUN TÄMÄ OLI ANTANUT HÄNELLE TEHTÄVÄKSI HUOLEHTIA NAZIANSIN SEURAKUNNASTA.

A Select Library Nicene and Post-Nicene Fathers of the Christian Church.

Second Series. Translated into English with Prologomena and Explanatory Notes under the Editiorial Supervision of Henry Wage,D.D., Principal of King’ s College, London and Philip Schaff,D.D.,. Professor of Church History, Professor of Church History in the Union Theological Seminary New York, in Connection with a Number of Patristic Scholars of Europe and America.

Volume VII,

S.Cyril of Jerusalem: Catechetical Lectures;

S.Gregory of Nazianzum: Selected Orations, and Letters.

Oxford

James Parker and Company. New York.

The Christian Literature Company

M DCCC XCIV

ss. 245-247

Käännös RS

Tämä puhe pidettiin vuonna 372 jKr. Kaksi vuotta aiemmin Valens oli jakanut Kappadokian kahteen maakuntaan. Tyanan piispa Anthimus, joka väitti, että kirkollisia maakuntia säätelivät valtakunnan maakunnat, vaati metropoliitallisia oikeuksia Cappadocia Secundan kirkkoihin vastoin pyhää Basileiosta, joka oli tähän asti ollut jakamattoman maakunnan metropoliitta. Aikomuksenaan varmistaa entisten oikeuksiensa pysyvyys Basileios perusti uuden tuomiokirkon Sasimaan, näiden kahden maakunnan rajalle, ja sai suurella vaivalla aikaan sen, että Gregorius vihittiin sen ensimmäiseksi piispaksi. S. Gregorius, joka oli ”taivuttanut niskansa, mutta ei tahtoaan”, oli pitkään vastahakoinen ryhtymään piispan tehtäviinsä, ja viimein Pyhän Basileiosin veli pyhä Gregorius Nyssalainen taivutti hänet yrittämään sitä. Kun hän kuitenkin huomasi, että Anthimus oli valmis estämään hänen sisäänpääsynsä asevoimin, hän palasi kotiin, luopui lopullisesti virastaan ja ryhtyi jälleen kerran elämään yksinäisyyttä, jota hän niin kovasti rakasti. Sieltä takaisin palattuaan hän suostui isänsä painokkaasta pyynnöstään ottamaan väliaikaisesti vastaan Naziansin apulaispiispan tehtävät ja piti tämän lyhyen puheen virkaan asettamisensa yhteydessä.

Avasin suuni ja vedin Hengen sisään ja annan itseni ja kaiken Hengelle, toimintani ja puheeni, toimettomuuteni ja vaikenemiseni, antakaa vain Hänen pitää minusta kiinni ja ohjata minua ja liikuttaa sekä kättäni että mieltäni ja kieltäni sinne, minne se on oikein ja Hän tahtoo, ja hillitä niitä niin kuin se on oikein ja tarkoituksenmukaista. Olen Jumalan väline, järkevä väline, väline, jonka tuo taitava taiteilija, Henki, on virittänyt ja lyönyt. Eilen Hänen työnsä minussa oli hiljaisuus. Pohdin puheesta pidättäytymistä. Iskeekö Hän tänään mieleeni? Puheeni tulee kuulumaan, ja minä mietiskelen lausumista. En ole niin puhelias, että haluaisin puhua, kun Hän on taipuvainen hiljaisuuteen, enkä niin varautunut ja tietämätön, että asettaisin kellon huulilleni kun on aika puhua: vaan avaan ja suljen oveni sen Mielen, Sanan ja Hengen tahdosta, joka on yksi sukulaisjumaluus.
Puhun siis, koska minua niin kehotetaan. Ja puhun sekä täällä olevalle hyvälle paimenelle että teille, hänen pyhälle laumalleen, niin kuin katson parhaaksi sekä minun puhua että teidän kuulla tänään. Miksi olette pyytäneet jotakuta jakamaan paimenenne työn? Sillä minun puheeni alkaa sinusta, oi rakas ja kunnioitettu pää, joka olet Aaronin pään arvoinen, josta valuu alas se hengellinen ja pappisvoide hänen partaansa ja vaatteisiinsa. Miksi on niin, että vaikka sinä pystyt vielä vakuuttamaan ja ohjaamaan monia ja todella ohjaat heitä Hengen voimalla, sinä kannatat itseäsi sauvalla ja tukipylväällä hengellisissä töissäsi? Johtuuko se siitä, että olette kuulleet ja tiedätte, että myös maineikkaan Aaronin kanssa voideltiin Eleasar ja Iitamar, Aaronin pojat?” Sillä minä ohitan Nadabin ja Abihun, koettakaa, että vihjaus on pahansuopa, ja Mooses nimittää jo elinaikanaan Joosuan hänen sijastaan lainsäätäjäksi ja kenraaliksi niiden yli, jotka painuivat lupauksen maahan? Aaronin ja Huurin viran, joka tuki Mooseksen käsiä vuorella, jossa amalekilaiset kukistettiin ristillä, joka oli ennakkoon kuvattu ja tyypitelty jo kauan aikaisemmin, katson mielelläni ohitettavaksi, koska se ei ole kovin sopiva tai sovellettavissa meihin: sillä Mooses ei valinnut heitä jakamaan hänen työtään lainsäätäjänä, vaan hänen rukouksessaan avustajiksi ja hänen kätensä väsymyksen tueksi.
Mikä sinua sitten vaivaa? Mikä on sinun heikkoutesi? Onko se fyysinen? Minä olen valmis tukemaan teitä, kyllä, minä olen tukenut ja saanut tukea, kuten Jaakob muinoin, teidän isällisistä siunauksistanne Onko se hengellinen? Kuka on vahvempi ja kiihkeämpi, varsinkin nyt, kun lihan voimat hiipuvat ja haalistuvat kuin niin monet esteet, jotka haittaavat ja himmentävät valon kirkkautta? Sillä näillä voimilla on tapana suurimmaksi osaksi sotia toisiaan vastaan ja vastustaa toisiaan, kun ruumiin terveys ostetaan sielun sairaudella, ja sielu kukoistaa ja katsoo ylöspäin, kun nautinnot tyyntyvät ja hiipuvat ruumiin mukana. Mutta niin ihmeelliseltä kuin yksinkertaisuutenne ja jaloutenne ovatkin minusta aiemmin vaikuttaneet, miten on mahdollista, että teillä ei ole pelkoa, varsinkaan tällaisina aikoina, että henkeänne pidetään tekosyynä ja että useimmat ihmiset olettavat hengellisistä tunnustuksistamme huolimatta, että me ryhdymme tähän lihallisista motiiveista. Sillä useimmat miehet ovat tehneet viran niin, että sitä pidetään suurena ja ruhtinaallisena ja että siihen liittyy huomattavia nautintoja, vaikka ihmisellä olisi vastuullaan ja hallussaan tätä pienempää laumaa, joka tuottaa enemmän vaivaa kuin nautintoja. Näin pitkälle yksinkertaisuudestanne tai vanhempien mieltymyksestä, jos se on sellainen, joka saa teidät olemaan myöntämättä itseänne tai helposti epäilemättä toisissa mitään häpeällistä; sillä mieli, joka on tuskin herännyt pahaan, on hidas epäilemään pahaa. Toinen velvollisuuteni on puhua lyhyesti tälle teidän kansallenne tai nyt jopa minun kansalleni.
Ystäväni ja veljeni, minut on voitettu, sillä nyt pyydän apuanne, vaikken sitä silloin tehnytkään. Minut on nujertanut isäni korkea ikä ja, maltillisesti sanottuna, ystäväni ystävällisyys. Auttakaa siis minua, jokainen teistä, joka voi, ja ojentakaa käsi minulle, joka olen katumuksen ja innostuksen puristama ja repimä. Toinen ehdottaa lentoja, vuoria ja erämaita, sielun ja ruumiin rauhoittumista ja sitä, että mieli vetäytyisi itseensä ja vetäisi voimansa pois aistittavista asioista, jotta se voisi olla puhtaassa yhteydessä Jumalaan ja jotta Hengen välkkyvät säteet valaisisivat sen kirkkaasti, ilman, että jumalallista valoa sekoitetaan tai häiritään millään maallisella tai sumentavalla, Kunnes tulemme sen loisteen lähteelle, josta nautimme täällä, ja katumus ja halu ovat yhtä lailla pysähtyneet, kun peilimme katoavat totuuden valossa. Toinen tahtoo, että minä tulisin esiin ja kantaisin hedelmää yhteiseksi hyväksi ja että minua autettaisiin auttamalla muita, ja että minä julkaisisin jumalallista valoa ja toisin Jumalalle kansan Hänen omaksi omaisuudekseen, pyhän kansan, kuninkaallisen pappeuden ja Hänen kuvansa puhdistuisi monissa sieluissa. Ja tämä siksi, että niin kuin puisto on parempi ja parempi kuin puu, koko taivas koristeineen kuin yksittäinen tähti ja ruumis kuin yksittäinen raaja, niin myös Jumalan silmissä koko seurakunnan uudistaminen on parempi kuin yksittäisen sielun edistyminen; ja siksi minun ei pitäisi katsoa vain omaa etuani, vaan myös muiden etua. Sillä myös Kristus samoin, kun hänen oli mahdollista pysyä omassa kunniassaan ja jumaluudessaan, ei ainoastaan tyhjentänyt itseään niin pitkälle, että hän otti orjan muodon, vaan hän myös kantoi ristin, halveksien häpeää, että hän omilla kärsimyksillään tuhoaisi synnin ja kuolemalla surmaisi kuoleman. Edelliset ovat halun mielikuvia, jälkimmäiset Hengen opetuksia. Ja minä, joka seison halun ja Hengen välissä enkä tiedä, kummalle näistä kahdesta minun pitäisi mieluummin antaa periksi, kerron teille, mikä minusta tuntuu parhaalta ja turvallisimmalta, jotta voisitte koetella sitä kanssani ja ottaa osaa suunnitelmaani.
Minusta tuntui parhaalta ja vaarattomimmalta valita keskitie halun ja pelon välillä ja antautua osittain halulle, osittain Hengelle; ja että näin olisi, jos en kokonaan välttäisi virkaa ja siten kieltäytyisi armosta, mikä olisi vaarallista, enkä kuitenkaan ottaisi taakkaa, joka ylittää voimani, sillä se on raskas. Edellinen sopii tosin toisen henkilön tehtäväksi, jälkimmäinen toisen voiman, tai oikeastaan molempien ottaminen olisi hulluutta. Mutta hurskaus ja turvallisuus neuvoisivat minua yhtä lailla suhteuttamaan viran omiin voimiini, ja kuten ruoan kohdalla, ottamaan vastaan sen, mikä on voimieni rajoissa, ja kieltäytymään siitä, mikä on niiden ulkopuolella, sillä tällaisella maltillisella käytännöllä saavutetaan terveyttä ruumiille ja rauhaa sielulle. Siksi suostun nyt jakamaan erinomaisen isäni huolet kuin kotkanpoikanen, joka ei aivan turhaan lennä lähelle mahtavaa ja korkealla lentävää kotkaa. Mutta jatkossa tarjoan siipeni Hengelle, jotta minua kuljetetaan minne ja miten Hän tahtoo: kukaan ei saa pakottaa tai vetää minua mihinkään suuntaan vastoin Hänen neuvoaan. Sillä suloista on periä isän työt, ja tämä lauma on tutumpi kuin vieras ja vieras; lisäisin vielä, että se on arvokkaampi Jumalan silmissä, ellei kiintymyksen lumous petä minua ja tottumuksen voima vie minulta havaintokykyä; eikä ole mitään hyödyllisempää tai turvallisempaa tietä kuin se, että halukkaat hallitsijat hallitsevat halukkaita alamaisia; sillä meidän tapamme on, ettei johdeta voimalla tai pakottamalla vaan hyvällä tahdolla. Tämä ei nimittäin pitäisi koossa edes toista hallitusmuotoa, sillä se, jota pidetään kiinni väkisin, pyrkii tilaisuuden tullen vapauden puolesta; mutta enemmän kuin mikään muu tahdon vapaus on se, joka pitää koossa meidän – en sano sitä hallinnoksi, vaan – opettamisemme. Sillä jumalisuuden salaisuus kuuluu niille, jotka ovat halukkaita, ei niille, jotka ovat vallassa.
Tämä on minun puheeni teille, hyvät mieheni, yksinkertaisuudessa ja kaikessa hyvässä tahdossa lausuttuna, ja tämä on minun mieleni salaisuus. Ja voitto olkoon sillä, mikä on sekä teidän että minun hyödyksi, Hengen johdolla asioissamme, (sillä puheemme palaa jälleen samaan asiaan), jolle olemme antaneet itsemme ja pää voideltuna täydellisyyden öljyllä, kaikkivaltiaassa Isässä ja ainosyntyisessä Pojassa ja Pyhässä Hengessä, joka on Jumala. Sillä kuinka kauan me piilotamme lampun pensasvarren alle ja pidättelemme muilta täydellistä tietoa jumaluudesta, kun se pitäisi nyt panna lampunjalkaan ja antaa valoa kaikille seurakunnille ja sieluille ja koko maailman täyteydelle, ei enää vertauskuvien tai älyllisten luonnosten avulla, vaan selvällä julistuksella? Ja tämä on todellakin mitä täydellisin teologian esittäminen niille, jotka on katsottu tämän armon arvoisiksi itse Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme, jolle kunnia, kirkkaus ja valta iankaikkisesti. Aamen.