PYHÄ GREGORIOS TEOLOGI (NAZIANSILAINEN) PUHE III: NIILLE, JOTKA OLIVAT KUTSUNEET HÄNET EIVÄTKÄ TULLEET OTTAMAAN HÄNTÄ VASTAAN.
PYHÄ GREGORIOS TEOLOGI (NAZIANSILAINEN) PUHE III
NIILLE, JOTKA OLIVAT KUTSUNEET HÄNET EIVÄTKÄ TULLEET OTTAMAAN HÄNTÄ VASTAAN.
(Pääsiäisen tienoilla vuonna 362 jKr.).
Lähde:
A Select Library Nicene and Post-Nicene Fathers of the Christian Church.
Second Series.
Translated into English with Prologomena and Explanatory Notes under the Editiorial Supervision of Henry Wage,D.D., Principal of King’ s College, London and Philip Schaff,D.D.,. Professor of Church History, Professor of Church History in the Union Theological Seminary New York, in Connection with a Number of Patristic Scholars of Europe and America.
Volume VII,
S.Cyril of Jerusalem: Catechetical Lectures;
S.Gregory of Nazianzum: Selected Orations, and Letters.
Oxford
James Parker and Company. New York.
The Christian Literature Company
M DCCC XCIV
ss.227 – 229
Käännös:RS
I Kuinka hitaasti te, ystäväni ja veljeni, tulettekaan kuuntelemaan sanojani, vaikka olittekin niin nopeita tyrannisoidessanne minua ja repiessänne minut irti Citadellani olevasta yksinäisyydestäni, jonka olin omaksunut kaiken muun edelle ja jota olin jumalallisen nousun kanssakulkijana ja äitinä ja jumalallistavana ihmisenä erityisesti ihaillut ja asettanut eteeni koko elämäni oppaaksi. Miten on mahdollista, että nyt, kun olet saanut sen, halveksit näin sitä, mitä niin kovasti halusit saada, ja näytät kykenevän paremmin kaipaamaan poissaolevaa kuin nauttimaan nykyisestä; ikään kuin olisit mieluummin halunnut omistaa opetukseni kuin hyötyä siitä? Kyllä, voin jopa sanoa teille tämän: ”Minusta tuli teille ylitsepursuava, ennen kuin te maistoitte minua tai annoitte minulle koetuksen” – mikä on hyvin kummallista.
II Te ette myöskään viihdyttäneet minua vieraana, ettekä, jos saan tehdä säälittävämmän huomautuksen, sallineet minun viihdyttää itseänne, kunnioittaen tätä käskyä, jos ei muuta, ettekä ottaneet minua kädestä kiinni, kun aloitin uuden tehtävän, ettekä rohkaisseet minua arkaluonteisuudessani ettekä lohduttaneet minua kärsimäni väkivallan vuoksi; vaan – välttelen sanomasta sitä, vaikka se on pakko sanoa – te ette tehneet juhlistani juhlaa ettekä ottaneet minua vastaan iloisella esittelyllä; ja te sekoititte juhlallisen juhlan suruun, koska siitä puuttui se, mikä olisi eniten edistänyt sen onnellisuutta, nimittäin teidän läsnäolonne, minun valloittajani, sillä ei olisi totta kutsua teitä ihmisiksi, jotka rakastavat minua. Niin helposti halveksitaan sitä, mikä on helposti voitettavissa, ja ylpeä saa huomiota, kun taas sitä, joka on nöyrä Jumalan edessä, väheksytään.
III. Mitä te tahdotte? Tuomitsetteko te minut, vai olenko minä teidän tuomarinne? Annanko tuomion vai saanko sen, sillä toivon, että minut vapautetaan, jos minut tuomitaan, ja jos annan tuomion, annan sen teitä vastaan oikeudenmukaisesti? Syyte teitä vastaan on se, että ette vastaa rakkauteeni tasavertaisesti, ette vastaa kuuliaisuuteeni kunnialla, ette lupaa minulle tulevaisuutta nykyisellä reippaudellanne – vaikka olisitte niin tehneetkin, tuskin olisin voinut uskoa sitä. Mutta kummallakin teistä on jotakin, mitä hän pitää parempana sekä vanhasta että uudesta pastorista, eikä hän kunnioita toisen harmaita hiuksia eikä kutsu toisen nuorekasta henkeä.
IV Evankeliumeissa on juhlaillallinen ja vieraanvarainen isäntä ja ystävät; ja juhlaillallinen on mitä miellyttävin, sillä se on Hänen Poikansa avioliitto. Hän kutsuu heitä, mutta he eivät tule: Hän on vihainen, ja – jätän väliin, koska pelkään pahoja enteitä – mutta lempeästi sanottuna Hän täyttää juhlaillallisen muilla. Jumala varjelkoon, ettei teidän tapauksenne olisi tällainen, mutta silti olette kohdelleet minua (miten sanoisin sen lempeästi?). ) yhtä ylimielisesti ja röyhkeästi kuin ne, jotka kutsuttuaan juhliin nousevat niitä vastaan ja loukkaavat isäntää; Sillä te, vaikka ette olekaan niiden joukossa, jotka eivät ole kutsumatta tai jotka on kutsuttu häihin, vaan olette itse niitä, jotka kutsuivat minut, sitoivat minut pyhään pöytään ja näyttivät minulle morsiushuoneen loiston, sitten hylkäsitte minut (tämä on kaikkein loistavinta teissä) – toinen pellolleen, toinen juuri ostamalleen härkäjoukolle, toinen juuri avioituneelle vaimolleen, kolmas jollekin muulle mitättömälle asialle; Te kaikki olitte hajallaan ja hajallaan, ettekä välittäneet juurikaan morsiuskammiosta ja sulhasesta.
V Tästä syystä olin täynnä epätoivoa ja hämmennystä – sillä en aio vaieta siitä, mitä olen kärsinyt – ja olin hyvin lähellä pidättäytyä puheesta, jonka aioin antaa avioliittolahjaksi, kauneinta ja kalleinta kaikesta, mitä minulla oli, ja melkein päästin sen irti sinusta, jota nyt, kun väkivalta oli kerran tapahtunut minulle, kaipasin kovasti: sillä luulin saavani tästä loistavan aiheen, ja koska rakkauteni teroitti kieltäni – rakkautta, joka on hyvin kuuma ja valmis syyttämään, kun se kiihottuu mustasukkaisuuteen surusta, jonka se kokee jostakin odottamattomasta laiminlyönnistä. Jos joku teistä on kokenut rakkauden pistoksen ja tuntenut itsensä laiminlyödyksi, hän tuntee tunteen ja antaa anteeksi sille, joka näin kärsii, koska hän on itse ollut lähellä samaa raivoa.
VI Minulla ei kuitenkaan ole tällä hetkellä lupa sanoa teille mitään moittivaa, ja Jumala varjelkoon, etten koskaan sanoisi mitään moittivaa. Ja nytkin olen ehkä moittinut teitä enemmän kuin aiheellisesti, pyhää laumaa, Kristuksen ylistettävää hoivaa, jumalallista perintöä, jolla, oi Jumala, olet rikas, vaikka olisit köyhä kaikessa muussa suhteessa. Sinulle sopivat mielestäni nuo sanat: ”Sinulle on langennut arpa kauniiseen maahan, ja Sinulla on paras perintö. ” En myöskään salli, että väkirikkaimmilla kaupungeilla tai laajimmilla laumoilla olisi mitään etua meihin nähden, pienimpään kaikista Israelin sukukunnista, pienimpään Juudan tuhansista, pieneen Betlehemiin kaupunkien joukossa, jossa Kristus on syntynyt ja joka on alusta asti tunnettu ja palvottu; niiden joukossa, joita Isä on korotettu, ja Poikaa pidetään Hänen vertaisenaan, ja Pyhä Henki on kirkastettu heidän kanssaan: me, jotka olemme yhtä sielua, jotka ajattelemme samaa asiaa, jotka emme millään tavoin vahingoita Kolminaisuutta, emme suosimalla yhtä persoonaa toisen yläpuolelle emmekä karsimalla ketään pois, kuten tekevät ne jumaluuden huonot tuomarit ja mittaajat, jotka korottamalla yhtä persoonaa enemmän kuin on sopivaa, pienentävät ja loukkaavat koko persoonaa.
VII. Mutta tehkää tekin, jos teillä on minulle hyvää tahtoa – te, jotka olette minun viljelykseni, minun viinitarhani, minun omat sisälmykseni, tai pikemminkin Hänen, joka on meidän yhteinen Isämme, sillä hän on Kristuksessa synnyttänyt teidät evankeliumien kautta-, myös meille jonkinlaista kunnioitusta. Se on oikeudenmukaista, koska olemme kunnioittaneet teitä yli kaiken muun: te olette minun todistajani, te ja ne, jotka ovat antaneet käsiimme tämän – sanoisinko auktoriteetin vai palvelun? Ja jos sille, joka eniten rakastaa, kuuluu se, mikä eniten ansaitsee, miten minä sitten mittaisin sen rakkauden, jonka olen tehnyt teille velallisiksi omalla rakkaudellani? Kunnioittakaa pikemminkin itseänne ja huostaanne uskottua kuvaa ja Häntä, joka sen on uskottanut, sekä Kristuksen kärsimyksiä ja siitä saatavia toiveitanne, pitäkää kiinni siitä uskosta, jonka olette saaneet ja jossa teidät on kasvatettu ja jonka kautta teidät myös pelastetaan, ja luotatte siihen, että voitte pelastaa muita (sillä uskokaa pois, etteivät monet voi ylpeillä sillä, millä te voitte), ja katsotte hurskauden koostuvan siitä, että ette puhu usein Jumalasta, vaan useimmiten vaikenette, sillä kieli on ihmiselle vaarallinen asia, jos sitä ei hallitse järki. Uskokaa, että kuunteleminen on aina vähemmän vaarallista kuin puhuminen, aivan kuten Jumalasta oppiminen on miellyttävämpää kuin opettaminen. Jättäkää näiden kysymysten tarkempi tutkiminen niille, jotka ovat Sanan hoitajia; ja itse palvokaa hieman sanoin, mutta enemmän teoilla ja mieluummin noudattamalla lakia kuin ihailemalla lainsäätäjää; osoittakaa rakkautenne Häntä kohtaan pakenemalla pahuutta, tavoittelemalla hyveellisyyttä, elämällä Hengessä, vaeltamalla Hengessä, ammentamalla tietonne Hänestä, rakentamalla uskon perustukselle, ei puulla tai heinällä tai oljilla, heikoilla aineilla, jotka helposti kuluvat, kun tuli koettelee tekojamme tai tuhoaa ne, vaan kullalla, hopealla, kalliilla jalokivillä, jotka pysyvät ja kestävät.
VIII. Niin tehkää te, ja niin kunnioittakaa meitä, olittepa läsnä tai poissa, osallistuittepa saarnoihimme tai teette mieluummin jotakin muuta; ja olkaa Jumalan lapsia, puhtaita ja nuhteettomia, keskellä kieroa ja vääristynyttä sukupolvea, älkääkä koskaan joutuko ympärillänne kulkevien jumalattomien pauloihin, älkääkä koskaan joutuko syntienne kahleisiin. Älköön sana teissä koskaan tukahtuko tämän elämän huoliin, niin että teistä tulee hedelmättömiä, vaan vaeltakaa kuninkaan tietä, kääntymättä oikealle tai vasemmalle, vaan Hengen johdattamina ahtaan portin läpi. Silloin kaikki asiamme menestyvät, sekä nyt että siellä tutkinnassa, Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme, jolle kunnia on iankaikkisesti. Aamen.