Teodoros Studionilainen Pyhän rukouksen ja tarkkaavaisuuden menetelmä

Pyhittäjä Teodoros Studionilainen

Pyhän rukouksen ja tarkkaavaisuuden menetelmä

Lähde: ‘Ortodoksinen tietosanakirja ‘Uskon ABC”. (http://azbyka.ru/).

https://lib.pravmir.ru/library/readbook/3923#part_60903

 

Esipuhe

Kolme on rukouksen ja tarkkaavaisuuden tapoja, joiden avulla sielu kohotetaan tai alennetaan: kohotetaan käyttämällä niitä ajoissa ja alennetaan käyttämällä niitä sopimattomasti ja ilman järkeä. Raittius ja rukous liittyvät toisiinsa kuin sielu ja ruumis: toista ei ole olemassa ilman toista. Ne liittyvät toisiinsa kahdella tavalla. Ensinnäkin raittius vastustaa syntiä, sillä se on eräänlainen edistynyt vartija, ja sitten rukous tuhoaa ja hävittää välittömästi vartiointiin liittyvät häpeälliset ajatukset, mitä ei voi tehdä pelkällä tarkkaavaisuudella. Tämä on elämän ja kuoleman ovi, eli tarkkaavaisuus ja rukous, jota jos puhdistamme raittiudella, parannamme, mutta jos saastutamme sen vähentämällä sitä huolimattomasti heikentämällä, tulemme kelvottomiksi.

Koska siis sanoimme, että tarkkaavaisuus ja rukous on jaettu kolmeen [osaan], on tarpeen selittää kunkin [osan] ominaisuudet, jotta se, joka haluaa saavuttaa elämän ja haluaa tehdä työtä, näistä eri tiloista valitsisi lujasti parhaan, jotta, pitäytyen tietämättömyydessä huonoimmasta, ei jäisi paitsi parhaasta.

Ensimmäisestä rukouksesta

Ensimmäisen rukouksen ominaisuudet ovat seuraavat. Kun joku seisoo rukouksessa ja nostaa kätensä ja silmänsä yhdessä mielensä kanssa taivaaseen, ja hänen mielensä kuvittelee jumalallisia ajatuksia ja kuvittelee taivaallisia kauneuksia, enkelien rivejä, vanhurskaiden asuinsijoja; yksinkertaisesti sanottuna, kaikki, mitä hän on kuullut pyhistä kirjoituksista, kerääntyy hänen mieleensä rukouksen aikana, – hän ajaa sielunsa jumalalliseen kaipuuseen, näkyvästi taivaaseen katsoen. Tapahtuu myös, että hänen silmistään valuu kyyneleitä, ja hitaasti hän alkaa kerskua sydämessään, korottaa itseään, kuvitellen, mitä tapahtuu jumalallinen lohdutus ja rukoilee, että hän pysyy aina sellaisessa työssä. Tämä on merkki aviorikoksesta, sillä hyvä lakkaa olemasta hyvää, jos sitä ei tehdä kunnolla. Niinpä, jos tällainen henkilö hiljenee ilman laskeutumista, hänen on mahdotonta olla tulematta [hulluksi]. Jos hän ei sorru tähän intohimoon sattumalta, hänen on mahdotonta hankkia hyveitä tai saavuttaa intohimottomuutta. Tämä huomio viettelee aistinvaraisesti nähdessään valoa, haistaessaan tiettyjä suitsukkeita, kuullessaan ääniä ja monia muita samanlaisia [asioita]. Jotkut joutuivat jopa demonien riivaamiksi ja vaelsivat mielipuolisina paikasta toiseen ja alueelta toiselle. Toiset taas, jotka eivät tunnistaneet ”häntä, joka oli muuttunut valon enkeliksi” (2. Kor. 11:14), ja jotka ylpeinä tulivat eksytetyiksi, pettivät itsensä ja pysyivät sitten parantumattomina loppuun asti eivätkä hyväksyneet mitään ihmisten opastusta. Jotkut tarttuivat käsiksi itseensä ja tulivat itsemurhanhimoisiksi petkuttajansa yllyttämänä: jotkut heittäytyivät jyrkänteeltä, toiset kuristivat itsensä. Ja kuka kertoisi kaikista paholaisen viehätysvoiman eroista? Jo näistä sanoista [järkevä ihminen] voi tietää, millainen hyöty syntyy ensimmäisestä huomiosta. Mutta jos joku onnistuu välttämään nämä onnettomuudet nukkumalla (sitä tapahtuu erakoille), onnistumatta siinä, hän kuluttaa koko elämänsä.

Toisesta rukouksesta

Toinen rukous on seuraava. Kun mieli lähtee [matkalle], aisteista kooten ja ulkoisen aistin vartioimana, kaikkien ajatusten kanssa kooten ja turhaan [yrittäen] unohtaa ne, milloin koetellen ajatuksia, milloin kuunnellen huulten lausumia Jumalan puoleen vetoamisia, milloin houkutellen itseensä vangittuja ajatuksia, milloin taas ja itseään intohimon syleilemänä alkaa taas väkisin palata takaisin itseensä, niin on mahdotonta niin sotaa käyvää koskaan rauhoittaa tai kruunata voiton seppeleellä. Itse asiassa sellainen on kuin yössä taistelevan miehen kaltainen, joka, vaikka hän kuulee vihollisten ääniä ja saa haavoja, mutta selvästi näkee, keitä he ovat, mistä he ovat tulleet, miten ja mistä syystä he haavoittavat, se on mahdotonta, koska syyllinen tällaiseen vahinkoon on mielen pimeys. Siten soturi ei pääse pakoon mielen vieraiden murskaamista ja, nostamalla työnsä ylös, jää edelleen vaille kostoa. Samalla hän turhamaisuuden vaivaamana kuvittelee olevansa huomaavainen, ja koska hän on tämän [turhamaisuuden] vallassa ja sen leikkikalu, hän toisinaan jopa moittii muita siitä, että he eivät ole sellaisia, ja korottaa itseään asettumalla lampaiden paimeneksi ja vertaamalla itseään sokeaan, joka lupaa näyttää tietä sokeille.

Tällaisia ovat toisen rukouksen kuvat, joiden perusteella työtä tekevä ihminen voi tietää, mitä haittaa siitä on. Toinen rukous on kuitenkin yhtä paljon parempi kuin ensimmäinen kuin täysikuinen yö on parempi kuin tähdetön ja valoton yö.

Kolmannesta rukouksesta

Aloitetaan siis puhuminen kolmannesta rukouksesta: se on outo ja arvaamaton asia, ja niille, jotka eivät sitä tunne, ei ainoastaan arvaamaton, vaan lähes uskomaton; asia, jota ei löydy monilta ihmisiltä. Minusta näyttää siltä, että tällainen hyvä on kadonnut kuuliaisuuden myötä. Sillä kuuliaisuus vie rakastettunsa pois nykyisestä pahasta ajasta, tekee hänestä huolettoman ja puolueettoman ja saa hänet virtaamaan helposti ja välittömästi sille tielle, jota hän etsii, jos hän vain löytää luotettavan oppaan. Sillä mitä ohimenevää kuuliaisuuden turruttama mieli hylkää jokaisen maallisen ja ruumiillisen himon vuoksi? Mitkä huolet häiritsevät sen mieltä, joka on laskenut kaiken sielun ja ruumiin huolenpidon Jumalan ja isänsä harteille, joka ei enää elä itselleen eikä enää halua ihmisen päivää (Jer.17:16)? Näin ollen luopiovaltojen olosuhteet, jotka mieli käsittää kuin narut, jotka kietovat ja ympäröivät mielen tuhansilla ajatuksilla, murtuvat, niin että se, joka löytää itsensä vapaana, sotii voimalla ja tutkii vihollisen suunnitelmia, heittää taitavasti pois ja lähettää rukoukset puhtaalla sydämellä. Tällainen on yksinäisen asumisen alku. Ne, jotka eivät ole näin aloittaneet, murtuvat turhaan. Kolmannen rukouksen alku ei johdu surun katselemisesta, käsien laskemisesta, ajatusten kokoamisesta ja avun pyytämisestä taivaasta: kaikki nämä, kuten sanoimme, ovat ensimmäisen palvonnan merkkejä. Mutta taas, eikä toisesta [harhasta] saa alkunsa mieli, joka kiinnittää huomiota ulkoisiin aisteihin, mutta ei näe sisäisiä vihollisia. Sellainen, kuten sanoimme, lyödään eikä lyödä; haavoitetaan eikä tiedetä; viedään vankeuteen eikä kyetä heijastamaan vankeutta. [Koko ajan ‘selällään,’ pikemminkin kasvoillaan ‘syntiset rakentavat [kovahs]’ (Ps. 128:3) ja täyttävät hänet turhamaisuudella ja omahyväisyydellä.

Mutta sinä, jos tahdot luoda perustan sellaiselle kevyelle ja suloiselle työlle, koeta aloittaa tästä. Noudattaen edellä kirjoitettua tiukkaa kuuliaisuutta sinun on tehtävä kaikki tunnollisesti, sillä ilman kuuliaisuutta ei ole puhdasta omaatuntoa. Ja sinun on pidettävä omatuntosi ensiksi Jumalan edessä, sitten isäsi edessä ja kolmanneksi ihmisiä ja asioita kohtaan. Teidän on pidettävä omatuntonne Jumalan edessä, jotta ette tekisi sitä, minkä tiedätte, ettei se palvele Jumalaa. Ja sinun on pidettävä omantuntosi isäsi edessä, niin ettet saa tehdä, etkä lisätä etkä vähentää sitä, mitä hän sanoo sinulle, niin kuin hän parhaaksi näkee. Mitä tulee ihmisiin, sinun on pidettävä omatuntosi, ettet tekisi toiselle sitä, mitä itse vihaat. Mitä tulee esineisiin, sinun on varottava väärinkäytöksiä kaikissa asioissa: ruoassa, juomassa ja vaatteissa; yksinkertaisesti sanottuna sinun on tehtävä kaikki asiat niin kuin Jumalan silmissä, ilman että omatuntosi moittii sinua.

Nyt kun olemme raivanneet ja valmistelleet tietä todelliseen tarkkaavaisuuteen, puhukaamme, jos sopii, selkeästi ja lyhyesti sen ominaisuuksista. Todellinen ja uskollinen tarkkaavaisuus ja rukous koostuu siitä, että mieli pitää sydämen rukouksessa, kääntyy aina sen [sydämen] sisimpään ja lähettää tästä syvyydestä käsin rukouksia Herralle. Silloin, ”maistettuaan…, niin kuin Herra on hyvä” (Ps.33:9), mieli ei ole enää karkotettu sydämen asuinpaikasta, koska hän itse sanoo yhdessä apostolin kanssa: ”Meidän on hyvä olla täällä” (Matt.17:4), ja katsellen jatkuvasti noiden paikkojen yli, niihin [sinne] kylvettyihin vihollisiin ajatuksiin hyökkää, ajaa takaa. Tietysti tietämättömälle tällainen elämä vaikuttaa liian ankaralta, julmalta ja epämukavalta, ja se on todellakin vaikeaa, niin että se vie hengityksen pois paitsi tietämättömiltä myös niiltä, jotka ovat kestäneet taidon, mutta eivät ole havainneet ja lähettäneet iloa syvälle sydämeensä. Mutta ne, jotka ovat maistaneet tätä iloa ja tunteneet tämän suloisuuden sydämensä kurkunpäällä, voivat huudahtaa Paavalin kanssa: ”Kuka erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta” (Room.8:35), ja seuraavaa. Sillä kun pyhät isämme olivat kuulleet Herran sanat: ”Sydämestäsi tulevat pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, varkaudet, väärät todistajat, ja nämä saastuttavat ihmisen” (Matt.15:19-20) ja hänen kehotuksensa puhdistaa maljan sisäpuoli, jotta myös ulkopuoli tulisi puhtaaksi (Matt.23:26), he pyrkivät puhdistamaan maljan sisäpuolen, jotta myös ulkopuoli tulisi puhtaaksi (Matt.23:26). 23:26), he taistelivat sydämen säilyttämiseksi ajattelematta mitään muuta hyveiden harjoittamista, tietäen tarkalleen, että yhdessä tämän työn kanssa he hallitsevat helposti minkä tahansa muun, mutta ilman sitä hyveet eivät voi kestää. Tätä [työtä] jotkut isät kutsuivat ‘sydämen hiljaisuudeksi’, toiset ‘tarkkaavaisuudeksi’, toiset ‘sydämen säilyttämiseksi’, toiset ‘raittiudeksi ja ristiriidattomuudeksi’, toiset ‘ajatusten tutkimiseksi ja mielen tarkkailuksi’, mutta kaikki he viljelivät sydämensä maaperää samalla tavalla, minkä ansiosta he saivat ravinnokseen jumalallista mannaa. Näin saarnaaja sanoo: ”Iloitse, nuori mies, nuoruudestasi ja vaella sydämesi teillä nuhteettomasti ja hylkää sydämesi viha” (Saarn.11:9-10). ‘Jos hallitsijan henki nousee sinua vastaan, älä poistu paikaltasi’ (Saarn.10:4). Sanomalla ‘paikka’ hän tarkoitti sydäntä, kuten Herra sanoo: ‘Sydämestä lähtevät pahat ajatukset’ (Matt.15:19), ja taas: ‘Älkää ylpistykö’ (Luuk.12:29), ja taas: ‘Kuinka ahdas onkaan portti ja kapea tie, joka vie elämään’ (Matt.7:14), ja: ‘Autuaita ovat hengessä köyhät’ (Matt.5:3), eli ne, joilla ei ole mitään ajatuksia tästä ajasta. Ja apostoli Pietari sanoo:

‘Olkaa raittiit, olkaa valppaat, sillä teidän vastustajanne, perkele, vaeltaa ympäriinsä kuin karjuva leijona, etsien, kenet hän saisi niellä’ (1.Piet.5:8), ja niin edelleen. Ja pyhä Paavali on erittäin selväsanainen sydämen varjelemisesta, kun hän kirjoittaa efesolaisille: ”Meidän sotamme ei ole verta ja lihaa vastaan” (Ef.6:12) jne. Ja kuinka paljon myös jumalalliset isämme puhuivat kirjoituksissaan sydämen säilyttämisestä, on selvää niille, jotka tutkivat näitä [luomuksia] ahkerasti. Mutta ennen kaikkea sinun on hankittava kolme asiaa ja siten aloitettava [tie] tavoiteltuun: ennakkoluulottomuus kohtuuttomia asioita kohtaan ja kohtuullisen siunattu, eli kuolleisuus kaikkea kohtaan; puhdas omatunto, säilyttäminen niin, että oma omatuntosi ei moiti sinua; puolueettomuus, kallistumatta mihinkään [tästä aikakaudesta] tai itse ruumiista.

Istu sitten hiljaiseen selliin ja yksin yhteen nurkkaan ja pyri tekemään, mitä minä sinulle sanon.

Sulje ovi ja kohota mielesi kaikesta turhuudesta, toisin sanoen maallisista asioista. Sitten, lepuuttaen leukaasi rinnalla, suuntaa aistillinen katseesi koko mielen voimalla kohtuun, eli napaan (= viitataan vatsan tai kehon keskiosaan yleisemmin) Pidätä sitten nenähengityksen tarvetta, jotta et hengitä usein, ja tutki sisäisesti mielessäsi kohtua löytääksesi sydämen paikan, missä kaikki sielun voimat yleensä asuvat. Ja aluksi löydätte pimeyttä ja läpitunkematonta paksuutta, mutta ponnistelemalla jatkuvasti tässä työssä yötä päivää, löydätte, oi ihme, lakkaamatonta iloa. Sillä heti kun mieli löytää sydämen paikan, se näkee välittömästi sen, mitä se ei ole koskaan tuntenut. Hän näkee sydämen keskellä ilman ja itsensä, kaiken valon ja täynnä järkeä. Tästä lähtien hän kutsumalla Jeesusta Kristusta hän ajaa ajatuksen pois ja tuhoaa sen heti, kun se syntyy, ennen kuin se on valmis tai muodostunut. Siitä lähtien mieli, joka on tietoinen demonisesta pahuudesta, herättää luonnollisen vihan ja takaa-ajossaan lyö henkiset viholliset.

Muuta opit Jumalan kanssa mielen pitämisessä, Jeesuksen pitämisessä sydämessä. Sillä hän sanoo: ”Istu sellissäsi, niin se opettaa sinulle kaiken”.

KYSYMYS. Mutta miksi ensimmäinen ja toinen pitäminen eivät voi jalostaa munkkia?

VASTAUS: Koska hän käy ne läpi arvoasteina.  Sillä Portaiden Johannes asetti ne näin sanomalla: Toiset moralisoivat intohimoja, toiset laulavat psalmeja ja antautuvat suurimman osan ajasta psalmien veisaamiseen, toiset pysyvät kärsivällisesti rukouksessa, toiset viettävät elämänsä mietiskelyn syvyyksissä. Tutkitaan, hän sanoo, tehtävää tikapuiden tapaan. Näin ollen ne, jotka haluavat kulkea tikapuita, eivät astu ylhäältä alas vaan alhaalta ylös, kiipeävät ensin ensimmäiselle askelmalle, sitten seuraavalle ja järjestyksessä kaikille [lopuille]. Ja tällä tavoin on mahdollista nousta maasta ja nousta taivaaseen. Jos siis haluamme tulla ”Kristuksen täyteyden täydelliseksi ihmiseksi” (Ef.4:13), aloitamme hyväksytyillä tikkailla, [niin kuin] sopii vauvojen kaltaisille, [lasten] ikäkausien [peräkkäisyyden] mukaan, niin että vähitellen edeten saavuttaisimme sekä miehen että vanhuksen mitat.

Luostariasteen ensimmäinen ikä on intohimojen väheneminen, joka on ominaista aloittelijoille.

Toinen hengellisen kypsymisen vaihe, joka muuttaa nuorukaisen nuoreksi, on kiinnittyminen psalmityöhön. Sillä levon ja intohimojen vähenemisen jälkeen psalmimusiikista tulee kielelle suloista ja se sijoittuu Jumalan yhteyteen, koska on mahdotonta ”laulaa Herralle vieraalla maalla” (Ps. 136:4) eli intohimoisessa sydämessä.

Kolmas askel nuoren miehen hengellisessä kasvussa mieheksi on ahkeruus rukouksessa, joka on ominaista niille, jotka menestyvät. Sillä rukous eroaa psalmityöstä, kuten täydellinen ihminen eroaa nuoresta ja murrosikäisestä, sen mukaan, mihin asteeseen nousemme.

Näiden jälkeen hengellisen kasvun neljäs askel on harmaahapsisen vanhuksen askel, eli mietiskelyn vakaa katse, joka on ominaista täydellisille. Tässä polku on valmis, ja tikkaat ovat saavuttaneet päätepisteensä.

Koska nämä [askelmat] ovat siis Hengen niin asettamat ja julistamat, lapsen on mahdotonta kasvaa ja nousta harmaahapsisen vanhuksen tilaan muuten kuin aloittamalla ensimmäisestä askelmasta, kuten olemme sanoneet, ja läpäistyään menestyksekkäästi [kaikki] neljä, saavuttaakseen täydellisyyden.

Valoon etenemisen alku niille, jotka haluavat syntyä henkisesti uudelleen, on intohimojen väheneminen eli sydämen pitäminen, sillä muuten intohimojen väheneminen on mahdotonta.

Toisena on psalmimusiikin vahvistaminen, sillä kun intohimoja on lepytetty ja vähennetty sydämen intohimojen vastustamisen kautta, mielen sytyttää halu sovintoon Jumalan kanssa. Tästä lähtien siis vahvistunut mieli, joka pyrkii, ajaa huomion avulla pois ajatukset, jotka viipyvät sydämen pinnalla. Ja taas, kuten tavallista, hän takertuu toiseen tarkkaavaisuuteen ja rukoukseen. Silloin henget heräävät, ja intohimojen henget ovat tottuneet häiritsemään sydämen syvyyksiä, mutta kutsumalla Herraa Jeesusta Kristusta ne liukenevat ja katoavat kuin vaha. Sieltä karkotettuna ne häiritsevät tunteiden kautta mielen pintaa; siksi, vaikka se tuntuisi tai: hän [mieli] tuntee pian rauhoittuvan, silti täysin välttää niitä eikä taistella mahdottomia vastaan. Tämä on ominaista sellaiselle, joka on tullut ”täydelliseksi ihmiseksi” (Ef.4:13), joka pysyy aina yksinäisyydessä ja sydämen keskeytymättömässä huomiossa.

Silloin hän, joka on saanut tarkkaavaisuuden, nousee vähitellen harmaiden hiusten viisauteen, toisin sanoen hän nousee mietiskelyyn, joka on täydellisten perintöä.

Niinpä se, joka läpäisee tämän aikanaan ja harkitusti, voi intohimojen karkottamisen jälkeen sydämestä ja psalmimusiikissa heittäytyä ja laillisesti suojella itseään sekä aistien herättämiltä ajatuksilta että mielen pinnalla olevilta häiriöiltä, ja myös tarpeen vaatiessa osoittaa taivaalle aistisilmän yhdessä hengellisen ja todella puhtaan rukouksen kanssa, mutta silloinkin vain yksittäisissä ja harvinaisissa [tapauksissa] ilmassa olevien vaarojen vuoksi. Itse asiassa meiltä vaaditaan vain sitä, että sydän puhdistetaan pitämällä; jos apostolin mukaan (Room.11:16) ”juuri on pyhä”, on selvää, että ”sekä oksat” että hedelmät. Mutta se, joka tahtoo nostaa silmänsä ja mielensä taivaaseen muutoin kuin sillä tavalla, josta olemme puhuneet, ja kuvitella jotakin mielestä, näkee kuin peilistä pikemminkin haamuja kuin totuutta. Sillä koska sydän on epäpuhdas, toinen ja ensimmäinen huomio eivät onnistu. Sillä aivan kuten taloa rakentaessamme emme ensin laita kattoa ja sitten perustusta (koska se on mahdotonta), vaan päinvastoin, ensin perustuksen, sitten rakennuksen ja lopuksi katon, niin ajatus on sama tässä: ensiksi pitämällä sydän ja vähentämällä siinä olevia intohimoja (lit. Ensin me panemme temppelin hengellisen perustuksen; sitten, torjumalla toisella tarkkaavaisuudella ulkoisten aistien herättämien pahojen henkien painostuksen, pikemminkin välttäen sodankäyntiä, perustamme perustuksen päälle hengellisen talon seinät; ja [jo] sen jälkeen, täydellisen Jumalan-yhteyden eli erakkoelämän avulla, levitämme talon katon, ja näin viimeistelemme hengellisen asunnon Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme, jolle kunnia on iankaikkisesti ja iankaikkisesti. Aamen.