Pyhä Efraim Syyrialainen Kärsivällisyydestä

Pyhä Efraim Syyrialainen

Kärsivällisyydestä

«Наша Парафія»Парафія святого Архистратига Михаїла, Київ, Пирогів

https://parafia.org.ua/biblioteka/svyatoottsivski-tvory/vybrani-tvory/pro-terpinnya/

Joka haluaa miellyttää Jumalaa ja tulla uskon kautta Jumalan perilliseksi ja tulla kutsutuksi Jumalan pojaksi, Pyhästä Hengestä syntyneeksi, hänen on ennen kaikkea anteliaasti, kärsivällisesti ja rohkeasti kestettävä hänelle tulevat ahdistukset, olivatpa ne sitten ruumiillisia sairauksia ja kärsimyksiä, ihmisten häpäisyä ja solvauksia tai erilaisia näkymättömiä kärsimyksiä, joita pahat henget tuovat sielun ylle aikomuksenaan johdattaa se rentouteen, huolimattomuuteen ja kärsimättömyyteen ja estää siten sielua pääsemästä elämään. Mutta ne otetaan käyttöön Jumalan luvalla, joka sallii jokaisen sielun joutua erilaisten koettelemusten kiusaamaksi, jotta ne, jotka rakastavat Jumalaa koko sielustaan, voisivat osoittaa, kuinka rohkeasti he kestävät kaiken, mitä paha tuo, eivätkä menetä toivoa Jumalaan, vaan aina armosta uskossa ja suurella kärsivällisyydellä odottavat pelastusta; siksi he tulevat kyvykkäiksi kestämään kaikki kiusaukset ja siten, saatuaan lupauksen, tulevat valtakunnan arvoisiksi.

Siksi sielun, joka seuraa Herran sanaa, on kirjoitetun mukaan otettava ristinsä joka päivä (Matt.10:38), toisin sanoen oltava valmis kestämään kaikki ahdistukset ja kiusaukset, olivatpa ne avoimia tai salaisia, Kristuksen tähden, ja vahvistettava itsensä aina Herrassa luottamuksen kautta, sillä hänen vallassaan sielu joutuu hänen luvallaan ahdistukseen, ja hän vapauttaa sen kaikista kiusauksista ja ahdistuksista. Mutta jos sielu ei rohkeasti ja lujasti kestä mitään kiusausta tai ahdistusta, vaan on murheellinen, murheellinen, närkästynyt, ahdistunut eikä välitä teosta tai jopa epätoivoinen, ikään kuin ei olisi mitään toivoa pelastuksesta (sillä sielun houkutteleminen epätoivoon ja välinpitämättömyyteen on saman pahan temppu): sellainen sielu, joka ei ole säilyttänyt toivoa, joka odottaa Jumalan armoa epäilemättömällä uskolla, ei todellakaan ole tullut elämän arvoiseksi, koska se ei ole jäljitellyt kaikkia pyhiä ja vaeltanut Herran jalanjäljissä.

Katsokaa ja tarkkailkaa, miten muinaiset isät, patriarkat, profeetat, apostolit ja marttyyrit, jotka olivat kulkeneet tämän ahdistuksen ja kiusauksen tien, kykenivät miellyttämään Jumalaa; kestettyään rohkeasti kaikenlaisia kiusauksia ja kaikenlaisia koettelemuksia he iloitsivat vaikeista tilanteista odotetun palkkion toivossa, kuten Raamattu sanoo: Kun alat palvella Herraa, valmistaudu sielusi kiusauksiin. Olkaa sydämeltänne vanhurskaat ja lujatahtoiset älkääkä lannistuko ahdistuksessa. Ja apostoli sanoo myös: Mutta jos teidät on kasvatettu ilman kuritusta, jota kaikki kärsivät, niin te olette aviottomia lapsia ettekä poikia. (Hepr.12:8); ja toisessa paikassa: ”Te ette ole kuritettuja: Heprealaisille: ”Ottakaa kaikki, mitä teille tapahtuu, hyvään tarkoitukseen, tietäen, että mitään ei tapahdu ilman Jumalaa”. Ja Herra sanoi: ”Autuaita te olette, kun ihmiset herjaavat teitä, vainoavat teitä ja puhuvat kaikenlaista pahaa teitä vastaan syyttäen teitä väärin minun tähteni”. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaassa.” (Matt.5:11-12). Ja myös: Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta (Matt.5:10). Vainottuja ja itsensä vainotuksi tuntevia joko avoimesti ihmisten tai salaa pahojen  henkien taholta, koska ne vastustavat Jumalaa rakastavaa sielua ja sotkevat sen erilaisiin ahdistuksiin estääkseen sitä pääsemästä elämään. Meitä vainotaan yhdessä, jotta kestämme kaikki ahdistukset, pysymme toivossa loppuun asti ja todistamme, että pelastusta odottavat sielut, vaikka heitä kiusataankin, todella rakastavat Jumalaa. Päinvastoin, sielu, joka murehtii, on huolimaton ja heikko toivossa, ei todella rakasta Jumalaa. Mutta erilaiset koettelemukset ja kiusaukset osoittavat, mitkä sielut ovat kelvollisia ja mitkä kelvottomia, mitkä omaavat uskoa, toivoa ja kärsivällisyyttä ja mitkä eivät; jos siis sielut osoittautuvat nuhteettomiksi, uskollisiksi ja kaikessa kelvollisiksi, kestävät loppuun asti ja säilyttävät uskon toivon, silloin heistä tulee armosta pelastettuina kaiken oikeudenmukaisuuden mukaan valtakunnan perillisiä.

Siksi jokaisen sielun, joka haluaa miellyttää Jumalaa, tulisi säilyttää rohkea kärsivällisyys ja luottamus kaiken edessä; tällä tavoin se pystyy vastustamaan kaikkia pahan kapinoita ja ahdistuksia. Sillä Jumala ei salli, että häneen luottava ja kärsivällinen sielu joutuisi niin suureen kiusaukseen, että se joutuisi epätoivoon ja joutuisi sellaisiin kiusauksiin ja ahdistuksiin, joita se ei kestäisi, kuten apostoli sanoo: ”Jumala on uskollinen”: Hän ei salli teidän joutua kiusaukseen yli voimienne, vaan antaa teidän kestää kiusauksen” (1.Kor. 10:13); sillä paha ei kiusaa sielua siinä määrin ja hukuta sitä ahdistukseen, kuten hän haluaa, vaan niin kuin Jumala sallii. Ainoastaan sielun, joka kestää rohkeasti, tulisi pitää uskolla kiinni toivosta ja odottaa Jumalan apua ja esirukousta; ja sen on mahdotonta tulla hylätyksi. Päinvastoin, mitä enemmän sielu kestää, juoksee Jumalan luo uskossa ja toivossa ja odottaa epäilemättä hänen apuaan ja pelastustaan, sitä nopeammin Herra pelastaa sen kaikesta sitä riivaavasta murheesta. Koska Hän tietää, kuinka paljon sielua täytyy koetella ja kiusata, Hän sallii niin paljon kuin haluaa, kunhan sielu pysyy kärsivällisenä loppuun asti eikä häpeä, kuten sanotaan: ”Koettelemus synnyttää kärsivällisyyttä, kärsivällisyys synnyttää kokemusta, ja kokemus synnyttää toivoa”. Eikä toivo häpäise teitä (Room. 5:3-5). Ja myös: Jumalan palvelijoina suuressa kärsivällisyydessä, ahdistuksissa, hädässä, ahtaudessa jne. (2.Kor. 6:4). Ja Herra sanoo: Joka kestää loppuun asti, se pelastuu (Matt. 10:22); ja lisää: Luukas 21:19. Ja toisessa paikassa Hän sanoo: Onko kukaan kärsinyt häpeää sen tähden, että hän on luottanut Herraan? Onko kukaan joutunut hylätyksi, koska pelkäsi häntä? Onko kukaan joutunut hänen hylkäämäkseen, koska hän huusi häntä?

Jopa ihmiset, jotka eivät ymmärrä paljoa, voivat testata ja erottaa, kuinka paljon painoa ja taakkaa kukin eläin, esimerkiksi aasi tai kameli, voi kantaa, ja tällainen taakka asetetaan eläimen voimien mukaan. Jos savenvalaja, joka on valmistanut astiat, ei laita niitä uuniin kovettumaan, ne eivät kelpaa ihmisravinnoksi; mutta hän tietää, kuinka kauan niitä on pidettävä tulessa, kunnes ne ovat kelvollisia, eikä hän jätä niitä uuniin pidemmäksi aikaa kuin on oikea aika, jotteivät ne jäisi keskeneräisiksi ja syömäkelvottomiksi. Jos siis ihmisillä on niin paljon ymmärrystä ja tietoa katoavista ja näkyvistä asioista puhuttaessa, kuinka paljon enemmän Jumala, joka on käsittämätön tiedossa ja ymmärryksessä, täydellinen Viisaus, tietää, kuinka paljon koettelemuksia ja kiusauksia tarvitsevat sielut, jotka haluavat miellyttää Häntä ja kaipaavat iankaikkista elämää, jotta Hän tekisi heidät virheettömiksi ja kykenisi saamaan taivaallisen valtakunnan, kun he kestävät kaikki ahdistukset loppuun asti rohkeasti, halukkaasti ja luottavaisesti?

Aivan kuten kehräävä pyörä ei kelpaa kehräämään hyvin hienoja lankoja, ellei sitä ole lyöty monta kertaa, ja mitä enemmän sitä on lyöty, sitä puhtaammaksi ja kelpoisemmaksi se tulee kehräämiseen, niin myös Jumalaa rakastava sielu tulee monia koettelemuksia ja kiusauksia läpikäymällä ja koettelemukset rohkeasti kestämällä puhtaammaksi ja kelpoisemmaksi hengelliseen täydellisyyteen, ja lopulta se on kelvollinen perimään taivaallisen valtakunnan alueen. Aivan kuten vastavalmistettu astia heitetään tuleen eikä se ole vielä ihmisravinnoksi kelpaava; tai kuten lapsi ei ole kykenevä maallisiin asioihin, koska hän ei voi rakentaa siltaa, istuttaa, kylvää tai tehdä mitään muuta maallista työtä, sillä hän on vielä lapsi: Niin myös ne sielut, jotka ovat tulleet osallisiksi Jumalan armosta, pysyvät lapsenomaisuutensa tähden Herran armosta mielenrauhassa, eivätkä pahat henget ole vielä koetelleet heitä erilaisilla kiusauksilla ja ahdistuksilla, joissa kärsivällisyys ilmenee, vaan he ovat vielä lapsia, ja minä sanon tämän: kelvottomia valtakuntaan, niin kuin kirjoitettu on: ”Sillä ketä Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, ja hän lyö jokaista poikaa, jonka hän vastaanottaa” (Hebr.12:6). Niinpä ahdistukset ja kiusaukset ovat ihmiselle hyödyllisiä, ne tekevät sielusta virheettömän ja lujan, jos hän rohkeasti, halukkaasti, Jumalaan luottaen ja toivoen kestää kaiken tapahtuvan odottaen pelastusta Herralta ja hänen armoaan epäilemättömällä uskolla. Ja hänen on mahdotonta olla vastaanottamatta Hengen lupauksia ja pelastusta paheellisista intohimoista, vaan hän saa sen niin kuin se, joka on nuhteeton ja uskollinen kärsivällisyydessä, joka on säilyttänyt luottamuksensa Herraan loppuun asti.

Pyhät marttyyrit, kuten olemme nähneet, kestivät monia kärsimyksiä ja kuoleman lähestyessä seisoivat luottamuksella Herraan hyvässä tunnustuksessa ja pystyivät siten nuhteettomina vastaanottamaan totuuden kruunut. Ja ne, jotka kestivät useampia ja vieläpä ankarampia kärsimyksiä, saivat suuremman kunnian ja rohkeuden Jumalan edessä; mutta ne, jotka ahdistusta ja ruoskimista peläten poistuivat uskosta eivätkä täysin pysyneet hyvässä tunnustuksessa, ovat pelkurimaisia ja häpeissään sekä täällä että tuomiopäivänä. Samoin sielut, jotka joutuvat koettelemukseksi ahdistuksiin, joita pahat henget näkymättömästi ja epätasa-arvoisesti piinaavat, joko salaisesti ahdistuksen sisäisen taakan tai pahojen ajatusten vuoksi tai ilmeisesti ruumiillisten kärsimysten vuoksi, jos he kestävät rohkeasti, säilyttävät toivonsa ja odottavat Herran palkkaa, he ovat vanhurskauden kruunujen kaltaisia, heillä on sisällään sama pelastus, ja tuomiopäivänä he saavat saman rohkeuden kuin marttyyrit Jumalan edessä. Sillä sama piina on niissä ahdistuksissa, joita toiset kärsivät ristillä ja toiset heitä vastaan toimivien pahojen henkien taholta. Ja mitä enemmän he kestävät ahdistusta ja pahan hyökkäyksiä ja pitävät luottamuksensa loppuun asti, sitä enemmän he saavat kunniaa Jumalan edessä. Ja täällä he toivonsa luottamuksen mukaisesti pelastuvat ja nauttivat Hengen lohdutuksista, ja siellä heistä tulee iankaikkisten siunausten ja valtakunnan perillisiä. Mutta ne sielut, jotka ovat pelokkaita ja pelokkaita, jotka eivät kestä ahdistusta, jotka pääsevät jopa huolimattomuuteen, kärsimättömyyteen ja epätoivoon, jotka kääntyvät pois vanhurskaalta tieltä eivätkä odota Herran armon loppua; nämä, jotka ovat vanhurskaita, miten he voivat saada iankaikkisen elämän? Sillä jokainen sielu on meidän puolestamme kuolleen Herran tähden velvollinen olemaan anteliaana kuolemaan asti, kestämään loppuun asti ja luottamaan Häneen jatkuvasti, jotta se tällä tavoin saisi iankaikkisen pelastuksen.

Sillä kaikki ne, jotka haluavat olla täysin vapaita ikuisesta helvetistä, jossa syntiset kärsivät, ja saada iankaikkisen valtakunnan, kärsivät jatkuvasti helvetin ahdistuksista pahan kiusausten vuoksi. Ja jos he kestävät loppuun asti odottaen uskossa Herran armoa, he pelastuvat armosta kiusauksista ja ahdistuksista, saavat sisäisen yhteyden Pyhän Hengen kanssa, ja siellä he vapautuvat iankaikkisesta helvetistä ja perivät Herran iankaikkisen valtakunnan. Herra itse on osoittanut, että tämä on tie, joka johtaa elämään, kuten kirjoitettu on: ”Kapea ja ahdas on tie, ja harvat ovat ne, jotka sitä kulkevat” (Matt. 7:14).

Koska meillä siis on tällainen toivo ja tällaiset lupaukset totiselta Jumalalta, kestäkäämme rohkeasti kaikki pahan kapinat ja ahdistukset siinä toivossa, mitä meille on valmistettu taivaassa. Sillä mitä tahansa ahdistuksia kestämmekään Herran tähden, miten niitä voi verrata tulevaan iankaikkiseen elämään, joka meille on luvattu, tai Pyhän Hengen lohdutukseen, joka annetaan ylhäältä päin kärsiville sieluille, tai vapautukseen synnin pimeydestä ja syntien moninaisuudesta johtuvasta kaipuusta, kuten sanotaan: (11:32); ja myös: Tämän hetken kärsimykset eivät ole sen kirkkauden arvoisia, joka meille ilmoitetaan (Room.8:18). Olkaamme rohkeina sotilaina valmiita kuolemaan kuninkaamme puolesta. Kun olimme maailmassa, kun olimme mukana maallisissa asioissa, emme kärsineet niin paljon, emme kokeneet tällaisia ahdistuksia; mutta nyt, kun olemme päättäneet miellyttää Herraa, paha rakentaa meitä vastaan tällaisia kapinoita, kiusauksia ja ahdistuksia. Näette, että me kestämme Herran tähden, koska paha kadehtii meitä ja yrittää eksyttää meidät elämän tieltä, tehdä meistä löyhiä ja huolimattomia, jotta emme pelastuisi miellyttämällä Jumalaa. Niinpä riippumatta siitä, kuinka monta kertaa paha nousee meitä vastaan, voimme löytää rohkeutta kärsivällisyydestä. Jos olemme järkähtämättömiä, innokkaita, valmiita kestämään jopa kuolemaan asti, koska olemme vannoneet luottavansa Kristukseen, silloin kaikki vihollisen juonet tuhoutuvat; sillä Kristus on puolustajamme ja esirukoilijamme, joka antaa kärsivällisyyttä meille, jotka murehdimme ja luotamme häneen, ja häpäisee heidät, samalla kun saamme Herralta työmme palkkion, eli valtakunnan. Olkaamme kuin alasin; vaikka meitä lyödään, emme osoita piiskojen ja kiusausten aiheuttamasta rentoudesta, huolimattomuudesta tai lannistumisesta jälkeäkään. Kun meitä lyödään ja vainotaan, voitamme vihollisen kärsivällisesti. Sillä näin Herramme teki tämän uroteon: hakattuna, halveksittuna, vainottuna, pilkattuna, syljettynä ja lopulta lainsuojattomien pettämänä häpeälliseen kuolemaan ristillä; Ja hän kesti kaiken tämän meidän pelastuksemme tähden ja jätti meille elämän mallin, jotta me, jotka todella uskomme häneen ja haluamme olla hänen perillisiään, kulkisimme samaa tietä, jota hän kulki ahdistusten, kiusausten ja kuoleman tiellä, jotta hän, joka ristiinnaulittiin, voittaisi ja kuolettamalla surmaisi ja tuomitsisi synnin, kun hän on monien kärsimysten jälkeen tappanut voimat, jotka vastustavat, kuten sanotaan: Hän riisui ristillä voimat ja vallat aseista ja teki niistä näytöksen, sillä hän voitti ne siinä” (Kol.2 :15), niin myös me, rohkeasti ja vapaaehtoisesti, jopa kuolemaan asti, kestämällä jokaisen pahan kapinan ja jokaisen ahdistuksen, jos me vastustamme vihollista uskolla, kärsivällisyydellä ja luottamuksella Herraan, niin me tulemme nuhteettomiksi, ja täällä meidät tehdään Hänen pelastuksensa arvoisiksi ja täytetään Hengen pyhityksellä, ja siellä meistä tulee iankaikkisen elämän perillisiä; sillä hengellisessä taistelussa voitto vihollisesta saavutetaan kärsimyksen ja kuoleman kautta. Jos olemme valmiita kärsimään ja kuolemaan Herran tähden, voitamme vihollisen. Sen vuoksi pitäkää kaikkea ahdistusta ja kaikkia kiusauksia ei raskaina ja julmina, vaan kevyinä. Vastustakaamme vihollisen jokaista kapinaa, pitäkäämme rakkaudella kuolema Herran puolesta aina silmiemme edessä; ja kuten Herra sanoi, ottakaamme joka päivä ristimme eli kuoleman, seuratkaamme häntä ja kestäkäämme kaikki ahdistukset, sekä salaiset että avoimet, kevyesti. Sillä jos odotamme kärsivämme kuoleman Herran tähden ja pidämme sitä mielellämme aina silmiemme edessä, silloin kestämme ahdistukset, olivatpa ne kuinka ankaria tahansa, paljon helpommin, halukkaammin ja iloisemmin. Jos nimittäin odotamme kärsimyksiä kärsimättömänä, se johtuu siitä, ettemme pidä kuolemaa Herran puolesta mielessämme, eivätkä ajatuksemme ole aina rakkaudella Häneen suuntautuneita. Sen, joka haluaa olla Kristuksen perillinen, on oltava valmis kärsimään niin kuin Kristus kärsi. Siitä tunnistaa ne, jotka rakastavat Kristusta: he kestävät rohkeasti ja valmiina kaikki heitä kohtaavat ahdistukset luottaen Kristukseen. Rukoilkaamme siis Herraa, että hän antaisi meille ymmärrystä tuntea hänen tahtonsa ja tehdä sen kärsivällisesti ja anteliaasti siinä ilossa, jonka hän itse meille antaa, vahvistaen meitä jokaiseen hyvään tekoon, jotta me, nuhteettomiksi ja hänen arvoisikseen todettuina, saisimme iankaikkisen pelastuksen Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Hänelle olkoon kunnia, valta ja voima aina ja iankaikkisesti! Aamen.

Millä huolimattomat, laiskat ja välinpitämättömät kerskuvat? Heikkoudellaan, huolimattomuudellaan ja tuhollaan? Voi heitä, jotka ovat välinpitämättömiä.

Tulkaa, ystäväni, ponnistakaamme; tulkaa, langetkaa Jumalan eteen: itkekäämme ja vuodattakaamme kyyneleitä Hänen edessään, jotta Hän antaisi meille hengellisen valaistumisen. Ymmärtäkää vihollisemme ja vastustajamme, tämän hyvän vihaajan, juonet, joka asettaa koettelemuksia ja kiusauksia tiellemme, ahneuden haitat, tämän aikakauden korottaminen, lihalliset nautinnot sekä tämän elämän pitkän keston odotus, urotekojen pelko, laiskuus rukouksessa, nukkuminen psalmipuheiden aikana ja lihallinen lepo. Niin paljon kuin hän on ahkera, me olemme huolimattomia ja piittaamattomia; niin paljon kuin hän on petollinen, me olemme huolimattomia, tietäen, että päivämme ovat lyhyitä, että aika on tullut ja että kirkkauden Herra on tulossa kauneutensa loistossa, valtakuntansa hirmuisten voimien kanssa, maksamaan kullekin tekojensa mukaan. Minä pelkään, veljeni, ettei Herran sana toteudu meidän päällämme: monet tulevat idästä ja lännestä ja pohjoisesta ja mereltä ja istuvat Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa. Mutta teidät karkotetaan (Matt. 8:11,12).

Minä rukoilen Sinua, oi Kristus, totuuden valo, autuaan Isän syntymä, hänen hypostaasinsa kuva ja säteily, hänen majesteettinsa oikealla puolella istuva, käsittämätön Poika, tutkimaton Kristus, tuntematon Jumala, niiden ylistys ja ilo, jotka Sinua rakastavat, minun elämäni, oi Kristus, pelasta minut, syntinen, valtakuntaasi, äläkä palkitse minua tekojeni mukaan, vaan pelasta minut armosi mukaan ja säästä minut mielesi mukaan. Sillä sinä olet siunattu ja kirkastettu iankaikkisesti ja iankaikkisesti. Aamen.