Efraim Syyrialainen Kirkosta
Efraim Syyrialainen
Kirkosta
Азбука веры Православная библиотека преподобный Ефрем Сирин О Церкви
Перевод с сирийского, предисловие и комментарии д-ра Алексея Муравьева. http://www.vertograd.narod.ru, 2001
Käännös on teoksesta Des heiligen Ephraem des Syrers Hymnen de Paradiso und Contra Julianum.
Herausgegegeben von Dom Edmund Beck (Leuven, 1957) CSCO, vol. 174, Scriptores syri, vol. 78., S. 67-70.
https://azbyka.ru/otechnik/Efrem_Sirin/o-tserkvi/
Esipuhe
Kunnianarvoisa Efraim tai, kuten syyrialaiset häntä kutsuvat, Mar Afrem, on yhtä hyvin tunnettu sekä kreikkalais- slaavilaisessa pyhän teologisessa traditiossa, että kristillisen idän syyriankielisessäkirjallisuudessa1. Hänen Bysantissa ja Venäjällä nauttimansa kiistaton ja valtava kirkollinen auktoriteetti perustuu siihen, että jo melko varhain oli olemassa hänen (enimmäkseen askeettisten) teostensa kreikankielisiä käännöksiä, jotka tunnettiin nimellä ”Ephraem Græcus” – ”kreikkalainen Efraem”. Tätä korpusta laajennettiin jatkuvasti, ja useiden vuosisatojen aikana se sisälsi suuren määrän bysanttilaisia askeettisia teoksia, jotka eivät liittyneet historialliseen Efraimiin.
Samalla paradoksi on siinä, että kreikkalainen (ja sen rinnalle ilmestynyt ”latinankielinen”) Ephrem ”varjosti” jossain määrin kuvaa todellisesta Mar Aphremista, joka oli liian ”itämainen” sopiakseen orgaanisesti Bysantin paradigmaan. Syyrialainen Ephraim syntyi ja eli koko elämänsä Mesopotamiassa ja kuoli kuuluisassa syyrialaisessa Edessan (Urhoi, nykyinen Urfa) kaupungissa, joka oli Osroenin alueen pääkaupunki.
Munkin elämästä tiedetään vain vähän, hänen syyriankielinen hagiografiansa on myöhäinen, ja varmuudella voidaan vain todeta, että Efrem oli neitsyistä koostuvan kuoron (niin sanotut ”Liiton tyttäret”) regentti ja munkki (tuon ajan Syyriassa luostarielämä oli vasta alkamassa, ja erakot kutsuivat itseään Rei Zaviksi, lit. ‘yksinäinen’ tai ‘ainokainen’). Myöhempien legendojen mukaan Pyhä Ephraim oli diakoni. Tähän tietoon liittyy legenda Efraim Syyrialaisen vierailusta Kappadokian Kesareaan ja hänen tapaamisestaan pyhän Basileios Suuren kanssa. Riippumatta siitä, miten tiukasti tieteellinen arvio tästä legendasta voidaan tehdä, voimme varmasti vakuuttaa, että Efrem ei osannut kreikkaa, eikä hänen teoksistaan löydy jälkiä kreikankielisen kirjallisuuden tuntemuksesta. Toisaalta pyhä Ephraim tunsi ja käytti erilaisia juutalaisia tulkintoja pyhistä kirjoituksista, midrashoja ja targumia, jotka syntyivät niin sanottuna intertestamentaalisena aikakautena, enimmäkseen arameaksi, joka oli sukua munkin itsensä puhumalle ja kirjoittamalle kielelle. Munkki käytti laajalti näissä tulkinnoissa kehitettyä allegorista tai pikemminkin symbolista menetelmää.
Sen lisäksi, että Pyhä Ephraim suhtautui luovasti raamatun eksegetiikkaan, hän oli myös innoittunut runoilija, mikä toi hänelle syyrialaisten keskuudessa lempinimen ”Pyhän Hengen lyyra”. Tämä runoilijan ja teologin yhdistelmä tekee hänestä sukua sellaisille isille kuin Pyhä Gregorius Teologi, Pyhä Andreas Kreetalainen tai Pyhä Johannes Damaskolainen. Pyhän Ephraimin lukuisten teosten joukossa on Vanhan testamentintulkintoja, Diatessaron (syyriankielinen koottu evankeliumi), Paavalin kirjeet ja Apostolien teot. Hän kirjoitti myös dogmaattisia ja poleemisia teoksia manikealaisuutta, areiolaisuutta ja Bardesanuksen gnostilaista oppia vastaan; hänen muihin teoksiinsa kuuluvat virsikierrokset neitsyydestä, Aabraham Kidonista, paastosta, joulusta, kuuluisat ”Paratiisihymnit”, ”Nisibi-hymnit” jne. Hän kirjoitti myös proosaa ja runoutta. Hän kirjoitti myös erisisältöistä, askeettista ja dogmaattista proosaa.
Saksalaisen tutkijan Edmund Beckin julkaisemassa 15 tavun (kirjaimellisesti ”talot”, kuten syyrialaiset kutsuvat säkeistöjä) hymissä 2, joka on peräisin British Museumin syyrialaisesta käsikirjoituksesta (Add 14571), joka on päivätty vuodelle 519 ja jota hän kutsuu nimellä ”De Ecclesia” ja jonka me julkaisimme ensimmäistä kertaa venäjänkielisenä käännöksenä, ei itse asiassa ole tätä merkintää syyriaksi. Siinä on kuitenkin kraegraneia (acrostich), jossa on kirjoittajan nimi: […], Aphrem. Käsikirjoituksessa se edeltää välittömästi Juliaanuksen vastaisia hymnejä -nimellä tunnettua hymnisykliä. Tässä ylevissä runosarjoissa Ephraim, joka on vuosien 362-363 tapahtumien suora todistaja (keisari Julianus Luopio, joka yritti palauttaa Rooman keisarikunnan pakanallisuuden ja uhkasi hävittää kristinuskon, joka oli jo alkanut vakiinnuttaa asemaansa valtionuskontona), pohtii keisarikunnan, ortodoksisuuden ja kirkon kohtaloa Julianuksen lyhyen valtakauden aikana tapahtuneen katastrofin jälkeen. Kunnianarvoisa itse joutui monien Nisibinin kristittyjen joukossa jättämään kotikaupunkinsa sen jälkeen, kun keisari Jovianus oli luovuttanut kaupungin vuonna 363. Tätä ”historiosofista” sykliä, joka oli vastaus kiireellisiin tapahtumiin, edelsi laaja dogmaattinen, arianismia vastaan suunnattu hymnisykli ”Uskosta”. Näin ollen, jos munkki aluksi kääntyi puolustamaan kirkon oppia harhaoppisia vastaan, tässä hän puolustaa jo itse kirkkoa tai pikemminkin ortodoksista oppia siitä.
Erityisen kiinnostavaa julkaistussa virressä on historiallisen hetken tietty samankaltaisuus nykyiseen pahaan aikaan, jolloin ortodoksinen oppi kirkosta ja sen rajoista on aktiivisimmin tarkistettavana, ja nykyaikainen joukkopakolaisuus, jolloin luopiot ja harhaoppiset vaativat kirkon perintöä, muistuttaa Julianuksen kuoleman jälkeistä aikaa, jolloin lukuisat ”langenneet” ja harhaoppiset areiolaiset pyrkivät tuhoamaan oikeat ortodoksit ja vetämään Rooman keisarit puolelleen. Kuten hyvin tiedetään, he eivät onnistuneet.
Tässä virressä pyhä Ephraim puhuu kirkosta, kuten hänellä on tapana, ja hän kehittää samanaikaisesti useita pääteemoja ja kuvia, jotka ovat useimmiten tavalla tai toisella Raamatun kuvien innoittamia ja jotka on tarkoitettu kuulijoiden ja lukijoiden hengelliseksi rakentamiseksi. Nämä teemat ovat lyhyesti seuraavat:
- Herra on todellinen oksa (viiniköynnös), joka tuottaa runsaan varjon ja hedelmän. Sennoliittinen oksa antaa lepoa kesän kuumuudessa (tällä kuvalla pyhä isä viittaa Jumalan suojelukseen ja suojelukseen olosuhteisiin). Puhuessaan siitä, että Herra on kirkon toivo, pyhä Efraim kutsuu Herraa tämän toivon taivaallisiksi juuriksi. Puhuessaan pelastuksen esihistoriasta munkki käyttää alentumisen kuvaa: alaspäin taipunut oksa (kenosis, tietenkin).
- Pyhä Ephraim kehittää aktiivisesti laajalle levinnyttä pyhää teologista teemaa kiusauksesta, koettelemuksesta (juuren johdannaiset […]). Herra kiusaa lapsiaan, ja vain niitä, jotka ovat läpäisseet kiusauksen, voidaan kutsua Jumalan todellisiksi työntekijöiksi, jotka ovat ”totuuden poikia” ja ”taivasten kuningaskunnan arvoisia hedelmiä”. Koettelemuksen teema liittyy kuumeen teemaan.
- Puhuessaan kirkosta pyhä Efraim ei käytä suoraan isien käyttämää hyvin yleistä kuvaa liitonarkista, mutta viittaa siihen riittävän selvästi niille, jotka muistavat pyhät kirjoitukset. Niinpä kolmannessa tavussa hän puhuu siitä, että Jumala katkaisi sotilaiden kädet (…), jotta he eivät taivuttaneet häntä. Kertomuksia on kaksi: toinen kertoo Dagonista, joka uskalsi koskea liitonarkkiin (1. Sam. 5:1-5), minkä vuoksi hänen päänsä, jalkansa ja kätensä katkaistiin, ja toinen Jehovan Saulin pojan (hepreasta Ish-bosheth – häpeän mies) rykmentin vanhimmista, Rehabista ja Baanasta (2. Samuel 4:1-9), jotka tappoivat Jehovan, minkä vuoksi Daavid käski nuorukaisiaan katkaisemaan heidän kätensä. Juuri Jehovan murha tapahtuu ”päivän helteessä” (2. Samuel 4:5), mikä selvästi toistaa Efraimin virren kuvaa helteestä. Näin ollen käsien katkaiseminen on rangaistus, joka kohdistuu kirkkoa vastaan rikkoneeseen pilkkaajaan.
- Seuraava kuva on Elia ja profeetat, jotka symboloivat kirkkoa kätketyn aarteen löytäjänä: Elia vaelsi ympäriinsä, nuhteli Ahabia ja Iisebeliä, kukisti epäjumalien (ts. luotujen olentojen) palvonnan, minkä jälkeen 7000 israelilaista voitettiin, mistä Efraim sanoo: ”Kruunut loistivat”. Tässä tarkoitetaan 3. Kuninkaiden kirjan lukujen 20 ja 21 tapahtumia, joissa puhutaan Ben-Adadista (Septuagintassa ja slaavilaisessa Raamatussa – Aderin poika) ja hänen marssistaan Apekan kaupunkiin sekä syyrialaisen armeijan tappiosta Ahabin vakuutuksesta. Kirkko on tässä todellisen uskon voitto, joka on salattu mutta joka ilmenee Jumalan miehen Elian kautta. Danielin kertomuksessa käytetään varsin klassista kolmen kannuksen kuvaa kirkon tunnustuksellisen lujuuden symbolina. Kannukset ovat Jumalan rakastamia, ja heidän kauttaan hän osoittaa armonsa ihmeen. Kuten Iisebel Ahabin kanssa, Nebukadnessar on voittoisa kuningas, mutta myös hänen kämmenensä on voitettu varmuuden ja pelastuksen puolesta. Soteriologia liittyy Efraimissä myös klassiseen teemaan Uudesta Aatamista, joka nostaa vanhan katoamattomuuteen ja palauttaa Eedenin hänelle. Jumalan Pojan voima kätkeytyy hänen ulkoiseen voimattomuuteensa, sillä kärsimyksellään Kristus suurentaa Jumalan voimaa ja nostaa todellisen oksan Egyptin viinipuun yläpuolelle. Yleisesti ottaen ”kätketyn” ja ”paljastetun” (kasyata/galyata) teema on hyvin tyypillinen Pyhän Efraimin teologialle. Niinpä esimerkiksi ”Hymneissä uskosta” hän puhuu siitä, että kätketystä (eli yhdestä Jumalasta) tuli ”kaikista paljastetuin” ottamalla ruumiin (”Uskosta” 19:7).
- Tärkeä teema on viinitarha ja viinitarhurit. Se alkaa viittauksella väärään viinitarhaan, joka tuottaa kypsymättömiä rypäleitä – uskottomia ja itsekkäitä kristittyjä. Tällaisen viinitarhan Jumala hylkää. Herra odottaa viinitarhassaan oikeita paimenia, jotka viljelevät sitä ja eroavat siten ohikiitävistä valehtelijoista, jotka ovat valmiita nauttimaan viinitarhan katoksesta ja viinipuun hedelmistä, mutta ”sorron hetkellä” jättävät sen. Nämä ovat kirkon vihollisia – niitä, jotka laiminlyövät kirkon työn. Valehtelijat eivät rakasta Herraa, joka on todellinen paimen, vaan omaa vatsaansa. Herra sallii tällaisten valehtelijoiden joutua koetukselle, jotta heidät voidaan ‘karsia’ pois. Todellisten Kristuksen pellolla työskentelevien on Totisen Antajan tavoin ristiinnaulittava ristin puuhun, josta vanha Aatami maistoi. Uuden puun uusi hedelmä on Eläinleipä, elämän lähde.
- Ilmestyskirja Efraim esittelee myös eskatologisen teeman puhumalla kahdesta vuodenajasta, kesästä/lämmöstä (sire daqita) vs. talvesta/kylmästä (sire sathwa). Kuuma kesä (älkäämme unohtako, että kunnianarvoisa kirjoitti kuumassa Mesopotamiassa) – aika, jolloin uskoton kristitty kiiruhtaa kirkontarjoamaan varjoon ja ikään kuin vastentahtoisesti jää helikopteriin – on tämän elämän aikaa, joka kuluu seesteisessä laiminlyönnissä kirkon työstä. Kylmä, talvi ovat niiden viimeisten aikojen koettelemuksia, joissa elämme. Tänä aikana kaikki ne, jotka eivät ole uskollisia kirkolle, putoavat pois kirkosta ja hylkäävät sen. Munkki rukoilee vain, että hän saisi pysyä talven kylmyydessä, kun väärät kristityt laiminlyövät viinitarhan, ”ulkona”, mutta pyytää, että hän saisi pysyä sisällä, viinitarhureiden, jopa harvojen (…) kanssa. Pyhä Efraim kehottaa takertumaan Jumalaan, kun taas harhaoppiset pyrkivät pilkkaamaan häntä. Historiallinen konteksti on tässä ilmeinen, sillä se muistuttaa ajasta, jolloin areiolainen harhaoppi rehotti.
Käännös on teoksesta Des heiligen Ephraem des Syrers Hymnen de Paradiso und Contra Julianum. Herausgegegeben von Dom Edmund Beck (Leuven, 1957) CSCO, vol. 174, Scriptores syri, vol. 78., S. 67-70.
Kirkosta
- Luottakaa totuuteen älkääkä pelätkö, veljet!
Sillä Herramme ei ole heikko, vaikka hän on jättänyt meidät kiusauksiin.
Hän on voima, jonka avulla luomakunta ja sen asukkaat elävät.
Hänessä on hänen kirkkonsa toivo.
Kuka voi katkaista sen taivaalliset juuret [eli sen luottamuksen]?
Siunattu on Hän, jonka voima on tullut alas ja täyttänyt kirkkonsa!
2 Rikastukaa, veljeni, lohdutuksen aarteella.
Herramme sanasta, jonka hän sanoi kirkostaan:
”Sillä helvetin portit eivät voi voittaa sitä!”
Ja jos se on vahvempi kuin helvetti,
kuka kuolevaisista voi horjuttaa sitä?!
Siunattu olkoon Hän, joka on korottanut sen.
Ja Hän, joka kiusasi sitä uudelleen, jotta se jälleen korotettaisiin!
- Ojentakaa kätenne kohti Totuuden haaraa!
Sotureiden kädet hän on katkaissut, etteivät he voittaisi häntä.
Hän itse alensi huippunsa ja laskeutui kilpailuun.
Hän koetteli niitä oikeamielisiä, jotka rakastivat häntä,
Ja ne, jotka rakastivat Häntä epäilemättä, putosivat pois.
Autuas se, joka sen alensi, että se voittajana jälleen korotettaisiin!
- Elia oli juovuksissa rakkaudesta totuuteen,
Ja vaelsi hedelmättömänä ja nuhteli Ahabin palvojia,
jotka halveksivat Luojaa ja palvoivat luotua.
Ja Iisebel vei seuraajansa alas helvettiin.
Ja seitsemäntuhannen miehen kruunut loistivat.
Siunattu olkoon Hän, joka on paljastanut palvelijalleen kätketyn aarteen!
- Monet ovat totuuden poikia tällä totuuden oksalla,
Ja he kypsyivät ja tulivat valtakunnan arvoiseksi hedelmäksi.
Vaikka oksa on elävä, siinä on myös kuolleita hedelmiä,
jotka vain kukkivat silmin nähden.
Tuuli koetteli niitä, ja ontot kukat putosivat.
Siunattu olkoon hän, jonka kruunu on niille, jotka ovat häneen vakiintuneet!
- Kaikkivaltias koetteli Danielia rakkaudessaan,
ehdolla 16, jonka ovelat miehet keksivät,
Tuhotkoon he Hänen siunatun voimansa, joka pyyhkäisi pois heidän rukouksensa.
He häpäisivät epäjumaliaan eivätkä ymmärtäneet.
Hän on tuhonnut heidän kunniansa, jotta hän yksin kaikista olisi kunnioitettu.
Siunattu olkoon Hän, jonka totuus voitti väärät!
- [Oksa kumartui ja ajoi rakkaansa liekkeihin,
Mutta sen lehdissä oli kaste, ja se jäähdytti kuumuutta.
Voittoisan käsivarret olivat voitetut, hän päätti
[Jumalan] kunniallisuutta epäjumaliensa edessä.
Hänen rakkaansa, jotka eivät olleet hylänneet häntä, eivät olleet hänen hylkäämänsä.
Siunattu olet sinä, joka et ole in statues,
Mutta palvelijoissaan Häntä ylistetään! *)
*) Korostaa elävyyden ja aidon tunteen merkitystä verrattuna passiivisuuteen, samalla kun se nostaa esiin kunnioituksen ja ylistyksen, jota palvelijat antavat. (Käänt. huom.)
- Oi Jeesus, kallista armosi meille, että me saisimme sen!
Katso Oksaa, joka taivuttaa oksansa kiittämättömille,
Ja he söivät ja tulivat kylläisiksi, kääntyivät pois ja pilkkasivat häntä.
Mutta päinvastoin, Hän alentui jopa Aadamia kohtaan helvetissä,
ja toi hänet ulos vuoren nousun kautta ja toi hänet takaisin Eedeniin.
Siunattu on Hän, joka käski meitä kumartamaan Häntä,
Että me myös menestyisimme ja nousisimme Hänen kauttaan!
- Ja kuka ei itke? Vaikka oksa on vahva,
Se, joka ei hyväksy hänen voimaansa
on erehtynyt heikkoudessaan, sillä [vaikka] tämä oksa on heikko,
Mutta hän on voittanut kaikki kuninkaat ja antanut varjoa.
koko maailmalle. Hänen intohimonsa kautta hänen voimansa on moninkertaistunut.
Siunattu olkoon Hän, joka on korottanut Hänet tämän Egyptin viinipuun yläpuolelle!
- Ja kuka ei tartu tähän todelliseen oksaan,
joka synnyttää oikeita kristittyjä ja hylkää väärät.
Eivätkä siksi, että ne olisivat olleet raskaita Hänen voimalleen,
Hän hylkäsi ne. Meidän tähtemme Hän koetteli heitä tuulenpuuskassa,
joka heittää pois kuihtuneet hedelmät ja antaa oikean hedelmän kasvaa.
Autuas se, joka hylkäsi viinipuun, joka kantaa hedelmätöntä hedelmää!
- Mitä valehtelijat ovat tehneet tälle elämän oksalle:
Sen kukinnan hetkellä he istuivat sen varjon alla,
Mutta sen sorron hetkellä he olivat sille kiittämättömiä,
He olivat kuin ihmiset, jotka kulkevat ohi ja laiskottelevat.
He tulivat ja keräsivät hedelmän,
Mutta he laiminlöivät viinipuun ja jättivät sen.
Siunattu on Hän, jonka paimenet pysyvät viinipuussa!
- Kuinka kesän kuumuus hedelmineen teki
jumalattomista, olkoot he helatorstain kasvattajan ystäviä,
Talvi tekee valehtelijat selviksi,
Että he eivät rakastaneet Häntä, vaan omaa vatsaansa.
He kiiruhtivat Hänen luokseen kuumuudessa, ja pakenivat Häntä kylmässä.
Siunattu olet sinä, oi uuni, joka pystytät, joka koettelet molempia!
- Kun kuumuus koristaa kesäkansaa,
Kuin viinipuita viljelisivät,
Katsokaa talvea, että heidät todettaisiin syyllisiksi siihen, mitä he ovat ryöstäneet ja vieneet.
Hän, joka oli oikea Vetogradar (viininviljelijä), jäi sinne.
Hän on ristiinnaulittu ristin puun kanssa, jonka hedelmiä Hän söi.
Tulkaa, ristiinnaulitaan meidät ristille, joka antoi meille elämänleivän!
- Herra, joka olet antanut minulle
nautittavaksi nämä asiat: tämän pallo-oksan hedelmät ja oksan varjon,
että voin jäädä halveksittujen paimenten kanssa talven kylmyyteen,
Älköön meillä olko kahta vuodenaikaa: kesä sisällä ja talvi ulkona!
Anna meille, Herra, sinun hyvyytesi mukaan,
että me kaikki pitäisimme kiinni sinusta!
- Kuninkaat, jotka ovat olleet varjossa, ovat heittäneet meidät kuumiin päiviin.
Me olemme syöneet heidän hedelmänsä ja olemme kiittämättömiä heidän oksilleen.
Sieluamme on hemmoteltu tavaroiden ja heinän keskellä,
Mutta suumme hyökkäsi nopeasti Luojamme kimppuun.
Hän on ottanut pois varjostuksemme, jotta muistaisimme kuumuuden.
Siunattu olet Sinä, joka armahdat meitä mittaamatta!
Vielä on yksi viimeinen asia lisättävä. Käännöksemme voi vain osittain välittää Pyhän Efraimin rikkaan runouden rytmisen kuvion. Syyriankielinen hymni (madrash) koostuu tavuista (stansoista), ja jokainen tavu yhdistää useita rivejä, joista kukin puolestaan koostuu kahdesta osasta. Kullakin rivillä on tietty määrä tavuja, joten säkeistön periaate on määrällismetrinen. Se kuulostaa jotakuinkin tältä:
Estméku al-kushtó va lá terahlýn ahé
la ger mahel maran de-needfen bénacióne.
(“Älkäämme unohtako, ja älkäämme hyljätkö häntä,
ettei Herra, joka on antanut meille siunauksen, hylkää meitä.”)
Näin ollen käännöksemme on vain heikko yritys lähestyä pyhän isän perinnön välittämistä.
Kunnianarvoisa isä Efraim, rukoile Jumalaa puolestamme!