Makarius Suuri Egyptiläinen Uudet hengelliset keskustelut I-XXVIII.
Makarius Suuri Egyptiläinen
Uudet hengelliset keskustelut I-XXVIII.
Азбука веры Православная библиотека преподобный Макарий Великий, Египетский Новые духовные
https://azbyka.ru/otechnik/Makarij_Velikij/pouchenija/#0_11
Sisältö
Munkki Makarius Suuren (Egyptiläinen) saarnojen uusista löydöistä
Keskustelu1. Mikä on kristinuskon jako
Keskustelu2. Kuolleiden ylösnousemuksesta; että mikä on sielun hankkiminen täällä maan päällä, pimeys vai armon valo, joka syleilee sitä ylösnousemuksessa
Keskustelu3. Herran ristiinnaulitsemisesta ja kärsivällisyydestä
Keskustelu4. Kristittyjen taivaallisesta tilasta
Keskustelu5
Keskustelu6. Siitä, että nykyisyys on altis tuhoutumiselle, mutta tulevaisuus on liukenematon
Keskustelu 7. Kristityn tarpeesta kuolla maailman pahoille teoille
Keskustelu8. Kuka on täydellinen kristitty
Keskustelu 9. Koettelemuksista, kärsivällisyydestä ja sielun parannuksesta
Keskustelu 10. Sydämen intohimojen kääntymisestä pois.
Keskustelu11.
Keskustelu 12
Keskustelu13. Siitä, että jokainen takertuu tahtonsa mukaan joko hyvään tai pahaan.
Keskustelu 14.
Keskustelu15. Siitä, että Herra, tullessaan sieluihin, pehmentää niiden kivettymistä.
Keskustelu 16. Siitä, miten sielu, armon vähitellen vaalimana, saavuttaa täydellisyyden.
Keskustelu 17. Koettelemuksista.
Keskustelu 18. Jumalan käsittämättömyydestä ja sielusta.
Keskustelu 19.
Keskustelu 20. Uskosta Jumalaan ja rakkaudesta.
Keskustelu 21. Siitä, miten ihminen tulisi poistaa huonoista tavoista.
Keskustelu 22. Jumalallisesta tutkimattomuudesta.
Keskustelu 23.
Keskustelu 24.
Keskustelu25. Siitä, kuinka ihmisen tulee paeta pahaa, päästä eroon pimeydestä ja yhdistyä Hengen kanssa.
Keskustelu 26. Siitä, että se, mitä kristityt tavoittelevat, on verraton mihinkään tässä maailmassa.
Keskustelu 27.
Keskustelu28.
Äskettäin löydetyistä Pyhän Makarius Suuren (Egyptiläisen) saarnoista.
Tunnettu kokoelma ”Pyhän egyptiläisen Makariuksen viisikymmentä hengellistä keskustelua”, jonka uskotaan laaditun kymmenennellä vuosisadalla, joka painettiin ensimmäisen kerran vuonna 1559 Pariisissa ja jota on sittemmin julkaistu kreikaksi1, mukaan luettuna vuonna 1964 DDR:ssä julkaistu kriittinen painos 2, ja joka on käännetty venäjäksi3, on edelleen tunnetuin ja perustavin mutta ei kuitenkaan ainoa egyptiläisen erakkoisän nimellä periytyvä teoskokoelma. On olemassa (kuten mainittu kokoelma, eri luetteloissa ja muunnelmissa) ainakin kaksi muuta suurta kokoelmaa, jotka sisältävät jo tunnettujen tekstien lisäksi uusia tekstejä, joita ei ole vielä käännetty venäjäksi. Luostarikirjoittajien, luostarikirjastojen hoitajien, kääntäjien4, kärsivällisen tutkijan, teologien ja filologien työn ansiosta on säilynyt teoksia, joista tarkkaavainen lukija on vuosisatojen ajan löytänyt ravintoa mielelle ja sydämelle, voiman ja ilon lähteen. Pyhän Makariuksen sanalla on todellakin koko kirjallisuudessa vain vähän vertaisiaan siinä, miten rohkeasti hengellinen impulssi yhdistyy rakkaudelliseen huomion kiinnittämiseen luomiseen sen arvokkaissa yksityiskohdissa.
Edessämme on mieli, jolla on niin luonnollinen voima ja niin armollinen inspiraatio, että hänen luomistyönsä menettäminen merkitsisi hengen historian peruuttamatonta köyhtymistä.
Tarjoamme tässä käännöksen 28 puheesta, jotka Erich Klostermann ja Heinz Berthold julkaisivat ensimmäisen kerran vuonna 1961 DDR:ssä periaatteessa kahden samankaltaisen kokoelman pohjalta, jotka ovat viime aikoihin asti jääneet tutkijoiden ja kustantajien piirin ulkopuolelle – Ateenan valtion kirjastosta peräisin oleva 1100-luvun pergamenttikäsikirjoitus (Codex Codex). Ateenan valtionkirjastosta (Codex atheniensis 272 = C) ja 1400-luvun käsikirjoitus venäläisestä Panteleimonin luostarista Athos-vuorelta (Codex Athous Panteleimon 129 = Rossicon), otsikolla ”Macarius/Simeon. Uudet saarnaopit ’5.
Kirjoittajan venäläiselle lukijalle epätavallinen nimi vaatii selitystä. Kyse on siitä, että jo vuosisatamme ensimmäisinä vuosikymmeninä tarkka tutkimus paljasti teoksissa, jotka tunnetaan enimmäkseen Makariuksen nimellä, selviä merkkejä siitä, että niiden kirjoittaja oli itse asiassa joku muu merkittävä munkki ja saarnaaja. Hän ei elänyt Egyptissä vaan Mesopotamiassa: hän mainitsee Eufrat-joen, inkeriläisten ja sarmatialaisten, persialaisten ja goottien ryöstöretket, silloisen Rooman vallan Persiaan rajoittuville rajaseuduille ominaiset puolustusrakenteet, talvella jäätyvät joet ja järvet sekä huhtikuun nimen. Macariuksen keskusteluissa ei myöskään aina käytetä tätä nimeä; joskus niiden kirjoittajaksi ilmoitetaan Ephim Syyrialainen ja arabialaisissa käännöksissä Simeon. Syyrialaiseen eikä afrikkalaiseen alkuperään viittaa myös se, että Nyssan piispa Gregoriuksen, luostarielämän kunniakkaan lainsäätäjän, Pyhän Basileios Suuren veljen, kirjoittama tutkielma ”Kristillisestä instituutiosta” on salaperäisesti ja toistaiseksi selittämättömästi samankaltainen kuin Makariuksen ”suuri kirje”. Mitä todella on voinut tapahtua? Ehkäpä dogmaattisten kiistojen myrskyisänä aikakautena kirkolliskokous tuomitsi aiheettomasti erään erinomaisen lahjakkaan ja armollisen voiman omaavan miehen, joka oli lähellä niitä, jotka oli tuomittu harhaoppisuudesta, henkilökohtaisten kiintymystensä ja elämäntilanteensa, ei vakaumuksensa ja kirjoitustensa perusteella. Hän oli yli puoli vuosisataa asiaa käsitelleen saksalaisen tutkijan Hermann Derrisin arvelun mukaan Simeon Mesopotamialainen, jonka varhaiskirkon historioitsija Theodoret (”Kirkkohistoria”, 4, 11, 2) mainitsee Efesoksen kirkolliskokouksessa vuonna 431 tuomittujen messalialaisten (euchiittien eli ”harrastajien”) viiden johtajan joukossa. Kirkko ei kuitenkaan voinut luopua suuren saarnamiehen kirjoituksista, joiden nimestä oli väärinkäsitysten vuoksi tullut epäluotettava, ja niinpä ne liitettiin niiden pelastamiseksi egyptiläiselle erakolle, joka oli kaukana kaikista syytöksistä. Miten tämä kaikki tapahtui, voidaan nyt vain arvailla. Sen lisäksi, että nimi ”Simeon” esiintyy Makariuksen arabialaisissa käännöksissä, erilaisia oletuksia antaa ymmärtää se, että hänen seitsemästä ”Sanonnastaan” ensimmäisessä, joissakin luetteloissa, jotka ovat suoraan ”Viidenkymmenen hengellisen keskustelun”6 vieressä, on merkintä: ”Makariuksen toinen kirje Abba Simeonille, askeetille Seyrian Mesopotamiasta”. Ja onko puhdas sattuma, että pyhän Makariuksen kirjoituksista peräisin olevat ’luvut’ tulivat Bysantin luostarikuntaan, hesikastien, myös ’Simeonin’ – Simeon Metafrastuksen- suojeluksessa?
Mitä tahansa tiede onkaan oppinut, se perinne, joka hyvin kauan sitten (6. vuosisadalta lähtien, kuten British Museumissa säilytettävän syyrialaisen käännöksen kirjoitus todistaa) yhdisti kyseiset teokset Egyptin pyhän Makariuksen nimeen, on äänekkäämpi. Kukaan ei estä meitä kutsumasta niitä edelleen sillä nimellä, jolla niitä kutsutaan useimmissa säilyneissä luetteloissa – Pyhän Makariuksen teoksiksi. Meidän on vain uusilla tiedoilla rikastuneina muistettava nyt hänen tekijyytensä konventionaalisuus. Eikä ole mitään erehdystä, jos varsinkin tieteellisessä yhteydessä käytämme kirjailijasta yhdistelmää ”Macarius/Simeon” (”Macarius-Simeon”), sillä ”Macariuksen teosten” tekijyyttä koskeva ongelma ei ole enää kiistanalainen hypoteesi, vaan sen tunnustavat kaikki, myös ortodoksiset kirjoittajat7.
Mitä tulee Makariuksen teosten ’messalilaisuuteen’, se voidaan parhaiten kumota edellä mainitun G. Derrisin sanoilla, jota pidettiin aikoinaan tällaisen mielipiteen kannattajana8, mutta joka vuosikymmeniä tekstejä ja niiden teologista ymmärtämistä käsiteltyään päätyi siihen tulokseen, että Makariusta/Simeonia ei voida lukea harhaoppisten messalilaisten joukkoon. ”Sanooko”, kirjoittaa Derris, ‘tieto siitä, että messalilaiset käyttivät hänen jälkeensä yhden sukupolven ajan hänen kirjoituksistaan koottua käsikirjaa, mitään siitä, että Simeon kuului messalialaisiin?..’ Tämä ei tee Simeonista heidän uskontoveriaan, hän oli vain heidän arvostamansa auktoriteetti. Jos hän olisi itse koonnut käsikirjan heille, vasta silloin olisi todistettu hänen kuulumisensa messalilaisiin…… Kirjan kohtalosta ei voi tehdä avainta sen tulkintaan. Meister Eckhartista ei voi tehdä sellaista, että hän olisi ollut yksi niistä ”vapaista mielistä”, jotka häneen viittasivat. Aleksandrialaisesta Kyrilloksesta ei ollut vielä tullut itse monofysiittia siitä, että nämä jälkimmäiset olivat vedonneet häneen ja muokanneet hänen kirjoituksiaan itselleen… Ja sitä paitsi, jos messiaanien pääpiirre oli Theodorituksen mukaan innostuneisuus, Simeon ei ollut sen puolestapuhuja vaan sen vastustaja: hän tuomitsee innostuneisuuden ja torjuu ”täydellisten” vaatimukset synnittömyydestä9. G. Derris systematisoi laajassa tutkimuksessaan Macarius-Simeonin teologiaa. Inspiroituneen hengellisen mestarin siivekkään ajattelun ymmärtämisen olisi pitänyt jo kauan sitten nousta myös kotimaisen teologisen tutkimuksen kohteeksi.
Macariuksen tai Macarius-Simeonin kääntämisessä olisi merkityksen uskollisuuden ohella tärkeintä välittää hänen tavujensa tulinen voima, joka on joskus jopa huonosti hiottu, koska se johtuu hillittömästä impulssista, ei kirjallisuuden täydellisyyteen vaan elintärkeään päämäärään: sytyttää kuulija siihen liekkiin, joka polttaa, sammuttamatta, todellisen kristityn sydäntä. Kaiken tämän kääntäminen toiselle kielelle on tietysti mahdollista vain sellaiselle, joka nousee samalle korkealle hengelliselle tasolle, joten käännöksemme jää vain kalpeaksi varjoksi alkuperäisestä, ja Pyhän Makariuksen teosten todellisen siirtämisen tehtävä jää paremman tulevaisuuden tehtäväksi, kun meillä on kykyjä, jotka kykenevät yhdistämään hengen palamisen ja filologisen tiedon syvyyden. Tähän asti valitettavasti Pyhän Makariuksen venäjänkieliset käännökset ovat jääneet liian kuiviksi, keinotekoisiksi, ikään kuin opetuksellisiksi.
Koska Pyhän kirjoituksen lainaukset ovat vapaasti upotettuina Makariuksen/Simeonin puhevirtaan, minkä ansiosta ne alkavat loistaa uusilla merkityssäteillä, pyrimme kääntämään ne täsmälleen sellaisina kuin ne elävät hänen tekstissään, toivoen, että tämä palvelee joidenkin kohtien uutta, rikkaampaa ja oikeampaa lukemista ja siten edistää uuden Pyhän kirjoituksen venäjänkielisen käännöksen lähestymistä, joka on vapaa joistakin nyt hyväksymämme käännöksen puutteista.
On syytä muistaa, että Klosterman ja Berthold eivät ole kääntämässämme painoksessa laittaneet kaikkia (niitä on yli 40), vaan ainoastaan ne homilioita, joita ei ollut julkaistu ennen vuotta 1961, ja myös osia niistä, jotka muilta osin ovat yhteneväisiä jo julkaistujen kanssa. Siksi 5 homiliaa ei ole painettu (ja vastaavasti käännetty) siinä täydellisyydessä, jossa ne ovat käsikirjoituksissa. Käännöksemme 10. homiliaa olisi täydennettävä jatkolla, joka on identtinen kokoelman ”50 hengellistä keskustelua” 15. homilian kohtien 29b ja 43b-53 kanssa; 11. homiliaan olisi lisättävä alku, joka on identtinen saman homilian kohtien 22b-25a ja 26 kanssa; 14. hartauteen – alku, joka on sama kuin 15. hartauden kohdat 38-43a, ja loppu, joka on sama kuin 50. hartauden kohdat 1-4a; 19. hartauteen – alku, joka on sama kuin 2. hartauden kohta; lopuksi 24. hartauteen – ensimmäiset osat, jotka ovat samat kuin 24. hartauden kohdat 1-6 samasta kokoelmasta ”50 hengellistä keskustelua”, joka on olemassa monissa painoksissa.
Lukija huomaa myös monia päällekkäisyyksiä jälkimmäisen kanssa erillisissä lauseissa ja jopa kokonaisissa kappaleissa, joista tärkeimmät on lueteltu:
’Uusia saarnoja’ ’50 hengellistä keskustelua’.
8,2а 23,1
8, Zb23,2ab
6,6b 44,9b
4b 31, 5b-6a
6, 6-7 46, 3b-6ab
6,8 49, 4b-5ab
7,2b-3a 46, 1B
8,5 (osittain) 38,5ab
Makariuksen puheilla ei alun perin ilmeisesti ollut otsikoita; ei myöskään tässä julkaistussa varhaiskreikkalaisessa (1100-luvun) luettelossa, ja vasta Panteleimonin luostarin myöhäisessä (1400-luvun) luettelossa on joidenkin puheiden mukana seuraavat otsikot:
- Mikä on kristinuskon jako
- Kuolleiden ylösnousemuksesta; siitä, mikä on sielun hankinta täällä maan päällä, pimeys vai armon valo, joka syleilee sitä ylösnousemuksessa.
(3. Herran ristiinnaulitsemisesta ja kärsivällisyydestä.
- Kristittyjen taivaallisesta tilasta.
- Siitä, että nykyisyys on altis tuholle, mutta tulevaisuus on erottamaton.
- Kristityn tarpeesta kuolla maailman pahoille teoille.
- Siitä, kuka on täydellinen kristitty.
- Koettelemuksista, kärsivällisyydestä ja henkisestä parannuksesta.
- Intohimojen kääntämisestä pois sydämestä.
- Siitä, että jokainen tahtonsa mukaan tarttuu joko hyvään tai pahaan.
- Siitä, että Herra, tullessaan sieluihin, pehmentää niiden kivettymistä.
- Siitä, miten sielu, armon vähitellen vaalimana, saavuttaa täydellisyyden.
- Koettelemuksista.
- Jumalan tutkimattomuudesta ja sielusta.
- Uskosta Jumalaan ja rakkaudesta.
- Huonojen tapojen poistamisesta.
- Jumalallisesta tutkimattomuudesta.
- Pahan pakenemisesta, pimeydestä eroon pääsemisestä ja Hengen kanssa yhdistymisestä.
- Siitä, että se, mitä kristityt tavoittelevat, on verrattavissa mihinkään tässä maailmassa.
Haluan ilmaista syvän kiitollisuuteni Jevgeni Aleksejevitš Karmanoville, isänmaallisen kirjallisuuden ihanalle tuntijalle ja mestarilliselle toimittajalle, jota ilman tämä käännös ei olisi syntynyt. Kiitän myös Andrei Aleksandrovitsh Rossiusta, joka suostui tarkastamaan käännöksen ja tarkistamaan sen osittain alkuperäisen kanssa.
В. Veniaminov
Keskustelu 1. Mikä on kristinuskon jako
- – Miksi apostoli Paavali sanoo, että pakanat, joilla ei ole lakia, ovat itselleen laki (Room.2:14)? Jos heillä ei olisi luonnonlakia, miten heillä olisi se?
– Tässä on tehtävä ero. Sisäinen ihminen on pimennetty ja ei pimennetty, sokea ja osittain valoisa, luonnostaan kuollut ja elävä. Mutta kenenkään on mahdotonta päästä kunnolla elämään (Matt.18:8;19:17) muuten kuin hirvittävien kiusausten kautta, pitkän harjoituksen kautta, suuren nöyryyden kautta. Ruumiillisen astalomme on päästävä valtakuntaan tällaisen harjoituksen jälkeen (Matt.19:24; Joh.3:5), mutta kukaan ei voi päästä sisään ilman harjoitusta. Se on kuin tietty taottu astia, jonka käsityöläinen ottaa ja pitää tulessa, sitten ottaa sen taas pois, takoo sen ja laittaa sen taas tuleen, kunnes se pehmenee ja siitä tulee kallisarvoinen astia, jota käytetään mestarin palveluksessa, tai kuin vaha, joka kovettuu kylmässä, Mutta kun se pannaan tuleen ja se alkaa sulaa ja pehmetä, se saa sinetin kuvan ja täydellisen kaltaisuuden – niin myös itse sielu, joka usein menee tuleen ja joutuu kiusatuksi, tarvitsee monia opetuksia voidakseen tulla sinetöidyksi Kristuksen täydellisellä kaltaisuudella ja taivaan sinetillä. Myös saviastioita (2.Tim. 2:20) saviastia heittää tuleen ja veteen koetellessaan niitä tällä tavoin, ja toiset niistä tehdään käyttökelpoisiksi, toiset taas särkyvät ja menehtyvät; niin myös ne, jotka joutuvat koettelemuksiin ja harjoittavat itseään hengellisessä taistelussa, joko voittavat tai lankeavat ja menehtyvät vieraantuneina Jumalasta ja vieraantuneina elämästä. Mutta ne, jotka kestävät koettelemuksia ja ahtautta, nousevat kaatumisessa, kehottaen kääntymään, saavuttavat voiton ja pysyvät lujina ja vastustamattomina. Sellainen on sielu, jota koetellaan: se kaatuu ja nousee, rakentuu, kääntyy, kunnes se riistää voiton viholliselta. Näkyvässä maailmassa monet lapset käyvät koulua samalla tavalla, mutta jotkut heistä tulevat ulos epäsiisteinä, jotkut tekopyhinä, jotkut häpeämättöminä, jotkut koirankopissa, jotkut lukutaitoisina ja lain tuntijoina. Ja luostareissa elää yhtä lailla monia veljiä, ja vapaasta tahdosta jotkut heistä astuvat elämään, toiset taas eivät. Samoin kuin puu on nuorena heikko eikä pysty juurtumaan maahan, ja kuivuuden alkaessa se kuivuu, ja tuulet tulevat ja irrottavat sen ja repivät sen irti, mutta jos se on juurtunut syvälle maahan, eivät tuulet eivätkä myrskyt voi vahingoittaa sitä, sillä sen juuret ovat syvällä ja se on vahva, samalla tavoin veljet ovat vielä lapsia, pikkulapsia, jotka tarvitsevat paljon opastusta, sillä ne, jotka opettelevat taivasten valtakuntaa (Mtt.13: 52) tarvitsevat aina täydellistyneiden ohjausta, kunnes he itse ovat juurtuneet armoon ja heistä on tullut vahvoja ja horjumattomia.
- Kristityillä, jotka ovat voittaneet intohimot ja demonit, on valta saastaisia henkiä vastaan (Matt. 10:1), he ovat Kristuksen morsiuskammion poikia (9:15) ja Jumalan perillisiä (Room.8:17), he ovat saavuttaneet Kristuksen täydellisyyden, he ovat tulleet täydelliseksi ihmiseksi, täysi-ikäisyyden mittoihin (Ef.4:13), eikä ruumiillinen piina, ei tuli eikä demonit voi vahingoittaa heitä; kaikkia näitä asioita vastaan heillä on valta, ja myrkylliset pedot ovat heille alamaisia. Sillä itse ensimmäinenkin ihminen (1.Kor. 15:45), joka luotiin luomakunnan herraksi, käski intohimoja ja demoneita, ja vasta käskyn rikkomisen jälkeen hänestä tuli intohimojen ja demonien, tulen ja miekan orja. Mutta ne, jotka kasteen voimalla seuraavat Kristusta, saavuttavat jälleen Aatamin alkuperäisen mitan, tulevat demonien ja intohimojen herroiksi, koska viimeinen vihollinen, kuolema, uuden Aatamin jalkojen alle alistuu (1. Kor.15:26-27). Kristityn on siis pahan nuolia väistellen etsittävä pelastusta ja ryhdyttävä sinnikkääseen taisteluun. Mutta sillä, jolla on silmät ja näkö ehjinä, mutta kädet tai jalat ovat heikot, on kaksi ruumiinosaa terveitä ja loput heikot, kun kristityllä pitäisi olla kaikki jäsenet ehjinä ja terveinä. Kristinuskon varusteet ja aseet sekä merkitys ja koko elämä ovat tämän maailman ulkopuolella, minkä vuoksi monet ihmiset eivät tiedä, mitä he etsivät. Maailmalliset taiteilijat eivät välitä taivaallisista asioista eivätkä edes pyri opiskelemaan taidetta, joka voi nostaa taivaaseen; ja vaikka usein näkee vaeltajia tai filosofeja, näkee samalla, että he kaikki ovat tästä ajasta. Mutta kristinuskon salaisuus on suuri (Ef.5:32), ja vain ne, jotka ovat lähteneet maailmasta, koskettavat sitä. On kuin olisi suuri kaupunki, ja siinä kaupungissa olisivat kaikki jalot miehet, kaikki kuninkaat, kaikki rikkaat miehet, ja heidän täytyisi lähteä yksi kerrallaan johonkin tiettyyn maahan; silloin kaikki vieraiden paikkojen asukkaat näyttäytyisivät heille barbaareina ja muukalaisina heidän tavatessaan, aivan kuten he itse näyttäytyisivät näille asukkaille. Vasta kun he näkisivät toisensa, he tunnistaisivat puhetoverinsa ja maanmiehensä. Todellakin he ovat toisesta maailmasta, toisen kaupungin (pyhien kaupungin), toisen aikakauden (sillä kaikki, jotka ovat Kristuksessa, ovat uusia luomuksia), toisen viisauden, toisen hengen, toisen kirkkauden, toisen rikkauden, toisen arvokkuuden, toisen halun osallisia; heillä on toinen mieli (Kristuksen), he ovat valkeuden poikia, morsiuskammion poikia, lohdutuksen poikia, uuden liiton poikia (Hebr.6:4, Kor. 2:16; Lk.16:8; Joh.12:36; Mt. 9:15;2. Kor. 1:7; Ap.t. 3:25).
(3.) Silti monet ovat tietämättömiä taivaan katoamattomista ja muuttumattomista asioista. Oletetaan, että eräs mies on kuningas; eikö hän ole tästä maailmasta? Retoriikka tai filosofi – eikö hän ole tästä maailmasta? Ja jos hän on tästä maailmasta, niin hän tuntee paikallista kieltä ja on osallinen paikallisesta viisaudesta, mutta kaikkea sitä, mikä on taivaan ja maan tuolla puolen, hän ei ole tavannut, hän ei tunne eikä voi tuntea tosiasiassa ja voimassa, koska silmien haamu ja petos ovat kaikki näkyvissä. Ja mitä on käytävä läpi saavuttaakseen elämän? Monien kiusausten kautta; sillä kenenkään on mahdotonta päästä elämään (Matt.18:8;19:7) kulkematta ankaraa tietä ja pelottavia paikkoja. Niin kuin sumu makaa ilmassa, niin saatanan voima ympäröi Aatamin sydämen, ja kaikkien hänen tekojensa päälle laskeutui kateus. On toki olemassa totuudenpuhujia, jotka lapsessakin uskaltavat vastustaa ja taistella, mutta hekään eivät heti pääse osaksi hyvää, vaan vasta monien kiusausten, kärsimysten ja koettelemusten kautta taistelussa. Sellaiset ovat onnellisempia kuin ne, jotka eivät ole tunteneet taistelua. Kuitenkin monet, kun he saivat pienen hengähdystauon, kuvittelivat kasvavansa armossa, katsoivat saavuttaneensa vapauden ja kutsuivat itseään täydelliseksi, ollessaan itse huomaamattomasti pahan ryöstämiä. Todellakaan mikään muu ei voi tuhota kristittyjen rotua kuin ylpeys. Loppujen lopuksi käärme johdatti Aatamin syntiin: jumaliksi teistä tulee. Mutta kaikki jumalallinen on täysin vastakkaista ylpeydelle, sillä tämä on kristinuskon tunnusmerkki: jonka näette nälkäisenä, janoisena, työtä tekevänä, hengeltään köyhänä, nöyränä, yötä päivää lakkaamatta etsivänä, se seisoo totuudessa; mutta jos joku on kylläinen eikä enää tarvitse, muka rikastuu, se on petoksessa ja harhassa. Kuten apostoli sanoo: ”Te olette jo saaneet tarpeeksenne, te olette jo rikastuneet” (1.Kor. 4:8) ja lisää: ’Voi teitä, jotka olette rikkaita tässä maailmassa’ (Lk. 6:28); voi niitä, jotka luulevat, että olemme jo jotain. Jumalalle kunnia.
Keskustelu 2. Kuolleiden ylösnousemuksesta; siitä, että se, mikä on sielun ylläpitäjä täällä maan päällä, olipa se sitten pimeys tai armon valkeus, syleilee sitä ylösnousemuksessa.
- – Näyttävätkö ylösnousseet Aatamin ruumiit alastomina Jumalan edessä, vai onko niillä vaatteet päällä ja muuta syötävää? Miten ruumis sitten puetaan ja ruokitaan (sillä tässä maailmassa elävien miesten ja naisten on pukeuduttava, peitettävä häpeänsä ja syötävä kuolevaista ruokaa)? Tarvitsevatko ne, jotka maanpäällisen ratkaisun jälkeen herätetään henkiin ja jotka palaavat entiseen kokoonpanoonsa, edelleen tällaisia asioita vai eivät (1.Kor. 15:35-49)?
– Kysymys vaikuttaa minusta sopimattomalta ja täysin naurettavalta; sillä tiedämme, että kaikki luodun kauneus (Jaak.1:11) ja kaikki luodun koostumus jäävät pois täydellisessä täyttymyksessä, ja silloin ei maa tarjoa hedelmäänsä ruumiin ravinnoksi, vaan taivas tulee kaikkine kotitalousasioineen. Miksi muuten ihmisten tarvitsee hankkia itse ruokansa ja valmistaa itse vaatteensa, jos Herran sanan mukaan kaikki näkyvä häviää? Eikö ole selvää, että on olemassa jotain muuta näkyvän yläpuolella, joka myönnetään? Kyllä, ihmisen on sekä vaatetettava että ruokittava. Mutta jos israelilaisille erämaassa annettu manna oli heidän luonnolleen tottumatonta ja vierasta (sillä kirjoitettu on, että ihminen söi enkelien leipää, Ps.77:25), kuinka paljon parempaa ruokaa ja vaatteita Hän antaa ihmisille tulevana aikakautena, ja kuinka paljon vieraampaa heidän luonnolleen! Kaikki, jotka nyt ottavat vastaan hengen talletuksen ja taivaallisen aarteen sydämeensä (2. Kor. 1:22), kaikki, jotka nyt pukeutuvat kunniakkaisiin ja taivaallisiin vaatteisiin, kaikki, jotka hajottavat maan päälle sydämen taivaallista ja hengellistä siementä, he kaikki tulevat varmasti nauttimaan myös ruumiillisesta kirkkaudesta. Sillä ylösnousemuksessa se jumalallinen kauneus, jota heidän sielunsa nyt salaa vaalivat, tulee yhtäkkiä ja ylenpalttisesti avautumaan ja valaisemaan ulkoisen ruumiin ikuisella valolla. Siellä paljastuu varmasti mieli, joka ylittää ruumiin arvokkuuden, ja Jumalan henki, ja niiden myötä myös ruumis loistaa kirkkaudessa; Jumala, joka jo nyt pukee sielun kirkkaudellaan ja antaa sen ruokailla tulellaan, pukee tuona kauan odotettuna aikana myös ruumiin ja esittää sen kirkkaan ruumiinsa mukaisesti (Fil.3:21) antaen silloin lohdutuksen taivaan ruoalla ja vaatteilla, katoamattoman enkeliruumiin teon.
- Näkyvässä maailmassa yöllä on työnsä ja päivällä omansa. Ja yön työt ovat pahoja: tähän aikaan jumalattomat osoittavat vääryytensä, pimeyden suojassa he juonittelevat ja varastavat ja huorittelevat ja tekevät aviorikoksen turvallisesti, kenenkään pitämättä. Mutta kirkkaat ovat päivän työt, vanhurskauden ja jumalisuuden työt. Kaikki, mikä tulee ilmi, on valkeutta (Ef.5:13), se on täydelliseksi tullut Jumalassa. Samoin ne, jotka tekevät vääryyttä, kätkevät monia asioita ikään kuin yöhön, mutta silloin kaikki häpeällinen paljastuu valossa (Ef.5:13). Ne, jotka jo kantavat pahuuden siementä sydämessään, joilla on pahojen tekojen häpeän painama mieli, yrittävät piilottaa ja kätkeä rumat tekonsa, mutta ne eivät voi jäädä Jumalalta huomaamatta, sillä hänelle kaikki paljastuu ja paljastuu, ja hänelle meidän on annettava tili (Hebr.4:13). Pimeys, joka nyt ympäröi heidän sielunsa ja sydämensä, pimentää ja peittää heidän ruumiinsa tuomiopäivänä, ja he juovat pahan pimeistä astioista; mutta vanhurskaiden hyvät teot loistavat kuin aurinko (Mt 13:43), sillä ne eivät voi pysyä piilossa. Kuin hedelmäpuu, joka kantaa hedelmää koko kesän, ei voi salata, kuinka se täyttyy, koska tuleva aika tuo hedelmän kypsäksi jollakin vastustamattomalla voimalla; kuinka maahan haudattu jyvä ensin implisiittisesti syvyyteensä juurtuu ja kasvaa raskaaksi, ja sitten, itäessään ja tullessaan maan pinnalle, mehuista juovuksissa, avautuu silmille, nousee varren kera ylös, valuu korvaksi (Mk. 4: 28) ja antaa viljaa; Ja aivan kuten viinitarhaan istutettu viiniköynnös ensin paisuu sisimmässään ytimessään ja sitten kukkii, kaikki hedelmät kantaen, ja antaa viiniä aikanaan – samalla tavalla kristityt, jotka nyt vielä ponnistelevat taistelussa ja taivaallisessa helikopterissa juurtuvat suloisimpiin juuriin sydämen maassa, eivät voi peittää hedelmää, vaan heidän sielunsa ylösnousemuksen päivänä yhtäkkiä valaisee ruumiin, piristää ja jalostaa sitä. Jälleen kerran myös syntisten teot paljastuvat. Niin kuin siveä neito, joka on langennut haureuteen ja tullut raskaaksi, pyrkii peittämään siveettömän irstailunsa, mutta ei voi sitä peittää, koska hedelmä, kun se on saavuttanut täyden kokonsa, on todisteena synnyttäjän vääryydestä, niin eivät ne, jotka ovat sydämessään synnistä sikiytyneet ja kantavat vääryyden hedelmiä, voi välttyä tuomiopäivän hirvittävältä ja sanoin kuvaamattomalta tulelta, vaan sekä heidän sielunsa että ruumiinsa tulevat yhtä lailla tuomituiksi.
- Tähän meidän on pyrittävä, että me nyt, siinä lyhyessä ajassa, joka meille on varattu, voisimme haluta saada kunnian saada vastaanottaa ja siittää sydämeemme Jumalan pyhän Hengen, jotta hänen kauttaan myös meidän ruumiimme puettaisiin tuomiopäivänä rauhalliseen kirkkauteen, jotta hän herättäisi ne uuteen ja katoamattomaan elämään, loisi heille uuden taivaan, uuden maan (Ilm. 21:I; Jes.65:17) ja uudet valot sekä antaisi heille kuvansa ja kaiken luvatun perinnön (Hebr.9:15). Katsokaa, kallisarvoisia kiviä ja valikoituja helmiä, jotka tulevat Jumalan kasvojen eteen; sillä vanhurskaita kutsutaan kallisarvoisiksi kiviksi, kotkiksi ja kyyhkysiksi (1.Kor 3: 12; Matt.24: 28; 10:16). Arkkitehti Kristus, joka pystyttää sisäisen ihmisen, tuhoaa pahojen ajatusten pimeyden paalut, kuten sanotaan: ”Kaatakaamme ajatukset ja kaikki korotukset, jotka nousevat Jumalan tuntemusta vastaan” (2. Kor. 10, 4-5) (ne myös huutavat sydämessämme kuin tyhjään paikkaan astuessaan). Tasoitettuaan tilan hän asettaa kallionsa perustukseksi sydämiimme, ja kun hän on tuonut muita kiviä (puhun luonnollisista ajatuksista), hän pystyttää rakennuksen huippuihin, taivaan korkeuksiin, verratessaan sitä Kristuksen pyhään ruumiiseen ja yhdistäessään sen pyhien apostolien rakennukseen (Ef.2:21; 4: 16). Kahdesta teosta muodostuu jumalallinen talonrakennus. Ensin Kristus johdattaa sisäisen ihmisemme hänen ruumiinsa rakennukseen, joka on täynnä enkeleitä ja valohenkiä, ja sitten hän laskeutuu itse korkeimmasta maanpäälliseen, asettuu sinne, vahvistaa asuinpaikkamme itsellään ja, valittuaan itselleen paikan, pysyy siellä.
- Niin kuin aistillisen näkemisen silmät huomaavat aistillisen auringon, niin sielun silmät eivät voi olla näkemättä totuuden auringon henkistä valoa (Mal4:2). Ja niin kuin pääskyset, jotka talvella lentävät pois, kun ne eivät kestä tuulten ankaruutta ja kylmyyden julmuutta, palaavat keväällä, kun ne huomaavat ilman olevan leudompi ja rauhallisempi ja koko maan lämmenneen, lentävät sisään, astuvat ikään kuin koteihinsa, ihmisten koteihin, ja, ja istuvat turvallisesti maahan ja tehtyään itselleen kennot, tekevät pesiä ja visertävät lakkaamatta luonnollisilla äänillä – niin myös Herra, asettuessaan sielumme taloihin, lepää sydämemme kennossa ja asuu siellä odottaen myrskyjen, pahan talven ja synkkyyden loppua; Silloin Hänen suloisimman valonsa säteet loistavat siinä, ja syvä rauha valtaa koko talon. Keväällä, kun auringon lämpö vähitellen saapuu ja vihdoin leviää kaikkialle, herännyt maa puetaan kaikkiin yrtteihinsä ja kasveihinsa; viinitarhat, kaikki tammipuut ja kaikki viljelysmaat puetaan vehreään, ne loistavat nuorilla lehdillä ja niitä koristavat kirkkaat kukat. Ja myös sanattomat elävät olennot kantavat hedelmää, synnyttävät kohtunsa lapsen, niin että aikanaan ilmestyvät karitsojen ja muiden olentojen nuoret ruumiit, vastasyntyneiden vauvojen vilpittömät ja viattomat sydämet; ja kaikki se, mikä ei ole kauan sitten ollut hämärää, ankeaa, liikkumatonta ja karua, on nyt yhtäkkiä muuttunut, elävä, hedelmällinen ja kasvava. Kylmyyden kovettama maa sulaa, ja sitä koristavat kirkkaat niittykukat; vihreän peittämät erämaavuoret irtautuvat ankaruudestaan; kaikki lähteet, joissa on runsaasti vettä, vuotavat suloisia ja kirkkaita puroja; ja kaikenlaiset siivekkäät ja nelijalkaiset olennot, jotka ovat muuttuneet tähän suloiseen ja armolliseen vuodenaikaan, hyppelevät ja riemuitsevat ja iloitsevat ruoan runsaudesta.
- Mutta kaikki nämä ovat kuvia hengellisistä ja mielekkäistä asioista. Pelottavasta pimeydestä ja pahoista tuulista mielemme on ahdas, hillitty ja karu, kaikki sen ajatukset painetaan maahan ja niitä syleilee ahdistava kaipaus; silloin syntyy monia luonnolle vieraita ajatuksia, ja jokainen paha ajatus on saatanasta. Pyhän Hengen vierailun aikaan (Jer.28:1-17) tapahtuu suuri muutos ja muodonmuutos. Mieli alkaa kukoistaa ja tuottaa hengellistä hedelmää sydämen maaperästä, ja piikit ja orjantappurat eli pahat demonit murskataan Pyhän Hengen voimalla. Sydän itsessään alkaa herätä ja havaita taivaallista siementä, jota oikea Viljelijä viljelee. Siinä on suuri lepo, suuri rauha, ja autuaita ovat ne, joita Pyhä Henki vierailee ja viljelee. Niin kuin kyyhkyset lentävät ikkunoihimme ja laskeutuvat pesiinsä, niin vanhurskaat lentävät Kristuksen ruumiin kirkkauteen, Hänen lohdutukseensa (sillä missä saalis on, sinne kotkat kokoontuvat, Matt. 24:28). Kristukselle olkoon kunnia.
Keskustelu 3. Herran ristiinnaulitsemisesta ja kärsivällisyydestä.
- Puolustuskyvytön puu, aseeton risti, kuollut ruumis kukisti ja tuhosi paholaisen ja hänen enkelinsä: vahvin kukisti ja surmasi vahvimman soturin omalla aseellaan (Matt. 25:41; Lk.11:21-22). Ja nyt jokaisen häntä etsivän sielun luo hän todella tulee ja yhdessä sen kanssa murskaa ja tuhoaa pahan voiman, joka tarttuu sieluumme ja sortaa sitä. Sellainen täytyy olla sielun kaipaus ja rakkaus kihlattuun sulhastaan Kristukseen, kuin on hyveellisen ja uskollisen vaimon kaipaus ja rakkaus, joka nähdessään miehensä vartioituna, kahleissa ja muissa piinaavissa oloissa, rakkautensa tähden näyttää olevan sidottu yhteen hänen kanssaan, kärsivän yhdessä hänen kanssaan, ja sydämessään kidutettuna on kidutetumpi kuin vainottu mies itse. Ja aivan kuten Maria, joka kohtasi ristiinnaulitun Herran (Joh.9: 25), vuodatti kyyneleitä, huokaili kaipauksen kirvelyn alla ja näytti olevansa ristiinnaulittu, niin sielun, joka rakastaa Herraa, joka palaa halun tulessa ja kaipaa olla todella yhdistynyt sulhasensa Kristuksen kanssa, täytyy kärsiä hänen kärsimyksensä, pitää aina silmiensä edessä hänen haavojaan hänen puolestaan ja muistaa, kuinka paljon intohimoton kärsi hänen vuokseen, kuinka Häntä, joka ei ole minkään rangaistuksen alainen, rangaistiin hänen vuokseen, ja kuinka hän Jumalan kuvana otti palvelijan muodon (Fil.2: 6-7), hänen on osoitettava myötätuntoa ja yhdyttävä häneen kaikessa; silloin hän kirkastuu hänen kanssaan (Room. 8:17). Ja aivan kuten haudan kivi vieritettiin pois Jumalan voimalla ja Maria näki Herran (Matt. 28:2; Joh.20:14), niin Pyhän Hengen voimalla ja huolenpidolla vieritetään ja tuhotaan sielun päällä oleva kivi, synnin peite (2. Kor. 3:14-16), ja sielu suoristettuna ja vapautettuna synnin raskaasta kivestä saa nähdä Kristuksen kasvot ja levätä Hänen Hengessään. Jokaista sielua, joka rakastaa Herraa, piinaavat pahat demonit, jotka hyökkäävät sen kimppuun ja estävät sitä menemästä elämän antajan Jeesuksen luo. Mutta tämä tapahtuu Jumalan luvalla ja käskystä: Hän on se, joka koettelee häntä, rakastaako hän todella Herraa, onko hänellä rohkeutta voittaa tuskallinen ahdistus, eikö hän kieltäydy Hänestä, väistää tien vaikeuksia ja pakenee sotaa pahan henkiä vastaan; ja hidas sielu, joka lykkää pahuuden koettelemusta pitkiä vuosia, tuomitaan Herran kasvojen edessä, häneltä riistetään hänen antimensa eikä hän ole minkään avun arvoinen.
- Mutta nähdessään sielun rohkeuden, sen kärsivällisyyden koettelemusten keskellä ja sen, että se on noussut vahvistuneena tulesta, Herra ilmoittaa itsensä hyvyydessään, ilmestyy loistavan valonsa valaisemana ja kutsuu sielun luokseen ja sanoo: ”Tule rauhassa, rakkaani” (Laulu 2:10; 5:7). Ja hän juoksee hänen luokseen, huutaa häntä ja sanoo: ’Miksi, Herra, miksi, Herra, olet hylännyt minut niin kauan pahojen kärsimysten ja vihollisteni pilkan tähden?’ Hän sanoo. Yölliset vartijat, jotka kiersivät kaupunkia, kohtasivat minut, kun etsin Sinua, ja kiusasivat minua. Mutta Herra, joka säteili sanomattomasta valosta, rauhoitti hänet, lohdutti häntä ja sanoi hänelle: ”Sinun sanasi ovat hyviä; tule rauhassa, rakkaani, kyyhkyseni”. Inhimillisyydessäni menin etsimään teitä ja vapauttamaan teidät, koska alun perin kuvakseni loin teidät ja tein teistä morsiameni; ja teidän tähtenne kärsin, kärsimättä ja loukkaantumatta, kärsin monia loukkauksia teidän lunastuksenne tähden. Ja sinä, jolla oli niin paljon pahaa itsessäsi ja joka olit niin pimeässä, etkö sinun omasta puolestasi saisi kärsiä ja joutua kiusatuksi? Ja keskustellessaan rauhallisesti ja vastatessaan sielulle hän paljastaa sille, että hän itse opetti sitä kestämään myös kärsimyksiä ja että hän itse salaa antoi sille voimaa koettelemuksissa ja vahvisti sitä.
- Häntä kuunnellessaan sielu myöntää, ettei sillä ole mitään omaa, vaan kaikki on peräisin Herralta, sen kauniilta ja kukkivalta Sulhaselta (Laulu 1:15; 2:9). Mutta tunnustaen tahdon, rakkauden ja halun, jonka Hän on asettanut häneen, hän vastaa ja sanoo sydämensä täyteydestä: Katso, Herra, katso tätä puhdasta ruumista, katso tätä puhdasta sielua, ota minut kaikki suojaavan oikean kätesi alle, rauhalliseen syliisi. Herra ilmoittaa itsensä hänelle kahdessa muodossa, haavoissaan ja valonsa säteilyssä, ja sielu näkee kärsimykset, jotka hän hänen puolestaan kärsi, näkee hänen jumalallisen valonsa loistavan kirkkauden ja muuttuu hänen kaltaisekseen, nousee kirkkaudesta kirkkauteen, ikään kuin Herran Hengen voimasta (2.Kor.3:18); ja molemmissa täydellistymisen muodoissa, kärsimyksen muodossa ja kirkkauden täyttämän valon muodossa, hän jotenkin unohtaa olevansa luotu, tulee Jumalan hyväksymäksi, yhdistyy ja sulautuu taivaalliseen ihmiseen ja Pyhään Henkeen ja tulee itse hengeksi (1.Kor. 15:47-48). Aivan kuten nälkäinen kerjäläinen, joka kulki talosta taloon etsiessään päivittäistä ruokaa (Jaak.2:15), mutta josta yhtäkkiä tuli kuningas, unohtaa menneen köyhyytensä käsiin tulleen onnen vuoksi, niin myös sielu, joka on rikastunut taivaallisilla rikkauksilla, ei muista entisiä vaivojaan. Sillä jos jopa Kristus, joka oli luonnostaan Jumalan kuva, jotenkin unohti kirkkautensa, kun hän otti palvelijan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi (Fil. 2:6-7), kuinka paljon helpommin sielu, joka on saanut jumalallisen luonteen, olemuksen ja voiman, unohtaa entisen häpeänsä.
- Kutsukaamme Herraa ja odottakaamme Hänen ilmestymistään rakkaudessa ja vapautumistamme pimeydestä, jotta ylösnousemuksessa jopa heikko ruumis valaistuu sielua valaisevalla kätketyllä valolla ja tulee osalliseksi Hänen kirkkaudestaan. Herra on lähellä (Fil.4:5), jos vain etsimme häntä sydämemme totuudessa. Jokainen sanan kuulija pyrkiköön kuulemaan kätketyn totuuden sanan ja oppikoon siitä kaiken vanhurskauden. Katso, ihminen, joka toivoo saavansa osansa Jumalasta ja yhdistävänsä sielunsa Herran henkeen, millaisen kansalaisuuden sinun tulisi ottaa, millaisen elämäntavan sinun tulisi valita ja millaisessa kansalaisuudessa sinun tulisi pysyä ja täydellistyä. Kaikkea tätä sinun tulee tehdä ja osoittaa, sikäli kuin sinussa on voimaa. Aamen.
Keskustelu 4. Kristittyjen taivaallisesta tilasta
- On olemassa epätäydellinen maailma ja on olemassa täydellinen maailma. Epätäydellisessä, ohimenevässä on monenlaista kuin täydellisessä, ikuisessa. Tässä on kuninkaallinen palatsi ja kuningas, jolla on porfyyrinen ja jalokivistä koostuva kruunu, sekä hänen palvelijansa ja sotajoukkonsa, joista toiset työskentelevät palatsissa, toiset hoitavat virkoja sen ulkopuolella, ja jokaisella on oma erityinen arvonsa, ja kaikki on puettu loistaviin ja kallisarvoisiin vaatteisiin. Taivaassa on myös kuninkaallinen palatsi ja kuningas Kristus, joka on puettu kuninkaalliseen porfyyriin. Tuossa palatsissa on myös palvelijoita, palvelijoita ja korkeita virkamiehiä, jotka on puettu samaan loistoon ja kruunattu jalokivikruunuilla (sillä ”Sinä olet asettanut hänen päähänsä jalokivikruunun”, Ps. 20:4). Tässä maassa on sotureita ja kenraaleja, jotka ovat käyneet monia taisteluita, voittaneet monia taisteluita ja ottaneet viholliselta mittaamattoman määrän saalista. Sieltä löytyy myös monia urheita sotureita, jotka voittivat paholaisen ja hänen enkelinsä ja saavuttivat korkeat sotilasarvot. Rooman näkyvässä palatsissa on kunniallisia miehiä, kaukana kaikesta sekasorrosta ja jännityksestä, ketään ei pakoteta kantamaan aseita eikä taistelujoukkoihin, niin sanottuja kuninkaallisia eunukkeja, joita kaikki ihmiset kunnioittavat ja joita itse tsaari rakastaa; heidän on uskottu kantavan kenellekin porfyyriä, kenellekin sidettä, kenellekin jotakin muuta kallisarvoista ja kuninkaallista. Ja taivaassa on korkeimman kuninkaan kunnioittamia miehiä, todellisia eunukkeja, joita on nuhdeltu, jotka on puhdistettu, jotka ovat selvinneet taistelusta syntiä vastaan; heille uskotaan siunattuja isänmaita, jotka ovat täynnä rauhaa ja lepoa, ja heille annetaan kuninkaallinen porfyyri ja taivaallisia aarteita. Heidät vapautetaan kokonaan asepalveluksesta, ja he elävät tästä lähtien rauhassa. Siellä on taiteilijoita ja viisaita miehiä, ja taas täällä on viisaita miehiä, viisaita miehiä, jotka ovat viisaita hengellisessä viisaudessa kaikkiviisaalta Kristukselta, pukeutuneina kirkkaisiin vaatteisiin, hengellisiin rikkauksiin, jotka eivät koskaan katoa. Ja kristittyjen työ on arvokkaampaa kuin jokainen lihallinen käsityö ja jokainen lihallinen ammatti. Sillä he tekevät jumalallista työtä, jota maailma ei tunne.
- Mieli on erilainen kuin mieli, ja ihminen on arvokkaampi kuin ihminen. Ja kaikki näkyvät asiat tuntuvat minusta mielen asioille vastakkaisilta ja vierailta. On mieli, joka kääntyy ja virtaa kohti taivasta ja kulkee puhtaiden ajatustensa polkua ja tavoittaa sillä pyhille taivaassa valmistetut polut ja tiet. Ja on toinen mieli, joka hiipii maan päällä ja nöyristelee lihan teillä. On lihallinen mieli ja on hengellinen mieli, ja hengellinen mieli on erilainen kuin lihallinen. Kuin elävien olentojen keskuudessa höyhenpeitteiset, kevyillä höyhenillä lentävät, liikkuvat keskellä ilmaa, siipien tukemina ja itse ilmaa helpottaen (siipiään räpyttelemällä ne näyttävät vangitsevan jonkinlaisen tuulen, joka nostaa ne ylös ja kuljettaa niitä lennossa), siivettömät ja maassa kävelevät, jos niillä on edes halua nousta ilmaan, Niinpä mieli, joka on puhdistunut ja saanut hengelliset siivet, nousee vauhdikkaan impulssinsa ansiosta taivaalle, Jumaluuden ilman nostattamana, kun taas eläimellinen, villi ja aineellinen mieli, joka putoaa maahan, kuihtuu toivottomassa autiomaassa, kykenemättömänä käsittämään tai tuntemaan edellä mainittua mieltä. On puulajeja, jotka eivät pudota lehtiä kesällä eivätkä talvella, vaan ovat aina pukeutuneet ja koristeltu vihrein, kuten oliivipuu, sypressi ja muut vastaavat; on taas puulajeja, jotka paljaat ja pudottavat lehtiä talvella. Edellisiin on sopivaa verrata kristittyjä: heitä kutsutaan Raamatussa puiksi (Mt 7:17; 12:33), eivätkä ne koskaan pudota lehtensä kauneutta ja loistoa (Ps 1:3), eivät villien tuulten häiritsemänä eivätkä kesäkuivuuden alkaessa, vaan ovat aina puettu Hengen kirkkauteen. Niistä sanotaan: ”Hän tuottaa hedelmänsä aikanaan, eikä hänen lehtensä kuihdu” (Ps 1:3). Mutta on myös muita, joilla on kevyempi mieli, jotka voimattomuutensa vuoksi, kun koettelemukset tulevat, eivät kestä kylmyyttä ja myrskyjä eivätkä kestä niitä.
- Hengelliset ihmiset ovat lihallisten ihmisten vihollisia heidän ajattelutavallaan. Itse asiassa, aivan kuten vesien asukkaat, jotka löytävät sieltä ravintonsa, eivät kestä elämää maalla, vaan menehtyvät kaukana vedestä, ja ne, jotka laiduntavat maalla, päinvastoin välttelevät vedessä olemista ja vihaavat elämää syvyyksissä, niin myös kristityt, jotka ovat pakotettuja ja vetäytyneet tämän aikakauden huoliin, kaipaavat ja kärsivät ikään kuin jonkinlaisesta tukehtumisesta. Samoin lihalliset, jotka ovat etääntyneet aineellisista asioista ja joiden on pakko kääntyä hengellisten asioiden puoleen, läkähtyvät ja tukehtuvat ikään kuin ahtauteen ja tukehtumiseen. Siksi rohkeat ovat hyvin harvinaisia, jotka kärsivällisyydessä vievät työnsä loppuun asti (Hepr.3:14). He tarvitsevat suurta rohkeutta ja rohkeaa päättäväisyyttä tullakseen Jumalan luo ”näinä nykyisinä aikoina” (Room.3:26). Niin kuin nopeasiipiset linnut nousevat kevyen höyhenen voimalla korkeuksiin ja pilkkaavat ovelien pyydystäjien varjoja, niin myös mieleltään nopea ja ajatuksiltaan päättäväinen välttää paholaisen pahoja ajatuksia ja varjoja. Monet henget tungeksivat sielussa, houkuttelevat luokseen kaikki maan matelijat ja horjuttavat mieltä. Siksi kristityn tulisi olla kuin painija tai kilpailija. Ja niin kuin muukalainen, joka on kokematon kaupungin asioissa, astuu täpötäyteen kaupunkiin ja on kokemattomuutensa ja heikkoutensa vuoksi arka, kiiruhtaa takertumaan taitavaan esirukoilijaan, joka kykenee työntämään väkijoukkoa taaksepäin (kun tällainen muukalainen kiiruhtaa, (niin kauan kuin tällainen muukalainen kiirehtii, ei katsele tyhjänpäiväisesti ympärilleen, seuraa kärjessä, hän etenee suoraa tietä, mutta katselee ympärilleen, ja kaupungin väki hänen hitautensa vuoksi sotkeutuu hänen jalkojensa alle ja jää jälkeen, kun häneltä riistetään apu; Mutta jos hän taas ponnistelee ja halveksii vastoinkäymisiä, ’vyöttää lanteensa voimalla’, hän murtautuu väkijoukon läpi, saa kiinni esirukoilijansa ja saa kunnian hänen avustaan) – niin on ihmisten sieluilla: heitä kutsutaan Jumalan kaupungiksi, ja heidän toreillaan on nyt henkien väkijoukko, ajatusten kokoontuminen mielen ja sydämen kaduilla; mutta he näkevät edessään Herransa ja puolustajansa Jeesuksen Kristuksen, suurten arvojen viisaan antajan, ja siksi heidän on suurella rohkeudella ja itsestään unohtuvalla kiihkolla halkaistava ja murtauduttava painostavan väkijoukon läpi. Sillä silloin he voivat, voitettuaan vihollisen, tulla Kristuksen siunattuun helmaan, jolle kunnia on iankaikkisesti ja iankaikkisesti. Aamen.
Keskustelu 5
- Ne, jotka ovat vetäytyneet maailmasta, jotka ovat vilpittömästi kuuliaisia Jumalan sanalle ja jumalaapelkääviä kansalaisia, mutta jotka vielä vaikertavat Aadamin tottelemattomuuden tähden kaikkien ylle langenneen intohimojen verhon alla (eli lihasta lähtevien pahojen ajatusten vallassa, joita apostoli kutsuu kuolemaksi sanoen: ”Lihan ajatukset ovat kuolema”, Room.8:6), ovat kuin yössä vaeltavat ihmiset: vaikka tähtien loiste valaisee heitä (i. eli Pyhien Kirjoitusten käskyt), mutta he ovat kuitenkin intohimojen näkymättömän vaikutuksen vuoksi uppoutuneet yöhön, kompastuvat eivätkä näe kaikkea selvästi tämän intohimojen pimentävän vaikutuksen vuoksi. Heidän tulisi ponnistellen ja vahvalla tahdolla, hyveisiin vakiintuneina, rukoilla paljon Korkeinta Herraa, jotta Totuuden Auringon valo loistaisi heidän sydämissään ja he kykenisivät näkemään kaiken tarkasti – ja mielen petojen moninaisen ja monimutkaisen vitsauksen, ja katoamattoman maailman hyvien nautintojen sanoinkuvaamattoman moninaisuuden ja sen ennennäkemättömän kauneuden, sillä ne hengelliset ja täydelliset ihmiset, jotka kykenevät todelliseen arvostelukykyyn ja joiden sydämiin älyllinen valo on todella loistanut, tuntevat sekä parhaiden hyveet että huonoimpien rumuuden kunkin erilaisen toiminnan perusteella. Kuten autuas Paavali sanoo: ”Kiinteä ruoka on täydellisille, joiden aistit ovat kokemuksen kautta harjaantuneet erottamaan hyvän ja pahan” (Hebr.5:14); ja siunattu Pietari sanoo: ”Meillä on myös profeettojen uskollinen sana, jonka puoleen teidän on hyvä kääntyä kuin lamppuun, joka loistaa pimeässä paikassa, kunnes päivä valkenee ja aamutähti nousee sydämissänne” (2.Piet.1:19); ja toisessa paikassa sanotaan: ”Mutta teille, jotka pelkäätte Herraa, nousee vanhurskauden aurinko, joka paranee siipiensä varjon alla” (Mal.4:2). Ja ne joukot, jotka ovat eksyneet maailmassa, ovat kuin ihmiset, jotka vaeltavat pimeässä yössä mustien pilvien alla ja paksun sumun keskellä, jossa tähtien valo (eli jumalallisen Sanan valo, joka valaisee sielun) ei loista edes vähän, niin että heitä voidaan melkein verrata sokeisiin. Sellaisia ovat yleensä kaikki ne, jotka ovat kietoutuneet aineellisiin kietoutumisiin ja jotka eivät täytä Jumalan pelossa sen enempää käskyjä kuin muitakaan hyviä tekoja, vaan jotka ovat täysin uppoutuneet maalliseen turhamaisuuteen, pahoihin töihin. Mutta ne, jotka elävät maailmassa, joita Jumalan käskyt valaisevat kuin tähtiä ja jotka pysyvät uskossa ja Jumalan pelossa, eivät ole täysin mustan yön syleilyssä, ja siksi heillä voi olla toivoa pelastuksesta.
- Niin kuin tämän maailman ihmiset keräävät rikkautta erilaisilla taidoilla ja erilaisilla ammateilla, niin kuin he kuninkaan armeijassa eri asemissa ollessaan saavat rahaa, ja talonomistajaa autetaan vaurastumaan erilaisilla omaisuuksilla tai karjalla tai muulla, niin erilaisista lahjoista (Raamatun sanan mukaan: ”meillä on erilaisia lahjoja sen armon mukaan, joka meille on annettu”, Room.12:6) ja erilaisista Jumalan lähettämistä työstä, oikeutuksista ja hyveistä kukin valmistaa itselleen taivaallisen omaisuuden (i. ts. iankaikkisen elämän taivaallisen hengellisen rikkauden) hyvien ponnistelujensa, ahkeruutensa ja uskonsa mitan mukaan. Älköön siis kukaan tuomitko, epäilkö tai halveksiko lähimmäistään, vaan kukin kiiruhtakoon uskossa Herran perässä ponnistellen ja henkistä voittoa säästäen.
(3) Mutta todella kultaa näyttävät kaivavan ne, jotka ovat osuneet itse kultakaivokseen, eli ne, jotka lakkaamatta ja hellittämättä kiiruhtavat kohti perimmäistä päämäärää, saavuttamista, täydellisyyttä (Hepr.6:1). Itse asiassa se, joka kärsivällisesti ja sinnikkäästi harjoittaa ammattia tai työskentelee toivoen maan päällä, rikastuu vähitellen ja tulee kunniakkaaksi maailmassa, kun taas laiskat palkkasoturit, jotka syövät saamansa välittömästi eivätkä tee työtä kärsivällisesti, keskeytyvät ikuisesti alastomuuteen ja köyhyyteen. Niinpä kaikki ne, jotka toivossa kärsivällisesti sinnikkäästi ja lujasti suorittavat innokkaasti hyveen tekoja, odottavat uskossa taivaan lupauksia eivätkä unohda armon esirukousta, kerryttävät sinnikkyydellään, kärsivällisyydellään, vaivannäöllä ja rukouksellaan totisesti hengellistä rikkautta, ja siksi he tulevat tulevana aikakautena olemaan kirkkaita Jumalan kanssa; Mutta ne, jotka ovat kärsimättömiä, jotka ovat valmiita vain vastaanottamaan armon, mutta joilla ei ole rohkeutta työskennellä otsansa hiessä ja aina jäljitellä Kristusta kaikella pitkämielisyydellä, menettävät saamansa armon. Mutta arka ja laiska tahto, joka ei ole armon mukainen, joka on alaston, vailla hyviä tekoja ja vailla hyveellisyyttä, havaitaan tulevana aikakautena kelvottomaksi ja Jumalan edessä häpäistyksi.
Keskustelu 6. Siitä, että nykyisyys on altis tuhoutumiselle, mutta tulevaisuus on erottamaton.
- Ne, jotka ovat lähteneet maailmasta, jotka rakastavat köyhyyttä ja jotka ovat tulleet vieraiksi lihalliselle yhteisyydelle ja kaikelle maailman näennäisyydelle, jotka halveksivat maallista kunniaa ja kaikkea kuviteltua suuruutta, jotka ovat vakiintuneet köyhyyteen ja pitävät kiinni Herrasta, ovat päättäneet hyvin ja asettaneet itselleen hyvän ja hyveellisen päämäärän. He todellakin pyrkivät pääsemään pyhien kirkkaaseen kaupunkiin, taivaalliseen isänmaahan, asuntoihin ja taloihin, joita ei ole tehty käsin (2. Kor. 5: 1), ja koska heidän mielensä on suunnattu sinne, he ovat itsessään sellaisia kuin olisivat jo astuneet tuohon kaupunkiin, sen kirkkauden valaisemina, ja elävät vielä lihassa, mutta ovat erinomaisen päättäväisyytensä ja päämääränsä voimalla saaneet osansa siinä: he odottavat tässä maailmassa ollessaan pääsevänsä siihen kaupunkiin, jonka suunnittelija ja rakentaja on Jumala (Hebr.11:10). Tämän aikakauden asumukset ovat lahoja, eikä niillä ole vankkaa perustaa. Aikakauden lopussa kaikki sen teokset ja rakennukset häviävät, sillä taivaat kääritään kuin käärö ja maa katoaa (Jes.34:4). Missä ovat kaikki maailman loistavat ja suuret asiat, kun sen ratkaisun aika koittaa? Kerää luokseni rikkaudet, kulta, hopea, omaisuus ja kaikki se kauneus ja turvallisuus, jonka rikkaudet antavat, ja ala rakentaa niistä kaupunkia; rakenna viisaus, kunnia, kunnia ja valta kuin kaupungin linnoitusmuuri ja anna sille kaikki tämän ajan mukavuudet – ja kun olet saanut kaupungin valmiiksi, kaupungilla ei ole enää jalansijaa eikä linnoitusta. Sillä katso, muurien perustukset ovat mädäntyneet, ja ne sortuvat, ja kaikki, mitä kaupungissa on, katoaa ja häviää. Niin paljon siitä, että kaikki tämän aikakauden houkutteleva komeus on turmeltunutta ja katoavaa.
- Mutta te teette ihmeellisen hyvin, kun rakennatte rakenteita, jotka ovat tuhoutumattomia ja jotka eivät koskaan rapistu; sillä te pyritte perustamaan perustuksenne kalliolle (Luuk.6:48), ja kalliolle rakennettu perustus ei koskaan kaadu, kuten Raamattu sanoo: ”Taivasten valtakunta on kuin viisas mies, joka kaivoi, meni syvälle ja perusti perustuksensa kalliolle; sen tähden, kun tulva tuli ja tuulet löivät, se ei kaatunut, sillä se oli perustettu kalliolle.” (Matt. 7:24-25; Lk. 6:48). Mikä on tämä ei-ihmisen tekemä rakennelma? Uskolliset sielut, jotka rakastavat Herraa; sillä viisas arkkitehti Jeesus Kristus on rakentanut ne kalliolle, Herran itsensä, hänen elämää antavan Sanansa, jumalallisen voiman ja Pyhän Hengen varaan. Ja mitä ovat kivet? Aatamin luonteen puhtaat ja hyvät ajatukset; sillä ne ovat kuin taivaallinen kivi, ja Hänen mittansa mukaan ne rakennetaan – kuten Raamattu sanoo? – kunnes tulemme ”täydelliseksi ihmiseksi, Kristuksen täyden ruumiinkoon mitaksi” (Ef.4:13). Mutta on olemassa toinenkin rakennus, hiekalle – syntiset sielut, maalliset mielet, ihmiset, jotka lankeavat lihallisiin intohimoihin. He rakentuvat pahojen ajatusten kautta paholaisen hengelle. Mitkä ovat kivet tässä? Pahat ajatukset, jotka on kahlittu syntisiin nautintoihin. Tällainen rakennus, hiekalle, rapistuu ja hajoaa.
- Ne, jotka kolkuttelevat ovia nyt (Luuk.13:25), pohtimalla tulevia asioita ikään kuin ne olisivat nykyhetkessä, ovat paljon varovaisempia. Ajattelemalla tämän aikakauden turmelusta ja rappeutumista he todellakin halveksivat lihaan kiinnittymistä, sillä he tietävät, että sitä seuraa ruumiin hajoaminen; ajattelemalla taas, että kaikki näennäinen rikkaus on tuomittu katoamaan ja häviämään, he halveksivat kaikkea näkyvää; mutta muistamalla synnintekijöille suoritetut tuomiot ja heidän kärsimänsä erilaiset rangaistukset he vahvistuvat huolenpidossa ja pelossa ja vahvistavat sieluaan, etteivät he putoaisi Gehennaan ja kidutukseen. Kun he sitten ajattelevat pyhien kaupunkia ja suuria miehiä, isiämme, profeettoja, apostoleja ja marttyyrejä, sitä taivaallista kauneutta ja jumalallista kirkkautta, johon pyhät puetaan palkkioksi heidän ihmeellisestä päättäväisyydestään, he pysyvät tässä ajassa, mutta ikään kuin jo maistelevat tuonpuoleisen siunauksia. Ja tällä tavoin harjoitellen he lähestyvät taivaallista Isäänsä. Todellakin yhdestä ja samasta ihmisestä Aadamin rikoksen jälkeen tulee sekä hyvää että pahaa, mutta he valitsivat ja ryhtyivät taisteluun pahaa vastaan, pyysivät aseita taivaalliselta Isältään ja taistelivat ja voittivat hänen avullaan sammuttaen synnin tuliset nuolet (Ef.6:16). Sen tähden, minne he astuvat sisään, sinne enkelit haluavat katsoa sisään (1.Piet.1:12); sillä heidän päähänsä on asetettu jalokivikruunut (Ilm. 4:4). Silloin enkelit alkoivat sanoa toinen toisilleen: ”Keitä ovat ne, jotka ovat saaneet sellaisen kunnian ja sellaiset kruunut, että heidät johdatetaan meitä kunniakkaampaan paikkaan?”. Ja Herra sanoi heille: ”On oikein suosia heitä teitä, sillä he minun nimeni (Matt.24:9) ja käskyni tähden lähtevät maailmasta ja halveksivat sitä aikaa, kestävät köyhyyttä, pilkkaa ja pahoinpitelyä siinä maailmassa, joutuvat saatanan piirittämäksi, painivat ja kilpailevat hänen kanssaan, mutta eivät ole hänen voittaneitaan, raatavat ja täyttävät silmänsä kyynelillä päivin ja öin palveluksessani, kantavat ristini loukkauksen olkapäillänsä ja intohimoni ruumiinsa.” (Matt. 4:9). Herra ottaa vastaan tällaiset sielut ja vie heidät Isän luo sanoen: ”Katso, katso, nämä ovat puhtaita neitsyitä, jotka ovat noudattaneet käskyäsi; ota heidät vastaan Henkesi syliin ja valosi siunattuun syleilyyn”. Heidän tähtensä polvistuin maahan ja vuodatin kyyneleitä sanoen: ’Pyhä Isä, pyhitä heidät ja varjele heidät. Pyhitä heidät ja varjele heidät pahasta, että he olisivat minun kanssani yhdessä ruumiissa ja yhdessä hengessä” (Joh.17:11-17; 22). Minä en silloin kutsunut Sinua ja rukoillut yksin heidän tähtensä, vaan koko pyhien seurakunnan tähden” (sillä Hänen kärsivällisyytensä ja palvelutyönsä maailmassa oli sitä varten – niiden tähden, jotka haluavat tulla Hänen palvelijoikseen ja olla Hänen suosikkejaan ja täyttää Hänen rauhallisen valtakuntansa taivaallisella seurakunnallaan). Ja Isä iloitsee heistä ja sanoo: ”Perikää teille valmistettu valtakunta; minä ja Poikani olemme teidän kanssanne yhdessä hengessä ja yhdessä yhteydessä” (Matt.25:34). Ja Hän johdattaa tällaiset sielut lepoon, kirkkauden valtaistuimille ja iloon. Enkelijoukko, joka ympäröi heitä, kun he kamppailivat, kun he sinnikkäästi taistelivat ja tarjosivat rukouksensa, paastonsa ja valvomisensa Herralle, todistaa heistä.
- Kun olette vakiintuneet köyhyyteen, juuri tämän köyhyyden kautta hankitte itsellenne taivaallisia rikkauksia. Sillä kun harjoitatte ruumistanne nukkumalla paljaalla maalla, polvistumalla ja rukoilemalla, teistä tulee kauniimpia kuin porfyyriin puetuista. Sillä ne, jotka ovat pukeutuneet porfyyriin, eivät palvele Herraa, mutta te, ankarien vaikeuksien ja ilmeisen nälän keskellä, menette palvomaan ja ylistämään Herraa. Älkää tulko huolimattomiksi tällaisessa köyhyydessä ja alastomuudessa, vaan pitäkää esimerkkinä ja päämääränä Herran esimerkki ja päämäärä ja se vaikea tie, jonka hän on kulkenut. Kun ruumiisi on väsynyt ja uupunut, muistele Herran ruumista, sitä, miten Pilatus hakkasi sitä ja miten Hän väsyi matkallaan. Kun sinulla ei ole majapaikkaa yöksi, muista, että luotujen Herra, kun hän käveli maan päällä, sanoi näin: ’Ketuilla on koloja ja taivaan linnuilla pesiä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole paikkaa, johon hän voisi laskea päänsä’ (Matt. 8:20; Lk. 9:58), niin sinua lohdutetaan. Kun vaellat, muista, että Herran jalat olivat tomussa koko sen ajan, jonka hän oli maan päällä, paitsi kerran, kun hän istui aasin selässä profetian vuoksi. Kun itket, muista, että Herra suri lankeamistasi ja rukoili Isää ”kovalla itkulla ja monin kyyneloin”, että sinut pelastettaisiin kuolemasta (Hepr. 5:7). Kun ihmiset pilkkaavat sinua, kuvittele hänen läimäytyksensä ja sylkemisensä ja vahvistu nöyryydessäsi. Myöskään majoittumisesi paljaalle maalle ei ole julmempi kuin orjantappurakruunu, joka kruunasi hänen päänsä. Kaikki enkelit ja pyhä sotajoukko iloitsevat morsiamen ja sulhasen yllä soittaen pasuunoita ja kyfäärejä (soitin, joka kuuluu jousisoittimien perheeseen. Se on vanha, erityisesti Itä-Euroopassa käytetty soitin, joka muistuttaa viulua, mutta siinä on usein enemmän kieliä ja se voi olla suurempi. Kyfäärissä on tyypillisesti pyöreä tai soikea runko, ja se soitetaan jousella. Soitin on tunnettu erityisesti kansanmusiikissa). Niin kuin rikkaan miehen näkyvissä olevissa häissä, joihin koko kaupunki ja esikaupunkialueet parveilevat, ja jokainen haluaa olla ystävänä palvelemassa morsiusparia, niin koko taivaallinen seurakunta parveilee, kun sielu menee naimisiin taivaallisen Sulhasen kanssa. Niin kuin sadonkorjuussa jokainen toivoo saavansa aikanaan niittää sitä, mitä on kylvänyt, ja saada hedelmää maasta, niin jos joku on tehnyt jotain tällä hetkellä (Room.3:26), sama kohtaa häntä taivasten valtakunnassa. On kristittyjä sanoissa ja on kristittyjä teoissa. Rukoilkaamme, että se, mitä keskuudessamme on puhuttu, toteutuisi teoissa ja voimassa ja täydessä mitassa. Sillä kokemus on luotettavampi kuin mikään, mikä seisoo tyhjien sanojen varassa. Kunnia Kristuksen laupeudelle ja hänen äärettömälle laupeudelleen aina ja iankaikkisesti. Aamen.
Keskustelu 7. Kristityn tarpeesta kuolla maailman pahoille teoille
- Niin kuin eläin, jota käytetään ihmisten ravinnoksi, on ensin teurastettava, sitten nyljettävä villalla, paloittelun jälkeen pestävä pois sisälmyksissä piilevät epäpuhtaudet, jälleen pestävä vedellä pois niin sanotun toisen mahalaukun hienojakoisemmat ja vaikeammin poistettavat epäpuhtaudet, jotka ovat piilossa tämän toisen mahalaukun poimuissa, sitten laitettava raaka liha tuleen ja kypsennettävä sitä pitkään, Vasta silloin siitä tulee maukasta ja herran nautittavaksi ja mukavaksi kelpaavaa, – samalla tavalla kristitty, kun hän on lähtenyt maailmasta ja ikään kuin kuolee entisen pahan elämänsä puolesta ja ikään kuin nylkee maailman villalla ja verellä, tappaa sisällään myöskin synnillisten ajatusten haisevat epäpuhtaudet, pahojen tekojen taidot, yhtä ilmeiset ja ilkeät kuin muutkin, hienojakoisemmat ja huomaamattomammat, tuskin käsittämättömät intohimot. Kyllä, jokaisen, joka haluaa tulla täydelliseksi kristityksi, täytyy tappaa itsensä maailman pahojen tekojen vuoksi, joihin hän oli aiemmin sekaantunut, ja kuin iho villalla, poistaa tämä maailma ulkopuolelta, jättää se kokonaan ja irrottautua siitä täysin, ja sitten leikkelyn (eli Jumalan armon vierailun) jälkeen peseytyä kahdella tavalla sydämen sisältä pahojen ajatusten liasta – sekä ilmiselvistä että hienovaraisemmista ja vaikeasti ymmärrettävissä olevista intohimoista, – ja sitten, kun se on kärventynyt Pyhän Hengen taivaallisessa tulessa, kun se on riisunut pois kaiken tahdon kosteuden ja kun se on kokenut täydellisen muodonmuutoksen täyteyden, ilmestyä sopivana ja valmistautuneena taivaalliseen ateriaan taivaallisen Kuninkaan, valtakunnan perillisen, iloksi, kuten Herra sanoo evankeliumissa: ”Minun ruokani on tehdä sen tahto, joka minut lähetti, ja saattaa loppuun hänen työnsä” (Joh.4:34).
- Mutta niin kuin vanhassa laissa karitsa tutkittiin, oliko siinä virheetön (3. Moos.22:20-25), ja vasta sitten se otettiin vastaan uhriksi ja eläimen rasvan sulattamisen kanssa tulessa ja sen rasva uhrattiin polttouhriksi Jumalalle ’miellyttäväksi tuoksuksi’ (3. Moos. 8,21), niin myös tässä nyt sielu, joka haluaa esittää itsensä ja ruumiinsa elävänä, pyhänä ja otollisena uhrina Jumalalle (Room. 12:1), taivaallinen ylipappi Kristus tutkii, onko siinä mitään vikaa; ja jos hänellä on hengellistä lihavuutta, jonka hän on hankkinut opetuksen, armon ja hyveen hyvien lakien kautta, niin hän on todella poltettu ja elävä uhri hengellisessä tulessa todellisen ylipapin Kristuksen kautta, nousee taivaallisen Isän luokse elävään taivasten valtakuntaan ja saa kunnian olla iankaikkisten siunausten perijätär. Siksi jokaisen tulisi aina tarkistaa ja koetella itseään kaikessa, oletko totuuden sanan kansalainen ja seuraatko Herran jalanjäljissä (vai annatko hengellisten ihmisten tarkistaa ja koetella itseäsi), ja etsiä aina ihmisiä, jotka julistavat totuuden sanaa ja pitävät kiinni kristinuskosta ”teoissa ja totuudessa” (1. Joh.3:18). Niin kuin monista ihmisille juotavaksi annetuista kulhoista osa kaadetaan makeimmalla viinillä ja osa täytetään yksinkertaisella vedellä, ja tämä on selvästi nähtävissä (sillä ne, joihin kaadetaan viiniä, antavat juojalle makeutta, voimaa ja iloisuutta) – niin myös monista älykkäistä perusteluista ja viisauksista, joita ihmisille esitetään maailmassa, on olemassa sellaisia, jotka tulevat ylhäältä, jotka piristävät sielua taivaallisella ilolla ja johdattavat sitä hyvään muutokseen, jotka puhuvat Pyhästä Hengestä ja ovat armolla maustettuja, jotka puhuvat sydämen elävällä äänellä eivätkä laita väkijoukkoa laulamaan laimealla juomalla, tyhjällä kielen kilinällä, jotka antavat herkälle sielulle voimaa ja jumalallista rauhaa saamansa armon kautta ja jotka juurruttavat ihmisiin saman armon pyhyyden. Näitä on etsittävä ja löydettävä, – puhuen, kuten olemme sanoneet, Hengessä elävästä sydämestä ja pitäen kiinni niistä, joilta voi todella saada jumalallista hyötyä, todellisista viisaista miehistä Herrassa eikä maailmassa, joista on kirjoitettu: ”Jos näet viisaan miehen, mene hänen luokseen varhain aamulla ja anna jalkasi hioa hänen oviensa kynnyksiä” (Siir.6:36); sillä joka heitä kuuntelee, voi heidän läheisyytensä kautta tulla aikanaan heidän kaltaisekseen.
- Kuinka tässä maailmassa on monia, jotka ovat hankkineet suuren varallisuuden kotimaassaan, mutta jotka eivät näytä itseään kaikille ja hillitsevät itseään kansanjoukon edessä eivätkä kerskaile millään tavalla omaisuudellaan, eivätkä taloillaan, eivätkä erilaisilla käyttöesineillään, eivätkä palvelijoillansa, eivätkä karjallaan, vaan kaikella varovaisuudella pitävät rikkautensa salassa; Ja niin kuin on monia muita, jotka eivät ole hankkineet minkäänlaista varallisuutta, mutta jotka esittelemällä monia esineitä ja maalaamalla talonsa saavat sen näyttämään siltä, että heillä olisi suuri varallisuus, ja näennäisellä loistokkuudella harhauttavat kansan luulemaan, että he ovat rikkaita, vaikka he ovat köyhiä ja tarvitsevia, niin on myös kristittyjen joukossa joitakin, jotka ovat todella hankkineet itselleen Hengen taivaallisen aarteen, mutta he eivät näytä sitä kaikille, vaan kätkevät sen, nöyristelevät ja eivät tahdo, että tiedetään, keitä he ovat; Ja on toisia, jotka jonkin näkyvän hyveen vähäisyyden, paaston tai valvomisen tai hiljaisuuden tai viisauden sanojen tai minkä tahansa vuoksi haluavat tulla pidetyiksi hengellisinä ilman, että heillä on hengellistä toimintaa ja voimaa. Ja saman esimerkin mukaan, niin kuin mies, joka pitää suuren varallisuutensa salassa, jos hän haluaa käyttää osan rahoistaan, hänellä ei ole vaikeuksia ostaa kaikkea omaisuutta joltakulta, joka näyttää olevansa rikas ja haluaa tulla tunnetuksi jostakin muusta kuin siitä, mitä hän on, ja jos hän paljastaa rikkautensa ja esiintyy avoimesti kaikille, väkijoukko nousee häntä vastaan suuressa kateudessa, mistä tämä näennäinen kerjäläinen on yhtäkkiä ottanut tällaisen rikkauden, ja alkaa tuoda hänelle julkista kulua ja suurta vahinkoa, ja varkaat ja rosvot ovat yötä päivää varuillaan etsimässä tällaista viedäkseen ja ryöstääkseen hänen tavaransa, ja häntä uhkaavat odottamattomat vaarat, vahingot ja vaivat kaikkialta, kunnes hän saa kuninkaalta jonkin arvon tai vallan. Sen tähden varovainen mies, jolla on suuri aarre, mutta jolla ei ole arvoa, kätkee varallisuutensa kaikella varovaisuudella, jottei hän paljastuisi väkijoukolle ja joutuisi ihmisten kateuden tai juonittelun kohteeksi ja tuhoaisi elämänsä yhdessä varallisuutensa kanssa, Mutta jos hän saa kuninkaan kädestä jonkun ylemmän aseman tai vallan arvokkuuden, silloin hän ei pelkää mitään, vaikka hän paljastaa aarteidensa rikkauden, vaan jopa ylpeilee ostamalla suuria kartanoita, rakentaen upeita taloja, hankkiessaan rahoillaan paljon kotipalvelijoita ja tuhat erilaista eläintä, eikä pelkää ryöstöä, kun hän on saanut kuninkaalta asevallan vihollisia ja pahantekijöitä vastaan, kerää asemansa vuoksi lisää rikkautta rikkauden päälle ja käyttää rahaa rahaan kaikkien hankintojen kautta, kunnes hän on melkein kokonaan kultaa, eikä pelkää ryöstöhyökkäystä. Jumalan salaisuuksien hoitajat (1Kor 4:1), jotka todella kykenevät antamaan apua sieluille ja jotka Henki on asettanut siihen, – he, jotka ovat luonnostaan hankkineet taivaallisia rikkauksia omaisuudekseen, huudahtavat oikeutetusti, vastahakoisesti ja kiittämättömästi. Sillä sanotaan: ”Näin me puhumme, emme miellyttääksemme ihmisiä, vaan Jumalaa, joka tutkii meidän sydämemme” (1.Tess. :4); ja taas: ”Me saarnataan Jumalan edessä, Kristuksessa” (2. Kor.2:17). Tällaisella janolla kristittyjen tulisi pyrkiä parempiin ja suurempiin hengellisiin lahjoihin, kyltymättömällä halulla taivaallisiin rikkauksiin ja niinpä nälkää ja janoa totuuteen eli täydelliseen ja lakkaamattomaan Hengen rakkauteen (Room. 15: 30), jossa autuas Paavali opastaa kehottaen niitä, jotka ovat saaneet suuria lahjoja, olemaan lepäämättä hankittujen hengellisten hyödykkeiden varassa, vaan innokkaasti anoen hankkimaan sitä, josta ei enää voi luopua – ja tämä on täydellinen ja lakkaamaton hengen rakkaus, joka on imenyt sisäänsä kaikki lahjat ja jonka lisäksi apostoli on ilmoittanut opetuslapsilleen mitä erinomaisimmaksi tieksi (1. Kor. 12:31). Niissä, jotka ovat saavuttaneet tällaisen uskon, pahat intohimot ovat hävinneet (kuten sanotaan: ”Rakkaus ei kadehdi, ei kerskaile, ei ole epäjärjestyksessä, ei etsi omiaan, ei ajattele pahaa” jne., 1.Kor.13:4-5), ja Hengen elävä lähde vuodatetaan heihin jatkuvasti ja lakkaamatta jumalallisesta syvyydestä, kuten sanotaan: ”Joka juo siitä vedestä, jonka minä hänelle annan, hänessä avataan veden lähde, joka virtaa iankaikkiseen elämään” (Joh.4:14), vetäen mielen aina taivaallisiin sanomattomiin salaisuuksiin ja kohottaen sen kirkkaudesta kirkkauteen, aikakaudesta aikakauteen, sakramentista sakramenttiin, voimista voimiin, lohdutuksista sanoinkuvaamattomiin lohdutuksiin, hyveistä hyveisiin, ylimaallisista valoista taivaallisiin valoihin.
- Ja sellaisen sielun ajatukset, jotka ovat epäitsekkäästi omistautuneet jumalalliselle ja korkeimmalle, palavat hengellisestä rakkaudesta ja hallitsemattomasta kaipuusta yhä loistavampiin ja valovoimaisempiin hengen kauneuksiin, kaihtavat sammumattomalla rakkaudella taivaallista sulhasta (Laulu 2:5) ja niin sanoakseni lopulta vähän tuhlaavat, ryntäävät korkeimpaan ja suurimpaan, jota ei voi enää sanoin ilmaista eikä inhimillinen järki valaista. Ja se on näin: Niin kuin kuninkaan poika tai tytär ylellisyydessään heittää pois vanhempien jalokivet ja etsii vielä harvinaisempia, sanokaamme, hopea-astioiden sijasta himoitsee kultaa, kiiltävien ja kalliiden silkkivaatteiden sijasta valitsee jalokivillä koristellut ja kullalla kirjaillut vaatteet, vanhan ja hyvän viinin sijasta haluaa vielä vanhempaa ja kalliimpaa, himoiten jotain parempaa, he halveksivat ylellisimpiä asioita ja ikään kuin hylkäävät ne kaikki kerralla, vaatien vanhemmiltaan jotain paljon kauniimpaa – niin todella kuninkaalliset sielut, jotka ovat vastaanottaneet kuninkaallisen ja suvereenin Hengen, jotka ovat imeneet sisäänsä rakkauden muuttumattoman voiman ja jotka kaipaavat täydellistä vetovoimaa taivaalliseen sulhaseen, eivät ole enää paheellisten intohimojen rajoittamia. Suurten ponnistelujen, ponnistelujen, pitkän askeesin ja täydellisen uskon kamppailun kautta Henki pesee heidät pimeistä intohimoista, he ovat aina haltioituneita taivaallisista hengellisistä mysteereistä, ja Jumalan kauneuden moninaisuus tempaa heidät mukaansa, kun he suuressa janossa etsivät parasta ja suurinta. Sillä jumalallisessa Hengessä sisältyy moninainen ja ehtymätön, sanoin kuvaamaton ja käsittämätön kauneus, joka ilmestyy arvokkaille sieluille iloksi ja ihanuudeksi, elämäksi ja lohdutukseksi, niin että puhdas sielu, joka tunneittain kaipaa voimakkainta ja kiihkeintä rakkautta taivaallista Sulhasta kohtaan, ei enää koskaan katso takaisin maallisiin asioihin, vaan joutuu kokonaan Hänen puoleensa kohdistuvan vetovoiman syleilyyn.
- Kristitty sielu, joka on saanut osansa armosta, ei siis saa tulla itsetyytyväiseksi ja vakuuttaa itselleen, että se on jo saavuttanut jotakin, vaan apostolin asettamaa päämäärää silmällä pitäen, josta olemme puhuneet, sen on ponnisteltava jatkuvassa ja lakkaamattomassa taistelussa ja uskossa ponnistelemalla, jotta se voisi kohdata luvattua täydellistä hengellistä rakkautta, joka karkottaa pelon, kuten Johannes sanoi (1.Joh. 4: 18); on aina jano ja nälkä totuuden perään, ja aina, ikään kuin vasta aloittelevana, on pidettävä itsessään sellainen asenne uskoville julistettujen runsaiden hengellisten rikkauksien (Ef.2:7) tähden, – niin että näin itseään pitämällä hurskas sielu hallitsemattomassa korkeampien asioiden ja hankittujen hyödykkeiden himossa ei tuhoa, vaan mukautuu niihin taivaallisiin hyödykkeisiin, joita hänellä ei vielä ole. Sillä kristitty ei saa vuokra-apulaisena ja orjana tavoitella omaa etuaan välttelemällä vaikeuksia; ainoastaan työskentelemällä Isän hyväksi loppuun asti kaikella antaumuksella ja halukkuudella kuin poika ja perillinen, hän saa osansa Isän valtakunnasta. Tämän aikakauden kaikki, kuninkaasta kerjäläiseen, näyttävät nauttivan elämästä, ja jokainen on vakuuttunut siitä, että hän nauttii, mutta jos verrataan rikkaiden elämää ja kylläisyyttä köyhien elämään, havaitaan suuri ero. Jos verrataan köyhän ja rikkaan miehen ylellisyyden nauttimista erilaisista viineistä, kaikenlaisista viineistä, värikkäistä vaatteista, kullasta, hopeasta ja muusta omaisuudesta, niin pidätte edellistä jälkimmäistä vastaan kuolleena; rikas mies osaa katsella kulta-aarrettaan sormiensa välissä ja laskea kolikoita, kun taas köyhä mies ei häpeä edes lannasta löytynyttä kuparista puolikasta penninkiä kumartua alas ja ottaa sen äärimmäisen tarpeensa mukaan. Lyhyesti sanottuna, jos verrataan köyhän ja rikkaan elämää, se on kuin olemattomuus olemassaoloa vastaan, kuin kuolema elämää vastaan. Niin on myös hengellisissä asioissa. Kaikki pitävät itseään kristittyinä sen tähden, että he tunnustavat uskonsa Kristukseen tai joidenkin pienten hyveiden tähden, mutta on vain harvoja todellisia kristittyjä, jotka ovat rikkaita Pyhässä Hengessä, jotka nauttivat armon erilaisista ylellisyyksistä, joita taivaallinen hengellinen rakkaus lämmittää, jotka ovat koristaneet sielunsa taivaallisten lahjojen erilaisilla vaatteilla, jotka eivät ole ottaneet kristinuskoa vastaan pelkästään tunnustuksessa ja paljaassa uskossa, vaan Hengen voimalla ja toiminnalla, jotka ovat jatkuvasti etsineet taivaallista kultaa (i. ts. hengellisten salaisuuksien tuntemista ja selittämistä) sielunsa sormilla; nämä ovat todellisia kristittyjä. Ja jos verrataan heidän mielensä tekemistä ja sielunsa elämää noiden tekemiseen ja elämään, niin huomataan suuri ero, niin kuin elävät kuolleita vastaan. Ne, jotka ovat ahdistuneita maallisen hengen hirvittävässä köyhyydessä, jotka ovat vailla taivaallisten rikkauksien voimaa, joiden mieli on intohimojen sekoittama ja jotka tuskin löytävät itsestään yhtäkään hyvää ajatusta huonojen ajatusten joukosta, rauhoittuvat, asettuvat köyhäinelämään ja tyytyvät pienien hyveiden yksinkertaisiin vaatteisiin, joilla ei ole jumalallisten hyveiden hengellistä vaikutusta, – aivan kuten Herra paljasti, että tulee olemaan suuri ero todellisten palvojien ja kaikkien niiden välillä, jotka pröystäilevästi palvovat pinnallisella ja ulkoisella palvonnalla, jotka eivät palvo hengessä ja totuudessa, kun Hän sanoi: Mutta aika on tulossa, ja se on jo tullut, jolloin todelliset palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa; sillä sellaisia palvojia Isä etsii itselleen. Jumala on henki, ja niiden, jotka häntä kumartavat, täytyy kumartaa hengessä ja totuudessa.” (Joh.4:23-24) Näissä sanoissa hän erotti toisistaan ne, jotka ovat taivaallisia, kuninkaallisia, lähestyttäviä ja rikkaita Hengessä, ja ne, jotka ovat köyhiä synnin hirvittävässä köyhyydessä, jotka Kristukseen uskomisen tunnustuksen kautta näyttävät elävän, mutta jotka Kristukseen uskomisen tunnustuksen kautta eivät elä rikkaassa toiminnassa hengellisessä voimassa.
- Niin kuin kaikilla on ruumiin kuva, mutta toisilla on terve ja ehjä ruumis, kun taas toiset ovat sairaita ja vammautuneita, ja itse ruumiin kärsimyksissä on suuri ero: toiset kärsivät ilmeisten haavojen kanssa, ja toisilla, joilla ei ole ilmeisiä haavoja, on kauhea heikkous ruumiissa, eivätkä he pysty liikkumaan, ja ruumiinsa ulkonäön perusteella he näyttävät terveiltä, mutta kidutuksen ja muutosten perusteella, joita heissä tapahtuu, heidän kärsimyksensä on paljon raskaampi ja vaikeampi parantaa kuin sen, jolla on ilmeinen vaiva – hänellä on haavat näkyvillä, ja jos hän tulee lääkärin luo, hän paranee todennäköisemmin, kun taas kaikki ruumiin salaiset kärsimykset ovat kauheampia ja vaikeampia parantaa kuin ilmeiset – niin ovat kristitytkin. Monet kuvittelevat olevansa terveitä (ts. hengellisiksi), ylpeillen joillakin ulkoisilla ja ruumiillisilla hyveillä, vaikka heitä sisäisesti vaivaavat kauheat salaiset sairaudet; ja toiset, joita vaivaa ilmeiset paheet ja jotka ovat kansan silmissä kelvottomia ja hyljeksittyjä (kuten publikaani oli fariseukselle), jos he kääntyvät todellisen lääkärin, Kristuksen, puoleen, he paranevat nopeammin kuin ne, jotka lähestyvät häntä (kuten tuo publikaani meni evankeliumin mukaan, oikeutetummin kuin fariseus), sillä sisäisen ihmisen mukaan he eivät ole niin syvästi kärsineet kuin ne, joilla on salattuja paheita, kuten omahyväisyyttä tai ylpeyttä tai ylimielisyyttä tai epäuskoa tai ylimielisyyttä tai unelmointia tai tekopyhyyttä tai pelkuruutta tai häpeällisiä ajatuksia ja muuta sellaista. Profeetan sanoin ihminen katsoo kasvoihin, mutta Herra katsoo sydämeen (1. Kun.16:7). On kuitenkin pyrittävä siihen, että sekä ulkoisesti että sisäisesti ihminen tulee terveeksi Jumalan armon ja oman taistelutahtonsa kautta; silloin hän saa kunnian tulla valtakunnan perilliseksi Jeesuksessa Kristuksessa, jolle kunnia ja voima on iankaikkisesti ja aina. Aamen.
Keskustelu 8. Kuka on täydellinen kristitty
- Tässä on uusi liitto (Luuk.22:20), tässä on hengen laki (Room.8:2), joka on kirjoitettu sydämiin (2:15), jota profeetat ovat julistaneet; tässä laissa sielu kantaa vanhurskauden hedelmiä (Jaak.3:18; Fil1:11) ja elää Jumalassa iankaikkisen elämän kanssa. Ja jos joku ei ole saanut Jumalalta armoa, jos joku ei ole odottanut toivossa ja saanut Pyhän Hengen lahjaa, niin hän on hylännyt Jumalan tahdon ja on pohjimmiltaan kieltänyt kirjoitukset. Sillä jos hän ei ole vastaanottanut Hengen työtä, hän on omien ajatustensa eksyttämä, hän on vieras esikoisten taivaallisessa seurakunnassa (Hebr.12:23), hän ei ole liittynyt vanhurskaiden täydellistyneiden henkien joukkoon, hän ei ole osallinen korkeasta Jerusalemista (Gal.4:26) eikä hän ole palvonut Isää hengessä ja totuudessa. Jossa Jumala ei elä, se ei ole vielä oppinut Jumalaa; mutta ”tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, ainoan totisen Jumalan” (Joh.17:3). ’Mikä Hengestä syntynyt on, se on henki, ja jumalallinen syntymä pitää sen, eikä paha siihen koske’ (Joh.3: 6; 1.Joh. 5, 18). Ja nämä haluavat laittaa katon talon päälle rakentamatta perustusta. Ilman äitiä ei synny poikaa, ilman yhdyntää ei synny lasta; niinpä ilman Pyhästä Hengestä syntymistä kenestäkään ei tule Jumalan poikaa, ja ilman Jumalan poikaa hän ei pääse iankaikkiseen elämään. ’Keitä Jumalan Henki johtaa, ne ovat Jumalan poikia’ (Room. 8:14). Talon rakentamiseen tarvitaan perusta; rakentaja ei rakenna vain hiekalle, vaan hän kaivaa ensin kaiken hiekan ylös, syventää ja perustaa perustuksen kivelle, jotta se pysyy tukevana, kun myrskyt ja tuulet ja tulvat ja kaatosateet tulevat; ne, jotka rakentavat vain hiekalle, yrittävät turhaan, sillä heti sellainen talo kaatuu ja romahtaa. Niinpä totuutta rakastava sielu, joka tahtoo rakentaa talonsa Herran sanan mukaan, ei rakenna synnin pahan järjen hiekalle, vaan kaivaa, repii irtonaiset ja pahat petoksen ajatukset irti, katkaisee ne niin pitkälle kuin mahdollista, kunnes se löytää Kristuksen horjumattoman uskon kiinteät ajatukset, kunnes se löytää Kristuksen, todellisen kiven, jota helvetin portit eivät voi voittaa. Ja sitten hän rakentaa hyvään kansalaisuuteen, hänellä on puhdas sydän, hyvä omatunto, usko ilman puolueellisuutta apostolin sanojen mukaan (1. Tim 1:5), ja niin hän rakentaa Jumalan huoneen hengellistä rakennusta, joka on puhdas ulkopuolelta ja paljon puhtaampi sisältä. Todellakin, ennen tämän Kristuksen hengen salaisuuden ilmestymistä ja ennen hänen tuloaan ja ilmestymistään kaikki vanhurskauden koristelu oli ulkopuolelta – laki, ympärileikkaus, puhdistautuminen, uhrit, uhrilahjat ja jumalanpalvelus. Mutta koska Kristuksen pelastava Sana ilmestyi (Tiit. 2:11) ja pani ihmisten sydämiin Pyhän Hengen ja Sanan, jota ei ole kirjoitettu musteella, kaikki tuli sisäiseksi, – ja sisäinen jumalanpalvelus puhtaasta omastatunnosta, ja sisäiset uhrit (ei syyttä psalminkirjoittaja sano: ”Käsien ylentäminen on iltauhri”, (Ps.140:2), yleensä sielun puhtautta ja kaunistusta etsitään sisäisesti, silloin ulkoinen voi todella tulla puhtaaksi, Herran sanan mukaan: ”Sokea fariseus! Puhdista maljan ja astian sisäpuoli, että myös niiden ulkoinen olemus olisi puhdas’ (Matt 23:26). Sillä Hän, joka loi ulkoisen, loi myös sisäisen (Lk.11:40). Ja jos ennen ihmiset, joilla ei ollut sisäistä puhdistusta, olivat lain vanhurskaudella koristetut, kuinka paljon enemmän, kun sielu on puhdistettu pimeydestä, kun siinä on todellinen Kristus, totisesti myös ruumis on pyhitetty ja koristettu.
- Suuria, kallisarvoisia ja kuninkaallisia helmiä, joita käytetään kuninkaalliseen kruunuun, käyttää vain kuningas, ja vain kuningas saa käyttää näitä helmiä, mutta kukaan muu ei saa käyttää sellaisia helmiä. Jos siis joku ei ole syntynyt kuninkaallisesta ja jumalallisesta hengestä eikä ole tullut taivaalliseksi, kuninkaalliseksi ja Jumalan lapseksi (Raamatun mukaan: ”Ja niille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi valtuuden olla Jumalan lapsia”, Joh.1:12), hän ei voi käyttää taivaallisia ja kallisarvoisia helmiä, todellisen Valon, joka on Herra, kuvaa, koska hänestä ei ole tullut valtakunnan perillistä syntymästä. Mutta ne, joilla on nämä helmet ja jotka kantavat niitä, tulevat elämään ja hallitsemaan Kristuksen kanssa iankaikkisesti, sillä kuten apostoli sanoi: ”Niin kuin me olemme kantaneet helmiäisen kuvaa, niin me myös kannamme taivaallisen kuvaa” (2.Tim.2:12;1.Kor.15:49). Kristus kannetaan sielussa sanomattomassa valossa, ja vain ne, jotka kantavat häntä, tuntevat hänet todella ja näkevät hänet sielun silmin; mutta vihkimätön ei voi tuntea sitä, mikä on Hengestä, muuten kuin uskon kautta, ennen kuin Kristuksen taivaallinen kuva ilmestyy hänessä, ja silloin hän todella tuntee Herran hyvyyden kokemuksen kautta. Kunnia Hänelle, joka on niin rakastanut ihmissukua ja kunnioittanut heitä olemuksellaan, kuten Pietari sanoo: ”Että te tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta” (2.Piet.1:4). Ponnistakaamme myös ja huutakaamme, että saisimme osallisiksi niin monista luvatuista siunauksista ja jumalallisista lahjoista, – niin kuin apostoli sanoi: ”Lapseni, joita minä vaivatessani synnytän uudelleen, kunnes Kristus on teissä kuvattuna” (Gal4:19). Voi sitä, joka ei ole etsinyt ja löytänyt hengellisiä ja sanoin kuvaamattomia etuja, sillä ilman Hengestä syntymistä hän ei voi päästä valtakuntaan: niin Herra julisti (Joh.3: 3-5).
(3) Alun perin ihminen, Jumalan käsien muovaama, eli suuressa puhtaudessa ja lempeydessä, mutta kun hän rikkoi Jumalan käskyä, hän joutui tuomiolle; pahan ajamana hänestä tuli himoineen villiintynyt, ja koko hänestä lähtenyt suku, joka alistui pahalle, joutui koetukselle villiintymisessä ja autiudessa, tottelemattomuudessa vanhurskauden ikeelle. Näin ollen elämän sanan kutsusta hän siirtyy tottuneessa villiydessä ollessaan vaikeuksin lempeään ja hyvän ikeeseen. Samoin kuin villistä laumasta otettu härkä, joka otetaan ikeen alle seisomaan ja kyntämään maata, aluksi pelkää ja vihaa ikeen alla, mutta kun ajuri sitä kouluttaa ja kesyttää, niin vähitellen, ensin työhärkä, ja sitten ilman pakkoa vapaaehtoisesti menee ikeen alle, auraten työtä, – niin myös sielu, joka on uskonut Jumalaan, kun se vielä on synnin vallassa ja tuhoutunut, pelkää vanhurskauden iestä, mutta liittyessään yhteen puhtaiden sielujen kanssa, jotka tietävät hyvin vanhurskauden maaperän viljelyn työn, se lopulta alistuu hengelliselle armolle, ja vähitellen se tulee totuuteen, kunnes se on kokonaan kesytetty ja ottaa vastedes ilolla vastaan Herran hyvän ikeen viljellen sydämen viljelyä, jotta se tuottaisi hengen hedelmiä (Gal.5: 22); mutta katkerien kiusausten haavoittamana ja ruoskittamana hän ponnistelee entistä lujemmin ja innokkaammin Jumalan työssä. Tai sitten niin kuin hevonen, joka vaeltaa laumoissa ja elää erämaissa villipetojen keskellä, on villi ja ihmisten lähestymiskelvoton, ja sitten se otetaan villistä laumasta ja sitä koetellaan aluksi monin tavoin, kunnes sen villiys on kesytetty, sille laitetaan julma talutushihna, se opetetaan kävelemään arvokkaasti ja suorassa, ja kokenut ratsastaja ratsastaa sitä, niin että siitä tulee sotakelpoinen; Sitten sille puetaan sotavarusteet, rintapanssari tai haarniskat ja muut vastaavat, ja ensin puetaan suitset ja ravistellaan niitä sen silmien edessä, jotta se tottuisi eikä säikähtäisi; sitten se oppii ratsastajan kouluttamana taistelemaan vihollisia vastaan (ja ilman ratsastajaa ja rintapanssaria hevonen ei voi taistella), ja kun se on oppinut ja tottunut sotaan, niin heti kun se haistaa tai kuulee taistelun äänet (Job 39: 25), se itse lähtee rohkeasti vihollisten luo ja herättää pelkoa vihollisissa jo pelkällä karjunnallaan, – niin tekee sielu, kun se rikkomuksen jälkeen villiintyneenä ja kapinallisena vaeltaa maallisessa erämaassa petojen, pahuuden henkien, keskellä (Ef.6:12) ja elää synnin palveluksessa, mutta kun se kuulee Jumalan sanan ja uskoo, se jättää villiintyneen luonteensa ja lihallisen ajattelutapansa Pyhän Hengen orjuuden alaiseksi, sillä se on Kristuksen, ratsastajan, hallitsema. Silloin se käy läpi ahdistusta, pidättelyä ja kaipausta, mikä on välttämätöntä sen koettelemiseksi, niin että Henki vähitellen kesyttää sen, ja synti vähitellen väistyy ja katoaa siitä; ja sitten, pukeutuneena vanhurskauden haarniskaan ja pelastuksen kypärään ja uskon kilpeen, ottaen hengellisen miekan, sielu oppii taistelemaan vihollisiaan vastaan ja Herran Hengellä varustautuneena taistelee pahan henkiä vastaan ja sammuttaa pahan tuliset nuolet (Ef.6:12-17). Ja ilman hengellisiä aseita pahe ei tuhoudu, mutta sielu, jolla on Herran aseet, kuultuaan ja haistettuaan voimakkaan taistelun, huutaa huutamalla ja ukkosen jyrinällä, kuten Jobin kirjassa sanotaan (Job 39:25), niin että jopa sen huudon äänestä (Ps. 5:3) viholliset kaatuvat; suoritettuaan uroteon ja voitettuaan taistelun Hengen avulla, se ottaa vastaan voiton kruunut suurella rohkeudella, ja niin se on yhdistetty taivaalliseen Kuningas iankaikkisesti ja iankaikkisesti. Aamen.
Keskustelu 9. Koettelemuksista, kärsivällisyydestä ja sielun katumuksesta
- Joka tahtoo olla Jumalalle mieliksi ja toivoo tulevansa uskon kautta Kristuksen kanssaperilliseksi (Room. 8:17) ja joka pyrkii jäljittelemään Herraa, jotta häntä voitaisiin kutsua Jumalan hengelliseksi pojaksi, hänen on ennen kaikkea pitkämielisyydellä ja kestävyydellä rohkeasti kestettävä erilaisia murheita, kramppeja ja vainoja, olivatpa ne sitten ruumiillisia sairauksia ja kärsimyksiä, inhimillisiä loukkauksia ja loukkaantumisia tai erilaisia näkymättömiä taakkoja, joita pahat henget, jotka haluavat johdattaa sielun velttouteen, epätoivoon ja kärsimättömyyteen ja estää siten sielua pääsemästä valtakuntaan, Herran järjestyksen mukaan, joka sallii jokaisen sielun tulla koetelluksi erilaisissa vaikeuksissa, jotta löytyisi sieluja, jotka rakastavat Herraa koko sydämestään, jotka hänen kanssaan kestävät arvokkaasti kaikki pahan hyökkäykset ja jotka eivät vetäydy Herran toivosta, vaan odottavat aina suurella uskolla ja lujuudella lunastuksen armoa ja kykenevät sen vuoksi läpäisemään kaikki koettelemukset; niin että he, saatuaan Hengen lupaamat asiat, tulevat valtakunnan arvoisiksi. Sielun, joka seuraa Herran sanaa, on siis otettava Herran risti ilolla, niin kuin kirjoitettu on (Matt. 16:24), eli oltava valmis kestämään Herran tähden kaikki koettelemukset, jotka sitä kohtaavat, olivatpa ne sitten salaisia tai ilmeisiä, ja sitouduttava toivossa ikuisesti Herraan, sillä hänen vallassaan on sekä piinata hänen hylkäämänsä sielu että vapauttaa se kaikista kiusauksista ja pakotuksista. Jos hän ei ole rohkea eikä kestä arvokkaasti kärsivällisesti kaikkia vaikeuksia, vaan murheellinen, veltto, masentunut, epätoivoinen, pelkää taistelua ja menettää kaiken toivon vapautuksesta (ja tämäkin on pahan juoni, jotta sieluun iskostetaan arkuutta ja epätoivoa), Jos sielu ei vahvistu luottamuksessaan, lakkaa tuntikausittain odottamasta horjumattomassa uskossa Herran armoa, niin sellaisesta sielusta ei tule elämän luomakuntaa, koska se ei ole kulkenut kaikkien pyhien jalanjäljissä eikä Herran jalanjäljissä. Miettikää: Katso, isät, patriarkat, profeetat, apostolit ja marttyyrit kulkivat alun perin ahdistusten ja koettelemusten kapeaa tietä ja onnistuivat näin miellyttämään Jumalaa, koska he kelvollisesti kestivät kaikki ahtaudet ja kiusaukset iloiten sorron alla, vastoinkäymisten keskellä, kärsivällisesti toivoen palkkiota, niin kuin Raamattu sanoo: ” Lapseni! Jos lähdet palvelemaan Herraa Jumalaa, valmistaudu sielusi koettelemuksiin, syvennä sydäntäsi ja ole vahva (Kyr.2:1-2); ja taas apostoli: Jos jäätte ilman opetusta, joka on pakollinen kaikille, olette aviottomia lapsia ettekä poikia (Hebr.12:8); ja toisessa paikassa: Ottakaa vastaan kaikki, mikä osallenne lankeaa, ’hyvänä, tietäen, että ilman Jumalaa ei tapahdu mitään’ (Didache 3:10; Origenes ’Alkuasioista’ III, 2, 7). Ja Herra sanoo: Herra sanoi: ”Autuaita olette te, kun teitä herjataan ja vainotaan ja sanotaan kaikki pahat sanat teitä vastaan minun takiani. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä suuri on teidän palkkanne taivaassa (Matt. 5:11-12); ja tämä: Autuaita ovat ne, jotka vanhurskauden tähden karkotetaan, sillä heidän on taivasten valtakunta (Matt. 5:10), – ne, jotka vanhurskauden tähden karkotetaan. (Matt. 5:10), – karkotetut joko avoimesti ihmisiltä tai salaa vainotut pahojen henkien toimesta, jotka vastustavat Jumalaa etsivää sielua ja panevat sen kaikenlaisiin vastoinkäymisiin estääkseen sitä pääsemästä iankaikkiseen elämään, mutta myös paljastaakseen sen arvokkuuden, jos se todella rakastaa Jumalaa, kestää kaikki vastoinkäymiset, ja jos se vahvistuu loppuun asti toivossa, järkkymättömällä uskolla vapahdusta odottaen (Hebr.6:18) – tai että päinvastoin paljastuisi, ettei hänessä ole todellista Jumalan rakkautta, jos hän ei ole kestänyt, jos hän on kaihtanut koettelemuksia, jos hän on käynyt velttoilevaksi, araksi ja menettänyt toivonsa. Sillä erilaisissa ahdistuksissa ja kiusauksissa paljastuu, mitkä sielut ovat kelvottomia ja mitkä kelvollisia, millä on uskoa, toivoa, kärsivällisyyttä ja millä ei, niin että, kun kelvolliset sielut ovat osoittaneet voimansa ja uskollisuutensa, ne sielut, jotka ovat kestäneet loppuun asti, vahvistuvat toivossa, ja sen tähden saavat armon kautta lunastuksen ja perivät oikeutetusti valtakunnan. Jokainen sielu, joka haluaa olla Jumalalle mieliksi, kärsiköön siis ensin jalossa toivossa ja kärsivällisyydessä; silloin se kykenee kestämään kaikki pahan hyökkäykset ja kaikki ahdistukset.
(2) Sillä Herra ei salli, että häntä toivoen ja odottaen kiusattu sielu joutuu umpikujaan ja uupuu, altistuu koettelemuksille ja ahtauksille, joita se ei kykene kestämään; niin kuin apostoli sanoo: Kor.10:13: Uskollinen on Jumala, joka ei anna sinun joutua kiusaukseen yli voimiesi, vaan antaa kiusauksessa myös ulospääsyn, niin että voit kestää (1.Kor.10:13). Itse asiassa paha ei koettele ja purista sielua niin paljon kuin hän haluaa, vaan niin paljon kuin hänelle Jumalalta annetaan, vain jos sielu rohkeasti vahvistuu toivossa ja uskossa odottaen hänen apuaan ja esirukousta. Eikä sitä voi hylätä, vaan mitä sinnikkäämmin se kamppailee, uskossa ja toivossa Herran puoleen turvautuen, mitä epäilemättömämmin se odottaa Hänen apuaan ja pelastustaan, sitä nopeammin Herra vapauttaa sen kaikista onnettomuuksista, jotka sitä ahdistavat. Hän itse tietää, mitä koettelemuksia, mitä koulua, mitä kiusauksia sielun on läpikäytävä, ja sallii sen niin, että se vain pysyy lujana kärsivällisyydessä ja toivossa loppuun asti, ja silloin se häpeää. Kuten sanotaan: Room.5:3-5;ja taas: ”Ahdistuksesta tulee kärsivällisyys, kärsivällisyydestä koettelemus, koettelemuksesta toivo, eikä toivo häpeä ” (Room.5:3-5): Ja niin edelleen (2.Kor.6:4): ”Jumalan palvelijoina, suuressa kärsivällisyydessä, ahdistuksessa, ahdingossa, hädässä, ahtaissa oloissa…” jne. Ja Herra sanoo: Joka kestää loppuun asti, se pelastuu (Matt.10:22), ja myöskin: Lk.21:19; ja toisessa paikassa sanotaan: Kuka uskoi Herraan – ja häpesi? Tai kuka pysyy Hänen pelossaan – ja on hylätty? Tai kuka huusi häntä, ja hän halveksi häntä? (Siir.2:10). Sillä jos jopa ihmiset, joilla on vain vähän arvostelukykyä ja älyä, osaavat testata ja päättää, minkä painon ja taakan kukin eläin voi kantaa, vaikkapa muuli, aasi ja kameli, ja näin kuormittaa eläintä sen voimien mukaan; Ja savenvalaja, joka valmistaa astioita, jos hän ei laita niitä uuniin kovettamaan niitä polttamalla, niitä ei ole tehty käyttökelpoisiksi, ja hän tietää, kuinka kauan ne on laitettava tuleen, kunnes ne ovat käyttökelpoisia, eikä hän jätä niitä uuniin pidemmäksi aikaa kuin niiden pitäisi olla, jotteivät ne halkeaisi ja tuhoutuisi, mutta ei myöskään lyhyemmäksi aikaa kuin niiden pitäisi olla, Lyhyesti sanottuna, jos ihmisillä on niin paljon tietoa ja harkintakykyä näkyvässä maailmassa, kuinka paljon parempi on, että Jumala, joka itse on eräänlainen käsittämätön ja sanoinkuvaamaton tieto ja ymmärrys, joka on kaikki viisaus, tietää, mitä kiusauksia, vaikeuksia ja koettelemuksia sielut tarvitsevat, jotka haluavat miellyttää häntä ja kaipaavat iankaikkiseen elämään pääsyä. Mutta kestettyään kaikki vaikeudet toivossa rohkeasti ja uskollisesti loppuun asti he astuvat taivasten valtakuntaan koeteltuina ja arvokkaina. Niin kuin hamppu ei sovellu hienoimman langan tekemiseen, jos sitä ei hierota pitkään aikaan, ja mitä enemmän sitä hierotaan, raaputetaan, sitä puhtaammaksi ja sopivammaksi se tulee, niin Jumalaa rakastava sielu, kun se joutuu suuriin kiusauksiin, koettelemuksiin ja ahdistuksiin ja kestää ne arvokkaasti, näyttää puhtaammalta ja sopivammalta hienoon hengelliseen työhön ja lopulta arvokkaalta perimään taivasten kuningaskunnan helikopterin. Todellakin, niin kuin vastavalettu astia, jota ei ole vielä uunissa poltettu, ei ole valmis ihmisen käyttöön, tai niin kuin lapsi ei ole epäviisaudessaan valmis maailman töihin, ei rakentamaan kaupunkeja, ei istuttamaan puita, ei kylvämään siemeniä eikä tekemään mitään muutakaan maallista työtä (koska se on epäviisas, Hepr.5:13), niin myös sielut, vaikka ne ovat tulleet osallisiksi Jumalan armosta ja ravitsevat järjettömyyttään hengellisellä mielihyvällä ja lohdutuksella Herran hyvyyden mukaan: Koska heitä ei ole vielä koeteltu ja koeteltu pahojen henkien erilaisissa ahdistuksissa, eivätkä he ole vielä osoittaneet käytännössä rakkauttaan Jumalaa kohtaan, he ovat äärimmäisen viisaita ja, niin sanon, täysin hyödyttömiä valtakunnan kannalta, koska heitä ei ole vielä opetettu, kuten sanotaan: ”Mutta jos te jäätte vaille sitä opetusta, joka on pakollinen kaikille, niin te olette aviottomia lapsia ettekä poikia ” (Hebr.12 :8). Sanalla sanoen, ahdistukset ja koettelemukset palvelevat ihmistä ja tekevät sielusta koetellun ja lujan, jos se kestää vastoinkäymiset arvokkaasti ja päättäväisesti, toivossa ja luottamuksessa Jumalaan, rikkumattomalla uskolla odottaen vapautusta Herralta ja Hänen armostaan. Ja on mahdotonta, ettei häntä kunnioiteta Hengen lupauksella (Gal.3:14) ja vapautuksella pahoista intohimoista, jos hän vain koeteltuna ja uskollisena, suurella kärsivällisyydellä vahvistaa itsensä loppuun asti Herran toivossa.
- Niin kuin pyhät marttyyrit kestivät näkyvässä maailmassa monia kidutuksia ja jopa kuolemaan asti mentyään pysyivät toivonsa kautta Herrassa hyvässä tunnustuksessa, osoittivat luotettavuutensa ja saivat sen vuoksi kunnian saada vanhurskauden kruunun (1. Tim. 6:12-13; 2. Tim. 4: 4). : 8), ja ne, jotka kestivät suuria ja ankaria piinoja, he ansaitsivat ja saivat suuren kunnian ja vapauden Jumalalta, mutta ne, jotka luopuivat, pelkäsivät piinoja ja ruoskimista, eivät pysyneet hyvässä tunnustuksessa loppuun asti, he ilmestyvät nyt ja tuomiopäivänä vapaina ja häpeissään, – samalla tavalla, ja sielut, jotka koettelemuksessa joutuvat ahdistusten valtaan ja joita pahan henget näkymättömästi piinaavat eri tavoin, olivatpa ne sitten salaa sisäisesti tuskallisten pakotteiden tai pahojen ajatusten aiheuttamia, olivatpa ne sitten ilmeisesti ruumiillisten kärsimysten aiheuttamia, rohkeasti kestäneet, toivossa vahvistettuina ja uskossa Herran palkkaa odottaen saavat saman vanhurskauden kruunun, ja koska he ovat jo täällä saaneet lunastuksen, saavat he tuomiopäivänä yhtä suuren vapauden Jumalassa kuin marttyyrit. Sillä he kestivät saman ahdistuksen piinaamisen kuin ihmiset, ja samojen pahan henkien taholta, jotka ahdistivat noita piinaajia; ja kuinka paljon suuremmat ovatkaan ne pahan ahdistukset ja häiriöt, jotka he toivossa vahvistettuina kestävät, niin paljon suurempi on se kirkkaus, jonka he saavat Jumalan tykönä, ja he vapautuvat toivonsa odotuksen mukaisesti, saavat Hengen lohdutuksen (Ap.t. 9:31), ja heistä tulee Pyhän Hengen perillisiä. 9:31) ja tulevat valtakunnan iankaikkisten etujen perillisiksi, mutta vapisevat sielut, jotka arkuudesta ja pelosta eivät kestä sortoa, vaan lankeavat laiskuuteen, ärtymykseen ja epätoivoon, kääntyvät pois vanhurskauden tieltä (Matt.21:32;2.Piet.2:21) eivätkä luota loppuun asti Herran armoon, – tällaiset sielut, koska he ovat kelpaamattomia, eivät pääse iankaikkiseen valtakuntaan. Siksi jokaisen sielun on jo ennen kuolemaa säilytettävä meidän puolestamme kuolleen Herran tähden luja kärsivällisyys, oltava vahva toivossa Häneen, ja siten tulla kunnioitetuksi iankaikkisella pelastuksella; Kaikkien niiden, jotka haluavat täysin välttyä tulevalta Gehennalta, joka rankaisee syntisiä, ja päästä taivasten valtakuntaan, on vielä täällä läpikäytävä Gehennan ahdistus pahan lähettämien kiusausten kautta, ja jos he sinnikkäästi pysyvät loppuun asti, lujaa toivoen Herran armoon ja pitäen uskonsa, he vapautuvat kiusauksesta ja ahtaudesta armon voimalla ja saavat Pyhän Hengen yhteyden (2. Kor.2: 13). 13 (2. Kor.13), ja he pääsevät pois iankaikkisesta helvetistä ja perivät Kristuksen iankaikkisen valtakunnan. Niin kapean ja ahtaan tien on Herra Raamatun mukaan tehnyt tieksi, joka johtaa elämään; siksi vain harvat pääsevät sille. Mutta kun tällainen toivo ruokkii meitä, kun erehtymättömän Jumalan lupaus on tällainen, kestäkäämme arvokkaasti kaikki pahan hyökkäykset ja ahdistukset sen palkkion tähden, joka odottaa meitä taivaassa. Sillä mitä tahansa ahdistuksia kestämmekään Herran tähden, mikä on verrattavissa lupaukseen tulevasta elämästä tai Pyhän Hengen lohdutukseen (Ap.t. 9:31) tai vapautukseen pahojen intohimojen pimeydestä tai rangaistukseen syntiemme paljoudesta? Kuten sanotaan: ” Jos olemme tuomion alla, niin Herra on se, joka meitä opastaa, ettemme joutuisi tuomittaviksi samaan aikaan maailman kanssa‘ (1.Kor.11:32); ja taas: ’ Nykyiset ajalliset kärsimykset ovat arvottomia verrattuna siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meissä ” (Room.8:18).
- Olkaamme kuin rohkeat sotilaat, valmiit kuolemaan kuninkaamme puolesta. Todellakin, miksi ihmeessä, kun olimme maallisten huolien keskellä, emme kärsineet niin paljon ja kokeneet sellaisia onnettomuuksia, mutta nyt kun olemme alkaneet miellyttää Herraa, paha nostaa meitä vastaan tällaisia hyökkäyksiä ja sortoja? On selvää, että kärsimme Herran tähden niin paljon, koska vihollinen vihaa meitä ja yrittää johtaa meidät harhaan tai juurruttaa meihin velttoutta tai pelkuruutta, jotta emme voisi miellyttää häntä ja pelastua. Mutta vaikka paha kuinka paljon kapinoi meitä vastaan, kaikki hänen juonittelunsa meitä vastaan hälvenevät, jos me itse pysymme lujana ja rohkeana, valmiina kestämään jopa kuolemaan asti toivossa Herraan. Sillä meillä on Jeesus suojelijana ja puolustajanamme, ja hän antaa kärsivällisyyttä meille, jotka olemme painostettuja ja toivomme häneen, ja vihollinen häpeää, kun me saamme taistelun voitokkaan palkinnon (eli Herran valtakunnan). Tulkoon meistä kuin alasimia, jotka ottavat vastaan iskuja, mutta jotka eivät anna periksi, jotka eivät ota vastaan veltostumisen, pelkuruuden tai velttouden merkkejä kiusauksen ruoskimisesta; kun meidät on lyöty maahan, voittakaamme vihollinen kärsivällisyydellämme. Ja meidän Herramme vaelsi tässä ajassa ruoskittavana, pahoinpideltynä, ulosheitettynä, syljettynä; ja lopuksi Häntä rangaistiin häpeällisellä ristinkuolemalla lainsuojattomien taholta, ja Hän kesti kaiken tämän meidän pelastuksemme tähden, jättäen meille esimerkin elämästä (1.Piet.2 :21), niin että samalla tavalla, samalla tavalla (1.Piet.2:21), Häntä voitiin rangaista meidän pelastuksemme tähden. :21), että samaa koettelemusten, kärsimysten ja kuoleman tietä, jota Hän vaelsi, vaeltaisivat ne, jotka todella uskovat Häneen ja haluavat tulla Hänen perillisikseen, (Room.8:17); että niin kuin Hän itse kärsi paljon meidän tähtemme ja lopulta, kuollessaan ristillä, Hän voitti, ja ristiinnaulittu ristiinnaulittu, ja se, joka katoaa, tuhosi synnin lihassa (Room.8:3), tuomitsi sen ja tuomitsi synnin lihassa (Room.8:3), tuomitsi sen ja tuhosi vihollisen voimat, niin kuin sanotaan: Kun hän on ottanut vallanpitäjiltä ja vallankäyttäjiltä voimat pois, ristillä hän on heidät häpäissyt ja voittanut heidät itse (Kol.2:15), – niin myös me, jos me arvokkaasti ja päättäväisesti, jopa kuolemaan asti menemällä, kestämme kaiken pahan häirinnän ja sorron, me voitamme vihollisen uskolla, kärsivällisyydellä ja toivolla Herraan, ja näin koeteltuna ilmestymällä me vapautumme, täytymme Hengen pyhityksellä ja tulemme iankaikkisen elämän perillisiksi. Hengellisessä taistelussa voitto vihollisesta tulee kärsimyksen ja kuoleman kautta. Kärsimällä ja kuolemalla päättäväisesti Herran tähden voitamme vastustajan. Ja jos haluamme pitää kaikkia ahtauksia ja koettelemuksia ei rasittavina ja julmina, vaan kestää helposti kaikki pahan juonittelut, niin meidän tulisi aina ajatella kuolemista Herran puolesta toivottavana asiana ja, otettuamme ristimme (eli kuoleman) tunnollisesti Herran sanan mukaan, päättäväisesti seuraten häntä; silloin kestämme helposti kaikki ahdistukset, olivatpa ne sitten salaisia tai ilmeisiä. Kuinka paljon menestyksekkäämmin, jopa iloisesti, kestämmekään vastoinkäymiset, olivatpa ne kuinka vaikeita tahansa, ikään kuin odottaisimme ja aina kaipaisimme kuolemaa Herran puolesta. Ja siksi pidämme joskus kärsimättömyydessämme koettelemuksiamme rasittavina, raskaina ja sietämättöminä, koska meillä ei ole silmiemme edessä Herramme Kristuksen kuolema, eikä mielemme tunnollisesti kaipaa sitä. Siksi se, joka tahtoo periä Herran, tahtokoon myös hänen kärsimystään. Loppujen lopuksi ne, jotka rakastavat Kristusta, osoittavat olevansa arvokkaita ja päättäväisiä kestämään kaikki heitä kohtaavat vaikeudet. Huutakaamme siis Herraa, että hän antaisi meille ymmärrystä, jotta tuntisimme hänen tahtonsa ja tekisimme sen mielellämme aina vakaasti ja kärsivällisesti, sillä ilolla, jonka hän itse antaa meille, vahvistaen meitä hyvään, jotta koeteltuina ja kelvollisina ottaisimme vastaan hänen iankaikkisen pelastuksensa Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme, jolle olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti. Aamen.
Keskustelu 10. Intohimojen kääntämisestä pois sydämestä
- Niin kuin näkyvässä maailmassa ihmiset, jotka ovat viettäneet elämänsä koettelemusten ja vastoinkäymisten keskellä, eivät nälänhädän alkaessa epätoivoisesti ajattele, että maailma katoaa eikä vaurautta enää koskaan tule, eivätkä yltäkylläisyyden palatessa, että se loppuu nälänhädän alkaessa, vaan ovat aina vaurauden keskellä valmiita vaikeuksiin ja vaikeuksien keskellä vaurauteen pysyen aina samanlaisina, – niin myös hengellisessä ja näkymättömässä maailmassa ja hengellisessä armon elämässä, ne, joita koettelemukset ja vastoinkäymiset ovat opettaneet, eivät epätoivoisesti kohdatessaan mitään synnin sortoa, etteivät he enää koskaan armon suosiota saa, eivätkä, koska he ovat hengessä rauhassa ja ilossa, pilkkaa ja korota itseään, etteivät he enää koskaan lähesty ahdistusta, vaan ovat aina tasaisia, pysyvät aina samanlaisina, eivät poistu itsestään, seisovat lujalla pohjalla, ovat horjumattomia, heillä on päämääränä täydellisyys, ja he odottavat vapautusta lapseksiottamisen Hengen kautta (Room.8:15), eli toivovat vapautusta adoptiohengen kautta. 8:15), toisin sanoen he toivovat vanhan ihmisen kaikkitäydellistä lunastusta.
Autuaita ovat ne, jotka ovat kulkeneet läpi pimeyden kauhistuttavien paikkojen, hirvittävän yön ja synnin raskaiden ja sairautta aiheuttavien sumujen ja päässeet rauhaan ja iloon.
- Nuorten joukossa on toisia, älykkäitä, ymmärtäväisiä, jumalallisia, ja armo seuraa heitä, ja he alkavat puhua sanaa, ja heidän sanansa on hyvä, ja kuulijat, jotka ovat myös älykkäitä, alkavat ylistää ja ihmetellä ja arvostaa heitä siitä, että he puhuvat Jumalan sanaa. Mutta uudet saarnaajat itse, vaikka he puhuvat armosta, pahuus kuitenkin seuraa heidän mieltään ja innostaa heitä rakastamaan kunniaa ja iloitsemaan ylistyksestä, mikä tekee heistä turhia. Mutta niin kuin ihminen kääntyy pois lihallisesta himosta ja vastustaa sitä, samalla tavalla on tarpeen vastustaa turhamaisuutta mielessä ja ajatuksissa, ja vaikka ihminen puhuisi armosta ja joku pakottaisi hänet julistamaan sanaa, hänen tulisi silti kieltäytyä ja paeta kuin tulta ja vastustaa mielessään hilliten itseään, jottei hänestä tulisi turhaa sanansa kautta. Mooses, Herran palvelija (4. Moos. 12:7), kun hänet pakotettiin puhumaan ja julistamaan sanaa Israelille, hän vetosi: ”Minä en ole puhekykyinen mies” (2. Moos. 4:10, 6:12). Ja Jeremia oli yhtä lailla pakotettu (hänen sydämensä paloi kuin tuli, Jer.20:9), ja silti hän vetosi sanoen: ”Minä olen nuori (Jer.1:6-7) ja taitamaton, etten joutuisi profetian loiston ja suosionosoitusten vietäväksi”. Ja Paavali: Jos teen sen vapaaehtoisesti, saan palkkion, mutta jos teen sen vastentahtoisesti, noudatan vain asioiden järjestystä (1.Kor.9:17). Niin kuin näkyvässä maailmassa rakentaja suorittaa tietyn työn, ja kupariseppä ja hopeaseppä, kun he panevat astiansa tuleen, suorittavat tietyn työn, ja talon isännöitsijä suorittaa myös tietyn työn – niin Jumalan kansa on osoitettu vain siihen, ei vain puhumaan ja olemaan ihmisten ylistämä (Matt. 6:2), vaan että heidän sanansa tekisi jotakin työtä: he eivät vain pidä tyhjiä ja hyödyttömiä puheita, vaan palvelevat sieluja, valaisevat ja ohjaavat pahoihin ajatuksiin vajonnutta ja raskasta mieltä, kääntävät sen hyvään moraaliin ja hyviin tapoihin ja valmistavat sen elämään (1. Kor. 15:33). Pahuudella on monia linnakkeita; tärkeimmät niistä ovat lihallinen himo ja ahneus, ja niin kuin ihminen vastustaa ajatuksissaan makeutta, niin hän vastustaa ahneutta; käy niin, että ihminen on ulkoisesti köyhä ja vähävarainen, mutta sisimmässään hän riemuitsee rikkauksista ja on rikkaiden ystävä, ja jos joku sattuu ottamaan hänen omaisuutensa pois, hän putoaa pois. Mutta minä etsin säälimätöntä asennetta, niin että jos ihminen sattuu vahingossa rikastumaan, hän olisi äärimmäisen vastahakoinen, vihaisi rikkautta ja pakenisi sitä kuin tulta. Näiden lisäksi on muitakin turhamaisuuden ja ylimielisyyden linnoituksia; pystymmekö murtamaan nämä muurit ja esteet, olkoon sielussamme vaivaa, kyyneleitä, nälkää ja janoa.
- Tapahtuu, että näemme niitä, jotka ovat lähteneet maailmasta, jotka ovat köyhiä, jotka paastoavat, jotka näitä töitä vaivalla tehdessään pitävät niitä suurina ja löytävät mielihyvää siitä, että heitä ylistetään ja ylistetään; On toisia, jotka löytävät mielihyvää Herran lohdutuksesta ja iloitsevat puutteesta ja kärsimyksestä (jopa enemmän kuin rikkaat ja ylelliset iloitsevat lihallisista nautinnoista), ja jos heidät pakotetaan luopumaan lihan väsymyksestä, he kaipaavat, niin kuin rikkaat näkyvässä maailmassa kaipaavat, jos heidät pakotetaan kerjäläiseksi. Työ, nälkä ja jano, joista puhumme, eivät tule pelkästään luonnosta, vaan enimmäkseen Jumalan voimasta. Ja niillä, jotka astuvat armon verkkoon, voi olla työtä ja pelkoa, nälkää ja janoa, mutta ilman jumalallista armoa ihmisellä ei voi olla työtä ja pelkoa; niin että ne, joilla on näitä asioita, ovat astuneet armon verkkoon. Monet kuitenkin astuvat armon verkkoon, mutta jotkut, jotka ovat armon kaltaisia, saavuttavat sen ja pääsevät elämään, kun taas toiset putoavat pois ja joutuvat kadotukseen. Armon lajeja ja kuvia on useampia: toiset pysyvät vaivassa, toiset nälässä ja janossa, toiset pelossa ja vapinassa (1. Kor. 2:3), mutta neljännet ovat aina rauhassa armossa, rakkaudessa ja ilossa ja riemussa ja yhdessä pelossa, sillä sanotaan: Psalmi 2:11: ”Palvelkaa Herraa pelolla ja iloitkaa hänen edessään vapisten ” (Psalmi 2:11). On totta, että meidän aikamme on surun ja kyynelten aikaa, tuo ilon ja riemun aikaa; ristin ja kuoleman aikaa, tuo lunastuksen ja sanomattoman ilon aikaa; kapean ja ahtaan tien aikaa, tuo levon ja rauhan aikaa. Nykyisessä ajassa hengen pantti ja lohdutus seuraa niitä, jotka surevat, mutta täydellinen lepo ja palkka on tulevassa ajassa (2. Kor.1:22; Ap. t 9:31; Tiit. 2:12; 1. Tim. 6:17; Ef.1:21; Matt. 12:32). Tapaamme myös sellaisia poisnukkuneita, joilla on sairas sielu, sairas mieli, koska he ovat mädäntyneet ja horjuvat ylimielisyydestä. On välttämätöntä, että mieli ja sisäinen ihminen on jalo, että sydän on rohkea, että järki ja tahto ovat rohkeita ja arvokkaita, että ihminen tarttuu taisteluaseisiin ja menee rohkeasti taisteluun, on rohkea ja taistelee, että hänellä on iloinen ja vahvistettu mieli. Ja kaikki tämä toteutuu sisäisessä ihmisessä. Sielun impulssien on oltava sellaisia, että sydän pysyy elossa. On monia ihmisiä, joilla on ulkoisesti elävän näköinen olo, mutta heidän mielensä on nesteytynyt, vaeltaa peruuttamattomasti. Mutta on välttämätöntä hankkia sisäisessä ihmisessä uusi sydän, taivaallinen mieli, sielussa – jumalallinen sielu, ruumiissa – katoamaton ruumis, niin että ihmisestä tulee kaksinkertainen. Olet uskonut – sinut uskotaan, olet rakastanut – sinut rakastetaan, olet tuntenut – sinut tunnistetaan: näin ihminen liittää itseensä jotakin luonnolleen vierasta, taivaallista, ja hänestä tulee kaksinkertainen.
Keskustelu 11.
- Harva ryhtyy punnitsemaan helmiä ja testaamaan jalokiviä; monilla on helmiä, mutta koska heillä ei ole arvostelukykyä, he eivät tiedä, mikä aarre heillä on. Mutta ne, jotka kykenevät erottamaan tai osaavat koetella sekä kolikoita että väärennöksiä.
On toisia, jotka salaa kantavat armoa itsessään, ja hyvä kallistuu heihin, ja he tekevät hyviä tekoja, mutta he eivät tiedä, kuka heitä liikuttaa, koska he omistavat sen ymmärtämättä ja huomaamatta. Mutta ne, jotka ovat järkeviä, eivät ole velvollisia ainoastaan sanomaan rukouksessa, että me rukoilemme, ja kun nousemme ylös, lopettamaan rukoilemisen, vaan heidän tulee aina pitää huolta ja aina rukoilla, koska sisäinen pahuus ja intohimojen sekä tottumuksien synti valuvat aina kuin lähteen silmä, eikä koskaan lopeta järkeilyä sielussa; sillä ei ainoastaan rukouksessa ole järkeilyä, vaan myös silloin, kun teet mitä tahansa työtä, ja silloin, kun on aika mennä makuulle, – aina ne vuodattavat. Niinpä teillä on myös tahto vastustaa niitä aina. Jos näet maailmassa rikkaan miehen, ja sinuun tekee heti vaikutuksen ajatus, että hän on loistava, niin heti vastustat: kaikki tämä on turhuutta, minun huoleni on suuremmista asioista, rikkauksista, jotka ovat ikuisia. Jos sinulle näytetään kaunis nainen ja sinuun iskostuu himo, sanot heti: Tämä himo on epäpuhdas; katso, arkut ovat täynnä kuolleita luita. Näetpä sitten loistavia asioita, kuten tässä maailmassa tapahtuu, palatseja, kaupunkeja – opastat aina sieluasi hengellisesti ja vastustat aina meissä piilevää syntiä, koska sinulla on tahto, ja rukoilet aina Jumalaa. Ja kun rukoilette, mitä sanotte? Minä pyydän Sinulta, minä pyydän Sinulta. Sanokaa samaa, kun menette, syökää, juokaa, älkääkä koskaan lakatko; sillä jos ihmiselle joskus tulee hyvää, ei silti mikään rukous lakkaa, vaan henki rukoilee aina hänessä. Sellainen on suurten ja täydellisten sääntö; ja kun he menevät jonnekin tai keskustelevat, he rukoilevat aina Herraa. Jos siis joku sanoo: kun polvistun, rukoilen ja voin vastustaa syntiä, mutta kun teen työtä tai muuta, en voi vastustaa, hän on yksinkertainen eikä hänellä ole mitään eroa; synti on aina sotaisa, mutta mielellä on tahto vastustaa ja vastustaa pahaa, joka painostaa meitä, menipä ihminen sitten jonnekin, matkusti tai teki muuta. Mitä mieli sitoo, se on hänen jumalansa; jos himo, ahneus tai ahneus sitoo sinut, se, joka sinut sitoo, on sinun jumalasi (sillä joka on kenen vallassa, on orja, 2. Piet. 2:19). Ja jos, erotettuasi itsesi maailmasta, astut maailmaan uudelleen porsaanreiän kautta etkä lihallisesta kanssakäymisestä luopuneena palaa halusta liittyä taivaalliseen Sulhaseen ja Pyhään Henkeen, mitä hyötyä sinulle on siitä, että olet lähtenyt maailmasta (1.Kor.5:10)? Jos jätettyänne omaisuutenne, rikkautenne ja kaiken hyvän ette hanki näkyvien rikkauksien sijaan muita rikkauksia, ettekä hanki näkyvien ylellisyyksien sijaan taivaallisia ylellisyyksiä, ettekä lastenne sijaan tule Jumalan lapseksi, mitä hyötyä on erostanne maailmasta? Sinusta on tullut suolaa, joka on menettänyt voimansa (Matt. 5:13), eikä sinulla ole enää maallisia asioita, koska olet hylännyt ne, etkä ole saavuttanut taivaallisia ja hengellisiä asioita, etkä ole saavuttanut yhtään mitään.
- Niin kuin silmän pupilli, vaikka se on pieni, näkee monia asioita, taivaan, maan, auringon, mutta kun jokin pieni pilkku putoaa pupilliin ja peittää sen, silmä sokeutuu ja sammuu pimeyteen – niin jos pienikin pilkku tai peittävä voima peittää mielen, se sokeutuu eikä näe mitään; mutta jos se taas näkee, se näkee hengellisiä ja taivaallisia asioita. Niin kuin viljelty maa alkaa kantaa hedelmää, niin Pyhän Hengen viljelemä sydämen maa lakkaa olemasta joutomaata. Kuin jos tietty kaupunki seisoisi korkealla paikalla tai vuorella, ja siinä olisi lepoa ja suurta rauhaa ja rikkauksia ja aarteita, ja siinä asuisivat jalot ja valitut miehet, mutta tie tuohon kaupunkiin olisi kuitenkin kapea, jalan leveydeltä, yhden miehen jalanjäljen levyinen, ja oikealla puolella olisi suuri tuli ja vasemmalla puolella meri, niin että jos pienikin jalka kompastuisi sellaiselle tielle, ihminen hukkuisi tuleen tai veteen, mutta jos joku lujasti astuen kulkisi vaaran läpi ja pääsisi kaupunkiin, hän olisi suuressa rauhassa ja rikkaudessa ja suuressa turvassa, – niin myös hengellisissä asioissa. Tie, jota kristityt kulkevat, on vaikea, sillä heidän ympärillään on suuri tulen kuilu, joka on peräisin saastaisista hengistä. Mutta jos he kykenevät voittamaan ne ja kulkemaan pahan tiheikön läpi, he pääsevät taivaalliseen kaupunkiin, joka on täynnä suuria siunauksia, syvää rauhaa ja lepoa, jossa vanhurskaiden henget riemuitsevat Herran kanssa, jolle kunnia on iankaikkisesti ja aina. Aamen.
Keskustelu 12
KYSYMYS: – Mikä on syy siihen, että sen jälkeen, kun ihminen on uudistunut, hänen vanha luonteensa ei muutu kokonaan? Tapahtuu, että joku on yksinkertaisempi puheessaan, toinen taas ovelampi ja liikkuvampi, ja armon jälkeen tämä säilyy.
VASTAUS: JOS JOKU ON SAANUT ARMON, NIIN SE PYSYY: Luvalla ja uskon kotitaloudessa niin tapahtuu. Sillä apostolitkin, mihin kaupunkiin tahansa he menivätkin (Matt.10:11), tekivät suuria ihmeitä, niin että jopa heidän varjonsa lievensivät kärsimystä (Ap. t.5:15); ja he herättivät kuolleita. Mutta jos joku sattuisi kuolemaan tuossa kaupungissa, voisiko heille ominainen armo, joka herättää kuolleita, herättää kaikki kuolleet? Samoin sairaista, jotka tulivat heidän luokseen erilaisten sairauksien takia, jotkut paranivat, mutta apostolit eivät parantaneet niitä, jotka eivät olleet parantuneet armosta. He eivät siis tehneet kaikkea, mitä halusivat tehdä. Samoin Paavali, kun Jumalansynnyttäjä oli laskettu alas korissa (2. Kor.11:33), eikö hän voinut luontaisella voimallaan murtaa muuria tai sanoa sanalla: ”Tehkää tietä”? Mutta niin ei ollut, että sekä uskovien päättäväisyys että luonnollinen inhimillinen heikkous ilmenivät. Kaikki eivät saaneet sitä, mitä pyydettiin, jotta löytyisi niitä, jotka valitsivat pahan, ja niitä, joilla oli tahto tehdä hyvää. Fariseukset sanoivat Herralle: ’ Tule alas ristiltä ’ (Matt. 27:40), eikä hän tullut alas. Talonrakentamisen heikkous koettelee niitä, jotka haluavat olla uskossa lujia, ovatko he lujia (1. Kor.15:58), eivätkö he joudu kiusaukseen mennä pienistä onnistumisista äärimmäiseen voimattomuuteen. Miksi? Silloin he ovat vahvoja, kun he ovat heikkoja (2. Kor. 12:10). Kristinusko on kompastuskivi ja kiusauksen kivi (Room. 9:33). Niin että vaikka aarre ja lohdutus annetaan niille, jotka pysyvät armossa, niin kuitenkin se otetaan pois aikanaan heidän koettelemuksensa vuoksi riidassa.
- KYSYMYS. Miksi samassa ruumiillisessa astiassa, jossa armo toimi, toimii jälleen myös synti?
VASTAUS: Ensinnäkin sen sielu, joka on maistanut armoa, herää henkiin ja lepää taivaallisessa levossa, joka on tälle aikakaudelle vieras, jotta hän kokemuksen kautta tuntisi hyvyyden suloisuuden. Sitten, jos mieli tulee vähänkin ylpeäksi tai raskaaksi tai tekee jotain muuta, se täyttyy jälleen synnistä, josta se suree, oppii kokemuksen kautta sen katkeruuden ja juoksee sitä entistä nopeammin pois etsien sanomatonta lohdutusta ylhäältä ja hyvinvointia. Ja taas hän ottaa vastaan armon, ja jos hän hieman toipuneena ja levättyään taas unohtaa, niin paha levittää haavojaan ja kolhii kipeästi armon hylkäämää ihmistä niin, että hän todella tuntee sen makeuden, rauhan ja lohdutuksen ja synnin katkeruuden, tuskan ja ahdistuksen; niin että hän entistä innokkaammin (jos hän haluaa pelastua) pakenee sitä ja takertuu armoon, omistautuu ikuisesti Herralle ja turvautuu häneen; että synnin ahdistuksen, rumuuden ja ahtauden jälkeen armon makeus, apu, lepo ja iloisuus tulisi haluttavammaksi ja toivottavammaksi; että sielu, kun se on maistanut näitä molempia luontoja, synnin katkeruutta ja armon makeutta, tulisi herkemmäksi ja raittiimmaksi, välttäisi pahaa kokonaan ja kiintyisi kokonaan Herraan, kunnes se tulisi yhdeksi hengeksi hänen kanssaan (1.Kor. 6: 17). 6:17). Ja jos sielussa olisi aina makeutta, rauhaa ja iloa, se ei tietäisi eroa, ei tietäisi, mitä sillä on, ja tulisi huolettomammaksi; se ei näkisi hyvyyden erinomaisuutta, Herran hyvyyden erinomaisuutta (Room.2:4), eikä ymmärtäisi siitä saatavaa iloa, niin että se, vaikka se olisi vastaanottanut sen, ei tietäisi, mitä sillä on; eikä se tietäisi synnin hirvittävää painoa ja kauhistusta eikä ymmärtäisi sen petosta. Mutta Jumalan sanoin kuvaamaton viisaus järjestää kaiken niin, että sielu oppii kokemuksen kautta oman hyvyytensä vertaamalla ja asettamalla sen vastakkain petoksen katkeruuden kanssa, ja saa kaksinkertaisen hyödyn: saa kokemuksen synnin katkeruudesta ja painosta – ja maistaa Herran hyvyyttä. Ja sitten hän haluaa kaikin voimin paeta pahaa, aina työtä tehden ja tavoitellen hyvää, eikä ole enää viaton, kokematon tai tietämätön hyvästä ja pahasta, vaan hänellä on kokemuksellinen, todellinen, konkreettinen tieto molemmista; näin ja täydellisyyden kautta opetettuna hän kiiruhtaa suurella halulla ja ponnistuksella kohti hyvää, sillä hänellä on täydellisesti koulutetut aistit, kuten apostoli sanoo, erottamaan hyvän ja pahan (Hepr. 5:14), hän on täydellinen ja täydellinen ihminen. 5:14), saa täydellisen ja kruunun (Jaak.1:12), ja saavutettuaan täyden hengellisen iän mitan hänestä tulee valtakunnan perillinen (Ef.4:13). Suurin piirtein näin asia esitetään; tämän vuoksi sielu maistaa valtakuntaa vähitellen – jotta se rakastaisi Jumalaa kaikella vapaan tahtonsa halulla ja kaikella päättäväisyydellä ja jotta sen vapaa tahto paljastuisi (siihen, mihin se takertuu ja mitä se kunnioittaa); jotta se oikeutetusti perisi Jumalan valtakunnan ja jotta sen taistelun ja riiston vuoksi sillä olisi suuri rohkeus Herran edessä loputtomiin. Aamen.
Keskustelu 13. Siitä, että jokainen tahtonsa mukaan tarttuu joko hyvään tai pahaan
- On olemassa kaksi valtakuntaa, valon valtakunta ja pimeyden valtakunta. Kumpaa kuningasta sinä olet, selvitä itse. Kenen kanssa olet liitossa ja kenelle teet valoja, kenen rikoskumppani olet. Raamattu sanoo: Room.8:28: ”Niille, jotka rakastavat Jumalaa, kaikki toimii yhdessä hyväksi ”. Sinulla on oma tahtosi, ja sille, jolle annat impulssisi ja kuuliaisuutesi, sinusta tulee orja ja poika ja ystävä. Jos rakastat syntisiä haluja ja löydät niistä mielihyvää, ne alkavat heti edistää ja kiinnittyä sinuun, sillä synti on helppo nostaa ja nopeasti kietoo (Hebr.12:1); se on herra, joka nauttii ihmisten kurjuudesta. Jos taas rakastat hyvää ja löydät siitä mielihyvää, se myös tulee ja auttaa. Mutta se yhdistyy häneen suuren taistelun jälkeen, sillä hänen valtakunnallaan ei ole loppua (Lk.1:33); siksi tämä jalokivi on harvinainen ja kovalla työllä saavutettu hyvä loistaa ikuisella kirkkaudella, että kaikki väsymättä pyrkivät pääsemään siihen ja yhdistymään siihen, mutta sinne on pitkä tie ja taistelu, ja joukosta vain harvat selviytyvät päämäärään. Mutta ne, jotka ovat voittaneet, ovat saavuttaneet Herran ja Kuninkaan, joka on rauhallinen ja siveä, joka iloitsee ihmisen hyvästä; sellaiset perivät vastedes lupauksen maan (Matt.5:5) ja pääsevät rauhan satamaan ja pyhien ja levon kaupunkiin (Hebr.4:3). Niin kuin on näkyvä taivas, jota kutsutaan taivaanvahvuudeksi, niin sen yläpuolella on toinen taivas, valon muotoinen, jossa on enkelijoukko (vaikka tietysti Jumala ja enkelit ovat vähiten ruumiillisilla rajoilla rajattuja), ja siellä on temppeli, jota ei ole käsin tehty. Kaikki tämä on jumalallista, sanoin kuvaamatonta ja valovoimaista, koska se on hengellistä ja olennaista, sillä se ei ole tästä ajasta vaan toisesta maailmasta, jossa ei ole pimeyttä eikä yötä, ei vihollisuutta eikä Gehennaa. Mutta koska kaikkien on mahdotonta nähdä ruumiillisella silmällä noita taivaallisia salaisuuksia, luotiin tämä taivaanvahvuus verhon sijasta, niin että kukaan muu ei voi nähdä niitä kuin ne, jotka ovat puhtaat sydämeltään ja pyhät mieleltään (Matt.5:8), jotka ovat kanssakansalaisia ja kanssaperillisiä pyhien kanssa; ja kun tämä taivas on pimennetty, silloin tuo näkymätön taivas ottaa vastaan valitut. Monet, jotka olivat hyvän hiukkasia ja joita hyvä henki liikutti, pitivät itseään jo täydellisinä, ja sen jälkeen pahat henget hyökkäsivät ja hyökkäsivät heidän kimppuunsa – niin kuin sotilaat, jotka pitivät itseään jo voittajina, jotka heittivät aseensa pois ja olivat huolimattomia, joista viholliset, kun he olivat asettaneet väijytyksen ja yhtäkkiä lähestyivät, tappoivat jotkut, sitoivat toiset ja ottivat toiset vangiksi. Niin myös synti aluksi hiipi sisään varastamalla, innoitti heidän mielensä luulemaan itseään täydelliseksi, mutta sitten petti heidät ja vangitsi toiset kuiluunsa ja pahan silmukoihinsa ja myi toiset häpeällisten intohimojen orjiksi (Room.1:26). Eikä kukaan ihminen, olipa hän sitten vanhurskas tai syntinen, voi vapautua pahasta ja paeta perkeleen vallasta, ellei häntä ole tehty vapaaksi hengen lain kautta (eli Jeesuksen Kristuksen kautta), kuten Paavali sanoo kuvaillessaan ihmisen lankeemusta: ”. .. Voi minua raukkaa, kuka minut vapahtaa kuolemasta? Minä kiitän Jumalaani Jeesuksen Kristuksen kautta, että elämän hengen laki on vapauttanut minut kuolemasta (Room. 7:24-25, 8:2).
- Niin kuin maan alta nouseva avain ei vähene, vaikka kuinka moni siitä juo, niin ne, joilla on Hengen lähde ja aarre mielessään, vaikka kuinka paljon saarnaisivat, auttavat uskollaan kuulijoitaan ja pysyvät sellaisina kuin ennenkin. Hengellisille Henki rakentaa jo nyt suuria palatseja, vuoteita ja kammioita; heille on myös valmistettu erilaisia ja loistavia vaatteita, ja kun he saavat tulla Kristuksen luo, ottavat heidät suurella ilolla vastaan heidän omansa, vanhurskaiden henget ja koko taivaallinen neuvosto. Ja Herra sanoo: ”Hyvin tehty, hyvä ja uskollinen palvelija, pienessä olet uskollinen, paljon minä annan sinun hallita; mene Mestarisi iloon (2. Tim. 4:18; Matt. 25:21-23).” Vähäiset asiat ovat lupauksia, jotka on annettu vastaanotettaviksi tässä ajassa niille, jotka uskovat Häneen, paljon ovat iankaikkisen ja katoamattoman ajan lahjoja. Ja monet veljistä, jotka saavat armon ja mukautuvat siihen, etenevät päivä päivältä eteenpäin, kasvavat, menestyvät ja saavuttavat suuria vaiheita; on kuitenkin toisia, jotka saavat lahjan Jumalalta, mutta ajautuvat armonkin läsnä ollessa irstailuun ja muihin paheisiin.
- KYSYMYS: Ja kun he lankeavat rikkomuksiin, pysyykö armo, vai vetäytyykö se välittömästi?
VASTAUS: Vaikka ihminen itse olisi holtiton, armo ei Jumalan armosta poistu, kun hän on lihassa; mutta kun sielu erotetaan ruumiista, armo poistuu, ja sielu lähtee omalle maalleen pahojen henkien pettämänä. Ihmisessä on kaksi lakia, pahan laki, joka sieppaa hänet omiin osiinsa, ja armon laki, joka vetää hänet taivaaseen. Ja siinä määrin kuin ihminen menee koettelemuksiin, hän vahvistuu ja juurtuu ja tulee tuhoutumattomaksi kallioksi; hänen mielensä, joka seisoo lujasti portilla eikä näytä selkäänsä viholliselle, vaan vastustaa häntä, otetaan oikeiden enkelien toimesta valtakuntaan, kun hän jättää ruumiin, ja hän menee iankaikkiseen elämään. Niin kuin näkyvässä maailmassa kuningas jakaa lahjoja palvelijoilleen, ja jotkut niistä, jotka ne vastaanottavat, tuhlaavat ne haureuteen, irstailuun ja ahmimiseen, kun taas toiset, jotka ovat ottaneet ne vastaan, säilyttävät ne ja hankkivat vielä kallisarvoisia käyttöesineitä, niin hengellisessä maailmassa ne, jotka lisäävät hyvyyttään hänelle tarjotuista armolahjoista, saavat osansa kunniasta. Ja ne, jotka ovat maistaneet tuota suloisuutta ja iloa, katsovat porfyyriin puettua näkyvää kuningasta ja näkevät kunnianosoitukset ja aarteet, pitävät totisesti kaikkea tätä löyhkänä, kauhistuksena ja mitättömyytenä, koska he ovat astuneet Kristuksen kuninkaallisiin ja taivaallisiin kammioihin, taivaan aarteet on avattu heidän eteensä, ja he ovat perineet muita rikkauksia, hankkineet muita arvoja, he ovat tulleet taivaallisen valkeuden, ikuisen aikakauden pojiksi. Verratessaan maallista ja taivaallista he tuntevat silloin yhden ja toisen välisen kuilun ja eron. Aivan kuin ottaisitte kuumeen ravisteleman ihmisen, kun tauti on vielä täydessä vauhdissa, ja tarjoaisitte hänelle erilaisia ruokalajeja tai jotakin makeaa tai muuta ruokaa, niin hän kääntyisi siitä pois ikään kuin ällöttävästä vastenmielisyydestä, koska häntä ruokitaan ja juotetaan kuumeella ja hänellä on sitä ruoan sijasta, – samoin kuin hengelliset, jotka palavat taivaallisen rakkauden ja jumalallisen tulen kuumuudesta, vaikka heille kuinka tarjottaisiin tämän maailman ulkonäköä, arvoja, valtakuntaa, rikkautta, kunniaa, he tuntevat pahoinvointia ja inhoa, samanlaista inhoa kuin ihmisellä, joka kulkee ruumiiden ja suuren löyhkän ohi. Samoin ne, jotka ovat vastakkaisen voiman vallassa ja maailman hengen alaisia, kun he kuulevat hengellisen sanan valosta, valtakunnasta, toisesta aikakaudesta ja jumalallisesta voimasta, tuntevat jollakin tavalla vastenmielisyyttä ja halveksuntaa eivätkä kykene omaksumaan Jumalan sanaa. Todellakin ne ovat viisaita ja rohkeita, niitä urheita sotureita, jotka ovat mieleltään yleviä ja vihaisia heissä herääviä himokkaita haluja vastaan ja vastustavat pahan lakia ja tottelevat ja iloitsevat Jumalan laista (Room. 7:22). Entä mikä on retoorikko tai filosofi? Himo nousee häntä vastaan, ja hän pettyy, ja himo valtaa hänet, ja pahat henget leikkivät hänen mielessään – missä on hänen suuri viisautensa?
- KYSYMYS: Miksi, kun nousen rukoukseen, monet ajatukset valtaavat minut, ja mieleni horjuu?
VASTAUS: Etene miehekkäästi ja päättäväisesti, äläkä laiskasti tai kuin unessa, vaan selvin ajatuksin, niin kuin joku, jolla on työ tehtävänä, äläkä harhaile ajatuksissaan ikään kuin sinua ei työllistäisi mikään. Aivan kuten silloin, kun teet lihallista työtä, uppoudut siihen mielelläsi, ajatuksillasi ja ruumiillasi, niin sinun pitäisi aloittaa rukoileminen ikään kuin toivoisit tekeväsi jotain hengellistä työtä; mutta Jumala näkee mielesi ja tarkkailee ajatuksiasi. Yritä aina keskittyä työhösi, Jumalan etsimiseen ja hänen puoleensa pyrkimiseen; kiinnitä siihen huomiota, ajattele sitä ja huolehdi siitä, mitä ruumis rukoilee – joko äänellä tai hiljaa tai tarpeen mukaan, mutta vain selvin ja keskittynein ajatuksin. Sillä niin kuin maalari, joka maalaa kuninkaan kuvaa, tekee kaikki osat hyvin, mutta silmissään häneltä jää huomaamatta tai hän vääristää jotakin pientä seikkaa eikä maalaa sitä niin kuin sen pitäisi olla, niin koko teos on menetetty: hän vääristi kuninkaallisen kuvan ja häntä rangaistaan huolimattomuudestaan, – samalla tavalla kirjoita sieluusi uskollisesti ja totuudenmukaisesti taivaallisen kuninkaan mielikuva ja koristele se kaikilla hyvillä ajatuksilla. Tai niin kuin arkkitehti mittaa säännön suoruutta niin, ettei siinä ole poikkeamaa, tai niin kuin maanviljelijä, joka nojautuu uurteen päälle, ei häiriinny millään tavalla, vaan on koko työpanoksellaan tekemässä uurteesta oikean. Ja jos kaikki on niin ruumiillisissa asioissa, kuinka paljon enemmän sielun tulisi olla keskittynyt rukoukseen todellisena työnä, kuinka suurella raittiudella sen tulisi aina suunnata ajatuksensa ja järkeilynsä Jumalalle, hyväksi (Room. 16:19). Näin ihminen voi, ponnistelemalla mielensä suoruuden oikaisemiseksi, saada kiitosta ja vastaanottaa hengellisiä lahjoja; näin hän voi saattaa työnsä päätökseen, edetä ja parantaa itseään päivä päivältä ja tulla monille pelastuksen asiaksi (Hebr.5:9); ja osoittauduttuaan Jumalan rakastajaksi ja Jumalan miellyttäjäksi hänestä tulee taivasten valtakunnan perillinen Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme, jolle kunnia on iankaikkisesti ja aina. Aamen.
Keskustelu 14.
- KYSYMYS: Miksi ne, joilla ei ole Pyhää Henkeä sisällään, eivät voi puhua tervettä ja elävää sanaa?
VASTAUS: Niin kuin vastasyntynyt lapsi lähtee kohdusta tervein jäsenin, eikä hänellä ole ruumiissa turmelusta, niin myös ne, jotka ovat syntyneet Hengestä, ovat syntyneet hengellisestä armosta. Vaikka me näemme heidät tässä maailmassa lihassa, hengessä he ovat kuitenkin kokonaan tuossa maailmassa, lepäävät yhdessä Herran kanssa, josta he ovat syntyneet. Vain he voivat puhua täydellistä sanaa veljille, koska heillä itsellään on täydelliset hengelliset jäsenet. Mutta se, joka ei ole uudestisyntynyt, ei voi puhua hengellistä sanaa, koska hänellä ei ole elävää henkeä, joka inspiroisi häntä taivaallisilla asioilla. Niin kuin lapsi, joka tulee kohdusta ulos rumana tai syntymästään sokeana tai ontuvana (mikä on ikään kuin merkki ja enne) – niin myös viisaat, jotka tahtovat olla kirjoitusten tulkitsijoita ilman, että heillä on taivaallinen henki ja ilman, että he ovat sulautuneet Jumaluuteen; he ovat rumia miehiä ilman terveitä jäseniä, jotka välittävät vajavaista ja mätää sanaa. Kuin kolikko, joka näyttää toiselta puolelta painatukselta, mutta on toiselta puolelta vahingoittunut ja arvoton, sellaisia ovat ne, jotka ovat synnin vahingoittamia; älystään tai viisaudestaan he tahtovat lähettää taivaallisia asioita, joista he eivät ole syntyneet. Esittäkää minulle todellakin eräs henkilö, ja olkoon hän viisas mies, neitsyt ja näkyvissä asioissa nuhteeton, paastoava, valpas, maailmasta luopuva, rukoileva. Silloin minä puhun hänelle järkeä: Oletko sinä neitsyt? Minä olen enemmän kuin sinä. Paastoatko sinä näkyvissä asioissa? Minä olen sinua suurempi. Oletko köyhä? Minä olen ylittänyt sinut. Sillä kenenkään ei tulisi jäädä kaikkien näiden näkyvien asioiden keskelle, eikä mielen tulisi levätä huolettomasti niiden varassa ikään kuin se olisi jo saavuttanut täydellisyyden, vaan pyrkiä siihen, että jokin taivaallinen voima sulautuisi niihin, ja odottaa tunneittain, että taivaallinen lahja, joka on luontoasi korkeampi, sekoittuisi luontosi tekoihin, niin että mitä ikinä tekisitkin, tekisit sen säilyttäen samalla puhtauden. Niin kuin kuningas, jolla on kaikki ruumiinsa jäsenet terveinä, ei saisi kuninkaallisia kunnianosoituksia, jos hän ei olisi puettu porfyyriin, niin sinä, vaikka sinulla on luonnolliset jäsenet terveinä, et voi tulla kruunatuksi etkä istua kuninkaallisella valtaistuimella, jos sinä, pitäen kiinni kaikesta tästä, et pue päällesi Hengen porfyyriä, joka on luontosi yläpuolella.
- Mutta te sanotte minulle: ”Jos en kolmenkymmenen tai neljänkymmenen vuoden iässä saa Jumalan voimaa ja joudun poistumaan elämästä, mitä sitten?”. Vastaan teille, että Jumala ei tuomitse tai tuomitse teitä jumalanpilkkaajana, jos vain olette osoittaneet huomattavaa halua hyvään. Jumala sanoo sinulle: Ja vaikka aluksi olit huoleton näkyvien saavutusten keskellä ja pilkkasit niitä, mutta nyt ponnistelet vielä enemmän, etsit totuutta kirjoitusten mukaan ja haluat saada Jumalan voiman sisällesi, en tuomitse sinua tässä jumalanpilkkaajana, vaan päinvastoin hyväksyn sinut niin, että sinusta on tullut erinomaisempi kuin mitä olit ennen. Ja sinun tulee tutkia itseäsi ja nähdä, ovatko kansalaisuutesi ja työsi tulleet korotetummiksi. Minä sanon sinulle Raamatun mukaan, että joka etsii, se löytää, ja joka pyytää, se saa, ja sille, joka koputtaa, avataan (Luuk.11:10).
Mutta sinä sanot: ”Näytä minulle, miten Jumalan voima seuraa ihmisiä tässä ajassa. Vastaan: Miten voin vakuuttaa sinut siitä, että Jumalan voima on luontainen uskoville, olipa kyse sitten Vanhasta tai Uudesta testamentista? Käännymme ensin varjon (Vanhan testamentin esikuvien) puoleen. Kuka antoi Aabrahamille, joka oli jo vanha mies ja jolla oli kuollut ruumis (Room. 4:19; 1. Moos. 17:17), voiman nuorentua uudelleen ja synnyttää pojan? Sanotte minulle kuitenkin, että Jumala hyväksyi Aabrahamin uhrit, mutta ei ollut hänen kanssaan. Ja kuka ystävä, joka haluaa keskustella ystävänsä kanssa, menee ensin hänen omaisuutensa luo, pellolle tai viinitarhaan, ja sitten vain katsoo häntä ja tervehtii häntä suudelmalla? Eikö Aabrahamin uhrauksen Jumala, siis jotakin ikään kuin hänelle kuuluvaa, ottanut sen vastaan, mutta ei ollut hänen kanssaan eikä asunut hänessä? Ja kun Aabraham lähti sotaan, kuka oli voittaja (1.Moos.14:14-20)? Oliko se yksin hänen luontonsa vai Jumala, joka asui hänessä ja antoi hänelle voiton? Siirrytäänpä Nooaan. Kuka oli kaikkien eläinsukujen alistaja ennen häntä (1.Moos.7:8-9)? Oliko se hänen luontonsa vai jokin taivaallinen, hänelle yliluonnollinen, jokin, joka loi elävät olennot ja hänet itsensä ja alisti pedot ennen häntä? Pystyikö Jaakob omalla voimallaan vierittämään valtavan kiven pois (1.Moos.29:10) – vai oliko se hänelle luontainen Jumalan voima, joka vieritti valtavan kiven pois? Jumala oli Jaakobista niin erottamaton, että edes hänen nukkuessaan hän ei jättänyt häntä. Sillä hän avasi taivaan portit (1. Moos. 28:11-12) ja näytti hänelle taivaallisen asumuksen, tikapuiden muodossa se näyttäytyi hänelle. Sitten hän paini hänen kanssaan kuin ihminen ihmisen kanssa (1. Moos. 32:25-26).
Keskustelu 15. Herran tulemisesta sielujen luo pehmentämään niiden kivettymistä
Kristityt, jotka ovat Kristuksen arvoisia, eivät opi ja puhu lukutaidon kautta, vaan Jumalan Hengen kautta he oppivat kaiken Jumalan Hengen kautta – eivät inhimillisellä (kuten apostoli sanoo) viisaudella kirjoituksista luettujen sanojen kautta, vaan Pyhän Hengen kuulemisen kautta (1. Kor.2:13). Heidän liittonsa ja lakinsa ja kirjansa on Henki, kuten Henki palaa profeetan kautta: Ja viimeisinä päivinä on tapahtuva: Minä teen Jaakobin heimon kanssa uuden liiton, ei sellaista, jonka minä tein heidän isiensä kanssa, vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä ja muuta (Jer.31:31-33). Niin kuin Vanhan testamentin muinainen kansa luki aineellista käsikirjoitusta ruumiillisilla silmillä, niin kristityt lukevat ja oppivat Hengen liitosta sielunsa sisäisillä silmillä, puhuvat uudella sisäisellä kielellä ja kuuntelevat sisäisellä korvalla. Millaisia apostoleja Herra valitsi? Yksinkertaisia ja oppimattomia miehiä (Ap. t. 4:13). Mutta Hän täytti heidät Pyhällä Hengellä, ja he puhuivat Hengen mielen mukaisesti ja opettivat viisaita ja kirjanoppineita. Ja jos, hän sanoi, he vaikenevat, niin kivet huutavat (Luuk.19:40). Herra sanoi tämän joko apostoleista tai kaikista sieluista, jotka on vapautettu raskaimmasta synnin kivestä, joka on heidän päällään, ja kun se poistetaan heiltä, he huutavat ja ylistävät Jumalaa. Niin kuin kerran Herran nähneet kivet ja kalliot hajotettiin ja haudat avattiin (Matt.27:51-52), niin kun Herramme Jeesus Kristus loistaa sielussa ja paljastaa kaikkihyvät kasvonsa (Ps. 66:2), niin synnin raskas kivi hajotetaan ja se antaa tilaa Herralle, niin että kun hän tulee, hän asuu siinä. Kun nämä kiviset sielut näkevät Kristuksen halutut kasvot, ne huutavat. Ja ikään kuin eräs mies, taiteilija, joka osaa veistää kiveen ja tehdä siihen mitä kauneimpia asumuksia, tulisi vuoren luo, jossa ei ole asumuksia, vaan joka on pelkkää kiveä, niin myös Kristus, todellinen ja kaunis taiteilija, tulee niiden sielujen luo, jotka rakastavat häntä, veistää ja katkaisee synnin hengen heistä ja tekee itsestään asumuksen ja asuu siinä. Niinpä sielut huutavat kuin kivi, kun Herra näyttää kasvonsa. Apostoleista sanotaan, että he huutavat tahtomattaan kuin huilu, kun Hengen henkäys puhaltaa. Niin kuin se, joka puhaltaa, niin puhuu huilu; niin apostolit ja muut heidän kaltaisensa, jotka olivat uudestisyntyneet ja saaneet lohduttavan Hengen, puhuivat niin kuin Henki itse halusi heissä. Selittäessään Nikodeemukselle, mitä uudestisyntymisellä tarkoitetaan, Herra sanoi: Johannes 3:3,7-8:Henki puhaltaa minne tahtoo, ja te kuulette hänen äänensä, mutta ette tiedä, mistä hän tulee tai minne hän menee. Niin kuin kukaan ei tiedä, missä on tuulen henkäyksen koti, mistä se tulee, eikä sen tien päätepistettä, mihin se pyrkii, eikä kukaan voi estää sitä, mitata sitä, ottaa sitä kiinni, eikä kukaan voi ohjata tai hillitä jokien virtausta, niin sama on sielussa: kukaan ei voi pidättää ajatuksiaan, eikä estää mielen virtauksia, eikä hallita mielen ajatusten lähdettä, eikä tietää, mistä se tulee, eikä hillitä sitä, mihin se menee. Sillä missä se ei ole? Sekä täällä se pysyy, että mielen ja järjen ulkopuolella kaukana. Ja jos, sanoo Herra, maalliset asiat ja asiat, jotka ovat käsissämme, ovat niin ja niin käsittämättömiä, kuinka paljon enemmän sille, joka on uudestisyntynyt, joka on vastaanottanut Herran taivaallisen hengen ja jota Hän johtaa sisäisessä ihmisessä: kuinka paljon käsittämättömämpi on hänen sielunsa! Mihin se pyrkii, katso, se on jo siellä, sillä kun se vielä täällä on, on taivaallinen ja jumalallinen Henki, tultuaan, vienyt sen taivaaseen ja opettanut sitä, ja kaikessa tämä sielu on käsittämätön. Kunnia Hänen suuruudelleen aina ja iankaikkisesti. Aamen.
Keskustelu 16. Siitä, kuinka sielu, armon vähitellen vaalimana, saavuttaa täydellisyyden.
- Herra sanoo evankeliumissa: ” Tiukka on se portti ja kapea se tie, joka johtaa elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät (Matt.7:14).” (Matt.7:14). Tämä merkitsee ensinnäkin sitä, että jokainen saavuttaa sen korkeimman hyveen kautta, kulkemalla kapeuden läpi, teoissa ja kamppailussa. Ja toiseksi hän kutsuu tietä kapeaksi niille, jotka eivät halua kulkea sitä: kapea on tie hänen vihollisilleen, niille, jotka eivät voi siihen päästä, Raamatun sanojen mukaan: Se on tietämättömille hyvin karkea, eivätkä viisautta vailla olevat pysy sillä (Siir.6:21); sillä tarvitaan suurta älykkyyttä, viisautta, kärsivällisyyttä ja uskoa, jotta ihminen voi saavuttaa autuuden ja Jumalan vanhurskauden tien luottavaisesti ja epäröimättä (2.Piet. 2:21). Niin kuin olisi suunnattoman korkea ja jyrkkä vuori, jossa olisi hyvin kapea polku, joka olisi leveydeltään vaikkapa yhden jalan jalanjäljen levyinen, ja jota pitkin nelijalkaiset eläimet tai muut olennot eivät voisi astua tai kulkea, paitsi vain kevyet linnut siipiensä kantamina, – niin myös evankeliumin korkeimmat käskyt ja Jumalan tie ovat kapeat ja ahtaat tämän maailman ihmisille, jotka eivät ole osallisia Jumalan Hengestä, ja kenenkään on mahdotonta vaeltaa tällä tiellä (i. ts. tulla kuuliaiseksi ja nuhteettomaksi kaikissa evankeliumin käskyissä), ennen kuin he saavat Pyhän Hengen siivet; silloin he Pyhän Hengen kohottamina voivat helposti vaeltaa evankeliumin vanhurskauden tiellä ja saavat kunnian astua elämään Herran sanan mukaan: (Matt.11:30). He tietävät, etteivät Jeesuksen käskyt ole raskaita, kun he kulkevat Pyhän Hengen innoittamina suurella helppoudella ja ilolla sitä tietä, joka on kapea muille ihmisille. Ja kenenkään on mahdotonta ilman pyhiä hengellisiä siipiä päästä mainitulle polulle (eli täyttää kaikki Herran käskyt täydellisessä ja tahrattomassa puhtaudessa) ja saada tällä tavoin kunnia päästä taivasten kuningaskunnan porteista sisään.
- Monilla ja erilaisilla armollisilla tavoilla, vaurauden ja lisääntymisen kautta, ja huomattavan ajan kuluttua hengellinen armo arvostaa pääsemään täydelliseen sielunpuhtauden mittaan, joka on kuuliainen sille kaikessa. Niin kuin eräät linnut, jotka pelkäävät maaeläimiä, rakentavat pesänsä korkeimpiin saavuttamattomiin paikkoihin, katolle tai johonkin korkeaan puuhun, ja emo itse, lentäen yli, tuo poikasille hentoa ravintoa, jota ne voivat ottaa vastaan vain lapsena, ja sitten aikanaan tuo joka kerta kiinteämpää ravintoa poikasten kasvun mukaan ja samalla opettaa niitä, kun niiden siivet muodostuvat ja kasvavat, harjoittelemaan ilmalentoa vähitellen, ensin lentelemällä pesän sisällä, sitten pitkin puun oksia, oksalta oksalle, ja sitten vähän kauemmas, kunnes poikaset ovat kypsiä ja niiden siivet ovat vahvat, ja silloin ne voivat lentää kukkulalta kukkulalle ja vuorelta vuorelle vaivattomasti ja ilman pelkoa, – niin myös Jumalan lapset, jotka Pyhä Henki synnyttää voimallaan. Ensin Hän antaa heille heidän sydämensä syvyyksiin maitomaista hengellistä ravintoa, joka on täynnä makeutta ja taivaallista rakkautta: ” Maidolla”, sanoo apostoli, ” minä olen ravinnut teitä, en kiinteällä ravinnolla ” (1.Kor.3:2); ja samoin Pietari sanoi: Pietari 2:2: ”Rakastakaa sanan puhdasta maitoa niin kuin vastasyntyneet vauvat ” (1.Piet.2:2). Sitten, kun uudistettu sielu menestyy ja kasvaa, Hän antaa sille kiinteämpää hengellistä ravintoa; ja samalla armon siivet (eli Hengen voima) kasvavat sielussa, joka on onnistunut hyvissä teoissa. Edelleen Jumalan armo (hyvä ja taivaallinen äiti) opettaa mielen lentämään ensin sydämen pesässä eli ajatuksissa (ts. rukoilemaan Jumalaa Hengen voimalla harhailematta). Ja siellä – mitä enemmän Jumalan Hengen kiinteää ravintoa sielu saa, sitä kauemmas ja korkeammalle se voi Hengen ohjaamana ja kantamana lentää. Kun se lopulta kypsyy ja saavuttaa hengellisen iän mitan (Ef.4:13), silloin sielu lentää helposti kukkulalta kukkulalle ja vuorelta vuorelle (ts. tästä maailmasta tuonpuoleiseen maailmaan ja tästä aikakaudesta autuaaseen ja katoamattomaan ja loputtomaan aikakauteen) suurella huolettomuudella ja tyyneydellä, hengellisten siipien kantamana ja johdatettuna taivaallisten salaisuuksien näkyihin ja ilmestyksiin, taivaan sanomattomiin salaisuuksiin (2.Kor.12:1). 12:1), sanoin kuvaamattomiin hengellisiin mietteisiin, joita lihan kieli ei voi ilmaista. Lopulta Jumalan lapset, jotka saavat voimaa Hengestä ja taivaassa ravintonsa, tulevat pahan yläpuolelle eivätkä enää pelkää saastaisten henkien raivokkuutta. Aivan kuten täysikasvuiset poikaset, kun niille on kasvanut siivet, eivät enää pelkää eläinten tai ihmisten pahuutta, koska ne elävät suurimmaksi osaksi ilmassa, ja aivan kuten kukaan ihminen ei tunne lintujen puhetta, niin ei myöskään kukaan ihminen voi tuntea Hengen kieltä, jota maallinen henki sortaa (1. Kor. 2:12); vain Jumalan pojat voivat tuntea Hengen kieltä (1. Kor. 2:12). 2:12); vain hengellisen armon pojat tuntevat äitinsä puheen, apostolin mukaan: ymmärtäen hengelliset asiat hengellisillä asioilla; mutta hengellinen ihminen ei saa mitään Jumalan Hengestä, koska se on hänelle hulluutta (1. Kor. 2:13-14). Niin kuin pääskyjen ja muiden lintujen puhe on ihmisille käsittämätöntä, niin hengellisen sanat ovat lihallisille käsittämättömiä. Samoin lihallisen sanat eli tämän maailman viisaus ovat hengellisille hulluutta (1. Kor. 3:19), ja vaikka he ymmärtävätkin ne, he kääntyvät niistä pois niin kuin maallisen hölynpölyn ja turhuuden sanoista.
- Kerron kaikesta tästä näkyvien asioiden, lintujen ja eläinten ja kaikkien näkyvien asioiden esimerkillä, koska muuten on mahdotonta ilmaista tai tulkita hengellisiä asioita, niin kuin Herra puhui enimmäkseen vertauksilla, ottaen näkyviä asioita esimerkkinä ja verratessaan valtakuntaa sinapinsiemeniin, hapanta ja aarteisiin: Minä avaan, – hän sanoo, – vertauksilla suuni, minä puhun julki kätketyt asiat maailman perustamisesta lähtien (Mt. 13:35). Sillä hengelliset asiat ovat kertomatta ja sanoin kuvaamattomia inhimillisin sanoin, ellei Henki itse opeta kelvollista ja uskollista sielua kokemuksen ja harjoituksen kautta: hengellisestä synnystä, kasvusta ja täydellisyydestä on mahdotonta kertoa, voi vain uskoa, että Jumala tekee kaiken näin ihmisille, jotka ovat ryhtyneet Hänelle mieluisaan kansalaisuuteen. Siksi hengellisen puhe on maallisille ihmisille käsittämätöntä. Sillä aivan kuten meren kalat tietävät kaiken siinä, sen tiet ja syvyydet, mutta ihmisen tai eläimen tai muiden elävien olentojen on mahdotonta tietää, mitä siellä on kätkettynä, tai pysyä siellä pitkään, koska ne menehtyvät tukehtumalla, niin myös kenenkään on mahdotonta, ellei hän ole syntynyt Pyhästä Hengestä, tulevasta aikakaudesta, tietää, mitä siellä on, ja tuntea Jumalan syvyyksiä (1. Kor. 2:10) ja hänen valtakuntansa teitä, paitsi ne, jotka asuvat itse Hengessä ja elävät hänen kauttaan ja ovat osallisia hänestä ja vaeltavat hänessä apostolin sanan mukaan: (Fil.3:20); ja taas: Kukaan ei ole tuntenut Jumalan asioita, paitsi Jumalan Henki, mutta Jumala on ilmoittanut ne meille Henkensä kautta; ja taas: Henki tunkeutuu myös Jumalan syvyyksiin (1.Kor.2:10-12). Niinpä maallisen hengen ihmisen, joka ei ole syntynyt Pyhässä Hengessä, on mahdotonta hankkia kokemuksellista tietoa hengellisistä asioista sellaisina kuin ne ovat, ja vaikka hän haluaisikin tunkeutua niihin, hän on lihallisen mielensä vuoksi turha. Maailmalliseen viisauteen luottaen ja kuvitellen, että he voivat käsittää hengellisiä aiheita omalla mielellään ilman Hengen vierailua ja ilmestystä, maailmalliset ovat eksyksissä ja hukkuvat ilman todellista perustaa eli Herraa, jonka kautta hengelliset omaksuvat kaiken hengellisen tiedon. Ihmisten mielet vaipuvat eräänlaiseen sokeuteen ja mielikuvitusmenestyksen mielikuvitukseen, kun he omalla älyllään ja voimallaan kuvittelevat omaksuvansa hengellisen tiedon; mutta vaikka he lausuisivat koko Raamatun ulkoa, he eivät tiedä, mitä heidän kielensä lausuu. Samoin kuin lapset opettajansa käskystä opettelevat ulkoa suurten reettoreiden puheita ja kertovat suullaan viisaiden sanoja, mutta eivät tunne sanojen voimaa eivätkä tietämättömyydessään ymmärrä sitä, mitä itse lukevat tai kertovat, niin myös ne, jotka oppivat ja kertovat Raamattuja, elleivät he saa hengellisiltä ihmisiltä niiden sisältämää todellista merkitystä ja löydä itsestään elävää ääntä (eli juuri sitä jumalallista voimaa, joka on innoittanut Raamattuja), he eivät ole saaneet Raamattujen avulla sitä apua, joka heidän olisi pitänyt saada. He ovat yhä vanhan ihmisen eli maailman hengen eli synnin lain, joka on vastakohtana mielen laille (Kol.3:9; 1.Kor. 2:12; Room. 7:23), vaatetuksessa. Niin kuin ihminen, joka ei ole vielä syntynyt, ei ole olemassa näkyvässä maailmassa, mutta kun hän on syntynyt, hän on olemassa tässä aikakaudessa, niin se, joka ei ole syntynyt Pyhässä Hengessä, ei ole olemassa hengellisessä aikakaudessa, eikä hän voi päästä siihen. Jos hän ei saa sieltä uutta ja taivaallista syntymää (eli sielu syntyy Hengestä tuossa aikakaudessa ja saa häneltä ravintoa ja kasvaa ja kypsyy Hengessä), hän ei varmasti pääse tulevaan aikakauteen. Sillä sellaista oppia Herra opettaa, niin hän mielellään ja julistaa: Ellei joku synny uudestisyntyneeksi, hän ei pääse taivasten valtakuntaan, sillä se, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä, niin kuin se, mikä on syntynyt lihasta, on lihaa (Joh.3:3-6). Pyhä Henki itse halusi sulautua sieluun, puhdistaa sen sen jäsenissä vaikuttavasta synnin hengestä (Room.7:5, 23) ja tulla yhdeksi sielun kanssa, jotta hän voisi vetää sen lähelleen itselleen puhtaaksi ja nuhteettomaksi morsiameksi. Kunnia hänelle, joka rakasti sielua, joka on niin kalliisti luotu hänen kuvakseen, joka vapautti sen pimeyden valtakunnasta ja vei sen elämän valon valtakuntaan.
- Kutsukaamme myös Jumalaa ja rukoilkaamme Häntä, että Hän synnyttäisi meidät Pyhästä Hengestä, vapauttaisi meidät tämän maailman hengestä ja veisi meidät tästä lähtien jumalalliseen hengelliseen maailmaan. Älköön kuolema (joka on tämän maailman henki, lihan ajatukset, Room.8:6) kyetkö pitämään meitä vallassaan. älköön meitä lähetettäkö iankaikkiseen Gehennaan ja älköön me sitten turhaan katuko sitä, ettemme aikanaan pyytäneet Häneltä vapautusta ja armoa, vaikka Hän mielellään (jos pyydämme ja etsimme ja kolkutamme) ja armollisesti antaa sen, mitä Hän lupasi; sillä Hän on uskollinen ja totuudellinen, joka lupasi antaa armonsa ja elämänsä niille, jotka uskossa etsivät Häntä (Matt. 7:7, 21:22; 21:22; 21:22; 21:22). 7:7, 21:22; Hepr. 10:23). Odottakaamme aina Herraa, todellista elämän antajaa, joka yksin voi tulla ja vapauttaa sielumme näkymättömistä vihollisista, häpeällisistä intohimoista (Room.1:26), tehden elämästämme tahrattoman ja kaikissa hyveissä nuhteettoman. Älkäämme olko kuin huonot ja uskottomat vaimot, jotka, kun työtätekevä aviomies tulee kotiin lepäämään, lähtevät pois pihapiiristä harhailemaan jonnekin sivummalle. Kuinka kaipaammekaan lepoa talossaan, ruumiissamme ja sielussamme, hyvä ja ainoa aviomies Kristus, joka on nähnyt paljon vaivaa puolestamme ja lunastanut meidät omalla verellään (Hepr. 9:12)! Hän koputtaa aina sydämemme ovelle, että avaisimme hänelle, ja hän tulisi sisään ja lepäisi sielussamme ja asettuisi asumaan luoksemme (Joh.14:23), jotta meitä ei moitittaisi, niin kuin Herra moittii sitä, joka ei pessyt ja pyyhkinyt hänen jalkojaan ja lohduttanut häntä (Luuk.7:44). Ja toisessa paikassa Herra sanoo: ” Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku avaa minulle, niin minä menen hänen luokseen sisälle ja aterioin hänen kanssaan, ja hän minun kanssani (Ilm. 3:20). Mutta me siirrymme pois Hänen luotaan etsimättä Häntä todella. Mutta Hän itse on aina lähellä sieluamme, koputtaa ja pyrkii sisään ja lepäämään meissä. Siksi hän kärsi suuria kärsimyksiä antaen ruumiinsa kuolemaan ja lunastaen meidät pimeyden orjuudesta, jotta hän voisi astua sisään jokaiseen sieluun, luoda siihen itselleen asuinpaikan (Joh.14:23) ja levätä siinä sen suuren työn jälkeen, jonka hän sen tähden kärsi. Tämä oli hänen hyvän tahtonsa tahto, että hän asuisi ja asuisi meissä, kun me vielä olemme tässä ajassa, lupauksensa mukaisesti (2. Kor. 6:16). Ei ole syyttä, että Hän sanoo niille, jotka seisovat tuomiopäivänä vasemmalla puolella, jotka Herra lähettää Gehennaan, jossa perkele on: Minä olin muukalainen, ettekä te ottaneet minua vastaan; minä olin alaston, ettekä te vaatettaneet minua; minä olin sairas, ettekä te käyneet minun luonani; minä olin nälkäinen, ettekä te antaneet minulle ruokaa; minä olin janoinen, ettekä te antaneet minulle juotavaa; minä olin vankilassa, ettekä te tulleet minun luokseni (Matt.25:41-43). Ilmeisessä merkityksessä se viittaa hyviin tekoihin, joita tehdään Hänelle itselleen, koska Herra hyväksyy palvelijoilleen annetun avun; mutta todellisemmassa ja syvemmässä merkityksessä se viittaa sisäiseen ihmiseen jokaisessa meistä; sillä Hänen todellinen ruokansa ja juomansa ja vaatteensa ja suojansa ja lohtunsa ovat meidän sielumme. (1.Kor.6:17), ja kun sielu, kun se on ottanut Herran itseensä ja yhdistynyt Hänen henkeensä, tulee yhdeksi hengeksi Hänen kanssaan, ja kun tapahtuu sydämen uudistuminen ja muuttuminen ja intohimojen löysentyminen ja sammuminen ja kun Pyhän Hengen toiminta ja hyveen teot tulevat meissä näkyviin, se on Herran todellista ravintoa ja juomaa. Siksi Herra janoaa ja janoaa sieluamme kuin väsynyt kulkija, kunnes Hän lepää ja asettuu asumaan sieluumme. Aina Hän koputtaa ja haluaa päästä lepäämään, ja kaikki Hänen meille antamansa varusteet palvelevat tätä tarkoitusta.
- Ottakaamme siis Hänet vastaan suurella uskolla ja rakkaudella ja tuokaamme Hänet sisimpäämme ja toivottakaamme Hänet tervetulleeksi vieraaksemme ja ruokkikaamme Häntä ja juokaamme Häntä ja pukekaamme Häntä ja luovuttakaamme Hänelle itse tekemisemme kaikella antaumuksella ja seuratkaamme Hänen Henkensä tahtoa, tai pikemminkin ruokkikaamme ja ravitkaamme itseämme Hänen Henkensä toimesta ja pukeutukaamme itse Herraan, sillä Hän on se, joka on ruokamme ja juomamme ja vaatetuksemme ja aarteemme ja perintömme ja omaisuutemme ja leposijamme ja kotimme ja ylipäätään ikuinen elämämme; Ja jokainen sielu, joka ei nyt ota Häntä vastaan itseensä eikä tyydy hyveen hedelmiin, tai pikemminkin ei tyydy eikä elä hengen elämää, ei saa osuutta taivasten valtakunnassa pyhien kanssa eikä voi päästä esikoisten taivaalliseen kaupunkiin (Hepr.12: 22-23). 12:22-23) ei voi päästä sisään. Sillä jos kun Herra tuli viikunapuun luokse ruokkiakseen itseään eikä löytänyt siitä hedelmää, hän rankaisi sitä ja se kuivui välittömästi pois (älköön sinusta hedelmää olko tästä lähtien ikuisesti, Matt.21:19), kuinka paljon kauheampi on sielun rangaistus, jossa ei löydy päättäväisyyden ja vanhurskauden harjoittamisen hedelmää Herran ruokkimiseksi! Mitä siitä tulee tai minkä rangaistuksen se joutuu kokemaan, sitä on mahdotonta sanoa. Sillä Herra on iankaikkinen, kuten apostoli sanoo: ”Jos enkelien kautta julistettu sana oli luja, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai vanhurskaan korvauksen, kuinka me sitten välttyisimme siltä, jos me halveksimme pientäkin pelastusta! (Hepr.2:2-3). Herra etsii meiltä hyvää hedelmää, hyvää tahtoamme ja jakamatonta haluamme rakastaa Häntä koko sielustamme; ja ottamalla sielumme hyveet, ikään kuin hyvän ruoan, Hän saa ne synnyttämään meissä Hengen muuttumattomat ja todelliset hedelmät, jumalalliset ja iankaikkisen elämän täyttämät. Niin kuin siellä ei ollut vielä aika kerätä viikunoita (Mark.11:13) ja Herra vaati viikunapuun hedelmää, niin tässä Herra tulee ennen hengellistä liittoa ja vaatii sielulta hyvän päättäväisyyden hedelmää. Siellä nimenomaisella kuvalla tarkoitetaan Israelia, joka ei ollut antanut Herralle arvokasta hedelmää uskomatta Häneen. Ja suhteessa jokaiseen sieluun se tarkoittaa, että jo ennen armotyötä ja hengen hedelmän kantamista sielun toimesta (Gal. 5:22) Herra vaatii sielulta itseltään jonkinlaista hedelmää, vilpitöntä halua ja päättäväisyyttä antaa Hänelle kaikki usko ja rakkaus ja kaikki kyky hyviin tekoihin, olivatpa ne sitten sisäisiä tai ulkoisia, sikäli kuin voimia on. Tätä Herra vaatii meiltä, ts. lakkaamatonta pyrkimystä Häneen; ja kun Hän näkee sielun tällaisen hyvän tahdon ja oikean pyrkimyksen Herraan, silloin Hän antaa sille armon, tulee ja asuu meissä, ja silloin Hän kunnioittaa sielua, josta on tullut kypsä viikunapuu, hengen hedelmällä. Ja jokaiseen sieluun Herra katsoo etsien hedelmää, jotta Hän voisi astua siihen ja levätä siinä; sillä Hän kuoli kaikkien puolesta ja lunasti kuolemallaan koko Aatamin suvun. Jokaisen sielun on siis kuoltava itsessään ja Hänen kauttaan alettava elää ja ottaa Hänet vastaan ja järjestettävä ja valmistettava talonsa ja ruumiinsa Herralle, niin että kun Hän tulee sisään ja löytää lohdutuksen tahtomme hyvistä tavoista ja ruoasta ja juomasta ja vaatteista ja levon sielumme hyveistä, Hän voi silloin sanoa: Tulkaa, te minun Isäni siunatut, perikää se valtakunta, joka on valmistettu teille maailman perustamisesta asti. Sillä minä olin nälkäinen, ja te annoitte minulle ruokaa, minä olin janoinen, ja te annoitte minulle juotavaa (Matt. 25:34-35).
- Kun sinulla on sellainen odotus ja toivo, että Herra tulee sisään ja asuu sieluissamme, tai pikemminkin sielumme lepää Herrassa, sinun pitäisi kääntää kaikki, mitä näet tässä maailmassa tapahtuvan, hengelliseksi hyödyksi älykkäällä silmällä ja hyvällä tahdolla. Jos esimerkiksi näet maallisia rikkauksia, haaveile henkisesti hengellisistä rikkauksista. Jos näet maailmassa ilonpitoa ja juhlapyhien tuloa, sano itsellesi: Milloin sieluni saa kunnian viettää armon hengellistä juhlaa ja tehdä sovinnon pyhien enkelien ja taivaallisten voimien kanssa, sisäisen ihmiseni kanssa? Ja soveltaen kaikkea näkyvää hengelliseen, sytytä vetovoima katoamattomaan ja näkymättömään, jotta näkyvästä ei olisi haittaa, vaan jopa hyötyä, sillä näkymätön ja älykäs silmä hallitsee mieltäsi, ja näkyvästä saat ymmärryksen taivaallisista hyödyistä. Pyrkikäämme siis kaikessa miellyttämään Herraa ja säilyttämään järkkymättömässä uskossa toivon hänen armostaan ja elämään hyvissä tavoissa, uskomaan koko sydämestämme hänen sanomattomia lupauksiaan (sillä hän, joka on luvannut, on totinen, Hepr.10:23) ja rakastamaan häntä sekä ponnistelemaan kärsivällisesti ja lakkaamatta kaikessa hyveellisyydessä ja rukouksessa saadaksemme hänen Henkensä lupauksen täysin ja täydellisesti vastaanottaa sielumme eläviksi, kun me vielä olemme lihassa. Sillä jos sielu ei vielä tässä maailmassa saa Hengen pyhitystä suuren uskon ja rukouksen kautta eikä saa osalliseksi Jumalan luonnosta, sulautuen armoon, jonka voimalla se voi täyttää kaikki käskyt, se ei ole valmis taivasten valtakuntaan. Ja mitä hyvää ihminen on täällä hankkinut, sitä on hänen elämänsä tuona päivänä (Matt.7:22).
- Pyrkikäämme siis rukoilemalla Herraa tahrattomalla uskolla saamaan se, mitä Henki on luvannut, joka on sielun eläväksi tekevä (Gal. 3:14). Sillä jos vaikka kerjäläinenkin ruumiillisen leivän tähden koputtaa niin röyhkeästi ovelle ja pyytää, ja jos hän ei sitä saa, hän tulee lähemmäksi ja kerjää yhä sinnikkäästi leipää tai vaatteita tai kenkiä ruumiillisten tarpeidensa tyydyttämiseksi, ja kunnes hänelle annetaan, hän ei jää jälkeen, vaikka häntä vainottaisiinkin – kuinka paljon itsepintaisemmin meidän pitäisi pyrkiä saamaan todellista ja taivaallista leipää sielun vahvistamiseksi ja pukea itsemme taivaallisiin valon vaatteisiin ja pukea päällemme hengen henkiset kengät kuolemattoman sielun tyydyttämiseksi! Millä vankkumattomalla sitkeydellä meidän on uskossa ja rakkaudessa ja pitkämielisyydessä aina kolkutettava Jumalan hengellisiä ovia ja anottava suurella sitkeydellä, että Hän kunnioittaisi meitä iankaikkisella elämällä, jos Herra itse sanoi vertauksen, että meidän on aina rukoiltava eikä lannistuttava (Luuk.18:1-7). Ja kerrottuaan sen hän lisää: :7); ja Hän sanoo myös: ”Kuinka paljon enemmän meidän taivaallinen Isämme Jumala hankkii oikeuden valituilleen, niille, jotka huutavat Häntä päivin ja öin (Lk.18: 7); ja Hän sanoo myös: ”Kuinka paljon enemmän meidän taivaallinen Isämme kostaa niille, jotka huutavat Häntä päivin ja öin? :7); ja Hän sanoo myös kertoen ystävästä: vaikka se, jolla on se, joka sitä omistaa, ei ystävyytensä vuoksi anna sitä hänelle, niin hänen vaatimuksensa vuoksi hän silti menee ylös ja antaa niin paljon kuin hän pyytää (Lk.11:8); ja taas: Sillä jokainen, joka pyytää, saa, ja joka etsii, löytää, ja sille, joka kolkuttaa, avataan (Mt.7:7-8) ; ja lopuksi hän toteaa: ”Pyytäkää, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan: Sillä jokainen, joka pyytää, saa, ja joka etsii, löytää, ja sille, joka kolkuttaa, se avataan (Mt.7:7-8). 7-8); ja hän päättää: Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa hyviä lahjoja lapsillenne, kuinka paljon enemmän teidän taivaallinen Isänne antaa Pyhän Hengen niille, jotka häntä pyytävät (Luuk.11:13; Matt. 7:11). Näillä sanoilla Herra kehottaa meitä aina pyytämään ja etsimään ja kolkuttamaan lannistumatta – aina: niille, jotka rukoilevat, etsivät ja kolkuttelevat, Hän on luvannut lahjoja, ei niille, jotka eivät pyydä; Hän haluaa antaa meille iankaikkisen elämän vastauksena pyytämiseen, kutsumiseen ja rakkauteen.
- Tulkaamme Hänen luokseen, hengelliseen porttiin, ja kolkuttakaamme, että Hän avaisi meille; anokaamme Häneltä elämän leipää, sanokaamme Hänelle: ”Anna minulle, Herra, elämän leipä, että minä eläisin, sillä pahuuden nälän hirveästi painamana minä hukun. Anna minulle pelastavan valkeuden vaate sieluni häpeän peittämiseksi, sillä alastomuudessani, ilman Henkesi voiman vaatteita, olen häpeällisen ruma intohimoissani. Ja jos hän sanoo sinulle: ”Sinulla oli vaate, mitä sinä sillä teit?”, niin mitä sinä teit? – Vastaa: ”Mitä sinä teit? Minä jouduin rosvojen käsiin, ja riisuttuani minut alastomaksi he heittivät minut hädin tuskin elävänä, ja vaatteet, jotka he ottivat minulta pois, he veivät mukanaan (Lk.10:30). Antakaa minulle hengelliset kengät, sillä en voi kulkea erämaassa, kun olen eksyksissä. Anna minulle sydämen näkökyky, että näkisin; liuota sydämeni silmä, sillä näkymättömät viholliseni ovat sokaisseet minut ja peittäneet minut pimeyden verholla, enkä voi katsoa sinun taivaallisia ja toivottuja kasvojasi. Anna minulle hengellinen kuulo, sillä mieleni on kuuro, enkä voi kuulla sinun suloista ja hyvää puhettasi. Anna minulle ilon öljyä (Ps. 44:8) ja hengellisen ilon viiniä (Ps. 103:15), jotta voisin vuodattaa sitä haavoihini ja saada hieman levätä. Paranna minut ja palauta minut terveeksi, sillä hakattuaan minut puolikuoliaaksi viholliseni, julmat rosvot, ovat jättäneet minut voimattomana maahan (Luuk.10:30). Autuas on se sielu, joka pyytää aina lannistumatta, sinnikkäästi ja uskossa, köyhänä ja haavoittuneena, sillä sen rukous hyväksytään ja se saa iankaikkisen parantumisen ja vapautuksen ja koston vihollisilleen, syntisille intohimoille; sillä Jumala on uskollinen, joka on luvannut, ja hän täyttää anomuksemme (Room. 1:26; Hepr. 10:23). Hänen hyvyytensä kirkkaus.
- Niin kuin kaupungin hallitsija raivostuneena puhuu pahantekijöitä ja salaliittolaisia vastaan, ja jos joku ryöstäjien tai varkaiden ryöstämä kääntyy hänen puoleensa ja sanoo: ’Pyydän apuasi, viholliseni on ryöstänyt minut ja tehnyt minulle väkivaltaa ja vahingoittanut minua ja tehnyt minulle sitä ja tätä’, niin hallitsija, istuessaan oikeudessa, etsii nopeasti vihollisen ja roiston ja löydettyään hänet teloittaa hänet kidutuksin ja rangaistuksin, – niin ihminen voi saada sekä apua ylhäältä että kostoa tulemalla Herran luo, kääntymällä ja huutamalla kiireesti Hänen puoleensa. Sillä Hän kykenee nostamaan jopa intohimojen, katkeruuden ja pahojen voimien pimeyden mereen hukkuneen sielun henkisen maan ja tekemään sen tuota merta korkeammaksi, mutta vain sen sielun, joka uskoo Hänen lupauksensa, rakastaa ja todella huutaa Häntä ja toivoo aina Hengen voimasta täyttyvän siinä täydellisen vapautuksen intohimoista Hänen äärettömän rakkautensa kautta. Kunnia Hänen suuruudelleen aina ja iankaikkisesti. Aamen.
Keskustelu 17. Koettelemuksista
- Niillä, jotka rakentavat sydämensä rakennelman hiekalle ja jotka ovat saaneet todellisen perustuksen sanan siemenen kovan sydämen kivikkoiselle maaperälle, ei ole itsessään todellista perustaa, eivätkä he kestä pahan sorron koettelemusta; heillä ei ole kärsivällisyyttä kestää kaikkia heitä kohtaavia vaikeuksia, eivätkä he voi vastustaa niiden pahojen henkien hyökkäyksiä ja kiusauksia, jotka jahtaavat heitä valtakunnan tavoittelemiseksi. Tällaisilla ihmisillä on tällaiset aikeet: jos, sanovat he itselleen, jos en heti saa hengellistä armoa, niin minä luovutan, minun on mahdotonta vastustaa: En voi kestää pitkään; jos vastaanotan sen, niin sitten vastustan. Sellainen ei pysy pystyssä edes armon saamisen jälkeen, koska hän ei voi kestää sortoa rohkeasti, koska hän ei ole valmistautunut siihen etukäteen. Eikö armon vastaanottamisen jälkeen tosiaan enää ole taistelua, ei enää ahtautta, ei enää paholaisen nostattamia myrskyjä? Päinvastoin, silloin on enemmän koettelemuksia, silloin suuria ponnistuksia, silloin suuria levottomuuksia. Suhteessa sielun armon menestykseen nousevat myös pahan kiusaukset; ja pahan voima saa koetella sielua niin pitkälle kuin sielu kestää. Ja ne ihmiset, joista edellä on sanottu, tulivat palvelemaan Herraa ikään kuin palkkaa vastaan, ulkopuolisina ja muukalaisina, eivätkä uskollisina kotipalvelijoina, jotka sitoutuvat työskentelemään ja miellyttämään isäntää hänen talossaan. Ensin mainitut vaativat jo ilman työtä palkkaa, vaikka heidän olisi pitänyt velallisina ja Herransa hyvinä ja uskollisina palvelijoina pakottaa itsensä vapaaehtoisesti ja vastentahtoisesti hyvään ja erinomaiseen palvelukseen Kristuksen käskyjen mukaan ja jatkuvaan ja lakkaamattomaan Jumalan palvontaan, olivatpa he jo saaneet häneltä jonkin lahjan tai eivät; ja heidän olisi pitänyt järkeillä, että on Mestarini hyvä tahto, että aina palvelen ja miellytän Häntä, niin että riippumatta siitä, antaako Hän minulle Henkensä armon vai ei vielä, en hylkää tietäni ja palvelustani niin pitkälle kuin minulla on voimia, enkä luovu toivosta Herraani (sillä Hän, joka on luvannut, on totinen), ja minun on pakko kiittää Häntä aina enemmän kuin aikaisemmat kiitollisuuteni, kuulua Hänelle ja totella Häntä, ja olla kunniassa kaikessa Hänen huolenpidossaan, ja ottaa Hänen tähtensä vastaan kaikki tämä ponnistelujen ja kamppailujen täyttämä elämäntapa: Hän voi myös täyttää minut armollaan, sillä Hän on uskollinen ja totuudellinen, ja Hän antaa minulle sen, mitä Hän on luvannut, jos säilytän uskon loppuun asti kärsivällisyydessä ja pidän kiinni kaikista hyveistä kaikin voimin.
Enemmän kuin tämän. Mies, joka järkeilee näin: Kuka minä olen, ja mitä arvokkuutta minä kunnioitan edes kutsumalla Hänen nimeään, kun en ole hyvä kaikessa?”. Mutta jos minä kestän Häntä ja mielelläni miellytän Häntä loppuun asti kaikin ponnistuksin ja palvelen Häntä kaikessa hyveellisyydessä, niin Hän, joka on hyvä ja oikeudenmukainen, täyttää ennemmin tai myöhemmin sen, mitä Hän on luvannut, sillä Hän ei ole lakannut; ja vaikka Hän haluaisikin luovuttaa minut Gehennaan rangaistukseksi synneistäni, en hylkää Häntä enkä luovu rakkaudestani Häntä kohtaan, kuten autuas Job sanoo: Vaikka sinä tappaisit minut, en hylkää sinua enkä luopuisi rehellisyydestäni (Job. 27:5), – sellainen ihminen kuin uskollinen palvelija ja hyvä taloudenhoitaja, joka on osoittanut uskollisuutta yksin herralleen, joka on nähnyt vaivaa ja kestänyt paljon eikä ole jättänyt mitään hyvää palvelua tekemättä kaikissa hyveissä, joka on suoraselkäinen ja puhdas, tulee elämän perilliseksi, koska hän ei ole astunut palvelukseen ja palvelukseen palkkaa vastaan, vaan on määrätietoisesti loppuun asti antanut itsensä Herransa koetukselle ja mielihyvälle, ja sen tähden hän saa hengellisen lapseksiottamisen ja hänestä tulee valtakunnan perillinen. Hyväpaimen, sanoo Herra, antaa henkensä lampaiden puolesta (ts. taistelee valtakunnan puolesta ja säilyttää sielunsa), jopa kuolemaan asti hän antaa itsensä; mutta palkollinen, joka ei ole paimen, jos hän näkee suden tulevan (ts. ahtauden ja koettelemusten), antaa itsensä ja pakenee (Joh.10:11-12) – pakenee Jumalan palvelusta ja sydämensä pitämisestä pyhissä käskyissä.
- Työntäkäämme siis toivossa ja uskossa ja kaikessa kärsivällisyydessä, että antaisimme itsemme täydellisesti Herralle, pitäen kaikki käskyt ja korjaten itseämme kaikilla hyvillä tavoilla, niin Hän täyttää pian lupauksensa keskuudessamme, sillä Hän on muuttumaton, jos vain uskollisina ja luotettuina palvelijoina, suoritamme mielellämme ja ahkerasti kaiken Hänen palveluksensa, ja silloin, saatuamme armon ja saatuamme sydämeemme todellisen perustan, Hengen voiman, kykenemme kestämään kaikki kiusaukset ja ahdistukset, ja Hengen hallitsemina ja nuhteettomina meistä tulee iankaikkisesti ja ikuisesti iankaikkisten siunausten arvoisia. Aamen.
Keskustelu 18. Jumalan tutkimattomuudesta ja sielusta
- Se, joka näkee ja löytää taloudenhoitajan, on nähnyt ja löytänyt kaiken, mitä hänen talossaan on. Samoin se, joka etsii ja löytää Herran, on löytänyt kaikki taivaan tavarat; sillä häneen ovat kätkettyinä kaikki viisauden ja tiedon aarteet (Kol.2:3). Mutta mitä me etsimme? Missä on näkymätön Jumala? Voisiko se olla maan päällä? Vai taivaassa? Vai meren pohjassa? Tai maan alla? Kuka voi omistaa Hänet tai nähdä Hänet? Ei varmasti mikään luotu. Vain sille sielulle, joka on uskollinen ja rakastaa Häntä, Hän salli itsensä omistaa, koska Hän niin rakasti (Joh.3:16) tätä luomustaan, sielua. Vielä kerran, ja sielu, kuka voi nähdä tai omistaa sen? Mitä se on? Sitä ei ole olemassa näkyvien asioiden joukossa. Ihminen itse ei tunne itseään ennen kuin Herra paljastaa sen hänelle. Sillä mihin hän ei lennä ajatuksineen? Kuten Ensiksinäkijä sanoo: syvyys ja sydän, kuka tutkii sitä? (Sir. 1:3); ja psalmisti sanoo samasta asiasta: ” Kuilu kutsuu kuilua ” (Ps. 41:8). Vain Jumalalla on valta koota sielun ajatukset ja omistaa ne tahtonsa mukaisesti. Ja sielu saa Jumalan haltuunsa, kuten sanotaan, rakkautensa kautta; Herra itse antaa tahtonsa kautta itsensä haltuunsa uskolliselle sielulle. Ja Jumala vetää sielun puoleensa, hallitsee ja ohjaa kaikkia sen ajatuksia ja ajaa pois sille vieraan maallisen hengen epäpuhtauden. Sillä Aadamin rikkomuksesta koko ihmissuku on saanut luontoonsa, sieluunsa ja ruumiiseensa, kuoleman katkeran juoman, pimeyden ja synnin, joka on taipunut rikkomukseen, eikä kukaan muu voi parantaa ja karkottaa tautia ja parantaa ihmiskuntaa ja kuolettaa sitä, mikä meidät on kuollut, kuin Jumalan Henki: katso, sanoo Raamattu, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin (Joh.1:29). Mutta koska ihmisen luontainen pahuus tuntee Hänet, jolla yksin on valta tappaa se, se rentouttaa ja nesteyttää mielen, joka on kääntynyt joihinkin maallisiin harrastuksiin tai jopa muihin kiitettäviin asioihin, harhauttaakseen sen etsimiseltä ja työnteolta: se ymmärtää, että se menee nopeasti hukkaan, jos se sallii sielun etsiä sitä, mikä tappaa sen. Tavalla tai toisella paha yrittää kaikin mahdollisin tavoin horjuttaa tahdon päättäväisyyttä ja esittää uskottavia tekosyitä vain harhauttaakseen ihmisen pois Herralta ja johdattaakseen hänet harhaan ja hämmentääkseen hänet ylpeydellä, niin ettei hän enää etsi Häntä, joka on synnille kuollut. Mutta meillä, rakkaat veljet, on aina päämäärämme, taistelumme ja työmme tuonpuoleisessa maailmassa, emmekä anna itsellemme hetkeäkään lepoa, emmekä kuuntele pienissä emmekä suurissa asioissa pahan neuvoja, jotta se hengellinen ja olennainen työ, joka tappaa meissä piilevän paheen, ei lakkaisi meissä. Sillä tuhannesta sanasta ei ole mitään hyötyä, tarvitaan olennaista hengellistä työtä. Ja on eri asia kuulla sana ja rohkaistua, mutta on eri asia tuntea kouriintuntuvasti Jumalan voiman työ meissä, jonka kautta synti tapetaan. On yksi asia tietää; on toinen asia saada. Ja edellinen on myös hyvä; mutta se, joka käytännössä tuntee Jumalan voiman työn, lähestyy ja tulee osalliseksi jumalallisesta luonnosta, Raamatun sanan mukaan: että te tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta (2. Piet. 1:4); ja se, jolla on Jumalan siemen itsessään (1. Joh.3:9), tulee osalliseksi Pyhästä Hengestä (Hebr.6:4), sillä hän on ikään kuin jo nyt totuuden poika (1. Joh.3:19).
- Mutta vain Jumalalla on valta hallita sielua ja ohjata sen ajatuksia (kuten edellä varoitimme), mutta toisen on mahdotonta tehdä sitä. Missä sielu todellakin on? Katso, se on kokonaan ruumiissa ja kokonaan ruumiin ulkopuolella, ajattelee tulevaisuutta, järkeilee asioita, jotka eivät ole vielä tapahtuneet. Kunnianarvoinen ja uskollinen, se on maan päällä ruumiinsa kanssa ja mielensä kanssa taivaassa; yhtä lailla syntinen, se on maan päällä ruumiinsa kanssa ja sen ulkopuolella kaukaisimmissa osissa tekee pahaa. Ja se, joka on arvokas, on ruumiillisesti maan päällä, on mieleltään taivaan kansalainen (Fil. 3:20), ja Herra, joka on taivaassa, on pannut kuvansa hänen ruumiiseensa. Kunnia Hänen suuruudelleen, joka niin on rakastanut ihmissukua (Joh.3:16). Kuka voi sakeuttaa vetisen maidon yhtenäiseksi ja tiheäksi, ellei se, joka on laittanut siihen hapatetta? Niin myös sielu, joka on ajatusten hajottama ja luonnon luoma, kuka voi keventää ja nostaa sen taivaisiin ja antaa sen ajatuksille yhteyden, lujuuden ja yhtenäisyyden, ellei Jumalan Henki, ikään kuin siiviksi muuttuen, anna sielulle ailahtelevuutta ja nosta sitä luonnon yläpuolelle ja yhdistä ajatuksia yhdeksi Jumalan innoittamaksi ajatukseksi? ”Lihotettu”, sanoo profeetta,‘kuin sydämen rasva ’ (Ps. 118:70). (Ps. 118:70) Hän tarkoittaa tässä kahta lihotusta: sielua, joka lihoo Jumalassa ja paksunee korkeimman maailman armossa, ja sielua, joka lihoo pahuudessa, paksunee tässä ajassa ja antaa itsensä kokonaan pahuudelle: niin kuin nämä lihovat ja kovettuvat pahuudessa, niin nuo lihovat ja vakiinnuttavat itsensä Herrassa. Niin kuin lintujen maa on ilma, jossa ne elävät, niin on syntisten ajatukset ja mieli: he vaeltavat pimeässä ja pimeässä maassa, oleskelevat aina pahojen henkien kanssa pahoissa ajatuksissaan; siellä he vaeltavat ja siellä he asuvat. Samoin vanhurskaiden mieli ja ajatukset elämän maassa, Hengen kirkkaassa maassa, ovat juurtuneet ja liikkuvat siellä, ja siellä jo nyt oleskelevat, antautuen aina hyville ja taivaallisille mietteille. Siksi Herra sanoi: ”…ja näitä suurempia tekoja Poika tekee, niin että te hämmästytte (Joh.5:20, 14:12)” – kuolemattomia ja pysyviä elämän tekoja uskovien sielulle ja mielelle, jotka toimivat heille polkuna ja tukena ajatuksissaan. Hän valmisti uuden valkeuden maan ja Hengen uuden taivaan (Ilm. 21:1) ja sanalla sanoen uuden maailman, iankaikkisen valtakunnan, jossa hän johdatti hänet hyväksyneet ja rakastaneet sielut pois kuoleman maasta ja pimeän pahuuden hengistä, joiden keskelle heidän ajatuksensa olivat kääntyneet, pyhien henkien elämän ja valkeuden maahan, jossa mieli löytää tukensa ja jossa liikkuu ajatus, joka on siirretty kuolemasta iankaikkiseen elämään. Herra lupasi luoda näitä suurempia tekoja, joita ei ollut vielä olemassa, koska ilmestyneessä maailmassa oli jo kaikki luodut – vuoret, metsät, pilvet, taivas, aurinko, tähdet, kuu, ihmiset, eläimet, vedet, meri, joet ja koko asioiden järjestys oli jo olemassa. Nämä uudet ja ikuiset teot merkitsevät sielun muutosta ja terveyttä ja ikuista parantumista, ja Henki rakensi ikuisia rakennuksia, jotka Hän on lahjoittanut arvokkaalle ja uskolliselle sielulle. Kutsukaamme Herraa ja odottakaamme Häntä epäilemättömässä uskossa, että Pyhän Hengen olennainen, synnin tappava työ tapahtuisi meissä ja että jo nyt, puhdistettuina ja pyhitettyinä, tulisimme arvokkaiksi taivaalliseen valtakuntaan Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme, jonka kunnia ja valta on iankaikkisesti ja iankaikkisesti. Aamen.
Keskustelu 19.
Sielu on Jumalan suuri ja kallisarvoinen luomus. Suunnilleen tähän voisimme verrata sen herkkää rakennetta. Kuin olisi kaupunki, jossa olisi toreja, kokoushuoneita, teattereita, kylpylöitä, katuja, kujia, palatseja ja muita lukuisia rakennuksia, ja siinä olisi kunniapaikkoja, joissa kokoontuisivat kaupungin ensimmäiset miehet ja kaikki kansalaiset, ja siellä istuisi tuomari ja tuomitsisi ja tuomitsisi kaikki pahantekijät ja rosvot ja varkaat tai myrkyttäjät tai irstailijat tai salaliittolaiset kaupungissa, Mutta tämä tuomari on saanut kuninkaallisen auktoriteetin kaupungissa, ts. kuninkaalliset kaltaisuudet ja merkit, ja voi siksi kuninkaallisella vallalla tuomita ja karkottaa pahantekijät, – niin myös Jumalan suuri henkinen kaupunki, ts. sielu ja ajatusten kansalaisuus siinä, kun se uskon ja hyveellisen kansalaisuutensa kautta saa ylhäältä tulevan voiman, hengellisen miekan (Ef.6:17), Kristuksen taivaallisen kaltaisuuden ja taivaalliset hengelliset valon merkit, niin se voi tuhota ja tuomita itsessään viholliset ja pahantekijät ja salaliittolaiset ja rosvot, eli pahuuden henget. Ja toisessa mielessä vertailu kaupunkiin voidaan viitata Herraan: ikään kuin kaupungista, joka on vihollisten ja salaliittolaisten valtaama ja jossa ei ole tuomaria eikä hallitsijaa, löytyisi tuosta kaupungista joku, joka tulisi kuninkaan luo ja luopuisi omaisuudestaan ja ottaisi vallan, ja sitten hän laskisi kätensä kaikkien kaupungin vihollisten ja pahantekijöiden päälle ja tuhoaisi heidät, – samalla tavalla Herra, toinen Aadam (1.Kor.15:45-47), toisesta Aadamista (1.Kor.15:45-47). 15:45-47), Aatamin sukulinjasta yksin löytyi antamaan Ruumiinsa koko ihmissuvun puolesta, ja hän sai vallan ja valtakunnan ja herruuden, ja hän tuhosi kaiken pahan sortovallan ja voitti hallitsijat ja vallanpitäjät naulaamalla ne ristille (Kol.2:14-15). Otettuaan vastaan kuolevaisen ruumiin ja voitettuaan sen kautta vihollisen ja tuomittuaan hänet lihassa (Room. 8:3) hän todellakin nousi ylös ja istuutui taivaaseen, jossa häntä palvottiin kaikilta luoduilta taivaassa, maan päällä ja manalassa (Fil. 2:10); koska sitten hänen älyllisille kaupungeilleen eli niille sieluille, jotka etsivät häntä ja alistuvat hänelle ja haluavat olla hänen valtakuntansa alaisuudessa, hän lähettää ylhäältä valoisen ja jumalallisen hengellisen kaltaisensa, taivaallisen Ihmisen, jotta he, kantaen hänen sinettinsä ja alistuen hänelle, eläisivät rauhassa ja iloitsisivat ja riemuitsisivat sanomattomalla ilolla (1.Piet.1:8); ja niin sielun viholliset tuhoutuvat taivaallisen Tuomarin tulon myötä, ja älyllinen kaupunki täyttyy suuresta rauhasta. Niinkuin jos ihminen ei ota kuninkaallista valtaa ja miekkaa ja merkkejä, hän ei voi tuomita ja tuhota pahantekijöitä, vaan on kaikkien muiden kaltainen, niin myös sielu, jos se ei ota itselleen Kristuksen taivaallista kuvaa ja sanomattoman valkeuden vaatetta ja hengellisten lahjojen taivaallisia merkkejä, se ei voi tuhota ja tuomita vihollisiaan ja pahantekijöitä. Ja tuskin kuultuaan taivaallisen hallitsijan saapumisesta hän jo iloitsee ja riemuitsee, mutta hänen vihollisensa, pahuuden henget, ovat pelon ja vapinan ja arkuuden vallassa. Kun hallitsija, joka tuli kaupunkiin tuomitsemaan ja tuhoamaan siinä olevat rosvot ja pahantekijät, kaupungin kansalaiset iloitsevat, viholliset joutuvat pelokkuuden ja pelon valtaan ja esiintyessään hallitsijan edessä häpeävät ja vapisevat, ja kaupunkilaiset tuntevat suurinta vapautta ja iloa, sillä pahantekijät ja viholliset ja pahantekijät ovat tuhoutuneet – niin, kun taivaallinen hallitsija Kristus asuu ja ilmoittaa itsensä sielun kaupungissa, se täyttyy suurimmasta vapaudesta ja ilosta yhdessä koko ajatustensa kansalaisuuden kanssa, kun taas sen pahantekijät ja viholliset, ilkeät intohimot, syleilevät häpeää, vapinaa ja arkuutta. Huutakaamme siis mekin Herraa, että saisimme maistaa Hengen taivaallista lahjaa (Hepr.6:4), ja kuolettakaamme meille vihamieliset paheelliset intohimot, jotta tulemalla hänen suosikikseen ja pitämällä nuhteettomasti hänen käskynsä tulisimme arvollisiksi valtakuntaan Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme, jolle olkoon kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.
Keskustelu 20. Uskosta Jumalaan ja rakkaudesta
- Niin kuin Isä rakastaa Poikaa ja Isä itse opettaa hänelle kaiken (Joh.3:35), niin myös kristityt, jotka rakastavat Herraa: itse aikaa ja työtä ja Herra itse opettaa heille taivaallisen opin ja tieteen (Joh.8:28). Sillä niin kuin maailmassa, jos jollakin on kultaa, hopeaa, rikkauksia, paljon rikkauksia, hän haluaa synnyttää lapsia omasta rodustaan, jotta he perisivät isänsä hyvyyden, ja jos hänellä ei ole perillistä, hän murehtii ja kaipaa, niin Herra, luotuaan Aadamin, teki koko maan ja taivaan kodikseen ja teki hänestä kaiken luodun kuninkaan ja valmisti hänelle myös taivaallisen perinnön, jotta hänestä tulisi Kristuksen ystävä ja veli, Pyhän Hengen morsian ja työtoveri. Todellakin, aivan kuten te rakastatte Herraa koko sydämestänne (Mark.12:30), tulette vieraiksi maailmalle ja kestätte vainoa, niin myös Herra rakasti meitä koko sydämestään ja kärsi ja ristiinnaulittiin tuodakseen ihmiset perintöosaansa ja elämäänsä; sillä hän tuli maan päälle syntisten tähden. Ja Herraa, taivaallista Isää, surettaa, jos hän ei synnytä lapsia omasta rodustaan antaakseen heille sen perinnön, taivasten valtakunnan, jonka hän on heille valmistanut. Kaikki entiset vanhurskaat, jotka olivat ihmisiä, kuten kaikki muutkin lihaan puetut ihmiset, tekivät maan päällä suuren työn muihin ihmisiin verrattuna, sillä he nousivat luodun ja kuoleman yläpuolelle. Mooses sanoi vedelle, ja se muuttui vereksi (2.Moos. 7:20); hän sanoi maalle, ja konnat tulivat ulos (2.Moos.8:2-3); hän sanoi kuolemalle: ”Älä mene eteiseen”, ja kuolema totteli ja teki Mooseksen tahdon (2. Moos. 12:23), ja tästä lähtien kuolema oppi, ettei se enää hallitse, koska se pelkäsi Mooseksen käskyä ja totteli sitä. Sillä Mooseksen kasvoilla oli jumalallisen valon kirkkauden merkki (2.Moos.34:29-30), merkki, johon Aadam oli puettu ennen lankeemusta; ja Aadam oli puettu Jumalan kirkkauteen ja jumalalliseen kaapuun. Mutta ennen Moosesta kenelläkään ei ollut tätä merkkiä kasvoillaan, paitsi Mooseksella itsellään. Kuolema hämmästyi, kun hän näki merkin, sillä kenelläkään ihmisellä ei ollut ollut tätä merkkiä Aatamin jälkeen sinä päivänä, ja hänestä oli ennustettu, että ihmissuku hallitsisi häntä ja alistaisi hänet. Ja niin tapahtui: taivaallinen Aatami ilmestyi aikojen lopussa ja tuomitsi ristillään kuoleman, laskeutui hautaan ja ilmoittautui profeetoille ja vanhurskaille miehille, jotka olivat kuolleet aikaisemmin. Kun he olivat jo murheissaan siitä, etteivät olleet saaneet luvattua, hän herätti heidät haudoistaan ja puki heidät jumalalliseen kirkkauteen, ja he ilmestyivät Jerusalemin kaupunkiin (Matt 27:53) ja näkivät ystävänsä ja sukulaisensa ja palasivat haudoilleen; niin Herra murskasi silloin pahan linnoitukset ja kahleet ja surmasi paholaisen. Elia rajoitti voimallisesti taivaan avaimet, eikä sadetta tullut (3. Kun. 17:1). Miten hän pystyi tekemään tämän? Kiintymällä Jumalaan, uskomalla ja rakastamalla. Enkä kerro, että hän ojensi kätensä taivasta kohti, enkä sitä, että hän omin voimin toi taivaallista tulta ja poltti polttouhrin ja väärät profeetat (3. Sam. 18:36-38); ei, vaan hänen rakkauttaan ja uskoaan auttoi jumalallinen voima, joka toteutti kaikki nämä asiat hänen kauttaan. Toinenkin vanhurskas mies puhui sanan – ja aurinko pysähtyi (4. Moos. 10:13); kolmas pysäytti leijonien suut (Hebr.11:33).
- Katso, että luomakunnalla on vanhurskaat kuninkaat, ja koko luomakunta kiiruhtaa heidän kasvojensa eteen. Kärsi verenvuodosta, jota lääkärit eivät voineet parantaa, – eikö Herra kääntynyt hänen puoleensa (Matt. 9:20; Luuk.8:43)? Eikö hän koskettanut hänen vaatteensa helmaa? Eikö syntymästään asti sokea mies ollut ensimmäinen, joka huusi (Joh.9:1)? Eikö Sakkeus ollut ensimmäinen, joka kiipesi puuhun (Lk.19:4)? Ja nyt ihmiset, jotka elävät, ovat kuolleita, ja Herra tulee niiden luo, jotka uskovat, ja asettuu heidän sieluihinsa ja ravistelee heidän sydämensä irti kivistä ja haudoista, saastaisista hengistä, ja tekee heidän sielunsa kuolemattomiksi ja tekee heidät eläviksi sen jälkeen, kun he ovat kuolleet. Ja niin kuin ensimmäiset vanhurskaat uskoivat Herraan ja turvautuivat häneen, niin myös meidän on rakastettava Jumalaa koko sydämestämme (Mk12:30), uskottava ja toteltava; silloin hän astuu ajatuksiimme ja järkeilyihimme ja hajottaa kaikki saatanan rakenteet, siteet ja linnoitukset ja puhdistaa sydämemme spitaalista ja tekee sielumme eläviksi sen jälkeen, kun ne ovat kuolleet, ja valaisee mielen vapauttaen sen sokeudesta.
Kaikki Jumalan luomat luodut olennot olivat alusta alkaen, samoin joet, vuoret, kukkulat, pedot ja lähteet. Mitä on sitten se, mitä Herra, joka tuli ja pukeutui lihaan, kutsuu teoksi, suurimmaksi näistä, jos luomakunnassa ei ole mitään puuttuvaa paljastuneissa asioissa? Mitä on se, että Hän sanoi: ” Minun Isäni on tähän asti tehnyt, ja minä teen, ja suurempia tekoja kuin nämä minä teen” (Joh.5:17, 14:12), jos maa on jo syntynyt, ja kasvit, ja taivaat, ja aurinko ja kuu? On tietysti selvää, että Hän on tulossa tekemään työtä, suurinta kaikista näkyvistä töistä, jota ei ole nähty ruumiillisilla silmillä. Hän menee uudistamaan saatanan salaa tuhoamia mieliä ja kylvämään sielun maaperään hengellistä siementä, niin kuin näkyvässä maailmassa maanviljelijä kylvää peltonsa. Valjastako Hän härät? Ei, ei sitä. Istuttaako Hän näkyviä kasveja? Ei taaskaan. Sillä Herran viinitarha on sielu (ja sielu on Herra), ja hän istuttaa rakkauden versoja, suloisimpia iloja ja sydämeen virtaavia elämän lähteitä, uusia taivaita ja uutta maata (2. Piet. 3:13) ja uusia valopilkkuja; sillä jos hän pukee maamme kukat sellaisella loistolla ja pukee orvokit porfyyrillä, kuinka paljon enemmän hän kirkastaa ja kaunistaa älyllistä sielua hengellisellä koristeella ja pukee sen hengen porfyyrillä. Tämä on hänen hyvä tahtonsa; tämä on se työ, jonka hän tekee sieluissa, jotta sielu voisi sulautua taivaalliseen Henkeen ja tulla maallisen ja taivaallisen sekoitukseksi ja ykseydeksi. On vain niin, että me rakastamme toisiamme ja uskomme Jumalaan, ja Hän antaa meille perintönsä. Hän sammuttaa meissä olevan tulen; vain jos me rakastamme Häntä, Hän tulee ja tuhoaa kuoleman, mihin me emme pysty. Sillä eivät ihmiset onnistuneet murtamaan Jerikon muureja (Hepr.11:30), vaan ne kaatuivat jumalallisesta voimasta. On kuin olisi eräs hallitsija, ja hänellä olisi edessään lippu ja kuninkaan kuva; hänen edessään vallattomasti kannetun kuvan voimalla hän tappaa ja ajaa pois kaikki epäjärjestyksessä olevat. Mutta jos kuolleella kuvalla on tällainen kauhu ja arvokkuus, kuinka paljon enemmän sydämiin maalattu taivaallinen kuva, kuinka paljon enemmän Jumalan elävä voima ja taivaallinen ja jumalallinen lippu hävittävät ja tappavat pimeyden voimat, jotka hiipivät sydämeen, ja tuhoavat täydellisesti kaiken vihollisen vallan (Luuk.10:19). Kunnia Hänen suuruudelleen ja Hänen äärettömälle armolleen aina ja iankaikkisesti. Aamen.
Keskustelu 21. Miten pahasta tavasta pitäisi päästä eroon?
- Herramme Jeesus Kristus itse on perusta (1.Kor.3:11) ja itse täyttymys, kulmakivi (Ef.2:20). Sillä Herra on maasta ja taivaasta: Hän tuli taivaasta, koska hän on Jumala, ja otti ihmisen maan päältä ja sulautui ihmiseen. Katso, hän on taivaasta ja hän on maasta; katso, hän on perusta ja hän on kulmakivi. Näin hän tahtoi tehdä, ja niille, jotka ovat maasta, hän antoi taivaasta Pyhän Hengen, jotta hän tekisi korkeimman ja alhaisimman yhdeksi kirkoksi, sulauttamalla jumaluuden ihmiskuntaan. Siksi, kun kuulette perustuksesta, ajatelkaa Herraa; hänellä on perustuksena mitta, ja lisättävien kivien on oltava oikeassa suhteessa perustukseen nähden, jotta rakennus rakennettaisiin saman koostumuksen mukaan: tänne eivät sovi lyhennetyt eivätkä liian pitkät, vaan yhtä suuret kuin perustuksen mitta. Niin myös Kristus, joka on todellinen perusta ja kulmakivi, samaan Kristuksen täydellisyyden mittaan kaikki ihmiset on kutsuttu tulemaan. Apostoli sanoo siitä: 4:13; ja taas: ”Kunnes me kaikki tulemme täydelliseksi ihmiseksi, Kristuksen täyden ruumiinkoon mittoihin ” (Ef.4:13): Kol.1:28; ja taas: ”Jotta jokainen ihminen olisi täydellinen Kristuksessa‘ (Kol.1:28); ja taas: ’Jotta jokainen ihminen olisi täydellinen Kristuksessa ” (Kol.1:28): Että te tulisitte täyteen kaikkea Kristuksen täyteyttä (Ef.3:19), Tähän mittaan Kristus kutsui ihmissukua tulemaan, tähän rakennukseen Hän kutsui heitä yhdistyäkseen samassa mitassa perustuksen kanssa, joka on Herra itse – Kunnia Hänen suuruudelleen. Koko maailma on antautunut näkyvään palvelukseen, mutta Jumalan palvelijoilla on näkymätön palvelu ihmisille tuntemattomassa salaisuudessa. Niin kuin enkeliluonto, joka on näkymätön, palvelee näkymätöntä Jumalaa näkyvässä maailmassa, niin sielu, joka on henki, palvelee näkymättömästi näkymätöntä Jumalaa. Ja Saatana, joka on henki, taistelee myös salaa sydämen syvyyksissä. Ne, jotka nyt tekevät hengellistä työtä, eivät apostolin mukaan taistele verta ja lihaa vastaan, vaan hallitsijoita, auktoriteetteja, pimeyden valtiaita vastaan (Ef.6:12). Tämä on jumaluuden voima: koska se on näkymätön, se loi näkyvän maailman. Ja samalla tavalla sielu, joka on näkymätön, loi näkymättömän maailman. Yhtä lailla paha vangitsee hiljaisella voimalla ihmisen näkyvään vääryyden palvelukseen.
- KYSYMYS: Mitä tarkoittaa se, että kun paholaista kysyttiin: ” Mistä sinä olet tullut?”, hän vastasi: ” Minä kävelin maan päällä ja olen kulkenut sen ympäri” (Job 1:7)?
VASTAUS: Tällaiset asiat ovat enimmäkseen käsittämättömiä, mutta olen kuullut, että velhoilla on demoneja alaisuudessaan, ja he sattuvat kutsumaan kerralla loitsuilla ja noituudella kaksikymmentä tai jopa kolmekymmentä demoniaan pahaan, ja kukin heistä, kun hän on itse läntisen tai itäisen maan alueella, onnistuu samalla tunnilla tavoittamaan kaikki ja vaikuttamaan pahaan. Mutta jos paha onnistuu näin hetkessä tavoittamaan kaikki, kuinka paljon enemmän hyvä voi ilmestyä ja auttaa kaikkia niitä, jotka häntä kutsuivat!
(3.) Mutta tavalla tai toisella suurin osa tällaisista asioista ylittää heikon päättelykykymme. Aivan kuten kuninkaallinen astia ei ole heti valmis, kun se valmistetaan, vaan se pannaan monta kertaa tuleen, sitten taotaan ja koristellaan eri tavoin, ja sitten saadaan kallisarvoinen astia, joka sopii kuninkaalliseen ateriaan, samalla tavalla sielusta tulee eri tavoin koristeltuna ja harjoiteltuna taivaan kuninkaan kallisarvoinen astia. Ihmisellä on monia maallisia hyveitä, tinkimättömyyttä, paastoa, valppautta; mutta koska hän ponnistelee ihmisten kunniaksi eikä Jumalan tähden, tässä hän saa palkkansa (Matt. 6:2), ja ne, jotka ylistävät häntä, nämä ovat hänen jumaliaan. Ja on toinen, joka haluaa pysyä näkymättömänä ihmisille ja miellyttää Jumalaa, ja usein hän tekee jotain keskinkertaisempaa ja vaatimattomampaa kuin ensimmäinen, joka on perusteellinen kaikessa, ja kuitenkin, koska hän työskentelee Jumalalle, Jumala hyväksyy hänet paremmin kuin ensimmäisen, joka työskentelee ihmisten kunniaksi. Mutta koska sinä olet Aadamin poika, joka rikkoi käskyn, on väistämätöntä, että sinuun, kuten hänen poikaansa, kuten kaikkiin hänen poikiinsa, pesii paksu pimeys ja hämähäkinseitti, tottelemattomuus ja miekka (Job 8:14; Ps. 38:12); ja on välttämätöntä luopua tämän kasvatuksen ja ikävän tavan kauhistuttavuudesta ja omaksua toisen, taivaallisen Aatamin elämäntapa, kasvatus ja hengellinen asenne ja omaksua Kristuksen mieli (1. Kor. 2:16), jotta voisit tulla hänen pojakseen ja perillisekseen. Koko laki, profeetat, apostolit, enkelit ja Herran tuleminen ovat toimineet pahuutta vastaan, joka on hiipinyt sisään ja vallinnut, katkaistakseen pahan ja voittaakseen sen; enemmänkin, myös Rooman lait kesyttävät pahan. Mutta saatanaa ei voida kesyttää profeettojen, apostolien tai kirjoitusten avulla. Silti joka askeleella näkee pahuutta ja sen rikoskumppaneita ja niitä, jotka se pakottaa kuolemaan; hyvä on harvinaista, niin että harvat pelastuvat monien joukosta (Luuk.13:23). Ja meidän, jotka olemme kutsuneet elävää Jumalaa, on välttämätöntä yhdistyä häneen hyveellisen kansalaisuuden kautta ja kiinnittyä häneen, sillä hän on pää (Kol.1:18), kallisarvoinen kivi, perusta, ja jos joku ei hanki tätä perustusta, hän ei tiedä, mihin hän rakentaa talonsa. Sillä vaikka joku asettuisi erämaahan askeesin vuoksi ja onnistuisi pidättäytymisessä, mutta ei rakentaisi Herran varaan, hän rakentaisi hiekalle (Matt. 7:6), löyhälle ja hajoavalle aineelle. Ja aivan kuten ihmisellä, jonka pää on revitty irti, muut jäsenet eivät voi pysyä terveinä, vaan hajoavat ja tuhoutuvat välittömästi, niin sielu ei voi elää ilman päätä (ts. ilman Kristusta), kuten kala ei voi elää ilman vettä. Mutta se, jolla on perusta, rakentaa työnsä kalliolle. Kunnia Hänen armolleen aina ja iankaikkisesti. Aamen.
Keskustelu 22. Jumalallisesta käsittämättömyydestä.
- Sanavalmius ja ylimielinen tieto eivät tuota sielulle niin paljon hyötyä kuin rentous ja vahinko, ja ne, jotka hallitsevat nämä asiat, ovat kuin ihminen, joka syö leivän sijasta heinää, jolla ei ole makua ja joka ei anna ruumiille voimaa, tai seinään maalattu ihminen, joka säilyttää kaiken jäsentensä kaltaisuuden, mutta ei kävele eikä liiku. Kaikki harhaopit ovat alun perin saaneet alkunsa tästä: ihmiset eivät uskoneet apostolia, joka sanoi: (Room.11:33), ja kun he halusivat käsittää Jumalan viisauden järkeilemällä, he eksyivät harhaan. Oi, Jumalan rikkauksien, viisauden ja tiedon syvyys! Kuinka käsittämättömiä ovatkaan Hänen kohtalonsa ja Hänen tiensä tutkimattomat! Sillä kuka on tuntenut Herran mielen?” (Room. 11:33-34). Ne, jotka etsivät tarkkaa käsitystä Jumalasta tieteiden avulla, eivät löydä häntä, eivätkä oppineet opettajat, jotka kutsuvat itseään kykeneviksi tulkitsemaan jumalallisia salaisuuksia, kykene sanomaan tai ymmärtämään mitään luotettavasti, vaan totuus ylittää kaikki opiskelijat ja opettajat yhtä lailla, ja kumpikin on eksynyt harhailuunsa. Sillä jos opettajasi kertoo sinulle, että Jumala on tuli, huomaat, että hän on kääntynyt elämän veden puoleen (Ilm. 22:17). Jos hän kertoo sinulle, että Hänellä on kuninkaan muoto ja ulkomuoto, huomaat, että Hän paljastaa itsensä varjona, toisille kerjäläisenä, toisille Jumalana, toisille nöyränä ihmisenä. Jos etsit Häntä taivaasta, Hänet löydetään maan päältä; jos etsit Häntä maan päältä, Hänet siirretään taivaaseen. Jälleen kerran, viisaan suunnitelmansa mukaan Hän on joillekin taakka ja toisille helpotus (2 Kor. 8:13). Meidän tulisi siis pidättäytyä sanahelinästä, sillä sillä ei saavuteta mitään. Jokaiselle meistä on luontaista, että tieto tuomitsee meidät, jos emme hyväksy Jumalan sanaa.
(2) Etsikäämme siis tyhjänpäiväisestä puheesta luopuen, miten ihminen voi tulla ja lähestyä Jumalaa ja oppia häneltä ja saada sydämeensä jotakin tälle ajalle vierasta, ja luottakaamme häneen, joka sanoi: ” Kukaan ei tiedä, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka asuu hänessä. Mutta jos edes ihminen, joka tuntee myötätuntoa sinua kohtaan, ei voi tuntea tai käsittää sinun mieltäsi, mistä kuolevainen ihminen saa voiman päästä Jumalan mieleen? Kukaan ihminen ei tiedä Jumalan asioita, ellei Jumalan Henki, joka hänessä on; mutta me emme ole saaneet tämän maailman henkeä, vaan Jumalan Hengen, jotta voisimme tuntea Jumalan meille antaman armon, jota me julistamme (1. Kor. 2:11-13). Etsikäämme Herraa, niin hän itse johdattaa ja opettaa meitä, ja me saamme tietää Jumalan salaisuudet – niin pitkälle kuin ihmisen on mahdollista tietää, ei niin pitkälle kuin se on Jumalassa. Meidän tehtävämme on ymmärtää, miten ihminen syntyy Hengestä (Joh.3:5), miten meidän pitäisi vastustaa pahan henkeä ja oppia löytämään apua Herralta ja taistelemaan vastustajaa vastaan. Sillä Herra iloitsee ihmisen tahrattomasta sielusta ja iloitsee valtakunnassaan niistä, jotka tulevat hänen luokseen kunnioituksessa ja puhtaudessa.
(3.) Yhden asian voin taas kertoa teille: se, joka etsii Jumalaa, vetää itseensä Pyhän Hengen voimaa, ja hänen luontonsa ratkeaa sellaiseksi yksinkertaiseksi luonnoksi, joka on voittanut harhailun ja arkuuden; hän löytää itselleen ylhäältä laskeutuvaa ravintoa, pyhän tulen luontoa. Niin kuin paljas, kuiva, karu ja oksinen puu on hyödytön, ja kaikki ohikulkijat, jotka nojaavat siihen, sivelevät siihen mutaa, mutta jos sen heittää tuleen, niin, vaikka puu tulen sisällä pysyy tietenkin muuttumattomana alkuperäisessä perustassaan, se muuttuu ja muuttuu kuumaksi hiileksi, eikä kukaan voi enää nojata siihen tai istua sen päällä – näin ajatellaan olemuksestamme; rikoksen jälkeen se on karu ja kuiva, ja siitä työntyy esiin pahojen ja saastuneiden henkien oksia, mutta se muuttuu Jumalan voiman vaikutuksesta ja syttyy tulesta ja valosta, ja demonit, jotka halusivat lähestyä sielua ja häpäistä sitä vanhan tavan mukaan, palavat tulessa ja hajotetaan sielun läpäisevän ja syleilevän valon vaikutuksesta. Se muuttuu niin, että ihminen itse tuntee muutoksen ja tietää, ettei hän ole enää sama vanha, jolla oli maallinen ajattelutapa. Näin tapahtuu, kun sielu kommunikoi Jumalan kanssa ja muuttaa luontonsa Jumalan kuvaksi. Niin kuin äiti rakastaa lastaan ja syleilee sitä suurella sysäyksellä ja ottaa sen syliinsä, niin Henki tulee sieluun ja syleilee sitä ja ottaa sen syliinsä suuren rauhan ja ilon keskellä, ja jumalallisen voiman vaikutuksesta tällainen ihminen kokee Hengen sysäyksen itseensä ja kohoaa surussaan ja vangittuna taivaallisten salaisuuksien vangiksi ja saa mielessään jumalallisuuden vaikutuksen. Silloin hän ratkaisee sielussaan välinpitämättömästi syrjään laitetut työkalut ja karkottaa ja hävittää kaikki petolliset ja harhailevat haamut sielustaan ja ruumiistaan, ja Hengen huumaamana ja huumaantuneena hän muuttuu rakkaudeksi ja iloksi ja suureksi nöyryydeksi. Siksi kaikki ne, jotka jättivät sanallisen turhamaisuuden ja yksinkertaisuudessa tulivat etsimään Jumalaa ja kaikki huolenpito, kaikki mielensä ajatukset panivat hänen päällensä (1. Piet. 5:7), ne ovat ne, jotka todella löysivät sen, joka on tälle ajalle tuntematon ja heidän luontoonsa kiinnittynyt, ja pienessä ajassa heistä tuli rikkaita ja heistä tuli kuninkaita. Sillä Herran lihassa oleskelu ja apostolit ja kaikki pyhien alusta alkaen suorittamat uroteot ovat tehneet mahdolliseksi ja suoneet ihmisille tämän suuren hankinnan, että heistä tulee Jumalan arkkia, ja Jumala tulee ja asuu heidän sieluihinsa, ja kuoleman epäpuhtaus karkotetaan ja tuhotaan. Antakaamme itsemme Herralle ja pyrkikäämme löytämään jotakin Jumalan antamaa; ja kun löydämme sen, opimme häneltä kaiken, mitä eivät lainopettajat eivätkä sanojen rakastajat voi opettaa.
Keskustelu 23.
- Jumalan ihminen, joka totuudessa vaeltaa vanhurskauden tiellä, toisin sanoen Herran uskollinen palvelija, pyrkii kaikissa hyvissä teoissa ja kaikissa hyveellisissä ominaisuuksissa aina ylittämään itsensä, päivä päivältä paremmaksi kuin itseään ja vakiinnuttamaan itsensä kaikissa hyveellisissä täydellisyyksissä, kuten nöyryydessä ja nöyryydessä, hyvässä asenteessa, kärsivällisyydessä, kestävyydessä, rakkaudessa, uskossa, toivossa, varovaisuudessa, rohkeudessa, ystävällisyydessä. Jokaisessa näistä täydellisyyksistä on suuri syvyys ja leveys ja hienovarainen jakautuminen. Aivan kuin Eedenin puutarhassa olisi ollut monia hedelmällisiä ja monipuolisia puita ja jokaisella puulla olisi ollut oksia, ja näistä oksista olisi lähtenyt muita oksia ja hienompia versoja, joissa olisi ollut rehevä lehdistö – niin jokaisessa hyveessä on hienovaraista työtä ja suurta syvyyttä, ja jokainen on kuin eräänlainen täydellinen saavutus. Ja kaikki niiden tuki ja perusta ja huippu, johon jokaisen Jumalaan pyrkivän tulisi vakiintua ja asettua, on luottamus Jumalaan ja uskon voima, joka jokaisen Jumalaa seuraamaan pyrkivän tulisi ennen kaikkea hankkia: vakiintua luottamukseen Häneen. Ne, jotka eivät ensin hanki luottamusta ja toivoa Jumalaan, ovat kuin ne, jotka rakentavat talon ilman perustusta. Luottaen Jumalaan ja toivoen häneen, osoittaen jaloutta suuressa taistelussa, makkabealaiset voittivat rohkeasti monissa ja suurissa taisteluissa vihollisensa ruumiillisen sodankäynnin avulla, jota meidän tulee ottaa esimerkkinä itsellemme näkymättömässä taistelussamme pahan henkiä vastaan: Heidän kaltaisiaan päättäväisiä, rohkeita, jaloja ja suurmielisiä meidän, Kristuksen todellisten sotilaiden, on sopivaa olla apostolin sanan mukaan: Kaikki, mitä heille tapahtui, oli esikuvana, ja ne on kirjoitettu meille, jotka olemme saavuttaneet viimeiset aikakaudet, opetukseksi (1.Kor.10:11). Niinpä meidän, todellisten Kristuksen taistelijoiden ja sotureiden, tulee olla pahan henkien meille aiheuttamissa erilaisissa ahdistuksissa ja moninaisissa koettelemuksissa lujia, rohkeita ja pitkämielisiä, jotta voisimme kiitollisina ottaa vastaan sekä lohdutukset että armolahjat.
- Niin kuin näkyvää ihmismaailmaa hallitaan Jumalalta armon ja oikeudenmukaisuuden avulla – armo hedelmien ja terveyden runsaudessa ja yltäkylläisyydessä, vuoden hyvässä ajassa ja kaikkien siunausten antamisessa, ja oikeudenmukaisuus ja johdatus nälänhädässä, meressä, ahdingossa, puutteessa, onnettomuudessa, raekuuroissa, tuhossa ja kaikessa muussa, mitä Jumala lähettää johdatukseksi oikeudenmukaisuuteen ja ihmisten hyväksi, – niin myös sielu, joka haluaa periä korkeamman jumalallisen maailman, joutuu armon hallitsemaksi eri tavoin ja toisinaan iloitsee hengellisestä helpotuksesta ja ilosta ja nauttii armon lohdutuksesta, mutta toisinaan se joutuu rangaistusten ja erilaisten koettelemusten ja kaikenlaisten maallisen hengen ahdistusten kohteeksi, jotta se, käytyään läpi koko koettelemusten koulukunnan ja pysyttyään uskollisena ja kestettyään urheasti kaikki kiusaukset eikä millään tavoin poikennut Jumalan seuraamisesta ja tultuaan näin Kristuksen uskotuksi, saisi Jumalan armon ja oikeudenmukaisuuden kunniaksi iankaikkisen elämän perinnöksi. Ja niin kuin tässä elämässä ei ole kaikki lepo ja vauraus ja hedelmien runsaus ja rauha ihmisille, vaan Jumala oikeudenmukaisuuden ja armon ikeellä opastaa ja armahtaa ja järjestää sen, niin ei myöskään sielu, joka kaipaa syntyä tuonpuoleiseen maailmaan, ole kaikki lepo ja ilo ja mielen riemu, vaan Jumala kurittaa ja opastaa ja armahtaa ja järjestää sen oikeudenmukaisuuden ja armon ikeellä. Ottakaa kaikki tämä hengelliseen maailmaan. Jos kaikki hengellisen sielun ilossa ja helpotuksessa ja hilpeydessä olisi lakkaamatonta, se ei enää muistaisi itseään eikä tuntisi tekoa eikä vanhurskauden tietä (Matt. 21:32), vaan onnistuisi vain kerskailussa, joka olisi ylitsepääsemätön, eikä tunnistaisi enää itsessään kuolevaista ihmisyyttä. Kuten apostoli sanoo: ”Ilmoitusten äärimmilleen joutuessa saatanan enkeli annettiin minulle lannistamaan minua, etten ylentäisi itseäni ” (2. Kor. 12:7). Näettekö? Tällaiselle pyhälle miehelle sorto oli hänen hyväkseen. Niin kuin hän sanoo: ahdistuksesta tulee kärsivällisyys, kärsivällisyydestä lujuus, lujuudesta toivo, ja toivo ei häpeä (Room. 5:3-5). Niin että ahdistukset ovat hyväksi ja sielun täydellistämiseksi.
- Kristittyjen sielut ovat kuin hamppua, jonka paha johdattaa moniin onnettomuuksiin tässä maailmassa. Sillä niin kuin hampun kuitua saadaan sitä hienompaa, sopivampaa ja puhtaampaa, mitä enemmän hamppua pamputetaan ja hierotaan, jotta siitä saataisiin hienointa lankaa, ja mitä enemmän sitä hierotaan ja raaputetaan, sitä sopivammaksi se tulee – niin myös Jumalaa rakastavat ja totuutta rakastavat kristittyjen sielut, kuinka paljon pahuuden henget niitä johdattavat suuriin murheisiin, koettelemuksiin ja kiusauksiin, itse säilyttäen kestävyyden ja kärsivällisyyden, kuinka paljon puhtaammiksi, koetelluimmiksi ja sopivammiksi hienoon armolliseen hengelliseen työhön ne tulevat, asuessaan pyhien taivaallisessa kaupungissa. Sillä kun sielua koetellaan suurissa koettelemuksissa ja erilaisissa onnettomuuksissa ja kun se saa armon avun ja kestää lujana toivossa Herrassa, vähitellen kaikenlainen paha siinä vähenee ja siihen liittyvän synnin raskas taakka heitetään pois suunnilleen samalla tavalla: Niin kuin joku kulkisi pitkän matkan matkalla tiettyyn kaupunkiin ja kantaisi mukanaan hiekkaa täynnä olevaa säkkiä, jonka pohjalla oli ohut reikä, ja kun hän kulki, koko matkan ajan hiekka valui ulos, helpottaen häntä, ja kun hän vihdoin saapui kaupunkiin, hiekan paino kaatui ja mies oli täysin helpottunut ja levännyt hiekan painosta, – niin on myös totisesti kamppailevan sielun laita, joka vaeltaa vanhurskauden tiellä (Matt. 21:32) ja kiiruhtaen kohti valtakunnan kaupunkia, mutta kantaen mukanaan synnillisten intohimojen raskasta taakkaa, kun se vaeltaa hyveiden tiellä ja tarrautuu Jumalaan, synti ja intohimot vähenevät ja se tuntee keveyden ja lempeän levon tunteen. Jos hän täysin ja koko sydämestään takertuu Jumalaan ja vaeltaa täydellisesti ja hyvin vanhurskauden tietä, hän saa armon täyteyden, täysin vapaana syntisten intohimojen raskaasta taakasta. Mutta ensin on käytävä läpi monet koettelemukset ja ahdistukset, ja niin ihminen pääsee armon täyteyden lepoon, eli saa kunnian saavuttaa intohimottomuuden.
- Niin kuin vastavalmistettu astia, jota ei ole vielä poltettu tulessa, ei ole valmis käytettäväksi, tai niin kuin sanaton pikkulapsi on kyvytön maallisiin asioihin, koska hän ei voi rakentaa kaupunkia, istuttaa, kylvää siemeniä eikä tehdä mitään muutakaan maallista työtä, koska hän on viisas – niin myös koettelemattomat sielut, joita ei ole koeteltu erilaisissa koettelemuksissa pahojen henkien taholta, ovat vielä lapsenomaisia, eivät ole vielä riittävästi harjoitelleet ja niin sanoakseni vielä hyödyttömiä valtakunnalle, kuten autuas Paavali sanoo: Jos te jäätte ilman opetusta, joka on yhteinen kaikille, olette aviottomia lapsia ettekä poikia (Hebr.12:8). Niin hyödyllisiä ihmiselle ovat ahdistukset ja koettelemukset ja kiusaukset, jotka tekevät sielun kuntoon ja turvaan. – On vain niin, että me valmistaudumme päättäväisesti ja arvokkaasti ja rohkeasti, kestämme hyökkäykset lujana ja vahvistamme itseämme toivossa ja luottamuksessa, odotamme aina vapautusta ja uskallamme luottaa Kristuksen armoon, sillä hän ei koskaan jätä etsivää sieluaan koetukselle yli voimiensa, vaan kun hän on kiusattu, hän antaa myös ulospääsyn, jotta te jaksatte kestää (1. Kor. 10:13).
- Niinpä ihminen järkeilee itsessään: vaikka minut tapettaisiin ja vaikka kokisin pimeyden muita pahempia pahuuksia Herran luvalla, kärsien ja ahdistuen pahoista hengistä, en hylkää häntä, sillä hän on uskollinen, joka nostaa minut jokaisesta ahdingosta, ja hän tuo minut takaisin maan syvyyksistä (Ps. 70:20). Ja niinpä ihminen, antautumalla kokonaan Herralle ja kestämällä loppuun asti, saa kokemuksesta tietää Jumalan suosion, avun ja hyvän korvauksen. Kuten Herra sanoo: Matteus 10:22: ”Joka kestää loppuun asti, se pelastuu ”. Todellakin, niin kuin ihmiset tässä maailmassa eivät voi saavuttaa kunniaa ja menestystä eivätkä saada kuninkaalta korkeinta arvoa, elleivät he ensin ponnistele ja osoita suurta rohkeutta sotaan lähtemisessä, ole opiskelleet kaikkia sotataitoja ja taitoja ja kokemuksen kautta saavuttaneet voittoa ja ottaneet saalista viholliselta, ja kun he ovat kaikessa kunnostautuneet kuninkaan edessä (silloin heitä kunnioitetaan arvonimillä ja arvokkuudella ja suurilla kuninkaallisilla kunnianosoituksilla) – sitäkin suuremmalla syyllä kukaan ei voi välittömästi saada armon aarteita, hengellisiä lahjoja ja taivaallisia jumalallisia lahjoituksia Korkeimmalta ja totiselta kuninkaalta (Ap.t. 2:38,10:45), ellei hänen mielensä ole ensin kaiken läpikäyneenä vakiintunut hyvien ajatusten hoitamiseen ja pyhien käskyjen noudattamiseen ja Jumalaan luottamiseen, ja niin hän saa armon suosion ja ottaa taivaallisen aseen (itse hengen) ja sen avulla kunnostautuu suurissa urotöissä pahuuden henkiä vastaan, taistellen sopusoinnussa ja yhtenäisyydessä Jumalan hänelle antaman armon kanssa, ja hänestä tulee taivaallisen sotajoukon kumppani ja kanssasoturi pahaa vastaan viimeiseen asti, ja kun hän on tehnyt sotaretken pahan henkiä vastaan voitokkaasti monien ponnistelujen, taistelujen ja koettelemusten kautta. Ja kun hän on vienyt voiton viholliselta, silloin häntä kunnioitetaan jumalallisilla ja taivaallisilla arvonimillä ja kirkkailla ja hengellisillä kunnianosoituksilla Korkeimmalta Kuninkaalta, sillä hän on jo kykenevä varustamaan ja kouluttamaan muita sotaan. Sillä jos tavallinen mies, joka ei tunne sotaa eikä hänellä ole kokemusta sotilaallisista asioista, otetaan joukosta ja tehdään heti kaikkien komentajaksi, niin sellainen mies on naurun arvoinen, koska hän uskaltaa johtaa sotatoimia ilman, että hän on aiemmin oppinut sotaa. Niin myös hengellisissä asioissa Jumalan sanan tulkitsijalla ja sielujen komentajalla on oltava kokemusta kaikista hengellisistä asioista, jotta hän voi kokemuksen kautta osoittamalla selittämiensä sanojen vaikutuksen olla hyödyksi ja avuksi niille, jotka häntä kuulevat. Jumalan viisaus ja kristillinen tie ja armotyö, joka tapahtuu uskovassa sielussa, toteutetaan suurimmalla huolellisuudella asteittaisen kasvun ja ylösnousemuksen kautta, ja kun ihminen katsoo sen päättyneeksi, hänen on vain aloitettava lisää sisäistä työtä, koska Hengen salaisuudet ja hengelliset ylösnousemukset ovat sielussa toteutuneet; ja joka usein katsoo työnsä päättyneeksi, hänen on usein aloitettava. Sillä jos tässä elämässä, maallisessa viisaudessa, on näin, – sanokaamme, että me opimme alkeisopettajilta, sitten kieliopettajilta, sitten retoorikoilta, sitten myös sofisteilta, lopuksi filosofeilta, ja kun ihminen käy läpi kaikki opettajat, yhden koulukunnan päätyttyä hän aloittaa toisen, sitten hän alkaa tuomaroida hallitsijoiden alaisuudessa, ja sitten, kun hän on vuosien mittaan kunnostautunut, Lyhyesti sanottuna, jos tässä maailmassa näemme niin monimutkaisen viisauden ja sen asteittaisen nousun, niin Jumalan sanoinkuvaamattomalla ja rajattomalla viisaudella ja kristillisellä tiellä on suuri monimutkaisuus ja monta nousuaskelta. Ja kun ihminen nousee ylöspäin, hän aloittaa joka kerta uusia tekoja, tunkeutuu syvemmälle hengellisiin salaisuuksiin ja viisauden kätkettyihin rikkauksiin; ja siinä määrin kuin hän kasvaa armossa ja rikastuu Jumalan tuntemisessa, niin paljon hän apostolin sanan mukaan tuntee myös pahan suunnitelmat ja juonet: Korinttilaisille 2:11: ”Emme tunne hänen suunnitelmiaan ilman tietoa ”. Jos tällainen toivo ja hengelliset hyödyt on valmistettu niille, jotka ovat halukkaita aidosti taistelemaan, antakaamme mekin itsemme kaikin voimin Herran hyvän tahdon käyttöön, jotta, saatuamme hengellisiä lahjoja ja menestyttyämme Jumalan viisaudessa ja voitettuamme kaikki koettelemukset ja ahdistukset Kristuksen armon kautta ja saavutettuamme täydellisen pyhityksen, tulisimme iankaikkisen elämän arvoisiksi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme, jolle kunnia kuuluu aina ja iankaikkisesti. Aamen.
Sama puhe lyhennettynä:
- Jumalan ihminen täydellistyy aina kaikissa hyvissä teoissa, nöyryydessä, rakkaudessa, pitkämielisyydessä; kaiken tämän tukena on toivo Jumalaan. Niin kuin makkabealaiset, jotka olivat rohkeudessa ja urheudessa suuria, voittivat vihollisensa ruumiillisessa sodassa, niin jaloja ja anteliaita ovat Kristuksen todelliset sotilaat; tehkäämme heistä esimerkki itsellemme sodankäynnissä pahojen henkiä vastaan. Niin kuin näkyvää maailmaa hallitsee armo ja oikeudenmukaisuus – armo hedelmien runsaudessa, oikeudenmukaisuus nälänhädässä ja meressä – niin myös sielua, joka haluaa saada osansa korkeammasta jumalallisesta maailmasta, hallitsee armo eri tavoin, joskus iloiten hengellisestä ilosta, joskus antautuen pahan hengen koettelemuksille ja ahdistuksille, jotta se tulessa kovettuneena voisi tulla luotettavaksi.
- Samoin kuin maailmassa ei aina ole vaurautta, sillä jos aina olisi rauha ja ylellisyys, ihmiset kääntyisivät pois Jumalasta: Israel söi ja lihoi ja hylkäsi Jumalan, joka oli hänet luonut (5. Moos. 32:15) – niin myös sielu, jos se olisi aina hengellisessä rauhassa, ei enää tunnistaisi itseään eikä tietäisi vanhurskauden tietä, vaan onnistuisi vain omahyväisyydessä. Kuten apostoli sanoo puhuessaan ahdistuksen hyödyistä: ”… se on minulle annettu”, hän sanoo, ”… pisto lihaan, etten ylentyisi ” (2. Kor. 12:7). Katso, jopa tällaiselle pyhälle miehelle ahdistukset olivat avuksi.
- Todellakin, niin kuin hamppu muuttuu sitä hienommaksi ja paremmaksi, mitä enemmän sitä kosketetaan, niin Jumalaa rakastava sielu, kun se on joutunut suuriin koettelemuksiin ja ahdistuksiin ja pysynyt sinnikkäänä, muuttuu puhtaammaksi ja sopivammaksi hengelliseen työhön ja tulee lopulta arvokkaaksi perimään pyhien taivaallisen kuoron. Sillä sielun kestävyydestä ja kärsivällisyydestä siinä vähitellen vähenee pahan osuus. Niin kuin, jos joku kulkisi pitkän matkan kantaen täyttä hiekkasäkkiä, jonka pohjassa oli pieni reikä, niin matkan edetessä hiekka valuu ulos ja säkki tyhjenee, kunnes se on tyhjä hiekasta, niin vähitellen vähenee Jumalaan pitäytyvässä ihmisessä oleva synti.
- Ja niin kuin pikkulapsi on kelvoton maailman töihin, ei voi rakentaa kaupunkeja, ei istuttaa eikä tehdä muita asioita, niin sielut, joita ei ole koeteltu erilaisissa ahdingoissa, ovat edelleen lapsellisia ja kelvottomia valtakuntaa varten, kuten apostoli sanoo: ” Jos te jäätte ilman opetusta, niin te olette aviottomia lapsia, ette poikia ” (Hepr. 12:8). Näin hyödyllisiä ahdistukset ovat ihmiselle, jos hän vain valmistautuu kestämään ne päättäväisesti ja kunniallisesti.
- Sillä jos tässä maailmassa ihminen ei voi saavuttaa arvoja ja suuria menestyksiä, ellei hän ensin käy läpi monia harjoituksia eikä kunnostautuisi teoillaan vaivannäössä ja taisteluissa, valitsemalla viholliselta voiton ja saaliin, kuinka paljon enemmän taivaallisessa ja todellisessa kuninkaassa kukaan ei saa kunniaa taivaallisilla hengen lahjoilla, ellei hän ensin harjoittele itseään pyhien käskyjen hoitamisessa, ja sitten hän ottaa taivaallisia aseita (itse armoa) ja taistelee pahan henkiä vastaan. Ja sikäli kuin ihminen on täydellistynyt hengellisessä taistelussa, niin hän ymmärtää hengellisiä salaisuuksia ja viisauden kätkettyjä rikkauksia; ja sikäli kuin hän lisääntyy viisaudessa, niin paljon hän loistaa paholaisen juonien tuntemisessa (2. Kor. 2:11).
Keskustelu 24
(2. Kor. 2:24.) Tällaiset sielut eroavat suuresti paremmaksi muusta maailmassa asuvasta sielusta, – niin kuin, sanoisimme, valo pimeydestä tai elävä kuolleesta. Eivätkä niinkään he, vaan ne, jotka ovat kuulleet ja ottaneet vastaan totuuden sanan ja jotka ovat uskoneet suuressa yksinkertaisuudessa ja jotka ovat vakiintuneet tähän toivoon armon odotuksessa, vaikka he eivät vielä olekaan itse saaneet lahjoja, eroavat kuitenkin suuresti muista ihmisistä uskossa ja toivossa ja kaikessa hyveiden harjoittamisessa; sillä he ovat niin sanoakseni jo päässeet etuovesta sen sanan toivon kautta, jonka he ovat vastaanottaneet ja joka on asettautunut heihin. Sillä se ei ole mikään pieni asia, kun korkein totuuden sana tulee meidän havaittavaksemme ja asuu meissä ja puhdistaa koko henkisen asumuksemme; kun sielumme antautuu Jumalan ja hänen sanansa toivolle ja taistelee Herran avulla pahan henkiä vastaan. Se ei ole pieni taistelu eikä mikään pieni menestys, jos ihminen kykenee vakiintumaan Jumalan sanaan, toivomaan kaikella toivolla Herran armoon ja, taistellen sopusoinnussa armon kanssa, uskomaan pelastukseen ja luottamaan voittoon pahan henkien yli ja voittoon kaikista intohimoista. Sellaisetkin sielut eroavat suuresti muista vain siinä, että he pitävät kiinni toivosta ja uskosta ja tiestä ja kamppailusta ja päämäärästä loppuun asti (Hepr.6:11), jotta he juuri siinä kokemuksessa, että he tuntevat armon lahjat ja irtautuvat pahoista intohimoista, saavuttaisivat iankaikkisen pelastuksen (Hepr 5:9).
Päivänlapset (1. Tess.5:5) tekevät päivän työt, ja yön lapset (eli aviorikolliset ja varkaat ja myrkyttäjät) vastaavasti tekevät yön työt, lepäävät päivällä ja tekevät työnsä yöllä. Niinpä Aatamin kohdalla, joka luopui käskystä ja rikkoi lakia, yön lapset (eli pahuuden henget) rikkoivat sielun kauniit ja kallisarvoiset jäsenet ja tekivät sen heikoksi ja voimattomaksi tekemään hyviä tekoja ja vahingoittivat sitä niin parantumattomasti, että kukaan isä tai profeetta ei voi parantaa sitä, paitsi Herra yksin, sen Luoja. Tätä varten Hänen ääretön hyvyytensä tuli niin uuvuttaen ja nöyrästi palauttamaan pahaan langenneen sielun: ” Minä palautan”, sanoo profeetta, ” ja rakennan uudelleen Daavidin majan, joka on langennut, ja sen, mikä siinä on tuhoutunut, minä rakennan uudelleen ” (Ap. t. 15:16; Aam. 9:11). Ja sielulle, joka asuu yössä ja pimeydessä, tekee yön töitä, lankeaa pahoihin intohimoihin, Hän on sytyttänyt siinä valonsa pyhän päivän, jotta se, raitistumalla, voi jatkaa kompastumatta, tehdä elämän päivän ja valon töitä ja tulla taivasten kuningaskunnan arvoiseksi. Sillä millä sielu ruokkii, siinä se pysyy, siihen se tarttuu, joko maalliseen henkeen tai Jumalan Henkeen (1 Kor.2:12): millä se ruokkii, siinä se elää. Ja jokainen, jos hän tahtoo tarkastaa itsensä ja tietää, mistä hän ruokkii ja missä hänen sydämensä pysyy, niin että hän, ymmärrettyään ja hankittuaan järjen, antautuisi hyvään sysäykseen, – jokainen, käydessään rukoilemaan, tarkkailee sydämen ajatuksia ja mielen tekoja, mistä ne ovat peräisin, maailman hengestä vai Jumalan hengestä (1.Kor.2:12), ja mitä ne antavat sydämelle ravintoa, ylhäältä vai tästä ajasta. Ja sinä, sielu, joka olet tutkinut ja tuntenut itsesi, pyydä Herralta suurella vaivannäöllä, että se ruokkisi sydämen vain taivaallisella ravinnolla, että se siellä kasvaisi ja siellä toimisi ja siellä eläisi kokonaan taivaallisella hengellisellä ajattelulla, josta sen taivaallinen ravinto saadaan, apostolin sanojen mukaan: ”Meidän asuinpaikkamme on taivaassa ” (Fil. 3:20); ja että se, kun se on toiminut hyvin, näyttäytyisi tuon taivaallisen perinnön arvoiseksi ja pääsisi ikuisesti iankaikkisiin siunauksiin. Aamen.
Keskustelu 25. Pahan pakenemisesta, pimeydestä eroon pääsemisestä ja Hengen kanssa yhdistymisestä
- Kaikki ihmiset puhuvat hyvän moraalin puolesta, ja kaikissa jumalallisesti inspiroiduissa lain tai profeettojen kirjoituksissa sekä Herran evankeliumissa ja apostolisissa opetuksissa on määrätty rangaistukset pahantekijöitä vastaan, kun taas niitä, jotka tekevät erinomaisia ja hyviä tekoja, ylistetään ja heille luvataan ikuinen valtakunta; Ja jopa pakanoiden ulkoiset lait ja heidän hallitsijansa rankaisevat niitä, jotka ovat tehneet syntiä kaikkien nähden pelotellakseen muita, haluten hillitä ja tukahduttaa pahuutta, kun taas pahojen tekojen opettajia ja julistajia ei löydy päivääkään, kaikki laulavat hyvien tekojen ylistystä. Näin ollen ne, jotka ajattelevat ja järkeilevät, voivat kokemuksen kautta ymmärtää, kuten he jo tietävätkin Raamatusta, että on olemassa tietty pahan vastavoima, joka salaa paimentaa ja ajaa ihmissukua pahuuteen ja opettaa näkymättömästi kaiken pahuuden sydäntä. Tavalla tai toisella jokainen tapahtuu vastoin tahtonsa halua täyttämään salaa heihin hajallaan olevia pakotteita, eivätkä useimmat ihmiset tiedä, mistä pakotteet kylvetään, olettaen, että yksinkertaisesti jossakin luonnollisessa tavan tilassa sydämestä tulee vastoin luontoa pahoja ajatuksia. Erilainen ymmärrys sielun ajatuksista on annettu ihmisille Luojalta. Niin kuin, jos jollakin olisi suuri omaisuus- ja käyttötavararikkaus, kultaa, hopeaa ja kaikkea kotitaloustavaraa, toinen omistaisi mitä vähäpätöisimmän omaisuuden ja kolmas kohtalaisen vähäisen – niin ovat myös ihmissielut: heidän välillään on suuri ero ajatusten näkymättömässä rikkaudessa ja tunnistamisessa. Toiset ovat mieleltään laajoja, toiset rajoittuneita.
- On olemassa valon hyvä luonto, järkevä ja hengellinen, joka on Jumala, ja on mielivaltaisuudesta johtuva pimeyden luonto, joka on eksytyksen henget ja tämän aikakauden ruhtinas (1.Joh.4:6; Joh.12:31;1.Kor.2:6). Ja sielu, jolla on vähäinen mielen ja arvostelukyvyn koostumus, samoin kuin sielu, jolla on runsaasti ajattelua, järkeä ja älyllistä arvostelukykyä, ponnistakoon ja olkoon innokas ja pyrkiköön ja pyrkiköön saamaan kunnian tulla liitetyksi jumalallisen taivaallisen ja älyllisen valkeuden luontoon, jotta hän varjelisi sitä intohimojen vitsaukselta, opettaisi ja ohjaisi sitä kaikkien pyhien käskyjen hyvään täyttämiseen; Jumalan voiman pyhittämänä se osoittaa itsensä pyhäksi ja puhtaaksi. Ja vielä, olkoon jokaisessa sielussa suuri taistelu ja työ päästä eroon pahan pimeyden vallasta (Kol1:13), pahuuden ja pahojen intohimojen hengistä, sillä Aadamin rikkomuksesta lähtien sieluun on liittynyt kaikki tämä sille vihamielinen paha (Room. 5:14). Sanalla sanoen, sellainen tulee olemaan jokaisen, joka pyrkii saamaan kunnian valtakunnasta, olipa hän sitten mielensä laajuudessa tai rajallisuudessa, että hänet erotetaan intohimojen pahuudesta ja että hänet kunnioitetaan yhteyteen hengellisen luonnon kanssa. Voitto ja tappio tulevat tässä vapaan tahdon päätöksen kautta, tuleeko se vihollisten luo syyllisyyden kanssa vai kilpailemaan ja voittamaan intohimot ja liittymään Hengen yhteyteen sielun kanssa, joka on pyhitetty, yhdistynyt armoon ja joka on arvollinen kuulumaan Herralle; silloin se voi periä valtakunnan. Sillä sielun, jossa intohimojen pimeyden voima ja pahojen henkien petos, joita ajatusten poluilla ja poluilla ympäröivät ja seuraavat näkymättömät eksytyksen henget (1.Joh. 4:6), jotka toimivat intohimojen kautta ja tekevät siitä niiden rikoskumppanin, kun se lähtee ruumiista, eksytyksen henget ottavat sen haltuunsa, ja paha ruhtinas, pimeyden maailman hallitsija, ottaa sen ja pitää sen mukanaan omaisuutenaan ja orjanaan, joka tekee tahtonsa ja on hänen kanssaan lihassa elämän loppuun asti. Sitä vastoin sielu, joka on liitetty Jumalan hengellisen valon himoitun ja sanomattoman kauniin luontoon, sielu, jota Kristuksen totuuden armo ympäröi ja seuraa ajatuksen poluilla ja poluilla niin, että sitä kunnioittaa vastedes sydämen pyhitys ja Kristuksen asuminen, otetaan ruumiista lähdettäessä vastaan pyhien kirkkaiden henkien ja Kristuksen, rauhan kuninkaan, kirkkaiden henkien toimesta (Hepr. 7:2), joka iloitsee hyvistä sieluista, ja Hän ottaa hänet luokseen morsiamekseen ja perheekseen, yksin hänen tahtonsa toteutuu maan päällä.
- Oli miten oli, jokaisen ihmisen, joka tarkkailee sydäntään ja tarkkailee sisäisiä ajatuksiaan, tulisi tarkoin tarkkailla, mihin sielu kallistuu, mihin mieli kallistuu ja kenen kanssa he ovat yhteydessä, Jumalan hengen vai maailman hengen kanssa, ja mihin he ovat kiintyneitä ja missä heidän rakkautensa on, onko se elämän käskyissä ja Jumalan tahdossa, onko se siinä, että he rakastavat Häntä yksinään kaikesta sydämestään ja koko sielustaan (Mk. 12:30), Raamatun sanan mukaan, ja olla katsomatta mihinkään muuhun ja olla lepäämättä minkään muun varassa, vaan ainoastaan rakkauden kautta pitää kiinni Hänestä ja pitää sitä todellisena ilona hengen lohdutukseksi (Ap. t. 9:31), – vai onko sielu maan päällä ja aineessa ja käskyjen rikkomisessa ja tämän aikakauden turmeltuneissa ajatuksissa kiinni ja ympyröitynä ja löytää rakkautensa. Ja kukin, tutkittuaan itsessään, missä hän seisoo ja miten seisoo, tehköön parannuksen ja itkeköön ja huutakoon Herraa yötä päivää (Luuk.18:7), niin kuin Hän itse on käskenyt, – kunnes näkee, että hänen sielunsa ja mielensä ja ajatuksensa ovat Kristuksen rauhassa ja hän on pahuuden tavoittamattomissa. Sillä kaikki, mitä Jumala on tehnyt esi-isien, profeettojen, patriarkkojen, lakien kautta, lopun aikoina ja itse Herran tulemisen ja inkarnaation kautta, on tehty meidän kallisarvoisen, Hänen kuvakseen luodun sielumme älyllisen ja ajattelevan luonteen tähden (1. Moos. 1:26-27) ja mielen ja ajatusten korjaamiseksi ja parantamiseksi suuresta syntiinlankeemuksesta, intohimojen taudista, jonka sielu sai, kun se joutui pahan hengen, hallitsijoiden, auktoriteettien ja pimeyden valtiaiden käsiin Aadamin ensimmäisen rikkomuksen vuoksi, jonka vuoksi se puettiin pahoihin, syntisiin intohimoihin ja tuli niiden tähden vieraaksi Jumalalle. Selittäessään sielun henkisen olemuksen parantumista ja vapautumista apostoli sanoo: Fil. 4:7: ” Jumalan rauha, joka on yli kaiken ymmärryksen, varjele teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa. Tässä on sielun haavojen ja langenneen mielen kapinallisuuden parantaminen: pitää kiinni kaikella sielun järjellä ja älyllä ja ajatuksilla Kristuksesta ja säilyttää ja säilyttää sielun olemus hänen rauhan henkensä taivaallisessa valossa, pelastaen ajatuksemme pimeyden hengiltä, pahoilta ja aineellisilta ja turhuuden ajatuksilta. Tämä on Herran vapautus ja Hänen tulemisensa ja ruumiillistumisensa ihmissuvussa, jotta sielun älyllinen ja ajatteleva ja kallisarvoinen luonto voitaisiin nyt palauttaa alkuperäisen puhtautensa jaloon asemaan ja jotta se voitaisiin sitten saattaa yhteyteen Hänen hengellisen olemuksensa kanssa Hänen jalona ja kuninkaallisena morsiamenaan.
- Miksi siis tietämättömyydestä ja joutilaisuudesta ja huolimattomuudesta ja unohduksesta vaihdamme tämän arvokkaan ja älykkään sielun olemuksen, joka on rakkauden arvoinen ja ansaitsee enemmän kunnioitusta kuin kaikki näkyvät ja näkymättömät luodut, ruttoisiin ja kurjiin aineellisiin asioihin, takertumalla maahan ja aineeseen ja maailmaan ja kunniaan ja rakastamalla ulkonäköä ja takertumalla tämän ajan katoaviin asioihin ja himoitsemalla kaikkea tätä, vaikka meidän pitäisi, kun olemme heittäneet pois ja karistaneet itsestämme kaikki maalliset katoavat asiat ja aineeseen ja lihaan liittyvät tuhoisat näkökohdat, takertua rakkaudella yksin Kristukseen ja kaipaamaan häntä yksin taivaallisella intohimolla ja syttyä yksin hänen hengellisestä viehätyksestään? Sillä suuri ja kallisarvoinen ja jalo ja kaunis on sielun älyllisen ja ajattelevan luonteen arvokkuus, jonka tähden Jumala ja enkelit ja pyhät voimat, isien ja patriarkkojen kautta, profeettojen kautta, Herran itsensä kautta, joka tuli rukoilemaan sen puolesta ja käännyttämään sitä, apostolien kautta, opettajien kautta, totuuden työläisten kautta, jotka käännyttävät sen Herran tahtoon ja pyrkivät tuomaan sen lähelleen, jotta se olisi heidän rinnallaan iankaikkisessa elämässä; jota varten saatana ja hallitsijat ja vallanpitäjät ja pahat voimat, jotka väärien profeettojen, väärien apostolien, petollisten ihmisten, petollisten työläisten ja harhaoppisten ja lopulta itse Antikristuksen kautta pyrkivät lopulta anastamaan sielun, jotta sitä ei otettaisi heiltä pois, vaan jotta se olisi heidän kanssaan iankaikkisesti kadotuksen pimeydessä. Kristuksen kallisarvoisen kuvan, sielun, joka on pudonnut pahojen intohimojen, pimeyden, pahojen henkien kuiluun, on siis, päätettyään tahdollaan tarttua Kristukseen, nyt, kun se vielä on lihassa, muututtava ja muuntauduttava ja muututtava erilaiseksi ja uudistuvaksi ja muuntuvaksi seuraavalla varmalla tavalla, Raamatun perimätiedon mukaan: ikään kuin olisi paikka, joka on täynnä suurta löyhkää ja saastaa, joka kuhisee ulostekasoja ja on saastutettu kaikenlaisella saastalla (Mt. 23:23:23: 23: 23: 23: 23:24). 23: 27) ja mätää ja kauhistusta, ja eräs mahtava ja rikas mies tulisi ja määräisi, että paikka puhdistettaisiin sen suuresta liasta ja saastaisuudesta, ja kaikella ahkeruudella hän puhdistaisi tuon haisevan paikan, ja viimein hän rakentaisi sen päälle kuninkaallisen palatsin ja vuodehuoneet kultaisine holveineen ja kiiltävine marmorilaatikoineen ja erilaisine kiiltävine kammioineen ja valmistaisi kuninkaan asunnoksi ja lepäämään, – ja siellä alkaisi tuon löyhkän ja saastaisuuden jälkeen suuri suitsuttaminen ja suitsutukset ja puhtaus. Tai kuin maa olisi autio ja vedetön ja täynnä ohdakkeita ja orjantappuroita, ja tulisi mies, hyvä maanviljelijä, ja viljelisi huolellisesti tuota autiota maata, kitkisi ohdakkeet ja orjantappurat pois ja polttaisi ne tulella, ja kynnettyään ja lannoitettuaan sen hän toisi sinne runsaasti vettä ja istuttaisi sinne viinitarhoja ja puutarhoja, ruusuja ja kaikenlaisia kukkia ja kaikenlaisia hedelmällisiä kasveja; ja siellä olisi vihdoin paikka, joka miellyttäisi silmää, olisi hyvin rakennettu, olisi hedelmällinen ja vetinen ja tuottava – millainen muutos ja muutos, millaisesta villiydestä ja autiudesta millaiseen parannukseen ja kauneuteen tuo paikka on muuttunut! Tai niin kuin jos eräs nainen olisi ollut kerjäläinen ja kerjäläinen, jota kaikki ohikulkijat pilkkasivat ja pilkkasivat, ja joku kunniakas kuningas olisi rakastanut häntä ja ottanut hänet luokseen ja saattanut hänet tuosta kauhistuksesta ja huoruudesta kauniiseen mieleen ja aateliselle sopivaan asemaan, ja noiden haisevien ryysyjen sijaan hän olisi pukenut hänet kuninkaallisiin koristeisiin ja kullattuihin vaatteisiin, jotka on kirjailtu jalokivillä, ja kruunannut hänet kuninkaallisella kruunulla ja kunnioittanut häntä kuninkaallisella kruunulla ja tehnyt hänestä puolisonsa ja kunniallisen kuninkaallisen morsiamen – mikä muutos ja muodonmuutos hänessä tapahtui, ja millaisesta kauhistuksesta ja köyhyydestä hän siirtyi kunnian ja rikkauden arvoon.
- Samoin mieli ja tämä sielu, joka ruumiin kanssa lankesi pahaan syntiin ja joutui Aadamin rikkomuksen jälkeen pahojen intohimojen pimeyden äärimmäiseen köyhyyteen ja joutui haureuden ja epäpuhtauden ja pahojen intohimojen löyhkän saastuttamaksi ja raiskaamaksi ja tuli villiintyneeksi ja autioksi pahasta ja rumasta maallisesta hengestä, täytyy, kun se on uskonut ja kääntynyt vilpittömästi kaikella tahdolla ja halulla Herran puoleen Hänen Henkensä rakkaudessa, muuttua ja poistua entisestä villiytymisestään ja autiudestaan ja kääntyä pois rikkomusten hajusta ja pahoista intohimoista ja pahuuden ja epäuskon, ahneuden, vihan, paheellisuuden, siveettömyyden, ylpeyden, vilpillisyyden, ajattelemattomuuden, pahojen himojen ja kaiken saastaisuuden rumista ja riekaleisista vaatteista ja uudistua ja muuttua ja ylpistyä nyt armon työn kautta. Ja niiden pahojen ajatusten ja pahojen syntien ohdakkeiden ja piikkien sijaan, joita sydämen maaperä tuotti hedelmällisyyden aikana, siinä kukoistaa ja kantaa hedelmää jumalallisen ja taivaallisen hyvyyden hengen vanhurskaus ja jumalisuus; sen löyhkän ja saastan ja raunioiden ja inhottavien kaatopaikkojen tilalle, joita pahuuden henget ovat intohimojen vaikutuksesta kasanneet sielun näkymättömälle pellolle, on nyt rakennettava taivaan kammiot ja taivaallisen Kuninkaan asuinpaikka ja asuintilat; niiden likaisten ja likaisten vaatteiden tilalle, joita sielu kantoi, se puetaan nyt hengellisiin jumalallisiin kirkkaisiin vaatteisiin, jotka ovat uskon, rakkauden, hyvyyden ja kaikkien hyveiden; ja sen hirvittävän rumuuden ja pahojen henkien haureuden sijasta, jonka kanssa sielu teki huorin pahoissa ajatuksissaan, se menee nyt viisauteen ja pyhitykseen ja puhtauteen ja avioliittoon taivaallisen Kuninkaan Kristuksen kanssa, ja se kruunataan armon kunniassa hengellisen kirkkauden taivaallisella kruunulla; ja maallisen petoksen hengen sijasta, joka viettelee ja johtaa harhaan ja vie sielumme mielen vangiksi maallisiin asioihin ja paheisiin ja kaikkeen pahaan tuhlaukseen, on nyt taivaasta tulevan Kristuksen hyvyyden henki, joka vangitsee sielumme mielen Jumalan sanomattomilla salaisuuksilla ja kaikilla hengellisen yltäkylläisyyden pyhillä hedelmillä, jonka keskellä mieli ja kaikki sielun ajatukset pysyvät, yhtä lailla jumalallisten ja taivaallisten ajatusten vangitsemina kuin pahojen intohimojen henki vangitsee sielun vastoin sen tahtoa maallisilla ajatuksilla ja aineellisella turhamaisuudella. Ei ole syyttä, että Henki todella puhuu profeetan kautta: ” Niin kuin on hänen pimeytensä, niin on hänen valonsa ” (Ps. 138:12).
- Samalla tavoin Kristukseen uskovan ja häntä vilpittömästi rakastavan sielun on muututtava, samalla tavoin sen on uudistuttava ja muututtava kaikessa, pyhityttävä Hengen toimesta kaikissa sydämen salaisimmissa ajatuksissa ja armollisen Hengen työn kautta, joka ilmenee hyvissä vanhurskauden teoissa, totuudessa ja varmuuden täyteydessä, konkreettisesti ja teoissa, aivan kuten pimeiden intohimojen henkien työn kautta pahaa tehdään konkreettisesti ja varmuuden täyteydessä sielussa ja ruumiissa. Kaikki harhaopit vakuuttavat itsensä tyhjillä sanoilla, oikean päättelyn näennäisyydellä ja turhalla mielipiteellä vanhurskaudestaan; mutta Kristuksen kirkon todelliset lapset löytävät itsensä totuuden ja uskon teoilla ja tietyllä toiminnalla, jumalallisen Hengen energialla, joka vierailee sielussa ja varjostaa sitä, ja sillä, että armo osoittaa arvokkaita hedelmiä (Luuk.3:8) käytännössä ja ruumiissa. 3:8) teoissa ja konkreettisesti ja varmuudella mielen uudistumisessa (Room.12:2) ja muutoksessa ja uudessa ja ennennäkemättömässä luomisessa sisäisen ihmisen mukaan, joka on sydämessä (Room.7:22). Tässä on todellinen kristinusko ja koko Raamatun todella tarkka apostolinen perimätieto; tässä on Herran tulemus, synnin langettaman ihmisen vapautus; ja tässä on todellisten Kristukseen uskovien toivo. Pyrkikäämme myös me, ohittamatta mitään hyveellisyyttä, saavuttamaan itsessämme tämä varmuuden täyteys, jotta, saatuamme odotetun hyvän eli Herran asumisen meissä, saatuamme Hengen pyhityksen sydämiimme (2. Tess.2:13), talletettuamme taivaallisen aarteen astioihimme (2. Kor. 4:7) ja tulleemme armon kautta nuhteettomiksi kaikissa käskyissä, saisimme nauttia iankaikkisista hyödyistä Kristuksen kanssa aina ja iankaikkisesti. Aamen.
Keskustelu 26. Siitä, että se, mitä kristityt tavoittelevat, on verraton kaikkeen tässä maailmassa olevaan
- Sielu, joka on hankkinut erottelukyvyn sanaa kuunnellessaan, on Jumalan armosta hankkinut sen, sillä sekä toivo että lohdutus ja kristittyjen omaisuus eivät ole tässä ajassa: kristityt eivät etsi edes koko maan kauneutta ja sen antamia tavaroita eivätkä taivasta ja siinä olevia valopilkkuja. Katsokaa, kuinka paljon erilaisia siunauksia ja värikkäitä kauneuksia ja lohdutuksia on maan päällä, samoin kuin taivaassa – kuinka paljon loistavia tähtiä, valojen kauneutta, eikä mitään näistä asioista kristityt eivät etsi eivätkä tarvitse. Mutta on jotakin sellaista, mitä ei ole maan päällä eikä taivaassa, jossa ne, jotka rakastavat Herraa, elävät ja jota he tarvitsevat. Kuinka monta kieltä maailmassa onkaan, kuinka monta viisautta, kuinka monta älyä, kuinka monta taitoa, kuinka monta tiedettä ja ammattia ja työtä ja rikkautta maan päällä, eikä mikään näistä ole sitä, mitä kristityt tarvitsevat ja minkä mukaan he elävät. He etsivät jotakin, joka on suurempi kuin taivas ja kaikki siinä oleva, ja suurempi kuin maa ja siinä olevat tavarat ja hyvät asiat, lyhyesti sanottuna suurempi kuin kaikki näkyvä hyvä ja hyvät asiat, eikä verrattavissa mihinkään maalliseen. Siksi tarvitaan sellainen mieli ja sellainen sielu, joka etsii ja tutkii tätä vertaansa vailla olevaa ja ainutlaatuista hyvää ja hyvää, – sielu, joka on suurempi ja korkeampi kuin kaikki taivaassa ja maan päällä ja kaikki inhimillinen viisaus ja maallinen järkeily ja tietämys; suurempi ja korkeampi, sanon minä, uskon ja rakkauden kautta; sillä ilman uskoa ja rakkautta mikään taivaasta maan päälle ei hyödytä sielua. Niin kuin hyve on suurempi ja korkeampi ja parempi kuin kaikki erilaiset nautinnot taivaassa ja maan päällä ja ilmassa, ja se on ainoa hyvä ja hyvä, jota kristityt etsivät ja jonka mukaan he voivat elää, niin tämän meidän sielumme on porauduttava tämän hyvän ja hyvän tutkimiseen ja etsimiseen, halveksuen kaiken maallisen viisauden kauneutta ja kielten taitavuutta ja maallista ymmärrystä ja loistoa ja ylellisyyttä ja nautintoa, ylittäen ja ylittäen kaikki nämä asiat uskon ja rakkauden avulla ainoan ja vertaansa vailla olevan hyvän vuoksi, välittämättä kaikesta eikä sidottuna mihinkään, vaan kaipaamalla sitä yksin.
- Mitä on tämä verraton hyvä ja hyvä, jota kristityt etsivät ja elävät? Jumalassa itsessään. Hän on verraton, sillä kaikki hyvä on syntynyt hänestä, ja hän on kristittyjen perintö ja elämä. ’ Herra’, sanoo profeetta, ’ on minun perintöosani ja maljani osa (Ps. 15:5)’. Eikä hän vaadi ihmisiltä mitään muuta, ei kultaa eikä hopeaa, ei omaisuutta, ei eläimiä eikä mitään muutakaan maan asioista, jotka hän itse on luonut, kuin aitoa uskoa ja sydämen rakkautta häntä kohtaan. Näiden asioiden vuoksi ihmiselle on kunnia saada tämä ihmeellinen ja ainoa hyvä: sellaiselle sielulle on kunnia päästä Pyhän Hengen yhteyteen, ja hänestä tulee tästä lähtien Kristuksen kanssa yhteyden arvoinen. Ja jos ihminen ei ensin itse tule syyksi, joka rakkaudellaan vetää Jumalan rakkauden puoleensa, niin ei hyvän ja ainoan hyvän elämä ja saavuttaminen pääse hänen sieluunsa. Ja elämänsä ja kuolemansa syyn tekee jokainen sielunsa vapaan tahdon kautta; sillä riippuen siitä, mihin sielu antaa luonnollisen rakkautensa, se vetää puoleensa joko elämää tai kuolemaa, kuten Raamattu sanoo: Ei ole syyttä, että kaikki kelvottomat ihmiset, muututtuaan, löysivät tämän elämän, ja mitä hän tahtoo, se annetaan hänelle (Siir 15:17). Totisesti, kuten apostoli sanoo, Jumala haluaa, että kaikki ihmiset pelastuvat ja pääsevät totuuden tuntemiseen (1. Tim. 2:4). Mutta tämä ei tapahdu, elleivät he anna luonnollista rakkauttaan ja hyvää tahtoaan Jumalalle; sillä Herra ei pakota tahtoa vastentahtoisesti, vaan hän tutkii ja näkee ihmisen tahdon ja rakkauden, mihin hän kallistuu ja missä hänen rakkautensa on. Jos Hän näkee, että sielun rakkaus on kiinnittynyt Häneen, niin katso, Hän tulee ja asuu siinä ja kuuluu siihen sieluun, joka rakastaa Häntä, ja se kuuluu Hänelle, sillä toisin ei voi olla: ellei Jumala saa ihmiseltä syytä, ts. rakkautta Häntä kohtaan ja uskoa, ei Hänestä tehdä ihmisen elämää ja saada ainoaa kallista ja hyvää. Siksi jokainen, kuten sanotaan, saa syyn elämän ja lupauksen tulla hänelle, kun hän uskoo ja rakastaa Jumalaa yli kaiken näkyvän, sillä se on ainoa asia, jota Hän pääasiassa ihmiseltä pyytää; Sellainen sielu on suurempi ja korkeampi kuin koko maailma kaikkine viisauksineen ja loistoineen ja rikkauksineen ja tyytyväisyyksineen ja kaikkine älyllisyyksineen ja kaikkine hyvyyksineen, koska se on uskonut ainoaan Hyvään ja rakastanut ainoaa Hyvää, halveksinut kaikkea kauneutta ja loistoa ja luopunut maallisten kielten nautinnoista ja viisaudesta; ja silloin se saa osansa ja maistuu todellista Hyvää ja Hyväntahtoisuutta ja ainoaa Kauneutta.
(3) Älköön siis kukaan sanoko, että minun on mahdotonta rakastaa ainoaa Hyvää tai tuomita sitä tai uskoa siihen, koska olen synnin orjuudessa ja kahleissa. Tietenkään ei ole sinun voimassasi pystyä täydellisesti täyttämään elämän töitä ja päästä eroon sinussa elävästä synnistä omin voimin, sillä se on Herran työtä, koska Hän yksin tuomitsi synnin ja Hän yksin ottaa pois maailman synnin (Room.7:17, 8:3; Joh.1:29), ja Hän lupasi ottaa pois maailman synnin (Room.7:17, 8:3; Joh.1:29). 29), ja Hän lupasi vapauttaa ne, jotka rakastavat Häntä ja uskovat Häneen, synnillisistä intohimoista, ja jotka Hän vapauttaa, ne ovat todellakin vapaita (Joh.8:34-36), – mutta sinun täytyy ja voit järkeillä itsestäsi ja uskoa ja rakastaa Herraa tai etsiä Häntä sekä olla hemmottelematta ja avustamatta syntiä sinussa; tule vain elämäsi syyksi, etsi Herraa, järkeile ja rakasta ja luota Häneen, ja Hän antaa voimaa ja vapautuksen. Tätä Hän odottaa teiltä. Niin kuin kuumeeseen tarttuneen ruumis estää ja estää häntä tekemästä tai suorittamasta maallisia töitä, mutta sairastuneen mieli ei esty eikä hänen mielensä lepää, vaan hän ajattelee ja huolehtii paljon enemmän töistään ja ajattelee sadonkorjuuta, jos se on niittoa, tai viinitarhaa tai matkaa, tai ostosta tai muusta vastaavasta, ja katso, ruumis horjuu vuoteessa kuumeessa, mutta mieli ei lepää eikä luovu huolistaan (niiden pohtimisesta), eikä etsi lääkäriä ja tee kotitaloutensa asioita ja lähetä lääkäriä tutkimaan häntä, ja hänellä on toivo paranemisesta.”; Ja jos sellainen ihminen ei puhu eikä järkeile, hän on aivan kuollut, ja kun kuume painaa häntä, ruumis on rento ja voimaton tekemään työtä, mutta mieli, katso, sinnittelee järkeilemässä ja murehtimassa asioita, – samalla tavalla sielu, joka on joutunut synnillisten intohimojen pimeyden, synnin lain kuumeen, orjuuteen ja vallan alle (Room. 8:2) pitää, riistäen siltä voimat, elämän teoista, hengellisistä täydellisistä hyveistä, ja estää sitä tekemästä niitä täydellisesti, mutta se ei estä sitä järkeilemästä tai huolehtimasta niistä ja tekemästä parhaansa täyttääkseen käskyjä ja elämänrakkautta, jos sielu todella tahtoo pyrkiä iankaikkiseen elämään; mikään ei estä sielua huutamasta ja kutsumasta ainoaa Lääkäriä avuksi ja toivomasta parannusta. Sillä jos sielu on langennut pois Jumalasta kuolemaan, toisin sanoen vieraantunut maistamasta Hänen valkeutensa kirkkautta rikkomuksensa vuoksi ja on pahojen intohimojen peittämänä ahdistettuna, se ei kuitenkaan ole ajatustensa ja järkeilynsä puolesta kuollut, vaan se voi huolehtia elämän asioista ja rakastaa, huutaa ja kutsua oikeaa Lääkärin luo. Sanalla sanoen se ei ole kuollut itsensä tuntemisen vuoksi. Mutta sitä Jumala odottaa vain ihmiseltä, joka kykenee vapaasti päättelemään elämästään – että hän rakastaa ja huutaa ainoaa todellista Lääkärin, eikä tee sopimusta pahan kanssa, vaan on hyvien tekojen kansalainen parhaan kykynsä mukaan. Tämä on ainoa syy, jota Jumala odottaa ihmiseltä; sillä sielun voiman antaminen ja sen parantaminen synnin kuumeesta ja sen repiminen irti intohimojen orjuudesta ja toiminnasta annetaan yksin hänelle ja riippuu vain hänestä, sillä voima, sanoo profeetta, on Jumalalla, ja Sinä, Herra, armahda (Ps. 61:12-13). Hän itse tietää, minkä paheiden keskellä sielu makaa ja miten se on estynyt tekemästä elämän tekoja, miten se horjuu häpeällisten intohimojen raskaassa taudissa (Room.1:26); vain, että Hän odottaa, että sielu seuraa Häntä mielessään ja rakkaudessaan. Ja voimaa, kuten sanotaan, Hän antaa pian; ja totisesti Hän puolustaa niitä, jotka huutavat Häntä päivin ja öin, ja kostaa heille (Luuk.18:7).
(4) Ja päinvastoin, aivan kuten kuumeen riivaama ruumis on voimaton tekemään maallisia töitä ja synnissä oleva sielu on pidätetty ja pidetty elämän töistä sitä hallussaan pitävän intohimojen kuumeen vuoksi, samalla tavoin sielu, joka on saanut elämän hengen taivaallisen tulen, on pidätetty tekemästä synnillisiä töitä sitä hallussaan pitävän jumalallisen tulen voimalla, joka ikuisesti kiehtoo sitä vetovoimalla ja kaipauksella taivaallista Sulhasta kohtaan. Sillä jos ruumiillinen kuume estää ruumista tekemästä maallisia töitä ja syntisten intohimojen kuume estää sielua tekemästä elämän töitä, niin paljon enemmän Hengen taivaallinen tuli, joka sytyttää ja lietsoo arvokkaan ja uskollisen sielun rakkauteen ja kaipaukseen tuonpuoleista valtakuntaa kohtaan, ei ainoastaan pidä sielua tekemästä synnin töitä ja torjuu sitä, vaan saa sen myös unohtamaan kaiken tämän aikakauden turhuuden. Sielu, joka etsii Jumalaa sanelullaan ja rakkaudellaan, vetää hänet puoleensa siten, että hän hallitsee ja hallitsee sitä ja johtaa sitä tahtonsa mukaan. Sillä kun sielu etsii ja kutsuu ja uskoo ja vetää Häntä puoleensa rakkaudellaan, Herra itse on niin innokas tulemaan ja asumaan siihen ja hallitsemaan ja ottamaan haltuunsa koko sen mielen ja johtamaan sitä kaikessa Jumalan tahdon mukaan. Älköön kukaan pitäkö sielua jotenkin pienenä, joka elää pienessä ruumiissa ja rajoittuu kokonaan tuohon ruumiiseen. Katsokaa, se on sekä ruumiissa että ruumiin ulkopuolella, ja se on mielen ja ajatusten osalta kokonaan ruumiissa ja kokonaan sen ulkopuolella. Jumala loi sielun suurella astialla ja luomuksella, joka on jotakin kallisarvoista ja kaunista ja kaikki luodut ylittävä – niin kallisarvoinen luomus, että se voi olla Jumalan asunto (Ef.2:22) ja luotu hänen kaltaisekseen. Sielulla on tosiaankin sen olemuksen hienouteen sopiva hengellinen ja henkinen kuva, aivan kuten ruumiillakin on kuvansa, mutta sielu on Jumalan todellinen kuva, ja tämä kuva, elävä ja kuolematon, pitää ja kantaa tätä kuvaa. Mutta se itse on näkymätön ja tutkimaton seuraavasta syystä: sen yllä on tietty pahan pimeyden peite, joka kätkee sen käsittämiseltä ja estää sen älyllisiä silmiä näkemästä omaa olemustaan, eikä kunnioittamasta ja katselemasta Luojaansa, eikä nauttimasta ja elämästä ja lohduttautumasta Hänen kirkkautensa hyvässä valossa, eikä nauttimasta Hänen hyvyydestään ja rakkaudestaan. Tämän peitteen olemme saaneet Aadamin rikkomuksesta hyväksymällä kuoleman perinnön.
- Niinpä intohimoinen pimeys rajoittaa ja kätkee sielun ja estää sitä maistamasta ja ymmärtämästä Jumalaa ja ymmärtämästä itseään. Muuttumattomana säilyy kuitenkin sielun koko luomus ja täydellinen luomus, joka on pakotettu peitteen ja vartijan alle, mutta joka säilyttää koskemattomana sen mielikuvan ja sen dispensaation, jonka Luoja on luonut iankaikkisuudesta lähtien. Aivan kuin ihminen olisi vangittuna vankiselliin, jossa ei ole ovea, ei aukkoa, ei ikkunaa eikä lainkaan ulospääsyä, eikä sisällä istuva voi tehdä mitään, jotta se avautuisi hänelle, ja ojentaen mielensä vankilan ulkopuolella oleviin ja huutaen itseään avuksi – samalla tavoin sielu, joka on intohimojen peitteellä erotettu Jumalasta ja vangittu synnillisen pimeyden vankilaan, sen taitava ja arvokas rakenne pysyy tuon eheyden peitteen alla sellaisena kuin se on luotu, eikä se voi tehdä mitään vapauttaakseen itsensä tästä sorrosta, paitsi ajatella ja vertailla, järkeillä ja muistaa valoisan elämän ja huutaa apua Herralle ja Vapahtajalle, joka on pimeyden viitan ulkopuolella, niin että Hän, nähdessään huutomme Hänelle ja uskomme ja rakkautemme, repii pimeyden viitan pois voimallaan ja valaisee sielun valollaan ja vapauttaa meidät syntisten intohimojen pimeydestä ja johtaa meitä tahtonsa mukaan. Vielä verhon alla ollessaan hän ojentaa mielensä Hänen puoleensa etsien ja kaipaillen, laiminlyöden kaiken näkyvän, ja Jumalan näkymättömän Voiman puoleen hän vuodattaa etsintänsä uskossa ja kaipauksella ja odottaa armon vierailua; ja Hän, joka on korkeimmassa, ojentaa myös mielensä hänen puoleensa, ilmoittautuu ja ilmestyy hänelle ja rauhoittaa häntä hengellisellä tyynellä rauhalla ja johdattaa häntä kaikessa tahtonsa mukaan.
- Ja ellei Herran mieli tule hänen mieleensä ja johda häntä, hän ei voi tehdä Jumalan tahtoa. Vaikka hän kuinka paljon takertuisi yksin Häneen huolenpidollaan ja mielellään etsimällä, uskollaan ja kaipauksellaan, Hän itse vielä paljon enemmän, kallistuessaan hyvyydessään hänen vilpittömään rakkauteensa, takertuu hänen mieleensä ja tulee yhdeksi hengeksi hänen kanssaan, apostolisen sanan mukaan (1.Kor.6:17). Itse asiassa, kun sielu takertuu Herraan ja Herra, jolla on armoa ja rakkautta häntä kohtaan, tulee hänen luokseen ja takertuu häneen ja hänen mielensä on jo lakkaamatta Herran armossa, silloin sielu ja Herra tulevat yhdeksi hengeksi ja yhdeksi sulatukseksi ja yhdeksi mieleksi. Ja hänen ruumiinsa on heitetty maan päälle, mutta hänen mielensä on taivaallisen Jerusalemin kansalainen (Hepr.12:22), joka nousee kolmanteen taivaaseen (2. Kor.12:2) ja takertuu Herraan ja palvelee Häntä, ja Hän itse, joka istuu taivaassa taivaallisessa kaupungissa majesteettisella valtaistuimella, pysyy hänen kanssaan hänen ruumiissaan. Hänen kuvansa on asettunut korkeimpaan, pyhien taivaalliseen kaupunkiin Jerusalemiin (Hepr. 8:1, 12:22), ja Hän on asettanut oman jumaluutensa sanomattoman valkeuden kuvan hänen ruumiiseensa. Hän palvelee Häntä taivaallisessa kaupungissa, ja Hän palvelee häntä ruumiin kaupungissa. Hän on tullut Hänen osuuteensa taivaassa, ja Hän on tullut hänen osuuteensa maan päällä: Herra osallistuu sieluun ja sielu Herraan. Sillä jos jopa syntisissä, jotka ovat pimeydessä, mieli ja ajatus kykenevät olemaan niin kaukana ruumiista ja lähtemään tuntemattomiin maihin ja voivat hetkessä lentää kaukaisimpiin maihin, ja usein ruumiin kanssa he lepäävät maan päällä, ja ajatus pysyy toisessa maassa rakastajan tai rakastajattaren luona ja ikään kuin asuessaan siellä näkee itsensä – lyhyesti sanottuna, jos syntisen sielu on niin siivekäs ja nopea, ettei sen mielellä ole mitään estettä olla kaukaisimmissa paikoissa, kuinka paljon helpompi on sielu, jolta Hengen voimalla on poistettu pimeyden verho, jonka mielen silmät on valaistu taivaallisella valolla ja joka on täysin vapaa häpeällisistä intohimoista ja puhdistettu armon työn kautta, kaikki taivaassa palvelee Kristusta hengessä ja kaikki palvelee Häntä, ja se on ajatuksen kautta niin laajentunut, että se on kaikkialla ja palvelee Herraa missä ja milloin haluaa.
- Ei ole syyttä, että apostoli sanoo: Että voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä on leveys ja pituus ja syvyys ja korkeus, ja ymmärtää Kristuksen rakkauden, joka ylittää ymmärryksen, että te tulisitte täyteen kaikkea Jumalan täyteyttä (Ef.3:18-19). Miettikää sielun sanomattomia salaisuuksia, joista Herra poistaa ympäröivän pimeyden ja jotka Hän paljastaa ja joille Hän ilmoittaa itsensä: kuinka sen mielen ajatukset laajenevat ja ulottuvat koko näkyvän ja näkymättömän luomakunnan leveyteen ja pituuteen ja syvyyksiin ja korkeuksiin! Sielu on todellakin suuri ja ihmeellinen ja jumalallinen teos. Näyttää siltä, että Hän loi sen jo ennen ruumiin muodostumista; sillä sanoilla ”Luokaamme ihminen kuvaksemme ja kaltaiseksemme ’ Jumala loi sielun, ja sitten hän otti tomua maasta, muodosti ruumiin ja puhalsi luomansa sielun ruumiiseen hengen voimalla (1. Moos.1:26-27, 2:7). Kun Hän loi sielun, Hän teki sen näin: Hän ei pannut pahaa sen luontoon, eikä sen luonto tuntenut pahaa, vaan Hän teki sen Hengen hyveiden kuvaksi. Hän pani siihen hyveiden lait, järjen, tiedon, siveyden, uskon, rakkauden ja muut hyveet Hengen kuvaksi. Ja vielä tänäkin päivänä Herra löytää hänet ja ilmestyy hänelle hänen tietonsa, siveytensä, rakkautensa ja uskonsa kautta. Hän pani hänen järkeensä, ajatuksiinsa, tahtoonsa, kuninkaalliseen mieleensä ja antoi hänelle kaikenlaista muuta hienoa rakennetta. Hän teki hänestä kevytjalkaisen, nopeasiipisen, väsymättömän; Hän antoi hänelle voiman tulla hetken mielijohteesta ja palvella Häntä ajatuksissaan, kun Henki tahtoo; lyhyesti sanottuna Hän loi hänet siten, että hänestä tulisi Hänen morsiamensa ja kumppaninsa, että Hän yhdistyisi häneen ja hänestä tulisi yksi henki Hänen kanssaan, evankeliumin sanan mukaisesti: Joka on yhdistynyt Herraan, tulee yhdeksi hengeksi hänen kanssaan (1. Kor. 6:17).
- Viisaat eivät viisaudellaan eivätkä älykkäät järjellään pysty ymmärtämään sielun hienovaraisuutta tai sanomaan siitä, mitä se on, paitsi niille, joille Henki paljastaa sen ymmärtämisen ja antaa tarkan tiedon sielusta. Mutta tässä pohtikaa ja järkeilkää ja kuunnelkaa ajatuksella: Hän on Jumala, hän ei ole Jumala; Hän on Herra, hän on palvelija; Hän on Luoja, hän on luotu; Hän on Luoja, hän on luotu; Hän on Luoja, hän on teos. Mikään ei osoittaudu yhteiseksi Hänen ja hänen olemuksessaan, mutta silti Hänen äärettömän ja sanomattoman ja käsittämättömän rakkautensa ja laupeutensa kautta, että me, kuten Raamattu sanoo, olisimme jonkinlainen alku Hänen luoduistaan (Jaak.1:18), Hän on mielellään luonut tämän älykkään ja paljon arvostetun ja valitun luodun ja luomistyön liittoa ja yhteyttä Hänen kanssaan varten, omaksi asumuksekseen (Ef.2:22), kauniiksi ja puhtaaksi morsiameksi. Kun tällaiset siunaukset odottavat meitä ja tällaiset lupaukset on luvattu ja Herra on osoittanut meille tällaista suosiota, heittäkäämme syrjään velttoutemme, lapseni, älkäämme olko laiskoja tavoittelemaan iankaikkista elämää ja antamaan itsemme Herran palvelukseen kaikin voimin. Kutsukaamme Herraa, että hän jumalallisella voimallaan vapauttaisi meidät häpeällisten intohimojen pimeästä vankilasta (Room. 1:26), ja kun hän on vanhurskauttanut kaltaisuutensa ja luomakuntansa ja kostanut sen, antakaa sen loistaa, tehden sielun terveeksi ja puhtaaksi, jotta olisimme kelvollisia, maistettuamme ja nautittuamme hänen Henkensä yhteydestä (2. Kor. 13:13), nauttimaan hänen kanssaan iankaikkisesti ja ikuisesti ja loputtomasti. Aamen.
Keskustelu 27
- Rakkaat veljemme janoavat ja janoavat totuuden sanaa ja haluavat kuulla sitä suurella rakkaudella. Ja vaikka me itse olemme oppimattomia yksinkertaisia, he kuitenkin iloitsevat ja ottavat mielellään ja rakkaudella vastaan Jumalan sanan, ja Pyhä Henki iloitsee tästä, koska hänen omaa sanaansa kuunnellaan tässä maailmassa. Sillä vaikka pikkulapsi on ymmärtämätön, ei vielä kykene puhumaan äidin kielellä, silti äiti itse, poimimalla lapsen sanat ja kaikuen niitä, puhuu hänelle, ja äiti iloitsee, kun lapsi puhuu hänelle sanan, ja katsoo lasta rakkaudella. Samalla tavalla, vaikka me olemme taitamattomia Herran rajattoman ja käsittämättömän kirkkauden ja voiman ja tiedon edessä, emme tiedä, miten opettaa tai ilmaista hengellisiä salaisuuksia, Hengen armo, pyhien äiti, iloitsee kuitenkin, kun hänelle puhutaan sana maailmassa. Eikä Hengestä syntyneillä lapsilla ole lohdutusta ja iloisuutta missään muussa kuin siinä sanassa, josta he ovat syntyneet. Sillä jokainen luomakunta, missä isänmaassa ja paikassa se syntyykin, siinä se rauhoittuu ja iloitsee. On olemassa erilaisia luotuja, ja jokaisella olennolla on omat synnyttäjänsä. Maassa on kaikki kasvit, jotka kasvavat sillä, ja elävät olennot, pedot ja käärmeet ja karja tai muut eläimet. Samoin vesillä on syntyneet olionsa, monenlaisia kaloja. Samoin ilmassa on itsessään suuri määrä ja moninaisuus lintuja, ja taas taivaalla on syntyperänsä, tähdet ja se, mikä on taivaan yläpuolella. Eivätkä ne itse ole keskenään samanlaisia, eivätkä niiden jälkeläisetkään; yksi elämän laji ja tapa on yksi taivaallisissa olennoissa ja toinen maallisissa; ja jos jokin ei ole syntynyt mistään olennosta, vaan haluaa mennä elämään siihen, mistä se ei ole syntynyt, sitä kohtaa tukehtuminen ja kuolema ja tuho. Niinpä meren kalat, jos ne haluavat elää maan päällä, menehtyvät, koska ne eivät ole syntyneet siitä; maan nelijalkaiset olennot, jos ne haluavat viettää elämänsä vedessä, tukehtuvat ja kuolevat, koska ne eivät ole syntyneet sinne; taivaan linnut, jos ne asettuvat asumaan maan päälle ja jättävät ilmatiet, joutuvat petojen ja käärmeiden ja jopa ihmisten tuhoamiksi. Sillä jokainen olento, mihin luontoon ja elementtiin ja maailmaan se syntyykin, asuu ja lepää siellä. Mutta samalla tavalla Jumalan sana ylhäältä lämmittää ja rauhoittaa ja ravitsee Hengen lapsia, kun taas maallinen sana tukahduttaa ja tuhoaa ja tappaa heidät. Sillä missään eivät Jumalan sana ja maailman sana ole keskenään yhteenkuuluvia tai samankaltaisia.
- Jumalan sana on Jumala (Joh.1:1), ja maailman sana on maailma, ja Jumalan sanan ja maailman sanan sekä Jumalan lasten ja maailman lasten välillä on suuri ero ja etäisyys. Jokainen sukupolvi on kuin vanhempansa. Jos Hengen sukupolvi haluaa antautua maailman sanalle ja maan töille ja tämän ajan kirkkaudelle, se kuolee ja tuhoutuu, koska se ei pysty löytämään niistä todellisen elämän lohtua. Sillä sen todellinen lepo on siinä, mistä se on syntynyt; ja se, joka, kuten Herra sanoo, tukehtuu ja tulee hedelmättömäksi (Matt.13:22), joka Jumalan sanan perässä, joutuu maallisten huolten valtaan ja kietoutuu maallisiin kahleisiin. Samoin lihallisten himojen riivaama ihminen, eli maailman ihminen, jos hän kuulee Jumalan sanan, hän tukehtuu ja tulee ikään kuin hulluksi. Sillä ne, jotka ovat tottuneet pahaan petokseen, joutuvat Jumalan sanaa kuullessaan mielessään ahdistuneiksi, ikään kuin joutuisivat vastakkain katkeran opetuksen kanssa, aivan kuten apostoli sanoo: ”Sielun ihminen ei ota vastaan sitä, mikä on Jumalan Hengestä, sillä se on hänelle hulluutta‘(1.Kor. 2:14), ja profeetta: ’Jumalan sana on tullut heille, hän sanoo, kuin oksennukseksi” (Jes.28:13). Näette, että minkä ikäiseksi ihminen ei ole syntynyt, sen ikäisenä hän ei voi elää.
Sama asia voidaan sanoa toisella tavalla. Jos lihallinen ihminen sallii itsensä muuttua, hän ensin kuolee ja tulee hedelmättömäksi (Matt.13:22) entisen ja vanhan elämänsä vuoksi maallisessa petoksessa, ja sitten hän voi tulla eloon Jumalan sanassa. Hänen, joka haluaa siirtyä toiseen elämään, täytyy herätä henkiin entisestä pahasta elämästä. Ja aivan samoin kuin jos joku ihminen joutuu sairauden tai kuumeen valtaan ja hänen ruumiinsa, katso, on heittäytynyt sängylle eikä kykene tekemään mitään maallista työtä, mutta kieli puhuu teoista eikä mieli lepää, murehtii ja on huolissaan asioista, ja lääkäri kutsuu ja lähettää ystävänsä hakemaan häntä – samalla tavalla sielu, käskyn rikkomisen tähden joutui intohimojen heikkouteen ja tuli voimattomaksi, jos se tulee Herran luo ja uskoo hänen apuunsa ja luopuu entisestä pahasta elämästä, niin, vaikka tämä sielu on syntisessä heikkoudessa maahan vajonnut eikä voi oikeastaan korjata mitään elämäntyötä, sen täytyy ja se voi kuitenkin huolehtia elämästä ja murehtia ja huutaa Herran puoleen ja etsiä todellista lääkäriä.
(3) Ja toiset, jotka ovat väärien oppien hämmentämiä, sanovat virheellisesti, että jos ihminen on hengellisesti kuollut, hän ei voi tehdä yhtään mitään hyvää. Loppujen lopuksi jopa vauva, vaikka hän ei kykene korjaamaan mitään asiaa ja vaikka hän on voimaton tulemaan äitinsä luo omilla jaloillaan, hän silti ryömii, huutaa ja itkee etsien äitiään; ja tyytyväinen äiti iloitsee ja riemuitsee siitä, että älytön lapsi kutsuu häntä ponnistellen ja huutaen, ja vaikka vauva ei kykene tulemaan hänen luokseen, niin kuitenkin, nähdessään lapsen suuren halun ja kaipuun, äiti itsekin, hellyyden vallassa häntä kohtaan, tulee ja hyväilee ja ruokkii häntä suurella rakkaudella. Ja vaikka äiti on ottanut lapsen vastaan, hän ei silti rauhoitu, vaan murehtii, kunnes hän, nostamalla hänet syliinsä, antaa hänelle imettävää ravitsemaan häntä maidollaan, ja sitten vihdoin maidon virtaavat lähteet piristävät vauvaa. Mutta vaikka lapsi rauhoittuu ja vaikka äiti ottaa hänet kiinni ja vie hänet lähelle niskaa ja maistaa hänen maitonsa makeutta, hän itkee yhä, koska äiti ei ole pian tullut ja rauhoittanut häntä, vaan antanut hänen itkeä pitkään. Ja jos joku laittaa tämän lapsen eteen tuhansia astioita tai kultaa tai hopeaa tai muuta tavaraa, mikään ei ilahduta, mikään ei lohduta ja viihdytä häntä, paitsi vain äidin rinta; sen näkemisestä hän rauhoittuu, ja siitä ruokaa saaden hän on onnellinen, ja sen odotuksesta hän iloitsee ja riemuitsee.
(4) Samalla tavoin ja jokaisessa maan näkyvässä olennossa, aina äänettömiin, lintuihin tai nelivarvaseläimiin asti, luonto säilyttää asianmukaisesti lasten hellyyttä ja huolenpitoa sekä lasten kiintymystä ja rakkautta äitiään kohtaan. Jos siis otamme esimerkin linnuista, niin pääskynen tekee pesänsä, suojellen sitä käärmeiltä, jonnekin korkeimmille paikoille ja ruokkii ja lämmittää siellä poikasiaan, eikä mikään ihmisten tai eläinten tai minkään muunkaan huuto houkuttele eikä häiritse pesässä olevia pieniä poikasia, vaan vasta kun ne kuulevat äidin äänen, ne nousevat heti ylös ja huutavat etsien häntä. Pääskynen, joka lentää joka paikkaan mielensä mukaan, tuo ruokaa lapsilleen ja, pehmitettyään ja maistettuaan sitä, antaa sen niille, jotta ne saisivat kunnolla ravintoa ja hyötyisivät siitä. Samoin ne sielut, jotka ovat maallisessa typeryydessä eivätkä voi todella suorittaa elämän töitä sen pahan voiman vuoksi, joka on hillinnyt heitä, mutta jotka huutavat ja etsivät Jumalan tukea ja kantavat paljon vaivaa ja joilla on suuri rakkaus iankaikkiseen elämään, taivaalliseen äitiin, Pyhään Henkeen, jotka itkien ja itkien etsivät sitä, joita ei lohduta mikään tässä maailmassa ja jotka saavat lohtua ja ravintoa ja mielihyvää vain Hengen yhteydessä: itse hyvä ja taivaallinen äiti, Hengen armo, tulee näiden häntä etsivien sielujen luokse, ottaa heidät syliinsä ja antaa heille hengellisen ja taivaallisen ruoan, makean ja haluttavan ja pyhän ja pyhän ja järkevän ja väärentämättömän maidon (1. Piet. 2:21) lämmittää heitä, jotka päivä päivältä kasvavat henkisessä iässä ja saavuttavat taivaallisen Isän aistimuksen ja tuntemuksen, kunnes viimein he, kasvettuaan täydelliseksi ja tultuaan apostolin sanan mukaan uskon ja Jumalan Pojan tuntemisen ykseyteen (Ef.4:13), saavat osansa iankaikkisesta elämästä.
- Varmasti vain Herra itse voi hyvyydessään ja suosiossaan koota maailmaan hajallaan olevat sielun ajatukset yhdeksi murheelliseksi ja Jumalan innoittamaksi ajatukseksi. Sillä niin kuin maito levittäytyy, kun se on nestemäistä, ja valuu kannuun rennosti, mutta kun se hapatetaan, se yhdistyy yhdeksi kiinteydeksi ja tiheydeksi, ja samoin jauhot hajaantuvat ohuutensa vuoksi, kun niihin pannaan hapatetta (kuten Herra innoitti meitä vertaamalla taivaan valtakuntaan kolmea mittaa jauhoja, kunnes, kuten hän sanoo, ne kaikki ovat kiehuneet, (Matt.13:33), niin veden avulla murenevat jauhot kootaan yhteen; ja kuka voi tehdä niistä tiiviitä ja ihmisravinnoksi sopivia, niin että niistä tulee leipää, ellei vain tuli? Samoin myös sielu, joka intohimojen taipumuksen ja tottumuksen sekä ajatustensa ohentumisen vuoksi on hajallaan kuin jauhot keskellä suurta löyhää ja vetistä maailmaa: kuka voi yhdistää sen hajallaan olevat ajatukset ja palauttaa sen kiinteäksi, jumalalliseksi ja suoraselkäiseksi, ellei sielun uskon kautta armon voima ja taivaallinen hengellinen tuli koettelemalla palauta sitä siveyteen ja tee sitä taivaalliselle Isälle kelpaavaksi, niin että se tulee taivasten kuningaskunnan arvoiseksi?” Kuka voi koetella sitä? Samoin paimen kokoaa hajallaan olevat lampaat (Joh.11:52) kutsumalla yhdeksi laumaksi, ja ne seuraavat häntä, yhdistyneinä toisiinsa ja hänen johdatuksellaan (Joh.10:16). Voi sitä laumaa, jolla ei ole vetäjää johtamassa sitä tuntemilleen hyville laitumille, sillä sudet ja petoeläimet tuhoavat sen. Voi sitä sielua, jolla ei ole itsessään luotettavaa ajuria ja ajatustensa paimentajaa Kristusta, sillä hajotettuaan ajatuksensa se joutuu hirviömäisten susien ja petojen, pahuuden henkien, ahmimaksi.
- Sanalla on sekä ruumiillinen että hengellinen merkitys, koska meillä on sekä ruumis että sielu; siksi kaikki nämä meidän kaltaisuutemme, niin kuin ne ulkoisessa ruumiillisessa mielessä viittaavat koko kirkkoon, niin niitä voidaan ajatella myös hengellisesti suhteessa jokaiseen yksilöön, puhuen sielun ajatusten kokoamisesta ja yhtenäisyydestä. Jälleen, viljan runsaus tähkissä voidaan ymmärtää myös toisessa merkityksessä. Näemme nimittäin, että se on hajallaan monilla mailla ja pelloilla, mutta se tuodaan kaikkialta yhteen virtaan; sitten, kun se annetaan karjan tallattavaksi ja poljettavaksi, jyviä sisältävä tähkä puidaan; ja kuka voi erottaa oljet jyvistä, ellei tuuli puhalla ja erota yhtä toisesta? Samoin, kuka voi koota sielun, joka on hajallaan ja hajallaan maailman pelloilla tämän aikakauden intohimojen vaelluksissa, sydämen virtaan ja erottaa siitä pahojen ajatusten synti, ellei Kristuksen taivaallinen Henki puhalla sen päälle? Evankelista sanoo: ” Hänen lapionsa on hänen kädessään, ja hän raivaa puimurinsa ja kokoaa vehnänsä navettaan ja polttaa oljet sammumattomalla tulella ” (Matt.3:12).
- Huutakaamme ja rukoilkaamme myös Herraa päivin ja öin, etsien häntä yksin sydämen vaivannäöllä ja rakkauden kaipuulla, lepäämättä minkään maailman asian varassa (olipa se sitten nautinto tai kunnia tai valta tai jokin muu asia), etsien vain häntä, että hän kokoaisi hajallaan olevat ajatuksemme, että hän vierailisi luonamme ja huolehtisi meistä ja että hän pitäisi meitä yllä ja ravitsisi meitä, jotta meistä tulisi iankaikkisen elämän arvoisia; että hän säilyttäisi meidät taivaallisella maalla, niin kuin jyvät, jotka on kylvetty puhtauteen. Sillä niin kuin työmies tai maanviljelijä, jättäessään metsän ja kasvit ja yrtit, kääntyy viljan viljelyyn ja keräämiseen (sillä hän tietää, että tässä on hänen hyötynsä ja lohtunsa), niin myös elämämme hyvä ja oikea maanviljelijä, Herra, toisessa tulemuksessaan jättää ja halveksii kaikki kielet aineellisine ja maallisine ajattelutapoineen, koska ne eivät ole hänen hyödykseen, tulee kotitaloutensa ja uskollistensa ja ystäviensä luo ja niiden luo, jotka rakastavat vain Häntä ja jotka on valmistettu hyvänä viljana Hänen elämänsä navettaan, ja kokoaa vain heidät Isänsä taivaalliseen valtakuntaan, kun taas muut hedelmättömät ihmiset Hän hylkää tuleen arvottomana ruohona – ne, jotka eivät ole tehneet Hänen tahtoaan. Pyrkikäämme mekin kaikessa hyvässä elämäntavassa ja Hänen pyhien käskyjensä noudattamisessa aina pitämään kaikki elämän käskyt ja saamaan Hengen yhteyden, jotta me, kun olemme tulleet puhtaan siemenen kaltaisiksi, olisimme kelvollisia siihen, että Hän kokoaa meidät valtakuntaan.
Keskustelu 28
(Egyptiläisen pyhän Makariuksen kirje käännetään tässä ensin epätäydellisenä tekstinä. Täydellisempi teksti seuraa)
- Minun on aika sanoa profeetta Jesajan kanssa, että minä kestin kuin synnyttäjä, kunnes olin kuivattanut ja hävittänyt heidät (Jes.42:14-15). Todellakin, jos tiedät itse, että Pyhän Hengen lähde vuodatetaan sinuun, se on merkki siitä, että vihollisesi ovat kuivuneet ja tuhoutuneet. Kuten Vapahtajamme sanoo, taivasten valtakunta ei ole täällä eikä siellä, vaan se on sisällänne (Luuk.17:21). Jälleen apostoli sanoo myös: Jumalan valtakunta ei ole sanassa vaan voimassa (1. Kor. 4:20; Mark. 9:1). Sillä on toisia, jotka puhuvat valtakunnan teoista, mutta eivät tee niitä; ja on toisia, jotka tekevät valtakunnan tekoja, mutta eivät puhu salaa eivätkä julkisesti. Mutta ne, joissa Vapahtajan sana on täyttynyt, että Jumalan valtakunta on teidän sisällänne, ovat harvassa ja harvinaisia ja vaikeasti löydettävissä; Jumalan Pyhä Henki on astunut heihin, ja evankelista Johanneksen sana on täyttynyt, että niille, jotka uskovat hänen nimeensä, hän on antanut valtuuden olla Jumalan lapsia, jotka eivät ole verestä eivätkä ihmisen tahdosta, vaan Jumalasta syntyneitä (Joh.1:12-13). Sellaisia ovat ne, jotka välttyvät katkeralta tuomiolta, joka tuli Aadamin päälle: Kirottu on maa sinun tekojesi tähden (1. Moos. 3:17); sellaisia ovat ne, jotka saavuttavat ilon, jonka Maria saavutti: Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjostaa sinua (Luuk.1:35). Niin kuin murhe laskeutui Eevan ja hänen jälkeläistensä päälle tähän päivään asti, niin päinvastoin, ilo jopa tähän päivään asti on suotu Marialle ja hänen jälkeläisilleen. Ja niin kuin me kerran olimme Eevan poikia ja tiesimme häpeällisistä ajatuksistamme, että kirous oli meidän yllämme,niin päinvastoin, meidän täytyy tietää itsessämme, että olemme syntyneet Jumalasta, Pyhän Hengen ajatusten ja Kristuksen kärsimyksen vaikutuksesta meissä, jos Hän todella asuu ruumiissamme, niin kuin on kirjoitettu apostolissa: ” Tutkikaa itseänne, onko Kristus teissä, vai ettekö tiedä, että Jeesus Kristus on teissä?”. Ellette te ole sitä, mitä teidän pitäisi olla (2.Kor. 13:5). Todellakin, kun me kannoimme sormemme kuvaa (1 Kor. 15:49), tiesimme olevamme maan lapsia, koska maallisten ajatusten, ts. intohimojen, aineksen alhaisuus oli niin vähäistä. Mutta ne, jotka kantavat taivaallisten asioiden kuvaa, tietävät itsestään, että he ovat taivaallisten asioiden poikia heissä asuvan Jumalan Pyhän Hengen työn kautta (Room. 8:11).
2.” Sinun pelostasi, Herra”, Jesaja huudahtaa, ” me synnyimme kohdussa, synnytimme ja synnytimme ja synnytimme pelastuksen hengen, jolla olimme raskaana maan päällä ” (Jes.26:17-18). Jälleen kerran Saarnaajaan on myös kirjoitettu, että niin kuin luut muotoutuvat raskaana olevan naisen kohdussa, niin ovat myös tuulen eli Hengen tiet (Saarn.11:5). Todellakin, niin kuin Pyhä Neitsyt itse kantoi Häntä lihassaan, niin ne, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen armon, kantavat Häntä sydämessään, apostolin sanan mukaan, joka puhuu Kristuksen asumisesta sisimmässä ihmisessä uskon kautta sydämissämme, niin että me, juurtuneina ja rakkaudessa vakiintuneina, seisomme kaikkien pyhien rinnalla (Ef.3:16-18); ja vielä kerran: Me kannamme tätä aarretta saviastioissa, jotta voiman ylijäämä tulisi Jumalalta eikä meiltä (2.Kor.4:7). 4:6); jos teissä on toteutunut sana, että vyötelkää kupeenne ja sytyttäkää lamppunne ja olkaa kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä, kun tämä palaa häistä (Luuk.12:36), älkääkä sulkeutuko suustanne löytämättä pyhien joukosta mitään tekosyytä; jos tiedätte, että astiassanne on öljyä, niin kuin viisaiden neitsyiden on, ettekä te jää oven ulkopuolelle, vaan astutte sulhasen kanssa avioliittoon alttarille (Matt. 25:4); jos olet tuntenut, että henkesi ja sielusi ja ruumiisi ovat saavuttaneet tahrattoman ykseyden ja nousevat ylös Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä tahrattomina; jos olet tullut omantuntosi edessä nuhteettomaksi ja ennakkoluulottomaksi ja lapseksi Vapahtajan sanan mukaan, joka sanoi: ” Älkää estäkö lapsia tulemasta minun luokseni, sillä sellaisilla on taivasten valtakunta (Matt. 19:14), jos teistä todellakin on tullut Hänen morsiamensa ja Hänen Pyhä Henkensä on ottanut osansa teissä, kun vielä olette ruumiissa, niin odottakaa valtakuntaa; mutta jos ette, niin odottakaa murhetta ja huokausta, sillä häpeä ja häpeä kohtaa teitä pyhien edessä. Tietäkää yksi asia, että aivan kuten tässä maailmassa oleva neito, joka herää joka päivä aamulla, ei ryhdy mihinkään työhön ennen kuin hän on kaunistanut itsensä sulhastaan varten, tutkittuaan itseään monta kertaa peilistä nähdäkseen, onko hänen kasvoillaan yhtään kauneusvirhettä, sillä jos hänellä on kauneusvirhe, hän ei ole sulhaselleen mieleinen, niin myös pyhillä on suuri huoli yötä päivää tutkia ajatuksiaan ja ymmärtävätkö he, vaeltavatko he Pyhän Hengen ikeen alaisina vai eivät. Ponnistele siis, veli, innokkaasti sydämen ja suun työssä ja tiedossa, jotta saisit tuon iankaikkisen ilon omaksesi, sillä harvassa ovat ne, jotka ovat sen saaneet, jotka ovat hankkineet hengellisen miekan (Ef.6:17), jotka ovat suunnanneet sielunsa erinomaisuuteen ja jotka ovat vapauttaneet kaikki aistinsa kaikesta intohimojen liasta, kuten apostoli sanoo: jotta me, uskollisina rakkaudessa, jatkuvasti kasvaisimme hänessä, joka on meidän päämme, Kristuksessa (Ef.4:15). Ja hänen pyhä nimensä kykenee auttamaan meitä heikkoudessamme (Room. 8:26), jotta voisimme olla yhdistyneet kaikkien hänen pyhiensä kanssa. Aamen.
- Minusta on sopivaa, että nyt myös minä sanon profeetan sanat: Minä olen kantanut teitä kuin synnyttäjä (Jes.42:14), aina huolehtien siitä, että Pyhä Henki menestyisi teissä, ei sanoissa eikä kuvitelluissa varjoissa, vaan täydellisesti totuuden toiminnassa ja Jumalan voimassa (2. Kor. 6:7), Herran oman sanan mukaisesti, että valtakunta ei ole sanoissa, vaan teoissa ja voimassa (1. Kor. 4:20; Mark. 9:1); ja taas: Valtakunta on teidän sisällänne (Luuk.17:21). Todellakin jotkut filosofoivat Kristuksesta kuvassa (skeema), toiset myös sanassa, toiset itse teossa; ja ne, jotka ovat Jumalan voimassa (2. Kor. 6:7), ovat hyvin harvinaisia. He ovat niitä, joiden päällä on Pyhä Henki ja joita varjostaa Korkeimman voima (Luuk.1:35). Ja jokaisen sielun, joka pakenee Eevalle rangaistukseksi lähetettyä murhetta ja tavoittelee Marian iloja, on sopivaa neitseellisesti ja nuhteettomasti pyrkiä neitseellisyyteen puhtaan Sulhasen Kristuksen tähden. Niin kuin maallisen ajattelutapamme ja lihallisten intohimojemme perusteella tunnistamme itsessämme Eevan ja Aatamin pojat, niin hengellisen lapseksiottamisen tunnistamme väistämättä taivaallisen ajattelutapamme ja Kristuksen intohimojen perusteella. Tutkikaa itsenne, tutkikaa itsenne, oletteko uskossa, elääkö Jeesus Kristus teissä (2.Kor. 13:5). Sillä jos me sormien kuvaa kantaessamme tunnemme pahojen ja häpeällisten ja saastaisten ajatusten vaikutuksen, kuinka paljon enemmän meidän pitäisi taivaallisen kuvaa kantaessamme (1.Kor.15:49) tuntea pyhän ja kunnioitettavan Hengen vaikutus (energia).
- Määrittele itse, onko sielusi kuin siveä neitsyt. Sen on kannettava Kristusta sisällään niin kuin Maria, ja niin kuin Maria kohdussaan, niin sinä sydämessäsi; silloin voit laulaa ja sanoa perustellusti: (Jes.26:17-18). Samasta asiasta Saarnaaja sanoi: Saarnaaja 11:5: ”Niin kuin luut muodostuvat raskaana olevan naisen kohdussa, niin on tuulen eli hengen tie (Saarn.11:5).” (Saarnaaja 11:5). 12) olet saavuttanut rauhan pyhityksen myötä (Hebr.12:14); jos Kristus on asunut sisimmässäsi (Ef.3:16-17); jos Isä on ainosyntyisen Poikansa kanssa asettunut luoksesi (Joh.14:23); jos sinua on siunattu sydämen puhtauden tähden (Matt. 5:8); jos sinusta on tullut Jumalan temppeli, ja hänen Henkensä asuu sinussa (1. Kor. 3:16); jos täydessä uskossa sydämesi on pirskotettu syyllisestä omastatunnosta (Hepr.10:22); jos rauhan Jumala on sinussa kaikessa tarkka, ja koskemattomuudessa henkesi, sielusi ja ruumiisi ovat virheettömiä (1.Tess 5:23); jos olet viisas neitsyt, jolla on lampunjalka ja öljyä astiassa (Matt. 25:4); jos tiedät, mitä on, että kupeesi on vyötetty ja lamppusi palavat (Lk.12:35); jos olet pukenut yllesi hääpuvun (Matt. 22:12); jos kaikki nämä asiat olette oppineet kokemuksen kautta sydämessänne tapahtuvan työn kautta, voitte liittyä arvokkaasti taivaalliseen Sulhaseen; mutta jos ette, niin vaikka minä vaikenisin, kivet huutaisivat (Luuk.19:40).
- Sen tähden todistan Herrani, kunnioitettavan Pyhän Hengen läsnä ollessa, että aivan kuten maallinen neitsyt, jos hän saa panttilainan ja tämän panttilainan lisäksi myös suuria lahjoja, ja jos hänestä tulee kaiken omaisuutensa emäntä, mutta hänellä ei ole lihallista kanssakäymistä, hän on miehelleen vieras, niin myös neitsyt sielu Kristukselle, jos hän saa panttilainan kasteen kautta (sillä kaste on täydellinen pantti tulevasta perinnöstä, Ef.1:14), ja kasteen jälkeen saa heti suuria sananlahjoja tai tulkinnan tai parantamisen tai minkä tahansa muun lahjan (1.Kor. 12:8-10), mutta ei ota vastaan katoamattoman Sulhasen kosketusta, se jää vieraaksi hänelle. Sillä ilon voitelua (Hepr.1:9) ja häävaatetta (Matt.22:11-12) ei opita lahjoista, vaan itse lapseksiottamisessa, jossa on vankkumaton rakkaus. Kun sinulla on kasteen pantti, sinulla on täydellinen lahja, mutta kun et ole saanut sen lisäystä, pysyt epätäydellisenä! Ja mikä pahempaa, se otetaan teiltä pois (Matt.25:25-29). Älkää siis ajatelko, että antamalla pois omaisuutenne olette jo saavuttaneet jotain (1.Kor.13:3). Jos sinullakin on sana, puhut ihmisten ja enkelten kielillä (1. Kor.13:1), älä ylpisty, sillä et ole vielä saanut täydellisyyttä. Jos sinulla jopa on tulkinnan lahja, älä tyydy. Jos olet saanut kaiken uskon, mene rakkauteen (1.Kor.13:2), joka ei anna sinun langeta. Sillä rakkaus ei koskaan lakkaa, ja koska se on muuttumaton, se tekee niistä, jotka sitä haluavat, intohimottomia ja lujia. Hengellisen talouden lahjat annetaan Jumalan tahdon mukaan, joka jakaa ne kullekin erityisellä tavalla (1.Kor.12:11), jopa lapsellisille ja epätäydellisille; rakkaus, kuten olen sanonut, tekee ne, joita se kunnioittaa, intohimottomiksi ja järkkymättömiksi, sillä se on Jumala, kuten tiedämme neuvonpidon kirjeistä (1.Joh.4:8). Mutta jokainen sielu, jossa vaikuttavat likaiset ajatukset ja paha järkeily, ei neitsyydessään ole Kristuksen tähden; se on vihollisen viettelemä. Mutta se, joka haluaa esittäytyä Herralle puhtaana, elää sydämen pyhyydessä, niin kuin morsiussielun kuljettaja sanoo: ”Minä olen kihlannut teidät yhdelle aviomiehelle esitelläkseni teidät Kristukselle puhtaana neitsyenä; mutta minä pelkään, ettei teidän mielenne turmeltuisi, niin kuin käärme petti Eevan (2.Kor.11:2-3). Mutta kaikki, joiden mieli on turmeltunut, ovat perkeleen turmeltumisen yhteydessä eivätkä Vapahtajan katoamattomuuden yhteydessä; sillä mikä yhteys on valolla pimeyden kanssa, mikä yhteensopivuus Jumalan temppelillä epäjumalien kanssa (2.Kor. 6:14-16). Uskokaamme siis apostolia ja kuulkaamme ja kuunnelkaamme sanojen sanomatonta merkitystä: Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa (Gal. 2:20). Sillä joissa Kristus ei asu, ne, jotka ovat kuolleet, eivät todella ylistä Jumalaa, siksi profeetta sanoo: (Ps.113:25). Antakaa siis Jeesuksen elämän hallita kuolevaisessa ruumiissamme (2. Kor. 4:10; Room. 6:12); hankkikaamme itsessämme Kristuksen Henki, jotta kuuluisimme Häneen, sillä jos jollakin, – sanoo apostoli, – ei ole Kristuksen Henkeä, hän ei ole Hänen (Room. 8:9); hävittäkäämme kansat kokonaan itsestämme, sanokaamme Herralle: (Psalmi 67:31, 143:6). Sillä me elävöitämme itseämme, ei israelilaiset, sanoen: ” He eivät ole hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra on heille sanonut ” (Ps. 105:34); me moitimme itseämme, ei epäjumalia, siitä, että meillä on korvat, mutta emme kuule, silmät meillä, mutta emme näe (Ps. 113:13-14), koska meissä ei ole Henkeä.
- Rukoilkaamme, että mielemme silmät valaistuisivat (Ef.1:18) ja tietäisimme, mitä se on: Avaa minun silmäni, niin minä näen sinun lakisi ihmeet (Ps. 118:18). Huutakaamme sydämestämme: Opettaja, että saisimme näön (Mk. 10:51). Se, jolla on näkö, vaikka hän vaeltaa lihassa, ei ota kantaa lihan mukaan (2. Kor. 10:3), sillä hänen kantansa aseet eivät ole lihallisia, vaan niillä on voimaa Jumalalta hävittää linnoitukset, kukistaa juonet ja kaikki korotukset, jotka nousevat Jumalan tuntemista vastaan (2. Kor. 10:3-5). Nostakaamme puhtaat kädet lakkaamattomassa rukouksessa ilman vihaa tai epäilyä (1. Tim. 2:8). Tulkoon meistä Juudan sukukunnasta esiin loistaneen Herran heimotovereita (Hepr. 7:14). Olkaamme juutalaisia sisäisesti, sillä juutalainen ei ole juutalainen ulkoisesti, vaan sisäisesti (Room. 2:28-29) – sellainen, joka aina sapattinsa viettää turhien pohdintojen ja saastaisten ajatusten poistamisen kautta ja joka on saanut ympärileikkauksen sisimpäänsä. Ympärileikatkaamme siis sydämen epäpuhdas esinahka ja katkaiskaamme kohtuuttoman mielen, joka on kuoleman pisto – synti (1. Kor. 15:56), jonka vihollinen on kylvänyt tottelemattomuudessa. Ottakaamme sydämeemme Jumalan Hengen laki, jonka Hän julisti sanoen: ” Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä‘ (Jer.31:33); ja Daavidin kanssa: ’ Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen jalkansa eivät horju ” (Ps. 36:31). Hyväksy, jos et halua kompastua, Jumalan laki, joka on kätketty sisimpään ihmiseen ja joka pyhityksen kautta johtaa sinut järkkymättömyyteen. Tämä on meidän, pikemminkin Jumalan, työ, pitää mieli totuudessa ja puhe yksinkertaisuudessa. Rukoilkaamme, että meillä olisi Kristuksen mieli (1. Kor. 2:16) ja että vaeltaisimme uudessa elämässä (Room. 6:4), niin ettemme näyttäisi yhtä sydämessämme ja toista ulkoisessa olemuksessamme, sillä Jumala vihaa valheellista ja petollista asennetta. Ei ole syyttä, että Herra osoitti selvästi ja selvästi, että se, mikä saastuttaa ihmisen, tulee sisältä, sydämestä (Mark. 7:15-23); ja tuomiten fariseuksen tai pikemminkin jokaisen meistä sisäisesti sokeaksi, joka ei näe jumalallisia salaisuuksia, Hän myös sanoo: ” Sokea fariseus! Puhdista ensin maljan sisäpuoli, niin myös ulkopuoli on puhdas (Matt. 23:26). Sillä se, joka pyrkii sisäpuolen kirkkaaseen puhtauteen, eli joka aina huolehtii mielen ja sielun puhtaudesta, pesee varmasti samalla myös ulkopuolen. Tätä minä pyydän: älkäämme tyytykö ulkoisiin tapoihin ja muotoihin, tulkaamme Jumalan temppeliksi puhtaaksi (1. Kor. 3:16), kuunnelkaamme häntä, joka kehottaa meitä: Että te olisitte nuhteettomia ja puhtaita, Jumalan lapsia ilman virheitä (Fil.2:15); ja nuhteeton on se, joka ei syyllisty sydämessään vääryyteen, eikä hänessä ole tahraa tai virhettä tai mitään sellaista (Ef.5:27); joka tietää, mitä se on: Kaikki kuninkaan tyttären kunnia on sisältäpäin (Ps.44:14), eikä ulkoisesti; joka sanoo yksiselitteisesti: Sinä olet täyttänyt sydämeni ilolla (Ps. 4:8); joka on merkitty Kristuksen kasvoilla, tai pikemminkin sellainen, jossa Kristus vaikuttaa, ja joka pyrkii tulemaan täydelliseksi ihmiseksi, Kristuksen täyden ruumiinkoon mittoihin (Ef. 4:8); joka on merkitty Kristuksen kasvoilla, tai pikemminkin sellainen, jossa Kristus vaikuttaa, ja joka pyrkii tulemaan täydelliseksi ihmiseksi, Kristuksen täyden ruumiinkoon mittoihin (Ef.4:8). 4:13); joka pakenee ihmisten kirkkautta ja etsii Jumalan kirkkautta, joka vaikuttaa puhtaassa sydämessä; ja niin kuin näkyvän auringon kirkkauden säteily vaikuttaa lihan silmiin, niin Pyhän Hengen kirkkaus vaikuttaa puhtaan sisäisen ihmisen silmiin. Mutta ihmisellä, joka yrittää vanhurskauttaa itsensä ulkoisen ihmisen saavutuksilla ja turhamaisuudellaan, on kiihko Jumalaan, mutta ei järjen mukaan (Room. 10:2); hänen pitäisi jo olla opettaja, mutta hän tarvitsee taas opetusta; hänen on aika saada kunniaa kiinteästä ruoasta, mutta hän vaatii taas maitoa (Hebr.5:12-13); hän aloitti hengellisesti, mutta nyt hän lopettaa lihallisesti (Gal. 3:3). Sellainen tietäköön, että profeetta kutsui kaikkea ulkoisen ihmisen vanhurskautta kuukautistensa aikana olevan naisen ryysyiksi (Jes.64:6), ja apostoli pitää sitä roskana (Fil. 3:8).
- Mutta olkoon meille suotu alistua siihen vanhurskauteen, joka täyttyy sisäisessä ihmisessä, jossa Kristuksen jalka on vakiintunut yhdessä hänen tahrattoman pyhäkkönsä kanssa. ’Tämä on kovaa minun silmissäni’, sanoo profeetta, ’ kunnes olen astunut Jumalan pyhäkköön ’ (Ps. 72:16-17). Ja omantunnon todistus (2. Kor. 1:12) tulee olemaan Jeesuksen Kristuksen ristin ylistys (Gal. 6:14), joka pelastaa elämämme turmeluksesta ja puhdistaa omantuntomme kuolleista teoista (Hepr. 6:1), jotta palvelisimme Jumalan hengellä emmekä luottaisi lihaan (Fil. 3:3); jotta tietäisimme, mitä palvomme, hänen mukaansa, joka sanoi: ” Me tiedämme, mitä palvomme” (Joh.4:22). Kaikelle tälle on uskollinen todistaja taivaassa, sillä me saarnataan Jumalan edessä, Kristuksessa (2. Kor. 2:17), eikä meillä ole muuta mielessä kuin se, että on hyvä vahvistaa sydämet armolla eikä antaa erilaisten ja outojen oppien vietäväksi (Hepr. 13:9). Rukoilemme, että te olisitte vapaita ihmisten kirkkaudesta, jotka näyttävät ovelasti ja viisaasti juonittelevan estääkseen teitä saamasta Jumalan voiman johdatusta; ettette menisi sekaisin ihmisten halveksunnasta ja ettette joutuisi jälleen omahyväisyyden houkuttelemiksi. Olkoon sielusi yhdistynyt Kristuksen kanssa, niin kuin morsian on yhdistynyt sulhasensa kanssa. Tämä salaisuus on suuri; minä puhun suhteessa Kristukseen ja nuhteettomaan sieluun (Ef. 5:32). Sillä ketään ei oteta taivaassa olevaan esikoisten seurakuntaan (Hebr. 12:33), paitsi nuhteetonta sielua, eikä ketään kruunata, jos hän liikkuu lainvastaisesti (2. Tim. 2:5).
* * *
1
Mukaan lukien se, joka on Minyan Patrologian kurssissa, Pariisi 1860 (PG, t. 34, s. 449-821), josta on tehty myös viime vuosisadan venäläinen käännös.
2
Die 50 geistlichen Homilien des Macarius. Hg. und eriautert von H.Dorries, E-Klostermann, M.Kroeger. Berliini, 1964.
3
Ks: Kunnianarvoisen isämme Makariuksen Egyptiläisen hengelliset keskustelut, epistolat ja sanat sekä lisätietoja hänen elämästään ja kirjoituksistaan. Käännetty kreikan kielestä Moskovan teologisessa akatemiassa. Painos 4. Pyhän Kolminaisuuden Sergius Lavra: Oma kirjapaino, 1904. Tässä johdannossa annetaan tietoja vanhoista venäjänkielisistä käännöksistä. Tämän painoksen liitteenä oleva ”Seitsemän sanaa kunnianarvoisasta isästämme Makariuksesta Egyptistä” ei ole käännös hänen teoksistaan alkuperäisessä muodossaan, vaan otteita (lukuja), jotka muinaiset kokoajat, joista erästä perimätieto kutsuu kunniakkaaksi Semion Metafrastukseksi, ovat järjestäneet uuteen järjestykseen. Esimerkiksi sanat ”Hengellisestä täydellisyydestä” ja ”Rukouksesta”, jotka sisältyvät myös ”Dobrotolyubien” kolmanteen niteeseen, ovat osia pyhän Makariuksen ”Suuresta (ensimmäisestä) kirjeestä”, jossa on luostarisääntöjen selitys (kriittinen painos: Macarius-Symeon. Epistola magna. Eine messalianische Monchsregel und ihre Umschrift in Gregors von Nyssa ’De institute christiano’. Hg. von Reinhart Staats. Gottingen: Vandenhoeck und Ruprecht, 1984).
4
Jotkin pyhän Makariuksen kokoelmat tunnettiin vuosisatojen ajan vain muinaisista syyrialaisista ja arabialaisista käännöksistä, jotka pakottivat ja auttoivat löytämään niiden kreikankieliset esikuvat arkistoista. Kymmenenneltä vuosisadalta lähtien Makariuksen 26 ”sanasta” on olemassa georgiankielinen käännös, joka on äskettäin julkaistu, ks: Ninua G.A. Pseudo-Makariuksen teosten georgialainen versio. Tbilisi, 1982. On huomattava, että ”Pseudo-Makarius” on epätarkka eikä tieteellisessä kirjallisuudessa hyväksytty nimitys näiden teosten kirjoittajalle, koska se tarkoittaa tarkalleen ottaen sitä, että joku kirjoittaja kutsuu itseään Makariukseksi, vaikka todellisuudessa hän on joku muu. Näin ei kuitenkaan ole: ’Macariuksen teosten’ kirjoittaja ei mainitse itseään nimeltä missään.
5
Neue homilien des Makarius/Symeon. I. Aus Typus III. Hg. von E-Klostermann und H.Berthold. Berlin: Berlin: Akademie-Verlag, 1961. XXVIII, 178 s.
6
Niitä ei ole vielä käännetty venäjäksi, vaikka ne on julkaistu jo kauan sitten, ks. esim: Mamott G.L. Macarii anecdota. Seitsemän julkaisematonta Macariuksen homiliaa. Cambridge, 1918.
7
Ks. esim: Arkkipiispa Basileios (Krivoshein). The Venerable Simeon the New Theologian (949-1022) (Pariisi, 1980, s. 40: ”Mielestämme Egyptin kunnioitettavalle Makariukselle osoitetut, mutta todennäköisesti Syyriassa neljännen vuosisadan lopulla ja viidennen vuosisadan alussa kirjoitetut hengelliset puheet ja muut luomukset edustavat muinaisen luostarillisen mystisen spiritualiteetin jatkuvaa virtaa…”. Arkkipiispa Basileios muistuttaa tässä kirjassa, että myös Simeon Uusi teologi olisi voinut henkisen rohkeutensa poikkeuksellisen rohkeuden vuoksi kärsiä kohtalon, joka ei ehkä olisi kohdannut Mesopotamian Simeonia: ”On Jumalan ihme, josta meidän on aina kiitettävä Häntä, että aikalaiset eivät koskaan tuominneet munkki Simeonia [Uusi teologi] harhaoppisuudesta” (ibid., s. 60).
8
Ks. hänen kirjansa: Durries H. Symeon von Mesopotamien. Die Uberlieferung der messalianischen ’Makarios’ – Schriften. Leipzig, 1941.
9
Domes H. Die Theologie des Macarios/Symeon. Gottingen: Vandenhoeck und Ruprecht, 1978, s.12-13.