Isien opetuksia

Makarios Egyptiläinen   Viisikymmentä hengellistä saarnaa (Homiliae spiritales)

Makarios Egyptiläinen  

Viisikymmentä hengellistä saarnaa

(Homiliae spiritales)

Lähde:

https://bkv.unifr.ch/de/works/cpg-2411/versions/funfzig-geistliche-homilien-bkv/divisions/3

 

Bibliothek der Kirchenväter (BKV)

Werke  Makarios der Ägypter, ps./Symeon von Mesopotamien (400)

Schlüssel

CPG 2411

Teksti:

Fünfzig geistliche Homilien (BKV) / Fünfzig geistliche Homilien In: Des heiligen Makarius des Ägypter fünfzig geistliche Homilien / aus dem Griechischen übers. von Dionys Stiefenhofer. (Bibliothek der Kirchenväter, 1. Reihe, Band 10) Kempten; München: J. Kösel, 1913.

Käännös RS

 

1.Saarna

1 Allegorinen selitys profeetta Hesekielin kuvaamasta näystä.

Profeetta Hesekiel kertoi näkemästään ainutlaatuisesta ja ihmeellisestä ilmestyksestä ja näystä; hän kuvasi näyn, joka oli täynnä sanomattomia salaisuuksia1. Sillä hän näki tasangolla kerubien vaunun, neljä elävää olentoa, ja jokaisessa olennossa oli neljä kasvoa: yksi kasvo oli leijonan, toinen kotkan, kolmas härän ja viimeinen ihmisen kasvot. Kummallakin kasvoilla oli siivet, niin että ei voinut erottaa, kumpi oli edessä ja kumpi takana. Sen selkä oli täynnä silmiä, ja myös sen vatsa oli täynnä silmiä. Ei ollut paikkaa, joka ei olisi ollut täynnä silmiä. Kummankin kasvojen ympärillä oli kolme pyörää. Pyörissä oli henki. Ja hän näki jotakin ihmismuodon kaltaista ja sen jalkojen alla oli jotain safiirikorun kaltaista. Ja vaunu kantoi kerubeja, ja elävät olennot [kantoivat] hallitsijaa, joka ratsasti sillä. Minne tahansa he menivätkin, se oli näyn suunta. Ja hän näki kerubien joukossa jotain ihmiskäden kaltaista, joka kannatteli ja kantoi niitä.

1.[1: 1 ff; 10: 1 ff.]

2.

Se, mitä profeetta näki ekstaasissa, oli totta ja varmaa. Mutta sillä osoitettiin jotakin muuta, jotakin salaperäistä ja jumalallista, joka oli todella kätketty sukupolvelta toiselle, ”mutta paljastettu viimeisinä aikoina ‘1 ’Kristuksen ilmestyessä ‘2. Sillä hän näki sielun salaisuuden, joka on kohta vastaanottamassa Herransa ja tulemassa ’hänen kirkkautensa valtaistuimeksi”. s. 2. Sillä sielu, joka on tehty arvokkaaksi osallistumaan itse valon henkeen, joka valmistaa sen hänen valtaistuimelleen ja asuinsijakseen, joka on valaistu hänen sanomattoman kirkkautensa kauneuden valaisemana, tulee kokonaan valkeaksi, koko kasvoiltaan, koko silmiltään; ei ole enää mitään osaa siitä, joka ei olisi täynnä hengellisiä valon silmiä, toisin sanoen mikään ei ole pimeää [siinä]. Toisin sanoen, mikään ei ole pimeää [siinä], vaan siitä on tullut kokonaan valo ja henki, se on kokonaan täynnä silmiä, sillä ei siis ole enää taka- tai etupuolta, vaan se on kaikin puolin kasvot, kun Kristuksen sanoin kuvaamaton valkeuden kirkkaus on tullut sen päälle ja ottanut sen haltuunsa. Ja aivan kuten aurinko on kaikilta sivuilta yhtä suuri eikä sillä ole mitään heikompaa tai puutteellista osaa, vaan se loistaa täysin valossa ja on kokonaan valoa ja koostuu kaikista yhtä suurista osista, tai aivan kuten tuli tai tulen valo on täysin yhtä suuri eikä sillä ole etu- tai takaosaa, ei suurempaa tai pienempää itsessään: niin myös sielu, joka on täydellisesti valaistu Kristuksen kasvojen valon sanomattomasta kirkkaudesta ja joka on täydellisesti osallinen Pyhästä Hengestä, joka on tehty arvokkaaksi tulemaan asuinpaikaksi ja ”Jumalan valtaistuimeksi ”4, tulee kokonaan silmäksi, kokonaan valoksi5, kokonaan kasvoiksi, kokonaan kirkkaudeksi, kokonaan hengeksi. Niinpä Kristus valmistelee sen, kantaa ja sysää sitä, nostaa ja pitää sitä, koristaa ja koristaa sen hengellisellä kauneudella. Sillä siinä sanotaan: ”Ihmisen käsi oli kerubien välissä ”6, sillä hän itse ajaa ja ohjaa sitä.

1.1. Piet. 1:20.

2.2 Tim. 1, 10.

3.Matt. 19:28; 25:31.

4.Matt. 5: 34; 23, 22; Hebr.12: 2; Ilmestyskirja 7: 15; 22:1, 3.

5.J. Stiglmayr (Sachliches und Sprachliches bei Makarius, Innsbruck 1912 s. 66) huomauttaa, että jo Aleksandrialaisen Klemensin mukaan (Strom. 7, 12 ed. Stählin III 56) todellinen kristitty gnostikko, joka hylkää kaiken maallisen ja aistillisen, tulee ”kaikeksi valoksi”. Ks. myös h. 18, 10.

6.Vrt. Hes. 1: 8; 10: 8..21

 

3.

Mutta vaunuja johtaneet neljä elävää olentoa symboloivat sielun päävoimia. Aivan kuten kotka on lintujen kuningas, leijona villieläinten kuningas, härkä kesyjen eläinten kuningas ja ihminen luontokappaleiden kuningas, niin myös sielun voimien joukossa on niitä, jotka ovat toistensa kuninkaita: tarkoitan tahtoa, omaatuntoa, älyä ja rakkauden voimaa; sillä niiden kautta sielun vaunut ohjautuvat ja niissä Jumala lepää. Toisessa mielessä [näky] viittaa kuitenkin pyhien taivaalliseen kirkkoon. Niin kuin siellä (= Hesekielissä) sanotaan, että olennot olivat hyvin yleviä, täynnä silmiä, että silmien lukumäärää tai niiden ylevyyttä oli mahdotonta käsittää, koska niiden tietämystä ei annettu, ja niin kuin kaikki ihmiset voivat katsella ja ihailla tähtiä taivaalla, mutta kenenkään ei ole mahdollista tietää niiden lukumäärää: niin myös kaikki, jotka haluavat ryhtyä taisteluun, voivat astua sisään pyhien taivaalliseen kirkkoon ja osallistua siihen, mutta niiden lukumäärän tunteminen ja käsittäminen, tämä tieto tulee vain Jumalalle. Niinpä täysin silmillä varustettujen olentojen vaunuista ja valtaistuimelta kannetaan ja ajetaan häntä, joka istuu vaunuissa, tai pikemminkin jokaisesta sielusta, josta on tullut hänen valtaistuimensa ja istuimensa, joka on silmä ja valo, sen jälkeen, kun hän on tullut niiden päälle ja nyt ohjaa niitä hengen ohjaksilla ja ohjaa niitä niin kuin hän katsoo hyväksi. Samoin kuin henkiolennot eivät saaneet mennä sinne, minne ne halusivat mennä, vaan sinne, minne se, joka istui niiden päällä ja ohjasi niitä, määräsi ja halusi niiden menevän, niin tässäkin tapauksessa hän itse ohjaa ohjaksia, on henkensä kautta opas ja johtaja. He eivät siis mene taivaaseen oman tahtonsa mukaan, silloin kun he haluavat. Ja kun kuolevainen ruumis on langennut, hän hillitsee ja ohjaa sielua taivaassa mielensä kautta. Ja taas, kun hän tahtoo, hän tulee ruumiiseen ja ajatuksiin ja, kun hän tahtoo, maan rajoille ja näyttää sille ”salaisuuksien ilmestyksiä”.2 Todellakin, ihmeellinen, erinomainen, ainoa luotettava opas! Tällä tavoin myös ruumiit saavuttavat kunnian ylösnousemuksessa, kun taas sielu saavuttaa kunnian jo etukäteen ja yhdistyy henkeen.

1.Vrt. 10:12.

2.Vrt. Room. 16:25.

 

4.

4 Herra itse sanoi apostoleilleen, että vanhurskaiden sieluista tulee taivaallista valoa: ”Te olette maailman valkeus. ”1 Hän itse teki heidät valkeiksi ja käski, että maailma valaistaisiin heidän kauttaan. ”Te ette sytytä lamppua”, hän sanoo, ”ja laita sitä holkin alle, vaan lampunjalkaan, jotta se valaisisi kaikkia, jotka ovat talossa. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä.”2. Älkää siis kätkekö minulta saamaanne armolahjaa, vaan antakaa se kaikille, jotka sitä haluavat. Ja taas [hän sanoo]: ”Ruumiin valo on silmä. Jos silmäsi on kirkas, koko ruumiisi on valaistu. Mutta jos silmäsi on huono, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis valo, joka teissä on, on pimeys, kuinka suuri onkaan pimeys!”3 Sillä aivan kuten ruumiin silmät ovat valoa, ja kuten terveillä silmillä koko ruumis on valaistu, mutta kuten koko ruumis on pimeä, kun silmiin putoaa jotakin ja ne pimenevät, niin apostolit asetettiin koko maailman silmiksi ja valoksi. Niinpä Herra halusi kertoa heille ja valistaa heitä: Jos te, jotka olette maailman valkeus, pysytte lujana ettekä horju, niin katso, koko maailman ruumis on valaistu. Mutta jos te, jotka olette valkeus, vaivutte pimeyteen, kuinka kauhea pimeys, siis maailma, onkaan! Tultuaan näin valkeiksi apostolit toivat valoa niille, jotka uskoivat, valaisemalla heidän sydämensä Hengen taivaallisella valolla, jolla he itse olivat myös valaistuneet.

1.Matt. 5, 14.

2.Ibid. [Matt. 5:15 f.; Mark. 4: 21; Luuk.8: 16: 11: 33.]

3.Matt. 6:22 f.; Luuk.11:34 f.

 

5.

Koska he olivat myös suolaa, he maustivat ja suolasivat jokaisen uskovan sielun Pyhän Hengen suolalla. Sillä Herra sanoi heille: ”Te olette maan suola ”1, viitaten ihmisten sieluihin maana. He tosiaan toivat Hengen taivaallista suolaa ihmisten sieluihin maustamalla ja suojelemalla niitä mätänemiseltä ja vahingoittumiselta sekä monilta s. 5 pahoilta hajuilta. Liha, jossa ei ole suolaa, mätänee ja levittää suurta hajua, niin että kaikki kääntyvät pois pahan hajun vuoksi. Madot ryömivät mädäntyneeseen lihaan, elävät, syövät ja piiloutuvat siihen. Mutta kun suolaa tulee, siinä elävät madot tuhoutuvat ja kuolevat, ja paha haju lakkaa. Sillä suolan luonteeseen kuuluu, että se tuhoaa madot ja karkottaa hajun. Samoin jokainen sielu, joka ei ole voideltu Pyhällä Hengellä, joka ei ole osallinen taivaallisesta suolasta, eli Jumalan voimasta, on mennyt mätänemään, se on täynnä pahojen ajatusten suurta hajua, niin että Jumalan kasvot kääntyvät pois pimeyden turhien ajatusten ja himojen hirvittävästä hajusta, jotka asuvat sellaisessa sielussa. Ja pahat, kauheat madot eli pahuuden henget ja pimeyden voimat ryömivät siinä, asuvat siinä, piileskelevät, hiipivät, syövät ja tuhoavat sen. ”Mutta jos hän turvautuu Jumalaan, uskoo ja pyytää häneltä elämän suolaa, hyvää, ihmisystävällistä henkeä, silloin taivaallinen suola tulee, hävittää kauheat madot, karkottaa kauhean löyhkän ja puhdistaa hänet tehokkaalla voimallaan. Ja niin todellinen suola tekee hänet terveeksi ja vahingoittumattomaksi ja palauttaa hänet taivaalliselle hallitsijalle käytettäväksi ja palveltavaksi. Siksi Jumala on laissa käskenyt, että jokainen uhri on maustettava suolalla3.

1.1.Matt. 5:13.

2.Vrt. Ps. 37:6 [hepreaksi Ps. 38:6].

3.Lev. 2:13; Mark 9:48.

 

6.

Papin on ensin teurastettava se [uhrieläin], teurastettava se, leikattava ja suolattava se ja asetettava se sitten tuleen. Sillä ennen kuin pappi teurastaa ja tappaa lampaan, sitä ei voidella eikä uhrata polttouhriksi Herralle. Niin myös meidän sielumme, kun se lähestyy todellista ylipappia Kristusta, on hänen kauttaan teurastettava ylpeys ja paha elämä, jota se on elänyt, eli ”kuoltava synnille ”1, ja intohimon pahuuden on lähdettävä siitä kuin elämän2. Sillä aivan kuten ruumis, josta sielu lähtee, kuolee eikä enää elä sitä elämää, jota se johti, ei kuule eikä kulje, niin sielu, kun taivaallinen Ylimmäinen Pappi Kristus armon voimallaan teurastaa ja tappaa elämän maailman puolesta, kuolee sille pahuuden elämälle, jota se johti, se ei enää kuule, se ei koskaan puhu, se ei enää kulje synnin pimeydessä. Sillä armon kautta pahat halut poistuvat ikään kuin hänen sielunsa3 [hänestä]. Apostoli huudahtaa: ”Maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle. ”4 Sillä sielu, joka vielä elää maailmassa ja synnin pimeydessä, joka ei ole kuollut hänen (= Kristuksen) kauttaan, vaan joka on vielä pahuuden sielu, ts. Se ei kuulu Kristuksen ruumiiseen, se ei kuulu valon ruumiiseen, vaan se on pimeyden ruumis ja kuuluu edelleen pimeyteen, aivan kuten ne, joilla on valon sielu, ts. Pyhän Hengen voima, kuuluvat valoon.

1.Vrt. Room. 6:2.

2.”Mak.” mukaan synnillä on ikään kuin oma elämänsä. Kuten Stiglmayr (Sachliches und Sprachliches b. Mak. s. 63) huomauttaa, jo Origenes (In ep. ad Rom. 7: 12 Migne P. G. XIV 1134 B) puhuu ”synnin elämästä (vita peccati), joka haluaa erottaa meidät Jumalan rakkaudesta”. (Vrt. Room. 8, 35. 39).

3.”Mak.” kutsuu tässä syntiä ”sielun sieluksi”. Tämä ilmaus ψυχῆς ψυχῆς [psychē tēs psychēs] esiintyy Stiglmayrin (op. cit. s. 361) mukaan todennäköisesti ensimmäisen kerran Filonilla (De opif. mundi 21 ed. Cohn I s. 22). Ks. myös Stiglmayr op. cit. s. 631.

3.Gal. 6: 14.

 

7.

Mutta joku voisi sanoa: ”Kuinka voitte kutsua sielua pimeyden ruumiiksi, koska se ei ole sen tuote?”. Ottakaa siis vaari ja ymmärtäkää oikein! Aivan kuten vaatteen, jota käytät, on tehnyt joku muu, ja sinä käytät sitä, aivan kuten talon on rakentanut ja pystyttänyt joku muu, ja sinä asut siinä. 7 niin myös Aadam, kun hän rikkoi Jumalan käskyn ja kuunteli pahaa käärmettä, myi itsensä paholaiselle ja neuvotteli, ja paha (= paholainen) pääsi sieluun, tähän loistavaan rakennelmaan, jonka Jumala on luonut kuvakseen, kuten apostolikin sanoo: ”Riisuttuaan voimat ja vallanpitäjät hän voitti ne ristillä ”1. Sillä siksi tapahtui Herran tulemus, että hän karkottaisi ne ja ottaisi haltuunsa oman talonsa, oman temppelinsä, ihmisen. Siksi sielua kutsutaan pimeyden ja pahuuden ruumiiksi niin kauan kuin synnin pimeys hallitsee siinä, koska se elää siellä pimeyden pahaa maailmaa varten ja makaa siellä kahleissa, aivan kuten myös Paavali kutsuu sitä synnin ruumiiksi ja kuoleman ruumiiksi sanoessaan: ”Että synnin ruumis hävitettäisiin ‘2; ja taas: ’Kuka pelastaa minut tämän kuoleman ruumiista?”. ”3. Toisaalta samalla tavalla sielu, joka uskoo Jumalaan, joka on lunastettu synnistä ja kuoletettu pimeyden elämästä, joka on saanut Pyhän Hengen valon eläväksi ja elää siinä, jatkaa vaeltamista tässä elämässä, koska jumaluuden valo pitää sitä vankina. Sillä sielu ei ole jumalallista luonnetta eikä pimeyden ja pahuuden luonnetta, vaan se on pikemminkin järkevä, kirkas, ylevä ja ihmeellinen olento, kaunis ”Jumalan kaltaisuus ja kuva”.4[Käskyn] rikkomisen seurauksena siihen on tullut pimeiden himojen pahuus.

1.Kol.2:15.

2.Room. 6:6.

3.Ibid. [Ilmaisulla ”synnin ruumis” ”Mak.”, kuten Stiglmayr (op. cit. s. 63) sanoo, ”tarkoitetaan kaiken syntisyyden kokonaisuutta, joka ulottuu monina jäseninä, ts. erilaisina paheina, koko monihenkisen ihmisen ylle”, käsitys, joka on lainattu Origenekselta (In ep. ad Rom. 5, 9 Migne, P. G. XIV 1045 C f.): ”Peccati ipsius proprium aliquod corpus”. Kassianuksen mukaan (Coll. 24, 15 ed. Petschenig II 690) ”synnin moninaisuus vastaa sielun voimien moninaisuutta”. Stiglmayr op. cit .

4.Gen. 1: 26.

 

8.

Lisäksi sielu on samaan aikaan tahdoltaan yhdistynyt sen kanssa, johon se on sekoittunut. Siksi joko sillä on sisällään Jumalan valo ja se elää hänessä kaikissa hyveissä, jolloin valo ja lepo ovat sen osa; tai se kantaa sisällään synnin pimeyttä, jolloin kadotus on sen kohtalo. Sillä sielun, joka tahtoo elää Jumalan kanssa iankaikkisessa levossa ja iankaikkisessa valossa, on, kuten olen sanonut, tultava todellisen ylipapin Kristuksen luo, se on teurastettava, kuoltava maailmalle ja entiselle pahuuden ja pimeyden elämälle ja siirryttävä toiseen elämään ja jumalalliseen kuritukseen. Aivan kuten se, joka on kuollut jossakin kaupungissa, ei kuule siellä asuvien ääntä, ei keskustelua eikä ääniä, vaan on kuollut lopullisesti ja siirtyy toiseen paikkaan, jossa ei enää ole ääniä eikä huutoja tuosta kaupungista, niin myös sielu, joka on kerran surmattu ja kuollut pahojen halujen kaupungille, jossa se asuu ja elää, ei enää kuule sisällään pimeyden ajatusten ääntä; se ei enää kuule turhan keskustelun puhetta ja huutoa eikä pimeyden henkien kiihottumista; vaan se siirtyy kaupunkiin, joka on täynnä hyvyyttä ja rauhaa, jumalallisen valon kaupunkiin, jossa se elää ja kuulee, jossa se seurustelee, puhuu ja neuvottelee, jossa se tekee Jumalan arvoisia hengellisiä tekoja.

 

9.

Rukoilkaamme siis mekin, että meidät surmattaisiin hänen (= Jumalan) voimallaan ja kuolisimme pahuuden ja pimeyden maailmalle, että synnin henki kuolisi meissä ja että me pukeutuisimme taivaalliseen hengelliseen elämään ja saisimme sen, että meidät siirrettäisiin pimeyden pahuudesta Kristuksen valkeuteen ja että me lepäisimme elämässä iankaikkisesti. Sillä niin kuin kilpa-ajossa vaunut juoksevat ja edessä oleva seisoo toisen tiellä, pidättelee sitä ja estää sitä etenemästä ja saavuttamasta voittoa, niin juoksevat ihmisessä sielun ja synnin ajatukset. Jos käy niin, että synnin ajatus etenee, se seisoo sielun tiellä, pidättelee sitä ja estää sitä lähestymästä Jumalaa ja saavuttamasta voittoa synnistä. Mutta siellä, missä Herra itse nousee s. 9 ja ohjaa sielun ohjaksia, hän on aina voitokas; hän ohjaa ja johdattaa älykkäästi sielun vaunuja koko matkan taivaalliseen, jumalalliseen asentoon. Sillä hän ei käy sotaa pahuutta vastaan, vaan aina rajoittamattomana hallitsijana ja suvereenina hän vie voiton. Niinpä kerubeja ei ajeta [sinne], minne ne haluavat mennä, vaan sinne, minne hän johtaa niitä, joka istuu niiden päällä ja pitää ohjaksia; minne hän haluaa niiden menevän, sinne ne menevät, ja hän kuljettaa niitä. Sillä ”ihmisen käsi, sanotaan, oli niiden joukossa”. Pyhiä sieluja ohjaa ja johdattaa Kristuksen Henki, joka pitää ohjaksia hallussaan, missä hän tahtoo; milloin hän tahtoo, taivaallisissa ajatuksissa, milloin hän tahtoo, ruumiissa; missä hän tahtoo, siellä he palvelevat häntä. Sillä niin kuin lintujen jalat ovat siivet, niin Hengen taivaallinen valo tarttuu sielun hyvien ajatusten siipiin ja ohjaa ja ohjaa niitä haluamallaan tavalla.

 

10.

Kun siis nyt kuulette nämä asiat, niin katsokaa, onko teillä ne todellisuudessa ja totuudessa sielussanne. Sillä nämä eivät ole tyhjiä sanoja, joita puhutaan, vaan todellisuutta, joka tapahtuu sielussa1. Ja jos teillä ei ole sitä hallussanne, vaan teiltä puuttuvat tällaiset hengelliset hyödykkeet, silloin teillä on lakkaamaton murhe, kärsimys ja tuska. Olette kuin joku vielä kuollut, kaukana valtakunnasta, ja kuin joku haavoittunut; sen tähden huudatte jatkuvasti Herraa ja anotte häntä luottavaisesti, että tekin saisitte kunnian tästä todellisesta elämästä. Sillä kun Jumala loi tämän ruumiin, hän ei antanut sille voimaa saada elämää, ruokaa, juomaa, vaatteita ja kenkiä omasta luonnostaan, itsestään, vaan sen tuli saada kaikki elämän välttämättömyydet ulkopuolelta, sillä hän loi ruumiin itsessään alastomana, ja ruumiin on mahdotonta elää ilman ulkoista maailmaansa eli ilman ruokaa, juomaa ja vaatteita. Jos se kuitenkin keskittyy vain omaan olemukseensa eikä saa mitään ulkopuolelta, se kuolee ja turmeltuu. Samalla tavoin sielu, jolla ei ole jumalallista valoa, mutta joka on luotu Jumalan kuvaksi – sillä niin hän on luonut sen ja määrännyt, että sillä on ikuinen elämä – saa hengellistä ravintoa ja juomaa ja taivaallista vaatetusta, ei omasta luonnostaan vaan omasta jumaluudestaan, omasta hengestään, omasta valostaan; tämä on sielun todellinen elämä.

Joh.6:64.

 

11.

Aivan kuten ruumis ei siis, kuten olemme sanoneet, saa elämää itsestään, vaan ulkopuolelta, ts. maasta, ja aivan kuten se ei voi mitenkään elää ilman sitä, mikä on sen ulkopuolella, niin myös sielu, ellei se ole jo syntynyt tuohon elävien maahan ja saa sieltä hengellistä ravintoa edistymällä Herrassa ja jos se ei ole puettu salaperäisiin, taivaallisiin, kauniisiin vaatteisiin Jumaluudesta, ei voi mitenkään elää nautinnossa ja virvoituksessa omasta tahdostaan ilman tätä ravintoa. Sillä jumalallisella luonnolla on myös elämän leipä, se, joka sanoi: ”Minä olen elämän leipä ‘1 ja ’elävä vesi ‘2 ja ’viiniä, joka ilahduttaa ihmisen sydämen ‘3 ja ’ilon öljyä ”4 sekä moninaista taivaallista hengellistä ravintoa ja taivaallisia valkeuden vaatteita Jumalasta. Tämä on sielun ikuinen elämä. Voi sitä ruumista, joka panee sydämensä omaan luontoonsa; se turmeltuu ja kuolee. Ja voi sitä sielua, joka luottaa vain omaan luontoonsa ja luottaa vain tekoihinsa ilman, että sillä on jumalallisen hengen yhteys; se kuolee saamatta kunniaa Jumaluuden ikuisesta elämästä. Sillä aivan kuten sairaat antautuvat, kun ruumis ei enää kykene ottamaan vastaan ravintoa, ja kaikki todelliset ystävät, sukulaiset ja tuttavat itkevät, niin Jumala ja pyhät enkelit itkevät niiden sielujen tähden, jotka eivät ravitse itseään taivaallisella hengellisellä ravinnolla ja elä puhtaudessa. Mutta nämä, toistan, eivät ole tyhjiä sanoja, joita puhutaan, vaan pikemminkin hengellisen elämän tosiasia, todellisuuden s. 11 tosiasia, joka tapahtuu arvokkaassa ja uskovassa sielussa5.

1.Joh.6:35.

2.Ibid. [Joh.4:10.

3.Ps. 104:15 [hepreaksi Ps. 105:15].

4.Ibid. [Ps. 45:8 [heprea Ps. 46:8].

5.Vrt. Joh.6:64.

 

12.

[Jos siis sinusta on tullut ”Jumalan valtaistuin”, jos taivaallinen Hallitsija on tullut päällesi, jos sielustasi on tullut kaikki hengellinen silmä ja kaikki valo, jos sinua on ruokittu tuolla hengellisellä ravinnolla ja kasteltu elävällä vedellä, jos olet pukenut päällesi sanoin kuvaamattoman valkeuden vaatteet, jos kaikki tämä on tullut kokemukseksi ja varmuudeksi sisäiselle ihmisellesi, silloin elät myös todella ikuista elämää. Sillä tästä hetkestä lähtien sielusi lepää Herran luona. Katso, olet saanut ja saanut tämän totuudessa Herralta, jotta voit elää todellista elämää. Mutta jos et ole tietoinen mistään tästä, niin itke ja sure ja valittele, ettet ole vielä saavuttanut ikuista, hengellistä rikkautta etkä ole vielä saanut todellista elämää. Olkaa siis huolissanne köyhyydestänne ja rukoilkaa Herraa yötä päivää, sillä olette joutuneet synnin hirvittävään köyhyyteen. Voi kunpa me olisimme huolissamme köyhyydestämme! Kunpa emme eläisi huolimattomuudessa kuin täysi-ikäiset! Sillä se, joka huolehtii ja etsii ja rukoilee Herraa lakkaamatta, saa pian pelastuksen ja taivaallisen rikkauden, niin kuin Herra sanoi puheessaan epäoikeudenmukaisesta tuomarista ja leskestä: ”Kuinka paljon enemmän Jumala tuomitsee niitä, jotka huutavat häntä päivin ja öin?”. Totisesti, totisesti minä sanon, hän tuo heille nopeasti oikeuden. ”1”Hänelle olkoon kunnia ja voima iankaikkisesti ja aina ja iankaikkisesti. Aamen ”2.

1.Luuk.18:7 f.

2.1. Tim. 6:16; 1 Piet. 4: 11; 5: 11; Ilm. 1: 6; 5:13.

 

  1. Saarna.

1.

Pimeyden valtakunta eli synnin valtakunta; Jumala yksin voi ottaa synnin pois meistä ja vapauttaa meidät pahojen ruhtinaiden orjuudesta.

Pimeyden valtakunta, ”pahan ruhtinas ”1, on alusta alkaen tehnyt ihmisen vangikseen ja siten ympäröinyt ja vaatettanut sielun kuin ihmisen pimeyden vallalla. ”Ja he tekevät hänestä kuninkaan, he pukevat hänet kuninkaallisiin vaatteisiin, hänen päästään varpaisiinsa asti hänet puetaan kuin kuningas. ”2 Näin paha ruhtinas on ympäröinyt sielun ja sen koko olemuksen synnillä, saastuttanut sen täydellisesti ja tehnyt siitä valtakuntansa vangin, säästämättä siitä yhtään osaa, ei ajatuksia, ei mieltä, ei ruumista, vaan pukenut sen pimeyden purppuraan. Sillä aivan kuten ei yksi ruumiin osa tai jäsen kärsi, vaan koska se on kokonaan ja täydellisesti alttiina kärsimykselle, niin myös koko sielu kärsii pahuuden ja synnin himoista. Niinpä paha puki koko sielun, ihmisen välttämättömän jäsenen ja osan, hänen pahuuteensa eli syntiin, ja niin ruumiin täytyi kärsiä ja kuolla.

1.ὁπονηρὸς ἄρχων [ho ponēros archōn]. Tämä ilmaus esiintyy jo Barnabaan kirjeessä (IV 13), joka on kirjoitettu ensimmäisen vuosisadan loppupuolella tai noin vuonna 130.

2.Vrt. Est. 6:8

 

2.

Kun apostoli sanoo: ”Riisukaa vanha ihminen ”1, hän tarkoittaa koko [ihmistä], jolla on silmät silmien vastakohtana, pää pään vastakohtana, korvat korvien vastakohtana, kädet käsien vastakohtana, jalat jalkojen vastakohtana. Sillä koko ihmisen, sielun ja ruumiin, paha on saastuttanut ja tuhonnut, hän on pukenut ihmisen, vanhan ihmisen, s. 13 saastuneen, saastaisen, Jumalan kanssa taistelevan ja Jumalan lakia vastaan alistumattoman, itse syntiin, niin että ihminen ei enää näe niin kuin tahtoo, vaan näkee väärin ja kuulee väärin, ”ajaa pahaa jaloillaan ”2, toimii käsillään lain vastaisesti3 ja ajattelee pahaa sydämellään4. Rukoilkaamme siis myös Jumalaa, että hän riisuisi meiltä vanhan ihmisen, sillä vain hän yksin voi ottaa synnin pois meistä. Sillä ne, jotka panevat meidät kahleisiin, ovat meitä vahvempia ja pitävät meitä vankeina valtakunnassaan. Mutta hän itse on luvannut meille lunastuksen tästä orjuudesta. Aivan kuten kun aurinko paistaa ja tuuli puhaltaa samaan aikaan, auringolla on oma ruumiinsa ja oma luontonsa, aivan kuten tuulella on oma luontonsa ja oma ruumiinsa, eikä kukaan voi erottaa tuulta auringosta, ellei Jumala enää salli sen puhaltaa, niin synti sekoittuu sieluun, mutta kumpikin säilyttää oman luontonsa.

1.E.f 4:22.

2.Sananlaskut 6:18.

3.Vrt. Ps 57:3 [hepreaksi Ps 58:3].

4.Vrt.  ibid [Ps] 34:4; 40:8 [heprea Ps 35:4 ja 41:8.

 

3.

Siksi on mahdotonta erottaa sielua synnistä, ellei Jumala tyynnyttele ja hiljennä tätä pahaa tuulta, joka asuu sielussa ja ruumiissa. Lisäksi, aivan kuten joku, joka näkee linnun lentävän, haluaa itsekin lentää, mutta ei voi mitenkään lentää, koska hänellä ei ole siipiä, niin myös ihmisessä ”syntyy tahto ”1 olla puhdas, nuhteeton, tahraton eikä hänessä itsessään ole mitään pahuutta, vaan hän on aina yhteydessä Jumalaan, mutta häneltä puuttuu siihen kyky. Hän haluaa kohota Jumalan ilmaan ja Pyhän Hengen vapauteen, mutta jos hänelle ei anneta siipiä, hän ei voi. Pyytäkäämme siis Jumalaa antamaan meille Pyhän Hengen ”kyyhkysen siivet ”2, jotta voimme liidellä hänen luokseen ja löytää levon sekä erottaa ja poistaa sielustamme ja ruumiistamme pahan tuulen, synnin, joka asuu sielumme ja ruumiimme jäsenissä. Sillä vain hän yksin kykenee siihen. Sanotaan: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. ”3 Hän yksin on osoittanut armonsa niille, jotka uskovat häneen, lunastamalla heidät synnistä, ja hän tarjoaa tämän sanoin kuvaamattoman pelastuksen niille, jotka aina toivovat ja luottavat häneen ja etsivät häntä lakkaamatta.

1.Room. 7:18.

2.Vrt. Ps 54:7 [hepreaksi Ps 55:7].

3.Joh.1:29.

4.

Aivan kuten pimeässä, mustassa yössä puhaltava villi tuuli saa kaikki kasvit ja siemenet liikkeelle, ravistelee ja kolisuttaa niitä, niin myös ihminen, joka on joutunut yön, pimeyden, paholaisen valtaan ja elää yössä ja pimeydessä, joutuu rajusti ravistelluksi, kolisutetuksi ja ravistelluksi synnin hirvittävästi puhaltavan tuulen vaikutuksesta; se tutkii koko luontonsa, sielunsa, ajatuksensa ja mielensä. Myös kaikki ruumiin jäsenet järkkyvät; yksikään sielun tai ruumiin jäsen ei pysy vapaana ja vahingoittumattomana synnin vaikutuksesta, joka asuu meissä. Samoin on valon päivän ja Pyhän Hengen jumalallisen tuulen kanssa: se puhaltaa ja virkistää sieluja, jotka vaeltavat jumalallisen valon päivässä; se läpäisee koko sielun olemuksen, ajatukset ja koko olemuksen, elävöittää ja virkistää kaikkia ruumiin jäseniä jumalallisella, sanomattomalla ilolla. Näin sanoo apostoli: ”Mutta me emme ole yön ja pimeyden lapsia, sillä te kaikki olette valon lapsia ja päivän lapsia ”1. Ja aivan kuten siellä erehdyksessä vanha ihminen riisuu täydellisen ihmisen ja pukeutuu pimeyden valtakunnan vaatteisiin, jumalanpilkan, epäuskon, pelottomuuden, kerskakulutuksen, ylpeyden, ahneuden, ahneuden ja ahneuden vaatteisiin ja samoin muihin pimeyden valtakunnan riekaleisiin, epäpuhtaisiin ja tahraisiin vaatteisiin, niin täällä päinvastoin kaikki ne, jotka riisuvat vanhan maallisen ihmisen, joille Jeesus riisuu pimeyden valtakunnan vaatteet, riisuvat pimeyden valtakunnan vaatteet. 15 pimeyden valtakunnan vaatteet, pukevat päälleen uuden, taivaallisen ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, ja heillä on taas silmät silmien vastakohtana, korvat korvien vastakohtana, pää pään vastakohtana, niin että ihminen on täysin puhdas ja kantaa taivaallista kuvaa.

1.1 Tess.5: 5.

 

5.

[Herra pukee heidän päälleen sanoin kuvaamattoman valkeuden valtakunnan kaavun, uskon, toivon, rakkauden, ilon, rauhan, hyväntahtoisuuden ja hyvyyden kaavun, samoin kuin kaikki muutkin valon, elämän ja sanoin kuvaamattoman ihanuuden jumalalliset, elävät kaavut, niin että niin kuin Jumala on rakkautta, iloa ja rauhaa, hyväntahtoisuutta ja hyvyyttä, niin myös uusi ihminen voi olla armosta. Ja niin kuin pimeyden valtakunta ja synti ovat sielussa kätkettynä ylösnousemuksen päivään asti, jolloin syntisten ruumiskin verhoutuu siihen pimeyteen, joka nyt vielä on sielussa kätkettynä, niin myös valkeuden valtakunta ja Jeesuksen Kristuksen taivaallinen kuva salaperäisesti valaisee sielun ja hallitsee pyhien sielussa. Ihmisten silmiltä kätkettynä Kristus yksin on totuudessa näkyvissä sielun silmille ylösnousemuksen päivään asti, jolloin myös ruumis itse verhoutuu ja kirkastuu Herran valolla, joka nyt jo on ihmisen sielussa, niin että myös ruumis voi hallita sielun kanssa, joka nyt jo ottaa vastaan Kristuksen valtakunnan ja saa virkistystä ja valaistusta ikuisesta valosta. Kunnia olkoon hänen laupeudelleen ja laupeudelleen, sillä hän armahtaa palvelijoitaan, valaisee ja vapauttaa heidät pimeyden valtakunnasta ja antaa heille valonsa ja valtakuntansa. ”Hänelle olkoon kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti. Aamen ”1.

1.1. Tim. 6: 16; 1. Piet. 4: 11; 5: 11; Ilm. 1: 6; 5: 13.

 

  1. Saarna.

1.

Veljien tulisi elää puhtaudessa ja vilpittömyydessä, rakkaudessa ja rauhassa toistensa kanssa ja taistella ja sotia sisäisten ajatustensa kanssa.

Veljien velvollisuus on elää läheisessä rakkaudessa toistensa kanssa, he voivat rukoilla tai lukea pyhiä kirjoituksia tai tehdä jotakin työtä, jotta he säilyttäisivät keskinäisen rakkauden perustan. Vain näin voidaan löytää iloa näistä toimista, ja kaikki ne, jotka rukoilevat, lukevat ja tekevät työtä, voivat elää yhdessä vilpittömästi ja yksinkertaisesti ja hyödyttää toisiaan. Miksi on kirjoitettu: ”Tapahtukoon sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaassa ”1? Jotta, aivan kuten enkelit ovat yhdessä taivaassa ja elävät vahvassa sopusoinnussa, rauhassa ja rakkaudessa, eivätkä tunne ylpeyttä tai kateutta, vaan elävät yhdessä rakkaudessa ja rehellisyydessä, niin myös veljet voivat olla tekemisissä toistensa kanssa. Joskus heitä voi olla yhdessä jopa kolmekymmentä, mutta he eivät voi olla yhdessä koko päivää ja koko yötä; pikemminkin jotkut heistä omistavat kuusi tuntia rukoukseen, toiset tekevät mielellään palveluksia, ja taas toiset tekevät jonkinlaista työtä.

Veljien tulisi siis seurustella keskenään rakkaudella ja ilolla kaikessa, mitä he tekevät. Sen, joka tekee työtä, tulisi puhua siitä, joka rukoilee: Se aarre, jonka veljeni hankkii, koska se on yhteinen, on myös minun. Ja sen, joka rukoilee, tulisi sanoa siitä, joka lukee: ”Se hyöty, jonka lukeva saa lukemisesta, hyödyttää myös minua. Ja työläisen tulisi puolestaan sanoa: ”Palvelus, jonka suoritan, hyödyttää yhteisöä”. Sillä aivan kuten ruumiin monet jäsenet ovat vain yksi ruumis ja tukevat toisiaan, ja jokainen täyttää tehtävänsä2, silmä näkee ruumiin puolesta, käsi tekee työtä kaikkien jäsenten puolesta, jalka kävelee ja kantaa kaikkia osia, ja toinen [jäsen] kärsii, niin myös veljien tulisi olla keskenään. Sen, joka rukoilee, ei pitäisi tuomita sitä, joka tekee työtä, koska tämä ei rukoile. Sen, joka tekee työtä, ei pitäisi tuomita sitä, joka rukoilee: Toinen on sinnikäs [rukouksessa], ja minä teen työtä. Samoin sen, joka palvelee, ei pitäisi tuomita toista. Pikemminkin jokaisen tulisi tehdä se, mitä hän tekee, ”Jumalan ylistykseksi ”3. Lukijalla tulisi olla sydämessään rakkautta ja iloa rukoilijaa kohtaan ja ajatella: ”Hän rukoilee [myös] minun puolestani. Ja rukoilijan olisi ajateltava työtä tekevästä: Mitä hän tekee, hän tekee yhteisen hyvän vuoksi.

1.Matt. 6: 10.### 2.

2.Vrt. Room. 12:4 f.

3.1.Kor. 10:31; 2 Kor. 4:15; Fil. 1:11; 2:11.

 

 

3.

[Ja niin vahva yksimielisyys, yksimielisyys ja sopusointu ”rauhan siteessä ”1 voi pitää heidät yhdessä ja he voivat elää keskenään vilpittömästi, sydämen puhtaudessa ja jumalisuudessa. Tärkeintä on kuitenkin pysyä rukouksessa oikeaan aikaan; lisäksi vaaditaan vielä toinenkin asia, nimittäin se, että ihmisellä on sielussaan aarre ja elämä, joka Herra on hengessä, että hän, tekipä hän työtä, rukoili tai luki, kutsuu omakseen sitä katoamatonta omaisuutta, joka on Pyhä Henki. On niitä, jotka sanovat, että Herra vaatii ihmisiltä vain näkyviä hedelmiä, mutta Jumala laittaa piilotetut asiat järjestykseen. Näin ei kuitenkaan ole, vaan aivan kuten me turvaamme itsemme ”ulkoisen ihmisen ”2 suhteen, niin meidän on myös taisteltava ja sotia ajatuksiamme vastaan; sillä Herra vaatii sinulta, että olet vihainen itsellesi ja taistelet omaa mieltäsi vastaan, etkä suostu ja flirttaile pahojen ajatusten kanssa.

1.Ef.4:3.

2.Siis ruumiin. 2. Kor. 4:16.

 

4.

Muuten vain jumalallinen voima pystyy kitkemään synnin ja siihen kiinnittyvän pahan pois. Sillä ihmisen on mahdotonta kitkeä syntiä omin voimin. Sitä vastaan taisteleminen, sen vastustaminen, iskujen jakaminen ja vastaanottaminen on omissa voimissaan, mutta sen hävittäminen on Jumalan asia. Sillä jos te pystyisitte siihen, miksi olisi tarvittu Herran tulemista? Sillä aivan kuten silmä ei voi nähdä ilman valoa, kuten ei voi puhua ilman kieltä, kuulla ilman korvia, kävellä ilman jalkoja ja tehdä työtä ilman käsiä, niin ilman Jeesusta ei voi pelastua eikä päästä taivasten valtakuntaan. Mutta jos sanot: ”Ilmeisesti en ole huorintekijä, en avionrikkoja enkä pihi, siksi olen vanhurskas”, olet väärässä, jos luulet, että olet jo tehnyt kaiken. Ei ole vain kolmenlaisia syntejä, joita on varottava, vaan lukemattomia. Mistä kumpuaa mahtipontisuus, pelottomuus, epäusko, viha, kateus, petollisuus ja tekopyhyys? Eikö teidänkin pitäisi ryhtyä taisteluun niitä vastaan ja tarttua aseisiin salattuja ajatuksia vastaan? Jos ryöstäjä on talossa, hän ahdistaa teitä eikä anna teidän olla huolettomia; mutta tekin alatte vastustaa häntä, antaa iskuja ja ottaa vastaan iskuja. Niinpä sielun on myös vastustettava, taisteltava ja iskettävä vastahyökkäykseen.

 

5.

Muuten, tahto, joka vastustaa, joka ottaa itselleen vaivaa ja ahdistusta, saa vähitellen yliotteen, se kaatuu, se nousee uudelleen; vielä kerran synti heittää sen kymmeneen, jopa kahteenkymmeneen taisteluun; se voittaa sielun ja heittää sen maahan, mutta jonkin ajan kuluttua sielu voittaa synnin yhdessä ainoassa taistelussa. Jos sielu sitten pysyy lujana eikä jotenkin hellitä, se saa vähitellen voimaa ja varovaisuutta ja voittaa voittopalkinnon synnistä. Mutta jos tarkastelemme asiaa oikein, synti säilyttää otteensa ihmisestä, kunnes hän on saavuttanut ”täyden kypsyyden ja iän mitan ‘1 ja voittanut kuoleman täydellisesti, sillä kirjoitettu on: ’Viimeinen vihollinen, joka on tuhottava, on kuolema ”2. Ja niin he saavat yliotteen ja tulevat voittajiksi paholaisesta. Mutta jos, kuten aiemmin sanoimme, joku väittää: Hän on taistellut näitä kolmea erilaista syntiä vastaan, mutta hän ei ole taistellut kahtakymmentä muuta vastaan, joita synti on sielua vastaan, vaan on jäänyt vajaaksi. Siksi hänen on kamppailtava ja taisteltava kaikkia [synnin lajeja] vastaan; sillä järkevä tahto, kuten olemme usein sanoneet, on tasavertainen vastustaja, sillä sillä on tasavertainen voima syntiä vastaan, niin että se voi vastustaa ja vastustaa ajatuksia.

1.Ef.4:13.

2.1.Kor.15:26.

 

 

6.

[Mutta jos sanotte, että vihollisen voima on vahvempi ja että pahuus hallitsee ihmistä täysin, te osoitatte vääryyttä Jumalalle, koska hän tuomitsee ihmiskunnan, koska he tottelivat saatanaa, vaikka hän (= saatana) on se vahva ja alistaa [ihmiskunnan] pakottavalla voimalla; olette osoittaneet hänelle suuremman vallan kuin sielulle. Kuunnelkaa siis lopuksi: Jos nuori mies kävisikin kilpailua lapsen kanssa ja lapsi, jos hän häviää, tuomittaisiin, koska hän antoi itsensä hävitä, se olisi huutava epäoikeudenmukaisuus; siksi me väitämme, että järjen tahto on yhtä suuri vastustaja ja yhtä voimakas. Ja sellainen sielu, joka ponnistelee, saa apua ja tukea, ja sitä kunnioitetaan lunastuksella. Sillä yhtä suuri voima johtaa taistelua ja taistelua. Ylistäkäämme Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä aina ja iankaikkisesti. Aamen. 4.

 

  1. Saarna.

1.

Kristittyjen on juostava tämän maailman juoksukilpailua tarkkaavaisesti ja huolellisesti, jotta he saisivat taivaallista kiitosta Jumalalta ja enkeleiltä.

Niiden, jotka tahtovat järjestää kristillisen elämän mahdollisimman huolellisesti, on ennen kaikkea vedettävä kaikin voimin sielun tarkkanäköinen ja arvostelukykyinen jäsen huolensa piiriin. Vain tällä tavoin voimme oppia erottamaan tarkasti hyvän ja pahan, hylkäämään aina sen, mikä hiipii puhtaaseen luontoomme luonnonvastaisesti, ja kulkemaan suoraa, moitteetonta vaellusta. Jos käytämme erottelukykyä kuin silmää, meidän on mahdotonta solmia liittoa ja sopimusta pahuuden kehotusten kanssa. Silloin meitä kunnioitetaan jumalallisella armolahjalla ja meistä tulee ”Herran arvoisia”.1 Valitkaamme tästä esimerkki näkyvästä maailmasta. Onhan ruumiin ja sielun, ruumiin ja sielun asioiden, näkyvän ja näkymättömän välillä samankaltaisuutta.

1.Kol.1, 10.

 

2.

Silmä opastaa kehoa; jos se näkee, se johtaa koko kehoa oikeaan suuntaan. Anna minun nyt esittää asia: Joku kävelee metsäisten alueiden läpi, jotka ovat täynnä piikkejä ja soita. Siellä syttyy tulipalo, miekat ovat juuttuneet maahan, siellä on kuiluja ja paljon vesiä. Hän on nopea, ketterä, luja, hänen oppaansa on silmä; hän kulkee hyvin varovaisesti noiden vaarallisten alueiden läpi ja pitää vaatteensa joka puolelta kasassa käsillään ja jaloillaan, jottei se repeäisi pensaissa ja orjantappuroissa tai likaantuisi suosta tai tulisi miekan viiltämäksi. Ja silmä ohjaa koko ruumista, se on hänen valonsa, jotta hän ei putoaisi kuiluihin eikä hukkuisi vesiin eikä joutuisi onnettomuuteen. Se, joka näin kulkee ketterästi ja älykkäästi ja kaikessa raittiudessa ja pitää vaatteensa koossa, silmän ohjaamana oikealla tiellä, suojaa toisaalta itseään vahingolta ja toisaalta pitää vaatteensa palamattomana ja repeytymättömänä. Mutta jos ihminen kulkee tällaisilla alueilla hitaasti ja huolimattomasti, huolimattomasti, velttona ja velttona, hänen kaapunsa lepattaa siellä täällä, se repeytyy pensaisiin ja orjantappuroihin tai palaa tulessa, koska hän ei pidä kaapuaan kunnolla kasassa kaikilta sivuilta, tai se viilletään maahan juuttuneiden miekkojen viiltämänä tai likaantuu mudassa, lyhyesti sanottuna hän pilaa kauniin uuden kaapunsa aivan liian nopeasti huolimattomuutensa, velttoutensa ja laiskuutensa seurauksena. Jos hän ei kuitenkaan kiinnitä kunnolla ja ehdottomasti huomiota silmään, hän itse putoaa kuiluun tai hukkuu veteen.

 

3.

Samoin sielu, joka pukeutuu ruumiin peittoon kuin kauniiseen vaatteeseen, joka erottelukykynsä avulla ohjaa koko sielua yhdessä ruumiin kanssa, kun se kulkee elämän pensaiden ja orjantappuroiden läpi, lian, tulen ja kuilujen läpi, ts. Elämän pensaiden ja orjantappuroiden, lian, tulen ja kuilujen, ts. tämän maailman himojen ja himojen ja muiden hullutusten läpi, hänen on raittiisti ja miehekkäästi, ahkerasti ja tarkkaavaisesti pidettävä itseään ja ruumiin vaatetta koossa ja suojeltava sitä, etteivät maailman pensaat ja orjantappurat, maalliset huolet, bisnekset ja häiriötekijät repisi sitä hajalleen, ja ettei himon tuli polttaisi sitä. Kuin käärittynä se kääntää pois silmän, ettei se näe pahaa, samoin se kääntää pois korvan, ettei se kuuntele herjausta, se estää kieltä puhumasta turhia asioita, ja se pitää kädet ja jalat poissa pahoista puuhista. Sillä sielulla on tahto estää ja hillitä ruumiin jäseniä näkemästä pahaa, s. 22 kuulemasta pahoja ja häpeällisiä asioita, puhumasta sopimattomia asioita ja harrastamasta maallisia, turmeltuneita asioita1.

1.Stiglmayr (Sachliches und Sprachliches b. Mak. s. 27) viittaa Gregorius Nyssaan (De vita Moys. Migne, P. G. XLIV 356 D f.).

 

4.

[Mutta sielu kääntyy myös pois pahoista häiriötekijöistä ja vartioi sydäntä, jotta sen ajatusten raajat eivät vaeltaisi maailmassa. Näin se kamppailee ja ponnistelee ja suurella huolellisuudella kaikin puolin pitää ruumiin jäsenet koossa ja pahasta loitolla ja säilyttää ruumiin kauniin vaatteen repeytymättömänä, palamattomana ja likaantumattomana. Se pysyy vahingoittumattomana tunnistavan, päättelevän ja erottelevan järjen tahtonsa avulla, mutta ennen kaikkea Herran voimalla; se sitoo itsensä yhteen parhaansa mukaan ja kääntyy pois kaikesta maallisesta himosta, ja niin se Herran avulla todella säilyy mainituilta pahoilta. Sillä kun Herra näkee, että ihminen tosissaan inhoaa elämän nautintoja, maallisia häiriötekijöitä ja huolia, maallisia siteitä ja turhien ajatusten sekoittamia harrastuksia, hän antaa hänelle armoapunsa ja säilyttää vahingoittumattomana sen sielun, joka vaeltaa oikein nykyisen pahan maailman läpi. Näin sielu saa taivaallista kiitosta Jumalalta ja enkeleiltä, koska se on pitänyt ruumiinsa vaatteen ja itsensä tahrattomana, on parhaan kykynsä mukaan inhonnut kaikkia maailman himoja ja on Jumalan avulla onnellisesti suorittanut loppuun kulkunsa tämän elämän kilpailussa.

 

5.

Mutta se, joka vaeltaa laiskuudessa, huolimattomuudessa ja piittaamattomuudessa tässä elämässä, joka ei omasta tahdostaan luovu kaikista maallisista himoista ja etsi kaikessa halussaan yksin Herraa, haavoittuu tämän maailman orjantappuroissa ja aluskasvillisuudessa, hänen ruumiinsa vaatteet palavat himon tulessa ja likaantuvat aistillisten nautintojen mudassa. 23 ja näin ollen näyttää siltä, että hänen sielullaan ei ole luottamusta ”tuomiopäivänä ”1, koska se ei ole kyennyt pitämään vaatettaan tahrattomana, vaan se on pilaantunut tämän maailman petosten seurauksena. Siksi hänet on suljettu pois valtakunnasta; sillä mitä Jumala voi tehdä [ihmisen] vapaalle tahdolle, joka antautuu maailmalle, pettyy sen nautinnoissa ja joutuu maallisten pyrkimysten harhaanjohtamaksi? Sillä hän antaa apua vain sille, joka irtautuu maallisista nautinnoista ja entisistä [syntisistä] tavoista, kääntää mielensä väkisin aina Herran puoleen, kieltää itsensä ja etsii yksin Herraa. Hän pelastaa sen, joka on aina varuillaan aistimaailman ansoja ja verkkoja vastaan, joka ”pelolla ja vapinalla työskentelee pelastuksensa puolesta ”3, joka kulkee varovasti tämän maailman ansojen, verkkojen ja himojen läpi, etsii Herran apua ja toivoo pelastusta hänen armostaan ja armostaan.

1.Matt. 10:15; 11:22, 29; 12:36; 1. Joh.4:17; vrt. 2. Piet. 2:9; 3:7.

2.Vrt. 1.Joh. 4:17; 2:28.

3.Fil.2:12.

 

6.

Sillä katso, ne viisi viisasta neitsyttä1, jotka raittiina ja rohkeasti odottivat luontonsa2 ulkopuolista tekijää ja ottivat sydämensä astioihin öljyä, toisin sanoen ylhäältä tulevan Hengen armoa, pääsivät sulhasen kanssa taivaalliseen morsiushuoneeseen. Mutta toiset, tyhmät, jotka jäivät oman luontonsa sisälle, eivät olleet valppaita eivätkä pyrkineet ottamaan ”ilon öljyä ‘3 astioihinsa ollessaan vielä ’lihassa ”4, vaan huolimattomuudesta, välinpitämättömyydestä, huolimattomuudesta ja tietämättömyydestä tai myös vanhurskauden ylimielisyydestä he ikään kuin nukahtivat. Tästä syystä heidät myös suljettiin pois valtakunnan morsiushuoneesta, s. 24, koska he eivät voineet miellyttää taivaallista sulhasta. Sillä maailman ja maallisen rakkauden lumouksen sitomina he eivät pyhittäneet kaikkea rakkauttaan ja kaipaustaan taivaalliselle Sulhaselle eivätkä kantaneet mukanaan öljyä. Sillä sielut, jotka etsivät sitä, mikä on luonnon yläpuolella, hengen pyhitystä, kiinnittyvät Herralle kaikella rakkaudellaan, he elävät hänessä5 ja ajattelevat häntä, mutta kaikesta [muusta] he vääntävät itsensä irti. Tästä syystä heille on myös kunnia saada taivaallisen armon öljy, ja niin he pystyvät kulkemaan elämänsä läpi virheettömästi ja täysin miellyttämään hengellistä Sulhasta. Sen sijaan ne sielut, jotka jäävät luontoonsa, ryömivät ajatuksineen maan päällä, heidän ajatuksensa ovat vain maallisissa asioissa, heidän henkensä asuu vain maan päällä; vaikka he uskovat harhassaan kuuluvansa Sulhaselle ja loistavat ”lihan lakisääteisten vaatimusten ‘6 koruissa, he eivät ole syntyneet ’ylhäältä päin” hengestä7, sillä he eivät ole saaneet ”ilon öljyä”.

1.Matt. 25, 1 ff.

2.Siis armon öljyä.

3.Ps. 44:8 [hepreaksi Ps 45:8].

4.Room. 7, 5; 8, 8 f.

5.Kol. 2, 6.

6.Hebr. 9:10.

7.Joh. 3:3, 7.

 

7.

Jos sielun viisi sisäistä aistia1 saavat ylhäältä tulevan armon ja hengen pyhityksen, he ovat todella viisaita neitsyitä, sillä he ovat saaneet ylhäältä tulevan armon viisauden2. Mutta jos he luottavat ainoastaan luontoonsa, he ovat tyhmiä ja osoittautuvat maailman lapsiksi. Sillä he eivät ole vielä ”luopuneet maailman hengestä ”3, vaikka he tietyn ulkoisen nimbumin innoittamina luulevatkin olevansa sulhasen morsiamia. Aivan kuten ne sielut, jotka ovat horjumattomalla uskollisuudella omistautuneet Herralle, asuvat ajatuksissaan hänen luonaan, rukoilevat häntä, elävät hänessä ja kaipaavat Herran rakkautta, niin päinvastoin ne sielut, jotka antautuvat maalliselle rakkaudelle ja haluavat asua maan päällä, vaeltavat maan päällä, heidän ajatuksensa ovat keskittyneet siihen, heidän mielensä on sen kanssa tekemisissä. Siksi heitä ei voida saada jaloon ”hengelliseen asenteeseen ”4. Luonteellemme vieraan elementin, nimittäin taivaallisen armon, on yhdistyttävä ja sulauduttava luontoomme, jotta voimme päästä Herran kanssa valtakunnan taivaalliseen morsiushuoneeseen ja saavuttaa iankaikkisen elämän.

1.Αἱviisi λογικαὶ αἰσθήσεις [Hai pente logikai aisthēseis]. Stoassa puhutaan myös viidestä esteesistä. Stoffels, The Mystical Theology of Macarius, s. 834.

2.Löydämme saman ajatuksen jo Origenekselta (Hom. in Matth. 25, 12 Migne, P. G. XIII 1699 D f.): ”Ei ole epäjohdonmukaista sanoa, että kaikkien niiden aistit, jotka ovat oppineet tuntemaan jumalallisia asioita, ovat neitsyitä, jotka Jumalan sana on tehnyt neitsyiksi …  Kaikki nämä aistit saavat lamppunsa eli luonnolliset välineensä”. S. Theologie u. Glaube, III (1911), 280.

3.1. Kor. 2: 12.

4.Room. 8, 6.

 

8.

[Luonteellemme vieras elementti, intohimojen pahuus, on tullut meihin ensimmäisen ihmisen tottelemattomuuden seurauksena; siitä on tullut ikään kuin luontomme vahvan tottumuksen ja puolueellisuuden seurauksena. Se on kuitenkin syrjäytettävä uudelleen luonteellemme vieraalla tekijällä, Hengen taivaallisella armolla, ja alkuperäinen puhtauden tila on palautettava. Jos emme nyt ota vastaan tuota Hengen taivaallista rakkautta kiihkeässä anomisessa ja rukouksessa, uskon, rukouksen ja maailmasta pois kääntymisen kautta, jos synnillä tahriintunut luontomme ei yhdisty siihen rakkauteen, joka on Herra ja jota tuo Hengen rakkaus pyhittää, jos emme johda elämää ilman syyllisyyttä ja erehdystä noudattamalla tunnollisesti kaikkia hänen käskyjään loppuun asti, emme voi saavuttaa taivaallista valtakuntaa.

 

9.

Teen hienovaraista ja syvällistä tutkimusta parhaani mukaan; kuunnelkaa siis tarkasti. Rajoittamaton, saavuttamaton ja luomaton Jumala on omaksunut ruumiillisuuden rajattomasta käsittämättömästä suosiosta. Hän on niin sanoakseni pienentänyt saavuttamatonta kirkkauttaan voidakseen yhdistyä näkyviin luotuihinsa, kuten pyhimysten ja enkelien sieluihin, jotta nämä voisivat osallistua jumaluuden elämään. Sillä jokaisella olennolla on oman luonteensa mukainen ruumis: enkeli, [ihmisen] sielu, demoni1. Sillä vaikka ne ovatkin hienojakoisia, ne ovat kuitenkin aineeltaan, luonteeltaan ja muodoltaan hienojakoisia ruumiita luontonsa hienojakoisuuden mukaisesti, aivan kuten tämä ruumis on olemukseltaan kiinteä. Niinpä myös sielu käsittää hienovaraisuudessaan silmän, jonka kautta se näkee, korvan, jonka kautta se kuulee, kielen, jonka kautta se puhuu, käden, lyhyesti sanottuna koko ruumiin; siinä, että sielu käsittää sen jäsenet, se sekoittuu siihen2 ja saa sen kautta aikaan kaikki elämän toiminnot3.

1.Kuten Stiglmayr (Theologie und Glaube III (1911) 275) osoittaa, tällaisia ajatuksia ei löydy ainoastaan stoalaisilta vaan monissa tapauksissa myös varhaiskristillisiltä kirjoittajilta. Ignatius (ep. ad. Smyrn. c. 3) antaa Ylösnousseen sanoa: ”Minä en ole ruumiiton demoni” ( οὐκ εἰμι δαιμόνιον ἀσώματον [ouk eimi daimonion asōmaton]). Ignatiusta käsittelevässä tutkielmassaan (Lib. De viris illustr. c. 16 Migne, P. L. XXIII 633) Hieronymus nimeää näiden sanojen lähteeksi apokryfikirjallisen Heprealaisten evankeliumin. Hän todistaa saman Praefatio to lib. XVIII in Isaiam. Migne, P. L. XXIV 628 A. Tämä Jeesuksen väitetty sana esiintyy myös apokryfikirjallisessa ”Pietarin opissa”, johon Origenes viittaa (De princip. 1, 8 Migne, P. G. XI 119 C). Klemens Aleksandrialainen (Strom. 7, 12 Migne P. G. IX 509 C) puhuu ”ruumiillisesta sielusta” σωματικὴ ψυχή (sōmatikē psychē). Strom. 7, 6 I. c. 445 A hän puhuu ”sielun järjettömästä osasta”. Kuitenkin Strom. 6, 6 l. c. 273 C hän kuvaa sielua verrattuna veteen paljon hienommaksi, hän puhuu sielun ”hienoudesta ja yksinkertaisuudesta” λεπτότης καὶ ἁπλότης [leptotēs kai haplotēs], jota kutsutaan myös ”ruumiittomaksi” ἀσώματος [asōmatos]. Origenes kirjoittaa Joann. 4, 24 (ed. Preuschen 245): ”Jokainen henki . . . on ruumis πᾶν πνεῦμα . . . σῶματυγχάνον [pan pneuma … sōma tynchanon), paitsi ainoastaan Pyhä Henki.”” Justinus, Irenaeus, Tertullianus ja muut yhtyvät samaan näkemykseen. Collationes Patrum -teoksessaan (7, 13 Migne, P. L. XLIX-L 684 A), jota varten hän keräsi aineistoa egyptiläisistä luostaripiireistä, pyhä Johannes Kassianus antaa Serenuksen, ”erään noista muinaisista erämaan isistä”, sanoa varmuudella: ”Vaikka sanoisimme, että on olemassa joitakin hengellisiä luontoja, kuten enkeleitä, arkkienkeleitä ja henkiä, emme saa sanoa, ettei ole olemassa hengellisiä luontoja. Enkeleitä, arkkienkeleitä ja muita voimia, jopa meidän sieluamme tai tätä hienoa ilmaa, niitä ei missään nimessä pidä pitää ruumiittomina, niillä on itsessään ruumis, jonka kautta ne elävät, vaikka se on paljon hienompi kuin meidän ruumiimme ovat.””Stiglmayr huomauttaa, että tämän kirkkokirjoittajien näkemyksen ”syy ei niinkään ole antiikin filosofian kaikuissa kuin siinä vaikeassa kysymyksessä, miten hengellisiä luontoja, esimerkiksi rikkaan Prasserin sielua, voitiin kiduttaa rangaistukseksi”.

2.Termi ”sekoitus” ( κρᾶσις, σύγκρασις, ἀνάκρασις, μῖξις [krasis, synkrasis, anakrasis, mixis] yhdessä vastaavien aikasanojen kanssa) esiintyy ”Makissa”. käytetään laajasti. Sillä oli aikoinaan tärkeä rooli muinaisessa Stoassa. Ainoastaan stoalaiset eivät olleet mallia ja lähdettä tämän termin käytölle ”Mak.”:ssa, kuten Stoffels (Die mystische Theologie Mak. d. Ägypt., Bonn 1908, s. 66 j.n.e.) yritti todistaa, vaan varhaiskristityt isät, kuten Stiglmayr (Sachl. und Sprachl. b. Mak. s. 69 ff.; Theol. und Glaube III (1911) 284) selittää yksityiskohtaisesti. ”Mak.” käyttää tätä termiä 1. Kristuksen kahden luonteen yhdistymisestä, samoin kuin Irenaeus, Origenes, Gregorius Nyssalainen (Stiglmayr op. cit. s. 693). 2. sielun liitosta Jumalan kanssa, Jumalan olemuksen, Jumalan armon, rakkauden, kauneuden, kauneuden, valon kirkkauden, sulhasen Kristuksen, Herran, Pyhän Hengen kanssa, Irenaeuksen, Klemens Aleksandrialaisen, Origeneen, Metodios Olymposlaisen, Athanasioksen, Gregorius Nyssän mukaan (Stiglmayr op. cit. s. 70). 3. Ruumiin ja sielun liitosta. 4. sielun ja pahan liiton puolesta, muodollisesti ja tosiasiallisesti samaa mieltä Origeneen ja Gregorius Nyssan kanssa (Stiglmayr op. cit. s. 65). – Kaiken tämän jälkeen Stiglmayrin näkemykseen (op. cit. s. 72), jonka mukaan ”Mak. ei tarvinnut lainata ilmaisujaan ja esimerkkejään tässä suhteessa stoalaisilta, koska he olivat kristillisessä kirjallisuudessa paljon lähempänä häntä”, voidaan todennäköisesti yhtyä.

3Gregorius Nyssalainen (De hom. opif. c. 6 Migne, P. G. XLIV 140 A) kehittää samoja ajatuksia, kuten Stiglmayr (Theologie und Glaube III (1911) 274 f.) havaitsee: ”Sisäinen henki läpäisee jokaisen aistielimen . . . Se näkee silmien kautta sen, mikä on näkyvää, se ymmärtää korvan kautta sen, mitä puhutaan …, se käyttää kättä kaikkeen, mitä se haluaa, sen kautta se tarttuu siihen tai työntää sen pois, riippuen siitä, pitääkö se sitä hyödyllisenä.” ”Vai”, kysyy Stiglmayr, ”onko Klemens Aleksandrialainen (Strom. 6, 16 Migne, P. G. IX 360 C) molempien yhteinen lähde?” ”Vai”, kysyy Stiglmayr. Klemens kirjoittaa: Henki … kulkee kokonaan aistien ja muun ruumiin läpi ja kärsii ensin ruumiin kautta… Ruumiillisen hengen kautta ihminen tuntee, himoitsee, iloitsee, vihastuu, saa ravintoa, kasvaa.

 

10.

Samalla tavoin rajaton ja käsittämätön Jumala pienensi itseään hänen edukseen. Hän pukeutui tämän ruumiin jäseniin ja syleili itseään, mutta pidättäytyi saavuttamattomasta kirkkaudestaan. Lempeydestä ja ihmisystävällisyydestä hän muuttaa itsensä ja tekee itsensä ruumiilliseksi, sekoittuu1 ja yhdistyy pyhiin, uskoviin ja hänelle mieluisiin sieluihin ja tulee Paavalin sanonnan mukaan ”yhdeksi hengeksi ‘2 heidän kanssaan. Sielusta tulee niin sanoakseni sielu, olemisesta tulee olemus, jotta sielu voi vaeltaa ’uudessa elämässä ”3 ja maistella kuolematonta elämää ja päästä osalliseksi katoamattomasta kirkkaudesta, jos se on hänen arvoisensa ja hänelle mieluinen. Onhan hän kutsunut tämän näkyvän luomakunnan olemassaoloon rikkaassa, värikkäässä monimuotoisuudessa olemattomasta aineesta. Ennen kuin se syntyi, sitä ei ollut olemassa. Mutta tahtonsa avulla hän on helposti luonut aineet olemattomuudesta, kiinteät ja kovat, esimerkiksi maan, vuoret, puut (näette niiden luonnollisen kovuuden), sitten keskikokoiset – vedet (niistä hän kutsui linnut olemassaoloon), lopulta hienovaraisemmat – tulen, tuulet ja olennot, jotka ovat hienovaraisuutensa vuoksi ruumiilliselle silmälle näkymättömiä.

1.Katso h. 4, 9 1.

2.1. Kor. 6, 17.

3.Room. 6, 4.

 

11.

Näin Jumalan moninaisen viisauden rajaton ja sanoin kuvaamaton taito on luonut olemattomista asioista kiinteämmät, hienommat ja pehmeämmät ruumiit, jotka kestävät hänen tahtonsa kautta; kuinka paljon enemmän hän, joka on niin kuin hän tahtoo ja mitä hän tahtoo, muuttaa itsensä sanomattomasta suosiosta ja mittaamattomasta hyvyydestä, pienentää itseään, ottaa ruumiillisuuden tarpeidensa mukaan ja rinnastaa itsensä pyhiin, arvokkaisiin, uskoviin sieluihin, niin että näkymättömät näkyvät heille ja käsittämättömät koskettavat sielun hienon luonteen mukaisesti; näin he tuntevat hänen suloisuutensa ja maistavat hänen sanomattoman valonsa makeutta välittömässä kokemuksessa. Jos hän tahtoo, hänestä tulee tuli, joka kuluttaa kaikki ulkopuolelta tuodut sielun pahat intohimot. Sillä sanotaanhan: ”Meidän Jumalamme on kuluttava tuli. ”1 Jos hän tahtoo, hänestä tulee sanoin kuvaamaton, sanoin kuvaamaton rauha, niin että sielu virkistyy jumalallisesta levosta; jos hän tahtoo, ilo ja rauha, jotka vaalivat ja ravitsevat sielua.

1.Deut. 4, 24; Hebr.12, 29

 

 

12.

[Mutta jos Jumala, ilosta ja riemusta järkiperäisiä luotuja kohtaan, haluaa rinnastaa itsensä johonkin luotuun, esimerkiksi valon kaupunkina Jerusalemina tai taivaallisena Siionin vuorena, hän voi tehdä kaiken tämän mielensä mukaan. Sillä näin sanotaan: ”Te olette tulleet Siionin vuorelle ja elävän Jumalan kaupunkiin, taivaalliseen Jerusalemiin. ”1 Hänellä ei ole mitään vaikeuksia tai vaikeuksia omaksua mitä tahansa muotoa, jonka hän haluaa arvokkaille, uskoville sieluilleen. Ihmisen tulee vain pyrkiä tulemaan hänen ystäväkseen ja suosikikseen, ja hän todella näkee suorassa kokemuksessa ja havaitsemisessa taivaallisia tavaroita, sanoin kuvaamatonta autuutta, jumaluuden rajattomia rikkauksia, sellaisia, joita ”yksikään silmä ei ole nähnyt, yksikään korva ei ole kuullut eikä yksikään ihmisen sydän ole päässyt niihin sisälle ”2, Herran Henki, josta tulee lepo ja autuus, nautinto ja iankaikkinen elämä arvokkaille sieluille. Herra myös muuttaa itsensä ruoaksi ja juomaksi, kuten evankeliumissa on kirjoitettu: ”Joka syö tätä leipää, elää iankaikkisesti ‘3 virkistääkseen sielua sanoin kuvaamattomasti ja täyttääkseen sen hengellisellä ilolla, sillä hän sanoo: ’Minä olen elämän leipä ”4. Samoin hän tekee itsestään myös taivaallisen lähdejuoman. Hän sanoo: ”Joka juo vettä, jonka minä hänelle annan, siitä tulee hänessä veden lähde, joka virtaa iankaikkiseen elämään. ‘5 Ja [apostoli] sanoo: ’Me kaikki olemme juoneet samaa juomaa. ”6

1.Hebr. 12:22.

2.1. Kor. 2:8.

3.Joh.6:35.

4.Ibid. [Joh.6:38.

5.Ibid. [Joh.4:13 f.

6.1. Kor. 10, 4.

 

13.

Näin hän ilmestyi jokaiselle pyhälle isälle niin kuin hän tahtoi ja kuten hän halusi, eri tavalla Aabrahamille, eri tavalla Iisakille, eri tavalla Jaakobille, eri tavalla Nooalle, Danielille, Daavidille, Salomolle, Jesajalle ja jokaiselle pyhälle profeetalle. Eri tavalla Elialle, eri tavalla Moosekselle; ja olen sitä mieltä, että Mooseksella oli pääsy tuohon hengelliseen pöytään koko sen ajan, kun hän oli vuorella ja paastosi neljäkymmentä päivää nauttien rikkaista nautinnoista. Niinpä hän ilmestyi kullekin pyhälle niin kuin halusi, virkistääkseen heitä, pelastaakseen heidät ja johdattaakseen heidät Jumalan tuntemiseen. Sillä kaikki on hänelle helppoa, kaikki, mitä hän tahtoo, ja niin kuin hän tahtoo, hän pienentää, ruumiillistaa ja muuttaa itsensä ja ilmestyy niille, jotka häntä rakastavat, saavuttamattomassa valon loistossa; suuressa, sanomattomassa rakkaudessa hän ilmoittaa itsensä voimansa mukaan arvoisille sieluille. Sielu, joka on sydämen halun ja toivon, uskon ja rakkauden kautta tehty kelvolliseksi vastaanottamaan itseensä tuon ”korkeamman voiman ”1, hengen taivaallisen rakkauden, joka vastaanottaa kuolemattoman elämän taivaallisen tulen, on totuudessa vapautettu kaikesta maallisesta rakkaudesta ja kaikesta jumalattomuuden kahleesta.

1.Luukas 24:49.

 

14.

Aivan kuten tulessa oleva rauta1 tai lyijy, kulta tai hopea menettää luonnollisen kovuutensa ja muuttuu pehmeäksi, ja mitä kauemmin se on tulessa, sitä enemmän se luovuttaa ja muuttaa luonnollista jäykkyyttään tulen valtavan kuumuuden seurauksena, niin myös sielu, joka kieltää maailman, innokkaasti etsiessään, ponnistellessaan ja kamppailussaan p. 31 kaipaa yksinomaan Herraa, odottaa häntä lakkaamatta toivossa ja uskossa ja ottaa itseensä tuon jumaluuden taivaallisen tulen ja Hengen rakkauden, on todella vapaa kaikesta maallisesta rakkaudesta ja vapautunut kaikista pahoista intohimoista, hän irrottautuu kaikesta, hänen luonnollinen olotilansa ja synnin kovuus muuttuvat, hän pitää kaikkea tarpeettomana, vain taivaallisessa Sulhasessaan, jonka hän on vastaanottanut, hän löytää levon palavassa, sanoinkuvaamattomassa rakkaudessa häntä kohtaan.

1.Stiglmayrin (Theologie und Glaube III (1911) 286) mukaan tätä vertausta raudasta käytti todennäköisesti ensimmäisen kerran Kyrillos Jerusalemilainen (Cat. 17, 4 Migne, P. G. XXXIII 986 C) havainnollistamaan Pyhän Hengen pääsyä sieluun. Hän kirjoittaa: ”Kun raudan tuli tunkeutuu tiheyteen, kaikesta tulee tulta. Kylmästä [raudasta] tulee kuumaa, mustasta tulee kirkasta ja valoisaa. Jos tuli, joka on ruumis, tunkeutuu rautaruumiiseen ja toimii siten esteettä, miksi ihmettelette, kun Pyhä Henki tunkeutuu sielun sisimpään?”.

 

15.

[Minä sanon teille, että jos hänellä olisi omat rakkaat veljensä silmiensä edessä, hän kääntyisi pois heistä, he olisivat hänelle esteenä siinä rakkaudessa. Sillä tämä on hänen elämänsä ja hänen ilonsa: salaperäinen, sanoinkuvaamaton yhteys taivaallisen Kuninkaan kanssa. Juuri se rakkaus, joka kumpuaa lihallisesta liitosta, erottaa [miehen] isästä, äidistä ja veljistä; kaikesta tästä tulee hänen hengelleen vierasta; ja kun hän rakastaa naista, hän rakastaa häntä vain joksikin vieraaksi; hänellä on kaikki rakkautensa vain puolisoaan kohtaan. Sillä sanotaan: ”Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja kiinnittyy vaimoonsa, ja heistä kahdesta tulee yksi liha. ”1 Jos lihallinen rakkaus on näin irrotettu kaikesta [muusta] rakkaudesta, kuinka paljon enemmän kaikki ne, jotka ovat arvokkaita omistamaan tuon pyhän, taivaallisen, rakastetun Hengen totuudessa, vapautuvat kaikesta maallisesta rakkaudesta, kaikki muu tuntuu tarpeettomalta, koska heidät valtaa taivaallinen kaipaus häneen ja he ovat yhdistyneet häneen, joka on astunut alas heidän luokseen. Sillä he kaipaavat häntä, he ajattelevat häntä, he elävät hänessä, heidän ajatuksensa asuvat hänen kanssaan, heidän mielensä on aina hänen kanssaan, jumalallisen, taivaallisen rakkauden ja hengellisen halun vallassa.

1.Gen. 2, 24; Matt. 19, 5; Mark. 10, 7; Ef.5, 31; 1. Kor. 6, 16.

 

16.

Koska siis, rakkaat veljet, tällaiset tavarat on asetettu eteemme ja koska Herra on antanut meille tällaiset lupaukset, heittäkäämme pois kaikki esteet, jättäkäämme syrjään kaikki maallisuus ja omistautukaamme kaihoisalla halulla yksinomaan tälle hyvälle. 32 ainoastaan tuolle hyvälle; silloin voimme saada osalliseksi siitä sanomattomasta Hengen rakkaudesta, jota pyhä Paavali kehottaa meitä etsimään sanoessaan: ”Pyrkikää rakkauteen ”1, voimme tulla sen arvoisiksi, että kovuutemme muutetaan Korkeimman oikeuksilla, ja jumalallisen Hengen rakkauden haavoittamina saavuttaa hengellisen lempeyden ja tyyneyden. Sillä Herra osoittaa meille suurta rakkautta ja hellää armoa, kun käännymme varauksetta hänen puoleensa ja repäisemme itsemme irti kaikesta, mikä on häntä vastaan. Sillä vaikka me käännymme pois elämästä suuren tietämättömyyden, kypsymättömyyden ja pahuuteen taipuvaisuuden seurauksena ja, koska emme halua muuttaa mieltämme, asetamme monia esteitä tiellemme, hän kuitenkin armahtaa meitä syvästi ja odottaa kärsivällisesti sitä aikaa, jolloin me käännymme, tulemme hänen luoksensa ja ”sisäinen ihmisemme ‘2 valaistuu, niin ettemme joutuisi häpeään ’tuomiopäivänä ”3.

1.1. Kor. 14:1.

2.Room. 7, 22; Ef.3, 16; 2 Kor. 4, 16.

3.Matt. 10, 15; 11, 22. 24; 12, 36; vrt. 2. Piet. 2, 9; 3, 7.

 

17.

Mutta jos tämä tuntuu meille vaikealta hyveen vaikean harjoittamisen vuoksi tai pikemminkin vastustajan kuiskausten ja neuvojen vuoksi, niin katso, hän kuitenkin armahtaa meitä ja odottaa pitkämielisesti kääntymystämme; vaikka teemme syntiä, hän sietää meitä ja odottaa katumustamme; vaikka kaadumme, hän ei häpeä ottaa meitä takaisin, kuten profeetta sanoo: ”Eikö se, joka kaatuu, nouse ylös, tai se, joka kääntyy poispäin, palaa takaisin?”. ”1 Olkoon meillä hyvä tahto, kääntykäämme hänen puoleensa heti ja oikealla tavalla ja etsikäämme häneltä apua. Silloin hän on valmis pelastamaan meidät. Sillä hän ottaa armollisesti vastaan tahtomme kiihkeän impulssin, jos käännämme sen häntä kohti niin pitkälle kuin se on voimissamme, sekä tahdosta virtaavan lujan uskon ja valmiin mielen, mutta hän itse vaikuttaa meissä sen täyttymisen täydessä laajuudessaan. Pyrkikäämme siis, rakkaat, Jumalan lapsina hylkäämään kaikki ennakkoluulot, välinpitämättömyys ja velttous ja tulkaamme hänen urheiksi ja halukkaiksi seuraajikseen. Älkäämme lykätkö sitä päivästä toiseen pahuuden valon pettäminä. Sillä me emme tiedä, milloin meidän on lähdettävä lihastamme. Suuret ja sanoin kuvaamattomat ovat kristityille annetut lupaukset, niin suuret, että kaikkea taivaan ja maan kirkkautta ja kauneutta, kaikkea muuta rikkautta ja moninaisuutta, näkyvien asioiden rikkautta, loistoa ja nautintoa ei voi verrata yhden ainoan sielun uskoon ja rikkauteen.

1.Jer.8, 4.

 

18.

Kuinka on siis mahdollista, että tällaisten Herran rohkaisujen ja lupausten edessä emme ole valmiita lähestymään häntä täysin ja täydellisesti, omistamaan itseämme kokonaan hänelle, luopumaan kaikesta evankeliumin mukaan ja kieltämään jopa elämämme1 ja rakastamaan häntä yksin, [kuinka on ajateltavissa, että] me [haluaisimme rakastaa] mitään muuta yhdessä hänen kanssaan?”. Miettikää kaikkea tätä! Mikä kunnia onkaan meidän! Minkä pelastuksen Herra on tehnyt isien ja profeettojen päivistä lähtien! Mitä lupauksia on annettu! Mitä rohkaisuja! Millaista armoa Herra on osoittanut meille alusta alkaen! Lopuksi hän on osoittanut sanoin kuvaamattoman rakkautensa meitä kohtaan omalla tulemisellaan ja ristiinnaulitsemisellaan johdattaakseen meidät elämään, jos me käännymme. Siitä huolimatta emme luovu omasta tahdostamme ja rakkaudestamme maailmaan, ennakkokäsityksistämme ja huonoista tavoistamme. Tämän seurauksena osoitamme olevamme vähäuskoisia tai jopa epäuskoisia. Ja katso, kaikesta tästä huolimatta hän osoittaa olevansa rakastava meitä kohtaan, näkymättömästi vartioi ja huolehtii meistä, ei hylkää meitä ikuisesti maailman pahuudelle ja petokselle syntiemme mukaan, ei anna meidän hukkua suuressa hyvyydessään ja pitkämielisyydessään, vaan pikemminkin vahtii korkeudesta nähdäkseen, milloin me käännymme hänen puoleensa.

1.Matt. 16:24; Mark. 8:34; Luuk.9:23.

 

19.

Mutta pelkään, että jos jatkamme huoletonta asennettamme ja annamme ennakkoluulojemme [väärien] mielipiteidemme viedä meidät mukanaan, apostolin sanat toteutuvat: ”Vai halveksitteko te hänen ystävällisyytensä, kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä rikkauksia? Ettekö tiedä, että Jumalan hyvyys johdattaa parannukseen? ”1 Mutta jos hänen pitkämielisyytensä, hyvyytensä ja kärsivällisyytensä edessä me vain teemme lisää syntejä ja saamme välinpitämättömyydellämme ja holtittomuudellamme vain vielä raskaammat tuomiot päällemme, silloin toteutuu sana: ‘Mutta paatuneen ja katumattoman sydämenne jälkeen te keräätte itsellenne vihaa Jumalan oikeudenmukaisen tuomion vihapäiväksi ja ilmestymispäiväksi ’2. Jumala osoittaa suurta, sanoinkuvaamatonta ystävällisyyttä ja sanoinkuvaamatonta kärsivällisyyttä ihmiskuntaa kohtaan, jos vain tulemme järkiinsä ja pyrimme kääntymään hänen puoleensa koko sydämestämme, jotta voimme saavuttaa pelastuksen.

1.Room. 2:4.

2.Ibid. [Room. 2, 5.

20.

Jos haluatte saada käsityksen Jumalan pitkämielisyydestä ja suuresta hyvyydestä, ottakaamme siitä selvää ”Jumalan antamista kirjoituksista ”1. Katsokaa Israelin kansaa, josta isät olivat lähtöisin, jolle lupaukset oli tarkoitettu, josta ”Kristus on tullut esiin lihan mukaan”, jolle Jumalan palvelus ja ”liitto kuuluivat ”2. Kuinka paljon se on tehnyt syntiä! Kuinka usein se onkaan luopunut! Siitä huolimatta hän ei hylännyt heitä (israelilaisia) ikuisesti, vaan ennemminkin alisti heidät oikeaan aikaan kurituksille heidän omaksi edukseen, tarkoituksenaan pehmentää heidän ”sydämen kovuuttaan ”3 ahdistuksen kautta, käännytti, kehotti [heitä], lähetti profeettoja. Ja kuinka kauan hän osoitti kärsivällisyyttään, kun he tekivät syntiä ja loukkasivat häntä! Kun he kääntyivät, hän otti heidät ilolla vastaan; ja vaikka he kääntyivät jälleen pois hänestä, hän ei jättänyt heitä, vaan kutsui heitä kääntymykseen profeettojen kautta . He tosiaankin kääntyivät toistuvasti pois hänestä, ja silti hän sieti [heitä] ilolla ja otti [heidät] rakastavasti vastaan niin usein kuin he kääntyivät uudelleen, kunnes lopulta he toivat päälleen suurimman synnin, kun he laskivat kätensä omaan Herraansa, jonka he odottivat olevan heidän Vapahtajansa ja Lunastajansa, kuninkaansa ja profeettansa pyhien isien ja profeettojen perinteiden mukaan. Sillä kun hän tuli, he eivät ottaneet häntä vastaan, vaan päinvastoin häpäisivät häntä suuresti ja lopulta rankaisivat häntä ristinkuolemalla. Tämän suuren loukkauksen ja hirvittävän rikoksen seurauksena heidän syntiensä mitta, joka oli jo noussut korkeimmalle tasolle, tuli täyteen, ja niinpä heidät hylättiin lopullisesti ikuisiksi ajoiksi, sillä Pyhä Henki poistui heistä, kun temppelin verho revittiin4. Niinpä heidän temppelinsä luovutettiin pakanoille, tuhoutui ja raunioitui Herran sanan mukaisesti: ”Ei jätetä kiveäkään toisen päälle, jota ei hajotettaisi. ”5 Niinpä heidät luovutettiin ikuisiksi ajoiksi pakanoille, heidät hajotettiin ulkomaille niiden hallitsijoiden toimesta, jotka johtivat heidät tuohon aikaan vankeuteen, eivätkä he enää saaneet palata omalle alueelleen.

1.2. Tim. 3:16.

2.Room. 9, 5. 4.

3.Vrt. 5. Moos. 10, 16.

4.Matt. 27:51.

5.Ibid. [Matt. 24, 2; Mark. 13, 2; Luuk.21, 6.]

 

21.

Niinpä hän on nytkin rakastava, ystävällinen ja pitkämielinen jokaista meistä kohtaan, vaikka hän näkee suuret virheensä, ja hän odottaa rauhallisesti aikaa, jolloin hän tulee järkiinsä ja kääntyy pois synneistään, ja sydämellisellä rakkaudella ja ilolla hän toivottaa tervetulleeksi ne, jotka luopuvat synnistä. Sillä näin hän sanoo: ”Ilo vallitsee syntisen päällä, joka tekee parannuksen. ‘1 Ja taas: ’Ei ole Isäni tahto, että yksikin näistä vähäisistä hukkuu. ”2 Mutta jos joku kokee Jumalan suuren hyvyyden ja pitkämielisyyden, joka ei kosta yksittäisiä syntejä ja rikkomuksia, niin salaisia kuin ilmiselviä, joka valvoo, vaikenee ja odottaa ikään kuin kääntymystä, ja jos hän ei kosta yksittäisiä syntejä ja rikkomuksia, niin salaisia kuin ilmiselviä, joka valvoo, vaikenee ja odottaa ikään kuin kääntymystä. 36 ja jos hän kuitenkin menee rohkeudessaan niin pitkälle, että hän kasaa syntejä syntien päälle, kasaa nautintoa nautinnon päälle, kasaa vääryyttä vääryyden päälle, niin hän täyttää syntien mitan, vaipuu lopulta turmioon, josta ei enää voi nousta, menettää voimansa, joutuu kokonaan pahan vallan alle ja hukkuu.

1.Luuk. 15:10.

2.Matt. 18: 14.

 

22.

Näin kävi sodomalaisille. Koska he tekivät paljon syntiä eivätkä tehneet parannusta, he vajosivat lopulta niin alas enkeleitä kohtaan tekemänsä häpeällisen loukkauksen vuoksi – he halusivat harrastaa luonnotonta haureutta heidän kanssaan -, etteivät he enää löytäneet tietä parannukseen, vaan heidät hylättiin ikuisesti. Sillä he olivat täyttäneet synnin mitan, jopa ylittäneet sen. Siksi heidät poltettiin tulessa jumalallisena rangaistuksena1. Näin oli myös Nooan aikana. Koska ihmiset olivat syyllistyneet moniin rikkomuksiin eivätkä osoittaneet parannusta, he sortuivat sellaisiin synteihin, että koko maa lopulta tuhoutui [heidän takiaan]. Jumala oli myös lempeä egyptiläisiä kohtaan, jotka toivat suuren syyllisyyden päälleen ja tekivät syntiä Jumalan kansaa vastaan, eikä langettanut heille sellaisia rangaistuksia, että he tuhoutuivat kokonaan. Ainoastaan kasvattaakseen heitä ja saadakseen heidät katumaan ja muuttamaan mielensä hän aiheutti heille näitä pieniä kurituksia; hän oli kärsivällinen [heidän kanssaan] ja odotti heidän kääntymystään. He tekivät raskaasti syntiä Jumalan kansaa vastaan. He kääntyivät, mutta tämä askel suututti heidät uudelleen, he palasivat takaisin vanhaan epäuskoon, jonka syy oli heidän pahassa tahdossaan, ja sortivat Jumalan kansaa. Kun Jumala sitten antoi Mooseksen johdattaa kansan pois Egyptistä monien ihmeiden avulla, he tekivät uuden, vakavan synnin; he vainosivat Jumalan kansaa. Tästä syystä jumalallinen rangaistusoikeus tuhosi ja hävitti heidät kokonaan ja hukutti heidät veden tulviin, koska se ei enää pitänyt heitä ajallisen elämän arvoisina.

1.Gen. 19: 4 ja sitä seuraavat.

 

23.

Samoin Israelin kansa, joka, kuten olemme sanoneet, teki raskaasti syntiä ja eksyi, joka murhasi Jumalan profeetat ja teki monia muita vääryyksiä, kun Jumala odotti kärsivällisesti ja hiljaa heidän kääntymystään, vaipui lopulta niin alas, ettei sillä enää ollut voimia nousta ylös. He (israelilaiset) laskivat kätensä Herran majesteetin päälle. Siksi heidätkin hylättiin ja karkotettiin ikuisiksi ajoiksi; profetia, pappeus ja jumalanpalvelus otettiin heiltä pois ja annettiin uskoviksi tulleille pakanoille, niin kuin Herra sanoi: ”Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka kantaa sen hedelmiä. ”1 Sillä siihen asti Jumala oli kestänyt heitä, ollut kärsivällinen [heidän kanssaan], armahtanut heitä lakkaamatta. Mutta koska he olivat täyttäneet synnin mitan, jopa ylitsevuotavaksi asti, ja panneet kätensä Herran majesteetin päälle, Jumala hylkäsi heidät ikuisesti.

1.Matt. 21:43.

 

24.

[Olemme käsitelleet tätä asiaa, rakkaani, melko pitkään. Olemme pyhien kirjoitusten ajatusten perusteella antaneet todisteita siitä, että meidän on käännyttävä melko nopeasti ja kiiruhtava Herran luo. Hän on täynnä suosiota, hän odottaa meitä ja ottaa meidät vastaan suurella ilolla, jos hylkäämme kokonaan kaiken pahuuden ja huonot ennakkoluulot ja käännymme. Sillä muuten halveksuntamme [Herraa kohtaan] kasvaa päivä päivältä, syntejä kertyy meihin, ja seurauksena on, että saamme osaksemme Jumalan vihan. Sen vuoksi kääntykäämme kaikella ahkeruudella ja tulkaamme hänen luokseen vilpittömällä sydämellä, emmekä epätoivoisesti – sillä sekin on ominaista pahuudelle ja ilkeydelle – pelastuksen suhteen entisten syntien muistamisen yhteydessä, jotka pyrkivät syöksemään ihmisen epätoivoon, velttouteen, välinpitämättömyyteen ja huolimattomuuteen, jotta hän ei kääntyisi ja tulisikaan Herran luokse ja saavuttaisi pelastusta, vaikkakin Herran suuri hyvyys on ihmissuvun silmien edessä.

 

25.

Mutta jos meille tuntuu vaikealta, jopa mahdottomalta päästä pois niistä monista synneistä, joihin olemme ikään kuin kahlittuina – jo tämä yksinään, kuten olen sanonut, on pahuuden kuiskaus ja este pelastuksellemme – muistakaamme ja miettikäämme, miten Herra, kun hän vaelsi maan päällä, hyvyydessään teki sokean näkeväksi, kihomaton terveeksi, paransi kaikki sairaudet, herätti kuolleet, jotka olivat jo menneet mätänemään, teki kuuron kuulevaksi, karkotti yhdestä ainoasta miehestä legioonan paholaisia ja antoi hänelle, joka oli langennut hirvittävään mielenvikaisuuteen, lähetin [corr. : ”mieli” eikä ”lähetys”]1. Kuinka paljon enemmän hän ei siis johda sielua, joka kääntyy hänen puoleensa, hakee hänen armoaan ja anoo hänen apuaan, kääntymykseen, kiihkottomuuden autuaalliseen nautintoon, kaikkien hyveiden omaksumiseen ja ”mielen uudistumiseen ”2! Kuinka hän palauttaa hänen hengellisen terveytensä ja näkönsä, rauhoittaa ajattelunsa, johdattaa hänet epäuskon sokeudesta ja kuuroudesta, tietämättömyydestä ja pelottomuudesta hyveen viisauteen ja sydämen puhtauteen! Sillä sama, joka muodosti ruumiin, loi myös sielun. Ja aivan kuten hän maanpäällisen elämänsä aikana hyvänä ja ainoana lääkärinä antoi niille, jotka tulivat hänen luokseen apua ja parannusta hakemaan, runsaasti heidän tarpeensa mukaan, niin hän tekee samoin hengellisessä maailmassa.

1.Luuk.8:27 ff.

2.Room. 12: 2.

 

26.

Hän on siis jo osoittanut niin sydämellistä armoa turmeltuvia, kuolevaisia ruumiita kohtaan ja antanut jokaiselle vapaaehtoisesti ja armollisesti sen, mitä hän on häneltä pyytänyt. Kuinka paljon suuremmalla nopeudella ja halukkaasti hän ei antaisi lunastusta ja parannusta kuolemattomalle, katoamattomalle, katoamattomalle sielulle, joka makaa sairaana tietämättömyyden, pahuuden, epäuskon, pelottomuuden ja muiden syntisten intohimojen vallassa, jos se tulee Herran luo, hakee häneltä apua, katsoo hänen armoonsa ja sillä on kaipaava halu saada häneltä Hengen armoa lunastuksekseen ja pelastuksekseen, vapautukseksi kaikesta pahuudesta ja kaikista intohimoista! Hän itse sanoi: ”Kuinka paljon enemmän taivaallinen Isä tuomitsee niitä, jotka huutavat häntä yötä päivää!”1 Ja hän lisää: ”Minä sanon teille, että hän tuomitsee heidät nopeasti ”2. Ja toisaalla hän taas kehottaa: ”Pyytäkää, niin teille annetaan; sillä jokainen, joka pyytää, saa, ja joka etsii, löytää, ja sille, joka kolkuttaa, avataan. ‘3 Ja lisäksi hän lisää: ’Kuinka paljon enemmän teidän taivaallinen Isänne antaa Pyhän Hengen niille, jotka häntä pyytävät!”4″Totisesti minä sanon teille: Vaikka hän ei antaisikaan hänelle sen tähden, että hän on hänen ystävänsä, hän kuitenkin nousee hänen kiihkeyttään ja antaa hänelle niin paljon kuin hän tarvitsee ”5.

1.Luuk.18:7.

2.Ibid. [Luuk.18:8.]

3.Matt. 7:7 f.; Luuk.11:9 f.

4.Luuk.11:13.

5.Ibid. [Luuk.11:8.]

 

27.

Siksi meidän pitäisi anoa häntä epäröimättä, lakkaamatta ja luottavaisesti hänen armollista apuaan. Hän on kutsunut meitä tähän kaikissa näissä sanoissa. Sillä hän tuli syntisten1 tähden, jotta he kääntyisivät hänen puoleensa ja jotta hän parantaisi heidät, jos he uskovat häneen. Mutta meidän on parhaan kykymme mukaan hylättävä pahat ennakkokäsityksemme, vihattava maailman pahoja tekoja ja petollisia haluja, kieltäydyttävä pahoista ja tyhmistä ajatuksista ja aina kaikin voimin takerruttava häneen. Silloin hän on myös valmis antamaan meille apuaan. Siksi hän on armollinen, elämän antaja, parantumattomien intohimojen pelastaja; hän luo pelastuksen niille, jotka huutavat häntä ja kääntyvät hänen puoleensa, jotka vapaalla tahdonpäätöksellä luopuvat kaikesta maallisesta rakkaudesta niin pitkälle kuin mahdollista, kääntävät mielensä pois maasta ja tarrautuvat häneen kaihoisalla halulla. Sielu, joka pitää kaikkea turhana, joka ei löydä nautintoa mistään maallisesta, vaan odottaa nautintoa ja iloa hänen rakkauden autuudestaan, saa kunnian saada hänen apunsa. Jos hän on saanut ”taivaallisen lahjan ‘2 tällaisen uskon kautta, jos hänen kaipuunsa on armosta runsaasti tyydytetty, jos hän yksimielisesti ja mielellään palvelee Pyhää Henkeä, jos hän edistyy joka päivä hyvässä, jos hän pysyy sinnikkäästi ’vanhurskauden tiellä ‘3, jos hän pysyy loppuun asti taipumattomana, jos hän ei astu mihinkään yhteyteen jumalattomuuden puolueen kanssa eikä ’millään tavoin sureta armoa ”4, silloin häntä kunnioitetaan iankaikkisella pelastuksella kaikkien pyhien kanssa. Heidän jäljittelijänään hän oli heidän toverinsa ja kumppaninsa jo elämänsä aikana maailmassa. Aamen. 5.

1.Vrt. 1. Tim. 1:15.

2.Hebr. 6:4.

3.Sananlaskut 8:20; 12:28; 16:31; Matt. 21:32; 2. Piet. 2:21.

4.Ilmaus: ”surettaa armoa” (λυπεῖν τὴν χάριν) [lypein tēn charin) esiintyy jo varhaiskristillisessä kirjallisuudessa kirjeessä Diognetille XI 7, joka on kirjoitettu 2. tai 3. vuosisadalla. Ks. E. Preuschen, Griechisch-Deutsches Handwörterbuch zu den Schriften des Neuen Testamentes und der übrigen urchristlichen Literatur, Giessen 1910, col. 672 kohdassa λυπέω [lypeō].

 

 

 

 

  1. Saarna.

1.

Kristittyjen ja tämän maailman ihmisten välillä on suuri ero. Sillä toisilla on maailman henki, he ikävöivät sydämensä ja mielensä maallisissa siteissä; mutta toiset kaipaavat taivaallisen Isän rakkautta, heillä on vain Hänet silmiensä edessä kiihkeässä himossa.

Kristittyjen maailma on erilainen, heidän elämäntapansa, ajattelunsa, puheensa ja toimintansa on erilainen kuin tämän maailman ihmisten elämäntapa, heidän ajattelunsa, puheensa ja toimintansa on erilainen. Nuo ovat erilaisia ja nämä ovat erilaisia, niiden välillä on suuri ero. Sillä maan asukkaat ja tämän maailman lapset ovat kuin jyvä, jota ravistellaan tämän maan seulassa. Heidät seulotaan tämän maailman epävakaissa ajatuksissa, maallisten asioiden ja halujen ja mitä erilaisimpien maallisten ajatusten jatkuvassa levottomuudessa. Saatana ravistelee sieluja ja seuloo seulassa eli maallisissa asioissa koko syntisen ihmissuvun Aadamin syntiinlankeemuksesta lähtien, joka rikkoi käskyn ja joutui siten pahuuden ruhtinaan valtaan. Hänelle annettiin valta ja siitä lähtien hän on seulonut tämän maailman lapsia lakkaamatta harhaanjohtavissa ja hämmentävissä ajatuksissa ja ravistellut heitä maailman seulassa.

 

2.

Sillä niin kuin seulassa viljaa seuloja heittelee, ravistelee ja kääntelee siinä jatkuvasti, niin pahuuden ruhtinas pitää kaikkia ihmisiä vangittuina maallisissa asioissa, ravistelee ja riepottelee heitä siinä ja vie heidät turhien ajatusten, häpeällisten halujen ja maallisten, maallisten siteiden kautta turmioon. Hän vangitsee, ravistelee ja viettelee lakkaamatta koko syntistä Aatamin perhettä. Niinpä Herra ennusti apostoleilleen, että heidän on valmistauduttava pahan (paholaisen) hyökkäykseen: ”Saatana on rukoillut teitä seulomaan teidät kuin vehnän, mutta minä olen rukoillut Isääni, ettei teidän uskonne raukeaisi. ‘1 Luojan Kainille lausuma sana, avoimesti julistettu tuomio: ’Sinä huokaat ja vapiset ja tulet ajetuksi maan päällä ”2, on kaikkien syntisten tyyppi ja kuva, joka heillä on sisällään. Niinpä koko Aadamin suku siitä lähtien, kun se on langennut syntiin käskyn rikkomisen kautta, kantaa tätä kuvaa kätkettynä sisimmässään; sitä ajavat ympäriinsä kaikenlaiset kauhun ja pelon ja hämmennyksen epävakaat ajatukset, moninaiset, erilaiset halut ja himot. Jokaista sielua, joka ei ole ”Jumalasta syntynyt ‘3, ’tämän maailman ruhtinas ”4 heittelee. Ja aivan kuten seulassa olevaa jyvää ravistellaan jatkuvasti, niin hän ravistelee ihmisten ajatuksia monin eri tavoin, ravistelee ja noituu heidät kaikki petollisilla, maallisilla lihallisilla haluilla, pelottavilla haamuilla ja pelottavilla laukauksilla.

1.Lk. 22:31 f.

2.Gen. 4:14.

3.Joh.1, 13; 1. Joh.3, 9; 4, 7; 5, 4. 18.

4.Joh.12, 31; 14, 30; 16, 11

 

3.

Herra osoittaa myös, että ne, jotka noudattavat pahan (paholaisen) harhoja ja käskyjä, kantavat sisällään jumalattoman Kainin kuvaa, kun hän moittii heitä sanoilla: ”Te haluatte toimia isänne halujen mukaan; hän oli alusta alkaen ihmisten murhaaja, eikä häntä todellisuudessa ollut olemassa. ‘1 Siksi koko syntinen Aadamin ihmissuku kantaa sisällään tuota tuomiota: ’Te huokaatte ja vapisette ja teidät saatana seuloo maan seulassa”. Sillä aivan kuten yhdestä Aadamista on koko ihmissuku levinnyt maan päälle, niin myös yksi intohimojen pahuus on siirtynyt syntiseen ihmissukuun2. Nyt pahuuden ruhtinas voi seuloa kaikki epävakaat, maalliset, turhat ja sekavat ajatukset. Aivan kuten yksi ainoa tuuli voi ravistella ja ravistella kaikkia kasveja ja viljelykasveja tai kuten yksi yön pimeys leviää koko maan päälle, niin pahuuden ruhtinas, joka on tavallaan pahuuden ja kuoleman hengellinen pimeys ja kätketty, villi myrskytuuli, ravistelee koko ihmissukua maan päällä, ajaa sitä ympäriinsä epävarmoissa ajatuksissa, viettelee ihmisten sydämiä maallisilla haluilla ja täyttää tietämättömyyden, sokeuden ja Jumalan unohtamisen pimeydellä jokaisen sielun, joka ei ole ”ylhäältä syntynyt ”3 ja joka ei ole vielä siirtynyt ajattelunsa ja aistiensa kanssa toiseen maailmaan, kuten sanotaan: ”Mutta meidän vaelluksemme on taivaassa ”4.

Ibid. [Joh. 8:44].

Näkemyksessään perisynnin lisääntymisestä ”Mak.” seuraa suurten kreikkalaisten kirkkoisien, Athanasiuksen ja Gregorius Nyssalaisen, opetusta. Nämä selittävät ”perisynnin periytymisen siitä, että kaikki myöhemmät ihmisolennot sisältyivät sukusolujen esi-isään Aadamiin”. Stiglmayr, Sachliches und Sprachliches b. Makk. S. 66.

Joh 3:3, 7.

Fil. 3, 20.

 

4.

Sillä tässä suhteessa todelliset kristityt eroavat koko ihmissuvusta. Näiden kahden [kristittyjen ja maailman lasten] välillä on, kuten sanoimme aiemmin, suuri ero. Sillä kristittyjen henkeä ja mieltä työllistävät aina taivaalliset ajatukset, he katselevat iankaikkisia hyveitä Pyhän Hengen kanssa tapahtuneen yhteyden ja yhteyden seurauksena, he ovat ”ylhäältä Jumalasta syntyneitä”, he ovat ”pätevöityneet Jumalan lapsiksi” totuudessa javoimassa1, he ovat monien kamppailujen ja vaivannäön kautta ja pitkän ajan kuluttua päässeet lujuuteen ja pysyvyyteen, kiihkottomuuteen ja lepoon, eivätkä enää seuloudu ja heittelehdi epävarmoissa ja turhissa ajatuksissa. Tässä suhteessa he ovat s. 44 suurempia ja vahvempia kuin maailma. Sillä heidän henkensä ja sielun ajatukset lepäävät ”Kristuksen rauhassa ‘2 ja ’Pyhän Hengen rakkaudessa ‘3. Herra on myös sanonut tällaisista ihmisistä, että he ovat ’siirtyneet kuolemasta elämään ”4. Kristittyjen tunnusmerkki ei siis ole kaavoissa ja ulkoisissa muodoissa. On totta, että useimmat ihmiset ovat sitä mieltä, että olennainen ero on järjestelmissä ja ulkoisissa muodoissa. Tällaiset ihmiset pysyvät tietysti aistiensa ja ajattelunsa puolesta maailman kaltaisina; kuten kaikki maalliset ihmiset, he kärsivät levottomista, epävakaista ajatuksista, epäuskosta, hämmennyksestä, pelosta ja kauhusta. Vaikka he erottautuvat maailmasta ulkoisesti ja näennäisesti sekä joidenkin ulkoisesti hyvien tekojen kautta, heidän sydämensä ja mielensä vaipuu maallisiin kahleisiin; heillä ei ole sydämessään Jumalan rauhaa ja hengen taivaallista rauhaa. Sillä he eivät pyydä sitä Jumalalta, he eivät usko olevansa sen arvoisia.

1.Joh.1:12; vrt. 11:52; Room. 8:16 f. 21; 9:8; Fil. 2:15; 1. Joh.3:1 f.; 5:2.

2.Kol.3:15.

3.Room. 15:30; vrt. Kol.1:8.

4.Joh.5:24.

 

5.

Kristittyjen ”uusi luomus ‘2 eroaa kaikista maallisista ihmisistä ’mielen uudistumisen ”1, mielenrauhan, rakkauden Herraa kohtaan ja taivaallisen kaipuun kautta. Juuri tästä syystä Herra on tullut, jotta ne, jotka todella uskovat häneen, tulisivat osallisiksi näistä hengellisistä hyödykkeistä. Kristittyjen kirkkaus, kauneus ja taivaallinen rikkaus ovat sanoin kuvaamattomat. Vain vaivannäön ja hien, monien koettelemusten ja kamppailujen kautta pääsee niiden omistukseen. Mutta koko asia on Jumalan armon työtä. Kaikki ihmiset kaipaavat maallista kuningasta. Jokainen, joka oleskelee kuninkaan kaupungissa, haluaa ainakin nähdä hänen loistonsa, upeat vaatteet, hohtavan purppuran, kauniit, värikkäät helmet, loistavan diademin, häntä ympäröivät jalot arvohenkilöt3. Hengelliset ihmiset4 eivät tietenkään välitä tällaisista asioista. Sillä he ovat maistaneet toista taivaallista ja ruumiitonta kirkkautta, heitä haavoittaa toinen sanoin kuvaamaton kauneus ja he saavat osansa toisesta rikkaudesta, he elävät vain ”sisäisessä ihmisessä ”5 ja saavat osansa toisesta hengestä. Niinpä tämän maailman ihmiset, joilla on maailman henki, kaipaavat nähdä ainakin maallisen kuninkaan kaikessa loistossaan ja kirkkaudessaan. Sillä mitä ylevämmin hänen asemansa loistaa kaikkien [muiden] ihmisten aseman yläpuolella, sitä kunniakkaampaa ja haluttavampaa kaikille on edes nähdä hänet, ja jokainen ajattelee itsekseen: Voi, kunpa minullekin suotaisiin tuo kunnia, loisto ja kauneus! Hän ylistää iloisesti sitä, joka on hänen laillaan maallinen, samojen kärsimysten alainen ja kuolevainen, hetkellisen loistonsa ja toivottavan kirkkautensa vuoksi.

1.Room.12:2.

2.2. Kor 5:17; Gal. 6:15.

3.Stiglmayr (op. cit. s. 48) viittaa konkreettiseen esimerkkiin tästä Vita S. Porphyrii Gaz. teoksessa, jonka on kirjoittanut Pyhä Markus Deaconus noin vuonna 420. c. 47 ed. Bonnensis 1897 s. 41 f., jossa kuvataan Theodosius II:n kastejuhlallisuuksia. Silmiinpistävää on, että Porphyrius ja ”Makarius” käyttävät samaa askeettista käyttöä.

4.1. Kor. 2, 15; 3, 1; 14, 37; Gal. 6:1.

5.Ὁἔσω ἄνθρωπος [Ho esō anthrōpos], sisäinen ihminen, ts. ”se puoli ihmisestä, joka on kääntynyt kohti hengellistä ja jumalallista”. Room. 7, 22; Ef. 3, 16; 2 Kor. 4, 16. Preuschen op. cit. kohdassa ἔσω [esō] Col. 455. Tämä syvällinen ilmaisu on Paavalille ominainen.

 

6.

Jos lihalliset ihmiset himoitsevat niin paljon maallisen Kuninkaan kirkkautta, kuinka paljon enemmän täytyy niiden, joihin on istutettu se pisara jumalallista elämän Henkeä, joka on haavoittanut heidän sydämensä jumalallisella rakkaudella taivaallista Kuningasta Kristusta kohtaan, tuntea vetoa tuohon kauneuteen, sanoin kuvaamattomaan kirkkauteen ja katoamattomaan loistoon, todellisen, ikuisen Kuninkaan Kristuksen käsittämättömään rikkauteen! Kaipaus ja himo häntä kohtaan pitää heidät vangittuina, sillä he kuuluvat hänelle täydellisesti. Ja kuinka he kaipaavatkaan päästä osallisiksi niistä sanoin kuvaamattomista hyödykkeistä, jotka he näkevät Hengen kautta ja joiden vuoksi he pitävät kaikkea maallista kauneutta, loistoa ja kirkkautta, kuninkaiden ja ruhtinaiden kunniaa ja rikkauksia mitättöminä! Sillä jumalallinen kauneus haavoittaa heitä, taivaallisen kuolemattomuuden elämä valuu heidän sieluihinsa. Siksi he kaipaavat tuota taivaallisen Kuninkaan rakkautta, heillä on vain hänet silmiensä edessä kiihkeässä himossa, hänen kauttaan he vapautuvat kaikesta maallisesta rakkaudesta ja pakenevat kaikista maallisista kahleista, niin että heillä on aina vain tuo halu sydämessään eivätkä he voi sekoittaa siihen mitään muuta.

On hyvin harvoja, jotka noudattavat hyvää alkua hyvällä lopulla, jotka johtavat nuhteetonta elämää loppuun asti, jotka antavat kaiken rakkautensa yksinomaan Jumalalleen ja irrottautuvat kaikesta muusta. On totta, että monet ovat väkivaltaisen katumuksen vallassa, monet saavat osansa taivaallisesta armosta ja haavoittuvat taivaallisesta rakkauden kaipuusta. Mutta välissä olevissa riidoissa, kamppailuissa ja ponnisteluissa sekä pahan (paholaisen) erilaisissa kiusauksissa he eivät kestä; he antavat moninaisten ja erilaisten maallisten halujen kääntää itsensä pois. Jokainen haluaa edelleen rakastaa jotakin tästä maailmasta eikä luovu rakkaudestaan sitä kohtaan kokonaan. He pysyvät sinnikkäästi [maailmanrakkaudessaan] ja vajoavat maailman syvyyksiin tahtonsa epäinhimillisyyden, velttouden ja pelkuruuden tai maallisen rakkauden vuoksi. Sillä ne, jotka totuudessa haluavat elää hyvää elämäntapaa loppuun asti, eivät saa vapaaehtoisesti ottaa vastaan mitään muuta kaipausta ja muuta rakkautta kuin taivaan rakkautta ja sekoittaa sitä siihen1, jotta he eivät vaikeutuisi hengellisessä, ottaisi askeleita taaksepäin ja lopulta menettäisi elämäänsä. Sillä aivan kuten Jumalan lupaukset ovat suuria, sanoin kuvaamattomia ja sanoin kuvaamattomia, ne vaativat myös vahvaa uskoa ja toivoa, suuria ponnistuksia ja kamppailuja sekä monia koettelemuksia. Loppujen lopuksi ne tavarat, joita taivasten valtakuntaa etsivät toivovat, eivät ole pieniä. Haluatteko hallita Kristuksen kanssa loputtomaan iankaikkisuuteen, ettekä halua vapaaehtoisesti ottaa vastaan tämän lyhyen elämän kamppailuja, vaivannäköjä ja kiusauksia kuolemaan saakka? Herra julistaa: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, niin hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä joka päivä iloiten ja seuratkoon minua. ‘2 Ja taas: ’Ellei joku vihaa isäänsä, äitiään, vaimoaan, lastaan, veljiään, sisariaan ja omaa henkeäänkin, niin hän ei voi olla minun opetuslapseni. ”3 Useimmat ihmiset tahtovat Jumalan valtakuntaa, mutta useimmat ihmiset eivät. Useimmat ihmiset tosin haluavat saavuttaa valtakunnan, he haluavat hankkia iankaikkisen elämän, mutta he haluavat elää omien taipumustensa mukaan, he eivät halveksu niiden seuraamista, mutta vielä enemmän se, joka kylvää turhia asioita. Kieltämättä itseään he haluavat ”saada iankaikkisen elämän ”4; mutta se on mahdotonta.

Sillä Jumalan sana on erehtymätön. Vain ne selviytyvät elämästä ilman lankeemusta, jotka kieltävät itsensä täysin Herran käskyn mukaisesti, jotka kammoksuvat kaikkia maailman himoja, kaikkia sidonnaisuuksia, ylimielisyyttä, nautintoja ja estäviä ammatteja, jotka pitävät silmiensä edessä vain häntä ja pyrkivät täyttämään hänen käskynsä, niin että jokainen on läpäissyt lujan tahdon ottaa vastaan Jumalan valtakunta totuudessa, kieltää itsensä, rakastaa kaikkea vain sillä rakkaudella, olla nauttimatta tämän maailman nautinnoista ja himoista ja pyhittää kaikki rakkautensa Herralle, sikäli kuin hänen tahtonsa voi niin päättää. Yhden ainoan esimerkin pitäisi tehdä teille kaikki selväksi. Joskus teette oikean arvion ja ymmärrätte, että se, mitä haluatte tehdä, ei ole oikein. Mutta koska rakastat sitä etkä luovu siitä, alistut siihen. Ensin sydämessä puhkeaa kamppailu, siellä on kamppailu ja painolasti ja hätiköinti ja tasapainoilu Jumalan rakkauden ja maailman rakkauden välillä. Sitten  mennään eteenpäin ja mietitään, pitäisikö sen päätyä riitelyyn ja taisteluun veljeä vastaan. Sanot itsellesi: Pitäisikö minun puhua? Pitäisikö minun puhua? Pitäisikö minun olla puhumatta? Ajattelemme Jumalaa, mutta olemme myös huolissamme omasta kunniastamme emmekä kiellä itseämme. Mutta jos maailman rakkaus ja sen paino sydämen vaa’alla vetää edes vähän alaspäin, paha sana tulee heti huulille. Silloin henki ikään kuin kallistaa ammuksensa ja ampuu sisältä käsin kielen avulla lähimmäistä kohti ja lähettää vapaalla tahdolla sopimattoman puheen nuolia, samalla kun se pyrkii omaan kunniaansa. Lisäksi hän yleensä ampuu nuolia lähimmäistään kohti loukkaavan puheen kautta, kunnes synti valuu myös raajoihin. Ja koska ruumiin jäsenet sotivat keskenään, syntyy joskus yhteenottoja ja loukkaantumisia ja joskus jopa murha ja kuolema. Niinpä pahan halu päättyy murhaan. Katsokaa nyt, millainen alku ja millainen loppu maallisen kunnian rakkaudella on ollut, koska sitä on painanut sydämen omasta tahdosta johtuva ylivoimainen paino. Koska ihminen ei ole kieltänyt itseään ja rakastanut jotakin maallista, kaikki nuo vääryydet ovat tapahtuneet. Tämä, uskokaa minua, on jokaisen synnin ja pahan teon alkuperä: pahuus imartelee ja ohjaa hengen tahtoa maallisiin haluihin, petokseen ja lihan himoon. Näin syntyy jokainen pahuuden teko, kuten haureus ja varkaus, ahneus ja juopottelu, rahan ja maineen ahneus, kateus ja vallanhimo ja kaikki muut pahuuden teot. Joskus tehdään tekoja, jotka näyttävät erinomaisilta, koska ihmiset ylistävät ja ylistävät niitä, mutta Jumalan silmissä ne ovat yhtä kuin vääryyttä, varkautta ja muita syntejä. Sillä näin sanotaan: ”Jumala hajottaa niiden luut, jotka pyrkivät miellyttämään ihmisiä. ”5 Siksi paha pyrkii miellyttämään suosiollisilla teoilla. Sillä hän on taitava monenlaisessa petollisuudessa ja maailman himojen harhauttamisessa.

Maallisen, lihallisen rakkauden vuoksi, jonka kahleita ihminen omasta tahdostaan käyttää, hän joutuu pahuuden vietäväksi; siitä tulee kahle, kahle ja raskas taakka, joka upottaa hänet pahuuden maailmaan ja tukahduttaa hänet, koska se ei salli hänen nousta ja tulla Jumalan luo. Sillä jos joku rakastaa jotakin maailmasta, se painaa hänen henkensä alas, pitää hänet maassa eikä anna hänen nousta ylös. Koko ihmisrotu, siis kristityt6, asuivatpa he sitten kaupungeissa tai vuorilla, soluissa tai maalla tai yksinäisissä paikoissa, on ja tulee koetukselle tämän painolastin ja tämän hetken harkitsemattoman toiminnan ja tämän pahuuden tasapainon vuoksi. Ihminen rakastaa jotakin, omasta tahdostaan kiusaantuneena, ja siellä, missä hänen rakkautensa on sidottu, se ei enää hehku täydellisesti Jumalalle. Esimerkiksi yksi ihminen rakastaa omaisuutta, toinen kultaa ja hopeaa, toinen maallista viisautta inhimillisen kunnian vuoksi, toinen rakastaa hallitsijoiden valtaa, toinen ihmisten antamaa kunniaa ja kunnianosoituksia, kolmas vihaa ja sovittamatonta kaunaa. Koska joku on nopea antautumaan intohimolle, hän rakastaa sitä. Toinen rakastaa sopimatonta keskustelua, toinen kateutta, toinen elää koko päivän ylpeydessä ja nautinnoissa, toinen harrastaa joutavia laskelmia, toinen rakastaa olla lainopettaja ihmismaineen vuoksi, toinen nauttii pehmeästä ja huolettomasta elämästä, toinen pitää vaatteista ja ryysyistä, toinen antautuu maallisille huolille, toinen rakastaa unta ja pilailua tai saastaista puhetta. Lyhyesti sanottuna, olipa ihmisellä sitten pieni tai suuri maallinen kahle, hän on siinä kiinni eikä voi nousta ylös. Sillä jokainen rakastaa sitä intohimoa, jota vastaan hän ei taistele urheasti. Se hallitsee ja rasittaa häntä, siitä tulee kompastuskivi ja kahle. Siksi hän ei voi nostaa henkeään Jumalan puoleen ja miellyttää häntä, palvella häntä yksin, hyötyä valtakunnasta ja saavuttaa iankaikkista elämää. Sillä sielu, joka todella kiiruhtaa Herraa kohti, suuntaa koko ja täydellisen rakkautensa häntä kohti, häneen yksin se sitoutuu omasta vapaasta tahdostaan parhaansa mukaan, saa häneltä armon apua, kieltää itsensä eikä noudata henkensä tahtoa; sillä se tekee petollista kauppaa kanssamme, koska paha asuu meissä ja riivaa meitä; vaan se antautuu kokonaan Herran sanan varaan, vapauttaa itsensä, niin pitkälle kuin sen tahto kykenee, kaikesta näkyvästä kahleesta ja antautuu varauksetta Herralle. Tällä tavoin hänen on mahdollista selvitä kamppailuista, vaivoista ja ahdistuksista helpolla. Sillä sieltä, missä ihminen kokee rakkautta, tulee apu ja sieltä taakka. Jos hän rakastaa jotakin maailmasta, siitä tulee taakka ja kahleet, jotka vetävät häntä alaspäin eivätkä salli hänen nousta Jumalan luo. Mutta jos hän rakastaa Herraa ja hänen käskyjään, hän saa häneltä apua ja helpotusta, kaikki Herran käskyt tulevat hänelle helpoiksi, jos hän säilyttää rakkautensa häneen, niiden taakka vetää kohti hyvää, jopa enemmänkin, ne tekevät jokaisesta kamppailusta ja jokaisesta ahdingosta helpon ja siedettävän, jumalallisen voiman kautta hän murskaa maailman ja pahuuden voimat, jotka asettavat hänen sielulleen ansoja ja sitovat sen moninaisten halujen pauloihin maailman kuiluun. Näin hän uskonsa, suuren ponnistelunsa ja ylhäältä tulevan avun kautta, johon hänen rakkautensa kohdistuu, vapautuu niistä ja saa kunnian iankaikkisesta valtakunnasta, jota hän vapaalla tahdolla totuudessa rakastaa, eikä hän Herran avulla menetä iankaikkista elämää. Näyttäkäämme nyt näkyvillä asioilla, kuinka monet menehtyvät omasta tahdostaan, uppoavat mereen ja joutuvat vankeuteen. Oletetaan, että talo joutuu tulipalon valtaan. Se, joka haluaa pelastaa itsensä, pakenee alastomana heti kun huomaa tulen, jättää kaiken taakseen ja on päättänyt pelastaa vain henkensä. Mutta joku toinen haluaa pelastaa jotkin kotitalousvälineet tai muut tavarat ja menee taloon viemään ne pois; ja kun hän ottaa ne, tuli ottaa koko talon haltuunsa, tarttuu häneen ja polttaa hänet. Näettekö, miten hän menehtyi tuleen omasta tahdostaan, koska hän rakasti tiettyjä tavaroita jonkin aikaa? Sama tapahtuu, kun ihmiset joutuvat myrskyyn merellä ja haaksirikkoutuvat. Se, joka riisuu vaatteensa ja heittäytyy alastomana veteen vain pelastaakseen itsensä, nousee tässä tilassa aaltojen nostattamana, kelluu niiden päällä, koska mikään ei estä häntä, ja hän pystyy ylittämään katkeran meren. Näin hän pelastaa henkensä. Mutta toinen haluaa pelastaa osan vaatteistaan; hän luulee voivansa uida sillä, mitä hänellä on mukanaan, ja päästä läpi. Mutta juuri se, mitä hän kantaa, painaa häntä ja upottaa hänet meren syvyyksiin. Hän menehtyy pienen hyödyn vuoksi; hän ei voi edes pelastaa henkeään. Näettekö, miten hän kohtasi kuolemansa omasta tahdostaan? Kuvitelkaa lisäksi, että vihollisen hyökkäyksestä huhutaan. Kun joku mies kuulee siitä, hän lähtee välittömästi pakoon; hän ei pue päälleen kaapua vaan pakenee alasti. Toinen taas ei usko, että viholliset lähestyvät, tai hän haluaa vielä pelastaa osan omaisuudestaan; ja koska hän haluaa ottaa sen mukaansa, hän viivyttää pakoaan. Vihollinen ryntää paikalle, ottaa hänet kiinni, vie hänet vangiksi vihollisen alueelle ja pakottaa hänet palvelemaan siellä orjana. Näettekö, miten hänet raahattiin vankeuteen omasta tahdostaan laiskuutensa, pelkuruutensa ja omaisuuden rakastamisensa seurauksena? Samalla tavalla ne, jotka eivät noudata Herran käskyjä, eivät kieltäydy itsestään ja rakasta yksin Herraa, vaan antavat vapaaehtoisesti itsensä sitoa maallisiin kahleisiin, ilmestyvät iankaikkisen tulen syttyessä hyveen vangeiksi, toisin sanoen, oikeammin sanottuna, maailmanrakkauden vangeiksi. Siksi heidät heitetään kuiluun; pahuuden katkera meri nielaisee heidät ja vihollisensa, ts. pahuuden henget, vetävät heidät vankeuteen, ja näin he menehtyvät.

Jos haluatte tutustua suoranaiseen, täydelliseen rakkauteen Herraa kohtaan pyhistä, ”Jumalan antamista pyhistä kirjoituksista7, niin katsokaa Jobia, kuinka hän niin sanoakseni riisui kaiken, mitä hänellä oli: Lapset, omaisuuden, orjat ja muun omaisuutensa, kuinka hän pakeni riisuttuna [kaikesta] ja pelasti itsensä, jättäen jopa vaatteensa ja heittäen sen Saatanan haltuun, eikä lausunut suullaan, sydämellään tai huulillaan herjauksen sanaa Herran edessä, vaan päinvastoin ylistänyt Herraa ja sanonut: ”Herra on sen antanut, Herra on sen ottanut pois; niin kuin Herralle kelpasi, niin on tapahtunut; ylistettäköön Herran nimeä ”8. Hän näytti omistavan monia asioita, mutta kun Herra koetteli häntä, kävi ilmi, ettei hänellä ollut mitään muuta kuin Jumala yksin. Samalla tavoin, kun Herra käski Aabrahamia jättämään maansa, sukulaisensa ja isänsä kodin, hän riisui heti kaiken, niin sanoakseni: Isän talon, kotimaan, sukulaiset ja vanhemmat, ja totteli Herran sanaa9. Tämän seurauksena häntä kohtasivat lukuisat koettelemukset ja kiusaukset. Hänen vaimonsa vietiin häneltä10, hän joutui jäämään vieraaseen maahan ja kestämään epäoikeudenmukaisuutta, mutta kaiken tämän kautta hän osoitti, että hän yksin rakasti Jumalaa yli kaiken. Kun hän myöhemmin, monien vuosien kuluttua, lupauksen11 perusteella sai kaipaamansa ainoan pojan12 ja joutui nyt vapaaehtoisesti uhraamaan hänet omasta puolestaan13, hän todella riisui (= tyhjensi) ja kielsi itsensä. Uhraamalla ainokaisen Poikansa hän todellakin osoitti, ettei hän rakastanut mitään muuta kuin Jumalaa. Sillä jos hän vapaaehtoisesti riisui (= luopui) tuosta, kuinka paljon enemmän hän olisi tehnyt niin vapaaehtoisesti ja mielellään, jos häntä olisi käsketty jättämään kaikki muu omaisuutensa tai jakamaan ne heti köyhille. Näettekö siinä suoraa, täydellistä, vapaaehtoista rakkautta Herraa kohtaan? Niin myös niiden, jotka haluavat tulla näiden (= Jobin ja Aabrahamin) kanssa kanssaperillisiksi, ei pidä rakastaa mitään muuta kuin Jumalaa, jotta he voisivat osoittaa itsensä kyvykkäiksi ja koettelemuksissa hyväksi koetelluiksi ja pitää rakkautensa Herraa kohtaan täydellisenä. Vain ne, jotka omasta vapaasta tahdostaan rakastavat ikuisesti vain Jumalaa ja irrottautuvat kaikesta maallisesta rakkaudesta, kestävät taistelun loppuun asti. Myönnettäköön, että on hyvin harvoja, jotka saavuttavat tällaisen rakkauden, kääntyvät pois kaikista maailman nautinnoista ja haluista ja kestävät tyynesti pahan (= paholaisen) taistelut ja kiusaukset. Monet ylittävät jokia ja joutuvat veden vietäviksi. Mutta eikö ole myös niitä, jotka ylittävät maailman erilaisten himojen ja pahojen henkien moninaisten kiusausten mutaiset joet? Monet laivat merellä joutuvat aaltojen peittämiksi ja nielaisemiksi. Eikö siksi ole myös niitä, jotka ylittävät, purjehtivat aaltojen yli ja rantautuvat rauhan satamaan? Siksi se vaatii aina vahvaa uskoa, sitkeyttä, taistelua, kärsivällisyyttä, vaivannäköä, hyvän nälkää ja janoa, kekseliäisyyttä, pelottomuutta, arvostelukykyä ja ymmärrystä. Useimmat ihmiset haluavat saavuttaa valtakunnan ilman vaivaa, taistelua ja hikeä, mutta se on mahdotonta. Maailmassa jotkut ihmiset menevät rikkaan miehen luokse auttamaan sadonkorjuussa tai jossakin muussa työssä ansaitakseen elantonsa. Heidän joukossaan jotkut ovat kuitenkin laiskoja ja laiskoja, eivät ponnistele kovin paljon eivätkä tee sopivaa työtä. Vaikka he eivät ole ponnistelleet eivätkä ole hyödyttäneet rikkaan miehen taloa työllään, he haluavat saada saman palkkion kuin ne, jotka ovat työskennelleet ahkerasti, nopeasti ja kaikin voimin, ikään kuin he olisivat jo tehneet työnsä. Kun luemme pyhistä kirjoituksista, kuinka tämä tai tuo vanhurskas ihminen on miellyttänyt Jumalaa, tullut Jumalan ystäväksi ja hänen lähimmäisekseen. 54 ja Jumalan toveri, kuinka kaikista isistä tuli Jumalan ystäviä ja perillisiä, kuinka monta ahdistusta he kestivät, kuinka monta kärsimystä he kantoivat Jumalan tähden, kuinka urhoollisia tekoja he suorittivat, kuinka urhoollisia taisteluita he kävivät, me ylistämme heitä, toivomme, että saisimme osaksemme samoja palkintoja ja kunnianosoituksia, ja toivomme kiihkeästi noita ihania armolahjoja; mutta me menemme ohi heidän vaivannäöstään, kamppailuistaan, ahdistuksistaan ja kärsimyksistään. Haluamme ilolla ottaa vastaan heidän kunnianosoituksensa ja arvonsa, jotka he ovat saaneet Jumalalta, mutta emme ota vastaan heidän vaikeuksiaan, valituksiaan ja kamppailujaan. Mutta minä sanon teille, että tätä jokainen ihminen toivoo ja toivoo; jopa huorat, publikaanit ja väärintekijät haluavat päästä valtakuntaan helposti, ilman vaivaa ja taistelua. Juuri tästä syystä on kiusauksia, monia koettelemuksia, vaivoja, kamppailuja ja hikipisaroita välissä, jotta näkisitte, kuka totuudessa rakastaa Herraa kaikesta tahdostaan ja kaikesta voimastaan kuolemaan asti eikä hänellä ole sydämessään mitään muuta kaipausta kuin tämä rakkaus häntä kohtaan. Siksi vain ne, jotka Herran julistuksen mukaan ovat kieltäneet itsensä ja ovat vapaasti päättäneet rakastaa yksin Herraa, pääsevät oikeutetusti taivasten valtakuntaan. Siksi korkeimmat taivaalliset lahjat tulevat olemaan palkinto heidän korkeimmasta rakkaudestaan. Sillä ahdistuksiin ja kärsimyksiin, kärsivällisyyteen ja uskoon kietoutuvat lupaukset, kirkkaus ja taivaallisten hyödykkeiden takaisinsaanti kuin hedelmät siemeneen, joka on hajotettu pellolle, tai mädän peittämään puuhun, joka kasvaa mullan läpi. Mutta jonain päivänä tapahtuu, että nämä saavat haltuunsa kauniin, loistavan vaatteen ja moninaiset hedelmät, aivan kuten apostoli sanoo: ”Monien ahdistusten kautta me pääsemme taivasten valtakuntaan14. Ja Herra sanoo: ”Kärsivällisyydessänne te saatte sielunne haltuunne. ‘15 Ja taas: ’Maailmassa teillä on ahdistusta. ”16 Sillä se vaatii työtä, ahkeruutta, raittiutta, suurta tarkkaavaisuutta, tarkkanäköisyyttä ja lakkaamatonta anomista Herralta, jotta voi välttyä maallisilta himoilta, nautintojen ansoilta ja verkoilta ja maailman myrskyiltä ja välttyä pahojen henkien taisteluilta ja jotta voi oikein tunnistaa, millä raittiilla, elävällä uskolla ja rakkaudella pyhät hankkivat taivaallisen aarteen eli Hengen voiman sieluihinsa täällä maan päällä. Tämä on valtakunnan pantti. Siunattu apostoli Paavali puhuu tästä taivaallisesta aarteesta eli Hengen armosta; hän ilmoittaa ahdistusten ylenpalttisuudesta, mutta osoittaa samalla, mitä jokaisen on täällä etsittävä. Ja sen, mitä hänen on saatava, hän ilmaisee sanoilla: ”Sillä me tiedämme, että kun meidän maallinen majamme kukistetaan, me saamme Jumalalta rakennuksen, ikuisen huoneen taivaassa, jota ei ole tehty ihmiskäsin ”17.

1.Ks. 4, 9 1.

2.Matt. 16, 24.

3.Luuk.14:26.

4.Matt. 19:29; Mark. 10, 17; Luuk.10:25; 18:18.

5.Ps. 52:6 [heprea Ps. 53:6].

6.Kuten Stiglmayr (Sachliches und Sprachliches b. Mak. s. 29; Theologie und Glaube III (1911) 286), Basileios (Epp. class. I 42 Migne, P. G. XXXII 353 C) sekä abbedissa Johannes Cassianus (Coll. I 21 ed. Petschenig II 33; coll. 4, 12 Petschenig II 107) hyödyntävät hyvin lyhyesti tätä vaakalaudan vertauskuvaa, jota ”Mak.” on käyttänyt hyväkseen. Hoch (”Lehre des Joh. Cassianus über Natur und Gnade” s. 62), viittaa myös Julianukseen ja Augustinukseen. Stiglmayr op. cit. s. 292.

7.2. Tim. 3:16.

8.[Job 1:21.

9.Gen. 12:1 ff.

10.Ibid. [1. Moos. 12:15; 20:2.

11.Ibid. [15:4; 17:16, 19; 18:10.

12.Ibid. [1. Moos. 21:2.]

13.Ibid. [1. Moos. 22:2 ff.]

14.Ap. t.14:21.

15.Luuk.21:19.

16.Joh.16:33.

17.2. Kor. 5:1.

 

7.

Sen tähden jokaisen on taisteltava, ponnisteltava kaikissa hyveissä ja uskottava, jotta hän saisi tuon huoneen. Sillä jos ruumiimme talo on hajonnut, ei meillä ole muuta taloa, johon sielumme voisi mennä. Apostoli lisää: ”Jos muuten meidät löydetään puettuina eikä alastomina ”1, eli riisuttuina Pyhän Hengen yhteydestä ja yhteydestä2 Pyhän Hengen kanssa, jossa yksin uskova sielu voi levätä. Siksi ne, jotka ovat kristittyjä totuudessa ja voimassa, ovat hyvillä mielin ja iloitsevat, kun he vaeltavat pois lihasta. Sillä heillä on hallussaan se huone, jota ei ole tehty käsillä. Tämä talo on Hengen asuttava voima. Niinpä vaikka ruumiin talo romahtaisi, he eivät pelkää. Onhan heillä hallussaan Hengen taivaallinen talo ja se katoamaton kirkkaus, joka rakentaa ruumiin talon uudelleen ja kirkastaa sen ylösnousemuksen päivänä. Sillä näin sanoo apostoli: ”Hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on myös antava elämän meidän kuolevaisille ruumiillemme Hengen kautta, joka asuu meissä. ”3 Ja taas: ”Että Jeesuksen elämä myös meidän kuolevaisissa ruumiissamme ilmenisi. ‘4 Ja: ’Että kuolevaisuus nielaistaisiin elämällä. ”5

1.Ibid. [2. Kor.5: 3.]

2.Ks. 4, 9 1.

3.Room. 8: 11.

4.2. Kor. 4:10.

5.Ibid. [2. Kor. 5: 4.]

8.

Pyrkikäämme siis uskolla ja hyveellisellä vaelluksella hankkimaan tämä vaate, niin että kun riisumme ruumiin, meitä ei löydetä ”alastomina” ja vailla sitä, mikä kirkastaa lihamme sinä päivänä. Sillä samassa määrin kuin yksilö on saanut kunnian ja tullut osalliseksi Pyhästä Hengestä uskon kiihkon kautta, myös hänen ruumiinsa kirkastuu sinä päivänä. Ne aarteet, joita sielu nyt kerää itseensä, tulevat silloin paljastumaan ja näkymään ruumiin ulkopuolella1. Kun talvi on ohi, puut, heti kun auringon ja tuulen näkymätön voima lämmittää niitä, puhkeavat sisältäpäin ja versovat lehtiä ja kukkia ja hedelmiä ikään kuin vaatteekseen; samalla tavoin ruohon kukat versovat tuolloin sisältäpäin, maan povesta, maa peittää ja pukee itsensä, ruoho versoo niin kuin liljat, joista Herra sanoo: ”Edes Salomoa kaikessa kirkkaudessaan ei puettu niin kuin yhtä näistä ”2. Nämä kaikki ovat esimerkkejä, tyyppejä ja kuvia kristityistä ylösnousemuksessa.

1.Katso myös h. 12, 14: 15: 38; 32: 2; 34: 2.

2.Matt. 6:29.

 

9.

Siksi kaikki Jumalaa rakastavat sielut, toisin sanoen kaikki oikeat kristityt, pitävät Xanthikosta1, niin sanottua huhtikuuta, ensimmäisenä kuukautena. Sillä se on ylösnousemuksen aika, jolloin ”vanhurskauden auringon ”2 voiman kautta Pyhän Hengen kirkkaus nousee [sielun] sisältä ja ympäröi ja peittää pyhien ruumiit. Heillä oli tämä kirkkaus [tähän asti] sisäisesti, sieluunsa kätkettynä. Sillä se, mitä ihmisellä nyt on sisällään, se tulee sitten ulospäin ruumiissa. Siksi sanon, että tämä (= Xanthikos) on ensimmäinen vuoden kuukausista. Se tuo iloa koko luomakunnalle, se pukee alastomat puut ja avaa maan. Se tuo iloa kaikille eläville olennoille ja piristää kaikkia. Tämä on kristittyjen ensimmäinen kuukausi, Xanthikos, se on ylösnousemuksen aika3. Silloin heidän ruumiinsa kirkastuu sanomattomasta valosta, joka asuu heissä tästä lähtien, eli hengen voimasta, joka on silloin heidän vaatteensa, ruokansa, juomansa, ilonsa, ilonsa, ilonsa, rauhansa, kaunistuksensa ja ikuinen elämänsä. Kyllä, silloin Jumaluuden Hengestä, jonka he olivat siitä hetkestä lähtien arvokkaita vastaanottamaan itseensä, tulee heille taivaallisen kauneuden, loiston ja koristeen ruumiillistuma.

1.Hom. 5, 9 ja Hom. 12, 4 käytetyn kk-nimen Xanthikos osalta Stiglmayr (Sach. und Sprachl. b. Mak. s. 53 ff.; vrt. s. 20 f.) huomauttaa kolme asiaa. 1. Syro-Makedonian Xanthikos-kuukausi samaistettiin usein roomalaiseen huhtikuuhun. Syyriassa, kuten Kreetalla ja Kyproksella, oli ensimmäisistä kristillisistä vuosisadoista lähtien tapana sijoittaa nimi Aprilis välittömästi Xanthikos-nimen jälkeen. 2. in ”Mak.” Xanthikos = Aprilis on vuoden ensimmäinen kuukausi. Se esiintyy sellaisena myös kreikkalaisille lukijoille kirjoittavalla Flavius Josephuksella (Antiq. 1, 1, 3; 3, 10, 5) ja Syyriassa 4. vuosisadan lopulla tai 5. vuosisadan alussa kirjoitetuissa apostolisissa konstituutioissa (5, 14, 1 ed. Funk s. 271). Myös useat muut itäiset maat ja kaupungit (Siidon, Tyyro, Askalon, Kappadokia, Bostra) tunsivat Xanthikosin kuukauden nimenä, mutta eivät rinnastaneet sitä huhtikuuhun. Egyptissä taas makedonialaiset kuukausinimet, myös xanthikos, eivät olleet enää käytössä Rooman valtakunnan aikana. 3 Huhtikuu(Ἀπρίλλιος) [Aprillios], joka on lisätty Xanthikokseen, on johdettu verbistä aperire antiikin merkityksessä, koska tässä kuussa, kuten Makrobios kirjoittaa (sat. 1, 12, 14), ”puut alkavat avautua itämään (aperire se in germen) ja samoin kaikki muu, mitä maa kätkee”. Luonnon ylösnousemus on ”Mak.” kuva kuolleiden ylösnousemuksesta. – Edellä esitetystä Stiglmayr (op. cit. s. 55) päättelee oikeutetusti, ”että Ylä-Egyptissä asuvan ja egyptiläisille munkeille hengellisiä luentoja pitävän egyptiläisen Makariuksen kirjoittajuutta ei missään nimessä voida väittää kyseessä oleville kohdille h. 59 ja h. 12,14. Pikemminkin on oletettava, että näiden huomautusten takana on kreikkalaiskirjoittaja Vähä-Aasiasta (Syyriasta?).” C. Flemming (De Macarii Aegyptii scriptis quaestiones Gotting. 1911 s. 30) on jo päättäväisesti väittänyt, että kohta h. 5, 9, itse asiassa koko 5. homilia on kirjoitettu Egyptin rajojen ulkopuolella.

2.Mal. 4:2.

3.Kevään ajan vertaaminen ylösnousemuksen aikaan on kristilliselle antiikille tuttu ajatus. Ks. Stiglmayr op. cit. s. 552.

 

10.

Kuinka ei siis meidän jokaisen pitäisi uskoa ja taistella, vaeltaa ahkerasti kaikissa hyveissä ja pysyä lujassa toivossa ja kärsivällisyydessä, jotta olisimme kelvollisia saamaan nyt Pyhän Hengen taivaallisen voiman ja kirkkauden sielun sisälle, niin että sitten, kun ruumiimme hajoaa, meillä olisi jotain, joka vaatettaa ja elävöittää meitä? Sanotaan: ”Jos muuten meidät löydetään vaatetettuina eikä alastomina. ‘1 Ja: ’Hän on myös elävöittävä meidän kuolevaiset ruumiimme sen Hengen kautta, joka meissä asuu. ”2 Siunattu Mooses mallintaa Hengen kirkkaudella, joka oli hänen kasvoillaan ja johon kukaan ei voinut katsoa huomaamattaan,3 sitä kirkkautta, jonka pyhien ruumiit saavuttavat vanhurskaiden ylösnousemuksessa. Pyhien ja uskovien sielujen tunnustetaan jo nyt omaavan tämän kirkkauden ”sisäisessä ihmisessään ”4. Sillä me ”kaikki”, sanotaan, ”katselemme peittämättömin kasvoin”, ts. sisäisellä ihmisellä, ”kuin peilistä Herran kirkkautta ja muutumme samaksi kuvaksi kirkkaudesta kirkkauteen ‘5. Samoin on taas kirjoitettu: ’Neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä s. 59 hän (= Mooses) ei syönyt leipää eikä juonut vettä ”6. Hänen ruumiillisen luontonsa olisi ollut mahdotonta elää ilman ravintoa niin kauan, ellei se olisi saanut muuta hengellistä ravintoa7. Pyhien sielut saavat tämän ravinnon jo näkymättömästi [Pyhältä] Hengeltä.

1.2. Kor. 5:3.

2.Room. 8:11.

3.Exod. 34:29 ff.

4.Room. 7:22; Ef.3:16; 2. Kor.4:16.

5.2. Kor. 3:18.

6.Exod. 34: 28.

7.Stiglmayr (op. cit. s. 381, 73) huomauttaa, että sen, että Mooses ei syönyt eikä juonut mitään neljänkymmenen päivän aikana, jonka hän vietti vuorella, koska hän sai hengellistä ravintoa, osoittaa samalla tavalla jo pyhä Athanasius (Festbriefe des hl. Athan., kääntänyt F. Larsow s. 60). Vrt. h. 12, 14.

 

11.

[Siunattu Mooses siis mallintaa kahdella tavalla sitä valon säteilyä ja [Pyhän] Hengen hengellistä nautintoa, josta todelliset kristityt tulevat osallisiksi ylösnousemuksessa. Tämä kunnioittaa heitä jo nyt heidän sisäisessä olemuksessaan. Mutta jonain päivänä se tulee ilmenemään myös heidän ruumiissaan. Sillä se kirkkaus, joka pyhillä jo on sielussaan, kuten sanoin, ympäröi ja pukee myös heidän alastomat ruumiinsa ja nostaa heidät taivaaseen. Silloin me lepäämme ruumiineen ja sieluineen valtakunnassa Herran kanssa iankaikkisesti. Kun Jumala loi Aatamin, hän ei antanut hänelle fyysisiä siipiä kuten linnuille, vaan hän antoi hänelle Pyhän Hengen siivet, eli ne siivet, jotka hän antaa hänelle ylösnousemuksessa, jotta ne voivat nostaa hänet ylös ja kantaa häntä,minne Henki tahtoo. Pyhien sieluilla on jo nyt nämä siivet, jotta ne voivat kohota hengessä ylöspäin taivaalliseen asentoon. Sillä kristityillä on erilainen maailma, erilainen pöytä, erilainen vaate, erilainen nautinto, erilainen yhteys ja erilainen asenne. Siksi he ovat kaikkien muiden ihmisten yläpuolella. He saavat siihen voiman jo sielussaan Pyhän Hengen kautta. Siksi ylösnousemuksessa myös heidän ruumiinsa saavat kunnian noista Hengen ikuisista hyödykkeistä ja yhdistyvät siihen kirkkauteen1, jota heidän sielunsa ovat jo maistaneet.

1.Ks. h. 4,91.

 

12.

Siksi jokaisen meistä on taisteltava, ponnisteltava ja ponnisteltava kaikissa hyveissä uskoen ja anoen Herraa, että ”sisäinen ihmisemme” jo nyt saisi osallisuuden tuosta kirkkaudesta ja sielumme osallisuuden tuosta Hengen pyhyydestä, niin että me, jotka olemme puhdistetut jumalattomuuden liasta, saisimme ylösnousemuksessa myös jotakin, mikä pukee ylösnousemukseen tulevan alastoman ruumiimme, peittää häpeämme, tekee meidät eläviksi ja virkistää meidät taivasten valtakunnassa iankaikkisuudessa. Kristus tulee taivaasta ja herättää kaikki Aatamin sukupolvet, jotka ovat nukahtaneet iankaikkisista ajoista lähtien, kuten kirjoitukset opettavat1. Hän asettaa heidät kaikki kahteen riviin, ja ne, joilla on erityinen merkki eli Pyhän Hengen sinetti2, hän kutsuu omikseen ja asettaa heidät oikealle kädelleen. ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni”, hän sanoo3. Ja: ”Minä tunnen omani, ja omani tuntevat minut. ”4 Ja sitten heidän ruumiinsa puetaan heidän hyvien tekojensa mukaan jumalalliseen kirkkauteen ja täytetään Hengen kirkkaudella, joka heidän sielullaan oli jo tässä elämässä. Ja niin meidät muutetaan jumalallisesta valosta, ”temmataan ylös Herraa vastaan taivaaseen”, kuten on kirjoitettu, ”me olemme aina Herran kanssa ”5 ja hallitsemme hänen kanssaan koko loputtoman ikuisuuden6. Aamen.

1.Matt. 25:31 ja sitä seuraavat; 1. Tess.4: 16.

2.Vrt. Ilm. 7:2; 9:4.

3.Joh.10:27.

4.Ibid. [Joh.10:14.]

5.1. Tess. 4:17.

6.εἰςτοὺς αἰῶνας τῶν αἰώνων. ἀμήν [eis tous aiōnas tōn aiōnōn. amēn]: 1. Tim. 1:17; 2. Tim. 4:18; Hebr.13:21; 1. Piet. 4:11; 5:11; Ilm. 1: 6; 5:13.

 

 

 

  1. Saarna

 

1.

Niiden, jotka haluavat miellyttää Jumalaa, on suoritettava rukouksensa rauhassa ja hiljaisuudessa, tyyneydessä ja viisaudessa, jotta he eivät huutamalla loukkaa kaikkia. Homiliaan sisältyy myös kaksi kysymystä: Ovatko valtaistuimet ja kruunut luotuja olentoja? Mitä Israelin kaksitoista valtaistuinta tarkoittavat?

Niiden, jotka lähestyvät Herraa, tulisi suorittaa rukouksensa suuressa rauhassa, hiljaisuudessa, ei sopimattomalla ja sekavalla huudolla, ja heidän tulisi kiinnittää huomionsa Herraan jännittynein sydämin ja raittiissa mielin. Moni sairas, jota poltetaan ja leikataan tulikuumalla raudalla, kestää miehisesti ja kärsivällisesti hänelle aiheutetun kivun huutamatta tai metelöimättä; hän hillitsee itsensä. On kuitenkin toisia, joilla on sama sairaus, mutta jotka nostavat sopimatonta meteliä polttamisen tai leikkauksen aikana. Silti se, joka huutaa, kärsii samasta kivusta kuin se, joka ei huuda, ja se, joka pitää meteliä, kärsii samasta kivusta kuin se, joka ei pidä meteliä. Samoin on niitä, joilla on kärsimyksiä ja sairauksia ja jotka kestävät ne tyynesti, ilman meteliä; he ovat mielensä ajatusten herroja. Mutta on toisia, joilla on sama vaiva ja jotka kestävät sen kärsimättömästi, huutavat ja pitävät meteliä kuulijoiden kiusaksi. On myös niitä, jotka ilman sairautta ovat riippuvaisia huomion herättämisestä tai jotka kasvatuksen puutteessa puhkeavat hillittömään huuteluun, ikään kuin he voisivat sillä miellyttää Jumalaa.

 

2.

Mutta Jumalan palvelijan ei pidä elää sellaisessa ahdistuksessa, vaan kaikessa tyyneydessä ja viisaudessa, kuten profeetta sanoo: ”Mutta keneen muuhun hän katsoo, kuin nöyrään ja hiljaiseen, ja siihen, joka vapisee minun sanoistani? ”1 Ja Mooseksen s. 62 ja Elian aikana huomaamme, että heille tapahtuneessa ilmestymisessä mahtavat merkit pasuunan soitosta2 ja voimatekoja3 edelsivät Herran majesteettisuutta; kuitenkin niissä kaikissa Herran läsnäolo näkyi ja ilmeni rauhassa, hiljaisuudessa ja virkistyksessä. Sillä siinä sanotaan: ”Katso, ilmassa nousi lempeä ääni, jossa oli Herra. ”4 Tästä käy selvästi ilmi, että virvoitus Herran toimesta tapahtuu rauhassa ja hiljaisuudessa. Ihminen pysyy siinä perustuksessa, jonka hän on luonut, siinä alussa, jonka hän on tehnyt, loppuun asti. Kun hän on kerran alkanut rukoilla huutaen ja huutaen, hän pitää tämän tavan loppuun asti. Mutta koska Herra on kiltti ihmiskunnalle, käy niin, että hän myös antaa apua tällaiselle ihmiselle. Armon rohkaisun seurauksena tällainen ihminen jatkaa samaa tapaa loppuun asti. Mutta me näemme, että tällainen käytös on sivistymättömien ihmisten asia, sillä he loukkaavat muita ja hämmentävät itseään rukouksissaan.

1.Jes. 66: 2.

2.Exod.19:16,19.

3.. 3. Kun. 19:11 f. [= 1. Kuninkaiden kirja].

4.Vrt. ibid [3. Kun. tai 1. Kun.] 19, 12.

 

3.

Rukouksen todellinen perusta on kuitenkin se, että kiinnittää huomiota omiin ajatuksiinsa ja rukoilee hyvin rauhallisesti ja hiljaisesti, niin että edes ”ulkopuoliset ”1 eivät loukkaannu. Jos tällainen henkilö on saavuttanut Jumalan armon ja täydellisyyden, hän suorittaa rukouksensa hiljaisuudessa loppuun asti ja lisäksi rakentaen väkijoukkoa2. ”Sillä Jumala ei ole levottomuuden Jumala, vaan hiljaisuuden Jumala. ”3 Ne, jotka huutavat [rukouksessa], ovat kuin laivan komentajat4. He eivät voi rukoilla kaikkialla niin kuin haluaisivat, eivät kirkoissa eivätkä kylissä, vaan korkeintaan yksinäisissä paikoissa. Mutta ne, jotka rukoilevat hiljaa, rakentavat kaikkia joka paikassa. Koko ihmisen taistelun on p. 63 on tapahduttava hänen ajatuksissaan. Hänen on kaadettava häntä ympäröivä pahojen ajatusten metsä, ajettava itsensä Jumalan luo, ei saa seurata ajatusten tahtoa, vaan hänen on kerättävä ne, jotka harhailevat kaikkiin suuntiin, ja erotettava luonnolliset (= luontoa vastaavat) pahoista. Synnin vallassa oleva sielu on kuin suuri metsä vuorella tai kaislikko joessa tai piikkien ja pensaiden tiheikkö. Niiden, jotka haluavat kulkea sellaisen paikan läpi, on ojennettava kätensä ja raivattava ympäröivät pensaat pois voimalla ja vaivalla. Näin myös vihollisvoiman ajatusten metsä on sielun ympärillä. Mieli tarvitsee siksi suurta huolenpitoa ja huomiota, jotta vihollisvallan vieraat ajatukset voidaan kitkeä pois.

1.1.Tim. 3:7.

2.Vrt. 1.Tess. 5:11.

3.1. Kor.14:33.

4.Nämä antoivat soutajille vauhtia soutamiseen.

 

4.

[Jotkut ihmiset luottavat omiin voimiinsa ja uskovat, että he pystyvät omasta tahdostaan raivaamaan ympäröivät vuoret pois. Toiset taas antavat järjen hallita rauhassa ja harkiten ja saavat työnsä valmiiksi vähemmällä vaivalla kuin muut. Jotkut, jotka ikään kuin luottavat ruumiilliseen voimaansa, pitävät sopimatonta huutoa rukousten aikana; he eivät tunne ajatuksen salaista oveluutta, vaan luulevat voivansa suorittaa täydellisen teon omin voimin. On kuitenkin toisia, jotka kiinnittävät huomiota ajatuksiinsa ja käyvät koko sodan sisäisesti. Nämä kykenevät toimimaan täydellisesti harkintakykynsä ja harkintakykynsä ansiosta, he voivat kukistaa nousevat ajatukset ja vaeltaa Herran tahdon mukaan. Me huomaamme apostolin sanovan, että hän kutsuu sitä, joka rakentaa toista, suuremmaksi. Hän nimittäin sanoo: ”Joka kielillä puhuu, se rakentaa itseään, mutta joka profetoi, se rakentaa seurakuntaa”. Sillä se, joka profetoi, on suurempi kuin se, joka puhuu kielillä. ”1 Siksi jokainen päättäköön rakentaa toisia. Silloin hänet luetaan taivasten kuningaskunnan arvoiseksi.

  • 14:4 f.

 

 

5.

Kysymys: Koska jotkut väittävät, että valtaistuimet ja kruunut ovat luotuja olentoja1 eivätkä hengellisiä olentoja, [herää kysymys], miten meidän pitäisi ymmärtää tämä?

Vastaus: Jumaluuden valtaistuin on meidän henkemme ja päinvastoin hengen valtaistuin on Jumaluus ja [Pyhä] Henki. Samoin Saatana ja pimeyden voimat ja hallitsijat ovat asettuneet Aatamin sydämeen ja henkeen ja ruumiiseen kuin omalle valtaistuimelleen käskyn rikkomisen jälkeen. Siksi Herra tuli ja otti ruumiin neitsyeltä. Sillä jos hän olisi tullut alas paljastamattomassa jumaluudessa, kuka olisi voinut kantaa hänet?2. Mutta hän puhui ihmisille ruumiin välineen kautta. Silloin hän kukisti ruumiiseen asettuneet pahuuden henget mielen ja ajatusten valtaistuimilta, joihin ne olivat asettuneet. Herra on puhdistanut omantunnon3 ja tehnyt hengestä, ajatuksista ja ruumiista valtaistuimensa.

1.Pseudo-Dionysios Areopagita (Hier. cael. 2, 1 Migne, P. G. III 137 A; Jos. Stiglmayrin saksankielinen käännös, Kempten ja München 1911, s. 6) pilkkaa niiden naiivia näkemystä, jotka uskovat, että valtaistuimet (θρόνοι) [thronoi] eivät ole enkeliolentoja vaan ”maallisesta materiaalista tehtyjä valtaistuimia, jotka palvelevat alkukantaista jumaluutta nojautuakseen”. Ks. myös Stiglmayr Sachl. und Sprachl. b. Makk. S. 412.

2.Tässä piilee yksi seikka doketismia vastaan.

3.Hebr. 9:14.

 

6.

Kysymys: Mitä tarkoittaa tämä Herran sanonta: ”Sinä istut kahdellatoista valtaistuimella ja tuomitset Israelin kaksitoista sukukuntaa ”1?

Vastaus: Huomaamme, että tämä lupaus toteutui jo maan päällä Herran taivaaseenastumisen jälkeen. Sillä hän lähetti kahdentoista apostolin päälle Hengen, ”neuvonantajan ”2, ja pyhän voiman, joka heidän laskeutumisensa jälkeen pystytti telttansa heihin ja istui heidän mielensä valtaistuimille. Mutta kun sivulliset sanoivat: ”Nämä ovat täynnä makeaa viiniä ”3, Pietari alkoi tuomita heitä ja sanoi Jeesuksesta: ”Te olette ristiinnaulinneet miehen, joka oli väkevä sanoissa ja merkeissä. ”4 Ja katso nyt! Siellä hän tekee ihmeitä, murtaa hautojen kivilaatat (= ne, joilla haudat suljettiin) ja herättää kuolleita. Sillä kirjoitettu on: ”Viimeisinä päivinä minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat. ”5 Pietarin opastuksella monet muuttivat sydämensä, niin että syntyi uusi Jumalan valittu maailma6.

1.Matt. 19:28.

2.Joh.14:16, 26; 15:26; 16:7.

3.Ap.t. 2:13.

4.Ibid. [Ap.t. 2:22 f.

5.Joel 2:28; Ap.t. 2:17.

6.Stiglmayr (Sach. und. Sprachl. b. Mak. s. 421) on tehnyt huomautuksen, että opus imperfectum Matth. hom. 33:ssa (Migne, P. G. XLVI 814) sisältää melko pitkälti ”Mak..” c. 5 ja 6:n ajatukset.

 

7.

Näettekö, miten tuomion alku näkyi? Uusi maailma ilmestyi tänne. Siellä heille (= apostoleille) annettiin valta istua [jo] tässä maailmassa [valtaistuimilla] ja tuomita. On totta, että heidän on määrä istua [valtaistuimilla] ja tuomita vasta Herran tullessa, kuolleiden ylösnousemuksessa. Mutta tämä tapahtuu jo täällä, kun Pyhä Henki on asettunut heidän ajatustensa valtaistuimille. Mutta edes kruunut, jotka kristityt saavat tuossa maailmassa1, eivät ole fyysisiä. Ne, jotka väittävät näin, ovat väärässä. Pikemminkin nämä (= kruunut) merkitsevät muuttunutta (transfiguroitunutta) henkeä. Mitä apostoli Paavali sanoo taivaallisesta Jerusalemista? ”Tämä on meidän kaikkien äiti, ja hänen kanssaan me olemme yhtä mieltä. ”2 Mutta mitä tulee vaatteeseen, jota kristityt kantavat, on selvää, että [Pyhä] Henki itse pukee heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä iankaikkisesti ja ikuisesti. Aamen.

1.2.Tim 4:8; Jaak.1:12; Ilm. 2:10.

2.Vrt. Gal 4:26.

 

  1. Saarna.

1.

Kristuksen hyvyys ihmistä kohtaan. Saarna sisältää myös joitakin kysymyksiä ja vastauksia.

Oletetaan, että Joku astuu kuninkaalliseen palatsiin. Siellä hän näkee historiallisia maalauksia1 ja loistoa, toisaalla varastoituja aarteita ja muuta. Hän saa istua pöytään kuninkaan kanssa ja hänelle tarjoillaan hienoimpia ruokia ja juomia. Hän on täysin haltioissaan kaiken kauneuden näkemisestä. Sen jälkeen hänet viedään pois täältä ja hän huomaa joutuvansa haiseviin paikkoihin. Tai: Eräs neito, joka on kauniimpi, viisaampi ja rikkaampi kuin kaikki muut, vie köyhän, alhaisen ja ruman, ryysyihin pukeutuneen miehen. Hän riisuu hänen likaiset vaatteensa ja pukee hänet kuninkaalliseen kaapuun, asettaa kruunun hänen päähänsä ja tulee hänen vaimokseen. Silloin tuo kerjäläinen vähitellen kauhistuu ja sanoo: ”Minä, kurja, köyhä, alhainen ja alhaalla asuva mies, olen saanut tällaisen vaimon? Jumala tekee samoin onnettomalle, nöyryytetylle miehelle. Hän antaa hänen maistaa erilaista maailmaa, erilaista, äärimmäisen makeaa ruokaa. Hän näyttää hänelle kirkkautta, kuninkaallista, sanoin kuvaamatonta, taivaallista loistoa. Ja kun hän sitten vertaa näitä hengellisiä tavaroita tämän maailman asioihin, hän torjuu ne kaikki, näkeepä hän sitten kuninkaan tai hallitsijan tai viisaan miehen; hän katsoo vain taivaallista aarretta. ”Jumala on  rakkaus. ”2 Siksi hän ottaa vastaan [häneltä] Kristuksen taivaallisen, jumalallisen tulen, virkistyy ja iloitsee hänestä ja on hänen lumoissaan.

1.Stiglmayr (Stimmen aus Maria-Laach, B. 80 (1911), 4151) huomauttaa, että ἱστορίαι [historiai] esiintyy historiallisten maalausten merkityksessä vasta 5. vuosisadalla, kuten erinomaisen askeettisen kirjailijan Niluksen kohdalla, joka kuoli noin vuonna 430 (Migne, P. G. LXXIX 577 C). Ks. myös Stiglmayr, Sachl. und Sprachl. b. Mak. S. 15.

  1. 1.Joh.4:8,16.

 

2.

[Kysymys: Onko saatana yhdessä Jumalan kanssa, joko ilmassa tai ihmisessä?

Vastaus: Jos aurinko, joka on luotu ruumis, paistaa saastaisiin paikkoihin saastumatta,1 kuinka paljon vähemmän on jumalallinen saastunut tai tahriintunut, kun se on Saatanan kanssa? Jumala sallii pahuuden ihmisen harjoittamisen vuoksi. Vain paha on pimennetty ja sokeutunut; se ei voi nähdä Jumalan puhtautta ja hienoutta. Joka väittää, että Saatanalla on oma paikkansa ja Jumalalla oma paikkansa, rajoittaa häntä (= Jumalaa) sen paikan suhteen, jossa paha asuu. Mutta miten voisimme [sitten] sanoa, että hyvyys on rajaton ja käsittämätön, että kaikki on siinä ja että hyvyyttä ei paha tahraa? Ovatko taivas, aurinko ja vuoret, jotka ovat olemassa Jumalassa itsessään ja hänen kauttaan, itse Jumala? Luodut on luotu oikeassa järjestyksessä, ja Luoja, joka on yhdessä luotujensa kanssa, on Jumala.

1.Stiglmayr (Theologie und Glaube III (1911) 2742) on huomauttanut, että Origenes käyttää tätä kuvaa jo teoksessaan Celsusta vastaan (6, 73 Kötschau II (Leipzig 1899) 141 f.). Celsus vastusti jumalallisen Logoksen inkarnaatiota Neitsyen kohdussa, koska se saastuttaisi ja tahraisi jumalallisen luonnon. Origenes vastasi, että hänellä oli yhtä väärä näkemys kuin niillä, jotka uskovat, että auringon säteet, jotka tunkeutuvat likaan tai pahanhajuiseen ruumiiseen, tahriintuvat eivätkä voi pysyä siellä puhtaina. Ks. myös h. 11,13.

 

3.

Kysymys: Koska synti ”muuttuu valkeuden valtakunnan enkeliksi ‘1 ja on armon kaltainen, miten ihminen voi tunnistaa ’paholaisen juonet ”2? s. 68. Miten hän voi tunnistaa ja erottaa armon vaikutukset?

Vastaus: Armon vaikutuksia ovat ilo ja rauha3, rakkaus4 ja totuus5. Juuri totuus pakottaa ihmisen etsimään totuutta. Synti [eri] muodoissaan sen sijaan ilmenee hämmennyksenä; se ei suo rakkautta Jumalaa kohtaan eikä iloa hänestä. Villi salaatti on kuin endiivi, mutta jälkimmäinen on makea ja edellinen onkarvas6. Niinpä myös armossa on paljon sellaista, mikä muistuttaa totuutta, vaikka se itse on totuuden ydin. Niinpä on olemassa auringonpaiste ja myös aurinkokiekko. Säde loistaa eri tavalla, kiekon sisältämä valo eri tavalla. Tai lamppu palaa talossa. Jokin muu on se loiste, joka loistaa kaikkialle, ja jokin muu on se valo, joka on itse lampussa. Se on kirkkaampi ja selkeämpi. Samalla tavalla armossa on jotakin sellaista, jonka ihminen näkee vain kaukaa, eräänlaisena näkynä. Ja hän iloitsee juuri näistä näyistä ja muuttuu toisenlaiseksi ihmiseksi, kun Jumalan voima astuu häneen, ottaa haltuunsa hänen raajansa ja sydämensä ja sitoo hänen aistinsa Jumalan rakkauteen. Kun Pietari oli otettu kiinni ja heitetty vankilaan ja suljettu sinne, tuli enkeli, mursi hänen kahleensa ja vei hänet ulos. Mutta hän itse, ikään kuin haltioituneena, uskoi sen olevan näky7.

1.2. Kor. 11:14.

2.Ef.6:11.

3.Room. 14:17; vrt. 1.Tess. 1:6; Room. 8:6.

4.Vrt. Room. 15:30; Kol.1:8.

5.Vrt. 1. Joh.5:6.

6.Ἡ πικρὶς ὁμοία τῆς θρίδακος, τὸ μὲν ἓν γλυκύ, τὸ δὲν ἓν πικρόν [Hē pikris homoia tēs thridakos, to men hen glyky, to de hen pikron]. Sananlasku. Ks. Stiglmayr, Sachliches und Sprachliches bei Mak. S. 22.

7.Ap.t. 12:3-9.

 

4.

Kysymys: Miten on mahdollista, että ne, jotka ovat Jumalan armon vaikutuksen alaisia, lankeavat?

Vastaus: Jopa ajatukset, jotka ovat pohjimmiltaan puhtaita, lipsuvat ja lankeavat. Sillä ihminen alkaa korottaa itseään, tuomita ja sanoa: ”Sinä olet syntinen”, mutta pitää itseään vanhurskaana. Ettekö tiedä, mitä pyhä Paavali sanoo: ”Minun lihaani annettiin piikki, saatanan enkeli, ahdistamaan minua ”1, etten ylentäisi itseäni? Sillä [edes] puhdas luonto ei ole vapaa itsensä korottamisesta.

  • 12:7.

 

5.

[Kysymys: Voiko valon läpi nähdä oman sielunsa? Sillä jotkut hylkäävät ilmestyksen ja väittävät, että näkeminen tapahtuu [subjektiivisen] havaitsemisen ja aistimisen kautta.

Vastaus: On olemassa aistihavainto (αἴσθησις) [aisthēsis], on olemassa näkeminen (ὅρασις) [horasis] ja on olemassa valaistuminen (φωτισμός) [phōtismos]. Se, jolla on valaistuminen, on aistiherkkien yläpuolella. Sillä hänen mielensä on valaistunut. Hän on saanut paremman osan kuin aistihavaitsija. Sillä hän tunnistaa itsessään näkemisen varmuuden. Ilmestys (ἀποκάλυψις) [apokalypsis] on kuitenkin jotain muuta. Ylhäiset asiat ja sielun jumalalliset salaisuudet paljastuvat.

 

6.

[Kysymys: Näkeekö ihminen sielun ilmestyksen ja jumalallisen valon avulla?

Vastaus: Niin kuin nämä [ruumiilliset] silmät näkevät auringon, niin näkevät valaistuneet sielun kuvan; vain harvat kristityt näkevät sen.

 

7.

[Kysymys: Onko sielulla muoto?

Vastaus: Sillä on kuva ja muoto kuten enkelillä. Sillä niin kuin enkeleillä on kuva ja muoto, ja niin kuin ”ulkoisella ihmisellä ”1 on kuva, niin myös sisäisellä ihmisellä on enkelin kaltainen kuva ja ulkoisen ihmisen kaltainen muoto.

1.Ibid. [2. Kor. 4:16.

 

8.

Kysymys: Onko mieli jotain muuta kuin sielu?

Vastaus: Aivan kuten ruumiin jäseniä on monia ja silti kutsutaan vain yhdeksi ihmiseksi, niin myös sielun jäseniä on monia: Mieli, omatunto, tahto, [toisiaan] ”syyttävät ja synninpäästävät ajatukset. ”1 Mutta kaikki nämä tiivistetään yhteen käsitteeseen (sielu). Jäsenet [yhdessä] ovat siis sielu, sisäinen ihminen. Aivan kuten ulkoiset silmät näkevät piikit, kuilut ja kuilut kaukaa, etukäteen, niin myös mieli, jos se on valpas, näkee vihollisvallan keinot ja aseet etukäteen ja sielun silmänä suojelee sitä niiltä etukäteen. Ylistäkäämme Isää ja Poikaa ja Pyhää Henkeä iankaikkisesti. Aamen.

1.Room. 2:15.

 

  1. Saarna.

1.

Mitä kristityt kohtaavat rukoillessaan? Täydellisyyden vaiheet. Voivatko kristityt saavuttaa täydellisyyden vaiheen?

Jotkut valmistautuvat kumartamaan polvea, heidän sydämensä täyttyy jumalallisesta voimasta, heidän sielunsa iloitsee Herran, heidän Sulhasensa, kanssa, kuten Jesaja sanoo: ”Niin kuin sulhanen iloitsee morsiamesta, niin Herra iloitsee sinusta ”1. Joku on kiireinen koko päivän. Hän omistaa yhden ainoan tunnin rukoukselle. Joskus ”sisäinen ihminen” tempautuu rukoukseen, tuon maailman mittaamattomaan syvyyteen, sellaisella ihastuksella, että hänen mielensä tempautuu täysin mukaansa ja siirtyy sinne, muuttuen vieraaksi täällä. Tällaisina hetkinä ihminen unohtaa maallisen ajattelun ajatukset. Sillä ajatukset täyttyvät ja vangitsevat jumalalliset ja taivaalliset, äärettömät ja käsittämättömät asiat, ihmeelliset asiat, joita mikään ihmisen suu ei voi lausua, niin että tällaisena hetkenä hän haluaisi rukoilla ja sanoa: ”Kunpa sieluni voisi lähteä rukoukseen!”.”

1.[62, 5.]

 

2.

Kysymys: Pääsemmekö aina niin pitkälle?

Vastaus: Armo on jatkuvasti [ihmisen kanssa], se on juurtunut häneen lujasti, ja hän on saanut sitä jo nuoresta pitäen. Siitä on tullut hänelle ikään kuin toinen luonto; se ja ihminen muodostavat yhdessä yhden olennon. Monin tavoin se kuitenkin järjestää ihmistä niin kuin se tahtoo hänen hyväkseen. Joskus tuli palaa ja liekehtii voimakkaammin, joskus hieman heikommin ja lempeämmin. Myös valo palaa ja loistaa toisinaan kirkkaammin, mutta sitten se väistyy ja näyttää himmeämmältä. Samalla tavoin [armon] lamppu, joka kerran sytytettynä palaa ja loistaa jatkuvasti, on läpimärkä Jumalan rakkaudesta ja syttyy entistäkin enemmän. Mutta sitten taas [jumalallisen] järjestyksen mukaan se antaa valon, vaikka se on olemassa, loistaa vähemmän kirkkaana.

 

3.

[Joillekin ristin merkki ilmestyi valon loisteessa ja painautui ”sisäiseen ihmiseen”. Toisinaan joku joutui rukouksen aikana ekstaasiin ja huomasi seisovansa kirkon alttarin edessä. Hänelle annettiin kolme leipää, jotka oli hapatettu öljyllä. Mitä enemmän hän söi, sitä pidemmäksi ja pitemmäksi hän kasvoi. Toisen kerran hän huomasi olevansa puettu valon vaatteeseen, jollaista ei löydy tässä maailmassa maan päältä eikä sitä voi tehdä ihmiskäsin. Kun Herra oli noussut vuorelle Johanneksen ja Pietarin kanssa, hän vaihtoi vaatteensa ja sai sen loistamaan valoa1. Tuo kaapu oli tehty samoin, ja mies ihmetteli ja hämmästyi, kun hänellä ei enää ollut sitä yllään. Toisinaan sydämessä loistava valo avaa sisäisen, syvemmän ja kätketyn valon. Tämän seurauksena ihminen uppoutuu täysin tuohon autuaalliseen näkyyn, hän ei enää omista itseään, hän on kuin portti ja muukalainen tässä maailmassa, [ja kaikki tämä] yltäkylläisen rakkauden ja suloisuuden vuoksi, kätkettyjen salaisuuksien vuoksi. Tällaisina hetkinä ihminen saavuttaa täydellisyyden asteen vapauden nauttimisessa, hän on puhdas ja vapaa synnistä. Sen jälkeen armo kuitenkin vetäytyy ja vihamielisen voiman kuori ilmestyy. Armo loistaa kuitenkin edelleen osittain, mutta ihminen on askeleen alempana täydellisyydessä.

1.Matt. 17:2; Mark. 9:3.

 

 

 

4.

Oletetaan, että jonkun on kiivettävä kaksitoista askelmaa saavuttaakseen täydellisyyden. Joskus hän onnistuu saavuttamaan tuon huipun, hän pääsee täydellisyyteen. Mutta sitten armo vähenee jälleen, hän laskeutuu yhden askelman alas ja on nyt yhdellätoista askelmalla. Tällainen valtakunnan armon saanut henkilö seisoo ikuisesti, yötä päivää, tällä täydellisyyden tasolla; hän on vapaa ja puhdas, aina [taivaallisen] sitoma ja maan päältä tempaistu. Jos nyt ihmisellä olisi tuo ihmeellinen maailma, joka hänelle näytettiin ja jonka hän sisäisesti koki, jatkuvasti silmiensä edessä, hän ei voisi enää ottaa päälleen sanan (= saarnan) hallintoa tai taakkaa, hän ei enää kykenisi kuulemaan, huolehtimaan päivittäisistä tarpeistaan, huomisesta1. Hän vain istuisi nurkassa, maanläheisenä ja autuudesta juopuneena. Siksi hänelle ei myönnetty korkeinta täydellisyystasoa, jotta hän voisi huolehtia veljistä ja hoitaa sanan virkaa. Siitä huolimatta ”jakava muuri ”2 on tuhottu ja kuolema on voitettu.

1.Vrt. Matt. 6:34.

2.Ef.2:14: τὸ μεσότοιχον τοῦ φραγμοῦ [to mesotoichon tou phragmou], kirjaimellisesti ”aidasta koostuva jakava muuri”. Paavali tarkoittaa juutalaisen seremoniallisen lain poistamista.

 

5.

Asia on näin: Aivan kuten pimeä voima laskeutuu ja muodostaa valon peitteen kuin tiheä ilma (sumu), vaikka lamppu palaa ja loistaa koko ajan, niin myös tuon valon päällä on peite. Siksi tällainen henkilö tunnustaa, ettei hän ole täysin täydellinen ja vapaa synnistä. ”Väliseinä” on tietyssä mielessä tuhottu ja murrettu läpi ja tietyssä suhteessa ei ole täysin ja ikuisesti tuhottu. On nimittäin aika, jolloin valo palaa voimakkaammin, iloitsee ja virkistää; ja on aika, jolloin se väistyy ja näyttää synkältä, riippuen siitä, mitä armo määrää ihmisen eduksi. Kuka on koskaan saavuttanut täydellisyyden korkeimman tason ja maistanut tuota maailmaa sisäisessä kokemuksessa? En ole koskaan nähnyt täydellistä tai vapaata kristittyä. Päinvastoin, vaikka ihminen voi virkistyä armosta, vaikka hän voi tunkeutua salaisuuksiin ja ilmestyksiin ja armon valtavaan ihanuuteen, synti on silti yhä hänen sisällään. Tällaiset pitävät itseään vapaana ja täydellisenä ylenpalttisen armon ja heidän sisällään asuvan valon vuoksi. Armon voiman hallussaan he antautuvat kokemattomuudessaan petoksille. Mutta minä en ole koskaan nähnyt ketään vapaana. Joinakin aikoina minäkin olen osittain kiivennyt tuolle portaalle; siksi tiedän myös kokemuksesta, että ihminen ei ole täydellinen.

 

6.

[Kysymys: Kertokaa, missä vaiheessa olette [nyt]?

Vastaus: Nyt, kun ristinmerkki on ilmestynyt, armo vaikuttaa niin voimakkaasti ja virtaa kaikkiin raajoihin ja sydämeen sellaista rauhaa, että sielu näyttää viattoman lapsen kaltaiselta silkasta ilosta. Ihminen ei enää tuomitse kreikkalaista tai juutalaista1, syntistä tai maailman ihmistä. Pikemminkin ”sisäinen ihminen” katsoo kaikkia ihmisiä puhtain silmin, ihminen iloitsee koko maailmasta ja haluaa kunnioittaa ja rakastaa kreikkalaisia ja juutalaisia koko sielustaan. Toisinaan hän, kuninkaan poika, luottaa Jumalan Poikaan kuin isäänsä, portit avautuvat hänelle ja hän pääsee moniin asuinsijoihin2. Ja mitä pidemmälle hän menee, sitä enemmän asuntoja avautuu, sata toisensa jälkeen. Hän on rikas. Mutta vaikka hän olisi kuinka rikas, hän saa nähdä muitakin, vielä epätavallisempia ihmeellisiä asioita. Poikana ja perillisenä hänelle uskotaan asioita, jotka ovat ihmisluonnolle sanoin kuvaamattomia, suun ja kielen selittämättömiä. Kunnia olkoon Jumalalle! Aamen.

1.Vrt. Gal. 3:18; Kol.3:11.

2.Vrt. Joh.14:2.

 

  1. Saarna.

1.

Jumalan lupausten ja ennustusten täyttyminen liittyy moninaisiin koettelemuksiin ja kiusauksiin. Yhteys Jumalaan yksin vapauttaa meidät pahan (= paholaisen) kiusauksista.

Jumalan armon hengellinen voima sielussa toimii suurella kärsivällisyydellä ja viisaudella mielen salaperäisen ohjauksen ja ihmisen vuosien äärimmäisen kärsivällisen kamppailun alaisena. Vasta sitten armon työ näyttää hänessä päättyneen, kun vapaa tahto on löytänyt [Pyhän] Hengen suosion monissa koettelemuksissa ja hän (= ihminen) on läpäissyt pitkän koettelemuksen ajan ja osoittanut kärsivällisyyttä. Osoitamme tämän prosessin ”inspiroiduista ”1 kirjoituksista käyttäen tunnettuja esimerkkejä.

  • 3:16.

 

2.

[Se, mitä nyt sanon, sopii yhteen sen kanssa, mitä luemme Joosefista. Kuinka kauan ei kestänyt, ennen kuin Jumalan häntä koskeva määräys täyttyi ja näkyjen toteutuminen alkoi?”. Kuinka suuria eivät olleetkaan ne ponnistelut, ahdistukset ja vaikeudet, joissa häntä etukäteen koeteltiin? Mutta hän kesti kaiken suurella huumorilla. Vasta sitten, kun hänet oli todettu kaikessa hyväksi osoittautuneeksi, uskolliseksi Jumalan palvelijaksi, hänestä tuli Egyptin kuningas ja perheensä elättäjä, jolloin hän täytti sen, mitä ei ollut nähty, ja Jumalan tahdon, joka oli julistettu kauan aikaisemmin viisaan suunnitelman mukaisesti1.

1.Gen. 39:1ff; 41:39 ff.

 

3.

Sama kerrotaan Daavidista. Jumala voiteli hänet kuninkaaksi profeetta Samuelin kautta 1. Kun hänet oli voideltu, hän joutui pakenemaan Saulin takaa-ajamana, joka halusi tappaa hänet 2. Mitä tapahtui siis Jumalan käskemälle voitelulle, mitä tapahtui lupaukselle, jonka olisi pitänyt toteutua välittömästi? Sillä heti voitelun jälkeen hän joutui vakavaan ahdinkoon, hänen oli jäätävä erämaahan3, kärsittävä leivän puutteesta 4 ja paettava pakolaisuuteen 5 Saulin vainon vuoksi. Häntä, jonka Jumala oli voidellut kuninkaaksi, ympäröivät tällaiset ahdistukset. Häntä koeteltiin, ahdistettiin ja kiusattiin pitkään, mutta hän pysyi sinnikkäästi, luotti yksin Jumalaan ja tuli lopulta vakuuttuneeksi: Sen, mitä Jumala on tehnyt minulle profeetan voitelun kautta ja mitä hän lupasi minulle tapahtuvan, täytyy ehdottomasti toteutua. Koska hän kesti suurella kärsivällisyydellä, Jumalan tahto lopulta toteutui, ja Daavidista tuli monien koettelemusten jälkeen kuningas 6. Nyt Herran sana oli ilmoitettu ja profeetan kautta annettu voitelu osoittautui luotettavaksi ja erehtymättömäksi.

1.1. Kun. 16:23 [1. Sam.]

2.1. Kun. 19:10 ff; 23:7 ff; 26:1 ff. [1. Sam.]

3.Ibid. [1 Kun. ja 1. Sam.] 23:14, 24; 24:2; 25:4.

4.Ibid. [1. Kun. ja 1. Sam.] 21:3 ff; 22:13.

5.Ibid. [1. Kun. ja 1. Sam. 27:1 ff.

6.2. Kun. 2:4 [2. Sam.].

 

4.

Sama pätee Moosekseen. Jumala oli ennakoinut ja määrännyt hänet kansan johtajaksi ja pelastajaksi. Hän oli määrännyt hänet faraon tyttären pojaksi1. Hän kasvoi kuninkaallisessa rikkaudessa, arvovallassa ja vauraudessa, ja hänelle opetettiin kaikki egyptiläisten viisaus. Mutta kun hän tuli mieheksi ja ”kasvoi uskon kautta ‘2, hän halveksi kaikkea tätä ja apostolia lainatakseni piti kurjuutta ja ’Kristuksen häpeää” parempana kuin ”lyhyttä synnin nautintoa ”3. Kuinka kauan hän vietti paimenta paimentaessaan Egyptistä4, hän, kuninkaan poika, joka oli kasvanut niin yltäkylläisyydessä, kuninkaallisessa mukavuudessa! Ja niin hän lopulta osoittautui uskolliseksi Jumalan edessä ja todettiin uskolliseksi, koska hän kesti suurella kärsivällisyydellä ja läpäisi monet koettelemukset; hänestä tuli Israelin pelastaja, johtaja ja kuningas, ja Jumala julisti hänet jumalaksi faraon yli5. Sillä hänen kauttaan Jumala kuritti Egyptiä, teki hänen kauttaan suuria ihmeitä faraon edessä6 ja upotti lopulta egyptiläiset mereen.7 Katso, kuinka Jumalan tahto ja tarkoitus paljastuivat tässä vasta pitkän ajan kuluttua ja toteutuivat vasta monien koettelemusten ja kärsimysten jälkeen!

1.2. Moos. 2:10.

2.Hebr.11:24.

3.Ibid. [Hebr.11:25 f.

4.Exod. 3:1.

5.2. Moos. 7:1.

6.Ibid. [K. 8-12.

7.Ibid. [2. Moos. 14, 26 ja sitä seuraavat.]

 

5.

[Aabrahamille kävi samoin. Kuinka Jumala olikaan luvannut hänelle jo kauan etukäteen antaa pojan1, mutta ei kuitenkaan antanut [heti], ja kuinka monta vuotta koettelemuksia ja kiusauksia2 olikaan sillä välin kohdannut häntä! Mutta hän kesti kärsivällisesti kaiken, mikä häntä kohtasi, ja tuli uskon kautta vakuuttuneeksi siitä, että se, joka oli antanut lupauksen, oli totta ja täyttäisi siksi sanansa. Ja niin hänet todettiin uskolliseksi, ja siksi hän sai sen, mikä oli luvattu3.

1.1. Moos. 15:4; 17:5, 6; 18:10.

2.Ibid. [1. Moos. 20:2 ja sitä seuraavat kohdat.

3.Ibid. [1. Moos. 21: 2.

 

6.

Viisisataa vuotta täyttäneenä Nooa sai Jumalalta myös käskyn rakentaa arkki1. Hän oli aiemmin kertonut hänelle, että maan päälle tulisi tulva. Kuusisataa vuottaan hän antoi sen tulla 2. Niinpä hän odotti kärsivällisesti sata vuotta. Hänellä ei ollut pienintäkään epäilystä siitä, tekisikö Jumala sen, mitä hän oli ilmoittanut, vai eikö hän tekisi. Päinvastoin, uskon kautta se oli tullut hänelle lopullisesti varmaksi: Sen, mitä Jumala on sanonut, on ehdottomasti tapahduttava. Ja niinpä hän, koeteltuaan tahtoaan vahvalla uskolla, suurella kärsivällisyydellä ja sinnikkyydellä, osoittautui todistetuksi ja pelastui yksin kotiväkeensä kanssa 3, koska hän oli noudattanut täydellisesti Herran käskyä.

1.Ibid. [6: 7 ff.

2.Ibid. [1. Moos. 7: 6 f.

3.Gen. 8: 1 ff.

 

7.

[Olemme maininneet nämä Raamatun esimerkit osoittaaksemme, että Jumalan armon voima ihmisessä ja Pyhän Hengen lahja, jonka uskova sielu on arvollinen saamaan, voidaan hankkia vain mahtavassa taistelussa, suurella kärsivällisyydellä ja sinnikkyydellä, kiusauksissa ja koettelemuksissa. Vapaan tahdon on nimittäin todistettava itsensä kaikenlaisissa koettelemuksissa. Vasta silloin, kun se ei ”sureta Henkeä ‘1 missään suhteessa, vaan on sopusoinnussa armon kanssa kaikissa käskyissä, se on sen arvoinen, että se vapautuu kaikista intohimoista ja että [Pyhä] Henki hyväksyy sen täysin lapseksi2, josta ’puhutaan salaisuudessa ‘3, se saa hengellisen rikkauden ja ymmärryksen4 täyteyden, joka ei ole ’tästä maailmasta ”5 ja josta vain todelliset kristityt tulevat osallisiksi. Siksi he eroavat kaikessa kaikista ihmisistä, joilla on ”maailman henki ”6, vaikka he ovat yhtä älykkäitä, oivaltavia ja viisaita.

1.Ef.4:30.

2.Gal. 4:5; vrt. Room. 8:15.

3.1. Kor. 2:7.

4.Kol.2:2.

5.Joh.8:23.

6.1. Kor. 2:12.

 

8.

Sellainen tuomitsee kaikki ihmiset, niin kuin kirjoitettu on. Hän tunnistaa, mistä joku saa puheensa, missä hän seisoo, millä tasolla hän on. Mutta kukaan niistä ihmisistä, joilla on ”maailman henki”, ei kykene tunnistamaan ja tuomitsemaan häntä. Ainoastaan ne, joilla on sama taivaallinen ”jumaluuden henki ‘1, tunnistavat hänet vertaisekseen, kuten apostoli sanoo: ’Me selitämme hengellisiä asioita hengellisillä asioilla”. Mutta aistillinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä on Jumalan Hengestä. Sillä hänelle se on hulluutta. Hengellinen ihminen sen sijaan tuomitsee kaiken, mutta häntä itseään ei tuomitse kukaan 2. Sellainen ihminen pitää kaikkia maailman rakkaita asioita, rikkautta, ylellisyyttä, kaikkia nautintoja, jopa tietoa, kaikkea, mikä on maailmasta, vastenmielisenä ja inhottavana.

1.Herm. Past. Mand. XI 10:14.

2.1. Kor. 2, 13 ff.

 

9.

[Hän, joka on palavan kuumeen vallassa, inhoaa ja torjuu jopa herkullisinta ruokaa ja makeinta juomaa, jota hänelle tarjoatte, juuri siksi, että hän on palavan kuumeen vallassa ja että se ahdistaa häntä rajusti. Samoin ne, jotka palavat taivaallisesta, pyhästä ja kunniakkaasta halusta [Pyhää] Henkeä kohtaan, joiden sielua haavoittaa kiihkeä rakkaus Jumalaan ja jumalallinen, taivaallinen tuli, jonka ”Herra on tullut tuomaan maan päälle”, ja jonka hän tahtoo polttaa mahdollisimman pian ”1, jotka ovat tulehtuneet taivaallisesta kaipuusta Kristuksen puoleen, kuten olen sanonut, jotka pitävät kaikkia tämän maailman ylistettyjä ja vaalittuja asioita tuomittavina ja inhottavina. Sillä Kristuksen rakkauden tuli ahdistaa heitä, sytyttää ja lietsoo heitä Jumalan rakkauteen ja rakkauden taivaallisiin tavaroihin. Mikään ”taivaassa, maan päällä tai maan alla ‘2 ei kykene erottamaan heitä tästä rakkaudesta, kuten apostoli Paavali todistaa: ’Kuka meitä erottaa Kristuksen rakkaudesta?” jne.3.

1.Luuk.12:49.

2.Fil. 2:10.

3.Room. 8:35.

 

10.

Hänen sielunsa ja taivaallisen ”hengen rakkauden ‘1 voivat saavuttaa vain ne, jotka irrottautuvat kaikesta tämän maailman asiasta, omistautuvat etsimään ’Kristuksen rakkautta ”2 ja joiden henkeä eivät työllistä aineelliset ja maalliset asiat. Vain tällä tavoin hän voi paneutua täysin yhteen päämäärään ja keskittää huomionsa yksinomaan siihen kaikissa käskyissä. Kaikki hänen huolensa ja etsintänsä, hänen sielunsa koko huolenaihe tulisi omistaa hengellisen olemuksen tutkimiselle, [sen tutkimiselle], miten se on koristettava hyveen käskyillä, taivaallisilla hengellisillä koruilla ja yhteydellä Kristuksen puhtauteen ja pyhyyteen. Hänen on luovuttava kaikesta, poistettava kaikki aineelliset, maalliset esteet, luovuttava lihallisesta rakkaudesta ja kiintymyksestä vanhempiin tai sukulaisiin. Hänen henkeään ei saa työllistää mikään muu, kuten valta tai maine, kunnianosoitukset tai lihalliset ”ystävyydet maailman kanssa ”3 tai muut maalliset huolet. Pikemminkin sielun hengellistä luonnetta tutkiessaan hengen on otettava suru ja kärsimys täysin ja kokonaan päälleen ja kestettävä se kärsivällisesti toivossa ja odottaen [Pyhän] Hengen tuloa, kuten Herra sanoo: ”Kärsivällisyydellänne te hankitte sielunne. ‘4 Ja taas: ’Etsikää Jumalan valtakuntaa, niin kaikki tämä lisätään teille. ”5

1.Ibid. [Room. 15:30.

2.Ibid. [Room. 8:35.

3.Jaak.4:4.

4.Luuk.21:19.

5.Matt. 6: 33.

 

11.

Se, joka kamppailee tällä tavoin ja pitää jatkuvasti huolta itsestään, olipa kyse sitten kuuliaisuudesta tai mistä tahansa työstä, joka on tehtävä Jumalan tahdon mukaan, voi päästä pois pahojen henkien pimeydestä. Sillä henki, joka jatkuvasti etsii itseään ja etsii Herraa, voi voittaa intohimojen turmeltuneisuudessa kuihtuvan sielunsa vain antautumalla väkisin ja vapaaehtoisesti aina Herran vangiksi ja kiinnittymällä lujasti vain häneen, kuten Raamattu sanoo: ”Me otamme vangiksi jokaisen mielen Kristuksen kuuliaisuuteen. ”1 Tällaisen kamppailun, kaipauksen ja etsinnän kautta Herran kanssa liitossa oleva henki tulee Kristuksen lahjan ja armon2 arvoiseksi hengeksi. Se lepää sielun astiassa, joka tekee sen ”taitavaksi kaikissa hyvissä töissä ‘3 eikä ’surkuttele Herran Henkeä ”4 itsetarkoituksellisuuden ja tämän maailman kanssa olemisen, kunnianhimon ja vallankäytön, jääräpäisyyden ja lihallisten himojen, seurustelun ja pahojen ihmisten kanssa tekemisen kautta.

1.2. Kor. 10:5.

2.Hebr.10:29.

3.Vrt. 2. Tim. 2:21; 3:17.

4.Ef.4:30.

12.

[Todellakin, on suloista, kun sielu pyhittää itsensä kokonaan Herralle ja takertuu vain häneen, kun se ei koskaan unohda vaeltaa hänen käskyjensä mukaan ja kunnioittaa Kristuksen vierailevaa ja varjostavaa Henkeä sen mukaisesti. Silloin se on arvokas tulemaan yhdeksi hengeksi ja yhdeksi sekoitukseksi hänen kanssaan. Sillä näin sanoo apostoli: ”Joka pitää kiinni Herrasta, on yksi henki hänen kanssaan. ”1 Mutta joku antaa itsensä huolen, kunnianhimon tai vallanhimon vietäväksi tai hän välittää inhimillisistä kunnianosoituksista ja kohdistaa voimansa vain niihin. Hänen sielunsa kietoutuu ja kietoutuu maallisiin ajatuksiin, tai jokin tämän maailman asia vangitsee sen ja hallitsee sitä. Nyt sitä kuitenkin riivaa kiihkeä halu kulkea intohimojen pimeyden läpi, jossa pahat voimat pitävät sitä, paeta sitä ja paeta. Mutta tällaisella sielulla ei ole siihen voimaa. Sillä se rakastaa pimeyden tahtoa ja tekee sitä eikä vielä täysin vihaa pahuuden tekoja.

  • 6:17.

 

13.

Valmistautukaamme siis kiirehtimään Herran luo kaikella tahdonvoimallamme ja tulkaamme Kristuksen seuraajiksi täyttääkseen hänen tahtonsa, muistaaksemme kaikki hänen käskynsä ja noudattaaksemme niitä. Haluamme irrottautua kokonaan maailman rakkaudesta ja pyhittää sielumme yksin hänelle. Meidän mielemme pitäisi olla vain hänessä kiinni, vain hänestä huolehtia, vain häntä etsiä. Vaikka olemme [tähän asti] kiinnittäneet vain vähän huomiota käskyjen noudattamiseen ja kuuliaisuuteen Jumalaa kohtaan ruumiimme vuoksi, tästä lähtien henkemme ei saisi koskaan päästää irti rakkaudestamme Herraa kohtaan, etsimästämme ja kaipaamisestamme häntä kohtaan. Kyllä, me haluamme taistella tällaisessa hengessä, kulkea ”vanhurskauden tietä ”1 oikealla asenteella ja pitää jatkuvasti huolta itsestämme. Silloin saamme osaksemme ”hänen Henkensä lupauksen ”2 (eli että saamme hänen Henkensä) ja vapaudumme armon kautta niiden pimeiden intohimojen turmeluksesta, joiden vaikutuksen alaisena sielu on, niin että meistä tulee iankaikkisen valtakunnan arvoisia ja että voimme iloita Kristuksen kanssa iankaikkisesti ja ylistää Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä aina ja ikuisesti. Aamen.

1.Matt. 21:32; 2. Piet. 2:21.

2.Gal 3:14.

 

  1. Saarna.

1.

Nöyryyden ja ahkeruuden kautta jumalallisen armon lahjat säilyvät ja lisääntyvät, mutta ylimielisyyden ja kevytmielisyyden kautta ne menetetään.

Totuutta ja Jumalaa rakastavat sielut, jotka vahvassa toivossa ja lujassa uskossa haluavat pukeutua kokonaan Kristukseen1, eivät tarvitse muiden muistutusta taivaaseen kohdistuvasta kaipuusta ja rakkaudesta Herraa kohtaan. Vaikka he kärsisivät kuinka suurta haittaa, he ovat silti täysin kiinni Kristuksen ristissä, he havaitsevat itsessään päivä päivältä hengellisen edistymisen kohti hengellistä Sulhastaan. Taivaallisen kaipuun haavoittamina, hyveiden vanhurskauden2 nälkäisinä he ottavat vastaan hengen valaistumisen kiihkeässä, kyltymättömässä halussa. Vaikka heillä olisi kunnia saada uskonsa kautta käsitys jumalallisista salaisuuksista, vaikka he tulisivat osallisiksi armon taivaallisesta autuudesta, he eivät luota itseensä siinä uskossa, että he ovat jotakin. Päinvastoin, mitä enemmän heitä kunnioitetaan armon hengellisillä lahjoilla, sitä kyltymättömämmäksi heidän taivaallinen halunsa muuttuu ja sitä innokkaammaksi heidän etsintänsä. Ja mitä enemmän he kokevat hengellistä edistystä itsessään, sitä suurempi on heidän nälkänsä ja janonsa saada ja lisätä armoa. Ja mitä suuremmaksi heidän hengellinen rikkautensa kasvaa, sitä köyhemmiksi he tuntevat itsensä, kun he palavat kyltymättömästä hengellisestä halusta taivaallisen Sulhasen perään, kuten Raamattu sanoo: ”Joka minua maistaa, sitä yhä nälkä vaivaa, ja joka minusta juo, sitä yhä janoaa ”3.

1.Room. 13:14.

2.Vrt. Matt. 5: 6.

3.Siir 24:29; vrt. Joh.6:35.

2.

Tällaiset sielut, joilla on niin tulinen, kyltymätön rakkaus Herraa kohtaan, ovat ”iankaikkisen elämän arvoisia”.1 Tästä syystä he ovat myös ansainneet vapautuksen intohimoista, sanoin kuvaamattoman Pyhän Hengen ja hänen salaperäisen yhteytensä ja saavuttavat armon täyteyden seurauksena täydellisen valaistumisen ja yhteyden [hänen kanssaan]. Mutta pelkurimaisia ja laiskoja ovat kaikki ne sielut, jotka eivät jo nyt, vielä ”lihassa ‘2 ollessaan, pyri saavuttamaan kärsivällisyydellä ja sinnikkyydellä sydämen ei vain osittaista vaan täydellistä pyhitystä, jotka eivät täydessä sisäisessä kokemuksessa ja vakaumuksessa toivo ja koe täydellistä yhteyttä ’Neuvonantajan” kanssa, Hengen, eivätkä odota [Pyhän] Hengen kautta vapautusta pahoista intohimoista, tai jotka jumalallisen armon kunnioittamina sallivat itsensä jälleen joutua pahuuden vietäväksi ja antautuvat huolimattomuuteen ja laiskuuteen.

1.Ap. t. 13:46.

2.Room. 7:5; 8:8, 9.

 

3.

Koska he ovat jo saaneet Hengen armon ja heillä on hallussaan armon lohdutus hengellisessä virvoituksessa, nautinnossa ja suloisuudessa ja he luottavat siihen, he paisuvat ja tulevat huolettomiksi, he eivät ole enää ”sydämeltään katuvaisia ”1 ja nöyriä mieleltään. He eivät saavuta kiihkottomuuden täydellisyyttä 2, eivät ota vastaan armon täyteyttä kaikella uskon kiihkolla, vaan tyytyvät täysin armon pieneen lohdutukseen, tyytyvät siihen ja pysyvät siinä. Siksi tällaiset sielut edistyvät enemmän ylpeydessä kuin nöyryydessä. Huolettoman kevytmielisyytensä ja typerän turhamaisuutensa vuoksi, joka kumpuaa heidän korkeasta itsekunnioituksestaan, heiltä riistetään eräänä päivänä se armolahja, josta he ovat saaneet kunnian.

1.Ps.146:3 [Hebr.Ps.147:3]; Jes.57, 15; 61,1; Luuk.4:18.

2.Ἀπάθεια [apatheia] = intohimottomuus. Tätä nimenomaan stoalaista termiä (A. Bonhöffer, Epiktet und das neue Testament, Gießen 1911, s. 231) ”Mak.” käyttää mieluiten, mutta hän antaa sille aivan toisenlaisen sisällön kuin stoalainen. Stoalainen tietäjä, ts. se, ”joka todella omistaa todellisen tiedon jumalallisista ja inhimillisistä asioista ja siitä kumpuavan absoluuttisen moraalisen ymmärryksen ja voiman, ja juuri tämän kautta yhdistää itsessään kaiken ajateltavissa olevan inhimillisen täydellisyyden”, on vapaa kaikista heikkouksista ja intohimoista. Tämä on hänen ἀπάθεια [apatheian] perustana. Stiglmayr (Sachl. u. Sprachl. b. Mak. s. 66 ff.) on tehnyt ansiokkaan tutkimuksen termin ἀπάθεια [apatheia] sisällöstä kirkkoisissä. Sen mukaan Klemens Aleksandrialainen on ensimmäinen kristillinen kirjoittaja, joka käyttää ἀπάθεια [apatheia] kuvaamaan täydellistä vapautta intohimoista, kristityn täydellistä ”mielenrauhaa”. Kristuksen sielu on ἀπαθής [apathēs], intohimoton, koska se on täysin vapaa moraalisista heikkouksista ja heikkouksista (Paedag. I c. 2 ed. Stählin I 91). Kristus on siis ἀπάθεια [apatheia] ihanne. Todellisen gnostikon on myös tultava ja oltava ἀπαθής [apathēs] (Strom. 6, 9 ed. Stählin II 468). Tämä on kuitenkin mahdollista vain jatkuvan yhteyden kautta Logokseen rukouksen avulla. Myös Klemensin oppilas Origenes (In Jerem. hom. 5, 8. 9 Migne P. G. XIII 308 B-C) vaatii vapautumista intohimoista, ἀπάθεια [apatheia], ja suosittelee myös rukousta keinona (1 Tim. 2, 8). Athanasius (De incarn. Verbi c. 54 Migne, P. G. XXV 192) näkee kristityn kiihkottomuuden lähteen kiihkottomassa Kristuksessa. Gregorios Nyssalaisen mukaan (Or. catech. 6 Migne, P. G. XLV 29 A) Aadamilla oli jo valmiiksi ἀπάθεια [apatheia]; se oli hänen hyveellisen elämänsä alku ja perusta. Askeettisilla kirjoittajilla Evagrius Pontikus, Palladius, Markus Diadochus, Johannes Climacus ja muilla ἀπάθεια [apatheia] esiintyy jo täydellisyyden päämääränä, jonka jokainen todellinen askeetti saavuttaa (Stiglmayr op. cit. s. 68). – Näiden antiikin kristillisten ἀπάθεια [apatheia] -käsitysten perusteella Stiglmayr päätyy seuraavaan johtopäätökseen: ”Verrattuna stoalaisten puhtaasti luonnolliseen ἀπάθεια [apatheiaan] kristillisellä ἀπάθεια [apatheialla] on verrattomasti korkeampi alkuperä yliluonnollisessa armolahjoituksessa. Langenneelle ihmiselle se on hyvä, jota on tavoiteltava pyhin rukouksen ja itsensä kieltämisen keinoin ja joka on saavutettava armon avulla. Sen esikuvana on . . . kiihkoton Kristus ἀπαθὴς Χριστός [apathēs Christos]. Sen perimmäinen päämäärä on kaikkein läheisin, täydellisin Jumalan kaltaisuus ja liitto Jumalan kanssa, todellakin jumalallistuminen, sikäli kuin se on luodun olennon saavutettavissa.” (S. 69.)

 

4.

Vaikka sielu, joka todella rakastaa Jumalaa ja Kristusta, olisi tehnyt tuhat vanhurskauden tekoa, se käyttäytyy Herran kyltymättömän kaipuunsa tähden niin kuin se ei olisi vielä tehnyt mitään. Vaikka se olisi kuluttanut ruumiinsa ”paaston ja valppauden ”1 avulla, se on ikään kuin ei olisi vielä aloittanut hyveiden harjoittamista. Vaikka häntä olisi kunnioitettu erilaisilla hengellisillä lahjoilla tai taivaallisilla ilmestyksillä ja salaisuuksilla, on hänen mittaamattoman ja kyltymättömän rakkautensa Herraa kohtaan aivan kuin hänellä ei olisi vielä mitään. Pikemminkin hänellä on päivästä toiseen uskossa, rakkaudessa ja sinnikkäässä rukouksessa nälkä ja jano, ja hänellä on kyltymätön halu päästä armon salaisuuksiin ja hyveiden täyteen tilaan. Häntä haavoittaa taivaallisen Hengen rakkaus, armon kautta hän herättää itsessään jatkuvasti tulisen kaipuun taivaallista Puolisoaan kohtaan, hän kaipaa saada täydellisen kunnian salaperäisessä, sanoin kuvaamattomassa yhteydessä hänen kanssaan ”Hengen kautta tapahtuvassa pyhityksessä ”2. Kasvot paljastettuina, kasvot kiinnittyneinä taivaalliseen Sulhaseen hengellisessä, sanomattomassa valossa, sielu sekoittuu3 hänen kanssaan täydessä varmuudessa. ”Hänen kuolemaansa mukautuneena ”4 hän odottaa kuolemaa Kristuksen tähden kaikkina aikoina kiihkeässä halussa, luottavaisesti uskoen saavuttavansa täydellisen lunastuksen synnistä ja pimeistä intohimoista Hengessä. Hengen puhdistamana, ruumiin ja sielun pyhittämänä hänestä tulee puhdas astia taivaallisen voiteluöljyn vastaanottamista varten, ja hän saa kunnian tulla taivaallisen, todellisen Kuninkaan Kristuksen asuinpaikaksi. Vasta silloin sitä pidetään taivaallisen elämän arvoisena, kun siitä on jo tullut Pyhän Hengen puhdas asuinpaikka tässä maailmassa.

1.2. Kor. 6:5; 11:27.

2.1. Tess.2, 13; 1 Piet. 1: 2.

3.Ks. 4, 9 1.

4.Fil. 3:10.

 

5.

Sielu ei voi saavuttaa tätä vaihetta kerralla ja olematta koeajalla. Ei, vasta monien ponnistelujen ja kamppailujen kautta, vasta pitkän ajan kuluttua ja innokkaiden ponnistelujen kautta, monien koettelemusten ja kiusausten alla, se saavuttaa hengellisen kasvun ja etenee kohti lopullista päämäärää, kiihkottomuutta. Todellakin, jos hän urheasti ja rohkeasti kestää kaikki pahuuden hänelle valmistamat kiusaukset, silloin hän on korkeiden kunnianosoitusten ja hengellisten armolahjojen ja taivaallisten rikkauksien arvoinen. Silloin hänestä tulee ”taivaallisen valtakunnan perijätär ‘1’Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme ”2. Hänelle olkoon kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.

1.Jaak.2:5.

2.Room. 6:11.; 23; 8:39; 1. Kor. 15:31.

 

 

 

 

  1. Saarna.

1.

Pyhän Hengen voima on kuin tuli ihmisen sydämessä. – Keino erottaa sydämessä heräävät ajatukset. – Kuollut käärme, jonka Mooses kiinnitti puun latvaan ja joka oli Kristuksen esikuva. – Saarna sisältää myös kaksi dialogia: toinen Kristuksen ja pahan Saatanan välillä, toinen hänen ja syntisten välillä.

Jumaluuden taivaallinen tuli, jonka kristityt nyt tässä maailmassa saavat sydämeensä ja joka vaikuttaa heidän sydämessään, tulee ulos ruumiin hajoamisen jälkeen, yhdistää jäsenet uudelleen ja saa aikaan hajonneiden jäsenten ylösnousemuksen. Tuli, joka suoritti palvelustaan Jerusalemin uhrialttarilla, kätkettiin vankeuden aikaan kuoppaan. Mutta kun rauha tuli ja vangit palasivat, se ikään kuin uudistui ja suoritti jälleen tavanomaisen palveluksensa 1. Sama pätee nykyiseen ruumiiseen. Sen hajottua siitä tulee ulostetta. Vain taivaallinen tuli palauttaa ja uudistaa sen. Hajonnut ruumis nousee uudelleen. Sillä tuli, joka nyt on vielä sisäinen, sydämessä asuva, muuttuu sitten ulkoiseksi ja saa aikaan ruumiiden ylösnousemuksen.

  • 1:19 ff.

 

2.

Nebukatnesarin   aikana uunin tuli ei ollut jumalallinen vaan luova. Mutta niillä kolmella nuorella miehellä, jotka seisoivat näkyvässä tulessa vanhurskautensa tähden, oli jumalallinen, taivaallinen tuli sydämessään. Tämä tuli palveli heidän ajatuksissaan ja toimi heissä. Ja tämä sama [tuli] näkyi myös heidän ulkopuolellaan. Sillä se seisoi heidän keskellään ja pidätteli näkyvää tulta, jotta se ei polttaisi ja vahingoittaisi vanhurskaita1. Jotain vastaavaa tapahtui Israelin aikana. Kun heidän (= israelilaisten) mielensä ja ajatuksensa olivat asettuneet luopumaan elävästä Jumalasta ja kääntymään epäjumalanpalvelukseen, Aaron koki pakotetuksi käskeä [heitä] tuomaan kultansa ja korunsa 2. Niinpä kullasta ja tavaroista, jotka he heittivät tuleen, tuli epäjumala3 ja tuli tavallaan jäljitteli heidän aikomustaan. Tämä on ihmeellinen asia. Sillä kun he olivat salaa ja mielessään päättäneet epäjumalanpalveluksesta aikomuksensa mukaisesti, tuli muutti samalla tavoin epäjumalaksi ne tavarat, jotka he olivat heittäneet tuleen, ja sitten he harjoittivat epäjumalanpalvelusta julkisesti. Aivan kuten nuo kolme nuorukaista saivat vanhurskauden tavoittelussaan Jumalan tulen itseensä ja palvoivat Herraa totuudessa, niin nyt uskovat sielut saavat tuon jumalallisen, taivaallisen tulen tässä maailmassa salassa, ja tuo sama tuli muodostaa taivaallisen kuvan ihmisyyteen.

1.Dan. 3, 19 ff.

2.Exod.32:2.

3.Ibid. [2. Moos. 32:4, 24.]

 

3.

Aivan kuten tuli antoi kultakoruille muodon ja loi epäjumalan, niin myös Herra, joka jäljittelee uskollisten ja hyvien sielujen aikomuksia, on jo muodostamassa sieluun kuvaa heidän tahtonsa mukaisesti. Ylösnousemuksessa se ilmestyy heidän ulkopuolelle ja kirkastaa heidän ruumiinsa sisältä ja ulkoa. Mutta aivan samoin kuin heidän ruumiinsa tuhoutuvat, kuolevat ja hajoavat siihen mennessä nykyisessä maailmanajassa, niin myös joidenkin ihmisten ajatukset tuhoutuvat Saatanan toimesta, ne riistetään elämältään ja haudataan multaan ja maahan. Sillä heidän sielunsa on joutunut turmioon. Aivan kuten israelilaiset heittivät kultansa tuleen ja siitä syntyi epäjumala, niin ihminen on antanut puhtaat, hyvät ajatuksensa pahuudelle, ne haudattiin synnin likaan ja s. 90 tuli epäjumala. Ja miten hän voi nyt löytää ne uudelleen, erittää ne ja tuoda ne pois omasta tulestaan? Tätä varten sielu tarvitsee jumalallista valoa, Pyhää Henkeä, joka koristaa pimennettyä taloa, säteilevää ”vanhurskauden aurinkoa ”1, joka loistaa ja nousee sydämessä, se tarvitsee asetta, joka on taistelussa voittoisa2.

1.Mal.4:2.

2.Vrt. Room. 13:12.

 

 

 

4.

[Leski, joka menetti drakman, sytytti myös ensin valon ja laittoi sitten talon kuntoon. Kun talo oli järjestyksessä ja valo oli sytytetty, drakhma löytyi pölyn, lian ja maan peittämänä1. Nyt edes sielu ei voi itse löytää ja poistaa ajatuksiaan. Vasta sitten, kun jumalallinen valo syttyy ja loistaa pimeään taloon, se katsoo ajatuksiaan ja näkee, kuinka ne ovat hautautuneet lian ja ulosteiden sekaan. Aurinko nousee. Nyt sielu näkee turmionsa, se alkaa kutsua takaisin pölyyn ja likaan sekoittuneita ajatuksia. Sillä rikkomalla käskyä sielu on menettänyt kuvansa.

1.Luuk.15: 8 f.

 

5.

On kuningas, joka hallitsee rikkauksia ja palvelijoita, jotka ovat hänen tahtonsa alaisia. Nyt käy niin, että hänen vihollisensa ottavat hänet kiinni ja tekevät hänestä vangin. Nyt myös hänen palvelijansa ja alamaisensa joutuvat seuraamaan häntä vankeuteen ja pois maasta. Niin myös Aatami luotiin puhtaaksi Jumalan toimesta hänen palvelukseensa, ja täällä olevat luodut annettiin hänelle hänen palvelukseensa. Sillä hänestä tehtiin kaikkien luotujen herra ja kuningas. Mutta kun paha sana lähestyi häntä ja puhui hänelle, hän otti sen ensin vastaan kuulemalla sen ulkoapäin, mutta sitten se tunkeutui hänen sydämeensä ja valtasi koko hänen olemuksensa. Ja aivan samoin kuin hän oli antanut itsensä joutua tällä tavoin vangiksi, myös luomakunta, joka palveli häntä ja oli hänelle alisteinen, joutui vangiksi. Sillä hänen kauttaan kuolema hallitsi jokaista sielua, ja hänen tottelemattomuutensa seurauksena hän tuhosi täysin [alkuperäisen] Aatamin kuvan. Seurauksena tästä oli, että ihmiset kääntyivät pois [Jumalasta] ja harhautuivat demonien palvontaan. Sillä katso, maan hedelmät, jotka Jumala on luonut hyviksi, uhrataan riivaajille. He laittavat alttareilleen leipää, viiniä, öljyä ja eläimiä. Vielä enemmän he uhrasivat poikiaan ja tyttäriään riivaajille.

 

 

6.

[Mutta nyt hän, joka on muodostanut ruumiin ja sielun, tulee itse. Hän tekee lopun kaikesta pahan (= paholaisen) toiminnasta ja hänen mielessä tehdyistä teoistaan1, uudistaa ja muovaa taivaallisen kuvan ja luo uuden sielun, niin että Aadamista voi jälleen tulla kuoleman kuningas ja luotujen herra. Lain varjossa Moosesta kutsutaan Israelin pelastajaksi. Sillä hän johti heidät (israelilaiset) pois Egyptistä. Niinpä nyt myös todellinen Vapahtaja Kristus tunkeutuu kätkettyyn sieluun ja johdattaa sen pois pimeästä Egyptistä, kaikkein ahdistavimmasta ikeestä ja kovasta orjuudesta. Siksi meitä on käsketty tulemaan ulos tästä maailmasta, olemaan köyhiä kaikessa näkyvässä, olemaan vailla maallisia huolia, vaan ”seisomaan ovella” yötäpäivää2 ja yötä ja odottamaan sitä aikaa, jolloin Herra avaa suljetut sydämet ja vuodattaa meihin Pyhän Hengen lahjan.

1.1. Joh.3:8.

2.Jaak.5:9; Ilm. 3:20.

 

7.

Siksi hän sanoo, että meidän tulisi jättää kulta, hopea ja sukulaiset, myydä omaisuutemme ja jakaa se köyhille, kerätä näin aarteita ja pyrkiä taivaaseen1. ”Sillä missä aarteenne on, siellä on myös sydämenne. ”2 Sillä Herra tiesi hyvin, että täältä käsin saatana saa vallan ajatuksiin saadakseen ne kietoutumaan huoliin aineellisista ja maallisista asioista. Siksi Herra, huolehtiessaan sielustasi, käski sinua luopumaan kaikesta, jotta voisit jopa vastoin tahtoasi etsiä taivaallisia rikkauksia ja saada sydämesi Jumalan luo. Sillä jos kääntyisitte jälleen luodun puoleen, huomaisitte, että teillä ei ole enää mitään näkyvistä asioista. Halusitpa tai et, sinun on asetettava mielesi taivaallisiin rikkauksiin, jonne nämä aarteet on kerätty ja talletettu. ”Sillä missä aarteesi on, siellä on myös sydämesi.”

1.Vrt. Matt. 19:21; 6:20.

2.Ibid. [6: 21].

 

 

8.

[Laissa Jumala käski Mooseksen tehdä pronssisen käärmeen, nostaa sen ja kiinnittää sen puun latvaan. Ja kaikki, joita käärmeet olivat puremassa, paranivat, kun he katsoivat ylöspäin vaskikäärmeeseen. Tämän järjestelyn tarkoitus oli tämä: Tällä tavoin ne, jotka olivat kietoutuneet maallisiin huoliin, epäjumalanpalvelukseen, saatanan nautintoihin ja mihin tahansa jumalattomuuteen, oli tarkoitus nostaa tietylle tasolle ja huokaisten helpotuksesta kääntyä alemmasta korkeampaan ja sieltä taas edetä korkeimpaan. Tällaisessa asteittaisessa etenemisessä ylempään ja korkeampaan rotuun heidän olisi tunnustettava, että Kaikkein Korkein seisoo kaiken luomakunnan yläpuolella. Niinpä teidänkin pitäisi Herran käskyn mukaan tulla köyhiksi, myydä kaikki ja jakaa se köyhien kesken, niin että ette voi enää, vaikka haluaisitte, lähteä alaspäin maan päälle. Tutkikaa siis sydäntänne ja alkakaa sanoa mielessänne: ”Koska meillä ei ole mitään maan päällä, nostakaamme itsemme ylös taivaaseen, jossa meillä on aarteemme, jossa olemme tehneet asiamme.” Henkenne alkaa kohota, pyrkiä yhä ylemmäs ja edetä tällä tavoin.

 

9.

Mitä tarkoitti kuollut käärme, joka oli kiinnitetty puun latvaan ja joka paransi ne, joita oli purtu? Kuollut käärme voitti elävät [käärmeet]. Siksi se on esimerkki Herran ruumiista. Sillä ruumiin, jonka hän otti Marialta, hän nosti ristille, ripusti ja kiinnitti sen puuhun, ja näin kuollut ruumis voitti ja tappoi käärmeen, joka elää ja ryömii sydämessä. Tämä on ihmeistä suurin. Miten kuollut käärme saattoi tappaa elävän? Aivan kuten Mooses loi uuden teoksen tehdessään kuvan elävästä käärmeestä, niin Herra loi uuden teoksen Mariasta ja puki sen päälleen. Mutta hän ei tuonut ruumistaan taivaasta. Hän loi taivaallisen hengen, joka astui Aadamiin, yhdisti sen (=Aadamin) Jumaluuteen, puki sen, ihmislihan, ja muodosti sen kohdussa1. Moosesta lukuun ottamatta Herra ei ollut koskaan antanut käskyä tehdä pronssikäärmettä maan päälle. Näin ollen mitään uutta, synnitöntä ruumista ei ollut ilmestynyt maailmaan ennen Herran tuloa. Sillä siitä lähtien, kun ensimmäinen Aadam rikkoi käskyn, kuolema hallitsi kaikkia hänen lapsiaan. Niinpä kuollut ruumis voitti elävän käärmeen.

1.Tässä ”Mak.” kääntyy jyrkästi doketismia ja apollinarismia vastaan.

 

10.

Tämä ihme on ”juutalaisille loukkaus, mutta pakanoille hulluus”. Mitä apostoli sanoo: ”Mutta me julistamme Jeesusta Kristusta ristiinnaulittuna, joka on juutalaisille loukkaus ja pakanoille hulluus, mutta meille pelastuneille Kristus, Jumalan voima ja viisaus ”1? Sillä kuolleessa ruumiissa on elämä, siinä on lunastus, siinä on valo. Hänessä Herra menee kuoleman luo, neuvottelee sen kanssa ja käskee sitä vapauttamaan sielut ”tuonelasta ja kuolemasta ”2 ja luovuttamaan ne hänelle. Mutta näet, hän tyrmistyy tästä, menee rikoskumppaniensa luo ja kokoaa kaikki voimansa. Sitten pahuuden ruhtinas esittelee käsikirjoituksen ja sanoo: ”Katso, nämä ovat totelleet sanojani, katso, kuinka ihmiset ovat palvoneet meitä!”. Mutta Jumala, ” vanhurskas tuomari ‘3, todistaa tässäkin asiassa hänen oikeutensa ja sanoo hänelle: ’Aatami kuunteli sinua, ja sinä otit kaikki sydämet hallintaasi. Ihmiskunta seurasi sinua. Mutta mitä minun ruumiini tekee täällä? Tämä on synnitön. Tuosta ensimmäisen Aatamin ruumiista on tullut sinun orjasi; sinulla on oikeutetusti käsialaa siitä. Mutta minulle kaikki todistavat, etten ole tehnyt syntiä. En ole teille mitään velkaa. Kaikki todistavat minulle, että olen Jumalan Poika. Taivaan korkeuksista tuli ääni4 maan päälle ja todisti: ”Tämä on minun rakas Poikani; kuulkaa häntä. ‘5 Johannes todisti: ’Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. ‘6 Lisäksi Raamattu sanoo [minusta]: ’Hän ei ole tehnyt syntiä; hänessä ei ole havaittu petosta. ‘7 Ja taas: ’Jumalan ruhtinas on tulossa.” Hän on tullut. Ja taas: ”Tämän maailman ruhtinas on tulossa, mutta minusta hän ei löydä mitään.”8 Ja sinä itse, Saatana, todistit minusta, kun sanoit: ”Minä tiedän, kuka sinä olet; sinä olet Jumalan Poika.”9 Ja taas: ”Mitä meillä on sinun kanssasi, Jeesus Nasaretilainen?”. Sinä tulit piinamaan meitä ennen aikojaan.”10 Niinpä minä saan todistuksen kolmelta puolelta: todistaja taivaassa ylhäällä antaa äänensä kuulua, maan päällä olevat todistavat minusta, ja sinä itse todistat. Niinpä minä lunastan ruumiin, jonka ensimmäinen Aadam sinulle myi, minä hävitän sinun käsialasi. Olen tehnyt tarpeeksi Aatamin syyllisyyden hyväksi ristinkuolemallani ja matkallani helvettiin. Ja nyt, alamaailma, pimeys ja kuolema, käsken sinua: luovuta Aatamin vangitut sielut”. Niinpä pahat voimat päästävät kauhun vallassa vangitun Aatamin vapaaksi11.

1.1 Kor. 1:23 f.

2.Ilm. 1: 18.

3.Ps. 7:12 [Hebr.Ps.7:12]; 2. Makk.12, 6; 2. Tim. 4: 8.

4.Joh.12:28.

5.Matt. 17:5; 3:17; Luuk.9:35; 2. Piet. 1:17.

6.Joh.1:29.

8.7.Jes.3:9; 1. Piet. 2:22; vrt. 1. Joh.3:5.

9.Joh.14: 30.

10.Mark. 3, 11.

11.Matt. 8:29.

12.Tässä, kuten koko kertomuksessa, Aadam tarkoittaa koko ihmissukua.

  1. Gregorius Nyssalainen kehittää samoja ajatuksia (Orat. catech. 22 Migne, P. G. XLV 60 C). Ennen häntä, kuten F. Diekamp (Die Gotteslehre des hl. Gregor von Nyssa, erster Teil, Münster 1896, s. 40 f.) huomauttaa, Origenes oli jo tällaisten näkemysten kannalla, ja hänen opetuksensa viittaa viime kädessä Valentinuksen ja Basiliuksen lähteisiin. Vrt. myös Joh. Aufhauser, Die Heilslehre des hl. Gregor v. Nyssa, München 1910, s. 110 f. Stiglmayr (Theologie und Glaube III [1911] 279 f.) huomauttaa sitten ”Makariuksen” oudosta yhteneväisyydestä Cassianuksen kanssa tässä suhteessa. Kassianus (Coll. 23, 12 Migne, P. L. XLIX-L 1264) kirjoittaa: ”Aatamin harha-askeleen seurauksena meidät on ikään kuin myyty epäpyhällä kaupalla ja petollisella tinkimisellä”. Aatami myi vapautensa ja jälkeläistensä vapauden paholaiselle kielletyn hedelmän nauttimisesta. Jumalan aikomuksen mukaan lunnaiksi oli määrä saada oman pojan veri. Ajatusta paholaisen päihittämisestä Kristuksen lunastavan kuoleman kautta kannattavat myös Augustinus, Leo, Gregorius Suuri, Johannes Damaskolainen, Isidorius Sevillalaisen ja Pietari Lombard (ks. Aufhauser op. cit. s. 111). ”Makariukselta löydämme kuitenkin aiheen”, kuten Stiglmayr (Sachliches und Sprachliches b. Mak. s. 30) huomauttaa, ”dramatisoituna mahtipontiseksi dialogiksi, yhdeksi ainoaksi loistavaksi katkelmaksi”. ”Herää epäilys, että kyseessä on lainaus hengellisestä eeppisestä runosta tai mysteerinäytelmästä. . . Kun kerrotaan keisari Maurikioksen (591) alaisesta mysteerinäytelmästä, jota Theophylaktos Simokattes kuvailee θεανδρικὸν μυστήριον [theandrikon mustērion] (”Jumalan ja ihmisen välinen mysteeri”) ja θεανδρικὴ πανδαισία [theandrikē pandaisia] (”Jumalan täydellisin juhla-ateria”), kun Theophylaktos Simokattes kuvailee sitä θεανδρικὸν μυστήριον [theandrikon mustērion] (”Jumala-ihmisen välinen mysteeri”). juhlaillallinen”), jos Stephanos Sabbaiten kirjoittaman draaman ὁ θάνατος τοῦ Χριστοῦ [ho thanatos tou Christou] (”Kristuksen kuolema”) kerrotaan olleen olemassa noin vuonna 790, jolloin Hagia Sofiassa esitettiin mysteerinäytelmiä, ei vaikuta liian riskialttiilta olettaa, että ”descensus in infernum” (”laskeutuminen tuonelaan”) käytettiin motiivina myös tällaisissa näytelmissä ja että sen oli annettava kunniansa meidän homilioissamme. ”

 

11.

Kun nyt kuulette, että Herra vapautti sielut tuolloin tuonelasta ja pimeydestä, että hän laskeutui tuonelaan ja teki ihmeellisen työn, niin älkää ajatelko, että nämä asiat ovat kaukana sielustanne. Sillä ihminen on se, joka päästää sisään ja ottaa vastaan pahan (= paholaisen). Kuolema pitää Aatamin sieluja vankeina ja sielun ajatukset on lukittu pimeyteen. Kun kuulet kuolleiden haudoista, älä ajattele vain näkyviä. Sillä kuolleiden hauta ja hauta on sydämesi. S. 96 Sillä jos pahuuden ruhtinas ja hänen enkelinsä pesivät siellä ja tekivät itselleen polkuja ja siltoja, joita pitkin saatanan voimat tunkeutuvat sinun henkeesi ja ajatuksiisi, etkö silloin ole helvetti, hauta, kuolleiden hauta ja kuollut Jumalalle? Sillä saatana on painanut sinuun ”hylättyä hopeaa ‘1, hän on sirotellut katkeraa siementä sieluusi, hän on hapattanut sen ’vanhalla hapatuksella ”2. Siellä kuplii likainen lähde. Nyt Herra tulee sieluihin, jotka etsivät häntä, sydämen syvään kuoreen, ja siellä hän käskee kuolemaa: ”Tuokaa esiin vangitut sielut, jotka etsivät minua ja joita pidätte väkisin vangittuina”. Hän murtaa sielun päällä olevat raskaat kivet, avaa kuolleiden haudat, herättää todella kuolleet ja vapauttaa vangitun sielun pimeästä tyrmästä.

1.Jer.6:30.

  1. 1. Kor. 5:7 f.

 

12.

Mies on sidottu kahleilla käsistä ja jaloista. Joku tulee, irrottaa hänen kahleensa ja vapauttaa hänet, niin että hän voi kävellä vaivattomasti. Näin Herra irrottaa kuoleman kahleilla sidotun sielun, vapauttaa sen ja vapauttaa hengen, jotta se voi vaivatta ja rauhassa kulkea jumalallisessa ilmapiirissä. Tai ihminen makaa keskellä täyttä virtaa, veden alle uppoutuneena, kuolleena, hukkuneena, hirvittävien olentojen keskellä. Jos toinen ihminen, joka ei osaa uida, yrittää pelastaa veden varaan joutuneen ihmisen, hänkin hukkuu ja hukkuu. Tässä tarvitaan kokenutta, osaavaa uimaria, joka kiipeää syvälle veden syliin, sukeltaa sisään ja vetää hirviöiden keskellä makaavan hukkuneen miehen ulos. Ja jos vesi näkee kokeneen, taitavan uimarin, se jopa auttaa häntä ja nostaa hänet pintaan. Näin sielu vajosi pimeyden kuiluun ja kuoleman syvyyksiin ja hukkui siihen; se on kuollut, kaukana Jumalasta, hirvittävien hirviöiden keskellä. Kuka muu voi laskeutua noihin manalan ja kuoleman kammioihin ja syvyyksiin kuin Luoja, joka loi ruumiin? Hän tunkeutuu molempiin, tuonelan syvyyksiin ja myös sydämen syvään helmaan, jossa kuolema pitää sielua ja sen ajatuksia kiinni, ja hän nostaa kuolleen Aatamin esiin pimeistä syvyyksistä. Ja niinpä jopa kuolemasta tulee sen harjoittavan vaikutuksen kautta ihmiselle yhtä suuri apuri kuin vesi on uimarille.

 

13.

[Miksi Jumalan olisi vaikea päästä kuolemaan ja samoin sydämen syvään kuiluun ja herättää siellä kuollut Aatami uudelleen? Näkyvässä maailmassa on taloja ja paikkoja, joissa ihmiset asuvat, ja on paikkoja, joissa villit pedot, leijonat tai lohikäärmeet ja muut myrkylliset hirviöt [asuvat]. Aurinko, joka on olento, kulkee kaikkialla ikkunoiden ja ovien läpi, leijonien luoliin ja käärmeiden koloihin, ja tulee takaisin ulos kärsimättä mitään. Kuinka paljon enemmän kaikkien asioiden Jumala ja Herra menee piilopaikkoihin, asumuksiin ja sieluihin, joissa kuolema on pystyttänyt telttansa, ja vapauttaa siellä Aatamin kärsimättä mitään kuolemalta. Taivaasta tuleva sade putoaa ”mataliin paikkoihin, nimittäin maahan ”1, kostuttaen ja elvyttäen kuivuneet juuret ja synnyttäen siellä uutta kasvua.

1.εἰςτὰ κατώτερα μέρη τῆς γῆς [eis ta katōtera merē tēs gēs]: Eph. 4, 9. Ilmaisu on otettu Ps. 62, 10:stä [Hebr. Ps. 63, 10]. Preuschen op. cit. under  κάτω [katō], col. 59

 

14.

Toinen on se, joka seisoo taistelussa, kestää ahdistusta ja käy sotaa Saatanan kanssa. Hänellä on katuvainen sielu. Sillä hän elää murheessa, surussa ja kyynelissä. Tällainen henkilö on jakautunut kahteen persoonallisuuteen. Jos hän kuitenkin pysyy tässä tilanteessa lujana, Herra on hänen puolellaan taistelussa ja suojelee häntä. Hän etsii [Herraa] innokkaasti ja ”koputtaa ovelle ”1[odottaen aikaa], jolloin Herra avaa hänelle oven. Toisaalta veli, joka osoittaa urheutta tässä taistelussa, saa armosta vahvistusta. Mutta sillä, jolla ei ole perustaa, ei ole tällaista Jumalan pelkoa; hänen sydämensä ei ole nöyristelevä. Hän ei ole pelossa eikä varjelekaan sydäntään ja raajojaan ”hillittömältä käytökseltä”.2 Hänen sielustaan puuttuu vielä asianmukainen kuri. Hän ei ole vielä astunut taisteluun. Niinpä toinen on se, joka on taistelussa ja ahdistuksessa, ja toinen on se, joka ei edes tiedä, mitä taistelu on. Kun siemen on istutettu maahan, sen on kestettävä kovia koettelemuksia jäässä, talvipakkasessa ja kylmässä ilmassa. Mutta oikeaan aikaan se itää ja versoo.

1.Luuk.13:25; Apt. 12:13.

  1. 2. Tess.3: 6.11.

 

15.

Mutta ehkä Saatana puhuu sinulle sydämessäsi: ”Katso, kuinka paljon pahaa oletkaan tehnyt! Katso, kuinka suuria intohimoja sielusi on täynnä ja kuinka synnit painavat sinua. Sinua ei voi enää mitenkään pelastaa”. Mutta hän tekee tämän vain saadakseen sinut epätoivoon, koska kääntymyksesi ei miellytä häntä. Sillä koska pahuus on löytänyt tiensä sisään [käskyn] rikkomisen kautta, hän puhuu sielullesi joka hetki niin kuin yksi ihminen toiselle. Vastaa hänelle: Minulla on kädessäni Herran kirjallinen todistus: ”Minä en tahdo syntisen kuolemaa, vaan hänen kääntymystään ja sitä, että hän kääntyisi pois pahalta tieltään ja eläisi ”1. Siksi hän tuli ”pelastamaan syntisiä ‘2, herättämään kuolleita, elävöittämään kuolleita3, ’valistamaan niitä, jotka istuvat pimeydessä ”4. Sillä tullessaan hän kutsui meidät totisesti lapseuteen5, rauhan pyhään kaupunkiin, kuolemattomaan elämään ja katoamattomaan kirkkauteen. Mutta meidän on seurattava [hyvää] alkuamme hyvällä lopulla. Meidän on sinnikkäästi pysyttävä köyhyydessä, vieraudessa, vastoinkäymisissä, rukoiltava Jumalaa ja koputettava oveen ujostelematta s. 99. s. Ruumis on lähellä sielua. Mutta Herra on vielä lähempänä sitä. Hän tulee ja avaa sydämen suljetut ovet ja antaa meille taivaallisia rikkauksia. Sillä hän on hyvä ja ystävällinen ja hänen lupauksensa ovat erehtymättömiä. Mutta meidän on sitkeästi etsittävä häntä loppuun asti. Ylistetty olkoon Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen laupeus aina ja iankaikkisesti. Aamen. 12 Saarna.

1.Hes.33:11; 18:23; vrt. 2.Piet. 3:9.

2.1.Tim. 1, 15; Matt. 9:13; Mark.2:17.

3.Joh.5:21; Room. 4:17.

4.Luuk.1:79.

5.Room. 8:15, 23; 9:4; Gal. 4:5; Ef.1:5.

 

  1. Saarna.

1.

Aatamin tila ennen käskyn rikkomista ja sen jälkeen, kun hän menetti oman (luonnollisen) ja taivaallisen kuvansa. Tämä homilia sisältää myös joitakin hyvin hyödyllisiä kysymyksiä.

Käskyn rikkominen toi Aadamille kaksinkertaisen menetyksen: ensinnäkin hän menetti luontonsa puhtaan ja kauniin omaisuuden1, joka oli [luotu] Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi 2; toiseksi hän menetti myös sen kuvan, jonka mukaan hänelle oli lupauksen mukaan taattu koko taivaallinen perintö 3. Jos kuninkaan kuvalla varustettu kolikko on väärennetty, raha on menetetty eikä kuvalla ole arvoa. Aatamin kohdalla kävi samoin. Häntä odotti suuri rikkaus ja suuri perintö. Kuvittele suuri kartano, jossa on runsaat tulot. Siellä on loistava viinitarha, siellä on hedelmällisiä peltoja, siellä on karjaa, siellä on kultaa ja hopeaa. Tällainen arvokas omaisuus oli myös Aatamin omaisuutta ennen rikosta. Kun hän kuitenkin vaalii pahoja asenteita ja ajatuksia, hän oli menetetty Jumalan edessä.

1.Eli Jumalan luonnollisen kuvan.

2.1. Moos. 1:26.

3.Siis Jumalan yliluonnollinen kuva.

 

2.

Emme sano, että hän menehtyi ja kuoli kokonaan. Hän kuoli Jumalan edessä, mutta hän elää omassa luonnossaan. Katso, koko ihmiskunta kulkee ja toimii maan päällä. Vain Jumalan silmä näkee jopa hengen ja ajatukset ja ikään kuin ohittaa ne eikä tee yhteyttä niiden kanssa, koska ne eivät ajattele mitään Jumalalle mieluisaa. Eivätkö jumalaapelkäävät ihmiset kulje inhoten julkisten talojen, bordellien ja paikkojen ohi, joissa siveettömyys ja irstailu vallitsevat, eivätkä ”näe niitä avoimin silmin ”1? Sillä niitä ei ikään kuin ole olemassa heille. Niinpä Jumala näkee myös ne, jotka ovat luopuneet hänen sanastaan ja käskystään, mutta hän jättää heidät huomiotta eikä ole heidän kanssaan yhteydessä, eikä Herra lepää heidän ajatuksissaan.

1.Matt. 13:13; vrt. Luuk.8:10.

3.

[Kysymys: ”Miten voi olla ‘köyhä hengessä ’1, varsinkin kun huomaa itsessään, että on muuttunut, edistynyt ja saavuttanut sellaista tietoa ja näkemystä, jota hänellä ei aikaisemmin ollut?

Vastaus: Niin kauan kuin ihminen huomaa tällaiset saavutukset ja edistymisen, hän ei ole hengeltään köyhä, vaan hänellä on korkea käsitys itsestään. Jos hän on kuitenkin saavuttanut tällaisen oivalluksen ja edistyksen, niin jos hän on todella vanhurskas ja ”Jumalan valittu ”2, armo opettaa hänet itsestään olemaan hengeltään köyhä, pitämään itseään mitättömänä ja pitämään elämäänsä arvottomana ja mitättömänä, aivan kuin hän ei tietäisi ja hänellä ei olisi mitään, vaikka hän tietää ja hänellä on jotain. Tästä on tultava ikään kuin ihmismielelle toinen luonto. Ettekö näe, kuinka esi-isämme Aabraham, tämä valittu, kutsui itseään tomuksi ja tuhkaksi3? Daavidilla, joka oli voideltu kuninkaaksi, oli Jumala mukanaan4. Ja mitä hän sanoo: ”Minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan halveksunta ”5?

1.Matt. 5: 3.

2.Luuk.23:35; Room. 8:33; Kol.3:12; Tiit. 1:1.

3.1. Moos. 18:27.

4.1. Kun. 16:13 [1. Sam.]; Ps. 88:22 ja sitä seuraavat. [heprea Ps 89:22 ja seuraavat]

5.Ps 21:7 [heprea Ps 22:7].

 

4.

Niinpä niiden, jotka haluavat tulla näiden (nimittäin Aabrahamin ja Daavidin) kanssaperillisiksi ja taivaallisen kaupungin kanssakansalaisiksi ja tulla kirkastetuiksi heidän kanssaan, on myös oltava nöyriä, heidän ei pidä ajatella mitään itsestään, vaan heillä on oltava murtunut henki. On totta, että armo toimii eri tavoin yksittäisissä kristityissä1, sillä on erilaisia jäseniä. Kuitenkin he kaikki kuuluvat yhteen kaupunkiin, heillä on sama mieli, sama kieli ja he tuntevat toisensa. Aivan kuten ruumiissa on monta jäsentä2 ja kuitenkin kaikissa on vain yksi sielu, joka panee ne liikkeelle, niin yksi Henki vaikuttaa heissä kaikissa eri tavoin, vaikka he kuuluvat yhteen kaupunkiin ja vaeltavat samalla tavalla. Sillä kaikki vanhurskaat vaelsivat kapealla ja ”ahtaalla tiellä ‘3. Heidät vainottiin, heitä ’pahoinpideltiin” ja parjattiin, he ”asuivat vuohennahoissa, luolissa ja maan halkeamissa ”4. Samoin apostolit. ”Tähän päivään asti”, sanoo Paavali, ‘me näännymme ja janoamme, olemme alttiita, meitä solvataan, olemme epävakaita. ’5 Jotkut heistä mestattiin, toiset ristiinnaulittiin, toiset marttyyrikuoleman eri tavoin. Ja miten hän, profeettojen ja apostolien Herra, vaelsi unohtaen ikään kuin jumalallisen kirkkautensa? Hänestä tuli esikuvamme, koska hänellä oli orjantappurakruunu päässään ja häntä solvattiin, syljettiin, hakattiin nyrkillä ja ristiinnaulittiin6.

1.Vrt. 1. Kor. 12:6.

2.Vrt. ibid. [1 Kor.] 12: 12.

3.Matt. 7: 14.

4.Hebr.11:37 f.

5.1. Kor. 4:11.

6.Matt. 27:28 ff; Mark. 15:17 ff; Joh.19:2 ff.

 

5.

Jos Jumala vaelsi tällä tavalla maan päällä, myös sinun on jäljiteltävä häntä. Ja jos apostolit ja profeetat vaelsivat tällä tavalla, myös meidän on jäljiteltävä heitä, jos haluamme rakentua Herran ja apostolien1 perustalle. Sillä apostoli sanoo Pyhässä Hengessä: ”Olkaa minun jäljittelijöitäni, niin kuin minä olen Kristuksen. ”2 Mutta jos te rakastatte ihmisten kunniaa, jos haluatte, että teitä palvotaan, jos etsitte virkistystä, silloin olette eksyneet harhaan. Sillä teidän on oltava ristiinnaulitun kanssa yhdessä ristiinnaulitun kanssa, kärsittävä sen kanssa, joka kärsi, jotta voitte olla yhdessä kirkastetun kanssa kirkastetut3. Loppujen lopuksi morsiamen on kärsittävä sulhasen kanssa ja siten tultava [Kristuksen] kumppaniksi ja ”kanssaperilliseksi Kristuksen kanssa ”4. Ilman kärsimystä ja karua, kapeaa ja ”ahdasta ja kapeaa tietä” ei ole mahdollista päästä pyhien kaupunkiin ja lepäämään ja hallitsemaan Kuninkaan kanssa loputtomaan ikuisuuteen.

1.Ef.2:20.

2.1. Kor. 4:16; 11:1.

3.Vrt. Room. 8:17.

4.Ibid. [Room. 8:17.]

 

6.

[Kysymys: Aatami oli menettänyt sekä oman (luonnollisen) että taivaallisen kuvansa; jos hänellä oli siis taivaallinen kuva, oliko hänellä Pyhä Henki?

Vastaus: Niin kauan kuin Jumalan Sana oli hänen kanssaan ja hän piti käskyn, hänellä oli kaikki. Sillä Logos itse oli hänen perintönsä, hänen vaippansa ja sädekehänsä, hän itse oli hänen opetuksensa1. Hän oli hänen opettajansa kaikkien asioiden nimeämisessä2. Tämän hän nimesi taivaaksi, tämän auringon, tämän kuun, tämän maan, tämän linnun, tämän eläimen, tämän puun. Niin kuin häntä opetettiin, niin hän antoi nimet.

1.”Mak.” seuraa tässä pyhän Athanasiuksen opetusta. Stiglmayr, Sachl. und Sprachl. b. Mak. S 43.

2.Gen. 2, 19 f.

 

7.

[Kysymys: Oliko hänellä havainto ja yhteys [Pyhän] Hengen kanssa?

Vastaus: Itse Logos, joka oli hänen kanssaan, oli hänelle kaikki: tieto, perintö, opetus. Mitä Johannes sanoo Logoksesta: ”Alussa oli Sana ”1? Katsokaas, Sana oli kaikki. Aadam oli todellakin puettu ulkoisesti kirkkauteen. Meidän ei kuitenkaan pidä loukkaantua siitä, että sanotaan: ”He olivat alastomia. ”2 Sillä he eivät nähneet keskinäistä alastomuuttaan. Vasta käskyn rikkomisen jälkeen he näkivät olevansa alastomia 3 ja häpesivät.

1.Joh.1:1.

2.1. Moos. 2:25.

3.Ibid. [1 Moos 3: 7.

 

8.

Kysymys: Oliko heidät puettu Jumalan kirkkauteen vaipan sijaan?

Vastaus: Aivan kuten Henki vaikutti profeetoissa ja opetti heitä, oli heidän sisällään ja ilmeni ulkoisesti heissä1, niin [hän teki] myös Aatamin kohdalla. Aina kun Henki tahtoi, hän oli hänen kanssaan ja opetti ja neuvoi häntä: Niin puhu, niin puhu. Sillä Logos oli hänelle kaikki kaikessa. Ja niin kauan kuin hän piti käskyn, hän oli Jumalan ystävä. Pitäisikö meidän yllättyä, jos hän (Aadam) rikkoi käskyä näissä olosuhteissa? Eikö Pyhällä Hengellä täytetyillä ole edelleen luonnollista ajatteluaan ja vapaata tahtoaan, johon he voivat suostua? Näin ollen, vaikka hän oli Jumalan kanssa paratiisissa, hän rikkoi käskyä omasta vapaasta tahdostaan ja totteli pahaa vastustajaa. Rikkomisen jälkeenkin hänellä oli kuitenkin tietoa.

1.Todennäköisesti suhteessa Exod.34: 28.

 

9.

Kysymys: Mikä niistä?

Vastaus: Jos ryöstäjä jää kiinni, hänet viedään oikeuden eteen. Tutkinta alkaa, ja tuomari sanoo hänelle: ”Etkö tiennyt rikosta tehdessäsi, että sinua odotti pidätys ja kuolema?”. Hän ei uskalla sanoa: ”En tiennyt”. Sillä hän tiesi, ja kun hänet tuodaan rangaistukseen, hän muistaa kaiken ja myöntää sen. Eikö myös huorintekijä tiedä, että hän tekee pahaa? Eikö varas tiedä, että hän tekee syntiä? Eivätkö ihmiset, ilman Raamattua, tiedä luonnollisen tietämyksensä perusteella, että Jumala on olemassa? He eivät voi silloin sanoa: ”Emme tienneet, että Jumala on olemassa”. Sillä hän puhuu heille taivaasta lähetetyn ukkosen ja salaman kautta: ”Ettekö te tiedä, että on olemassa Jumala, joka hallitsee luomakuntaa?”. Sen tähden riivaajat huusivat: ”Sinä olet Jumalan Poika; miksi olet tullut kiduttamaan meitä ennen aikojaan? ‘1 Vaikka he tunnustivat (Kristuksen jumaluuden), he huusivat: ’Poltatte minut, poltatte minut!”2 He (= ensimmäiset ihmiset) eivät tunnistaneet [ennen syntiinlankeemusta] hyvän ja pahan tiedon puuta3. Aatamin virheaskel antoi [heille] tiedon.

1.Matt. 8,29.

2.Καίειςμε, καίεις με [Kaieis minulle, kaieis minulle], lauseenomainen huudahdus. Ks. Stiglmayr (Sachliches und Sprachliches b. Mak. s. 24).

3.Gen. 2:17; vrt. Hebr.5: 14.

 

10.

[Kaikkien kohdalla herää kysymys: Missä tilassa Aatami oli ja mitä hän teki? Aatami itse saavutti ”hyvän ja pahan tiedon”. Lisäksi kuulemme kirjoituksista, että hän eli kunniassa ja puhtaudessa 1. Rikottuaan käskyä, hänet kuitenkin karkotettiin paratiisista 2 ja Jumala suuttui hänelle. Nyt hän oppii tunnistamaan itsessään hyvän ja pahan. Sen vuoksi hän varoo, ettei tee taas syntiä ja ”lankea kuoleman tuomioon ”3. Tunnustamme kuitenkin, että koko luomakuntaa hallitsee Jumala. Sillä hän loi taivaan ja maan, elävät olennot, matelijat ja maaeläimet. Me näemme ne, mutta emme tiedä niiden lukumäärää. Sillä kuka muu niitä tuntisi kuin Jumala yksin, joka on kaikessa, jopa siinä elävässä olennossa, joka vielä lepää äitinsä kohdussa?”. Eikö hän tiedä, mitä on maan alla ja mitä taivaan yllä?

1.Vrt. 1. Moos. 2:25.

2.Ibid. [1. Moos 3: 23 f.

3.Eccl.41:5 [= Ekklisiastikus = Sirach]; vrt. 1: Tim. 3: 7.

 

11.

Mutta älkäämme tehkö niin, vaan pyrkikäämme pikemminkin voittamaan taivaallista perintöä ja etuja sielullemme ahkerina kauppiaina. Opettakaamme hankkimaan tavaroita, jotka pysyvät meillä ikuisesti. Jos sinä, ihminen, alat tutkia Jumalan ajatuksia ja sanot: ”Olen löytänyt sen, olen käsittänyt sen”, käy ilmi, että ihmismielesi haluaa ylittää Jumalan ajatukset. Mutta tässä olet suuresti väärässä. Sillä mitä enemmän tutkit [Jumalan ajatuksia] [luonnollisen] tiedon avulla, sitä pidemmälle haluat tunkeutua, sitä syvemmälle kuiluun1 pääset, sitä vähemmän ymmärrät. Jopa ne ajatukset, joita sinulle tulee siitä, mitä ja miten hänen päivittäinen työnsä sinussa tapahtuu, ovat sanoin kuvaamattomia ja käsittämättömiä. Voit vain ottaa ne kiitollisena vastaan ja uskoa. Oletko kyennyt tunnistamaan sielusi syntymästäsi tähän päivään asti? Kerro minulle ajatukset, jotka heräävät sinussa aamusta iltaan! Kertokaa minulle ajatuksenne kolmen päivän takaa! Turhaan ette voi. Jos ette pysty edes käsittämään sielunne ajatuksia, miten voitte tiedustella Jumalan ajatuksia ja mieltä 2?

1.Vrt. 1. Kor. 2:10.

2.Vrt. 40:13; Room.11:34; 1. Kor. 2:16.

 

12.

Syökää niin paljon leipää kuin löydätte, ja antakaa koko maan mennä. Menkää joen rannalle ja juokaa niin paljon kuin tarvitsette. Mene taas pois äläkä etsi, mistä se tulee tai miten se virtaa. Parantukoon jalkasi nopeasti tai sairas silmäsi, niin että voit nähdä auringon valon! Älä kysele, kuinka paljon valoa auringolla on, missä eläinmerkeissä se nousee! Ota se, mitä saat käyttöösi! Miksi kiipeätte vuorille ja kysytte, kuinka monta metsäaasia tai villieläintä siellä laiduntaa? Kun lapsi tulee äitinsä rinnalle, sitä imetään ja ravitaan. Se ei osaa etsiä juurta tai lähdettä, josta [maito] virtaa. Se imee maitoa ja juo koko maitovaraston. Toisella tunnilla rinta täyttyy uudestaan. Lapsi eikä sen äiti tiedä, miten tämä tapahtuu, vaikka maito varmasti virtaa kaikista äidin raajoista. Jos etsit Herraa syvyyksistä, löydät hänet sieltä ihmeidentekijänä. Jos etsit häntä kuopasta, löydät hänet kahden leijonan keskeltä vanhurskaan Danielin1 suojelijana. Jos etsit häntä tulessa, löydät hänet sieltä palvelijoidensa pelastajana2. Jos etsit häntä vuorelta, löydät hänet sieltä Mooseksen ja Elian kanssa 3. Hän on kaikkialla: maan alla, taivaan yllä tai meissä, [lyhyesti sanottuna] hän on kaikkialla. Niin myös sielusi on lähelläsi. Se on teissä ja se on teidän ulkopuolella. Minne ikinä haluatkin mennä, olipa kyse sitten kaukaisista maista, auringonlaskun tai auringonnousun jälkeen tai taivaasta, siellä sielusi on, siellä se on.

1.Dan. 6:17 ff.

2.Ibid. [Dan. 3: 19 ff.

3.Matt. 17: 3.

 

13.

[Pyrkikäämme ennen kaikkea siihen, että meissä olisi Herran merkki ja sinetti. Sillä tuomion aikana, kun Jumala tekee eron ja kun kaikki maan kansat, koko Aadamin suku, kootaan yhteen, kun paimen kutsuu laumaansa, kaikki, joilla on merkki, tunnistavat paimenensa, ja paimen tunnistaa ne, joilla on erityinen sinetti, ja kokoaa heidät kaikista kansoista. Sillä ”ne, jotka ovat hänen omiaan, kuulevat hänen äänensä ja seuraavat häntä”.1 Maailma jakautuu kahteen osaan: pimeyden laumaan, joka menee ikuiseen tuleen, ja valoa täynnä olevaan [laumaan], joka johdatetaan taivaalliseen perintöön2. Se, mikä meillä nyt on sielussamme, nyt loistaa ja paljastuu ja pukee ruumiimme kirkkauteen.

1.Joh.10:27.

2.Matt. 25: 31 ff.

 

14.

Xanthikos*-kuukauden aikaan maan peittämät juuret versovat ja tuovat esiin hedelmänsä, kukkansa ja korunsa. Silloin tulevat esiin hyvät juuret ja piikkejä kantavat juuret. Niinpä sinä päivänä jokainen näyttää tekonsa omassa ruumiissaan, ja sekä hyvä että paha paljastuu1. Sillä tämä on täydellinen tuomio ja kosto. Sillä tämän näkyvän ruuan lisäksi on toinenkin ruoka. Kun Mooses nousi vuorelle, hän paastosi neljäkymmentä päivää2. Ihmisenä hän nousi ylös, Jumalan kantajana hän laskeutui alas. Katsokaa, me havaitsemme sen itsessämme: Jos ruumista ei vahvisteta ruoalla, se rappeutuu muutamassa päivässä. Ja hän, joka paastosi neljäkymmentä päivää, oli alas tullessaan kaikkia vahvempi. Sillä Jumala ravitsi häntä, hänen ruumiinsa ravitsi toinen, taivaallinen ruoka. Jumalan sana tuli hänen ravinnokseen, ja hän kantoi kirkkautta kasvoillaan3. Tämä tapahtuma oli esimerkillinen. Sillä tämä kirkkaus loistaa nyt sisäisesti kristittyjen sydämissä. Ylösnousemuksessa ylösnousseet ruumiit puetaan kuitenkin myös toisenlaiseen, jumalalliseen vaatteeseen ja ruokitaan taivaallisella ruoalla.

1.Ks. myös h. 5:8, 9; 15: 38; 32: 2; 34:2.

2.Exod.24:18; 5. Moos. 9: 9.

3.Ks. myös h. 5: 10, 11.

*Xanthikos on muinaisen kreikkalaisen kalenterin kuukausi, joka vastasi noin lokakuuta nykyisessä kalenterissa. Se oli yksi vuodenaikojen mukaan jaetuista kuukausista ja liittyi usein sadonkorjuuseen. Xanthikos-nimi tarkoittaa ”keltainen” tai ”kultainen”, mikä viittaa syksyn väreihin ja satojen kypsymiseen. (Käänt.huom.)

 

15.

Kysymys: Mitä tarkoittaa ilmaisu ”nainen, joka rukoilee pää paljaana ”1?

Vastaus: Apostolien aikaan naiset käyttivät peittämättömiä hiuksia päähineen sijaan. Siksi Kristus ja apostolit tulivat maailmaan ja opettivat heille kuria. Naisen on kuitenkin määrä olla seurakunnan tyyppi. Aivan kuten tuohon aikaan naiset pukeutuivat päähineen sijasta ulospäin liuotettuihin hiuksiin, niin myös kirkko puki ja verhosi lapsensa jumalallisiin, kirkkaudella täytettyihin vaatteisiin. Kirkon muinaisina aikoina Israel oli ainoa seurakunta, joka oli Hengen varjossa. Kirkkauden sijaan heidät (= israelilaiset) puettiin Hengellä, vaikka he itse eivät ”vaeltaneet Hengen mukaan”.2 Termiä seurakunta käytetään sekä monista että yhdestä sielusta3. Sillä juuri sielu, joka kokoaa [itseensä] kaikki ajatukset, on Jumalan seurakunta. Sielu todellakin soveltuu yhteyteen taivaallisen Sulhasen kanssa, se sekoittuu 4 taivaalliseen. Tämä koskee sekä monia että jokaista yksilöä. Sillä profeetta sanoo myös Jerusalemista: ”Minä olen jättänyt sinut ja löytänyt sinut alastomana ja vaatettanut sinut ”5 jne. ikään kuin hän puhuisi vain yhdestä henkilöstä.

1.1. Kor. 11:5.

2.Gal. 5:25.

3.Stiglmayr (Sachl. und Sprachl. b. Mak. s. 442) kiinnittää huomiota siihen, että tätä näkemystä kaksoiskirkosta (kirkko = uskovien kokonaisuus ja jokainen yksittäinen synnitön sielu) on kannattanut jo Metodius Olymposlainen (Conv. 3, 8 Migne, P. G. XVIII 73 D).

4.Ks. h. 4, 9 1.

5.Vrt. Hes.16, 5. 7. 10 ff.

 

 

 

16.

Kysymys: Mitä tarkoittaa sana, jonka Martta sanoi Herralle Mariasta: ” ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni ”?1. Mitä se merkitsee?

Vastaus: Sen, mitä Marian olisi pitänyt sanoa Martalle, Herra sanoi hänelle jo etukäteen, koska hän jätti kaiken taakseen, istui Herran jalkojen juuressa ja ylisti Jumalaa koko päivän. Katsos, palkkioksi rakkaudestaan hän sai istua hänen jalkojensa juuressa. Mutta jotta tämä Jumalan sana olisi teille vielä selvempi, kuunnelkaa! Jos joku rakastaa Jeesusta, tottelee häntä kunnolla eikä seuraa häntä satunnaisesti, vaan pysyy sinnikkäästi rakkaudessa, Jumala aikoo myös antaa sellaiselle sielulle jotain palkkioksi tuosta rakkaudesta. Tosin ihminen ei tiedä, mitä hän saa tai minkä lahjan Jumala haluaa antaa sielulle. Maria, joka rakasti häntä ja istui hänen jalkojensa juuressa, ei saanut jotakin tavallista, vaan tietynlaisen kätketyn voiman hänen omasta olemuksestaan2. Sillä jopa ne sanat, jotka Jumala puhui Marialle ”rauhassa ”3, olivat henkeä ja voimaa. Ja nämä sanat tunkeutuivat hänen sydämeensä sielusta sieluun, pneumasta pneumaan, ja jumalallinen voima täytti hänen sydämensä. Sillä väistämättä tämä voima, jossa se tunkeutuu ja pysyy, tulee ikään kuin tuhoutumattomaksi omaisuudeksi. Siksi Herra, joka tiesi hyvin, mitä hän oli antanut hänelle, sanoi: ”Maria on valinnut parhaan osan. ”4 Myöhemmin se palveluhalukkuus, jota Martta osoitti [Herraa kohtaan] s. 110, johti hänet kuitenkin tuohon [samaan] armolahjaan. Sillä hän sai niin ikään jumalallisen voiman sielulleen.

1.Luuk.10: 39 ff.

2.Vrt. esim. Mark. 5: 30.

3.Hebr.11:31.

4.Luuk.1: 42.

 

17.

Mitä ihmettä, jos ne, jotka lähestyivät Herraa lihassa ja tarrautuivat häneen, saivat voiman? Loppujen lopuksi Pyhä Henki laskeutui myös uskovien päälle, kun apostolit ”saarnasivat sanaa ”1. Kornelius sai voiman [Pietarin] sanoista, jotka hän kuuli 2. Kuinka paljon enemmän, kun Herra julisti sanaa Marialle tai Sakkeukselle 3 tai syntiselle, joka voiteli hiuksensa ja pyyhki niillä Herran jalat 4 tai samarialaiselle naiselle 5 tai rosvolle 6, Pyhä Henki antoi heille voimaa ja sekoittui 7 heidän sieluihinsa. Ja nytkin niille, jotka rakastavat Jumalaa, jotka ”hylkäävät kaiken ‘8 ja ’pitävät kiinni rukouksesta ‘9, opetetaan ’salassa ”10 sitä, mitä he eivät tiedä. Sillä totuus itse ilmestyy heille heidän halunsa mukaan ja opettaa heille: ”Minä olen totuus. ”11 Apostolit, jotka olivat Herran luona ennen ristiinnaulitsemista, näkivät myös suuria tunnustekoja, kuten spitaalisten puhdistumista12 ja kuolleiden heräämistä 13. Silti he eivät tienneet, miten jumalallinen voima eli ja palveli heidän sydämissään, että he olivat hengellisesti uudestisyntyneet, yhdistyneet taivaalliseen elämään ja tulleet ”uudeksi luomukseksi ”14. He rakastivat Herraa hänen tekemiensä ihmeiden vuoksi15. Mutta Herra sanoi heille: ”Miksi hämmästytte merkkejä? Minä annan teille suuren perinnön, jollaista koko maailma ei omista ”16.

1.Mark. 2:2; 4:33; Joh.15:3.

2.Apostolien teot 10:1 1ff.

3.Luuk.19:2 ff.

4.Ibid. [Luuk.7, 37 ff.

5.Joh.4: 7 ff.

6.Luuk.23:43.

7.Ks. 4,91.

8.Luuk.5:28.

9.Apt. 1:14; 6:4; Room. 12:12; Kol.4:2.

10..Matt 6: 6.

11.Joh.14:6.

12.Luuk.17:12 ja sitä seuraavat.

13, Matt. 9, 18 f. 23 ff.; Mark. 5, 35 ff; Luuk.8, 49 ff; 7, 11 ff; Joh.11, 38 ff.

14.Gal. 6:15; 2. Kor. 5:17.

15.Ilm. 13, 13 f.; 16: 14.

  1. Tämä Jeesuksen sana on ns. Agraphon, eli Jeesuksen sanonta, jota ei löydy kanonisista kirjoituksista. Alfr. Uckeley, ”Worte Jesu, die nicht in der Bibel stehen”, Biblische Zeit- und Streitfragen VII. ser. 3. Heft, Lichterfelde-Berlin 1911, jättää avoimeksi kysymyksen tämän sanonnan aitoudesta tai epäaitoudesta, mutta hän näyttää kannattavan oletusta aitoudesta. S. 29 f. hän siteeraa Agrafaa koskevaa kirjallisuutta.

18.

[Mutta he ihmettelivät hänen sanojaan, kunnes hän nousi kuolleista1 ja nosti ruumiinsa ”taivaan yläpuolelle ”2 meidän puolestamme. Vasta silloin Henki, ”neuvonantaja”, tuli heidän sieluihinsa ja sekoittui3 heidän kanssaan. Itse totuus paljastuu uskoville sieluille. Taivaallinen ihminen tulee yhteen ihmisolentonne kanssa, ja [heidän välilleen] kehittyy yhteys. Kaikki ne, jotka ovat halukkaita palvelemaan ja tekevät kaiken vapaaehtoisesti kiihkeästi, uskossa ja rakkaudessa Jumalaa kohtaan, tulevat jonkin ajan kuluttua tunnistamaan itse totuuden. Sillä Herra ilmoittaa itsensä heidän sielulleen ja opettaa heitä vaeltamaan Pyhän Hengen mukaan. Kunnia ja ylistys olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle aina ja iankaikkisesti. Aamen.

1.Mark. 12:25; Joh.11:23 f.; 1.Tess. 4:16.

2.Ef.4:10.

3.Ks. 4:91.

 

 

 

  1. Saarna.

1.

Mitä hedelmää Jumala vaatii kristityiltä?

Jumala loi kaiken näkyvän ja antoi sen ihmiskunnalle virkistykseksi ja nautinnoksi. Ja hän antoi heille vanhurskauden lain. Mutta ”Kristuksen tulemisen ‘1 jälkeen Jumala vaatii toisenlaista hedelmää ja toisenlaista vanhurskautta, sydämen puhtautta, ’hyvää omaatuntoa ‘2, ystävällisiä sanoja, kunniallisia ja hyviä ajatuksia eikä mitään muuta kuin täydellisiä tekoja, niin kuin ’pyhille ”3 sopii. Sillä Herra sanoo: ”Ellei teidän vanhurskautenne ole täydellisempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, ette pääse taivasten valtakuntaan. ‘4 Laissa on kirjoitettu: ’Älä tee haureutta. ‘5 Mutta minä sanon teille: ’Älä himoitse äläkä suutu. ‘6 Sillä jokaisen, joka haluaa olla ’Jumalan ystävä”7, on varottava synnin saastaisuutta ja ”iankaikkista tulta ”8, joka on meissä. Tämä tekee meidät valtakunnan arvoisiksi. Ylistetty olkoon hänen armonsa ja Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen suosio. Aamen.

1.2. Piet.1:16.

2.A.pt. 23:1; 1.Tim.1:5; 1. Piet.3:21.

3.Kristittyjen nimeäminen messiaanisen valtakunnan kansalaisiksi (Jes.4:3:n mukaan): Room. 1:7; 12:13; 15: 25, 31; 16: 2, 15; 1. Kor. 1:2; 6:1 f.; 14: 33; 16:1 15; 2. Kor. .1:1; 8:4; 9: 1, 12; 13:12; Ef.1:1; 2:19; 5:3; Fil. 1:1; 4:22; Kol.1:4,26; Hebr.6: 10; 1. Piet. 1:15 f.; Ilm. 8:4; 11:18.

4.Matt. 5:20.

5.2. Moos. 20:14.

6.Matt. 5:27 ff.

7.Jaak.2:23.

8.Matt. 18:8; 25, 41; Juud.7.

 

  1. Saarna.

1.

Ne, jotka antavat ajatuksensa ja mielensä Jumalalle, tekevät sen siinä toivossa, että ”sydämen (= ymmärryksen) silmät valaistuvat”.1 Jumala kunnioittaa sellaisia korkeimmassa pyhyydessä ja salaisuuksien puhtaudessa ja välittää heille armonsa. Mitä niiden, jotka haluavat saavuttaa taivaallisia hyveitä, tulisi tehdä? Lisäksi apostoleja ja profeettoja verrataan ikkunasta sisään tuleviin auringonsäteisiin. Homiliassa opetetaan myös, mikä on saatanan maa ja mikä enkelien maa, ja että kumpikin on aineeton ja näkymätön.

Kaikki teot, jotka tulevat maailmassa julki, syntyvät siinä toivossa, että työstä saadaan hyötyä. Jos työstä ei odoteta hyötyä ”täydellä varmuudella ”2, silloin ei ole hyötyä. Maanviljelijä kylvää siemenen hedelmän toivossa; hän kestää epämukavuutta odotuksen vuoksi. Sanotaan: ”Kyntäjän tulisi kyntää toivossa ‘3, ja ’vaimon ottajan tulisi ottaa hänet siinä toivossa, että hän saa perillisiä”. Kauppias uskoo itsensä merelle ja on valmis kuolemaan voiton vuoksi. Niin myös taivasten valtakunnassa ihminen antaa itsensä [Jumalalle] ”sydämen silmien valaistumisen ‘4 toivossa, vetäytyy pois maallisista asioista, ’omistautuu rukoukselle ja anomiselle ‘5 ja ’odottaa Herraa ‘6, kun hän tulee, ilmestyy hänelle7 ja puhdistaa hänet ’synnistä, joka hänessä on ”8.

1.Ef.1:18.

2.Vrt. 1.Tess. 1: 5.

3.1. Kor. 9:10.

4.Ef.1: 18.

5.1. Tim. 5:5; vrt. 2:1; 1. Kor. 7:5.

6.Luuk.12: 36.

7.Vrt. Joh.14:21f.

8.Room. 7:17.

 

2.

Hän ei luota ponnisteluihinsa ja vaellukseensa, ennen kuin hän [lopulta] saa sen, mitä hän toivoo, ennen kuin Herra tulee ja asettuu häneen asumaan ”kaikessa kokemuksessa ”1 ja Hengen voimassa. Kun hän kokee Herran hyvyyttä2 ja iloitsee Hengen hedelmistä, kun pimeyden peite katoaa ja Kristuksen valo loistaa ja toimii sanomattomalla ilolla, silloin hän on varma siitä, että Herra on hänen kanssaan läheisessä rakkaudessa, aivan kuten kauppias iloitsee, kun hän saa voittoa. Mutta hän elää kamppailussa ja pelossa rosvoja ja pahuuden henkiä kohtaan, [hän pelkää, että] hänestä voi tulla huolimaton ja siten tehdä työnsä epäonnistuneeksi, kunnes hän on taivaan valtakunnan, ”ylemmän (= taivaallisen) Jerusalemin ”3 arvoinen.

1.Fil. 1: 9.

2.Vrt. 1. Piet. 2:3.

3.Gal. 4:26.

 

3.

Pyytäkäämme siis myös Jumalaa riisumaan meiltä ”vanha (= syntinen) ihminen ‘1 ja pukeutumaan tästä lähtien taivaalliseen Kristukseen, niin että voimme elää ’täynnä iloa ”2 hänen johdatuksessaan syvässä hiljaisuudessa. Sillä näin sanoo Herra, joka halusi täyttää meidät esimakua valtakunnastaan: ”Ilman minua te ette voi tehdä mitään. ”3 Hän osasi toki valaista monia apostolien kautta. Sillä vaikka he olivat luotuja, he nostivat palvelijatovereitaan ylös. Kristuksen veljeksi ja pojaksi tuleminen merkitsee ”jonkin erityisen asian tekemistä ”4 muihin ihmisiin verrattuna eli sydämen ja mielen pyhittämistä ja ajatusten suuntaamista Jumalaan. Näin Jumala antaa salaa sydämelle elämän ja avun ja antaa itsensä sille. Sillä jos ihminen pyhittää sen, mikä on kätkettyä, eli mielensä ja ajatuksensa, Jumalalle, ei asu ja vaella muualla, vaan tekee väkivaltaa itselleen, silloin Herra kunnioittaa häntä salaisuuksillaan suuressa pyhyydessä ja puhtaudessa ja antaa itsensä hänelle taivaallisena ruokana ja ”hengellisenä juomana ”5.

1.Room. 6:6; Ef.4:22; Kol.3:9.

2.Luuk.1: 44.

3.Joh.15:5.

4.Matt. 5:47.

5.1. Kor. 10:4.

 

4.

Se, jolla on suuri talous, palvelijoita ja lapsia, ruokkii eri tavalla palvelijoitaan ja eri tavalla omia lapsiaan. Sillä lapset ovat isän perillisiä ja syövät hänen kanssaan; he ovat kuin isänsä. Niin myös Kristus, todellinen Herra, ”loi kaiken ”1 ja ruokkii jumalattomat ja kiittämättömät. Mutta lapsiaan, jotka hän on tuottanut itsestään, joille hän välittää armonsa, joissa Herra ”on ottanut muodon ‘2, hän ruokkii erityisellä virvoituksella ja ravinnolla, omalla ruoallaan ja juomallaan, toisin kuin muut ihmiset; hän antaa itsensä niille, jotka seurustelevat Isänsä kanssa, kuten Herra sanoo: ’Joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, se pysyy minussa ja minä hänessä, eikä hän näe kuolemaa ”3. Sillä ne, joilla on todellinen perintö, ovat ikään kuin ”taivaallisen Isän ”4 synnyttämiä lapsia. He asuvat ”Isän huoneessa ‘5, kuten Herra sanoo: ’Palvelija ei pysy talossa, mutta Poika pysyy ikuisesti ”6.

1.Ilm. 4:11; Ef.3:9.

2.Gal. 4:19.

3.Joh.6:57; 8:51.

4.Matt. 5: 48; 6: 14; 26: 32.

5.Joh.14:2.

6.Ibid. [Joh.8:35.]

 

5.

Jos siis mekin tahdomme syntyä ”taivaallisesta Isästä ‘1, meidän on ’tehtävä jotakin erityistä ‘2 muuhun ihmiskuntaan verrattuna, osoitettava ahkeruutta, vaivannäköä, kiihkoa ja rakkautta, vietettävä hyvää elämää ja elettävä ’uskossa ”3 ja pelossa, koska tahdomme saada niin suuret tavarat ja periä Jumalan s. 116. ”Sillä Herra on perintöosani ja maljani osa. ”4 Kun Herra näkee hyvän tahdon ja sinnikkyyden, hän ‘harjoittaa armoaan ’5, puhdistaa meidät taivaallisella sanallaan ja elvyttää ja kohottaa kuolleet ja turmeltuneet ajatuksemme [sanansaattajiensa] ‘hyvän vaelluksen ’6 ja ‘hyvän opetuksen ’7 kautta. Sillä yksi luotu kasvattaa ja elävöittäätoista8. Niinpä pilvet, jotka ovat luodut, sade ja aurinko antavat käskystä elämän vehnän- tai ohranjyville. Aivan kuten valo tunkeutuu ikkunan läpi, mutta aurinko lähettää säteitään koko maailman ylle, niin profeetat olivat valoja vain Israelin huoneelle, mutta apostolit olivat aurinkoja, jotka loistivat säteillään kaikkialle maailmaan.

1.A. a. O.

2.Matt. 5: 47.

  1. 2. Kor. 13:5.

4 .Ps. 15:5 [hepreaksi Ps. 16:5].

5.Luuk.1: 72; 10: 37.

6.Jaak.3:13.

7.1. Tim. 4:6.

8.Κτίσμαγὰρ ἕτερον κτίσμα ἐκτρέφει καὶ ζωοποιεῖ [Ktisma gar heteron ktisma ektrephei kai zōopoiei], lauseenomainen lause!

 

6.

On maailma, jossa nelivarvaseläimet asuvat, ja on ilmamaailma, jossa linnut liikkuvat ja elävät. Jos ne asettuisivat maan päälle tai kävelisivät sen päällä, metsästäjät tulisivat ja saisivat ne kiinni. On myös kalojen maa, meren vesi. Jokaisella [olennolla] on asuinpaikkansa, ruokansa ja virkistyksensä siinä paikassa, jossa se on syntynyt, olipa se sitten maa tai ilma. Niin on [myös] saatanan valtakunta ja isänmaa, jossa pimeyden voimat ja pahuuden henget asuvat, vaeltavat ja virkistyvät. Ja on olemassa Jumaluuden valkeuden valtakunta, jossa enkeleiden armeijat ja pyhät henget vaeltavat ja virkistyvät. Mutta pimeyden valtakuntaa ei voi nähdä tai koskettaa tämän ruumiin silmillä, eikä Jumaluuden valkeuden valtakuntaa voi koskettaa tai nähdä lihan silmillä. Hengellisille ihmisille1 saatanallinen pimeyden valtakunta ja jumaluuden valkeuden valtakunta ovat kuitenkin saavutettavissa ”sydämen silmän ”2 kautta.

1.1. Kor. 2:15; 3:1; 14:37; Gal. 6:1.

2.Ef. 1:18.

 

7.

Kuten ”ulkopuolisten ”1 (=ei-kristittyjen) tiede opettaa, on olemassa tulivuoria. Sillä niissä on tulta. Niissä on eläimiä, jotka muistuttavat lampaita. Niiden pyydystämiseksi metsästäjät tekevät rautapyöriä ja heittävät ja heittelevät niitä tuleen kuin onkivapaita. Noille eläimille tuli on ruokaa, tuli on juomaa, virkistystä, kasvua ja elämää. Tuli palvelee niitä kaikessa. Mutta heti kun ne tuodaan toiseen ilmakehään, ne menehtyvät. Jos niiden vaatteet ovat likaantuneet, niitä ei puhdisteta vedessä vaan tulessa, ja niistä tulee entistä puhtaampia ja valkoisempia2. Myös kristityillä on tämä taivaallinen tuli ravintona. Se virkistää heitä, puhdistaa, pesee ja pyhittää heidän sydämensä. Se antaa heille kasvua, se on heidän ilmansa ja elämänsä. Jos he jättävät sen, pahat henget tappavat heidät3. Aivan kuten nuo eläimet kuolevat tulen ulkopuolella ja kalat kuolevat veden ulkopuolella, aivan kuten nelijalkaiset eläimet, jotka heitetään mereen, hukkuvat, aivan kuten linnunpyytäjät nappaavat maahan laskeutuvat linnut, niin myös sielu, jos se ei pysy tuossa maassa, hukkuu ja tuhoutuu. Jos sillä ei ole tuota jumalallista tulta ruokana, juomana ja vaatteena sydämen puhdistamiseksi ja sielun pyhittämiseksi, pahat henget tarttuvat siihen ja tappavat sen. Sen vuoksi etsikäämme ahkerasti, että meidät kylvettäisiin tuohon näkymättömään maahan ja istutettaisiin taivaalliseen viinitarhaan. Ylistys hänen ” (= Jumalan) armolle ”4! Aamen.

1.1. Tim. 3: 7.

2.Stiglmayr (Sachliches und Sprachliches bei Makarius von Ägypten, Innsbruck 1912, s. 55 f.) on löytänyt lähteen, josta nämä satumaiset lausumat ovat peräisin. Ne ovat peräisin roomalaisen retorikko Aelianuksen eläinkertomuksista, jotka ovat säilyneet elossa vuonna 222 jKr. De nat. animalium II, 2 (ed. Hercher s. 33) kuuluu: ”Se, että eläviä olentoja syntyy vuorilla, ilmassa ja meressä, ei ole mikään suuri ihme…. Mutta on hämmästyttävää, että on olemassa siivekkäitä tulieläimiä, niin sanottuja πυρίγονα [pyrigona], ja että ne elävät tulessa ja viihtyvät ja lentävät sinne ja tänne. Ja meidän on myös ihmeteltävä sitä, että kun ne joutuvat tulen, ravitsevan elementtinsä, ulkopuolelle ja joutuvat kosketuksiin kylmän ilman kanssa, ne kuolevat siellä. Syyn siihen, miksi ne syntyvät tulessa, mutta menehtyvät ulkoilmassa, voivat antaa toiset.” Nämä kaksi kertomusta osoittavat, miten käsitys tulieläimistä on muuttunut ajan myötä. Aelianuksessa ne ovat siivekkäitä, ”Macariuksessa” ne ovat lampaan kaltaisia.

3.Matt. 12: 45; Luuk.7:21; 8: 2; 11: 26.

4.Room. 12:1.

 

  1. Saarna.

1.

Tässä homiliassa opetetaan yksityiskohtaisesti, miten sielun tulee käyttäytyä pyhyydessä, ”siveydessä ‘1 ja puhtaudessa puolisoaan Kristusta Jeesusta, ’maailman Vapahtajaa ”2 kohtaan. Se sisältää myös joitakin hyvin opettavaisia kysymyksiä, kuten sen, heräävätkö kaikki jäsenet ylösnousemuksessa, sekä lukemattomia muita kysymyksiä pahasta, armosta, vapaasta itsemääräämisoikeudesta ja ihmisarvon arvokkuudesta.

Kuvitellaanpa: Erittäin rikas mies, maineikas kuningas, ihastuu köyhään naiseen, jolla ei ole muuta kuin oma ruumiinsa. Hän rakastuu häneen ja aikoo ottaa hänet morsiamekseen ja vaimokseen. Nainen osoittaa nyt miehelleen kaikki suosionosoitukset ja säilyttää rakkautensa häntä kohtaan. Köyhästä ja köyhästä naisesta, jolla ei ole mitään, tulee miehensä kaiken omaisuuden emäntä. Mutta jos hän rikkoo velvollisuuttaan ja velvoitettaan, jos hän käyttäytyy sopimattomasti miehensä talossa, hänet ajetaan pois häpeällä ja häpeällä ja hän tarttuu päähänsä molemmin käsin. Tämä käy ilmi myös Mooseksen laista 3 koskien kuritonta naista, josta ei ole hyötyä miehelleen. Ja sitten häntä valtaa syvin suru ja murhe, kun hän miettii, minkä rikkauden hän on menettänyt, minkä kunnian hän on menettänyt. Häntä halveksitaan hänen typeryytensä vuoksi.

1.2. Kor. 6:6.

2.Joh.4:42; 1.Joh.4:14.

3.5. Moos. 24:1 ff.

 

2.

Samoin sielun, joka on valinnut Kristuksen, taivaallisen Sulhasen, salaperäiseen, jumalalliseen yhteyteen hänen morsiamenaan, ja joka maistaa taivaallisia rikkauksia, on vilpittömästi pyrittävä miellyttämään Kristusta, sulhastaan, suurella innolla  ”asianmukaisesti ja sopivasti täyttää Hengen palveluksen ‘1, joka hänelle on uskottu, jotta hän ’miellyttäisi Jumalaa kaikessa ‘2 ja ’ei murehduttaisi Henkeä missään suhteessa ‘3, hänen on noudatettava asianmukaisesti oikeaa maltillisuutta ja rakkautta häntä kohtaan ja ’vaellettava hyvää vaellusta ”4 taivaallisen Kuninkaan huoneessa kaikessa rakkaudessa hänelle annettua armoa kohtaan. Katso, sellaisesta sielusta tulee kaikkien Herran tavaroiden emäntä, ja itse hänen jumaluutensa kirkkaus on hänen ruumiinsa. Mutta jos hän tekee virheen, jos hän rikkoo velvollisuuttaan palveluksessaan, jos hän ei toimi hänelle mieliksi, jos hän ei tottele hänen tahtoaan, jos hän ei tee yhteistyötä sen hengellisen armon kanssa, joka hänessä on, silloin häneltä riistetään arvokkuus häpeällisesti ja häpeällisesti ja häneltä riistetään elämä, sillä hän on hyödytön ja kelvoton yhteyteen taivaallisen Kuninkaan kanssa. Ja silloin kaikki pyhät ja järkevät henget surevat ja valittavat ja valittavat tuota sielua. Enkelit, voimat, apostolit, profeetat ja marttyyrit itkevät häntä.

1.2. Kor. 3:8.

2.Room. 8:8; 1.Tess. 2:15; 4:1.

3.Ef.4:30.

4.Hebr.13:18.

 

3.

Aivan kuten Herra sanoo, että ”taivaassa vallitsee ilo yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen ”1, niin myös taivaassa on suuri suru ja valitus yhdestä sielusta, joka menettää iankaikkisen elämän. Jos rikas mies kuolee maan päällä, hänen veljensä, sukulaisensa, ystävänsä ja tuttavansa ”kantavat hänet pois ”2 (nimittäin kaupungin ulkopuolella sijaitsevalle hautapaikalle 3 surulaulujen, valituslaulujen ja itkuvirsien saattelemana. Samoin kaikki pyhät surevat tuota sielua itkuvirsien ja valituslaulujen kera. Tämä käy ilmi myös muualla Raamatussa, kun sanotaan: ”Kuusi on kaatunut, surkaa te setripuut. ”4 Niin kauan kuin Israel näytti miellyttävän Herraa, vaikkei se koskaan miellyttänytkään häntä niin kuin olisi pitänyt, sillä oli pilvipatsas varjostamassa sitä ja tulipatsas loistamassa sen ylle 5. Se näki meren jakautuvan sen silmien edessä 6 ja kirkkaan veden virtaavan kalliosta 7. Mutta kun heidän (= israelilaisten) mielensä ja tahtonsa kääntyi pois Jumalasta, he joutuivat käärmeiden8 ja vihollistensa valtaan, heidät vietiin kauheaan vankeuteen ja heitä vaivasi katkera orjuus. Sama pätee sieluumme. Tämän osoittaa salaperäisesti myös profeetta Hesekielin henki. Hän puhuu tällaisesta sielusta, kuten hän puhui Jerusalemista: ”Minä löysin sinut alastomana erämaasta, puhdistin sinut saastaisuudestasi vedellä, puin sinut kaapuun, panin rannerenkaat käteesi, ketjut kaulaasi ja sormukset korviisi, ja sinusta tuli minulle kuuluisa kaikkien kansojen keskuudessa. Sinä söit vehnäjauhoja, öljyä ja hunajaa, mutta lopulta sinä unohdit minun suosioni ja lähdit rakastajiesi perään ja syyllistyit häpeälliseen sukupuolisiveellisyyteen ”9.

1.Luuk. 15:7.

2.Ibid. [Luuk.7:12.]

3.Preuschen op. cit. kohdassa ἐκκομίζω [ekkomizō] Kol. 355.

4.Sak. 11:2.

5.Exod. 13:21; Num.4:14; 2. Esra. 9:19 [Hebr.Neh. 9:19]; vrt. 1. Kor. 10: 1 .

6.Exod. 14: 21

7.Ibid. 17:6 [2. Moos. 17:6]; 4. Moos. 20:11.

8.Num. 21: 6.

9.[Hes.16: 6 ff.]

 

4.

Niinpä Henki puhuu myös sielulle, joka on armon kautta oppinut tuntemaan Jumalan, joka on puhdistettu entisistä synneistään, joka on koristeltu Pyhän Hengen koruilla ja josta on tullut osallinen jumalallisesta, taivaallisesta ravinnosta. Mutta jos hän ei johda oikeaa elämää, jossa on paljon arvostelukykyä, jos hän ei asianmukaisesti ylläpidä sitä kiintymystä ja rakkautta, joka hänen taivaalliselle sulhaselleen, Kristukselle, kuuluu, hänet karkotetaan ja häneltä riistetään se elämä, josta hän kerran oli osallinen. Sillä itse Saatana voi nousta ja korottaa itsensä niitä vastaan, joilla on niin korkea [täydellisyyden] aste. Jopa niitä vastaan, jotka ovat tunnustaneet Jumalan armossa ja voimassa, pahuus nousee edelleen ja pyrkii hämmentämään [heitä]. Siksi meidän on taisteltava ja valvottava ja kaikessa tarkkanäköisyydessä ”tehtävä pelossa pelastuksemme työtä ”1, niin kuin kirjoitettu on. Sen tähden, kaikki te, jotka olette saaneet osallisiksi Kristuksen Hengestä, älkää osoittako halveksivaa asennetta missään asiassa, olkoon se sitten pieni tai suuri, älkääkä ”pilkatko Hengen armoa ”2, ettette menettäisi sitä elämää, josta olette jo saaneet osallisiksi.

1.Fil. 2:12.

2.Hebr. 10:2

 

5.

Selitän tämän uudelleen viittaamalla toiseen henkilöön. Orja, joka tulee palatsiin hakemaan palvelukseensa kuuluvia välineitä, ottaa [ne] kuninkaan omaisuudesta. Sillä hän itse tulee sisään tyhjin käsin. Hän palvelee kuningasta kuninkaan astioilla; vaaditaan suurta harkintaa ja arvostelukykyä, jotta hän ei palvele väärin, esimerkiksi tuomalla kuninkaan pöytään yhden ruokalajin toisen sijasta, vaan tarjoilemalla ruokalajit, ensimmäisen ja viimeisen, asianmukaisessa järjestyksessä. Mutta jos hän ei tietämättömyyttään tai harkintakyvyn puutteen vuoksi palvele kuninkaalle oikeassa järjestyksessä, hän altistaa itsensä vaaralle ja kuolemalle1. Samalla tavoin sielu, joka palvelee Jumalaa armossa ja Hengessä, tarvitsee paljon arvostelukykyä ja tietoa, jotta se ei olisi puutteellinen Jumalan astiastossa eli ”Hengen palveluksessa” pitäytymällä omassa tahdossaan, joka ei ole armon mukainen. Sillä ”hengen palveluksessa”, jota ”sisäinen ihminen” suorittaa salassa, sielu voi palvella Herraa myös [vain] omalla astiastollaan, ts. omalla hengellään. Ilman hänen astiastoaan, ts. ilman hänen armoaan, ei kuitenkaan kukaan voi palvella Jumalaa, ts. täyttää Jumalan tahtoa tyydyttävästi kaikessa.

1.Kirjoittaja ajattelee ilmeisesti kuninkaan tai keisarin pöytäpalvelijaa (τραπεζοκόμος [trapezokomos] tai τραπεζοποιός [trapezopoios]), jolle koko tarjoiluhenkilökunta oli alisteinen. Stiglmayr in Stimmen aus Maria-Laach, vol. 80 (1911) 4192.

 

 

6.

Vaikka se (=sielu) saisikin armon, niin silloinkin tarvitaan paljon arvostelukykyä ja harkintaa. Senkin Jumala antaa sille, jos se sitä häneltä pyytää, jotta se palvelisi häntä suotuisasti saamassaan hengessä, eikä antaisi pahuuden voittaa ja pettää itseään missään suhteessa, tietämättömyyden, pelottomuuden ja holtittomuuden viettelemänä ja toimimalla vastoin Herran tahdon järjestystä. Sillä rangaistus, kuolema ja suru odottaisivat tällaista sielua. Näin sanoo myös jumalallinen apostoli: ”Minä pidän kurissa ruumistani], jotten, sen jälkeen, kun olen saarnannut muille, itse joutuisi hylätyksi. ”1 Näettekö, miten hän pelkäsi, hän, joka oli Jumalan apostoli? Rukoilkaamme siis Jumalaa, että me kaikki, jotka olemme tulleet osallisiksi Jumalan armosta, täyttäisimme ”Hengen virkaa” hänen tahtonsa mukaisesti emmekä eläisi halveksivassa asenteessa. Jos me näin elämme hänelle mieluisasti ja palvelemme häntä hengellisessä palveluksessa hänen tahtonsa mukaisesti, niin me ”saamme iankaikkisen elämän ”2.

1.1. Kor. 9:27.

2.Matt.19: 29; Mark. 10:17; Luuk.10:25; 18: 18.

 

7.

”Jos jollakulla on sairaus ”1, voi olla, että hänellä on joitakin terveitä raajoja, ehkä näkevä silmä tai jokin muu [terve raaja], kun taas muut raajat ovat sairaita. Se on sama asia hengellisessä maailmassa. Voi käydä niin, että ihmisellä on [sanotaan] kolme tervettä henkistä raajaa. Mutta se ei tee hänestä täydellistä. Näette, kuinka monta hengen (= henkisessä elämässä) on tasoja ja asteita, kuinka vain vähitellen paha seuloutuu ja laimenee 2, eikä kaikki kerralla. Koko Herran kaitselmus ja pelastus, auringon nousu ja kaikki luodut ovat olemassa sen valtakunnan tähden, jonka ”valittujen ”3 on määrä saada. Sillä ne muodostavat rauhallisen ja yhtenäisen valtakunnan.

1.Hebr. 5:2.

2.κατὰμέρος διυλίζεται καὶ λεπτύνεται τὸ κακόν [kata meros diylizetai kai leptynetai to kakon]. Ks. myös c. 41 ja h. 16, 4. Stiglmayr (Theologie und Glaube III (1911) 283) viittaa tämän ajatuksen ja ilmaisumuodon osalta muiden kirkkokirjoittajien vastaaviin ajatuksiin ja ilmaisuihin. Ignatius Antiokialainen kutsuu roomalaista kristillistä yhteisöä ”puhdistetuksi (ἀποδιυλισμένοι [apodiylismenoi]) kaikesta vieraasta väristä” Roomalaiskirjeen adressissa. Klemens Aleksandrialainen (Paed. c. 6 Migne, P. G. VIII 288) kirjoittaa eräistä filosofeista: ”Mielen puhdistukseksi (διυλισμόν [diylismon]) he kutsuvat yhtäältä paremman muistamista, toisaalta he ymmärtävät puhdistuksella huonommasta erottautumista.” Tämä on siis ”puhdistus”. Kastetut puhdistuvat kasteen kautta (διυλιζόμενοιβαπτίσματι [diylizomenoi baptismati]).

3.Matt. 24: 22; 24:31; Mark. 13:20. 22:27; 2. Tim. 2:10; 1. Piet. 1:1.

 

8.

[Siksi kristittyjen on taisteltava kaikin tavoin, ei saa tuomita ketään, ei julkista porttoa, ei syntisiä eikä irstaita [ihmisiä], vaan heidän on katsottava jokaista vilpittömällä mielellä ja puhtaalla silmällä. Tämän pitäisi tulla teille niin sanotusti toiseksi luonnoksi, ettei ketään halveksita, tuomita, inhota tai arvostella. Jos näette jonkun yksisilmäisen, älkää tuomitko häntä sydämessänne, vaan katsokaa häntä niin kuin hän olisi terve. Jos jollakulla on rampa käsi, katsokaa häntä ikään kuin hän ei olisi halvaantunut, ontuvaa ihmistä ikään kuin hän kävelisi pystyssä, halvaantunutta ihmistä ikään kuin hän olisi terve. Tämä on sydämen puhtautta, että kun näette syntisiä tai sairaita, tunnette myötätuntoa ja sääliä heitä kohtaan. Joskus jopa Herran pyhät istuvat teatterissa ja katselevat maailman petosta. Vain heidän ”sisäinen ihmisensä” puhuu Jumalan kanssa, kun taas heidän ”ulkoinen ihmisensä” näyttää seuraavan silmillään maailman tapahtumia.

 

9.

Maallisilla ihmisillä on erilainen voima ”eksytyksen hengestä ‘1, joten he ovat ’maallisen mielen omaavia ”2. Kristityillä on kuitenkin erilainen tahto, erilainen mieli, he kuuluvat eri maailmaan, eri kaupunkiin. Sillä Jumalan Henki pitää yhteyttä heidän sieluihinsa, ja he tallovat vastustajan jalkoihinsa. Sillä kirjoitettu on: ”Viimeinen vihollinen, joka hävitetään, on kuolema. ”3 Sillä jumalalliset ovat kaikkien asioiden herroja. Sen sijaan uskossa heikot ja syntiset ovat täydellisiä orjia. Tuli polttaa heidät, kivi ja miekka tappavat heidät, ja lopulta demonit hallitsevat heitä.

1.1. Joh.4:6.

2.Fil. 3:19.

3.1.Kor. 15: 26.

 

10.

Kysymys: Nousevatko kaikki raajat ylösnousemuksessa?

Vastaus: Jumalalle kaikki on helppoa. Niinpä hän on luvannut [että kaikki jäsenet nousevat]. Ihmisen kyvyttömyydelle ja ajattelulle tämä näyttää lähes mahdottomalta. Jumala otti tomusta ja maasta ja muodosti [siitä] ikään kuin toisenlaisen luonnon, ruumiin, joka ei ole maan kaltainen, ja loi monenlaisia, kuten hiukset, ihon, luut, hermot. Tuliin laitettu neula muuttaa väriä ja muuttuu tuleksi. Ainoastaan raudan luonne ei poistu, vaan jää jäljelle. Niin myös ylösnousemuksessa kaikki raajat nousevat ylös ”eikä hiuskarvaakaan menetetä ”1, kuten kirjoitettu on. Kaikista [raajoista] tulee valon kaltaisia, kaikki upotetaan valoon ja tuleen ja muutetaan. Mutta ne eivät, kuten jotkut sanovat, liukene ja muutu tuleksi, niin että niiden luonne ei enää olisi olemassa2. Sillä Pietari on Pietari, Paavali on Paavali ja Filippus on Filippus. Kukin pysyy omassa olemuksessaan ja omassa olemuksessaan, Hengen täyttämänä. Mutta jos sanotaan, että luonto liukenee, niin silloin ei ole enää Pietaria ja Paavalia, vaan ”joka suhteessa ja joka paikassa ”3 on Jumala. Silloin eivät ne, jotka ”joutuvat helvettiin ”4, tunne rangaistusta eivätkä ne, jotka pääsevät valtakuntaan, tunne suosiota.

1.Luuk.21:18.

2.”Mak.”vastustaa tässä Origeneksen opetusta ylösnousemusruumiin luonteesta. Ks. Stiglmayr, Sachl. u. Sprachl. b. Mak. S. 72.

3.Ap.t 24:3; Preuschen op. cit. kohdassa πανταχοῦ [pantachou] Col. 854.

4.Matt. 5: 30; Mark. 9: 43.

 

11-12.

Siellä on puutarha, jossa on kaikenlaisia hedelmäpuita. Siellä on päärynäpuu tai omenapuu, viiniköynnös hedelmineen ja lehtineen. Nyt tapahtuu, että puutarha, kaikki puut ja lehdet saavat toisenlaisen muodon, muuttuvat toisenlaiseksi ja entinen ulkonäkö muuttuu valon kaltaiseksi. Samalla tavalla myös ihmiset muuttuvat ylösnousemuksessa, heidän raajansa muuttuvat pyhiksi ja valoisiksi. ”Jumalan miesten ”1 on siis valmistauduttava taisteluun ja konfliktiin. Aivan kuten urhea nuorukainen kestää saamansa iskut ja painiottelun ja puolustaa itseään, myös kristittyjen on kestettävä ulkoiset koettelemukset ja sisäiset taistelut, jotta he kärsivällisyydellään voittaisivat iskujen alla. Sillä tämä on kristinuskon tie. Missä Pyhä Henki on, siellä vaino ja kamppailu seuraavat kuin varjo. Näette, kuinka profeetat, joissa Henki vaikutti, joutuivat täysin vainotuiksi omien heimoveljiensä toimesta. Näette, kuinka Herraa, joka on ”tie ja totuus ”2, ei vainonnut vieras kansa, vaan hänen oma kansansa, oma kansansa Israel, ja hänet ristiinnaulittiin. Samoin myös apostolit. Sillä [Herran] ristinkuoleman jälkeen Henki, ”neuvonantaja ”3, on lähtenyt [Israelista] ja mennyt kristittyjen luo. Siksi ketään juutalaisista ei vainottu, vaan ainoastaan kristityistä tuli marttyyrejä. Heidän ei kuitenkaan pitäisi yllättyä tästä, vaan päinvastoin, totuutta on vainottava.

1.1. Tim. 6: 11; 2. Tim. 3:17; 2. Piet. 1: 21.

2.Joh.14:6.

3.Ibid. [14:16, 26; 15:26; 16:7.

 

13.

Jotkut sanovat, että paha tulee sisään ulkopuolelta, ja jos ihminen ei halua, hän ei ota sitä vastaan vaan torjuu sen.

Vastaus: Aivan kuten Eevalle1 puhunut käärme löysi sisäänpääsyn hänen sisimpäänsä, koska hän oli suostuvainen, niin myös synti tulee nyt [häneen] ulkopuolelta, koska ihminen on suostuvainen. Sillä synnillä on valta ja vapaus tunkeutua sydämeen. Ajatukset eivät tule ulkopuolelta, vaan sydämen sisältä. Kuten apostoli sanoo: ”Haluan, että ihmiset rukoilevat ilman vihaa ja pahoja ajatuksia. ‘2’Sillä ajatukset tulevat sydämestä ”3, evankeliumin mukaan. Valmistaudu siis rukoukseen, tutki sydäntäsi ja mieltäsi, sinulla on tahto lähettää puhdas rukous Jumalalle, kiinnitä erityistä huomiota siihen, ettei mikään este ole tiellä, onko rukouksesi puhdas, ovatko ajatuksesi keskittyneet Herraan niin kuin maanviljelijän ajatukset maanviljelykseen, aviomiehen ajatukset vaimoon, kauppiaan ajatukset kauppaan, kumarratko polvesi rukouksessa etkä anna muiden häiritä ajatuksiasi.

1.1. Moos. 3:1 ff.

2.1. Tim. 2: 8.

3.Matt. 15: 19; Mark. 7;21.

 

14-15.

Mutta sinä sanot: Herra on tullut ja ristinkuolemansa kautta ”on langettanut tuomion synnille ”1. Se ei ole enää sisällä. Aivan kuten sotilaalla, joka laskee aseensa jonkun talossa, ”on oikeus” mennä sisään ja ulos talosta mielensä mukaan, niin myös synnillä ”on valta ”2 muodostaa ajatuksia sydämeen. Sillä kirjoitettu on: ”Saatana tuli Juudaksen sydämeen. ‘3 Sanotte, että Kristuksen tulon kautta ’synnin yli langetettiin tuomio” ja että kasteen jälkeen pahuudella ei ole enää kasvualustaa muodostaa ajatuksia sydämeen. Ettekö tiedä, että kaikki ne, jotka ovat saaneet kasteen Herran tulemisesta lähtien tähän päivään asti, ovat kuitenkin joskus heittäytyneet pahoihin ajatuksiin? Tai eikö ole ollut joitakin, jotka ovat antaneet himon, haureuden ja ahmimisen viedä itsensä mukanaan? Vai onko kaikilla kirkon varjossa olevilla maallisilla ihmisillä nuhteeton ja puhdas sydän? Emmekö huomaa, että kasteen jälkeen tehdään monia syntejä ja monet puuttuvat? Kasteen jälkeenkin rosvolla on siis yhä kasvualusta tunkeutua [sydämeen] ja tehdä, mitä haluaa. On kirjoitettu: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, koko sydämestäsi. ‘4 Vain sinä sanot: ’Minä rakastan häntä ja minulla on Pyhä Henki ”5. Ajatteletko sinä Herraa, onko sinulla kiihkeä rakkaus, palava halu häntä kohtaan? Onko se valloittanut sinut yötä päivää? Jos teillä on sellainen rakkaus, olette puhtaita. Mutta jos sinulla ei ole sitä, niin jatka tutkimista, etkö silloin, kun maalliset asiat, häpeälliset, pahat ajatukset [tulevat mieleesi], käänny niiden puoleen, vai tunteeko sielusi aina vetoa Jumalan kaipaavaan rakkauteen. Sillä maalliset ajatukset vetävät mielen maallisiin ja ohimeneviin asioihin; ne eivät saa sitä rakastamaan Jumalaa tai muistamaan Herraa. Kouluttamaton [hurskas] ihminen menee usein rukoilemaan, kumartaa polviaan ja hänen henkensä joutuu autuaallisen rauhan tilaan. Ja mitä enemmän hän kaivaa ja menee syvyyksiin6, sitä enemmän [häntä] vastustava pahuuden muuri murtuu ja hän pääsee näkemään ja tunnistamaan, mihin hallitsijat, viisaat tai puhujat eivät yllä, niin etteivät he kykene käsittämään tai ymmärtämään hänen henkensä ylevyyttä. Loppujen lopuksi häntä työllistävät jumalalliset salaisuudet. Se, joka ei osaa tutkia helmiä, ei osaa arvioida niiden arvoa, koska hän on kokematon. Siksi kristityt halveksivat maanpäällisiä kirkkauksia, sillä he pitävät niitä roskana verrattuna siihen kirkkauteen, joka vaikuttaa heissä.

1.Room. 8:3.

2.Mark. 3:15; Luuk.12: 5; Ilm. 11:6.

4.3.Luuk.22:3.

5.5. Moos. 6: 5; Matt. 22:37; Mark. 12: 30; Luuk.10: 27.

6.Vrt. 1. Kor. 7:40; Tuom. 19.

7.Vrt. Luuk.6:48.

 

16.

Kysymys: Voiko ihminen, jolla on armo, langeta?

Vastaus: Heti kun hänestä tulee huolimaton, hän lankeaa. Sillä viholliset eivät koskaan lepää; he käyvät sotaa epäröimättä. Kuinka paljon enemmän sinun on ponnisteltava lakkaamatta Jumalan suosion 1 puolesta? Sillä huolimattomuudestasi koituu sinulle suurta vahinkoa, vaikka luuletkin olevasi lujasti kiinni armon salaisuudessa.

1.Vrt. Room. 10:20.

 

17.

Kysymys: Pysyykö armo ihmisen lankeemuksen jälkeen?

Vastaus: Vihollinen käy jatkuvasti sotaa kaikkia vastaan. Saatana on armoton ja ihmiskunnan vihaaja. Siksi hän käy epäröimättä sotaa jokaista ihmistä vastaan. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan hyökkää jokaista [sielua] vastaan samassa määrin. Kuvernöörit ja prefektit tekevät kuninkaalle kunniaa. Mutta tällainen luottaa omaisuuteensa, kultaan ja hopeaansa, ja maksaa ikään kuin runsaudestaan; hän ei näe siinä mitään menetystä. Samalla tavoin almuja antaja ei näe menetystä. Samalla tavalla Saatana pitää sitä vähäpätöisenä asiana1. Mutta on köyhä mies, jolla ”ei ole jokapäiväistä leipää ”2, jota ruoskitaan ja kidutetaan, koska hän ei pysty maksamaan veroa. On eräs, jota pahoinpidellään ja kidutetaan ankarasti ja joka kuitenkin pysyy hengissä. Ja on toinen, joka mestataan ja joka menettää henkensä jopa yhden puheen vuoksi. Niinpä kristittyjen joukossa on myös niitä, joita synti voimakkaasti vastustaa ja ahdistaa. Silti he pysyvät lujana taisteluissa, toimivat harkiten, halveksivat vihollisen valtaa ja ovat tässä suhteessa3 vaaran ulkopuolella. Sillä he s. 130 eivät horju, he ovat varmoja pelastuksestaan, koska heitä on koulutettu ja he ovat saaneet kokemusta usein toistuvista taisteluista pahuutta vastaan. Heillä on Jumala mukanaan, ja hän ohjaa ja virkistää heitä.

*Bearb. RH: Tässä homilian 15 käännöksessä kääntäjä on ottanut kysymyksen 17 vastauksen nro 18:sta. Vastausta nro 17 ja kysymystä nro 18 ei ole käännetty. Tämän seurauksena nro 18 on jätetty pois.

Määräys Migne P. G. 34, 586 D [internetissä: documentacatholicaomnia.eu] seuraavasti:

Kysymys nro 17: kuten edellä kohdassa nro 17 (Jääkö armo jäljelle syntiinlankeemuksen jälkeen?).

(Vastaus: Jumala haluaa yhä uudelleen ja uudelleen johdattaa ihmisen elämään ja kehottaa häntä yhä uudelleen ja uudelleen itkemään ja katumaan sitä (lankeemustaan). Vaikka ihminen olisi vakaa, hänen pitäisi silti itkeä ja katua yhä uudelleen ja uudelleen, jotta hän voisi katua sitä, mitä hän on aiemmin tehnyt syntiä.

Kysymys nro 18:

Kysymys: joutuvatko täydelliset (kristityt) ahdistukseen, joko vihamielisyyden vuoksi tai kun he ovat täysin huolimattomia?

Vastaus: Kuten edellä jatketun käännöksen nro 17 kohdalla; alla on vastaus kysymykseen nro 17 ja kysymykseen nro 18 latinaksi ja kreikaksi Migne op. cit:

”Responsio: Deus in votis habet hominem novitam denuo reducere, atque adhortatur eum iterum ad luctum et resipiscentiam. Sin vero perseveret, ad luctum et poenitentiam iterum hortatur hominem, ut resipiscat propter ea, quae olim deliquit.”].

Ἀπόκρισισισ. Ὁ Θεὸς haluaa τὸν ἄνθρωπον εἰς ζωὴν πάλιν ἀγαγεῖν, καὶ προτρέπεται ἐπὶ τὸ πάλιν προσκλαῦσαι καὶ μετανοῆσαι τὸν ἄνθρωπον. Ἐὰν δὲ καὶ παραμείνῃ, ἐπὶ τὸ πάλιν προσκλαῦσαι καὶ μετανοῆσαι τὸν ἄνθρωπον, μετανοοῦντα τὰ ἐφ᾿ οἷς πάλαι ἐπλημμέλησεν.]

”Interrogatio. Utrum perfectis imminet affictio aut bellum, aut penitus secure vivunt”?

Ἐρώτησις. Εἰ τοῖς τελείοις ἐπίκειται θλίψις, ἢ πόλεμος, ἢ τὸ ὅλον ἀμεριμνοῦσιν;*.

1.Tämän vain epämääräisesti vihjatun vertauksen merkitys lienee tämä: Rikkaat ja köyhät maksavat veroja. Vain rikkaat eivät varallisuutensa vuoksi tajua tätä veroa; se on heille vähäpätöinen asia. Makarius vertaa ilmeisesti täydellisiä kristittyjä, jotka ovat vakaita hyvyydessään, rikkaisiin. Saatana hyökkää niin täydellisten kuin muidenkin ihmisten kimppuun. Mutta ensin mainitut ovat hänelle toissijainen asia; he eivät ole hänen hyökkäyksensä pääkohde. Heidän kanssaan on vaikeampi olla tekemisissä, koska he ovat lujia ja vakaita hyvyydessään. Täydelliset kristityt eivät myöskään erityisemmin huomaa näitä hyökkäyksiä; niistä ei ole heille erityistä haittaa. Toisaalta ne ovat hyvin vahingollisia niille, jotka eivät vielä ole vahvoja hyvyydessä. He ovat hyvin herkkiä Saatanan hyökkäyksille ja antautuvat helposti.

2.Jaak. 2:15.

3.ἐντούτῳ τῷ μέρει [en toutō tō merei]. 2. Kor. 3:10; vrt. 9:3.

 

 

19.

Toiset kuitenkin, jotka eivät ole vielä harjoitelleet, joutuvat välittömästi onnettomuuteen ja tuhoon, jos he joutuvat yhteen ainoaan ahdinkoon tai jos heitä vastaan syttyy sota. Niitä, jotka menevät kaupunkiin tarkoituksenaan tavata rakkaitaan ja tuttaviaan, eivät pysäytä monet ihmiset, joita he tapaavat markkinoilla. Sillä he ovat asettaneet tavoitteekseen käydä ystäviensä luona. Kun he koputtavat oveen ulkona ja huutavat, heidän läheisensä avautuvat iloisesti. Mutta jos he jäisivät torille ja antaisivat kohtaamiensa ihmisten viedä itsensä sinne, ovi olisi suljettu, eikä kukaan avaisi sitä heille. Niinpä meidänkin on kiirehdittävä tulemaan ”meidän Herramme Kristuksen ”1 luokse, sen luokse, jota todella rakastamme, ja jätettävä huomiotta ja halveksittava kaikki muu. Hallitsijat tai prefektit, jotka menevät palatsiin kuninkaan luo, ovat hyvin huolissaan vastauksista, jotka heidän on annettava, ja [pelkäävät], että he saattavat puolustuksessaan loukata ja joutua vastuuseen ja rangaistukseen. Mutta maaseudun ihmiset ja [tavallinen] kansa, jotka eivät ole koskaan nähneet hallitsijaa, eivät tunne tällaista huolta. Niin on myös ”tämä maailma ”2, joka on taivaan alla, kuninkaasta kerjäläiseen. He eivät tunne Kristuksen kirkkautta, joten he välittävät vain maallisista asioista. Kenenkään ei ole helppo ajatella ”tuomiopäivää”3. Mutta ne, jotka ajatuksissaan lähestyvät ”Kristuksen tuomioistuinta ‘4, jossa hänen valtaistuimensa on, ja vaeltavat hänen edessään iankaikkisesti, s. 131, ovat aina ’pelossa ja vavistuksessa ”5, koska he saattavat jollakin tavalla kompastua hänen pyhiin käskyihinsä.

1.Tuom. 4.

2.ὁκόσμος οὗτος [ho kosmos houtos]. Joh.8: 23; 12: 25; 13: 1; 16: 11; 18: 36; 1. Joh.4: 17; .1 Kor. 3:19; 5:10; 7: 31.

3.Matt. 10:15; 11:22, 24; 12:36; 2. Piet. 2:9; 3:7; 1.Joh. 4:17.

4.Room. 14:10; 2. Kor. 5:10.

5.Ps. 54:6 [Hebr.55:6]; 1 Makk.7:18; 1 Kor. 2:3; 2 Kor. 7:15; Ef.6:5; Fil. 2:12.

 

 

20.

Vaikka maan rikkaat keräävät paljon hedelmää varastoihinsa, he tekevät silti joka päivä enemmän ja enemmän työtä, jotta heillä olisi riittävästi eikä heiltä puuttuisi mitään. Mutta jos he luottavat navettoihinsa varastoituun rikkauteen, jos he tulevat huolimattomiksi eivätkä enää kerää, vaan kuluttavat varastonsa, he joutuvat nopeasti köyhyyteen ja puutteeseen. Siksi heidän on hankittava ja tuotava [aina uutta rikkautta], tehtävä työtä ja kerättävä [elintarvikkeita], jotta he eivät kärsisi puutetta. Kristinuskossa on sama asia, kun ”maistat Jumalan armoa ”1. Sillä siinä sanotaan: ”Maistakaa ja tuntekaa, että Herra on hyvä. ”2 Mutta tämä maistaminen koostuu [Pyhän] Hengen voimasta, joka vaikuttaa varmuudessa ja tekee palveluksen sydämessä. Kaikki, jotka ovat ”valon lapsia ‘3 ja ’uuden liiton palvelijoita ”4 Pyhässä Hengessä, eivät opi mitään ihmisiltä. Sillä ”heitä opettaa Jumala”.5 Armo itse kirjoittaa heidän sydämiinsä ”Hengen lait”.6 Heidän ei siis pidä ainoastaan uskoa järkkymättömästi ”musteella kirjoitettuihin kirjoituksiin”,7 vaan ”Jumalan armo” kirjoittaa myös ”sydämen tauluihin”,8 Hengen lait ja taivaalliset salaisuudet. Sydän käskee ja hallitsee koko ruumiillista organismia. Ja heti kun armo on vallannut sydämen laitumet, se hallitsee kaikkia raajoja ja ajatuksia. Sillä siellä (= sydämessä) on mieli, kaikki sielun ajatukset ja sen odotus. Siksi armo läpäisee myös kaikki ruumiin jäsenet.

1.Ap.t. 11:23; 13:43; 14:26; 15:40; 20:24; Room. 5:15; 7:25; 1. Kor. 1:4; 3:10; 15:10; 2. Kor. 6:1; 8:1; 9:14; Gal. 2:21; Ef.3:2, 7; Kol.1:6; 2. Tess.1:12; Tiit. 2:11; Hebr.12:15; 1. Piet. 5:12.

2.Ps. 33:9 [Hebr.34:9]; vrt. 1. Piet. 2:3.

3.Luuk.16:8; Joh.12:36; 1.Tess. 5:5.

4.2 Kor. 3: 6.

5.1. Tess.4: 9; Joh.6: 45; Jes.54:13.

  1. Room. 8:2.

7.2. Kor. 3:3; vrt. 2. Joh.12; 3 Joh.13.

8.2 Kor. 3: 3

 

21.

[Toisaalta kaikissa, jotka ovat pimeyden lapsia1, synti hallitsee sydäntä ja tunkeutuu sen jokaiseen osaan. ”Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset. ”2 Ja niin se valuu ulos ja pimentää ihmisen. Mutta ne, jotka kieltävät, että paha kasvaa ja tulee suureksi samaan aikaan kuin ihminen ”ei murehdi tulevaa päivää ”3 eikä tunne mitään aistillista himoa. Sillä tiettyyn aikaan paha on lakannut ahdistamasta heitä herättämällä aistihaluja. Tällainen ihminen vakuuttaa siis valalla: ”Minussa ei enää synny tällaista intohimoa”. Mutta lyhyen ajan kuluttua hän palaa himosta, niin että hän näyttää edelleen valan vannojalta. Sillä niin kuin vesi kulkee kanavan läpi, niin myös synti kulkee sydämen ja mielen läpi. Kaikki, jotka kieltävät tämän, joutuvat itse synnin voittoon ja häpeään, ja synti voittaa heidät. Sillä paha pyrkii pysymään piilossa ja kätkemään itsensä ihmisen mieleen.

1.Vrt. 1.Tess. 5:5.

2.Matt. 15: 19; Mark. 7: 21.

3.Matt. 6:34.

 

22.

Mutta jos joku rakastaa Jumalaa, hän myös yhdistää rakkautensa häneen. Kun hän (= Jumala) on todennut hänet uskolliseksi, hän antaa hänelle taivaallisen uskon1 ja hänestä tulee kaksinkertainen ihminen. Jotta voitte uhrata hänelle jäsenillänne, hän myös sekoittaa hänen jäsenensä kaltaisensa sieluunne, jotta kaikki tekonne, rakastamisenne ja rukouksenne olisivat puhtaita. Sillä ihmisellä on korkea arvokkuus. Katsokaa, kuinka suuria ovat taivas ja maa, aurinko ja kuu! Ja kuitenkin on Herraa miellyttänyt, ettei hän lepää niissä, vaan yksin ihmisessä. Siksi ihminen ylittää arvokkuudeltaan kaikki luodut, kyllä, ehkä uskallan sanoa, ei ainoastaan näkyvät luodut, vaan myös näkymättömät, nimittäin ”palvelevat henget”.2 Sillä hän ei sanonut Mikaelista ja Gabrielista, jotka olivat arkkienkeleitä: ”Tehkäämme heidät kuvaksemme ja kaltaisiksemme ”3, vaan ainoastaan ihmisen hengellisestä olennosta, toisin sanoen kuolemattomasta sielusta. Ja onhan kirjoitettu: ”Enkeleiden armeijat piirittävät niitä, jotka häntä pelkäävät. ”4 Näkyvät olennot kantavat niin sanoakseni muuttumattoman luonteen siteitä.

1.Vrt. Luuk.17:5.

2.Hebr.1:14.

3.Vrt. 1. Moos. 1: 26.

4.Ps. 33:8 [hepreaksi Ps. 34:8].

 

 

23.

Taivaat luotiin kerran, aurinko, kuu ja maa. Ja silti Herra ei halunnut [levätä] niissä. Ne eivät voi edes muuttua luodun luontonsa vastaisesti, eikä niillä ole tahtoa. Mutta sinä olet siis ”Jumalan kuva ja kaltainen”, sillä aivan kuten Jumala määrää itsensä ja toimii tahtonsa mukaan – jos hän haluaisi, hän voisi vallassaan heittää vanhurskaat helvettiin ja ottaa syntiset vastaan valtakuntaan; mutta hän ei halua eikä ryhdy siihen, sillä Herra on ”vanhurskas tuomari ”1 – niin myös sinä voit määrätä itsesi, vaikka haluaisitkin tuhota itsesi. Sillä teillä on muuttuva luonne. Jos haluat pilkata, sekoittaa myrkkyä tai murhata jonkun, kukaan ei tule tiellesi tai estä sinua. Jos ihminen tahtoo, hän tottelee Jumalaa, kulkee ”vanhurskauden tietä ”2 ja on halujensa herra. Tällainen henki on kasvanut taistelussa; se voi voittaa pahuuden ja häpeällisten halujen hyökkäykset voimakkaalla harkinnalla.

1.Ibid. [7: 12 [Hebr. Ps. 7:12]; 2. Makk.12: 6; 2. Tim. 4: 8.

2.Matt. 21:32; 2. Piet. 2:21.

 

 

24.

Jos suuressa talossa (palatsissa), jossa on kultaisia astioita, kultakoruja ja hopeaesineitä, moninaisia vaatteita, kultaa ja hopeaa, nuoret ihmiset, miehet ja naiset, jotka [siellä] asuvat, hillitsevät itseään ja vastustavat himojen kiusauksia inhimillisestä pelosta herrojaan kohtaan, vaikka luonto sen kanssa asuvan synnin tähden himoitsee kaikkea (= kulta- ja hopeaesineitä), kuinka paljon enemmän täytyy hengen, jossa Jumalan pelko vallitsee, taistella ja ponnistella sitä pahuutta vastaan, joka on sen kanssa?”. Sillä Jumala on käskenyt teitä tekemään vain sen, mikä on mahdollista. Järjettömien olentojen luonne on sidottu. Niinpä käärmeen luonto on katkera ja myrkyllinen. Siksi kaikki käärmeet ovat sellaisia. Susi pyrkii ryöstämään. Kaikilla susilla on sama luonne. Karitsa on yksinkertainen ja joutuu siksi ryöstön uhriksi. Kaikilla karitsoilla on sama luonne. Kyyhkynen on vailla petosta ja valhetta1. Kaikilla kyyhkyillä on sama luonne. Mutta näin ei ole ihmisen kohdalla. Toinen on saalistava susi, toinen joutuu saaliiksi kuin karitsa. Molemmat ovat peräisin ihmisrodusta.

1.Vrt. Matt. 10:16.

 

25.

On eräs, joka ei tyydy omaan vaimoonsa, vaan harrastaa myös haureutta. Ja on toinen, joka ei anna himon edes nousta sydämeensä. On yksi, joka ryöstää lähimmäisensä omaisuuden. Ja on toinen, joka hurskaudesta jakaa jopa sen, mikä on hänen omaisuuttaan. Näette, miten muuttuvainen luonto itsessään on. Se kallistuu pahaan ja kääntyy takaisin hyvään. Tämän kaksoiskyvyn ansiosta se kykenee taipumaan mihin tahansa tekoon. Luonto on siis altis hyvälle ja pahalle, jumalalliselle armolle tai vihamieliselle voimalle. Mutta se ei ole pakon alainen. Kun Aatami itse kerran eli puhtaudessa, hän oli ajatustensa kuningas. Mutta koska hän oli rikkonut käskyä, hänen henkeään painoivat raskaat vuoret. Pahuuden ajatukset sekoittuivat [hänen omiinsa] ja tulivat ikään kuin hänen omikseen. Eikä yksikään niistä kuitenkaan ole hänen. Sillä ne ovat pahuuden vallassa.

 

26.

Sinun on etsittävä lamppua, jotta saisit valoa ja löytäisit puhtaat ajatukset. Sillä nämä ovat luonnollisia, Herran luomia. Ne, jotka ovat kasvaneet merellä, ovat oppineet uimaan. Ja kun aallot ja laineet nousevat, he eivät hätkähdä. Kristittyjen kohdalla on sama asia. Aivan kuten kolmevuotiaan lapsen mieli ei voi käsittää tai ymmärtää valmiin sofistin mieltä, koska siinä välissä on pitkä aika, niin myös kristityt katsovat maailmaa ”kuin pienet lapset, jotka ovat alle vuoden ikäisiä ”1, koska he katsovat armon mittaa. Sillä he ovat muukalaisia tässä maailmassa. Heidän kaupunkinsa ja heidän virvokkeensa ovat toisenlaisia. Sillä kristityillä on Hengen lohdutus, kyyneleet, suru ja huokaus. Ja kyyneleetkin ovat heille ilo. Mutta heillä on myös pelko ilossa ja riemussa. Ja niin he ovat kuin ihmiset, jotka kantavat vertaan käsissään2, jotka eivät luota itseensä ja luulevat olevansa jotakin, vaan joita halveksitaan ja hylätään enemmän kuin kaikkia muita ihmisiä.

1.Herm. Past. Sim. IX, 29, 1.

2.Vrt. Job 13:14.

 

27.

On kuningas, joka antaa aarteensa köyhälle. Mutta mies, joka on saanut sen säilytettäväksi, ei pidä sitä omana, vaan tunnustaa aina köyhyytensä eikä uskalla tuhlata mitään vieraasta aarteesta. Sillä hän muistaa aina, että se ei ole vain vieras aarre, vaan että kuningas, hallitsija, on uskonut sen minulle. Aina kun hän haluaa, hän ottaa sen takaisin. Niiden, joilla on ”Jumalan armo”, on myös ajateltava itseään näin, oltava nöyriä ja myönnettävä köyhyytensä. Jos köyhä, joka on saanut kuninkaalta aarteen säilytettäväksi, luottaa vieraaseen aarteeseen, vaatii sitä kuin omaa rikkauttaan ja paisuu sydämessään, kuningas ottaa aarteensa pois, ja se, jolla se oli säilytettävänä, jää samaksi köyhäksi, joka hän oli ennenkin. Niin käy niille, joilla on armo hallussaan, jos heidän sydämensä kohoaa ja paisuu. Herra ottaa heiltä armonsa pois, ja he pysyvät samanlaisina kuin ennen kuin he saivat armon Herralta.

 

28.

Mutta monet, joissa armo on läsnä, antavat silti synnin huijata itseään huomaamattaan. Se on kuin talo, jossa nuori nainen ja nuori mies ovat yhdessä. Jos nainen miehen imartelun viettelemänä ryhtyy seurustelemaan miehen kanssa, hän syyllistyy aviorikokseen ja hänet karkotetaan. Samalla tavalla synnin kauhea käärme on sielun kanssa, houkuttelee ja kiusaa häntä. Jos se sekaantuu siihen, niin ruumiiton sielu astuu yhteyteen pneuman (= synnin) ruumiittoman pahuuden kanssa, ts. pneuma yhdistyy pneumaan, ja se, joka sallii ”pahan” (= paholaisen) kuiskauksen ja hyväksyy sen itseensä, tekee aviorikoksensydämessään1. Taistelutapasi on siis, ettet tee aviorikosta ajatuksissasi, vaan vastustat järkeäsi, sodit ja taistelet sisimmässäsi, et anna periksi äläkä iloitse ajatuksissasi olevasta pahuudesta. Jos Herra löytää teissä halukkuuden tehdä näin, hän ottaa teidät valtakuntaansa ”viimeisenä päivänä ”2.

1.Jo vanhassa liitossa Jumalan suhde Israelin kansaan näyttäytyy avio- tai aviopuolisosuhteena ja siksi luopuminen hänestä aviorikoksena ja haureutena (Jer.2:2; 5:7; 9:10; 23:14; Os.3:1 j.n.e.; Hes.6:9; 16:1 j.n.e. ja muut). Stiglmayr (Sachl. u. Sprachl. b. Makar. s. 65) kiinnittää huomiota siihen, että jo ennen ”Mak.” kirkolliset kirjoittajat kannattivat samaa näkemystä. Methodius Olympialainen (Conv. 6, 1 Migne, P. G. XVIII 113 C-D) kirjoittaa: ”Jumala on luonut sielun omaksi kuvakseen. Siksi se on järkevä ja kuolematon; sillä koska se on muotoiltu syntyperäisen kuvaksi, sillä on . . . ylittämätön kauneus. Mutta juuri tästä syystä pahuuden henget palavat himosta häntä kohtaan ja väijyvät häntä; ne haluavat pakottaa sielun häpäisemään jumalallisen, rakastettavan kuvansa, kuten profeetta Jeremia vihjaa moittiessaan Jerusalemia: ”Sinulle on annettu porton kasvot, olet hylännyt kaiken häpeän rakastajiesi edessä” (3:3). Hän viittaa Jerusalemiin, joka antoi itsensä vihollisvaltojen häpäistäväksi. Kyllä, rakastajat ovat paholainen ja hänen seuraajiensa enkelit; he yrittävät kaikin keinoin saastuttaa ja tahraavat sydämemme järkevän ja kirkkaan kauneuden sekoittumalla itseensä, he himoitsevat tehdä aviorikoksen jokaiselle Herralle kihlatulle sielulle.” (L. Fendtin saksankielinen käännös, Kempten ja München 1911, s. 62 teoksessa Biblioth. der Kirchenv. Dionysius Areop. Gregorius Thaumat. Method. v. Ol. s. 332). Gregorius Nyssalainen (De virgin. c. 15 Migne, P. G. XLVI 384 B) ”löytää tämän fornicatio-hetken erilaisissa synneissä”, esim. vihassa, ahneudessa. Stiglmayr op. cit. Ks. myös h. 26, 13.

2.Joh. 6, 39 f.; 44: 54; 11: 24; 12: 48.

 

29.

On asioita, jotka Herra järjestää niin, että hän ”ei jätä itseään todistamatta ”1 jumalallisen armonsa ja kutsumuksensa osalta2. Ja on joitakin asioita, jotka hän sallii ja järjestää siten, että ihminen joutuu koetukselle ja harjoitukselle, että ihmisen vapaa itsemääräämisoikeus pääsee oikeuksiinsa. Sillä ne, jotka elävät ja pysyvät sinnikkäästi ahdistuksissa ja kiusauksissa, eivät menetä taivasten valtakuntaa. Siksi kristityt eivät ole surullisia ja murheellisia vastoinkäymisissä. Jos heitä koetellaan köyhyydessä tai kurjuudessa, se ei saa vieraannuttaa heitä. Ei, heidän on pikemminkin iloittava köyhyydestään, pidettävä sitä rikkautena, paastoa nautintona, häpeää ja häpeää kunniana. Mutta jos he lankeavat asioihin, jotka [näyttävät] olevan tässä elämässä kunniakkaita, mutta jotka yllyttävät heitä lihalliseen mielihyvään, olivatpa ne sitten rikkauksia, kunniaa tai nautintoa, heidän ei pidä iloita niistä, vaan heidän on paettava niitä kuin tulta.

1.Ap.t. 14:17.

2.Vrt. Hebr.3:1.

 

30.

Havainnollistetaan tämä. Kun hyvin pieni kansa nousee sotaan kuningasta vastaan,hän säästyy henkilökohtaiselta osallistumiselta sotaretkeen. Pikemminkin hän lähettää sotilaansa komentajineen, ja nämä käyvät sotaa. Jos häntä vastaan tuleva kansa on kuitenkin hyvin voimakas ja kykenee tuhoamaan hänen valtakuntansa, kuninkaan on pakko lähteä henkilökohtaisesti palatsinsa miesten ja armeijansa kanssa taisteluun. Katso nyt arvokkuuttasi: Jumala itse on lähtenyt liikkeelle joukkojensa, enkelien ja pyhien henkien kanssa; hän on tullut henkilökohtaisesti sinun luoksesi sanansaattajana pelastaakseen sinut kuolemalta. Olkaa siis luottavaisia ja miettikää, mikä huolenpito on tehty teidän puolestanne. Ottakaamme toinen esimerkki elämästä, koska olemme elämässä. On eräs kuningas. Hän löytää köyhän, sairaan ihmisen. Hän ei häpeä häntä, vaan parantaa hänen haavansa parantavilla lääkkeillä. Hän ottaa hänet palatsiinsa, pukee hänet purppuraan ja diadeemiaan ja tekee hänestä illalliskumppaninsa. Samalla tavalla taivaallinen kuningas Kristus tulee sairaan ihmisen luo, parantaa hänet ja tekee hänestä vieraan kuninkaalliseen pöytäänsä. Eikä hän pakota häntä väkisin, vaan kutsuu hänet ja nostaa hänet tähän kunnia-asemaan.

 

31.

Evankeliumissa on kirjoitettu: ”Herra lähetti palvelijansa kutsumaan niitä, jotka halusivat tulla, ja sanomaan heille: Hän sanoi: ”Minun juhlapäivälliseni on valmis. Mutta ne, jotka oli kutsuttu, pyysivät anteeksi. Yksi sanoi: ’Olen ostanut härkäparin. Toinen sanoi: ’Olen ottanut vaimon’. ”1 Näette, että isäntä oli valmis, mutta vieraat kieltäytyivät. Näin ollen he olivat itse syyllisiä kohtaloonsa. Tällainen on kristittyjen arvokkuus. Näette, että Herra valmistaa heille valtakunnan, hän kutsuu heitä tulemaan, mutta he eivät halua. Mitä tulee lahjaan, jonka he saavat, voidaan oikeutetusti sanoa: Jos joku taistelisi Saatanaa vastaan Aatamin luomisesta maailman loppuun asti ja kestäisi vastoinkäymisiä, hän ei tekisi mitään suurta verrattuna siihen kunniaan, jonka hän saa 2. Sillä hän tulee hallitsemaan Kristuksen kanssa loputtoman ikuisuuden. Ylistys hänelle, joka niin rakasti tällaista sielua, että hän antoi ja uskoi itsensä ja armonsa sen käyttöön! Ylistäkää hänen majesteettisuuttaan!

1.Luuk.14:17 ja sitä seuraavat; Matt. 22:3 ja sitä seuraavat.

2.Vrt. Room. 8:18.

 

 

 

32.

Katso, ulkoisesti me veljet, jotka istumme [täällä], olemme kaikki yhtä Aatamin kuvaa ja yhden Aatamin kaltaisia. Mutta onko meillä kaikilla yksi tahto ja ”yksi sydän ”1 myös salassa ja sisimmässämme? Niinpä me kaikki muodostamme yhden kokonaisuuden 2, jos olemme hyviä ja Jumalaa pelkääviä. Vai onko meidän kohdallamme niin, että toisilla on yhteys Kristuksen ja hänen enkeliensä kanssa, kun taas toisilla on yhteys Saatanan ja demonien kanssa? Ja silti me kaikki istumme yhdessä ja näytämme muodostavan yhtenäisyyden. Meillä kaikilla on yhdet ja samat Aatamin kasvot. Näettekö nyt, miten hengellinen olento, ”sisäinen ihminen”, on jotain erilaista kuin ”ulkoinen ihminen”? Me kaikki näytämme olevan yhtä, ja kuitenkin jotkut ovat Kristuksen ja hänen enkeliensä kanssa, toiset taas Saatanan ja saastaisten henkien kanssa. Sydämellä on ääretön syvyys. Siellä on ruokasaleja ja makuukammioita, portteja ja sisäpihoja, kaikenlaisia palveluksia ja uloskäyntejä. Siellä on vanhurskauden ja vääryyden työpaja. Tässä on kuolema, tässä on elämä. Täällä on hyvää liiketoimintaa ja huonoa liiketoimintaa.

1.Ap.t. 4:32.

2.Vrt. Joh.17: 21; Gal. 3: 28.

 

33.

Siellä on valtava palatsi. Se makaa autiona ja on täynnä kaikenlaista löyhkää ja monia ruumiita. Niin myös sydän, Kristuksen palatsi, on täynnä kaikkea saastaisuutta ja lukemattomia pahojen henkien joukkoja. Siksi se on kunnostettava ja rakennettava uudelleen, sen huoneet ja kammiot on valmisteltava uudelleen. Sillä Kristus, Kuningas, on tulossa enkeliensä ja pyhien henkiensä kanssa lepäämään sinne, asumaan, vaeltamaan ja perustamaan s. 140 valtakuntansa. Minä sanon myös: Siellä on hyvin varustettu laiva. Täällä ruorimies ohjaa ja käskee kaikkea. Hän nuhtelee toisia ja opettaa toisia. Samoin on sydämen laita, jolla ruorimiehenä on mieli1, tuomitseva omatunto, syyttävät ja puolustavat ajatukset. Sillä sanotaan: ”Ajatukset syyttävät tai puolustavat toisiaan ”2.

1.Jo Klemens Aleksandrialainen (Strom. 2, 11 Migne, P. G. VIII 988) osoittaa mielelle ruorimiehen aseman. Stiglmayr in Theologie und Glaube III (1911), 279.

2.Room. 2:15.

 

34.

Näette, että omatunto ei tuomitse sellaisia ajatuksia, jotka tottelevat syntiä, vaan osoittaa ne välittömästi synniksi. Se ei valehtele. Sillä mitä se sanoo, se todistaa ”tuomiopäivänä” Jumalan edessä. Se on ikään kuin jatkuva nuhtelija. Kun vaunut, ohjakset, eläimet ja kaikki tarvikkeet ovat kuljettajan hallinnassa, hän ajaa vaunuja terävimmällä kurssilla silloin, kun hän haluaa, ja silloin, kun hän haluaa, hän pysäyttää ne. Lisäksi se menee sinne, minne se haluaa sen kääntää. Koko vaunu on siis kuljettajan hallinnassa. Myös sydämeen liittyy monia luonnollisia ajatuksia, mutta mieli ja omatunto nuhtelevat ja ohjaavat sydäntä ja herättävät sydämessä unesta heräävät luonnolliset ajatukset. Sillä sielulla on monta jäsentä, vaikka se on vain yksi.

 

35.

Koska Aadam rikkoi käskyn, käärme on astunut [sieluun] ja tullut talon herraksi ja on ikään kuin toinen sielu yhdessä sielun kanssa. Sillä Herra sanoo: ”Jokainen, joka ei kiellä itseään ja vihaa sieluaan, ei ole minun opetuslapseni. ‘1 Ja: ’Jokainen, joka rakastaa sieluaan, menettää sen. ”2 Sillä synti, joka on tullut sieluun, on tullut sen jäseneksi. Se on jopa yhteydessä fyysiseen ihmiseen. Monet epäpuhtaat ajatukset nousevat nyt sydämeen. Niinpä se, joka tekee sielunsa tahdon3, tekee sydämensä tahdon. Sillä sielu on yhteydessä ja sekoittunut [siihen]. Se, joka alistaa sielunsa, joka on vihainen itselleen ja hänen kanssaan oleville haluille, on kuin se, joka alistaa vihollistensa kaupungin. Tämä saa kunnian saavuttaa [Pyhän] Hengen oikean mitan, hän saa puhtaan ihmisen jumalallisen voiman avulla ja kohoaa itsensä yläpuolelle. Sillä tällainen jumalallistuu, tulee Jumalan lapseksi ja saa sieluunsa taivaallisen sinetin. Hänen valittunsa voidellaan pyhittävällä öljyllä ja heistä tulee arvovaltaisia ja kuninkaita.

1.Vrt. Mark. 8:34; Luuk.14:26. Ilmaisu ”sielun vihaaminen” esiintyy kirjeessä Diognetille (VI 5 f.). Preuschen op. cit. kohdassa μισέω [miseō] Col. 733.

2.Joh.12:25.

3.Τὰ θελήματα ποιεῖν [Ta thelēmata poiein]. Tässä lauseessa oleva monikko τὰ θελήματα [ta thelēmata] esiintyy ebionilaisessa tai heprealaisessa evankeliumissa, joka on kirjoitettu luultavasti 2. vuosisadan loppupuolella (7). Preuschen op. cit. kohdassa θελήμα [thelēma] Col. 504. Uudessa testamentissa käytetään aina yksikkö θελήμα [thelēma]: Matt. 7: 21; 12: 50; 21: 31; Mark. 3: 35; Joh.4:34; 6: 38; 7. 17; 9. 31; Ef.6:6; Hebr.10: 7. 9. 36; 13, 21; 1. Joh.2:17.

 

36.

Ihminen on luonteeltaan sellainen, että vaikka hän olisi pahuuden syvyyksissä ja palvelisi syntiä, hän voi silti kääntyä hyvään, ja vaikka hän olisi yhdistynyt Pyhään Henkeen ja juopunut taivaallisista asioista, hänellä on silti voima kääntyä pahaan. On nainen, joka on pukeutunut ryysyihin, nälkäinen ja lian peitossa. Suurella vaivalla hän nousee kuninkaalliseen arvokkuuteen, kaunistaa itsensä purppuralla ja kruunulla ja tulee kuninkaan vaimoksi. Sitten hän muistaa entisen likaisuutensa ja on päättänyt palata entiseen asemaansa. Mutta hän ei halua vajota takaisin entiseen häpeäänsä. Se olisi hulluutta. Jopa ne, jotka ovat ”maistaneet Jumalan armoa ja saaneet osalliseksi Hengestä ”1, tulevat, elleivät he ole varovaisia, turmeltuneiksi ja vielä pahemmiksi kuin mitä he olivat maallisina. Ei siksi, että Jumala on muuttuva ja heikko tai että [Pyhä] Henki on sammunut, vaan siksi, että ihmiset itse eivät sovi armoon, he kääntyvät pois ja lankeavat lukemattomiin paheisiin. Niillä, jotka ovat maistaneet tuota lahjaa, on molemmat yhdessä: Ilo ja lohdutus, ”pelko ja vapina”, riemu ja suru. He surevat itseään ja koko Aatamin sukua, sillä ihmisen luonto on vain yksi. Kyyneleet ovat heidän leipänsä 2, suru on heidän makeutensa ja virkistyksensä.

1.Hebr. 6:4.

  1. Vrt. Ps 41:4 [Hebr. 42:4].

 

37.

Mutta jos näette jonkun, joka on ylpeä ja pöhöttynyt siitä, että hän on tullut osalliseksi armosta, niin [tietäkää]: Vaikka tämä tekee ”ihmeitä ‘1 ja herättää kuolleita, mutta ei pidä elämäänsä arvottomana ja mitättömänä, ei ole ’köyhä hengessä ”2 ja inhottava, on tietämättään pahuuden huijaama. Vaikka hän ”tekee ihmeitä”, häntä ei pidä uskoa. Sillä tämä on kristinuskon tunnusmerkki, että se, joka on todistettu Jumalan edessä, pyrkii pysymään piilossa ihmisiltä ja, vaikka hänellä olisikin hallussaan kaikki kuninkaan aarteet, kätkemään ne ja tunnustamaan ikuisesti: ”Tämä aarre ei ole minun.” Tämä on kristinuskon tunnusmerkki. Joku muu on antanut sen minulle. Sillä minä olen köyhä. Milloin tahansa hän haluaa, hän ottaa sen minulta”. Mutta jos joku sanoo: ”Minä olen rikas, minulla on tarpeeksi, minulla on omaisuutta käytettävissäni, en tarvitse enää mitään”, sellainen henkilö ei ole kristitty, vaan petoksen ja paholaisen astia. Sillä Jumalan mielihyvä on kyltymätön. Mitä enemmän sitä maistat ja syöt, sitä suuremmaksi nälkäsi kasvaa. Tällaisilla ihmisillä on kyltymätön halu 3 ja kaipuu Jumalaan. Mitä enemmän he pyrkivät edistymään ja etenemään, sitä köyhempinä he pitävät itseään, koska he ovat niukkoja eikä heillä ole mitään. Sillä näin he sanovat: ”En ole sen arvoinen, että aurinko paistaisi päälleni”. Tämä on kristinuskon tunnusmerkki, nimittäin nöyryys.

1.Ilm. 13:13 f.; 16:14; 19:20.

2.Matt. 5: 3.

3.Lue καῦσιν [kausin].

 

38.

Mutta jos joku sanoo: ”Minulla on tarpeeksi, olen kylläinen”, niin hän on eksyttäjä ja valehtelija. Aivan kuten Herran ruumis, kun hän nousi vuorelle, kirkastui ja muuttui jumalalliseksi kirkkaudeksi ja mittaamattomaksi valoksi1, niin myös pyhien ruumiit kirkastuvat ja loistavat. Sillä aivan kuten Kristuksen sisäinen kirkkaus näin levisi ja loisti hänen ruumiinsa ylle, niin myös pyhissä tuona päivänä Kristuksen voima, joka [siihen asti] oli sisäisesti, valuu ulospäin heidän ruumiinsa ylle 2. He osallistuvat jo nyt hengessään hänen olemukseensa ja luontoonsa. Sillä kirjoitettu on: ”Hän, joka pyhittää, ja ne, jotka pyhitetään, ovat peräisin yhdestä ‘3 ja: ’Minä olen antanut heille sen kirkkauden, jonka te olette minulle antaneet. ”4 Sillä aivan kuten monet valot syttyvät yhdestä tulesta, niin pyhien ruumiiden on Kristuksen jäseninä tultava sellaisiksi kuin Kristus on.

1.Matt.17:1 ff; Mark.9:1 ff; Luuk.9:28 ff.

2.Ks. myös h. 5: 8, 9; 12: 14; 32, 2; 34, 2.

3.Hebr.2:11.

4.Joh.17:22.

 

39.

Kysymys: Miten kristityistä tulee jotakin ensimmäistä Aatamia korkeampaa? Tuo oli sielultaan ja ruumiiltaan kuolematon ja katoamaton. Mutta nämä kuolevat ja katoavat.

Vastaus: Todellinen kuolema on sisällä, sydämessä, ja se on kätketty. ”Sisäinen ihminen” on kuollut. Niinpä se, joka on salassa (= sisäisesti) siirtynyt kuolemasta elämään, elää todella ikuisesti eikä kuole. Vaikka heidän ruumiinsa hajoaisi hetkeksi, he heräävät jälleen kirkkaudessa. Sillä he ovat pyhitettyjä. Siksi kutsumme kristittyjen kuolemaa uneksi ja levoksi. Jos kristitty olisi kuitenkin ruumiiltaan kuolematon ja katoamaton, koko maailma kääntyisi sen silmiinpistävän ilmiön vuoksi, että kristittyjen ruumiit eivät katoa, varmalla pakolla, mutta ei vapaalla tahdolla, hyvään.

 

40.

Vain siksi, että se vapaa itsemääräämisoikeus, jonka Jumala on antanut ihmiselle alusta alkaen, tulisi täysin esiin ja pysyisi aina, hänen asioitaan järjestetään viisaasti. Ruumiit liuotetaan niin, että ihmisen tahdosta riippuu, kääntyykö hän hyvään vai pahaan. Sillä täydellinen ihminen ei ole sidottu hyvään eikä se, joka on syvällä synnissä ja tekee itsestään paholaisen astian, jonka tuomion alla maailmankaikkeus seisoo, ole sidottu pahaan eräänlaisella pakolla. Pikemminkin hänellä on vapaus tulla ”valinnan ‘1 ja elämän ’astiaksi”. Vastaavasti toisaalta niitä, jotka ovat juovuksissa jumaluudesta ja Pyhän Hengen täyttämiä ja valloittamia, ei pidättele mikään pakko, vaan heillä on vapaan tahdon voima kääntyä pois ja tehdä tässä maailmassa, mitä haluavat.

1.Ap. t. 9:15.

 

41.

Kysymys: Laimeneeko ja kitketäänkö paha vain vähitellen ja edistyykö ihminen armossa vain vähitellen vai kitketäänkö paha heti, kun hän edistyy?

Vastaus: Alkio kohdussa ei kasva heti ihmiseksi, vaan hänestä tulee ihminen vasta vähitellen ja hän tulee maailmaan. Mutta silloinkin se ei ole vielä täysi ihminen, vaan sen on kasvettava monta vuotta, jotta siitä tulisi ihminen. Ohran- tai vehnänjyvät eivät juurru heti maahan istutettuna, vaan talvimyrskyjen ja tuulien on mentävä ohi. Vasta sitten vehnänkorvat ilmestyvät oikeaan aikaan. Se, joka istuttaa päärynäpuun, ei heti nauti sen hedelmistä. Samoin hengellisessä maailmassa, jossa on kyse niin suuresta viisaudesta ja hienostuneisuudesta, ihminen kasvaa vasta vähitellen ja ”saavuttaa näin täyden miehuuden, iän mitan ‘1. Ei ole niin kuin jotkut sanovat: ’Pue vaatteet päällesi ja riisu ne pois” (”Hameeseen sisään – hameesta ulos”)2.

1.Ef. 4:13.

2.Ἔνδυσαι ἔκδυσαι [Endysai ekdysai= pukeudu, riisuudu]. Bysantin ajan sananlasku. Stiglmayr, Sachliches und Sprachliches bei Mak. S. 21.

 

42.

Ne, jotka pyrkivät tieteelliseen koulutukseen, menevät [peruskouluun] ja oppivat kirjaimet (lukemisen ja kirjoittamisen). Jos hän on ensimmäinen täällä, hän menee latinankieliseen kouluun. Siellä hän on kaikista viimeinen. Jos hän on taas ensimmäinen täällä, hän käy oppikoulua1. Siellä hän on taas viimeinen kaikista, aloittelija. Jos hänestä sitten tulee lakimies, hän on nuorin ja viimeinen kaikista lakimiehistä. Jos hän on taas ensimmäinen, hänestä tulee korkeampi virkamies. Ja jos hänestä on tullut maaherra, hän ottaa avustajakseen asessorin 2. Jos näkyvässä maailmassa on jo nähtävissä niin paljon edistystä, kuinka paljon enemmän edistystä on nähtävä taivaallisissa mysteereissä ja kuinka paljon asteita on moninkertaistettava! Täydelliseksi tulee vain se, joka käy läpi paljon harjoitusta ja monia koettelemuksia. Ne kristityt, jotka ovat maistaneet armoa totuudessa ja kantavat ristin merkkiä mielessään ja sydämessään, pitävät kaikkea, kuninkaista aina kerjäläisiin asti, saastana ja löyhkänä. Ja nämä voivat tietää, että koko maallinen maailma, kuninkaiden aarteet, loisto, viisauden puheet ovat vain turhaa näkyä, sillä niillä ei ole vankkaa perustaa, vaan ne katoavat. Kaikki, mikä on olemassa taivaan alla, on sitä halveksivaa.

1.Ἡ σχολὴ τῶν γραμμμάτων [Hē scholē tōn grammatōn]. Stiglmayr op. cit. s. 51 kääntää ”kirjallisuuden oppitunnit”.

2.Kuten Stiglmayr toteaa, Origenes selittää lyhyesti tätä vertausta (In ep. ad Rom. 6, 9 Migne, P. G. XIV 1088 B).

 

43.

Kysymys: Miksi? Koska vain se, mikä elää taivaan yläpuolella, on epätavallista ja ihailun arvoista, eikä sitä löydy kuninkaallisista aarteista, viisauden opetuksista tai maallisesta maineesta, ja koska arvokkuudet ja rikkaudet, kuten ne, jotka omistavat maailmankaikkeuden Herran ja Luojan sisimmässään, ovat omaisuutta, joka ei katoa vaan pysyy. Kristityt tietävät, että sielu ylittää arvossaan kaikki luodut. Sillä vain ihminen on luotu ”Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi ”1. Katsokaa taivasta mittaamattomassa suuruudessaan ja maata, sen kallisarvoisia luotuja ja mahtavia ruumiita! Ja kuitenkin ihminen on arvokkaampi kuin kaikki fyysiset asiat. Sillä Herra on tyytyväinen vain häneen. Jopa merihirviöt, vuoret ja villieläimet ovat ulkoisesti ihmistä suurempia. Katsokaa siis arvokkuuttanne, kuinka korkealle arvostettu te olette! Sillä Jumala on asettanut teidät enkeleitä korkeammalle, jopa silloin, kun hän itse tuli maan päälle omana persoonanaan lähettiläänä ja pelastajana teitä varten.

  • 1: 26.

44.

Ovatko enkelitkin tulleet lunastamaan teidät? Kuninkaan Poika, itse Kuningas, neuvotteli Isänsä kanssa, Logos (Sana) lähetettiin, hän pukeutui [meidän] lihaansa ja kätki jumalallisuutensa, jotta kaltaiset pelastuisivat kaltaisten kautta, ja hän antoi henkensä ristillä. Tällainen on Jumalan rakkauden suuruus ihmistä kohtaan. Kuolematon valitsi tulla ristiinnaulituksi teidän tähtenne. Katso siis: ”Niin paljon on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa sen edestä. ‘1’Kuinka hän ei antaisi hänen kanssaan meille kaikkea ”2? Ja toisessa kohdassa sanotaan: ”Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa yläpuolelle. ”3 Mutta hän (= Jumala) osoittaa myös toisaalla, että enkelit ovat pyhien palvelijoita. Sillä kun Eliseus4 oli vuorella ja viholliset etenivät häntä vastaan, palvelija sanoi: ”Monet tulevat meitä vastaan, ja me olemme yksin”. Silloin Elisa vastasi: ”Etkö näe, että ympärillämme on sotajoukkoja ja enkelijoukkoja, jotka seisovat rinnallamme? ”5 Näet, että Herra ja enkelijoukot ovat palvelijoidensa kanssa. Kuinka suuri asia se onkaan sielulle, kuinka korkealle Jumala sitä arvostaa! Sillä Jumala ja enkelit haluavat ottaa heidät yhteyteensä ja valtakuntaansa. Mutta myös Saatana ja hänen valtansa pyrkivät saamaan heidät puolelleen.

1.Joh. 3:16.

2.Room. 8, 32.

3.Matt. 24, 47.

4.Ei Elia, kuten kreikkalaisessa tekstissä lukee!

5.4. Kun. 6:14 ja sitä seuraavat. [2. Kun.].

 

45.

Näkyvässä maailmassa kuningasta eivät palvele ne, jotka kuuluvat suureen joukkoon, vaan ne, joilla on kaunis muoto ja jalo koulutus. Niinpä taivaallisessa palatsissa taivaallista kuningasta palvelevat vain nuhteettomat, tahrattomat ja puhtaat sydämet. Ja aivan samoin kuin palatsissa vain nuorekkaat, kauniit, moitteettomat ja hyväkuntoiset palvelijatar joutuu kosketuksiin kuninkaiden kanssa, niin myös hengellisessä valtakunnassa vain ne sielut, joita koristavat kaikki hyvät ominaisuudet, ovat kosketuksissa taivaallisen kuninkaan kanssa. Jos tässä maailmassa hallitsija muuttaa jonnekin asumaan ja käy niin, että kyseisessä talossa on jotain epäpuhtautta, se saatetaan ensin hyvään kuntoon, sitä koristellaan paljon ja levitetään tuoksuja. Kuinka paljon enemmän sielun talo, johon Herra asettuu, tarvitsee paljon koristelua, jotta hän, nuhteeton, nuhteeton, voi astua sisään ja levätä siellä. Jumala ja koko taivaallinen seurakunta lepäävät sellaisessa sydämessä.

 

 

46.

Jos [kuninkaallisella] isällä on tässä näkyvässä maailmassa rikkauksia, diademeja ja jalokiviä, hän kätkee nämä [aarteet] salaisiin kammioihin ja säilyttää ne rakkaalle pojalleen [kruununperijälleen]. Sitten hän antaa ne hänelle. Samalla tavalla Jumala uskoo sielulle omat omaisuutensa ja aarteensa. Jos tässä maailmassa on sota ja kuningas lähtee taisteluun sotajoukkojensa kanssa ja hänen armeijansa on pienempi tai heikompi, hän lähettää välittömästi lähettilään pyytämään rauhanneuvotteluja1. Jos kuitenkin hyvin voimakas kansakunta on vastassaan tasa-arvoista kansakuntaa ja kuningas kuningasta vastaan, esim. persialaisten kuningas roomalaisten keisaria vastaan, molempien kuninkaiden on välttämättä lähestyttävä koko armeijallaan. Katsokaa nyt, mikä on teidän arvokkuutenne! Jumala itse on lähtenyt sotajoukkojensa, nimittäin enkelien ja henkien, kanssa taistelemaan vihollista vastaan pelastaakseen sinut kuolemalta. Jumala on siis tullut hakemaan teitä.

1.Vrt. Luuk.14:32.

 

47.

On kuningas. Hän löytää kerjäläisen, jolla on lepra kaikissa raajoissaan. Hän ei häpeä [sitä], vaan laittaa parantavaa lääkettä hänen haavoihinsa ja parantaa hänen haavansa. Sitten hän tuo hänet kuninkaalliseen pöytään, pukee hänet purppuraan ja tekee hänestä kuninkaan. Näin Jumala teki myös ihmiskunnalle. Hän pesi heidän haavansa, paransi heidät ja vei heidät taivaalliseen morsiushuoneeseensa. Suuri, verrattain suuri, on siis kristittyjen arvokkuus. Mutta jos [ihminen] on huolimaton ja sallii pahuuden vietellä itsensä, hän on kuin muuriton kaupunki. Ryöstäjät kulkevat sen läpi mielensä mukaan, estoitta, tuhoavat ja polttavat sitä. Näin käy sinulle, jos olet huolimaton etkä pidä huolta itsestäsi. Pahuuden henget tunkeutuvat [sinuun], tuhoavat ja hävittävät mielesi ja hajottavat ajatuksesi tässä maailmassa.

 

 

 

48.

Monet, jotka ovat hyvin perillä ulkoisista asioista, harrastavat tiedettä ja pyrkivät käyttäytymään oikein, pitävät tällaista [sisäisesti pahuuden vangitsemaa] ihmistä täydellisenä. Sillä he eivät katso sydämeen eivätkä näe pahuutta, joka tarttuu sieluun siellä. Sillä jos pahuus käsitetään joksikin sisäiseksi asiaksi, sen juuri on raajoissa 1 ja rosvo eli vihamielinen voima on talossa. Se vastustaa ja on luonteeltaan hengellistä. Jos ihminen ei ryhdy taisteluun syntiä vastaan, sisäinen pahuus valuu vähitellen runsautensa vuoksi ulospäin ja johtaa ihmisen avoimiin synteihin, varsinaisiin synteihin. Sillä paha on kuin jatkuvasti ylivuotava lähde. Pyrkikää siis pysäyttämään pahuuden virtaukset, ettette lankea tuhanteen paheeseen kuin tainnutettu ihminen. On aristokraattinen, huoleton, rikas mies. Hallitsijan hovin virkailijat ja virkamiehet ottavat hänet kiinni ja raahaavat [hänet] luokseen julistaen: ”Sinua syytetään rikoksesta ja sinut on tuomittu kuolemaan”. Tästä kauhusta hän menettää kaikki järkensä ja on kuin taintunut.

Vrt. Room. 7:23.

 

49.

Hyväksykää nyt myös tämä pahuuden hengistä. Sillä näkyvä maailma, kuninkaista aina kerjäläisiin asti, on kapinassa, levottomuudessa ja taistelussa. Kukaan ei tiedä tämän syytä, nimittäin sitä ilmeistä pahuutta1, joka on murtautunut sisään Aadamin tottelemattomuuden kautta, ”kuoleman pisto”.2 Sisään tullut synti, joka on eräänlainen Saatanan hengellinen voima ja olento, on hajottanut kaiken pahan [maailmaan] 3. Se vaikuttaa piilossa ”sisäiseen ihmiseen” ja mieleen ja taistelee ajatusten kanssa. Mutta ihmiset eivät tiedä, että he tekevät tätä (= pahaa) vieraan voiman ajamina, vaan he luulevat, että tämä on heidän luontonsa mukaista ja että he tekevät sitä omasta järkeilystään. Mutta ne, joilla on ”Kristuksen rauha” (= Kristuksen tuoma rauha)4 hengessään ja jotka ovat hänen valistamiaan, tietävät, mistä tämä johtuu.

1.Vrt. Room. 7:13.

2.1. Kor. 15:55 f.

3.Vrt. Room. 5:12.

4.Kol.3:15.

 

50.

Maailma on pahan intohimon vaikutuksen alaisena eikä tiedä sitä. Se on epäpuhdas tuli, joka sytyttää sydämen tuleen ja tunkeutuu siten kaikkiin raajoihin ja vie ihmiset turmeltumiseen ja tuhanteen paheeseen. Ne siis, jotka antavat [sen] kutittaa itseään ja iloitsevat [siitä], tekevät huorin [ensin] sisäisesti sydämessään ja sitten, kun paha leviää, lankeavat myös räikeään haureuteen 1. Ajatelkaa samaa ahneudesta, ahneudesta, ylpeydestä, kateudesta tai vihasta. – Joku on kutsuttu juhlaillalliselle. Hänen eteensä asetetaan monia ruokalajeja. Synti käskee [häntä] ottamaan niistä kaikista osaa. Näin iloitseva sielu joutuu painamaan. Sillä intohimot ovat vuoria, joita on raskasta kantaa. Niiden välissä on jokia [täynnä] lohikäärmeitä, myrkyllisiä petoja ja käärmeitä. Niin kuin hirviö ahmii ihmisen vatsaansa, niin synti ahmii sieluja. Ne (= intohimot) ovat ahmivia tulen liekkejä ja ”pahuuden liekehtiviä nuolia”. Sillä apostoli sanoo: ”Jotta voitte sammuttaa pahan tuliset nuolet.”2. Paha tarttuu sieluun ja luo sille perustan.

1.Vrt. Jaak.1:14 f.

2.Ef.6:16. Preuschen op. cit. kohdassa πυρόω [pyroō] Col. 994.

 

51.

Ne, joilla on ymmärrystä, eivät kuitenkaan tottele, kun intohimot nousevat, vaan ovat vihaisia pahoille haluille ja vihamielisiä niitä kohtaan. Saatana haluaa kiihkeästi asua ja levittäytyä sielussa, ja hän tuntee itsensä ahdistetuksi ja pakotetuksi, kun sielu ei tottele. Ei ole puutetta niistä, joita jumalallinen voima hallitsee. Vaikka he näkevät nuoren miehen naisen kanssa ja heillä on heidän ajatuksensa, heidän henkensä ei ole saastunut eivätkä he tee syntiä sisäisesti. Mutta sellaiseen ihmiseen ei vielä voi luottaa. On kuitenkin toisia, joissa synti on täysin estetty, sammutettu ja kuihtunut. Mutta tämä toimenpide koskee vain [moraalisesti] suuria. Samoin kuin kauppiaat sukeltavat alastomina meren syvyyksiin ja vesikuolemaan löytääkseen sieltä helmiä kuninkaalliseen kruunuun ja purppuraisia etanoita, niin myös erakot lähtevät maailmasta alastomina, laskeutuvat pahuuden meren syvyyksiin ja pimeyden kuiluun, hakevat ja tuovat syvyyksistä kallisarvoisia jalokiviä Kristuksen kruunua, taivaallista kirkkoa, uutta maailmaa, valon kaupunkia ja enkelikansaa varten.

 

52.

Aivan kuten monenlaisia kaloja otetaan verkkoon ja huonommat heitetään heti takaisin mereen 1, niin armon verkko levittäytyy kaikkien ylle ja ”etsii lepoa ”2. Siksi heidät heitetään takaisin pimeyden syvyyksiin. Aivan kuten hiekkamassasta huuhtoutunut kulta tulee valoon pieninä kuin hirssijyvinä 3, niin myös monista vain harvat osoittautuvat todeksi. Ne, jotka tekevät [Jumalan] valtakunnan palvelusta, tunnetaan, ja ne, jotka ovat hänen sanansa koristeena4, ovat ilmeisiä. Samoin tunnetaan ne, jotka on maustettu taivaallisella suolalla5 ja jotka puhuvat [Pyhän] Hengen aarteista. Ne astiat, joihin Jumala on tyytyväinen ja joille hän antaa armonsa, ovat ilmeisiä. Toiset ottavat suurella kärsivällisyydellä vastaan pyhittävää voimaa Herran tahdon mukaisesti eri tavoin. Joka puhuu ilman taivaallisen valon ja viisauden ohjausta, ei voi vakuuttaa kenenkään mieltä. Sillä pyrkimykset ovat moninaiset, toiset [menevät] sotaan, toiset lepäämään.

1.Vrt. Matt. 13:47 f.

2.Ibid. [Matt. 12:43; Luuk.11:24.

3.καὶταῦτα ἐλάχιστα ὡς κεγχρίδες [kai tauta elachista hōs kenchrides]. Sananlaskuinen puhetapa. Ks. Stiglmayr op. cit. s. 22.

4.Vrt. Tiit. 2:10.

5.Vrt. Kol.4:6.

 

53.

Jos joku haluaa rakentaa raunioituneen kaupungin uudelleen, hän repii välittömästi alas sortumaisillaan olevat ja kaatuneet muurit. Sitten hän alkaa kaivaa, perustaa perustukset kaivetuille alueille ja rakentaa rakennuksen 1. Mutta talo ei ole vielä valmis. – Jos joku haluaa luoda puiston karulle, pahanhajuiselle alueelle, hänen ensimmäinen tehtävänsä on puhdistaa [paikka], ympäröidä se aidalla ja kaivaa kaivantoja. Sitten hän istuttaa sen. Kasvit kasvavat, joten pitkän ajan kuluttua puisto kantaa hedelmää. Syntiinlankeemuksen jälkeen ihmisen pyrkimyksistä on tullut autiomaata, autiota ja orjantappuroiden kasvattamaa. Sillä Jumala sanoi ihmiselle: ”Maa antaa sinulle orjantappuroita ja ohdakkeita. ”2 Siksi vaatii paljon vaivaa ja ponnistelua etsiä ja luoda perusta, kunnes ihmisen sydämeen tulee tuli ja orjantappuroita aletaan kitkeä. Näin alkaa heidän pyhittymisensä, ja he ylistävät Isää ja Poikaa ja Pyhää Henkeä aina ja iankaikkisesti. Aamen.

1.Vrt. Luuk.6: 48.

2.1. Moos. 3: 18.

 

  1. Saarna.

1.

Hengelliset ihmiset ovat alttiina kiusauksille ja ahdistuksille, jotka kumpuavat runsaasti ensimmäisestä synnistä.

Kaikki järkevät olennot, tarkoitan enkeleitä, sieluja ja demoneita, Luoja loi puhtauteen ja korkeimpaan yksinkertaisuuteen. Se, että jotkut heistä kääntyivät pahuuteen, oli seurausta heidän vapaasta itsemääräämisoikeudestaan. Sillä omalla tahdollaan he kääntyivät pois oikeasta järjestä. Mutta jos sanomme, että Luoja loi heidät näin, kutsumme Jumalaa, joka heitti Saatanan tuleen, epäoikeudenmukaiseksi tuomariksi. Sillä väärien opettajien1 joukossa on niitä, jotka väittävät, että aineella ei ole alkua, että aine on alkuaine ja että alkuaine on voima, Jumalan veroinen voima. Tätä voitte hyvinkin vastustaa: Mikä on se voima, joka lopulta voittaa? Sen täytyy olla Jumalan [voima]. Mutta silloin voitettu ei ole enää yhtäaikainen tai tasavertainen voima. Ne, jotka väittävät, että paha on olemassa itsenäisesti2, eivät ymmärrä mitään. Sillä Jumalassa millään pahalla ei ole itsenäistä olemassaoloa hänen tunteettomuutensa ja jumalallisuutensa vuoksi. Meissä se kuitenkin vaikuttaa jokaisessa kyvyssä ja tunteessa ja synnyttää kaikenlaisia saastaisia haluja. Mutta se ei ole, kuten jotkut väittävät, sekoittunut meihin niin kuin vesi ja viini sekoittuvat3, s. 154, vaan niin kuin pellossa vehnä on erillään ja rikkaruoho on erillään, niin kuin talossa varas on erillään ja isäntä on erillään.

1.Manikealaiset.

2.ἐνυπόστατονεἶναι [enypostaton einai]. Tämän termin osalta Stiglmayr (Theologie und Glaube III (1911), 280) viittaa Athanasiukseen, joka käyttää sitä samassa yhteydessä ja samassa yhteydessä. Hän kirjoittaa (C. Apoll. 1, 21 Migne, P. G. XXVI 1129): ”Sielu . . . nyt kutsuu syntiä olemattomaksi(ἁμαρτίαν ἐνυπόστατον [hamartian enypostaton]), nyt kutsuu sitä synnin toteuttajaksi, ajaa sen ulos”. Myöhemmin hän hylkää ”Macariuksen” tavoin manikealaisen harhaopin kahdesta maailmanrakentajasta (demiurgeista).

3.Ks. h. 4,91 – Stoalaiset mainitsivat esimerkkinä veden ja viinin sekoituksen selittääkseen terminsä κρᾶσις [krasis], eli ”useiden ruumiiden täydellisen sekoittumisen säilyttäen samalla niiden oman olemuksen ja kunkin ruumiin ominaisuudet” (Stoffels, Die mystische Theologie Mak. d. Ägypt. s. 60 f.). Uskottiin, että vesi voitiin imeä uudelleen veden ja viinin sekoituksesta öljyllä kastellun sienen avulla. Myös Methodius Olympialainen (De resurr. 2, 27 ed. Bonwetsch s. 245) väitti, että vesi ja viini voitaisiin erottaa uudelleen seoksesta. Ks. tästä lisää Stiglmayr, Sachl. u. Sprachl. b. Mak. ”Mak.” puolestaan piti veden ja viinin liukenemista seoksesta mahdottomana.

 

2.

On lähde, josta virtaa puhdasta vettä. Mutta pohjalla on likaa. Jos joku sekoittaa likaa, koko lähde saastuu. Samoin käy sielulle, kun sitä sekoitetaan ja sekoitetaan pahuuteen. Ja Saatana tulee yhdeksi sielun kanssa, ja molemmat ovat pneumata, haureutta tai murhaa varten. Siksi [sanotaan]: ”Se joka yhtyy porttoon, on samaa ruumista hänen kanssaan. ”1 Mutta muina aikoina sielu elää itsenäisesti itsestään, katuu tekojaan, itkee ja rukoilee ja muistaa Jumalaa. Miten sielu voisi tehdä näin, jos se olisi aina uppoutunut pahaan? Saatana ei koskaan halua ihmisten tekevän parannusta. Sillä hän on armoton. – Nainen on yhtä miehen kanssa sen mukaan, miten hän on liitossa miehen kanssa. Mutta toisinaan he ovat erillään. Sillä usein toinen heistä kuolee ja toinen elää. Tämä pätee myös Pyhän Hengen yhteyteen. Heistä tulee yksi henki [hänen kanssaan]. Sillä ”jokainen, joka on kiinni Herrassa, on yksi henki hänen kanssaan”.2 Mutta tämä tapahtuu silloin, kun ihminen nielaistaan itse armoon.

1.1. Kor. 6:16.

2.Ibid. [1. Kor. 6: 17.]

 

 

3.

On joitakin, jotka ovat saaneet esimakua Jumalasta ja joita vastustaja silti ahdistaa. He ihmettelevät, koska eivät tiedä, että [jopa] Jumalan vierailun jälkeen ajatukset toimivat kristinuskon salaisuuksia vastaan. Mutta ne, jotka ovat vanhentuneet niissä, eivät ihmettele. Maanviljelijät, joilla on kokemusta pitkän tottumuksen seurauksena, eivät ole täysin huolettomia, kun he saavat runsaan sadon. Pikemminkin he valmistautuvat nälkään ja niukkuuteen. Toisaalta, jos he kokevat nälkää tai niukkuutta, he eivät yleensä luovu toivosta. Sillä he tietävät, että muutos tulee taas. Sama pätee hengellisessä elämässä. Jos sielu joutuu moninaisiin kiusauksiin, se ei ihmettele eikä joudu epätoivoon. Sillä se tietää, että se on [Jumalan] luvalla, kun sitä koetellaan ja kuritetaan pahuudella. Toisaalta, kun se elää suuressa rikkaudessa ja virkistyksessä, se ei ole huoleton, vaan valmistautuu muutokseen. Aurinko, joka on ruumis ja olento, paistaa pahanhajuisiin paikkoihin, joissa saasta ja epäpuhtaus vallitsevat, vahingoittumatta tai saastumatta. Kuinka paljon vähemmän puhdas, Pyhä Henki, joka on yhdessä sielun kanssa, jota paha vielä vaivaa, hyväksyy mitään siitä (= pahasta). Sillä ”valo loistaa pimeydessä, eikä pimeys ole sitä käsittänyt ”1.

1.Joh. 1:5.

 

4.

Vaikka ihminen seisoo korkealla ja on rikas armosta, hänessä on silti pahan 1 villi puutarha. Mutta hänellä on Apuri, joka seisoo hänen rinnallaan. Siksi hän ei saa vaipua epätoivoon, kun hän joutuu ahdistuksiin ja intohimojen valtaan. Sillä silloin synti voimistuu ja tunkeutuu yhä enemmän. Mutta jos hän aina panee toivonsa lujasti Jumalaan, paha ikään kuin laimenee ja kuivuu. Se, että jotkut ovat halvaantuneita ja epämuodostuneita, kuumeisia ja sairaita, johtuu synnistä. Sillä se on kaiken pahan juuri. Sielun aistilliset intohimot 2 ja ”pahat ajatukset ‘3 tulevat siitä. Siinä on ylivuotava lähde. On märkiä ja kosteita paikkoja. Mutta kun lämpö tulee, se kuivuu yhdessä viereisten paikkojen kanssa. Niin myös armo kuivaa pahuuden (= paholaisen) herättämän himon ”Jumalan palvelijoissa ‘4, joissa se on runsas, ’mutta myös ”5 luonnollisen himon. Sillä nyt ”Jumalan miehet ”6 ovat suurempia kuin ensimmäinen Aadam.

1.Λάχανον τῆς κακίας [Lachanon tēs kakias]. Sananlasku. Ks. Stiglmayr, Sachliches und Sprachliches b. Mak. S. 22.

2.Vrt. 1 Tess.4:5; Ilm. 18: 14.

3.Matt. 15: 19; Mark. 7: 21; Jaak.2: 4.

4.Kirjoitukset käyttävät tätä ilmaisua Danielista: Dan 6:20; Mooseksesta: Ilm.15:3; apostoleista: Ap.t. 16:17; Tiit. 1:1; yleisesti: 1. Piet. 2:16; Ilm. 7:3.

5.Luuk.5:10; 10:32; 1. Kor. 7:3 f.; Jaak.2:25.

6.1. Tim. 6:11; 2. Tim. 3: 17; 2 Piet. 1:21.

 

5.

Jumala on rajaton ja käsittämätön. Hän ilmestyy kaikkialle, vuorille, mereen ja syvyyksiin, mutta ei paikkaa vaihtamalla, kuten enkelit laskeutuvat taivaasta maan päälle. Sillä hän on taivaassa ja on myös täällä. Mutta, sanotte minulle, miten Jumala voi olla helvetissä tai miten hän voi olla pimeydessä tai saatanassa tai pahanhajuisissa paikoissa? Vastaan teille: Hän on läpitunkematon ja käsittää kaiken. Sillä hän on rajaton. Saatana sen sijaan on sidottu hänen luomukseensa. Hyvää ei voi saastuttaa eikä pimentää. Mutta jos kiellätte, että hän käsittää kaiken, jopa helvetin ja Saatanan, silloin rajoitatte hänet paikkaan, jossa paha on. Silloin meidän on etsittävä toista, joka on häntä korkeampi. Sillä Jumalan on välttämättä oltava kaikkialla korkeampi. Mutta hänen jumaluutensa salaperäisen hienovaraisuuden vuoksi se pimeys, jonka hän käsittää, ei käsitä häntä. Paha ei voi päästä osalliseksi siitä puhtaudesta, joka hänessä on. Jumalassa ei siis ole mitään pahaa, jolla olisi itsenäinen olemassaolo. Sillä hän ei voi kärsiä mitään.

 

6.

Mutta paha on meissä. Sillä se asuu ja vaikuttaa sydämessä, se tunkeutuu pahoihin ja saastaisiin ajatuksiin, se ei salli puhdasta rukousta, vaan sitoo hengen tähän maailmaan. Siksi se vetää puoleensa sieluja, mutta se tarttuu myös luisiin raajoihin. Niin kuin saatana on ilmassa ja Jumala on siellä kärsimättä siitä mitään, niin myös synti on sielussa, ”mutta samoin myös” ”Jumalan armo” on siinä kärsimättä siitä mitään. Niin kuin orja on isäntänsä ympärillä, niin kuin tämä, asuessaan hänen lähiympäristössään, on aina pelossa eikä tee mitään ilman häntä, niin myös meidän on avattava ja paljastettava ajatuksemme Herralle Kristukselle1, ”sydämien tuntijalle ‘2, asetettava toivomme ja luottamuksemme häneen ja sanottava: ’Hän on meidän isäntämme: Hän on minun kirkkauteni, hän on minun Isäni, hän on minun rikkauteni. Siksi teidän on aina oltava omassatunnossanne murhe ja pelko. Mutta jos ihmisellä ei vielä ole Jumalan armoa järkkymättömästi istutettuna sydämeensä, olkoon hän huolissaan yötä päivää, että se, mikä ohjaa, herättää ja kohottaa häntä tunti tunnilta hyvään, tulisi ikään kuin hänen luonteekseen ja sulautuisi hänen sieluunsa. Ainakin suru, pelko ja ponnistelu olkoot ikään kuin osa hänen luontoaan, ja sydämen katumus olkoon hänessä muuttumattomana ja pysyvänä.

1.Juud. 4.

2.Ap.t. 1:24; 15:8.

 

7.

Aivan kuten mehiläinen rakentaa salaa mehiläispesän hunajakennon, niin armo harjoittaa salaa rakkauttaan sydämessä, muuttaen katkeruuden makeudeksi, karheuden sileydeksi. Aivan kuten hopeaseppä ja kuvanveistäjä osittain peittää erilaiset eläinhahmot, joita hän veistää tehdessään reliefilevyä, ja antaa niiden loistaa valossa vasta työnsä lopussa, niin myös Herra, todellinen taiteilija, veistää ja uudistaa salaperäisesti sydämiämme, kunnes ne vaeltavat ulos ruumiista. Vasta silloin sielun kauneus paljastuu. Ne, jotka valmistavat eläinreliefejä sisältäviä astioita, tekevät ensin vahamallin ja valavat sen sitten tämän muotin mukaan, jotta teoksesta tulisi mallin uskollinen kuva. Näin myös synnillä, joka on Pneuma, on kuva ja se muuntuu moniin muotoihin. Samalla tavalla kuitenkin myös ”sisäinen ihminen” on elävä olento, jolla on kuva ja muoto. Sillä ”sisäinen ihminen” on ”ulkoisen ihmisen” kuva. Siksi hän on suuri ja arvokas astia. Sillä Herra on häneen mielistynyt enemmän kuin kaikkiin luotuihin. Sielun hyvät ajatukset ovat kuin kallisarvoisia jalokiviä ja helmiä, mutta epäpuhtaat ajatukset ovat täynnä kuolleiden luita, epäpuhtautta ja kaikenlaista hajua.

 

8.

Kristityt ovat toisesta maailmasta, taivaallisen Aatamin poikia, uusi sukupolvi, Pyhän Hengen lapsia, Kristuksen valon veljiä, kuten heidän isänsä, hengellinen, valovoimainen Aatami, tuosta kaupungista, tuosta sukupolvesta ja tuosta voimasta. He eivät ole tästä maailmasta, vaan he ovat toisesta maailmasta. Sillä hän itse sanoo: ”Te ette ole tästä maailmasta, niin kuin minäkään en ole tästä maailmasta. ”1 Kauppamies, joka palaa pitkältä oleskelulta ja laajentaa kaupankäyntiään, kertoo sukulaisilleen, että hänelle on valmisteltava talot, puutarhat ja tarvittavat vaatteet. Ja kun hän lähtee kotimaahansa, hän tuo mukanaan suuren rikkauden. Hänen perheensä ja sukulaisensa ottavat hänet ilolla vastaan. Samoin on myös hengellisessä maailmassa. Kun jotkut hankkivat taivaallisia rikkauksia, heidän kanssakansalaisensa eli pyhien ja enkelien henget tietävät siitä ja huudahtavat ihaillen: Veljemme maan päällä ovat saavuttaneet suuria rikkauksia. Heillä on Herra mukanaan heidän lähtiessään. Siksi he lähtevät suurella ilolla taivaallisiin. He ottavat vastaan Herran sukulaisia ja ovat valmistaneet heille siellä taloja ja puutarhoja, loistavia ja kalliita vaatteita.

1.Joh.17:16.

 

9.

Raittius on välttämätöntä kaikessa, jottei jopa tavarat, joita luulemme omistavamme, tule meille haitaksi. Ne, jotka ovat luonnostaan ystävällisiä, tulevat vähitellen petetyiksi ystävällisyydellään, jos he eivät ole varovaisia, ja ne, joilla on viisautta, tulevat petetyiksi viisaudellaan. Siksi ihmisellä on oltava oikea sekoitus kaikkia osia, lempeyttä ja ankaruutta, viisautta ja arvostelukykyä, sanaa ja tekoa, täyttä luottamusta Herraan ja epäluottamusta itseensä. Sillä hyve valmistetaan [monista] osista, aivan kuten elämiseen tarvittava ruoka [maustetaan] maustetulla viinillä1 tai jollakin muulla, ei ainoastaan hunajalla vaan myös pippurilla 2, ja näin se osoittautuu hyödylliseksi.

1.Ks. Stiglmayr, Sachliches und Sprachliches bei Mak. S. 16.

2.Sananlasku. Ks. Stiglmayr op. cit. s. 21.

 

10.

Ne, jotka väittävät, että synti ei ole ihmisessä, ovat kuin ne, jotka ovat joutuneet mahtavien vesivirtojen nielemiksi, mutta eivät myönnä sitä, vaan sanovat: ”Me kuulimme pauhaavan veden äänen.”1 Niinpä heidätkin nielevät pahuuden syvät aallot, mutta silti he väittävät, että synti ei ole heidän mielessään ja ajatuksissaan. On myös muita, joilla, vaikka heillä on puhekyky ja he voivat puhua, ei ole maustettu taivaallisella suolalla 2. He puhuvat kuninkaallisesta pöydästä maistamatta tai saamatta siitä mitään. Mutta toinen on nähnyt itse kuninkaan, aarrekammiot on avattu [hänelle]3, hän astuu sisään, ottaa vastaan perinnön, syö ja juo kallisarvoisista astioista.

1.Sananlasku. Stiglmayr op. cit .

2.Vrt. Kol.4:6.

3.Vrt. Matt. 2:11.

 

11.

On olemassa äiti. Hänellä on yksi ainoa, erittäin komea ja viisas poika, jota koristavat kaikki hänen hyveensä ja johon hän panee kaikki toiveensa. Nyt sattuu, että poika on haudattu. Äiti on loputtoman tuskan ja lohduttoman surun vallassa. Niin myös silloin, kun sielu on ikään kuin kuollut Jumalan edessä, hengen on osoitettava surua, kyyneleitä ja loputonta tuskaa, sillä on oltava ”katuvainen sydän ”1, sen on oltava pelossa ja huolessa ja aina nälkä ja jano hyvää. Tällaisen ihmisen syleilee silloin ”Jumalan armo” ja toivo; tällaisessa ihmisessä ei ole enää surua, vaan hän iloitsee kuin joku, joka on löytänyt aarteen. Toisaalta hän vapisee [ajatuksesta], että hän saattaa menettää sen jollakin tavalla. Sillä ryöstäjät uhkaavat. Joku, joka on kärsinyt monia ryöstöjä ja tappioita ja on päässyt vain suurella vaivalla pakoon, mutta on sittemmin saanut suuren rikkauden ja omaisuuden, ei enää pelkää mitään menetystä, koska rikkautta on runsaasti. Samalla tavalla myös hengelliset joutuvat aluksi moniin kiusauksiin ja kauheisiin paikkoihin. Mutta sitten, kun he ovat täynnä armoa ja yltäkylläisiä, he eivät enää pelkää niitä, jotka haluavat ryöstää heidät. Mutta heillä on myös pelkoa, ei niin kuin niillä, jotka pelkäävät pahoja henkiä, vaan [heillä on] pelkoa ja huolta heille uskottujen ”hengellisten armolahjojen” hallinnasta 2.

1.Ps. 50:19 [Hebr. 51:19].

2.Room 1:11.

 

12.

Tällainen ihminen pitää itseään kaikista syntisistä kaikkein turmeltuneimpana. Tämä ajatus on istutettu häneen ikään kuin se olisi osa hänen luontoaan. Mitä syvemmälle hän tunkeutuu Jumalan tuntemiseen, sitä tietämättömämpänä hän pitää itseään, ja mitä enemmän hän oppii, sitä vähemmän hän luulee tietävänsä. Tämä on kuitenkin armon vaikutus, joka ikään kuin luontoon kuuluvana suorittaa sielussa palveluksia. Nuori mies kantaa pientä lasta. Kantaja voi kantaa sitä minne haluaa. Samalla tavalla [sielun] syvyyksissä vaikuttava armo kantaa henkeä ja nostaa sen taivaaseen, täydelliseen maailmaan, ikuiseen lepoon. Mutta myös armossa on tasoja ja arvoja. Toinen on armeijan komentaja, jolla on vapaa pääsy kuninkaan luo, ja toinen on kenraali. Niin kuin talo, joka on täynnä savua s. 161 vuodattaa sitä ulos (vapaaseen) ulkoilmaan, niin myös pahuus, kun se täyttää sielun kokonaan, vuodattaa sitä ulospäin ja kantaa hedelmää. Eparkaatin hallintovirkamiehet tai kuninkaalliset rahastonhoitajat ovat aina huolissaan siitä, että he voisivat jotenkin loukata kuningasta. Samoin ne, joille hengellinen työ on uskottu, ovat aina huolissaan eivätkä kuitenkaan tunne rauhaa levossaan. Kaupunkiin eli sieluun tunkeutunut pimeyden valtakunta ja sen laitumia valtaavat barbaarit on ajettava pois.

 

13.

Kuningas Kristus lähettää [väkeä] rankaisemaan kaupunkia, sitoo tyrannit ja asettaa sinne taivaallisen sotilasprovinssin1 ja pyhien henkien joukon kuin omaan isäkaupunkiinsa. Silloin aurinko paistaa sydämeen ja sen säteet läpäisevät jokaisen raajan, ja siellä vallitsee syvä rauha. Ihmisen kamppailu ja riitaisuus, hänen koettelemuksensa ja rakkautensa Jumalaan tulevat esiin vasta, kun hän armon vetäytyessä osoittaa itsensä ihmiseksi ja huutaa Jumalaa. Mutta kun kuulet, että taivaan alla on lohikäärmeiden virtoja ja leijonien suita ja pimeyden voimia ja tuli, joka palaa ja pauhaa jäsenissä, luulet 2, etteivät ne ole mitään, etkä tiedä, että jos et saa ”Pyhän Hengen panttia ”3 (joka on Pyhässä Hengessä), ne estävät sieluasi lähtemästä pois ruumiista eivätkä päästä sinua taivaaseen. Samoin, kun kuulet sielun arvokkuudesta, järkiolennon arvosta, et ota huomioon, että hän (= Jumala) ei ole puhunut enkeleistä vaan ihmisluonnosta: ”Tehkäämme [heidät] kuvaksemme ja kaltaiseksemme ”4 ja että taivas ja maa katoavat 5, vaan että teidät on [kutsuttu] sukulaisuuteen, veljeyteen, Kuninkaan morsiameksi. Näkyvässä maailmassa kaikki, mitä sulhasella on, kuuluu [myös] morsiamelle. Ja Herra uskoo teille kaiken, mitä hänellä on. Loppujen lopuksi hän on tullut luoksenne omana persoonanaan sanansaattajana kutsuakseen teidät takaisin. Ettekö ota tätä huomioon, ettekö tunnusta jalouttanne? Siksi hengellinen [profeetta] suree oikeutetusti lankeamistanne, kun hän sanoo: ”Kunnian miehellä ei ole ymmärrystä; hän on kuin järjettömät eläimet ja on niiden kaltainen ”6! Ylistetty olkoon Isä ja Poika ja Pyhä Henki aina ja iankaikkisesti. Aamen.

1.Στρατηγία [Stratēgia]. Stiglmayr (Stimmen aus Maria-Laach, B. 80 (1911), 422 1) huomauttaa: ”Sotilaallisten maakuntien perustaminen on muinainen roomalainen instituutio. Tässä yhteydessä voidaan kuitenkin perustellusti viitata erityisesti siihen, että Justinianuksesta lähtien Bysantin politiikka pyrki yhä enemmän siihen, että uhanalaisten maakuntien kokonaishallinto keskitettiin sotilaspäälliköiden käsiin.”

2.Lue ἡγῇ [hēgē].

3.2. Kor. 1:22; 5:5.

4.1. Moos. 1:26.

5.Vrt. Matt. 5:18; Mark. 24: 31.

6.Ps. 48:21 [heprea Ps. 49:21].

 

 

 

 

  1. Saarna

1.

Kristittyjen hengellinen voitelu ja kirkkaus. – On mahdotonta pelastua ja päästä osalliseksi iankaikkisesta elämästä ilman Kristusta.

Täydelliset kristityt, jotka ovat saaneet kelpoisuuden saavuttaa täydellisyyden mitan ja tulla lähelle kuningasta, ovat aina vihittyjä Kristuksen ristille. Aivan kuten profeettojen aikana voiteluöljy oli jotain hyvin arvokasta, koska sitä käytettiin kuninkaille ja profeetoille, niin nyt taivaallisella öljyllä voidelluista hengellisistä ihmisistä tulee ”armosta voideltuja” (= kristittyjä) ”armosta ”1, niin että he ovat taivaallisten salaisuuksien kuninkaita ja profeettoja. He ovat poikia, herroja ja jumalia, sidottuja, kahlittuja, karkotettuja, ristiinnaulittuja ja vihittyjä. Jopa voiteluöljyllä, joka oli peräisin näkyvästä kasvista ja näkyvästä puusta, oli sellainen voima, että voidellut saivat arvokkuutensa ilman ristiriitaa. – Heidät nimitettiin näin laillisesti kuninkaiksi. Daavid 2 voideltiin samalla tavalla, mutta hän kärsi välittömästi vainosta ja ahdingosta ja tuli kuninkaaksi 3 vasta seitsemän vuotta myöhemmin. – Kuinka paljon enemmän kaikki ne, jotka on voideltu Hengessä ja ”sisäisessä ihmisessä” pyhittävällä, autuaaksi tekevällä, taivaallisella ja hengellisellä ”ilon öljyllä ‘4, saavat tuon katoamattoman valtakunnan ja iankaikkisen voiman sinetin, ’Hengen pantin ‘5, Pyhän Hengen, ’neuvonantajan”. Kuunnelkaa tarkasti ”neuvonantajaa”, joka lohduttaa ja ilahduttaa kärsiviä.

1.Room. 4:4,16.

2.1. Kuninkaat 16:13 [1.Sam].

3.2. Kun. 2:4 [2. Sam.].

4.Ps. 44:8 [hepreaksi Ps. 45:8].

5.2.Kor. 1:22; 5:5.

 

2.

Nämä [öljyllä] elämän puusta, Jeesuksesta Kristuksesta, ja taivaallisesta kasvista voidellut saavat kunnian saavuttaa täydellisyyden mittasuhteet, nimittäin valtakunnan ja lapseksiottamisen, heidät vihitään yhdessä taivaallisen kuninkaan kanssa, heillä on vapaa pääsy Kaikkivaltias ja he pääsevät hänen palatsiinsa, jossa enkelit ja pyhien henget ovat, ja tämä, vaikka he elävät vielä tässä maailmassa. Vaikka he eivät ole vielä saaneet täyttä perintöä, joka on heille valmisteltu tuossa maailmassa, he ovat saaneet sen varmuuden nyt saamansa pantin nojalla, kuten ne, jotka on jo kruunattu ja jotka ovat hallitsijoita. He, jotka on tarkoitettu yhteisvaltaan Kristuksen kanssa, eivät ylläty Hengen täyteydestä ja esteettömästä pääsystä hänen luokseen. Miksi? Koska he ovat jo kokeneet tuon suloisen ihanuuden ja tuon tehokkaan voiman ”lihallisessa elämässään ”1.

1.Room. 7:5.

 

3.

Kuninkaalla on ystävä, joka on omistautunut palatsin palvelukseen, joka tuntee [palatsin] salaisuudet ja näkee sen purppuran. Jos käy niin, että hänestä tulee kuningas ja hän saa kruunun, hän ei ylläty eikä pelästy. Hän on ollut pitkään perillä palatsin salaisuuksista. Sillä eivät tavallisesta ja kouluttamattomasta kansasta tulevat ihmiset, joille [palatsin] salaisuudet ovat tuntemattomia, voi päästä sisään ja tulla kuninkaaksi, vaan ainoastaan kokeneet ja koulutetut1. Niinpä myös kristityt, joiden on määrä hallita tuossa [tulevassa] maailmassa, eivät ole vieraita. Sillä he ovat jo etukäteen oppineet armon salaisuudet. Kun ihminen rikkoi käskyä, paholainen peitti koko sielun pimeällä peitteellä. Sitten armo tulee ja koko peite putoaa. Nyt sielu, joka on tullut puhtaaksi ja saanut takaisin alkuperäisen, nuhteettoman ja puhtaan luonteensa, näkee aina puhtain silmin todellisen valon kirkkauden ja todellisen ”vanhurskauden auringon ”2, joka loistaa sydämessä.

1.Stiglmayr huomauttaa (Stimmen aus Maria-Laach, B. 80 (1911), 418 1): ”Melko hienolla tavalla kaikki mainitut yksittäiset piirteet yhdistyvät yhdeksi historialliseksi persoonallisuudeksi, senaattori Marcianiksi, keisarillisen talon uskolliseksi, pitkäaikaiseksi ystäväksi, jolle Pyhä Pulcheria samalla antoi kruunun kädellään.” Ks. myös Stiglmayr, Sachl. u. Sprachl. b. Mak. S. 48 .

2.Mal.4: 2.

 

 

 

4.

Aivan kuten viimeisinä päivinä, kun linnoitus romahtaa, vanhurskaat elävät tästä lähtien valtakunnassa, valossa ja kirkkaudessa ja näkevät vain Kristuksen ikuisessa kirkkaudessa Isän oikealla puolella, niin myös ne, jotka nyt jo ovat tempaantuneet tuohon maailmaan ja ovat sidottuja siihen, näkevät kaiken sen kauneuden ja ihmeellisyyden, joka siellä on. Vaikka olemme vielä maan päällä, ”meillä on vaelluksemme taivaassa1, siinä maailmassa me asumme ja elämme järjen ja ‘sisäisen ihmisen’ mukaan. Aivan kuten näkyvä (ruumiillinen) silmä, kun se on puhdas, näkee aina puhtaasti auringon, niin myös täydellisen puhdas henki näkee aina Kristuksen valon kirkkauden ja on yhdistettynä Herraan päivin ja öin, aivan kuten Jumaluuteen yhdistetty Herran ruumis on aina yhdistettynä Pyhään Henkeen. Ihmiset eivät kuitenkaan saavuta tätä tasoa heti, vaan vasta vaivannäön, ahdistuksen ja monen kamppailun kautta. On joitakin, joissa armo asuu, vaikuttaa ja virkistää, mutta joissa asuu samaan aikaan pahuus, ja kaksinkertainen tila 2, valon ja pimeyden tila, purkaa nyt toimintaansa yhdessä sydämessä.

1.Fil. 3:20.

2.Ks. Stiglmayr, Sachl. u. Sprachl. b. Mak. s. 902. Hän viittaa samanlaiseen ajatukseen Origeneksella (In ep. ad Rom. 1. 5, 6 Migne, P. G. XIV 1034 A), joka myös puhuu kahdesta maailmasta ihmisessä: Toisessa vallitsee synti kuolemaan, toisessa armo elämään.

 

5.

Mutta vain te yksin väittelette kanssani: Mikä yhteys on valon ja pimeyden välillä? Miten jumalallinen valo voi pimentyä ja hämärtyä, miten tahraton ja puhdas voi saastua? Onhan kirjoitettu: ”Ja valo loistaa pimeydessä, eikä pimeys ole sitä käsittänyt. ”1 Asiaa ei saa tulkita yksipuolisesti ja yhdestä näkökulmasta. Jotkut virkistyvät ”Jumalan armosta” niin paljon, että heistä tulee vahvempia kuin heissä asuva pahuus. Mutta vaikka he rukoilevat ja nauttivat rikkaasti Jumalasta, he ovat toisaalla pahojen ajatusten vaikutuksen alaisina ja synnin päihittäminä. Silti he ovat edelleen Jumalan armossa. Mutta huolimattomat ja sivistymättömät ajattelevat, että heti kun armo on heissä vain osittain toiminnassa, syntiä ei enää ole. Mutta ne, joilla on arvostelukykyä ja ymmärrystä, eivät uskalla sanoa: Meillä on Jumalan armo, siksi emme ole häpeällisten ja saastaisten ajatusten vaikutuksen alaisia.

1.Joh. 1:5.

 

6.

Huomasimme usein, että veljet olivat saavuttaneet niin paljon iloa ja armoa, että he saattoivat sanoa viiden tai kuuden vuoden ajan: Ahneus on kuivunut. Mutta sitten, kun he luulivat olevansa siitä vapaita, kätketty pahuus heräsi heissä ja himo syttyi niin, että he huudahtivat hämmentyneinä: Kuinka tällainen pahuus voi nousta meitä vastaan näin pitkän ajan kuluttua? Niinpä kukaan ymmärtäväinen ei uskalla sanoa: Koska armo on minussa, olen täysin vapaa synnistä. Ei, nämä kaksi tekijää (= armo ja synti) vaikuttavat mielessä. Tietämättömät uskovat, että jos armo toimii heissä vain vähänkin, he ovat jo voittaneet voiton ja ovat täydellisiä kristittyjä. Väitän, että asia on näin: kun aurinko paistaa taivaalla kirkkaassa ilmassa ja pilvet kerääntyvät sen ympärille, peittävät sen ja tiivistävät ilman, se itse, joka on peitetty, ei menetä mitään valostaan eikä omasta olemuksestaan. Sama pätee niihin, jotka eivät ole vielä täysin puhdistuneet. Vaikka he elävät Jumalan armossa ja ovat vielä synnin pitäminä syvyyksissä, heillä on luonnollisia impulsseja ja samalla voimakkaita ajatuksia Jumalasta, vaikka he eivät vielä olekaan täysin hyvän puolella.

 

7.

Samoin toisaalta ne, jotka ovat syvästi hyvän puolen, nimittäin armon, vallassa, ovat edelleen pahojen ajatusten ja pahuuden puolen orjia ja alaisia. Siksi vaatii suurta arvostelukykyä ymmärtää kokemuksesta, että asiat ovat näin. Sanon teille: edes apostolit, joilla oli ”apua”, eivät olleet täysin huolettomia. Sillä iloon ja riemuun liittyi ”pelkoa ja vapinaa”, joka tuli armosta itsestään, ei pahuuden puolueesta. Päinvastoin, armo suojeli heitä niin, etteivät he kääntyneet pois vähääkään. Jos heität kiven palan seinää vasten, se ei vahingoita seinää millään tavalla, saati saa sitä romahtamaan. Jos heität nuolen sellaista henkilöä kohti, jolla on haarniskat, se ei vahingoita rautaa tai ruumista. Päinvastoin, se kimpoaa ja putoaa takaisin. Niinpä edes apostoleille ei aiheutunut vahinkoa heitä lähestyneestä ilkeydestä. Sillä he olivat varustautuneet Kristuksen täydellisellä voimalla. Ja heillä, jotka olivat niin ikään täydellisiä, oli vapaus täyttää vanhurskauden teot.

 

8.

Jotkut väittävät, että saatuaan armon sielulla ei ole enää huolia. Mutta Jumala vaatii sielun tahtoa ”Hengen palvelukseen ”1 myös täydellisessä. Heidän tulisi antaa suostumuksensa. Sillä apostoli sanoo: ”Älkää sammuttako Henkeä. ”2 Jotkut heistä eivät halua olla kiusaksi muille, toiset kävelevät omilla jaloillaan. Toiset taas ottavat vastaan maallisten ihmisten lahjoja ja jakavat niitä köyhille. Jälkimmäinen ansaitsee joka tapauksessa etusijan. Jotkut, joilla on armo, huolehtivat vain omista asioistaan. Toiset taas pyrkivät auttamaan myös muita sieluja. Jälkimmäiset ylittävät selvästi edelliset. Toiset taas, joilla on armo, hylkäävät ruumiinsa pahoinpitelylle ja kärsimyksille Jumalan nimen tähden. Nämä taas ovat edellisten yläpuolella. Jotkut hyveellisistä haluavat tehdä suuria tekoja ja saada ihmisten kunnioitusta. He sanovat: Me olemme kristittyjä, me olemme osallisia Pyhästä Hengestä. Toiset taas pyrkivät pitämään itsensä piilossa ja välttämään ihmisten kohtaamista. Jälkimmäiset ylittävät selvästi edelliset. Näettekö siis, kuinka täydellisyydessäkin on olemassa korkeampi ja erinomaisempi mitta rakkautta Jumalaa kohtaan, jonka lähteenä on luonnollinen tahto?

1.2. Kor. 3:8.

2.1. Tess.5: 19.

 

9.

Aivan kuten köyhiin vaatteisiin puettu mies näkee itsensä rikkaaksi unessa, mutta näkee itsensä taas köyhäksi ja alastomaksi heti unesta herättyään, niin myös ne, jotka julistavat hengellistä ”sanaa ”1, näyttävät puhuvan oikein. Jos he eivät kuitenkaan ole jotenkin maistaneet puheen sisältöä, jos he eivät ole siitä vahvasti vakuuttuneita, jos se ei ole järkkymättömän luja heidän mielessään, silloin he ovat edelleen eräänlaisessa harhassa. Silkkiin puettu ja helmillä koristeltu nainen harrastaa haureutta bordellissa. Niin myös tällainen sydän on saastaisen hengen ilotalo. He puhuvat vanhurskaudesta, vaikka eivät välitä [vanhurskauden] teoista.

1.Mark. 2: 2; 4:33; vrt. Joh.15: 3.

 

10.

Kala ei voi elää ilman vettä, kukaan ei voi kävellä ilman jalkoja, nähdä valoa ilman silmiä, puhua ilman kieltä tai kuulla ilman korvia. Samoin ilman ”Herraa Jeesusta ”1 ja Jumalan jumalallista voimaa kukaan ei voi tunnistaa salaisuuksia ja viisautta, olla rikas ja kristitty. Vain ne ovat todellisia Jumalan viisaita, sotureita, sankareita ja filosofeja, joita jumalallinen voima ohjaa ja hallitsee ”sisäisen ihmisen” mukaan. Kreikkalaisten filosofit oppivat retoriikkaa. Toiset sen sijaan ”eivät ole retorisesti koulutettuja”.2 Siitä huolimatta he iloitsevat ja riemuitsevat Jumalan armosta. He ovat Jumalaa pelkääviä ihmisiä. Arvioikaamme nyt, kumpi on erinomaisempi. Teoissa ja ”voimassa”, sanotaan, ”Jumalan valtakunta koostuu, ei puheessa ”3.

1.Mark. 16:19; Luuk.24:3; Ap.t. 1:21; 8:16; 11:20; 16:31; 19:5, 13, 17; 20:24, 35; 21:13; 1. Kor. 11:23; 2. Kor. 4:14; Ef.1:15; 1. Tess.2:15; 4:2; 2.Tess. 1:7; 2:8; Fil. 5.

2.Ἰδιῶται τῷ λόγῳ [Idiōtai tō logō]: 2 Kor. 11: 6.

  1. Kor. 4: 20.

 

11.

Jonkun voi olla helppo sanoa: ”Tämä leipä on tehty viljasta. ”1 Mutta on myös osattava sanoa, miten leipä on niin hienosti valmistettu ja paistettu. Kiihkottomuudesta ja täydellisyydestä puhuminen on vain harvoille. Evankeliumi selittää lyhyesti: ”Älä suutu.”2”Älä himoitse.”3”Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, tarjoa hänelle toinenkin.”4”Jos joku haluaa käydä oikeustaistelua ottaakseen viittasi, anna hänelle myös takkisi.”5 Mutta apostoli jatkaa opettamalla yksityiskohtaisesti, miten puhdistustyötä on tehtävä vähitellen kärsivällisyydellä ja sitkeydellä. Hän antoi [veljille] ensin maitoa6 kuin pienille lapsille, sitten hän johdatti heidät kasvuun ja täydellisyyteen. Sillä evankeliumissa sanotaan, että ”villasta tehdään tunika”.7 Mutta apostoli kertoo yksityiskohtaisesti, miten se tehdään.

1.Ὁἄρτος οὗτος ἀπὸ σίτου γίγνεται [Ho artos houtos apo sitou gignetai]. Sananlasku. Ks. Stiglmayr, Sachliches und Sprachliches b. Mak. S. 22.

2.Vrt. Matt. 5:22.

3.Exod.20:17; Room. 7: 7; 13: 9.

4.Matt. 5:39; Luuk.6:29.

5.Matt. 5:40; Luuk.6:29.

6.Vrt. 1. Kor. 3:1 f.; Hebr. 5:12 ff.

7.Ιενέσθαι ἀπὸ ἐρέας στιχάριον [Ienesthai apo ereas sticharion]. Tämä sananlasku ei esiinny evankeliumissa. Ks. Stiglmayr op. cit. s. 21 f.

 

12.

Ne, jotka julistavat hengellisiä sanoja kokematta niitä, ovat kuin mies, joka vaeltaa karulla alueella auringon polttavassa kuumuudessa ja kovassa janossaan maalaa kuohuvan vedenlähteen ja kuvailee juovansa, vaikka hänen huulensa ja kielensä kuivuvat janosta. Tai [he ovat] kuin henkilö, joka puhuu hunajan makeudesta maistamatta sitä, toisin sanoen tuntematta makeuden voimaa. Kyllä, sellaisia ovat ne, jotka puhuvat täydellisyydestä, autuudesta tai kiihkottomuudesta ilman, että ovat kokeneet sen voiman ja ovat siitä lujasti vakuuttuneita. Kaikki ei ole niin kuin he sanovat. Sillä kun tällainen ihminen tunnistetaan, että hän on vain osittain kokenut sen, mistä hän puhuu, hän tuomitsee itsensä: En ole havainnut sitä niin kuin tarkoitin. Sillä puhuin eri tavalla, ja henki toimii eri tavalla.

 

13.

Kristinusko on ruokaa ja juomaa. Mitä enemmän sitä syödään, sitä enemmän henki kiihottuu sen makeudesta. Sillä sitä ei voi pidätellä, se on kyltymätön, se vaatii ja syö saamatta tarpeekseen. Jos joku on janoinen ja hänelle tarjotaan makeaa juomaa, mitä ahneemmin hän lähestyy juomaa, jota hän on alkanut maistaa, sitä polttavammaksi hänen janonsa muuttuu. Niinpä [Pyhän] Hengen maistamisessa ei ole juuri minkäänlaista lopettamista. Siksi tällainen vertailu on aiheellinen. Nämä eivät ole tyhjiä sanoja. Ei, kyse on Pyhän Hengen toiminnasta, joka salaperäisesti1 palvelee Henkeä. Jotkut kuitenkin luulevat olevansa jo pyhimyksiä, koska he pidättäytyvät naisista ja kaikesta näkyvästä. Näin ei kuitenkaan ole. Sillä jumalattomuus on hengessä, se elää ja nousee sydämessä. Vain ne, jotka ovat ”sisäisen ihmisen” mukaan puhdistettuja ja pyhitettyjä, ovat pyhiä. Siellä missä totuus nostaa päätään, erhe taistelee [sitä vastaan] ja pyrkii peittämään ja salaamaan sen.

1.1. Kor. 2: 7.

  1. Ὅπου ἡ ἀλήθεια ἀνακύπτει, ἐκεῖ μάχεται ἡ πλάνη [Hopou hē alētheia anakyptei, ekei machetai hē planē]. Sananlasku. Stiglmayr op. cit. s. 23.

 

14.

Kun pappeus oli vielä juutalaisten käsissä, juuri tämä kansa vainosi ja sorti ”totuudessa lujasti pysyviä ”1 miehiä, kuten Eleatsaria ja makkabealaisia 2. Mutta nyt, kun [Pyhä] Henki on poistunut heistä (=juutalaisista) ristiinnaulitsemisen ja esiripun repeämisen 3 jälkeen, totuus on paljastunut meille ja toimii keskuudessamme. Taas vainotaan samaan kansaan kuuluvia ihmisiä. Joitakin juuri tästä kansasta vainottiin ja sorrettiin, jotta niistä, jotka rakastivat totuutta, tulisi [totuuden] todistajia. Sillä miten muuten totuus voisi tulla julki kuin siten, että sen vastustajina on valehtelijoita ja totuuden vastustajia? Mutta veljien joukossa on myös joitakin, jotka kestävät kärsimystä ja ahdistusta. He tarvitsevat suurta kestävyyttä, jotta he eivät lankeaisi. Kun yksi veljistä rukoili toisen kanssa, jumalallinen voima sitoi hänet. [Sen] pyyhkäisemänä hän näki Jerusalemin taivaallisen kaupungin, valaisevia hahmoja ja mittaamattoman valon. Ja hän kuuli äänen sanovan: ”Tämä on vanhurskaiden ‘leposija ’4. Mutta hetken kuluttua hän paisui ja sai näyn vuoksi itsestään korkean kuvan. Sen jälkeen kävi ilmi, että hän oli vajonnut synnin syvyyksiin ja kuiluihin ja tuhanteen paheeseen.

1.Joh.8:44.

2.2.Makk. c. 6 ja 7.

3.Matt. 27:51; Mark. 15:38; Luuk.23: 45.

4.Vrt. 66:1; Ap.t. 7: 49.

 

15.

Jos siis jopa sisäinen, ylempiarvoinen ihminen lankeaa, miten seuraavaksi paras voi sanoa: ”Minä paastoan, elän yksinäisyydessä ja jaan omaisuuttani, joten olen pyhä”? Sillä pidättäytyminen pahasta ei ole vielä täydellisyyttä. Pikemminkin sinun on tunkeuduttava saastuneeseen mieleesi ja tapettava se käärme, joka väijyy mielesi sisällä ja ajatustesi syvyyksissä niin sanotuissa sielusi kammioissa ja kammioissa murhatakseen sinut. Sillä sydän on kuilu. Teidän on siis tapettava ne  ja poistettava kaikki epäpuhtaus sisältänne. Sillä kaikilla filosofeilla, lailla, apostoleilla ja Vapahtajan tulemisella on puhdistautuminen mielessä. Kaikki ihmiset, olivatpa he sitten juutalaisia tai kreikkalaisia, rakastavat puhtautta, mutta silti he eivät voi tulla puhtaiksi. Siksi on tarpeen tutkia, miten ja millä keinoin sydämen puhtaus voi toteutua. Todennäköisesti ei muuta tapaa kuin Hänen kauttaan, joka ristiinnaulittiin puolestamme. Sillä hän on ”tie, elämä ja totuus ‘1, ’ovi ‘2, helmi, ’taivaan elävä leipä ”3. Ilman tätä totuutta kukaan ei voi tunnistaa totuutta eikä pelastua. Kun olet luopunut kaikesta, mikä koskee ”ulkoista ihmistä” ja näkyviä asioita, ja kun olet jakanut omaisuutesi, sinun on myös heitettävä pois kaikki [itsestäsi] eikä pidä mitään [itsestäsi] maallisen viisauden alalla, sikäli kuin sinulla on tietoa ja puhevaltaa. Vain näin voitte rakentua ”[apostolisen] saarnan hulluuden ”4 varaan. Tämä julistus on todellista viisautta. Se ei tunne kaunopuheisuutta, mutta sillä on voima, joka vaikuttaa pyhän ristin kautta. Ylistetty olkoon Kolminaisuus5 iankaikkisesti. Aamen.

1.Joh.14: 6.

2.Ibid. [Joh.10: 9.]

3.Ibid. [Joh.6:51.]

4.1. Kor. 1:21.

5.Ὁμοούσιος Τρίας [Homoousios Trias]. Stiglmayr op. cit. s. 761 kiinnittää huomiota siihen, että Athanasius käyttää aivan samaa lausetta (Adv. Apoll. 1, 9 Migne, P. G. XXVI 1109 A).

  1. Saarna.

1.

Kristittyjen aarre, nimittäin Kristus ja Pyhä Henki, joka harjoittaa heitä eri tavoin, jotta he saavuttaisivat täydellisyyden.

Jos hyvin rikkaalla miehellä on maailmassa kätketty aarre, hän hankkii itselleen sen aarteen ja rikkauden avulla, mitä hän haluaa. Kaikki hänen haluamansa omaisuus maailmassa saadaan helposti kokoon hänen aarteensa avulla. Sillä sen avulla hän hankkii helposti kaiken haluamansa omaisuuden. Niin myös ne, jotka etsivät, löytävät ja säilyttävät Jumalan luona [Pyhän] Hengen taivaallista aarretta, itse Herraa, joka ”loistaa heidän sydämessään ”1, täyttävät kaiken hyveellisen vanhurskauden ja kaikki Herran erinomaiset käskyt, jotka heillä on hallussaan, sen aarteen, joka on heissä, nimittäin Kristuksen, kautta ja saavat sen avulla vieläkin suurempia taivaallisia rikkauksia. Sillä taivaallisen aarteen kautta he harjoittavat jokaista vanhurskauden hyveellisyyttä luottaen sisäisten hengellisten rikkauksiensa paljouteen ja täyttävät helposti ”jokaisen vanhurskauden ”2 ja kaikki Herran käskyt näkymättömän, sisäisen armorikkautensa avulla. Mutta apostoli sanoo myös: ”Meillä on tämä aarre saviastioissa ”3, eli se [aarre], joka meillä oli kunnia omistaa lihallisessa elämässämme, nimittäin Hengen pyhittävä voima. Ja taas: ”Hän on tullut meille Jumalasta tuleva viisaus, vanhurskaus, pyhitys ja lunastus ”4.

1.2. Kor. 4:6.

2.Matt. 3:15.

3.2. Kor. 4: 7.

4.1. Kor. 1:30.

 

2.

Joka on löytänyt [Pyhän] Hengen taivaallisen aarteen ja kantaa sitä sisällään, toimii siinä nuhteettomasti ja puhtaasti, ilman pakkoa tai ponnistelua, kaiken käskyjen mukaisen vanhurskauden ja kaiken hyveen harjoittamisen. Huutakaamme siis mekin Jumalaa ja pyytäen ja anoen, että hän antaisi meille [Pyhän] Henkensä aarteen, jotta voisimme nuhteettomasti ja puhtaasti vaeltaa kaikissa hänen käskyissään ja täyttää kaiken Hengen vanhurskauden puhtaasti ja täydellisesti sen taivaallisen aarteen kautta, joka on Kristus. Sillä köyhä, kerjäläinen ja nälkäinen ei voi saada mitään maailmassa, koska köyhyys ahdistaa häntä. Mutta se, jolla on aarre, kuten sanoin, hankkii helposti ja kivuttomasti kaikenlaisia tavaroita. Niinpä sielu, joka on riistetty ja hylätty ”hengellisestä yhteydestä ”1 ja joka vaikeroi synnin hirvittävässä köyhyydessä, ei voi, vaikka haluaisikin, tuottaa Hengen hedelmää, joka on vanhurskaus2, ennen kuin se on saanut Hengen totuudessa.

1.Fil. 2:1; vrt. 2. Kor. 13:13.

2.Fil. 1:11; Jaak.3:18.

 

3.

Samalla jokaisen on rukoiltava Herraa voimalla, että hän olisi arvollinen saamaan ja löytämään Hengen taivaallisen aarteen, jotta hän kykenisi täyttämään vaivattomasti ja helposti, nuhteettomasti ja puhtaasti kaikki Herran käskyt, joita hän ei ennen [edes] voimalla voinut täyttää. Sillä miten hän, köyhä ja ”hengellisestä yhteydestä” riistetty, voisi hankkia tällaisia hengellisiä tavaroita ilman hengellistä aarretta ja rikkautta? Vain se sielu, joka paljon hengellisessä etsinnässä, uskossa ja kärsivällisyydessä on löytänyt Herran, todellisen aarteen, kantaa Hengen hedelmiä, kuten sanoin, helposti ja täyttää itsessään ja itsensä kautta puhtaasti, täydellisesti ja nuhteettomasti kaikki Herran vanhurskaudet ja käskyt, jotka Henki on käskenyt.

 

4.

Tai otetaan toinen esimerkki. Jos rikas mies järjestää kalliin juhlaillallisen, hän kattaa kulut omalla varallisuudellaan ja aarteillaan eikä pelkää menettävänsä mitään, koska hänellä on käytössään suuri varallisuus. Niinpä hän viihdyttää kutsuvieraitaan ylenpalttisesti ja loistavasti ja tarjoilee heille erilaisia harvinaisia ruokalajeja. Mutta jos köyhä mies, jolla ei ole varallisuutta, haluaa järjestää jollekulle juhlaillallisen, hän lainaa kaiken, jopa astiat, verhoilut ja muut tarvikkeet. Sen jälkeen, kun vieraat on kuitenkin ruokittu samalla tavalla kuin [joku] ruokkii köyhän ihmisen juhlaillallisella, köyhä ihminen palauttaa jokaiselle henkilölle sen, mitä hän on lainannut, aterimet, peitot ja muut tarvikkeet. Kun kaikki on palautettu jokaiselle henkilölle, hän itse jää köyhäksi ja varattomaksi. Loppujen lopuksi hänellä ei ole mitään omaa varallisuutta, jolla hän voisi viihtyä.

5.

Niin myös ne, jotka ovat rikkaita Pyhässä Hengessä, joilla on itsessään taivaallisia rikkauksia ja ”hengellinen yhteys” totuudessa, puhuvat, kun he julistavat jollekulle ”totuuden sanaa ”1, kun he pitävät hengellisen puheen jollekulle ja haluavat virkistää sieluja, omasta rikkaudestaan ja omasta aarteestaan, joka heillä on sisällään, siitä he virkistävät niiden sieluja, jotka kuulevat hengellisen puheen, eivätkä pelkää, että ne loppuvat. Sillä heillä on sisällään taivaallinen, erinomainen aarre. He ammentavat siitä ja virkistävät niitä, joita hengellisellä tavalla ruokitaan. Köyhä ihminen sen sijaan, jolla ei ole mitään Kristuksen rikkauksista eikä hänellä ole sielussaan sitä hengellistä rikkautta, joka on kaikkien hyvien sanojen ja tekojen, jumalallisten ajatusten ja sanoinkuvaamattomien salaisuuksien lähde, voi tosiaankin, vaikka hän haluaisikin julistaa ”totuuden sanaa”, virkistää joitakin kuulijoitaan, mutta ei kuljeta Jumalan sanaa voimalla ja totuudella, vaan puhuu vain muistista ja selittää ja opettaa luentoja, jotka hän on lainannut jostakin kirjoituksesta tai kuullut hengellisiltä miehiltä, hän saattaa näyttää virkistävän toisia, toiset saattavat saada [todellista] nautintoa hänen luennoistaan. Mutta luennon jälkeen jokainen sana palaa takaisin siihen lähteeseen, josta se s. 176 virtasi. Hän itse jää pelkäksi ja köyhäksi. Sillä hänellä ei ole omaa hengen aarretta, josta hän voisi ammentaa, rohkaista ja virkistää muita. Hänen on ensin virkistyttävä itse ja ”iloittava [Pyhästä] Hengestä ”2.

1.2. Kor. 6:7.

2.Luuk.10:21.

 

6.

Tästä syystä meidän on ennen kaikkea sydämen ja uskon ponnistuksella pyydettävä Jumalaa antamaan meille [armon] löytää hänen rikkautensa, Kristuksen todellinen aarre, sydämissämme [Pyhän] Hengen voimalla ja vaikutuksella. Jos me itse olemme näin ensin löytäneet Herran hyödyn, pelastuksen ja iankaikkisen elämän, niin hyödyttäkäämme myös muita, sikäli kuin se on mahdollista ja saavutettavissa,ja ammentakaamme Kristuksen aarteesta sisällämme kaikki hyvät hengelliset opetukset ja selittäkäämme taivaallisia salaisuuksia. Sillä näin on Isän hyvä tahto tahtonut asettua asumaan jokaiseen, joka uskoo ja pyytää häntä. ”Joka rakastaa minua”, hän (= Kristus) sanoo, ‘sitä Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle. ’1 Ja taas: ‘Minä ja Isäni tulemme ja asumme hänen luonaan. ’2 Näin on Isän ääretön suosio tahtonut, näin on Kristuksen käsittämätön rakkaus päättänyt, näin on Hengen sanomaton hyvyys luvannut sen. Ylistetty olkoon Pyhän Kolminaisuuden sanomaton armo!

1.Joh.14:21.

2.Ibid. [Joh.14:23.]

 

7.

Ne, jotka ovat saaneet kunnian olla ”Jumalan lapsia ‘1 ja ’ylhäältä syntyneitä” Pyhästä Hengestä 2, joilla on Kristus sisällään, joka loistaa heissä ja virkistää heitä, ovat [Pyhän] Hengen johdatuksen alaisia moninaisilla ja erilaisilla tavoilla ja kokevat armon vaikutuksen näkymättömänä sydämessä hengellisenä virkistyksenä. Siteeraamme nyt vertauksia maailmassa näkyvien nautintojen alueelta ja havainnollistamme näin jossain määrin sielun armon elämää esimerkkien avulla. Toisinaan he iloitsevat kuin kuninkaallisilla juhlaillallisilla ja riemuitsevat sanoin kuvaamattomassa ilossa ja riemussa. Toisaalla he ovat kuin morsian, joka nauttii jumalallista virvoketta yhteydessään sulhasensa kanssa. Joskus he ovat kuin ruumiittomat enkelit, jotka liikkuvat ruumiin kanssa samalla keveydellä. Pian he ovat huumaantuneita kuin juomasta, juovuksissa ilosta [Pyhässä] Hengessä jumalallisten, hengellisten salaisuuksien juomasta.

1.Room. 8: 16. 21; 9:8; Fil. 2:15; Joh.1:12; 11: 52; 1. Joh.3: 1 f.; 5: 2.

2.Joh.3; 3. 7.

 

8.

Toisen kerran he ikään kuin itkevät ja valittavat ihmissuvun puolesta ja vetoavat koko Aatamin suvun puolesta. He surevat ja itkevät, koska he ovat tulehtuneet ”Hengen rakkaudesta ”1 ihmiskuntaa kohtaan. Mutta sitten Henki sytyttää heidät taas sellaiseksi iloksi ja rakkaudeksi, että he haluavat, jos mahdollista, ottaa jokaisen ihmisen sydämeensä tekemättä eroa hyvän ja pahan välillä. Nyt [Pyhän] Hengen nöyryydessä he nöyrtyvät jokaisen ihmisolennon alle siinä määrin, että he pitävät itseään kaikkein viimeisenä ja kaikkein vähäisimpänä. Sitten taas Henki ottaa heidät vastaan sanomattomalla ilolla. Toisella kertaa he ovat kuin sankari, joka ottaa kuninkaan täydet haarniskat, lähtee taisteluun vihollista vastaan, taistelee urheasti ja voittaa heidät. Samalla tavalla myös Hengen ihminen ottaa Hengen taivaalliset aseet2, lähtee taisteluun vihollisiaan vastaan, käy sotaa heitä vastaan ja ”alistaa heidät jalkojensa alle ”3.

1.Room.15:30.

2.Vrt. Ef.6:11 ff.

3.Ps. 8: 8 [Hebr.Ps.8: 8]; 1. Kor. 15: 26; Hebr.2: 8.

 

9.

Toisinaan sielu elää suuressa rauhassa ja hiljaisuudessa ja nauttii vain hengellisestä ilosta, sanoin kuvaamattomasta autuudesta ja onnesta. Sitten taas armo opettaa sitä sanoin kuvaamattomassa oivalluksessa ja viisaudessa ja käsittämättömässä hengellisessä tiedossa asioissa, joita ei kieli eikä suu voi lausua. Muina aikoina hän on taas kuin tavallinen ihminen. Näin armo hallitsee heitä monin tavoin ja ohjaa sielua eri tavoin. Se virkistää sitä ”Jumalan tahdon mukaan ”1 ja harjoittaa sitä eri tavoin, jotta se voitaisiin esittää täydellisenä, nuhteettomana ja puhtaana taivaalliselle Isälle.

1.Gal. 1:4; 1 Joh.5:14; 1. Piet. 4:19.

 

10.

[Nämä hengelliset vaikutukset paljastavat niiden korkean tason, jotka ovat lähellä täydellisyyttä. Mainituilla moninaisilla armon virkistyksillä on eri nimet, mutta ne ovat heissä lakkaamatta aktiivisia, sillä yksi [armon vaikutus] seuraa toista. Sillä kun sielu on saavuttanut hengellisen täydellisyyden, täysin puhdistunut kaikista intohimoista, yhdistynyt ja sekoittunut ”auttamiseen”, Hengen, kanssa sanoin kuvaamattomassa yhteydessä 1, se, sekoittuneena [Pyhään] Henkeen, tulee kelvolliseksi tulemaan hengeksi, silloin siitä tulee kaikki valkeus 2, kaikki silmä, kaikki henki, kaikki ilo, kaikki riemu, kaikki riemu, kaikki rakkaus, kaikki laupeus, kaikki hyvyys ja lempeys. Sillä niin kuin meren syvyyksissä kivi on joka puolelta veden ympäröimä, niin nämä ovat kaikin tavoin yhdistyneet Pyhän Hengen kanssa ja muuttuneet Kristuksen kaltaisiksi. He kantavat vahvoja hengellisiä hyveitä muuttumattomasti sisällään, he ovat sisäisesti nuhteettomia, tahrattomia ja puhtaita.

1.Kts. h. 4:91.

2.Kts. h. 1: 2.

 

11.

Kuinka he voisivat [Pyhän] Hengen käskystä kantaa ulkoisesti pahuuden hedelmää? Ei, Hengen hedelmät loistavat heissä aina ja kaikkialla. Rukoilkaamme siis mekin Jumalaa ja rukoilkaamme luottavaisesti ja vahvassa rakkaudessa ja toivossa, että hän antaisi meille [Pyhän] Hengen taivaallisen armolahjan, että Henki myös ohjaisi meitä Jumalan tahdon mukaisesti. Henki myös johdattakoon ja ohjatkoon meitä täysin Jumalan tahdon mukaisesti ja ilahduttakoon meitä moninaisella virvoituksellaan, niin että tällaisen johdatuksen ja teräksisen armon ja hengellisen edistymisen kautta olemme kelvollisia saavuttamaan Kristuksen täydellisyyden ja täyttymyksen, niin kuin apostoli sanoo: ”Että te tulisitte täydellisiksi kaikkeen Kristuksen täydellisyyteen ‘1; ja taas: ’Kunnes me kaikki saavuttaisimme ihmisen täyden kypsyyden, Kristuksen täydellisyyden mittasuhteet ”2. Herra on luvannut sanomattoman hengellisen yhteyden salaisuudet lahjaksi kaikille, jotka uskovat häneen ja pyytävät [häntä] totuudessa. Omistakaamme siis itsemme kokonaan Herralle ja pyrkikäämme saamaan edellä mainitut tavarat. Pyhitettynä sielussa ja ruumiissa, naulittuna Kristuksen ristiin, tulkaamme iankaikkisen valtakunnan arvoisiksi ja ylistäkäämme Isää ja Poikaa ja Pyhää Henkeä aina ja iankaikkisesti. Aamen.

1.Ef. 19.

2.Ibid. [Ef.] 4:13. Preuschen l.c. Col. 925 kohdassa πλήρωμα [plērōma].

 

  1. Saarna.

1.

Kristittyjen, jotka haluavat edistyä ja kasvaa, on tehtävä itselleen väkivaltaa kaiken hyvän vuoksi, jotta he vapautuisivat heissä asuneesta synnistä ja täyttyisivät Pyhällä Hengellä.

Joka tahtoo lähestyä Herraa, tulla iankaikkisen elämän arvoiseksi, tulla Kristuksen asuttamaksi ja täyttyä Pyhällä Hengellä, niin että hän voi kantaa Hengen hedelmiä ja täyttää Kristuksen käskyt puhtaasti ja nuhteettomasti, hänen on ensimmäiseksi uskottava lujasti Herraan, omistauduttava kokonaan hänen käskyjensä opetukselle ja jätettävä maailma kaikilta osin, niin ettei kaikki hänen ajatuksensa ole minkään näennäisen maailman asian varassa. Hänen on aina ”pysyttävä rukouksessa ”1, uskottava luottavaisesti Herraan, odotettava hänen vierailuaan ja apuaan ikuisesti ja keskitettävä mielensä jatkuvasti tähän. Lisäksi hänen on pakotettava itsensä jokaiseen hyvään tekoon ja kaikkiin Herran käskyihin, koska hänessä on syntiä. Hänen on esimerkiksi tehtävä itselleen väkivaltaa nöyrtyäkseen kaikkien edessä ja pitääkseen itseään alempiarvoisena ja huonompana, ei etsiessään keneltäkään kunniaa, kiitosta tai loistoa, kuten evankeliumissa kirjoitetaan2, vaan pitäen silmiensä edessä vain Herraa ja hänen käskyjään ja haluten vain miellyttää häntä sydämen nöyryydessä, kuten Herra sanoo: ”Opettakaa minulta, sillä minä olen lempeä ja nöyrä sydämeltäni, niin te löydätte sielullenne levon ”3.

1.Ap.t. 1:14; 6:4; Room. 12:12; Kol.4:2.

2.Vrt. Joh.5:41; 7:18; 8:50, 54.

3.Matt. 11: 29.

 

2.

Samoin hänen tulisi, niin paljon kuin hän kykenee, totuttaa itsensä olemaan armollinen, rakastava, myötätuntoinen ja kiltti, niin kuin Herra sanoo: ”Olkaa kilttejä ja rakastavia, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on armollinen. ‘1 Ja taas hän sanoo: ’Jos te rakastatte minua, niin pitäkää minun käskyni. ‘2 Ja taas: ’Tehkää kaikkenne, jotta pääsisitte sisään ahtaasta portista. ”3 Kaikessa hänen tulisi muistaa täydellisesti ja elävällä tavalla Herraa ja hänen elämäänsä, lempeyttään ja käytöstään. Kaikessa hänen tulisi pitää Herran nöyryyttä ja elämää, lempeyttä ja käyttäytymistä esimerkkinä täydessä, elävässä muistissa, ”pysyä sinnikkäästi rukouksessa”, pyytää jatkuvasti luottavaisesti, että Herra tulisi ja asettuisi asumaan hänen luokseen, järjestäisi ja vahvistaisi häntä kaikkien hänen käskyjensä kautta, todellakin niin, että Herra itse tulisi sielun asunnoksi. Ja niin, sen, mitä hän nyt tekee pakotetulla, vastahakoisella sydämellä, hän tekee jonakin päivänä omasta vapaasta tahdostaan, tottumalla hyvään, aina muistaen Herraa ja aina odottaen häntä kiihkeässä rakkaudessa. Jos Herra sitten näkee tällaisen tahdon ja hänen erinomaisen innokkuutensa, [näkee, kuinka] hän aina pakottaa itsensä muistamaan Herraa ja tekemään hyvää ja johtaa sydämen, jopa vastoin hänen tahtoaan, nöyryyteen, lempeyteen ja rakkauteen, johdattaa sitä väkisin parhaansa mukaan, hän harjoittaa hänelle armoa, vapauttaa hänet vihollisistaan ja synnistä, joka hänessä asuu, ja täyttää hänet Pyhällä Hengellä. Silloin hän täyttää kaikki Herran käskyt totuudessa, ilman väkivaltaa tai ponnistelua; itse asiassa Herra täyttää hänessä omat käskynsä, ja silloin hän tuottaa Hengen hedelmiä puhtaudessa.

1.Luuk.6:36.

2.Joh.14: 15.

3.Luuk.13: 24.

 

3.

Ihmisen on ensin lähestyttävä Herraa, hänen on pakotettava itsensä tekemään hyvää, vaikka hänen sydämensä vastustaisikin, ja odotettava jatkuvasti hänen armoaan luottavaisessa uskossa. Hänen on pakotettava itsensä rakastamaan, jos hänellä ei ole rakkautta. Hänen on pakotettava itsensä sävyisyyteen, jos häneltä puuttuu sävyisyys. Hänen on pakotettava itsensä armoon ja myötätuntoon. Hänen on pakotettava itsensä sietämään halveksuntaa, olemaan kärsivällinen halveksunnassa, olemaan suuttumatta halveksunnasta tai häpeästä Raamatun sanan mukaisesti: ”Älkää tuomitko itseänne, rakkaat. ”1 Hänen on pakotettava itsensä rukoilemaan, jos häneltä puuttuu hengellinen rukous. Ja kun Jumala näkee hänen ponnistelevan ja pakottavan itsensä vastahakoisesta sydämestään huolimatta, hän antaa Hengen todellisen rukouksen, lahjoittaa hänelle todellisen rakkauden, todellisen lempeyden, sydämellisen laupeuden, todellisen ystävällisyyden, lyhyesti sanottuna hän täyttää hänet Hengen hedelmillä.

1.Room. 12:19.

 

4.

Jos joku, jolta puuttuu rukous, vain pakottaa itsensä rukoilemaan saadakseen rukouksen armon, mutta ei pakota itseään sävyisyyteen, nöyryyteen, rakkauteen ja muiden Herran käskyjen täyttämiseen eikä kanna itse huolta, vaivaudu ja ponnistele niiden toteuttamiseksi, sikäli kuin se on hänen tahdonvoimansa ja vapaan itsemääräämisoikeutensa sisällä, niin rukouksen armo annetaan hänelle joskus osittain [Pyhän] Hengen iloksi ja iloksi hänen pyynnöstään. Moraalissaan hän on kuitenkin edelleen sama kuin ennenkin. Hänellä ei ole siveyttä. Sillä hän ei ole ponnistellut eikä valmistautunut saavuttamaan sellaista (= sävyisyyttä). Hänellä ei ole nöyryyttä. Sillä hän ei ole pyytänyt sitä eikä pyrkinyt sitä hankkimaan. Hänellä ei ole rakkautta kaikkia kohtaan. Sillä hän ei ole huolehtinut siitä eikä ponnistellut anomisessa. Hänellä ei ole uskoa eikä luottamusta Jumalaan edes ponnisteluissaan. Sillä hänellä ei ole itsetuntemusta, hän ei ole vakuuttunut kyvyttömyydestään eikä ole vaivautunut hädässä pyytämään Herraa antamaan hänelle lujan uskon häneen ja todellisen luottamuksen.

 

5.

Jokaisen on pakotettava ja pakotettava itsensä rukoilemaan, vaikka hänen sydämensä ei sitä haluaisikaan; samoin luottamukseen, samoin nöyryyteen, samoin rakkauteen, samoin lempeyteen, vilpittömyyteen ja yksinkertaisuuteen, samoin ”kaikkeen kärsivällisyyteen ja pitkämielisyyteen ilolla ”1, kuten on kirjoitettu. Samoin hänen on käytettävä väkivaltaa pitääkseen itseään alhaisessa arvossa ja pitäen itseään köyhimpänä ja viimeisenä. Samoin ei pidä työllistää itseään turhilla asioilla, vaan aina työllistää itsensä ”jumalallisilla asioilla ‘2 ja puhua niistä rohkeasti ja sydämellä, eikä myöskään olla vihaisia ja huutaa Raamatun mukaan: ’Pois teistä kaikki katkeruus, kaunaa, viha, kiukku, huuto ja pilkka sekä kaikki pahansuopaisuus ”3. Samoin [hänen on pakotettava itsensä] kaikkiin ”Herran tapoihin” (= niin kuin Herra ne on antanut)4, kaikkeen hyveellisyyden harjoittamiseen, hyvään ja esimerkilliseen elämään, kaikin puolin hyvään vaellukseen, kaikkeen nöyryyteen ja lempeyteen, [pakottaen itsensä] olemaan olematta ylimielinen, ylimielinen, pöhöttynyt ja puhumatta kenenkään vahingoksi.

1.Kol.1:11.

2.1. Kor. 2:11.

3.Ef.4:31.

4.Doctrina Apostol. XI 8; Preuschen op. cit. kohdassa τρόπος [tropos] Col.1099.

 

6.

Sen, joka haluaa löytää Kristuksen hyväksynnän ja suosion, on pakotettava itsensä tekemään kaikki tämä. Jos Herra sitten näkee hänen halukkuutensa ja hyvän tahtonsa, kuinka hän pakottaa itsensä kaikkeen hyvyyteen, yksinkertaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, rakkauteen ja rukoukseen ja kääntyy niihin väkisin, niin hän antaa itsensä kokonaan hänelle, Herra itse vaikuttaa hänessä nyt totuudessa puhtaasti, vaivattomasti ja ilman pakkoa kaiken sen, mitä hän ei ennen voinut edes väkisin saada aikaan, koska synti asui hänessä. Nyt kaikki hyveen harjoitukset tulevat hänelle ikään kuin luonnollisiksi. Silloin Herra tulee, hän asuu hänessä ja hän Herrassa, hän itse (= Herra) täyttää hänessä vaivattomasti omat käskynsä ja täyttää hänet Hengen hedelmillä. Mutta jos joku vain pakottaa itsensä rukoilemaan, kunnes hän saa tämän armolahjan Jumalalta, mutta ei samalla tavalla pakota ja pakota itseään näihin edellä mainittuihin hyveisiin ja totuttele itseään niihin, hän ei voi toimia niitä aidosti, puhtaasti ja nuhteettomasti. Pikemminkin hänen on valmistauduttava mahdollisimman paljon hyvään. Toisinaan jumalallinen armo suodaan hänelle vastauksena hänen anomuksiinsa ja rukouksiinsa s. 184. Sillä Jumala on kiltti ja rakastava; hän täyttää niiden anomukset, jotka rukoilevat häntä. Mutta jos ihmisellä ei ole edellä mainittuja hyveitä, jos hän ei totuta itseään niihin, jos hän ei valmistaudu niihin, silloin, jos hän on saanut armon, hän menettää saamansa armon uudelleen ja lankeaa ylpeyteensä, tai ainakin hän ei etene eikä kasva siinä armossa, joka hänelle on myönnetty. Hän ei antaudu päättäväisesti Herran käskyihin. Sillä [Pyhän] Hengen asuin- ja leposijaa ovat nöyryys, rakkaus ja lempeys sekä muut Herran käskyt.

 

7.

[Siksi sen, joka totuudessa haluaa miellyttää Jumalaa, saada häneltä taivaallista hengellistä armoa, kasvaa ja tulla täydelliseksi Pyhässä Hengessä, on pakotettava itsensä tottelemaan kaikkia Jumalan käskyjä ja alistettava vastahakoinen sydämensä Raamatun mukaan: ”Sen tähden minä pidän kaikki sinun käskysi, vihaan kaikkea väärää tietä ”1. Aivan kuten ihminen pakottaa ja pakottaa itsensä sinnikkäästi rukoilemaan, kunnes hän on onnellisesti päässyt tähän pisteeseen, niin myös hän, jos hänellä on hyvä tahto, pakottaa ja pakottaa itsensä harjoittamaan kaikkia hyveitä ja omaksumaan hyvän käytöksen. Hän lähettää Herralle jatkuvasti vetoomuksia ja anomuksia. Ja kun hän saa anomustensa täyttymyksen, maistaa Jumalaa, saa osalliseksi Pyhästä Hengestä, silloin hän antaa hänelle annetun armolahjan kasvaa ja versoa, joka lepää hänen nöyryydessään, rakkaudessaan ja nöyryydessään.

1.Ps. 118:104 [hepreaksi: Ps. 119:104].

 

8.

Henki itse antaa hänelle tämän ja opettaa hänelle todellisen rukouksen, todellisen rakkauden ja todellisen lempeyden. Nämä hyveet olivat hänen väkivaltaisten pyrkimystensä, huoltensa ja ponnistelujensa keskipisteenä. Ja ne annettiin hänelle. Näin hän saavuttaa kasvun ja täydellisyyden Jumalassa, hän saa kunnian tulla ”valtakunnan perilliseksi ”1. Sillä nöyrät eivät koskaan kaadu. Mistä korkeudesta hän voisi pudota, koska hän on kaikkien alapuolella2? Suuri nöyryys on ylpeyttä. Suuri korotus, kunnia ja arvokkuus on nöyryyttä. Pakottakoon ja pakottakoon meidät siis vastoin sydämen tahtoa nöyryyteen, nöyryyteen ja rakkauteen, rukoilkaamme ja huutakaamme Jumalaa jatkuvasti uskossa, toivossa ja rakkaudessa siinä odotuksessa ja siinä tarkoituksessa, että hän lähettää Henkensä sydämeemme, jotta voisimme rukoilla ja anoa Jumalaa ”hengessä ja totuudessa ”3.

1.1.Jaak. 2:5.

2.2.Ὁ γὰρ ταπεινός οὐδέποτε πίπτει- πόθεν γὰρ πεσεῖν ἔχει ὑποκάτω πάντων ὤν [Ho gar tapeinos oudepote piptei: pothen gar pesein echei hypokatō pantōn ōn][ ”Sillä nöyrä ei koskaan lankea – mistä hän voisi pudota, kun on kaikkien alapuolella.”, Stiglmayrin mukaan (Sachliches und Sprachliches b. Mak. s. 24) lause.

3.Joh.4:24.

 

9.

Henki itse opettaa meille todellisen rukouksen, ”hellän laupeuden, ystävällisyyden ”1 ja kaikki Herran käskyt. Hän opettaa meitä noudattamaan niitä totuudessa ilman valitusta tai väkivaltaa. Sillä Henki osaa täyttää meidät hedelmillään. Jos me näin täytämme Jumalan käskyt hänen Henkensä kautta, joka yksin tuntee Herran tahdon, Henki tekee meistä täydellisiä hänessä, ja jos hän on täydellinen meissä, jotka olemme puhdistettuja kaikesta synnin tahrasta ja saastasta, hän esittää puhtaat, nuhteettomat sielumme kirkkaina morsiamina Kristukselle. Silloin me lepäämme Jumalassa, hänen valtakunnassaan, ja Jumala lepää meissä loputtomia ikuisuuksia. Ylistetty olkoon hänen armonsa, laupeutensa ja rakkautensa, että hän on kunnioittanut ihmissukua sellaisella kunnialla ja kirkkaudella, että hän on nostanut heidät taivaallisen Isän lapsiksi ja kutsunut heitä omiksi veljikseen. Hänelle kunnia ikuisesti ja iankaikkisesti. Aamen.

1.Kol.3: 12.

 

  1. Saarna.

1.

Vain Kristus, sisäisen ihmisen todellinen lääkäri, voi parantaa sielun ja kaunistaa sen armon vaatteella.

Jos joku on vailla jumalallista, taivaallista vaatetta, joka on [Pyhän] Hengen voima Raamatun mukaan: ”Mutta kenellä ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa. ”1 Itkeköön ja rukoilkoon Herraa, että hän saisi taivaasta tulevan hengellisen vaatteen, jolla hän pukisi sielun, joka on vailla jumalallista voimaa. Sillä sitä, jolla ei ole hengen vaatetta, ympäröi suuri häpeä ja häpeälliset intohimot. Ulkonäön maailmassa alaston ihminen kohtaa häpeää ja häpeää, ystävät vetäytyvät alastomista ystävistä ja sukulaiset omastaan. Kun [nuo] lapset näkivät isänsä peittämättömänä, he käänsivät katseensa poispäin, jotta he eivät katselisi isänsä alastonta ruumista; kävellessään taaksepäin he peittivät hänet ja käänsivät kasvonsa poispäin2. Samalla tavoin Jumala kääntää pois sielut, jotka eivät pukeudu Hengen vaatteeseen vakaumuksella, jotka eivät ole ”pukeneet päälleen Herraa Jeesusta Kristusta” voimalla jatotuudella3.

1.Room. 8:9.

2.1. Moos. 9:22 f.

3.Room. 13: 14; vrt. Gal. 3: 27.

 

2.

Jopa ensimmäinen ihminen häpesi nähdessään itsensä alastomana 1. Niin suuri häpeä piilee alastomuudessa. Jos ruumiillinen alastomuus on suuri häpeä, niin eikö intohimojen häpeä ja häpeä ole paljon suurempi, johon on puettu jumalallisesta voimasta riisuttu sielu, joka ei totuudessa pukeudu ja pue päälleen sanomatonta, katoamatonta, hengellistä vaatetta, Herraa Jeesusta Kristusta itseään? Jokaisen, joka ei ole pukeutunut tuohon jumalalliseen kirkkauteen, täytyy hävetä ja tunnustaa häpeänsä, aivan kuten Aatami häpesi ruumiillista alastomuuttaan. Ja vaikka hän teki itselleen viikunanlehdistä esiliinan 2, hän kantoi silti häpeää, koska hän tunnusti köyhyytensä. Siksi tällaisen sielun pitäisi anoa Kristusta, joka varustaa ja pukee sen sanomattomassa valossa kirkkaudellaan, ei saisi tehdä itselleen turhien ajatusten vaatetta, ei saisi pettää itseään oman vanhurskautensa näennäisyydellä eikä luulla, että sillä on hallussaan pelastuksen vaate.

1.1. Moos. 3: 7.

2.1. Moos. 3: 7.

 

 

 

3.

Jos ihminen seisoo vain oman vanhurskautensa ja pelastuksensa varassa, hänen työnsä on turhaa ja turhaa. Sillä viimeisenä päivänä käy niin, että kaikki hänen oletettu vanhurskautensa oli kuin verestä vuotava naisen liina, kuten profeetta Jesaja sanoo: ”Kaikki meidän vanhurskautemme oli kuin verestä vuotava naisen liina. ‘1 Rukoilkaamme ja anokaamme siis Jumalaa, että pukisimme päällemme pelastuksen vaatteen, ’Herramme Jeesuksen Kristuksen”, sanomattoman valkeuden. Sieluja, jotka pukeutuvat (=ovat pukeneet päälleen) häneen, ei riisuta vaatteistaan ikuisuudessa. Päinvastoin, ylösnousemuksessa myös heidän ruumiinsa loistavat siitä valon kirkkaudesta, jolla uskolliset, jalot sielut on jo puettu, kuten apostoli sanoo: ”Hän, joka on herättänyt Kristuksen kuolleista, antaa myös meidän kuolevaisten ruumiillemme elämän meissä asuvan Henkensä kautta. ”2 Ylistys hänen sanomattomalle armolleen ja sanoin kuvaamattomalle laupeudelleen!

1.[Jes.64:6 [Hebr.64:5].

2.Room. 8:11.

 

4.

Lisäksi, aivan kuten verestä vuotava nainen, joka todella uskoi ja kosketti Herran vaatteen helmaa1, sai välittömästi parannuksen ja saastaisen verenlähteen vuoto kuivui, niin jokainen sielu, joka kantaa synnin parantumatonta haavaa, saastaisen ja pahan ajatuksen lähdettä, saa parannuksen, kun se lähestyy Kristusta, saastaisen veren lähde kuivui, niin jokainen sielu, joka kantaa synnin parantumatonta haavaa, saastaisen ja pahan ajatuksen lähdettä, saa parannuksen ja pelastuksen parantumattomasta intohimojen lähteestä, kun se lähestyy Kristusta ja pyytää sitä aidossa uskossa; lähde, joka vuoti saastaisia ajatuksia, kuivuu ja kuivuu yksinomaan Jeesuksen voiman kautta. Sillä kukaan muu ei voi parantaa tätä haavaa. Tähän vihollinen pyrki Aadamin harha-askeleessa, että hän haavoitti ja pimensi ”sisäisen ihmisen”, johtavan ja Jumalaa näkevän hengen. Siitä lähtien hänen katseensa kiinnittyi pahuuteen ja intohimoihin, mutta ne jäivät suljetuiksi taivaallisille tavaroille.

1.Matt. 9: 20; Mark. 5: 25 ff.; Luuk.8:43 ff.

 

5.

Ihminen oli niin pahasti haavoittunut, ettei kukaan muu kuin Herra voinut parantaa häntä. Vain hänelle yksin se on mahdollista. Hän itse on tullut ja ottanut pois maailman synnin 1, eli hän on kuivattanut sielun ajatusten saastaisen lähteen. Sillä aivan kuten se nainen, joka vuoti verta, vaikka hän antoi kaiken omaisuutensa lääkäreille, ei saanut apua keneltäkään heistä 2, ennen kuin hän lähestyi Herraa ja kosketti hänen vaatteensa helmaa aidossa uskossa, ja [aivan kuten] hän tunsi heti paranemisen ja verenvuoto lakkasi, niin sielu, jota alun perin löi pahojen intohimojen parantumaton haava, ei voinut parantua keneltäkään vanhurskailta tai isiltä, profeetoilta tai patriarkoilta.

1.Vrt. Joh.1:29.

2.Mark.5: 26; Luuk.8: 43.

 

6.

Mooses tuli, mutta hän ei kyennyt tuomaan täydellistä parannusta. Papit, uhrilahjat, kymmenykset, sapatit, uusikuu, pesut, uhrit, polttouhrit ja kaikki muu vanhurskauttaminen tunnettiin laissa. Silti ei ollut mahdollista parantaa sielua pahojen ajatusten epäpuhtaasta virrasta. Kaikki heidän vanhurskautensa ei voinut parantaa heitä, ennen kuin tuli Vapahtaja, todellinen lääkäri, joka parantaa ilmaiseksi, joka antoi itsensä lunnaiksi ihmissuvun puolesta 1. Hän yksin toteutti suuren, pelastavan sielun lunastuksen ja parantumisen. Hän on vapauttanut sen orjuudesta, johdattanut sen ulos pimeydestä ja kirkastanut sen omalla valollaan. Hän on kuivattanut sielun sisällä kuohuvien epäpuhtaiden ajatusten lähteen. Sillä ”katso”, siinä sanotaan, ”Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin ”2.

1.Vrt. Matt. 20: 28; Mark. 10: 45.

2.Joh.1:29.

 

 

7.

Heidän omat maalliset lääkkeensä, toisin sanoen pelkästään heidän vanhurskauden tekonsa, eivät kyenneet parantamaan heitä niin suuresta näkymättömästä haavasta ja tekemään heitä terveiksi. Ei, ainoastaan Pyhän Hengen lahjan taivaallisen, jumalallisen luonteen ansiosta, ainoastaan tämän lääkkeen ansiosta ihminen parani ja tuli eloon, hänen sydämensä puhdistui Pyhän Hengen vaikutuksesta. Vaikka tuota naista ei voitu parantaa ja hän oli haavoittunut, hänellä oli silti jalat tulla Herran luo ja löytää parannus. Lisäksi, vaikka tuo sokea mies ei voinut kävellä ja tulla Herran luo [yksin], koska hän ei nähnyt, hän korotti silti äänensä kovemmalle kuin enkeli. Sillä hän huusi: ”Daavidin Poika, armahda minua!”1 Tällaisen uskon perusteella hän parani, ja Herra tuli hänen luokseen ja teki hänet näkeväksi. Niinpä sielulla, vaikka se on haavoittunut häpeällisten intohimojen haavoista ja synnin pimeyden sokaisema, on yhä tahtoa huutaa ja kutsua Jeesusta, jotta hän itse tulisi ja toisi sielulle ”iankaikkisen pelastuksen ”23.

1.Mark. 10:47; Luuk.18:38; vrt. Matt.20:31.

2.Hebr. 9:12.

3.Stiglmayr (Sachl. u. Sprachl. b. Mak. s. 831) huomauttaa, että kahden sokean miehen esimerkkiä (Matt. 20, 31) hyödyntää samalla tavalla Cassianus (Coll. 3, 19, 3. 4). Samankaltaisia ajatuksia esittää ”semipelagianismin vanhimmista edustajista tärkein”, Faustus Rejistä (De gratia 1, 16 ed. Engelbrecht s. 52 f.).

 

8.

Jos sokea mies ei olisi huutanut ääneen, jos verinen nainen ei olisi lähestynyt Herraa, he eivät olisi parantuneet. Samalla tavalla ne, jotka eivät tule Herran luo omasta vapaasta tahdostaan ja päätöksestään ja rukoile ”uskon täyteydellä ”1, eivät saa parannusta. Miksi he sitten paranivat heti uskonsa jälkeen ja miksi meitä ei ole vielä parannettu kätketyistä intohimoistamme? Loppujen lopuksi Herra on enemmän huolissaan kuolemattomasta sielusta kuin ruumiista. Mutta kun se (= sielu) on saanut näön Hänen mukaansa, joka sanoo: ”Avaa silmäni ”2, se ei enää koskaan ikuisuudessa ole sokea. Kun se on parantunut, se ei enää haavoitu. Sillä jos Herra huolehti kuolevaisista ruumiista tullessaan maan päälle, kuinka paljon enemmän hän huolehtii kuolemattomasta sielusta, joka on luotu hänen kuvakseen. Ainoastaan epäuskomme, eripuraisuutemme vuoksi, koska emme rakasta häntä koko sydämestämme ja usko häneen totuudessa, emme ole vielä saavuttaneet hengellistä parantumista ja pelastusta. Uskokaamme siis häneen ja lähestykäämme häntä totuudessa, niin että hän voi lähitulevaisuudessa vaikuttaa meissä todellista parantumista. Sillä hän on luvannut ”antaa Pyhän Hengen niille, jotka häntä pyytävät ”3, avata niille, jotka kolkuttavat, ja antaa etsivien löytyä4. Ja se, joka on antanut lupauksen, ei valehtele5. Hänelle olkoon kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti. Aamen.

1.Hebr.10:22.

2.Ps. 118:18 [hepreaksi Ps. 119:18].

3.Luuk.11: 13.

4.Matt. 7:7; Luuk.11:9.

5.Vrt. Tiit. 1:2.

 

  1. Saarna.

1.

Kristityn ihmisen kohtalona on kaksinkertainen taistelu 1, nimittäin sisäinen ja ulkoinen taistelu. Toinen koostuu maallisista häiriötekijöistä luopumisesta, toinen suuntautuu pahuuden henkien hyökkäyksiä vastaan.

Hänellä, joka todella haluaa miellyttää Jumalaa ja joka totuudessa vihaa jumalattomuuden vihollispuoluetta, on kaksi taistelua ja kaksi riitaa käytävänä. Tämän elämän ilmeisessä maailmassa hänen on luovuttava maallisista häiriötekijöistä, rakkaudesta maallisiin siteisiin ja syntisiin intohimoihin. Salassa hänen on taisteltava itse jumalattomuuden henkiä vastaan, joista apostoli sanoi: ”Meidän ei pidä sotia lihaa ja verta vastaan, vaan ruhtinaskuntia vastaan, voimia vastaan, tämän pimeyden maailman (= tämän syntisen maailman hallitsijoita)2, taivaallisissa olevia jumalattomuuden henkiä vastaan ”3.

1.Vrt. Hebr.12:1.

2.Preuschen op. cit. kohdassa κοσμοκράτωρ [kosmokratōr] Col. 622.

3.Ef.6: 12.

2.

Ihminen on ollut sidottu kahdella tavalla ja kahdella siteellä siitä lähtien, kun hän rikkoi käskyn ja joutui ulos paratiisista: tämän elämän, elämän ehtojen ja maailman rakkauden, lihallisten halujen ja himojen, rikkauden ja kunnian, luotujen olentojen, vaimon, lasten ja sukulaisten, isänmaan, paikkojen, vaatteiden, lyhyesti sanottuna kaikkien näkyvien asioiden kautta. Näistä asioista, kuten Jumalan sana käskee, hänen tulisi vapautua omasta vapaasta tahdostaan. Sillä jokainen kantaa vapaaehtoisesti kaikkien näiden näkyvien asioiden siteet. Vasta kun hän on vapauttanut itsensä kaikesta tästä, hän voi täyttää käskyn täydellisesti. Mutta sisäisesti sielu on pahan henkien pauloissa, aidoissa ja muureissa ja pimeyden kahleilla sidottuna. Siksi se ei kykene rakastamaan Herraa niin kuin se tahtoo, uskomaan niin kuin se tahtoo ja rukoilemaan niin kuin se tahtoo. Sillä ensimmäisen ihmisen harha-askeleesta lähtien olemme kohdanneet ristiriitoja kaikkialla näkyvissä ja näkymättömissä maailmoissa.

3.

Jos siis joku, joka kuulee Jumalan sanan, ryhtyy taisteluun, hylkää elämän asiat ja maailman kahleet, hylkää kaikki lihalliset nautinnot, irrottautuu kaikesta tästä, takertuu Herraan ja omistautuu hänelle, hän voi tunnistaa, että toinen taistelu, toinen kätketty konflikti on vahvistumassa hänen sydämessään, että toinen sota, toinen taistelu pahojen henkien hyökkäyksiä vastaan on vielä käymättä. Ja jos hän näin pysyy luottavaisessa uskossa ja vahvassa kärsivällisyydessä ja huutaa Herraa ja odottaa häneltä apua, silloin hän voi jo saavuttaa vapautuksen kahleista ja köysistä ja aidoista ja pahojen henkien pimeydestä, jotka ovat kätkettyjen intohimojen vaikutuksia.

 

4.

Tämä sota voidaan lopettaa vain Jumalan armon ja voiman avulla. Sillä kukaan ei pysty omin voimin pääsemään eroon pahan (=paholaisen) ajatusten vastarinnasta ja petollisuudesta sekä näkymättömistä intohimoista ja juonista. Sillä niin kauan kuin joku on kiinni tämän maailman näkyvissä asioissa, kietoutuneena moninaisiin maallisiin siteisiin ja pahojen intohimojen pakottamana, hän ei edes tunnista, että hänen sisällään on toinen taistelu ja riita ja sota. Sillä voi hyvin olla, että vasta kun ihminen nousee taisteluun, kun hän haluaa vapautua näistä näkyvistä, maallisista siteistä ja maallisista asioista ja lihallisista himoista, kun hän alkaa kiintyä Herraan ja luopuu tästä maailmasta, vasta silloin hän voi tunnistaa sisällään riehuvan intohimojen taistelun, sisäisen sodan ja pahat ajatukset. Sillä niin kauan kuin joku, kuten sanoin, ei taistele ja kieltäydy maailmasta, ei täydestä sydämestään sanoudu irti maallisista haluista eikä tahdo yhtyä kokonaan Herraan, hän ei tunne pahuuden kätkettyjen henkien petosta ja salaisia pahoja intohimoja. Päinvastoin, hän on itselleen vieras. Sillä hän ei tiedä eikä tunnista, että hän kantaa itsessään kätkettyjä haavoja ja intohimoja. Hän on edelleen vapaaehtoisesti sidottu näkyvään ja vangittu maailman asioihin.

 

5.

Joka totuudessa kieltää maailman, taistelee ja heittää pois maan taakan, nousee turhien halujen ja lihallisten himojen, maineen, herruuden ja inhimillisten kunnianosoitusten yläpuolelle ja repii itsensä koko sydämestään irti niistä, jolloin Herra sitten myös näkymättömästi auttaa tässä näkyvässä taistelussa, siinä määrin kuin tahto kieltää maailman, se, joka pysyy lujasti Herran palveluksessa ja takertuu häneen täydellisesti ruumiilla ja sielulla, kohtaa ristiriitoja, salattuja intohimoja ja näkymättömiä kahleita, salaisen sodan ja salaisen kamppailun ja riidan. Niinpä hän rukoilee Herraa ja saa taivaalliset hengelliset aseet, jotka siunattu apostoli luettelee: ”Vanhurskauden haarniskan, pelastuksen kypärän, uskon kilven ja Hengen miekan. ‘1 Näillä aseilla varustautuneena hän pystyy ’pysymään lujana paholaisen salaisia juonia vastaan ”2 tulevassa pahuudessa. Jos hän on hankkinut nämä aseet rukouksen, sinnikkyyden, anomisen ja kaikenlaisen paastoamisen kautta 3, mutta ennen kaikkea uskon kautta, hän pystyy käymään taistelua ”maailman voimia, valtoja ja herroja vastaan ”4. Ja jos hän on näin voittanut vihollisvoimat Hengen myötävaikutuksella ja henkilökohtaisella innollaan kaikissa hyveissä, hänestä tulee iankaikkisen elämän arvoinen ja hän kirkastaa Isää ja Poikaa ja Pyhää Henkeä. Hänelle olkoon kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti. Aamen.

1.Ef.6: 14; 17:16; 17: 17.

2.Ibid. [Ef.6:11.]

3.Vrt. ibid [Ef.] 6:18.]

4.Ibid. [6:12.}

 

  1. Saarna.

1.

Tästä elämästä lähtevien kaksijakoinen tila.

Kun ihmissielu lähtee ruumiista, sen kanssa tapahtuu suuri mysteeri. Jos se on syyllistynyt syntiin, tulevat demonien joukot, pahaenteiset enkelit ja pimeyden voimat, tarttuvat tuohon sieluun ja pitävät sitä omassa seurassaan. Kenenkään ei pitäisi yllättyä tästä. Sillä jos [ihminen] oli jo elämässä ja tässä maailmassa [niiden] alamainen, totteli ja oli niiden orja, kuinka paljon enemmän he ottavat hänet haltuunsa ja pitävät häntä hallussaan, kun hän lähtee tästä maailmasta. Mitä hyvään tulee, teidän on kuitenkin ajateltava asiaa näin: Jumalan pyhillä palvelijoilla on jo nyt enkelit rinnallaan, ja pyhät henget ympäröivät ja suojelevat heitä. Kun he lähtevät ruumiista, enkelikuorot ottavat heidän sielunsa haltuunsa, puhtaaseen maailmaan. Ja niin he johdattavat heidät Herran luo1.

1.Samanlaisia ajatuksia löytyy munkki Gerontiuksen († 485) Pyhän Melanian († 439) elämänkerran viimeisestä luvusta, jonka Pyhä Krottenthaler on kääntänyt saksaksi Kirkkoisien kirjaston teoksessa, vol. Palladius. Gerontius.” Kempten-München 1912, s. 498: ”Iloiten hän (= Melania) nousi taivaaseen. . Vihamieliset voimat eivät ylittäneet hänen tietään, sillä he eivät voineet löytää hänestä mitään sopivaa. Mutta pyhät enkelit ottivat hänet iloisesti vastaan. . . Samoin he tervehtivät pyhiä profeettoja ja apostoleja suurella ilolla ja ottivat heidät kuoroonsa. . . Pyhät marttyyrit … lähtivät häntä vastaan riemuiten.” – Kuten Krottenthaler tunnusti, löydämme lähes samat lauseet Rooman kirkon kuolevien rukouksessa. Ordo commendationis animaen Deus misericors -rukouksessa sanotaan: ”Jos sielusi lähtee ruumiista, niin kiiruhda sinua vastaan hohtava enkelijoukko!”. Astukoon luoksesi apostolien tuomarikollegio! Tervehtiköön sinua hohtava marttyyrien riemuvoittoinen armeija!”” Samat ajatukset sisältyvät myös joihinkin nykypäivän roomalaisen hautajaisriitin rukouksiin. Kun ruumista kannetaan haudalle, kirkko lähettää papin välityksellä vainajan perään kauniin rukoustoiveen: ”Tulkaa hänen avukseen, Jumalan pyhät!”. Tulkaa häntä vastaan, Herran enkelit! Ottakaa hänen sielunsa vastaan ja esittäkää se Korkeimmalle! Ottakaa vastaan, Kristus, joka kutsui teidät. Aabrahamin helmassa (Luuk.16:22 f.) enkelit johdattakoot sinua.”. Saavuttuaan lähelle hautaa pappi jatkaa: ”Enkelit johdattakoot sinut paratiisiin, marttyyrit ottakoot sinut vastaan saapuessasi ja johdattakoot sinut Jerusalemin pyhään kaupunkiin. Enkelikuoro ottakoon sinut, jotta saisit ikuisen levon Lasaruksen, entisen köyhän, kanssa.” – Pyyntö tulla vastaanotetuksi ”Aabrahamin syliin” löytyy jo Apostolisissa konstituutioissa (8, 41) olevasta hautausrukouksesta, joka Funkin mukaan on peräisin Syyriasta (Antiokiasta) noin vuodelta 400, sekä rukouksesta, jonka Pseudo-Dionysios Areopagita lausuu 5. vuosisadan lopulla tai 6. vuosisadan alussa Syyriassa kirjoitetussa teoksessaan ”Ecclesiastical Hierarchy” (c. VII § 4) ja jonka piispa lausuu ruumiin edessä.

 

  1. Saarna.

1.

Kuten kuninkaallista, kallisarvoistahelmeä1 voivat kantaa vain kuninkaalliset jälkeläiset, niin taivaallista helmeä voivat kantaa vain Jumalan lapset.

Suuri, kallisarvoinen, kuninkaallinen helmi, joka kuuluu kuninkaalliseen diademiaan, kuuluu vain kuninkaalle. Vain kuningas voi kantaa tätä helmeä. Kukaan muu henkilö ei saa käyttää tällaista helmeä. Näin ollen joku, joka ei ole syntynyt kuninkaallisesta, jumalallisesta hengestä, joka on saavuttanut taivaallisen, kuninkaallisen aateliston ja on Jumalan lapsi, kuten on kirjoitettu: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi ”2, ei voi kantaa taivaallista, kallisarvoista helmeä, sen sanoin kuvaamattoman valon kuvaa, joka on Herra 3. Hän ei ole kuninkaan poika. Ne, joilla on helmi ja jotka sitä kantavat, elävät ja hallitsevat Kristuksen kanssa ikuisesti. Sillä näin apostoli sanoi: ”Niin kuin me olemme kantaneet maallisen kuvan, kantakaamme myös taivaallisen kuvan ”4.

1.”Suuri helmi”, joka monien muiden helmien ja jalokivien ohella esiintyy roomalaisten keisareiden diademissa Konstantinuksesta Suuresta lähtien (ks. Pauly-Wissowa, Real-enz. d. klass. Altertumswissenschaften, Bd. V 1 (Stuttgart 1905), s. 305), Origenes tulkitsi (Migne, P. G. XIII 856 A) sen jo viittaavan Kristukseen. Ks. Stiglmayr (Stimmen aus Maria-Laach, B. 80 (1911) 424 1).

2.Joh.1:12.

3.Matt. 13: 46.

4.1. Kor. 15: 49

 

2.

Niin kauan kuin hevonen laiduntaa metsässä villieläinten kanssa, se ei tottele ihmisiä. Mutta jos se vangitaan kesytettäväksi, sille asetetaan kovat ohjakset, kunnes se oppii kävelemään rivissä ja oikeassa asennossa. Sen jälkeen kokenut ratsastaja kouluttaa sen sotakuntoon. Sitten sille asennetaan haarniskat, nimittäin rintapanssari ja haarniskalevyt, ja sen eteen ripustetaan ensin ohjakset ja sitten ravistellaan sitä sen silmien edessä, jotta se tottuu siihen eikä säikähdä. Ratsastaja kouluttaa hevosen tällä tavoin. Jos se ei opi mitään, se ei voi lähteä sotaan. Mutta jos se oppii ja tottuu sodankäyntiin, niin heti kun se haistaa jotain ja kuulee sotahuudon, se on valmis ja halukas hyökkäämään vihollisen kimppuun. Pelkästään sen hirnuminen pelottaa vihollisen. Samalla tavalla sielu, joka on ollut villi ja kesyttämätön syntiinlankeemuksesta lähtien, asuu maailman erämaassa villipetojen, pahuuden henkien, keskellä ja on synnin palveluksessa. Heti kun se kuulee Jumalan sanan ja uskoo, se jättää syrjään villit tapansa ja lihallisen mielensä, [Pyhän] Hengen ohjaamana ohjaksissa, ja se nousee Kristuksen selkään ja hallitsee ohjaksilla. Nyt se joutuu ahdistuksen, kurin ja ahdistuksen alaiseksi, jotta Henki voisi koetella sitä ja vähitellen kesyttää sen. Vähitellen synti hänessä vähenee ja katoaa. Ja niin sielu saa ”vanhurskauden haarniskan, pelastuksen kypärän, uskon kilven ja Hengen miekan”.1 Sitä opetetaan käymään sotaa vihollisiaan vastaan. Niinpä ”Herran Hengellä ‘2 varustautuneena se taistelee pahuuden henkiä vastaan ja ’sammuttaa pahan (= paholaisen) liekehtivät nuolet ”3. Sillä ilman Hengen aseita se ei astu taistelujoukkoon. Mutta Herran aseiden kanssa, heti kun hän kuulee ja saa tietää kiivaista sodista, hän lähtee liikkeelle sotahuudoin ja taisteluhuudoin, ja kuten Job4 sanoo, viholliset kaatuvat hänen rukouksensa äänestä. Kun hän on näin taistellut ja voittanut Hengen kautta, hän kantaa voiton seppelettä suurella luottamuksella ja nauttii rauhaa taivaallisen Kuninkaan kanssa5. Hänelle olkoon kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti. Aamen.

1.Ef.6: 14; 17:16; 17: 17.

2.Luuk.4:18; Ap.t. 5:9; 8:39.

  1. Ef.6: 16.

4.Tätä kohtaa ei löydy Jobin kirjasta, sitä ei löydy lainkaan Pyhistä Kirjoituksista. Sitä vastoin ilmaus ”φωνὴ τῆς δεήσεως” [”phōnē tēs deēseōs”] esiintyy Ps 5:3 ja 114:1 [Hebr 5:3 ja 116:1].

5.Stiglmayr (Sachl. u. Sprachl. b. Mak. s. 28) on löytänyt lähteen, ”josta Mak. on saattanut ammentaa vertauksen idean ja ytimen, vaikkei kaikkia yksittäisiä piirteitä”. Se on Gregorius Nyssalainen (In cant. cant. hom. 3 Migne, P. G. XLIV 817 D s. f.) tai Methodius Olympialainen (”Gastmahl” 8, 12).

 

 

 

  1. Saarna.

1.

Kristillinen valtio on kuin kauppiaat ja hapate. Sillä niin kuin kauppiaat keräävät maallisia voittoja, niin myös he keräävät ajatuksia, jotka ovat hajallaan ympäri maailmaa. Ja aivan kuten hapate hapattaa koko massan, niin synnin hapate läpäisee koko Aatamin suvun. Kristus kuitenkin laittaa taivaallisen hapatteen uskovien sieluihin.

Kristityt ovat kuin kauppiaat, jotka tekevät itselleen suuren voiton. Sillä niin kuin jälkimmäiset keräävät maallista voittoa maan päältä, niin myös edelliset keräävät kaikkien hyveidensä ja [Pyhän] Hengen voiman avulla yhteen sydämensä ajatukset, jotka ovat hajallaan tässä maailmassa, koko maan päältä, joka on hyvin suuri ja todellinen kauppamaa. Tämä maailma on vastakohta ylemmälle (=taivaalliselle) maailmalle ja nykyinen aika on vastakohta ylemmälle (=taivaalliselle) ajalle. Siksi kristityn on Pyhien Kirjoitusten mukaan kieltäydyttävä maailmasta, siirryttävä ja siirryttävä hengellään nykyisestä ajasta, jossa hänen henkensä asuu ja on petetty Aadamin harha-askeleesta lähtien, toiseen aikaan ja asuttava mielensä kanssa Jumaluuden ylemmässä (= taivaallisessa) maailmassa, kuten sanotaan: ”Mutta meidän vaelluksemme on taivaallisessa ”1.

1.Fil. 3: 20.

 

2.

Tämä on kuitenkin mahdotonta, jos sielu ei luota Herraan koko sydämestään ja kiellä tätä maailmaa. Ainoastaan jumalallisen Hengen voima kykenee kokoamaan sydämen, joka on hajallaan ympäri maailmaa, Herran rakkauteen, [vain sen kautta] mieli voi kääntyä ikuiseen maailmaan. Sillä Aadamin harha-askeleen jälkeen sielun ajatukset ovat kääntyneet pois Jumalan rakkaudesta ja hajonneet tähän maailmaan sekoittuen maallisiin, maallisiin ajatuksiin. Väärästä askeleestaan johtuen Aadam otti itseensä pahojen intohimojen hapatteen, kuten myös hänen jälkeläisensä osallisuuden kautta. Koko Aatamin suku otti osaa tähän hapatukseen. Ja lopulta ihmiskunnan syntiset intohimot etenivät ja kasvoivat siinä määrin, että he vajosivat jopa haureuteen ja hemmotteluun, epäjumalanpalvelukseen ja murhaan ja muihin rikoksiin, kunnes [lopulta] ihmiskunta oli pahuuden hapattama. Pahuus kasvoi ihmisissä niin voimakkaaksi, että he eivät enää uskoneet Jumalan olemassaoloon, vaan palvoivat elottomia kiviä eivätkä kyenneet enää edes muodostamaan käsitystä Jumalasta. Synnillisten intohimojen hapate hapatti vanhan Aatamin sukupolvea siinä määrin.

 

3.

Niinpä Herra päätti [maallisen] oleskelunsa aikana kärsiä kaikkien puolesta, ostaa heidät omalla verellään1, vuodattaa hyvyyden taivaallista hapatetta synnin ikeen alla kumartuneisiin uskoviin sieluihin, ja tällä tavoin sitten vaikuttaa kaiken käsketyn vanhurskauden ja kaikkien hyveiden edistymistä ja kasvua heissä, kunnes he olivat hapatettuja niin, että he muodostivat ykseyden hyvässä, ja pyhän Paavalin sanojen mukaan ”tulivat yhdeksi hengeksi Herran kanssa ”2. Ilkeys ja pahuus eivät voi enää edes päästä sen sielun mieleen, joka on täysin hapatettu jumalallisella Hengellä. Sillä, kuten sanotaan, ”rakkaus ei ajattele pahaa” jne.3. Todellakin, ilman taivaallista hapatetta, joka on jumalallisen Hengen voima, on mahdotonta, että sielu hapatetaan Herran rakkaudella ja saavuttaa elämän. Toisaalta Aatamin sukupolvi ei olisi voinut päästä niin pitkälle pahuudessa ja ilkeydessä, ellei pahuuden hapate eli synti, joka on tietty saatanan hengellinen ja järkiperäinen voima, olisi tunkeutunut siihen.

1.Vrt. Ilm. 5:9; 2. Piet. 2:1; 1. Kor. 6:20; 7:23.

2.1. Kor. 6:17.

3.Ibid. [1. Kor. 13: 5 ff. Tavallinen käännös on: ”Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa”.

 

4.

Jos joku vaivaa vehnäjauhoja mutta ei lisää niihin hapatetta, vaikka hän kuinka paiskoo, kääntää ja työstää sitä, massa jää happamattomaksi ja syömäkelvottomaksi. Mutta jos hapatetta lisätään, se vetää koko jauhomassan puoleensa ja hapattaa sen kokonaan. Näin sanoi myös Herra vertauksessa [Jumalan valtakunnasta]: ”Taivasten valtakunta on kuin hapate, jonka eräs nainen otti ja sekoitti kolmeen mitalliseen jauhoja, kunnes koko massa hapatettiin. ”1 Tai joku käyttää kaiken ahkeruutensa lihan käsittelyyn. Vain suola, joka tappaa madot ja poistaa pahan hajun, jätetään pois. Seurauksena on, että liha haisee ja mätänee ja tulee ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi. Kuvittele nyt koko ihmiskunta lihana ja happamattomana massana. Mutta ajatelkaa Pyhän Hengen jumalallista olemusta suolana ja hapatuksena toisesta maailmasta. Jos Hengen taivaallista hapatetta ja jumaluuden hyvää, pyhää suolaa ei sekoiteta ja panna tuosta maailmasta ja tuosta isänmaasta peräisin olevaan langenneeseen ihmisluontoon, sielu ei pääse eroon jumalattomuuden hajusta, sitä ei hapateta niin, että se menettää raskautensa ja vapautuu jumalattomuuden hapatuksesta.

1.Matt. 13:33; Luuk.13:21.

 

5.

Jos sielu luulee, että se voi tehdä, organisoida ja toteuttaa jotakin yksin ja luottaa vain omaan voimaansa ja uskoo, että se voi saada aikaan täydellisen teon itsensä kautta ilman hengen yhteistyötä, se erehtyy pahasti. Sillä sielu, joka luulee voivansa saada aikaan täydellisen puhtauden yksinään ja itsensä kautta ilman henkeä, ei sovi taivaallisiin maailmoihin, ei sovi valtakuntaan. Sillä jos henkilö, joka on intohimojen vaikutuksen alaisena, ei lähesty Jumalaa, kieltäydy maailmasta ja luottavaisesti ja kärsivällisesti toivoo saavansa luonnolleen vierasta hyvää, joka on Pyhän Hengen voima, jos Herra ei istuta sieluun jumalallista elämää ylhäältä päin, niin tällainen ihminen ei tunne todellista elämää eikä raitistu aistien huumauksesta, Hengen valo ei koskaan loista pimennettyyn sieluun ja anna pyhän päivän loistaa siinä, hän ei koskaan herää tietämättömyyden mahtavasta syvästä unesta eikä näin ollen koskaan saavuta Jumalan voiman ja armon vaikutuksen kautta todellista Jumalan tuntemusta.

 

 

 

6.

Jos ihminen ei ole kelvollinen vastaanottamaan armoa uskon kautta, hän on kelvoton ja sopimaton valtakuntaan. Jos hän sitä vastoin on saanut Hengen armon, jos hän ei käänny siitä pois missään suhteessa, jos hän ei pilkkaa armoa huolimattomuudella ja pahuudella, jos hän siis käy jatkuvaa taistelua eikä ”surkuttele Henkeä ”1, silloin hän voi saavuttaa iankaikkisen elämän. Sillä aivan kuten ihminen havaitsee pahuuden vaikutukset intohimoista, vihasta ja himosta, kateudesta ja murheesta, pahoista ajatuksista ja muista vääristymistä, niin hänen on koettava Jumalan armo ja voima hyveissä, rakkaudessa ja hyvyydessä, ilossa, lempeydessä ja jumalallisessa ihastuksessa. Vain näin voi tapahtua samankaltaisuus ja sekoittuminen 2 hyvään, jumalalliseen luontoon, armon armolliseen, pyhään voimaan. Jos [hyvä] tahto osoittautuu vuosien mittaan edistykselliseksi ja kasvavaksi, jos se aina yhdistyy armon kanssa ja löytää sen suosion, silloin siitä tulee edistyksensä mukaisesti läpikotaisin hengellinen, ja siten Hengen pyhittämänä ja puhdistamana se osoittautuu valtakunnan arvoiseksi. Ylistys ja ylistys olkoon tahrattomalle Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle aina ja iankaikkisesti. Aamen.

1.Ef.4: 30.

2.Ks. 4:91.

 

  1. Saarna.

1.

Tässä homiliassa opetetaan, että vain Kristuksen vahvistamalla ihmisellä on voima voittaa pahan (= paholaisen) loukkaukset ja mitä niiden on tehtävä, jotka etsivät jumalallista kunniaa. Se opettaa myös, että Aadamin tottelemattomuuden kautta olemme joutuneet himokkaan lihan orjuuteen, josta meidät pelastetaan ristin salaisuuden kautta. Lopuksi se opettaa meille kyynelten ja jumalallisen tulen suuresta voimasta.

Ne, jotka kantavat sisällään jumalallista lakia, ”jota ei ole kirjoitettu heihin musteella” ja kirjaimilla, vaan joka on istutettu ”lihan sydämiin ‘1, nämä ovat ’valaistuneita kuin heidän henkensä silmät ‘2 (= heidän henkensä on valaistu), he pyrkivät aina toivoon, jota (jonka kohde) ei havaita ja ’nähdä ”3, vaan joka on näkymätön ja hengellinen. He kykenevät voittamaan pahan (= paholaisen) hyökkäykset voittamattomalla voimalla. Ne kuitenkin, joita ei ole leimattu Jumalan sanalla ja opastettu jumalalliseen lakiin, ”paisuvat ilman syytä ”4 ja luulevat voivansa tuhota synnin mahdollisuudet vapaassa itsemääräämisoikeudessa, vaikka vasta ristin salaisuuden kautta julistetaan tuomio5. Vapaa itsemääräämisoikeus, joka on ihmisen vallassa, piilee siinä, että hän voi vastustaa paholaista, mutta ei siinä, että hän voi täysin [yksinään] vahvistaa intohimojen hallinnan. ”Sillä ellei Herra rakenna taloa”, sanotaan, ” ja vartioi kaupunkia, niin vartija vartioi turhaan ja rakentajat tekevät turhaan työtä ”6.

1.2.Kor 3:3; Hes.11:19; 36:26.

2.Ef.1: 18. Preuschen op. cit. kohdassa φωτίζω [phōtizō] Col. 1148.

3.Room.8: 24 f.

4.Kol. 2:18.

5.Vrt. Room. 8:3.

6.Ps. 126: 1 [Hebr. Ps. 127, 1].

 

2.

On mahdotonta, että se, joka ei ole ensin puhdistanut itseään niin pitkälle kuin se on inhimillisesti mahdollista ja jota ei ole vahvistanut se, joka sanoi apostoleilleen: ”Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa ‘2, voi ’vaeltaa kyykäärmeiden ja basiliskojen päällä, tallata leijonien ja lohikäärmeiden päällä”. Sillä jos ihmisluonto kestäisi Pyhän Hengen ”täydellisen haarniskan” ”paholaisen juonittelua vastaan ‘3, apostoli ei olisi sanonut: ’Mutta rauhan Jumala murskaa saatanan välittömästi jalkojenne alle ”4. Ja taas: ”Herra tappaa hänet suunsa henkäyksellä. ‘5 Siksi meille on annettu käsky rukoilla Herralta: ’Älä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.”6 Sillä jos meitä ei suojele vahvempi apu ”pahan tulisilta nuolilta”7 ja jos meitä ei kunnioiteta [Jumalan] poikamaisuudella, elämämme on turhaa. Sillä me olemme kaukana Jumalan voimasta.

1.Ibid. [Ps. 90:13 [hepreaksi Ps. 91:13].

2.Luuk.10:19.

3.Ef.6:11.

4.Room. 16:20.

5.2. Tess.2:8.

6.Matt. 6:13.

7.Ef.6:16.

 

3.

Joka haluaa päästä osalliseksi jumalallisesta kirkkaudesta ja nähdä Kristuksen kuvan hänen ylimmässä johtoajatuksessaan1 (= hengessään) kuin peilissä, sen on voimallisesti 2 etsittävä Jumalan apua yötä päivää kyltymättömällä rakkaudella ja sammumattomalla halulla sekä koko sydämensä voimalla. Mutta tätä hän ei voi mitenkään saavuttaa, ellei hän, kuten olemme sanoneet, ensin kieltäydy maailman nautinnoista ja sen vihamielisen vallan himoista, joka vastustaa valoa, tekee pahuutta, estää hyviä tekoja ja on läpeensä vihamielinen. Jos nyt haluatte tietää, miksi me, jotka olimme luotu kunniaksi ja paratiisin asukkaiksi, lopulta vajosimme järjettömien eläinten tasolle, meistä tuli niiden kaltaisia ja jätimme tahrattoman kirkkauden, niin tietäkää tämä: Tottelemattomuuden kautta meistä on tullut himokkaan lihan orjia, olemme sulkeneet itsemme pois elävien siunatusta maasta, olemme joutuneet vankeuteen ja ”istumme yhä Babylonian jokien varrella”.3 Ja koska meitä pidetään yhä Egyptissä, emme ole vielä saaneet osaksemme lupauksen maata, ”joka virtaa maitoa ja mettä ”4. Meihin ei ole vielä sekoittunut ”vilpittömyyden hapanta”, vaan olemme edelleen ”pahuuden hapatuksessa”.5 Sydämiämme ei ole vielä pirskotettu Jumalan verellä. Sillä helvetin paula ja jumalattomuuden koukku ovat vielä siinä.

1.Ilmaisua τὸ  ἡγεμονικόν [to hēgemonikon] = ylin ohjaava periaate käyttävät sekä pakanalliset että kristityt kirjoittajat.

2.ἐνδυνάμει [en dynamei] Mark. 9:1; Room. 1:4; Kol.1:29; 2. Tess.1:11.

3.Ps. 136: 1 [hepr. Ps. 137: 1].

4.Exod. 3: 8, 17; 13: 5; 33: 3; Lev. 20: 24; Num. 13: 28; 14: 8; Deut. 6,: 3; 11: 9; 26: 9, 15; 27: 3; 31: 20; Joos. 5: 6; Saarn. 46: 10 [= Ekklisiastikus = Sirach]; Jer. 11: 5; 33: 22; Bar. 1: 20; Hes. 20: 6.

  1. 1. Kor. 5:8.

 

4.

Emme ole vielä saaneet Kristuksen pelastavaa autuutta. Sillä ”kuoleman pisto on vielä juurtunut meihin”.1 Emme ole vielä ”pukeneet päällemme uutta ihmistä, joka Jumalan mukaan on luotu pyhyyteen”. Sillä me emme ole vielä riisuneet pois vanhaa ihmistä, joka on turmeltunut petollisten himojen mukaan. ”2 Me emme vielä ‘kanna taivaallisen kuvaa ’3 emmekä ole ‘yhdenmukaisia’ hänen kirkkautensa kanssa4. Me emme vielä ”palvo Jumalaa hengessä ja totuudessa ‘5, sillä synti ’hallitsee yhä kuolevaisissa ruumiissamme ‘6. Me emme ole vielä ’nähneet katoamattoman kirkkautta ”7, sillä me olemme yhä pimeän yön vaikutuksen alaisia. Emme ole vielä ”pukeneet yllemme valkeuden haarniskaa. ‘8 Sillä emme ole vielä jättäneet syrjään pimeyden aseita ja nuolia ja ’tekoja. ‘9 Emme ole vielä ’muuttuneet mielemme uudistumisen kautta. ‘10 Sillä olemme vielä ’tämän maailman kaltaisia ‘11 ’mieli turhiin asioihin kangistuneina. ‘12 Emme ole vielä ’yhdistyneet Kristukseen. Emme ole vielä ”kirkastuneet Kristuksen kanssa, koska emme ole vielä kärsineet hänen kanssaan. ‘13 Emme vielä ’kanna hänen jälkiään ruumiissamme ‘14, vaikka ’elämmekin Kristuksen ristin salaisuudessa ”15. Sillä me elämme vielä lihallisissa intohimoissa ja haluissa. Emme ole vielä ”Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä ‘16, sillä meillä on vielä ’palvelijan henki eikä [Jumalan kanssa] poikuuden henkeä ‘17. Emme ole vielä ’Jumalan temppeli tai Pyhän Hengen asuinpaikka ”18, sillä olemme vielä epäjumalien temppeli ja pahojen henkien asuinpaikka, koska olemme omistautuneet intohimoille.

1.Ibid. [1. Kor. 15:56.

2.Ef.4:24, 22.

3.1. Kor. 15:49.

4.Vrt. Room. 8:29.

5.Joh.4:24.

6.Room. 6:12.

7.Ks. Joh.1:14.

8.Room. 13:12.

9.Ibid. [Room. 13: 12].

10.Ibid. [Room. 12 2 .

11.Ibid. [Room. 12: 2].

12.Ef.4: 17.

13.Room. 8:17.

14.Gal. 6:17.

15.Ef.3:4.

16.Room. 8:17.

17.Ibid. [Room. 8:15.

18.Vrt. 1. Kor. 3, 16.

 

5.

Todellisuudessa emme ole vielä saavuttaneet moraalista puhtautta ja hengellistä valaistumista. Emme ole vielä ”väärentämättömän hengellisen maidon ”1 ja hengellisen kasvun arvoisia. Päivä ei ole vielä ”loistanut yllemme, aamutähti ei ole vielä noussut sydämiimme. ”2 Emme ole vielä sekoittuneet ”vanhurskauden aurinkoon ”3 emmekä ole yhdistyneet sen säteisiin. Emme ole vielä saavuttaneet Herran kaltaisuutta emmekä ”ole vielä jumalallisen luonnon tovereita”.4 Emme ole vielä kuninkaan väärentämätön jälki, todellinen Jumalan kuva. Emme ole vielä jumalallisen rakkauden haavoittamia, emme ole vielä hengellisen rakkauden lyömiä sulhasen suhteen. Emme ole vielä oppineet tuntemaan sanomatonta yhteyttä, eikä meillä ole mitään käsitystä siitä voimasta ja rauhasta, joka piilee pyhityksessä. Yhteenvetona voidaan sanoa, että emme ole vielä ”valittu sukupolvi, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, omaisuudeksi tarkoitettu kansa ‘5, vaan olemme vielä ’käärmeitä ja käärmeen sikiöitä ”6.

1.1. Piet. 2:2.

  1. 2. Piet. 1:19.

3.Mal.4: 2.

4.2. Piet.  1:4.

5.1. Piet. 2:9.

6.Matt. 23: 33; 3: 7; 12: 34; Luuk.3: 7.

6.

Emmekö me ole käärmeitä, jotka olemme tottelemattomia Jumalaa kohtaan, ja vieläpä siinä tottelemattomuudessa, jonka syynä on käärme?”. En ymmärrä, miten minun siis pitäisi surra onnettomuuttani arvokkaasti. En tiedä, miten huutaa kyyneleitä sille, joka voi karkottaa minuun leirin pystyttäneen erehdyksen. ”Kuinka laulaisin Herran laulua vieraassa maassa? ”1 Kuinka itkisin Jerusalemia? Kuinka pääsen pois faraon kurjasta orjuudesta? Kuinka minä jätän häpeällisen oleskelun [vieraassa maassa]? 2 Kuinka minä pakenen julmaa tyranniaa? Kuinka pääsen pois Egyptin maasta? Kuinka minä ylittäisin Punaisen meren? Kuinka kuljen suuren erämaan halki? Kuinka en kuolisi käärmeenpuremaan? Kuinka voitan vieraat kansat? Miten tuhoan kansat sisälläni? Miten otan vastaan jumalallisen lain sanat tauluilleni? Kuinka näen Pyhästä Hengestä lähtevän todellisen valopilven ja pilven? Miten saan maistaa ikuisen autuuden mannaa? Miten juon vettä elämää antavasta kalliosta? Miten ylittäisin Jordanin ja pääsisin lupauksen hyvään maahan? Miten saan nähdä Herran armeijan ylipäällikön, jonka nähdessäni Joosua, Nuunin poika, lankesi maahan palvomaan?

1.Ps. 136:4 [hepreaksi Ps. 137:4].

2.καταλείπειντὴν παροικίαν [kataleipein tēn paroikian]: 2 .Clem. ad Cor. 5, 1.

3.Joos. 5:14 f.

 

7.

Sillä ellen ole käynyt läpi kaikkia näitä asioita ja tuhonnut kansoja sisälläni, en koskaan pääse Jumalan pyhäkköön ja lepää siinä ja pääse osalliseksi kuninkaallisesta kirkkaudesta. Sen tähden pyri tulemaan Jumalan nuhteettomaksi lapseksi ja ”astu siihen lepoon ‘1, johon Kristus astui ’meidän edelläkävijänä (= meidän pelastuksemme tähden) ‘2. Tee kaikkesi, jotta sinut ’kirjattaisiin taivaan seurakuntaan esikoisten joukkoon ‘3, jotta sinut löydettäisiin ’Korkeimman Majesteetin oikealta puolelta ”4. Pyrkikää pääsemään pyhään kaupunkiin, rauhalliseen, ylhäiseen (= taivaalliseen) Jerusalemiin5, jossa on paratiisi. Ette ole näiden vertauksissa vihjailtujen ihmeellisten, siunattujen asioiden arvoinen, ellette vuodata kyyneleitä yötä päivää sen mukaan, joka sanoo: ”Yö toisensa jälkeen kastelen vuoteeni, kyynelilläni kostutan vuoteeni. ‘6 Tiedättehän: ’Ne, jotka kylvävät kyynelillä, niittävät ilolla. ”7 Siksi profeetta sanoo luottavaisesti: ”Sinä et vaikene kyyneleistäni ‘8. Ja taas: ’Sinä annat kyyneleideni tulla luoksesi, niin kuin lupasit ”9. Ja: ”Kyyneleistäni on tullut leipäni päivin ja öin ‘10. Ja eräässä toisessa psalmissa: ’Minä sekoitan juomani kyyneleisiini ”11.

1.Hebr. 4:11.

2.Ibid. [Hebr.6:20.

3.Ibid. [Hebr.12:23.

4.Ibid. [Hebr.1:3.

5.Vrt. ibid. 12:22.

6.Ps. 6:7 [Hebr. Ps. 6: 7].

7.Ibid. [Ps. 125:5 [Hebr. Ps. 126:5].

8.Vrt. ibid [Ps.] 38:13 [Hebr.Ps. 39:13].

9.Ps. 55:9 [Hebr. 56:9].

10.[Ps. 41:4 [Hebr. Ps. 42:4].

11.[Ps. 101, 10 [Hebr. Ps. 102, 10].

 

8.

[Sillä kyynel, joka todella virtaa ”suuresta hädästä ja sydämen ahdistuksesta ”1, on totuuden tuntemisen ja rakkauden tulen yhteydessä sielun ravintoa, joka on valmistettu taivaan leivästä, josta Maria sai Vapahtajan oman todistuksen mukaan erinomaisen annoksen istuessaan Herran jalkojen juurella ja itki. Sillä hän sanoo: ”Maria on valinnut parhaan osan, jota häneltä ei oteta pois.”2 Oi, mitä kallisarvoisia helmiä, kun siunatut kyyneleet virtasivat! Kuinka halukas ja kuuliainen korva! Mikä rohkeus ja viisaus! Oi palava rakkaus Herran Hengestä, joka väkevästi ajaa tahrattoman Sulhasen luo! Oi sielun kaipaava pisto Jumala-Logoksen perään! Mikä läheinen yhteys morsiamen ja taivaallisen Sulhasen välillä!

1.2. Kor. 2: 4.

2.Luuk.10: 42.

 

9.

Jäljittäkää häntä (Mariaa) niin kuin lapsi häntä jäljittelee, ja katsokaa vain häneen, joka sanoi: ”Olen tullut tuomaan tulen maan päälle, ja mitä muuta minä haluan kuin että se palaa? ”1 Tämä on hengellistä tulta, joka elvyttää sydämet. Siksi aineeton, jumalallinen tuli valaisee sieluja ja pyrkii ”koettelemaan niitä kuin puhdasta kultaa tuliuunissa”.2 Mutta se kuluttaa pahan kuin orjantappurat ja risut. Sillä ”meidän Jumalamme on kuluttava tuli ‘3, ’tulen liekeissä hän rankaisee niitä, jotka eivät tunne häntä eivätkä tottele hänen evankeliumiaan ”4. Tämä tuli toimi apostoleissa, kun he puhuivat tulisilla kielillä5. Tämä tuli ympäröi Paavalin ääntä, valisti hänen henkeään, mutta sokaisi hänen näkönsä6. Sillä hän ei nähnyt tuon valon voimaa lihan ulkopuolella. Tämä tuli ilmestyi Moosekselle orjantappurapensaassa7. Tämä tuli vei Elian pois maan päältä vaunujen muodossa8. Siunattu Daavid pyysi tämän tulen voimaa, kun hän sanoi: ”Koettele minua, Herra, ja koettele minua; tutki sydämeni ja sieluni tulella ”9.

1.[Luuk.12:49.

2.Viis. 3:6.

3.Deut. 4: 24; Hebr.12: 29.

4.2. Tess.1: 8.

5.Ap. t.2: 3 ff.

6.[Ap. t. 9:3 ff.

7.2. Moos. 3: 2.

  1. 4. Kun. 2:11 [2. Kun.].

9.Ps. 25:2 [heprea Ps. 26:2].

 

10.

Tämä tuli paloi Kleopaksen ja hänen seuralaisensa sydämessä, kun Vapahtaja puhui [heidän kanssaan] ylösnousemuksensa jälkeen1. Myös enkelit ja ”palvelevat henget ‘2 osallistuvat tähän loistavaan tuleen kirjoituksen mukaan: ’Hän tekee enkeleistään tuulia ja palvelijoistaan liekehtivää tulta. ‘3 Tämä tuli kuluttaa säteen sisäisessä silmässä4 ja puhdistaa hengen niin, että se saa takaisin luonnollisen näkönsä ja näkee jatkuvasti Jumalan ihmeitä sen mukaan, joka sanoo: ’Avaa silmäni, niin minä näen Henkesi ihmeet. ”5 Tämä tuli siis ajaa ulos demonit, vie pois synnin, vie pois synnin, vie pois synnin Tämä tuli siis ajaa pois demonit, vie pois synnin, on ylösnousemuksen voima, kuolemattomuuden tehokas väline, pyhien sielujen valaistus ja älyllisten voimien vahvistaminen. Rukoilkaamme, että tämä tuli tulisi myös meille, jotta me aina ”vaeltaisimme valkeudessa ‘6 emmekä koskaan missään nimessä ’löisi jalkojamme kiveen ‘7, vaan ’loistaisimme kuin valot arvossaan ja pitäisimme kiinni iankaikkisen elämän sanasta ”8, niin että saisimme levätä Jumalan hyvyyksien nauttimisessa Herran kanssa elämässä, ylistäen Isää ja Poikaa ja Pyhää Henkeä. Hänelle kunnia iankaikkisesti ja iankaikkisesti. Aamen.

1.Luuk.24: 32.

2.Hebr.1: 14.

3.[1: 7; Ps. 103: 4 [Hebr.Ps.104: 4].

4.Vrt. Matt. 7: 3 ff.; Luuk.6: 41 ff.

5.Ps. 118:18 [Hebr.119:18].

6.1. Joh.1:7.

7.Ps. 90:12 [heprea Ps 91:12]; Matt 4:6; Luuk.4:11.

8.Fil.2:15 f.

 

  1. Saarna.

1.

Kuolemattoman sielun arvokkuus, ylevyys, voima ja toiminta. Miten saatana kiusaa sitä ja miten se saavuttaa vapautuksen kiusauksesta? Saarna sisältää myös joitakin hyvin opettavaisia kysymyksiä.

Älkää, rakkaani, kiinnittäkö pinnallista huomiota sielun rationaaliseen olemukseen! Sillä kuolematon sielu on kallisarvoinen astia. Katso, kuinka suuret ovat taivaat ja maa, eikä Jumala kuitenkaan ollut tyytyväinen niihin, vaan ainoastaan sinuun1. Katso arvokkuuttasi ja jalouttasi! Herra ei tullut luoksesi ”enkelien välityksellä ”2  vaan omassa persoonassaan sanansaattajana 3 kutsuakseen sinut, eksynyt ja haavoittunut, takaisin ja palauttaakseen sinut puhtaaseen Aatamin4 alkuperäiseen muotoon. Ihminen oli taivaan ja maan hallitsija, kykenevä tuomitsemaan intohimoja, vihamielinen riivaajille, puhdas synnistä tai paheesta, Jumalan kaltainen. Mutta hän oli turmeltunut ja haavoittunut erehdyksensä vuoksi. Sillä saatana on pimentänyt mielen. Osittain hän on sellainen (kuollut), osittain hänellä on vielä elämää, arvostelukykyä ja tahtoa.

1.Sama ajatus kuin h. 15: 22.

2.Gal. 3:19; Hebr.2:2.

3.Sama ajatus kuin h. 15: 30.

4.Barnab. epist. VI 9: ἡ πλάσις τοῦ Ἀδάμ [hē plasis tou Adam].

 

2.

Kysymys: Kun Pyhä Henki tulee, eikö luonnollinen himo katoa synnin mukana?

Vastaus: Sanoin aiemmin, että synti hävitetään juurineen ja ihminen palautetaan alkuperäiseen, puhtaan Aatamin muotoon. Pyhän Hengen voiman ja hengellisen uudestisyntymisen kautta hän saavuttaa ensimmäisen Aadamin mitan. Itse asiassa hänestä tulee jopa rikkaampi kuin hän oli. Sillä ihminen on jumalallistettu1.

1.Vrt. Joh. 10:34; Ps. 81:6 [hepreaksi Ps. 82:6].

 

3.

Kysymys: Onko Saatanan hyökkäyksellä jokin raja vai voiko hän käydä sotaa rajoituksetta?

Vastaus: Hänen hyökkäyksensä ei kohdistu ainoastaan kristittyjä vastaan, vaan myös epäjumalanpalvelijoita ja koko maailmaa vastaan. Jos hän saisi käydä rajoittamatonta sotaa, hän tuhoaisi kaikki. Miksi? Koska se on hänen tekojensa ja aikomustensa päämäärä. Keramiikkataiteilija laittaa astian uuniin ja lämmittää sitä tiettyyn asteeseen, ei liian voimakkaasti, jotta se ei säröile, kun se palaa liikaa, ei liian heikosti, jotta se ei murene, kun se on vielä savinen. Samoin hopeanvalaja ja kultaseppä lämmittää tulta tietyssä määrin. Sillä jos tuli on liian voimakas, kulta ja hopea liukenevat, haihtuvat ja tuhoutuvat. Samalla tavalla ihmismieli osaa antaa vetoeläimelle, kamelille tai mille tahansa muulle eläimelle niin paljon kuormaa, kuin se pystyy suhteellisesti kantamaan. Kuinka paljon enemmän Jumala, joka tuntee ihmisten astiat, sallii vihollisen voiman vapautua vaihtelevasti.

 

4.

Aivan kuten maa, joka on vain yksi, on karkea täällä ja lihava siellä, aivan kuten se sopii täällä viiniköynnöksen istuttamiseen ja siellä vehnän ja ohran viljelyyn, niin myös sydämen maa ja ihmisen ponnistelut ovat erilaisia, samoin kuin armolahjat, jotka ovat lahja ylhäältä. Yhdelle on annettu sanan palveleminen, toiselle erottelukyky, toiselle parantamisen lahjat1. Jumala nimittäin tietää, miten kukin yksilö voi hallinnoida armolahjoja, ja siksi hän jakaa ne eri tavoin 2. Samoin vihollisen voima sodissa vapautuu vain tiettyyn rajaan asti, niin pitkälle kuin [ihminen] sen kestää ja sietää.

1.1. Kor. 12:8 ff.

2.Vrt. Room. 12:6; 1. Kor. 12:11; Ef.4:7.

 

5.

Kysymys: Kun joku on saanut jumalallisen voiman itseensä ja on osittain muuttunut, pysyykö hän edelleen luonnossaan?

Vastaus: Jotta tahto voisi armon vastaanottamisen jälkeenkin osoittaa taipumuksensa ja mukautumisensa, luonto pysyy samana. Kova [pysyy] kovana, lempeä lempeänä. Joskus tietämätön ihminen syntyy hengellisesti uudelleen ja muuttuu viisaaksi, ja hänelle paljastetaan kätketyt salaisuudet. Silti hän on luonnostaan tietämätön ihminen. Toinen on luonnostaan kova. Hän pyhittää tahtonsa jumalalliseen palvelukseen, ja Jumala ottaa hänet vastaan. Hänen luontonsa pysyy karkeana, ja silti Jumala on häneen tyytyväinen. Toisella on miellyttävät tavat, hän on säädyllinen ja ystävällinen. Hän antaa itsensä Jumalalle, ja Herra ottaa hänet vastaan. Mutta jos hän ei pysy sinnikkäästi hyvissä teoissa 1, Jumala ei ole häneen tyytyväinen. Koko Aatamin luonto voi kääntyä sekä hyvään että pahaan. Se on altis pahalle, mutta jos se haluaa, se voi pidättäytyä siitä.

1.Herm. Past. Mand. IV, 1, 9: ἐν τοῖς τοιούτοις ἔργοις ἐμμμένειν [en tois toioutois ergois emmenein](= ”pysyä tällaisissa teoissa”)..

 

6.

Voit kirjoittaa pergamenttiin erilaisia asioita ja pyyhkiä ne pois milloin haluat. Sillä pergamentti hyväksyy minkä tahansa kirjoituksen. Niinpä karkeakin ihminen voi luovuttaa tahtonsa Jumalalle ja kääntyä hyvään, ja Jumala hyväksyy hänet. Sillä osoittaakseen armonsa Jumala hyväksyy jokaisen, jokaisen hyvän tahdon. Kun apostolit tulivat johonkin kaupunkiin, he jäivät sinne joksikin aikaa ja paransivat joitakin sairaita, mutta toisia eivät. Apostolit olisivat halunneet herättää kaikki kuolleet henkiin ja parantaa kaikki sairaat. Mutta se ei ollut täysin heidän tahtonsa. Sillä he eivät saaneet tehdä kaikkea, mitä halusivat. Samoin Paavali, kun maaherra piti häntä vangittuna, olisi voinut saada maaherran ja muurin murtumaan, jos armo olisi halunnut hänessä, miehenä, jolla oli ”apu”. Mutta hänet laskettiin alas koriin1. Missä oli se jumalallinen voima, joka asui hänessä? Jumalallisesta järjestelystä johtui, että apostolit tekivät merkkejä ja ihmeitä joissakin tapauksissa, mutta osoittautuivat heikoiksi toisissa. Tämän tarkoituksena oli arvioida uskottomien ja uskovien luottamusta, todistaa heidän vapaa itsemääräämisoikeutensa ja paljastaa, eivätkö jotkut loukkaantuisi [apostolien] heikommista puolista. Sillä jos apostolit olisivat voineet tehdä kaiken haluamansa, he olisivat käyttäneet merkkejään pakottaakseen ihmiset pelkäämään Jumalaa. Mutta silloin ei olisi ollut vapaata itsemääräämisoikeutta eikä siten enää uskoa ja epäuskoa2. Sillä kristinusko on ”kompastuskivi ja loukkauskivi ”3.

1.Ap.t. 9: 24 f.; 2 Kor. 11: 32 f.

2.Teksti ei näytä olevan tässä aivan oikein. Ainakin οὐ [ou] tai οὐκέτι [ouketi] on asetettava ennen τὸ αὐτεξούσιον [autexousioniin].

3.Jes. 8: 14; Room. 9: 33; 1. Piet. 2: 8.

 

7.

Sitä, mitä Jobista kirjoitetaan, nimittäin sitä, miten Saatana rukoili hänen puolestaan, ei kuitenkaan pidä ottaa pintapuolisesti. Sillä tämä ei voinut tehdä mitään omasta tahdostaan ilman [Jumalan] lupaa. Pikemminkin, mitä paholainen sanoo Herralle? ”Anna hänet minun käsiini. Totisesti, hän pilkkaa sinua päin naamaa. ”1 Sama työ, sama Jumala ja sama paholainen ovat siis elossa tänäkin päivänä. Heti kun joku saa Jumalan apua ja on innokas ja kiihkeä, saatana pyytää häntä ja sanoo Herralle: ”Koska sinä autat häntä ja huolehdit hänestä, hän palvelee sinua. Jätä hänet ja luovuta hänet minulle. Totisesti, hän pilkkaa sinua kasvoillesi”. Heti kun sielulle esitetään kutsu, armo vetäytyy ja sielu annetaan kiusauksen haltuun. s. 216. Silloin paholainen tulee ja tuo mukanaan tuhat pahuutta, epätoivoa, epätoivoa ja pahoja ajatuksia, ja ahdistaa sielua heikentääkseen sitä ja riistääkseen siltä luottamuksen Jumalaan.

1.Job 1: 11; 2:5.

 

8.

Tarkkaavainen sielu ei kuitenkaan luovu toivosta edes pahan ja ahdistuksen keskellä, vaan ”pitää kiinni siitä, mitä hänellä on. ”1 Mitä tahansa kiusauksia häneen tuleekin, hän kestää. Hän sanoo: ”Vaikka kuolisin, en jätä häntä. ‘2 Kun ihminen ’kestää loppuun asti ‘3, Herra aloittaa seuraavan keskustelun Saatanan kanssa: ’Näet, kuinka monta pahaa ja ahdistusta olet aiheuttanut hänelle, eikä hän silti ole totellut sinua, vaan hän palvelee minua ja pelkää minua. Nyt paholainen on häpeissään eikä voi enää vastata. Jos hän olisi tiennyt Jobin kanssa, että vaikka hän ”joutuisi kiusaukseen ”4, hän pysyisi lujana eikä antautuisi, hän ei olisi rukoillut hänen puolestaan, jotta hän ei joutuisi häpeään. Niinpä Saatana joutuu vielä nykyäänkin häpeään niiden toimesta, jotka sinnikkäästi kärsivät ahdistuksista ja kiusauksista, ja sitten hän katuu, koska hän ei saavuta mitään. Sillä Herra aloittaa seuraavan vuoropuhelun hänen kanssaan: ”Katso, minä olen jättänyt hänet sinun huoleksesi, olen antanut sinun kiusata häntä. Oletko sinä pystynyt tekemään mitään? Onko hän kuunnellut sinua?”

1.Ilm. 3:11.

2.Vrt. Job 13:15.

3.Matt. 24: 13; Mark. 13: 13.

4.1. Tim. 6:9.

 

9.

Tietääkö Saatana kaikki ihmisen ajatukset ja aikeet? 1

Vastaus: Ihminen, joka asuu toisen ihmisen kanssa, tuntee hänen olosuhteensa. Jos olet asunut naapurisi naapurissa kaksikymmentä vuotta, tunnet hänen tilanteensa. Eikö hänen, Saatanan, joka on ollut kanssasi syntymästäsi lähtien, pitäisi tuntea ajatuksesi? Onhan hän jo kuusituhatta vuotta vanha. Emme kuitenkaan sano, että hän tietää, mitä ihminen tekee, ennen kuin häntä kiusataan. Sillä kiusaaja kiusaa, mutta hän ei tiedä, totteleeko vai totteleeko sielu häntä, ennen kuin se antaa tahtonsa hänelle orjaksi. Emme myöskään väitä, että paholainen tietäisi kaikki sydämen ajatukset ja pohdinnat. Se on kuin puu, jolla on monta oksaa ja monta raajaa. On ajatusten ja pohdintojen oksia, jotka ovat Saatanan vallassa, ja on muita ajatuksia ja pohdintoja, jotka eivät ole Saatanan vallassa.

1.Stieglmayr (Sachl. und Sprachl. b. Mak. s. 451) huomauttaa, että samaa kysymystä käsitellään samanlaisella ratkaisulla Cassianuksessa (Coll. VII 15 ed. Petschenig II 194).

 

10.

Toisessa tapauksessa pahuuden osapuoli on ylivoimainen ajatusten tuottamisessa, toisessa tapauksessa ihmisen ajatukset ovat ylivoimaisia. Hän saa apua ja lunastusta Jumalalta ja vastustaa pahuutta. Toisessa tapauksessa hän on lyöty, toisessa hänellä on vapaa tahto. Toisinaan hän lähestyy Jumalaa kiihkeästi. Saatana tietää sen ja näkee, että hän työskentelee häntä vastaan, mutta silti hän ei voi voittaa ihmistä. Miksi? Koska ihmisen tahdonvoimassa on kutsua Jumalaa, ja siksi hän tuottaa luonnollisia hedelmiä1 rakastaa Jumalaa, uskoa, etsiä häntä ja lähestyä häntä. Ulkonäön maailmassa maan ihminen muokkaa maata. [Niinpä myös hengellisessä maailmassa asioita tarkastellaan kahdelta puolelta (inhimilliseltä ja jumalalliselta). Ihmisen on siis viljeltävä sydämensä maaperää tarmokkaalla tahdolla ja ponnisteltava. Sillä Jumala vaatii ihmisen työtä, ponnistelua ja aktiivisuutta. Mutta jos taivaalliset pilvet ja armon sateet eivät tule ylhäältä, viljelijän työstä ei ole mitään hyötyä.

1.Καρποὶφυσικοὶ [Karpoi physikoi] vastakohtana ”Hengen hedelmälle” (Gal. 5:22) tai ”valkeuden hedelmälle” (Ef. 5:9) tai ”vanhurskauden hedelmälle” (Jas. 3:18).

 

11.

Tämä on kristinuskolle ominaista, että ihminen, vaikka hän olisi kuinka paljon ponnistellut ja kuinka monta vanhurskauden tekoa tehnyt, käyttäytyy kuin ei olisi tehnyt mitään, että paastotessaan hän sanoo: Jos hän rukoilee, hän sanoo: ”Minä en ole paastonnut”: Jos hän rukoilee sinnikkäästi, hän sanoo: ”En ole rukoillut”: Olen vasta työn ja harjoittelun alkuvaiheessa. Ja vaikka hän olisikin ”vanhurskas Jumalan edessä (=Jumalan tuomiossa) ”1, hänen on silti sanottava: En ole vielä vanhurskas, en vielä ponnistele, vaan olen vasta aloitteleva joka päivä. Päivä päivältä hänen on vaalittava ja puhuttava tulevan valtakunnan ja lunastuksen toivoa, iloa ja odotusta: Vaikka en ole vielä tänään lunastettu, minut lunastetaan huomenna. Niillä, jotka istuttavat viinitarhan, on jo ennen työn aloittamista ilo ja toivo sisällään. Hän hahmottelee viiniköynnökset mielessään etukäteen ja laskee sadot jo ennen kuin viini on kasvanut. Ja niin hän ryhtyy työhön. Sillä toivo ja odotus kannustavat häntä ahkeraan työhön, ja hän käyttää suuren osan varallisuudestaan jonkin aikaa. Samoin hän, joka rakentaa talon tai viljelee pellon, sijoittaa paljon omaisuuttaan tulevan voiton toivossa. Niinpä sen, jolla ei ole silmiensä edessä iloista toivoa: minä saan pelastuksen ja elämän, on mahdotonta kestää vaikeuksia ja taakkoja ja kulkea kapeaa tietä. Sillä vain jos toivo ja ilo kulkevat hänen mukanaan, hän kestää vastoinkäymisiä, kestää ahdistuksia ja taakkoja ja kulkee kapeaa tietä.

1.Room. 2: 13.

 

12.

Aivan kuten soihtu1 ei pääse helposti pakoon tulta, niin sielu pääsee kuoleman tulta pakoon vain suurella vaivalla. Sillä hyvin usein Saatana kuiskii sielulle hyvien ajatusten varjolla: näennäisesti järkeviltä vaikuttaviin kevytmielisiin, mutta näennäisesti järkeviin ajatuksiin. Nyt huijatuksi tulleena se ei enää osaa erottaa ja ”lankeaa ansaan” ja ”paholaisen turmioon”.3 Mutta taistelijan ja soturin erinomaisin ase on tämä: Mennä sydämeensä ja käydä sotaa Saatanaa vastaan, vihata itseään ja kieltää itsensä, olla vihainen itselleen ja moittia itseään, vastustaa sisäisiä haluja ja vastustaa ajatuksia, lyhyesti sanottuna kestää taistelu itseään vastaan.

1.Lue δαλόν [dalon].

2.Hebr. 11: 5 f.

3.1. Tim. 3: 7; 2. Tim. 2: 26.

 

13.

Jos vain ulkoisesti pidät ruumiisi puhtaana ja tekemättä huorin, mutta sisäisesti teet ajatuksissasi aviorikosta ja huorin, olet avionrikkoja Jumalan edessä, eikä ole mitään hyötyä pitää ruumiisi neitseellisenä. Sillä aivan kuten neitsyt, jonka nuori mies viettelee oveluudella ja imartelulla, saa sulhaselta inhoa avionrikkojattarena, niin myös ruumiiton sielu, joka sekaantuu sisimpäänsä kätkeytyneeseen käärmeeseen, pahaan henkeen, on portto Jumalan edessä1. Sillä kirjoitettu on: ”Jokainen, joka katsoo naista himoitsemaan häntä, on jo tehnyt aviorikoksen sydämessään. ”2 On huoruutta, joka tehdään ruumiin avulla, ja on huoruutta, jonka sielu tekee ollessaan yhteydessä Saatanan kanssa. Sillä sielu on joko demonien tai Jumalan ja enkelien kumppani ja sisar. Jos se tekee aviorikoksen paholaisen kanssa, se on hyödytön taivaalliselle sulhaselle.

1.Klemens Aleksandrialainen kirjoittaa samansuuntaisesti (Paedag. 3, Migne, P. G. VIII 561): ”Sillä viettelevällä käärmeellä, joka kuluttaa hengellistä tietoa kunnianhimon kautta, on pesänsä sielussa. Se täyttää kaiken tappavalla myrkyllä . . . tekee naisista huoria” jne. Ks. Stiglmayr, Theologie und Glaube III (1911) 276 2. Vrt. h. 15: 28.

2.Matt. 5: 28.

 

 

 

14.

Kysymys: Lepääkö Saatana ajoittain ja pääseekö ihminen eroon taistelusta vai käykö hän sotaa niin kauan kuin elää?

Vastaus: Saatana ei koskaan luovu taistelusta. Niin kauan kuin ihminen elää tässä maailmassa ja kantaa ruumista, häntä vastaan taistellaan. Mutta kun ”pahan tuliset nuolet on sammutettu ”1, mitä vahinkoa Saatana tekee vielä ihmiselle, vaikka hän esiintyisi oikeudessa [kantajana] 2? On eräs kuninkaan ystävä. Hän käy oikeudenkäyntiä vastustajan kanssa. Jos hänellä on kuningas suojelijana, ystävänä ja tukijana, hänelle ei tapahdu mitään. Sillä miten tällaiselle henkilölle, josta on tullut kuninkaan ystävä yli kaikkien luokkien ja virkamiesten luokkien, voisi tulla mitään vahinkoa keneltäkään? Ulkonäön maailmassa on kaupunkeja, jotka saavat kuninkaalta lahjoja ja viljatoimituksia. Vaikka niitä pyydettäisiin tarjoamaan pieniä vastapalveluksia, niille ei ole haittaa, koska ne saavat kuninkaalta niin runsaasti resursseja. Sama pätee kristittyihin. Vaikka vihollinen taistelisi heitä vastaan, he ovat silti Jumalan läsnäolossa, ”saavat voimaa korkeudesta ”3 ja virkistystä eivätkä välitä taistelusta mitään.

1.Ef.6:16.

2.Vrt. 1. Piet. 5:8; Ilm. 12:10; Job 1:6 ff; Sak.3: 1.

3.Luuk.24:49.

 

15.

Aivan kuten Herra jätti kaiken valtansa ja voimansa ja pukeutui ruumiiseensa, niin myös kristityt pukeutuvat Pyhään Henkeen1 ja elävät ilossa. Vaikka sota tulee ulkoapäin, saatana kolkuttaa, he ovat sisäisesti vakiintuneet Herran voimaan eivätkä anna hiustensa harmaantua saatanan takia. Mitä haittaa oli Herralle, kun hän kiusasi häntä erämaassa, [kun hän] paastosi neljäkymmentä päivää ja lähestyi ruumistaan ulkoisesti? 2 Sillä Jumala oli sisällä. Niin myös kristityt, vaikka heitä kiusataan ulkoisesti, ovat sisäisesti täynnä jumaluutta, eikä heille käy mitään pahaa. Kun joku on noussut tälle tasolle, hän on saavuttanut täydellisen ”Kristuksen rakkauden ‘3 ja  ’jumaluuden täyteyden ”4. Mutta ne, jotka eivät ole vielä saavuttaneet tätä tasoa, kamppailevat vielä sisäisesti. Yhtenä hetkenä hän virkistyy rukouksesta, mutta toisena hetkenä hän on ahdistuksessa ja kamppailussa. Sillä tämä on Herran tahto. Niin kauan kuin [henkilö] on vielä alaikäinen, hän harjoittelee itseään taisteluissa, ja hänen sisällään vallitsee kaksi puolta: valo ja pimeys, virkistyminen ja ahdistus. [Yhtenä hetkenä] he rukoilevat iloiten, mutta toisena hetkenä he ovat hämmennyksessä.

1.Herm. Past. Sim. IX, 24: 2.

2.Matt. 4: 1 ff.; Mark. 1: 12 f.; Luuk.4: 1 ff.

3.Room. 8:35.

4.Kol.2:9.

 

16.

Ettekö kuule, mitä Paavali sanoo: ”Jos minulla on kaikki armolahjat, jos annan ruumiini poltettavaksi, jos puhun enkelten kielillä, mutta minulla ei ole rakkautta, en ole mitään ”1? Sillä nämä armolahjat ovat vain kannustin pyrkiä eteenpäin. Ne, joilla on niitä, ovat edelleen lapsia, vaikka he ovatkin ”valossa ”2. Monet veljistä ovat jo saavuttaneet tämän vaiheen, he ovat saaneet ”parantumisen lahjoja”, ilmestyksiä ja ”profetioita ‘3. Mutta koska he eivät saavuttaneet täydellistä rakkautta, joka on ’täydellisyyden side ”4, heidät voitti sota, ja huolimattomuudessaan he antautuivat. Mutta se, joka saavuttaa täydellisen rakkauden, on armon sitoma ja vangitsema. Mutta se, joka pääsee vain vähän lähemmäs tätä rakkauden mittaa eikä pääse niin pitkälle, että itse rakkaus sitoisi hänet, on edelleen pelon, sodan ja tappion alainen. Jos häntä ei suojella, Saatana kukistaa hänet.

1.1. Kor. 13:1-3.

2.1. Joh.1:7; 2:9.

3.1. Kor. 12:9 f.

  1. Kol.3:14.

 

 

 

17.

Monet ovat eksyneet pois saamastaan armosta tällä tavoin. He luulivat saavuttaneensa täydellisyyden ja sanoivat: ”Meille on riittänyt, emme tarvitse enää mitään. ”1 Mutta Herra on loputon, eikä häntä voi käsittää. Eivätkä kristityt uskalla sanoa: ”Me olemme tarttuneet häneen”, vaan he ovat nöyriä yötä päivää. Maallinen tiede on loputon. Kukaan ei tiedä tätä muuta kuin oppinut, joka on opiskellut tiedettä jonkin verran. Samoin kukaan ei voi käsittää ja mitata sitä, mitä Jumala on, paitsi ne, jotka ovat maistaneet Häntä, ottaneet Hänet vastaan ja tunnustavat oman heikkoutensa. Jos joku, joka tietää tieteestä vähän, tulee maaseudulle, jossa on tietämättömiä ihmisiä, he ylistävät häntä oppineena. Sillä he ovat läpikotaisin talonpoikia, eikä heillä ole arvostelukykyä. Mutta jos tämä sama ihminen, joka tietää vähän tieteestä, tulee kaupunkiin, jossa on puhujia ja oppineita, hän ei uskalla näyttäytyä heidän edessään eikä puhua. Sillä oppineet pitävät häntä tietämättömänä talonpoikana.

1.Vrt. 3: 17.

 

18.

Kysymys: Mihin ihminen, joka on yhä taistelussa ja jolla on sielussaan kaksi osapuolta, synnin ja armon osapuoli, menee, kun hän lähtee tästä maailmasta, koska häntä pitävät kiinni kaksi puolta?

Vastaus: Minne hänen ajatuksensa ja rakkautensa suuntautuvat, sinne hän menee. Sinun on vain vastustettava ja vihattava, kun ahdistus ja taistelu tulevat päällesi. Sillä ei ole sinun syysi, että taistelu tulee. Mutta te voitte vihata [pahaa]. Kun Herra näkee, että taistelet ja rakastat häntä koko sielustasi, hän poistaa kuoleman sielustasi hetkessä. Se ei ole hänelle vaikeaa. Ja hän ottaa sinut syliinsä ja valoonsa. Sillä hetkessä hän sieppaa sinut pimeyden leuoista ja asettaa sinut välittömästi valtakuntaansa. Jumalan on helppo tehdä kaikki hetkessä, jos sinulla vain on rakkautta häntä kohtaan. Sillä Jumala tarvitsee ihmisen toimintaa, sillä sielu on jumaluuden toveri.

 

19.

Olemme usein siteeranneet vertausta maanviljelijästä1, joka tekee työtä ja sirottaa siemenen maahan, mutta jonka mukaan hänen on myös odotettava sadetta ylhäältä. Sillä jos pilviä ei näkyisi eikä tuuli puhaltaisi, maanviljelijän työstä ei olisi mitään hyötyä. Siemen makaisi alastomana maassa. Soveltakaa tätä nyt myös hengelliseen. Jos ihminen rajoittaa itsensä omaan toimintaansa eikä ota itseensä luonnolleen vierasta elementtiä, hän ei voi tuoda ”arvokasta hedelmää ”2 Herralle. Mistä ihmisen toiminta siis koostuu? Luopumisessa, pakenemisessa maailmasta, sinnikkyydessä rukouksessa, valppaudessa, Jumalan ja veljen rakkaudessa. Tämän tekeminen on hänen oma asiansa. Mutta jos hän tyytyy omaan toimintaansa eikä toivo saavuttavansa mitään muuta, jos Pyhän Hengen tuulet eivät puhalla hänen sielussaan, jos taivaalliset pilvet eivät ilmesty, sade ei putoa taivaasta ja kostuta sielua, silloin ihminen ei voi tuoda Herralle ”arvokkaita hedelmiä”.

1.Stiglmayr (Sachl. u. Sprachl. b. Mak. s. 832) huomauttaa, että jo ”Origenes (De princ. III, 1, 18 Migne, P.G. XI 289 f.) puhuu samassa merkityksessä viitaten 1. Kor. 3: 6, 7.”.

2.Matt. 3: 8; Luuk.3: 8.

 

20.

On kirjoitettu: ”Kun viinitarhuri näkee, että viiniköynnös kantaa hedelmää, hän puhdistaa sen, jotta se kantaisi enemmän. Mutta oksan, joka ei kanna hedelmää, hän repii pois ja heittää tuleen. ”1 Mutta tämä on ihmisen velvollisuus, että paastosi tai valvoi tai rukoili tai teki jotain hyvää, niin hänen tulee kaikki panna Herran syyksi ja sanoa: ”Jos Jumala ei olisi vahvistanut minua, en olisi voinut paastota tai rukoilla tai lähteä maailmasta. Jos Jumala näin näkee hyvän tahtonne, [hän näkee], että osoitatte Jumalalle sen, mitä saavutatte luonnollisin voimin, hän antaa teille vastineeksi sen, mikä on hänen omaansa: hengellisen, jumalallisen ja taivaallisen. Ja mitä tämä on? Riemu ja ilo, ”Hengen hedelmät ”2.

1.Joh.15:2.

2.Gal. 5:22.

 

21.

Kysymys: Koska luonnolliset hedelmät ovat samankaltaisia kuin nämä (= Hengen hedelmät), kuten rakkaus,usko ja rukous, kerro meille arviosi hengellisen luonteesta.

Vastaus: Se, mitä teet itsestäsi, voi olla hyvää ja Jumalalle mieluisaa, mutta se ei ole puhdasta. Esimerkiksi rakastat Jumalaa, mutta et vielä täydellisesti. Nyt Herra tulee ja antaa sinulle muuttumattoman, taivaallisen rakkauden. Rukoilet luonnollisin voimin, mutta häiriötekijät ja [kaikenlaiset] ajatukset tulevat luoksesi. Silloin Jumala antaa sinulle puhtaan rukouksen ”hengessä ja totuudessa”. 1 Näkyvä maa tuottaa yleensä itsestään orjantappuroita. Maanviljelijä kyntää ja viljelee sitä huolellisesti ja sirottaa siemeniä. Mutta orjantappurat kasvavat kylvämättä ja lisääntyvät. Sillä rikkomuksen jälkeen Aadamille sanottiin: ”Maa kantaa sinulle ohdakkeita ja orjantappuroita. ”2 Uudestaan ja uudestaan maanviljelijä viljelee maan, hän kaivaa orjantappuroita, mutta ne lisääntyvät. Ottakaa tämä nyt hengellisessä mielessä. Sydämen maaperä on kantanut orjantappuroita ja ohdakkeita siitä lähtien, kun hän teki virheen. Ihminen uurastaa ja raataa, ja silti pahojen henkien orjantappuroita kasvaa. Nyt Pyhä Henki itse huolehtii ihmisen heikkoudesta, ja Herra sirottaa taivaallista siementä sydämen maaperään ja muokkaa sitä. Vaikka siemen on pudonnut siihen, ohdakkeet ja orjantappurat versovat silti. Uudestaan ja uudestaan Herra itse ja ihminen työstävät sielun maaperää, vain seitsemän pahaa henkeä 3 ja orjantappuroita versoo siellä ja jatkaa kasvuaan, kunnes tulee kesä, ”armo kasvaa ”4 ja orjantappurat kuihtuvat auringon kuumuudessa.

1.Joh.4: 23 f.

2.1. Moos. 3:18.

3.Vrt. Matt. 12: 45; Mark. 16:9; Luuk.8:2.

4.Room. 6:1; vrt. 2. Kor. 4:15.

 

22.

Ilkeys elää varmasti yhdessä luonnon kanssa. Mutta se hallitsee jälkimmäistä vain siinä määrin kuin se saa ravintoa. Rikkaruohot voivat kuitenkin tukahduttaa nuoren, rehevästi itävän viljan siemenen. Mutta kun kesä on saapunut kypsine hedelmineen, rikkaruohot eivät enää vahingoita viljaa. Jos noin kolmekymmenessä vakassa puhdasta viljaa olisi koiniksi 1 rikkaruohoja seassa ja jälkimmäinen itäisi, se tukehtuisi runsaaseen viljaan. Samoin on laita armon kanssa. Kun ”Jumalan lahja ”2 ja armo ovat ihmisessä runsaina läsnä, kun hän on rikas Herrassa3 ja pahuus on hänessä vain rajoitetusti läsnä, se ei voi enää vahingoittaa ihmistä. Sillä sillä ei ole voimaa eikä kasvualustaa hänessä. Herran tulon tarkoitus ja hänen huolenpitonsa kohde oli vapauttaa ne, jotka huokasivat orjuudessa, orjuudessa ja pahuuden ikeen alla, jotta heistä tulisi kuoleman ja synnin voittajia. Siksi veljien ei pitäisi yllättyä, jos monet ahdistukset tulevat heidän päälleen. Sillä tämä tapahtuu vapautukseksi pahuudesta.

1.Χοῖνιξ [Choinix] on attikalainen viljan mitta, ja se sisältää 2 roomalaista sextariota; 1 sextarius = ¼ roomalaisesta modiuksesta (puskarista) = roomalainen mesi.

2.Joh.4: 10; Ap.t. 8: 20.

3.Vrt. Luuk.12:21.

 

23.

Jo Vanhan liiton aikana Mooses ja Aaron, pappeuden kantajat, kärsivät paljon. Mutta Kaifas, heidän tuolinsa haltija 1, vainosi ja tuomitsi Herran. Siitä huolimatta Herra salli tämän tapahtua kunnioituksesta pappeutta kohtaan. Samalla tavalla profeettoja vainosi heidän kansansa. Sitten Pietari otti Mooseksen paikan. Hänelle uskottiin Kristuksen uusi kirkko ja todellinen pappeus. Sillä nyt on tulenkaste ja Hengen kaste 2 ja sydämessä tapahtuva ympärileikkaus 3. Jumalallinen, taivaallinen Henki asuu hengessä. Niin kauan kuin he kuitenkin ”elävät lihassa ”4, nämä, täydelliset, eivät ole huolettomia, vaan pelossa vapaan itsemääräämisoikeutensa vuoksi. Siksi he ovat myös alttiita kiusauksille. Vasta kun sielu on astunut tuohon pyhien kaupunkiin, se voi olla ilman ahdistusta ja kiusauksia. Sillä silloin ei ole enää murhetta ja ahdistusta ja vaivaa, ei vanhuutta ja saatanaa ja taistelua, vaan ainoastaan virkistystä ja iloa, rauhaa ja pelastusta. Sillä Herra on heidän keskellään. Häntä kutsutaan Vapahtajaksi, koska hän pelastaa vangit. Häntä kutsutaan Lääkäriksi, koska hän jakaa taivaallista, jumalallista lääkettä ja parantaa sielujen intohimoja. Sillä joissakin suhteissa ne hallitsevat yhä ihmistä. Lyhyesti sanottuna Jeesus on kuningas ja Jumala, mutta Saatana on tyranni ja kauhea hallitsija.

1.Vrt. Matt. 23:2.

2.[3, 16; Mark. 1, 8; Luuk.3: 16; Ap.t. 11: 16.

3.Room. 2:29.

4.[Room. 7:5; 8:8 f.

 

24.

Jumala ja hänen enkelinsä haluavat, että ihminen on heidän kumppaninsa valtakunnassa. Samalla tavalla paholainen ja hänen enkelinsä haluavat hänet kumppanikseen. Näin sielu seisoo kahden olennon välissä, ja jonka puolelle sielun tahto nojaa, siitä tulee heidän lapsensa. Jos isä lähettää poikansa vieraaseen maahan, jossa hän kohtaa matkalla villieläimiä, hän antaa hänelle taikajuoman ja vastalääkkeitä, jotta hän voi antaa taikajuomaa villieläimille tai lohikäärmeille, jotka saattavat hyökätä hänen kimppuunsa ja tappaa heidät1. Niinpä sinunkin pitäisi pyrkiä hankkimaan taivaallinen taikajuoma, sielun parannuskeino ja vastalääke, jotta voit tappaa saastaisen hengen myrkylliset pedot. Sillä puhtaan sydämen saaminen ei ole helppo asia. Vain monien kamppailujen ja vaivannäön kautta ihminen saavuttaa puhtaan omantunnon ja puhtaan sydämen, ja paha kitketään kokonaan pois.

1.Stiglmayr (Der Katholik, 4. Folge, 6. B. [1910], 58 f.) on tehnyt mielenkiintoisen havainnon siitä, että Argonautti- saagaa on hyödynnetty tässä homiletiikassa. ”Askeettisesta muodonmuutoksesta saagan pääpiirteet ovat vielä helposti tunnistettavissa: Iason, jonka setä lähettää kaukaiseen Kolhiksen maahan, seikkailut matkalla ja Kolhiksessa harpioiden, stymphalialaisten lintujen ja tulta puhaltavien härkien kanssa ja lopulta myrkyllinen lohikäärme, joka vartioi kultaista taljaa ja joka tapetaan (tai toisten mukaan nukutetaan) sille heitetyllä taikajuomalla.”

 

25.

Joskus ihmisellä on armo, mutta hänen sydämensä ei ole puhdas. Ne, jotka lankesivat, lankesivat, koska he eivät uskoneet, että armon lisäksi heissä oli vielä savua ja syntiä. Kaikki vanhurskaat pysyivät kuitenkin Jumalalle mieluisina kapealla, ”ahtaalla tiellä ”1 loppuun asti. Aabraham, joka oli rikas Jumalan ja maailman silmissä, kutsui itseään ”tomuksi ja tuhkaksi”.2 Ja Daavid sanoi: ”Minä olen ihmisten pilkka ja kansan halveksunta, olen mato enkä ihminen”.3 Samoin kaikki apostolit ja profeetat kokivat ahdistusta ja häpeää. Itse Herra, joka on ”tie ”4 ja Jumala, joka ei tullut hänen itsensä vuoksi vaan teidän vuoksenne, ollakseen teille esimerkkinä kaikesta hyvästä – katsokaa, kuinka hän nöyrtyi! ”Hän otti palvelijan muodon ”5, hän, Jumala ja Jumalan Poika, Kuningas ja Kuninkaan Poika. Hän itse antoi parantavia lääkkeitä ja paransi haavoittuneita. Ulkoisesti hän kuitenkin näytti yhdeltä haavoittuneista.

1.Matt. 7:14.

2.1.Moos. 18: 27.

3.Ps. 21:7 [hepreaksi Ps. 22:7].

4.Joh.14:6.

5.Fil. 2:7.

 

26.

Mutta älkää halveksiko jumalallista arvokkuutta, kun näette hänet ulkoisesti nöyryytettynä ja meidän kaltaisenamme. Hän ilmestyi näin meidän tähtemme, ei omansa vuoksi. Miettikää, kuinka hän nöyrtyi enemmän kuin kaikki muut sillä hetkellä, kun huudettiin: ”Ristiinnaulitse hänet, ristiinnaulitse hänet!”1 ja väkijoukot kerääntyivät yhteen. Aivan kuten pahantekijä, jonka viranomaiset tuomitsevat, on koko kansan inhoama ja halveksima, niin fariseukset halveksivat Herraa ristiinnaulitsemisensa hetkellä, kun hän halusi kuolla kuin ihminen. Minkä nöyryytyksen hän myös kärsi, kun he sylkivät häntä kasvoihin, panivat orjantappurakruunun hänen päähänsä ja löivät häntä poskille 2! Sillä kirjoitettu on: ”Minä annoin selkäni niille, jotka ruoskivat minua, en kääntänyt kasvojani pois niiltä, jotka pilkkasivat minua, enkä poskiani niiltä, jotka hakkasivat minua. ”3 Jos siis Jumala otti päälleen tällaiset loukkaukset ja kärsimykset ja tällaisen nöyryytyksen, te, jotka olette luonnostanne lantaa (tomua) ja kuolevaisia, ette kaikesta nöyryytyksestänne huolimatta voi millään tavoin olla verrattavissa Herraanne. Jumala on nöyrtynyt teidän tähtenne. Te taas ette halua nöyrtyä itsenne vuoksi (= oman hyväksenne), vaan olette ylpeitä ja paisuneet. Hän tuli ottamaan ahdistukset ja taakat päälleen ja antamaan teille ”levon”.4 Ja te ette halua kestää vastoinkäymisiä ja kärsimystä, jotta voisitte saada tällä tavoin parannusta haavoillenne. Kiittäkää hänen kärsivällisyyttään ja kärsivällisyyttään iankaikkisesti. Aamen.

1.Luuk.23: 21.

2.Matt. 26: 67; 27: 29; Mark. 14:65; 15: 17; Luuk.22: 64; Joh.19: 2.

3.Jes.50: 6.

4.Herm. Past. Sim. VI, 2: 7.

 

  1. Saarna.

1.

Tässä, kuten edellisessäkin, saarnassa käsitellään kristityn arvokkuutta ja asemaa. Sitten se antaa monia hyvin hyödyllisiä opetuksia vapaasta itsemääräämisoikeudesta ja punoo yhteen joitakin kysymyksiä, jotka ovat täynnä jumalallista viisautta.

Ihminen, tunnusta jaloutesi, arvokkuutesi ja arvosi: Kristuksen veli, kuninkaan ystävä, taivaallisen Sulhasen morsian! Sillä se, joka kykenee tunnustamaan sielunsa arvokkuuden, voi tunnistaa jumaluuden voiman ja salaisuudet ja siksi nöyrtyä sitäkin enemmän. Jumalan voiman kautta voit nähdä lankeemuksesi. Aivan kuten Herra itse kävi läpi kärsimyksen ja ristin ja näin kirkastui ja istuutui Isän oikealle puolelle1, niin myös sinun on kärsittävä ja ristiinnaulittava hänen kanssaan ja tällä tavoin noustava ylös ja istuttava yhdessä hänen kanssaan, liityttävä Kristuksen ruumiiseen ja hallittava ikuisesti tässä maailmassa. ”Jos muuten me kärsimme hänen kanssaan, niin me myös kirkastumme hänen kanssaan ”2.

1.Vrt. Luuk.24:26; Ilm. 3: 21.

2.Room. 8:17.

 

 

 

2.

Kaikki, jotka kykenevät voittamaan ja murtamaan jumalattomuuden aidat, pääsevät taivaalliseen, rauhalliseen kaupunkiin, joka on täynnä mittaamattomia tavaroita ja jossa vanhurskaiden henget lepäävät. Siksi on välttämätöntä ryhtyä suuriin ponnisteluihin ja kamppailuihin ”tätä silmällä pitäen ”1. Sillä ei olisi oikein, että morsian, jonka tähden sulhanen tuli, kärsi ja ristiinnaulittiin, viettäisi kerskailevaa ja kevytmielistä elämää. Aivan kuten näennäismaailmassa saastainen portto antaa itsensä hillittömästi kaikille, niin myös sielu antaa itsensä jokaiselle riivaajalle ja joutuu henkien tuhoamaksi. Sillä on niitä, jotka tahallaan, ja toisia, jotka kantavat syntiä ja pahaa sisällään vastoin tahtoaan. Mitä tämä tarkoittaa? Ne, jotka tahallaan kantavat pahaa sisällään, ovat niitä, jotka antavat tahtonsa pahuudelle, iloitsevat siitä ja ystävystyvät sen kanssa. He ovat rauhassa Saatanan kanssa eivätkä käy ajatuksissaan sotaa paholaisen kanssa. Mutta niillä, joilla [paha on heissä] vastoin tahtoaan, on synti heissä, joka apostolin mukaan ”on vastoin heidän jäseniään”.2 Se on pimeyden voima ja ”peitto ”3 heissä vastoin heidän tahtoaan. He eivät hyväksy sitä ajatuksissaan, eivät iloitse siitä eivätkä kuuntele sitä, vaan puhuvat ja toimivat sitä vastaan ja ovat vihaisia itselleen. Nämä ovat paljon erinomaisempia ja kunnioitetumpia Jumalan edessä kuin ne, jotka tietoisesti antavat tahtonsa pahuudelle ja iloitsevat siitä.

1.2. Kor. 12: 8: ὑπὲρ τούτου [hyper toutou].

2.Room. 7:23.

3.Vrt. 2. Kor. 3: 14 f.

 

3.

On olemassa kuningas. Hän löytää köyhän tytön ryysyihin käärittynä. Hän ei häpeä tyttöä, vaan riisuu hänen likaisen vaatteensa, puhdistaa hänet liasta ja koristaa hänet loistavilla vaatteilla, tekee hänestä kuninkaallisen kumppaninsa ja antaa hänen jakaa pöytänsä ja hyvän elämänsä. Samalla tavoin Herra on löytänyt haavoittuneen ja ruhjoutuneen sielun ja antanut sille parannuskeinon, riisunut siltä saastaiset vaatteet ja häpeällisen pahuuden, pukenut sen kuninkaallisiin, taivaallisiin, jumalallisiin, säteileviin ja loistaviin vaatteisiin, asettanut kruunun sen päähän ja asettanut sen kuninkaalliseksi pöytäseuralaisekseen täynnä iloa ja riemua. Siellä on ilopuutarha. Siinä on hedelmiä tuottavia puita, jotka tuoksuvat ihanasti. Siellä on monia ihania paikkoja, ihastuttavan kauniita, täynnä tuoksua ja virkistystä. Jokainen, joka tänne astuu, iloitsee ja virkistyy. Samoin on sielujen laita valtakunnassa. He elävät ilossa ja ihanuudessa ja rauhassa. He ovat kuninkaita ja herroja ja jumalia. Sillä kirjoitettu on: ”Hän (= Karitsa) on kuningasten kuningas ja herrojen Herra ”1.

1.Ilm. 17:14.

 

4.

Kristinusko on siis jotain epätavallista. Sillä ”tämä salaisuus on suuri. ‘1 Tunnustakaa siis aatelisuutenne: teidät on kutsuttu kuninkaalliseen arvokkuuteen, ’valittuun sukuun, pappeuteen ja pyhään kansaan. ”2 Kristinuskon salaisuus on tälle maailmalle vieras. Kuninkaan näkyvä loisto ja rikkaudet ovat maallisia, katoavia ja katoavia. Mutta tuo valtakunta ja nuo rikkaudet ovat jumalallisia asioita, taivaallisia ja kirkkaita asioita, jotka eivät koskaan katoa eivätkä tule katoamaan. Sillä he (= kristityt) hallitsevat taivaallisen kuninkaan kanssa taivaallisessa kirkossa. ”Hän on esikoinen kuolleiden valtakunnasta. ”3 Myös he ovat esikoisia. Mutta vaikka heidät on valittu ja todistettu Jumalan edessä, he ovat silti vähäisimpiä ja hylätyimpiä hänen silmissään. Heille on tullut ikään kuin toiseksi luonnoksi olla nöyriä ja pitää itseään mitättömänä.

1.Ef.5:32.

2.1. Piet. 2:9.

3.Kol.1:18; Ilm. 1:5.

 

5.

Kysymys: Eivätkö he tiedä, että he ovat saaneet ja saavuttaneet jotakin, mitä heillä ei ollut, mikä on heidän luonteelleen vierasta?

Vastaus: Sanon teille, että ne, jotka eivät tiedä, että he ovat saaneet sen, mitä heillä ei ollut, eivät ole vielä osoittautuneet eivätkä ole edistyksen tiellä. Mutta juuri se armo, joka on tullut heille, opettaa heitä pitämään elämäänsä arvokkaana, vaikka he edistyvätkin, vaan pikemminkin pitämään itseään luonnostaan arvottomana. Vaikka he ovatkin Jumalan silmissä erittäin arvokkaita, omissa silmissään he eivät ole sitä. Vaikka he saattavat edistyä ja saada tietoa Jumalasta, he toimivat ikään kuin eivät tietäisi mitään. He saattavat olla rikkaita Jumalan silmissä, mutta omissa silmissään he ovat köyhiä. Aivan kuten Kristus, joka ”otti palvelijan muodon ”1, voitti paholaisen nöyrtymisellään, niin alussa käärme kukisti Aatamin hänen ylimielisyydellään ja ylpeydellään. Sama käärme, joka piileksii sydämissämme, tuhoaa ja hävittää edelleen kristittyjen rotua ylpeyden kautta.

1.Fil. 2: 7.

 

6.

Aivan kuten maailmassa vapaa mies ja aatelismies, jolla on suuri varallisuus, mutta joka silti vetää tuloja ja raivaa hedelmiä, on mielettömän itsevarma ja itsevarma, on sietämätön ja polkee kaikkia ja kohtelee heitä huonosti, niin myös jotkut alkavat erottelukyvyn puutteen vuoksi paisua ja tulla liian itsevarmoiksi ja tuomitsemaan heti, kun he ovat saavuttaneet vain pienen rukouksen autuuden. Silloin he ovat jo pudonneet hirvittävän alas. Sillä sama käärme, joka aikoinaan kaatoi Aatamin hänen ylimielisyydellään sanomalla: ”Teistä tulee jumalten kaltaisia ‘1, kylvää edelleen ylimielisyyttä sydämiin sanomalla: ’Olette täydellisiä, teillä on tarpeeksi, olette rikkaita, ette tarvitse enää mitään, olette siunattuja. Mutta maailmassa on muitakin, joilla on rikkauksia, joita he niittävät monista hedelmistä, mutta jotka kuitenkin osaavat erottaa, jotka eivät kerskaile eivätkä korota itseään, vaan pysyvät samanlaisina. Sillä he tietävät, että rikasta satoa seuraa hedelmättömyys. Jos he sitten kärsivät tappiota ja puutetta, he eivät sure vaan pysyvät ennallaan. Sillä he tietävät, että hedelmällisyys seuraa. Vaikka heitä kuinka paljon se ahdistaa, se ei vieraannuta heitä. He eivät paisu, kun on tuloja ja voittoa, eivätkä he järkytty, kun on menetyksiä.

  • 3: 5.

7.

Kristinusko on tällaista: Se on totuuden maistamista, totuuden syömistä ja juomista, ja todellakin syömistä ja juomista voimien ja kykyjen mukaan. Jos janoinen alkaa juoda lähteestä, ja kesken juomisen joku vetää hänet pois eikä anna hänen virkistäytyä halunsa mukaan, hänen janonsa on sitäkin voimakkaampi, koska hän on maistanut vettä, ja hän kaipaa sitä sitä kiivaammin. Sama on tilanne hengellisellä alueella. Ihminen maistaa ja saa taivaallista ruokaa. Sitten, kesken nautinnon, joku vetää hänet takaisin, eikä kukaan anna hänelle tyydytystä.

 

8.

Kysymys: Miksi hän ei saa tyydyttää itseään?

Vastaus: Herra tuntee ihmisen heikkouden, [Hän tietää], että hänestä tulisi nopeasti ylenpalttinen. Siksi hän vetää hänet [nautinnosta] pois ja antaa koettelemusten ja kärsimysten tulla hänen päälleen. Sillä jos tulet sietämättömäksi ja paisuneeksi kaikille jo silloin, kun saat vähän, kuinka paljon vähemmän voisitkaan kestää, jos sinulle yhtäkkiä suotaisiin kylläisyys. Mutta Jumala tuntee heikkoutesi, ja siksi hän sallii koettelemusten tulla päällesi pelastussuunnitelmansa mukaisesti, jotta tulisit nöyremmäksi ja innokkaammaksi etsiessäsi Jumalaa. Jos kerjäläinen löytäisi maailmasta kukkaron täynnä kultaa, hän huutaisi holtittomuudessaan: Minä löysin, minä löysin kukkaron, minä olen rikas, niin huudon seurauksena se, joka sen menetti, saisi tietää siitä ja ottaisi sen jälleen haltuunsa. Toisesta rikkaasta tulee mielettömän itsevarma, hän talloo [kaikki] jalkoihinsa ja alkaa kohdella kaikkia huonosti ja korottaa itseään tiettyjen ihmisten yläpuolelle. Kuningas saa tietää tästä ja takavarikoi hänen omaisuutensa. Sama on tilanne hengellisellä alueella. Jos jotkut maistavat edes pientä virvoketta, he eivät osaa pitää siitä huolta, vaan menettävät myös sen, mitä ovat saaneet. Sillä synti houkuttelee heitä ja pimentää heidän mielensä.

 

 

9.

Kysymys: Miten on mahdollista, että jotkut lankeavat vielä armon vierailun jälkeen? Eikö Saatana ole selvästi paljon heikompi? Miten voi olla yö, kun on päivä?

Vastaus: Ei siksi, että armo sammuu tai heikkenee, vaan siksi, että vapaa itsemääräämisoikeutesi ja vapautesi sen taipumuksen suhteen voi osoittautua, hän hylkää sinut pahuuteen. Jos sitä vastoin lähestyt Herraa tahdollasi, teet itsesi vastaanottavaiseksi armon vierailulle. Mutta miten selitätte pyhien kirjoitusten sanat: ”Älkää sammuttako Henkeä ”1, jos Henki on sammumaton ja kevyt? Ette sammuta Henkeä, ei, Henki sammuttaa teidät, jos tahtonne on puutteellinen ettekä suostu siihen. Samoin sanotaan: ”Älkää suruttako Pyhää Henkeä, jonka kanssa teidät on sinetöity lunastuksen päivää varten. ”2 Näette, että on tahdostanne ja vapaasta itsemääräämisestänne kiinni, kunnioittaako Pyhää Henkeä ja olla murehduttamatta häntä. Mutta minä sanon teille, että täydellisilläkin kristityillä, jotka ovat sidottuja ja juovuksissa hyvästä, on vielä vapaa itsemääräämisoikeus, jonka nojalla he lukemattomien pahojen koettelemina kääntyvät hyvään.

1.1. Tess.5:19.

2.Ef.4:30.

 

10.

Arvoisat, rikkaat ja aateliset voivat vapaasti ja oman harkintansa mukaan luopua ja hylätä rikkautensa, aatelisuutensa ja arvokkuutensa, pukeutua likaisiin ja köyhiin vaatteisiin, häpäistä kunniansa häpeäksi ja olla kurjia ja halveksittuja. Tämä on jätetty heidän oman tahtonsa varaan. Kyllä, minä sanon teille, että armo itse ei estänyt apostoleja, jotka olivat päässeet armon täyteen mittaan, tekemästä sitä, mitä he halusivat, vaikka he olisivat halunneet tehdä jotakin sellaista, mikä ei miellyttänyt armoa. Sillä meidän luontomme on altis sekä hyvälle että pahalle. Vihamielinen voima voi vain houkutella, mutta ei pakottaa. Siksi on sinun tehtäväsi päättää, mihin haluat mennä. Ettekö näe, että Pietari oli ”tuomittava ”1, että Paavali nuhteli häntä palattuaan [ensimmäiseltä lähetysmatkalta Antiokiaan], 2 että sellainenkin oli vielä tuomittava? Ja Paavali, joka oli Hengellä täytetty, joutui vapaasta tahdostaan riitaan Barnabaan kanssa, ja ”he erosivat katkerasti toisistaan”.3 Lisäksi sama [Paavali] sanoo: ”Te, jotka olette Hengellä täytetyt, nuhtelette sellaista; varokaa myös itseänne, ettette tekin joutuisi kiusaukseen”.4 Katsokaa nyt, [jopa] ne, jotka ovat Hengellä täytetyt, joutuvat kiusaukseen, koska vapaa itsemääräämisoikeus on vielä jäljellä ja viholliset sortavat heitä niin kauan kuin he elävät tässä maailmassa.

1.Gal. 2:11.

2.[Gal. 2:14.

3.Ap.t. 15:39.

4.Gal. 6: 1.

 

11.

Kysymys: Voisivatko apostolit olla enää tekemättä syntiä, jos he haluaisivat? Vai oliko armo vahvempi kuin heidän tahtonsa?

Vastaus: He eivät voineet enää tehdä syntiä. Sillä heitä ei voitu enää huijata, koska he seisoivat niin korkeassa armon valossa. Emme sano, että armo olisi tullut heikoiksi heissä, vaan väitämme, että armo sallii edelleen myös täydellistyneillä hengellisillä ihmisillä olla tahtonsa ja oikeutensa toimia haluamallaan tavalla ja mennä minne haluavat. Vaikka ihmisluonto on itsessään heikko, sillä on silti voima kääntyä, vaikka hyvyys on sille luontaista. Niillä, joilla on täysi haarniska, haarniskat ja aseet, on suojaa ja suojaa, eivätkä viholliset hyökkää [helposti] heidän kimppuunsa. Mutta jos he hyökkäävät, on heidän vapaasta tahdostaan kiinni, käyttävätkö he aseitaan, ryhtyvätkö taisteluun ja taistelevat vihollisiaan vastaan ja voittavat voiton palkinnon, vai huvittavatko he itseään vihollistensa kanssa ja solmivat rauhan ja pidättäytyvät taistelemasta, vaikka heillä on aseet käsissään. Samoin kristityt, jotka on varustettu täydellisellä voimalla ja joilla on taivaalliset aseet, voivat halutessaan huvitella Saatanan kanssa, elää rauhassa hänen kanssaan ja pidättäytyä taistelemasta. Sillä luonto on muuttuvainen. On vain tahdosta kiinni, tuleeko jostakusta Jumalan lapsi vai ” kadotuksen lapsi ”1. Sillä vapaa itsemääräämisoikeus säilyy.

1.2.Tess. 2: 3.

 

12.

On eri asia puhua leivästä ja pöydästä kuin syödä ja nauttia suolaista leipää ja vahvistua kaikissa raajoissa. On eri asia puhua sanoin miellyttävästä juomasta kuin mennä ja ammentaa suoraan lähteestä ja maistella miellyttävää juomaa kylläiseksi. On eri asia puhua sodasta, urheista taistelijoista ja sotureista, ja on eri asia seistä taistelulinjassa, liittoutua vihollisen kanssa, hyökätä ja edetä, ottaa vastaan ja jakaa iskuja ja viedä voitto. Sama pätee hengellisessä maailmassa. On eri asia puhua jonkinlaisella tietämyksellä ja ymmärryksellä, ja on eri asia todella ja aidosti, varmuudella, omistaa Pyhän Hengen aarre, armo, maku ja voima ”sisäisessä ihmisessä” ja hengessä. Tyhjän sanan puhujat tulevat ylimielisiksi ja antavat itsensä paisutella henkeään. ”Sillä meidän puheemme”, sanotaan, ‘ja julistuksemme ei koostunut inhimillisen viisauden vakuuttavista sanoista, vaan Hengen ja voiman osoittamisesta. ’1 Ja toisessa kohdassa hän (Paavali) sanoo: ‘Mutta käskyn tarkoitus on rakkaus puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta. ’2 Sellainen ei lankea. Ovi on jo avautunut monille Jumalan etsijöille, he näkivät aarrekammion ja astuivat siihen sisään. Ja kun he olivat täynnä iloa ja huusivat: ”Me olemme löytäneet aarteen ”3, hän sulki ovet heiltä. He alkoivat huutaa, surra ja etsiä: ”Olimme löytäneet aarteen ja olemme jälleen menettäneet sen.” Viisaasti armo vetäytyy, jotta voisimme etsiä sitä sitäkin ahkerammin. Sillä aarre näyttäytyy etsimisen mitan mukaan 4.

1.1. Kor. 2:4.

2.1. Tim. 1: 5.

3.Εὕρομεν θησαυρόν [Heuromen thēsauron]. Sananlaskuinen sanonta. Ks. Stiglmayr, Sachliches und Sprachliches b. Mak. S. 22.

4.Ὁ θησαυρὸς δείκνυται πρὸς τρόπον τῆς ζητήσεως [Ho thēsauros deiknytai pros tropon tēs zētēseōs][ ”Aarre osoitetaan kyselyn tapaan”.] Sananlasku. Stiglmayr op. cit.

 

13.

Kysymys: Jotkut sanovat, että armon saatuaan ihminen on siirtynyt kuolemasta elämään. Voiko valossa olevalla olla saastaisia ajatuksia?

Vastaus: On kirjoitettu: ”Hengessä te aloititte, ja lihassa te nyt lopetatte. ‘1 Lisäksi sanotaan: ’Pukeutukaa täyteen hengen aseistukseen, jotta voitte vastustaa perkeleen juonia. ‘2 Tämän mukaan on olemassa kaksijakoinen tila: se, jossa ihminen oli silloin, kun hän tarttui aseisiin, ja se, jossa hän on silloin, kun hän ’taistelee voimia ja valtuuksia vastaan ”3. Yhden kerran olet valossa, toisen kerran pimeydessä. Ja [edelleen sanotaan]: ”Että te sammutatte kaikki pahan tuliset nuolet. ‘4 Ja taas: ’Älkää suuttuko Jumalan Pyhälle Hengelle. ‘5 Ja lopuksi: ’Ei ole mahdollista, että ne, jotka kerran ovat valaistuneet ja maistaneet Jumalan lahjaa, jotka ovat saaneet osalliseksi Pyhästä Hengestä, mutta ovat kuitenkin langenneet pois, uudistuisivat. ”6 Katso, ne lankeavat, jotka ovat olleet valaistuneita ja maistaneet. Näette, että ihminen voi olla samaa mieltä Hengen kanssa hänen tahtonsa kautta ja voi surettaa häntä hänen tahtonsa kautta. Hän toki saa aseet, jotta hän voi lähteä sotaan ja taistella vihollisia vastaan. Varmasti hän saa valaistusta, jotta hän voi lähteä taisteluun pimeyttä vastaan.

1.Gal 3:3.

2.Ef. 6: 11.

3.[Ef.6: 12.

4.[Ef.6: 16.

5.[Ef.4: 30.

6.Hebr. 6: 4, 6.

 

14.

Kysymys: Kuinka apostoli voi sanoa: ”Jos minulla olisi kaikki tieto ja kaikki profetia ja puhuisin enkelten kielillä, en olisi mitään ”1?

Vastaus: Emme saa ymmärtää tätä niin, että apostoli ei olisi mitään, vaan [tämä tarkoittaa] sitä, että tuohon täydelliseen rakkauteen verrattuna mainitut lahjat ovat pieniä. Ne, jotka ovat vain tällä tasolla, lankeavat. Mutta se, jolla on rakkautta, ei enää kaadu. Minä sanon teille, että olen nähnyt ihmisiä, jotka olivat saavuttaneet kaikki armolahjat ja tulleet osallisiksi Hengestä. Ja silti he kaatuivat, koska he eivät olleet saavuttaneet täydellistä rakkautta. Niinpä eräs jalo mies oli luopunut [kaikesta], myynyt omaisuutensa, vapauttanut orjia, ollut viisas ja ymmärtäväinen ja kuuluisa kunniallisesta käytöksestään. Sillä välin 2 hänellä oli korkea käsitys itsestään, hän paisui ja lopulta sortui turmeltumiseen ja tuhanteen paheeseen.

1.1. Kor. 13: 2, 1.

2.Joh.4: 31: ἐν τῷ μεταξύ [en tō metaxy].

 

15.

Toinen luovutti ruumiinsa [kidutukselle] vainon aikana ja ryhtyi rippi-isäksi. Rauhan tultua hänelle myönnettiin vapaus. Häntä arvostettiin suuresti. Sillä hänen silmäluomensa olivat haavoittuneet. Savu oli polttanut ne. Hän oli korkeassa arvossa. Sitten häntä pyydettiin [jälleen] kutsumaan [jumalia]. Hän otti uhrinjyviä ja antoi [osan] palvelijalleen. Ja hänen mielensä käyttäytyi nyt niin kuin hän ei olisi koskaan kuullut sanaa Jumalalta. Toinen [myös] antoi ruumiinsa [kidutettavaksi] vainon aikana. Hänet hirtettiin, hän menetti tajuntansa ja heitettiin sitten vankilaan. Häntä hoiti kristitty nainen1 (diakonissa), joka eli säännön mukaan. Hän tuli läheiseksi naisen kanssa, ja vielä vankilassa ollessaan hän joutui haureuteen. Katsokaa, kuinka rikas mies, joka myi omaisuutensa, kuinka hän, joka pyhitti ruumiinsa marttyyrikuolemalle, on vajonnut niin alas!

1.κανονική [kanonikē].

 

16.

Eräs toinen älykäs askeetti, joka asui kanssani samassa sellissä ja rukoili kanssani, oli niin rikas armon suhteen, että hän tunsi tuskallista kipua rukoillessaan vieressäni. Sillä armo kiehui hänessä. Hänelle annettiin myös sairaiden parantamisen karisma. Hän ei ainoastaan ajanut ulos riivaajia, vaan paransi käsien päälle panemisella myös ne, joiden kädet ja jalat olivat halvaantuneet ja jotka kärsivät kauheasti. Sitten hänestä tuli välinpitämätön, hän niitti maailmasta kunniaa ja iloitsi siitä. Sen seurauksena hän paisui ja putosi jopa synnin syvimpiin kuiluihin. Katsokaa, jopa sellainen, jolla oli sairaiden parantamisen lahja, lankesi. Siinä näet, miten he lankeavat ennen kuin he saavuttavat rakkauden mitan. Sillä vain ne, jotka saavuttavat rakkauden, ovat lumoutuneita ja juopuneita autuudesta; he uppoutuvat ja joutuvat vangiksi toiseen maailmaan, ikään kuin he eivät enää havaitsisi omaa luontoaan.

 

17.

Kysymys: Mitä tämä tarkoittaa: ”Silmä ei ole nähnyt, eikä korva ole kuullut, eikä ole päässyt ihmisen sydämeen ”1?

Vastaus: Niinä päivinä [Vanhan liiton aikana] suuret miehet, vanhurskaat, kuninkaat ja profeetat tiesivät, että Vapahtaja oli tulossa. Mutta he eivät tienneet, että hän kärsisi, ristiinnaulittaisiin ja vuodattaisi verensä ristillä. Heidän sydämiinsä ei ollut vielä ”mennyt”, että tulisi ”kaste tulella ja Pyhällä Hengellä ‘2, että leipää ja viiniä tarjottaisiin kirkossa hänen lihansa ja verensä vastakohtana, että ne, jotka nauttisivat tätä näkyvää leipää, ottaisivat hengellisesti osaa Herran lihasta, että apostolit ja kristityt saisivat ’apua” ja ”saisivat voiman korkeudesta ”3 ja tulisivat täyteen jumaluutta ja että sielut sekoittuisivat Pyhään Henkeen 4. Profeetat ja kuninkaat eivät tienneet tätä; se ei ollut vielä ”tullut heidän sydämiinsä”. Nyt kristityillä on erilainen rikkaus ja erilainen halu jumaluuteen. Mutta jopa tällaisen ilon ja lohdutuksen vallassa he ovat edelleen ”pelossa ja vapinassa ”5.

1.1. Kor. 2: 9; Jes.64:4.

2.Matt. 3: 16; Mark. 1: 8; Luuk.3: 16; Ap.t. 11: 16.

3.Luuk.24:49.

4.Ks. 4:91.

5.2. Kor. 7:15; Ef.6:5; Fil. 2:12.

 

18.

Kysymys: Millä pelolla ja vapinalla?

Vastaus: He haluaisivat jotenkin kompastua eivätkä suostuisi armoon. Jos mies, jolla on aarteita, vaeltaa alueilla, joissa on rosvoja, hän iloitsee rikkaudestaan ja aarteistaan, mutta hän elää pelossa, että rosvot tulevat ja ryöstävät hänet, ja hänestä tuntuu kuin hän kantaisi omaa ruumistaan käsissään1. Katso, me kaikki olemme lähteneet pois näkyvästä maailmasta; me olemme ”muukalaisia ”2 [siinä] ja köyhiä ja riistettyjä lihallisesta yhteydestä. Katso, ruumis on rukousasennossa. Veljien on nyt katsottava, vastaako ruumiin asento hengen suuntaa. Maailmassa taiteilijat ja käsityöläiset ovat yleensä yötä päivää töissä ruumiin ja sielun kanssa. Te, jotka olette vieraantuneet tästä maailmasta ruumiillisesti, tutkikaa itseänne nähdäksenne, oletteko vieraantuneet tästä maailmasta myös hengellisesti ettekä enää ole mukana maailmassa. Sillä jokainen maailman ihminen, olipa hän sitten sotilas tai kauppias, asuu henkensä kanssa siellä, missä hänellä on ruumiinsa. Siellä on hänen aarteensa. On kirjoitettu: ”Missä aarre on, siellä on sydän ”3.

1.Vrt. Job 13:14.

2.Hebr.11:13.

3.Matt. 6:21.

 

19.

Mihin aarteeseen mielesi on kiinnittynyt? Onko se täysin keskittynyt Jumalaan vai ei? Jos se ei ole, sinun on kerrottava minulle, mikä on esteenä. Varmasti se on pahat henget, Saatana ja demonit, jotka pitävät mielen vangittuna ja turmelevat sielun. Sillä paljon juonittelevalla paholaisella, jolla on käytössään temppuja ja kolmoisportteja1 ja monia värikkäitä asioita, on sielun laitumet ja ajatukset vallassaan, eikä hän anna ihmisen rukoilla kunnolla ja lähestyä Jumalaa. Luonto voi olla yhteydessä sekä demonien ja pahuuden henkien että enkelien ja Pyhän Hengen kanssa. Se voi olla Saatanan temppeli ja ”Pyhän Hengen temppeli ”2. Sen tähden, veljet, tutkikaa henkenne: Kenen kanssa teillä on yhteys, enkeleiden vai demonien kanssa? Kenen temppeli te olette, [oletteko] Jumalan vai perkeleen asuinpaikka? Millä aarteella sydämenne on täytetty, armon vai saatanan aarteella? Se on kuin talo, joka on täynnä löyhkää ja saastaa. Se on puhdistettava ja koristeltava täydellisesti ja täytettävä kaikenlaisilla tuoksuilla ja aarteilla. Vasta silloin Pyhä Henki muuttaa sisään Saatanan sijasta ja lepää kristittyjen sieluissa.

1.Τρίθυρα [Trithyra]. Sananlasku. Ks. Stiglmayr, Sachliches und Sprachliches b. Mak. S. 22.

2.1. Kor. 6: 19.

20.

Pelkkä Jumalan sanan kuuleminen ei ole heti saanut ”hyvää osaa ”1. Sillä jos ihminen saavuttaisi ”hyvän osan” heti sen kuultuaan, ei olisi enää taisteluita, ei enää sota-aikoja, ei enää kilpailuja, vaan vaivattomasti, pelkästään [Jumalan sanaa] kuulemalla, ihminen saavuttaisi rauhan ja täydellisen mitan. Mutta näin ei kuitenkaan ole. Sillä jos väitätte näin, kumoatte ihmisen vapaan tahdon ja kiellätte sen vihamielisen voiman olemassaolon, joka taistelee henkeä vastaan. Mutta me väitämme, että jokainen, joka kuulee [Jumalan] sanan, tulee parannukseen, sitten, kun armo vetäytyy järjestettyään itsensä viisaasti ihmisen eduksi, astuu taistelun harjoituskouluun, ryhtyy riitaan ja taisteluun saatanan kanssa, voittaa voiton monessa juoksussa ja taistelussa ja tulee kristityksi. Sillä jos ihminen saisi ”hyvän osan” vain kuuntelemalla, ilman ponnistelua, niin näyttelijät ja huorintekijät pääsisivät kaikki valtakuntaan ja ”elämään”.2 Mutta kukaan ei anna heille tätä ilman ponnistelua ja taistelua. Sillä ”tie on ahdas ja kapea. ‘3 Kyllä, on kuljettava ja kestettävä ja kärsittävä karua tietä ja siten ’päästävä elämään.

1.Luuk.10:42.

2.Matt. 19: 17.

3.[Matt. 7: 14.]

 

21.

Sillä jos päämäärän voisi saavuttaa ilman ponnisteluja, kristinusko ei olisi enää ”kompastuskivi ja loukkauskivi ”1, ei olisi enää uskoa ja epäuskoa. Lisäksi tekisitte ihmisestä myös sidotun ihmisen, joka ei voisi kääntyä hyvään eikä pahaan. Sillä vain niille, jotka voivat kääntyä molemmille puolille, annetaan laki, niille, jotka voivat vapaassa itsemääräämisoikeudessa käydä sotaa vihollisvaltaa vastaan. Sidottuun luontoon ”ei päde mikään laki. ”2 Ei aurinko eikä taivas ja maa ole saanut lakia. Sillä luodut ovat sidottua luontoa. Siksi niitä ei voida palkita eikä rangaista. Sillä kunnia ja loisto on valmistettu niille, jotka voivat kääntyä hyvään. Toisaalta helvetti ja rangaistus on valmistettu luonnolle, joka voi kääntyä, karttaa pahaa ja kallistua hyvän, oikean puolelle. Katsokaa, jos sanotte, että ihminen on sidottu luontoon, teette hyvästä ihmisestä ylistyksen arvottoman. Sillä se, joka on luonnostaan oikea ja hyvä, on toivottava, mutta ei kiitoksen arvoinen. Itse asiassa hyvä, joka ei tule vapaasta tahdosta, ei ole ylistyksen arvoinen, vaikka se olisikin toivottavaa. Sillä vain se on ylistyksen arvoinen, joka omalla ahkeruudellaan, kamppailun ja taistelun kautta, tarttuu vapaasti valittuun hyvään.

1.1. Piet. 2: 8; Jes.8: 14.

2.1 Tim. 1:9.

 

22.

Persialaisten (uuspersialaisten) ja roomalaisten (roomalaisten, kreikkalaisten)1 armeija. Kaksi yhtä vahvaa ja rohkeaa 2 nuorta miestä astuu esiin heidän riveistään ja aloittaa painiottelun3. Näin vihollisen voima ja henki kohtaavat toisensa yhtä voimakkaina. Sama voima, joka Saatanalla on houkutella sielua ja saada se mielistelemällä taipumaan, sielulla on myös sama voima vastustaa häntä eikä antaa periksi millään tavalla. Nämä kaksi voimaa voivat houkutella sekä pahaan että hyvään, mutta ne eivät voi pakottaa. Näin muodostunut tahto saa jumalallista apua; se voi hakea taivaasta aseita taistelua varten ja siten hävittää ja voittaa synnin. Sielu voi vastustaa syntiä. Mutta se ei voi voittaa tai hävittää pahaa ilman Jumalaa. Ne, jotka väittävät, että synti on kuin mahtava jättiläinen ja sielu kuin lapsi, ovat kuitenkin väärässä käsityksessä. Sillä jos suhde olisi niin epätasa-arvoinen, jos synti olisi kuin jättiläinen ja sielu kuin lapsi, silloin lainsäätäjä olisi epäoikeudenmukainen, koska hän on antanut ihmiselle käskyn taistella saatanaa vastaan.

1.Uuspersialaisten ja roomalaisten väliset taistelut, jotka raivosivat rajusti erityisesti 4. vuosisadalla, lopetti vasta Itä-Rooman keisari Herakleios. Vuonna 628 hän pakotti heidät solmimaan rauhan ja luovuttamaan kaikki vuodesta 604 lähtien valloittamansa maakunnat sekä Pyhän ristin.

2.πτερωτοὶνεανίσκοι [pterōtoi neaniskoi]. Jo Gregorius Nazianzusilainen (Migne, P. G. XXXV 1093) käyttää πτερωτὸς [pterōtos] (= siivekäs) metaforisessa merkityksessä, kuten Stiglmayr (Stimmen aus Maria-Laach op. cit. s. 422 3) toteaa.

3.Stiglmayr (Sachl. u. Sprachl. b. Mak. s. 90 4) on löytänyt saman vertailun Origenekselta (De princ. 3, 2 Migne, P. G. XI 307 B).

 

 

23.

Tämä on Jumalan tien perusta, että kuljemme elämän tietä suuressa kärsivällisyydessä, toivossa, nöyryydessä, henkisessä köyhyydessä ja nöyryydessä. Vain tällä tavoin voimme ylläpitää vanhurskautta itsessämme. Mutta vanhurskaudella tarkoitamme itse Herraa1. Sillä nämä käskyt, jotka käskevät tällaisia asioita, ovat ikään kuin kiinteitä virstanpylväitä ja tienviittoja kuninkaallisella tiellä, joka johtaa kulkijat taivaalliseen kaupunkiin. [Herra] sanoo: ”Autuaita ovat hengeltään köyhät, autuaita ovat nöyrät, autuaita ovat laupiaat, autuaita ovat rauhantekijät. ”2 Tätä hän kutsui kristinuskoksi. Joka ei vaella tällä tiellä, vaeltaa huonolla tiellä, hän on valinnut huonon perustan. Ylistetty olkoon Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen laupeus aina ja iankaikkisesti. Aamen.

1.Vrt. Jer.23:6 hepreankielisen tekstin mukaan.

2.Matt. 5: 3; 4: 7, 9.

 

  1. Saarna.

1.

Tässä homiliassa kuvataan ja valitetaan sen sielun onnettomuutta, jossa Herra ei asu synnin tähden, ja siinä todetaan, että naisista syntyneiden joukossa ei ole ketään suurempaa kuin Johannes Kastaja.

Vihassaan juutalaisia kohtaan Jumala luovutti kerran Jerusalemin vihollisilleen näytöksi. Heidän vihaajansa hallitsivat nyt heitä. Juhlia ja uhreja ei enää ollut. Niinpä hän vihastui heille käskyn rikkomisen vuoksi ja antoi heidän sielunsa heidän vihollistensa, riivaajien ja intohimojensa haltuun. Ne johtivat hänet harhaan ja tuhosivat hänet täysin. Niinpä hänessä ei ollut enää juhlapäivää, ei enää suitsukkeita eikä hänen kauttaan uhrattu Jumalalle mitään uhreja. Sillä hänen ajatuksensa olivat täynnä kauheita villipetoja ja pahuuden hengellisiä käärmeitä, jotka asuivat hänessä. Aivan kuten talo, jossa ei asu isäntänsä, vajoaa pimeyteen ja häväistykseen ja turmioon ja tulee täyteen saastaa ja likaa, niin myös sielu, jolla ei ole isäntäänsä, joka tanssii kierrosta enkelien kanssa siinä, täyttyy synnin pimeydestä, häpeällisistä intohimoista ja kaikesta häpeästä.

 

2.

Voi polkua, jossa kukaan ei kulje, jossa kenenkään ääni ei kuulu!” Voi polkua, jossa kukaan ei kulje, jossa kenenkään ääni ei kuulu! Sillä se on villipetojen asuinpaikka. Voi sielua, jossa Herra ei vaella, josta pahuuden hengelliset pedot eivät pakene hänen ääntään! Voi taloa, jossa Herra ei asu! Voi peltoa, jota kukaan maanviljelijä ei viljele! Voi laivaa, jolla ei ole ruorimiestä! Sillä se joutuu aaltojen ja myrskyjen pyörteisiin ja hukkuu. Voi sielua, jonka sisällä ei ole todellista ruorimiestä, Kristusta! Sillä sitä heittelevät pimeyden katkeralla merellä intohimojen aallot ja pahat henget ahdistavat sitä, ja sen kohtalona on tuho. Voi sitä sielua, jossa ei ole Kristusta, joka huolella viljelee sitä, jotta se voisi kantaa hengen hyviä hedelmiä! Sillä silloin se on autiomaa täynnä orjantappuroita ja ohdakkeita, ja lopulta sen osa on palaminen tulessa. Voi sielua, jossa Kristus, sen Herra, ei asu! Sillä se on autiomaa, täynnä intohimojen hajua, pahuuden paikka.

3.

Aivan kuten maanviljelijän, joka lähtee peltotöihin, on otettava mukaansa pellon työkalut ja työvaatteet, niin myös todellinen taivaallinen maanviljelijä, Kristus Kuningas, kun hän meni jumalattomuuden runteleman ihmiskunnan luo, puki päälleen ruumiinsa vaatteeksi, otti ristin työkaluksi ja työskenteli autioituneen sielun parissa. Hän poisti siitä pahojen henkien orjantappuroita ja ohdakkeita, kitki synnin rikkaruohot ja poltti kaiken synnin oljenkorret tulessa. Näin hän työsti häntä ristin puulla ja istutti häneen kauneimman hengen paratiisin, joka kantaa kaikenlaista ihanaa ja haluttavaa hedelmää Herralleen Jumalalleen.

4.

Niin kuin kolmen päivän pimeyden aikana Egyptissä1 poika ei nähnyt isää, veli ei nähnyt veljeä, ystävä ei nähnyt uskottua ystävää, koska pimeys peitti heidät, niin myös ihminen, kun hän oli rikkonut käskyn ja menettänyt entisen kirkkautensa, kun hän oli joutunut maailman hengen valtaan ja pimeyden peitto oli asettunut hänen sielunsa päälle 2, Aatamista viimeiseen Aatamiin, Herraan, hänellä ei enää ollut todellista, taivaallista Isää, hyvää, rakastavaa äitiä, Hengen armoa, suloista ja kaivattua veljeä, Herraa, ystäviä ja sukulaisia, pyhiä enkeleitä, joiden kanssa hän iloitsi pyöreissä tansseissa ja juhlissa. Mutta ei ainoastaan viimeiseen Aadamiin asti, vaan vielä nytkin ne, joille ”vanhurskauden aurinko ”3, Kristus, ei ole noussut ja joiden sielun silmät, joita todellinen valo valaisee, eivät ole vielä avautuneet, ovat saman synnin pimeyden vallassa, heillä on sisällään samat voimakkaat halut, he ovat saman rangaistuksen alaisia, eikä heillä ole vielä silmiä nähdä Isää.

1.Exod.10: 22 f.

2.Vrt. 2. Kor. 3: 13 ff.

3.Mal.4: 2.

 

5.

Sillä jokaisen tulisi tietää, että näiden [ulkoisten] silmien lisäksi on olemassa myös sisäiset silmät, ja tämän [ulkoisen] kuulon lisäksi on olemassa myös sisäinen kuulo. Niin kuin nämä [ulkoiset] silmät näkevät ja havaitsevat aistinvaraisesti ystävän tai rakastetun kasvot, niin jumalallisen valon valaiseman arvokkaan, uskovan sielun silmät näkevät ja tunnistavat hengellisesti todellisen ystävän, suloisen ja paljon rakastetun Sulhasen, Herran, siinä, että sielu on ihastuttavan Hengen valaisema. Tällaisen hengellisen näkemyksen kautta kaipaamastaan ja ainutlaatuisesta, sanoin kuvaamattomasta kauneudesta se haavoittuu jumalallisesta rakkaudesta ja johdatetaan kaikkiin hengen hyveisiin. Näin hänellä on rajaton ja ehtymätön rakkaus kaipaamaansa Herraa kohtaan. Mikä voisi olla autuaampaa kuin se kuolematon sana, jonka Johannes lausui näyttäessään Herran silmiensä edessä: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin ”1?

1.Joh. 1:29.

 

 

 

6.

Todellakin, ”kukaan ei ole naisista syntyneistä suurempi kuin Johannes Kastaja ”1, sillä hän on kaikkien profeettojen täyttymys. Todellakin, ”kaikki” ovat ”ennustaneet ”2 Herrasta, he ovat osoittaneet hänet jo kaukaa tulevana. Mutta hän profetoi Vapahtajasta ja näytti hänet kaikkien nähden huutaen suurella äänellä: ”Katso, Jumalan Karitsa”. Kuinka suloinen ja ihana onkaan tämä sana sellaisen suusta, joka heti osoittaa sormellaan sitä, jota hän julistaa! ”Naisista syntyneiden joukossa ei ole ketään suurempaa kuin Johannes, mutta taivasten valtakunnassa vähäisin on suurempi kuin hän. ”3 Apostolit, ‘ylhäältä, Jumalasta syntyneet ’4, jotka olivat saaneet ‘esikoisen, Hengen ’5, ‘neuvonantajan’, nämä saivat kunnian olla kanssatuomareita ja istua valtaistuimilla6, näistä tuli ihmisten lunastajia. Tulette huomaamaan, kuinka he jakoivat pahojen voimien meren ja johtivat uskovat sielut sen läpi. Huomaatte, kuinka he työskentelivät sielun viinitarhassa viinitarhureina. Tulette huomaamaan, kuinka he kosiskelijoina toivat sieluja Kristuksen luo. ”Sillä minä olen kihlannut teidät”, sanotaan, ‘yhdelle aviomiehelle. ’7 Löydät, kuinka he antoivat ihmisille elämän. Lyhyesti sanottuna löydät, kuinka he palvelivat Henkeä ”monin tavoin ja moninaisilla tavoilla ”8. Näin on myös sen pienen kanssa, joka on Johannes Kastajaa suurempi.

1.Matt. 11: 11.

2.[11: 13.]

3.[11:11.]

4.Joh.3:3, 7; 1:13.

5.Room. 8: 23.

6.Matt. 19:28; Luuk.22:30.

7.2. Kor. 11:2.

8.Hebr.1: 1.

 

7.

Niin kuin maanviljelijä kytkee härkäparin yhteen ja viljelee pellon niiden kanssa, niin myös Herra Jeesus, hyvä ja oikea maanviljelijä, kytki apostolit yhteen kaksi kerrallaan ja lähetti heidät 1 ja viljeli heidän kanssaan kuulijoiden ja tosi uskovien peltoja. Tämäkin on kuitenkin merkillepantavaa: Jumalan valtakunta ja apostolien julistus ei koostu pelkästä ”sanojen saarnaamisesta”, ikään kuin ihmisen tarvitsisi vain osata sanoja ja selittää niitä muille, ei, valtakunta koostuu ”voimasta” 2 ja Hengen vaikutuksesta. Myös Israelin lapset kokivat tämän. He tutkivat aina pyhiä kirjoituksia ja etsivät niitä Herran tähden, mutta he eivät itse saaneet totuutta, vaan jättivät perintönsä muille. Samalla tavalla ne, jotka julistavat Hengen sanoja muille, mutta eivät itse omista sanaa voimalla, siirtävät perintöä muille. Ylistetty olkoon Isä ja Poika ja Pyhä Henki aina ja iankaikkisesti. Aamen.

1.Matt. 6: 7; Luuk.10:1.

2.1. Kor. 4:20; 1.Tess.2:13; Hebr.4:2.

 

  1. Saarna.

1.

Jumala jakaa armon ihmissuvulle kahdella tavalla tarkoituksenaan saada sen hedelmät takaisin oikeudenmukaisessa tuomiossa.

Jumalan ääretön, käsittämätön viisaus toteuttaa ”armon välittämisen ” 1 ihmissuvulle eri tavoin käsittämättömällä ja tutkimattomalla tavalla. Tahdon vapaata itsemääräämisoikeutta koetellaan, paljastetaan ne, jotka rakastavat häntä koko sydämestään ja ottavat vastaan kaikki vaarat ja ponnistelut Jumalan tähden. Joidenkin kohdalla Hengen lahjat ja armot tulevat heille heti, kun he lähestyvät heitä uskossa ja rukouksessa. Joskus he elävät maailmassa raatamatta, hikoilematta ja ponnistelematta. Jumala ei kuitenkaan anna armoa jouten, tarkoituksettomasti tai sattumalta, vaan sanomattomassa, käsittämättömässä viisaudessa. Niiden, jotka ovat nopeasti saaneet jumalallisen armon, tahdon päättäväisyyttä ja vapaata itsemääräämisoikeutta on koeteltava, nimittäin sitä, tuntevatko he heille osoitetun suosion ja ”hyvyyden” ja ”Jumalan lempeyden ”2. Sen armon mukaan, jonka arvoisiksi heidät on tehty ilman heidän ponnistelujaan, heidän on oltava innokkaita, juostava ja taisteltava ja osoitettava vapaasta tahdosta kumpuavaa rakkauden hedelmää ja maksettava armolahjat takaisin, toisin sanoen pyhitettävä itsensä kokonaan Herran rakkaudelle, täytettävä vain hänen tahtonsa ja luovuttava kokonaan kaikista lihallisista haluista.

1.Ef.3:2.

2.Tiit. 3: 4.

 

2.

Toisille, jotka ovat myös evankeliumin mukaisesti vetäytyneet maailmasta ja kieltäneet tämän maailman, jotka ovat hyvin sinnikkäitä rukouksessa ja paastossa, kiihkeydessä ja muissa hyveissä, Jumala ei kuitenkaan heti anna armoa ja Hengen virkistystä ja iloa, vaan hän panee heidät odottamaan pitkään ja pidättelee armolahjaa. Tämänkään [hän] ei tee tyhjäkäynnillä, ei tarkoituksettomasti eikä sattumalta, vaan sanomattomassa viisaudessaan koetellakseen tahdon vapaata itsemääräämisoikeutta, nähdäkseen, uskovatko he Jumalan uskollisuuteen ja totuudellisuuteen, sillä hän on luvannut antaa niille, jotka pyytävät1, ja avata elämän oven niille, jotka kolkuttavat2, nähdäkseen, uskovatko he myös totuudenmukaisesti hänen sanansa, pysyvätkö he loppuun asti ”täydellisessä uskossa ”3 ja kiihkeästi pyytämässä ja etsimässä, eivätkö he lankea vakavaan onnettomuuteen ja epätoivoon, luovu uskosta ja toivosta ja tule välinpitämättömiksi. Sillä [pitkän] väliajan ja tahdon koettelemisen vuoksi he eivät [usein] kestä loppuun asti.

1.Matt. 7: 7; 8:11; 21: 22; Mark. 11: 24; Luuk.11: 9 f.; Joh.14:13 f.; 15:7; 16: 23 f.

2.Matt. 7: 7 f.; Luuk.11: 9 f.

3.Hebr.10:22.

 

3.

Se, joka ei vastaanota [Hengen armoa] viivyttelemättä, syttyy entistä enemmän Jumalan viivyttelystä ja odottelusta, hän pyrkii entistä voimakkaammin taivaallisiin hyviin, hän lisää päivä päivältä kaipaustaan ja innostustaan, juoksuaan ja taisteluaan, koko hyveellisyyden tilaansa, nälkäänsä ja janoonsa hyvän perään, hän ei anna sielussaan olevien pahan ajatusten laantua eikä ajaudu huolimattomuuteen, kärsimättömyyteen ja epätoivoon. Hän ei anna periksi huolimattomuudelle sillä verukkeella, että [Jumala] odottaa kauan; hän ei anna ajatuksen: ”Milloin saan Jumalan armon?” vietellä itseään välinpitämättömyyteen.”. Ei, mitä kauemmin Herra itse epäröi ja panee hänet odottamaan koettelemalla hänen tahtoaan uskoa ja rakastaa, sitä kiihkeämmin ja huolellisemmin, innokkaammin ja toiveikkaammin hänen on etsittävä Jumalan armolahjaa, kun hän on saanut uskon ja vakaan vakaumuksen siitä, että Jumala on erehtymätön ja totuudellinen. Sillä hän on luvannut antaa armonsa niille, jotka pyytävät häntä uskossa loppuun saakka ”kaikella kärsivällisyydellä ”1.

  • 12:12; Kol.1:11.

 

4.

Sillä uskovat sielut pitävät Jumalaa uskollisena ja totisena, ”he ovat vahvistaneet, että hän on tosi ”1, kuten sanonta kuuluu. Edellä mainitun uskon asenteen mukaisesti he tutkivat itseään niin hyvin kuin voivat nähdäkseen, mitä heiltä puuttuu, olipa kyse sitten työstä tai taistelusta tai innosta tai uskosta tai rakkaudesta tai muista hyveistään. He tutkivat kaikella tarkkuudella ja terävyydellä ja tekevät itselleen kaikkea mahdollista väkivaltaa ja pakkoa miellyttääkseen Herraa. Sillä he ovat vakuuttuneita siitä, että Jumala, Totinen, ei riistä heiltä hengellistä armoa, jos he sinnikkäästi loppuun asti kaikella ahkeruudella ja kärsivällisyydellä hänen palveluksessaan pysyvät, vaan pikemminkin siitä, että heitä kunnioitetaan taivaallisella armolla vielä heidän ”lihallisen elämänsä ”2 aikana ja että he [jonakin päivänä] tulevat osallisiksi iankaikkisesta elämästä.

1.Joh.3:33.

2.Room.7:5.

 

5.

Ja niin he (= uskovat sielut) kääntävät kaiken rakkautensa Herraan ja torjuvat kaiken, he odottavat vain häntä kiihkeässä himossa, nälässä ja janossa, he odottavat jatkuvasti virkistystä ja armon lohdutusta, mistään tämän maailman asioista he eivät löydä lohtua ja virkistystä, he ovat vapaaehtoisesti sidottuja. Pikemminkin he taistelevat aina maallisia ajatuksia vastaan, he odottavat ainoastaan Jumalan apua ja avustusta. Samaan aikaan Herra itse elää salassa niiden sielujen kanssa, jotka osoittavat tällaista innokkuutta, päättäväisyyttä ja kärsivällisyyttä, tukien ja suojellen heitä ja vahvistaen kaikkia hyveen hedelmiä. He saattavat olla kärsimyksessä ja ahdistuksessa, heillä saattaa olla totuuden tuntemus ja sielun valaistuminen, mutta he eivät ole vielä saavuttaneet Hengen [täyttä] armoa ja taivaallisen armolahjan virvoitusta eivätkä maistaneet sitä varmuudella. Sillä Jumalan viisaus on sanoin kuvaamaton ja hänen tuomionsa ovat sanoinkuvaamattomat1. Hän koettelee uskovia sieluja eri tavoin ja tarkastelee rakkautta, joka kumpuaa vapaasta tahdosta. Sillä vapaassa, mahdollisessa itsemääräämisessä ja vapaaehtoisessa, mahdollisessa rakkaudessa ja taipumuksessa kaikkiin hänen pyhiin käskyihinsä on rajoja, mittoja ja asteita. Ja niinpä ne sielut, jotka täyttävät rakkautensa ja velvollisuutensa mitan, ovat valtakunnan ja iankaikkisen elämän arvoisia.

1.Room.11:33.

 

6.

Sillä ”vanhurskas on Jumala, ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa ‘1, ja ’hänellä ei ole mitään henkilöihin kohdistuvaa kunnioitusta ‘2, vaan hyvien tekojen mukaan, olivatpa ne sitten ruumiillisia tai hengellisiä, tiedon, ymmärryksen tai arvostelukyvyn [teot], [lahjat], jotka Jumala on niin ikään antanut ihmisluontoon eriasteisesti, hän tuomitsee jokaisen, hän vaatii jokaiselta hyveen hedelmiä, ’maksaa jokaiselle” asianmukaisesti ”tekojensa mukaan ”3. ”Voimakkaat saavat kärsiä väkeviä kurituksia, mutta nöyrät saavat armon. ”4 Ja Herra sanoo: ‘Palvelija, joka tuntee isäntänsä tahdon ja toimii valmistautumatta eikä hänen tahtonsa mukaan, saa paljon selkäänsä.’ ”Palvelija, joka tuntee isäntänsä tahdon ja toimii valmistautumatta eikä hänen tahtonsa mukaan, saa paljon selkäänsä. Mutta sitä, joka ei tunne häntä ja tekee sitä, mikä ansaitsee tulla lyödyksi, lyödään vähän. Sillä jokaiselta, jolle on annettu paljon, vaaditaan paljon, ja jolle on uskottu paljon, siltä vaaditaan sitäkin enemmän takaisin. ”5 Tieto ja ymmärrys ovat kuitenkin eri lajeja. Sen perusta on joko armossa ja Hengen taivaallisessa lahjassa tai tiedon ja arvostelukyvyn luonnollisessa kehittymisessä ja jumalallisten kirjoitusten opetuksessa. Hyveen hedelmiä vaaditaan todellakin jokaiselta suhteessa Jumalalta saatuihin etuihin, olivatpa ne sitten luonnollisia tai jumalallisen armon lahjoittamia. Siksi jokainen ihminen on anteeksiantamaton Jumalan edessä ”tuomiopäivänä”.6 Sillä uskon, rakkauden ja kaikkien hänelle lahjoitettujen hyveiden hedelmiä tullaan vaatimaan jokaiselta palkkioksi hänen tietämyksensä asteen mukaan, hänen vapaan tahtonsa perusteella, olipa hän sitten koskaan kuullut Jumalan sanaa tai ei.

1.Tob.3: 2; Ps. 118:137 [Hebr. Ps.119:137]; 5. Moos. 32:4; 2. Par. 12:6 [=2. Aikakirja]; 1. Esr. 9: 15 [= Esra]; .2 Esr. 9: 8. 33 [= Nehemia]; Ps. 118: 75 [hepr. Ps. 119: 75]; Jer. 12:1; Thren. 1:18 [= Valitusvirret]; Bar. 2: 9; Dan. 3:27; 9:14; Sof. 3: 5 [= viisaus]; vrt. 2 Makk. 9:18; 12, 41; Joh. 5: 30; Ilm. 16: 7; 19:2.

2.Deut. 10: 17; 2 Par. 19: 7 [= 2. Aikakirja]; Job 34:19; Viis. 6: 8; Ekkl. 35:15 [= Ekklisiastikus = Sirach]; Ap.t. 10: 34; Room. 2, 11; Gal. 2: 6; Ef.6: 9; Kol. 3:25; 1. Piet. 1: 17.

3.Ps 61:13 [Hebr 62:13]; Matt 16:27; Room. 2:6.

4.Viis. 6:7.

6.Luuk.12:47 f.

7.Matt. 10:15; 11:22, 24; 12:36.

 

7.

Jos uskova, totuutta rakastava sielu katsoo vanhurskaille talletettuja iankaikkisia hyödykkeitä ja tulevan jumalallisen armovierailun sanomatonta hyötyä, se pitää itseään, innostustaan, työtään ja vaivannäköään arvottomina verrattuna Hengen sanomattomiin lupauksiin. Tämä [joka pitää itseään kelvottomana] on ”köyhä hengessä”.1 Herra kutsuu häntä autuaaksi. Tämä on se, joka ”janoaa ja janoaa vanhurskautta”.2 Tämä on se, joka on ”sydämeltään katuvainen.3 Ne, jotka osoittavat tällaista asennetta, tällaista intoa, tällaista ponnistelua ja kaipausta hyveen eteen ja pysyvät siinä loppuun asti, voivat totuudessa saavuttaa elämän ja iankaikkisen valtakunnan. Älköön siis kukaan veljistä korottako itseään veljensä yläpuolelle eikä antaudu pahuuden pettämänä [tyhmään] mielipiteeseen: Katso, minulla on armon hengellinen lahja. Sillä sellainen ajattelu ei sovi kristityille. Ette tiedä, mitä huominen tuo hänelle (= veljelle)4. Et tiedä, mikä on hänen loppunsa ja mikä sinun. Ei, jokaisen tulee katsoa itseensä, jatkuvasti arvioida omaa omaatuntoaan ja tutkia sydämensä työtä nähdäkseen, millaista kiihkoa ja kamppailua hänen henkensä kehittää Jumalan puolesta. Hänen tulisi katsoa kohti lopullista päämäärää, joka on vapaus, kiihkottomuus ja mielenrauha, ja juosta lakkaamatta ja lannistumatta turvautumatta armolahjaan tai vanhurskauden tekoon. Ylistys ja ylistys olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle aina ja iankaikkisesti. Aamen.

1.[Matt. 5:3.

2.[Matt. 5: 6.

3.Ps. 50:19; 146: 3 [Hebr. Ps. 51: 19 ja 147: 3]; Jes.61: 1; Luuk.4:18.

4.Vrt. Jaak.4:14.

 

  1. Saarna.

1.

Sielun, joka haluaa päästä Jumalan valtakuntaan, on synnyttävä Pyhästä Hengestä. Miten tämä tapahtuu?

Niiden, jotka kuulevat [Jumalan] sanan, on osoitettava sanan työtä sielussaan. Sillä Jumalan sana ei ole toimimaton (= tehoton) sana, vaan sillä on vaikutus, joka tapahtuu sielussa. Siksi sitä kutsutaan myös teoksi. Sillä pitäisi olla myös vaikutus kuulijoihin. Tehköön siis Herra totuuden työn kuulijoissa, jotta sana osoittautuisi meissä hedelmälliseksi. Aivan kuten varjo edeltää ruumista ja varjo ilmoittaa ruumiista, mutta todellinen asia on ruumis, niin myös sana on ikään kuin Kristuksen totuuden varjo. Sana edeltää totuutta. Maanpäälliset isät synnyttävät lapsia luonnostaan, ruumiistaan ja sielustaan, ja kasvattavat jälkeläisiä huolellisesti ja kaikella huolellisuudella lapsinaan, kunnes heistä tulee kypsiä miehiä, heidän seuraajiaan ja perillisiään. Sillä kaikki isien päämäärät ja pyrkimykset kohdistuvat alusta alkaen siihen, että he saavat lapsia ja perillisiä. Lapsettomuus täyttäisi heidät syvimmällä tuskalla ja kärsimyksellä. Mutta jos heillä on lapsia, he ovat täynnä iloa. Myös heidän sukulaisensa ja naapurinsa iloitsevat1.

1.Vrt. Luuk.1:58.

 

 

2.

Niin myös meidän Herramme Jeesus Kristus huolehti ihmisen pelastuksesta alusta alkaen isien, patriarkkojen, lain ja profeettojen kautta, ryhtyi kaikenlaisiin toimenpiteisiin ja sovelsi kaikkea huolellisuutta. Lopulta hän tuli jopa itse ja kärsi ristin häpeästä piittaamatta kuoleman. Ja kaikkien hänen ponnistelujensa ja ponnistelujensa tarkoituksena oli tuottaa itsestään, hänen olemuksestaan, hengellisiä lapsia. Sillä ”ylhäältä päin” hänen jumaluudestaan heidän oli määrä ”syntyä”.1 Tämä oli hänen tahtonsa. Isät, joilla ei ole lapsia, ovat surullisia. Herra, joka rakastaa ihmissukua omana kuvanaan, halusi tuottaa heidät (= ihmisolennot) omasta jumalallisesta siemenestään. Jos jotkut nyt vastustavat tällaista lisääntymistä ja syntymistä jumalallisen Hengen kohdusta, Kristus, joka kärsi ja kärsi heidän pelastuksensa tähden, tuntee siitä suurta murhetta.

1.Joh.3:3, 7.

 

3.

Sillä Herra haluaa kunnioittaa kaikkia ihmisiä tällä syntymällä. Hän kuoli kaikkien puolesta ja kutsui kaikki elämään. Mutta elämä on syntymä ylhäältä Jumalasta. Sillä ilman sitä sielu ei voi mitenkään elää, kuten Herra sanoo: ”Ellei joku synny ylhäältä, hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. ”1 Siksi toisaalta kaikki, jotka uskovat Herraan, lähestyvät häntä ja saavat kunnian tästä syntymästä, tuovat iloa ja suurta riemua taivaassa niille vanhemmille, jotka ovat heidät synnyttäneet. Kaikki enkelit ja pyhät voimat iloitsevat sielusta, joka on syntynyt hengestä ja tullut hengeksi. Sillä tämä ruumis on sielun kuva, mutta sielu on [Pyhän] Hengen kuva. ”Niin kuin ruumis ilman sielua on kuollut ”2 ja kykenemätön tekemään mitään, niin sielu ilman taivaallista sielua, ilman jumalallista Henkeä, on kuollut valtakunnalle; ilman Henkeä se ei voi tehdä mitään jumalallista.

1.[Johannes 3:3.

2.Jaak.2: 26.

 

 

4.

Maalari katsoo kuninkaan kasvoja ja maalaa. Jos kuninkaan kasvot käännetään maalaria kohti niin, että se katsoo häntä, maalari maalaa kuvan helposti ja kauniisti elämästä. Mutta jos hän (= kuningas) kääntää kasvonsa poispäin hänestä, hän ei voi maalata, koska hän ei katso maalaria.Samalla tavalla Kristus, erinomainen maalari, maalaa välittömästi taivaallisen ihmisen kuvakseen niissä, jotka uskovat häneen ja katsovat häntä ikuisesti. Omasta hengestään, itse sanomattomasta valon olemuksestaan hän maalaa taivaallisen kuvan ja antaa sielulle sen jalon, hyvän sulhasen1. Jos siis joku ei pidä silmiään häneen kiinnitettynä ja katsoo kaiken (muun) tuolle puolen, Herra ei maalaa hänessä kuvaa valostaan. Siksi meidän on katsottava lujasti häneen, uskottava [häneen], rakastettava häntä, poistettava kaikki ja käännyttävä hänen puoleensa, jotta hän voi maalata oman taivaallisen kuvansa ja painaa sen sieluumme, jotta voimme saavuttaa iankaikkisen elämän Kristuksen kantajina ja siten löytää levon täydessä varmuudessa.

1.Tämä vertailu on, kuten Stiglmayr (Theologie und Glaube, III [1911] 279) huomauttaa, todennäköisesti lainattu suoraan Gregorius Nyssalta (In cant. cant. hom. 15 Migne, P. G. XLIV 1093). Gregorius toteaa, että alkuperäisen voi tunnistaa uskollisesta piirroksesta. Tämän vertauksen tarkoituksena on havainnollistaa ajatusta, jonka mukaan synnitön sielu on jumalallisen arkkityypin kaltainen. Kirjoittajamme antaa nyt tälle yleisversiolle ”paljon konkreettisemman ja hovimaisemman reliefin”. Stiglmayr in Stimmen aus Maria-Laach B. 80 (1911) 424.

 

5.

Kultakolikkoa, jossa ei ole kuninkaan kuvaa, ei hyväksytä eikä talleteta kuninkaalliseen aarteeseen, vaan se hylätään. Samalla tavoin sielu, joka ei kanna sanoin kuvaamattomaan valoon painettua taivaallisen Hengen, Kristuksen, kuvaa, ei sovi taivaalliseen aarteeseen; valtakunnan kauppiaat, erinomaiset apostolit, hylkäävät sen 1. Sillä se, joka oli kutsuttu, mutta jolla ei ollut hääpukua yllään, heitettiin vihollisen pimeyteen kuin muukalainen, juuri siksi, että hän ei kantanut taivaallista kuvaa sisällään 2. Sillä tämä on Herran merkki ja sinetti, joka on leimattu sieluihin, sanomattoman valon henki. Kuollut ihminen on hyödytön ja täysin hyödytön niille, jotka elävät maan päällä. Siksi hänet kannetaan pois kaupungista ja haudataan. Samalla tavoin sielu, joka ei kanna taivaallista jumalallisen valon kuvaa, sielun elämää, on ikään kuin arvoton ja täysin tuomittava. Sillä kuollut sielu, joka ei kanna sisällään jumalallista valon henkeä, ei sovi tuohon pyhien kaupunkiin. Sillä aivan kuten [tässä] maailmassa ruumiin elämä on sielu, niin iankaikkisessa, taivaallisessa maailmassa sielun elämä on Jumaluuden henki.

1.Sama vertaus löytyy, joskaan ei niin yksityiskohtaisesti, jo Origenekselta (In Luk. hom. 39 Migne, P. G. XIII 1900 A): ”Niin kuin kolikko, denari, kantaa maailman hallitsijoiden kuvaa, niin se, joka tekee pimeyden hallitsijan tekoja, kantaa sen kuvaa, jonka tekoja hän tekee.” Ks. Stiglmayr teoksessa Theologie und Glaube op. cit. ja teoksessa Stimmen aus Maria-Laach op. cit .

2.Matt. 22: 11-13.

 

6.

Siksi sen, joka etsii [jumalallista Henkeä], on uskottava, lähestyttävä Herraa ja anottava, että hän saisi jumalallisen Hengen jo täällä. Sillä hän on sielun elämä. Ja siksi Herra on tullut antamaan sielulle elämän, nimittäin Henkensä. ”Niin kauan kuin teillä on valo”, hän sanoo, ”uskokaa valoon. Tulee yö, jolloin ette enää kykene tekemään työtä. ”1 Niinpä jokainen, joka ei tässä maailmassa etsi ja ota vastaan jumalallista hengellistä valoa sielunsa elämänelementtinä, heitetään vasemmalle puolelle pimeyteen, kun hän jättää ruumiinsa; hän ei pääse taivasten valtakuntaan ja joutuu lopulta helvettiin ‘paholaisen ja hänen enkeliensä luokse’.2 Tuliin heitetty kulta tai hopea muuttuu vain puhtaammaksi ja jalostuneemmaksi, eikä mikään, ei puu eikä ruoho, kykene muuttamaan sitä. Sillä kaikki, mikä sitä lähestyy, kuluu sen kuluttamaksi, [kaikesta] tulee tulta. Siten sielu, joka vaeltaa hengellisessä tulessa ja jumalallisessa valossa, ei kärsi vahinkoa mistään pahoista hengistä. Mutta jos joku (= paha henki) lähestyy sitä, taivaallinen hengellinen tuli kuluttaa sen. Tai: Pieni lintu, joka on lentänyt ilmaan, on huoleton, se ei pelkää mitään, ei lintuja eikä haitallisia eläimiä, korkeuksissa yläpuolella se nauraa ollenkaan. Niin myös sielu, joka saavuttaa hengen siivet ja kohoaa taivaan korkeuksiin, nauraa kaikelle, koska se kohoaa korkealle kaikkien yläpuolelle.

1.Joh.12:36; 9:4.

2.Matt. 25:41.

 

 

7.

Israel ”lihan mukaan” (= luonnollisessa mielessä)1 kulki pohjan läpi 2, kun Mooses jakoi meren. Mutta ne, jotka ovat Jumalan lapsia, vaeltavat pahojen voimien katkeran meren yläpuolella. Sillä heidän ruumiistaan ja sielustaan on tullut Jumalan huone. Sinä päivänä, jona Aadam lankesi, Jumala tuli ja käveli paratiisissa. Hän ikään kuin itki Aatamin nähdessään ja sanoi: ”Mistä hyvistä te olette luopuneet ja minkä pahat te olette valinneet! Minkä kunnian olet menettänyt ja minkä häpeän olet kantanut! Kuinka pimeä sinä oletkaan nyt! Kuinka ruma! Kuinka saastunut! Minkä valon olet menettänyt ja mikä pimeys ympäröi sinua! Kun Aadam lankesi ja kuoli Jumalan edessä, Luoja itki häntä, enkelit, kaikki voimat, taivas, maa ja kaikki luodut surivat hänen kuolemaansa ja lankeemustaan. Sillä he näkivät, kuinka hänestä, joka oli annettu heille kuninkaaksi, oli tullut vihamielisten, pahojen voimien orja. Siksi pimeys ympäröi hänen sielunsa, katkera pimeys. Sillä hän oli joutunut pimeyden ruhtinaan vallan alle. Hän oli tämä mies, jonka rosvot haavoittivat ja puoliksi tappoivat hänen kulkiessaan Jerusalemista Jerikoon3.

1.1. Kor. 10: 18; Preuschen op. cit. Col. 536 kohdassa Ἰσραήλ [Israēl].

2.Exod. 14: 21 f.

3.Luuk. 10: 30.

 

8.

Myös Lasarus, jonka Herra herätti kuolleista ja joka jo haisi aivan inhottavalta, niin ettei kukaan voinut tulla hänen hautaansa1, on kuva Aadamista, joka oli imenyt sieluunsa paljon mätänemisen hajua ja oli täynnä mustuutta ja pimeyttä. Mutta kun kuulette Aadamista, haavoittuneesta miehestä ja Lasaruksesta, älkää antako mielenne ikään kuin harhailla vuorille, vaan tunnustakaa sisimmässänne, sielussanne, että teillä on samat haavat, sama homeen haju, sama pimeys sisällänne. Sillä me kaikki olemme tuon pimeän sukupolven lapsia, me kaikki olemme osallisia samasta vitsauksesta. Me kaikki koemme sen kärsimyksen, joka kohtasi heitä Aatamin jälkeläisinä. Kärsimys, joka kohtasi [meitä], on sellaista, jota Jesaja kuvailee: ”Ei ole haavaa, ei haavaa, ei mustelmaa, joka ei mätäne; ei voi laittaa laastaria, ei käyttää öljyä, ei tehdä sidettä. ”2 Meihin iski sellainen parantumaton haava, jonka vain Herra voi parantaa. Siksi hän tuli omassa persoonassaan, koska kukaan ”muinaisista ”3 (= vanhan liiton aikana eläneet) ei kyennyt parantamaan sitä, ei laki eikä profeetat. Hän yksin tuli ja paransi tuon parantumattoman sielun haavan.

1.Joh.11:39.

2.[Jes.1: 6].

3.Matt. 5: 21. 27: 33.

 

9.

Ottakaamme siis vastaan Herra Jumala, oikea lääkäri. Hän tulee, ja vain hän voi parantaa sielumme, hän, joka on kestänyt niin paljon meidän tähtemme. Hän kolkuttaa aina sydämemme ovia, jotta avaisimme ne hänelle, jotta hän pääsisi sisälle ja lepäisi sielussamme ja jotta voisimme pestä ja voidella hänen jalkansa1. Hän haluaa asettua asumaan luoksemme2. Siellä Herra nuhteli sitä (Simonia), joka ei pessyt hänen jalkojaan3. Ja toisessa paikassa hän sanoo: ”Katso, minä seison ovella; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä tulen hänen luokseen ”4. Siksi hän kärsi monia kärsimyksiä, antoi ruumiinsa kuolemaan ja lunasti meidät orjuudesta, jotta hän voisi tulla sieluihimme ja asettua niihin asumaan. Siksi Herra sanoo niille, jotka seisovat tuomion vasemmalla puolella ja jotka heitetään helvettiin paholaisen kanssa: ”Minä olin muukalainen, ettekä te antanut minulle suojaa; minä olin nälkäinen, ettekä te ruokkinut minua; minä olin janoinen, ettekä te antaneet minulle juotavaa.”5 Sillä hänen ruokansa ja juomansa, hänen vaatteensa, hänen asuinpaikkansa ja leposijansa ovat meidän sielumme. Siksi hän koputtaa aina ovellemme ja pyytää sisäänpääsyä. Toivottakaamme hänet siis tervetulleeksi ja tuokaamme hänet sisimpäämme. Hänhän on meidän ruokamme, elämämme, juomamme, ikuinen elämämme. Jokaisella sielulla, joka ei nyt ota häntä vastaan sisimpäänsä ja lepää hänessä, tai pikemminkin lepää hänessä, ”ei ole osuutta taivasten valtakunnassa”6 pyhien kanssa eikä voi päästä taivaalliseen kaupunkiin. Mutta sinä, Herra Jeesus Kristus, johdata meidät sinne, me, jotka ylistämme sinun nimeäsi Isän ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesti ja aina ja iankaikkisesti. Aamen.

1.Vrt. Luuk.7: 38.

2.Joh.14:23.

3.Luuk.7: 44.

4.Ilm. 3: 20.

5.Matt. 25:43. 42.

6.Vrt. Ef.5:5.

 

  1. Saarna.

1.

Uskovassa on tapahduttava mielenmuutos; hänen on koottava kaikki ajatuksensa Jumalaa kohti. Sillä kaikki palvonta todella perustuu niihin.

Uskovan on pyydettävä Jumalalta mielenmuutosta sydämenmuutoksen kautta. Sen pitäisi muuttua katkeruudesta makeudeksi. Hänen tulisi muistaa, kuinka sokea mies parani1, kuinka samalla tavalla verenvuodosta kärsivä nainen, joka kosketti [Kristuksen vaatteen] helmaa, parani 2, kuinka leijonan luonto kesytettiin3 ja tulen luonto tuli tehottomaksi4. Sillä Jumala on korkein hyvä. Teidän on keskitettävä mielenne ja ajatuksenne häneen, teidän ei pidä ajatella mitään muuta, teidän on odotettava ja katsottava vain häntä.

1.Luuk.18:35 ja sitä seuraavat.

2.Matt. 9: 20 ff.; Mark. 5: 25 ff; Luuk.8:43 ff.

3.Dan. 8: 22.

4.[Dan 3:24., 94 Lue ἐνετρώθη [enetrōthē].

 

2.

Siksi sielun tulisi koota ja nuhdella synnin hajottamat ajatukset kuin vaeltavat lapset, johtaa ne ruumiinsa taloon, odottaa Herraa paastossa ja rakkaudessa, kunnes hän tulee ja kokoaa ne (= sielun) totuudessa. Ja koska tulevaisuus on tuntematon, luottakoon hän sitäkin lujemmin kiihkeässä toivossa ruorimieheensä ja muistakoon, kuinka myös Raahab luotti israelilaisiin ja sai heidän hyväksyntänsä, vaikka hän kuului eri kansaan 1, kun taas israelilaiset halusivat palata Egyptiin 2. Raahabille ei siis ollut haittaa siitä, että hän asui muiden heimolaismiesten kanssa; päinvastoin, hän oli uskolleen velkaa israelilaisten yhteyden ja yhteisön. Niinpä synti ei vahingoita niitä, jotka odottavat Vapahtajaa toivossa ja uskossa. Sillä hän tulee, muuttaa sielun ajatukset, tekee ne jumalallisiksi, taivaallisiksi, hyviksi ja opettaa sielulle todellisen rukouksen, joka on vapaa hajamielisyydestä ja hämmennyksestä. ”Älkää pelätkö”, hän sanoo, ‘minä kuljen teidän edellänne, tasoitan vuoria, murskaan vaskisia portteja ja rautaisia kaltereita. ’3 Ja taas: ”Varokaa itseänne, ettei mikään, mikä on kätketty sydämeenne, tule synniksi. Älä sano sydämessäsi: ’Tämä kansa on runsaslukuinen ja vahva'”4.

1.Joos. 2:1 ff; 6:17, 25.

2.2. Moos. 17: 3; Num.14: 3.

3.Jes. 45: 2.

4.Emme löytäneet tätä kohtaa Pyhistä Kirjoituksista. Mignen painoksessa viitataan Deut. 7: 27:ään, mutta Deut. 7: 27:ään. c. 7:ssä on vain 26 jaetta. Lauseen: ”Tämä kansa on lukuisa ja vahva” kaikuja on 5. Moos. 2:10:ssä; Joos.17:17:ssä.

 

3.

Jos emme hellitä emmekä jätä kasvualustaa epäjärjestyksessä oleville pahoille ajatuksille, vaan vedämme mielen tahdollamme ja pakotamme ajatuksemme Herran puoleen, niin Herra tulee varmasti tahdollaan luoksemme ja kokoaa meidät totuudessa luokseen. Sillä kaikki Jumalalle miellyttäminen ja kaikki [Jumalan] palveleminen riippuu ajatuksista. Pyrkikää siis miellyttämään Herraa, odottakaa häntä lakkaamatta sisimmässänne, etsikää häntä ajatuksillanne, pakottakaa ja pakottakaa oma tahtonne ja päättäväisyytenne suuntautumaan jatkuvasti häntä kohti. Huomaa, kuinka hän tulee luoksesi ja asettuu luoksesi. Paljon enemmän kuin sinä keräät ajatuksiasi etsiessäsi häntä, hän on armonsa ja hyvyytensä ajama tulemaan luoksesi ja virkistämään sinua. Hän seisoo siinä ja katsoo mieltäsi, ajatuksiasi, pohdintojasi. Hän katsoo, miten etsit häntä, etsitkö häntä koko sielustasi vai vain verkkaisesti ja satunnaisesti.

 

 

 

4.

Ja kun hän näkee, että etsit häntä innokkaasti, hän ilmoittaa ja näyttää itsensä sinulle, antaa sinun kokea apunsa, hankkii sinulle voiton ja pelastaa sinut vihollisiltasi. Sillä hän katsoo ensin sitä, miten etsit häntä, miten panet kaiken toivosi häneen lakkaamatta. Sitten hän opastaa teitä ja antaa teille todellisen rukouksen ja todellisen rakkauden, jota hän itse on. Sillä hänestä tulee sinulle kaikkea: paratiisi ja ”elämän puu ‘1, helmi ja kruunu, rakennusmestari ja maanmies, kärsivä ja kärsimätön, ihminen ja Jumala, viini ja elävä vesi ’2, karitsa ja sulhanen, soturi ja ase, ‘kaikki kaikessa ’3: Kristus. Aivan kuten lapsi ei voi palvella tai huolehtia itsestään, vaan katsoo vain äitiään ja itkee, kunnes tämä säälii ja hyväksyy hänet, niin uskovat sielut toivovat aina vain Herraa ja liittävät kaiken vanhurskauden hänen ansiokseen. Sillä niin kuin oksa kuihtuu ilman viinipuuta4, niin myös se, joka haluaa tulla vanhurskaaksi ilman Kristusta. ”Hän on ryöstäjä ja varas, joka ei astu sisään ovesta vaan menee muualta. ”5 Tämä koskee myös sitä, joka haluaa tulla vanhurskaaksi ilman sitä, joka vanhurskauttaa.

1.1. Moos. 2:9; 3:22, 24; Ilm. 2:7; 22:2, 14; vrt. Sananlaskut 3:18; 11:30; 13:12.

2.Joh.4:10 f.; 7:38.

3.1. Kor. 15:28; vrt. Ef.1:23; Kol.3:11.

4.Vrt. Joh.15:4 ff.

5.[Joh.10:1.]

 

5.

Ottakaamme siis tämä ruumiimme, tehkäämme siitä uhrialttari ja asettakaamme kaikki ajatuksemme sen päälle ja rukoilkaamme Herraa lähettämään taivaasta alas suuren näkymättömän tulen, joka polttaa alttarin ja kaiken sen päällä olevan1. Kaikki Baalin papit eli kaikki vihamieliset voimat tulevat tuhoutumaan 2. Silloin näemme hengellisen sateen tulevan sieluun kuin ”miehen askeleet ‘3, niin että Jumalan lupaus täyttyy meissä, kuten profeetta ilmaisee: ’Minä nostan ja rakennan uudelleen Daavidin telttakodin, joka on sortunut; minä rakennan uudelleen sen, mikä siinä on tuhoutunut ”4. Herra valaisee sielun, joka elää yössä ja pimeydessä, tietämättömyydessä, oman hyvyytensä mukaan, ja tämä vaeltaa tästä lähtien ilman rikkomusta ja suorittaa päivän ja elämän työt. Sillä sielu ruokkii sillä, mitä se syö, joko tästä maailmasta tai Jumalan hengestä. Ja Jumala ruokkii, elää, lepää ja vaeltaa siinä.

1.Vrt. 3. Kun.18:30 ja sitä seuraavat. [1. Kun.].

2.Vrt. [3. Kun. tai 1. Kun.] 18: 40.

3.[3. Kun. 18:44.

4.Aam.9:11.

 

6.

Muilta osin jokainen voi halutessaan tutkia itse, mitä hän syö, missä hän asuu ja missä hän asuu. Kun hän on pohtinut tätä ja tehnyt tarkan eron, hänen tulisi omistautua kokonaan hyvän tavoittelulle. Lisäksi kiinnittäkää huomiota itseenne rukoillessanne, kiinnittäkää huomiota siihen, mistä ajatukset ja vaikutteet tulevat, tuleeko ne Jumalalta vai vastustajalta, kuka ruokkii sydäntä, onko se Herra vai tämän maailman hallitsijat. Ja jos sinä, sielu, olet pitänyt tarkastelua ja saanut oivalluksen, niin rukoile Herraa vaivalla ja kaipauksella taivaallista ravintoa, kasvua ja Kristuksen tehokkuutta Raamatun mukaan: ”Meidän vaelluksemme on taivaassa.”1 Tätä ei pidä ymmärtää kuvaannollisessa ja vertauskuvallisessa merkityksessä, kuten jotkut ajattelevat. Sillä katso, niiden henki ja mieli, joilla on vain näennäistä hurskautta, ovat kuin maailma. Katsokaa vain heidän levotonta ja levotonta tahtoaan, heidän epävakaata mieltään, heidän arkaa ja pelokasta luonnettaan. Sillä näin sanottiin [Kainille]: ”Pelossa ja vapinassa sinä elät maan päällä.”2 Epäuskossaan ja epävakaista ajatuksista johtuvassa hämmennyksessään he ajelehtivat jatkuvasti ympäriinsä kuten kaikki muutkin ihmiset. Ainoastaan pukeutumisensa, ei käyttäytymisensä3, ainoastaan ”ulkoisen ihmisen” fyysisten hyvien tekojen osalta he eroavat maailmasta. Sydämellään he ovat kuitenkin kietoutuneet maailmaan ja maallisiin siteisiin ja turhiin huoliin; heillä ei ole taivaallista rauhaa sydämessään, kuten apostoli sanoo: ”Jumalan rauha vallitkoon sydämissänne. ”4 Hän on se, joka hallitsee ja uudistaa uskovien mielen Jumalan ja koko veljeskunnan rakkaudessa. Ylistys ja ylistys olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle aina ja iankaikkisesti. Aamen.

1.Fil. 3:20.

2.1. Moos. 4: 12.

3.σχήματιμόνῳ, οὐ καὶ νοήματι [schēmati monō, ou kai noēmati]. Ks. Stiglmayr (Sachliches und Sprachliches b. Mak.s.25).

4.Kol. 3:15.

 

  1. Saarna.

1.

Kristittyjen kirkkaus on jo nyt heidän sielussaan; mutta se tulee näkyviin ylösnousemuksen aikaan ja kirkastaa ruumiit heidän hurskautensa mukaisesti.

Tämän maailman kielet ovat erilaisia. Sillä jokaisella kansalla on oma kielensä. Mutta kristityt oppivat jo nyt yhden kielen. Kaikkia opetetaan yhdessä viisaudessa, [Jumalan viisaudessa], ei tämän maailman ja kuluvan ajan viisaudessa1. Ja vaikka kristityt vaeltavat tässä [näkyvässä] luomakunnassa, he kuitenkin pääsevät aivan uusiin, taivaallisiin näkymiin, kirkkauksiin ja salaisuuksiin. Syyn tähän he saavat näkyvistä asioista. Kesyjen eläinten joukossa on lajeja, esim. [lajit] hevonen, härkä. Jokaisella niistä on erityinen ruumis ja erityinen ääni. Sama on tilanne villieläinten kohdalla. Leijonalla on oma ruumiinsa ja äänensä, samoin peuralla. Myös matelijoiden keskuudessa on suurta monimuotoisuutta, ja linnuilla on monia erilaisia ruumiita. Kotkan ruumis ja ääni on erilainen, samoin kuin siipirikkoisen linnun ruumis ja ääni. Sama pätee myös merieläimiin. On monia ruumiita, jotka eivät muistuta toisiaan. Maassa on monia siemeniä. Mutta jokaisella siemenellä on erityinen hedelmä. On myös monia puita. On vain suurempia puita ja pienempiä puita. Kyllä, jopa hedelmien välillä on suuria eroja. Sillä jokaisella niistä on oma erityinen makunsa. Myös yrttien joukossa on suurta monimuotoisuutta. Jotkut ovat lääkkeitä, toiset vain tuoksuvat. Jokainen puu versoo sisältäpäin näkyvän vaatteensa: lehdet, kukat ja hedelmät. Samalla tavalla myös siemenet itävät sisältäpäin näkyvän vaatteen. Myös liljat versovat sisältä vaatteen ja koristavat maata.

Samalla tavalla kaikki kristityt, joilla on ollut kunnia saada taivaallinen vaate tässä maailmassa, kantavat sitä pysyvästi sielussaan. Ja koska tämä luomakunta Jumalan ennalta määräämän suunnitelman mukaan hajoaa ja taivas ja maa katoavat, se vaate, joka jo nyt ympäröi ja kirkastaa sielun, jonka he kantavat sydämessään, pukee ilmeisesti kirkkaudella myös ne alastomat ruumiit, jotka nousevat haudoista, ruumiit, jotka tuona päivänä herätetään henkiin. Kristityt saavat jo nyt tämän lahjan, tämän näkymättömän, taivaallisen vaatteen. Lampaat tai kamelit, heti kun ne löytävät ruohoa, juoksevat nopeasti ja ahnaasti ruokansa luo ja syövät. Nälän yllättäessä ne kuitenkin oksennuttavat saman [ruoan] metsämahasta ja pureskelevat sen uudelleen. Se palvelee niitä nyt ruokana, mitä ne ovat aiemmin keränneet. Samalla tavoin kaikki ne, jotka ovat jo ”väkisin tarttuneet taivasten valtakuntaan ‘2 ja maistaneet taivaallista ruokaa ’elämässä Hengessä ”3 kautta, käyttävät sitä ylösnousemuksen aikaan suojellakseen ja virkistääkseen kaikkia jäseniään4.

1.Vrt. 1 Kor. 2: 6 f.### 2.

2.Vrt. Matt. 11: 12.

3.Vrt. Gal. 5:25; 1. Piet. 4:6.

4.Stiglmayr (Sachl. u. Sprachl. b. Mak. s. 72) viittaa tässä yhteydessä erääseen kummalliseen kohtaan Kyrillos Jerusalemilaisessa (kat. 15, 25 Migne, P. G. XXXIII 905 C): ”Ylösnousseen ruumiin ulkoisesta olemuksesta tunnistetaan sielun sisäinen tila. Sen hyvät tai pahat teot ympäröivät sitä, aivan kuten lampaan villasta voidaan päätellä sen luonne . . . Kun sinut puhdistetaan synnistä, sinun (hyvät) tekosi ovat ympärilläsi kuin puhdas villa. Sinut tunnistetaan lampaaksi vaatteesta, jonka olet pukenut päällesi. Mutta jos teidät havaitaan karkeakarvaisiksi kuin Eesau . . . niin teidät sijoitetaan niiden joukkoon, jotka ovat vasemmalla.” Ks. myös h. 5, 8. 9; 12, 14; 15, 38; 34, 2.

 

3.

Olemme puhuneet siementen monimuotoisuudesta. Monia kylvetään samaan maaperään, ja silti ne kantavat erilaisia hedelmiä, jotka eivät ole toistensa kaltaisia. Samoin olemme sanoneet, että puiden joukossa toiset ovat suurempia, toiset pienempiä, vaikka yksi maa sisältää kaikkien juuret. Samalla tavalla taivaallinen kirkko, joka on vain yksi, on lukematon, mutta jokaista niistä koristaa Hengen kirkkaus erityisellä tavalla. Linnut tuovat höyhenet esiin ruumiistaan. Ja kuitenkin niiden välillä on suuri ero. Sillä toiset lentävät lähempänä maata, toiset leijuvat ilmassa. Tai: taivaanranta on vain yksi. Siitä huolimatta siinä on monia erilaisia tähtiä, kiiltävämpiä, suurempia ja pienempiä. Mutta kaikki ne ovat kiinteästi taivaalla. Niin myös pyhät ovat juurtuneet eri tavoin Jumaluuden yhteen taivaaseen ja [yhteen] näkymättömään maahan. Samalla tavalla myös yhdestä ja samasta Aatamista peräisin olevat ajatukset ovat erilaisia. Mutta [Pyhä] Henki, joka tulee sydämeen, luo yhden ajatuksen ja yhden sydämen. Sillä taivaallisia ja maallisia [ajatuksia] hallitsee yksi Henki.

 

4.

Mitä tarkoittavat eläimet, joilla on sorkat1? Koska ne kulkevat nopeasti polkua pitkin kahdella kynsillä, ne ovat kuva niistä, jotka vaeltavat oikein lain mukaan. Ruumiin varjo tulee suoraan ruumiista. Siitä huolimatta se ei voi suorittaa ruumiillista ”palvelua”. 2 Sillä varjo ei voi sitoa haavoja, antaa ruokaa tai puhua. Siitä huolimatta se tulee suoraan ruumiista, edeltää sitä ja ilmoittaa ruumiin läsnäolosta. Niinpä myös vanha laki on uuden liiton varjo3. Vaikka varjo ilmoittikin totuudesta, se ei suorittanut ”Hengen virkaa ”4. Sillä lihaan puettu Mooses ei voinut päästä sydämeen ja poistaa pimeyden likaista vaatetta. Vain henki hengestä, tuli tulesta tuhoaa pahan pimeyden vallan. Sillä lain varjossa tapahtuva ympärileikkaus enteilee sydämen todellisen ympärileikkauksen 5 läheisyyttä, ja lain kaste on todellisten asioiden varjo. Sillä siellä se pesi ruumiin, mutta täällä tulen ja Hengen kaste puhdistaa ja pesee saastuneen mielen.

1.διχηλοῦνταζῶα [dichēlounta zōa]. Samanlaisen allegorisen tulkinnan διχηλοῦν [dichēloun] sanasta antaa Klemens Aleksandrialainen (Strom. V 8 Migne, P. G. IX 81 B; ed. Stählin II 361):”Mitä διχηλοῦν [dichēloun] tarkoittaa? Se tarkoittaa, että vanhurskas ihminen toisaalta kulkee tässä maailmassa ja toisaalta odottaa pyhää ikuisuutta.”

2.Ap.t. 12:25.

3.Vrt. Hebr 10:1; Kol 2:17.

4.2. Kor.3:8.

5.Vrt. Room. 2:29.

 

 

 

5.

Siellä [yli]pappi, joka oli pukeutunut heikkouteen 1, astui sisään kaikkein pyhimpään ja uhrasi itsensä ja kansan puolesta 2. Siellä todellinen ylipappi Kristus astui kerran ja lopullisesti sisään siihen telttaan, jota ei ole tehty käsillä, ja ylemmälle (= taivaalliselle) uhrialttarille 3, valmiina puhdistamaan ne, jotka rukoilevat häntä, ja saastuneen omantunnon 4. Hän sanoo: ”Minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti. ”5 Ylipapilla oli rinnassaan kaksi kallisarvoista kiveä, joissa oli kahdentoista patriarkan nimet6. Se, mitä siellä tapahtui, on esimerkillistä. Sillä samalla tavalla Herra otti kaksitoista apostolia ja lähetti heidät evankelistoiksi ja sanansaattajiksi koko maailmaan. Näette, kuinka varjo tuo totuuden lähelle ja osoittaa sen. Mutta aivan kuten varjo ei tee mitään palvelusta eikä paranna kärsimystä, niin vanha laki ei voinut parantaa sielun haavoja ja kärsimyksiä. Sillä siinä ei ollut elämää.

1.Vrt. Hebr.5:2.

2.[Hebr.9:7.

3.[9:11 f.; 9:24.

4.Vrt. 9:14.

5.Matt. 28: 20.

6.Exod. 28:10; 39:6 mukaan hänellä oli yllään kaksi onyx-kiveä, joissa oli Israelin kahdentoista heimon nimet.

 

6.

Kaksi tekijää yhdistettynä toisiinsa saavat aikaan jotakin täydellistä. Niin myös kaksi testamenttia. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Hänellä on kaksi silmää, kaksi kulmakarvaa, kaksi kättä ja kaksi jalkaa. Jos hänellä sattuu olemaan vain yksi silmä tai vain yksi käsi tai vain yksi jalka, hän on ikään kuin tuomittava. Jos linnulla on vain yksi siipi, se ei voi mitenkään lentää sillä siivellä. Niinpä ihmisluonto, jos se pysyy itsessään alastomana eikä pääse sekoittumaan 1 ja liittymään taivaalliseen luontoon, ei ole lainkaan oikeassa tilassa, vaan pysyy paljastuneena ja moitittavana luontona, joka on täynnä saastaa. Juuri sielua kutsutaan Jumalan temppeliksi ja asuinpaikaksi ja kuninkaalliseksi morsiameksi. Sillä [Jumala] sanoo: ”Minä asun heissä ja vaellan heidän keskellään. ”2 Niinpä Jumala on mielistynyt laskeutumaan pyhästä taivaasta, omaksumaan teidän järkiperäisen luontonne, maanpäällisen lihan, ja sekoittamaan sen jumalalliseen henkeensä3, jotta te, maanpäällinen ihminen, saisitte myös taivaallisen sielun4. Kun sielusi sitten yhdistyy henkeen ja taivaallinen sielu astuu sieluusi, silloin olet täydellinen ihminen Jumalassa5, perillinen ja lapsi.

1.Katso h. 4:91.

2.Lev.26:12; 2. Kor. 6:16.

3.Ks. h. 4:91.

4.Stiglmayr (Sachl. u. Sprachl. b. Mak. s. 871) muistuttaa tässä yhteydessä pyhän Athanasiuksen sanoja (De incarn. c. 54 Migne, P. G. XXV 192 B): ”Jumala tuli ihmiseksi, jotta me tulisimme Jumalaksi”.

5.Vrt. Kol.1:28.

 

7.

Aivan kuten Jumalan suuruutta ja hänen käsittämätöntä olemustaan ei voi käsittää ylä- eikä alamaailma, niin Jumalan yksinkertaisuutta ja hänen alentumistaan heikkoja ja pieniä kohtaan ei voi käsittää taivaallinen eikä maallinen maailma. Sillä kuten hänen suuruutensa, myös hänen nöyryytyksensä on käsittämätöntä. Jos koettelemukset, kärsimykset, ahdistukset ja muut, kuten oletatte, epäsuotuisat kohtalot kohtaavat teidät hänen määräyksensä mukaisesti, niin tämä tapahtuu sielunne eduksi. Jos haluat olla maailmassa ja rikastua, kohtaat kaikenlaista epäonnea. Alatte ajatella itseksenne: ’Koska minulla ei ole onnea maailmassa, lähden pois ja jätän [sen] ja palvelen Jumalaa. Kun olet saavuttanut tämän pisteen, kuulet käskyn, jossa sanotaan: ”Myy, mitä sinulla on ”1, vihaa lihallista seuraa ja palvele Jumalaa. Sitten alatte kiittää siitä onnettomuudesta, joka teillä oli maailmassa [sanomalla]: Kiitos hänelle siitä, että minut on [nyt] todettu kuuliaiseksi Kristuksen käskyä kohtaan. Jos olet nyt vähitellen muuttanut mieltäsi ulkonaisuuksien suhteen ja irrottautunut maailmasta ja lihallisesta seurasta, sinun on myös Hengen suhteen käännyttävä lihallisesta mielestä taivaalliseen mieleen. Silloin alatte erottaa heti, kun kuulette [käskyn]; teillä ei ole enää lepoa, vaan olette levottomia ja pyritte saamaan sen, mitä olette kuulleet.

[Jos luulette tehneenne kaiken, koska olette kieltäneet itsenne, silloin Herra sanoo teille: ”Miksi kerskaatte?”. Enkö minä luonut sinun ruumistasi ja sieluasi? Mitä sinä olet tehnyt? Sielu tekee tunnustuksen, alkaa anoa Herraa ja sanoo: ”Kaikki on sinun. Talo, jossa olen, on sinun. Vaatteeni on sinun. Sinä ravitset minua, Sinä huolehdit kaikista tarpeistani. Sitten Herra alkaa vastata: Nyt sinulla on minun suosioni. Omaisuus on nyt sinun. Hyvä tahto on sinun [tahtosi]. Ja koska sinä rakastat minua ja olet turvautunut minuun, minä annan sinulle nyt myös sen, mitä sinulla ei aiemmin ollut ja mitä ihmisillä maan päällä ei ole: Ota minut, Herrasi, vastaan sielullasi; saat aina elää kanssani ilossa ja riemussa.” ### 9.

Niin kuin miehelle kihlattu nainen antaa suuresta rakkaudesta kaiken omaisuutensa ja koko myötäjäislahjansa ja antaa ne miehen käsiin sanoen: Mikään ei kuulu minulle [vastedes], kaikki mitä minulla on, on sinun, myötäjäislahja on sinun, sieluni ja ruumiini on sinun, niin tekee viisas, neitsyt sielu Herraa kohtaan, hänen Pyhän Henkensä seuralainen. Mutta niin kuin hän maan päälle tultuaan kärsi ja ristiinnaulittiin, niin teidänkin on kärsittävä hänen kanssaan. Sillä kun olet lähtenyt maailmasta ja alkanut etsiä ja havaita Jumalaa, sinun on taisteltava luontoasi vastaan, vanhoja tapojasi ja tottumuksiasi vastaan, joiden kanssa olet syntynyt. Ja taistellessasi tapoja vastaan löydät ajatuksia, jotka vastustavat sinua ja taistelevat henkeäsi vastaan. Ajatukset vetävät ja repivät teidät [jälleen] pois maailmaan, jonka olette jättäneet. Silloin alkaa taistelu ja sota, jossa asetatte ajatuksen ajatusta vastaan, mielen mieltä vastaan, sielun sielua vastaan, hengen henkeä vastaan. Muuten, ikuinen sielu on myös mukana tässä. ### 10.

Sillä pimeyden kätketty ja hienovarainen voima paljastuu, joka on asettunut sydämeen. Mutta Herra on lähellä sieluasi ja ruumistasi, hän näkee kamppailusi, antaa sinulle salaperäisiä, taivaallisia ajatuksia ja alkaa virkistää sinua salassa. Hän jättää sinut näin, kunnes sinut kasvatetaan. Mutta myös ahdistuksissasi armo ohjaa sinua. Ja kun olet päässyt lepoon, se tekee itsensä sinulle tunnetuksi ja osoittaa sinulle, että se on sallinut sinun tulla kuritetuksi omaksi parhaaksesi. Rikkaan miehen pojalla on kotiopettaja. Hän kurittaa häntä joskus pihdeillä. Kuritus, haavat ja iskut tuntuvat kovilta, kunnes hänestä on ”tullut mies”.2 Mutta sitten hän alkaa kiittää kasvattajaansa. Samalla tavalla armo kurittaa sinua viisaasti, kunnes olet ”täysin kypsynyt mieheksi ”3.

1.Matt. 19: 21; Mark. 10: 21; Luuk.18: 22.### 8.

2.1. Kor. 13:11.

3.Ef.4:13.

 

11.

Maanviljelijä levittää siemenen kaikkialle, ja joka istuttaa viinitarhan, haluaa, että se kantaa hedelmää kaikkialla. Jos hän sitten pistää sirpin käteen eikä löydä hedelmää, hän tulee surulliseksi. Niin myös Herra haluaa, että hänen sanansa hajotetaan ihmisten sydämiin. Mutta aivan kuten maanviljelijä suree tyhjää peltoa, niin Herra suree tyhjää sydäntä, joka ei kanna hedelmää. Tuulet puhaltavat kaikkialla koko luomakunnassa, aurinko paistaa koko maan päälle. Samalla tavoin Jumaluus on kaikkialla ja on löydettävissä kaikkialta. Jos etsit häntä (= Jumalaa) taivaasta, hänet voi löytää sieltä enkelten ajatuksista. Jos etsit häntä maan päällä, hänet voi löytää myös täältä ihmisten sydämistä. Mutta monien joukossa on vain harvoja kristittyjä, jotka miellyttävät häntä. ”Ylistys ja kunnia ”1 olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle aina ja iankaikkisesti. Aamen.

1.Juud. 23.## 33. Homilia.

 

  1. Saarna.

1.

Meidän on ”rukoiltava Jumalaa” lakkaamatta ja tarkkaavaisesti 1.

Rukouksemme ei saa uppoutua ruumiillisiin tapoihin, tavanomaisiin huutoihin tai tavanomaisiin hiljaisuuksiin tai nuoleskeluihin. Pikemminkin meidän on raittiisti ja tarkkaavaisesti odotettava Jumalaa, kunnes hän tulee ja vaivaa sielua sen kaikissa ulokkeissa, sen silloissa ja aistielimissä. Silloin, kun se on sopivaa, voimme olla hiljaa ja, kun se on sopivaa, huutaa ja huutaa ääneen rukouksessa, jos vain henki on kiinnittynyt Jumalaan. Kun ruumis tekee työtä, se omistautuu kokonaan sille ja huolehtii vain siitä, ja kaikki sen jäsenet tukevat toisiaan. Samalla tavalla sielun tulisi olla täysin uppoutunut rukoukseen ja rakkauteen Herraa kohtaan, eikä antaa ajatusten viedä itseään edestakaisin, vaan omistautua Kristukselle täydellä luottamuksella.

Näin hän valaisee häntä, opettaa hänelle todellisen rukouksen ja antaa hänelle puhtaan, hengellisen rukouksen, joka on Jumalan arvoinen, ja ”palvonnan hengessä ja totuudessa ”2. Kauppamies ei sitoudu yhteen voittoon, vaan kiiruhtaa lisäämään ja laajentamaan voittoa kaikkialta, välillä törmää tähän, välillä tuohon ajatukseen, sitten taas kulkee eri tietä, hylkää sen, mikä tuo vähemmän hyötyä, ja kiiruhtaa sen luo, mikä lupaa enemmän voittoa. Samalla tavalla meidänkin on valmisteltava sieluamme monin tavoin ja taitavasti, jotta voimme saavuttaa todellisen ja suuren voiton, nimittäin Jumalan, joka opettaa meitä rukoilemaan totuudessa. Sillä vain tällä tavoin Herra lepää hyvin valmistautuneessa sielussa ja tekee siitä kirkkautensa valtaistuimen, valtaistuimella istuen ja leväten sen päällä. Kuulimme tämän profeetta Hesekielin selityksessä Herran vaunuihin valjastetuista hengellisistä eläimistä3. Hän kuvaa niitä silmät täynnä oleviksi, aivan kuten sielu on se, joka kantaa Jumalaa tai pikemminkin on Jumalan kantama. Sillä siitä tulee kaikki silmät.

1.1. Kor. 11:13. ### 2.

2.Joh.4:24.

3.Ks. ensimmäinen homilia.

 

3.

Aivan kuten talo, jossa sen isäntä on läsnä, on täynnä kaikkea koristeellisuutta, armoa ja kauneutta, niin myös sielu, jolla on isäntänsä pysyvästi mukanaan ja sisällään, on täynnä kaikkea armoa ja kauneutta. Sillä sillä on Herra hengellisine aarteineen asukkaanaan ja hallitsijanaan. Mutta voi taloa, jonka omistaja on poissa, jonka isäntä ei ole siellä! Se on laiminlyöty ja autio, täynnä kaikkea saastaisuutta ja epäjärjestystä. ”Seireenit (= hirviöt) ja riivaajat asuvat siinä ”1, kuten profeetta sanoo. Kyllä, autiossa talossa on kissoja ja koiria ja kaikenlaista saastaisuutta. Voi sielua, joka ei nouse raskaasta ansastaan ja jonka sisällä on niitä, jotka suostuttelevat ja pakottavat sen kantamaan vihamielisyyttä sulhastaan vastaan ja jotka haluavat kääntää sen ajattelun [ja tahdon] kokonaan pois Kristuksesta ja turmella sen2!

1.Jes.13: 21.

2.Vrt. 2. Kor.11:3.

 

4.

Mutta jos Herra näkee, että nainen ryhdistäytyy parhaansa mukaan ja etsii Herraa lakkaamatta yötä päivää ja yötä ja huutaa häntä1, niin kuin hän on käskenyt häntä ”rukoilemaan lakkaamatta ‘2, ’kaikissa tilanteissa ‘3, silloin ’hän kostaa hänen puolestaan ‘4, niin kuin hän on luvannut, ja puhdistaa hänet pahuudestaan, hän itse esittää hänet ’nuhteettomana, tahrattomana morsiamena ”. Jos nyt uskot tämän olevan totta, kuten se todellakin on, niin pidä huolta itsestäsi, onko sielusi löytänyt sen ohjaavan valon6, todellisen ravinnon7 ja todellisen juoman8, joka on Herra. Jos sinulla ei vielä ole tätä, etsi yötä päivää sen saamiseksi. Jos näet auringon, etsi todellista aurinkoa. Sillä te olette sokeita. Jos näet valoa, katso sieluusi, oletko löytänyt todellisen, hyvän valon. Sillä kaikki näkyvä on varjo siitä, mitä sielussa todella tapahtuu. Näkyvän ihmisen lisäksi on olemassa toinen, sisäinen ihminen. On silmät, jotka Saatana on sokaissut, ja korvat, jotka hän on kuurouttanut. Ja Jeesus tuli tekemään tämän ”sisäisen ihmisen” jälleen terveeksi. Hänelle olkoon kunnia ja voima Isän ja Pyhän Hengen kanssa aina ja iankaikkisesti. Aamen.

1.Luuk.18: 7.

2.1.Tess. 5:17; Luuk.18: 1; Saarn.18:22 [= Ekklisiastikus = Sirach].

3.ἐνπαντί [en panti]. Kirjoittaja on ilmeisesti ottanut tämän 1.Tess. 5:18: ἐν παντὶ εὐχαριστεῖτε [en panti eucharisteite], jakeesta 17.

4.Luuk.18:7 f.

5..Vrt. Ef.5, 26 f.

6..Vrt. Joh.1:4, 9; 3:19; 8:12; 9:5; 12:46; 1.Joh.1:5.

7..Vrt. Joh.6:35, 41, 48, 51 f. 56.

8.[Joh.6: 56.]

 

 

  1. Saarna.

1.

Kristittyjen kirkkaus, josta heidän ruumiinsa saavat kunnian ylösnousemuksessa ja josta he yhdessä sielunsa kanssa valaistuvat.

Aivan kuten ruumiilliset silmät ”näkevät kaiken selvästi ”1, niin myös jumaluuden kauneudet ovat pyhien sieluille ilmeisiä ja näkyviä. Sillä kristityt ovat sekoittuneet 2 ja tutustuneet niihin. Tosin tuo kirkkaus on verhottu lihan silmiltä, mutta uskovalle sielulle se on selvästi ilmoitettu. Sillä Herra herättää sen synnin kuolemasta, aivan kuten hän herättää kuolleet ruumiit, valmistaa sille uuden taivaan, uuden maan ja ”vanhurskauden auringon” ja välittää kaiken jumaluudestaan. Hän on todellinen maailma, elävä maa, hedelmää tuottava viinipuu, elämän leipä, elävä vesi, kuten kirjoitettu on: ”Minä elän siinä vakaassa toivossa, että saan nauttia Herran hyvistä tavaroista elävien maassa. ‘3 Lisäksi: ’Vanhurskauden aurinko nousee niille, jotka pelkäävät Herraa; parantuminen on heidän siipiensä päällä. ‘4 Ja Herra sanoo: ’Minä olen vanhurskauden aurinko. Ja Herra sanoo: ”Minä olen oikea viinipuu ‘5. Edelleen: ’Minä olen elämän leipä ‘6. Ja taas: ’Joka juo vettä, jonka minä hänelle annan, siitä tulee hänessä veden lähde, joka virtaa iankaikkiseen elämään ‘7. Ja taas: ’Minä olen elämän leipä.

1.Mark. 8:25.

2.Ks. 4:91.

3.Ps. 26: 13; vrt. 51:7; 141: 6 [Hebr. Ps. 27: 13; vrt. 52: 7; 142. 6]; Jes.53:8.

4.Mal.4:2.

5.Joh.15:1.

6.Ibid. [Joh.6:48.]

7.Ibid. [Joh.4:13 f.]

 

2.

Sillä Herran tuleminen tapahtui kokonaan ihmisen tähden, joka makasi kuolleena pimeyden, synnin, saastaisen hengen ja pahojen voimien haudassa, herättääkseen ihmisen nyt tässä maailmassa ja tehdäkseen hänet eläväksi, puhdistaakseen hänet kaikesta saastasta, valaistakseen hänet valollaan ja pukeakseen hänet jumaluutensa taivaalliseen kaapuun. Mutta niiden ruumiiden ylösnousemuksessa, joiden sielut on jo etukäteen herätetty henkiin ja kirkastettu, myös ruumiit kirkastetaan ja valaistaan silloin samanaikaisesti sielun kanssa, joka nyt jo on valaistu ja kirkastettu1. Sillä heidän huoneensa, majansa ja kaupunkinsa on Herra. Heitä ympäröi taivaallinen asumus, jota ei ole tehty käsillä, jumalallinen valon kirkkaus. ”Valon lapsina ”2 he eivät enää katso toisiaan ‘häpeän silmin ’3. Sillä pahuus on poistettu. Siellä ”ei ole miestä eikä naista, ei orjaa eikä vapaata ‘4, sillä kaikki muuttuvat jumalalliseen luontoon5, heistä tulee kilttejä, ’jumalia ‘6 ja ’Jumalan lapsia ”7. Siellä veli tervehtii silloin sisartaan ilman ujostelua. Sillä ”kaikki ovat yhtä (= muodostavat ykseyden) Kristuksessa ”8, kaikki lepäävät yhdessä valossa. Toinen kiinnittää huomiota toiseen, ja kun he ovat tietoisia toisistaan, he loistavat heti uudestaan totuudessa, sanomattoman valon todellisessa näyssä.

1.Ks. myös h. 5: 8, 9; 12: 14; 15: 38; 32: 2.

2.Joh.12:36; Ef.5:8; 1. Tess.5:5.

3.Matt. 20: 15; Mark. 7: 22; Ekkl.14: 10 [= Ekklisiastikus = Sirach].

4.Gal. 3:28; vrt. 1. Kor. 12:13; Kol.3:11.

5.Vrt. 2. Piet 1:4.

6.Joh.10:34.

7.Room. 8:16, 21; 9:8; Fil. 2:15; Joh.1:12; 11:52; 1. Joh.3:1 f.; 5:2.

8.Gal. 3:28.

 

3.

Näin he näkevät toisensa monissa muodoissa, suuressa, moninaisessa, jumalallisessa kirkkaudessa, ja kumpikin ihmettelee ja iloitsee sanoin kuvaamattomalla ilolla nähdessään toisensa kirkkauden. Näettekö, kuinka Jumalan kirkkaus on sanomaton ja käsittämätön, täynnä sanomatonta valoa, ikuisia salaisuuksia ja lukemattomia hyveitä? Ilmiömäisessä maailmassa kukaan ei kykene laskemaan maan kasveja, siemeniä tai moninaisia kukkia. Kukaan ei voi mitata tai tunnistaa kaikkia maan rikkauksia. Kukaan ei voi käsittää meressä eläviä eläimiä, niiden lukumäärää, lajeja ja monimuotoisuutta, veden määrää ja pinta-alaa. On mahdotonta tietää ilmassa elävien lintujen määrää, lajeja tai monimuotoisuutta. On mahdotonta tietää taivaan kokoa, tähtien sijaintia tai niiden kulkua. Samoin on mahdotonta kuvata tai selittää kristittyjen mittaamatonta, rajatonta ja käsittämätöntä rikkautta. Sillä jos nämä luodut asiat ovat ihmisille niin rajattomia ja käsittämättömiä, kuinka paljon enemmän täytyy olla sitä, joka ne loi ja muodosti. Siksi meidän täytyy iloita ja riemuita siitä, että kristityille on valmistettu sellainen rikkaus ja sellainen perintö, jota kukaan ei pysty sanomaan tai ilmaisemaan. Mutta kaikella innolla ja ”kaikessa nöyryydessä ”1 meidän on liityttävä kristittyjen taisteluun ja otettava tämä rikkaus haltuun. Sillä kristityn perintö ja osa on itse Jumala. ”Herra”, sanotaan, ‘on minun perintöosani ja maljani. ’2 Kunnia olkoon hänelle, joka antaa itsensä [meille] ja yhdistää pyhän luontonsa kristittyjen sieluihin, aina ja iankaikkisesti. Aamen.

1.Ap. t. 20:19; Ef.4:2.

2.Ps. 15:5 [hepreaksi Ps 16:5].

 

  1. Saarna.

1.

Vanha ja uusi sapatti.

Mooseksen kautta annetun lain varjossa Jumala määräsi, että sapattina kaikkien tulisi levätä ja pidättäytyä kaikesta työstä1. Mutta tämä oli vain esimerkki ja varjo todellisesta sapatista, jonka Herra antaa sielulle. Sielu, jota on kunnioitettu vapautuksella häpeällisistä, saastaisista ajatuksista, viettää todellista sapattia ja nauttii todellisesta levosta; se on vapaa kaikista pimeyden töistä. Siellä, tuona esimerkillisenä sapattina, ihmiset lepäsivät fyysisesti, mutta heidän sielunsa oli sidottu pahuuteen ja syntiin. Mutta tämä on todellinen sapatti, todellinen lepo, että sielu on vapaa ja puhdas saatanan ajatuksista ja lepää Herran iankaikkisessa levossa ja ilossa.

1.2. Moos. 20:8-11; 31:13; 5. Moos. 5:12; Hes.20: 12.

 

 

2.

Siihen aikaan Jumala käski, että myös järjettömät eläimet saisivat levätä sapattina, että härkä ei saisi olla valjastettuna ikeeseen eikä aasi saisi kantaa mitään kuormaa 1. – Jopa eläimet lepäsivät raskaasta työstään. – Näin Herra antoi tulemisensa jälkeen todellisen, iankaikkisen sapatin, lepuutti sielua, jota painoivat ja rasittivat laittomuuden ja epäpuhtaiden ajatusten taakat ja joka joutuessaan kovien hallitsijoiden orjuuteen teki vääryyden töitä pakon edessä, ja vapautti sen iljettävien, saastaisien ajatusten sietämättömistä taakoista. Hän otti [häneltä] pois epäoikeudenmukaisten töiden kovan ikeen ja antoi hänelle, joka oli uupunut epäpuhtaiden ajatusten uuvuttamana, virkistävän levon.

1.Exod.20: 10; 23; 12; 5. Moos. 5: 14.

 

3.

Herra kutsuu ihmisiä virkistymään. Sillä hän sanoo: ”Tulkaa, kaikki te, jotka teette työtä ja olette raskautettuja, niin minä virvoitan teidät. ”1 Ja hän virvoittaa kaikkien niiden sieluja, jotka tottelevat ja lähestyvät [häntä], vapauttamalla heidät näistä raskaista, hankalista, saastaisista ajatuksista. He ovat nyt vapaita kaikesta laittomuudesta ja viettävät todellista, autuaallista, pyhää sapattia. He viettävät [Pyhän] Hengen juhlaa, iloa ja sanoin kuvaamatonta riemua. He suorittavat puhdasta, Jumalaa miellyttävää jumalanpalvelusta puhtaalla sydämellä. Tämä on todellinen, pyhä sapatti. Rukoilkaamme siis myös Jumalaa, että me ”pääsisimme tuohon lepoon ”2 ja pääsisimme eroon häpeällisistä, pahoista ja turhista ajatuksista, jotta voisimme palvella Jumalaa puhtaalla sydämellä ja viettää Pyhän Hengen juhlaa. Autuas on se, joka menee tuohon lepoon. Kunnia olkoon Isälle, jolle se niin sopii, sekä Pojalle ja Pyhälle Hengelle aina ja iankaikkisesti. Aamen.

1.Matt. 11:28.

2.Hebr.4: 1; 3:10 f.

 

 

 

  1. Saarna.

1.

Sielujen ja ruumiiden kaksinkertainen ylösnousemus ja ylösnousseiden erilaiset kirkkaudet.

Kuolleiden sielujen ylösnousemus tapahtuu nyt, mutta ruumiiden ylösnousemus sinä päivänä. Tähdet, jotka on kiinnitetty taivaanvahvuuteen, eivät ole kaikki samanlaisia, vaan yksi ylittää toisensa loistavuudessa 1 ja suuruudessa. Niin myös hengellisissä asioissa edistyminen ”samassa hengessä ‘2 eroaa ’uskon mitan ”3 mukaan. Toinen on toista rikkaampi. Raamattu sanoo: ”Joka puhuu kielillä, puhuu Jumalan Hengessä ”4. Hän on Hengen ihminen, koska hän puhuu Jumalan puolesta 5. ”Mutta se, joka profetoi, rakentaa seurakuntaa. ”6 Jälkimmäinen sai ‘armon täyteyden ’7. Sillä edellinen ‘rakentaa vain itseään’, mutta jälkimmäinen rakentaa sekä itseään että lähimmäistään8. Se on kuin vehnänjyvä, joka on hajallaan maassa. Yksi ja sama [jyvä] tuottaa yhdestä keskuksesta monia ja erilaisia jyviä. Ja toiset jyvät ovat suurempia, toiset pienempiä. Mutta kaikki tuodaan yhteen puimuriin ja yhteen navettaan. Niin erilaisia kuin ne ovatkin, niistä valmistetaan vain yksi leipä.

1.Vrt. 1. Kor. 15:41.

2.Ibid. [1. Kor. 12: 9.

3.Vrt. ibid. ibid. [1. Kor. 15: 41].

  1. Vrt. ibid. [1 Kor.] 14: 2.

5.Ts: Kenellä on kielten lahja, sitä ymmärtää vain Jumala, jolle hän puhuu, mutta eivät ihmiset.

6.1. Kor. 14:4.

7.Room. 5:17; 2. Kor. 8:2.

8.1. Kor. 14:3 f.

 

2.

Tai: Kaupungissa on paljon ihmisiä. Osa heistä on alaikäisiä lapsia, osa miehiä tai nuoria miehiä. Mutta he kaikki juovat yhdestä ja samasta lähdevedestä, syövät yhdestä ja samasta leivästä ja hengittävät yhtä ja samaa ilmaa. Tai: On erilaisia lamppuja. Yhdessä on kaksi, toisessa seitsemän nokkaa. Mutta siellä, missä on paljon valoa, valaistus on erilainen. Niinpä kaikki ne, jotka ovat tulessa ja valossa, eivät voi olla pimeydessä. Mutta tässäkin on suuri ero. Tai: Isällä on kaksi poikaa. Toinen on lapsi, toinen nuorukainen. Jälkimmäisen hän lähettää kaupunkeihin ja maihin, mutta kypsymätöntä lasta hän ottaa jatkuvasti huostaansa, koska tämä ei vielä kykene kehittämään mitään tehokkuutta. Kiitetty olkoon Jumala! Aamen.

 

  1. Saarna.

1.

Paratiisi ja hengellinen laki.

”Maailman ystävyys” on Raamatun mukaan ‘vihollisuutta Jumalaa vastaan’.1 Siksi Raamattu käskee jokaista ‘varjelemaan sydämensä kaikella valppaudella’.2 Pitäköön [Jumalan] sanan sisällään kuin paratiisin, maistakoon armoa ja älköön kuunnelko käärmettä, joka kiemurtelee sisällään ja neuvoo vain sitä, mikä palvelee himoa, joka synnyttää veljesvihan ja tappaa sielun, joka sen synnyttää, vaan kuunnelkoot Herraa, joka sanoo: ”Varokaa, että teillä on usko ja toivo, sillä niiden kautta syntyy rakkaus, joka rakastaa Jumalaa ja ihmistä ja joka antaa iankaikkisen elämän ”3. Nooa, joka noudatti ja noudatti käskyä ja vältti [Jumalan] tuomion rakkautensa kautta, pääsi tähän paratiisiin4. Tämän [paratiisin] säilytti Aabraham, joka kuunteli Jumalan ääntä5. Mooses säilytti tämän, ja hän sai Herran kirkkauden kasvoilleen6. Samoin Daavid piti tämän, ja hänestä tuli vihollistensa herra. Mutta myös Saul oli onnen suosiossa niin kauan kuin hän säilytti sydämensä. Kun hän kuitenkin lopulta harhautui, hänet tuomittiin lopulta tuhoon7. Sillä Jumalan sana tulee jokaiselle tietyssä mitassa ja suhteessa s. 285. Siinä määrin kuin joku pitää siitä kiinni, hänestä pidetään kiinni [sen kautta], ja siinä määrin kuin joku pitää sen, hänestä pidetään kiinni [sen kautta].

1.Jaak.4: 4.

2.Sananl.4: 23.

3.Tätä Jeesuksen sanaa ei löydy Pyhistä Kirjoituksista. Alfred Uckeley, ”Worte Jesu, die nicht in der Bibel stehen” (1911) s. 25, epäilee sen aitoutta. Koska se ”on hyvin samankaltainen kuin Paavalin tunnetut sanat 1. Kor. 13:13 uskosta, toivosta ja rakkaudesta . . . tekee erittäin todennäköiseksi, että se on lainattu kyseisestä kirjeestä”.

4.Gen. luvut. 6-8.

5.Ibid. [Gen.] 12: 1 ff.

6.Exod.34: 29 f. 35.

7.1. Kun. 13:9 ff.; k. 15 [1. Sam.]

 

2.

[Siksi kaikki pyhien profeettojen, apostolien ja marttyyrien kuorot pitivät Sanan sydämissään, he eivät välittäneet mistään muusta, vaan halveksivat maallisia asioita, pysyivät sinnikkäästi Pyhän Hengen käskyssä ja pitivät kaikkea muuta parempana kuin Hengen jumalallista rakkautta ja hyvyyttä, ei vain sanoin ja pelkällä tiedolla, vaan sanoin ja teoin tekojensa kautta. Rikkauksien sijasta he valitsivat köyhyyden, kunnian sijasta he valitsivat häpeän, ilon sijasta he valitsivat kurjuuden ja siksi vihan sijasta he valitsivat rakkauden. Sillä he vihasivat elämän mukavuuksia, mutta rakastivat sitäkin enemmän niitä, jotka ottivat ne heiltä osallisina päämääräänsä; he pidättäytyivät tuomitsemasta hyvää ja pahaa. Sillä he eivät kieltäneet hyvää eivätkä syyttäneet pahaa; he pitivät kaikkia heitä Herran talouden toimijoina. Sen vuoksi he suhtautuivat suopeasti kaikkiin. Sillä kun he kuulivat Herran sanan: ”Antakaa anteeksi, niin teille annetaan anteeksi ”1, he pitivät rikoksentekijöitään hyväntekijöinä, koska he olivat saaneet heiltä mahdollisuuden antaa anteeksi. Ja kun he myös kuulivat: ”Niin kuin te tahdotte, että ihmiset tekevät teille, niin tehkää tekin heille ”2, he myös rakastivat tunnollisesti hyvää. Sillä kun he luopuivat vanhurskaudestaan ja ”etsivät Jumalan vanhurskautta”, he löysivät näin ollen myös rakkauden, joka on luonnostaan kätketty siihen.

1.Luuk.6:37.

2.Ibid. [Luuk.6:31; Matt. 7:12; vrt. esim. 4:16.

 

 

3.

Annettuaan monia rakkautta koskevia ohjeita Herra käski meitä ”etsimään Jumalan vanhurskautta”1. Hän tietää, että tämä on rakkauden äiti 2. Sillä kukaan ei voi pelastua ilman lähimmäistään, kuten käskyssä sanotaan: ”Anna anteeksi, niin sinulle annetaan anteeksi. ”3 Tämä on hengellinen laki, joka on kirjoitettu uskovien sydämiin, ensimmäisen lain täyttymys. ”Minä en ole tullut”, sanotaan, ‘kumoamaan lakia, vaan täyttämään sitä.’4 Kuulkaa nyt, miten se täyttyy. Ensimmäisessä laissa otettiin tilaisuus siunata rikkojaa. Näin tehdessään se tuomitsi rikoksentekijän painokkaasti. Sillä ”siinä, että tuomitset toisen”, sanotaan, ”tuomitset itsesi”.5”Mutta siinä, että hän antaa anteeksi, se annetaan hänelle anteeksi”.6 Sillä näin sanoo laki: ”Tuomion keskellä on tuomio, ja anteeksiannon keskellä on anteeksianto ”7.

1.Matt. 6: 33.

2.”Oikeus on rakkauden äiti”, aforismi. Stiglmayr, Sachliches und Sprachliches bei Mak.S. 23.

3.Luuk.6: 37; vrt. Matt. 6: 14 f.; Mark. 6:25 f.

4.Matt. 5: 17.

5.Room. 2: 1.

6.Vrt. Luuk.6 37.

7.Tällä erikoisella kohdalla ei ole kielellistä rinnakkaisuutta Pyhässä Kirjoituksessa. Se on sukua 5. Moos. 19:21: ”Silmä silmästä, hammas hampaasta” ja Matt. 7:2: ”Sillä mitalla, jolla te mittaatte, sillä teille mitataan”. Ks. Stiglmayr op. cit .

 

5.

[Hengellinen laki opetti heille tällaisen asenteen. Sillä kun he kärsivät kärsivällisesti ja säilyttivät hengellisen lempeyden, Herra, ottaen huomioon heidän sydämensä kärsivällisyyden, joka ei luopunut rakkaudesta kärsimyksestä huolimatta, ”mursi erottavan muurin ”1, he jättivät kokonaan syrjään vihamielisyytensä, se ei enää maksanut heille väkivaltaa, vaan [Herran] suojeluksessa he säilyttivät rakkauden. Herra pysäytti tästä lähtien ”ajatuksia kiihottavan pistomiekan ‘2, ja he astuivat ’sisimpään verhoon, jonne Herra on astunut meidän edelläkävijänämme ”3. Nyt he iloitsivat Hengen hedelmistä ja katselivat sydämen lujuudella tulevia asioita, eivät enää, kuten apostoli sanoo, ”peilistä ja salaisuudesta ‘4, ja he puhuivat ’asioista, joita ei silmä ole nähnyt eikä korva ole kuullut ja jotka eivät ole tulleet ihmisen sydämeen, asioista, jotka Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat ”5. Mutta kysyn nyt seuraavan kummallisen kysymyksen.

1.Ef.2:14.

2.1. Moos. 3:24.

3.Hebr.6:19 f.

4.1. Kor. 13:12.

5.Ibid. [1. Kor. 2:9; Jes.64: 4.

 

6.

Kysymys: Jos se ”ei ole tullut ihmisen sydämeen”, mistä te, jotka tunnustatte, erityisesti Apostolien teoissa, että olette ”kaltaisiamme ihmisiä”, tiedätte sen? 1. Mistä te tiedätte, että te olette ”kaltaisiamme ihmisiä”?

Vastaus: No niin, kuunnelkaa Paavalin vastausta. ”Mutta meille”, hän sanoo, ‘Jumala on ilmoittanut sen Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaiken, jopa jumalallisen luonnon syvyydet.’2 Mutta jottei joku sanoisi, että Henki annettiin heille apostoleina, mutta meille tämä on meidän luontomme mukaan käsittämätöntä, hän vetoaa toisessa kohdassa: ‘Antakoon Jumala teille kirkkautensa rikkauden mukaan voiman voimaa Henkensä kautta sisimmässä ihmisessä, niin että Kristus asuu teidän sydämissänne. ’3 Hän sanoo myös: ‘Antakoon Jumala teille kirkkautensa rikkauden mukaan voiman voimaa Henkensä kautta sisimmässä ihmisessä, niin, että Kristus asuu sydämissänne’. Hän sanoo myös: ”Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. ‘4 Ja taas: ’Mutta jos jollakin ei ole Kristuksen Henkeä, hän ei ole hänen. ”5

1.[Apostolien teot 14:15.

2.1. Kor. 2:10.

3.Ef. 3:16 f.

4.2. Kor. 3:17.

5.Room. 8:9.

 

7.

Rukoilkaamme siis myöskin vakaumuksella, että saisimme osaksemme Pyhän Hengen ja astuisimme sisään siihen, minkä olemme omaksuneet, että sydäntä tappava käärme, tuo kerskaileva neuvonantaja, tuo huolen ja ahmimisen henki pysyisi vastedes kaukana meistä, että me pitäisimme lujasti Herran käskyt ja kasvaisimme hänessä ”kypsäksi mieheksi, iän mittaiseksi ‘1, että tämän maailman petos ei enää hallitsisi meitä, vaan että me eläisimme täynnä ’Hengen varmuutta ”2 ja järkkymätöntä uskoa siihen, että Jumalan armo on mielissään myös katuviin syntisiin. Sillä armolahjaa ei enää mitata vertaamalla sitä entiseen heikkouteen. Muuten ”armo ei olisi enää armoa. ”3 Ei, uskossa kaikkivaltiaaseen Jumalaan, yksinkertaisella, vaatimattomalla sydämellä haluamme lähestyä sitä, joka antaa hengellisen yhteyden uskon perusteella eikä vertailemalla uskon tekoja. Sillä siinä sanotaan: ”Ette ole saaneet Hengen lain tekojen tuloksena, vaan uskon saarnan tuloksena ”4.

1.Ef.4:13.

2.Vrt. Room. 8:9.

3.Ibid. [Room. 11:6.

4.Gal. 3:2.

 

8.

Kysymys: Olet sanonut, että kaikki on hengellisesti kätketty sieluun. Mitä tarkoittaa: ”Seurakunnassa puhuisin mieluummin viisi sanaa mielelläni?”1. Mitä se tarkoittaa?

Vastaus: Kokoontumista käytetään kaksinkertaisessa merkityksessä, uskovien kokoontumisesta ja sielun kokoonpanosta. Jos [sana] ymmärretään hengellisesti ihmisestä, niin kokoontuminen tarkoittaa hänen koko [harmonista] koostumustaan. Viisi sanaa ovat kuitenkin viisi kaiken kattavaa hyveellisyyttä, jotka rakentavat koko ihmisen, mutta jotka itse jakautuvat monin tavoin. Sillä aivan samoin kuin se, joka puhui Herrassa (ts. joka oli Herran vallassa), käsittää koko viisauden viidellä sanalla, samoin se, joka seuraa Herraa, rakentaa koko hurskauden viidellä hyveellä. Nämä viisi hyveellisyyttä käsittävät kaikki muut. Ensimmäinen niistä on rukous, jota seuraavat itsehillintä, laupeus, köyhyys ja kärsivällisyys. Näitä on harjoitettava kiihkeällä halulla ja vapaalla tahdolla. Ne ovat sielun sanoja, joita Herra puhuu ja jotka sydän kuulee. Sillä siinä Herra toimii. Ja silloin [Pyhä] Henki puhuu älykkäästi, ja se, mitä sydän haluaa, se toteuttaa ilmeisesti.

  • 14:19.

 

9.

Aivan kuten kaikki nämä hyveet liittyvät toisiinsa, ne myös tuottavat toisiaan. Kun ensimmäinen häviää, ne kaikki häviävät. Samoin toisen myötä seuraavat katoavat jne.1 Kuinka kukaan voi rukoilla ilman Hengen voimaa? Raamattu todistaa minulle: ”Kukaan ei voi sanoa: Herra Jeesus, paitsi Pyhässä Hengessä. ”2 Miten voi olla kärsivällinen se, joka haluaa hallita itseään ilman rukouksen apua? Miten se, joka ei voi hallita itseään kaikessa, voi armahtaa nälkäistä tai solvaajaa? Armoton ei todellakaan hyväksy vapaaehtoista köyhyyttä. Lisäksi viha on ahneuden maitoveli, sai hän sitten rahaa tai ei. Hyveellinen sielu ei kuitenkaan rakennu seurakunnassa (=nouse täydellisyyteen) tekojensa tuloksena, vaan halunsa perusteella. Sillä eivät omat teot pelasta ihmistä, vaan se, joka on antanut siihen voiman. Sen vuoksi, vaikka joku kantaisi Herran merkkejä, älköön kuvitelko mitään, mitä tahansa hän onkin tehnyt, vaan [pitäköön] vain sitä, että rakastaminen ja tekojen tekeminen [on Herran tekemä]. Älkää siis ajatelko, että olette koskaan edeltäneet Herraa missään hyveessä3 sen mukaan, joka sanoo: ”Hän on se, joka luo teissä tahtomisen ja tekemisen hyvän tahtonsa mukaan ”4.

1.”Mak.” edustaa näkemystä, jonka mukaan kaikkia hyveitä on vain yksi ja että yhden puuttuminen johtaa kaikkien muiden puuttumiseen. Tämä ajatus ei ole alkuperäinen. Se tunnustettiin jo antiikin etiikassa, erityisesti Sokrateen ja stoalaisten toimesta. Kristillisellä aikakaudella Origenes toisti sen (Comm. in Matth. 25, 12 Migne, P. G. XIII 1700 A): ”Sillä, jolla on yksi hyve, on ne kaikki, ja sillä, jolla ei ole yhtäkään, ei ole yhtään.” Kassian ilmaisee itsensä samalla tavalla (De coenob. instit. 5, 11 Migne, P. L. XLIX-L 226 A): ”Kaikkien hyveiden ydin on vain yksi.” Ks. Stiglmayr teoksessa Theologie und Glaube III (1911) 280, 283. Myös kuuluisa kirjailija ja askeetti Evagrius Pontikus († 400 jälkeen), joka vietti 16 vuotta Nitrian autiomaassa, opetti, että ”hyve on olemukseltaan vain yksi”. Stoffels in Tübinger Quartalschrift 92, 1910, s. 1041.

2.1. Kor. 12:3.

3.Siis todella saanut aikaan jotain hyvää ennen armonsa myöntämistä.

4.Fil. 2:13.

10.

Kysymys: Mitä Raamattu siis käskee ihmistä tekemään?

Vastaus: Olemme jo sanoneet, että ihmisellä on luontonsa mukainen halukkuus, ja sitä Jumala vaatii. Hän siis käskee, että hänen (ts. ihmisen) on ensin tunnistettava, sitten, saatuaan tiedon, rakastettava ja osoitettava itsensä taipuvaiseksi tahdollaan. Mutta vaikutuksen henkeen tai työn jaksamisen tai työn suorittamisen antaa Herran armo sille, joka tahtoo ja uskoo. Ihmisen tahto on siis ikään kuin olennainen seikka  (co-factor). Sillä jos tahtoa ei ole, Jumala itse ei tee mitään tahdonvapauden suhteen, vaikka hän voisi. Siksi on ihmisen tahdosta kiinni, toteuttaako [Pyhä] Henki pelastuksen työn [meissä]. Ja jos me luovutamme tahtomme kokonaan hänelle, silloin Jumala osoittaa koko työn meille, hänelle, joka on kaikin puolin ihmeellinen ja täysin käsittämätön. Me ihmiset yritämme vain ilmaista itseämme osasta hänen ihmetekojaan. Tehdessämme niin turvaudumme Raamattuun tai pikemminkin annamme sen opettaa itseämme1. Sillä siinä sanotaan: ”Kuka on tuntenut Herran mielen? ‘2 Mutta hän itse sanoo: ’Kuinka usein minä halusinkaan koota teidän lapsenne, mutta te ette halunneet. ”3 Siksi meidän on uskottava, että hän kokoaa meidät. Hän pyytää meitä vain olemaan halukkaita. Mutta mitä muuta tahdon ilmaiseminen on kuin vapaaehtoista ponnistelua?

1.Lue συνετιζόμενοι [synetizomenoi].

2.Room. 11: 34; 1. Kor. 2: 16; Jes.40:13.

3.Matt. 23: 37; Luuk.13: 34.

 

11.

”Rauta sahaa, halkaisee, kyntää, istuttaa.”. Mutta se saa aikaan jotakin vain siksi, että sitä käsitellään. Joku muu kuitenkin liikuttaa ja ohjaa sitä, ja kun se on kulunut, se pannaan tuleen ja uusitaan. Samalla tavalla ihminen, vaikka häntä työnnetään ja rasitetaan, ”tekee hyvää ”1. Vain Herra toimii hänessä salatulla tavalla. Jos hän on väsynyt ja uupunut, hän lohduttaa ja uudistaa sydämen, kuten profeettakin sanoo: ”Voiko kirves kerskua ilman sitä, joka sillä leikkaa? Tai kerskaako saha ilman sitä, joka sitä vetää? ”2 Sama pätee pahuuteen. Jos ihminen tottelee ja on taipuvainen, niin Saatana myös työntää häntä ja teroittaa häntä niin kuin ryöstäjä teroittaa miekan. Olemme verranneet sydäntä rautaan, koska se ei ole herkkä vaikutuksille ja koska se on hyvin kova. Meidän ei kuitenkaan pitäisi olla kuin tunteeton rauta ja olla tuntematta sitä, joka hallitsee meitä. Sillä silloin emme niin nopeasti lankeaisi sivistävästä sanasta s. 292 (Landmann-Logos)3 pahan ajatukseen. [Pikemminkin meidän pitäisi tuntea härän ja aasin tavoin se, joka ajaa ja ohjaa [meitä] eduksemme. Sillä sanotaan: ”Härkä tuntee isäntänsä ja aasi isäntänsä seimen, mutta Israel ei tunne minua. ‘4 Rukoilkaamme siis Jumalan tuntemusta ja opetusta ’hengellisessä laissa ”5 hänen pyhien käskyjensä täyttämiseksi ja ylistäkäämme Isää ja Poikaa ja Pyhää Henkeä aina ja iankaikkisesti. Aamen.

1.Room. 2:10; Ef.4:28.

2.Jes.10: 15.

3.Ὁ γεωργὸς λόγος [Ho geōrgos logos]. Klemens Aleksandrialaisella (Protreptic. XI, 114, 4 ed. Stählin I 80, 25) Logos on nimeltään ”Jumalan maanmies” (ὁ τοῦ θεοῦ γεωργός) [ho tou theou geōrgos].

4.Jes.1: 3.

5.Room. 7:14.

 

  1. Saarna.

1.

Todellisten kristittyjen tutkimisessa tarvitaan paljon tarkkanäköisyyttä ja arvostelukykyä. Millaisia he ovat?

Monia, jotka vaikuttavat vanhurskailta, pidetään kristittyinä. Mutta taiteilijoiden ja tuntijoiden tehtävänä on tutkia, kantavatko tällaiset todella Kuninkaan merkkiä ja kuvaa, eikö taiteilijoiden teoksissa ole väärää merkkiä, ja ihailevatko taiteilijat heitä vai moittivatko he heitä. Ne, jotka eivät ole taiteilijoita, eivät voi testata ”petollisia työläisiä ”1, koska hekin pukeutuvat munkkien tai kristittyjen vaatteisiin. Valheelliset apostolit kärsivätkin Kristuksen tähden ja julistivat niin ikään taivasten valtakuntaa2. Siksi apostoli sanoo: ”[Minä] olin enemmän vaaroissa, enemmän ahdistuksissa, enemmän vankiloissa”.3 Hän halusi osoittaa, että hän kärsi enemmän kuin he.

1.2. Kor. 11:13.

2.Vrt. Luuk.4:43; 8:1.

3.2. Kor. 11:23.

 

2.

Kultaa on helppo löytää. Mutta kuninkaalliseen kruunuun sopivat helmet ja jalokivet ovat harvinaisia. Usein niiden joukosta löytyy sellaisia, jotka eivät sovi. Niinpä kristitytkin rakentavat Kristuksen kruunua, jotta näistä sieluista tulisi pyhien tovereita 1. Ylistetty olkoon Hän, joka niin rakasti tällaista sielua, kärsi sen puolesta ja herätti sen kuolleista! Aivan kuten Mooseksen kasvojen päälle asetettiin peitto, jotta kansa ei voinut katsoa hänen kasvoihinsa 2, niin nyt sydämesi päälle asetetaan peitto 3, jotta se ei voi nähdä Jumalan kirkkautta. Mutta kun tämä poistetaan, hän ilmestyy ja ilmoittaa itsensä kristityille ja niille, jotka rakastavat häntä ja etsivät häntä totuudessa, kuten hän sanoo: ”Minä ilmoitan itseni hänelle ja asun hänen luonaan ”4.

Vertailu ei ole jyrkkä. Merkitys on tämä: Aivan kuten kuninkaan kruunuun sopivat helmet ja jalokivet ovat harvinaisia, niin myös kristityt, jotka sopivat olemaan helmiä ja jalokiviä Kristuksen kruunussa, ovat harvinaisia.

1.2, Moos. 34:33; 2. Kor. 3:13.

2.Vrt. 2. Kor. 3:15.

3.Joh.14:21,23.

 

3.

Kiirehtikäämme siis lähestymään Kristusta, joka ei puhu valheita, jotta voisimme tulla osallisiksi lupauksesta ja uudesta liitosta, jonka Herra perusti ristinkuolemallaan: Hän murskasi ”helvetin portit ”1 ja synnin portit, toi uskovat sielut ulos, antoi heille sydämensä avun ja johdatti heidät valtakuntaansa. Siksi mekin haluamme hallita hänen kanssaan Jerusalemissa, hänen kaupungissaan, taivaallisessa kirkossa, pyhien enkelten kuorossa. Mutta veljet, jotka ovat olleet pitkään koulutettuja ja koeteltuja, kykenevät auttamaan kokemattomia ja armahtamaan heitä.

1.Matt. 16:18.

4.

Jotkut, jotka pitivät itsensä ja olivat Jumalan armon mahtavan työn alaisina, havaitsivat jäsentensä pyhittyneen niin, että he päättelivät, ettei kristinuskossa voinut enää olla mitään mielihyvää, vaan että heillä oli raitis ja puhdas mieli; ”sisäinen ihminen” olisi siten tempaistu jumalalliseen ja taivaalliseen, niin että täytyi uskoa, että tällainen henkilö oli jo saavuttanut täydellisyyden päämäärän. Mutta juuri kun hän luuli rantautuneensa rauhalliseen satamaan, nousivat aallot häntä vastaan, niin että hän löysi itsensä jälleen keskeltä merta ja hänet vietiin pois sinne, missä vain meri, taivas ja kuolema ovat näkyvissä. Näin synti astui sisään ja sai aikaan kaikki pahat halut. Heti kun tällaisille ihmisille suodaan vain vähän armoa ja he saavat niin sanoakseni vain pisaran koko syvyyden merestä, he huomaavat, että [heissä] tapahtuu tunneittain ja päivittäin niin ihmeellinen vaikutus, että se, joka kokee vaikuttavan voiman, hämmästyy odottamatonta, outoa, jumalallista toimintaa ja ihmettelee, miten oli mahdollista, että hänet oli voitu eksyttää. Silloin armo valaisee ja ohjaa häntä, tuo hänet rauhaan ja tekee hänelle hyvää. Se on kaikin puolin jumalallista ja taivaallista. Siksi kuninkaita ja hallitsijoita, viisaita ja arvohenkilöitä pidetään pieninä ja alhaisina häneen verrattuna. Lyhyen ajan kuluttua asiat kuitenkin muuttuvat siinä määrin, että tällainen ihminen todella pitää itseään kaikista ihmisistä suurimpana syntisenä. Toisena hetkenä hän näyttää olevan äärimmäisen suuri, mahtava kuningas tai mahtava kuninkaan ystävä. Ja taas toisena hetkenä hän tuntee itsensä heikoksi ja köyhäksi. Mieli hämmentyy siitä, miksi tämä on joskus yhtä ja joskus toista. Syy on tämä: Saatana, joka vihaa sitä, mikä on hyvää, kuiskaa pahaa niille, jotka harjoittavat hyveellisyyttä, ja pyrkii vääristämään heidät. Sillä tämä on hänen asiansa.

 

5.

Mutta älkää seuratko tätä, vaan ”harjoitelkaa vanhurskautta ‘1, joka tapahtuu ’sisäisessä ihmisessä”, jossa ”Kristuksen tuomioistuin ‘2 seisoo tahrattoman pyhäkön kanssa, jotta ’omantuntonne todistus ‘3 (= se, mitä omatuntonne antaa teille) ’kirkastaisi Kristuksen ristiä ‘4, joka on ’puhdistanut omantuntonne kuolleista teoista ‘5, jotta voitte ’palvella Jumalaa hengessä ”6, jotta tietäisitte, mitä palvotte hänen mukaansa, joka sanoi: ”Me palvomme sitä, minkä tunnemme”7. Luottakaa Jumalaan, oppaaseenne, sielunne on yhteydessä Jumalaan niin kuin morsian on yhteydessä sulhasen kanssa. ”Sillä tämä salaisuus”, sanotaan, ‘on suuri; mutta minä sanon Kristuksessa ’8 ja puhdas sielu. Hänelle kunnia iankaikkisesti ja iankaikkisesti. Aamen.

1.Ap.t. 10:35; Hepr.11:33.

2.Room. 14:10; 2. Kor. 5: 10.

3.2 Kor. 1:12.

4.Gal. 6:14.

5.Hebr.9:14.

6.Room. 1:9.

7.Joh.4:22.

8.Ef.5:32.

 

  1. Saarna.

Miksi Jumala on antanut meille Pyhän Kirjoituksen?

Kuningas kirjoittaa kirjeitä niille, joille hän haluaa antaa nimityksiä kunnia-asemiin 1 ja erityisiä lahjoja, ja ilmoittaa kaikille: ’Tulkaa nopeasti ja kiireesti luokseni saadaksenne kuninkaallisia lahjoja kädestäni. Mutta pelkkä kirjeiden lukeminen ei hyödytä heitä, jos he eivät tule ja ota [lahjoja] vastaan. Itse asiassa heidät on tuomittu jopa kuolemaan, jos he kieltäytyvät tulemasta ja saamasta kuninkaan kädestä kunniaa. Samalla tavalla Jumala-kuningas lähetti pyhät kirjoitukset kirjeinä ihmisille ja teki niiden kautta tiettäväksi, että heidän tulisi kutsua Jumalaa ja uskoa ja pyytää ja saada ”taivaallinen lahja ”2 hänen jumaluutensa olemuksesta. Sillä kirjoitettu on: ”Että meistä tulisi jumalallisen olemuksen tovereita. ”3 Mutta jos ihminen ei tule ja pyydä ja ota vastaan, pelkkä kirjoitusten lukeminen ei auta häntä. Itse asiassa hän on jopa syyllinen kuolemaan. Sillä hän kieltäytyi ottamasta vastaan taivaalliselta Kuninkaalta elämän lahjaa, jota ilman kuolematonta elämää, joka on Kristus, ei voi saavuttaa. Hänelle kunnia ikuisesti ja iankaikkisesti. Aamen.

1.Tämä merkitys on tässä yhteydessä asiayhteyden mukaan κωδικέλους [kōdikelous], jota muuten käytetään myös merkityksessä testamentti. Stiglmayr, Stimmen aus Maria-Laach, B. 80 (1911), 4211.

2.Hebr.6: 4.

3.2. Piet. 1: 4.

 

  1. Saarna.

1.

Kaikki hyveet ja kaikki paheet ovat yhteydessä toisiinsa, ja ne roikkuvat yhdessä kuin ketjun lenkki.

Mitä tulee ulkoiseen harjoitteluun ja kysymykseen siitä, mitä ammattia tulisi suosia ja asettaa etusijalle, niin tietäkää, rakkaat, että kaikki hyveet ovat yhteydessä toisiinsa. Ne ovat ikään kuin hengellinen ketju, jossa yksi on riippuvainen toisesta: Rukouksen henki riippuu rakkaudesta, rakkaus ilosta, ilo nöyryydestä, nöyryys nöyryydestä, nöyryys palvelusta, palvelu toivosta, toivo uskosta, usko kuuliaisuudesta, kuuliaisuus yksinkertaisuudesta. Samoin päinvastoin, yksi pahe riippuu toisesta: Viha vihasta, viha ylpeydestä, ylpeys turhasta kerskailusta, turha kerskailu epäuskosta, epäusko sydämen kovuudesta, sydämen kovuus huolimattomuudesta, huolimattomuus laiskuudesta, laiskuus huolimattomuudesta, huolimattomuus kärsimättömyydestä, kärsimättömyys mielihyvän tavoittelusta. Myös muut jumalattomuuden elementit liittyvät toisiinsa, aivan kuten hyvän puolen hyveet liittyvät toisiinsa ja ovat yhteydessä toisiinsa1.

1.Stiglmayr (Theol. u. Glaube III (1911) 283) huomauttaa, että jo Gregorius Nyssalainen (De virg. Migne, P. G. XLVI 344) tunnustaa tällaisen ”hengellisen ketjun” (πνευματικὴ ἅλυσις) [pneumatikē halysis], vaikka hän luetteleekin paheet eri tavalla. De instit. Christ. Migne l. c. 301 hän ilmaisee ajatuksen, että kaikki hyveet ovat yhtä lailla yhteydessä toisiinsa ja johtavat keskeytymättömien portaidensa kautta huipulle. Gregoriuksen yksitoista vaihetta: yksinkertaisuus, kuuliaisuus, usko, toivo, oikeudenmukaisuus, palveleminen, nöyryys, nöyryys, nöyryys, lempeys, ilo, rakkaus, rukoilevuus vastaavat todellakin täsmälleen ”Macariuksen” kymmentä vaihetta. Ainoa ero on, että jälkimmäisessä ne luetellaan käänteisessä järjestyksessä. Hän jättää myös δικαιοσύνη [dikaiosynē] (vanhurskaus) -asteen pois, ehkä kopioijan erehdyksestä. Tämä johtuu siitä, että διακονία [diakonia] (palvelus) ja δικαιοσύνη [dikaiosynē] olisi asetettava rinnakkain (Stiglmayr op. cit. huom. 1).

 

2.

Mutta kaikkien jalojen pyrkimysten kruunu ja hyvien tekojen huippu on sinnikäs rukous. Sen kautta voimme pyytää Jumalalta myös muita hyveitä ja saada niitä päivittäin. Sen kautta ne, jotka on todettu kelvollisiksi, saavat osansa Jumalan pyhyydestä ja hengellisestä voimasta; heidän hengellinen mielensä on ikään kuin yhdistetty Herran kanssa sanomattomassa rakkaudessa. Sillä se, joka pakottaa itsensä päivittäin sinnikkääseen rukoukseen, syttyy Hengen rakkaudesta jumalalliseen rakkauteen ja tuliseen haluun Jumalaa kohtaan ja saa pyhittävän hengellisen täydellisyyden armon.

 

3.

Kysymys: Jotkut myyvät omaisuutensa, päästävät orjat vapaiksi ja täyttävät käskyt, mutta eivät pyri saamaan Henkeä tässä maailmassa: pääsevätkö he taivasten valtakuntaan, jos he elävät näin?

Vastaus: Tämä on hienovarainen kysymys. Sillä jotkut väittävät, että on vain yksi [taivaan] valtakunta ja yksi [kaikille] tarkoitettu helvetti. Mutta me sanomme: samassa valtakunnassa ja samassa helvetissä on monia tasoja ja eroja ja asteita 1. Aivan kuten kaikissa jäsenissä on vain yksi sielu, joka toimii aivoissa ylhäällä ja liikuttaa jalkoja alhaalla, niin myös jumaluus käsittää kaikki luodut, sekä taivaalliset että maanalaiset, ja on täysin kaikkialla luomakunnassa, vaikka se on olemassa luodun ulkopuolella, sillä se on mittaamaton ja rajaton. Siksi jumaluus kiinnittää huomiota myös ihmisiin ja määrää kaiken ”sen mukaan, mikä sille kuuluu”. 2 Jotkut rukoilevat tietämättä, mitä he haluavat; jotkut paastoavat, toiset ovat halukkaita palvelemaan. Mutta Jumala ”vanhurskaana tuomarina” ”maksaa palkkion” jokaiselle uskon mitan mukaan.3 Sillä mitä he tekevät, sen he tekevät ”Jumalan pelosta”.4 Mutta kaikki nämä eivät ole poikia ja kuninkaita ja perillisiä.

1.Stiglmayr (Sachl. u. Sprachl. b. Mak. s. 75, 452.) huomauttaa, että Origenes (Comm. in Matth. c. 13, 31 Migne, P. G. XIII 1180 B f.) selittää Matth. 16, 19:n tarkoittavan, että Pietari ei ollut saanut ainoastaan yhden taivaan avaimia vaan useamman taivaan avaimia ja että hän siten erottautui muista apostoleista.

2.Ap. t. 18:14.

3.Matt. 20:8.

4.Room.3:18; 2. Kor. 7:1.

 

 

4.

Mutta maailmassa on murhaajia, toiset huorintekijöitä, toiset rosvoja. Toisaalta on niitä, jotka jakavat omaisuuttaan köyhille. Herra muistaa sekä ne että ne, ja hän antaa virkistystä ja palkkaa niille, jotka tekevät hyvää. On [tässä] korkea aste ja matala aste. Jopa valossa ja kirkkaudessa on eroa. Samoin helvetissä ja rangaistuksessa ovat myrkyttäjät, ryöstäjät ja muut, jotka ovat syyllistyneet vähäisempiin rikoksiin. Ne, jotka väittävät, että on olemassa vain yksi valtakunta ja yksi helvetti ja että siinä ei ole mitään porrastuksia, ovat väärässä. Kuinka paljon maailmankansalaisia onkaan nykyään, jotka käyvät teattereissa ja muissa irstaiden paikoissa. Ja kuinka monta onkaan nyt niitä, jotka rukoilevat ja pelkäävät Jumalaa. Jumala kiinnittää huomiota sekä toiseen että toiseen. Ja ”vanhurskaana tuomarina” hän määrää joillekin virkistyksen ja toisille rangaistuksen.

5.

Ihmiset valjastavat hevoset, ohjaavat vaunuja ja ajavat niitä toisiaan vastaan. Kukin pyrkii kukistamaan ja voittamaan vastustajansa. Samoin taistelijoiden sydämissä tapahtuu spektaakkeli: Pahat henget taistelevat sielua vastaan, Jumala ja enkelit seuraavat taistelua. Joka hetki sielusta nousee esiin monia tuoreita ajatuksia, samoin kuin sisäisestä pahasta. Sillä sielulla on lukuisia kätkettyjä ajatuksia, ja joka tunti se herää ja synnyttää [ajatuksia]. Myös pahuudella on monia ajatuksia ja pyrkimyksiä, ja se synnyttää tunneittain uusia ajatuksia sielua vastaan. Mutta mieli on kuljettaja, se valjastaa sielun vaunut ja pitää ajatusten ohjaksia. Näin se ajaa Saatanan vaunuja vastaan, jotka myös ajavat sielua vastaan.

 

6.

Kysymys: Jos rukous on lepoa, miten on mahdollista, että jotkut sanovat: ”Me emme voi rukoilla”, ja miksi he eivät pysy rukouksessa?

Vastaus: Vaikka rauhaa olisi liikaa, se rohkaisee silti myötätuntoon ja muihin palveluihin, kuten veljien luona käyntiin ja sanan palvelemiseen. Luonto itse haluaa tulla veljien luokse ja nähdä heidät puhuakseen sanan. Sillä se, mikä heitetään tuleen, ei voi jäädä omaan luontoonsa, vaan sen on väistämättä muututtava itse tuleksi. Jos esimerkiksi heitätte pienen kiven tuleen, siitä tulee pientä kalkkia. [Jos heitätte jonkun] mereen, hän yleensä uppoaa, joutuu keskelle merta, nielaistaan ja muuttuu näkymättömäksi. Mutta jos joku kiipeää portaita pitkin mereen, hän haluaa kiivetä taas ylös, purjehtia eteenpäin, päästä satamaan ja nähdä ihmiset maissa. Samalla tavalla jotkut ihmiset laskeutuvat hengellisessä maailmassa armon syvyyksiin. Siitä huolimatta hän muistaa jälleen toverinsa; luonto itsessään haluaa tulla veljien luo, harjoittaa rakkautta, ”täydellistää [Jumalan] sanaa ”1.

1.Vrt. Kol.1:25.

 

7.

Kysymys: Miten nämä kaksi tekijää, armo ja synti, voivat olla sydämessä?

Vastaus: Jos palava astia on tulta ulkona ja siihen lisätään puuta, niin katso, siitä tulee tulikuuma, ja se, mikä on astian sisällä, kiehuu ja hautuu, kun tuli palaa ulkopuolella. Mutta jos olet huolimaton etkä lisää puita, tuli vähitellen heikkenee ja melkein sammuu. Samalla tavalla armo, taivaallinen tuli, on sisälläsi. Jos nyt rukoilet ja suuntaat ajatuksesi Kristuksen rakkauteen, katso, lisäät puita, ajatuksesi syttyvät tuleen ja uppoutuvat Jumalan kaipuuseen. Jos henki, joka on olemassa erillään teistä, vetäytyy,  se on kuitenkin sisällänne ja ilmenee myös erillään teistä. Mutta jos jostakin tulee huolimaton, jos hän antautuu vain muutamiin maallisiin asioihin ja häiriötekijöihin, pahuus tulee uudestaan, tunkeutuu sieluun ja alkaa vaivata koko ihmistä. Silloin sielu muistaa jälleen entisen [virkistävän] levon, se vähitellen1 joutuu ahdistukseen ja kärsii lakkaamatonta piinaa.

1.Lue: καὶ ἄρχεται [kai archetei].

 

8.

Henki kiinnittää jälleen huomionsa Jumalaan, entinen virvoitus lähestyy häntä vähitellen jälleen, hän alkaa ponnistella sen puolesta kaikella innolla . ”Minä rukoilen sinua, Herra”, hän huutaa. Vähitellen häneen lisätään sielua sytyttävää ja virkistävää tulta, aivan kuten kalakoukku vetää kalan vähitellen syvyyksistä. Sillä jos hän ei olisi maistanut katkeruutta ja kuolemaa, miten hän voisi erottaa katkeran makeasta, kuoleman elämästä ja kiittää Isää ja Poikaa ja Pyhää Henkeä, jotka antavat elämän aina ja iankaikkisesti? Aamen.

 

  1. Saarna.

1.

Syvällä ovat sielun kammiot, jotka kasvavat yhdessä osittain armon ja osittain pahuuden kanssa.

Sielun astia on suurissa syvyyksissä. Niinpä jossain sanotaan: ”Hän tutkii syvyyksiä ja sydäntä. ”1 Sillä kun ihminen oli poikennut käskystä ja langennut vihan tuomioon, synti otti hänet valtaansa, ja se, joka hienovaraisuudessaan ja syvyydessään on kuin katkeruuden kuilu, tunkeutui hänen sisimpäänsä ja valtasi sielun laitumet sen syvimpiin kammioihin (= syvimpään sisimpään). Käytetään nyt seuraavaa vertailua havainnollistamaan sielun ja synnin sekoittumista toisiinsa. On valtava puu, jossa on monia oksia. Sen juuret ovat myös hyvin syvällä maassa. Siten synti tunkeutuessaan sielun syvimpiin kammioihin valloitti laidunmaat ja tuli tavan ja ennakkoluulojen kautta toiseksi luonnoksi 2. Sillä se kasvaa jokaisen ihmisen mukana lapsesta asti ja opettaa hänelle pahaa.

1.Siir. 42:18.

2.Stiglmayr (Sachliches und Sprachliches b. Mak. s. 391) viittaa tämän vertauksen lähteenä Metodios Olymposiin (De resurr. 5 Migne, P. G. XVIII 269 A f.).

 

2.

Vaikka armon jumalallinen voima varjostaa sielua yksilön uskon määrän mukaan ja se saa apua ylhäältä, armo varjostaa sitä vain osittain. Kenenkään ei siis pitäisi uskoa, että hänen koko sielunsa on valaistu. Sillä pahuudella on vielä paljon ravintoa sisimmässään, ja ihmiselle maksaa suuria ponnisteluja ja pyrkimyksiä sopia yhteen hänelle annetun armon kanssa. Juuri tästä syystä jumalallinen armo vierailee sielussa aluksi vain osittain, vaikka se voisi puhdistaa ja täydellistää ihmisen hetkessä. Mutta se tahtoo koetella ihmisen tahtoa nähdäkseen, säilyttääkö hän rakkautensa Jumalaan koskemattomana, eikö hän millään tavoin liity pahaan, vaan antautuu kokonaan armolle. Jos sielu osoittautuu tällä tavoin pidemmän ajan kuluessa, ”ei suree eikä pilkkaa armoa millään tavalla ”1, se saa apua vähäisen perusteella. Ja armo itse saa sielussa ravintoa ja juurtuu sen syvimpiin osiin ja ajatuksiin, edellyttäen, että sielu osoittautuu hyväksi pitkän aikaa ja suostuu armon kanssa, kunnes [lopulta] koko sielu on taivaallisen armon vallassa. Silloin se hallitsee itse astiassa (= sielussa).

1.1.Ep. ad Diognet.11:7; vrt. Ef.4:30; Hebr.10:29.

 

3.

Mutta se, jolla ei ole syvää nöyryyttä, joutuu Saatanan haltuun, häneltä riistetään hänelle annettu jumalallinen armo ja häntä kiusataan monissa ahdistuksissa, ja silloin hänen itsestään tuntemansa korkea käsitys tulee julki, kun hän on alasti ja kurja. Niinpä sen, joka on rikas Jumalan armosta, täytyy olla nöyrä ja sydämeltään katuvainen ja pitää itseään kerjäläisenä, jolla ei ole mitään. Loppujen lopuksi se ei kuulu hänelle, joku muu on antanut sen hänelle, ja jos hän haluaa, hän voi ottaa sen takaisin. Se, joka tällä tavoin nöyrtyy Jumalan ja ihmisten edessä, voi säilyttää saamansa armon, kuten sanotaan: ”Joka nöyrtyy, se korotetaan. ‘1 Hän voi olla ’Jumalan valittu ”2, mutta hänen silmissään hänen pitäisi olla hyljeksitty. Ja vaikka hän olisikin uskollinen, hänen pitäisi silti pitää itseään arvottomana. Sillä tällaiset sielut miellyttävät Jumalaa ja ”saavat elämän Kristuksessa ”3. Hänelle olkoon kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti. Aamen.

1.Luuk.14:11; 18:14; Matt. 23:12.

2.Luuk.23:35; Room. 8:33; Kol.3:12; Tiit. 1:1.

3.1. Kor. 15:22.

 

 

 

 

  1. Saarna.

1.

Ei ulkoinen vaan sisäinen ole se, mikä hyödyttää tai vahingoittaa ihmistä, siis armon henki tai pahuuden henki.

Suuren mutta autioituneen kaupungin suuruudesta, jonka muurit on murtunut ja jonka viholliset ovat vallanneet, ei ole mitään hyötyä. Kysymys ei siis ole vain siitä, onko se suuri, vaan myös siitä, onko sillä vahvat muurit, jotta viholliset eivät pääse sisään. Samalla tavalla sielut, joilla on tiedettä, oivallusta ja terävintä älyä, ovat ikään kuin suuria kaupunkeja. Kysymys on vain siitä, onko niitä vahvistettu [Pyhän] Hengen voimalla niin, etteivät viholliset voi tunkeutua niihin ja tuhota niitä. Maailman viisaat miehet, Aristoteles, Platon, Sokrates, tiedon miehet, olivat kuin suuria kaupunkeja. Mutta [sielun] viholliset tuhosivat heidät. Sillä Jumalan henki ei asunut heissä.

 

2.

Kaikki ne, jotka ovat oppimattomia mutta armon osallisia, ovat ikään kuin pieniä kaupunkeja, joita ristin voima vahvistaa. He kuitenkin ”menettävät armon ”1 ja joutuvat turmioon kahdesta syystä: joko siksi, etteivät he kestä heitä kohtaavia koettelemuksia, tai siksi, että he jatkavat sinnikkäästi synnillisiin nautintoihin sortumista. Sillä ilman kiusauksia maan päällä kulkijat eivät pääse läpi. Synnytyksessä kerjäläisnaisella ja kuningattarella on samat synnytyskivut. Niin rikkaiden kuin köyhienkin pelto ei voi kantaa hedelmää ilman tarvittavaa sadetta. Niin myös pelastuksen alalla oppineet ja rikkaat voivat saavuttaa armon herruuden vain sinnikkyyden, monien koettelemusten ja vaivannäön kautta. Sillä tällaista kristityn elämän on oltava. Hunaja on makeaa, se ei hyväksy mitään katkeraa tai myrkyllistä. Niin myös kristityt ovat ystävällisiä kaikessa, mikä tulee heidän kohdalleen, niin hyvässä kuin pahassakin, niin kuin Herra sanoo: ”Olkaa ystävällisiä niin kuin taivaallinen Isänne. ‘2 Sillä ’se, mikä ihmistä vahingoittaa ja saastuttaa, on sisimmässään. ‘3’Sydämestä lähtevät pahat ajatukset ”4, niin kuin Herra sanoo. Näin ollen se, mikä saastuttaa ihmisen, on sisimmässään.

1.Gal 5:4.

2.Vrt. Luuk.6:36.

3.Vrt. Matt. 15:11.

4.Ibid. [15, 19.

 

3.

[Sisimmässä sielussa on siis pahuuden hiipivä ja salakavala, laskelmoiva ja yllyttävä henki, joka on pimeyden peite, vanha ihminen, jota Jumalan tykö turvautuvien on riisuttava ylleen pukeutuakseen taivaalliseen uuteen ihmiseen, joka on Kristus1. Mikään ulkopuolelta tuleva ei siis voi vahingoittaa ihmistä, vaan ainoastaan pahuuden henki, joka elää ja vaikuttaa ja asuu sydämessä. Siksi jokaisen on taisteltava ajatuksissaan, jotta Kristus loistaisi hänen sydämessään. Hänelle kunnia iankaikkisesti ja iankaikkisesti. Aamen.

1.Ef.4: 22, 24; Kol.3: 9 f.

 

  1. Saarna.

1.

Kristityn, jonka koko voima riippuu sydämestä, edistymistä kuvataan tässä monin tavoin.

Monet valot ja lamput syttyvät ja palavat tulesta; mutta kaikki lamput ja valot syttyvät ja loistavat yhdestä kokonaisuudesta (tulesta). Samalla tavalla kristityt syttyvät ja loistavat yhdestä olennosta, jumalallisesta tulesta, Jumalan Pojasta; heillä on sydämissään palavat lamput ja he loistavat hänen edessään maan päällä, aivan kuten hän itse loisti. Sillä siinä sanotaan: ”Siksi teidän Jumalanne on voidellut teidät ilon öljyllä. ”1 Siksi häntä kutsuttiin Kristukseksi (= voidelluksi), jotta samalla öljyllä, jolla hänet voideltiin, myös meidät voideltaisiin ja meistä tulisi Kristuksia (= voideltuja), ikään kuin samaa olemusta ja yhtä ruumista hänen kanssaan. Sillä jälleen sanotaan: ”Hän, joka pyhittää, ja ne, jotka pyhitetään, ovat peräisin yhdestä”2.

1.Ps 44:8 [hepreaksi Ps 45:8].

2.Hebr. 2: 11. Hom. 30.1-2 sisältää samanlaisia ajatuksia. – Stiglmayr (Sachl. u. Sprachl. b. Mak. s. 74) kysyy: ”Miten Mak. päätyy tähän rohkeaan dogmaattiseen spekulaatioon”? Hän arvelee, että Metodius Olymposlainen toimi hänelle esikuvana. Jälkimmäinen kirjoittaa Conv. 8, 8 Migne, P. G. XVIII 149: ”Olen sitä mieltä, että kirkko synnyttää ihmislapsen, koska kastetut saavat Kristuksen piirteet, luonteen ja ihmisluonteen, koska Logoksen kuva painautuu heihin ja syntyy heissä täydellisen gnoosiksen ja pistiksen kautta, niin että Kristus syntyy hengellisesti jokaisessa. Ja siksi kirkko on raskaana ja synnyttämässä, kunnes Kristus muotoutuu ja syntyy meissä, niin että jokainen pyhistä voi syntyä Kristuksena Kristukseen osallistumisensa kautta, siinä mielessä kuin jossain Raamatussa sanotaan: ”Älkää koskeko minun Kristukseeni älkääkä tehkö syntiä minun profeettojani vastaan” (Ps. 104: 15 [Hebr. Ps. 105: 15]), eli ikään kuin: ” Jokainen on tullut Kristukseksi, joka on kastettu Kristukseen Hengen yhteydessä” (L. Fendtin saksankielinen käännös, Kempten ja München 1911, s. 83; in Biblioth. der Kirchenväter Bd.: Dionys. Areop. greg. Thaum. Method. v. Ol. s. 353). Pyhä Augustinus (In Joann. tract. 21, 8 Migne, P. L. XXXV 1568) sanoo: ”Kiittäkäämme siitä, että meistä ei ole tullut vain kristittyjä (Christianos) vaan Kristus ( Christum ) . . . Ihmetelkää, iloitkaa, meistä on tullut Kristus.”

 

2.

Yhtäältä kristityt ovat siis kuin lamppuja, joissa on öljyä, eli ”vanhurskauden hedelmiä”.1 Mutta jos lamppua heissä ei sytytä jumaluuden valo, he eivät ole mitään. Herra oli ”palava lamppu ”2, koska Jumaluuden Henki asui olennaisesti hänessä ja sytytti hänen sydämensä inhimillisen puolen mukaisesti. Kristityt ovat kuin likainen, helmillä täytetty pussi: ”ulkoisen ihmisen” mukaan heidän on oltava alhaisia ja halveksittavia, mutta ”sisäisen ihmisen” sisällä heillä on kallisarvoinen helmi. Toiset taas ”ovat kuin valkeaksi kalkitut haudat”, jotka on maalattu ja ulkoapäin hyvin kauniiksi, mutta sisältä ne ovat täynnä ”kuolleiden ihmisten luita, voimakasta homeen hajua ja saastaisia henkiä”.3 He ovat kuolleet Jumalan edessä, peittyneinä kaikkeen häpeään, likaan ja vastustajan pimeyteen.

1.Fil. 1:11; Hebr.12:11; Jaak.3:18.

2.Joh.5:35.

3.Matt.23:27.

 

3.

Apostoli sanoo: ”Niin kauan kuin [ihminen] on alaikäinen ja pieni, hän on holhoojien ja holhoojien alainen ”1, pahojen henkien. Nämä henget eivät halua alaikäisen kasvavan, jotta hän, ”kun hänestä on tullut kypsä mies ‘2, ei huolehtisi ’kotitöistä ”3 ja vakiinnuttaisi valtaansa. Mielen tulisi aina muistaa Jumala. Sillä onhan kirjoitettu: ”Sinun tulee rakastaa Herraa, sinun Jumalaasi, koko sydämestäsi ”4, joten hänen ei pidä rakastaa Herraa ainoastaan silloin, kun hän menee rukoushuoneeseen, vaan myös käytöksessään, kanssakäymisissään, syödessään, hänen tulee pitää yllä Jumalan muistoa, rakkauttaan ja kiintymystään häneen. Kuten sanonta kuuluu: ”Missä mielesi on, siellä on aarteesi”.5 Sillä se, mihin ihmisen sydän on sidottu ja mihin hänen halunsa vetää, on hänen Jumalansa. Jos hänen sydämensä aina kaipaa Jumalaa, hän on sydämensä herra. Mutta vaikka joku olisi jättänyt [maailman], jos hän on jäänyt vaille omaisuutta ja isänmaata ja paastoaa, hän on silti sidottu omaan persoonaansa, maailman asioihin, perheeseensä tai vanhempien rakkauden kautta. Se, mihin hänen sydämensä on sidottu ja mihin hänen mielensä on kiinnittynyt, on hänen Jumalansa. Osoittautuu, että vaikka hän on lähtenyt maailmasta leveän oven kautta, hän astuu maailmaan uudelleen sivuovesta6 ja päätyy siihen. Tuliin heitetyt taimet eivät kestä tulen voimaa, vaan ne palavat välittömästi. Samalla tavalla demonit, jotka haluavat taistella hengen arvoista ihmistä vastaan, palavat ja tuhoutuvat tulen jumalallisessa voimassa, jos vain ihminen aina takertuu Herraan ja panee luottamuksensa ja toivonsa häneen. Ja vaikka demonit olisivatkin voimakkaita kuin mahtavat vuoret, ne kuluvat rukouksessa kuin vaha tulessa. Sillä välin sielu kohtaa mahtavan taistelun ja sodan niitä vastaan. Sillä siellä on jokia täynnä lohikäärmeitä ja leijonien suita. Sielussa palaa tuli. Mutta aivan kuten toteutunut pahantekijä, joka on eksytyksen hengen huumaama, murhaaja tai aviorikkoja, on kyltymätön pahassa, niin päinvastoin Pyhään Henkeen kastetuista kristityistä tulee herkkiä pahalle. Mutta ne, jotka saavat armon ja ovat kuitenkin edelleen yhteydessä synnin kanssa s. 309 ovat pelossa ja vaeltavat kauheissa paikoissa.

1.Gal 4:1 f.

2.Ef.4: 13.

3.I Clem. ad Cor. 1,3.

  1. 5. Moos. 6: 5; 11:13; Matt. 22: 37; Mark. 12: 30; Luuk.10:27.
  2. Matt. 6: 21.

6.διὰ μὲν τῆς πλατείας θύρας ἐξελθὼν τοῦ κόσμου, διὰδὲ τῆς παραθύρου εἰσελθὼν καὶ ἐμπεσὼν εἰς τὸν κόσμον [dia men tēs plateias thyras exelthōn tou kosmou, dia de tēs parathyrou eiselthōn kai empesōn eis ton kosmon][ ”Käytyään ulos maailman avarasta ovesta, ja sisään tultuaan ikkunan kautta ja pudottuaan maailmaan.”] Sananlaskut. Ks. Stiglmayr, Sachliches und Sprachliches b. Mak. S. 22.

 

4.

Kauppiaat, jotka purjehtivat laivalla, elävät jatkuvassa pelossa siitä, että vastatuuli voi yhtäkkiä nousta, meri kuohua ja alus joutua vaaraan, vaikka he ovat saaneet suotuisan tuulen ja tyynen meren, mutta eivät ole vielä päässeet satamaan. Niin myös kristityt, vaikka Pyhän Hengen suotuisa tuuli puhaltaa heidän sisällään, pelkäävät kuitenkin, että vihollisen voiman tuuli voi tulla ja puhaltaa ja lietsoa kapinaa ja myrskyä heidän sielussaan. Siksi tarvitaan suurta ahkeruutta, jotta päästään leposatamaan, täydelliseen maailmaan, iankaikkiseen elämään ja ikuiseen autuuteen, pyhien kaupunkiin, ”taivaalliseen Jerusalemiin”, ”esikoisten seurakuntaan ”1. Niin kauan kuin ihminen ei ole saavuttanut tuota päämäärää, hän pelkää kovasti, että paha voima vangitsee hänet sillä välin.

1.Hebr.12:22 f.

 

5.

Nainen, joka on tullut raskaaksi, kantaa lastaan sisällään niin sanotusti pimeydessä ja tiheikössä. Jos käy niin, että lapsi tulee ulos äitinsä kohdusta oikeaan aikaan, se näkee täysin uuden luomuksen, jota se ei ole koskaan ennen nähnyt, taivaan ja maan ja auringon. Ja heti ystävät ja sukulaiset ottavat sen iloisin ilmein syliinsä. Jos kuitenkin käy niin, että lapsi ei jonkin häiriön vuoksi pääse itsestään ulos kohdusta, sitä varten nimettyjen lääkäreiden on käytettävä välineitä. Ja silloin näyttää siltä, että lapsi siirtyy kuolemasta toiseen, pimeydestä toiseen. Soveltakaa tätä nyt myös hengelliseen. Kaikki ne, jotka ovat saaneet Jumaluuden siemenen, kantavat sitä näkymättömästi sisällään ja kätkevät sen pimeisiin ja kauheisiin paikkoihin, koska synti asuu heidän sisällään. Jos he ovat varovaisia ja säilyttävät siemenen, he tuovat sen valoon oikeaan aikaan, ja ruumiin hajotessa enkelit ja kaikki taivaalliset kuorot ottavat sen iloisin mielin vastaan. Mutta jos joku, joka on saanut Kristuksen aseet rohkeaa taistelua varten, tulee huolimattomaksi, hänet luovutetaan välittömästi vihollisille, ja ruumiin hajotessa hän siirtyy pimeydestä, joka nyt [jo] ympäröi häntä, toiseen, vielä kauheampaan pimeyteen ja tuhoon.

 

6.

Siellä on puutarha, jossa on hedelmäpuita ja muita tuoksuvia kasveja, joka on kaikkialla hyvin hoidettu ja koristeltu. Aidan sijasta siinä on pieni suojamuuri. Sattumoisin sen ohi virtaa kaatosateinen puro. Se heittää vain vähän vettä seinää vasten. Mutta vähitellen se tuhoaa perustuksen, saa kanavan, horjuttaa vähitellen perustuksen, romahtaa, tuhoaa ja juurruttaa kaikki kasvit, pilaa koko teoksen ja tekee siitä karun. Näin tapahtuu myös ihmissydämelle. Sillä on hyviä ajatuksia, mutta myös pahuuden virtaukset lähestyvät sydäntä kaikkialla tarttuakseen siihen ja vetääkseen sen valtakuntaansa. Jos mieli on vain vähänkin holtiton ja keksii epäpuhtaita ajatuksia, katso, eksytyksen henget saavat jalansijaa, tunkeutuvat sisään, tuhoavat siinä olevan kauneuden, tuhoavat hyvät ajatukset ja tekevät sielusta autiomaan.

 

7.

Silmä on kaikkia muita raajoja pienempi, ja pupilli on hyvin pieni, mutta siitä huolimatta se on suuri astia. Sillä se näkee taivaan, tähdet, auringon, kuun, kaupungit ja muut asiat kerralla. Samalla silmän pieni pupilli luo itse piirroksen ja kuvan asioista, jotka nähdään samanaikaisesti. Mieli käyttäytyy samalla tavalla sydäntä kohtaan. Sydän itsessään on pieni astia, ja silti se sisältää lohikäärmeitä ja leijonia ja myrkyllisiä eläimiä ja kaikki pahuuden aarteet. Siellä on karuja ja epätasaisia polkuja, siellä on rotkoja. Mutta Jumala on myös siinä, siellä ovat myös enkelit, siellä on elämä ja valtakunta, valo ja apostolit ovat siinä, siellä ovat armon aarteet. Kaikki tämä on siellä. Niin kuin sakea sumu peittää koko maan, niin ettei kukaan näe toista, niin myös tämän maailman pimeys on koko luomakunnan ja jokaisen ihmisluonnon päällä [käskyn] rikkomisen jälkeen. Siksi [kaikki] ovat pimeyden pimentämiä ja elävät kauheissa paikoissa. Synti saastaisine ajatuksineen on kuin savumassa yhdessä talossa. Se tunkeutuu ja hiipii sydämen ajatuksiin ja [sen mukana] demonien loputon joukko.

 

 

8.

Jos maailmassa syttyy sota, viisaat ja jalot (= suurmiehet) eivät lähde kentälle, vaan jäävät kotiin kuoleman pelossa. Alokkaat, köyhät ja kouluttamattomat lähetetään eteenpäin. Jos käy niin, että he voittavat vihollisen ja ajavat sen rajojen ulkopuolelle, he saavat kuninkaalta voittopalkinnot ja seppeleet ja saavuttavat korkeat kunnianosoitukset ja arvokkuudet. Nuo suurmiehet kuitenkin seisovat heidän takanaan. Sama on tilanne hengellisellä alueella. Yksinkertaiset kuulevat sanan alusta alkaen ja panevat sen käytäntöön totuutta rakastavalla mielellä ja saavat Jumalalta Hengen armon. Mutta viisaat, jotka askartelevat hienovaraisten tutkimusten parissa, pakenevat taistelua eivätkä etene; he seisovat sotureiden ja voittajien takana.

 

9.

Voimakkaasti puhaltavat tuulet saavat kaikki taivaan alla olevat olennot liikkeelle ja aiheuttavat mahtavan pauhun. Näin vihollisen voima ravistelee ja ravistelee ajatuksia ja ravistelee sydämen syvyyksiä mielensä mukaan ja hajottaa ajatukset palvelukseensa. Aivan kuten tullimiehet istuvat pullonkauloilla ja pysäyttävät ja ravistelevat ohikulkevia, niin demonit vaanivat sieluja ja pysäyttävät ne, ja jos ne eivät ole täysin puhtaita poistuessaan ruumiista, ne eivät anna niiden päästä taivaan asumuksiin ja saavuttaa Herraansa. Ilman demonit pitävät niitä loitolla1 . Mutta ne, jotka ovat vielä ”lihassa ”2, saavat Herralta armon ylhäältä3 kovan työn ja taistelun kautta. Nämä tulevat varmasti Herran luo niiden kanssa, jotka saavuttavat levon hyveellisen vaelluksen kautta, kuten hän on luvannut: ”Missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. ”4 Ja he hallitsevat loputtomaan iankaikkisuuteen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen kanssa, nyt ja aina ja iankaikkisesti. Aamen.

1.Stiglmayr (Sachliches und Sprachliches b. Mak. s. 373, 75) huomauttaa, että vertausta tullimiehistä ja demoneista käyttää jo Origenes (In Luk. hom. 23 Migne, P. G. XIII 1862 A): ”Kun me lähdemme maailmasta . . . jotkut, jotka istuvat maailman rajoilla, tutkivat meitä ikään kuin tullimiesten tavoin. . . Tämän maailman ruhtinas on kuin tullivirkailija.” Siitä lähtien tämä kuva toistuu kirjallisuudessa yhä yksityiskohtaisemmin. Mignen teoksessa P. G. XXXIV 224-229 esiintyy jo erityisiä tullinvirastoja synnin eri luokkia varten.

Room. 7:5.

Vrt. Luuk.24: 49.

Joh.12: 26.

 

  1. Saarna.

1.

Mitä muutosta ja uudistusta Kristus tekee kristityssä, Hän, joka parantaa sielun kärsimykset ja sairaudet?

Sen, joka lähestyy Jumalaa ja haluaa olla Kristuksen toveri totuudessa, on lähestyttävä sen tähden, että hän kokee muutoksen ja muodonmuutoksen aikaisemmassa tilassaan ja elämässään ja osoittautuu hyväksi, uudeksi ihmiseksi, joka ei enää kanna mitään vanhasta ihmisestä. Sillä sanotaanhan: ”Jos joku on Kristuksessa, hän on uusi luomakunta.” 1 Herramme Jeesus Kristus tuli muuttamaan, muokkaamaan ja uudistamaan luontoa ja luomaan uudelleen tämän [meidän] sielumme, jonka intohimot olivat tuhonneet virheaskeleemme seurauksena, ja sulauttamaan sen omaan jumalalliseen henkeensä 2. Hän tuli luomaan uuden mielen, uuden sielun, uudet silmät, uudet korvat, uuden hengellisen kielen, lyhyesti sanottuna uudet ihmiset niistä, jotka uskoivat häneen, tai tekemään heistä ”uusia viinipeittoja” voitelemalla heidät tuntemuksensa valolla voidellakseen heihin uutta viiniä, toisin sanoen Henkensä. Sillä sanotaan: ”Uusi viini on kaadettava uusiin viinimaljoihin ” 3.

1.2. Kor. 5: 17.

2.Ks. h. 4:91.

3.Matt. 9: 17.

 

2.

Kun vihollinen otti ihmisen valtaan, hän loi hänet uudestaan itselleen, puki hänet pahoihin intohimoihin, voiteli hänet synnin hengellä ja kaatoi häneen kaiken irstauden ja pahan opetuksen viiniä. Samalla tavalla Herra loi hänet uudestaan, kun hän lunasti hänet viholliselta, voiteli hänet hengellään ja vuodatti häneen elämän viiniä, uutta hengellistä opetusta. Sillä hän, joka muutti viiden leivän luonteen kansanjoukon luonteen 1, joka antoi puheen aasin järjettömälle luonteelle 2, joka käännytti porton [Rahabin] kuriin 3, joka teki liekehtivän tulen luonteen viilentämään miehiä tulisessa uunissa 4, joka kesytti villien, hurjien leijonien luonteen Danielille 5, joka voi myös muuttaa synnin runteleman ja raateleman sielun hänen hyvyyteensä ja rakkauteensa ja rauhaansa ”lupaamansa pyhän ja hyvän hengen ”6 kautta.

1.Matt. 14:17 ff.; Joh.6: 9 ff.

2.Num.22:28 ff.

3.Joos.2:1 ff; 6: 22-25; Hebr.11: 31; Jaak.2: 25.

4.Dan 3:50.

5.Ibid. [Dan 14:39.

6.Ef.1:13.

 

3.

Paimen voi parantaa rupisen lampaan ja suojella sitä susilta. Samalla tavalla Kristus, todellinen paimen, pystyi saapumisensa jälkeen parantamaan eksyneen ja rupisen lampaan, ihmisen, synnin rupisesta ja leprasta. Vanhat papit, leeviläiset ja opettajat eivät kyenneet parantamaan sielua lahjojen ja uhrien uhraamisen ja veren sirotuksen avulla; he eivät itse asiassa kyenneet parantamaan edes itseään. Sillä ”he itse kantoivat sairauden.’ 1 ’On mahdotonta”, sanotaan, ”että härkien ja vuohien veri ottaisi pois synnit. ‘2 Herra luonnehti silloisten lääkäreiden kyvyttömyyttä sanoessaan: ’Tietysti te sanotte minulle tämän sananlaskun: Lääkäri, paranna itsesi. ‘3 Tällä hän tarkoitti: ’Minä en ole niiden kaltainen, jotka eivät voi parantaa itseään”. Minä olen todellinen lääkäri, ”hyvä paimen, minä annan henkeni lampaideni puolesta ”4, minä voin parantaa jokaisen sairauden ja jokaisen sielun heikkouden. Minä olen tahraton karitsa, joka uhrattiin kerran ja lopullisesti, minä voin parantaa ne, jotka tulevat luokseni. Kyllä, sielun todellinen parantuminen tulee yksin Herralta. Sillä siinä sanotaan: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin ”5 – nimittäin sen sielun synnin, joka uskoo häneen ja rakastaa häntä koko sydämestään.

1.Hebr.5:2.

2.Ibid. [Hebr.10:4.

3.Luuk.4:23.

4.Joh.10:10.

5.Joh.1: 29.

 

4.

Hyvä paimen parantaa rupisen lampaan. Yksi lammas ei voi parantaa toista. Ja jos järkevää lammasta, ihmistä, ei paranneta, se ei pääse Herran taivaalliseen seurakuntaan. Tämä on ilmaistu jo laissa, varjossa ja kuvassa. Henki vihjaa ja ilmoittaa tämän tummasti, kun hän puhuu spitaalisesta ja siitä, jolla on ruumiillinen vika. ”Spitaalinen tai sellainen, jolla on ruumiinvika, ei saa mennä Herran seurakuntaan”1, sanotaan. Pikemminkin [laki] käski spitaalisen mennä papin luo ja tuoda hänet telttamajoitukseensa monin rukouksin. Hänen tuli panna kätensä lepraan, määrättyyn lepraan sairastuneeseen alueeseen, ja parantaa se 2. Samalla tavoin Kristus, todellinen ”tulevien tavaroiden ylipappi ”3, alentuu lepraan sairastuneiden sielujen luo, astuu heidän ruumiinsa telttaan ja parantaa ja poistaa heidän kärsimyksensä. Ja näin sielu pääsee taivaalliseen ”pyhien seurakuntaan ”4, oikeaan Israeliin. Sillä kaikki ne sielut, jotka kantavat syntisten himojen spitaalia eivätkä tule todellisen ylipapin luo ja anna itsensä nyt parantua, eivät pääse ”pyhien leiriin ”5, taivaalliseen seurakuntaan. Se on tahraton ja puhdas, minkä vuoksi se haluaa vain tahrattomia ja puhtaita sieluja. ”Autuaita”, sanotaan siinä, ”ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan6.

1.Vrt. 3. Moos 21:17 ff.

2.Ibid. [Lev.14:2 ff.

3.Hebr.9:11.

4.1. Kor.14:33.

5.Ilm. 20:8.

6.Matt. 5:8.

 

 

5.

Todella Kristukseen uskovan sielun on siirryttävä ja muututtava nykyisestä, huonosta tilastaan toiseen, hyvään tilaan, nykyisestä, rappeutuneesta luonnostaan toiseen, jumalalliseen luontoon ja todellakin uudeksi Pyhän Hengen voiman kautta. Vain tällä tavoin se voi tulla kelvolliseksi taivaalliseen valtakuntaan. Tämä on mahdollista saavuttaa, jos uskomme, rakastamme häntä (=Kristusta) totuudessa ja vaellamme kaikissa hänen pyhissä käskyissään. Sillä jos Elisan aikaan veteen heitetty puu, joka on luonnostaan kevyt, nosti ylös raudan, joka on luonnostaan raskas 1, kuinka paljon enemmän Herra nyt lähettää kevyen, lempeän, hyvän, taivaallisen Henkensä ja hänen kauttaan nostaa ja kohottaa sielun, joka on upotettu pahuuden veteen, antaa sille lennon taivaallisiin korkeuksiin ja muuttaa ja muuntaakin sen luonnossaan.

  • 6:5 f. [2. Kun.].

 

6.

Näennäisessä maailmassa kukaan ei voi ylittää merta omin voimin. Sitä varten hänellä on oltava kevyt, ketterä, puusta valmistettu kulkuneuvo, joka pystyy ylittämään veden omin voimin. Sillä se, joka astuu mereen, uppoaa ja hukkuu. Samalla tavalla sielun on mahdotonta ylittää omin voimin synnin katkeraa merta ja pimeiden intohimojen pahojen voimien vaarallista kuilua. Sitä varten sen on otettava vastaan Kristuksen valoisa, taivaallinen, hyvin siivekäs Henki, joka astelee ja vaeltaa kaiken pahuuden yläpuolella. Hänen kauttaan se voi kulkea suoraan ja turvallisesti taivaalliseen leposatamaan, valtakunnan kaupunkiin. Laivassa olevat ihmiset eivät ammenna ja juo merestä eivätkä saa siitä vaatteita eivätkä ruokaa, vaan tuovat [tämän] laivaan ulkopuolelta. Niinpä kristittyjen sielut eivät saa taivaallista ravintoa ja hengellisiä vaatteita tästä maailmasta, vaan ylhäältä, taivaasta. Sieltä he elävät. He ovat nousseet hyvän, elämää antavan hengen laivaan. Siksi he voittavat ruhtinaiden ja hallitsijoiden vihamieliset, pahat voimat. Ja niin kuin yhdestä puun luonnosta on tehty kaikki alukset, joilla ihmiset voivat purjehtia katkeran meren halki, niin kaikki kristittyjen sielut, jotka yksi taivaallinen valkeuden Jumala on vahvistanut yhden Hengen erilaisilla armolahjoilla, lentävät kaiken pahuuden yli.

 

7.

Laiva tarvitsee ruorimiehen ja suotuisan, miellyttävän tuulen, jotta matka sujuisi onnellisesti. Kaikki tämä on Herra itse uskovalle sielulle. Hän on siinä ja ohjaa sitä rajujen myrskyjen ja jumalattomuuden villien aaltojen ja synnin kiihkeiden puuskien läpi täynnä voimaa, tulta ja ymmärrystä tietonsa mukaan ja pysäyttää sen raivon. Sillä ilman taivaallista ruorimiestä Kristusta on mahdotonta päästä läpi pimeiden voimien pahasta merestä ja katkerien kiusausten myrskyistä. Kuten sanotaan: ”He nousivat taivaaseen ja vajosivat syvyyksiin.” 1 Mutta se, joka kulki villien aaltojen päällä 2, ymmärtää ruorimiehen kaikki taidot taisteluissa ja kiusauksissa. Sillä ”koska hän on itse joutunut kiusatuksi”, sanotaan, ”hän voi auttaa kiusattuja ”3.

1.Ps 106:26 [hepreaksi Ps 107:26].

2.Matt. 14: 24 f.; Mark. 6: 48; Joh.6:18 f.

3.Hebr.2:18.

8.

Sielumme on siis muutettava ja muutettava nykyisestä tilastaan toisenlaiseksi ja jumalalliseksi, vanhojen ihmisten on muututtava uusiksi, toisin sanoen kovasydämisten ja epäuskoisten on muututtava ystävällisiksi, rakastaviksi ja uskoviksi. Tällä tavoin heidät on tehtävä jälleen kelvollisiksi taivaalliseen valtakuntaan. Siunattu Paavali kirjoittaa muodonmuutoksestaan ja siitä, että Herra on ottanut hänet haltuunsa: ”Minä pyrin tarttumaan siihen, koska myös minä olen Kristuksen haltuun ottama. ”1 Miten Jumala sitten otti hänet haltuunsa? Aivan kuten tyranni ryöstää ja vie sotavangit, mutta joutuu sitten todellisen kuninkaan haltuun, niin myös Paavali vainosi ja ryösti seurakuntaa ollessaan synnin tyrannin hengen vaikutuksen alaisena. Mutta koska hän ei toiminut vihasta Jumalaa vastaan, vaan tietämättömyyttään, ikään kuin taistellen totuuden puolesta, häntä ei jätetty huomiotta, vaan Herra tarttui häneen, taivaallinen, todellinen kuningas ympäröi hänet sanomattomalla valon säteilyllä, kunnioitti häntä tervehdyksellään, löi häntä kasvoihin kuin orjaa ja vapautti hänet. Katsokaa, kuinka Herra on armollinen ja saa aikaan muutoksen, kuinka hän voi silmänräpäyksessä muuttaa pahuuteen ja hurjuuteen kietoutuneet sielut hyvyyteensä ja rauhaansa!

1.Fil. 3: 12.

 

9.

Koska Jumalan kanssa kaikki on mahdollista 1. Tämän osoitti ryöstäjä. Hän muuttui hetkessä uskon kautta ja siirtyi paratiisiin 2. Siksi Herra tuli muuttamaan ja luomaan sielumme uudelleen, tekemään niistä, kuten kirjoitetaan, ”jumalallisen luonnon osallisia ”3, istuttamaan sieluumme taivaallisen sielun eli Jumaluuden hengen, joka ohjaa meitä kaikkiin hyveisiin, jotta voisimme elää ikuista elämää. Siksi meidän on uskottava hänen sanomattomat lupauksensa koko sydämestämme. Sillä tosi on hän, joka on antanut lupaukset 4. Meidän on rakastettava Herraa, osoitettava kiihkeyttä kaikin tavoin kaikissa hyveissä ja rukoiltava jatkuvasti ja lakkaamatta, jotta ”saisimme hänen Henkensä lupauksen ‘5 ’täysin ‘6, jotta sielumme saisi elämän, kun vielä olemme ’lihassa ”7. Sillä jos sielu ei saa tässä maailmassa vahvassa uskossa ja rukouksessa ”pyhitystä Hengen kautta ”8, ”tulemalla jumalallisen luonnon kumppaniksi ”9 ja sekoittumalla armoon10, jonka kautta se voi täyttää kaikki käskyt nuhteettomasti ja puhtaasti, se on kelvoton taivasten valtakuntaan. Sillä kaikki se hyvä, mitä ihminen tekee tässä maailmassa, on hänen elämänsä sinä päivänä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen kautta iankaikkisesti ja aina ja iankaikkisesti. Aamen.

1.Luuk.1:37.

2.Ibid. [Luuk.23:40 ff.

3.2. Piet. 1: 4.

4.Vrt. Hebr.10:23; 11:11.

5.Vrt. Jaak.1:4.

6.Gal. 3:4.

7.Room. 7:5.

8.2.Tess 2:13; 1. Piet. 1:2.

9.2. Piet.1:4.

10.Ks.4:91.

 

  1. Saarna.

1.

Mikään tämän maailman taide eikä mikään tämän maailman rikkaus, vaan ainoastaan Kristuksen ilmestyminen voi parantaa ihmisen, jonka läheistä suhdetta Jumalaan tämä homilia kuvaa.

Hänen, joka valitsee yksinäisen elämän, on pidettävä kaikkea, mitä tässä maailmassa tapahtuu, itselleen vieraana ja kaukaisena. Sillä sen, joka totuudessa seuraa Kristuksen ristiä, on kiellettävä kaikki, ”jopa oma elämänsä ‘1, hänen mielensä on naulittava ’Kristuksen rakkauteen ”2. Hänen on siis asetettava Herra etusijalle vanhempiin, veljiin, vaimoon, lapsiin, sukulaisiin, ystäviin ja omaisuuteen nähden. Herra osoitti tämän sanoilla: ”Joka ei jätä isää tai äitiä tai veljiä tai vaimoa tai vaimoa tai lapsia tai peltoja ja seuraa minua, ei ole minun arvoiseni. ‘3 Sillä ’kenessäkään muussa ei ole pelastusta ”4 ja lepoa ihmiskunnalle, kuten olemme kuulleet. Kuinka monta kuningasta onkaan syntynyt Aadamin suvusta, jotka hallitsivat koko maata ja olivat ylpeitä kuninkaallisesta vallastaan! Ja tällaisesta vallasta huolimatta yksikään heistä ei kyennyt tunnistamaan sitä pahuutta, joka ensimmäisen ihmisen virheaskeleen seurauksena tunkeutui sieluun ja pimensi sen. Se ei enää kyennyt tunnistamaan muutosta. Sillä ennen henki puhtaudessaan ja arvokkuudessaan katseli Herraansa, ja nyt, syntiinlankeemuksen seurauksena, se on puettu häpeään, ”sydämen silmät ”5 ovat sokeutuneet niin, etteivät ne enää näe sitä kirkkautta, jota isämme Aadam katseli ennen tottelemattomuuttaan.

1.Luuk.14:26.

2.Room. 8:35.

3.Luuk.14:26; Matt. 10:37.

4.Ap.t. 4:12.

5.Ef.1:18.

 

 

2.

Maailmassa oli myös erilaisia viisaita miehiä. Jotkut heistä osoittivat taitonsa filosofian avulla, toiset harjoittivat sofistiikkaa ja saivat osakseen ihailua, ja taas toiset osoittivat voimakasta kaunopuheisuutta. Toiset taas olivat kieliopettajia (=oppineita) ja runoilijoita ja kirjoittivat yhtenäisiä historioita (= runollisia kertomuksia, romaaneja) 1. Mutta oli myös erilaisia taiteilijoita, jotka harjoittivat maallisia taitoja. Jotkut heistä veistivät puusta lintuja, kaloja ja ihmishahmoja ja pyrkivät osoittamaan taitonsa tällä alalla. Toiset taas pyrkivät tekemään malmista muotokuvia patsaista ja muista esineistä. Toiset taas rakensivat hyvin suuria ja kauniita taloja. Toiset kaivoivat maata ja louhivat sieltä katoavaa hopeaa ja kultaa, toiset jalokiviä. Toiset olivat fyysisesti kauniita ja ylpeitä kauniista kasvoistaan. Tämä sai heidät vielä enemmän saatanan kiusaukseen, ja he sortuivat syntiin. Kaikkia näitä taiteilijoita hallitsi käärme, joka asui heidän sisällään. Mutta he eivät tunnistaneet sisällään asuvaa syntiä, he olivat pahan voiman vankeja ja orjia, heidän tieteestään ja taiteestaan ei ollut heille mitään hyötyä.

1.Stiglmayr, Sachliches und Sprachliches b. Mak. S. 583.

 

3.

Maailma kaikessa moninaisuudessaan ja yltäkylläisyydessään on siis kuin rikas mies, jolla on upeita ja suuria taloja, kultaa ja hopeaa, monenlaista omaisuutta ja kaikenlaisia palvelijoita runsain määrin. Mutta häntä vaivaa monet sairaudet ja vaivat, kaikki hänen sukulaisensa ovat hänen ympärillään, mutta kaikesta rikkaudestaan huolimatta he eivät kykene vapauttamaan häntä sairauden tilasta. Mikään maailmassa, ei veljet, ei rikkaudet, ei urheus eikä mikään muukaan edellä mainittu, ei kykene repimään synnin kastelemaa sielua, joka ei enää kykene selkeään näkemykseen, pois synnistä. Vain Kristuksen ilmestyminen voi puhdistaa sielun ja ruumiin. Vapautukaamme siis kaikista elämän huolista, omistautukaamme Herralle ja huutakaamme häntä yötä päivää. Sillä mitä enemmän tämä näkyvä maailma ja sen rauhallisuus näyttävät imartelevan ruumista, sitä enemmän ne provosoivat sielun intohimoja ja lisäävät sen kurjuutta.

4.

Ymmärtäväinen mies halusi olla hyvin tarkka ja näki vaivaa yrittäessään selvittää kaikilta niiltä, jotka elävät tämän maailman hälinässä, voisiko hän saada mitään hyötyä [heistä]. Hän lähestyi kuninkaita, hallitsijoita ja viranomaisia. Mutta hän ei löytänyt heidän joukostaan mitään pelastavaa lääkettä, jota hän voisi käyttää sielunsa hyväksi. Hän viipyi heidän luonaan pitkään. Mutta se ei auttanut häntä. Sitten hän meni viisaiden ja puhujien luo. Mutta hän lähti heiltä samalla tavalla viemättä mitään hyötyä mukanaan. Nyt hän kävi maalareiden, kulta- ja hopeakaivostyöläisten ja kaikkien käsityöläisten luona. Mutta hän ei löytänyt parannuskeinoa haavoihinsa. Hän vetäytyi heistäkin. Viimein hän etsi ympärilleen Jumalaa, joka parantaa sielun kärsimykset ja sairaudet. Ja kun hän katseli itseään ja pohdiskeli kaikkea tätä, kävi ilmi, että hänen mielensä harhaili päämäärättömästi juuri niissä asioissa, joista hän oli ilmeisesti kääntynyt pois tyytymättömänä1.

1.Stiglmayr (Der Katholik 4. F. 6. B. (1910) 57 f., Sachliches und Sprachliches bei Mak. s. 56 f.) on tehnyt sen mielenkiintoisen löydön, että ”älykkäällä ihmisellä” tarkoitetaan filosofi Sokratesta. Lähteenä on Platonin Sokrateksen apologia c. 6-9 (21 B-23 C). – Sokrates halusi – kuten hän tässä sanoo – saada valoa ja selvyyttä Delfin jumalan väitteeseen, jonka mukaan hän oli viisain. Hän kääntyi ensin kuuluisan poliitikon puoleen ja katseli sitten runoilijoiden ja käsityöläisten ympärille nähdäkseen, eivätkö he olisi häntä viisaampia. Mutta suureksi yllätyksekseen hän huomasi, etteivät he olleet viisaita. Kyllä, jopa vielä viisaampia. He eivät edes tunteneet tai tajunneet viisauden puutettaan. Sokrates itse oli tietoinen tietämättömyydestään, ja tässä suhteessa hänestä tuntui, että jumala, joka oli kutsunut häntä viisaimmaksi ja joka ei kuitenkaan valehtele, oli puhunut totta. Hänen tutkimuksensa ja etsintänsä tuloksena oli päätös jatkaa kuten ennenkin. – Kuten Stiglmayr huomauttaa, Makarius ”joko muokkasi tämän kertomuksen aivan mielivaltaisesti uudelleen omiin paraeneettisiin tarkoituksiinsa tai lisäsi ja laajensi sitä askeettiseen suuntaan, tai hän ei tuntenut sitä suorasta lukemisesta, vaan vain suunnilleen kuulopuheista tai myöhemmästä epätarkasta jäljennöksestä kirjallisessa teoksessa”. Macarius haluaa ilmeisesti havainnollistaa ajatusta tällä uudelleenmuotoillulla kertomuksella: Ilman Pyhän Hengen korkeampaa apua ja voimaa ihmisen on mahdotonta päästä eroon oman luontonsa kurjuudesta, syntisyydestä ja tietämättömyydestä.

 

 

5.

Jos nainen on rikas maailmassa, hänellä on paljon rikkauksia ja upea talo, mutta jos hän on vailla suojaa, monet tulevat vahingoittamaan häntä ja tekemään hänen asumuksensa autioksi. Väsyneenä mielettömyyteen hän lähtee etsimään vahvaa, kyvykästä miestä, joka tietää kaiken. Kun hän pitkän uurastuksen jälkeen löytää sellaisen miehen, hän iloitsee ja pitää häntä vahvana muurina1. Samalla tavalla sielu on ollut paljon vihollisen ahdistama rikkomuksesta lähtien. Käskyn rikkomisen seurauksena hänestä tuli suuri autio, leski, yksinäinen ja taivaallisen puolisonsa hylkäämä, kaikkien vihamielisten voimien leikkikalu. Sillä ne ovat vääristäneet hänen aistinsa ja riistäneet häneltä taivaallisen mielen, niin että hän ei enää näe, mitä ne ovat tehneet häntä vastaan, vaan uskoo, että se on ollut niin alusta alkaen. Jos hän sitten oppii tunnistamaan hylätyksi tulemisensa ja yksinäisyytensä saarnan kautta ja huokaisee ”ihmisystävällisen Jumalan ”2 läsnä ollessa, hän löytää elämän ja pelastuksen. Miksi? Koska hän on palannut sukulaisuuteensa. Koska mikään muu sukulaisuus ei tuo sellaista hyötyä kuin sielun ja Jumalan ja Jumalan ja sielun välinen sukulaisuus. Jumala on luonut erilaisia lintulajeja: Toiset hän on asettanut niin, että ne asuvat vedessä ja saavat sieltä toimeentulonsa. Hän on myös luonut kaksi maailmaa: 3 ja määrännyt, että he asuvat siellä; mutta alemman hän on luonut ihmisille, jotka ovat tämän ilmakerroksen alapuolella. Hän loi taivaan ja maan, auringon ja kuun, veden, hedelmäpuut ja monenlaisia eläviä olentoja. Mutta missään näistä Jumala ei lepää. Hän hallitsee koko luomakuntaa, mutta silti hän ei ole asettanut itselleen valtaistuinta siihen eikä ole tullut yhteyteen sen kanssa. Ainoastaan ihmisessä hän halusi [levätä], hänen kanssaan hän astui yhteyteen, hänestä tuli hänen leposijansa. Näettekö nyt Jumalan ja ihmisen ja ihmisen ja Jumalan välisen sukulaisuuden? Tarkkaavainen ja ymmärtäväinen sielu ohittaa siis kaikki luodut ja löytää itselleen levon ainoastaan Herrassa. Ja Herra on päättänyt [levätä] missään muualla kuin ihmisessä.

1.Ei liene sattumaa, että kreikkalaisesta kirjallisuudesta peräisin olevaa klassista esimerkkiä seuraa välittömästi toinen esimerkki, joka, kuten myös Stiglmayr (Sachliches und Sprachliches bei Mak.s.57f.) on todennut, muistuttaa ilmeisesti erästä Homeroksen tarujen hahmoa, nimittäin Penelopea, joka joutui koville itsevarmojen kosijoiden vuoksi.

1.Tiit. 3: 4.

2.Hebr.1:14.

 

 

6.

Jos käännät katseesi aurinkoon, näet sen kiekon taivaalla, mutta sen valo ja säteet ovat kääntyneet kohti maata, ja kaikki sen kirkkaus ja säteily saavuttaa maan. Niinpä Herra istuu Isän oikealla puolella kaikkien hallitsijoiden ja vallanpitäjien yläpuolella. Mutta hän on kiinnittänyt katseensa ihmisten sydämiin maan päällä 1 nostaakseen ne, jotka odottavat häneltä apua, sinne, missä hän itse on. Hän sanoo: ”Missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. ‘2 Lisäksi Paavali sanoo: ’Hän on herättänyt meidät ja asettanut meidät hänen kanssaan hänen oikealle puolelleen taivaallisiin maailmoihin. ”3 Järjettömät eläimet ovat paljon järkevämpiä kuin me. Sillä jokainen niistä liittyy omaan lajiinsa: villi [liittyy] villiin, lammas omaan lajiinsa. Ja te ette palaa taivaallisen sukulaisenne luokse, joka on Herra, vaan antaudutte ajatuksillanne pahuuden ajatuksille ja nyökkäätte niille, tulette synnin rikoskumppaniksi ja käytte sen yhteydessä sotaa itseänne vastaan ja antaudutte näin viholliselle ahmittavaksi, niin kuin lintu joutuu kotkan saaliiksi ja ahmii sen, tai lammas suden saaliiksi, tai niin kuin tietämätön lapsi ojentaa kätensä käärmettä kohti, ja se kuolee käärmeen puremaan. Nämä vertaukset ovat ikään kuin kuvia hengellisestä.

1.Vrt. Ps 13:2 [hepreaksi Ps 14:2].

2.Joh.12:26.

3.Ef.2:6.

 

7.

Rikas neitsyt, joka on kihlattu miehelle, ei tyydy kaikkiin lahjoihin, joita hän saa ennen avioliittoa, olivatpa ne sitten koruja, vaatteita tai arvokkaita astioita, ennen kuin hääpäivä koittaa ja avioliitto tapahtuu. Niinpä taivaalliselle sulhaselle kihlattu sielu saa hengeltä panttilahjoja, olivatpa ne sitten ”parantamisen lahjoja ”1 tai tiedon tai ilmestyksen lahjoja. Mutta se ei löydä siitä tyydytystä, ennen kuin se pääsee täydelliseen yhteyteen eli rakkauteen, joka on muuttumaton ja järkkymätön ja joka tekee niitä, jotka sitä haluavat, intohimottomiksi ja järkkymättömiksi. Helmillä ja kallisarvoisilla vaatteilla koristeltu pikkulapsi ei heti nälkää tuntiessaan lainkaan kunnioita koristeellisuuttaan, vaan halveksii sitä ja välittää vain ravitsevasta äidin rinnasta, kun se saa maitoa. Ajatelkaa samaa Jumalan hengellisistä armolahjoista2. Hänelle kunnia ikuisesti ja iankaikkisesti. Aamen.

1.1. Kor. 12: 9.

2.Erityiset armolahjat eivät ole läheskään yhtä tärkeitä kuin sielun täydellinen yhteys taivaallisen Sulhasen kanssa.

 

  1. Saarna.

1.

Ero Jumalan sanan ja maailman sanan välillä, Jumalan lasten ja tämän maailman lasten välillä.

”Jumalan sana ” 1 on Jumala ja maailman sana on maailma 2. ”Jumalan sanan” ja maailman sanan, ‘Jumalan lasten ’3 ja maailman lasten 4 välillä on suuri ero ja etäisyys. Sillä jokainen tuote on tuottajansa kaltainen 5. Jos siis hengen tuote haluaa antaa itsensä maailman sanalle, maan asioille, tämän maailman kirkkaudelle, se kuolee ja tuhoutuu. Sillä se ei voi löytää todellista lepoa elämässä. Sen lepo on juuri siellä, missä sen kehtoon 6. Sillä kuten Herra sanoo, se, joka on kietoutunut elämän huoliin ja sidottu maallisiin siteisiin, tukehtuu ja tulee hedelmättömäksi Jumalan sanalle 7. Samoin lihallisesti ajatteleva eli maailman ihminen tukehtuu, kun hän haluaa kuulla Jumalan sanaa; hänestä tulee kuin ihminen, jolla ei ole järkeä. Sillä ne, jotka ovat tottuneet jumalattomuuden petollisiin himoihin, tuntevat heti, kun he kuulevat Jumalasta, ikään kuin heitä ahdistaisi epämiellyttävä keskustelu, ja he tuntevat aisteissaan inhoa.

1.Luuk.5:1; 8:11,21; 11:28; Ap.t 4:31; 6:7; 11:1; 1. Kor. 14:36; 2. Kor. 2:17; 4:2; Kol. 1:25; 1. Tess.2:13; 2. Tim. 2:9; Hebr.13:7; 1. Piet. 1:23.

2.”Rohkean ja lauseenomaisen lyhyt lause”, sanoo Stiglmayr (Sachliches und Sprachliches b. Mak.s. 24).

3.Joh.1: 12; 11: 52; Room. 8: 16, 21; 9: 8; Fil. 2: 15; 1. Joh.3: 1 f.; 5: 2.

4.Vrt. Luuk.16: 8; 20:34.

5.Ἕκαστον γένννημα τοῖς ἰδίος ἔοικε γονεῦσιν [Hekaston gennēma tois idiois eoike goneusin]: Sanonta, joka Stiglmayrin, op. cit. s. 23, mukaan muistuttaa sananlaskua: ”Kuten puu, niin hedelmä”.

6.Ἡἀνάπαυσις αῦτοῦ (sc. τοῦ γεννήματος) ἐκεῖ ἐστιν, ὅθεν καὶ ἐγεννήθη [Hē anapausis autou (sc. tou gennēmatos) ekei estin, hothen kai egennēthē] [”Sen (ts. syntymän) lepo on siellä, mistä se myös syntyi.”]. Stiglmayrin op. cit. mukaan myös lause, joka selvästi kaikuu meidän ”ubi bene, ibi patria” = ”missä minulle on hyvä, siellä on isänmaani”, vain että ”Mak.”:ssa jäsenet on järjestetty uudelleen.

7.Matt. 13: 22; Mark. 4: 19; Luuk.8:14.

 

2.

Paavali sanoo myös: ”Mutta lihallisesti ajatteleva ihminen ei ymmärrä Hengen tekoja, sillä ne ovat hänelle hulluutta. ‘1 Ja profeetta sanoo: ’Jumalan sana tuli heille kuin oksennus. ”2 Näette, että ihminen ei voi elää muuten kuin sen sanan mukaan, jonka kautta yksilö on syntynyt. On toinenkin tapa kuulla tästä. Jos lihallisesti ajatteleva ihminen päättää muuttua, hän kuolee ensin lihalle ja tulee hedelmättömäksi tuon entisen pahan elämänsä vuoksi. Jos jotakuta vaivaa sairaus tai kuume, hänen ruumiinsa heitetään sängylle, eikä hän kykene tekemään mitään maallisia asioita. Mutta hänen henkensä ei lepää, vaan on huolissaan velvollisuuksistaan, hän pyytää lääkäriä ja lähettää ystävänsä hänen luokseen. Samalla tavalla sielu makaa sairaana intohimojen takia käskyn rikkomisen jälkeen ja on tullut heikoksi. Mutta heti kun hän lähestyy Herraa ja uskoo ja luopuu entisestä, niin huonosta elämästään, hän saa häneltä apua. On totta, että niin kauan kuin hän makaa kumarassa vanhassa sairaudessa, hän ei kykene suorittamaan elämän tekoja totuudessa. Mutta hän voi ainakin huolehtia elämästään, rukoilla Herraa ja etsiä todellista lääkäriä3.

1.1. Kor. 2:14.

2.Tätä kohtaa ei löydy mistään Raamatusta, mutta samanlainen löytyy Jer.20:8:sta.

  1. Sama vertaus, joskaan ei niin yksityiskohtainen, löytyy Johannes Kassianukselta (Coll. 13, 18 Migne, P. L. XLIX- L 945). Ks. Stiglmayr (Theologie und Glaube, III (1911) 286).

 

3.

Ei ole niin kuin jotkut1 väärän opin vietteleminä väittävät, että ihminen on täysin kuollut eikä kykene enää tekemään mitään hyvää. Pieni lapsi ei voi tehdä mitään eikä voi kävellä omilla jaloillaan äitinsä luo. Siitä huolimatta se heittelehtii ja kääntyy ja huutaa ja itkee kaipaillessaan äitiään. Äiti säälii sitä ja iloitsee siitä, että pieni lapsi kaipaa häntä vaivalla ja itkulla. Vaikka lapsi ei kykenisikään tulemaan hänen luokseen, äiti menee itse lapsen kiihkeän kaipauksen vuoksi lapsen luokse ja ottaa hänet syliinsä, hoivaa ja ravitsee häntä intiimillä rakkaudella2. Näin filantrooppinen Jumala suhtautuu myös sieluun, joka tulee hänen luokseen ja kaipaa häntä. Mutta paljon suuremmalla rakkaudella, joka on hänelle olennainen, ja omalla ystävällisyydellään hän yhdistyy hänen ajatuksiinsa ja tulee hänen kanssaan apostolin sanoin ”yhdeksi hengeksi ”3. Sillä jos sielu yhdistyy Herraan, jos Herra tulee sen luo myötätunnosta ja rakkaudesta ja yhdistyy siihen, jos sen ajatukset pysyvät lakkaamatta Herran armossa, silloin sielusta ja Herrasta tulee yksi henki ja yksi sekoitus ja yksi ajatus. Hänen ruumiinsa on vielä pysyttävä maan päällä. Mutta hänen henkensä elää kokonaan taivaallisessa Jerusalemissa, nousee ”ylös kolmanteen taivaaseen ”4, yhdistyy Herraan ja palvelee häntä siellä.

1.”Mak.” taistelee tässä niin sanotun augustinolaisuuden kannattajia vastaan, sen aatesuunnan, joka taistellessaan pelagianismin opetusta vastaan, jonka mukaan ihminen voisi tehdä pelastuksensa heikentymättömillä luonnonvoimillaan ilman armoa, väitti, että langennut ihmisluonto oli täysin kykenemätön varsinaiseen pelastustyöhön ja että jopa aivan ensimmäiset alkeet, ensimmäiset tahdon herätteet kääntymykseen olivat ”ennaltaehkäisevän armon” työtä. Tässä oli esikuvana pyhä Augustinus. ”Mak.” seisoo semipelagianismin kannalla, joka opetti, että aloite pelastustyössä tulee ihmisen luonnollisista voimista. Apotti Johannes Kassianusta pidetään tämän koulukunnan pääedustajana. Ks. Stiglmayr, Sachl. u. Sprachl. b. Mak. s. 96 f.

2.Löydämme saman vertauksen vain pienin muunnelmin Johannes Kassianukselta (Coll. 13, 14 Migne I. c. 938 f.). Hän kirjoittaa: ”Rakastava ja huolestunut äiti kantaa lastaan rinnalla pitkään, kunnes hän opettaa sen kävelemään. Sitten hän antaa sen ensin ryömiä, sitten hän nostaa sen ylös niin, että se ponnistelee askelia, ja tukee sitä vahvalla kädellä. Pian hän päästää sen hieman irti, mutta tarttuu heti uudestaan kiinni, kun näkee sen horjuvan, ja pitää horjuvaa lasta pystyssä. Jos se on pudonnut, hän nostaa sen ylös ja pitää siitä lujasti kiinni, jotta se ei enää putoa, tai hän antaa sen pudota hieman ja ottaa sen taas ylös heti, kun se on pudonnut. Jos hänen valtansa on kuitenkin johtanut sen poikavuosiin ja nuoruuteen, hän myös asettaa sille tiettyjä taakkoja ja epämukavuuksia, joiden ei kuitenkaan ole tarkoitus olla sortoa vaan harjoitusta, ja hän antaa sen taistella kilpailijoiden kanssa. Kuinka paljon enemmän tuo kaikkien taivaallinen Isä tietääkään, ketä hänen tulee kantaa armonsa helmassa, ketä hänen tulee kasvattaa hyveeseen hänen silmiensä edessä vapaan tahdon päätöksellä, kuinka paljon enemmän hän auttaa kärsivää, kuulee huutavaa, ei hylkää etsijää ja toisinaan sieppaa ihmisen vaarasta tämän tietämättä.” Ks. Stiglmayr teoksessa Theologie und Glaube op. cit. s. 287.

  1. Kor. 6:17.
  2. Kor. 12:2.

 

4.

Ja hän, joka istuu ”majesteetin valtaistuimella korkeuksissa ”1 taivaallisessa kaupungissa, on kuitenkin täysin hänen kanssaan hänen ruumiissaan. Sillä hän on pystyttänyt hänen kuvansa ylhäällä pyhien kaupungissa, taivaallisessa Jerusalemissa, mutta hän on pystyttänyt oman kuvansa, jumaluutensa sanomattoman valon, hänen kohtuunsa. Hän itse palvelee häntä ruumiin kaupungissa, ja nainen palvelee häntä taivaallisessa kaupungissa. Hänellä on hänet perintönä taivaassa, ja hänellä on hänet perintönä maan päällä. Sillä Herrasta tulee sielun perintö ja sielusta tulee Herran perintö. Pimeydessä elävien syntisten mieli ja henki voivat olla kaukana ruumiista ja asua kaukana siitä. Silmänräpäyksessä se voi vaeltaa kaukaisiin maihin. Aika usein henki on vieraassa maassa rakastajansa tai rakastettunsa kanssa, kun taas ruumis on kotimaassa, ja hän näkee ikään kuin asuvan siellä. Näin syntisen sielu on niin kevyt ja elinvoimainen, etteivät kaukaiset paikat pidättele hänen henkeään. Kuinka paljon enemmän voi sielu, jolta pimeyden peite on Hengen voimalla poistettu, jonka kuolleet silmät on valaistu taivaallisella valolla, joka on kokonaan lunastettu häpeällisistä intohimoista ja tullut armon kautta puhtaaksi, palvella Herraa taivaassa kokonaan hengessä ja [maan päällä] kokonaan ruumiissa. Hänen mielensä on niin laaja, että hän on kaikkialla ja palvelee Kristusta missä ja milloin haluaa.

1.Hebr.1:3.

 

5.

Apostoli sanoo näin: ”Että te voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä on leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys, ja tuntea Kristuksen rakkauden, joka ylittää tiedon, että te tulisitte täydellisiksi kaikkiin Jumalan täydellisyyksiin. ”1 Ajatelkaa sielun sanomattomia salaisuuksia, joista Herra ottaa pois pimeyden, joka on sen päällä. Hän paljastaa sen ja ilmoittaa sille itsensä. Kuinka Hän laajentaa ja avartaa sen hengen ajatuksia koko näkyvän ja näkymättömän luomakunnan leveyteen ja pituuteen, syvyyteen ja korkeuteen! Todellakin, sielu on suuri ja jumalallinen ja ihailtava teos. Sillä kun Jumala loi sen, hän loi sen niin, ettei hän asettanut mitään pahaa sen olemukseen, vaan loi sen hengellisten hyveiden kuvaksi. Hän pani siihen hyveellisyyden, arvostelukyvyn, tiedon, ymmärryksen, uskollisuuden, rakkauden ja muut hyveet Hengen kuvaksi.

1.Ef.3:18 f.

6.

Nytkin Herra osoittaa ja ilmoittaa itsensä hänelle tiedossa ja ymmärryksessä, rakkaudessa ja uskossa. Hän antoi hänelle ajatteluvoiman, ajatuksia, tahdon ja järjen ohjaamaan häntä. Hän nosti myös monia muita yleviä asioita hänessä valtaistuimelle. Hän teki hänestä ketterän, elinvoimaisen ja väsymättömän. Hän antoi hänelle voiman tulla ja mennä hetkessä ja palvella häntä ajatuksillaan siellä, missä henki tahtoo. Lyhyesti sanottuna hän loi hänet sellaiseksi, että hänestä tuli hänen morsiamensa ja toverinsa. Hän sekoittuu häneen1 ja on yksi henki hänen kanssaan, kuten sanotaan: ”Joka takertuu Herraan, on yksi henki hänen kanssaan. ”2 Hänelle kunnia ikuisuuteen. Aamen.

1.Ks. h. 4:91.

2.1. Kor. 6: 17.

 

  1. Saarna.

1.

Allegorinen selitys siitä, mitä tapahtui lain aikana.

Loisto, jota Mooses kantoi kasvoillaan1, oli todellisen kirkkauden esikuva. Siellä juutalaiset eivät kyenneet katsomaan silmittömästi Mooseksen kasvoja, nyt kristityt ottavat tuon valon kirkkauden sieluunsa, eikä pimeys kestä valon loistetta, se sokaistuu ja pakenee. Niitä pidettiin Jumalan kansana ympärileikkauksen perusteella2. Mutta nyt ”Jumalan kansa ”3 saa ympärileikkauksen merkin sydämeensä4. Taivaallinen veitsi leikkaa pois sen, mikä hengessä on turhaa, eli synnin saastaisen esinahan. Heillä [oli] kaste, joka pyhitti lihan. Mutta meidän kanssamme on Pyhän Hengen ja tulen kaste. Sillä näin Johannes julisti: ”Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella ”5.

1.2.Moos. 34: 29 ff.

2.1.Moos. 17:10.

3.2.Moos. 19:5; 5. Moos. 14:2; Tiit. 2:14.

4.Vrt. Room. 2:29.

5.Matt. 3: 11; Mark. 1: 8; Luuk.3: 16; Apt. 1: 5; 11: 16.

2.

Teltassa oli ulko- ja sisäteltta. ”Papit, jotka suorittivat jumalanpalveluksia, menivät aina ensimmäiseen, mutta verinen ylipappi [meni] toiseen kerran vuodessa. Tällä Pyhä Henki halusi tehdä tiettäväksi, että tie pyhäkköön (kaikkein pyhimpään = taivaaseen) ei ollut vielä avoinna. ”1 Mutta nyt ne, jotka katsotaan sen arvoisiksi, astuvat sisään siihen telttaan, ‘jota ei ole tehty ihmiskäsin ’2, ‘jonne Kristus astui sisään edelläkävijänä puolestamme ’3. Laissa on kirjoitettu, että papin on otettava kaksi kyyhkystä, uhrattava toinen, pirskotettava elävää sen verellä ja päästettävä se lentämään vapaana4. Se, mitä siellä tapahtui, oli totuuden malli ja varjo. Sillä Kristus uhrattiin ja hänen verensä siroteltiin meidän päällemme ja antoi meille siivet. Kyllä, hän antoi meille Pyhän Hengen siivet, jotta voimme esteettä lentää Jumalan ilmaan.

1.Hebr.9:6 ff; 2. Moos. 30: 10.

2.Hebr.9:11, 24.

3.Hebr.6:20.

4.Tätä seremoniaa ei suoritettu kyyhkysen uhrauksen yhteydessä (3. Moos. 1:14 ff.; 5:7 ff.), vaan sovituspäivänä kahden vuohen kanssa, joista toinen uhrattiin Jehovalle ja toinen, jota kutsuttiin ”rikkomuksen vuoheksi”, heitettiin erämaahan (3. Moos. 16:7 ff.).

 

3.

Heille annettiin laki, joka oli kirjoitettu kivitauluihin 1, mutta meille [on annettu] hengelliset lait, ”jotka on kirjoitettu sydämen lihatauluihin”.2 Sillä [Herra] sanoo: ”Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä”.3 Kaikki edellä mainittu menetti pätevyytensä; se kesti vain hetken. Nyt kaikki tapahtuu todellisuudessa ”sisäisessä ihmisessä”, koska liitto on sisäinen. Lyhyesti sanottuna ”kaikki, mitä heille tapahtui, oli esimerkillistä; se on kirjoitettu meidän varoitukseksemme. ‘4 Jumala ennusti Aabrahamille tulevaisuuden: ’Sinun jälkeläisesi joutuvat olemaan muukalaisina maassa, joka ei kuulu heille; heitä kohdellaan kaltoin ja orjuutetaan neljäsataa vuotta. ”5 Tämä täydensi varjokuvan. Sillä kansasta tuli muukalainen, he joutuivat egyptiläisten orjuuteen ja pärjäsivät huonosti saven ja tiilien työstämisessä6. Farao asetti heidän päälleen työnjohtajia ja yliherroja, s. 333 pakottaakseen heidät palvelukseensa. Ja kun israelilaiset huokailivat Jumalan puoleen työstä7, hän kävi heidän luonaan Mooseksen kautta. Ja kun hän oli lyönyt egyptiläisiä monilla vitsauksilla, hän vei heidät pois Egyptistä kukintakuukautena (= Nisan), aikana, jolloin surullinen talvi jättää taakseen ja ihana kevät ilmestyy ensimmäistä kertaa8.

1.2. Moos. 20: 2-17; 24:12; 31:18; 32: 15 f.; 5. Moos. 5: 6-21; 9:10.

2.2. Kor. 3:3.

3.Jer.31:33.

4.1. Kor. 10:11; vrt. Room. 15:4.

5.2. Moos. 15:13; Ap.t 7:6.

6.2.Moos. 1: 11, 14.

7.2.Moos. 2: 23.

8.Ibid. [2. Moos.] c. 7-12.

 

4.

Ja Jumala sanoi Moosekselle: ”Jokainen ottakoon virheettömän karitsan, teurastakoon sen ja pistäköön sen verta ovipylväisiin ja kynnyksiin, ettei se, joka tappaa egyptiläisten esikoiset, koskisi heihin 1. Lähetetty enkeli näki verimerkin kaukaa ja vetäytyi. Mutta hän meni merkitsemättömiin taloihin ja tappoi kaikki esikoiset 2. Hän (= Jumala) käski myös ottaa hapatteen pois jokaisesta talosta 3 ja käski heidän syödä teurastetun karitsan yhdessä happamattoman leivän ja katkerien yrttien (= villivihannesten) 4 kanssa. Heidän tuli syödä se ”vyötetyt kupeet, kengät jalassa ja kepit kädessä ”5. Näin heidän tuli syödä Herran pääsiäiskaritsan kiireesti iltaa kohti eikä katkaista sen jalkaa Herran käskystä6.

1.Ibid. [2. Moos. 12: 3. 5-7, 12.].

2.Ibid. [2 Moos. 12: 9].

3.Ibid. [2. Moos. 12: 15.] 19.

4.Ibid. [2. Moos.] 12: 8; 4. Moos. 9: 11.

5.Ibid. [2. Moos.] 12: 11.

6.Ibid. [12:11, 46; 4. Moos. 9:12; Joh.19:36.

 

5.

Niin hän vei heidät ulos hopean ja kullan kanssa ja käski kunkin heistä lainata kulta- ja hopea-astioita egyptiläiseltä naapuriltaan1. Ja he lähtivät Egyptistä, kun egyptiläiset hautasivat esikoisensa. Jotkut iloitsivat vapautumisestaan pimeästä orjuudesta, mutta toiset surivat ja valittelivat lastensa menetystä. Siksi Mooses sanoi: ”Tämä on Jumalan lupaama lunastuksen yö” . Kaikki tämä on Kristuksen tulon kautta lunastetun sielun mysteeri. Israelia kutsutaan Jumalaa näkeväksi hengeksi2. Hänet on siis vapautettu pimeyden orjuudesta, egyptiläisistä hengistä.

1.2.Moos. 3: 22; 11: 2; 12:35 f.

2.Tämä Israelin nimen (virheellinen) etymologinen selitys juontaa juurensa, kuten Stiglmayr (Sachliches und Sprachliches b. Mak. s. 20) huomauttaa, Philoon (De somn. 27, ed. Cohn-Wendland III, 241, 16), ja Klemens Aleksandrialainen hyväksyi sen (Paedag. 1, 7, ed. Stählin I 124). Myös Kassian (Coll. 5, 22, 2 ed. Petschen. II, 148; vrt. coll. 12, 11, 2 Petschen. II 352) antaa tämän tulkinnan.

 

6.

[Sillä tottelemattomuutensa kautta ihminen kuoli kauhean sielun kuoleman, kirous seurasi kirousta. ”Ohdakkeita ja orjantappuroita maa sinulle synnyttää. ”1 Ja taas: ‘Sinä viljelet maan, mutta se ei tuota sinulle hedelmää. ’2 Ohdakkeet ja orjantappurat kasvoivat ja versoivat hänen sydämensä maaperässä. Viholliset riistivät häneltä hänen kunniansa valheilla ja petoksella ja vaatettivat hänet häpeään. Valo vietiin häneltä ja pimeys puettiin hänen päälleen. He murhasivat hänen sielunsa, hajottivat ja jakoivat hänen ajatuksensa, heittivät hänen henkensä alas ylhäältä, ja niin Israelista, eli ihmisestä, tuli todellisen faraon orja. Ja he asettivat hänen päälleen hallitsijat ja työnjohtajat, pahuuden henget. Halusi hän sitä tai ei, he pakottivat hänet tekemään pahoja töitään ja raatamaan saven ja tiilien kanssa. He myös pitivät hänet poissa taivaallisista ajatuksista ja viettelivät hänet maallisiin, maallisiin, saastaisiin ja pahoihin töihin ja turhiin puheisiin ja mielikuvituksiin ja ajatuksiin. Korkeudestaan alas heitetty sielu löysi epäinhimillisen valtakunnan ja julmat hallitsijat, jotka pakottivat sen rakentamaan heille ilkeiden syntien kaupunkeja.

1.1. Moos. 3:18.

2.Ibid. [1 Moos. 4: 12.

7.

Mutta heti kun sielu huokaisee ja huutaa Jumalaa, hän lähettää sille hengellisen Mooseksen, joka lunastaa sen egyptiläisten orjuudesta. Mutta ensin sen on huudettava ja huokaistava, vasta sitten lunastus alkaa. Uusien kukkien kuussa, keväällä, se lunastetaan, kun sielun maaperä voi tuoda esiin vanhurskauden kauniita, kukkivia oksia, kun pimeän tietämättömyyden jyrkät talvimyrskyt ja suuri paatuminen, joka on tapahtunut sen häpeällisten tekojen ja syntien seurauksena, on ohi. Mutta sitten hän käskee, että kaikki vanha hapate on poistettava jokaisesta talosta, että vanhan, turmeltuneen ihmisen teot ja asenteet, pahat ajatukset ja likaiset ajatukset on parhaan kykynsä mukaan hävitettävä.

 

8.

[Karitsa teurastetaan ja uhrataan ja sen veri sirotellaan kynnyksille.] Sillä Kristus, tosi ja hyvä ja tahraton Karitsa, teurastettiin ja hänen verensä siroteltiin sydämen ovenpieliin, jotta ristillä vuodatetusta Kristuksen verestä tulisi sielulle elämä ja pelastus, mutta egyptiläisille riivaajille suru ja kuolema. Tosiasiassa tahrattoman karitsan veri on totisesti surun aihe heille, mutta ilon ja riemun aihe sielulle. Lisäksi hän käskee, että iltaisen sirottelun jälkeen karitsa ja happamattomat leivät katkerine yrtteineen syödään lanteet vyötettyinä, kengät jalassa ja sauvat kädessä. Sillä jos sielu ei ole ensin varustautunut mahdollisuuksien mukaan kaikkialla hyvillä teoilla, se ei saa syödä karitsanlihaa. Vaikka karitsa on makeaa ja happamaton liha hyvää, niin yrtit ovat katkeria ja karheita. Sillä suuressa ahdistuksessa ja katkeruudessa sielu syö karitsaa ja hyvää happamatonta leipää, koska synti, joka siinä asuu, ahdistaa sitä.

 

9.

Iltaa kohti se (= karitsa) on syötävä. Sillä ilta-aika on puoliväli valon ja pimeyden välillä. Niin myös sielu, joka osallistuu tähän lunastukseen, on valon ja pimeyden välissä. Mutta Jumalan voima seisoo sielun rinnalla eikä anna pimeyden tunkeutua ja niellä sitä. Ja niin kuin Mooses sanoi: s. 336 ”Tämä on Jumalan lupauksen yö”, niin myös Kristus, kun hänelle, kuten kirjoitettu on, ojennettiin käärö, julisti ”Herran otollista vuotta ja lunastuksen päivää ”1. Siellä oli koston yö, tässä lunastuksen päivä. Ja aivan oikein. Sillä kaikki edellä mainittu oli totuuden malli ja varjo. Se enteili ja ennakoi salaperäisesti sielun todellista lunastusta. Se oli lukittuna pimeyteen, salaa sidottuna syvimpään kuoppaan ja vangittuna rautaporttien taakse. Ilman lunastusta Kristuksen kautta sen vapautuminen ei ollut mahdollista.

1.Luuk.4: 17 f.; Jes.61: 2; 63: 4.

 

10.

Hän (= Kristus) johdattaa näin sielun pois Egyptistä ja sen orjuudesta, jonka esikoiset tapetaan maastamuuton aikana. Jo osa todellisen faraon vallasta kaatuu. Egyptiläiset ovat surun murtamia. He huokailevat ja surevat vangin pelastumista. Hän antaa käskyn lainata egyptiläisiltä kulta- ja hopea-astioita ja ottaa ne mukaansa lähtiessään. Sillä sielu, joka lähtee pimeydestä, vie mukanaan hopea- ja kulta-astiat, nimittäin ”seitsemän kertaa puhdistetut ”1 hyvät ajatuksensa, joissa palvellaan [Jumalaa] ja joissa Jumala lepää. Sillä demonit, jotka olivat heidän naapureitaan, olivat hajottaneet ja kaapanneet heidän ajatuksensa ja murskanneet ne. Onnellinen sielu, joka on vapautettu pimeydestä! Mutta voi sitä sielua, joka ei huuda ja huokaise sen puoleen, joka voi vapauttaa sen noista pahoista ja kovista työnjohtajista!

1.1.Ps. 11: 7 [heprea Ps. 12, 7].

 

11.

Israelin lapset lähtevät pääsiäisen jälkeen. Sielu, joka on saanut Pyhän Hengen elämän, maistanut Karitsaa, kasteltu hänen verellään ja saanut todellisen leivän, elävän Sanan, lähtee myös pois. Tulipatsas ja pilvipatsas kulkivat heidän edellään ja suojelivat heitä1. Heitä suojasi Pyhä Henki, joka ymmärryksellä vaalii ja ohjaa sielua. Kun farao ja egyptiläiset olivat saaneet tietää kansan pakenemisesta ja vapautumisesta orjuudesta ja esikoisten surmaamisesta, hän oli täynnä rohkeutta vainoa kohtaan. Hän valjasti nopeasti vaununsa ja lähti koko kansansa kanssa heitä vastaan tuhoamaan heitä2. Ja kun hän oli jo lähellä liittoutua heidän kanssaan, tuli väliin pilvi, joka oli toisille (= egyptiläisille) esteenä ja heitti pimeyden heidän päälleen, mutta oli toisille (= israelilaisille)3 valkeus ja suoja. Mutta en halua mennä koko tarinaan ja laajentaa luentoa liian pitkälle. Ota kaikki hengellisen symbolina!

1.2. Moos. 13: 21 f.; 4.Moos. 14: 14; 2. Esra 9:19 [=Neh.]; 1. Kor. 10: 1.

2.2.Moos. 14: 5 ff.

3.Ibid. [2.Moos. 14: 19 f.

 

12.

Heti kun sielu on paennut egyptiläisistä, Jumalan voima tulee, auttaa sitä ja johdattaa sen totuuteen. Jos nyt hengellinen farao, synnin pimeyden kuningas, saa tietää, että sielu putoaa pois hänen luotaan,ja riistää hänen vallastaan ne ajatukset, jotka ennen olivat hänen hallussaan – sillä ne muodostavat hänen omaisuutensa – tyranni ajattelee ja toivoo, että se palaa jälleen hänen luokseen. Jos hän kuitenkin tajuaa, että sielu pyrkii kaikin keinoin pakenemaan hänen valtaansa, hän hyökkää esikoisen tapettuaan ja ajatukset varastettuaan sitä vastaan vielä rohkeammin. Sillä hän pelkää, että jos sielu pakenee kokonaan, ei löydy ketään, joka voisi toteuttaa hänen tahtoaan ja työtään. Hän ajaa sitä takaa ahdistuksilla ja kiusauksilla ja näkymättömillä taisteluilla. Siellä se joutuu koetukselle, siellä sitä koetellaan, siellä sen rakkaus sitä kohtaan, joka toi sen pois Egyptistä, paljastuu. Sillä se on jätetty hänen haltuunsa, jotta sitä koeteltaisiin ja koeteltaisiin monin tavoin.

 

13.

Hän (= sielu) näkee vihollisen voiman, joka haluaa hyökätä hänen kimppuunsa ja tappaa hänet, mutta ei voi. Sillä Herra seisoo hänen ja egyptiläisten henkien välissä. Mutta hän näkee edessään myös katkeruuden, ahdistuksen ja epätoivon meren. Hän ei voi tehdä mitään taaksepäin, kun hän näkee viholliset aseistautuneina, eikä hän voi paeta eteenpäin. Kuolemanpelko ja kauheat, moninaiset ahdistukset ympäröivät häntä ja saavat hänet näkemään kuoleman. Siksi sielu luopuu toivosta, se ”kantaa sisällään kuolemantuomiota ”1, sillä pahat asiat ympäröivät sitä moninaisina. Ja kun Jumala näkee, että sielu pelkää kuolemaa ja että vihollinen on valmis nielemään sen, hän antaa sille apua. Hän antaa sielun odottaa pitkään ja koettelee sitä nähdäkseen, onko se uskossaan luja, onko sillä rakkautta häntä kohtaan. Sillä Jumalan suunnitelman mukaan ”elämään johtavaan ”2 polkuun liittyy valtavaa ahdistusta, pelkoa ja koettelemuksia sekä katkerimpia kiusauksia. Täältä sielun on tultava [hänen luokseen] ylenpalttisen ahdistuksen ja silmiensä edessä leijuvan kuoleman kautta. Sitten hän murtaa pimeyden vallan ”vahvalla kädellä ja kohotetulla käsivarrella ”3 Pyhän Hengen valaistuksen kautta, ja sielu pakenee kauheita paikkoja ja ylittää pimeyden ja kaiken kuluttavan tulen meren ja pääsee onnellisesti määränpäähänsä.

1.2. Kor. 1: 9.

2.Matt. 7: 14.

3.2. Moos. 6: 1, 6; 13: 3, 9; 5. Moos. 6: 1, 6; 13: 3, 9; 4:34; 5: 15; 6: 21; 7: 19; 9:26, 29; 11: 2; 26: 8; 4. Kun. 17: 36 [2. Kun.]; 2. Par. 6: 32 [= 2. Aikakirja]; Ps. 135:12 [hepr. Ps. 136:12]; Jer.21: 5; 39: 21 LXX:n mukaan; Bar. 2:11; Hes.20: 33 f.; Dan. 9: 15; Ap.t. 3: 17.

 

14.

Nämä ovat sielun salaisuuksia, jotka todella tapahtuvat ihmisessä, joka pyrkii luvatun elämän piiriin, joka lunastetaan kuoleman valtakunnasta ja joka saa Jumalalta lupauksen ja tulee osalliseksi Pyhästä Hengestä. Kun sielu on vapautunut vihollisistaan, kun se on ylittänyt katkeran meren Jumalan voimalla, kun se näkee silmiensä edessä niiden vihollisten kukistumisen, joiden orjana se aiemmin oli, silloin se riemuitsee sanoin kuvaamattomalla ilolla. Jumalan kirkastamana ja lohduttamana se lepää Herrassa. Silloin hänen vastaanottamansa henki laulaa Jumalalle ”uuden laulun” 1 ruumiin pasuunalla ja sielun sitralla hengellisillä jousilla, ylevissä ajatuksissa ja jumalallisen armon plektralla, ja lähettää ylistyslauluja Kristukselle, elämän antajalle. Sillä niin kuin huilun 2 läpi kulkeva henkäys antaa [melodisen] äänen, niin Pyhä Henki puhaltaa pyhien, Hengellä täytettyjen ihmisten kautta ja intonoi ylistysvirsiä, psalmeja ja rukouksia Jumalalle puhtaasta sydämestä. Ylistetty olkoon hän, joka on lunastanut sielun faraon orjuudesta ja tehnyt siitä valtaistuimensa, asuinpaikkansa, temppelinsä ja puhtaan morsiamensa ja johdattanut sen, joka on vielä tässä maailmassa, iankaikkisen elämän valtakuntaan!

1.Ps. 39:4; 95, 1; 97,1; 143: 9; 149:1 [Hebr. Ps. 40: 4; 96: 1; 98: 1; 144: 9; 149, 1]; Jes.42: 10; Ilm. 5: 9; 14: 3.

2.Gregorius Nyssalainen (De hom. opif. c. 9 Migne, P. G. XLIV 149) puhuu myös huiluun puhalletusta ilmavirrasta, joka tuottaa melodiset äänet, ja vertaa tätä ihmisen äänen tuottamiseen ruumiillisten elinten avulla. Ks. Stiglmayr in Theologie und Glaube III (1911) 279.

 

15.

Laissa uhrattiin kohtuuttomia eläimiä. Jos niitä ei teurastettu, ne eivät olleet miellyttäviä uhreja. Niin myös nyt. Jos syntiä ei teurasteta, uhri ei ole Jumalalle mieluinen eikä se ole oikea uhri. Kansa tuli Maraan, jossa oli katkeran veden lähde, jota ei voinut juoda. Jumala käski siksi päättämätöntä Moosesta heittämään katkeraan veteen puupalan. Ja heti kun puu oli heitetty, vesi muuttui makeaksi. Se menetti katkeruutensa ja tuli käyttökelpoiseksi ja juomakelpoiseksi Jumalan kansalle1. Samalla tavalla myös sielusta, joka joi käärmeen viiniä, tuli katkera, samanlainen kuin sen katkera luonto ja syntinen. Siksi Jumala heittää elämän puun sydämen katkeraan kaivoon. Se menettää katkeruutensa, sekoittuu Kristuksen henkeen ja muuttuu makeaksi. Näin hänestä on tullut hyödyllinen ja sopiva Herransa palvelukseen. Sillä se on henki, joka on puettu lihaan. Ylistetty olkoon hän, joka muuttaa katkeruutemme Hengen makeudeksi ja rakkaudeksi! Mutta voi sitä, johon elämän puu ei ole heitetty! Hän ei voi tulla oikeaan muutokseen.

1.2.Moos. 15: 23,25; Juudit 5: 15; Ekkl. 38:5 [= Ekklisiastikus = Sirach].

 

16.

Mooseksen sauva oli kahdessa muodossa. Vihollisille se näyttäytyi purevana ja tuhoavana käärmeenä1, mutta israelilaisille se oli sauva, johon he nojasivat. Niin myös ristin todellinen puu, joka on Kristus, on vihollisten, pahuuden henkien kuolema, mutta meidän sieluillemme se on varma sauva ja tuki ja elämä, jossa he löytävät levon. Sillä tämän päivän todellisilla asioilla oli esikuvansa ja varjonsa menneisyydessä. Vanha jumalanpalvelus on nykyisen jumalanpalveluksen varjo ja kuva. Ympärileikkaus, teltta, liitonarkki, ruukku, manna, pappeus, suitsutus, pesut, lyhyesti sanottuna kaikki, mitä tapahtui Israelissa, Mooseksen laissa ja profeettojen keskuudessa, tapahtui tämän sielun tähden, joka luotiin Jumalan kuvaksi, mutta joka joutui orjuuden ikeen ja katkeran pimeyden vallan alle.

1.2.Moos. 7: 9, 10, 1.

 

17.

[Sillä Jumala halusi tulla yhteyteen hänen kanssaan, hän valitsi hänet kuninkaalliseksi morsiamekseen, hän puhdistaa hänet saastasta, pesee pois hänen mustuutensa ja rumuutensa ja antaa hänelle loiston, herättää hänet kuolemasta elämään, parantaa hänen haavansa, poistaa hänen vihamielisyytensä ja antaa hänelle rauhan. Sillä vaikka hän on luotu, hänet on valittu kuninkaan pojan morsiameksi. Omalla voimallaan Jumala ottaa hänet vastaan ja muuttaa hänet vähitellen, kunnes hän ”saa hänet kasvamaan kasvussaan ”.1 Hän venyttää ja laajentaa häntä rajattomaan, mittaamattomaan kasvuun, kunnes hänestä on tullut nuhteeton, hänen arvoisensa morsian. Ensin hän luo hänet itsessään ja antaa hänen kasvaa itsensä kautta, kunnes hän on saavuttanut hänen rakkautensa täyden mitan. Hän, täydellinen sulhanen, ottaa hänet täydellisenä morsiamena vastaan pyhään, salaperäiseen ja tahrattomaan avioliittoon, ja sitten hän hallitsee hänen kanssaan loputtomaan ikuisuuteen. Aamen.

1.Vrt. Kol.2: 19.

 

  1. Saarna.

1.

Täydellinen usko Jumalaan.

Tarkoituksena johdattaa opetuslapsensa täydelliseen uskoon Herra sanoo evankeliumissa: ”Joka ei usko pieneen, se uskoo myös suureen, ja joka uskoo pieneen, se uskoo myös suureen.‘ 1 Mikä sitten on ’pientä” ja mikä on ”suurta”? ”Pienet asiat” ovat lupauksia nykyhetkeä varten, jotka hän on luvannut antaa niille, jotka uskovat häneen, esim. ruokaa, vaatteita ja muita ruumiillisia virvokkeita tai terveyttä ja muuta vastaavaa. Hän käski meitä olemaan lainkaan murehtimatta näistä asioista 2, vaan toivomaan häneen luottavaisesti, koska hän on kaikin puolin huolehtiva Herra niitä kohtaan, jotka turvautuvat häneen. Mutta ”suuret asiat” ovat iankaikkisen, iankaikkisen elämän lahjoja, jotka hän on luvannut antaa niille, jotka uskovat häneen, jotka jatkuvasti murehtivat niistä ja pyytävät häntä. Sillä tämä oli hänen käskynsä. ”Mutta te”, hän sanoo, ‘etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä annetaan teille. ’3 Tämän pienen ja ajallisen asian pitäisi olla jokaisen Jumalanuskon koetinkivi. Hän (= Jumala) on luvannut antaa nämä asiat. Siksi meidän pitäisi olla huolettomia tällaisista asioista ja suunnata huolemme yksinomaan tuleviin iankaikkisiin asioihin.

1.Luuk.16:10.

2.Matt. 6: 25; 28:31, 34; Luuk.12: 22, 29.

3.Matt. 6: 33; Luuk.12: 31

 

2.

Silloin on selvää, että usko kohdistuu siihen, mikä on katoamatonta, ja että pyrkimys todella kohdistuu iankaikkisiin hyödykkeisiin, jos usko pysyy terveenä sen suhteen, mitä on sanottu 1. Jokaisen niistä, jotka tottelevat ”totuuden sanaa” 2, on tutkittava ja tutkitutettava itsensä tai annettava hengellisten ihmisten tutkia ja tutkia itsensä uskonsa ja Jumalalle omistautumisensa suhteen, sen suhteen, uskooko hän todella [uskoo] totuuteen hänen sanansa mukaan vai elääkö hän näennäisessä vanhurskaudessa ja näennäisessä uskossa ja kuvittelee vain, että hänellä on uskoa. Sillä jokainen joutuu koetukselle ja tuomiolle sen suhteen, onko hän ”uskollinen pienellä tavalla”, toisin sanoen ajallisella tavalla. Kuulkaa nyt, miten [tämä tapahtuu]. Vahvistatko, että uskot olevasi taivasten valtakunnan arvoinen, että tulet ylhäältä Jumalan lapsena ja ”Kristuksen kanssaperijänä ”3, että tulet hallitsemaan hänen kanssaan iankaikkisesti4 ja että elät sanomattomassa valossa äärettömän ja mittaamattoman ajan autuaassa ihanuudessa Jumalan tavoin? Vastaatte varmasti: Kyllä. Tästä syystä olen jättänyt maailman ja vihkiytynyt Herralle.

1.Vrt. 2. Tim. 4:7; Tiit. 1:13; 2:2.

2.2. Kor. 6:7; Ef.1:13; Kol.1:5; Jaak.1:18.

3.Room. 8:17.

4.Vrt. Ilm. 22:5.

 

3.

Tutki siis itseäsi, sitovatko maalliset huolet sinua yhä ja aiheuttavatko ruoka ja vaatetus ja muu ruumiin hoito ja virkistäminen sinulle paljon murhetta, ikään kuin olisit omilla voimillasi vahva ja voisit huolehtia itsestäsi, vaikka olet saanut käskyn olla huolehtimatta itsestäsi lainkaan. Sillä jos uskotte saavanne sen, mikä on kuolematonta, ikuista, pysyvää ja kaiken kateuden ulottumattomissa, eikö teidän pitäisi sitäkin enemmän uskoa, että Herra antaa teille sen, mikä on katoavaa ja maallista, minkä Jumala on antanut myös jumalattomille ihmisille, eläimille ja linnuille? Hän myös käski teitä olemaan murehtimatta tästä sanoen: ”Älkää murehtiko siitä, mitä syötte tai mitä juotte tai mitä puette päällenne, sillä pakanat etsivät kaikkea tätä. ”1 Jos vielä murehditte tästä ettekä luota täysin hänen sanaansa, niin tietäkää, että teillä ei vielä ole uskoa saada iankaikkisia hyödykkeitä, jotka ovat taivasten valtakunta, vaan kuvittelette vain, että teillä on niitä. Sillä te osoittaudutte edelleen epäuskoisiksi ”pienissä asioissa” ja ohimenevissä asioissa. Lisäksi [sanotaan]: ”Niin kuin ruumis on arvokkaampi kuin vaate, niin myös sielu on arvokkaampi kuin ruumis. ”2 Uskotko nyt, että Kristus tuo sielullesi parannuksen iankaikkisista haavoista ja häpeällisistä intohimoista, jotka ovat ihmisille parantumattomia? Siksi hän tuli maan päälle parantamaan uskovien sielut parantumattomista intohimoista ja puhdistamaan heidät jumalattomuuden saastaisesta spitaalista, hän, ainoa oikea lääkäri ja pelastaja.

1.Matt. 6: 31 f.; Luuk.12: 29 f.

2.Matt. 6: 25; Luuk.12:23.

 

4.

Te sanotte: Totta kai, minä uskon sen . Sillä tässä (= tässä uskossa) minä pysyn lujana ja vaalin tätä odotusta. Tutki ja tutki nyt siis itseäsi, eivätkö ruumiilliset kärsimyksesi johda sinua maallisten lääkäreiden luo, aivan kuin Kristus, johon uskot, ei voisi parantaa sinua. Katsokaa, kuinka huijaatte itseänne. Sillä te luulette, että teillä on uskoa, vaikka todellisuudessa te ette vielä usko niin kuin teidän pitäisi. Sillä jos uskoisitte, että Kristus parantaa kuolemattoman sielun ikuiset ja parantumattomat haavat, uskoisitte, että hänen on mahdollista parantaa myös ruumiin ajalliset kärsimykset ja sairaudet, luopuisitte lääketieteellisestä hoidosta ja huolenpidosta ja turvautuisitte yksin häneen. Sillä hän, joka loi sielun, loi myös ruumiin. Ja hän, joka parantaa tuon kuolemattoman [sielun], voi parantaa myös ruumiin ajallisista kärsimyksistä ja sairauksista.

 

5.

Mutta te varmasti kiistätte kanssani: Jumala on antanut ruumiin parantamista varten maan yrtit ja lääkkeet, hän on antanut lääkäreiden ammatin ruumiin vaivoja varten, ja hän on järjestänyt, että ruumis, joka on maasta, voi parantua erilaisista maan tuotteista 1. Myönnän myös, että näin on. Mutta olkaa tarkkana, niin huomaatte, ketä varten nämä keinot on annettu ja ketä varten Jumala suuressa ja rajattomassa inhimillisessä hyvyydessään ja hyvyydessään on ne antanut. Kun ihminen rikkoi saamaansa käskyä ja joutui vihan tuomioon ja joutui paratiisin autuudesta tähän maailmaan, ikään kuin vankeuteen ja häpeään, tai kaivostyöhön, ja joutui pimeyden valtaan ja tuli intohimojen vuoksi epäuskoiseksi, hän, joka ennen oli vapaa kärsimyksistä ja sairauksista, joutui lihan kärsimyksiin ja sairauksiin. On selvää, että kaikki, jotka polveutuvat hänestä, joutuvat myös samoihin kärsimyksiin.

1.Siir.38: 1 ff.

 

6.

Jumala on siis määrännyt nämä keinot vain heikkoja [uskossa] ja epäuskoisia varten. Sillä suuressa hyvyydessään hän ei halunnut tuhota syntistä ihmissukua kokonaan. Virkistykseksi, parantumiseksi ja ruumiin hoitamiseksi hän on kuitenkin antanut lääkkeet maallisille ihmisille ja kaikille ”ulkopuolisille ”1 (= ei-kristityille) ja sallinut niiden käytön niille, jotka eivät vielä kykene luottamaan täysin Jumalaan. Mutta sinä, joka elät erakkoelämää ja lähestyt Kristusta, joka haluat olla Jumalan lapsi ja ”syntyä ylhäältä päin” Hengestä 2, joka olet saanut korkeampia ja suurempia lupauksia kuin ensimmäinen ihminen, joka oli vielä vapaa intohimoista, sinä, joka olet vastaanottanut Herran rakkaudellisen tulemisen, sinä, joka olet tullut vieraaksi maailmalle, sinulla on oltava aivan uusi ja poikkeuksellinen usko, mieli ja käyttäytyminen verrattuna kaikkiin maallisiin ihmisiin3. Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle aina ja iankaikkisesti. Aamen.

1.1. Kor. 5: 12 f.; Kol.4: 5; 1. Tess.4: 12.

2.Joh.3:3, 7.

3.”Mak.”:n liian tiukka ja ankara vaatimus siitä, että munkin tulisi luopua kaikesta lääketieteellisestä avusta sairauden aikana ja luottaa yksin Herraan, jopa ruumiillisessa hädässä, on silmiinpistävä. Hän ei tosin ole ainoa, joka on niin ankara. Stiglmayr (Sachliches und Sprachliches b. Mak. s. 61 f.) mainitsee muutamia esimerkkejä tällaisesta liioitellusta ankaruudesta luostaripiireistä. Toisaalta esimerkiksi Nitrian autiomaassa oli myös luostarikolonioita, joissa oli lääkäreitä, jotka viettivät suurimman osan päivästä sairaiden munkkien luona. ”Mak.” tietää varsin hyvin, että häntä vastaan pidetään Sir. 38, 1 ff., jonka mukaan on Jumalan tahto kunnioittaa lääkäreitä ja turvautua heidän apuunsa sairauden aikana. ”Mak.” soveltaa näitä raamatun sanoja kuitenkin vain maallisiin ihmisiin, mutta ei munkkeihin. Stiglmayr (op. cit. s. 622) kysyy: ”Oliko hänellä mielessä 2. Par. 16: 12 [= 2. Aikakirja], jossa kuningas Asaa moititaan siitä, että hän ei sairaudessaan kysynyt neuvoa Herralta, vaan lääkäreiltä?”. Mutta jo Theodoret Kyruksen (Quaest. in III. Reg. 48 Migne, P. G. LXXX 720 C) selittää tämän kohdan varsin hyvin Sir. 38, 1 ff. mukaisesti (Stiglmayr op. cit.).

 

  1. Saarna.

1.

Ei riitä, että luopuu tämän maailman nautinnoista, jos ei saa toisen maailman siunattua [nautintoa].

Joku jättää sen, mikä on hänen omaansa, jättää tämän maailman, repii itsensä irti maailman nautinnoista ja omaisuudesta ja isästä ja äidistä Herran tähden 1, ristiinnaulitsee itsensä ja tulee muukalaiseksi 2 ja köyhäksi ja varattomaksi 3. Mutta maallisen virvoituksen sijasta hän ei löydä itsestään jumalallista virvoitusta; ajallisen nautinnon sijasta hän ei tunne sielussaan hengen nautintoa; katoavan vaatteen sijasta hän ei pue ylleen jumaluuden valon kaapua ”sisäisessä ihmisessään”; edellisen sijasta entisen, lihallisen yhteyden sijasta hän ei tunne varmuudella yhteyttä taivaallisen kanssa sielussaan; tämän maailman näkyvän ilon sijasta hänellä ei ole ”Hengen iloa ‘4 sisimmässään eikä hän saa sielussaan taivaallista lohdutusta ja jumalallista kylläisyyttä, sillä Raamatun mukaan ’Herran kirkkaus ilmestyy hänelle ”5; Lyhyesti sanottuna, tämän ajallisen nautinnon sijasta hänellä ei ole jo sielussaan katoamatonta, kaipaamaansa nautintoa. Tällaisesta on tullut ummehtunutta suolaa6. Hän on kurjempi kuin kaikki muut ihmiset. Häneltä on riistetty ajallinen eikä hän nauti jumalallisesta. Hän ei tunne jumalallisia salaisuuksia, jotka Henki on tehnyt hänen ”sisäisessä ihmisessään”.

1.Vrt. Matt. 19: 29.

2.Ps. 38:13 [Hebr.39:13]; Hebr.11:13.

3.Ps. 39:18; 85:1 [heprea Ps. 40:18; 86:1].

4.1. Tess.1: 6.

5.3.Moos. 9:6, 23; 4.Moos. 14:10; 16:19, 42; 20:6.

6.Vrt. Matt 5:13; Mark 9:49; Luuk.14:34.

 

2.

Sillä siksi ihminen tulee maattomaksi, jotta hänen sielunsa ajatuksineen voi siirtyä toiseen maailmaan ja aikaan, kuten apostoli sanoo: ”Meidän vaelluksemme on taivaassa. ”1 Ja taas: ”Vaikka me vaellamme maan päällä, emme taistele lihan tavoin (synnillisesti). ”2 Sen, joka siis on lähtenyt tästä maailmasta, on lujasti uskottava, että hänen on jo nyt siirryttävä ajatuksineen Hengen kautta toiseen maailmaan, vaeltamaan ja iloitsemaan siellä, ja että hänen ”sisäisen ihmisensä” on synnyttävä Hengestä, niin kuin Herra sanoi: ”Joka uskoo minuun, on siirtynyt kuolemasta elämään. ”3 Sillä on olemassa toinen kuolema kuin näkyvä ja toinen elämä kuin näkyvä. Sillä Raamattu sanoo: ”Se (leski), joka elää iloiten, on kuollut eläessään ‘4 ja: ’Kuolleet haudatkoot kuolleensa ‘5, sillä ’eivät kuolleet ole ne, jotka ylistävät sinua, oi Herra, vaan me, jotka elämme, ylistämme sinua ”6.

1.Fil.3:20.

2.2. Kor. 10: 3.

3.Joh.5:24.

4.1. Tim. 5:6.

5.Luuk.9:60.

6.Ps. 113:25 f. [hepreaksi Ps. 114:25 f.].

 

3.

Kun aurinko on noussut maan yläpuolelle, se on kokonaan maan päällä. Mutta kun se on laskemassa, se kerää kaikki säteensä ja palaa kotiinsa 1. Samalla tavalla sielu, joka ei ole ”ylhäältä uudestisyntynyt” hengestä, on edelleen täysin maan päällä ja levittäytyy ajatuksineen ja mielineen maan päälle rajoihinsa. Mutta heti kun hän saa kunnian saada taivaallisen syntymän ja ”Hengen yhteyden ”2, hän kokoaa kaikki ajatuksensa, kantaa ne mukanaan ja menee Herran luo taivaalliseen asuinpaikkaan, jota ei ole tehty ihmiskäsin, ja kaikki hänen ajatuksensa muuttuvat taivaallisiksi, puhtaiksi ja pyhiksi, ne tulevat jumalalliseen ilmaan. Pahan hallitsijan, ”maailman hengen ”3, pimeästä tyrmästä vapautuneena sielu löytää puhtaat ja pyhät ajatukset. Sillä Jumala on mielistynyt tekemään ihmisen osalliseksi jumalallisesta luonnosta4.

”Jumalatar, jos minun on kerrottava sinulle pitkään alusta,

Ja sinulla on aikaa kuulla kertomus kärsimyksistämme,

Silloin ilta päättää päivän aikaisemmin,

kun Olympos on suljettu.

(Ante diem clauso componet vesper Olympo. = ”Ennen sulkeutuvan päivän ilta kokoaa Olympoksen.”)

Kun aurinko oli vajonnut horisontin alapuolelle, muinaiset ajattelivat, että Olympoksen, taivaan, läntinen portti oli suljettu. Stiglmayr viittaa myös huomionarvoiseen kohtaan Justinuksen dialogissa c. 128: ”Kuulen joidenkin sanovan, että tätä voimaa (= Logos) ei voi erottaa Isästä, aivan kuten … auringon valoa maan päällä ei voi erottaa taivaalla olevasta auringosta, ja kun jälkimmäinen laskee, myös valo katoaa sen mukana.” (Stiglmayr).

1.Kuten Stiglmayr (Sachliches und Sprachliches b. Mak. s. 58) osoittaa, ”Makariuksella” on tämä naiivi käsitys auringon laskusta täysin yhteinen antiikin kirjoittajien kanssa. Kreikkalaiset runoilijat näkevät auringossa, ἥλιος [hēlios], elävän olennon, jumalan, joka nousee aamulla Eosin porteista vuodattamaan tulisäteitään koko maan päälle ja sukeltaa illalla mereen palatakseen idässä sijaitsevaan ihmeelliseen palatsiinsa. Latinalaisella runoilijalla Vergiliuksella on sama ajatus kuin ”Macariuksella”, kun hän kirjoittaa Aen. I, 372 ff:

2.Fil. 2; 1; 2. Kor. 13: 13.

3.1. Kor. 2: 12.

4.Vrt. 2. Piet. 1:4.

 

4.

Jos siis olet luopunut kaikesta maallisesta ja omistautunut sinnikkäästi rukouksillesi, löydät suurta virkistystä tästä työstä, ja pieni ahdistus ja ponnistelu on täynnä suurinta iloa ja lepoa. Sillä jos ruumiinne ja sielunne kulutettaisiin tunneittain koko elämänne ajan tällaisten hyödykkeiden vuoksi, mitä se olisi? Oi Jumalan sanomaton armo! Hän antaa itsensä lahjaksi niille, jotka uskovat, että pienen ajan kuluttua he saavat Jumalan perinnöksi ja että Jumala asuu ihmisen ruumiissa ja että Herra on ottanut ihmisen kunniakkaaksi asuinpaikakseen. Sillä niin kuin Jumala loi taivaan ja maan ihmisen asuinpaikaksi, niin hän loi myös ihmisen ruumiin ja sielun omaksi asuinpaikakseen, asuakseen ja lepäilläkseen ruumiissa kuin omassa talossaan, rakkaan sielunsa kanssa, joka on luotu hänen kuvakseen, kauniina morsiamenaan. ”Minä olen kihlannut teidät”, sanoo apostoli, ‘yhdelle aviomiehelle, antaakseni teidät puhtaana neitsyenä Kristukselle. ’ 1 Ja taas: ‘Me olemme hänen huoneensa. ’2 Niin kuin omistaja säilyttää huolellisesti kaikki tavarat talossaan, niin myös Herra säilyttää ja varjelee hengen taivaalliset rikkaudet talossaan, sielussa ja ruumiissa. Viisaat eivät ole viisaudellaan eivätkä järkevät harkitsevaisuudellaan kyenneet käsittämään sielun ylevää olemusta tai sanomaan, millainen se on. Vain ne [pystyvät siihen], joille Pyhä Henki avaa ymmärryksen ja paljastaa sielun tarkan tuntemuksen. Katsokaa siis ja erottakaa ja tunnistakaa ja kuulkaa niiden (= Jumalan ja sielun) välinen suhde. Hän on Jumala, hän ei ole Jumala. Hän on isäntä, nainen on palvelijatar. Hän on Luoja, nainen on luotu. Hän luoja, nainen luotu. Heidän keskinäisillä luonnoillaan ei ole mitään yhteistä. Mutta äärettömässä, sanomattomassa ja käsittämättömässä rakkaudessaan ja laupeudessaan hän on mielistynyt asumaan tässä järkiperäisessä olennossa ja luodussa, tässä kallisarvoisessa ja hienossa teoksessa, jotta me, kuten Raamattu sanoo, ”olisimme hänen luotujensa esikoisia ”3, [asuisimme] hänen viisaudessaan ja yhteydessään, hänen omassa asuinpaikassaan, hänen omassa puhtaassa morsiamessaan.

1.2. Kor.11:2.

2.Hebr. 3:6.

3.Jaak.1:18.

 

5.

Kun siis näemme, että tällaiset asiat on määrätty, tällaiset lupaukset annettu ja tällainen Jumalan suosio meille suotu, niin älkäämme, lapseni, olko löysäileviä emmekä viivytelkö iankaikkisen elämän saavuttamisessa ja antautumisessa kokonaan Herran mielihyvälle. Rukoilkaamme siis Herraa, että hän jumalallisella voimallaan vapauttaisi meidät häpeällisten intohimojen pimeästä tyrmästä, että hän vahvistaisi oman kuvansa ja kaltaisuutensa ja saisi sen loistamaan, että hän parantaisi ja puhdistaisi sielumme, niin että meitä kunnioitettaisiin ”henkien yhteydellä” ja että ylistettäisiin Isää ja Poikaa ja Pyhää Henkeä aina ja iankaikkisesti. Aamen.

 

  1. Saarna.

1.

Jumala on se, joka tekee ihmeitä pyhiensä kautta.

Kuka sulki taivaan portit? Oliko se Elia vai oliko se Jumala hänessä, joka käski jopa sadetta? Uskon, että taivaan Herra asettui hänen (= Elian) henkeen ja Jumalan sana esti hänen suunsa kautta sateen satamisen maan päälle. Ja taas hän puhui, ja taivaan portit avautuivat ja sade tuli alas 1. Mooses heitti myös sauvan alas, ja siitä tuli käärme. Ja hän puhui uudelleen, ja siitä tuli sauva 2. Ja hän otti uunista tuhkaa ja sirotteli sitä, ja kiehkurat ilmestyivät3. Ja taas hän käski, ja tulivat sääsket ja sammakot4. Olisiko ihmisluonto voinut saada tämän aikaan? Hän käski merta, ja se jakaantui5, jokea, ja se muuttui vereksi6. Mutta ilmeisesti hänen hengessään asui taivaallinen voima, joka teki nämä merkit Mooseksen kautta.

1.3. Kun. 17:1; 18:45 [1. Kun.]; Saarn.48:3 [= Ekklisiastikus = Sirach]; Jaak. 5:17 f.

2.2. Moos. 7: 10.

3.Ibid. [2.Moos. 9:8 ff.

4.Ibid. [2. Moos. 8: 6, 17; Ps. 104: 30 f.]. [Hebr. Ps. 105: 30 f.].

5.2.Moos. 14: 21; Ps. 77: 13; 113: 3 [Hebr.Ps. 78:13; 114: 3]; Hebr.11: 29.

6.2. Moos. 7:20; Ps. 77:44; 104:29 [Hebr.78:44; 105:29].

 

2.

Miten Daavid saattoi taistella sellaista jättiläistä vastaan? Kun hän heitti kiven muukalaista kohti, Jumalan käsi ohjasi kiven Daavidin käden läpi, ja juuri jumalallinen voima tappoi hänet ja antoi hänelle voiton 1. Sillä Daavid, joka oli fyysisesti heikko, ei olisi pystynyt siihen. Kun Joosua, Nuunin poika, tuli Jerikoon, hän piiritti sitä seitsemän päivän ajan, mutta ei pystynyt tekemään mitään omasta luonnostaan (= omin voimin). Jumalan käskystä muurit kuitenkin sortuivat itsestään 2. Ja kun hän tuli lupauksen maahan, Herra sanoi hänelle: ”Mene sotaan. Joosua vastasi: Niin totta kuin Herra elää, en lähde ilman sinua. Ja kuka käski auringon pysähtyä vielä kahdeksi tunniksi taistelun myllerryksen aikana 3, hänen luontonsa vai voima, joka asui hänessä? Kun Mooses taisteli Amalekia vastaan, hän löi Amalekia niin kauan kuin tämä nosti kätensä kohti taivasta, kohti Jumalaa. Mutta kun hän laski kätensä, Amalek sai yliotteen4.

1.1. Kun. 17:49 ff. [1. Sam.]

2.Joos.6.

3.Joos.10: 13 f.

4.2.Moos. 17: 11.

 

3.

Kun kuulet tällaisista tapahtumista, älä anna mielesi harhailla kauas itsestäsi. Ne olivat esimerkkejä ja varjoja todellisista asioista. Sovella siis niitä itseesi. Niin kauan kuin nostat henkesi kädet ja ajatuksesi taivaaseen ja haluat yhdistyä Herran kanssa, saatana alistuu ajatuksillesi. Ja niin kuin Jerikon muurit murtuivat Jumalan voimalla, niin nyt pahuuden muurit, jotka estävät henkeäsi, saatanan kaupunkeja ja vihollisiasi, murtuvat Jumalan voimalla. Niinpä [lain] varjossa Jumalan voima oli jatkuvasti vanhurskaiden kanssa tehden ilmeisiä ihmeitä. Ja jumalallinen armo asui heidän sisällään. Samalla tavoin Henki vaikutti profeetoissa ja hallitsi heidän sieluissaan, niin että he profetoivat ja puhuivat ja julistivat maailmalle suuria asioita, kun se oli tarpeen. Sillä he eivät aina puhuneet, vaan ainoastaan silloin, kun Henki heissä tahtoi. Voima oli kuitenkin aina heissä.

 

4.

Jos Henki oli jo varjossa vuodatettu tällaisessa määrin, kuinka paljon enemmän sitten Uudessa Liitossa, ristillä, Kristuksen tulemuksessa, jossa Henki vuodatettiin huumaavana yltäkylläisyytenä! ”Sillä minä tahdon”, sanotaan, ‘vuodattaa Henkeni kaiken lihan päälle. ’1 Näin sanoi itse Herra: ‘Minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti. ’2”Jokainen, joka etsii, löytää. ”3”Jos te, vaikka olette pahoja, osaatte antaa hyviä lahjoja lapsillenne, kuinka paljon enemmän taivaallinen Isänne antaa Pyhän Hengen niille, jotka pyytävät sitä häneltä? ”4 Ja se, kuten apostoli sanoo, ‘voimalla ja suurella varmuudella’.5 Tämän me saamme etsimällä Pyhää Henkeä. Tämä taas saadaan oikealla maltillisuudella, suurella vaivannäöllä ja vaivannäöllä, kärsivällisyydellä ja rakkaudella häntä kohtaan, harjoittamalla sielun aisteja hyvän ja pahan kautta, kuten mainittu, nimittäin pahuuden juonittelujen ja juonittelujen ja moninaisten hyökkäysten ja vainojen kautta sekä erilaisten armolahjojen ja hengellisen voiman ja voiman moninaisten apujen kautta. Se, joka tuntee pahuuden arvet, jotka tahraavat ”sisäisen ihmisen” intohimojen kautta, mutta ei tunnista itsessään Pyhän ”Totuuden Hengen ‘6 apua, joka auttaa hänen heikkouttaan ja uudistaa sielun ’sydämen riemuun ‘7, vaeltaa päättämättömyydessä, hän ei todellakaan tunnista Jumalan ’armon ja rauhan ‘8 moninaista ’valtakautta”. Toisaalta hän, joka saa apua Herralta ja joka löytyy hengellisessä ilossa ja taivaallisissa armolahjoissa, pettää ja huijaa itseään, jos hän uskoo, ettei hän enää ole synnin alainen. Hän ei nimittäin ota huomioon pahuuden hienovaraista luonnetta eikä ymmärrä, että hän on vain osittain kasvanut kypsymättömyydestä ja saavuttanut täydellisyyden Kristuksessa. Mutta Pyhän ja jumalallisen ”Hengen ‘9 ’avustuksella” usko samalla lisääntyy ja edistyy10 ja kaikki pahojen ajatusten linnoitukset vähitellen ja kokonaan murtuvat11. Siksi jokaisen meistä on tutkittava, onko hän löytänyt aarteen ”tästä saviastian ”12, onko hän pukenut ylleen hengen purppuraisen kaavun, onko hän nähnyt taivaallisen Kuninkaan ja levännyt lähiympäristössään vai vaelteleeko hän edelleen vieraiden talojen sisällä. Sillä sielulla on monta raajaa ja suuri syvyys. Kun synti on kerran löytänyt siihen tiensä, se ottaa haltuunsa kaikki sen raajat ja kaikki sydämen laitumet. Jos ihmisellä sitten on halu [armoon], armo tulee hänen luokseen ja ottaa haltuunsa sielun kaksi jäsentä kerralla. Kokematon henkilö, jota armo vaivaa, luulee nyt, että armo on tullut ja ottanut haltuunsa kaikki sielun jäsenet ja että synti on kitketty. Mutta enemmistö on edelleen synnin hallitsema, vain osa armon hallitsema. Se on petetty eikä tajua sitä. Voisimme antaa teille vielä yksityiskohtaisempia ohjeita vilpittömästä rakkaudestanne13.

1.Joel 2:28; Ap.t. 2:17.

2.Matt. 28:20.

3.Ibid. [Matt. 7:8; Luuk.11:10.

4.Matt. 7:11.

5.1. Tess.1:5.

6.Joh.14:17; 15:26; 16:13; 1. Joh.4:6.

7.Ps 118:111 [Ps 119:111]; Saarn.31: 36 [=Ekklisiastikus = Sirach].

8.Ef.3:2; Room. 1:7; 1. Kor. 1:3; 2. Kor. 1:2; Gal. 1:3; Ef.1:2; Fil. 1:2; Kol.1:2; 1. Tess.1:1 kreikankielisen tekstin mukaan; 2. Tess.1:2; 1. Tim. 1:2; 2. Tim. 1:2; Tiit. 1:4; Filem.3; 1 Piet. 1: 2; Ilm. 1: 4.

9.Fil. 1:19.

10.Vrt. ibid. 1:12.

11.Vrt. 2. Kor. 10:4.

12.2. Kor. 4:7.

13.ἡδιάθεσις τῆς ὑμετέρας εἰλικρινείας [hē diathesis tēs hymeteras eilikrineias], ”aito bysanttilainen kohteliaisuuskaava”, huomauttaa Stiglmayr (Sachl. u. Sprachl. b. Mak. s. 8). Tästä titulaatiosta ”voidaan ainakin todistaa kaksi yksittäistä komponenttia neljänneltä vuosisadalta, mutta kahden abstraktin διάθεσις [diathesis] ja  εἰλικρίνεια [eilikrineia] koostaminen yhdistetyksi kaavaksi lienee jo mahdoton aikaisempien vuosisatojen tavanomaisen etiketin mukaan”.

 

5.

Vain muutamalla sanalla olemme antaneet teille, ymmärtäväisille miehille, ehdotuksen, jotta voisitte toimia sen mukaisesti ja pohtia sanontojen merkitystä ja siten tulla ymmärtäväisiksi Herrassa ja ”lisätä sydämenne yksinkertaisuutta ”1 hänen armossaan ja totuuden voimassa, niin että olisitte lujia pelastuksessanne ja vapaita kaikesta vihollisen pelosta ja petollisuudesta ja olisitte kelvollisia tulemaan löydetyiksi lujana ja voittamattomana Herramme Jeesuksen Kristuksen tuomiopäivänä. Hänelle olkoon kunnia ja voima Isän ja hänen elämää antavan Henkensä kanssa nyt ja aina ja loputtomiin ikuisuuksiin. Aamen.

  • 29: 17 [= 1. Aikakirja]; Viis. 1:1; 2. Kor. 1: 12; Ef.6: 5; Kol.3: 22.