Isien opetuksia

Efraim Syyrialainen Ylpeyden nielemisestä

Ylpeyden nielemisestä

Pyhä Efraim Syyrialainen

Lähde:

Азбука веры  Православная библиотека  преподобный Ефрем Сирин  Творения

https://azbyka.ru/otechnik/Efrem_Sirin/tvorenia/11

Ilman nöyryyttä (alentuvuutta) kaikki urotyöt, kaikki itsehillintä, kaikki nöyryys, kaikki kurittomuus ja kaikki suuri oppineisuus ovat turhia. Sillä niin kuin hyvän alku ja loppu on nöyryys, niin pahan alku ja loppu on ylimielisyys. Ja tämä saastainen henki on juonikas ja moninainen, joten hän tekee kaikkensa vallatakseen kaikki, ja kaikille, jotka kulkevat mitä tahansa tietä, hän laittaa verkon päälle. Viisas saa kiinni viisauden, vahva – voiman, rikas – rikkauden, hyvännäköinen – kauneuden, kaunopuheinen – kaunopuheisuuden, jolla on hyvä ääni – äänen miellyttävyys, taiteilija – taiteen, ihmissusi – ihmissusi. Ja samoin se ei lakkaa kiusaamasta niitä, jotka johtavat hengellistä elämää, ja asettaa verkon maailmasta luopujalle luopumisessa, pidättyväiselle – pidättyväisyydessä, hiljaiselle – hiljaisuudessa, tyylittömälle – tyylittömyydessä, oppineelle – oppimisessa, kunnioitukselle – kunnioituksessa, tietävälle – tiedossa (todellinen tieto on kuitenkin yhdistetty nöyryyteen). Näin yläluokkaisuus yrittää kylvää rikkaruohonsa kaikkiin. Siksi, tietäen tämän intohimon julmuuden (sillä heti kun se juurtuu, se tekee sekä ihmisen että kaiken hänen työnsä hyödyttömäksi), Herra antoi meille keinon sen voittamiseksi – nöyryyden, sanoen: ”Kun teette kaiken, mitä teille on käsketty, sanokaa: orjina emme ole mukana” (Lk.17:10). Miksi siis sekaannumme kevytmielisyyteen ja tuomme sen mieleen? Apostoli sanoo: ’Mutta jos joku luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, hän mielessään imartelee itseään. Kuka tahansa joutukoon kiusatuksi omilla teoillaan, ja silloin hän kehukoon vain itseään eikä häntä itseään” (Gal.6:3-4).

Miksi me huijaamme itseämme niin kuin olisimme jaloja ihmisiä maailmassa, korotamme toisiamme ja nöyryytämme niitä, jotka ovat vaatimattomampia? Tiedämme, että Herran opetuksen mukaan ”kaikki, mikä ihmisissä on korkeaa, on kauhistus Jumalan edessä” (Lk.16:15).

Vai korotammeko me pidättyväisinä itsemme heikompien yläpuolelle? Jälleen apostoli nuhtelee meitä sanoen: ”Älkää ylistäkö tätä taitavaa miestä, vaan Jumala ylistää häntä” (2. Kor. 10:18).

Vai ajattelemmeko me, pääasiassa palveluksessa työskentelevinä, itsestämme korkealle verrattuna niihin, jotka elävät levossa? Jälleen kerran huomaamme, että Herra ylistää Mariaa enemmän, koska ”hyvä osa on valittu” (Lk.10:42).

Vai ylistämmekö me hiljaisten tavoin itseämme enemmän kuin ne, jotka viihdyttävät itseään palvelemalla? Taas huomaamme, kuten Herra opettaa ja sanoo, että ’hän ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä monien puolesta pelastukseksi’ (Mt.20:28). Siksi meidän pitäisi joka tapauksessa juosta pois yltiöpäisyydestä.

Mutta miksi ajattelemme paljon itseämme, koska elämme autiossa ja hiekkaisessa paikassa? Siitä paikasta ei kuitenkaan ole meille mitään hyötyä, jos emme tee työtämme nöyrästi, sillä apostoli sanoo: ”Älkää katsoko näkyvää, vaan näkymätöntä; näkyvä on väliaikaista, mutta näkymätön on ikuinen” (2. Kor. 4:18).

Mutta kerskaammeko me sillä, että elämme kuopassa ja luolassa? Kaikki nämä ovat merkkejä itserakkaudesta ja välinpitämättömyydestä maallisista asioista. Älkää siis antako sen, minkä olette valinneet keinoksi loistaa hyveissä, toimia tekosyynä sille, että lankeatte ylpeyteen. Älkää olko kuin epäviisas seppä, joka ei tunne työtään ja yrittää tehdä puusta kuumaa raudan sijasta. Meidän on siis kaikin voimin pidettävä kiinni nöyryydestä.

Mutta te olette rikas ja pysytte vanhurskauden rajoissa? Ette kuitenkaan ole vielä saavuttaneet Aabrahamin mittaa, joka sanoi: ”Mutta minä olen maata ja tuhkaa” (1. Moos. 18:27).

Mutta onko teille uskottu ihmisten hoito? Ja Mooses otti itselleen kansan huolenpidon. Sen jälkeen, kun Jumala Mooseksen ja Aaronin käden kautta oli lyönyt Egyptin ja kuivattanut Punaisen meren ja kääntänyt israelilaiset ilman märkää (kuivaa) vettä ja vienyt heidät tähän hirvittävään erämaahan, ja he lähestyivät Mooabin rajaa, ja mooabilaiset näkivät kansan joukon, – ”ja Mooab puhui”, kuten kirjoitettu on, ”Midianimin vanhimmille: Nyt tämä joukko syö kaikki ympärillämme olevat, niin kuin härkä syö viljan pellolla.” (4. Moos.22 :4); sillä se tehtiin lueteltavaksi 4. Mooseksen kirjassa. :4); sillä siellä tehtiin kansan luetteleminen, lukuun ottamatta vaimoja, lapsia ja leeviläistä sukukuntaa, ja heidän lukumääränsä oli ”kahdestakymmenestä ikävuodesta ylöspäin, jokainen, joka lähtee sotimaan Israelissa, kuusisataatuhatta ja kolmetuhatta viisisataa viisikymmentä” (4. Moos. 1:45-46). Ja heidän kaikkien ylimpänä johtajana oli Mooses. Ja kun hänestä tuli Jumalan keskustelukumppani ja hän näki Herran kirkkauden, hän ei korottanut sydäntään eikä halveksinut nöyryyttä. Siksi Pyhä Raamattu todistaa: ”Ja mies Mooses oli nöyrempi kuin kaikki ihmiset, joita maan päällä on” (4. Moos. 12:3).

Mutta sinä olet komea ulkonäöltäsi, vahva voimaltasi, kruunattu diadeemilla? Et kuitenkaan ole saavuttanut kuningas Daavidin mittoja, joka sanoi itsestään nöyrästi: ”Mutta minä olen mato, en ihminen” (Ps.21:7).

Mutta onko sinulla tietoa, viisautta ja itsehillintää? Ei ole kuitenkaan vielä saavuttanut kolmen nuoren miehen ja profeetta Danielin mittaa, joista yksi sanoi: ”Sinulle, Herra, totuus, mutta meille kasvojen häpeä, niin kuin tänä päivänä” (Dan.9:7); toiset sanoivat: ”murtuneella sielulla ja nöyrällä hengellä ottakaamme vastaan” (Dan.3:39).

Ja jos vanhurskaat osoittivat itsessään niin paljon nöyryyttä, kuinka nöyriä meidän syntisten pitäisi olla! Sillä kerskailu ja itsestämme paljon ajatteleminen on lihallista viisautta. Ja apostolin sanan mukaan: ”Mutta jos te lihan kautta elätte, teidän on kuoltava, mutta jos te hengen kautta kuolettaa lihalliset teot, te saatte elää” (Room. 8:13). Ja on mahdotonta voittaa intohimoja, jos ei onnistu tässä hyveessä.

Ettekö ole kuulleet, mitä autuas Paavali kärsi jumalisuuden tähden? Sillä kirjeessään korinttilaisille hän kirjoittaa: ”Vaivoissa paljon vaivaa, haavoissa paljon tuskaa…… Juutalaisilta sain viisi kratahtaa (”kratahta” on vanha painomitta, joka vastaa noin 0,5 kilogrammaa eli 500 grammaa)  ja neljä tusinaa, mutta vain yhden: kolme kertaa minua hakattiin kepeillä, kerran minua heitettiin kivillä, kolme kertaa laiva kaatui kanssani, yötä päivää syvyyksissä tein: matkoilla matkalla monta kertaa: vaivaa joissa, vaivaa rosvoista, vaivaa sukulaisista, vaivaa kielistä, vaivaa kaupungeissa, vaivaa erämaissa, vaivaa merillä, vaivaa vääristä veljistä: vaivaa ja riistoa, valvomista monta kertaa, janoa ja janoa, paastoa monta kertaa, talvea ja alastomuutta”, ja edelleen (2. Kor. 2:11). 11 :23-27). Voimmeko mekin uskaltaa tehdä näin? Ja katsokaa, mikä on hänen hyveensä: niin monien vaarojen ja niin monien ansioiden jälkeen hän sanoi nöyrästi: ”Veljet, en ajattele saavuttaneeni!”. (Fil.3:13). Näin Paavali sanoi poistaakseen itseltään korotuksen, koska hän tiesi, millaista vihaa se tuo rakastajilleen.

Mitä on ylimielisyys? Itsensä korottaminen on melkein sama kuin Jumalan moittiminen omilla ansioillaan. Niinpä ihmiselämässä, jos joku antaa lahjan lähimmäiselleen, mutta alkaa korottaa itseään tämän yläpuolelle, hänen suosionsa muuttuu tyhjäksi ja hän tuhoaa lähimmäisensä miellyttävyyden. Siksi tällainen ihminen on halpamainen. Siksi Herra, joka välittää meidän elämästämme ja haluaa tehdä meidät kaukaiseksi tästä vahingollisesta intohimosta, opettaa meitä ja sanoo: ”Kun teette kaiken, mitä teille on käsketty, sanokaa: orjina emme ole mukana” (Lk.17:10). Ja jos emme tee sitä, mitä meille on käsketty, niin meillä ei ole oikeutta kutsua meitä edes ei-sitoviksi (sopimattomiksi) orjiksi, sillä suuri on Herramme, suuret ja vahvat ovat hänen lahjansa.

Mutta teidän rakentumisenne vuoksi, koska Hän opetti meitä paitsi puhumaan nöyrästi, myös olemaan nöyriä, Herra opasti meitä juuri sillä teolla, kun Hän vyöttäytyi pyyhkeeseen ja pesi apostolien jalat. Siksi Hän sanoo: ”Oppikaa minulta, sillä minä olen lempeä ja nöyrä sydämeltäni, niin te löydätte levon sielullenne” (Mt.11:29). Kun kärsit tahtomatta surua, niin kuin ilmaiseksi, niin päättele siitä, että olet tullut urhean ja nöyrän miehen mittoihin.

Mutta minä opin kauhulla, että olet sallinut petollisen ajatuksen tunkeutua sisällesi, joka ehdottaa sinulle sellaista, mikä ei ole sallittua. Ja minä kysyn: ”Ilahdutko sinä näinä päivinä?”. Päinvastoin, hyvin monet ovat vahingoittuneet mielessään tästä ajatuksesta. Kerro itsellesi, kuka olet. Mihin mittoihin olet tullut? Oletko sinä Elia? Oletko tehnyt ihmeitä kuten hän? Sillä hän sulki taivaat rukouksella, ”eikä tuonut sadetta maan päälle kolme kesää ja kuusi kuukautta” (Jaak.5:17), ja taas hänen rukouksestaan taivaat antoivat sadetta, ja taas hänen rukouksestaan hän laski kolme kertaa tulen taivaasta. Mutta oletko sinä hankkinut kaiken uskon? Anna kokeita, tee tunnustekoja ja ihmeitä, herätä rukouksella kuolleita, avaa sokeiden silmät, aja ulos riivaajia, puhdista spitaaliset, paranna rammat, kävele meren päällä kuin kuivalla maalla, muuta vesi viiniksi, ruoki rukouksellasi viidellä leivällä ja kahdella kalalla suuri joukko ihmisiä. Sillä hän, joka sanoi: ”Joka uskoo minuun, se tekee ne teot, jotka minä teen, hänkin tekee ne, ja vielä enemmän kuin nämä hän tekee” (Joh.14:12).

Mutta ehkä joku keskeyttää tämän puheen ja sanoo: ”Jos joku ei siis tee tällaisia jumalallisia tekoja, hänellä ei ole toivoa pelastuksesta?”. Meillä on toivo pelastuksesta, vaikka emme tekisi tällaisia tekoja, jos vain tunnustamme heikkoutemme ja uskonpuutteemme. Heikot tarvitsevat armoa, eivät korottamista. Ja jos tarvitsemme armoa, käyttäkäämme nöyryyttä, jotta voimme vetää Herran armoa puoleemme nöyränä. Sillä kirjoitettu on: ”Sillä nöyryydessämme Herra muistaa meitä … ja pelastaa meidät vihollisistamme” (Ps. 135:23-24). Ja taas: ’Minä nöyrryn, ja hän pelastaa minut’ (Ps. 114:5). Mutta jos tuuleen luottaen ajattelemme paljon itseämme, emme tee muuta kuin heittäydymme kuiluun. Älkää siis antako ylpeyden taudin tunkeutua teihin, jottei vihollinen yhtäkkiä varastaisi teiltä mielenne. Raitistukaa omahyväisyydentunteen yltiöpäisyydestä. Älkää levittäkö verkkoa jalkojenne alle. Puhdista mielesi nöyryydellä tästä tappavasta myrkystä.

Anna sen miehen esimerkin opettaa sinua, joka lakaisee roskat pois talostaan: hän kumartuu lattialle ja puhdistaa sen. Sitä enemmän ja huolellisemmin meidän on kumarruttava ja nöyrryttävä puhdistaaksemme sielumme, jotta emme päästäisi siihen sitä, mikä on Jumalalle vihamielistä. Sillä nöyrässä sielussa asuu Isä, Poika ja Pyhä Henki. On kirjoitettu: ”Mitä on totuuden yhteys vääryyden kanssa?”, on kirjoitettu. Tai mikä on valon yhteys pimeyden kanssa? Mitä on Kristuksen liitto Beliarin kanssa? Tai mikä osa paluu uskottoman kanssa? Tai mitä on Jumalan seurakunnan liittäminen yhteen epäjumalien kanssa?”. Sillä me olemme ”elävän Jumalan seurakunta, niin kuin Jumala sanoo: Minä asun heissä ja olen heidän kaltaisensa, ja minä olen heidän Jumalansa, ja nämä ovat minun kansani.” Tämä on ”elävän Jumalan seurakunta”. Ja minä otan teidät vastaan ja olen teille Isä, ja teistä tulee minulle poikia ja tyttäriä, sanoo Herra, Kaikkivaltias” (2. Kor. 6:14-18). ’Rakkaani, puhdistakaamme itsemme kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta, tehkäämme pyhyyttä Jumalan pelossa’ (2. Kor. 7:1). Kun siis askeettisesti irrottaudut maallisista asioista ja pelastat itsesi kurjan elämän jännityksestä, niin yritä vielä enemmän olla pitämättä yhteyttä ylpeyden saastaisen hengen kanssa, niin että Herra voi ottaa sinut vastaan. Sillä ”jokainen ylpeä mies on saastainen Jumalan edessä” (Sananl.16:5).

Ettekö ajattele tulta, jonka läpi me kuljemme? Kun tämän tulen läpi kuljettuamme olemme puhtaita ja tahrattomia, silloin tiedämme itsestämme, mitä olemme. Sillä ”se päivä … paljastaa jokaisen ihmisen teot” (1. Kor. 3:13), sen mukaan, mitä kirjoitettu on, sillä tuli kiusaa häntä. Rukoilkaamme siis suurella nöyryydellä Herraa pelastamaan meidät tulevasta vihasta ja antamaan sen tempauksen, sillä vanhurskaat ’temmatut’ ovat ’pilvissä Herran tapaamisessa ilmassa’ (1.Tess.4:17), ja se on lempeiden ja nöyrien kanssa taivasten valtakunnan perintö. Sillä kuten kirjoitettu on: ’Autuaita ovat hengeltään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta’ (Mt.5:3), niin voi ylpeitä ja ylhäisiä, sillä heille on valmistettu tulinen uuni. Hän, joka sanoi: ”Käteni voimalla minä luon, ja mieleni (minun) viisaudella minä otan pois kielten rajat, ja niiden voiman minä vangitsen, ja minä järisytän asuttuja kaupunkeja, ja minä teen koko maailmankaikkeuden kuin pesän kädelläni, ja minä otan munat ylös niin kuin ne olisivat jääneet, eikä ole ketään, joka pakenee minua tai puhuu minua vastaan…” (Matt. 5:5). Mutta Herra Sebaot lähettää kunniasi päälle häpeän, ja sinun kunniaasi kohtaan sytytetään palava tuli’ (Jes.10: 13-16). Ja taas: ’Mutta sinä olet sanonut mielessäsi: ’Minä nousen taivaaseen, minä asetan valtaistuimeni taivaan tähtien yläpuolelle, minä istun korkealle vuorelle, korkealle vuorelle, joka on pohjoisessa: Minä nousen pilvien yläpuolelle, minä olen Korkeimman kaltainen.” ”Minä nousen pilvien yläpuolelle, minä olen Korkeimman kaltainen. Nyt sinä laskeudut alas helvettiin ja maan perustuksiin” (Jes.14:13-15).

Paetkaamme siis ylpeyttä, joka on Herralle vihamielinen, vaan rakastakaamme nöyryyttä, jolla kaikki vanhurskaat miellyttivät Herraa. Sillä suuri on nöyryyden lahja; suuri on niiden kunnia, suuri menestys ja suuri kunnia, jotka ovat sen hankkineet. Sen kanssa on katkeamaton virtaus, ja siinä on kaiken täydellinen viisaus. Ylimielisyyden tähden fariseus nöyryytettiin, ja nöyryyden tähden publikaani korotettiin, jonka kanssa Herra myös meille suokoon kaikkien vanhurskaiden katoamattoman osan. Hänelle olkoon kaikki kunnia aina ja iankaikkisesti! Aamen.