Isien opetuksia

Efraim Syyrialainen Sana tuomiosta ja lepyttämisestä

Sana tuomiosta ja lepyttämisestä

Pyhä Efraim Syyrialainen

Lähde:

Азбука веры  Православная библиотека  преподобный Ефрем Сирин  Творения

https://azbyka.ru/otechnik/Efrem_Sirin/tvorenia/9

Tulkaa, kaikki veljet, kuulkaa neuvoa minulta, syntiseltä ja oppimattomalta Efraimilta. Sillä se kauhea ja hirvittävä päivä on jo tullut meidän yllemme, veljeni. Ja me, rakkaat, olemme hajallaan, koska emme halua tulla järkiinsä tässä lyhyessä ajassa ja huolehtia Jumalan lepyttämisestä. Katso, päivät, vuodet ja kuukaudet kuluvat kuin uni ja kuin illan varjo, ja pian tulee Kristuksen pelottava ja suuri tulemus. Sillä se päivä on todellakin kauhea syntisille, jotka eivät ole halunneet tehdä Jumalan tahtoa ja pelastua.

Sen tähden minä pyydän teitä, vilpittömät veljeni, luopukaa maallisista huolista! Sillä kaikki katoaa, kaikki katoaa, eikä mikään muu hyödytä meitä tuona hetkenä kuin ne hyvät teot, jotka meillä on täällä. Sillä jokainen kantaa tekonsa ja sanansa oikeudenmukaisen tuomarin valtaistuimelle. Sydän vapisee, ja sisin muuttuu, kun tulee tekojen paljastus, ajatusten ja puheiden tiukka tarkastelu. Suuri pelko, veljet, suuri vapina, ystävät! Kuka ei vapisisi, kuka ei itkisi, kuka ei vuodattaisi kyyneleitä, koska siellä paljastuu kaikki, mitä kukin meistä on tehnyt salassa ja pimeydessä? Olkaa järkeviä, veljeni, minä sanon teille tämän.

Todistukseksi rakkaudestanne annan teille esimerkin hedelmällisistä puista, jotka aikanaan tuottavat lehtiensä ohella hedelmää itsestään. Puut eivät pue loistoaan ulkoapäin, vaan sisältäpäin; Jumalan käskystä kukin niistä kantaa hedelmää lajinsa mukaisesti. Samalla tavoin tänä kauheana päivänä kaikki ihmisten ruumiit tyhjennetään kaikesta siitä, mitä on tehty hyvää ja pahaa. Ja jokainen tuo hirmuisen Kristuksen valtaistuimelle työnsä hyvänä ja miellyttävänä hedelmänä ja sanansa lehtenä. Pyhimykset tuovat mukanaan kauniita ja hyväkukkaisia hedelmiä; marttyyrit tuovat mukanaan ylistystä kärsivällisyydestä kidutuksessa ja katkeruudessa; askeetit tuovat mukanaan urotekoja, pidättäytymistä, valvomista, rukouksia. Mutta syntiset, pahat ja saastaiset ihmiset tuovat sinne häpeällä, itkulla ja valittamisella ilkeän ja mädän hedelmän – madon, joka ei nuku sammumattomassa tulessa.

Pelottavaa, veljet, on tuomio siellä, sillä ilman todistajia kaikki paljastuu, teot ja sanat, ajatukset ja halut, kun siellä on vielä pimeyksiä ja tuhansia tuhansia arkkienkeleitä ja enkeleitä, kerubeita ja serafeja, vanhurskaita ja pyhiä, profeettoja ja apostoleja.

Miksi emme siis iloitse, rakkaat veljet? Aika on käsillä, päivä on tullut, jolloin kauhea Tuomari valossa tutkii kaikki salaisuutemme. Jos tietäisimme, rakkaat veljet, mikä meitä odottaa, itkisimme lakkaamatta yötä päivää ja rukoilisimme Jumalaa vapauttamaan meidät tästä häpeästä ja ikuisesta pimeydestä. Sillä synnintekijän suu tuomion edessä on tukittu, koko luomakunta vapisee, pyhien enkelien rivit vapisevat tämän Hänen tulemisensa kirkkauden edessä. Mitä me sanomme Hänelle tuomiopäivänä, jos vietämme tämän ajan laiminlyönnissä, veljet? Sillä Hän on pitkämielinen ja vetää meidät kaikki valtakuntaansa. Mutta hän vaatii meiltä tiliä laiminlyönneistämme tämän lyhyen ajanjakson aikana; hän sanoo meille: ”Teidän tähtenne minä ruumiillistuin, teidän tähtenne minä vaelsin näkyvästi maan päällä, teidän tähtenne minut lyötiin, teidän tähtenne minut surmattiin, teidän tähtenne minut ristiinnaulittiin, minut nostettiin puuhun, teidän tähtenne, jotka olette maallista alkuperää, minut ruokittiin rasvalla, jotta tekisin teidät pyhiksi ja taivaallisiksi. Olen antanut teille valtakuntani, olen kutsunut teidät kaikki veljikseni, olen tuonut teidät lahjaksi Isän luo, olen antanut teille Hengen. Mitä en olisi voinut tehdä enempää kuin kaikki nämä asiat, enkä olisi tehnyt niitä teidän pelastamiseksenne? En halua pakottaa tahtoanne, jottei pelastuksesta tulisi teille välttämättömyys. Kertokaa minulle, te syntiset ja luonnostanne kuolevaiset, mitä olette kestäneet minun, Herrani, tähden, joka olen kärsinyt teidän puolestanne?” Täällä on siis valmisteltu valtakuntaa ja elämää, lepoa ja iloa, mutta myös iankaikkista kidutusta tuonpuoleisessa pimeydessä. Menkää minne haluatte, sillä kaikki on ilmaista.

Tulkaa yhteen, kumartakaamme häntä kaikki ja itkekäämme Herran edessä, joka meidät loi, sanoen: ”Kaiken tämän, oi Herra, Sinä olet kestänyt meidän puolestamme, mutta me, syntiset, synnittömät, armottomat, olemme unohtaneet suuren laupeutesi”. Mitä syntisten suku maksaa Sinulle, käsittämättömälle, hyvälle ja laupiaalle Jumalalle? Sinä, joka valistit koko maailmankaikkeuden armolla, Sinä, joka valaisit sokeana syntyneen miehen silmät, valaise myös meidän sydämemme silmät, että me rakastaisimme Sinua, Herra, ja tekisimme aina rakkaudella Sinun tahtosi.

Tässä on kauhean veresi malja, täynnä valoa ja elämää! Anna meille ymmärrystä ja valaistusta, jotta voimme lähestyä sitä rakkaudella ja uskon pyhyydellä ja jotta se olisi syntiemme anteeksiantamiseksi eikä tuomioksi. Sillä jokainen, joka tulee jumalallisiin salaisuuksiin arvottomalla sielulla, tuomitsee itsensä, koska hän ei ole puhdistanut itseään ottaakseen Kuninkaan vastaan hääsaliinsa. Sielumme on kuolemattoman Sulhasen pyhä morsian. Avioliitto täyttyy, kun pyhä sielu maistaa ja juo jumalalliset salaisuudet. Ole siis tarkkana itsestäsi, jotta vihkihuone säilyisi tahrattomana, ja pyri ottamaan vastaan taivaallinen Sulhanen, Kristus Kuningas, jotta Hän saapumispäivänään asettuisi Isänsä luona asumaan sinun kanssasi; pyri ansaitsemaan itsellesi ylistys pyhien arkkienkelien edessä ja astumaan paratiisiin suurella kirkkaudella ja ilolla. Sillä mitä muuta Jumala vaatii sinulta, veli, kuin pelastustasi? Mutta jos et välitä pelastuksestasi, et vaella Jumalan suorilla poluilla etkä halua täyttää Hänen käskyjään, niin sinä tapat itsesi ja heität itsesi ulos taivaallisesta palatsista. Pyhä Jumala, ainoa synnitön, ei säästellyt ainokaistaan sinun tähtesi, mutta sinä, onnettomuus, et armahda itseäsi. Sen tähden, sinä nöyrä, raitistu hieman unestasi! Avaa suusi, kutsu Häntä. Rukoile usein, vuodata kyyneleitä lakkaamatta, pakene laiskuutta, rakasta sävyisyyttä, kaipaa maltillisuutta, harjoittele hiljaisuutta, opettele psalmimusiikkia. Rakasta Jumalaa koko sielustasi, niin kuin Hän on rakastanut sinua; tule Jumalan temppeliksi. Ja korkein Jumala asuu teissä, sillä sielu, jossa on Jumala, on tehty Jumalan pyhäksi ja puhtaaksi temppeliksi. Sillä kun Herra asuu sielussa, taivaan enkelit iloitsevat siitä ja pyrkivät suosimaan sitä, koska siitä on tehty sen Mestarin temppeli.

Autuas on se ihminen, joka rakastaa Sinua koko sielustaan ja vihaa maailmaa ja kaikkea, mitä siinä on, saadakseen Sinut yksin, kaikkipyhän Mestarin, kauniin helmen, elämän aarteen. Jos joku niin vilpittömästi rakastaa Jumalaa, hänen ajatuksensa ei koskaan ole maan päällä, vaan se on jatkuvasti vuorella (korkeuksissa), jossa on se, mitä hän on rakastanut ja kaipaa omistaa. Siellä hän tuntee suloisuutta, siellä hän on valaistunut, siellä hän on aina kyllästynyt Jumalan suloisuuteen ja rakkauteen. Kuka pystyy puhumaan Jumalan rakkauden suloisuudesta arvokkaasti? Apostoli Paavali, joka maistoi sitä ja kyllästyi siihen, huutaa ja sanoo: ”Ei kuolema, ei elämä, eivät enkelit, eivät ruhtinaat eikä voimat alla…, ei vuoren korkeus”, ”ei laakson syvyys”, ”eikä mikään muukaan luotu voi erottaa Jumalan rakkaudesta” sielua, joka maistoi sen makeutta (Room. 8:38-39). Jumalanrakkaus on kuolematon tuli, joka nousee maasta ja vihaa maallisia asioita. Ja pyhät marttyyrit, jotka maistoivat sitä ja kyllästyivät siihen, opettavat meille, että Jumalan rakkaus on hellävarainen side, mutta mikään kaksiteräinen miekka ei voi sitä leikata. Kiduttajat leikkasivat pyhien jäseniä, mutta he eivät voineet leikata heidän rakkauttaan. Voi, kuinka hellä ovatkaan Jumalan rakkauden siteet! Eikä miekka leikannut sitä, eikä tuli sammuttanut sitä, eikä kuilu, eivätkä muut siteet ja vitsaukset upottaneet sitä. Kuka ei siis ihmettelisi tai kuka ei kaipaisi sellaista rakkautta? Sillä Jumala on antanut tämän rakkauden kirkolleen, jotta se olisi aina samalla rakkaudella kaunistettu. Se on tehty Jumalan pantiksi sielussa; se on pylväs ja vahvistus pyhässä sielussa. Sama rakkaus toi ainosyntyisen Pojan alas luoksemme. Sama rakkaus hylkäsi paratiisin; sama rakkaus sitoi taivaanvahvuuden; sama rakkaus teki sielusta kuolemattoman Sulhasen morsiamen, jotta se peilin tavoin heijastaisi itsessään Hänen loistoaan. Tämän rakkauden kautta intohimoton ja puhdas Sulhanen kärsi. Ja jos sielu on ilman rakkautta, Taivaallinen Mestari ei suosi sitä. Mutta Jumala ei koskaan halua pakottaa sielun tahtoa, joten Hän on kerta kaikkiaan antanut sille vapauden elää haluamaansa elämää. Kuka siis kykenee, kenellä on voimaa ylistää ja veisata ylistystä Vapahtaja Jumalalle siitä lahjasta, jonka me kaikki olemme saaneet Hänen armostaan? Kunniaa ja ylistystä Hänen hyvyydelleen!

Kuulkaa, veljet, erinomainen neuvo minun alhaisuudestani. Pyrkikäämme aina, niin kauan kuin meillä on aikaa, elämään puhtaasti ja Jumalan arvoisina, jotta Pyhä Henki asuisi meissä ja Jumalan rakkaus lisääntyisi meissä, jotta voimme kaikkina aikoina tehdä Jumalan tahdon. Älkäämme, veljet, huolehtiko mistään muusta kuin yhdestä asiasta – siitä, miten sielumme voidaan löytää valossa. Älkäämme sitoko sitä millään maallisilla asioilla ja omaisuudella, vaan kaunistakaamme sitä paastolla, rukouksilla, valvomisilla ja kyynelillä, jotta sielu löytäisi jonkinlaista rohkeutta kauhean Tuomarin valtaistuimen edessä, kun jokainen sielu seisoo pelolla, kun valittujen ja syntisten erottaminen tapahtuu, kun ”lampaat” ovat ”oikealla puolella” ja ”vuohet kädessä”.

Olkaa vakuuttuneita, veljet, että Herran tulemus on lähellä, jotta hän palkitsisi jokaisen tekojensa mukaan, lepuuttaisi pyhiään ja valittujaan iankaikkisessa valkeudessa ja rankaisisi syntisiä, jotka ovat ylikorostaneet häntä. Autuas on se, joka löytää rohkeutta tällä hetkellä ja kuulee äänen: ’Tulkaa, te Isäni siunatut, kaikki te valitut, perikää minun valtakuntani’. Silloin jokainen, nähdessään itsensä valossa, tutkii itseään ja pohtii ja sanoo: ”Olenko se jo minä?”. Ja miten minä, kelvoton kuin olen, olen ilmestynyt tänne?’. Enkelit tulevat suurella ilolla ylistämään pyhiä ja kertovat heille heidän elämästään, uroteoistaan, pidättyväisyydestään, valvomisistaan ja rukouksistaan, mielivaltaisesta köyhyydestään, täydellisestä häikäilemättömyydestään, kärsivällisyydestään janossa, lujuudestaan ahneudessa (nälässä), jatkuvasta pysymisestään rukouksissa, ilostaan alastomuudessa täydellisen Kristusta kohtaan tuntemansa rakkauden tähden – kaikesta tästä suurella ilolla kertovat vanhurskaat. Ja vanhurskaat sanovat heille vastatessaan: ”Emme ole tehneet yhtään ainoaa päivää maan päällä yhtään ainoaa hyvää tekoa. Mutta enkelit muistuttavat heitä jälleen paikasta ja ajasta ja ihmetellen itseään ylistävät Jumalaa, kun he näkevät, että pyhien ruumiit taivaassa loistavat valoa kirkkaammin, koska he ovat kärsineet mielivaltaisia ahdistuksia maan päällä. Sillä he löysivät aarteen, joka oli kätketty maaseudulle, ja myytyään kaiken, mitä heillä oli maan päällä, he hankkivat sen, ja kärsivällisyydellä he kätkivät (säilyttivät) mukanaan kauniin helmen ja tahrattoman vaatteen. Veljet, taidon työ ei ole suuri, mutta lepo on suuri. Pidättäytymisen uroteko on lyhyt, mutta lepo siitä makeuden paratiisissa jatkuu iankaikkisten aikojen loppuun.

Jos joku on itsessään tietoinen siitä, että hän on tehnyt syntiä Jumalan edessä, heikentänyt aikomustaan ja tehnyt syntiä mielivaltaisesti, niin vuodattakoon hän, niin kauan kuin on aikaa, ahkerasti kyyneleitä ja itkeköön lakkaamatta, jotta hän kyynelten kautta saisi armon sydämeensä. Hankkikoon hän itselleen katumuksen ja pesköön ruumiinsa kyynelillä ja huokauksilla. Veljet, suuri on kyynelten voima; kyyneleet voivat tehdä paljon, kun se, joka rukoilee Jumalaa kuin peilissä, heijastaa häntä sydämessään.

Rakkaat ystävät, haluan kuvata teille kyynelten voimaa. Anna sai rukoilemalla profeetta Samuelin, haltioitumisen (sovituksen) ja ylistyksen sydämeensä. Synnillinen vaimo Simonin talossa, joka itki ja pesi Herran pyhät jalat kyynelillään, sai häneltä syntiensä anteeksiantamuksen. Nöyryys, veljet, on sielun parannus; se saa meille syntien anteeksiantamuksen; nöyryys, veljet, asettaa ainosyntyisen Pojan meihin, kun kaipaamme Häntä. Nöyryys, veljet, vetää Pyhän Hengen sieluun. Voitte olla varmoja, veljet, että maan päällä ei ole mitään makeampaa iloa kuin se, joka tulee katumuksesta. Veljet, oletteko kokeneet kyynelten voiman? Onko kukaan teistä kokenut kyynelten iloa Jumalan tähden? Jos joku teistä, koettuaan sen ja ilahtuessaan siitä, ahkeran rukouksen aikana kohosi maan yläpuolelle, niin sillä hetkellä hän oli kokonaan poissa ruumiistaan, poissa koko tästä aikakaudesta, eikä enää maan päällä. Sellainen keskustelee Jumalan kanssa ja on valaistunut Kristuksessa.

Suuri ihme, veljet: sormimies keskustelee Jumalan kanssa rukouksessaan! Pyhät ja puhtaat kyyneleet Jumalalle pesevät aina sielun synneistä ja puhdistavat sen vääryyksistä. Kyyneleet Jumalalle antavat aina rohkeutta Jumalan edessä. Epäpuhtaat ajatukset eivät voi lähestyä sielua, jolla on ikuinen sovitus Jumalalle. Mikä siis on sen suloisuutta korkeampaa? Mikä vastaa tätä autuutta, kun sielu, rukoillen Jumalaa, heijastaa itseään itsessään kuin peilistä? Kun sielu, rakkaat veljet, kaipaa Jumalaa, silloin se rukouksessaan katselee Häntä lakkaamatta ja ajattelee Häntä yötä päivää. Nöyryys on ehtymätön aarre; sielu, jolla on nöyryyttä, joka ei kestä vain yhtä päivää, vaan koko loppuelämänsä ajan, iloitsee yötä päivää ilmaisemattomalla ilolla. Nöyryys on puhdas lähde, joka kastelee sielun hedelmälliset istutukset. Hedelmällisillä istutuksilla tarkoitan hyveitä ja ansioita, joita kastellaan aina kyynelillä ja rukouksilla. Istuttakaa sieluunne jatkuvasti näitä hedelmällisiä ja kukkivia kasveja ja kastelkaa niitä myös rukouksessa kyynelillä. Kyynelillä ja rukouksilla kastellut istutukset kantavat hyvin kukkivia hedelmiä. Hyödyllisiä sielulle ja valituille tulevat olemaan kauniit istutuksesi, veli. Se, joka rukoilee kyynelillä, että niiden kastelemat asiat kasvaisivat, tuottaa joka päivä uutta hedelmää.

Älä jäljittele miestä, joka on veltto ja syntinen, joka päivittäin puhuu eikä koskaan tee, joka on laiska käskyissä, jolla ei ole puhdasta rukousta ja anomista, joka tietää itsestään, että hän on aina syntinen, ja joka jatkuvasti pelkää rangaistusta, jolla ei ole minkäänlaista anteeksipyyntöä velttoilunsa synneistä.

Sen tähden pyydän teitä, kunnianarvoiset veljeni, jotka pelkäätte Jumalaa ja teette aina sitä, mikä on hänelle mieluisaa, rukoilkaa häntä puolestani, kurja, että hänen armonsa laskeutuisi rukoustenne kautta minun päälleni, jotta sieluni pelastuisi sillä kauhealla ja suurella hetkellä, jolloin Kristus tulee palkitsemaan jokaisen tekojensa mukaan.

Kunnia yhdelle, kuolemattomalle, pyhälle, puhtaalle ja peljättävälle, hyvälle ja armolliselle Jumalalle, joka armostaan on liikuttanut kielemme laulamaan suloisesti tuomion, rakkauden ja sovituksen sanoja, rakentamaan sielua, valaisemaan sydäntä ja hyödyttämään mieltä, niin että jokainen sielu, toistaessaan tätä suloista laulua ja iloitsemalla siitä, vetäytyisi ikuiseen elämään. Aamen.