Efraim Syyrialainen Sana hyveistä ja paheista
Sana hyveistä ja paheista
Pyhä Efraim Syyrialainen
Lähde:
Азбука веры Православная библиотека преподобный Ефрем Сирин Творения
https://azbyka.ru/otechnik/Efrem_Sirin/tvorenia/6
Ylistän teidän elämäänne, rakkaat kristityt, koska se on täynnä hyvää rohkeutta, mutta oma elämäni on autio, koska minulla ei ole tarvetta mihinkään. Kehun teitä, rakkaat, oikealla elämällänne olette tehneet itsenne Jumalalle ja enkeleille mieluisiksi. Mutta kuka suree minua, joka olen turhamaisuudellani ärsyttänyt Jumalaa? Siunattuja olette te, jotka siveellisen käytöksenne ja suunnattoman rakkautenne vuoksi peritte paratiisin. Ihmettelen teitä, jotka ette sielunne tähden olleet laiskoja tekemään niin pitkää matkaa. Vielä enemmän ihmettelen sitä, että olette tulleet arvottoman ja synneistään tuomitun miehen luo ja vaaditte häneltä sanaa hyödystä. Se on todella hämmästyttävää: kylläiset ovat tulleet sen luo, joka näkee nälkää; Hengen kasteella kostutetut ovat tulleet sen luo, joka on janoinen; ne, joilla on hyveiden makeutta, ovat tulleet sen luo, joka on täynnä syntistä katkeruutta; rikkaat köyhien luo; viisaat tietämättömien luo; puhtaat saastuneiden luo; tervejärkiset sen luo, jolla on heikko omatunto; ne, jotka miellyttävät Jumalaa, sen luo, joka ärsyttää häntä; vapaat vangittujen luo; säästäväiset huolimattomien luo! Te olette hyveidenne vuoksi ihailun arvoisia, mutta minä, vailla viisautta, olen niissä köyhä. Te, jotka olette itsehillinnällä koristellut, olette Jumalalle mieluisia, mutta minä, huolimaton, olen altis tuomiolle. Teistä on hyvillä teoillanne ja kiitettävällä siveydellänne tullut ”Kristuksen tuoksu” (2. Kor. 2:15), mutta minusta on tullut hemmotteluni ja laiskuuteni vuoksi haju. Siksi on todella ihmeellistä, että niin monia etuja omaavana olet tullut minun luokseni, josta ei voi olla mitään hyötyä itsellesi.
Ja viisaasti te, Kristuksen rakastajat, olette aikoneet olla hemmotteluni tukena, tehdä laiskan sieluni säästäväiseksi, olla huolimattomuuteni tukena ja vahvistuksena, koska teillä itsellänne, täydellisinä, ei ole mitään puutetta.
Mutta koska te nöyryyden ajamina vaaditte minulta, arvottomalta mieheltä, sanaa hyväkseni ja koska haluten moittia elämääni käskette minua tekemään sen itse, jotta saisin kuuliaisuuden hedelmän, minä sanon sanan, mutta sanon sen häpeillen. Sillä jos alan antaa teille neuvoja, tuomitsen itseni. Ja jos alan moittia muita, syytän itseäni. Silloin Vapahtajan sana oikeutetusti sanotaan minulle: ”Jos parannat, paranna itsesi” (Lk.4:23).
Mutta koska sama kaikkien Herra ja Vapahtaja sanoi: ’kaikki, mitä teille tehdään’, tehkää, tehkää: ”heidän tekojensa mukaan älä tee” (Mf.23:3), niin, vaikka olen saastainen, kykenen kuitenkin antamaan oikeita neuvoja, siksi, kääntäessäni katseeni tähän enkelielämään, suosin sen kaikkia etuja. Ja kukapa ei olisi mielissään siitä, joka elää oikein ja kunniallisesti ja käyttäytyy siveästi, koska hänelle on valmisteltu äärettömiä ja mittaamattomia etuja? Ja kukapa ei itkisi sitä, joka elää huolimattomasti, sillä hänen kurjien tekojensa vuoksi hän on taivaallisen valtakunnan ulkopuolella, ja hänen huolimattomuutensa vuoksi hänet heitetään ulos vihkihuoneesta? (Matt. 25:11).
Jumalan pelosta
Autuas on se ihminen, jossa on Jumalan pelko. Hän on selvästi myös Pyhän Hengen mieleen. ’Autuas se mies, joka pelkää Herraa’ (Ps. 3:1). Hän, joka pelkää Herraa, on todella kaikkien vihollisen juonien yläpuolella ja on välttynyt kaikilta vihollisen juonilta. Hän, jolla on Herran pelko, on mukavasti pelastettu pahansuovan vihollisen juonilta. Vihollinen ei saa häntä kiinni missään, koska hän ei salli lihallisia nautintoja pelosta. Se, joka pelkää, ei kelluta mieltään sinne ja tänne, koska hän odottaa Mestariaan, jotta Hän ei tulisi ’yllättäen, löytäisi’ hänet laiskaksi ja ’lisäisi hänen polkkaansa’ (Mk.13:36. Mf.24:51). Jossa on Jumalan pelko, se ei ole huolimaton, sillä hän on aina raitis. Se, joka pelkää, ei nuku mittaamatta, sillä hän on hereillä ja odottaa Herransa tuloa. Se, joka pelkää, ei pysy välinpitämättömänä, jottei hän ärsyttäisi Herraansa. Hän, joka pelkää, ei ole laiska, sillä hän huolehtii aina omaisuudestaan tuomion pelossa. Hän, joka pelkää, suosii aina sitä, mikä miellyttää hänen Herraansa, ja valmistelee sitä, jotta Herra tullessaan voi antaa hänelle kiitosta monista asioista. Näin Herran pelko on niille, jotka ovat sen hankkineet, monien suosionosoitusten syy!
Pelottomuudesta
Se, jolla ei ole Jumalan pelkoa sisällään, on avoin paholaisen hyökkäyksille. Se, jolla ei ole Jumalan pelkoa sisällään, leijuu mielessään ja on välinpitämätön hyvää kohtaan, nukkuu kohtuuttomasti eikä välitä teoistaan; hän on nautinnonhalun astia, hemmottelee itseään kaikella, mikä häntä miellyttää, koska hän ei pelkää Herran tulemista; hän kerskailee intohimoillaan, rakastaa lepoa, pakenee kurjuutta, inhoaa nöyryyttä, rakastaa ylpeyttä. Lopulta hänen Herransa tulee ja huomaa hänet harjoittamassa hänelle epämieluisia harrastuksia, ”ja nostaa hänen polveltaan” ja luovuttaa hänet ikuiseen pimeyteen. Kuka ei tunnistaisi sellaista miestä katuvaksi?
Rakkaudesta
Autuas on se ihminen, jossa on Jumalan rakkaus, sillä hän kantaa Jumalaa itsessään. ’Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa’ (1Joh.4:16). Jossa rakkaus on, se on yhdessä Jumalan kanssa yli kaiken. Jossa rakkaus on, hän ei pelkää, sillä ’rakkaus karkottaa pelon’ (1Joh.4:18). Jossa rakkaus on, hän ei koskaan inhoa ketään, ei pientä eikä suurta, ei kunniakasta eikä häpeällistä, ei köyhää eikä rikasta; päinvastoin, hän itse on kaikille roska (roska); ’hän peittää kaiken…. kaikki kestää’ (1.Kor.13:7). Jossa on rakkaus, hän ei korota itseään kenenkään edessä, ei pilkkaa, ei puhu ketään vastaan ja kääntää pois kuulon puhujilta. Jossa on rakkaus, se ei kulje imartelussa, se ei kompastu itse eikä kompastu veljensä jalkoihin. Jossa rakkaus ei kilpaile, ei kadehdi, ei katso vihamielisin silmin, ei iloitse toisten lankeamisesta, ei mustamaalaa langennutta, vaan tuntee myötätuntoa häntä kohtaan ja ottaa osaa häneen, ei halveksi hädässä olevaa veljeä, vaan rukoilee ja on valmis kuolemaan hänen puolestaan. Se, jolla on rakkautta, täyttää Jumalan tahdon, hän on Jumalan opetuslapsi. Sillä hyvä Herramme itse sanoi: ”Siitä te kaikki tiedätte, että te olette minun opetuslapsiani…, että te rakastatte toisianne” (Joh.13:35, 34). Se, jolla on rakkautta, ei koskaan omaksu mitään itselleen, ei koskaan sano: ”Tämä on minun”, vaan tarjoaa kaiken, mitä hänellä on, kaikille yhteiseen käyttöön. Jossa rakkaus on rakkautta, hän ei pidä ketään vieraana, vaan kaikki ovat hänen omiaan. Jossa rakkaus on rakkautta, hän ’ei ärsyynny…. ei ole ylpeä’, ei syty vihasta, ei iloitse vääryydestä, ei siristä valheesta, ei pidä ketään vihollisenaan, paitsi paholaista yksin. Hänessä on rakkaus, hän ’hylkää kaiken…. armollinen… pitkämielinen’ (1. Kor. 13:4-7). Siksi autuas on se, joka on hankkinut rakkauden ja sen myötä siirtynyt Jumalan luo, sillä Jumala tuntee omansa ja ottaa hänet syliinsä. Rakkauden työläinen tulee olemaan enkelien asuinkumppani ja hallitsee Kristuksen kanssa. Rakkaudesta Jumala Sana tuli myös alas maan päälle. Rakkaus avaa meille taivaan, ja kaikille näytetään pääsy taivaaseen. Rakkauden kautta me, jotka olimme hänen vihollisiaan, sovitetaan Jumalan kanssa. Siksi sanomme oikeutetusti, että ”Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa.
Niistä, joilla ei ole rakkautta itsessään
Se, joka on kaukana rakkaudesta, on paha ja kurja. Hän viettää päivänsä unenomaisessa hourailussa. Ja kukapa ei itkisi sitä ihmistä, joka on kaukana Jumalasta, joka on vailla valoa ja elää pimeydessä? Sillä minä sanon teille, veljet, että jokainen, jolla ei ole Kristuksen rakkautta sisällään, on Kristuksen vihollinen. Hän, joka sanoi, että ”joka vihaa veljeään, on ihmisten murhaaja” (1. Joh.3:15), ”ja vaeltaa pimeydessä” (1. Joh.2:11) ja on sopivasti kiinni jokaisessa synnissä, ei valehtele. Jossa ei ole rakkautta, se ärsyyntyy pian, tulee pian vihaiseksi, raivostuu pian vihasta. Se, jolla ei ole rakkautta, iloitsee toisten vääryyksistä, ei armahda sitä, joka kaatuu, ei ojenna käsiään sille, joka makaa maassa, ei anna neuvoa sille, joka on kukistettu, ei tue sitä, joka horjuu. Jossa ei ole rakkautta, se on mielen sokaisema, se on paholaisen ystävä, se on kaiken petoksen keksijä, se on riitojen kasvattaja, se on pahansuovien ystävä, se on korvien keskustelija, loukkaantuneiden neuvonantaja, kateellisten neuvonantaja, ylpeyden työläinen, ylimielisyyden astia. Sanalla sanoen, se, joka ei ole hankkinut rakkautta, on vastustajan väline, vaeltaa kaikilla poluilla eikä tiedä kulkevansa pimeydessä.
Pitkämielisyydestä
Todella autuas on se ihminen, joka on hankkinut pitkämielisyyden, sillä Pyhä Raamattu ylistää häntä sanoen: ”Pitkäjänteinen on mies, jolla on pitkämielinen mieli” (Sananl.14:29). Ja mikä on tätä hyödyllisempää? Se, joka kestää pitkään, on aina ilossa, hilpeydessä ja riemussa, koska hän luottaa Herraan. Se, joka kestää pitkämielisyyttä, on kaukana vihasta, koska hän kestää kaiken. Se, joka kestää pitkämielisyyttä, ei syty nopeasti vihasta, ei turvaudu solvauksiin, ei liiku helposti tyhjänpäiväisistä puheista; jos häntä loukataan, hän ei sure; hän ei vastusta niitä, jotka vastustavat; hän on luja kaikissa asioissa; ei lankea pian petokseen, ei ole taipuvainen ärtymykseen, suruissa iloitsee, tottuu jokaiseen hyvään tekoon; ihmisiä, kaikkia tyytymättömiä, kaikessa miellyttää; kun häntä käsketään, ei vastusta; kun häntä nuhdellaan, ei rypistä kasvojaan; joka tapauksessa löytää itselleen parannuksen kärsivällisyydestä.
Mitä siitä, joka ei ole pitkämielinen, on sanottava
Se, jolla ei ole pitkämielisyyttä, on kaukana kärsivällisyydestä, sillä se, jolla ei ole pitkämielisyyttä, joutuu helposti harhaan, on valmis ärsyyntymään, kiihtyy pian ja aloittaa riidan; jos häntä loukataan, hän loukkaa itseään; jos häntä loukataan, hän vastaa loukkaukseen samalla; hän riitelee asioista, jotka eivät palvele mitään; hänen tekonsa ja työnsä painavat kuin lehdet tuulessa; hän on epävarma sanoissaan, hän hyppää nopeasti yhdestä asiasta toiseen. Se, jolla ei ole kärsivällisyyttä, on kaukana siitä, että hän olisi luja, sillä hän muuttuu pian. Hän ei ole hankkinut hienotunteisuutta, ystävystyy ilkeiden kanssa, viettää aikaa pahansuopaisten kanssa, auttaa rikollista, ei kätke salaisuuksia, jokainen sana on valmis tulemaan julki. Ja mikä on tätä valitettavampaa?
Kärsivällisyydestä
Autuas se, veljet, joka on hankkinut kärsivällisyyden, sillä kärsivällisyydessä on luottamus; ”mutta luottamusta ei häpäistä” (Room. 5:5). Todella siunattu ja kolminkertaisesti siunattu on se, josta löytyy kärsivällisyyttä. ’Mutta joka kestää loppuun asti, se pelastuu’ (Matt.10:22). Ja mikä on tätä lupausta parempaa? ’Siunattu on Herra niille, jotka häntä kestävät’ (Nahum.1:7). Mikä on kärsivällisyyden arvo, tiedättekö sen, veljet? Vai pitääkö minun löytää siitä sana varmuudeksenne? Kärsivällisyyttä ei ole olemassa yksinään, vaan sitä tarvitaan monissa hyveissä. Se, joka on kärsivällinen, saavuttaa kaikki hyveet. Hän iloitsee kärsimyksistä, hän osoittautuu tarpeissa taitavaksi, hän iloitsee kiusauksista. Hän on valmis kuuliaisuuteen, häntä koristaa pitkämielisyys, hän on täynnä rakkautta. Rikkomuksista hän siunaa, riidoissa hän pitää rauhan, hiljaisuudessa hän on rohkea, psalmimusiikissa hän ei ole laiska, hän on valmis paastoamaan, rukouksissa hän on kärsivällinen, teoissa hän on anteeksiantamaton, vastauksissa hän on suoraselkäinen, tehtävien oikaisussa hän on kuuliainen, elämässä hän on huolellinen, palveluksissa hän on ystävällinen, hoidossa hän on viehättävä, asuntolassa veljeskunnan kanssa hän on miellyttävä, kokouksissa hän on suloinen, valvomisissa hän ei ole synkkä, vieraiden hoidossa hän on ahkera, sairaiden hoidossa hän on tarkkaavainen; ensimmäinen auttaja vaikeuksissa, raitis ajatuksissa, hyvä kaikissa asioissa. Se, joka on hankkinut kärsivällisyyden, on hankkinut toivon. Sillä hän on koristeltu kaikilla hyvillä teoilla. Sen tähden hän rohkeasti huutaa Herralle sanoen: ”Minä olen kärsivällisesti kestänyt Herraa, ja minua kuunnellaan” (Ps. 39:2).
Siitä, jolla ei ole itsessään kärsivällisyyttä
Paha ja säälittävä on se, joka ei ole hankkinut kärsivällisyyttä. Sellaiselle jumalallinen Raamattu uhkaa murhetta. ”Voi niitä, jotka menettävät kärsivällisyytensä” (Sir 2:14). Ja todellakin, voi sitä, jossa ei ole kärsivällisyyttä. Häntä tuulee kuin lehtiä, hän ei kestä loukkauksia, hän sortuu huolimattomuuteen ahdistuksissa. Hän joutuu helposti riitoihin. Kun vaaditaan kärsivällisyyttä, hän mutisee. Kun häneltä vaaditaan kuuliaisuutta, hän on salamyhkäinen. Rukouksissa hän on laiska, valvomisissa rento, paastoamisessa synkkä, pidättäytymisessä huolimaton, vastauksissa hidas, liikeasioissa virheellinen, petollisuudessa vastustamaton, ammateissa mielivaltainen, riidoissa rohkea, hiljaisuudessa voimaton. Hyväksymisen arvoisille ihmisille hän on vastustaja, ja niille, jotka ovat erinomaisia, hän on kilpailija. Se, jolla ei ole kärsivällisyyttä, joutuu kärsimään monia tappioita eikä kykene tulemaan hyveelliseksi. Sillä ”kärsivällisyydellä kulkekoot edessämme oleva sulka”, sanoo apostoli (Hepr. 12:1). Jossa ei ole kärsivällisyyttä, se on kaiken toivon vieras. Sen tähden, jokainen, joka minun laillani on kärsimätön, pyydän teitä hankkimaan kärsivällisyyttä, jotta voitte pelastua.
Siitä, että ei saa olla vihainen
Autuas on se ihminen, joka ei helposti suutu eikä ärsyynny. Hän on aina rauhassa. Hän karkottaa itsestään ärtyneisyyden ja vihan hengen, hän on kaukana sodasta ja kapinasta, hän on aina rauhallinen hengeltään ja iloinen kasvoiltaan. Hän, joka ei suutu nopeasti eikä liiku tyhjänpäiväisistä sanoista, on totuuden ja vanhurskauden työläinen. Hänellä ei ole vaikeuksia hillitä niitä, jotka kärsivät puhumalla, ja hän kohtelee heitä kärsivällisesti. Hän ei loukkaannu; heikkoudet eivät kohtaa häntä; hän ei iloitse riidoista, sillä hän osoittaa rakkautta kaikkia kohtaan. Hän, joka ei ole vihainen, ei rakasta riitoja, vaan hän on aina terveellä mielellä, rakastaa rauhaa ja elää kärsivällisyydessä. Joka ei ota helposti vastaan kiukkuista henkeä, hänestä tehdään Pyhän Hengen asumus. Jossa ei ole kiukkua, hän ei sureta (surettaa) Pyhää Henkeä. Hän voi olla nöyrä, hänellä voi olla rakkautta, kärsivällisyyttä ja nöyryyttä. Se, joka on lempeä, on koristeltu kaikilla hyvillä teoilla ja on Kristuksen rakastama. Siksi todella on kolminkertaisesti siunattu se, joka jatkuvasti karkottaa itsestään vihan ja ärtyneisyyden hengen, koska hänellä on aina terve ruumis, sielu ja mieli.
Temperamentista
Ja joka on aina ärtyisyyden vallassa, joka usein ja pian joutuu suuttumaan pienestäkin asiasta, se kuulkoon, mitä apostoli sanoo: ”vihaa ei tehdä Jumalan vanhurskauden ihmiseksi” (Jaak.1:20). Todellakin, se, joka on näiden intohimojen vallassa, on kurja ja surkea. Sillä se, joka vihastuu, kuten sanotaan, tappaa sielunsa. Todellakin, se, joka on vihainen, tappaa ja tuhoaa sielunsa, koska hän viettää koko elämänsä myllerryksessä ja on kaukana rauhasta. Hän on kaukana rauhasta, kaukana terveydestä, sillä hänen ruumiinsa on jatkuvasti kuihtumassa, ja sielu on murheellinen, ja liha kuihtuu, ja kasvot ovat kalpeat, ja ajatukset muuttuvat, ja mieli on uupunut, ja ajatukset valuvat virraksi, ja kaikki vihaavat häntä. Sellainen ihminen on kaukana kärsivällisyydestä ja rakkaudesta; tyhjät puheet vievät hänet helposti sekasortoon, hän aloittaa riitoja pikkuseikoista; siellä, missä häntä ei tarvita, hän puuttuu asiaan ja tuo yhä enemmän vihaa päälleen. Sellainen ihminen rakastaa sanahelinää ja kerskuu turhasta. Nöyryydessä hän on heikko, mutta vilpillisyydessä hän on rohkea. Ja kuka ei itke hänen puolestaan? Hän on kauhistus Jumalan ja ihmisten edessä. Sillä hän, joka on kiivas, on vastenmielinen kaikessa. Varokaa siis kiukkua.
Nöyryydestä
Todella siunattu ja kolminkertaisesti siunattu on se ihminen, jossa on lempeyttä. Hänestä pyhä Vapahtaja ja Herra sanoo tämän vahvistaen: ”Autuaita ovat nöyrät, sillä he perivät maan” (Mt. 5:5). Ja mikä on autuaampaa kuin tämä autuus, mikä on korkeampaa kuin tämä lupaus, mikä on kirkkaampaa kuin tämä ilo – periä paratiisin maa? Siksi, veljet, kun kuulette lupauksen ylenpalttisesta rikkaudesta, olkaa innokkaita saamaan sen. Kiirehtikää pääsemään tämän hyveen kirkkauteen; nöyryyttäkää sydämenne, kun kuulette tämän, ja pyrkikää parhaanne mukaan siihen, ettei kukaan teistä jäisi tämän maan perinnön ulkopuolelle ja sen jälkeen itkisi katkerasti kohtuuttomasta katumuksesta. Kiirehtikää nöyryyteen, kuullessanne, kuinka se on miellyttävä, kuullessanne, mitä elämätön Jesaja sanoo siitä Pyhän Hengen kautta. ’Ja keneen minä katson, sanoo Herra, vain niihin, jotka ovat nöyriä ja hiljaisia ja vapisevat sanoistani’ (Jes.66:2). Emmekö voi ihmetellä tätä lupausta? Sillä mikä on ihanampaa kuin tällainen kunnia? Varokaa siis, veljet, ettei kukaan menetä tätä autuutta, tätä suunnatonta iloa ja tätä riemua. Kiirehtikää siis, kiirehtikää, minä pyydän teitä; hankkikaa siveyttä, sillä siveät ovat kaunistetut kaikissa hyvissä teoissa. Nöyrä, vaikka häntä loukataan, iloitsee, vaikka hän on murheellinen, kiittelee, kesyttää vihaiset rakkaudella, ottaa iskut vastaan, pysyy lujana, riidoissa on tyyni, alistuessaan on iloinen, ei ole ylpeyden haavoittama, nöyryytyksessä iloitsee, ei kerskaile ansioillaan, ei ole kerskaileva, elää hiljaisuudessa kaikkien kanssa, on kuuliainen jokaiselle auktoriteetille, on valmis jokaiseen työhön, ansaitsee hyväksynnän kaikessa, kaikki ylistävät häntä. Hän on vieras petollisuudelle, kaukana tekopyhyydestä. Hän ei palvele viisautta, ei alistu kateuteen, inhoaa pahansuopuutta, ei siedä kuulopuheita, vihaa sensuuria, inhoaa kuulopuheita. Oi siunattu rikkaus – lempeys! Kaikki ylistävät sitä.
Voi jumalattomuutta
Itkekää siis, veljet, ja vuodattakaa kyyneleitä niiden tähden, joilla ei ole itsessään sävyisyyttä, vaan jotka ovat liittoutuneet vilpillisyyden kanssa, sillä heitä odottaa raskas tuomio. ’Sillä ne, jotka ovat jumalattomia’, kuten sanotaan, ’tulevat hävitetyiksi’ (Ps. 36:9). Pyhä Jumalamme nöyryyttää jumalattomia sanomalla: ’Paha ihminen sydämensä jumalattomasta aarteesta …. … kuluttaa pahan’ (Mf.12:35. Lk.6:45). Ja myös profeetta sanoo: ’Jumalattomat, jotka nousevat minua vastaan, kuulevat korvaani’ (Ps.91:12). Sillä pelottava, rakkaat veljet, on petoksen riivaaja; varokaa siis, ettei kukaan teistä siihen langenneena moiti itseänne. Sillä paha ei ole koskaan rauhassa, vaan aina levottomuudessa, aina täynnä ärtyneisyyttä, kavaluutta ja vihaa, aina kurkistelee lähimmäistään, aina salakuuntelee, aina kadehtii, aina kilpailee, aina kovistelee; saa käskyn ja vastustaa sitä; kun kuulee käskyn, hän vääristelee sen; kun hän antaa hyvän neuvon, hän tekee väärin; kun hän asettaa ehdon, hän rikkoo sen; joka rakastaa häntä, hän pilkkaa häntä; joka ansaitsee hyväksynnän, hän inhoaa häntä; joka osoittaa menestystä, hän on tyytymätön häneen; hän ei anna arvoa opetukselle ja turmelee veljet; sortaa yksinkertaisia, vieraannuttaa nöyriä, pilkkaa suurisydämisiä, on tekopyhä ulkopuolisten edessä, panettelee toisiaan vastaan, vastustaa kaikkia, osallistuu riitoihin, suututtaa ihmisiä, auttaa kostossa, on valmis pahansuopaisuuteen, puhuu toisista pahaa mielellään, on nopea loukkaamaan, on voimakas sanailussa, on innokas lyömään toisia, on ensimmäinen apuri kapinassa, on heikko psalmimusiikissa, on löysä paastossa, ei ole voimaa eikä ymmärrystä mihinkään hyvään työhön, on kyvytön hengellisiin keskusteluihin; sillä ”kaikki vääryys sulkee hänen suunsa” (Ps. 106 :42). Siksi tämä mies on monien kyynelten arvoinen; ja siksi pyydän teitä, veljet, varokaa petosta!
Totuudesta
Autuas on se, joka on linjannut elämänsä totuuden mukaan eikä ole jäänyt kiinni kaikkiin valheisiin. Autuas ja kolminkertaisesti autuas on se, josta on tullut totuuden työläinen, sillä ”Jumala on totuus” (Joh.3:33), eikä hänessä ole valhetta. Ja kuka ei miellyttäisi sitä, joka pysyy totuudessa, koska hän jäljittelee Jumalaa? Se, joka pysyy totuudessa, on totisesti Jumalalle aina otollinen ja hyödyllinen kaikille ihmisille, kaunis veljeskunnassa ja oikea kaikissa asioissa. Todellinen ihminen ei miellytä henkilöitä, ei tuomitse epäoikeudenmukaisella tuomiolla, ei omaksu itselleen arvokkuutta ja kunniaa, ei halveksi köyhiä ja hädänalaisia, ei ole imarteleva vastauksissaan, on oikea tuomiossaan, on hienotunteinen työssään, on kunniallinen veljeskunnan yleisessä jäsenyydessä, ei tunne vilppiä, ei rakasta tekopyhyyttä, on kaunistunut jokaisella hyvällä teolla, ja häntä johtaa vain hyve. Autuas on se, joka aina palvelee totuutta!
Valheista
Mutta huono-onninen ja kurja on se, joka lipsahtaa jokaiseen valheeseen, sillä paholainen ”alusta alkaen … on valhe” (Joh.8:44). Sillä, joka lipsahtaa valheisiin, ei ole rohkeutta, koska häntä vihaavat sekä Jumala että ihmiset. Ja kuka ei itke sellaisen ihmisen puolesta, joka viettää elämänsä valheissa? Sellainen ihminen ei ole hyväksyttävä missään asiassa ja on epäluuloinen jokaisessa vastauksessa. Luostarissa hän herättää vihaa ja riitaa, ja veljellisessä seurassa hän on kuin ruoste raudassa. Hänellä on rohkea sydän, eikä hän sulje sitä; hän kuuntelee mielellään salaisuuksia ja paljastaa ne helposti; hän kykenee kielellään syrjäyttämään ne, jotka pysyvät lujina hyvässä. Hän aloittaa asian ja osoittaa, että hän ei ole asian syy. Hän ei sano mitään ilman valaa ja luulee suostuttelevansa runsaalla sanahelinällä. Valehtelija on nerokas ja ovela. Mikään vitsaus ei ole syvempi kuin tämä, mikään häpeä ei ole pahempi kuin tämä. Valehtelija on kaikkien silmissä halpamainen ja naurettava. Varokaa siis itseänne, veljet, älkää karsastako valheita!
Kuuliaisuudesta
Autuas on se, joka on hankkinut todellisen ja vilpittömän kuuliaisuuden, sillä sellainen henkilö on hyvän Mestarimme jäljittelijä, joka oli ”kuuliainen” ”jopa kuolemaan asti” (Fil. 2:8). Todella autuas on siis se, jossa on kuuliaisuutta, sillä koska hän on Herran jäljittelijä, hänestä tehdään hänen kanssaperijänsä. Joka on kuuliainen, on rakkauden kautta yhdistetty kaikkiin. Se, joka on kuuliainen, on saanut suuren rikkauden, suuren rikkauden. Hän, joka on kuuliainen, on kaikkien suosiossa, kaikkien ylistämä, kaikkien kirkastama. Hän, joka tottelee, kohoaa pian, osoittaa pian menestystä. Häntä, joka tottelee, käsketään, eikä hän ole ristiriidassa; hänelle annetaan käsky, eikä hän vääristä sitä; häntä nuhdellaan, eikä hän suutu. Hän on valmis jokaiseen hyvään tekoon. Hän ei ole helposti kiukkuisuuden vallassa. Jos hän kuulee nuhteen, hän ei nolostu; loukkaukset eivät sytytä häntä; hän iloitsee murheissa ja kiittää ahdistuksissa. Hän ei liiku paikasta toiseen eikä kulje luostarista luostariin. Kehotukset eivät pelota häntä; hän pysyy siinä paikassa, johon hänet on kutsuttu, eikä antaudu epätoivolle. Hän ei nöyryytä isäänsä eikä häpäise veljeään; hän ei välttele luostarissa oleskelua. Hän ei mielellään hemmottele lepoa, ei ole paikkojen vallassa, ei riehu ilmassa, vaan pyhän apostolin sanoin pysyy siinä paikassa, johon ”hänet on kutsuttu” (1. Kor. 7:20). Niin, todella monia kuuliaisuuden hedelmiä; ja siksi autuas on se, joka on sen hankkinut.
Tottelemattomuudesta ja nurisemisesta
Mutta kadotuksen arvoinen ja säälittävä on se, joka ei ole hankkinut kuuliaisuutta, vaan antautuu nurisemiseen. Sillä luostarissa murehtiminen on suuri vitsaus, kiusaus yhteiskunnalle, turmioksi rakkaudelle, yksimielisyyden hajoaminen, rauhan rikkominen. Nurisija – se, joka nurisee jollekulle poissaolevalle), kun hänelle annetaan käsky, hän on ristiriidassa, ei ole hyvä liike-elämässä; sellaisessa ihmisessä ei ole edes hyvää mieltä, koska hän on laiska, ja laiskuus on erottamaton osa mutinaa. Siksi jokainen, joka on laiska, ”lankeaa pahaan”, sanoo Pyhä Raamattu (Sananlaskut 17:16). Laiska, kuten sanotaan, lähetetään matkalleen ’puhuu …. leijona poluilla, mutta rosvojen teillä’ (Sananlaskut 22:14). Nurisijalla on aina tekosyy valmiina. Jos häntä käsketään tekemään asioita, hän nurisee ja turmelee pian muita. ’Ja mitä varten tämä’, hän sanoo, ’ja mitä varten toinen? Eikä tästä bisneksestä ole mitään hyötyä.’ Jos hänet lähetetään matkalle, hän kuvittelee, että matkasta tulee suurta vahinkoa. Jos hänet herätetään psalmimusiikkiin, hän on ärtynyt. Jos hänet herätetään valvomiseen, häntä lannistavat vatsa- ja päävaivat. Jos häntä kehotetaan, hän vastaa: ”Opeta itseäsi, mutta mitä minuun tulee, niin kuin Jumala tahtoo”. Jos hänelle opetetaan jotakin, hän sanoo: ”Sinun olisi hyvä tietää se niin kuin minä tiedän sen. Hän ei koskaan tee työtä yksin, ellei hän vedä toista mukaan samaan työhön. Jokainen murjottajan työ ei ole hyväksymisen arvoinen, se on kelvoton ja vieras kaikelle hyveellisyydelle. Murahtelija iloitsee rauhasta, mutta hän inhoaa levottomuutta. Murahtaja rakastaa syömistä ja inhoaa paastoa. Hän on laiska ja laiska; hän osaa salakuunnella, hän osaa kutoa puhetta; hän on ovela ja nerokas, eikä kukaan päihitä häntä sanavalmiudessa; hän herjaa aina yhtä toista vastaan. Murahtelija hyväntekeväisyysasioissa on murheellinen, kyvytön ottamaan vastaan outoa, tekopyhä rakkaudessa, rohkea vihanpidossa. Sen vuoksi, veljet, älkäämme nurisko meille annetuista käskyistä, älkäämme esittäkö vastalauseita tai esittäkäämme oikeuksiamme asiantuntevampina.
Siitä, ettei ole kateutta ja kilpailua
Autuas on se, joka ei ole kateuden ja kilpailemisen alainen, sillä kilpaileminen ja kateus pitävät toisiaan hallussaan, ja jossa on jompikumpi näistä paheista, siinä ovat molemmat. Siksi todella autuas on se, joka ei ole langennut näihin paheisiin eikä ole haavoittunut kummastakaan niistä. Sillä jokainen, joka riitelee veljensä kanssa epäoikeudenmukaisesti, on tuomittu paholaisen kanssa. Se, joka riitelee, häviää; hänessä on vihamielisyyttä, häntä piinaa toisten menestys. Mutta sitä, jolla ei ole kateutta eikä kilpailua, ei toisten menestys ahdista. Kun toista kunnioitetaan, häntä ei nolostuta. Kun toista korotetaan, hän ei ahdistu, koska hän antaa kaikille etua, kaikki suosivat itseään; hän pitää itseään yksin arvottomana ja viimeisenä kaikista, muut kaikki tunnustavat erinomaisimmiksi, kaikki häntä paremmiksi. Se, joka ei ole kateellinen, ei tavoittele kunniaa, iloitsee niiden kanssa, jotka iloitsevat, ei liitä kunniakkaita tekoja itselleen, auttaa niitä, jotka menestyvät, katsoo ilolla niitä, jotka kulkevat hyvää tietä, ylistää niitä, jotka elävät niin kuin pitääkin. Jos hän näkee veljensä tekevän hyvää, hän ei estä häntä, vaan rohkaisee häntä neuvoillaan. Jos hän näkee toisen harrastavan joutilaisuutta, hän ei moiti häntä siitä, vaan rohkaisee häntä. Jos hän näkee veljensä käyttäytyvän huonosti, hän ei syytä häntä, vaan antaa hänelle asianmukaisia neuvoja. Jos hän näkee vihaisen ihmisen, hän ei suututa häntä, vaan rauhoittaa häntä rakastavasti ja taivuttaa hänet rauhaan. Jos hän näkee surullisen, hän ei jätä häntä huomiotta, vaan tuntee myötätuntoa ja lohduttaa häntä auttavalla sanalla. Jos hän näkee oppimattoman ja tietämättömän, hän kiiruhtaa opettamaan häntä ja opastamaan häntä hyödyllisissä asioissa. Jos hän näkee tietämättömän ihmisen, hän näyttää hänelle tien parhaaseen ilman kateutta. Jos hän näkee jonkun nukkuvan psalmimusiikin aikana, hän herättää hänet ahkerasti. Lyhyesti sanottuna se, joka ei ole kateellinen eikä hänessä ole kilpailua, ei pilkkaa lähimmäistään missään asiassa; päinvastoin se, joka ei ole kateellinen, iloitsee ystävänsä jokaisesta menestyksestä ja jokaisesta hyvästä teosta.
Kateudesta ja kilpailusta
Mutta joka on kateuden ja kilpailemisen haavoittama, on säälittävä, sillä hän on perkeleen rikoskumppani, jonka kautta ”kuolema on tullut maailmaan” (Viis.2:24). Ken on kateudessa ja kilpailussa, hän on kaikkien vastustaja, koska hän ei halua olla toista parempi. Hän nöyryyttää niitä, jotka ansaitsevat hyväksynnän; joka kulkee hyvällä tiellä, hän asettaa kiusauksia tielle; joka elää oikein, hän paheksuu heitä; hän inhoaa kunnioittajia; hän kutsuu paastoavaa turhaksi, joka paastoaa – turhaksi, joka on huolellinen psalmipuheessa – mielellään itsensä näyttäväksi; joka on nopea suosimaan – ahneeksi; joka on ahkera liikeasioissa – orjaksi; joka on ahkera kirjoissa – joutilaaksi; joka on taitava vastauksissa – ahneeksi. Se, joka on kateellinen, ei koskaan iloitse toisen menestyksestä. Jos hän näkee jonkun, joka on kateellinen jostakin asiasta, hän ei rohkaise häntä tekemään hyvää, vaan pikemminkin ohjaa häntä tekemään pahaa. Kun hän näkee jonkun nukkuvan rukouksen aikana, hän ei herätä häntä, vaan huolehtii pikemminkin, että hän pysyy hiljaa. Jos hän näkee veljen, joka on antautunut lepäämään, hän syyttää häntä siitä. Jos hän näkee veljen, joka on kerran saanut vahvistuksen lankeemuksestaan, hän mustamaalaa hänet kaikkien nähden. Voi kateellista, sillä hänen sydämensä on aina murheesta väsynyt, hänen ruumiinsa on kalpea ja hänen voimansa on uupunut. Hän on vastenmielinen kaikille, hän on vihollinen kaikille, hän vihaa kaikkia, hän on tekopyhä kaikille, hän rakentaa juonitteluja kaikille, hän pukeutuu valepukuun kaikkien edessä, nyt hän on yhden ystävä, huomenna toisen, ja asennoitumisessaan kaikkia kohtaan hän muuttuu, hän teeskentelee kaikkien mieliksi, ja jonkin ajan kuluttua hän tuomitsee kaikki, hän mustamaalaa yhden toisen edessä ja sekoittaa kaikki kaikkien kanssa. Niin kauhea myrkky on kateus ja kilpaileminen; niistä syntyy panettelu, viha ja murha. Sen tähden, te taivaallisen kansalaisuuden sotilaat, paetkaa kateutta niin kauas kuin mahdollista, pitäkää kilpailu ja kateus mahdollisimman kaukana itsestänne, ettette lankea tuomioon yhdessä paholaisen kanssa!
Siitä, ettei meistä puhuta pahaa
Autuas ja kolminkertaisesti autuas on se, joka ei ole vahingoittanut kieltään toisten haukkumisella, joka ei ole saastuttanut sydäntään kielellään, vaan ymmärtää, että me kaikki olemme rangaistuksen alaisia, eikä nauti toisten haukkumisesta, vaan on kiusaantunut tätä intohimoa vastaan. Sillä se, joka ei puhu pahaa toisesta, on pitänyt (pitänyt) itsensä tahrattomana. Hän ei ole kompastunut, ja hänen omatuntonsa on tahraton. Se, joka pakenee pahaa puhuvaa henkeä, on pitänyt itsensä poissa pahojen ihmisten lähestymisestä ja on voittanut riivaajien laumat. Joka ei ole hankkinut pahansuopaa kieltä, hän on hankkinut ehtymättömän (katoamattoman) aarteen. Se, joka ei ole taipuvainen puhumaan pahaa toisista, on välttänyt veljessurmauksen, eivätkä muut puhu hänestä pahaa. Se, joka ei ole joutunut pahansuovan puhumisen henkeen, on todella oppinut, että hän itse on lihallinen ihminen, ja on pitänyt itsensä tahrattomana. Se, joka ei ole yhteydessä pahaa puhuvien kanssa, on yhteydessä enkeleiden kanssa. Se, joka ei ole myrkyttänyt korviaan ja kieltään pahalla puhumisella, on täynnä rakkauden lääkettä. Joka ei saastuta suutaan herjaamisella, hänen suunsa tuoksuu Pyhän Hengen hedelmille. Siksi todella siunattu, ja minä sanon myös – siunattu on se, joka on varjellut itseään pahasta puheesta.
Haukkumisesta ja haukkujista
Se, joka iloitsee toisten mustamaalaamisesta, osoittaa selvästi, että hän itse on jäänyt kiinni siitä, minkä vuoksi hän mustamaalaa toisia. Sillä se, joka puhuu pahaa toisesta, tuomitsee itsensä. Hän on lihallinen ihminen, joka on kietoutunut maailman verkkoihin. Siinä, joka puhuu pahaa, on kaikkea – panettelua, vihaa ja opettamista, joten hänet tunnistetaan veljentappajaksi, häikäilemättömäksi, armottomaksi. Mutta se, jolla on aina Jumalan pelko sisällään ja jonka sydän on puhdas, ei rakasta puhua pahaa toisista, ei nauti toisten salaisuuksista eikä etsi mielihyvää toisten lankeamisesta. Siksi se, joka on tottunut pahaa puhumaan, on todella kyynelten ja itkun arvoinen. Ja mikä on tätä inhottavampaa? Siksi pyhä apostoli, joka kieltää ilkeät teot, sisällyttää myös pahaa puhujan niiden joukkoon, jotka tekevät niitä: ”eivät ärsyttäjät (Λοισοροι – pahaa puhuvat) eivätkä kavaltajat saa periä Jumalan valtakuntaa” (1. Kor. 6:10).
Maltillisuudesta
Todella siunattu ja kolminkertaisesti siunattu on se, joka on noudattanut maltillisuutta, sillä maltillisuus on todella suuri hyve. Mutta kuulkaa, mihin maltillisuus ulottuu, missä sitä arvostetaan ja missä sitä vaaditaan?
Niinpä kielessä on pidättäytymistä – ei puhuta paljon eikä puhuta tyhjää, omistaa kieli eikä puhua pahaa, ei loukata sanoilla, ei kiroilla, ei puhua tyhjänpäiväisesti siitä, mitä ei pitäisi, pidätellä kieltä eikä herjata toinen toista vastaan, ei tuomita veljeä, ei paljastaa salaisuuksia, ei ryhtyä asioihin, jotka eivät kuulu meille. On myös pidättäytyminen kuulemisesta – omistaa korva ja olla hämmästelemättä joutavia puheita. On myös silmien pidättäytyminen – omistaa näkö, olla tuijottamatta tai katsomatta tarkkaavaisesti mitään miellyttävää ja mitään sopimatonta. On pidättäytyminen ärtyneisyydestä – pitää olla vihainen eikä tulehtua välittömästi. On pidättäytyminen kunniasta – pitää hallussaan henki, ei haluta kunniaa, ei etsitä kunniaa, ei ylistetä; ei tavoitella kunniaa eikä olla ylimielinen, ei haaveilla ylistyksestä. On ajatuksista pidättäytyminen – Jumalan pelolla ajatusten tukahduttaminen, olla taipumatta vietteleviin ja kiihottaviin ajatuksiin eikä hekumoida niissä. On pidättäytyminen ruoasta – hillitä itseään ja olla etsimättä ruokaa tarjottujen ruokien runsaudesta tai kalliista viineistä, olla syömättä ajan ulkopuolella tai tietyn tunnin ulkopuolella, olla antamatta ahneuden hengessä, olla kiihottumatta ahneuteen ruoan hyvyydestä ja olla himoitsematta yhtä tai toista ruokaa. Juomisessa on pidättäytyminen – hillitä itseään ja olla menemättä juhliin, olla nauttimatta viinin miellyttävästä mausta, olla juomatta viiniä tarpeettomasti, olla etsimättä erilaisia juomia, olla jahtaamatta nautintoa, eli juoda taitavasti valmistettuja sekoituksia, olla käyttämättä ilman mittaa paitsi viiniä, myös, jos mahdollista, ja vettä. On pidättäytyminen paheellisen nautinnon himosta – hillitä tunteita, olla antamatta periksi sattumanvaraisesti herätetyille haluille, olla taipumatta ajatuksiin, jotka herättävät nautinnonhalua, olla nauttimatta siitä, mikä myöhemmin herättää vihaa, olla täyttämättä lihan tahtoa, vaan hillitä Jumalan pelon intohimoja. Sillä todella pidättyväinen on se, joka himoitsee (voimakkaasti himoitsee) näitä kuolemattomia etuja ja, niihin pyrkien mieli, kääntyy pois lihallisesta himosta, kammoaa lihallisuutta, kuin jotain, joka syöksyy varjoihin; ei pidä naisten kasvojen katselusta, ei ole ruumiillisen ulkonäön lumoissa, ei ole kauneuden viehättämä, ei nauti hajuaistille miellyttävistä asioista, ei ole imartelevien sanojen vangitsema, ei oleskele naisten kanssa yhdessä, eikä varsinkaan siveettömien, ei pitkitä keskusteluja vaimojen kanssa. Joka on todella rohkea ja pidättyväinen ja valvoo itseään tämän valtavan rauhan vuoksi, hän pidättäytyy jokaisesta ajatuksesta, ja jokainen halu voittaa halun parhaaseen ja pelon tulevasta ajasta.
Hallitsemattomuudesta
Se, joka on hillitön ja jossa ei ole maltillisuutta, hän jää helposti kiinni jokaiseen säädyttömyyteen. Se, joka on kohtuuton, on myös himokas. Katumaton löytää mielihyvää sanahelinästä ja joutavanpäiväisestä puheesta. Hän pitää tyhjänpäiväisestä puheesta ja vatvomisesta; hän nauttii ruoan makeudesta; hän osoittaa rohkeutensa runsaalla syömisellä ja juomisella, hän syttyy turhien nautintojen näkemisestä, hän on taipuvainen epäpuhtaisiin ajatuksiin; nautinnon rakkaudesta hän sortuu hullutuksiin; hän jahtaa mainetta; hän haaveilee kunniasta kuin jostakin, mikä hänellä jo on käsissään; naisia tavatessaan hän on hilpeä, kauneus vetää häntä puoleensa; ruumiillinen hyvännäköisyys tekee hänet hulluksi, hän ihailee kasvojensa kauneutta, hänen ruumiinsa sulokkuus viehättää häntä; keskustellessaan naisten kanssa ja nauraessaan hän sulaa nautinnosta; hän näkee unia nähdyn muistosta; muistot vallitsevat hänessä, hän kuvittelee elävästi mielessään naisten kasvot, käsien kosketuksen, vartaloiden syleilyn, jäsenten lähentymisen, intohimoiset ilmeet, viehättävän hymyn, kutsuvat silmät, pukevat vaatteet, vartalon hyvän värin, imartelevat puheet, huulten puristamisen, kehon miellyttävyyden, liikkeiden ilmaisuvoiman, treffien ajankohdan ja paikan ja kaiken sen, mikä palvelee nautintoa. Tätä nautiskelija ja katumaton edustaa elävästi mielessään, ajatuksiin taipuvaisena!
Jos tällainen ihminen näkee, että luetaan kirjaa siveydestä, hän paheksuu; jos hän näkee isien kokoontuneen yhteen keskustelemaan hyödyllisistä asioista, hän kavahtaa eikä hyväksy sitä; jos hän näkee isien tiukan elämän, hän paheksuu sitä; jos hän kuulee puheen paastosta, hän närkästyy. Hän ei pidä veljien kokouksista, mutta jos hän näkee naisia, hän valaistuu, juoksee edestakaisin ja tekee palveluksiaan; silloin hänellä on ääni laulamiseen, hän osaa sanoa terävän sanan ja nauraa, ilahduttaa itseään ja täällä olevia naisia ja osoittaa itsensä viihdyttäväksi ja miellyttäväksi. Hiljaisuudessa hän on tylsä ja huonovointinen. Siksi se, jolla ei ole kaikenlaista maltillisuutta ja pidättyväisyyttä kaikissa asioissa, on kurja ja kurja.
Kun siis, veljet, kuulette, mitkä ovat maltillisuuden hedelmät ja mikä on hillittömyyden sato, niin paetkaamme jälkimmäistä ja pitäytykäämme maltillisuudessa. Sillä maltillisuuden palkka on suuri, eikä sen suuruudelle ole mitään rajaa. Siksi todella autuas on se, joka on todella hankkinut maltillisuuden. Autuas on se, joka on vakiintunut kaikkeen hyveellisyyteen ja pyrkii loistamaan vanhurskauden teoilla. Autuas on se, joka ei ole salassa tehnyt mitään Jumalalle epämiellyttävää, vaan on palvellut häntä kaikessa vanhurskaudessa, niin että kaikki hänen tekonsa ovat valkeudessa; autuas on se, joka ei ole taipuvainen mihinkään ajatukseen, joka herättää mitään turhuutta.
Mitä minä teen, joka olen nyt ylistänyt kaikkia hyveitä, mutta en ole käyttänyt mitään niistä, vaan olen viettänyt vuoteni kaikenlaisiin pahoihin tekoihin?” Mitä minä teen? Ja minusta täyttyy se, mikä on kirjoitettu: ’Te panette ihmisille taakkoja, joita ei ole helppo kantaa, ja yhdellä sormella … te ette koske’ (Lk.11:46). Sen tähden minä pyydän teidän yhteistä rakkauttanne, Kristuksen siunaamat (kirkastamat), paratiisin osalliset, pyrkikää te kaikki miellyttämään Kristusta, joka on kirjannut teidät joukkoihinsa, ettei ketään teistä hyljättäisi laiminlyönnin tai huolimattomuuden vuoksi. Kaikki te, jotka Kristuksen armon kautta olette joutuneet ikeen alle, varokaa täyttämästä lihan haluja, ettemme joutuisi vastaamatta viimeisellä tuomiolla, jossa jokaiselle maksetaan korvaus, teki hän sitten ”hyvää tai pahaa” (2. Kor. 5:10). Mutta voi minua silloin, sillä minun on esiinnyttävä ilman rohkeutta. Ja mitä minä teen tällä välittömän hädän hetkellä?
Autuaita ovat ne, jotka esiintyvät tuomarin edessä rohkeasti, jotka saavat pyhän palkkion Herran käsistä. Mutta voi niitä, jotka häpeävät jotain halpamaista ja arvotonta. Mitä tekosyytä on esimerkiksi sille, jota syytetään laiskuudesta tai kerskailusta tai tottelemattomuudesta tai niskoittelusta tai ahmimisesta tai röyhkeydestä tai hätäilystä tai sananhelinästä tai ylpeydestä tai omahyväisyydestä tai ylimielisyydestä tai kateudesta tai vihamielisyydestä tai kiihkoilusta tai kiihkoilusta tai pahansuopaisuudesta tai panettelusta? Mikä tekosyy on sille, jota syytetään näistä halveksittavista paheista? Mitä hyötyä tai nautintoa me saamme niistä? Mutta mikä taakka onkaan luopua näistä asioista! Sen vuoksi pyydän teitä, veljet, pyrkikää siihen, ettei ketään teistä tuomittaisi mistään sellaisesta. Sillä vakavien syntien tuomitsemisessa (minä tiedän sen hyvin) teillä on valta itseänne kohtaan. Ja nämä synnit, koska ne ovat merkityksettömiä, jokainen laiminlyö ajatellen, että heiltä ei kysytä niistä. Mutta paholainen saa meidät kiinni niistä, koska hän saa jokaisen meistä laiminlyömään ne ikään kuin ne olisivat merkityksettömiä. Yrittäkää olla antamatta näiden syntien palvella teitä saaliiksi, vaan päinvastoin, valvokaa itseänne huolellisesti, jotta saisitte kirkastua Kristuksen kanssa. Hänelle kunnia ikuisesti ja iankaikkisesti! Aamen.