Efraim Syyrialainen Hengellisestä pelosta
Hengellisestä pelosta
Pyhä Efraim Syyrialainen
Lähde
Азбука веры Православная библиотека преподобный Ефрем Сирин Творения
https://azbyka.ru/otechnik/Efrem_Sirin/tvorenia/1
Minä, syntinen Efraim, olen heikko ja laiska hengellisessä taistelussa; ainakin minä kerron teille, askeettini, Jumalaa rakastavat veljeni, kuinka lakkaamatta minut voittaa älyni heikkous. Haluan kertoa teille, rakkaat ystäväni, sieluni suuresta pelosta ja vapinasta, jossa minä, köyhä ja hajamielinen, eräänä päivänä olin.
Istuin yksinäni paikassa, joka ei ollut meluisa, vaan hiljainen ja ylevä, mietiskelin itsekseni ja kävin läpi tätä elämää, sen huolia, hämmennystä, rukousta, ja itkien aloin sanoa itselleni: ”Miksi tämä elämä kulkee kuin varjo, kulkee ohi, ‘valon ohikiitävänä’ (Job 9:25), ja haalistuu kuin aamukukka?” – Ja suruissani, huokaillen sanoin: ”Kuinka tämä aika kuluu, sitä emme tiedä”. Mitä varten me heikkoudessamme olemme sidottuja tekoihin ja ajatuksiin, jotka ovat sopimattomia?
Mietiskellessäni sitä itsekseni nostin yhtäkkiä katseeni taivaaseen ja tulin ikään kuin vimmastuneeksi. Suuri pelko valtasi minut, ja sydämeni silmin näin Herran istuvan suuressa kirkkaudessa, ja Hän sanoi sielulleni: ”Miksi sinä, sielu, halveksit taivaallista vaatettasi, joka on täynnä kirkkauden valoa?” Hän sanoi minulle: ”Miksi sinä, sielu, halveksit taivaallista vaatettasi, joka on täynnä kirkkauden valoa? Miksi sinä, sieluni, morsiameni, vihaat puhdasta ja kuolematonta Sulhasta? Miksi sinä, oi sielu, halveksit niitä armoja, jotka minä olen valmistanut sinulle elämän valossa? Miksi sinä, oi sielu, olet tullut minulle vieraaksi sopimattomilla teoillasi ja ajatuksillasi? Miksi sinä, oi sielu, et välitä ilmestyä eteeni minun tullessani? Sillä mitä sinä, sielu, etkö pidä lamppuasi odottamassa kutsua, jolloin sanotaan: ”Katso, sulhanen tulee, mene häntä vastaan” (Mt. 25:6) – iloiten? Miksi sinä, sielu, et kiirehtinyt valmistamaan avioliittoa varten kunnon vaatetta? Miksi sinä, sielu, et mene ilolla pyhälle ja taivaalliselle alttarille? Miksi sinä, sielu, vihaat minua, Hyvää, joka lunastit elämäsi kuolemasta? Sinun vuoksesi, oi sielu, olen astunut yhteyteen kuoleman kanssa, jotta voisin varustaa sinut morsiameksi. Oi sielu, olen antanut sinulle perinnöksi valtakunnan, jossa ei ole kateutta. Oi sielu, olen ilmoittanut sinulle, oi sielu, kaikki hyvyyteni kuninkaana. Sinun vuoksesi, oi sielu, minäkin tulin ihmiseksi, koska halusin lunastaa elämäsi turmeluksesta. Sinun elämääsi, oi sielu, olen kunnioittanut ja korottanut ennen kaikkia tekojani. Sinua varten, oi sielu, olen valmistanut sinulle eteiskammion taivaassa, ja olen asettanut enkelit palvelemaan sinua tässä eteiskammiossa, jonka olen valmistanut sinulle, jotta voisit sinne mennä ilolla. Mutta sinä, oi sielu, olet halveksinut taivaallista Sulhasta ja niitä sanoinkuvaamattomia armoja, jotka olen sinulle valmistanut. Ja kuka on toivottavampi kuin minä, joka pelastan jokaisen luodun anteliaisuudellaan? Kuka isä antaa elämän niin kuin minä annan elämän? Ja oletko sinä, oi sielu, hylännyt Minut, rakastaen vierasta ja vihattua?
Suurella pelolla, rakkaat veljet, pelkäsin tuona hetkenä, kun tunkeuduin mieleni silmillä Herran kauheisiin sanoihin ja näin sieluni suuren häpeän. Minä kauhistuin ja vapisin ja olin pelosta ja suuresta hämmennyksestä voimattomana ja ajattelin: ”Mihin minä voin suojautua kärsimättä tämän häpeän häpeää?” – Ja hän sanoi: ”Te vuoret, peittäkää syntinen ja paha!” – Ja hän korotti äänensä ja itki, painoi päänsä alas häpeästä ja vuodatti kyyneleitä ympärilleen sanoen: ”Miksi minä tulin äitini kohdusta ärsyttämään pyhää, hyvää ja armollista Herraa?” Ja hän sanoi: ”Miksi minä tulin äitini kohdusta ärsyttämään pyhää, hyvää ja armollista Herraa? En käyttänyt hyväkseni hedelmöitymistäni kohdussa, en ruumiillista kasvuani enkä armosi taivaallisia lahjoja ja pyhiä parannuskeinoja!”.
Mutta minä lankesin itkien maahan sydämeni tuskasta ja valituksesta, anelin ja huusin itkien ja sanoin näin: ’Kuule, Herra, itkuni ja ota vastaan rukoukseni sanat, jotka syntinen tuo Sinun luoksesi, pitkämielinen, Sinua häpeävä, laupias ja anteliaita. Älä kohtele minua kaikkien tekojeni mukaan äläkä muista niitä katkeria kärsimyksiä, joilla olen kiusannut Sinun armoasi, oi armollinen Herra. Vaan on parempi, että minulle, syntiselle, annetaan aikaa katua, oi hyvä Laupias. Sinun armosi on kärsinyt nuoruuteni vääryydet, joita on paljon. Anna armosi nytkin kärsiä vastenmielisyys (vieraantuminen), ahdistukset, intohimon holtittomuus. Minä itse tiedän, pitkämielinen, sen valan, jonka Sinä vannoit itsellesi sanoen: ”Minä elän, sanoo Herra, en tahdo syntisen kuolemaa” (Hes.33:11) enkä jumalattoman kuolemaa, vaan pelastaa syntisen kaikista vääryyksistä, joita olen tehnyt. Anteliaisuudellasi, anteliaana, hyvänä, laupiaana Herra, vannoit, ettet tahdo syntisen kuolemaa, vaan että ’hän kääntyisi…. ja olisi hänen elämänsä’ (Hes.33:11). Armahda minua, syntistä, joka vetoan Sinun armoosi, armahda minua, armahda minua, armahda minua, anna minulle anteeksi, äläkä syytä minua valojeni hätäisyydestä. Sinä itse, joka koettelet ihmisten sydämet ja kohdut ja jopa kaikki ajatukset, tiedät, Herra, että katkerasta sydämen murheesta olen uskaltanut lausua tämän Sinun edessäsi. Katso, oi Vapahtaja Kristus, kyynelteni lähdettä, kelvottoman sieluni murtuneisuutta ja huokausta; anna hirvittävän käskyn tulla ja peittää minut, ennen kuin tämä hirvittävä käsky tulee ja saa minut kiinni valmistautumattomana ja ahdistuneena. Vaan ennemminkin sinun armosi anna minulle hetki aikaa todelliseen katumukseen. Synnintekijää, joka vuodattaa kyyneleitä, ei voi halveksia, oi laupias, Sinun armosi, joka jokaiselle sielulle, joka tulee ja pyytää anteeksi sitä vastaan tehdyt synnit. Sinä, oi Pyhä ja Siunattu, olet kuunnellut ääntäni ja itkuista itkuani ja olet armahtanut minua. Katso myös nyt, oi pitkämielinen, hyvänä, että minäkin kantaisin parannuksen hedelmää. Sen tähden pyydän Sinua antamaan minulle katumuksen ajan. Muistuta minua aina, oi Vapahtaja, ja vedä minua lakkaamatta elämään, että minä pelastuisin.
Heti kun muistan sen päivän ja hetken, jolloin tuo äkillinen pelko kohdalleni osui, pelkään ja vuodatan kyyneleitä huokaisten.
Ja pian unohdan taas kaiken – rukouksen, kyyneleet, pelon ja Jumalan armon minulle antaman katumuksen ajan. Miksi minulle käy näin? Miksi tämä sydämen kuivuus, tämä huolimattomuus, tämä unohdus? Miksi minusta tulee yhtäkkiä häpeämätön ja peloton, hajamielinen ja vihainen, ilman pelkoa tai tulevaa tuomiota silmieni edessä? Eikö Jumala ole vanhurskas, vai eikö hän halua kuulla tekojani? Älköön olko näin!
Pyydän teitä kaikkia, Jumalaa rakastavat ystäväni, rukoilkaa minun, syntisen ja vähäpätöisen, puolesta anteliaalle ja armolliselle Jumalalle. Tästä syystä olen kertonut teille, mitä minulle on tapahtunut, jotta saisin Jumalan armahduksen. Tiedän, että jos haluatte, voitte auttaa syntistä rukouksillanne ja anomuksillanne Jumalalle. Tiedän, että monien rukoukset pystyivät vapauttamaan apostolit vankilasta, orjuudesta ja kuolemasta. Kuinka paljon enemmän sinä voit vapauttaa syntisen ja jumalattoman kuolemasta? Auttakaa, te Herraa pelkäävät, vuodattakaa rukouksenne minun puolestani, että Jumalan armo loistaisi sielussani ja valaisisi pimennetyn mieleni ja että rukoustenne avulla minut saataisiin valmiiksi ja kelvolliseksi tekemään parannus.
Ja tyydyttäkää kaikki katkeruuteni sieluuni laskeutuneesta armosta, sillä armon ilmestyminen tuo mukanaan ilon, hiljaisuuden ja murtumisen. Armon aallot ja Pyhän Hengen valaistus tulevat sydämelle miellyttäviksi, ja sielu unohtaa yhtäkkiä kaiken maallisen, lihallisen haitalliset intohimot. Lopuksi nämä armon aallot lämmittävät mieltä ja sielua. Niitä verrataan sielussa kuninkaalliseen puutarhaan, joka on täynnä hedelmällisiä puita ja kauniita hedelmiä, joilla on erilaisia makuja, tuoksuja, miellyttävyyttä, jotka miellyttävät silmiä, houkuttelevat suuta ja tuoksua. Tällaisia ovat armon aallot: ne valaisevat, ne ilahduttavat, ne piristävät. Siunattuja ovat sen sielun teot, jossa on armon aallot. Se on valaistunut, ihastunut, huvittunut, täynnä mietiskelyä ja tuoksua. Sanon myös: siunattu on sielu, jolla on itsessään kaikki nämä lahjat. Sellainen sielu ei katsele mitään maan päällä, vaan se on annettu Jumalan vankeuteen, koska avioliittohuoneen suloisuus ja miellyttävyys eivät salli sen pyöriä maailmassa.
Tässäkin minä lankean Herrani ovelle, anoen, anoen, kumartaen ja huutaen lakkaamatta: ”Anna minulle syntini anteeksi, oi pitkämielinen!”. – Kun palvelija tekee syntiä mestarinsa edessä, hänen ei ole hyvä paeta hänen käsistään; on parempi olla hänen edessään koko sydämensä nöyryydellä. Tällaisessa tapauksessa ihmiset yleensä antavat palvelijoilleen anteeksi heidän rikkomuksensa. Ja jos ihmiset, jotka ovat kuolevaisia ja pahoja, antavat anteeksi rikkomuksensa kaltaisilleen palvelijoille, kuinka paljon enemmän ei pyhä ja hyvä Herra, meidän kaikkien Luoja ja Herra, kaikkein armollisin ja anteliain, pitkämielisin ja laupias, antaisi anteeksi niiden syntisten vääryydet ja synnit, jotka aina rakastuvat häneen? Sillä Hän on laupeuden aarre, Hän vaatii meiltä vain vähän innokkuutta ja lahjoittaa ja rikastuttaa pian ne, jotka etsivät Häntä täydellisellä rikkinäisyydellä. Tämä aarre on kuin täyteen virtaava lähde, joka pursuaa runsaasti vettä ja toimittaa kaikille, jotka haluavat ammentaa siitä, ilman niukkuutta. On sopivaa (tarpeellista) sanoa sille, joka seisoo tällaisen lähteen äärellä, että hän on kuin Jumalan lahja. Sillä aivan kuten lähde ei kiellä ketään, joka haluaa ammentaa siitä, niin myös armon aarre ei kiellä ketään tulemasta sen osalliseksi. Jos siis halutaan ottaa vastaan armoa, vaikka haluttaisiin ottaa edes pieni osa aarteesta, koko armon aarre löytyy niille, jotka sitä etsivät. Ottakaa lahjoja, rakkaat, taivaallisten virtojen lähteestä, sillä tulee aika ja päivä, jolloin kenenkään on mahdotonta juoda siitä.
Sen tähden me kaikki ihmiset rukoilemme suunnatonta inhimillisyyttäsi, pyhä Herra, että antaisit meille katumuksen ja syntien anteeksiannon ajan, jotta voisimme puhtaalla sydämellä palvella Sinua kaikkina elämämme päivinä ja, kun olemme miellyttäneet Sinua hyvillä teoilla, voisimme paitsi kulkea pois (lopettaa) elämämme, myös astua iankaikkiseen autuuteesi, jonka Sinä olet valmistanut kaikille pyhillesi, jotka suosivat Sinua jokaisessa sukupolvessa.
Muistakaa minua, te Jumalan perilliset, Kristuksen veljet. Rukoilkaa lakkaamatta Vapahtajaa puolestani, että Kristuksen avulla vapautuisin jokapäiväisestä hyökkääjästä. Pyhälle Kolminaisuudelle kunnia iankaikkisesti ja iankaikkisesti! Aamen.